YMPÄRISTÖ- JA ASUNTO POLIITTINEN VALIOKUNTA

VI YMPÄRISTÖ- JA ASUNTO POLIITTINEN VALIOKUNTA 165. YMPÄRISTÖNSUOJELUN YLEISLAKI SÄÄDETTÄVÄ Kontulan Sosialidemokraatit r.y:n aloite Maamme ympäristöhallintoa on sosialidemokraattien määrätietoisen työn tuloksena voitu yhtenäistää viime vuosien päätöksillä. Näin on merkittävästi parannettu mahdollisuuksia edistää ympäristönsuojelua ja korjata laiminlyöntejä, joita oikeiston viivytysmenettely on ympäristön tilassa aiheuttanut. Myös ympäristönsuojelun lainsäädäntö on kehittynyt ripeästi. Maahan on saatu mm. jätehuolto- ja ilmansuojelulait. Tilannetta ei kuitenkaan voida pitää täysin tyydyttävänä. Maassa ei vielä ole lakia, joka yleisesti ja yksiselitteisesti kieltäisi ympäristöä pilaavan toiminnan. Tämän hetkiset mahdollisuudet kiertää ympäristönsuojeluvelvoitteita heikentävät mahdollisuuksia torjua ennalta ympäristön laadun kannalta haitallista toimintaa. Ympäristönsuojelun eri osa-alueiden säätely erillisin laein tuo myös tehottomuutta. Lakeihin sisältyvät erilaiset päätöksentekomenette- 247

lyt ja kirjavuus kansalaisten vaikutusmahdollisuuksissa omaa ympäristöään koskevissa asioissa heikentävät kansalaisdemokratiaa. Ympäristönsuojelun tavoitteellinen kehitys on tällä hetkellä pitkälti riippumaton kansanvaltaisesta poliittisesta päätöksenteosta. Kontulan Sosialidemokraatit ry esittääkin, että puoluekokous päättäisi ympäristönsuojelun yleislaista. Maahan on saatava laki, joka perustavasti kieltää ympäristöä pilaavan toiminnan. Lakiin on sisällyttävä yhtenäinen ilmoitus- ja lupamenettely, joka mahdollistaa ympäristöongelmien kansanvaltaisen käsittelyn. Kansalaisten on saatava vaikuttaa omaan elinympäristöönsä omistussuhteista riippumatta. 166. YMPÄRISTÖNSUOJELU Tampereen Pohjoinen Sos.-dem. Yhdistys r.y:n jäsenen Jouko Niemisen aloite SDP:n tulee erityisesti ottaa ympäristöasiat hoidettavakseen. Suhtautuminen ympäristönsuojeluun ei saa olla pelkästään periaatteellista, sillä paperille pannut periaatteet jäävät helposti toteutumatta. Toiminta todellisuudessa voi olla jopa ristiriidassa hyvien periaatteiden kanssa. Radikaalistakaan toiminnasta luonnon hyväksi ei voi kieltäytyä esim. kannatuksen vähenemisen pelosta. Ihmisten on annettava ymmärtää, että luonnonsuojelu on välttämätöntä siedettävälle elämälle tällä (rajallisella) maapallollamme. Hieman virheellisesti sanotaan, että meidän on oltava valmiita maksamaan siitä, että luontoa suojellaan; silloin me vasta kalliin hinnan joudumme maksamaan jos luontoa ei suojella. Meidän olisi myös pidättäydyttävä tuhlailevasta elämäntavasta. SDP voi vaikuttaa myönteisesti elämäntapaan esim. propagandalla ja ajamalla mainonnan rajoittamista tällä perusteella. Kouluissa pitäisi lisätä ympäristökasvatusta. Tulisi opettaa sellaiseen ajatteluun, että ihminen ei suinkaan ole eristyksissä luonnosta vaan, että ihmisen hyvinvointi on pohjimmiltaan kiinni luonnon hyvinvoinnista. Ympäristönsuojeluun liittyviä lakeja tulee noudattaa. Näin ollen lakien kanssa ristiriidassa olevien poikkeuslupien saaminen tulee tehdä mahdollisimman vaikeaksi. Näin estettäisiin esim. vesien luvanvarainen likaaminen. Ympäristönsuojelun organisaatiota SDP:n sisällä on kehitettävä. Tällä on pyrittävä siihen, että erityisesti SDP on ympäristönsuojelua aktiivisesti harjoittava puolue. 248

Monet ympäristöongelmat, esim. hapan sade, ovat kansainvälisiä. SDP:llä on hyvät mahdollisuudet toimia kansainvälistenkin ympäristöongelmien ratkaisemiseksi Sosialistisen Internationaalin kautta. Esitän, että puoluekokous käsittelisi edellä mainittuja asioita ja tekisi tarvittavat päätökset. 167. YMPÄRISTÖNSUOJELU SDP:N TEEMAKSI Helsingin Sosiaali- ja Terveystyöntekijöiden Sos.-dem. Yhdistys r.y:n aloite Edellisen puoluekokouksen aikoihin kamppailtiin laajemman tai suppeamman ympäristöministeriön puolesta. Nyt kun ministeriö on perustettu on ympäristökeskustelu muuttunut konkreettisemmaksi. Ihmiset alkavat nähdä, haistaa ja maistaa ympäristöongelmia jo lähempänä itseään. Ympäristöön kohdistuvat muutosvaatimukset ovat poliittisesti kanavoituneet myös pienen, sekalaisista aineksista koostuvan ns. vihreitten kautta. Kuitenkin kaikki muutosvaatimukset vaativat mennäkseen läpi eduskunnassa poliittista voimaa. Suurpuolueilla on kaikki se tieto ja taito mitä vihreitten ryhmälläkin ja huomattavasti enemmänkin. Allekirjoittanut yhdistys ehdottaa, että SDP ottaisi puolueen teemaksi vaaleissa tai puoluekokouksissa "terveen luonnon ja asuinympäristön puolesta- SDP:n kautta". Suurpuolue on aina parempi muutoksen väylä. Puoluetoimikunnan lausunto aloitteisiin 165 167: Puoluetoimikunta yhtyy aloitteisiin ja esittää, että puoluekokous velvoittaisi puoluetoimikuntaa ensi puoluekokouskauden periaateohjelmatyössä erityisesti tähdentämään ihmisen ja luonnon sopusoinnun merkitystä. Selvitettäessä uusien ohjelmien tarvetta on erityisesti harkittava uuden ympäristöohjelman tai kannanoton laatimista. Ympäristölainsäädännön hajanaisuus on monella tavalla kansanvaltaa vaarantava tekijä. Yhtenäisen ympäristönsuojelulain aikaansaaminen on tärkeä ja kiireellinen tehtävä. SDP:n on erityisen tärkeätä huolehtia siitä, että kansalaisten arvostukset ja mielipiteet voivat kanavoitua hyviksi päätöksiksi. 168. LUONNON SAASTEETTOMUUS ETUSIJALLE PÄÄTÖKSEN TEOSSA Tahmelan Työväenyhdistys r.y:n aloite 249

Yhteiskunnan muuttuessa ja kehittyessä yhä koneellistuneemmaksi, ovat sen työ- ja tuotantoprosessit aiheuttaneet luontoon muutoksia. Koska on selvästi todettavissa että ollaan ylitetty raja, jolloin vauriot ovat jääneet pysyviksi, pitää tapahtuneeseen kiinnittää erityinen huomio. Vastaisuudessa tuleekin päätöksenteossa luonnon saasteettomuus olla etusijalla, tehtäessä yhteiskuntapoliittisia ratkaisuja. Tahmelan Työväenyhdistys ry ehdottaa että Suomen Sosialidemokraattinen puolue ryhtyisi asian vaatimiin toimenpiteisiin, jotta kehityksen suunta muuttuisi paremmaksi. Saasteettoman luonnon säilyttäminen jälkipolville kuuluu perusvelvollisuuksiimme. Ympäristöarvojen uudenlainen punninta edellyttää vanhojen käytäntöjen purkamista sekä uusien ajattelutapojen omaksumista. Se on aikaa vaativa tehtävä, jota SDP omalta osaltaan suorittaa mm. periaateohjelman uudistustyön yhteydessä. Luonnon arvojen säilyttäminen edellyttää myös taloudellisen ja yhteiskunnallisen päätöksenteon demokratisointia, kansalaisen oikeutta päättää omaa elin- ja työympäristöään koskevista asioista. Ympäristöarvojen vähäiseen painoon yhteiskuntapolitiikassa on osaltaan vaikuttanut alan pitkään jatkunut hallinnollinen hajanaisuus. Ympäristöministeriön tultua perustetuksi päätöksenteon tiedonsaanti ja mahdollisuudet ovat merkittävästi parantuneet. Ympäristöministeriön tehtävän tuleekin olla paitsi erilaisten ympäristölakien valmistelu ja täytäntöönpano, myös laajempi yhteiskuntakehityksen seuranta. 169. FOSSIILISTEN POLTTOAINEIDEN KÄYTÖN VÄHENTÄMINEN Töölön Sos.-dem. Yhdistys r.y:n aloite Viime aikoina ovat fossiilisten polttoaineiden, etenkin öljyn ja kivihiilen polttamisesta aiheutuvat ympäristövahingot nousseet hätkähdyttävällä tavalla kaikkien tietoisuuteen. Ns. hapan sade on jo Keski-Euroopassa aiheuttanut korvaamattomia vahinkoja. Yli kolmannes Saksan metsistä tekee kuolemaa. Valtaosa Ruotsin ja Norjan eteläisistä järvistä on kuollut tai pidetään runsaan kalkituksen turvin vaivoin hengissä. Myös Etelä-Suomessaon järviä, joista koko kalakanta on jo kuollut liiallisen happamoitumisen takia. Seuraavaksi hapan sade tulee iskemään hyvinvointimme perustaan met- 250

siin, aiheuttaen ensin niiden kasvun hidastumista sitten altistumista taudeille ja tuhohyönteisille ja lopuksi pystyyn kuolemisen. Happamoituminen johtuu rikkidioksidin ja typen oksidien lisääntymisestä ilmassa ja maaperässä. Rikkidioksidi on peräisin pääasiassa öljyä ja kivihiiltä käyttävistä voimaloista ja teollisuuslaitoksista, typen oksidit suurelta osin myös liikenteestä. Maamme koko rikkilaskeutumasta yli puolet on kulkeutunut tänne ilmavirtojen mukana. Etelä-Suomessa siitä on kuitenkin 60 70 % peräisin kotimaasta. Me tuotamme rikkidioksidipäästöjä 120 kg/asukas/v, kun vastaava luku Ruotsissa on puolta pienempi sekä esim. Norjassa ja Hollannissa vain neljännes Suomen arvoista. Nämä luvut osoittavat, että olemme pahasti laiminlyöneet ilmansuojelun ja että huomattava osa happamoitumisesta voitaisiin poistaa pelkästään omin toimenpitein. Pitemmällä tähtäimellä fossiilisten polttoaineiden lisääntyvästä käytöstä aiheutuu vieläkin vaarallisempia seurauksia, nimittäin ilmaston muutoksia. Fossiilisia polttoaineita käytettäessä vapautuu ilmakehään hiilidioksidia, josta aiheutuu ns. kasvihuoneilmiö ja sitä kautta maapallon ilmaston lämpeneminen. Yhdysvaltain ympäristövirasto on laskenut, että jos fossiilisten polttoaineiden kulutus kasvaa nykyistä n. 4 % vuosittaista vauhtia, tulee ilmakehän hiilidioksidipitoisuus kaksinkertaistumaan n. 60 vuodessa. Tämä merkitsee sitä, että ilman keskilämpötila nousee vuosisadan puoliväliin mennessä kaksi astetta. Napa-alueilla nousu on kuitenkin kolme kertaa suurempi. Tämä johtaa siihen, että napajäätiköt alkavat sulaa ja meren pinta nousee usealla metrillä. Tällöin monet rannikkokaupungit ja alavat viljelysmaat myös Suomessa uhkaavat jäädä osittain veden alle. Mitä sitten voidaan tehdä tämän kehityksen estämiseksi? Rikki- ja typpiyhdisteiden poistamiseksi voimaloiden ja teollisuuslaitosten päästöistä on olemassa valmis teknologia, vaikkakin se usein tulee varsin kalliiksi. Nopein keino olisi ilmeisesti sisällyttää aiheuttamisperiaatteen mukaisesti ilman pilaantumista aiheuttavien polttoaineiden hintaan erityinen "saastelisä" sen mukaan, miten paljon ne ilmaa saastuttavat. Tämä johtaisi siihen, että niiden käyttö vähenisi ja siirryttäisiin käyttämään ympäristölle vaarattomampia polttoaineita tai säästettäisiin energiaa. Energian verotuksen lisääminen olisi muutenkin perusteltua. Näihin toimenpiteisiin pitäisi ryhtyä nyt eikä vasta sitten, kun neulaset jo varisevat Suomen havupuista. Hiilidioksidin vapautuminen fossiilista polttoainetta käytettäessä on seuraus, jota ei voida poistaa millään taloudellisesti mielekkäällä keinolla. Näin ollen ainoa keino kasvihuoneilmiön hidastamiseksi on fossiilisten polttoaineiden käytön vähentäminen. Mikäli tähän ei olla valmiita, olisi paras ryhtyä keräämään niiden polttoaineveron yhteydessä rahastoja, joilla mm. rahoitettaisiin Suomen rannikkokaupunkien siirtäminen sisämaahan ensi vuosisadalla. 251

Edellä olevan perusteella Töölön sos.dem.yhdistys ry. esittää, että puoluekokous kehottaisi puolueen toimielimiä ryhtymään seuraaviin toimenpiteisiin fossiilisten polttoaineiden käytöstä johtuvien vahinkojen ja haittojen torjumiseksi: 1) tehostetaan voimakkaasti kaikkia energiansäästötoimenpiteitä, joilla öljyn, bensiinin, kivihiilen ja turpeen käyttö saadaan yleisesti vähenemään maassamme, 2) uudistetaan energiaverotus siten, että fossiilisten polttoaineiden veroon sisällytetään "saastelisä" sen mukaan miten paljon siitä poltettaessa syntyy rikkidioksidia, typen oksideja ja muita haitallisia aineita, 3) velvoitetaan asentamaan uusiin ja tietyn siirtymäajan kuluttua myös vanhoihin öljyä, kivihiiltä tai turvetta käyttäviin voimalaitoksiin ja teollisuuslaitoksiin laitteet rikki- ja typpipäästöjen poistamiseksi, 4) otetaan käyttöön lyijytön bensiini ja velvoitetaan asentamaan kaikkiin uusiin autoihin pakokaasunpuhdistimet sekä 5) tehostetaan energiansäästöön ja energiankäytön ympäristövaikutuksiin kohdistuvaa tutkimustoimintaa. Puoluetoimikunta yhtyy aloitteen vaatimuksiin energian säästötoimien ja energiansäästöön sekä ympäristövaikutuksiin kohdistuvan tutkimustoiminnan tehostamisesta. Energiaverotuksen uudistaminen ei välttämättä ole tarkoituksenmukaisin keino polttoaineiden käytön ohjaamiseksi. Rikin päästöjen vähentämisen rahoitus saattaa kuitenkin edellyttää varojen keräämistä polttoaine- tai energiaverotuksella taikka muulla vastaavalla menettelyllä. Uuden ilmansuojelulain nojalla on jo nyt mahdollista asettaa vanhoillekin voima- ja teollisuuslaitoksille velvoitteita päästöjen vähentämiseksi. Suomen on pienenä maana pakko seurata yleiseurooppalaista kehitystä autojen pakokaasupäästöjä koskevassa kehityksessä. Kansainvälisesti meidän tulee luonnollisesti pyrkiä happamoitumisilmiön torjumiseksi saamaan aikaan sitova päätös lyijyttömään bensiiniin siirtymisestä. 170. ILMAN SAASTUTUS KURIIN Opiskelijoiden Sos.-dem. Yhdistys/ OSY r.y:n aloite 252

Teollisuuden ja asutuksen lyijy- ja rikkipäästöt ovat muodostuneet jo kansainvälisiksi ongelmiksi. SDP:n tulisi aktiivisesti pyrkiä muuttamaan maassamme noudatettavia korkeimpia sallittuja ilmansaastepitoisuuksia huomattavasti alemmiksi. Suomi ei muuten voi toimia aktiivisesti Keski-Euroopan teollisuuden ja asutuksen Pohjoismaiden luonnolle muodostamaa uhkaa ja tuhoa vastaan. Kun itse säännöstelemme saastuttamista huomattavasti nykyistä tiukemmin, voimme aloittaa oman luontomme suojelun kansainvälistä uhkaa vastaan. Ulkopolitiikassamme tulisikin niin puolueena kuin Suomen valtionakin ottaa kansainväliset saastuttamisen rajoittamissopimukset keskeisesti esiin. Siksi ehdotamme, että puoluekokous asettaisi SDP:n tavoitteiksi seuraavat asiat: Suomeen tulee saada aivan uudella tasolla olevat ilmansuojelusäädökset, esim. ajoneuvojen polttoaineesta tulee poistaa lyijy. Suomen on ulkopolitiikassaan yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa aloitettava aktiivinen toiminta keskieurooppalaisten valtioiden saastehyökkäyksiä vastaan. Ilmansuojelulain puutteet johtuvat suurelta osin siitä, ettei Suomessa ole vielä saatu säädetyksi yleistä ympäristönsuojelulakia. Sen myötä voitaisiin ilmansuojeluun liittää esim. siitä puuttuva lupamenettely. Mm. uudet ilmansuojelusäännökset autojen pakokaasujen suhteen jäisivät tällöin tarpeettomiksi. Puoluetoimikunta yhtyy vaatimukseen aktiivisesta yhteispohjoismaisesta toiminnasta Keski-Euroopan maihin kohdistuvien saastelaskeutumien vähentämiseksi. 171. JÄTEHUOLTO JA YMPÄRISTÖ Järvenpään Sosialidemokraattinen Kunnallisjärjestö r.y:n aloite Maamme teollistumisessa ja yhteiskunnallisessa kehityksessä on tultu siihen vaiheeseen, että tästä eteenpäin ei voida jatkaa vähentämättä ympäristöön kohdistuvia haittoja ja ympäristön kuormitusta. Puhdas ja terve ympäristö korostuu jo nyt ihmisten mielessä elämisen laatuun liittyvänä tekijänä. Ympäristön kuormitusta aiheuttavat monet tekijät, kuten fossiilisten polttoaineiden käyttö, liikenteen kasvu, Suomeen laskeutuvat ilman saasteet, teollisuuden vesiin ja ilmaan tapahtuvat päästöt, monet teollisuuden tuotannossa syntyvät myrkyt, joiden hävittäminen on osoittautunut vaikeaksi, sekä taajamien ja kaupunkien synnyttämät jätteet. 253

Nykyaikaista teknologiaa käyttäen monet edellä mainitut kysymykset voidaan ratkaista siten, että ympäristöongelmat jäävät mahdollisimman pieniksi. Monet näistä kysymyksistä ovat kuitenkin ratkaisematta. Eräs keskeinen asutuskeskuksien ja kaupunkien ongelma on jätehuoltokysymys. Kunnallisjärjestön mielestä jätehuoltokysymystä ei ratkaista sillä, että jätehuoltolain perusteella jätteet kunnan toimesta tai valvomana toimitetaan monesti asutuskeskusten läheisyydessä oleville kaatopaikoille. Jatkuvasti kasvava kulutus täyttää pian jätteillä kaatopaikat aiheuttaen terveydellisiä vaaroja ja toisaalta jätteiden lajittelun puuttuessa kaatopaikoille kuljetetaan vuosittain monia arvokkaita raaka-aineita, joita teollisuus voisi käyttää uudelleen. Tämä edellyttäisi jätteiden keräilyn järjestämistä ja jätteiden käsittelylaitosten aikaansaamista. Kunnallisjärjestö ehdottaa, että puoluekokous antaa puoluetoimikunnan tehtäväksi selvittää asutuskeskusten ja kaupunkien jätehuoltokysymysten ratkaisu niin, että ympäristön kuormitusta voitaisiin vähentää ja jätteiden talteenottoa tehostaa. 172. JÄTTEIDEN HYÖTYKÄYTTÖ Kaukovainion Lintulan Sos.dem. Työväenyhdistys r.y:n ja Rajakylän Sos.-dem. Työväenyhdistys r.y:n aloite Tasa-arvon ja hyvinvoinnin politiikka on viime vuosikymmeninä perustunut taloudelliseen kasvuun. Näinä vuosikymmeninä suomalainen sosialidemokratia on kyennyt lisäämään taloudellista hyvinvointia ja turvallisuutta yhteiskunnassamme. Kulutuskysynnän kasvuun on liittynyt myös kielteisiä piirteitä, jotka uusien taloudellisten ongelmien ja reunaehtojen tultua ajankohtaisiksi edellyttävät toimenpiteitä. Eräs tuotannon ja kulutuksen viimeaikaisen kehityksen ongelma on länsimaisen kulutushysterian aiheuttama muutos suomalaistenkin elämäntavoissa. Kertakäyttökulttuurin lisääntyminen uhkaa viime kädessä ekologista tasapainoa ja sitä mukaa myös tasa-arvon ja inhimillisyyden periaatteita. Kertakäyttötuotteiden käyttö on rajoitetusti hyväksyttävissä lähinnä terveydenhoitoon liittyvissä tehtävissä. Ehdotamme, 254 että puoluekokous päättää velvoittaa puoluetoimikunnan sekä eduskunta- ja hallitusryhmän toimimaan siten, että tarpeeton uusiutumattomien luonnonvarojen varaan pohjautuva kertakäyttötuotteiden valmistus ja myynti maassamme lopetetaan; että julkisen ja yksityisen sektorin yhteistoimin luodaan keräysorganisaatio metalli- muovi- ym. jätteiden keräämiseksi uudelleenkäyttöä varten; sekä

että tutkitaan käytöstä poistettavien koneiden ja laitteiden uudelleenkäyttöä esim. varaosina ja tarvittaessa helpotetaan julkisin varoin alalla työskentelevien yritysten toimintaa. Puoluetoimikunnan lausunto aloitteisiin 171 ja 172: Aloitteiden perusteluissa kiinnitetään huomiota nykyaikaisen teknologian mahdollisuuksiin ratkaista ympäristöongelmia sekä todetaan kaatopaikoille joutuvan arvokkaita raaka-aineita. Jätehuollon painopistettä onkin selvästi siirrettävä jätteiden määrän vähentämiseen ja hyötykäytön edistämiseen. Alan viranomaiset ovatkin laatimassa tähän tähtääviä ohjelmia. Tutkimuksen ja teknologian kehittämiseen tarkoitettuja varoja on suunnattava entistä enemmän jätteiden hyötykäytön sekä ympäristöhaittojen estämistä edistävien teknisten ratkaisujen kehittämiseen. Käytöstä poistettujen laitteiden ja tuotteiden uudelleenkäyttöä voidaan helpottaa mm. vapauttamalla koneiden korjaustoiminta liikevaihtoverosta. Kertakäyttöisten tuotteiden kieltämiseen antaa jätehuoltolaki tietyissä tapauksissa mahdollisuuden. Kertakäyttötuotteiden valmistusta ja myyntiä ei luonnollisestikaan voida kokonaan lopettaa. 173. MAA- JA METSÄTALOUDESSA KÄYTETTÄVIEN TORJUNTA- AINEIDEN VAIKUTUKSET IHMISIIN TUTKITTAVA Kaijonharjun Sosialidemokraattinen Työväenyhdistys r.y:n jäsenen Mikko Lundin aloite Erityisesti maataloudessa, mutta myös metsätaloudessa käytetään runsaasti ns. torjunta-aineita rikkakasvien ja tuholaisten torjuntaan. Runsaista käyttömääristä huolimatta niiden vaikutuksia ympäristöön ja ihmiseen tutkitaan hyvin puutteellisesti tai olemattomasti. Kasvinsuojelulaitos myöntää torjunta-aineiden myyntiluvat tutkittuaan niiden tehokkuutta sekä niiden aiheuttamia jäämiä. Tätä ennen lääkintöhallitus arvioi aineiden myrkyllisyyttä ja Valtion Maatalouskemian laitos tarkastaa valmisteet kemiallisesti ja fysikaalisesti. Järjestelmää ei voida pitää luotettavana torjunta-aineiden ympäristöön ja ihmiseen kohdistuvien vaikutusten osalta, koska näitä ei tutkita. Tämän vuoksi myyntiin ja käyttöön pääsee aineita, joiden vaikutukset ihmisen hyvinvointiin ovat sangen epäilyttäviä. Tilanteen korjaamiseksi ehdotan, että puoluekokous toteaisi, että torjunta-aineiden vaikutuksia ympäristöön ja ihmiseen tulee tutkia kiireellisesti ja tätä 255

varten valtion budjettiin tulee ottaa riittävä määräraha perusteellisen tutkimustoiminnan aloittamiseksi ja toteuttamiseksi. Torjunta-aineiden tutkimuksessa on Suomessa pitkälti turvauduttu ulkomaisiin tutkimustuloksiin. On kuitenkin ilmennyt, että testejä suorittavat laitokset eivät aina ole toimineet asianmukaisesti. Jollei mahdollisuuksia kotimaiseen tutkimukseen lisätä, Suomessakin voisi siis tulla käyttöön vaarallisia tuotteita. Puoluetoimikunta yhtyy aloitteeseen. 174. POHJANMAAN JOKIEN SUOJELU Vaasan läänin Sosialidemokraattinen Piiri r.y:n aloite Ihmisen elinolosuhteet, puhdas elinympäristö ja turmeltumaton luonto ovat tulleet entistä tärkeämmiksi elämisen laadun mittareiksi puhtaitten hyötynäkökohtien rinnalle. Eräiden Pohjanmaan jokien kohdalla on laadittu ja toteutettu tulvasuojeluohjelmia. Eräissä tapauksissa näihin suunnitelmiin ollaan liittämässä voimalaitosrakentamista vesialtaineen ja vuorokausisäännöstelyineen. Pelättävissä on, että nämä suunnitelmat muuttaisivat jokien luonnetta, haittaisivat virkistyskäyttöä ja huonontaisivat veden laatua. Vaasan läänin Sosialidemokraattinen Piiri r.y. esittää, 256 että Pohjanmaan jokien tulvasuojelutöissä otetaan huomioon luonnon-ja ympäristösuojelulle aiheutuvat haittatekijät. Ne on arvioitava ja otettava huomioon päätöksentekovaiheessa. Voimalaitosrakentamista vapaana virtaaviin jokiin ei tule sallia. Sosialidemokraattien hallitusryhmä on aloitteessa mainituissa töissä painottanut luonnon- ja ympäristönsuojelunäkökohtia. Asiasta on laadittu erilaisia selvityksiä. Ympäristönäkökohtia voidaan ottaa huomioon valtioneuvostossa, joka päättää siitä, voiko vesihallitus hakea lupaa töiden suorittamiseen. Se minkälaisina työt saadaan suorittaa ja minkälaisia velvoitteita ympäristönsuojelun vuoksi töiden suorittamiselle asetetaan, määrätään vesioikeuden päätöksellä vesilain mukaan. Vesilainsäädännön kehittäminen ympäristöarvot paremmin huomioon ottaviksi on välttämätön ja kiireellinen tehtävä. Puoluetoimikunta on jo 18.6.1980 ottanut kannan vapaana virtaavien vesien säilyttämisestä.

175. ETELÄ-SAIMAAN SUOJELU Lappeenrannan Sosialidemokraatit r.y:n aloite Etelä-Saimaata uhkaavat monet luonnon ja vesistön virkistyskäyttöä haittaavat tekijät. Vesistön voimaperäinen käyttö energialähteenä tuhoaa ainutlaatuisen eläimistön. Jätevedet uhkaavat monen ammatti- ja virkistyskalastajan toimeentuloa. Puunjalostusyhtiöiden tonttien myynti kesämökkien rakentamiseksi rajoittaa liikkumista ja rantojen käyttöä yleiseen virkistäytymiseen. Etelä-Saimaan vesialtaan äärellä asuu n. 200 000 ihmistä. Vesimatkailun välityksellä sitä käyttää 100 000 ihmistä. Saimaata kokonaisuudessaan on pidettävä mittaamattoman arvokkaana kansallisomaisuutena. Esitämme, että SDP ottaa Etelä-Saimaan suojelemiseksi kannan "parikymmentä piirua kansalaisten suuntaan". Saimaan säännöstely luonnonmukaisen rytmin vastaisesti on torjuttava. Eteläisen Saimaan jätevesikuormitusta on vähennettävä. Enso- Gutzeitin saarien myynti kesämökkitonteiksi tulee lopettaa ja mikäli myynti on yhtiön kannalta välttämätöntä tulee saaret ostaa valtiolle. Etelä-Saimaalle tulee perustaa luonnonsuojelu- ja kansallispuistoalueita joilla turvataan järven ainutlaatuiset norppa- ja lohikannat sekä mahdollistetaan jokamiehen virkistysmahdollisuudet. Aloitteessakin todetaan Saimaan olevan mittaamattoman arvokas kansallisomaisuus. Saimaan säännöstely aiheuttaa epäilemättä korvaamattomia vahinkoja. Veden laadun parantaminen mahdollistaisi sen, että lohi voisi käyttää Saimaata vaellusalueena. Saariston säilyttäminen on tärkeätä norppakannan suojelun kannalta. Aloitteessa tarkoitettujen toimenpiteiden toteuttaminen parantaisi merkittävästi alueen väestön elinympäristön laatua ja virkistysmahdollisuuksia laajemminkin. Puoluetoimikunta yhtyy periaatteessa aloitteeseen ja esittää, että aloitteen esitykset pyritään ottamaan huomioon Saimaan säännöstelystä päätettäessä. 176. RANTA-ALUEIDEN SÄILYTTÄMINEN RAKENTAMATTOMINA Kallion Sosialidemokraatit r.y:n aloite Vapaat, virkistystarkoituksiin soveliaat rannat ovat uhkaavasti loppumassa. Etelä- ja Länsi-Suomessa on jo laajoja alueita, joilla rantaviiva koko pituudeltaan on palstoitettu yksityisten huvilatonteiksi. Muuallakin on vaikea enää jokamiehenoikeuden puitteissa kuljeksia rantoja pitkin luontoa ihailemassa. Viime vuosina myös puuta- 9 257

varayhtiöt ja eräät muut suurmaanomistajat ovat ryhtyneet rantakaavoittamaan ja myymään omistamiaan laajoja yhtenäisiä rantaalueita, jotka useilla seuduilla ovat tarjonneet viimeisen "henkireiän" muuten täyteen rakennetuilla rannoilla. Sen jälkeen kun yritys saada aikaan pohjoismaisen mallin mukainen rannansuojelulainsäädäntö Suomessa 1960-luvulla kariutui, on rantojen rakentaminen jatkunut tasaista vauhtia. Tätä kuvaa hyvin loma-asuntojen määrän lisääntyminen: 1960 88 000 1970 176 000 1980 285 000 1983 n. 300 000 Loma-asuntojen määrä on viime vuosina lisääntynyt 9 000 10 000 asunnon vuosivauhtia. Valtaosa tästä on ollut omalle rannalle rakennettuja. Ennusteiden mukaan meillä olisi vuonna 2000 jo 470 000 loma-asuntoa. Keski-Euroopasta riittää maksukykyistä rantojen käyttäjää senkin jälkeen, kun kotimainen kysyntä on tyydytetty. Ilmeistä on, että jollei mitään tehdä, tulee rantojen rakentaminen jatkumaan, kunnes viimeisetkin vielä vapaat, virkistykseen soveltuvat rannat on palstoitettu yksityisiksi huvilatonteiksi. Tämä kehitys ei voi olla sosialidemokratian tavoitteiden mukaista. Vesistö on keskeinen ja tyypillinen osa suomalaista luontoa. Maamme merenrannat ja saaristo samoin kuin sisävesien järvimaisemat ovat ainutlaatuisia koko maailmassa. Ne on nähtävä arvokkaana luonnonvarana, jota on käytettävä säästeliäästi ja varjellen. Meidän velvollisuutenamme on säilyttää riittävässä määrin koskemattomia, luonnonvaraisia rantoja eri puolilla maata myös tulevien sukupolvien ihailtavaksi ja nautittavaksi. Rantojen käyttö on myös sosiaalinen kysymys. Rantojen tukkeutuminen uhkaa kaventaa erityisesti väestökeskuksissa asuvan vähävaraisimman väestönosan mahdollisuuksia virkistykseen ja luonnosta nauttimiseen. Mutta nykyinen kehitys ei ole myöskään kesämökkiläisen edun mukainen. Rantojen rakentaminen liian täyteen uhkaa viedä hänen rauhansa ja rajoittaa pahasti hänen mahdollisuuksiaan tutustua luontoon laajemmin kuin vain omassa pihapiirissä. Kesämökkien rakentamista ei silti tule estää. Sen sijaan se olisi voitava ohjata tietyille tarkoitukseen sopiville alueille ja samalla jättää toisia alueita kokonaan rakentamatta. Nykyinen lainsäädäntömme on osoittautunut täysin voimattomaksi rantaongelman edessä. Rannan säilyttäminen rakentamattomana edellyttää tällä hetkellä, että kunta ostaa pois maanomistajan kuvitellun rakennusoikeuden. Tämä johtaa jo suhteellisen pientenkin ranta-alueiden kohdalla niin suuriin summiin, ettei kunnilla ole siihen varaa. Myöskään valtiolta ei voida olettaa saatavan sellaisia, arviolta useihin satoihin miljooniin markkoihin nousevia rahamääriä, joita välttämättä rakentamatta jätettävien rantojen lunastaminen nykyisen lainsäädännön pohjalta vaatisi. Jos siis rantoja todella halutaan suojata, on lakia muutettava. Yhteiskunnalle tulisi antaa 258

mahdollisuus ohjata rakentamista ja vaikuttaa rantojen käyttöön ilman, että jouduttaisiin raskaiden korvausvelvoitteiden eteen. Tämä tapahtuisi parhaiten kaavoituksen keinoin. Edellä olevan perusteella Kallion sosialidemokraattinen yhdistys esittää, että puoluekokous kehottaisi puolueen toimielimiä ryhtymään toimenpiteisiin sellaisen lainsäädännön aikaansaamiseksi, jolla tehokkaasti voitaisiin turvata riittävien rantaalueiden säilyminen rakentamattomina luonnonsuojelun ja virkistyksen nykyisiä ja tulevia tarpeita varten. Puoluetoimikunta yhtyy aloitteeseen. Aloitteen perusteluissa on esimerkillisesti esitetty rantojemme käytön kehitys, ongelmat ja niiden merkitys kansalaisille. 177. RANTOJEN KUNNOSTAMINEN ASUKKAIDEN KÄYTTÖÖN Yhteiskuntapoliittinen Sos.-dem. Yhdistys r.y:n jäsenen Seppo Lehdon aloite Vesi on kautta aikojen ollut varsin merkittävä tekijä suomalaisen yhdyskuntarakenteen muovaajana. Kylät, kaupungit ja taajamat on perinteisesti rakennettu vesistön ääreen satamapaikan lähelle tai joen rantaan. Vesi on myös historiallisesti hyvin tärkeä osa kaupunkirakenteessa ja kaupunkitilan muodostumisessa. Monen paikan henkeen, identiteettiin liittyy vesi oleellisena osana. Vesielementti on muutoinkin oleellinen osa ympäristön laatua. Huomattava osa vapaa-ajan vietostamme liittyy tavalla tai toisella veteen, kuten loma-asutus rannoilla, veneily, virkistyskalastus jne. Vaikka Suomessa on rantaviivaa runsaasti, on ranta-alueiden käytöstä monin paikoin kova kilpailu. Eniten lienevät ristiriidassa keskenään yleisen virkistyksen ja suojelun tarpeet ja rannoille pyrkivä rakennustoiminta. Jossain vaiheessa yhdyskunnat ovat kääntäneet selkänsä vedelle, rannoista on tullut taajamien takapihoja. Rantojen hoitamattomuus johtunee pääasiassa siitä, että niiden kunnostamisesta ei ole nähty tähän mennessä olleen välitöntä hyötyä kuntalaisille. Viime vuosina on ollut selvästi havaittavissa viranomaisten, kunnallisten luottamushenkilöiden ja tavallisten kansalaisten kiinnostuksen herääminen asuinympäristönsä parantamiseen. Kaupunkiuudistuskampanja on ollut osaltaan herättämässä kiinnostusta. Lähivuosina pienet yksityistä kansalaista palvelevat asiat, jotka liittyvät kunkin ihmisen välittömään elinympäristöön, tulevat entistä tärkeämmiksi. 259

Kuntien käynnistämistä suunnittelutehtävistä voidaan todeta, että vesielementin merkitys sekä virkistyskohteena että osana yhdyskuntarakennetta on selvästi kasvamassa. Useat kunnat, suhteellisen pienetkin, ovat valmiit entistä enemmän panostamaan rantaalueiden kunnostamiseen, venesatamien rakentamiseen ja virkistysalueiden perustamiseen jopa oman kunnan ulkopuolelle ranta- ja saaristoalueelle. On alettu laatia suunnitelmia ranta-alueiden liittämiseksi osaksi kaupunkia tai kirkonkylää. Alku näyttää lupaavalta käytännön kokemusten perusteella. Kaupunkien asukkaat pitävät erittäin tärkeänä mahdollisuutta liikkua esteettä veden äärellä ja kokea rannan tarjoama "vihreä palvelu" osana elämisen laadun parantamista. Paljon on kuitenkin vielä tekemättä. Tarvitaan runsaasti asennemuokkausta sekä ennen kaikkea hyviä suunnitelmia ja rahaa niiden toteuttamiseen. Edellä esitetyn perusteella esitän, että puolue päättäisi ryhtyä toiminnassaan vaikuttamaan niin, että kunnat alkaisivat entistä aktiivisemmin kunnostaa kaupungeissa ja muissa taajamissa olevia ranta-alueita tyydyttämään asukkaiden kasvavia vapaa-ajan toimintatarpeita. Puoluetoimikunta yhtyy aloitteeseen. 178. KALASTUSLAIN MUUTTAMINEN Kantosyrjän Työväenyhdistys r.y:n aloite Kalastuslakia tulee muuttaa siten, että manttaalinomistajien yksinomainen määräysvalta kalastuksesta ja vesistöjen hoidosta poistuu. Alueen kaikilla asukkailla, maanomistuksesta riippumatta tulee olla yhtäläinen kalastusoikeus ja mahdollisuus vaikuttaa päätöksentekoon kalastusta ja vesistön hoitoa koskevissa asioissa. Perustelu: Nykyisen lain mukaan muutama suuri maanomistaja voi kalastuskunnan kokouksissa saada aikaan päätöksen, joka on vastoin kokouksen osallistujien enemmistön kantaa. Maata omistamaton joutuu kuitenkin kärsimään huonojen päätösten aiheuttamista ympäristöhaitoista ja menettää jokamiehen oikeuksiin kuuluvan mahdollisuuden nauttia "yhteisestä" ympäristöstään. 260 Kalastusoikeuden erottaminen kiinteistönomistuksesta on sosialidemokraattien hyväksymä tavoite, joka on kirjattu mm. kalatalousohjelmaan vuodelta 1972. Uuden kalastuslain myötä kalastusoikeuksia laajennettiin mm. siten, että pilkkiongintamahdollisuudet ratkaisevasti laajenivat ja paranivat.

Uusi kalastuslaki säätää myös aikaisempaa aktiivisemman velvoitteen kalakantojen hoitoon, ja omistusyksiköistä riippumattomien kalastusalueiden avulla voidaan aikaisempaa paremmin ohjata ja kehittää kalastusta. Edellä mainitut kalastuslain uudistukset eivät vielä toteuta sosialidemokraattien tavoitteita asiassa. Aloitteen kuvaamat vaatimukset ovat siis edelleenkin ajankohtaisia. 179. METSÄSTYSLAIN MUUTTAMINEN Kantosyrjän Työväenyhdistys r.y:n aloite Metsästyslakia tulee muuttaa siten, että kaikki metsästys perustuu paikalliseen, valvottuun metsästysoikeuteen. Perustelu: Tähän asti rauhoittamattomien petoeläinten metsästys on ollut vapaata. Kuka hyvänsä ja mistä päin Suomea tahansa on voinut lähteä syrjäseuduille metsästämään petoja. Aseet ovat usein suurikaliberisia, suurriistan metsästykseen tarkoitettuja, kuitenkaan kukaan ei tarkasta ja valvo metsästäjän ampumataitoa ja luonnontuntemuksen tasoa. Usein pimeään vuorokaudenaikaan tapahtuvassa metsästyksessä sattuu vahinkoja. Eläin haavoittuu tai kaatuu väärä otus ja metsästäjä poistuu paikalta ilman vastuuta. Haavoittuneet petoeläimet aiheuttavat vaaratilanteen paikallisille asukkaille. Esimerkkinä paremmasta käytännöstä on nykyinen hirvenmetsästys, jossa paikallinen metsästysseura valvoo ja vastaa metsästäjien ampumataidosta, luonnontuntemuksesta, metsästystapahtumasta ja eläinkantojen säilymisistä riittävän suurina. Maamme pedot ovat valtaosaltaan uhanalaisia eläinlajeja, joiden täysimääräinen rauhoittaminen on tärkeätä. Rauhoittaminen ja muut suojelutoimet ovat johtaneet petokantojen toipumiseen. Petojen metsästystä harrastuksena ei voi pitää hyväksyttävänä. Tarpeelliseksi katsotun petokantojen sääntelyn tulee tapahtua luonnonsuojeluviranomaisten harkitsemalla tavalla ja päättämässä laajuudessa. Puoluetoimikunta ehdottaa, että aloite hylätään. Sen sijaan puoluetoimikunta yhtyy perusteluissa esitettyyn huoleen metsästäjien ampumataidon ja luonnontuntemuksen tarkastamattomuudesta. Hirvenmetsästyksessä noudatettu käytäntö voisi olla pohjana petoeläinten metsästyksen valvontaa kehitettäessä. 180. LUONNONSUOJELUALUEIDEN VAIKUTUS KUNNALLIS TALOUTEEN Perhon Sos.-dem. Työväenyhdistys r.y:n aloite 261

Luonnonsuojelualueiden perustaminen on maassamme perusteltua ja tulevaisuutta varten kaukonäköistä. Ne sijoittuvat kuitenkin useimmiten maan keski-, itä- ja pohjoisille alueille. Näissä kuntien resurssit ovat monessa suhteessa heikot ja kunnallistalouden pohja saattaa olla kapea. Näinollen laaja-alainen metsämaiden tai soiden rauhoittaminen talouskäytöstä aiheuttaa monille kunnille kohtuutonta haittaa. Se vähentää tulomuodostusta ja heikentää työllisyyttä. Perhon sosialidemokraattinen työväenyhdistys esittää puoluekokouksen päätettäväksi, että periaatteeksi hyväksytään luonnonsuojelualueita perustettaessa turvata samanaikaisesti tehokas kompensoiva ohjelma k.o. kunnan/kuntien elinkeinoelämän kehityksen varmistamiseksi. Tämä tehdään valtionhallinnon erilaisin tukitoimenpitein kunnan luonnollista kehitystä edistäen. Luonnonsuojelualueiden perustamisella voi olla, kuten aloitteen perusteluissa on esitetty, haitallisia vaikutuksia kunnallistalouteen esim. välillisesti metsätyöpaikkojen vähentyessä. Luonnonsuojelulain jo toteutetun muutoksen mukaan kunnille korvataan nykyisin se kunnallisveron tuoton vähennys, joka johtuu metsätaloudesta maksettavan veron pienentymisestä. Kompensointiohjelmia on tarkoituksenmukaisinta pohtia tapaus tapaukselta. 181. ASUNTOPOLITIIKKA PAINOPISTEALUEEKSI Pitäjänmäen Työväenyhdistys r.y:n aloite Kansalaisten perustarpeet on Suomessa keskimäärin hyvin tyydytetty. Sosiaalihuollon, terveydenhoidon, kulttuuritoiminnan jne. palvelut edustavat maailmassa huippuluokkaa. Tosiasia on kuitenkin, että maassamme on edelleen kymmeniä tuhansia ihmisiä, joilla asunto-ongelma on jokapäiväinen seuralainen. Löytyy melkoinen joukko asunnottomia ja puutteellisesti asuvia henkilöitä ja perheitä. Asunto-ongelma heijastuu ihmisissä mielenterveyden ja terveyden ongelmina, perhesuhteiden hajoamisena, nuorisorikollisuutena ja muina vastaavina häiriöinä. Asunnottomuuden yhteiskunnalle aiheuttamia rahallisia kustannuksia ei kyetä edes arvioimaan. Kysymys lienee miljardeista markoista. Ne, joihin asunto-ongelmat ensisijaisesti kohdistuvat, ovat niitä väestöryhmiä, joiden puolesta politiikanteossa eniten puhutaan. Kysymyksessä ovat nuoret, nuoret parit, vanhukset, lapsiperheet ja vammaiset. Näyttää kuitenkin siltä, että valtakunnan politiikassa ei ole vuosiin kyetty aikaansaamaan toimenpiteitä, joilla heidän asuntoasiaansa olisi viety eteenpäin. Kehitys asumiseen kohdistettavan julkisen rahoituksen supistuessa on ollut päinvastainen. Toteutetut asuntopoliittiset uudistukset ovat useimmiten hyödyttäneet enem- 262

män niitä, joiden asuntoasiat ovat jo kunnossa tai tulisivat ilman yhteiskunnan tukeakin kuntoon. Pitäjänmäen Työväenyhdistys esittää, että puoluekokous päättäisi asettaa asuntopolitiikan seuraavien viiden vuoden toiminnan painopistealueeksi kaikessa puolueen toiminnassa siten, että asunnottomuus saataisiin poistettua Suomesta kansainväliseen asunnottomien vuoteen 1987 mennessä. Asuntopolitiikan asettamista puolueen painopistealueeksi tuskin tarvitsee erikseen tehdä; sitähän se on jo ollut muiden joukossa. Asunnottomuuden poistaminen on asuntopolitiikan tärkein päämäärä. Tämän saavuttaminen edellyttää suunnitelmallisuutta ja kaikki voimavarat huomioonottavaa asuntopolitiikkaa. Periaatteessa puoluetoimikunta yhtyy aloitteeseen. 182. ASUNTOPOLITIIKAN PERIAATTEIDEN JA VAIKUTUSTEN SELVITTÄMINEN Tapiolan Sos.-dem. Työväenyhdistys r.y:n aloite Vallitsevalla omistusasumista painottavalla asuntopolitiikalla on vaikutuksia paljon laajemmalti kuin pelkkään asumiseen: omistusasuntojen tekeminen taloudellisesti vuokra-asumista edullisemmaksi ja yhteiskunnallisenkin vuokra-asuntotuotannon jatkuva pienentäminen on kärjistänyt sosiaalista eriarvoisuutta ja on käytännössä lähes poistamassa luonnollisen ja joustavan vuokra-asumismuodon, nuoret aikuistuvat ihmiset sidotaan asunnon hankkimisen aiheuttamiin kuluihin juuri siinä vaiheessa, kun huomio tulisi kiinnittää paljon tärkeämpiin asioihin, kuten koulutus, ammatinvalinta ja lasten kasvatus, merkittävä sitoutuminen asuntolainoihin ja omistamiseen eivät voi olla vaikuttamatta syvemmällä tasolla epäsuotuisalla tavalla ihmisten asennoitumiseen esim. inflaatioon ja talouselämän mekanismeihin yleensä, asuntopolitiikkaa käytetäänkin joko tietäen tai tietämättä nousevan polven piilosopeuttamiseen ja alistamiseen; pikkuporvarillastamiseen. Edellä olevan perusteella esitämme, että puolue käynnistäisi asuntopolitiikan periaatteiden ja vaikutusten laaja-alaisen selvityksen ottaen huomioon mm. yllämainitut tekijät. Asumista on käsiteltävä perustarpeena. 263

Aloitteen ehdottamaa keskustelua on käyty mm. asuntopoliittisen ohjelman valmistelun ja järjestökäsittelyn yhteydessä menneenä puoluekokouskautena. Keskustelun on luonnollisesti oltava jatkuvaa, mutta erillistä selvitystä ei puoluetoimikunta katso näin pian tarpeelliseksi. 183. JÄRKEVÄÄN JA INHIMILLISEEN ASUNTOPOLITIIKKAAN Sosialidemokraattinen Nuoriso-osasto Kipinä r.y:n aloite Suomalainen asuntopolitiikkaon vinoutunut. Sitä tehdään rahamaailman ja rikkaiden, ei tavallisten ihmisten ehdoilla. Omistusasumisen tukeminen vuokra-asumisen kustannuksella ja luxus-rakentaminen tavallisen rakentamisen sijasta on ollut asuntopolitiikan punainen lanka jo pidemmän aikaa. Asuntosäästäjistä ja -lainaajista saavat pankit pitkäaikaisia ja orjallisen uskollisia asiakkaita. Kun ensimmäinen asuntolaina on maksettu, ollaan usein siinä tilanteessa luonnollisen lisääntymisen seurauksena, että on otettava jälleen lainaa ja hankittava uusi, tilavampi asunto. Tätä oravanpyörää jatkuu liian pitkälle ihmisen elämässä ja tuloksena usein on eläkeläispariskunta liian isossa asunnossa. Surullista on myös, että monille asunnon hankkimisesta on tullut elämän päätarkoitus. Voiton maksimointi ja mahdollisimman suuri tehokkuus maankäytössä ovat tärkeintä rakentamisessa. Toisarvoisiksi seikoiksi ovat jääneet lasten leikkipaikat, viheralueet, nuoriso- ja vapaa-ajan tilat sekä palvelut, jotka kaikki ovat edellytyksiä inhimilliselle asumiselle. Noudatettavalla asunto- ja rakennuspolitiikalla on negatiivissävyinen sosiaalinen merkitys, joka heijastuu väkivaltana, hajonneina perheinä, alkoholismina, ihmisten eristäytymisenä ja mielenterveydellisinä ongelmina. Kun yhdistyy taloudellinen ahdinko (esim. lainojen lyhennykset, korkea vuokra), työttömyyden pelko ja epätyydyttävä asuinympäristö ja/tai asumisen laatu, ovat seuraukset usein todella järkyttävät. Jotta järkevään ja inhimilliseen asumiseen päästäisiin, esittää Sosialidemokraattinen Nuoriso-Osasto Kipinä r.y. SDP:n XXXIII puoluekokoukselle seuraavaa: 264 Kunnallista asuntotuotantoa on lisättävä ja markkinoille on saatava enemmän puolikunnallisia asuntoja ja näin taattava vähävaraisille mahdollisuus omistusasumiseen. Asevarusteluun käytettävät rahat on suunnattava osittain asuntotuotantoon, osittain johonkin muuhun hyödylliseen (esim. kehitysapuun, sotaveteraaneille tai luonnonsuojeluun).

Yhteiskunnan on ohjattava tukea omistusasumisesta vuokra-asumiseen ja lisättävä omaa asuntotuotantoaan pitäen tavoitteenaan kohtuullisen hintaisen vuokra-asuntokannan lisäämisen. Asuntolainojen laina-aikaa on pidennettävä 20 30 vuoteen ja lainojen korkoprosenttia laskettava. Inhimilliset tekijät, kuten lasten ja nuorten leikkimahdollisuudet, luonto, palvelut ja kokoontumistilat tulee asettaa ensimmäiselle sijalle suunniteltaessa rakentamista. On tuettava uudenlaisia asumismalleja, kuten suurperheitä, osuuskuntia ym. muita vastaavia ja suhtauduttava näihin ennakkoluulottomasti. SDP:n on palautettava käytännön politiikkaansa TERVE UTOPIA ja RADIKAALISUUS ja luovuttava orjallisesta realiteetteihin tuijottamisesta. Aloite sisältää useita varteenotettavia ajatuksia. Puoluetoimikunta esittää, etä ne pyritään ottamaan huomioon SDP:n asuntopoliittisessa päätöksenteossa, mutta esittää, ettei aloite suoranaisesti anna aihetta toimenpiteisiin. 184. ASUNTOPOLITIIKKA Lohjan Sos.-dem. Yhdistys r.y:n jäsenen Matti Tukiaisen, Hakaniemen Sosialidemokraatit r.y:n jäsenen Satu Siitosen ym. aloite Asuntopolitiikassa on maassamme niin määrällisiä kuin laadullisiakin ongelmia. Akuutti asuntopula sekä asumisen tuen kohdentuminen sosiaalisesti epäoikeudenmukaisella tavalla kohdistuvat kaikkein pahiten nuoriin, perhettä ja elämäänsä rakentaviin kansalaisiin. Näitten määrällisten ongelmien poistamisen yhteydessä tulee kiinnittää huomiota myös asumisen laatuun. Alle 30-vuotiaista asuu vuokra-asunnoissa yli 50 %. Maamme vuokra-asuntokanta on viime vuosina koko ajan alentunut ja alenee edelleen. Vuokra-asuntokannan alentuminen johtuu ennen kaikkea valtion asuntolainoituksen määrän pienentymisestä. Erityisen vaikea tilanne on pääkaupunkiseudulla. Valtion rahoittaman asumisen tukimuotojen painopiste on viime vuosina siirtynyt verotuksellisten tukimuotojen puolelle suorien tukimuotojen kustannuksella. Verotuksellinen tuki suosii keski- ja hyvätuloisia ja on johtanut jopa ns. kerska-asumisen lisääntymiseen, kun taas suora tuki kohdentuu sosiaalisin perustein. Vuonna 1970 kaikista tukimuodoista suoraa tukea oli 51 %, vuonna 1981 se oli enää 30,2 %. Asuntolainojen korkojen verovähennysetuudesta koh- 265

dentui vuonna 1981 lähes 20 % yli 100 000 markkaa vuodessa ansaitseville, kun vastaavalle ryhmälle etu oli kahta vuotta aikaisemmin 11 %. Samalla aikavälillä tuloluokan 20 000 39 999, johon nuoret usein sijoittuvat, tuen osuus väheni 22,4 %:sta 8,4 %:iin. Asumiseen suunnattu tuki on pysynyt koko ajan suunnilleen samana, joten on tapahtunut selvä tulonsiirto hyvätuloisten hyväksi. Tulevaisuuden asuntopolitiikan olennainen haaste on myös asumisen sisällön kehittäminen. Asunnon laatu ei ole sama asia kuin asumisen laatu. Asumisesta on tullut asuntokeskeistä. Asumiseen aikaisemmin liittyneet sosiaalinen tukiverkosto ja naapuriapu ovat kaupunkimaisessa asumisessa vähentyneet. Elämäntavasta on tullut kulutuskeskeistä, ihmissuhteiden ja sosiaalisen toiminnan puuttumiseen haetaan korvausta muualta. Asumisen mallit asunto- ja yhdyskuntasuunnittelun tuloksena ovat korostaneet yksityisyyttä yhteisöllisyyden kustannuksella. Monet aikamme yhteiskunnalliset ongelmat ihmisten elämässä heijastuvat asumisen elämänpiiriin (esim. yksityistyminen, turvattomuus, yksinäisyys, eri ikäisten ja eri elämäntilanteessa olevien ihmisten eristäytyminen toisistaan, kodin ja perheen piirissä tehtävien välttämättömien töiden epätasainen jako, poliittinen vieraantuminen). Tarvitaan uutta asumisen mallia, yhteisöllisyyttä korostavaa asumisen mallia. Yhteisöllisellä asumisella on monta eri tasoa, jotka vaikuttavat asumisen sisällön kehittämiseen. Tärkeintä on lähtökohta, että asumisen yhteisöllisyys on asukkaiden välistä vapaa-ehtoista, omatoimista kanssakäymistä, yhteistoimintaa ja yhteistyötä. Vapaa-ajan toiminta on helpoin ja luonnollisin yhteisöllisen toiminnan muoto. Se tarvitsee onnistuakseen myös fyysiset puitteet, kuten yhteisiä tiloja ja välineitä asunto- ja taloyhtiöihin. Toinen taso on asuntoalueiden ja asuntokiinteistöjen hallinto ja huolto. Tämä toiminta on tavallisesti passiivista yhtiökokouksissa käyntiä. Vuokra-asunnoissa asukkaiden vaikutusmahdollisuudet ovat usein olemattomat. Hallinto- ja huoltotehtävät ovat jatkuvasti siirtymässä erillisorganisaatioiden tehtäväksi. Tämä on omiaan vähentämään asukkaiden kiinnostusta omaa asuin- ja elinympäristöään kohtaan. Me allekirjoittaneet puolueen jäsenet esitämme, 266 että puoluekokous velvoittaa puoluetoimikunnan edustajat hallituksessa, eduskunnassa ja muissa asuntopolitiikkaa käsittelevissä elimissä toimimaan sen puolesta, että valtion rahoittaman asuntotuotannon määrä pysytetään seuraavan 5 vuoden aikana vähintään 25 000 asunnon tasolla, josta vuokra-asuntojen määrä on vähintään 10 000 asuntoa, yhteiskunnan asumiseen suunnattavaa tukea muutetaan siten, että se mahdollistaa tuen kohdentamisen sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla erityisesti nuorten lapsiperheiden asumisongelmien helpottamiseen, mm. ra-