Seminaarin KULTTUURIPALVELUT.ME (12.9.2012 Ateneum- sali) taustamateriaali Johdanto Suomessa on menossa maahanmuuttoon liittyen monia rinnakkaisia prosesseja kuten valtion ja kuntien kotouttamisohjelmien toimeenpano, valtion ihmisoikeustoimintaohjelman toimeenpano ja maahanmuuttostrategian valmistelu. Seminaarissa on tarkoitus pohtia taiteen ja kulttuurin osuutta ja näkyvyyttä näissä prosesseissa, myös maahanmuuttajaryhmien näkökulmasta. Seminaarin tavoitteena on kerätä ehdotuksia toimenpiteiksi, joilla vaikutetaan maahanmuuttajaryhmien kotoutumiseen ja eri väestöryhmien välisen kohtaamiseen ja vuorovaikutukseen kulttuurin avulla. Tavoitteena on, että kulttuuripalvelujen avulla edistetään kaikkien väestöryhmien hyvinvointia sekä maahanmuuttajien osallistumista ja vaikuttamista suomalaisessa yhteiskunnassa. Seminaari on jatkoa opetus- ja kulttuuriministeriön maahanmuuttajapoliittisten linjausten toimeenpanolle. Ministeriö teetti vuonna 2011 selvitykset viron- ja venäjänkielisten ihmisten kulttuuripalvelujen käyttämisestä ja tuottamisesta Suomessa. Ote opetusministeriön maahanmuuttopoliittiset linjauksista 2009 kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopolitiikan osalta: Maahanmuuttajien mahdollisuus kotoutua Suomeen edellyttää pääväestön ja maahanmuuttajien kohtaamista sekä väestöryhmien vuorovaikutuksen onnistumista. Yhdenvertaisuuden, hyvien etnisten suhteiden ja oikeuksien tulee toteutua kaikkien ryhmien kohdalla. Taiteen, kulttuurin, liikunnan ja nuorisotyön avulla voidaan luoda yhteistoimintaa, joka mahdollistaa maahanmuuttajien ja pääväestön välisen vuorovaikutuksen sekä maahanmuuttajien osallisuuden. Toimiala on keskeinen maahanmuuttajien oman identiteetin, kielen ja kulttuurin vaalimisen ja kehittämisen, mutta myös aktiivisen kansalaisuuden kannalta. Kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopolitiikan toimialat ovat tärkeitä maahanmuuttajien henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin kannalta, mikä edistää maahanmuuttajien onnistunutta kotoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan. Kulttuurilla, liikunnalla ja nuorisotyöllä on merkitystä myös maahanmuuttajien työllistymisen kannalta. Toimialoille on tyypillistä, että maahanmuuttajiin liittyvää toimintaa toteutetaan usein osana ministeriön tukemaa kansalaistoimintaa. Muiden toimenpiteiden joukossa kirjattiin seuraavat: Annetaan Venäjän- ja Itä- Euroopan instituutille tehtäväksi selvittää venäjänkielisen vähemmistön kulttuuripalvelujen käyttöä, integroitumista Suomen kulttuurielämän ja osallistumisen edistämiseen liittyvistä toimenpiteistä. Toiseksi suurin kieliryhmä Suomessa ovat vironkieliset (19 812 vuonna 2007). Annetaan Tuglas- seuralle tehtäväksi selvittää vironkielisen vähemmistön kulttuuripalvelujen käyttöä, integroitumista Suomen kulttuurielämän ja osallistumisen edistämiseen liittyviä toimenpiteitä.
Taiteen ja kulttuurin saavutettavuus Opetus- ja kulttuuriministeriö asetti vuonna 2009 osana taiteen ja kulttuurin saavutettavuus - toimenpideohjelmaa (2006-2010) työryhmän edistämään taiteen ja kulttuurin saavutettavuutta. Työryhmän loppuraportissa taiteen ja kulttuurin saavutettavuuden edistämistä tullaan käsittelemään osana ihmisten kulttuuristen oikeuksien toteutumisen edistämistä. Kulttuuristen oikeuksien perustaksi nähdään mahdollisuus oman kielen ja kulttuurin ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Taide- ja kulttuuripalveluiden saavutettavuus ja moninaisuus tukevat osaltaan mahdollisuuksia oman kielen ja kulttuurin ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Keskeistä saavutettavuuden edistämisessä ovat työryhmän mukaan asenteet, päätöksenteko sekä strateginen työ. Työryhmä kiinnittää huomiota myös viestintään, taloudelliseen, sosiaaliseen ja alueelliseen saavutettavuuteen, rakennettuun ympäristöön, saavutettavuuteen eri aistien avulla sekä ymmärtämisen tukemiseen. Saavutettavuuden rinnalle työryhmä nostaa moninaisuuden käsitteen. Taide- ja kulttuuripalvelujen moninaisuuteen liittyvät kysymykset siitä, miten eri erityis- ja vähemmistöryhmien omaa kulttuuria huomioidaan taide- ja kulttuuripalvelujen tarjonnassa, hankinnoissa sekä tallentamisessa ja dokumentoinnissa. Maahanmuuttajia koskeva monikulttuurisuustyö tukee osaltaan kotoutumista, kun palvelut rakennetaan vähemmistön edustajan ympärille. Sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kannalta keskeisenä nähdään eri kulttuureista tulevien ihmisten kohtaamisen ja vuoropuhelun edistäminen. Valtion kotouttamisohjelma vuosille 2012-2015: Hallitus hyväksyi kesäkuussa 2012 ensimmäisen valtion kotouttamisohjelman. Ohjelman mukaan maahanmuuttajien mahdollisuus kotoutua Suomeen edellyttää pääväestön ja maahanmuuttajien kohtaamista sekä eri väestöryhmien vuorovaikutuksen onnistumista. Yhdenvertaisuuden, hyvien etnisten suhteiden ja oikeuksien tulee toteutua kaikkien ryhmien kohdalla. Taiteen, kulttuurin, liikunnan ja nuorisotyön avulla voidaan luoda yhteistoimintaa, joka mahdollistaa maahanmuuttajien ja pääväestön välisen vuorovaikutuksen sekä maahanmuuttajien osallisuuden. Toimiala on keskeinen maahanmuuttajien oman identiteetin, kielen ja kulttuurin vaalimisen ja kehittämisen, mutta myös aktiivisen kansalaisuuden kannalta. Kulttuuripolitiikkaa koskeva osuus: Nykytila Suomen taiteen ja kulttuurin kenttä monimuotoistuu jatkuvasti lisääntyvän maahanmuuton myötä. Maahanmuuttajien kotoutuminen suomalaiseen yhteiskuntaan vaatii toimia myös kulttuuri- politiikan alalla, sillä maahanmuuttajat ovat usein väestömääräänsä nähden aliedustettuja taiteen ja kulttuurin 27 kentällä sekä tekijöinä että yleisönä. Toisaalta taiteen ja kulttuurin mahdollisuuksia kotoutumisen tukemisessa ei ole vielä täysimääräisesti hyödynnetty. Tavoitteena on parantaa sekä maahanmuuttajien osallistumista suomalaiseen kulttuuriin yleisönä että heidän mahdollisuuksiaan osallistua kulttuuriin tekijöinä.
Opetusministeriön taiteen ja kulttuurin saavutettavuusohjelmaan 2006 2010 kuuluu mm. monikulttuurisuuden ja rasisminvastaisen toiminnan edistäminen. Ohjelman tavoitteena on helpottaa myös maahanmuuttajien yhdenvertaista osallisuutta taide- ja kulttuuritoimintaan ja - tarjontaan ja sitä kautta kotoutua suomalaiseen yhteiskuntaan. Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalla toimivalla Venäjän ja Itä- Euroopan instituutilla on tärkeä tehtävä venäjänkielisen väestönosan kotoutumisen edistämisessä. Ministeriö valmistelee instituutin muuttamista vuoden 2013 alusta säätiöksi, jonka tärkein tehtävä on tuottaa kotoutumista edistäviä monialaisia, matalan kynnyksen palveluja Suomen kasvavalle venäjänkieliselle väestölle. Opetus- ja kulttuuriministeriön avustuksista monikulttuurisuuden edistämiseen osa on suunnattu hankkeille, joiden tavoitteena on maahanmuuttajien kotoutuminen taiteen ja kulttuurin avulla. Taiteen ja kulttuurin avulla kotoutumista edistävää toimintaa on tuettu myös projektirahoituksella esimerkiksi ESR- määrärahoista. Taiteen keskustoimikunnan käyttöön asetetusta määrärahasta voidaan tukea maahanmuuttajataiteilijoiden kotoutumista Suomen taide- elämään sekä suvaitsevaisuutta lisääviä taidehankkeita. Kirjastoalan hankerahoituksella tuetaan vuosittain monikulttuurisia palveluja kehittäviä hankkeita. Muun muassa Kuopion seudun kirjastot ja Kajaani ovat kehittäneet laajempia hankkeita, joiden avulla kirjastopalvelut tehdään maahanmuuttajille tutuiksi. Espoon kirjastoissa on panostettu monikulttuuriseen henkilökuntaan ja monipuolisiin, myös maahanmuuttajataustaisia nuoria kiinnostaviin palveluihin. Opetus- ja kulttuuriministeriö on tukenut hankerahoituksella tähän liittyviä, pienimuotoisia hankkeita. Maahanmuuton lisääntyminen muuttaa myös museoiden toimintakenttää. Museoiden haasteena on vastata uusien asiakasryhmien odotuksiin ja ottaa huomioon yhteiskunnan muuttuminen niin toiminnassaan kuin kokoelmiensa kartuttamisessa ja tutkimisessa. Opetus- ja kulttuuriministeriö tukee Museoviraston kautta myönnettävillä innovatiivisuusavustuksilla museoiden hankkeita, joiden tavoitteena on monikulttuurisuuden edistäminen lisäämällä mm. museoiden mahdollisuuksia käynnistää ja toteuttaa uusia asiakasryhmiä palvelevia hankkeita. Tavoitteet 1. Maahanmuuttajat kotoutuvat taiteen ja kulttuurin avulla entistä tehokkaammin. 2. Maahanmuuttajien kotoutumisen edistäminen otetaan huomioon läpäisyperiaatteella kehitettäessä taiteen ja kulttuurin julkisia palveluita ja tukimuotoja Toimenpiteet 1. Opetus- ja kulttuuriministeriö ottaa kotoutumisen edistämistavoitteen huomioon tarpeen mukaan jakaessaan harkinnanvaraisia valtionavustuksia eri määrärahoista, kuten eri taidemuodoille jaettavista avustuksista. (OKM) 2. Maahanmuuttajien kaksisuuntaista kotoutumista tuetaan erillismäärärahoin, kuten valtionavustukset monikulttuurisuuden tukemiseen ja rasismin vastaiseen työhön; ja määrärahat taiteen ja kulttuurin saavutettavuuden edistämiseen. (OKM)
3. Maahanmuuttajien kotoutumisen edistäminen taiteen ja kulttuurin avulla otetaan esiin soveltuvin osin opetus- ja kulttuuriministeriön alaisen hallinnon kanssa käytävissä tuloskeskusteluissa. (OKM) 4. Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle perustettavan säätiön tarkoituksena olisi tarjota kulttuurista ja kielellistä erityisosaamista edellyttäviä monialaisia kotoutumista edistäviä palveluja valtionhallinnolle, kunnille ja muille toimijoille. (OKM) Vironkielisten maahanmuuttajien osallistuminen kulttuuri- ja yhdistyselämään Mikko Lagerspetz Sosiologian professori, Åbo Akademi Tiivistelmä Selvitys luettavissa http://www.tuglas.fi/tiedostot/vironkielisten_maahanmuuttajien_osallistuminen.pdf Viron kansalaiset muodostavat suurimman ja nopeimmin kasvavan Suomessa vakinaisesti asuvien ulkomaalaisten ryhmän. Vuoden 2010 lopussa heitä oli 28 965. Koska kulttuuri- ja kielierot suomalaisiin ovat virolaisilla vähäisempiä kuin useimmilla muilla maahanmuuttajaryhmillä, ei heihin suunnattuja erityisiä kotouttamistoimenpiteitä kulttuurin alueella ole usein pidetty tarpeellisina. Tässä selvityksessä kartoitetaan kulttuuripalvelujen käyttöä Suomen vironkielisten keskuudessa; samoin sitä, minkälaisia puutteita tarjonnassa nähdään ja minkälaisia esteitä sen käytölle on. Selvitimme myös virolaisten järjestäytymiseen liittyviä käsityksiä ja toiveita, sekä sitä, pidetäänkö virolaisen kulttuuri- identiteetin säilyttämistä ja kehittämistä Suomessa ongelmallisena. Tutkimusmenetelminä oli lomakekysely internetin avulla (336 vastaajaa) sekä neljä Helsingissä ja yksi Turussa suoritettu ryhmähaastattelu (yhteensä 25 osallistujaa). Tutkimukseen osallistujien tavoittamiseksi sen järjestämisestä tiedotettiin Viroon liittyvissä tilaisuuksissa, internetissä ja virolaisessa Eesti Päevaleht- sanomalehdessä. Osallistujiksi Tiedotuskanavista tehokkaimmaksi osoittautui jopa yllättävässä määrin internet ja siinä toimivat sosiaaliset verkostot. Näin syntyneet otokset perustuvat vastaajien itsevalikoitumiseen eivätkä ole tilastollisesti edustavia. Sekä lomakekyselyyn vastaajien että ryhmähaastatteluun osallistujien valtaenemmistö oli naisia. Lomakkeeseen vastaajat muistuttavat kuitenkin asuinpaikkakuntiensa osalta koko Suomen vironkielistä väestöä, josta 62 % asuu Helsingissä ja Uudellamaalla (vastaajien joukosta 67 %). Neljä vastaajaa (1 %) oli syntynyt Suomessa. Suomeen saapumisvuoden mediaani oli 2006; joukossa oli siis paljon melko hiljattain saapuneita, mutta toisaalta myös yli kymmenen vuotta maassa asuneita oli 84 (27 %). Tavallisin muuttoon vaikuttanut tekijä oli työ, jonka ilmoitti 39 % tärkeimmäksi syyksi, avioliiton tai parisuhteen taas vastaajista, ja 29 % suunnitteli paluumuuttoa jossakin tietyssä tulevaisuuden elämänvaiheessa.
Eniten käytettyjä kulttuuripalveluja olivat kirjastot, elokuvateatterit ja teatterit. Palvelujen käytön useus näyttää olevan samaa luokkaa kuin koko helsinkiläisväestön keskuudessa. Mitä kauemmin vastaajat ovat asuneet maassa, sitä enemmän he käyttävät lähes kaikkia suomalaisia kulttuuripalveluja. Koulutustasolla oli selvä yhteys klassisen musiikin konserteissa, taidemuseoissa ja - gallerioissa ja muissa museoissa käymiseen, samoin kirjaston käytön useuteen. Muiden palvelujen käyttöön koulutustasolla oli vähemmän tai ei lainkaan vaikutusta. Hyvin monet olivat kuluneen 12 kuukauden aikana käyttäneet joitakin kulttuuripalveluja Virossa; teatterissa ja festivaaleissa oli vuoden aikana ainakin kerran käynyt Virossa melkein yhtä moni kuin sitä oli tehnyt Suomessakin. Vaikka Viron kulttuurielämään osallistuminen yleisesti vähenee Suomessa vietettyjen vuosien karttuessa, eräitä kulttuuripalveluja (klassisen musiikin konsertit, teatteri, taidemuseot ja - galleriat, muut museot) olivat vastanneista käyttäneet Virossa useimmin juuri aikaisemmin (ennen vuotta 1999) maahan muuttaneet. Paluumuuttosuunnitelmilla ei ollut yhteyttä kulttuuriosallistumiseen Suomessa, mutta kylläkin Virossa: ne, jotka eivät olleet harkinneet paluumuuttoa, käyttivät virolaisia kulttuuripalveluja huomattavasti vähemmän kuin toiset. Kulttuurin harrastamisen esteistä useimmin mainittiin lomakkeessa ajan puute, mutta ryhmäkeskusteluissa tuotiin useimmin esiin tiedon puute. Varsinkin virolaiseen kulttuuriin liittyvistä tapahtumista ja harrastusmahdollisuuksista toivottiin parempaa tiedotusta. Kielitaito sen sijaan oli esteenä vain harvoille, hiljattain Suomeen saapuneille. Ylivoimaisesti suurin osa esitetyistä toiveista kulttuuritarjonnan laajentamiseen koski vironkielistä ja nimenomaan 5 virolaisille suunnattua kulttuuria. Toivottiin etenkin virolaisteatterien ja virolaisten yhtyeiden vierailuesiintymisiä. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella niitä oli harvoin ja tiedotusta pidettiin riittämättömänä. Ryhmäkeskusteluissa ehdotettiin lisäksi esimerkiksi virolaisia käsityöpiirejä, kansantanssiryhmiä, lasten kesäleiriä sekä ruotsin- ja englanninkielen kurssien järjestämistä vironkielisille. Ainakin yhden seuran tai yhdistyksen toimintaan ilmoitti osallistuvansa 126 vastaajaa, eli 38 % vastaajien kokonaismäärästä. Kauemmin Suomessa asuneiden keskuudessa oli toisia tavallisempaa kuulua useampaan yhdistykseen. Johonkin Suomen virolaisten yhteistoimintaan osallistui 30 % vastaajista. Tässäkin yhteydessä valitettiin tiedon puutetta, mutta myös sellaisen toiminnan vähäisyyttä pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Toisaalta se, mitä yhteiseltä toiminnalta odotetaan, voi myös muuttua Suomessa oleskelun aikana. Äskettäin saapuneita kiinnostaa vaihtaa kokemuksia toisten Suomessa asuvien virolaisten kanssa, saada tietoa käytännön asioiden järjestämisestä ja myös yksinkertaisesti keskustella äidinkielellään. Kun kielitaito karttuu ja suomalainen yhteiskunta tulee tutummaksi, pelkkä yhdessäolo toisten virolaisten kanssa ei enää sinällään ole yhtä tärkeää; silloin nousee tärkeämmäksi yhteisten kiinnostuksen kohteiden olemassaolo. Tämä voi myös johtaa yhteisen toiminnan hiipumiseen, johon ryhmäkeskusteluissa toistuvasti viitattiin. Virolaisten järjestäytymistä koskevat mielipiteet ja odotukset voi tiivistää kahteen huomioon. Ensinnäkin toivotaan jonkunlaista keskusjärjestöä tai koordinaattoria, jonka päätehtävänä olisi tiedottaa erilaisista virolaisia kiinnostavista tapahtumista ja toiminnasta keskitetysti. Ehdotettiin
esimerkiksi kuukausittain ilmestyvää tiedotuslehteä, mutta samaa tarkoitusta voisi täyttää myös säännöllisesti päivitettävä internetsivusto. Myös Viron TV ja muut virolaiset tiedotusvälineet voisivat olla tehokkaita kanavia Suomen virolaisten toiminnasta tiedottamiseen. Toisaalta ilmeni, että toiveet toiminnan sisällön suhteen ovat hyvinkin erilaisia ja spesifejä. Kysymykset suomalaisuuden ja virolaisuuden yhteensovittamisesta sekä virolaisen identiteetin kestävyydestä suomalaisten joukossa asuessa eivät näyttäneet useimmille olevan ajankohtaisia tai ongelmallisia. Identiteettiin liittyvien ongelmien koettua vähäisyyttä voi pitää jopa yllättävänä. Huolta aiheutti vain lasten motivoiminen vironkielen opiskeluun ja mahdollisuudet löytää heille vironkielen opetusryhmiä kodin lähellä. Puhuttaessa virolaisena Suomessa asumisen vaikeuksista tuotiin keskusteluissa esille lähinnä hankaluuksia viranomaisten kanssa asioimisessa. Suomalaisia pidettiin yleensä myönteisen kiinnostuneina Virosta, vaikka monet olivat myös kohdanneet epäluuloista suhtautumista. Jotkut moittivat identiteetillä tarkoitetaan tässä tapauksessa halukkuutta määritellä itsensä nimenomaan virolaisena ja tuntemusta, että ympäristö sitä ei kyseenalaista, oli kaikilla ryhmäkeskusteluihin osallistuneilla juuri tällainen. Heidän tukenaan oli tässä tiivis Viron tapahtumien seuraaminen varsinkin internetin ja Viron television kautta se ei välttämättä edellyttänyt seurustelua toisten Suomessa asuvien virolaisten kanssa. Pelkkä yhteinen kansallisuus ei välttämättä riitä tuomaan yhteiseen toimintaan ihmisiä, jotka ovat erilaisia esimerkiksi koulutuksen tai Suomessa vietetyn ajan suhteen. Kulttuuriset erot valtaväestön ja virolaisten maahanmuuttajien välillä ovat usein pienempiä ja helpommin ylitettäviä kuin ryhmän sisäiset sosiaaliset erot. Tämän vuoksi myöskään kaikkia kotouttamis- ja kulttuuripoliittisia toimenpiteitä suunniteltaessa ei ole tarkoituksenmukaista käsitellä Suomen virolaisia yhtenäisenä ryhmänä. Suomen venäjänkieliset kulttuuripalveluiden käyttäjinä ja tuottajina Anelma Lammi ja Ekaterina Protassova, Helsingin yliopiston nykykielten laitos Venäjän ja Itä- Euroopan instituutti, Helsinki 2011 Tiivistelmä Selvitys luettavissa: http://www.rusin.fi/sites/default/files/liitetiedostot/venajankieliset_kulttuuripalveluiden_kaytta jina_ja_tuottajina_selvitys_12.pdf Vuoden 2010 lopulla Suomessa asui pysyvästi 54 559 venäjänkielistä eli n. 1 % koko väestöstä. Suomen venäjänkieliset ovat lukumäärältään toiseksi suurin kielivähemmistömme. Venäjänkielisistä on naisia n. 60 % ja miehiä n. 40 %. Venäjänkieliset jakautuvat tasaisesti eri ikäluokkiin, eniten heitä on 20-55 - vuotiaissa. Noin puolet asuu Uudenmaan maakunnassa. Pääkaupunkiseudulla asuu n. 40 % Suomen venäjänkielisistä. Selvitys kartoitti mm. sitä, mitä kulttuuripalveluja venäjänkieliset käyttävät, millaisia ja millä kielellä, mitä mahdollisia esteitä kulttuuripalveluiden käytölle on, mikä edistäisi palveluiden käyttöä, millaista harrastus- ja yhdistystoimintaa sekä kulttuuriosaamista venäjänkielisillä on ja
millaiset mahdollisuudet heillä on työllistyä kulttuurialoille. Selvitys tehtiin sähköisen kyselylomakkeen avulla ja haastattelemalla eri tahoja. Kyselyn kohderyhmäksi on katsottu kaikki ne pysyvästi Suomessa asuvat yli 15- vuotiaat, joiden äidinkieli on venäjä ja jotka käyttävät säännöllisesti venäjän kieltä. Kyselylomake oli venäjänkielisenä sähköisessä muodossa Venäjän ja Itä- Euroopan instituutin Internet- sivuilla 21.2. 31.3.2011, joten vastaamiseen oli aikaa runsaat viisi viikkoa. Kyselystä tiedotettiin venäjänkielisen median ja järjestöjen sekä yksittäisten ihmisten omien verkostojen kautta. Vastauksia saatiin yhteensä 439. Haastatteluja tehtiin 17 ja niillä pyrittiin kartoittamaan kulttuuripalvelujen tuottajien näkökantoja. Vastaajat olivat 15-80 - vuotiaita, suurin vastaajaryhmä oli 31-35- vuotiaat (16 % vastaajista). Vastaajista 78 % oli naisia. Vastaajista 60 % asui pääkaupunkiseudulla. Suurin ryhmä, 40 %, oli työssäkäyviä, 21 % opiskelijoita, osa- aikatyössä 13 % ja työttömiä 13 %. Vastaajista 98 % on syntynyt muualla kuin Suomessa, näistä 92 % on muuttanut Suomen vuosina 1990 2010. Venäjän kieli on äidinkieli 86 %:lla ja 12 % ilmoitti olevansa kaksikielisiä (venäjä ja suomi). Vastaajista 40 % ilmoitti puhuvansa suomea hyvin, 22 % täydellisesti, 17 % kohtalaisesti, 9 % ymmärtävänsä ja puhuvansa vähän, 8,5 % selviytyy arkielämän tilanteissa ja 3 % ei puhu suomea ollenkaan. Vastaajajoukko oli sangen korkeasti koulutettua, sillä 70 %:lla vastanneista on korkeakoulututkinto ja 17,5 %:lla ammattikorkeakoulututkinto. Venäjänkieliset jakautuvat selvästi kahteen sukupolveen. Vanhemman (ensimmäisen) sukupolven edustajat ovat syntyneet Neuvostoliitossa tai Venäjällä, muuttaneet Suomeen aikuisina ja asuneet maassa jo pitkään. Heidän suomen kielen taitonsa on melko vähäinen ja he harrastavat lähinnä venäläistä ja venäjänkielistä kulttuuria. Nuoremman (toisen) sukupolven muodostavat Suomessa syntyneet tai lapsena vanhempien mukana Suomeen muuttaneet. Heistä on vaikeaa pitää yllä oman kielen riittävää tasoa ja yhteyksiä venäläiseen kulttuuriin varsinkin, jos he asuvat pääkaupunkiseudun ja suurten kaupunkien ulkopuolella. Nuoremmat kokevat myös identiteettiongelmia. Vastausten perusteella suosituimpia kulttuurin aloja ovat teatteri, elokuva, museot ja kirjallisuus. Venäjänkielisen kirjallisuuden saatavuuteen ja yleisten kirjastojen palveluihin ollaan tyytyväisiä. Venäjänkielistä teatteria sen sijaan toivottiin lisää, eritoten lastenteatteria. Suurin osa vastaajista ilmoitti seuraavansa sekä suomen- että venäjänkielistä sähköistä mediaa ja lukevansa lehtiä sekä suomeksi että venäjäksi ja käyttävänsä venäjänkielistä sosiaalista mediaa. Esteistä osa on yleisiä, esim. laitoksen sijainti, asuminen pienellä paikkakunnalla, työ, perhesyyt ja korkea hinta. Vastausten ja haastatteluiden perusteella esteitä ovat myös heikko suomen kielen taito, riittämätön informaatio kulttuuripalveluista, eristäytyminen omaan kieliryhmään, perinteisiin pitäytyvät kulttuurikäsitykset ja mahdollisesti syrjintäkokemukset. Kulttuuripalvelujen käyttöä edistäisi alempi hinta ja parempi kielitaito sekä venäjänkielisten palvelujen osalta parempi tarjonta. Harrastetoiminnassa on mukana 36 % vastanneista. Maahanmuuttajabarometrissa kulttuuriin liittyvistä harrastetoiminnan muodoista suosituin on valokuvaus (53 %), hyvin tasaisesti 17-24 % osuuksilla mukana ovat soittaminen, kuvataiteet, kirjoittaminen, videokuvaus, tanssi ja laulu. Suomen venäjänkielisillä on noin 40 järjestöä, joista monien toiminta liittyy joko kulttuuriin tai
venäjänkielisen vähemmistön etujen ajamiseen. Monet vastaajat ja haastatellut toivoivat lisää voimavaroja venäjänkielisen järjestötoiminnan tarpeisiin, esim. tiloja, henkilöresursseja ja rahoitusta. Ongelmana on järjestökentän pirstaleisuus, samalla paikkakunnalla saattaa olla useita samalla kulttuurin alalla toimivia erillisiä järjestöjä. Vastaajista 26 % ilmoitti saaneensa kulttuurialan koulutuksen. Heistä 30% pystyy hyödyntämään opiskelussa saamaansa osaamista nykyisessä työssään täysimääräisesti ja 45 % osittain. Vastanneista 10 % opiskelee kulttuurialoilla. Suurimpia kulttuurialoille työllistymisen esteitä ovat sopivan koulutuksen puute (15 %), rahoitus (14 %), kielitaidon ja kontaktien puute (10 % kumpikin). Työllistymisen esteenä ovat entisessä kotimaassa suoritettujen tutkintojen tunnustamisen ja opintojen täydentämisen vaikeudet sekä kielitaitovaatimukset. Haastatellut näkivät tilanteen hiukan toisin. Suomenkieliset haastatellut pitivät suurimpina ongelmina kielitaidon puutetta (suomi ja englanti) ja sitä, että ulkomailla hankittu koulutus ei sellaisenaan ole sovellettavissa suomalaiseen työelämään. Venäjänkielisten haastateltujen mielestä kulttuurialoille työllistymisen esteenä on kova kilpailu - kilpailutilanteessa etusija annetaan suomenkielisille. Osa haastatelluista arveli, että lahjakkuus ja hyvä koulutus takaavat työpaikan, kunhan ensin on hankittu suomen kielen taito ja suomalaisen kulttuurin tuntemusta. Selvityksen tulosten pohjalta kulttuuripalveluiden saavutettavuuden ja kiinnostavuuden tueksi päädyttiin ehdottamaan mm. suomenkielisiä palveluja tuottaville venäläisten esiintyjien ja näyttelyiden tuontia Suomeen, venäjänkielisen sekä sosiaalisen median ja verkkosivujen käyttöä tiedotuksessa ja venäjänkielisten yleisöesittelyiden järjestämistä. Venäjänkielisille tuottajille ehdotetaan tiiviimpää yhteistyötä suomenkielisten kulttuuripalveluiden tuottajien ja järjestöjen kanssa, hyvien käytäntöjen vaihtoa esim. ulkosuomalaisten järjestöjen kanssa. Järjestöt voisivat kehittää lisää kaksikielistä toiminta lapsille ja nuorille sekä tukea venäjänkielisten lasten ja nuorten oman kielen osaamista harraste- ja leiritoiminnan avulla. Suomen kielen opiskelua voidaan tehostaa tekemisen kautta esim. työpajoissa. Jo olemassa olevat Suomea koskevat tietopankit ja niiden venäjänkieliset aineistot tulisi saada laajaan käyttöön.