Hyvä kuntoutuskäytäntö Invalidiliiton sitoumus erityisesti vaikeasti vammaisten asiakkaiden kuntoutuspalvelujen laadun jatkuvaksi parantamiseksi Invalidiliitto ry Invalidiliiton julkaisuja, 1998 ISBN 952-9615-41-8 Piirroskuvat: Jii Roikonen Invapaino, Helsinki 1998 Sisällys Lukijalle 1 Invalidiliitto hyvän kuntoutuskäytännön määrittelijänä 2 Käsitteet. 2.1 Vammaisuus ja vaikeavammaisuus 2.2 Vaikeasti vammainen asiakas ja kuntoutuspalvelu 2.3 Hyvä kuntoutuskäytäntö 2.4 Sitoumus 3 Vaatimukset hyvälle kuntoutuskäytännölle 3.1 Vaikeasti vammainen asiakas 3.2 Kuntoutuspalvelun ostaja 4 Hyvän kuntoutuskäytännön edellytykset 4.1 Asiantunteva ja osaava henkilöstö 4.2.Toimivat tilat ja toimintaympäristö 4.3.Välineet ja varustus 4.4.Johdon tehtävät 4.5 Taloudelliset edellytykset 5 Hyvän kuntoutuskäytännön yleiset periaatteet 5.1 Yhteisön eettiset periaatteet 5.2 Asiakaslähtöiset palvelut 5.3 Systemaattinen suunnittelu 5.4 Moniammatillinen yhteistyö 5.5 Jatkuva arviointi ja laadun parantaminen 6 Hyvä kuntoutuskäytäntö kuntoutusjakson eri vaiheissa 6.1 Kuntoutusjaksoa edeltävä vaihe 6.2 Kuntoutusjakson alkuvaihe 6.3 Kuntoutusjakson toteutusvaihe 6.4 Kuntoutusjakson päättyminen 6.5 Kuntoutusjakson jälkeinen vaihe
Kirjallisuutta Liitteet 1.Hyvä kuntoutuskäytäntö -matriisi 2.Laatusanastoa 3.Kuntoutustoiminnan laatuun vaikuttavia lakeja ja asetuksia Lukijalle Hyvä kuntoutuskäytäntö - Invalidiliiton kuntoutuksen toimintayksiköiden sitoumus erityisesti vaikeasti vammaisten asiakkaiden kuntoutuspalvelujen laadun jatkuvaksi parantamiseksi syntyi kolmevuotisen 1996-99 Laadukkaat vammaispalvelut -projektin osahankkeena. Sitoumuksen tarkoitus on varmistaa vammaisten asiakkaiden kuntoutuspalvelujen saatavuus ja laatu Invalidiliiton liittohallituksen vahvistaman laatupolitiikan mukaisesti. Sitoumukseen on kirjattu kuntoutuksen toimintayksiköiden yhteiset laatupoliittiset linjaukset, jotka ohjaavat yksikkökohtaista toiminnan jatkuvaa arviointia ja kehittämistä. Hyvä kuntoutuskäytäntö -määrittely perustuu Invalidiliiton kuntoutuksen toimintayksiköissä työskentelevien erityisosaamiseen yhteistyössä vammaisten asiakkaiden ja yhteistyötahojen kanssa. Laatutyössä korostuva asiakaslähtöisyys, vammaisen henkilön ja palvelun käyttäjän, kuntoutujan, näkökulma on Invalidiliiton sitoumuksen laatimisesta vastanneen työryhmän työn peruslähtökohta. Sitoumuksen laatimisesta kiitämme työryhmää, jonka työhön osallistuivat Järvenpään koulutuskeskuksesta sairaanhoitaja Riitta Eskola, Käpylän Kuntoutuskeskuksesta fysioterapeutti Eeva-Maija Hokkinen, Lapin Kuntoutuskeskuksesta laatupäällikkö, toimintaterapeutti Merja Kiviniemi, liittohallituksen edustajana kouluttaja Helena Lehtonen ja Sopeutumisvalmennuskeskuksesta laatupäällikkö, perheterapeutti Hely Streng. Työryhmän työtä ohjasi erityisasiantuntija Tupu Holma Kuntaliitosta, käytännön toteuttamisesta huolehtivat Laadukkaat vammaispalvelut -projektin vetäjä Leea Paija ja sihteeri Anne Metso. Työryhmän jäsenten perusteellinen paneutuminen Hyvä kuntoutuskäytäntö -sitoumuksen laatimiseen on ollut ensiarvoisen tärkeää työn valmistumisen kannalta. Kiitos työn taustatuesta ja työskentelyolosuhteiden järjestämisestä kuuluu kuntoutuksen laatua koordinoivan työryhmän jäsenille: ylilääkäri Hannu Alarannalle, johtaja Marja-Terttu Huuhtaselle, johtaja Tiina Johanssonille, johtaja Jouko Miettiselle, rehtori Jaakko Nikulalle, ylilääkäri Antti Oravalalle, johtaja Seppo Salpakoskelle, vastaavalle kuntoutusohjaajalle Hélène Stjernschantzille ja kuntoutuspäällikkö Heidi Lindbergille. Kiitämme Raha-automaattiyhdistystä tuesta, joka on mahdollistanut Laadukkaat vammaispalvelut - projektin toteuttamisen ja Hyvä Kuntoutuskäytäntö-sitoumuksen laatimisen. Toivomme, että työmme tuloksia on mahdollista käyttää muissa kuntoutuspalveluja tuottavissa toimintayksiköissä niiden kehittäessä omaa toimintaansa jatkuvan parantamisen periaatteiden mukaisesti. Helsingissä marraskuussa 1998 Invalidiliitto ry Pekka Tuominen Puheenjohtaja
1 Invalidiliitto hyvän kuntoutuskäytännön määrittelijänä Invalidiliiton perustehtävä on tuki- ja liikuntaelinvammaisten henkilöiden mahdollisuuksien yhdenvertaistaminen, ihmisoikeuksien edistäminen ja syrjinnän vastustaminen. Toiminta perustuu YK:n laatimiin ja Suomen hyväksymiin yleisohjeisiin vammaisten henkilöiden mahdollisuuksien yhdenvertaistamisesta (1993) ja Suomen Valtakunnallisen vammaisneuvoston laatimaan vammaispoliittiseen ohjelmaan (1995). Perustehtäväänsä Invalidiliitto toteuttaa vaikuttamalla yhteiskunnalliseen kehitykseen ja tuottamalla palveluja. Tuki- ja liikuntaelinvammaisten etujärjestönä Invalidiliiton tehtävä on turvata tasa-arvoiset mahdollisuudet osallistua ja toimia yhteiskunnassa. Vammaisen henkilön tulee saada tarvitsemansa palvelut ensisijaisesti julkisen palvelujärjestelmän kautta. Invalidiliitto tuottaa vammaisille asiakkailleen palveluja, joita julkinen palvelujärjestelmä ei heille tarjoa tai jotka muusta syystä eivät ole heidän saatavillaan. Invalidiliiton tuottamia perus- ja erityispalveluita ovat muun muassa monipuoliset kuntoutus-, sopeutumisvalmennus-, koulutus- ja asumispalvelut. Palvelutoiminnan onnistunut toteutuminen edellyttää tiivistä yhteistyötä valtakunnallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla sosiaali- ja terveydenhuollon, Kansaneläkelaitoksen, vakuutusyhtiöiden, opetus- ja sosiaalitoimen ja työvoimahallinnon kanssa. Invalidiliitolla on omaa julkaisutoimintaa ja apuvälinemyynnin palveluja. Laaja toiminta tarvitsee moninaisia tukipalveluja, joita ostetaan ulkopuolisilta palveluntuottajilta tai hankitaan organisaation eri toimintayksiköistä. Invalidiliiton sitoumus erityisesti vaikeasti vammaisten asiakkaiden kuntoutuspalvelujen laadun jatkuvaksi parantamiseksi on laadittu Laadukkaat vammaispalvelut -projektin osahankkeena. Asiakaslähtöisyys-palvelujen saatavuus Sitoumuksen lähtökohta on liittohallituksen vahvistama laatupolitiikka, jonka mukaan Invalidiliiton tehtävä on varmistaa vammaisten asiakkaiden kuntoutuspalvelujen saatavuus ja laatu. Tämä sitoumus sisältää samalla Invalidiliiton kuntoutuspalvelujen toimintayksiköiden laatupolitiikan linjaukset. Toimintaperiaatteiden ohella kuvataan yhdessä sovittuja menettelyjä kuntoutuspalvelujen laadun varmistamiseksi. Samoin kuvataan seurantamenettely, jolla valvotaan sovittujen käytäntöjen toteutumista. Kuntoutuksen toimintayksiköissä työskentelevillä on erityisosaamista kuntoutustarpeiden selvittämisestä, kuntoutuspalvelujen suunnittelusta ja toteutuksesta yhteistyössä vammaisten asiakkaiden ja yllämainittujen yhteistyötahojen kanssa. Laatutyössä korostettu asiakaslähtöisyys, vammaisen henkilön ja palvelun käyttäjän, kuntoutujan, näkökulma on Invalidiliiton sitoumuksen laatimisesta vastanneen työryhmän työn perusperiaate. Sitoumus ohjaa kuntoutuksen toimintayksiköiden kehittämistä asettamalla kehittämistyölle tavoitteet ja suunnan. Sitoumuksen noudattaminen turvaa kuntoutuspalvelujen laadun ja toiminnan jatkuvan parantamisen. Vaikeasti vammaisten kuntoutuspalveluasiakkaiden hyvä kuntoutuskäytäntö -määrittelyä voidaan soveltaa laajasti vammaisten kuntoutuspalveluiden arvioinnissa.
Sitoumuksen on laatinut Invalidiliiton kuntoutuspalveluja tuottavien neljän toimintayksikön valitsema kuntoutuksen eri ammattiryhmiä edustava työntekijäryhmä. Työryhmän työhön osallistui ulkopuolisena laatuasiantuntijana erityisasiantuntija Tupu Holma Kuntaliitosta. Ryhmän työhön on osallistunut Järvenpään koulutuskeskuksen, Käpylän Kuntoutuskeskuksen, Lapin Kuntoutuskeskuksen ja Sopeutumisvalmennuskeskuksen edustaja. Palvelujen käyttäjäasiakkaiden edustajana työryhmän työhön on osallistunut Invalidiliitonliittohallituksen jäsen, joka on myös Laadukkaat vammaispalvelut -projektin johtoryhmän jäsen. Invalidiliiton Laadukkaat vammaispalvelut -projektin osahanke kuntoutuspalvelujen laadun jatkuvaksi parantamiseksi käynnistyi työnimellä Vaikeavammaisten kuntoutuksen laatustandardit. Työn edetessä tehtäväksi täsmentyi Invalidiliiton kuntoutuksen toimintayksiköiden asiantuntemuksen ja kokemuksen perusteella laadittu hyvä kuntoutuskäytäntö -sitoumus. Työryhmä arvioi sitoumuksen soveltuvan yleisesti vammaisten henkilöiden käyttämien kuntoutuspalvelujen laadunhallintaan. Sitoumuksen tehtävä on ohjata kuntoutuksen toimintayksiköitä oman laatujärjestelmän luomisessa, ylläpitämisessä ja jatkuvassa kehittämisessä. Sitoumus on kuntoutuksen toimintayksiköiden keskinäinen sopimus siitä, että yhteisiä periaatteita noudatetaan kaikessa toiminnassa. Sitoumuksen toteuttamisessa olemme riippuvaisia toiminnan eri tahojen, erityisesti päätöksentekoja maksajatahojen, sitoutumisesta periaatteiden noudattamiseen. Palveluja käyttävät asiakkaat, kuntoutujat, ovat tietoisia sitoumuksen periaatteista ja voivat luottaa siihen, että Invalidiliiton kuntoutuksen toimintayksiköt noudattavat kuntoutuspalvelujen suunnittelussa ja toteutuksessa sovittuja periaatteita. Sitoumuksessa käytetyt keskeiset käsitteet määritellään luvussa 2 ja laatukäsitteet liitteessä 2. Hyvään kuntoutuskäytäntöön kohdistuvia odotuksia ja vaatimuksia kuvataan luvussa 3. Hyvän kuntoutuskäytännön perusedellytyksiä määritellään luvussa 4 ja toimintaperiaatteita luvussa 5. lukuun 6 on koottu tiivistettynä hyvä kuntoutuskäytäntö -kuvaus kuntoutusprosessin eri vaiheissa. Sitoumuksen liitteenä on matriisina kuvattu hyvä kuntoutuskäytäntö kuntoutusprosessin eri vaiheissa, laatukäsitteiden määritelmiä ja luettelo kuntoutustoimintaan vaikuttavista laeista ja asetuksista. 2 Käsitteet 2.1 Vammaisuus ja vaikeavammaisuus Vammaisuus ja vaikeavammaisuus käsitteinä ovat vaikeasti määriteltävissä. Ympäristö, jossa vammainen henkilö elää, voi helpottaa tai pahimmillaan estää hänen selviytymistään. Toimintaympäristö voi alentaa hänen toimintakykyään huomattavasti. Vammaisuus määritellään yksilön ja hänen toimintaympäristönsä vuorovaikutuksena. Vammaisuus ja vaikeavammaisuus käsitteiden määrittelyn vaikeus johtuu tästä perusasetelmasta. Määrittely vaikuttaa merkittävästi vammaisuuden perusteella järjestettäviin palveluihin ja etuuksiin. Lakien ja asetuksien määritelmät vaikeavammaisuudesta ovat esimerkiksi seuraavanlaisia: 1. erityisiä vaikeuksia suoriutua tavanomaisen elämän toiminnoista (VPL, laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista) 2. jatkuva ja erittäin suuri hoidon ja kuntoutuksen tarve (Laki lapsen hoitotuesta)
3. toimintakyky on alentunut ainakin vuoden ajan ja henkilö on yhtämittaisen hoidon ja valvonnan tarpeessa tai hänelle aiheutuu erittäin huomattavia erityiskustannuksia (Kelan erityishoitotuki) 4. henkilö, jonka sairaudesta, viasta tai vammasta hänelle aiheutuva yleinen lääketieteellinen ja toiminnallinen haitta on niin suuri, että hänellä on sen vuoksi huomattavia vaikeuksia tai rasituksia selviytyä kotona, koulussa, työelämässä ja muissa elämäntilanteissa julkisen laitoshoidon ulkopuolella ja jonka selviytymistä tässä pykälässä tarkoitetulla kuntoutustoimenpiteellä voidaan tukea (Asetus Kelan järjestämästä kuntoutuksesta 3 ) Vammaisuuden ja vaikeavammaisuuden kriteerien asettamisen ja käsitteiden määrittelyn tarpeellisuutta ovat arvioineet Tapani Kallanranta ja Paavo Rissanen raportissaan Vaikeavammaisten lääkinnällisen kuntoutuksen tehtäväjako ja yhteistyö (1996). Heidän mukaansa vaikeavammaisuuden määrittely avuntarpeen ja apuvälineiden tarpeen pohjalta voi olla kuntoutuskielteinen. Komiteamietinnössä Toimiva vaikeavammainen toimivassa yhteiskunnassa (1987:14) on kiteytetty vaikeasti vammaisille asiakkaille ominaisia piirteitä. Vaikeavammaisuus on määritelty tilana, jossa ihminen ei selviydy omin avuin, vaan hänelle syntyy pakollisia sosiaalisia suhteita, joita hän ei voi itse valita tai joihin hän ei voi itse vaikuttaa. Vaikeasti vammainen asiakas Sitoumusta laatinut työryhmä määrittelee vaikeavammaisuuden käytännön työssä havaittujen vaikeasti vammaisille asiakkaille ominaisten piirteiden avulla. Työryhmä käyttää tästä eteenpäin käsitettä vaikeasti vammainen asiakas puhuessaan henkilöistä, joiden vamman aiheuttama haitta saattaa vaikuttaa usealla elämän alueella toimintaympäristön olosuhteista riippuen. Vaikeasti vammaisen henkilön liikunnalliset rajoitteet voivat olla suhteellisen vähäisiä, mutta hän tarvitsee ohjausta ja neuvontaa arjessa selviytyäkseen, jos hänellä on neuropsykologisia häiriöitä kuten esimerkiksi aloitekyvyn heikentyminen tai hahmotushäiriö, ongelmia toiminnan suunnittelussa tai oiretiedostuksen puute. Vaikeasti vammaisen henkilön päivittäistä toimintaa voivat vaikeuttaa monimutkaiset sosiaaliset ja psyykkiset haitat, jotka rajoittavat hänen itsenäistä asiointiaan, liikkumistaan, ihmissuhteitaan, harrastustoimintaa, opiskelua tai työtä. Vaikeasti vammaisella henkilöllä on elinikäinen oikeus kuntoutukseen. Hänen kuntoutuksensa tarve on jatkuva ja/tai toistuva. Kuntoutuksen ja tukitoimenpiteiden, esimerkiksi apuväline-, avustaja- ja kuljetuspalvelujen avulla, voidaan tehdä mahdolliseksi hänen itsenäinen suoriutumisensa arkipäivän tilanteissa, erilaisissa toimintaympäristöissä ja eri elämänalueilla. 2.2 Vaikeasti vammainen asiakas ja kuntoutuspalvelu Vaikeasti vammaisen asiakkaan kohdalla kuntoutus merkitsee elämänpiirin laajentamista, oman elämäntilanteen kannalta jäsentyneempää näkemystä tulevaisuuden suunnitteluun. Kuntoutus toteutuu usein prosessina, joka on ainutkertainen ja elämyksellinen palvelutapahtumien sarja. Tavoite on tarjota asiakkaalle erilaisia vaihtoehtoisia mahdollisuuksia elämässä selviytymiseen ja jaksamiseen. Lopullisen valinnan eri vaihtoehtojen välillä tekee asiakas itse tai tarvittaessa hänen läheisensä. Kuntoutusta ei pitäisi ymmärtää ennalta sidottuihin vammaisuuden tai vajaakuntoisuuden määritelmiin perustuvana sosiaalisena oikeutena vaan sosiaalisena ja yksilöllisenä investointina tulevaisuuteen. Kuntoutuksen on tarjottava mahdollisuus elämän edellytysten parantamiseen (Järvikoski 1994).
Kuntoutus on myös palvelua. Palvelu on "organisoidun toiminnan tuloksen syntyvää aineetonta hyödykettä tarpeiden tyydyttämiseksi" (Sosiaali- ja terveydenhuollon sanastot 1996). Kuntoutuspalvelu käsitetään nykyisin vaikeavammaisen henkilön tarpeita vastaavaksi palveluksi, jonka suunnitteluun ja toteutukseen asiakas voi itse osallistua ja vaikuttaa koko prosessin ajan. Kuntoutuspalveluprosessissa korostuu asiakkaan rooli, vastuu ja osallisuus sen eri vaiheissa (Johansson & Purtanen 1997). Kuntoutuspalvelut on tarkemmin eritelty ja määritelty muun muassa. Kuntoutuspalveluluokituksessa (Suomen Kuntaliitto, Stakes 1997). Kuntoutusjaksolla tarkoitetaan kuntoutuspalvelujen kokonaisuutta, joka toteutetaan tietyn ajanjakson aikana avohoidossa tai kuntoutusyksikössä. Kuntoutusjakso koostuu yleensä monen eri ammattiryhmän palveluista ja perustuu kuntoutussuunnitelmaan. Kuntoutuskäytäntö Kuntoutuskäytännöllä tarkoitetaan käytännön toimintatapaa kuntoutuspalveluja tuottavissa laitoksissa ja kuntoutusyksiköissä. Toimintakokonaisuuteen sisältyvät ohjaus- ja neuvontapalvelut. Kuntoutustyössä työotteen painopiste on siirtynyt asiantuntijakeskeisestä mallista asiakaskeskeiseen toimintamalliin (Järvikoski 1994). Tulevaisuudessa asiakas on yhä enemmän selvillä omista palvelutarpeistaan ja mahdollisuuksistaan, jolloin edellytykset asiakasjohtoiseen työotteeseen lisääntyvät. Kuntoutuspalvelun tuottajan tehtävä on kehittää olemassa olevia palveluja ja luoda uusia palveluja, jotta ne vastaavat tarvetta ja kysyntää. Lähtökohta kuntoutuspalvelujen tuottamiselle ovat vaikeasti vammaisen asiakkaan eri elämäntilanteisiin liittyvät kuntoutustarpeet ja hänen mahdollisuutensa elämänlaadun parantamiseen. Vaikeasti vammainen asiakas itse ja hänen perheensä tuntevat oman tilanteensa parhaiten ja siksi heidän kokemuksensa on tärkeä ja heidän tukemisensa välttämätöntä. Kuntoutusjakson aikana perheellä on oikeus saada ohjausta ja neuvontaa. Läheisten toivotaan osallistuvan tarvittaessa kuntoutuksen käytännön toteutukseen ja seurantaan ja kuntoutustyöryhmän kanssa järjestettäviin kokouksiin. Perheillä on mahdollisuus kuulla vertaisryhmän kokemuksia vammaisuudesta ja kotona selviytymistä helpottavista ratkaisuista. Heille tarjotaan apua uuteen tilanteeseen sopeutumisessa. Perheellä, jossa on vammainen perheenjäsen, on mahdollisuus osallistua kuntoutuksen tavoitteiden suunnitteluun. Kuntoutuksessa tuetaan jokaisen perheenjäsenen itsenäisyyttä, omatoimisuutta, oikeutta toimia omassa roolissaan ja toteuttaa omaa elämäänsä.
Kuntoutusjakson aikana suunnitellaan yhdessä asiakkaan ja tarvittaessa hänen perheensä kanssa tukitoimet, joita tarvitaan jakson päätyttyä. 2.3 Hyvä kuntoutuskäytäntö Hyvä kuntoutuskäytäntö on tavoite ja samalla keino tehdä työtä niin, että laatu saadaan hallintaan. Se, mitä pidetään hyvänä, voi vaihdella näkökulmasta ja tarkastelijasta riippuen. Hyvä kuntoutuskäytäntö ottaa huomioon erilaiset tarpeet ja odotukset (kuva 1). Ne voivat nousta lainsäädännöstä, suosituksista, sopimuksista tai erikseen määritellyistä asiakkaan tarpeista. Yhteensovittaminen edellyttää priorisointia ja sopimuksia laadusta eri osapuolten näkemyksien kesken käytettävissä olevien resurssien mukaisesti. Vaikeasti vammaisen asiakkaan määrittelemät tarpeet ja tavoitteet Perhe ja läheiset Palvelun tilaajat ja ostajat Yhteiskunnan asenneilmasto Laadunhallinta HYVÄ KOULUTUSKÄYTÄNTÖ Toimintatapa, jossa on otettu huomioon asiakastarpeet ja - odotukset sekä muut vaatimukset Kuntoutuksen toimintayksikön johto Omistaja- ja muut järjestöt Lait ja asetukset, sopimukset ja suositukset Henkilöstön ammattitaito, ammattietiikat ja kokemukset Tutkimus ja tiede. Uusin tieto kuntoutuksesta Kuva 1. Näkökulmia hyvään kuntoutuskäytäntöön. Se, miten sovittu 'hyvä' toteutetaan ja ylläpidetään, on laadunhallinnan tärkeä tehtävä. Tärkein perusta hyvälle kuntoutuskäytännölle on kuitenkin kuntoutuspalvelun käyttäjän, tässä sitoumuksessa vaikeasti vammaisen asiakkaan, tarpeisiin, tavoitteisiin ja vaatimuksiin vastaaminen. Työryhmän näkemys laadusta pohjautuu seuraavaan: "Laatu on niistä ominaisuuksista muodostuva kokonaisuus, johon perustuu organisaation, tuotteen, palvelun tietyn prosessin kyky täyttää sille asetetut vaatimukset ja siihen kohdistuvat odotukset." (SFS-ISO 8402) 2.4 Sitoumus Laki palvelujen tuottamisesta antaa kunnalle mahdollisuuden tuottaa itse tai hankkia ostopalveluina kuntalaisten tarvitsemia palveluita. Palvelusitoumukset ovat olennainen osajulkisen hallinnon laatustrategiaa, antavat mahdollisuuksia kehittää palveluja ja kuulla asiakkaita palveluja suunniteltaessa ja toteutettaessa. Konkreettinen, selkeä ja julkisesti ilmaistu palvelusitoumus on asiakkaalle laatulupaus, josta halutaan pitää kiinni. Sitoumus on palvelujen tuottajan toimintaa ohjaava eettinen ja moraalinen linjaus. (Hallintoministeri Jouni Backman Palvelusitoumus-seminaarissa 2.12.1997)
Sitoumus Tämä sitoumus on Invalidiliiton kuntoutuksen toimintayksikköjen yhteinen kehittämissopimus, jossa määritellään miten kuntoutuksen toimintayksiköissä toimitaan toteutettaessa kuntoutuspalveluja yhteistyössä asiakkaan, lähettäjä- ja maksajatahojen kanssa. Sitoumus määrittelee tavoitetason, johon kuntoutuksen toimintayksiköt pyrkivät luodessaan edellytyksiä hyvälle käytännölle. Palveluja käyttävät asiakkaat ovat tietoisia sitoumuksen periaatteista ja voivat luottaa siihen, että kuntoutuksen toimintayksiköt noudattavat sitoumuksen periaatteita. Invalidiliiton työntekijät voivat luottaa toimintayksiköiden yhdessä sopimiin pelisääntöihin. Kuntoutuksen toimintayksiköiden toiminnan suunnittelu ja kehittäminen perustuvat periaatteiden noudattamiseen. Kuntoutuksen toimintayksikkökohtaiset laatujärjestelmät ja asiakaspalaute varmistavat käytännössä sitoumuksen noudattamisen kuntoutuspalvelujen toteuttamisessa. Kuntoutuksen toimintayksikkö vastaa siitä, miten sitoumuksen periaatteet toteutuvat käytännön toiminnassa ja toimintayksikön johto seuraa ja arvioi sitoumuksen noudattamista. Invalidiliiton, kuntoutusosaston ja toimintayksiköiden, niiden johdon ja henkilöstön, vastuu ja valtuudet määritellään yksityiskohtaisesti yksikkökohtaisissa laatujärjestelmissä. 3 Vaatimukset hyvälle kuntoutuskäytännölle Hyvä kuntoutuskäytäntö perustuu siihen, että kuntoutuksen suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa otetaan mahdollisuuksien mukaan huomioon kuvassa 1 sivulla 14 esitettyjen tahojen tarpeet, odotukset, vaatimukset ja toiminnan toteuttamiseen antamat mahdollisuudet. Seuraavassa esitellään tarkemmin työryhmän valitsemien keskeisten asiakastahojen näkökulmia hyvän kuntoutuskäytännön luomiseksi. 3.1 Vaikeasti vammainen asiakas Kuntoutukselle asetettuja yleisiä tavoitteita ovat muun muassa oikea-aikaisuus, kokonaisvaltaisuus ja asiakaslähtöisyys, mistä seuraa vaatimus palvelujen yksilölliseen joustavuuteen tarpeen mukaan. Vuosien mittaan on käyty keskustelua asiakkaan mahdollisuudesta toimia subjektina ja osallistua tasavertaisena ammattilaisten kanssa dialogiin, jossa kuntoutuspalvelua suunnitellaan ja toteutetaan käytännössä. Asiakkaan määrittelemät tarpeet Palvelujen suunnittelun perusta on monipuolinen kuntoutustarpeen selvittely (Helios 1996). Voidakseen osallistua kuntoutusprosessin eri vaiheissa yhteiseen palvelujen suunnitteluun vaikeasti vammainen asiakas tarvitsee asian mukaista ja riittävää tietoa kuntoutumisen erilaisista mahdollisuuksista ja kuntoutuspalvelujen sisällöistä. Kuntoutusympäristössä on voitava tehdä yksilöllisiä ratkaisuja, jotka edistävät vaikeasti vammaisen asiakkaan kuntoutumisprosessia. Välttämättömät apuvälineet ja avustajan palvelut tulee saada ajoissa, mielellään prosessin alkuvaiheesta lähtien. Vaikeasti vammaisella asiakkaalla on oltava mahdollisuus osallistua vastuullisesti oman kuntoutuksensa ja tarvittavien palvelujen suunnitteluun ja arviointiin. Hänen itsemääräämisoikeuttaan ja valintojaan kunnioitetaan kuntoutusprosessin aikana. Vaikeasti vammaisen
asiakkaan perusoikeuksien ja itsemääräämisoikeuden toteutuminen vaatii erityisosaamista ja asiakkaan tilanteeseen paneutumista. Kuntoutusprosessin onnistumisen kannalta aika ja ammattitaito ovat olennaisia resursseja, joilla turvataan mahdollisuus yksilölliseen joustavuuteen ja palvelujen räätälöintiin. Prosessissa edetään vaikeasti vammaisen asiakkaan resurssien ja jaksamisen ehdoilla. Hänellä on oikeus saada palveluja omalla äidinkielellä ja/tai puhetta korvaavalla kommunikaatiolla. On tärkeää, että vaikeasti vammaisen henkilön kuntoutumisprosessin etenemistä tukee oma ohjaaja tai hoitaja. Kuntoutuksen toimintayksiköissä asiakkaan ja moniammatillisen tiimin yhteistyön sujuvuus ja asiakaspalveluyhteistyön toimivuus eri yhteistyötahojen kanssa ovat ratkaisevan tärkeitä kuntoutumisprosessin onnistumisen kannalta. Asiakkaan omat tavoitteet ja vaatimukset kuntoutuspalveluille ovat haaste henkilökunnan osaamiselle. 3.2 Kuntoutuspalvelun ostaja Kuntoutuspalvelujen ostajan näkökulmasta kuntoutuspalveluilta edellytetään yleisimmin tavoitteellisuutta, tuloksellisuutta, kannattavuutta ja vaikuttavuutta. Toiminnalta voidaan vaatia luotettavuutta, turvallisuutta ja päämäärätietoisuutta. Kuntoutuspalvelujen suunnittelun ja toteutuksen on oltava ammatillisesti korkeatasoista. Ostajan odotukset Ostaja on oikeutettu saamaan ennakkoon tietoa kuntoutuksen sisällöstä voidakseen arvioida, millä tavalla vaikeasti vammaisen asiakkaan kuntoutus on mahdollista toteuttaa. Kuntoutuksen toimintayksikkö tiedottaa ostaja- ja yhteistyötahoille riittävän usein kaikista toiminnan muutoksista, jotta yhteistyö vaikeasti vammaisen asiakkaan kanssa toimisi mahdollisimman hyvin. Ostajankin näkökulmasta on tärkeää, että vaikeasti vammaisella asiakkaalla on kaikissa kuntoutusprosessin vaiheissa mahdollisuus itse osallistua ja vaikuttaa suunnitelmiin ja päätöksiin, joita hänen kuntoutumisensa edistämiseksi tehdään. Toiminnan jatkuva arviointi, kuntoutustuloksen mittaaminen ja systemaattinen seuranta ovat edellytyksiä vaikuttavuuden arvioinnille. Todellinen vaikuttavuuden arviointi perustuu vaikeasti vammaisen asiakkaan jokapäiväisen selviytymisen vahvistumiseen. Ostajan etu on myös se, että kuntoutuspalvelut ovat kuntoutuspalvelusopimusten mukaisia ja noudattavat asianomaisia lakeja, asetuksia ja säädöksiä (ks. liite s. 39). Vuoden 1991 kuntoutuslainsäädännön uudistamisen jälkeen useassa eri laissa, asetuksessa ja säädöksissä on määrittelyjä kuntoutuksen toteutuksesta, eri tahojen työnjaosta ja yhteistyöstä. Kunta voi järjestää kuntalaisen tarvitsemat palvelut joko tuottamalla ne itse tai ostamalla palveluita yksityisiltä palveluntuottajilta (laki sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta). Kansaneläkelaitoksen tehtäväksi on määritelty muussa kuin julkisessa laitoshoidossa olevalle vaikeavammaiselle henkilölle tarjottavat pitkäaikaiset tai vaativat kuntoutusjaksot, jotka ovat tarpeen hänen työ- ja toimintakykynsä säilyttämiseksi ja parantamiseksi (KKL 3 ja KKA 3 ). Edellytyksenä on, että henkilö saa keskimmäistä tai ylintä joko lapsen hoitotukea tai vammaistukea tai työkyvyttömyyseläkettä.
Kansanterveyslaissa (66/72) todetaan lääkinnällisen kuntoutuksenjärjestämisen kuuluvan kunnalle siltä osin kuin sitä ei ole säädetty Kansaneläkelaitoksen tehtäväksi. Lainsäädäntöön sisältyy velvollisuus ohjata muiden palvelujen piiriin ellei liikenne- ja tapaturmavakuutuslakien mukaista kuntoutusta voida järjestää. 4 Hyvän kuntoutuskäytännön edellytykset Invalidiliiton näkemyksen mukaan hyvän kuntoutuskäytännön edellytys on, että palveluja tuottavalla organisaatiolla on käytössään riittävät ja tarkoituksenmukaiset voimavarat, joiden turvaamiseen Invalidiliitto pyrkii vaikuttamistoiminnallaan. Palvelujen maksaja asettaa omia vaatimuksiaan rahoittaessaan palveluja ja määrittelee siten kuntoutuspalvelujen taloudellisia ja toiminnallisia edellytyksiä. 4.1 Asiantunteva ja osaava henkilöstö Henkilökunnalla on tehtävien hoitamisen edellyttämä ammattitaito ja osaaminen. Heillä on riittävä yhteinen näkemys hyvistä toimintatavoista, jotka on saavutettu sekä koulutuksen että käytännön kokemuksen kautta. Ammatillisen osaamisen keskeinen haaste nousee erilaisten ihmisten kohtaamisesta. On tärkeää, että henkilöstö kiinnittää kuntoutusprosessin aikana huomiota vaikeasti vammaisen asiakkaan omiin osallistumisen mahdollisuuksiin. Henkilöstö on myös tietoinen omasta suhtautumisestaan vammaisuuteen. Ammattitaitoa ja osaamista ylläpidetään ja täydennetään jatkuvalla henkilöstökoulutuksella. Henkilöstökoulutuksen suunnittelu perustuu henkilöstön kehittymistarpeiden jatkuvaan arviointiin suhteessa työhön kohdistuviin vaatimuksiin. Moniammatillinen osaaminen Kuntoutuksen toimintayksiköillä on käytettävissään usean ammattiryhmän moniammatillista osaamista vastaamaan vaikeasti vammaisen asiakkaan elämisen eri alueilla esiintyviin kuntoutumisen tarpeisiin. Tukipalveluista vastaavaa ja avustavaa henkilöstöä on oltava käytettävissä riittävästi vaikeasti vammaisten asiakkaiden palvelutarpeen mukaisesti luomaan itsenäisen selviytymisen edellytyksiä kuntoutusprosessin eri vaiheissa. Henkilöstön määrää mitoitettaessa on otettava huomioon vaikeasti vammaisten asiakkaiden palvelutarpeet ja selviytymiskyky. Invalidiliitto työnantajana huolehtii siitä, että perehdytys, henkilöstökoulutus ja työnohjaus vahvistavat vaikeasti vammaisten asiakkaiden kuntoutuspalveluprosessin toteutumisessa tarvittavaa osaamista, ja työntekijöiden tietoisuus vaikeasti vammaisten asiakkaiden osallistumisen mahdollisuuksista vahvistuu. 4.2 Toimivat tilat ja toimintaympäristö Kuntoutuksen toimintayksiköiden käytössä olevat tilat ja toimintaympäristö täyttävät voimassa olevat standardit ja määräykset (vrt. Vammaisten yhdyskuntasuunnittelupalvelu VYP:n julkaisut, RT-kortit, rakennusmääräyskokoelma). Toimintaympäristön järjestelyt tekevät mahdolliseksi esteettömän, turvallisen ja itsenäisen liikkumisen ja toimimisen.
Tilojen suunnittelussa ja saneerauksessa otetaan huomioon vaikeasti vammaisten asiakkaiden tarpeet. Elleivät toimintaan varatut tilat ole toimivat ja saavutettavissa, niihin tulee tehdä tarpeelliset muutostyöt mahdollisimman nopeasti. Henkilökunnan käyttöön varattujen tilojen tulee täyttää edellä mainitut vaatimukset. Toimitilojen saavutettavuus Vaikeasti vammaisten asiakkaiden kuntoutuspalveluja toteuttaville yksiköille erityisvaatimuksia saattavat asettaa erilaisista seinä- ja lattiapinnoista, värien käytöstä, valaistuksesta tai akustiikasta saatava hyöty kuntoutujien itsenäisen selviytymisen kannalta. Toimitilojen on vastattava myös vaikeasti vammaisten asiakkaiden tavanomaista suurempaa tilatarvetta. Asuntola- ja majoituspalveluihin on liitettävä tarvittavat avustajapalvelut, jotka antavat asiakkaalle mahdollisuuden omatoimiseen selviytymiseen. 4.3 Välineet ja varustus Kuntoutuksen toimintayksiköiden toimitiloissa käytössä olevat varusteet(kalusteet, koneet, laitteet) ovat standardien ja määräysten mukaiset. Niiden käyttöturvallisuus on varmistettu. Varustus on luonteeltaan jokapäiväisessä elämässä tarvittavaa ja vaikeasti vammaisen asiakkaan hallittavissa. Kuntoutuksen toimintayksiköllä on tarvittaessa valmiudet tarjota tietoa ja kokeiluja uusista varusteista ja toimintaympäristöön liittyvistä asioista. Yksilölliset apuvälinesovitukset ovat osa Invalidiliiton kokonaisvaltaista kuntoutuspalvelua. 4.4 johdon tehtävät Hyvän kuntoutuskäytännön toteutuminen edellyttää toiminnan ja palvelujen laadunhallintaa. Laadunhallinta ja laatujohtaminen ovat osa asiakasjohtoista johtamistapaa. Laadunhallinta sisältää muun muassa laatupolitiikan, laatutavoitteiden, laatuvastuiden ja -valtuuksien määrittelyn. Laadunhallintaan kuuluu myös laadunsuunnittelu, laadunohjaus, laadunvarmistus ja laadun parantaminen. Arkipäivän työssä laadunhallinta tarkoittaa, että organisaatio tuottaa asiakkaittensa odotusten ja vaatimusten mukaisia palveluja suhteessa hintaan ja resursseihin. Tämä edellyttää organisaatioita ja sen johdolta seuraavaa: olemme jatkuvasti selvillä eri asiakasryhmien tarpeista tuotamme sopimusten mukaisia palveluja pystymme arvioimaan oman laatutilanteemme ja toiminnan tulokset sovimme laatutason turvaavista toimintaperiaatteista ja toimintatavoista kirjallisesti luomme edellytykset sovitun laatutason mahdollistamiseksi olemme valmiita korjaamaan ja muuttamaan toimintatapoja Toimintaedellytyksien turvaaminen Vastuu laadunhallinnasta kuuluu toimintayksikön johdolle. Keskeinen tehtävä on luoda vaikuttamistoiminnan avulla edellytyksiä laatupolitiikan toteutumiselle käytännössä. Hyvän kuntoutuskäytännön toteutuminen Invalidiliiton kuntoutuksen toimintayksiköissä edellyttää niiden johtamiselta muun muassa, että johto huolehtii siitä, että organisaatio toimii perustehtävänsä mukaisesti, sitoutuu noudattamaan yhteistä sopimusta,