Metsätalouden vesiensuojelun teemailta 12.7.2018 Vilajoen länsihaara Tiina Karjalainen, Suomen metsäkeskus
Esityksen sisältö 1. Yleissuunnitelma-alue - maankäyttö - ojitusalueet ja hakkuut - vesistökuormitus Vilajoella 2. Metsätalouden vesistökuormitus, vesiensuojelun menetelmiä ja suosituksia 3. Yleissuunnitelma
Vilajoen länsihaara Yleissuunnitelma-alueen pinta-ala on 11,3 km², josta vesistöjen osuus on noin 2,5 %
Maankäyttö Suomen ympäristökeskuksen Corine 2012- aineiston perusteella valuma-alueen pinta-alasta 91 % on metsää, 4 % maatalousalueita (43 ha), 2 % rakennettuja alueita sekä 0,5 % avosoita ja kosteikkoja
Pohjavesialueet Valuma-alueella sijaitsee kaksi vedenhankintaan varten tärkeää I- luokan pohjavesialuetta, joen molemmin puolin
Maaperä Yleissuunnitelma-alueen kallioperä on pääosin rapakivi graniittia (viborgiitti). GTKaineiston perusteella maapinta-alasta lähes 92 % on kivennäismaalajeja ja 8 % turvemaata. Pääasiassa kivennäismaa on moreenia
Ojitusalueet Valuma-alueella ojitusalueiden pinta-ala on noin 300 ha, mikä on 30 % metsien kokonaisalasta. Ojista noin puolet on turvemailla ja puolet kangasmailla.
Hakkuut Uudistushakkuiden pinta-ala koko yleissuunnitelma-alueella on viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut keskimäärin 12 ha/v, mikä on n. 1 % koko metsäpinta-alasta. Keskeistä on tehtyjen hakkuiden sijainti suhteessa vesistöön ja hakkuiden voimakkuus (maanmuokkaus) sekä hakkuualan maalaji Hienojakoisemmilla mailla ja vesistöjen äärellä päätehakkuut ja niiden maanmuokkaus vaativat huolellisempaa suunnittelua. Maltti metsänhoidossa 16.7.201 8
Tulevat hakkuut Tulevien uudistushakkuiden perustuvat Metsäkeskuksen metsävaratietojärjestelmän tuottamiin simulointeihin uudistushakkuuesityksistä, pohjana puuston koko ja ikä. Uudistushakkuupotentiaali seuraavan 10 v aikana 12 ha/v, n. 1 % Maltti metsänhoidossa 16.7.201 8
Metsätalouden vesistökuormitus Vilajoki Mennyttä ja tulevaa metsätalouden vesistökuormitusta yleissuunnitelma-alueella voidaan arvioida tehtyjen ja tulevien päätehakkuiden sekä kunnostusojitusten perusteella KUHAkuormituslaskennalla. Maltti metsänhoidossa 16.7.201 8
Metsätalouden vesistökuormitus Vilajoki Suomen metsäkeskuksen metsävaratietojen perusteella yleissuunnitelma-alueella lähivuosina potentiaaliset metsätaloustoimenpiteet tulevat nostamaan mahdollista metsätalouden ravinne- ja kiintoainekuormitusta jokeen. Noususta huolimatta metsätaloudenkuormitusosuudet jäisivät edelleen pieniksi esimerkiksi maatalouden kuormitusosuuksiin verrattuna. Toisaalta jo pienikin kuormituslisä voi heikentää vesistön tilaa ja siksi kaikki vesistökuormitukseen vähentämiseen tähtäävät toimenpiteet ovat tärkeitä. Maltti metsänhoidossa
Metsätalouden vesistökuormitus Metsätalouden kuormitus on tyypiltään hajakuormitusta. Myös luonnontilaisista metsistä ja soilta valuu ravinteita, kiintoaineita ja humusta Jakautuu siis ravinne- (pääasiassa fosfori ja typpi), kiintoaine-, metalli- ja happamuuskuormitukseen sekä humuskuormitusta Metsätalouden keskimääräiseksi osuus Suomen vesistöjen kokonaisfosforikuormituksesta n. 5 % ja kokonaistyppikuormituksesta n. 8 %. Metsätalouden kiintoaine- ja humuskuormitus ravinnekuormitusta merkittävämpiä vesistön tilaan vaikuttavia tekijöitä Metsätalouden aiheuttama kuormitus näkyy eritoten herkissä latvavesissä, lähellä kuormituslähdettä, missä muu kuormitus vähäistä.
Kiintoainekuormitus
Kiintoainekuormitus
Humus ja ravinnekuormitus Humus = hajoavaa orgaanista ainetta
Metsätalouden vesiensuojelun ohjaus Metsätalouden vesiensuojelua ohjaa laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä, vesilaki sekä -asetus. Lisäksi metsälaissa edellytetään tiettyjen luonnontilaisten tai luonnontilaisenkaltaisten pienvesien välittömän lähiympäristön ominaispiirteiden säilyttämistä Kestävän metsätalouden rahoituslailla (Kemera) ohjataan metsäojitusten tekoa. Pääasiassa vesiensuojelua kuitenkin ohjaavat suositukset (Tapion hyvän metsänhoidon suositukset - vesiensuojelu) ja metsäsertifiointi (PEFC ja FSC). Metsänomistaja voi halutessaan toteuttaa vaadittua tehokkaampaa vesiensuojelua
Metsätalouden vesistökuormittajat Metsänkäsittely turvemailla (johdetaan vesiä) Kunnostusojitus Uudistushakkuut Metsänuudistaminen Uudistushakkuut kivennäismailla, maanmuokkaus, puunkorjuun maastovauriot, lannoitus (-> kun toimitaan vesistöjen äärellä tai johdetaan vesiä)
Toimenpiteiden ajoittaminen ja suunnittelu
Toimenpiteiden ajoittaminen ja suunnittelu Maalaji Hienojakoiset kivennäismaat ja maatuneemmat turpeet ovat herkempiä eroosiolle Vuodenaika Kiintoainekuormitus on suurinta valumahuippujen aikaan. Keväisin suurien sulamisvesien aikaan voimakasta maanmuokkausta ja ojitusta tulisi välttää Pohjavesialueet I ja II luokan pohjavesialueille suositellaan vain kevennyttyä maanmuokkausta Ojitukset Ojat eivät saa johtaa suoraan vesistöön. Ojituksen tulee olla kannattava ja sen tarve arvioitava Kunnostusojitus tulee sovittaa hakkuiden sekä metsänhoitotoimenpiteiden yhteyteen.
Toimenpiteiden ajoittaminen ja suunnittelu Hakkuut Maanmuokkaus ei saa ulottua vesistön rantaan asti. Muokkausjäljen suunnan tulee olla rinteen vastainen. Hakkuutähteistä vapautuu ravinteita, jotka alttiina huuhtoutumiselle vesistöihin Lannoitukset Levitys toteutettava niin, ettei lannoitetta joudu ojiin ja vesistöihin Lannoituskäsittelyksi suositellaan turvemailla PK-lannoitetta, johon on lisätty rautaa fosforin huuhtoutumisen estämiseksi tai hyvälaatuista puuntuhkaa. Tärkeillä pohjavesialueilla ei lannoiteta, ellei ELYltä ole erityislupa Lannoitteet levitetään ainoastaan sulan maan aikana, tuhkaa lukuun ottamatta
Tarvittaessa riskikohteille vesiensuojelurakenteet
Rantametsien hakkuut Suojavyöhyke Vesistöjen ja pienvesien varteen jätettävällä käsittelemättömällä suojakaistalla sidotaan ympäriltä tulevaa kiintoaine- ja ravinnekuormitusta. Suojakaistan leveys esimerkiksi maanmuokkausten yhteydessä on oltava vähintään 5 metriä, leveämpi jos maa kalteva ja maalaji eroosioherkkä Rantametsässä voi maanpintaa rikkomatta suorittaa arvokkaiden tukkipuiden poimintahakkuita ja sitä voi hyvin harventaa voimakkaastikin kasvatusvaiheessa lehtipuita suosien. Kevennetty maanmuokkaus Voimakkaalla maanmuokkauksella kiintoaineen huuhtouma lisääntyy. Laikutus sopii ohutkunttaisille, karkeille moreenimaille. Äestys taas sopii ohutkunttaisille, keskikarkeille moreenimaille. Laikutus-mätästys soveltuu melko paksukunttaisillekin, keskikarkeille ja hienolajitteisille routiville maapohjille. Ojitus-mätästystä käytetään vain veden vaivaamilla ja soistuneilla mailla
Kunnostusojituksen tarveharkinta Kunnostusojituskohteet valitaan kunnostusojitustarpeen sekä kunnostusojituskelpoisuuden perusteella Kunnostusojitustarve -> puuston kasvulle riittävän kuivatustilanteen perusteella Kunnostusojituskelpoisuus ojituksen taloudellisen kannattavuuden perusteella
Kunnostusojituskelpoisuus Kasvupaikkatyypiltään varputurvekankaita karumpia kohteita ei ole kannattavaa ojittaa Ja varputurvekankailla ja 1-tyypin puolukkaturvekankailla vähintään 600 rungon kasvatuskelpoinen puusto. Lisäksi varputurvekankaita ei ole taloudellisesti kannattavaa uudistaa kuin luontaisesti tai kylväen. Ja yleensä näin taas ei aina näillä paksuturpeisilla kohteilla Kitu- ja joutomaita ei ojiteta.
Kasvupaikkaluokat ojitusalueilla
Kunnostusojitustarve Maastossa tarkastellaan silmävaraisesti ojien kuntoa, suokasvillisuuden esiintymistä, puiden kasvua ja elinvoimaisuutta. Kunnostusojitustarve ilmeinen, jos ojat tukkeutuneet tai kasvaneet umpeen ja puuston kasvu on taantunut maaperän liiallisen märkyyden vuoksi. Lisääntynyt suokasvillisuus on usein merkkinä ojien heikosta kuivatustehosta. Kuusikolle ojaston ei tarvitse olla niin syvä sen hyvän haihdutuksen ja matalan juuriston ansiosta Puuston tilavuuden ylittäessä 120 m3/ha puusto jo ylläpitää itsessään riittävää haihdutusta, kunhan juuristolla sen kasvuvaiheessa 30 cm kuivavara
Vilajoen länsihaara, metsätalouden vesiensuojelun yleissuunnitelma Yleissuunnittelulla pyritään antamaan vesistön valumaalueella toimiville maanomistajille, metsäalan ammattilaisille ja muille alueella toimiville taustatietoa sekä käytännön esimerkkejä, miten vesiensuojelu voidaan huomioida kohteilla. Yleissuunnitelma-alueella kartoitettiin mahdollisia vesiensuojelun kriittisiä kohteita (Havaintopisteet) ja niiden pohjalta annetaan toimenpidesuosituksia
Maltti metsänhoidossa Valtti vesienhoidossa Havaintopisteet
Havaintopiste 1 Kuvaus Suoalueen latvaosia, jossa pääuoma stabiili ja kuivavara (jopa 60 cm) riittävä siellä oleville kasvatusmetsille. Puusto pystyy ylläpitämään kuivatusta haihdutuksellaan, vaikka sarkaojat paikoin jo aika ummessa (kuivavara vain n. 30 cm). Ojaston yläosissa myös taimikkoa, mutta maa kohoaa sinne ja sielläkään ei tunnu vesi vaivaavan. Suositukset Seuraavien harvennushakkuiden tai vasta uudistushakkuun yhteydessä sarkaojia voidaan avata, mutta pääuomaa ei tarvitse perata. Kunnostusojitus voidaan jättää uudistuksen yhteyteen, jos harvennuksen jälkeen puustoa yli 120 m3/ha ja kuivavaraa ojissa 30 cm. Lietekuopat kunnostusojittaessa ojiin pääuomaan liittyessä.
Kuvaus Ojitusalue, jossa puusto vaihtelevaa ja myös kasvupaikka paikoin karuuntuu. Suositukset Vaatii harvennushakkuun jälkeen kuivatuksen parantamista, kun haihduttava puusto vähenee alle 120 m3/ha. Karuimmat osat kannattaa jättää ojittamatta. Ojaston latvaosissa puusto paikoin jo paranee ja niiden haihdutusvaikutuksen ansiosta kunnostusojitusta ei täällä myöskään tarvitse. Havaintopiste 4
Havaintopiste 6 Kuvaus Luontainen lasku-uoma jokeen, jossa voimakas virtaama. Ei vesiensuojelutoimenpiteitä
Havaintopiste 7 Kuvaus Kohteella hyvä puusto, joka huolehtii biologisesta kuivatuksesta riittävästi. Tehty kuitenkin viime talvena ojitus, johon jätetty hyvin perkauskatkot ennen jokea. Ei näy aiheutuneen kiintoainekuormitusta jokeen, vaikka ojista kyllä lähtenyt hienoa ainesta paljon liikkeelle. Suositukset Kohde ollut varsin ohutturpeinen ojitetulta alueelta ja puustoinen, joten ojitus ei olisi ollut välttämätön. Tuhkalannoituksella olisi voinut saada aikaan saman kasvuvaikutuksen, tosin pohjavesialueella sen käyttö varmistettava. Padotuksella voisi vähentää kiintoaineksen liikkeelle lähtöä ojissa sekä ojien myöskään ei hyvä ulottua pohjamaahan, perkauskatkoa sivu-uomiin myös
Kuvaus Joen rantaan laskeva oja ja sen äärellä toteutettu päätehakkuuta. Suositukset Joen rantaan olisi kannattanut jättää puustoista suojavyöhykettä. Aluetta ei ole vielä muokattu tai uudistettu. Kohde hyvin veden vaivaama ja vaatii vesitalouden järjestelyä uudistaessa. Maanmuokkauksessa täytyy rantaalueelle jättää muokkaamatta 5-10 metrin vyöhyke ja muokkauksessa tehtävät ojat johtaa perkauskatkoin jokeen laskevaan pääuomaan Havaintopiste 10
Loppuyhteenveto Vilajoen länsihaara hyvässä tilassa -> metsätalous ei aiheuta tarkastellulla alueella merkittävää kuormitusta vesistöön. Lähivuosina toteutettavat metsätaloustoimenpiteet voivat kuitenkin nostaa metsätalouden ravinne- ja kiintoainekuormitusta jokeen Tulevien metsätaloustoimenpiteiden tarkan suunnittelun ja oikean ajoittamisen avulla voidaan vähentää kuormitusta vesistöihin. Pienilläkin teoilla vaikutetaan Vilajoen hyvän nykytilan säilymiseen Ojitusalueilla tulee tehdä ojituksen tarveharkintaa ja kunnostusojitusta kaipaavilla kohteilla huolehtia riittävästä vesiensuojelusta Hyväkasvuinen metsä, jossa hakkuut tehty ajallaan myös jo vesiensuojelukeino, koska hyväkasvuinen puusto haihduttaa vettä ja huolehtii näin biologisesti vesitaloudesta Vesistöjen äärellä hakkuissa muokkaamaton 5-10 metrin suojavyöhyke. Leveämpi, jos rantavyöhyke on jyrkkä. Suojavyöhykettä voi käsitellä, jopa suositeltavaa harventaa voimakkaastikin -> lehtipuusekoitusta jo ennen päätehakkuuta Apua metsätoimihenkilöt, Metsään.fi ja Metsäkeskuksen sivujen aineistot