YMPÄRISTÖ- JA ASUNTO POLIITTINEN VALIOKUNTA

VI YMPÄRISTÖ- JA ASUNTO POLIITTINEN VALIOKUNTA 165. YMPÄRISTÖNSUOJELUN YLEISLAKI SÄÄDETTÄVÄ Kontulan Sosialidemokraatit r.y:n aloite Maamme ympäristöhallintoa on sosialidemokraattien määrätietoisen työn tuloksena voitu yhtenäistää viime vuosien päätöksillä. Näin on merkittävästi parannettu mahdollisuuksia edistää ympäristönsuojelua ja korjata laiminlyöntejä, joita oikeiston viivytysmenettely on ympäristön tilassa aiheuttanut. Myös ympäristönsuojelun lainsäädäntö on kehittynyt ripeästi. Maahan on saatu mm. jätehuolto- ja ilmansuojelulait. Tilannetta ei kuitenkaan voida pitää täysin tyydyttävänä. Maassa ei vielä ole lakia, joka yleisesti ja yksiselitteisesti kieltäisi ympäristöä pilaavan toiminnan. Tämän hetkiset mahdollisuudet kiertää ympäristönsuojeluvelvoitteita heikentävät mahdollisuuksia torjua ennalta ympäristön laadun kannalta haitallista toimintaa. Ympäristönsuojelun eri osa-alueiden säätely erillisin laein tuo myös tehottomuutta. Lakeihin sisältyvät erilaiset päätöksentekomenette- 247

lyt ja kirjavuus kansalaisten vaikutusmahdollisuuksissa omaa ympäristöään koskevissa asioissa heikentävät kansalaisdemokratiaa. Ympäristönsuojelun tavoitteellinen kehitys on tällä hetkellä pitkälti riippumaton kansanvaltaisesta poliittisesta päätöksenteosta. Kontulan Sosialidemokraatit ry esittääkin, että puoluekokous päättäisi ympäristönsuojelun yleislaista. Maahan on saatava laki, joka perustavasti kieltää ympäristöä pilaavan toiminnan. Lakiin on sisällyttävä yhtenäinen ilmoitus- ja lupamenettely, joka mahdollistaa ympäristöongelmien kansanvaltaisen käsittelyn. Kansalaisten on saatava vaikuttaa omaan elinympäristöönsä omistussuhteista riippumatta. 166. YMPÄRISTÖNSUOJELU Tampereen Pohjoinen Sos.-dem. Yhdistys r.y:n jäsenen Jouko Niemisen aloite SDP:n tulee erityisesti ottaa ympäristöasiat hoidettavakseen. Suhtautuminen ympäristönsuojeluun ei saa olla pelkästään periaatteellista, sillä paperille pannut periaatteet jäävät helposti toteutumatta. Toiminta todellisuudessa voi olla jopa ristiriidassa hyvien periaatteiden kanssa. Radikaalistakaan toiminnasta luonnon hyväksi ei voi kieltäytyä esim. kannatuksen vähenemisen pelosta. Ihmisten on annettava ymmärtää, että luonnonsuojelu on välttämätöntä siedettävälle elämälle tällä (rajallisella) maapallollamme. Hieman virheellisesti sanotaan, että meidän on oltava valmiita maksamaan siitä, että luontoa suojellaan; silloin me vasta kalliin hinnan joudumme maksamaan jos luontoa ei suojella. Meidän olisi myös pidättäydyttävä tuhlailevasta elämäntavasta. SDP voi vaikuttaa myönteisesti elämäntapaan esim. propagandalla ja ajamalla mainonnan rajoittamista tällä perusteella. Kouluissa pitäisi lisätä ympäristökasvatusta. Tulisi opettaa sellaiseen ajatteluun, että ihminen ei suinkaan ole eristyksissä luonnosta vaan, että ihmisen hyvinvointi on pohjimmiltaan kiinni luonnon hyvinvoinnista. Ympäristönsuojeluun liittyviä lakeja tulee noudattaa. Näin ollen lakien kanssa ristiriidassa olevien poikkeuslupien saaminen tulee tehdä mahdollisimman vaikeaksi. Näin estettäisiin esim. vesien luvanvarainen likaaminen. Ympäristönsuojelun organisaatiota SDP:n sisällä on kehitettävä. Tällä on pyrittävä siihen, että erityisesti SDP on ympäristönsuojelua aktiivisesti harjoittava puolue. 248

Monet ympäristöongelmat, esim. hapan sade, ovat kansainvälisiä. SDP:llä on hyvät mahdollisuudet toimia kansainvälistenkin ympäristöongelmien ratkaisemiseksi Sosialistisen Internationaalin kautta. Esitän, että puoluekokous käsittelisi edellä mainittuja asioita ja tekisi tarvittavat päätökset. 167. YMPÄRISTÖNSUOJELU SDP:N TEEMAKSI Helsingin Sosiaali- ja Terveystyöntekijöiden Sos.-dem. Yhdistys r.y:n aloite Edellisen puoluekokouksen aikoihin kamppailtiin laajemman tai suppeamman ympäristöministeriön puolesta. Nyt kun ministeriö on perustettu on ympäristökeskustelu muuttunut konkreettisemmaksi. Ihmiset alkavat nähdä, haistaa ja maistaa ympäristöongelmia jo lähempänä itseään. Ympäristöön kohdistuvat muutosvaatimukset ovat poliittisesti kanavoituneet myös pienen, sekalaisista aineksista koostuvan ns. vihreitten kautta. Kuitenkin kaikki muutosvaatimukset vaativat mennäkseen läpi eduskunnassa poliittista voimaa. Suurpuolueilla on kaikki se tieto ja taito mitä vihreitten ryhmälläkin ja huomattavasti enemmänkin. Allekirjoittanut yhdistys ehdottaa, että SDP ottaisi puolueen teemaksi vaaleissa tai puoluekokouksissa "terveen luonnon ja asuinympäristön puolesta- SDP:n kautta". Suurpuolue on aina parempi muutoksen väylä. Puoluetoimikunnan lausunto aloitteisiin 165 167: Puoluetoimikunta yhtyy aloitteisiin ja esittää, että puoluekokous velvoittaisi puoluetoimikuntaa ensi puoluekokouskauden periaateohjelmatyössä erityisesti tähdentämään ihmisen ja luonnon sopusoinnun merkitystä. Selvitettäessä uusien ohjelmien tarvetta on erityisesti harkittava uuden ympäristöohjelman tai kannanoton laatimista. Ympäristölainsäädännön hajanaisuus on monella tavalla kansanvaltaa vaarantava tekijä. Yhtenäisen ympäristönsuojelulain aikaansaaminen on tärkeä ja kiireellinen tehtävä. SDP:n on erityisen tärkeätä huolehtia siitä, että kansalaisten arvostukset ja mielipiteet voivat kanavoitua hyviksi päätöksiksi. 168. LUONNON SAASTEETTOMUUS ETUSIJALLE PÄÄTÖKSEN TEOSSA Tahmelan Työväenyhdistys r.y:n aloite 249

Yhteiskunnan muuttuessa ja kehittyessä yhä koneellistuneemmaksi, ovat sen työ- ja tuotantoprosessit aiheuttaneet luontoon muutoksia. Koska on selvästi todettavissa että ollaan ylitetty raja, jolloin vauriot ovat jääneet pysyviksi, pitää tapahtuneeseen kiinnittää erityinen huomio. Vastaisuudessa tuleekin päätöksenteossa luonnon saasteettomuus olla etusijalla, tehtäessä yhteiskuntapoliittisia ratkaisuja. Tahmelan Työväenyhdistys ry ehdottaa että Suomen Sosialidemokraattinen puolue ryhtyisi asian vaatimiin toimenpiteisiin, jotta kehityksen suunta muuttuisi paremmaksi. Saasteettoman luonnon säilyttäminen jälkipolville kuuluu perusvelvollisuuksiimme. Ympäristöarvojen uudenlainen punninta edellyttää vanhojen käytäntöjen purkamista sekä uusien ajattelutapojen omaksumista. Se on aikaa vaativa tehtävä, jota SDP omalta osaltaan suorittaa mm. periaateohjelman uudistustyön yhteydessä. Luonnon arvojen säilyttäminen edellyttää myös taloudellisen ja yhteiskunnallisen päätöksenteon demokratisointia, kansalaisen oikeutta päättää omaa elin- ja työympäristöään koskevista asioista. Ympäristöarvojen vähäiseen painoon yhteiskuntapolitiikassa on osaltaan vaikuttanut alan pitkään jatkunut hallinnollinen hajanaisuus. Ympäristöministeriön tultua perustetuksi päätöksenteon tiedonsaanti ja mahdollisuudet ovat merkittävästi parantuneet. Ympäristöministeriön tehtävän tuleekin olla paitsi erilaisten ympäristölakien valmistelu ja täytäntöönpano, myös laajempi yhteiskuntakehityksen seuranta. 169. FOSSIILISTEN POLTTOAINEIDEN KÄYTÖN VÄHENTÄMINEN Töölön Sos.-dem. Yhdistys r.y:n aloite Viime aikoina ovat fossiilisten polttoaineiden, etenkin öljyn ja kivihiilen polttamisesta aiheutuvat ympäristövahingot nousseet hätkähdyttävällä tavalla kaikkien tietoisuuteen. Ns. hapan sade on jo Keski-Euroopassa aiheuttanut korvaamattomia vahinkoja. Yli kolmannes Saksan metsistä tekee kuolemaa. Valtaosa Ruotsin ja Norjan eteläisistä järvistä on kuollut tai pidetään runsaan kalkituksen turvin vaivoin hengissä. Myös Etelä-Suomessaon järviä, joista koko kalakanta on jo kuollut liiallisen happamoitumisen takia. Seuraavaksi hapan sade tulee iskemään hyvinvointimme perustaan met- 250

siin, aiheuttaen ensin niiden kasvun hidastumista sitten altistumista taudeille ja tuhohyönteisille ja lopuksi pystyyn kuolemisen. Happamoituminen johtuu rikkidioksidin ja typen oksidien lisääntymisestä ilmassa ja maaperässä. Rikkidioksidi on peräisin pääasiassa öljyä ja kivihiiltä käyttävistä voimaloista ja teollisuuslaitoksista, typen oksidit suurelta osin myös liikenteestä. Maamme koko rikkilaskeutumasta yli puolet on kulkeutunut tänne ilmavirtojen mukana. Etelä-Suomessa siitä on kuitenkin 60 70 % peräisin kotimaasta. Me tuotamme rikkidioksidipäästöjä 120 kg/asukas/v, kun vastaava luku Ruotsissa on puolta pienempi sekä esim. Norjassa ja Hollannissa vain neljännes Suomen arvoista. Nämä luvut osoittavat, että olemme pahasti laiminlyöneet ilmansuojelun ja että huomattava osa happamoitumisesta voitaisiin poistaa pelkästään omin toimenpitein. Pitemmällä tähtäimellä fossiilisten polttoaineiden lisääntyvästä käytöstä aiheutuu vieläkin vaarallisempia seurauksia, nimittäin ilmaston muutoksia. Fossiilisia polttoaineita käytettäessä vapautuu ilmakehään hiilidioksidia, josta aiheutuu ns. kasvihuoneilmiö ja sitä kautta maapallon ilmaston lämpeneminen. Yhdysvaltain ympäristövirasto on laskenut, että jos fossiilisten polttoaineiden kulutus kasvaa nykyistä n. 4 % vuosittaista vauhtia, tulee ilmakehän hiilidioksidipitoisuus kaksinkertaistumaan n. 60 vuodessa. Tämä merkitsee sitä, että ilman keskilämpötila nousee vuosisadan puoliväliin mennessä kaksi astetta. Napa-alueilla nousu on kuitenkin kolme kertaa suurempi. Tämä johtaa siihen, että napajäätiköt alkavat sulaa ja meren pinta nousee usealla metrillä. Tällöin monet rannikkokaupungit ja alavat viljelysmaat myös Suomessa uhkaavat jäädä osittain veden alle. Mitä sitten voidaan tehdä tämän kehityksen estämiseksi? Rikki- ja typpiyhdisteiden poistamiseksi voimaloiden ja teollisuuslaitosten päästöistä on olemassa valmis teknologia, vaikkakin se usein tulee varsin kalliiksi. Nopein keino olisi ilmeisesti sisällyttää aiheuttamisperiaatteen mukaisesti ilman pilaantumista aiheuttavien polttoaineiden hintaan erityinen "saastelisä" sen mukaan, miten paljon ne ilmaa saastuttavat. Tämä johtaisi siihen, että niiden käyttö vähenisi ja siirryttäisiin käyttämään ympäristölle vaarattomampia polttoaineita tai säästettäisiin energiaa. Energian verotuksen lisääminen olisi muutenkin perusteltua. Näihin toimenpiteisiin pitäisi ryhtyä nyt eikä vasta sitten, kun neulaset jo varisevat Suomen havupuista. Hiilidioksidin vapautuminen fossiilista polttoainetta käytettäessä on seuraus, jota ei voida poistaa millään taloudellisesti mielekkäällä keinolla. Näin ollen ainoa keino kasvihuoneilmiön hidastamiseksi on fossiilisten polttoaineiden käytön vähentäminen. Mikäli tähän ei olla valmiita, olisi paras ryhtyä keräämään niiden polttoaineveron yhteydessä rahastoja, joilla mm. rahoitettaisiin Suomen rannikkokaupunkien siirtäminen sisämaahan ensi vuosisadalla. 251

Edellä olevan perusteella Töölön sos.dem.yhdistys ry. esittää, että puoluekokous kehottaisi puolueen toimielimiä ryhtymään seuraaviin toimenpiteisiin fossiilisten polttoaineiden käytöstä johtuvien vahinkojen ja haittojen torjumiseksi: 1) tehostetaan voimakkaasti kaikkia energiansäästötoimenpiteitä, joilla öljyn, bensiinin, kivihiilen ja turpeen käyttö saadaan yleisesti vähenemään maassamme, 2) uudistetaan energiaverotus siten, että fossiilisten polttoaineiden veroon sisällytetään "saastelisä" sen mukaan miten paljon siitä poltettaessa syntyy rikkidioksidia, typen oksideja ja muita haitallisia aineita, 3) velvoitetaan asentamaan uusiin ja tietyn siirtymäajan kuluttua myös vanhoihin öljyä, kivihiiltä tai turvetta käyttäviin voimalaitoksiin ja teollisuuslaitoksiin laitteet rikki- ja typpipäästöjen poistamiseksi, 4) otetaan käyttöön lyijytön bensiini ja velvoitetaan asentamaan kaikkiin uusiin autoihin pakokaasunpuhdistimet sekä 5) tehostetaan energiansäästöön ja energiankäytön ympäristövaikutuksiin kohdistuvaa tutkimustoimintaa. Puoluetoimikunta yhtyy aloitteen vaatimuksiin energian säästötoimien ja energiansäästöön sekä ympäristövaikutuksiin kohdistuvan tutkimustoiminnan tehostamisesta. Energiaverotuksen uudistaminen ei välttämättä ole tarkoituksenmukaisin keino polttoaineiden käytön ohjaamiseksi. Rikin päästöjen vähentämisen rahoitus saattaa kuitenkin edellyttää varojen keräämistä polttoaine- tai energiaverotuksella taikka muulla vastaavalla menettelyllä. Uuden ilmansuojelulain nojalla on jo nyt mahdollista asettaa vanhoillekin voima- ja teollisuuslaitoksille velvoitteita päästöjen vähentämiseksi. Suomen on pienenä maana pakko seurata yleiseurooppalaista kehitystä autojen pakokaasupäästöjä koskevassa kehityksessä. Kansainvälisesti meidän tulee luonnollisesti pyrkiä happamoitumisilmiön torjumiseksi saamaan aikaan sitova päätös lyijyttömään bensiiniin siirtymisestä. 170. ILMAN SAASTUTUS KURIIN Opiskelijoiden Sos.-dem. Yhdistys/ OSY r.y:n aloite 252

Teollisuuden ja asutuksen lyijy- ja rikkipäästöt ovat muodostuneet jo kansainvälisiksi ongelmiksi. SDP:n tulisi aktiivisesti pyrkiä muuttamaan maassamme noudatettavia korkeimpia sallittuja ilmansaastepitoisuuksia huomattavasti alemmiksi. Suomi ei muuten voi toimia aktiivisesti Keski-Euroopan teollisuuden ja asutuksen Pohjoismaiden luonnolle muodostamaa uhkaa ja tuhoa vastaan. Kun itse säännöstelemme saastuttamista huomattavasti nykyistä tiukemmin, voimme aloittaa oman luontomme suojelun kansainvälistä uhkaa vastaan. Ulkopolitiikassamme tulisikin niin puolueena kuin Suomen valtionakin ottaa kansainväliset saastuttamisen rajoittamissopimukset keskeisesti esiin. Siksi ehdotamme, että puoluekokous asettaisi SDP:n tavoitteiksi seuraavat asiat: Suomeen tulee saada aivan uudella tasolla olevat ilmansuojelusäädökset, esim. ajoneuvojen polttoaineesta tulee poistaa lyijy. Suomen on ulkopolitiikassaan yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa aloitettava aktiivinen toiminta keskieurooppalaisten valtioiden saastehyökkäyksiä vastaan. Ilmansuojelulain puutteet johtuvat suurelta osin siitä, ettei Suomessa ole vielä saatu säädetyksi yleistä ympäristönsuojelulakia. Sen myötä voitaisiin ilmansuojeluun liittää esim. siitä puuttuva lupamenettely. Mm. uudet ilmansuojelusäännökset autojen pakokaasujen suhteen jäisivät tällöin tarpeettomiksi. Puoluetoimikunta yhtyy vaatimukseen aktiivisesta yhteispohjoismaisesta toiminnasta Keski-Euroopan maihin kohdistuvien saastelaskeutumien vähentämiseksi. 171. JÄTEHUOLTO JA YMPÄRISTÖ Järvenpään Sosialidemokraattinen Kunnallisjärjestö r.y:n aloite Maamme teollistumisessa ja yhteiskunnallisessa kehityksessä on tultu siihen vaiheeseen, että tästä eteenpäin ei voida jatkaa vähentämättä ympäristöön kohdistuvia haittoja ja ympäristön kuormitusta. Puhdas ja terve ympäristö korostuu jo nyt ihmisten mielessä elämisen laatuun liittyvänä tekijänä. Ympäristön kuormitusta aiheuttavat monet tekijät, kuten fossiilisten polttoaineiden käyttö, liikenteen kasvu, Suomeen laskeutuvat ilman saasteet, teollisuuden vesiin ja ilmaan tapahtuvat päästöt, monet teollisuuden tuotannossa syntyvät myrkyt, joiden hävittäminen on osoittautunut vaikeaksi, sekä taajamien ja kaupunkien synnyttämät jätteet. 253

Nykyaikaista teknologiaa käyttäen monet edellä mainitut kysymykset voidaan ratkaista siten, että ympäristöongelmat jäävät mahdollisimman pieniksi. Monet näistä kysymyksistä ovat kuitenkin ratkaisematta. Eräs keskeinen asutuskeskuksien ja kaupunkien ongelma on jätehuoltokysymys. Kunnallisjärjestön mielestä jätehuoltokysymystä ei ratkaista sillä, että jätehuoltolain perusteella jätteet kunnan toimesta tai valvomana toimitetaan monesti asutuskeskusten läheisyydessä oleville kaatopaikoille. Jatkuvasti kasvava kulutus täyttää pian jätteillä kaatopaikat aiheuttaen terveydellisiä vaaroja ja toisaalta jätteiden lajittelun puuttuessa kaatopaikoille kuljetetaan vuosittain monia arvokkaita raaka-aineita, joita teollisuus voisi käyttää uudelleen. Tämä edellyttäisi jätteiden keräilyn järjestämistä ja jätteiden käsittelylaitosten aikaansaamista. Kunnallisjärjestö ehdottaa, että puoluekokous antaa puoluetoimikunnan tehtäväksi selvittää asutuskeskusten ja kaupunkien jätehuoltokysymysten ratkaisu niin, että ympäristön kuormitusta voitaisiin vähentää ja jätteiden talteenottoa tehostaa. 172. JÄTTEIDEN HYÖTYKÄYTTÖ Kaukovainion Lintulan Sos.dem. Työväenyhdistys r.y:n ja Rajakylän Sos.-dem. Työväenyhdistys r.y:n aloite Tasa-arvon ja hyvinvoinnin politiikka on viime vuosikymmeninä perustunut taloudelliseen kasvuun. Näinä vuosikymmeninä suomalainen sosialidemokratia on kyennyt lisäämään taloudellista hyvinvointia ja turvallisuutta yhteiskunnassamme. Kulutuskysynnän kasvuun on liittynyt myös kielteisiä piirteitä, jotka uusien taloudellisten ongelmien ja reunaehtojen tultua ajankohtaisiksi edellyttävät toimenpiteitä. Eräs tuotannon ja kulutuksen viimeaikaisen kehityksen ongelma on länsimaisen kulutushysterian aiheuttama muutos suomalaistenkin elämäntavoissa. Kertakäyttökulttuurin lisääntyminen uhkaa viime kädessä ekologista tasapainoa ja sitä mukaa myös tasa-arvon ja inhimillisyyden periaatteita. Kertakäyttötuotteiden käyttö on rajoitetusti hyväksyttävissä lähinnä terveydenhoitoon liittyvissä tehtävissä. Ehdotamme, 254 että puoluekokous päättää velvoittaa puoluetoimikunnan sekä eduskunta- ja hallitusryhmän toimimaan siten, että tarpeeton uusiutumattomien luonnonvarojen varaan pohjautuva kertakäyttötuotteiden valmistus ja myynti maassamme lopetetaan; että julkisen ja yksityisen sektorin yhteistoimin luodaan keräysorganisaatio metalli- muovi- ym. jätteiden keräämiseksi uudelleenkäyttöä varten; sekä

että tutkitaan käytöstä poistettavien koneiden ja laitteiden uudelleenkäyttöä esim. varaosina ja tarvittaessa helpotetaan julkisin varoin alalla työskentelevien yritysten toimintaa. Puoluetoimikunnan lausunto aloitteisiin 171 ja 172: Aloitteiden perusteluissa kiinnitetään huomiota nykyaikaisen teknologian mahdollisuuksiin ratkaista ympäristöongelmia sekä todetaan kaatopaikoille joutuvan arvokkaita raaka-aineita. Jätehuollon painopistettä onkin selvästi siirrettävä jätteiden määrän vähentämiseen ja hyötykäytön edistämiseen. Alan viranomaiset ovatkin laatimassa tähän tähtääviä ohjelmia. Tutkimuksen ja teknologian kehittämiseen tarkoitettuja varoja on suunnattava entistä enemmän jätteiden hyötykäytön sekä ympäristöhaittojen estämistä edistävien teknisten ratkaisujen kehittämiseen. Käytöstä poistettujen laitteiden ja tuotteiden uudelleenkäyttöä voidaan helpottaa mm. vapauttamalla koneiden korjaustoiminta liikevaihtoverosta. Kertakäyttöisten tuotteiden kieltämiseen antaa jätehuoltolaki tietyissä tapauksissa mahdollisuuden. Kertakäyttötuotteiden valmistusta ja myyntiä ei luonnollisestikaan voida kokonaan lopettaa. 173. MAA- JA METSÄTALOUDESSA KÄYTETTÄVIEN TORJUNTA- AINEIDEN VAIKUTUKSET IHMISIIN TUTKITTAVA Kaijonharjun Sosialidemokraattinen Työväenyhdistys r.y:n jäsenen Mikko Lundin aloite Erityisesti maataloudessa, mutta myös metsätaloudessa käytetään runsaasti ns. torjunta-aineita rikkakasvien ja tuholaisten torjuntaan. Runsaista käyttömääristä huolimatta niiden vaikutuksia ympäristöön ja ihmiseen tutkitaan hyvin puutteellisesti tai olemattomasti. Kasvinsuojelulaitos myöntää torjunta-aineiden myyntiluvat tutkittuaan niiden tehokkuutta sekä niiden aiheuttamia jäämiä. Tätä ennen lääkintöhallitus arvioi aineiden myrkyllisyyttä ja Valtion Maatalouskemian laitos tarkastaa valmisteet kemiallisesti ja fysikaalisesti. Järjestelmää ei voida pitää luotettavana torjunta-aineiden ympäristöön ja ihmiseen kohdistuvien vaikutusten osalta, koska näitä ei tutkita. Tämän vuoksi myyntiin ja käyttöön pääsee aineita, joiden vaikutukset ihmisen hyvinvointiin ovat sangen epäilyttäviä. Tilanteen korjaamiseksi ehdotan, että puoluekokous toteaisi, että torjunta-aineiden vaikutuksia ympäristöön ja ihmiseen tulee tutkia kiireellisesti ja tätä 255

varten valtion budjettiin tulee ottaa riittävä määräraha perusteellisen tutkimustoiminnan aloittamiseksi ja toteuttamiseksi. Torjunta-aineiden tutkimuksessa on Suomessa pitkälti turvauduttu ulkomaisiin tutkimustuloksiin. On kuitenkin ilmennyt, että testejä suorittavat laitokset eivät aina ole toimineet asianmukaisesti. Jollei mahdollisuuksia kotimaiseen tutkimukseen lisätä, Suomessakin voisi siis tulla käyttöön vaarallisia tuotteita. Puoluetoimikunta yhtyy aloitteeseen. 174. POHJANMAAN JOKIEN SUOJELU Vaasan läänin Sosialidemokraattinen Piiri r.y:n aloite Ihmisen elinolosuhteet, puhdas elinympäristö ja turmeltumaton luonto ovat tulleet entistä tärkeämmiksi elämisen laadun mittareiksi puhtaitten hyötynäkökohtien rinnalle. Eräiden Pohjanmaan jokien kohdalla on laadittu ja toteutettu tulvasuojeluohjelmia. Eräissä tapauksissa näihin suunnitelmiin ollaan liittämässä voimalaitosrakentamista vesialtaineen ja vuorokausisäännöstelyineen. Pelättävissä on, että nämä suunnitelmat muuttaisivat jokien luonnetta, haittaisivat virkistyskäyttöä ja huonontaisivat veden laatua. Vaasan läänin Sosialidemokraattinen Piiri r.y. esittää, 256 että Pohjanmaan jokien tulvasuojelutöissä otetaan huomioon luonnon-ja ympäristösuojelulle aiheutuvat haittatekijät. Ne on arvioitava ja otettava huomioon päätöksentekovaiheessa. Voimalaitosrakentamista vapaana virtaaviin jokiin ei tule sallia. Sosialidemokraattien hallitusryhmä on aloitteessa mainituissa töissä painottanut luonnon- ja ympäristönsuojelunäkökohtia. Asiasta on laadittu erilaisia selvityksiä. Ympäristönäkökohtia voidaan ottaa huomioon valtioneuvostossa, joka päättää siitä, voiko vesihallitus hakea lupaa töiden suorittamiseen. Se minkälaisina työt saadaan suorittaa ja minkälaisia velvoitteita ympäristönsuojelun vuoksi töiden suorittamiselle asetetaan, määrätään vesioikeuden päätöksellä vesilain mukaan. Vesilainsäädännön kehittäminen ympäristöarvot paremmin huomioon ottaviksi on välttämätön ja kiireellinen tehtävä. Puoluetoimikunta on jo 18.6.1980 ottanut kannan vapaana virtaavien vesien säilyttämisestä.

175. ETELÄ-SAIMAAN SUOJELU Lappeenrannan Sosialidemokraatit r.y:n aloite Etelä-Saimaata uhkaavat monet luonnon ja vesistön virkistyskäyttöä haittaavat tekijät. Vesistön voimaperäinen käyttö energialähteenä tuhoaa ainutlaatuisen eläimistön. Jätevedet uhkaavat monen ammatti- ja virkistyskalastajan toimeentuloa. Puunjalostusyhtiöiden tonttien myynti kesämökkien rakentamiseksi rajoittaa liikkumista ja rantojen käyttöä yleiseen virkistäytymiseen. Etelä-Saimaan vesialtaan äärellä asuu n. 200 000 ihmistä. Vesimatkailun välityksellä sitä käyttää 100 000 ihmistä. Saimaata kokonaisuudessaan on pidettävä mittaamattoman arvokkaana kansallisomaisuutena. Esitämme, että SDP ottaa Etelä-Saimaan suojelemiseksi kannan "parikymmentä piirua kansalaisten suuntaan". Saimaan säännöstely luonnonmukaisen rytmin vastaisesti on torjuttava. Eteläisen Saimaan jätevesikuormitusta on vähennettävä. Enso- Gutzeitin saarien myynti kesämökkitonteiksi tulee lopettaa ja mikäli myynti on yhtiön kannalta välttämätöntä tulee saaret ostaa valtiolle. Etelä-Saimaalle tulee perustaa luonnonsuojelu- ja kansallispuistoalueita joilla turvataan järven ainutlaatuiset norppa- ja lohikannat sekä mahdollistetaan jokamiehen virkistysmahdollisuudet. Aloitteessakin todetaan Saimaan olevan mittaamattoman arvokas kansallisomaisuus. Saimaan säännöstely aiheuttaa epäilemättä korvaamattomia vahinkoja. Veden laadun parantaminen mahdollistaisi sen, että lohi voisi käyttää Saimaata vaellusalueena. Saariston säilyttäminen on tärkeätä norppakannan suojelun kannalta. Aloitteessa tarkoitettujen toimenpiteiden toteuttaminen parantaisi merkittävästi alueen väestön elinympäristön laatua ja virkistysmahdollisuuksia laajemminkin. Puoluetoimikunta yhtyy periaatteessa aloitteeseen ja esittää, että aloitteen esitykset pyritään ottamaan huomioon Saimaan säännöstelystä päätettäessä. 176. RANTA-ALUEIDEN SÄILYTTÄMINEN RAKENTAMATTOMINA Kallion Sosialidemokraatit r.y:n aloite Vapaat, virkistystarkoituksiin soveliaat rannat ovat uhkaavasti loppumassa. Etelä- ja Länsi-Suomessa on jo laajoja alueita, joilla rantaviiva koko pituudeltaan on palstoitettu yksityisten huvilatonteiksi. Muuallakin on vaikea enää jokamiehenoikeuden puitteissa kuljeksia rantoja pitkin luontoa ihailemassa. Viime vuosina myös puuta- 9 257

varayhtiöt ja eräät muut suurmaanomistajat ovat ryhtyneet rantakaavoittamaan ja myymään omistamiaan laajoja yhtenäisiä rantaalueita, jotka useilla seuduilla ovat tarjonneet viimeisen "henkireiän" muuten täyteen rakennetuilla rannoilla. Sen jälkeen kun yritys saada aikaan pohjoismaisen mallin mukainen rannansuojelulainsäädäntö Suomessa 1960-luvulla kariutui, on rantojen rakentaminen jatkunut tasaista vauhtia. Tätä kuvaa hyvin loma-asuntojen määrän lisääntyminen: 1960 88 000 1970 176 000 1980 285 000 1983 n. 300 000 Loma-asuntojen määrä on viime vuosina lisääntynyt 9 000 10 000 asunnon vuosivauhtia. Valtaosa tästä on ollut omalle rannalle rakennettuja. Ennusteiden mukaan meillä olisi vuonna 2000 jo 470 000 loma-asuntoa. Keski-Euroopasta riittää maksukykyistä rantojen käyttäjää senkin jälkeen, kun kotimainen kysyntä on tyydytetty. Ilmeistä on, että jollei mitään tehdä, tulee rantojen rakentaminen jatkumaan, kunnes viimeisetkin vielä vapaat, virkistykseen soveltuvat rannat on palstoitettu yksityisiksi huvilatonteiksi. Tämä kehitys ei voi olla sosialidemokratian tavoitteiden mukaista. Vesistö on keskeinen ja tyypillinen osa suomalaista luontoa. Maamme merenrannat ja saaristo samoin kuin sisävesien järvimaisemat ovat ainutlaatuisia koko maailmassa. Ne on nähtävä arvokkaana luonnonvarana, jota on käytettävä säästeliäästi ja varjellen. Meidän velvollisuutenamme on säilyttää riittävässä määrin koskemattomia, luonnonvaraisia rantoja eri puolilla maata myös tulevien sukupolvien ihailtavaksi ja nautittavaksi. Rantojen käyttö on myös sosiaalinen kysymys. Rantojen tukkeutuminen uhkaa kaventaa erityisesti väestökeskuksissa asuvan vähävaraisimman väestönosan mahdollisuuksia virkistykseen ja luonnosta nauttimiseen. Mutta nykyinen kehitys ei ole myöskään kesämökkiläisen edun mukainen. Rantojen rakentaminen liian täyteen uhkaa viedä hänen rauhansa ja rajoittaa pahasti hänen mahdollisuuksiaan tutustua luontoon laajemmin kuin vain omassa pihapiirissä. Kesämökkien rakentamista ei silti tule estää. Sen sijaan se olisi voitava ohjata tietyille tarkoitukseen sopiville alueille ja samalla jättää toisia alueita kokonaan rakentamatta. Nykyinen lainsäädäntömme on osoittautunut täysin voimattomaksi rantaongelman edessä. Rannan säilyttäminen rakentamattomana edellyttää tällä hetkellä, että kunta ostaa pois maanomistajan kuvitellun rakennusoikeuden. Tämä johtaa jo suhteellisen pientenkin ranta-alueiden kohdalla niin suuriin summiin, ettei kunnilla ole siihen varaa. Myöskään valtiolta ei voida olettaa saatavan sellaisia, arviolta useihin satoihin miljooniin markkoihin nousevia rahamääriä, joita välttämättä rakentamatta jätettävien rantojen lunastaminen nykyisen lainsäädännön pohjalta vaatisi. Jos siis rantoja todella halutaan suojata, on lakia muutettava. Yhteiskunnalle tulisi antaa 258

mahdollisuus ohjata rakentamista ja vaikuttaa rantojen käyttöön ilman, että jouduttaisiin raskaiden korvausvelvoitteiden eteen. Tämä tapahtuisi parhaiten kaavoituksen keinoin. Edellä olevan perusteella Kallion sosialidemokraattinen yhdistys esittää, että puoluekokous kehottaisi puolueen toimielimiä ryhtymään toimenpiteisiin sellaisen lainsäädännön aikaansaamiseksi, jolla tehokkaasti voitaisiin turvata riittävien rantaalueiden säilyminen rakentamattomina luonnonsuojelun ja virkistyksen nykyisiä ja tulevia tarpeita varten. Puoluetoimikunta yhtyy aloitteeseen. Aloitteen perusteluissa on esimerkillisesti esitetty rantojemme käytön kehitys, ongelmat ja niiden merkitys kansalaisille. 177. RANTOJEN KUNNOSTAMINEN ASUKKAIDEN KÄYTTÖÖN Yhteiskuntapoliittinen Sos.-dem. Yhdistys r.y:n jäsenen Seppo Lehdon aloite Vesi on kautta aikojen ollut varsin merkittävä tekijä suomalaisen yhdyskuntarakenteen muovaajana. Kylät, kaupungit ja taajamat on perinteisesti rakennettu vesistön ääreen satamapaikan lähelle tai joen rantaan. Vesi on myös historiallisesti hyvin tärkeä osa kaupunkirakenteessa ja kaupunkitilan muodostumisessa. Monen paikan henkeen, identiteettiin liittyy vesi oleellisena osana. Vesielementti on muutoinkin oleellinen osa ympäristön laatua. Huomattava osa vapaa-ajan vietostamme liittyy tavalla tai toisella veteen, kuten loma-asutus rannoilla, veneily, virkistyskalastus jne. Vaikka Suomessa on rantaviivaa runsaasti, on ranta-alueiden käytöstä monin paikoin kova kilpailu. Eniten lienevät ristiriidassa keskenään yleisen virkistyksen ja suojelun tarpeet ja rannoille pyrkivä rakennustoiminta. Jossain vaiheessa yhdyskunnat ovat kääntäneet selkänsä vedelle, rannoista on tullut taajamien takapihoja. Rantojen hoitamattomuus johtunee pääasiassa siitä, että niiden kunnostamisesta ei ole nähty tähän mennessä olleen välitöntä hyötyä kuntalaisille. Viime vuosina on ollut selvästi havaittavissa viranomaisten, kunnallisten luottamushenkilöiden ja tavallisten kansalaisten kiinnostuksen herääminen asuinympäristönsä parantamiseen. Kaupunkiuudistuskampanja on ollut osaltaan herättämässä kiinnostusta. Lähivuosina pienet yksityistä kansalaista palvelevat asiat, jotka liittyvät kunkin ihmisen välittömään elinympäristöön, tulevat entistä tärkeämmiksi. 259

Kuntien käynnistämistä suunnittelutehtävistä voidaan todeta, että vesielementin merkitys sekä virkistyskohteena että osana yhdyskuntarakennetta on selvästi kasvamassa. Useat kunnat, suhteellisen pienetkin, ovat valmiit entistä enemmän panostamaan rantaalueiden kunnostamiseen, venesatamien rakentamiseen ja virkistysalueiden perustamiseen jopa oman kunnan ulkopuolelle ranta- ja saaristoalueelle. On alettu laatia suunnitelmia ranta-alueiden liittämiseksi osaksi kaupunkia tai kirkonkylää. Alku näyttää lupaavalta käytännön kokemusten perusteella. Kaupunkien asukkaat pitävät erittäin tärkeänä mahdollisuutta liikkua esteettä veden äärellä ja kokea rannan tarjoama "vihreä palvelu" osana elämisen laadun parantamista. Paljon on kuitenkin vielä tekemättä. Tarvitaan runsaasti asennemuokkausta sekä ennen kaikkea hyviä suunnitelmia ja rahaa niiden toteuttamiseen. Edellä esitetyn perusteella esitän, että puolue päättäisi ryhtyä toiminnassaan vaikuttamaan niin, että kunnat alkaisivat entistä aktiivisemmin kunnostaa kaupungeissa ja muissa taajamissa olevia ranta-alueita tyydyttämään asukkaiden kasvavia vapaa-ajan toimintatarpeita. Puoluetoimikunta yhtyy aloitteeseen. 178. KALASTUSLAIN MUUTTAMINEN Kantosyrjän Työväenyhdistys r.y:n aloite Kalastuslakia tulee muuttaa siten, että manttaalinomistajien yksinomainen määräysvalta kalastuksesta ja vesistöjen hoidosta poistuu. Alueen kaikilla asukkailla, maanomistuksesta riippumatta tulee olla yhtäläinen kalastusoikeus ja mahdollisuus vaikuttaa päätöksentekoon kalastusta ja vesistön hoitoa koskevissa asioissa. Perustelu: Nykyisen lain mukaan muutama suuri maanomistaja voi kalastuskunnan kokouksissa saada aikaan päätöksen, joka on vastoin kokouksen osallistujien enemmistön kantaa. Maata omistamaton joutuu kuitenkin kärsimään huonojen päätösten aiheuttamista ympäristöhaitoista ja menettää jokamiehen oikeuksiin kuuluvan mahdollisuuden nauttia "yhteisestä" ympäristöstään. 260 Kalastusoikeuden erottaminen kiinteistönomistuksesta on sosialidemokraattien hyväksymä tavoite, joka on kirjattu mm. kalatalousohjelmaan vuodelta 1972. Uuden kalastuslain myötä kalastusoikeuksia laajennettiin mm. siten, että pilkkiongintamahdollisuudet ratkaisevasti laajenivat ja paranivat.

Uusi kalastuslaki säätää myös aikaisempaa aktiivisemman velvoitteen kalakantojen hoitoon, ja omistusyksiköistä riippumattomien kalastusalueiden avulla voidaan aikaisempaa paremmin ohjata ja kehittää kalastusta. Edellä mainitut kalastuslain uudistukset eivät vielä toteuta sosialidemokraattien tavoitteita asiassa. Aloitteen kuvaamat vaatimukset ovat siis edelleenkin ajankohtaisia. 179. METSÄSTYSLAIN MUUTTAMINEN Kantosyrjän Työväenyhdistys r.y:n aloite Metsästyslakia tulee muuttaa siten, että kaikki metsästys perustuu paikalliseen, valvottuun metsästysoikeuteen. Perustelu: Tähän asti rauhoittamattomien petoeläinten metsästys on ollut vapaata. Kuka hyvänsä ja mistä päin Suomea tahansa on voinut lähteä syrjäseuduille metsästämään petoja. Aseet ovat usein suurikaliberisia, suurriistan metsästykseen tarkoitettuja, kuitenkaan kukaan ei tarkasta ja valvo metsästäjän ampumataitoa ja luonnontuntemuksen tasoa. Usein pimeään vuorokaudenaikaan tapahtuvassa metsästyksessä sattuu vahinkoja. Eläin haavoittuu tai kaatuu väärä otus ja metsästäjä poistuu paikalta ilman vastuuta. Haavoittuneet petoeläimet aiheuttavat vaaratilanteen paikallisille asukkaille. Esimerkkinä paremmasta käytännöstä on nykyinen hirvenmetsästys, jossa paikallinen metsästysseura valvoo ja vastaa metsästäjien ampumataidosta, luonnontuntemuksesta, metsästystapahtumasta ja eläinkantojen säilymisistä riittävän suurina. Maamme pedot ovat valtaosaltaan uhanalaisia eläinlajeja, joiden täysimääräinen rauhoittaminen on tärkeätä. Rauhoittaminen ja muut suojelutoimet ovat johtaneet petokantojen toipumiseen. Petojen metsästystä harrastuksena ei voi pitää hyväksyttävänä. Tarpeelliseksi katsotun petokantojen sääntelyn tulee tapahtua luonnonsuojeluviranomaisten harkitsemalla tavalla ja päättämässä laajuudessa. Puoluetoimikunta ehdottaa, että aloite hylätään. Sen sijaan puoluetoimikunta yhtyy perusteluissa esitettyyn huoleen metsästäjien ampumataidon ja luonnontuntemuksen tarkastamattomuudesta. Hirvenmetsästyksessä noudatettu käytäntö voisi olla pohjana petoeläinten metsästyksen valvontaa kehitettäessä. 180. LUONNONSUOJELUALUEIDEN VAIKUTUS KUNNALLIS TALOUTEEN Perhon Sos.-dem. Työväenyhdistys r.y:n aloite 261

Luonnonsuojelualueiden perustaminen on maassamme perusteltua ja tulevaisuutta varten kaukonäköistä. Ne sijoittuvat kuitenkin useimmiten maan keski-, itä- ja pohjoisille alueille. Näissä kuntien resurssit ovat monessa suhteessa heikot ja kunnallistalouden pohja saattaa olla kapea. Näinollen laaja-alainen metsämaiden tai soiden rauhoittaminen talouskäytöstä aiheuttaa monille kunnille kohtuutonta haittaa. Se vähentää tulomuodostusta ja heikentää työllisyyttä. Perhon sosialidemokraattinen työväenyhdistys esittää puoluekokouksen päätettäväksi, että periaatteeksi hyväksytään luonnonsuojelualueita perustettaessa turvata samanaikaisesti tehokas kompensoiva ohjelma k.o. kunnan/kuntien elinkeinoelämän kehityksen varmistamiseksi. Tämä tehdään valtionhallinnon erilaisin tukitoimenpitein kunnan luonnollista kehitystä edistäen. Luonnonsuojelualueiden perustamisella voi olla, kuten aloitteen perusteluissa on esitetty, haitallisia vaikutuksia kunnallistalouteen esim. välillisesti metsätyöpaikkojen vähentyessä. Luonnonsuojelulain jo toteutetun muutoksen mukaan kunnille korvataan nykyisin se kunnallisveron tuoton vähennys, joka johtuu metsätaloudesta maksettavan veron pienentymisestä. Kompensointiohjelmia on tarkoituksenmukaisinta pohtia tapaus tapaukselta. 181. ASUNTOPOLITIIKKA PAINOPISTEALUEEKSI Pitäjänmäen Työväenyhdistys r.y:n aloite Kansalaisten perustarpeet on Suomessa keskimäärin hyvin tyydytetty. Sosiaalihuollon, terveydenhoidon, kulttuuritoiminnan jne. palvelut edustavat maailmassa huippuluokkaa. Tosiasia on kuitenkin, että maassamme on edelleen kymmeniä tuhansia ihmisiä, joilla asunto-ongelma on jokapäiväinen seuralainen. Löytyy melkoinen joukko asunnottomia ja puutteellisesti asuvia henkilöitä ja perheitä. Asunto-ongelma heijastuu ihmisissä mielenterveyden ja terveyden ongelmina, perhesuhteiden hajoamisena, nuorisorikollisuutena ja muina vastaavina häiriöinä. Asunnottomuuden yhteiskunnalle aiheuttamia rahallisia kustannuksia ei kyetä edes arvioimaan. Kysymys lienee miljardeista markoista. Ne, joihin asunto-ongelmat ensisijaisesti kohdistuvat, ovat niitä väestöryhmiä, joiden puolesta politiikanteossa eniten puhutaan. Kysymyksessä ovat nuoret, nuoret parit, vanhukset, lapsiperheet ja vammaiset. Näyttää kuitenkin siltä, että valtakunnan politiikassa ei ole vuosiin kyetty aikaansaamaan toimenpiteitä, joilla heidän asuntoasiaansa olisi viety eteenpäin. Kehitys asumiseen kohdistettavan julkisen rahoituksen supistuessa on ollut päinvastainen. Toteutetut asuntopoliittiset uudistukset ovat useimmiten hyödyttäneet enem- 262

män niitä, joiden asuntoasiat ovat jo kunnossa tai tulisivat ilman yhteiskunnan tukeakin kuntoon. Pitäjänmäen Työväenyhdistys esittää, että puoluekokous päättäisi asettaa asuntopolitiikan seuraavien viiden vuoden toiminnan painopistealueeksi kaikessa puolueen toiminnassa siten, että asunnottomuus saataisiin poistettua Suomesta kansainväliseen asunnottomien vuoteen 1987 mennessä. Asuntopolitiikan asettamista puolueen painopistealueeksi tuskin tarvitsee erikseen tehdä; sitähän se on jo ollut muiden joukossa. Asunnottomuuden poistaminen on asuntopolitiikan tärkein päämäärä. Tämän saavuttaminen edellyttää suunnitelmallisuutta ja kaikki voimavarat huomioonottavaa asuntopolitiikkaa. Periaatteessa puoluetoimikunta yhtyy aloitteeseen. 182. ASUNTOPOLITIIKAN PERIAATTEIDEN JA VAIKUTUSTEN SELVITTÄMINEN Tapiolan Sos.-dem. Työväenyhdistys r.y:n aloite Vallitsevalla omistusasumista painottavalla asuntopolitiikalla on vaikutuksia paljon laajemmalti kuin pelkkään asumiseen: omistusasuntojen tekeminen taloudellisesti vuokra-asumista edullisemmaksi ja yhteiskunnallisenkin vuokra-asuntotuotannon jatkuva pienentäminen on kärjistänyt sosiaalista eriarvoisuutta ja on käytännössä lähes poistamassa luonnollisen ja joustavan vuokra-asumismuodon, nuoret aikuistuvat ihmiset sidotaan asunnon hankkimisen aiheuttamiin kuluihin juuri siinä vaiheessa, kun huomio tulisi kiinnittää paljon tärkeämpiin asioihin, kuten koulutus, ammatinvalinta ja lasten kasvatus, merkittävä sitoutuminen asuntolainoihin ja omistamiseen eivät voi olla vaikuttamatta syvemmällä tasolla epäsuotuisalla tavalla ihmisten asennoitumiseen esim. inflaatioon ja talouselämän mekanismeihin yleensä, asuntopolitiikkaa käytetäänkin joko tietäen tai tietämättä nousevan polven piilosopeuttamiseen ja alistamiseen; pikkuporvarillastamiseen. Edellä olevan perusteella esitämme, että puolue käynnistäisi asuntopolitiikan periaatteiden ja vaikutusten laaja-alaisen selvityksen ottaen huomioon mm. yllämainitut tekijät. Asumista on käsiteltävä perustarpeena. 263

Aloitteen ehdottamaa keskustelua on käyty mm. asuntopoliittisen ohjelman valmistelun ja järjestökäsittelyn yhteydessä menneenä puoluekokouskautena. Keskustelun on luonnollisesti oltava jatkuvaa, mutta erillistä selvitystä ei puoluetoimikunta katso näin pian tarpeelliseksi. 183. JÄRKEVÄÄN JA INHIMILLISEEN ASUNTOPOLITIIKKAAN Sosialidemokraattinen Nuoriso-osasto Kipinä r.y:n aloite Suomalainen asuntopolitiikkaon vinoutunut. Sitä tehdään rahamaailman ja rikkaiden, ei tavallisten ihmisten ehdoilla. Omistusasumisen tukeminen vuokra-asumisen kustannuksella ja luxus-rakentaminen tavallisen rakentamisen sijasta on ollut asuntopolitiikan punainen lanka jo pidemmän aikaa. Asuntosäästäjistä ja -lainaajista saavat pankit pitkäaikaisia ja orjallisen uskollisia asiakkaita. Kun ensimmäinen asuntolaina on maksettu, ollaan usein siinä tilanteessa luonnollisen lisääntymisen seurauksena, että on otettava jälleen lainaa ja hankittava uusi, tilavampi asunto. Tätä oravanpyörää jatkuu liian pitkälle ihmisen elämässä ja tuloksena usein on eläkeläispariskunta liian isossa asunnossa. Surullista on myös, että monille asunnon hankkimisesta on tullut elämän päätarkoitus. Voiton maksimointi ja mahdollisimman suuri tehokkuus maankäytössä ovat tärkeintä rakentamisessa. Toisarvoisiksi seikoiksi ovat jääneet lasten leikkipaikat, viheralueet, nuoriso- ja vapaa-ajan tilat sekä palvelut, jotka kaikki ovat edellytyksiä inhimilliselle asumiselle. Noudatettavalla asunto- ja rakennuspolitiikalla on negatiivissävyinen sosiaalinen merkitys, joka heijastuu väkivaltana, hajonneina perheinä, alkoholismina, ihmisten eristäytymisenä ja mielenterveydellisinä ongelmina. Kun yhdistyy taloudellinen ahdinko (esim. lainojen lyhennykset, korkea vuokra), työttömyyden pelko ja epätyydyttävä asuinympäristö ja/tai asumisen laatu, ovat seuraukset usein todella järkyttävät. Jotta järkevään ja inhimilliseen asumiseen päästäisiin, esittää Sosialidemokraattinen Nuoriso-Osasto Kipinä r.y. SDP:n XXXIII puoluekokoukselle seuraavaa: 264 Kunnallista asuntotuotantoa on lisättävä ja markkinoille on saatava enemmän puolikunnallisia asuntoja ja näin taattava vähävaraisille mahdollisuus omistusasumiseen. Asevarusteluun käytettävät rahat on suunnattava osittain asuntotuotantoon, osittain johonkin muuhun hyödylliseen (esim. kehitysapuun, sotaveteraaneille tai luonnonsuojeluun).

Yhteiskunnan on ohjattava tukea omistusasumisesta vuokra-asumiseen ja lisättävä omaa asuntotuotantoaan pitäen tavoitteenaan kohtuullisen hintaisen vuokra-asuntokannan lisäämisen. Asuntolainojen laina-aikaa on pidennettävä 20 30 vuoteen ja lainojen korkoprosenttia laskettava. Inhimilliset tekijät, kuten lasten ja nuorten leikkimahdollisuudet, luonto, palvelut ja kokoontumistilat tulee asettaa ensimmäiselle sijalle suunniteltaessa rakentamista. On tuettava uudenlaisia asumismalleja, kuten suurperheitä, osuuskuntia ym. muita vastaavia ja suhtauduttava näihin ennakkoluulottomasti. SDP:n on palautettava käytännön politiikkaansa TERVE UTOPIA ja RADIKAALISUUS ja luovuttava orjallisesta realiteetteihin tuijottamisesta. Aloite sisältää useita varteenotettavia ajatuksia. Puoluetoimikunta esittää, etä ne pyritään ottamaan huomioon SDP:n asuntopoliittisessa päätöksenteossa, mutta esittää, ettei aloite suoranaisesti anna aihetta toimenpiteisiin. 184. ASUNTOPOLITIIKKA Lohjan Sos.-dem. Yhdistys r.y:n jäsenen Matti Tukiaisen, Hakaniemen Sosialidemokraatit r.y:n jäsenen Satu Siitosen ym. aloite Asuntopolitiikassa on maassamme niin määrällisiä kuin laadullisiakin ongelmia. Akuutti asuntopula sekä asumisen tuen kohdentuminen sosiaalisesti epäoikeudenmukaisella tavalla kohdistuvat kaikkein pahiten nuoriin, perhettä ja elämäänsä rakentaviin kansalaisiin. Näitten määrällisten ongelmien poistamisen yhteydessä tulee kiinnittää huomiota myös asumisen laatuun. Alle 30-vuotiaista asuu vuokra-asunnoissa yli 50 %. Maamme vuokra-asuntokanta on viime vuosina koko ajan alentunut ja alenee edelleen. Vuokra-asuntokannan alentuminen johtuu ennen kaikkea valtion asuntolainoituksen määrän pienentymisestä. Erityisen vaikea tilanne on pääkaupunkiseudulla. Valtion rahoittaman asumisen tukimuotojen painopiste on viime vuosina siirtynyt verotuksellisten tukimuotojen puolelle suorien tukimuotojen kustannuksella. Verotuksellinen tuki suosii keski- ja hyvätuloisia ja on johtanut jopa ns. kerska-asumisen lisääntymiseen, kun taas suora tuki kohdentuu sosiaalisin perustein. Vuonna 1970 kaikista tukimuodoista suoraa tukea oli 51 %, vuonna 1981 se oli enää 30,2 %. Asuntolainojen korkojen verovähennysetuudesta koh- 265

dentui vuonna 1981 lähes 20 % yli 100 000 markkaa vuodessa ansaitseville, kun vastaavalle ryhmälle etu oli kahta vuotta aikaisemmin 11 %. Samalla aikavälillä tuloluokan 20 000 39 999, johon nuoret usein sijoittuvat, tuen osuus väheni 22,4 %:sta 8,4 %:iin. Asumiseen suunnattu tuki on pysynyt koko ajan suunnilleen samana, joten on tapahtunut selvä tulonsiirto hyvätuloisten hyväksi. Tulevaisuuden asuntopolitiikan olennainen haaste on myös asumisen sisällön kehittäminen. Asunnon laatu ei ole sama asia kuin asumisen laatu. Asumisesta on tullut asuntokeskeistä. Asumiseen aikaisemmin liittyneet sosiaalinen tukiverkosto ja naapuriapu ovat kaupunkimaisessa asumisessa vähentyneet. Elämäntavasta on tullut kulutuskeskeistä, ihmissuhteiden ja sosiaalisen toiminnan puuttumiseen haetaan korvausta muualta. Asumisen mallit asunto- ja yhdyskuntasuunnittelun tuloksena ovat korostaneet yksityisyyttä yhteisöllisyyden kustannuksella. Monet aikamme yhteiskunnalliset ongelmat ihmisten elämässä heijastuvat asumisen elämänpiiriin (esim. yksityistyminen, turvattomuus, yksinäisyys, eri ikäisten ja eri elämäntilanteessa olevien ihmisten eristäytyminen toisistaan, kodin ja perheen piirissä tehtävien välttämättömien töiden epätasainen jako, poliittinen vieraantuminen). Tarvitaan uutta asumisen mallia, yhteisöllisyyttä korostavaa asumisen mallia. Yhteisöllisellä asumisella on monta eri tasoa, jotka vaikuttavat asumisen sisällön kehittämiseen. Tärkeintä on lähtökohta, että asumisen yhteisöllisyys on asukkaiden välistä vapaa-ehtoista, omatoimista kanssakäymistä, yhteistoimintaa ja yhteistyötä. Vapaa-ajan toiminta on helpoin ja luonnollisin yhteisöllisen toiminnan muoto. Se tarvitsee onnistuakseen myös fyysiset puitteet, kuten yhteisiä tiloja ja välineitä asunto- ja taloyhtiöihin. Toinen taso on asuntoalueiden ja asuntokiinteistöjen hallinto ja huolto. Tämä toiminta on tavallisesti passiivista yhtiökokouksissa käyntiä. Vuokra-asunnoissa asukkaiden vaikutusmahdollisuudet ovat usein olemattomat. Hallinto- ja huoltotehtävät ovat jatkuvasti siirtymässä erillisorganisaatioiden tehtäväksi. Tämä on omiaan vähentämään asukkaiden kiinnostusta omaa asuin- ja elinympäristöään kohtaan. Me allekirjoittaneet puolueen jäsenet esitämme, 266 että puoluekokous velvoittaa puoluetoimikunnan edustajat hallituksessa, eduskunnassa ja muissa asuntopolitiikkaa käsittelevissä elimissä toimimaan sen puolesta, että valtion rahoittaman asuntotuotannon määrä pysytetään seuraavan 5 vuoden aikana vähintään 25 000 asunnon tasolla, josta vuokra-asuntojen määrä on vähintään 10 000 asuntoa, yhteiskunnan asumiseen suunnattavaa tukea muutetaan siten, että se mahdollistaa tuen kohdentamisen sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla erityisesti nuorten lapsiperheiden asumisongelmien helpottamiseen, mm. ra-

joittamalla asuntolainan korkojen verovähennysoikeus koskemaan vain ensi asunnon hankintaa tai perheen kasvusta aiheutuvaa uuden asunnon hankintaa sekä selvitetään mahdollisuudet kokonaan luopua verovähennysoikeudesta korvaamalla se korkotukijärjestelmällä, joka olisi verrattavissa sosiaalisin perustein maksettavaan asumistukeen, asumistukea kehitetään siten, että myös yhteisöasuminen voi olla sen piirissä, valtion asuntopolitiikassa ryhdytään tukemaan erilaisia yhteisöllisiä ratkaisuja asuntoalueita suunniteltaessa ja rakennettaessa, mm. siten että valtion rahoittaman asuntotuotannon yhteyteen voidaan rakentaa myös yhteistiloja, kunnallisella tasolla kehitetään omaehtoisia ratkaisuja asukashallinnon ja demokratian toteuttamiseen, kunnallista asuntotuotantoa kehitetään yhteisöllisiä ratkaisuja tukevaksi. Asuntotuotannon lukumääräisten tavoitteiden ja korkojen verovähennysoikeuden osalta puoluetoimikunta viittaa aloitteesta n:o 199 antamaansa lausuntoon. Muilta osin puoluetoimikunta yhtyy aloitteeseen, mutta toteaa, että yhteisöasuminen on vielä toistaiseksi idea-asteella, eikä tietoja sen todellisesta suosiosta ole saatavilla. 185. SDP:N ASUNTOPOLIITTISET TOIMENPITEET Haukilahden Sosialidemokraatit r.y:n aloite Asuntopolitiikka kuuluu niihin yhteiskuntamme osa-alueisiin, joissa valtiovallan rooli suuntaa ohjaavana tahona on merkittävä. Noudatettavaa suuntaa ohjaavina välineinä ovat valtion suora tuotantotuki ja asumistuki ja välillinen, verotuksellinen tuki. Niiden välistä painopistettä säätelemällä voidaan määrätä tuotannon määrällistä ja laadullista tasoa. Asuntosektoriin kohdennetun tuen kasvu oli voimakasta 1970-luvun puoliväliin asti. Painopiste oli voimakkaasti suorien tukimuotojen kehittämisessä ja niiden ohjaamisessa sosiaalisin perustein. Asunnonsaannin mahdollisuus nähtiin yhdeksi kansalaisen "perusoikeudeksi" ja sen takaaminen valtiovallan tehtäväksi. Tänä päivänä asutaan maassamme keskivertoisesti tyydyttävästi ja laaja väestön osa jopa ylellisesti. Keskivertoja kuvaavat tilastot peittävät kuitenkin alleen huomattavan osan yhteiskuntamme vähä- 267

osaisia, jotka omin avuin eivät pysty saattamaan asunto-olojaan järjestykseen. Näitä ryhmiä ovat mm. nuoret, vanhukset, sosiaalihuollon asiakkaat ja työttömät, usein yhden hengen ruokatalouden muodostavat henkilöt. Näiden, suoranaista asunnottomuutta kokevien ihmisten tilanne ilmenee selvimmin kuntien ja ns. sosiaalista vuokra-asuntotuotantoa harjoittavien yhteisöjen hakijamäärinä; määrä on vuosittain lisääntynyt, kysyntä kohdentuu pääosin pieniin huoneistoihin ja asunto pystytään osoittamaan yhä pienenevälle osalle hakijoista. Valtiovallan suhtautuminen asuntopolitiikkaan on viime vuosina merkittävässä määrin muuttunut; asunto ei enää edusta ajatusta "asuminen kansalaisen perusoikeutena", vaan ajatusta yhtenä kulutusyhteiskuntamme markkinavälineistä. Ajatustavan muutos heijastuu valtion asuntosektoriin kohdistaman tuen rakenteen muutoksena. Painopiste on siirtynyt voimakkaasti omistusasumista tukeviin muotoihin ja siinäkin välillisten tukimuotojen puolelle. Se on edistänyt asumisen laadullisten tavoitteiden toteutumista, ei määrällisten tavoitteiden toteutumista. Käytännössä suunta näkyy korkeatasoisten ja suurien huoneistojen ja pientalojen rakentamisena, vuokra-asuntojen vähenemisenä ja asuntojen jatkuvana vaihtamisena. Niiden myötä on päässyt vallalle täysin kontrolloimaton kysynnän ja tarjonnan laki, joka armotta pudottaa kaikki taloudellisesti vähäresurssiset pois piiristään. Viime vuosien asuntopolitiikka on kasvattanut eriarvoisuutta kansalaisten keskuudessa. Asuntoon ja asumiseen liittyvä suhtautumistavan muutos heijastuu myös asumiskustannuksiin. Niitä ilmaisevat tilastot osoittavat, että kustannukset ovat korkeimmillaan vähävaraisella väestöllä, joka joutuu maksamaan asumisestaan 30 %:n osuutta käytettävissä olevista tuloistaan, ensimmäisen omistusasunnon säästöaikana jopa puolet. Vastaavasti yhteiskunnan tukijärjestelmiä hyödyntäen varakkain väestön osa käyttää asumiseensa vain 5 % käytettävissä olevista tuloistaan. Suhde on täysin nurinkurinen mm. puolueemme asettamien tavoitteiden kanssa. Maamme asuntopolitiikka kaipaa suunnan muutosta, kaikkien tukijärjestelmien kohdentumisen, muotojen ja seurausten kriittistä tarkastelua tarvetta asuntopoliittiseen uusjakoon. Edellä olevan perusteella Haukilahden Sosialidemokraatit r.y. esittää puoluekokoukselle, 268 että puoluekokous vahvistaisi sosialidemokraattien asuntopoliittisiksi päälinjoiksi valtiovallan suorien, sosiaalisin perustein myönnettävien tukimuotojen kehittämisen valtiovallan ensisijaisiksi tukimuodoiksi, tukijärjestelmien kohdentamisen myös hankintalainoina jo olemassa olevaan asuntokantaan ja vuokra-asuntokannan merkityksen ja määrän palauttamisen, että puoluekokous velvoittaisi puoluetoimikunnan ottamaan asuntolainojen korkojen verovähennysjärjestelmän kriittisen tarkastelun kohteeksi ja selvittämään

mm. mahdollisuutta luoda uusi järjestelmä, jolla korkojen verovähennyksen tuoma tuki korvattaisiin ASP-järjestelmän tapaisella korkotuella. Puoluetoimikunta yhtyy aloitteeseen. 186. ARAVALAINOITETTUJEN OMISTUSASUNTOJEN LAINA-AJAN PITUUDEN JA KORKOPROSENTIN MUUTTAMINEN Seinäjoen Sos.-dem. Kunnallisjärjestö r.y:n aloite Seinäjoen Sos.dem. Kunnallisjärjestö esittää SDP:n puoluekokoukselle, että puoluekokous suorittaisi kannanmäärittelynsä asuntohallituksen aravalainoista rahoitettujen omistusasuntojen laina-aikaan ja laina-ajan kahdeksan ensimmäisen vuoden aikaiseen korkoon. Kunnallisjärjestö on huolissaan viime vuosina tapahtuneesta kehityksestä aravalainan koroissa, jotka nykyisellään saavuttavat ja ylittävätkin jo kahdeksan ensimmäisen vuoden aikana pankkien antolainauksessa harjoittaman korkotason. Mainitunlainen kehitys on kunnallisjärjestön mielestä yleisen oikeudenmukaisuuskäsityksen vastainen ja on näin osaltaan romuttamassa yhteiskunnan aravatuotannon muodossa tukemaa ja ylläpitämää yleishyödyllistä asuntotuotantoa. Seinäjoen Sos.dem. Kunnallisjärjestö toivookin, että puoluekokous huomioisi kannanmäärittelyssään tässä aloitteessa mainitun epäkohdan niin, että uskottavuus lainansaajien ja -hakijoiden keskuudessa aravajärjestelmää kohtaan "tapana tuottaa ja tukea" asuntotuotantoa yleishyödyllisesti säilyy ja kehittyy tulevaisuudessa myönteisempään suuntaan. Aravalainoitettujen omistusasuntojen kohdalla kertyneet korot vanhoista lainoista olivat vuonna 1981 noin 2 % lainapääomasta. Nämäkin korkomaksut ovat verotuksessa vähennettäviä, jolloin todellinen keskimääräinen korkorasitus on 1 1,5 %, mitä ei voida pitää korkeana. Puoluetoimikunta katsoo, ettei aloite anna aihetta toimenpiteisiin. 187. VALTION ASUNTOLAINOITUKSEN KEHITTÄMINEN Kauhajoen Sos.-dem. Yhdistys r.y:n aloite 269

Nykyinen asuntolainoitus on alkanut vinoutua ja saanut sellaisia piirteitä, että se ei vastaa niitä periaatteita joita sosialidemokraattien kannattajat asuntolainoitukselta odottavat. Kauhajoen Sos.-dem. Yhdistys ry esittää puoluekokoukselle, että valtion asuntolainoitusta tulee kehittää, niin että se ottaa nykyistä paremmin huomioon todellisen asunnon tarvitsijan ja perheelliset. Valtion asuntolainoituksessa tulee suosia sellaisia asumismuotoja joita suomalainen työväestö itse toivoo, eikä erilaisten arkkitehtien tyrkyttämiä asumismuotoja, kuten esimerkiksi kerrostaloasumista. Ihminen käyttää elämästään suurimman osan asumiseen, niin tulee se tästä syystä ottaa huomioon entistä enemmän suunniteltaessa asuntolainoitusta ja eri asumismuotoja. Tavoitteena tulee olla ihmisen tarpeet, ei jonkin instituution tarpeet. SDP:n asuntopoliittisessa ohjelmassa todetaan, että asuntojen tuotannossa tulee siirtyä entistä enemmän pienten kerrostalojen ja rivitalojen rakentamiseen. Myös kaupunkiseuduilla on luotava riittävät edellytykset omakotitalojen rakentamiseen. Kauhajoella ilmeisesti sopivin muoto asuntotuotannolle on pientalojen rakentaminen. 188. ASUNTOLAINOITUS Vantaan Sosialidemokraattinen Kunnallisjärjestö r.y:n aloite Aravalainoituksen taso on viime vuosina laskenut noin puoleen siitä, mitä se oli vielä vuonna 1978, jolloin lainoitettiin n. 3500 uutta asuntoa. Vuoden 1984 valtion tulo-ja menoarvion liitteenä olevassa arviossa valtion budjettivuoden menoista vuosille 1984 88 on asumiseen ja ympäristöön varattavien määrärahojen laskettu olevan vuosittain siten, että vuonna 1988 määräraha olisi reaalisesti 5,1 % pienempi kuin vuonna 1984. Jos tämän sektorin muut kuin asuntolainoitusmenot pysyisivät vuoden 1984 tasolla reaalisesti voitaisiin vuonna 1988 lainoittaa enää vajaat 10000 uutta arava-asuntoa. Supistuva lainoitus ei vastaa minkään tahon tavoitteita. Asuntohallituksen laskelmissa on lähdetty siitä, että aravalainoitus säilyy koko vuosikymmenen noin 20000 asunnon tasolla vuosittain. Kuntien asunto-ohjelmissaan esittämät aravalainoitustarpeet ovat vielä tätäkin korkeampia ollen vuosittain noin 25000 arava-asunnon tasolla. Jos vuotuinen aravatuotanto laskee mainitun taulukon mukaisesti vuoden 1984 19000 asunnon tasosta vuoden 1988 10000 asuntoon on vuokratuotannosta laskemassa noin 30 35 %. Puolueen hyväk- 270

symässä asuntopoliittisessa ohjelmassa on tavoitteeksi asetettu se, että aravatuotannon osuus nousisi 3/4:een kokonaistuotannosta. Voimakkaasti alentunut aravatuotanto on koskenut suurempia kaupunkeja, -erityisesti pääkaupunkiseutua, missä aravan osuus koko tuotannosta on noin 30 %. Kohtuuhintaisten asuntojen hintataso on noussut räjähdysmäisesti, asunnottomuus on lisääntynyt ja asumistasoerot ovat kasvaneet. Alle kohtuullisen tason oleva asuminen on laajentunut ja seudulla asuu ahtaasti tai puutteellisissa oloissa noin 100.000 henkilöä. Erityisen ongelmallinen on tilanne vuokra-asuntojen kohdalla. Vuokra-asuntojen pula on pahin asuntoolojen kohottamisen este pienituloisten ja vähävaraisten ihmisten keskuudessa. Asuntopula vaikeuttaa elinkeinoelämän normaalia laajentumista suuremmissa asutuskeskuksissa ja teollistuvissa pienkunnissa. Vantaan Sosialidemokraattinen Kunnallisjärjestö ry:n edustajiston kokous esittää että puoluekokous velvoittaisi puoluejohdon toimimaan siten, että 1980-luvun ajan taataan aravalainoituksen taso vähintään 20000 asunnoksi vuosittain ja että tästä määrästä olisi vuokra-asuntoja vuosittain vähintään 8000 kappaletta. Samalla tulisi asuntolainoituksen ohjausta muuttaa siten, että lainoista vähintään neljännes suunnattaisiin pääkaupunkiseudulle. Puoluetoimikunta yhtyy aloitteeseen. 189. ASUNTOTUOTANTOON LISÄÄ JULKISIA VAROJA Seinäjoen Sos.-dem. Kunnallisjärjestö r.y:n aloite Hyvässä ja miltei kokonaan toteutuneessa 8 kohdan ohjelmassa vuodelta 1966 asetti Sosialidemokraattinen puolue yhdeksi tavoitteeksi asuntotuotannon lisäämisen valtion halpakorkoisen lainoituksen avulla. Pääpaino pantiin vuokra-asuntotuotannolle. Tänä päivänä joudumme toteamaan, ettei asetettu tavoite ole pitkällä aikavälillä toteutunut. Valtion lainoittamien asuntojen tuotanto on vähentynyt vuosi vuodelta. Erityisesti vuokra-asuntotuotanto on laskenut romahdusmaisesti. Tällä hetkellä kaikissa kehittyvissä asutuskeskuksissa on kestämätön tilanne. Krooninen asuntopula on pahimpana esteenä kasvuhakuisten kuntien luonnolliselle kehittymiselle. Erittäin vaikea tilanne on ns. ensiasuntojen kohdalla, jolla tarkoitetaan nuorille pareille soveltuvia asuntoja. Kysyntää vähäisempi asuntotuotanto on puolestaan nostanut asuntojen hinnat kohtuuttomuuksiin. Edelläolevaan viitaten Seinäjoen Sos.dem. Kunnallisjärjestö esittää puoluekokousaloitteenaan, 271

että puoluekokous velvoittaa puolueen edustajia toimimaan siten, että valtion rahoitusosuutta asuntolainoituksessa lisätään ja vuokra-asuntotuotannon määrää nykyisestä nostetaan. Aloite vastaa puolueen aikaisempia kannanottoja. Puoluetoimikunta yhtyy aloitteeseen. 190. ASUNTOJEN HINTATASOON VAIKUTTAMINEN LAINSÄÄDÄNNÖLLÄ Kauklahden Sos.-dem. Yhdistys r.y:n aloite Yhdistyksessämme on jo vuosia huolestuneena seurattu asuntojen, niin uusien kuin vanhojenkin, hintatason hillitöntä nousua. Tälle "hintapikahissille" ei löydy järjellistä perustetta. Esim. asuntosäästäjien tavoitesäästämiselle ei löydy pohjaa, kun hintataso nousee kymmeniä prosentteja vuodessa näin ainakin täällä pääkaupunkiseudulla. Mikäli asunnon osto kaikesta huolimatta onnistuu lainoituksen turvin on edessä elinikäinen velkavankeus, jolla seikalla on runsaasti niin yhteiskunta- kuin perhepoliittisesi tarkastellen negatiivisia vaikutuksia. Jokaisen on pakko asua. Asumisen tulee olla kansalaisoikeus siinä kuin äänestämisenkin. Ei siis niin kuin työ. Työhän on lainsäädännöllä saatettu yhteiskunnan erikoiseen suojelukseen, niin kovasti tunnetulla tehokkuudella. Asuntomarkkinoilla on ajauduttu tilanteeseen, jota voi kutsua asunnon tarvitsijoita kohtaan kohdistuvaksi jatkuvaksi rikokseksi, rikokseksi, jossa syyllisen osoittaminen on enemmän tai vähemmän vaikeaa. Meille sen enempää yksilöimättä kysynnän ja tarjonnan laki riittää syylliseksi. Tarvitaan vain lainsäädäntö, joka estää tämän "syyllisen" rikollisen toiminnan. Asuntojen hintatasoon vaikuttaminen vaatii runsaasti erilaisiin vaikuttajiin (asioihin) kohdistuvaa lainsäädäntöä. Nämä hintatasoon vaikuttavat tekijät ovat erilaisin tutkimuksin saatettu yhteiskunnan tietoisuuteen, joten niiden yksilöiminen tässä ei liene tarpeellista. Edellä olevaan viitaten Kauklahden Sos.dem. Yhdistys ry. esittää puoluekokoukselle, 272 että puoluekokous asettaisi puolueen kiireiseksi tavoitteeksi ja velvoitteeksi saada aikaan lainsäädäntö, joka estäisi erilaisia jo tunnettuja vaikuttajia käyttäen määrittelemään hintatason kohtuuttoman korkeaksi. että hintatasolle määritellään katto niin uusissa kuin vanhoissakin asunnoissa.

Yleinen lainsäädäntö asuntojen hinnan säätelemiseksi on ilmeisesti perustuslain vastainen. Arava-asuntojen ja asuntosäästöpalkkioasuntojen hinnat ovat säännellyt. Muilta osin hintojen nousuun ja hintatasoon voidaan vaikuttaa aravatuotantoa lisäämällä sekä mahdollisilla raha- ja veropoliittisilla toimenpiteillä. 191. ASUMISKUSTANNUSTEN ALENTAMINEN Kouvolan Sosialidemokraatit r.y:n aloite Hyväksyessämme perhekoon mukaisen asunnon saannin perusoikeuksiimme kuuluvana, on myös pidettävä huoli siitä, että tulotasosta riippumatta sen saantiin on kaikilla mahdollisuus. Kuitenkin on todettava, ettei nykyinen asumistukijärjestelmämme anna tätä oikeutta vaan yhä useammat perheet, nuoret parit ja yksinäiset vanhukset joutuvat asumistukijärjestelmässämme n.k. väliinputoajiksi, jolloin asumisen kustannukset ovat kohtuuttoman suuret perheen tulotasoon nähden. Tästä syystä esitämme: että puoluekokous velvoittaa puoluetoimikunnan asettamaan toimikunnan tai antaa eduskuntaryhmän tehtäväksi tutkia mahdollisuuksia millä keinoin asumiskustannuksia voitaisiin alentaa useampilapsisten perheiden ja nuorten perheiden ja vanhusten kohdalta, joiden asumiskustannukset ovat kohtuuttoman suuret perheiden tulotasoon nähden. Asumiskustannukset suhteessa tuloihin ovat keskimäärin noin 18 %, jos lainojen lyhennyksiä ei lueta kuluksi vaan säästämiseksi. Tulotason mukaan jakautuu kustannusrasitus siten, että alimmalla tuloryhmällä kulut ovat 34,5 % käytettävissä olevista tuloista ja asumistaso selvästi matalampi kuin keskimäärin. Ylimmässä ryhmässä osuus on 14,2 % ja asumistaso korkein. Keinoina asumiskustannusten tasaamiseen voisivat olla toisaalta asumistuen laajentaminen ja toisaalta asumisen verohuojennusten uudelleen jako. Puoluetoimikunta yhtyy aloitteeseen ja esittää, että useissa muissakin aloitteissa esitetty selvitys toteutettaisiin puoluetoimikunnan toimesta puolueen asuntopoliittisen linjanvedon rakennuspuiksi. 192. SOSIAALISEN ASUNTOTUOTANNON TURVAAMINEN JA OIKEA ALUEELLINEN SUUNTAAMINEN Kuopion Sosialidemokraattinen Työväenyhdistys r.y:n aloite 273

Tämänhetkisessä asuntopoliittisessa keskustelussa tuodaan usein esille, että asuntojen määrällinen tarve maassamme alkaa olla saavutettu ja että asuntojen tuotantotarve sen vuoksi tulevaisuudessa laskee. Tämä pitääkin yleisesti ottaen paikkansa, mikäli asiaa tarkastellaan keskimääräislukujen valossa. Asunto-olojen keskimääräisestä parantumisesta huolimatta on kuitenkin tosiasia se, että huomattava osa väestöstämme asuu edelleenkin puutteellisesti tai on jopa kokonaan vailla itsenäistä asuntoa. Asumistasossa on suuria eroja paitsi eri väestöryhmien myös eri alueiden kesken. Kaikkein vaikeimpien asunto-ongelmien korjaamisessa on valtion lainoittama vuokra-asuntotuotanto edelleenkin lähes ainoa asuntopolitiikan todella vaikuttava väline. Valtion lainoittaman asuntotuotannon viime vuosina supistuttua voimakkaasti, on lainoituksen alueellisen ja lainalajeittaisen suuntaamisen merkitys entisestään korostunut. Asunto-ongelmat ovat kärjistyneet erityisesti pääkaupunkiseudulla ja muutamilla kehittyvillä kaupunkipaikkakunnilla, esimerkiksi Kuopiossa. Valtion lainoitusta tulisikin suunnata entistä korostetummin niille paikkakunnille, joissa on selvästi nähtävillä oleva asuntopula. Niinikään opiskelupaikkakuntien erityistarpeet tulisi ottaa huomioon. Edelläesitetyn perusteella Kuopion Sos.dem. Työväenyhdistys r.y. esittää, että puoluekokous velvoittaisi edustajamme asianomaisissa puolue-elimissä, eduskunnassa ja valtioneuvostossa toimimaan siten, että valtion lainoittaman asuntotuotannon, erityisesti vuokra-asuntotuotannon määrä säilytetään vähintäin nykyisellä tasollaan ja että lainoitus suunnataan entistä painokkaammin paikkakunnittaisen asunnontarpeen perusteella. Ehdotus on hyvin perusteltu. Puoluetoimikunta on tukenut asiaa 8.12.1983 antamallaan kannanotolla. Asia on esillä myös puolueen asuntopoliittisessa ohjelmassa. 193. PUOLIKUNNALLISEN ASUNTOTUOTANNON KEHITTÄMINEN Lahden Sos.-dem. Työväenyhdistys r.y:n jäsenten Aarne Koiviston, Erkki Pohjankosken ym. aloite Pyydämme kunnioittaen, että Lahdessa06. 10.06.1984 pidettävässä puoluekokouksessa 274 puolueemme päättäisi ryhtyä koko valtakunnan puitteissa voimakkaasti kehittämään nuorten parien ja vähävaraisten ensiasunnon hankintaa ns. puolikunnallisen asuntotuotannon mukaisesti.

Nykyinen asuntotilanne on varattoman ja vähäväkisen kansanosan kohdalla tunnetusti kehittynyt yhä vaikeammaksi. Juuri tälle väestönosalle tarkoitettu aravarahoitus lähti käytännössä jo alkujaan väärään suuntaan ja se suuntaus on koko ajan jatkunut, joten uusien asuntojen hankintakustannukset ovat samaa luokkaa kuin ns. kovan rahan asunnoissa. Vanhojenkin asuntojen hinnat etenkin pääkaupunkiseudulla ovat nousseet niin korkeiksi, että vain varakkaat pystyvät asunnon hankkimaan. Vaikein tilanne on nuorilla aviopareilla, opiskelijoilla ja muilla elämäänsä aloittavilla. Eräät kaupungit ovat yksityisinä kuntina jossain määrin rakentaneet puolikunnallisia asuntoja. Tämä on kuitenkin ollut melko sattumanvaraista, kunkin kunnan poliittisista yms. intresseistä riippuvaa, eikä yleisesti ottaen ole kireää asuntotilannetta ollenkaan helpottanut. Vasta silloin kun hanke toteutetaan suuren puolueen arvovallalla voimakkaasti ja systemaattisesti koko valtakunnan alueella, varattomien asunnon saanti todella helpottuu. Puolikunnallinen asuntotuotanto on pääosin kunnan myöntämiä asuntolainoja aravaomistusasunnon hankkimiseksi. Kuntien panostus asuntorahoitukseen on meillä vähäistä; keskimäärin se on noin puoli prosenttia budjettien loppusummasta. Sitä tulisi aloitteenkin tarkoittamassa puolikunnallisessa tuotannossa lisätä. Kuitenkin kuntien henkilökohtaisia lainoja tulisi myöntää aravaehtoisina sellaisille perheille, jotka eivät ole saaneet valtion myöntämää asuntolainaa. Tämän tyyppistä puolikunnallista asuntotuotantoa voitaisiin edistää niillä paikkakunnilla, missä ei ole vuokra-asunnoista pulaa; mikäli on, kunnan rahoitus tulisi suunnata ensisijaisesti vuokra-asuntojen tuottamiseen. Kuntien osallistuminen sinänsä asuntotuotannon rahoittamiseen on perusteltua. 194. VUOKRA-ASUNTOJA NOPEASTI LISÄÄ Keski-Palokan Sos.-dem. Työväenyhdistys r.y:n aloite Viime vuosikymmenen puolivälissä valmistuneessa valtakunnallisessa asunto-ohjelmassa lähdettiin vielä siitä, että yhteiskunnan tulisi ottaa kokonaisuudessaan vastuu vuokra-asuntojen tuottamisesta, ylläpitämisestä ja tarjonnasta, niin ettei vuokra-asuntomarkkinat olisi mitenkään yksityisistä vuokranantajista riippuvaisia. Osaltaan tämä on vaikuttanut siihen, että yksityiset vuokranantajat ovat luopuneet tai luopumassa vuokra-asunnoista. Omakotitalojen yläkerrat ovat tyhjenneet. Työsuhdeasunnot myydään tai niiden annetaan rappeutua. Näin tapahtuneita vuokra-asuntojen menetyksiä eivät valtion ja kuntien asuntopoliittiset toimet ole pystyneet kor- 275

vaarnaan. Erityisesti tästä kehityksestä ovat kärsineet nuoret parit, yksinäiset ihmiset ja avioeron kohdanneet. Terveydelliset ja sosiaaliset mitat täyttäviä, kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja tarvitaan nopeasti lisää. Edelläsanottuun viitaten Keski-Palokan Sos.dem. Työväenyhdistys ry ehdottaa puoluekokoukselle seuraavaa. Samalla kun puoluekokous kaikin tavoin muutenkin korostaa asuntopolitiikkamme järkevän ja tarkoituksenmukaisen hoidon merkitystä, se toteaa: että valtion asuntopolitiikkaan suuntaamasta tuesta tulee suurempi osuus suunnata kohtuuhintaisen vuokraasuntokannan säilyttämiseen ja rakentamiseen, että vuokra-asuntojen pääomakustannuksia tulee vähentää arava-vuokratalojen laina-aikoja pidentämällä uusien ja rakenteilla olevien kiinteistöjen osalta 45 vuoteen sekä lisäämällä aravavuokratalojen ensisijaislainojen koronmaksuun myönnettäviä valtion varoja, että vuokralaisdemokratia toteutetaan mahdollisimman laajana, että katkaistaan vuokra-asuntojen poistumakehitys yksityisiä vuokranantajia suosivilla veropoliittisilla toimilla. Esim. luonnollisten henkilöiden vuokratulovähennyksellä, aravavuokratalojen verovapaudella, ammattimaisten vuokranantajien vuokratulovähennyksellä, peruskorjausrahastointijärjestelmän luomisella, vuokra-asuntojen verovapaudella ja vuokrakuluvähennyksen huomioonottamisella verotuksessa. Aravalaina-ajan pidentäminen vuokra-asunnoissa ei huojenna sanottavasti pääomamenoja. Ensisijaislainojen lainaaikojen pidentäminen olisi pääomamenoja huojentava toimenpide. Vuokra-asunto-ohjelmassa esitettyjen toimenpiteiden vaikutukset on perusteellisesti selvitettävä, ennen kuin otetaan lopullinen kanta ko. asioista. Muilta osin puoluetoimikunta yhtyy aloitteeseen. 195. VUOKRA-ASUNTOJEN TUOTANNON TEHOSTAMINEN Tapiolan Sos.-dem. Kerho r.y:n aloite Niin sanotusta arava-toiminnasta, jonka piti olla yhteiskunnan sosiaalinen tuki asunnontarvitsijoille, on kehittynyt edullinen liiketoimi valtionhallinnolle. Kun valtio vuoden 1984 tulo- ja menoarvioesityk- 276

sensä mukaan käyttää sanottuna vuonna varoja asuntojen uustuotannon rahoittamiseen 2190 miljoonaa markkaa, se saman vuoden kuluessa nostaa aikaisempina vuosina myöntämistään asuntolainoista korkoja 759 miljoonaa markkaa ja takaisinmaksuja 668 miljoonaa markkaa eli yhteensä 1427 miljoonaa markkaa. Uutta rahaa on siis tähän sosiaalitoiminnan alaan käytettävä ainoastaan 763 miljoonaa markkaa eli tuskin muuta kuin kolmanneksen verran koko tarpeesta. Kehityksen tulos osoittaa, että tästä sosiaalitoiminnan muodosta on muodostunut suurelta osin itsensä rahoittava. Toisaalta uusien arava-asuntojen asukkaille on ensi vuonna myönnettävä asumistukea peräti 626 miljoonaa markkaa eli yli kolmannes siitä, mitä aiotaan käyttää uustuotannon rahoittamiseen. Luvut ovat siinä määrin epäsuhteessa toisiinsa, että hyvällä syyllä voidaan väittää arava-lainsäädännön vinoutuneen. Yhteiskunnan varsinainen tuki ei riitä enää asuntojen tuottamiseen niiden tarpeessa oleville niin edullisesti, että nämä voisivat niissä asua saamatta lisätukea. Aravalainoituksen merkityksen väheneminen tunnetaan aivan erityisesti maan vähävaraisimman työväestön ja nuorison keskuudessa, joilla ei ole mitään mahdollisuuksia päästä käsiksi omistusasuntoon nykysäädösten voimassa ollessa ja joille aravarahoituksen reaalisen merkityksen supistumisen vuoksi ei myöskään voida tarjota riittävää määrää vuokra-asuntoja. Ehdotamme, että puoluekokous velvoittaisi valtioneuvoston sosialidemokraattiset jäsenet toimimaan niin, että aravalainsäädäntöä kiireellisesti kehitetään sillä tavoin, että se nykyistä tehokkaammin kykenisi vastaamaan alkuperäistä tarkoitustaan. SDP on jo aikaisemminkin kiinnittänyt asiaan huomiota ja vaatinut asumisen tukitoiminnassa yhtäaikaa tarkasteluun sekä sen menoja että tuloja. Puoluetoimikunta katsoo, että tärkeintä on kohdistaa lainavaroja niille alueille missä asunnonsaanti on vaikeinta. 196. VUOKRALLA ASUVIEN ASEMAN PARANTAMINEN Mutalan Sos.-dem. Yhdistys r.y:n jäsenen Mauri Tahvanaisen aloite Asuntopolitiikka ei vielä kaikilta osiltaan vastaa vähävaraisen kansanosan tarpeita. Ponnisteluja asioiden korjaamiseksi on jatkettava. Asuntopolitiikassa on jäänyt kaikkein heikoimpaan asemaan vuokralla asuva kansalainen. Vuokralaisella ei ole tällä hetkellä lain suomaa oikeutta vaikuttaa heitä koskevaan päätöksentekoon talojen hallinnossa, vaan he joutuvat tyytymään siihen mitä talojen ulko- 277

puolella asuvat luottamusmiehet päättävät ja virkamiehet esittävät päätettäväksi. Asumiskustannuksissa on suurin osa sellaisia kuluja jotka on hyväksyttävissä mutta on myös sellaisia joita ei voi hyväksyä. Näitä on muunmuassa korjausmäärärahat joita ei käytetä. Lisäksi asuntohallituksen hyväksymien ohjeiden noudattaminen vaikuttaa hoitomenovuokria korottavasti, joita ei jaksa ymmärtää kun samalla paikkakunnalla olevien omistustaloyhtiöiden ja vuokrataloyhtiöiden hoitomenovuoknssa on pahimmillaan 9 mk:n ero/neliömetri/kk ja pienimmillään 4 5 markan erot. Ei voi tulla muuhun johtopäätökseen kuin siihen että systeemiä olisi korjattava ettei heikommassa asemassa oleva ihminen joudu turhan raskasta taakkaa kantamaan. Vanhoissa asuntolainoitetuissa taloissa on korkojen korottaminen tuonut lisää kustannuksia taloyhtiöille. Käsittääkseni tämä päätös tehtiin sen takia että päästäisiin vanhoista aravalainoista eroon mahdollisimman pian. Tämä mielestäni sopii omistusasuntojen osalta jolloin vapautuu varoja uustuotantoon mutta kun vuokrataloyhtiöissä pitäisi laina-aikoja pidentää niin nämä kaksi asiaa sotivat keskenään. Vuokralaiset ovat joutuneet jo joissakin tapauksissa maksamaan asumisestaan veroa jopa 3 mk/neliömetri/kk joka vastaa esimerkiksi lämmityskustannuksia. Kun omistustaloissa asuviakaan ei veroteta kuin aniharvoissa tapauksissa on kohtuutonta että vuokralainenkaan joutuu maksamaan. Omistusasumista tuetaan muunmuassa veropoliittisin keinoin, ovathan asuntolainojen korot verovähennyskelpoisia aina 25 000 mk:n asti, mikä etu jää vuokralla asuvalta saamatta. Edellä kerrottuun viitaten esitän että puoluekokous tekisi päätökset seuraavista asioista: 1. Vuokralaisdemokratiani saataisiin pikaisesti maahamme. 2. Lainsäädännöllä vapautetaan kaikissa tapauksissa veronmaksusta. 3. Asuntotuotantomäärärahojen korottamiseksi 20000 asunnon vuositasolle sekä asuntojen koon uudelleen harkitsemista kysynnän asettamien vaatimusten mukaan. 4. Yhden asunnon vuokraamisesta saadut tulot vuokranantajalle verovapaiksi. 5. Vanhojen asuntolainojen koron alentaminen ja lainaaikojen pidentäminen lain sallimaan 45 vuoteen. 278

6. Pienten asuntojen jyvityksen oikeudenmukaisuus on tutkittava. 7. Vuokrakuluvähennys on toteutettava verotuksessa korkojen keskimääräistä osuutta vastaavaksi. Suomessa asuu noin 1 miljoona ihmistä vuokralla joten edellä kerrotuilla toimenpiteillä voisi mielestäni puolustaa tämän väestönosan elinoloja maassamme. Aloitteen kolmen ensimmäisen ponnen asiat on kirjattu SDP:n asuntopoliittiseen ohjelmaan puolueen tavoitteiksi. Muilta osin puoluetoimikunta esittää, että ponnet pyritään ottamaan huomioon päätettäessä toimenpiteistä vuokraasuntotilanteen kohentamiseksi. 197. PÄÄKAUPUNKISEUDUN ASUNTOTILANTEEN KORJAAMINEN Tapiolan Sos.-dem. Työväenyhdistys r.y.n aloite Viimeisten viiden vuoden aikana ovat asuntotuotantoon tarkoitetut valtion lainojen määrät vuosittain jatkuvasti alentuneet reaaliarvoltaan. On laskettu, että alennus on ollut tänä aikana jopa kolmannes. Pääministeri Kalevi Sorsan neljännen hallituksen ohjelma lupaa asuntotuotannolle vähintään sen määrällisen tason, joka on saavutettavissa eduskunnan vahvistamalla, vuoden 1983 valtion tulo- ja menoarvioon sisältyvällä lausumalla noin 21 000 asunnon aravalainoitetusta tuotantotavoitteesta. Tämä hallitusohjelman ilmoitus on antanut toivoa jatkuvasti alentuneen tuotannon suunnan pysäyttämisestä. Vuosittain alentuneet aravalainoitetut asuntotuotannon määrät ovat kärjistäneet ymmärrettävästi tilannetta erityisesti niillä seuduilla, missä asumisen ongelmat korkean hintatason ja asuntopulan vuoksi ovat muutoinkin suuret. Pääkaupunkiseutu on ehkä sopiva esimerkkialue asuntopolitiikan ongelmien tiivistymisestä. Pääkaupunkiseudulla on kokonaan ilman asuntoa olevien lukumäärä noussut jo tuhansiin henkilöihin. Pelkästään Helsingissä lasketaan heitä olevan yli 3000. Puutteellisesti varustetuissa asunnoissa asuvien absoluuttinen määrä on myös erittäin suuri koko maankin tilannetta ajatellen. Toisaalta väljästi ja suorastaan ylellisesti asuvia, asuntomarkkinoiden kuumenemisella keinottelevia on myös runsaasti. Asumistasoerot ovat toisin sanoen pelottavan suuret. Pääkaupunkiseudun asuntojen hintakehitys ja asumisen kustannusten huikea nousu joille ei ole sitä paitsi rajaa näkyvissä muodostavat maan muista osista poikkeavat ongelmakenttänsä. Asuntoja käytetään yhä enenevässä määrin jonkinasteisen sijoitta- 279

misen kohteena niin, että asuntoa ei ole tarkoituskaan pitää omistuksessa vuotta paria kauempaa, vaan niitä jatkuvasti vaihtamalla ylläpidetään maksimaalista lainaetujen ja korkojen vähennysoikeuden hyväksikäyttöä. Tämä on osittain ymmärrettävääkin, mutta kehityksen vaikutukset asumisen hintaan ovat erittäin kielteiset. Ns. muodikkailta asuinalueilta alkava asuntojen ostojen ja myyntien ketju määrää asuntojen hinnan kalleimman ja arvostetuimman paikan mukaan. Vaihtoketjun pienimpiin asuntoihin hinta siirtyy kauppa kaupalta. Kahden viime vuoden aikana ovat pääkaupunkiseudun asuntojen hinnat nousseet keskimäärin yhteensä 40 %, mikä puolestaan puhuu riittävästi ongelman vakavuudesta. Hintojen nousu sinänsä ei ole ongelmien syy. Hintakehityksellä on omat syynsä, joista merkittävin on asuntojen puute sekä siitä johtuva mahdollisuus päästä myös keinottelemaan asunto- ja kiinteistökaupoilla. Asumisen tuen suuntautuminen omistusasuntoihin mm. varsin korkean korkojen vähennysoikeuden muodossa sekä inflaatioon nähden suhteellisen alhainen korkotaso asuntolainoissa ovat puutteen ohella selittämässä kehitystä. Omistusasuntojen vetämänä nousevat samassa tahdissa myös vuokra-asuntojen kustannukset. Lisäksi on vuokra-asuntojen suuri puute kannustamassa omistusasunnon hankintaan melkein hintaan mihin hyvänsä. Yleinen ajattelutapa tuntuu olevan, että asuntojen arvonnousu jatkuvan vähäisen tuotannon aikana korvaa omistajalleen lainoituksen ja ankaran säästämisen kolhut. Kolhuihin kuuluu osana paksuhko siivu myös keinottelijoille. Kun pääkaupunkiseudun asunto-ongelmiin tarvitaan maan muita osia väkevämpiä lääkkeitä ja kun tämän alueen ongelmat asuntojen tuotantomäärien nykyisellä tasolla vain kärjistyvät, esitämme edellä sanotun perusteella puoluekokouksen hyväksyttäväksi seuraavat erityistoimet pääkaupunkiseudun asuntotilanteen korjaamiseksi: Koko maan ns. lainakiintiöiden ulkopuolella on pääkaupunkiseudun asuntopulan poistamiseen osoitettava valtion aravalainoja 5-vuotisohjelman puitteissa vähintään 1.000 asunnon tuotantoa vastaava määrä, sekä valtio on velvoitettava sekä omistamansa tonttimaan että asuinkiinteistöjen käytön tehostamiseen asuntotarkoituksiin erityisesti pääkaupunkiseudulla. Puoluetoimikunta pitää periaatteessa tärkeänä, että myös valtion omistamia tonttimaita käytetään asuntotuotantoon silloin, kun se sijainnin ja paikalliset olosuhteet huomioon ottaen on tarpeellista. 280

198. PÄÄKAUPUNKISEUDUN ASUNTOTILANTEEN PARANTAMINEN Ruoholahden Sos.-dem. Yhdistys r.y:n aloite Pääkaupunkiseudun asuntotilanteen vaikeudet kärjistyvät jatkuvasti. Asumiskustannukset pääkaupunkiseudulla ovat nousseet pöyristyttäviin lukemiin. Vuokra-asunnot vähenevät nopeata vauhtia. Asunnottomia on tuhansia. Eri tavoin puutteellisesti asuvia on toistasataatuhatta. Kuitenkin tuhansien asunnottomien lisäksi on esim. Helsingissä tyhjillään n. 10 000 asuntoa. Ruoholahden sos.dem. yhdistys katsoo, että tilanne on kestämätön ja siihen täytyy välittömästi saada aikaan parannus. Tätä mieltä toki ovat useat muutkin. Tilanteen korjaaminen on kuitenkin mahdotonta nykyisillä ehdoilla. Pääkaupunkiseudun korkeampi kustannustaso estää valtion rahoituksen suuntautumisen pääkaupunkiseudun asuntotuotantoon. Korkeat hinnat vetävät puoleensa keinottelijoita, eikä vuokra-asuntojen katoa voida estää. On ehdotettu erilaisia toimenpiteitä tilanteen parantamiseksi. Toimenpiteet ovat olleet "positiivisia": vuokratuloille on ehdotettu verohelpotuksia, arava-asuntojen neliöhintarajoja on ehdotettu nostettavaksi, asuntolainojen ehtoja on helpotettu, lainojen verovähennysoikeus on säilytetty. Kuitenkin nämä ehdotetut toimenpiteet näyttävät toimivan siihen suuntaan, että ne vain pahentavat pääkaupunkiseudun asuntotilannetta. Neliöhintojen rajojen korottaminen, verovähennysoikeus, lainaehdot korottavat todennäköisesti lisää asuntojen hintoja ja vuokratasoa. Vuokratulojen verohelpotus tuskin tuo kuumentuneilla markkinoilla uusia vuokra-asuntoja. Edellä olevan perusteella onkin selvää, että ehdotettujen "positiivisten" toimenpiteiden ohella olisi vakavasti harkittava "negatiivisia" toimenpiteitä, ts. sellaisia lainsäädännöllisiä muutoksia ja muita rajoittavia toimenpiteitä, jotka ehkäisisivät tai ainakin hillitsisivät pääkaupunkiseudun asuntokapitalismin surkeita seurauksia. Sellaisia voisi olla esim. asuntojen myyntivoiton asettaminen verolle tai ainakin verottomuuden 5 vuoden aikarajan palauttaminen, lainojen veronvähennysoikeuden asteittainen hävittäminen, rangaistusveron määrääminen tyhjillään oleville asunnoille tai vaikka erityislaki, ettei pääkaupunkiseudulla saa pitää asuntoa jonkin tietyn ajan yli tyhjillään jne. Ruoholahden sos.dem. yhdistys esittää puoluekokoukselle, että puoluekokous velvoittaisi puoluetoimikunnan asettamaan työryhmän pohtimaan niitä keinoja, joilla pääkaupunkiseudun asuntotilanne tehokkaasti saadaan paranemaan. Työryhmän tehtävänä olisi erityisesti selvittää se, minkälaisia lainsäädännöllisiä toimenpiteitä on tehtävä, jotta säätelemättömän kapitalismin vaikutukset pääkaupunkiseudun asuntotilanteeseen voitaisiin poistaa. 281

Puoluetoimikunta yhtyy käsitykseen, että pääkaupunkiseudun asunto-ongelmien ratkaisu vaatii erityistoimia. 199. ERÄÄT ASUNTOPOLIITTISET TOIMENPITEET Uudenmaan Sos.-dem. Piiri r.y:n aloite 200. ERÄÄT ASUNTOPOLIITTISET TOIMENPITEET Tapiolan Sos.-dem. Työväenyhdistys r.y:n aloite 1. Aravalainojen määrän kehitys Viiden viimeisen vuoden aikana on aravalainojen määrässä tapahtunut hyvin huolestuttava kehitys. Määrä on reaaliarvoltaan pudonnut kolmanneksen. Se osoittaa hyvin havainnollisesti sitä asennetta, mikä loppujen lopuksi on vallinnut varoista päättävillä tahoilla. Erityisesti tämä kehitys on heijastumaa ajattelusta, jonka mukaan maassamme alkaa olla kuluvalla vuosikymmenellä asuntoja tarpeeksi. Asuntopoliitikot ovat toista mieltä. He kantavat huolta myös alueellisista ongelmista; tästä näkökulmasta katsoen ei nimittäin tilastollinen keskiarvo anna oikeaa kuvaa valtakunnan tilanteesta. Keskimääräisesti ottaen asuntotilanne on hyvä, sitä ei voida kiistää. Sen sijaan kuitenkin asuntotuotannon määrän aivan erityisesti aravalainoitetun ja siis kohtuuhintaisen tuotannon putoaminen kolmanneksella vaikuttaa vakavasti niillä alueilla, joilla on asuntopulaa ja niihin asunnontarvitsijoihin, jotka tavoittelevat erityisesti ensiasuntoa. Aikaisempiin vuosiin verrattuna aravalainojen määrän aleneminen kurjistaa ns. väliinputoajien tilannetta. Se on varojen niukkuuden pahin seuraus. Niukkuus jakautuu yhtä hyvin omistus- kuin vuokraasuntoihinkin. Vuonna 1983 oli tavoitteena n. 21 000 arava-asunnon tuotantomäärä. Sitä ei kuitenkaan saavuteta, vaan tuotanto tullee olemaan n. 19 000 asunnon tasolla. Ensi vuonna määrä alenee siitäkin tuhannen-kahden tuhannen asunnon verran. 2. Vuokra-asuntotilanne Ns. kovan rahan vuokra-asuntoja meillä ei nykyisin käytännöllisesti katsoen rakenneta. Yksityinen raha "ei ole kiinnostunut asunnoista". Se onkin ymmärrettävää; kun oma asuntotilanne on kunnossa, tulee sijoitetulle pääomalle saada kunnon korko. Se on vaivatta saatavissa esim. valtion obligaatioista verovapaana ja vaivannäöttä. Kovan rahan vuokra-asuntoihin on suhtauduttu meillä liiankin epäluuloisesti. Vuokrien valvontajärjestelmä toimii kyllä hyvin. Tulokset ovat olleet vuokrien hillinnän kannalta varsin kohtuulliset. Vika- 282

na järjestelmässä voidaan pitää, että vuokranantajan edellytetään olevan joko taloudellinen hölmö taikka osittainen hyväntekijä. Tätä tosiasiaa on ollut yllättävän vaikeaa tunnustaa. Myös työväenliikkeen järjestöt ja laitokset edellyttävät sijoituksilleen tuottoa. Siksi ne ovat melkeinpä järjestelmällisesti luopuneet taikka luopumassa vuokra-asunnoistaan ainakin siinä vaiheessa, kun niitä tulisi peruskorjata. Se ei enää kannata, vaikka vuokrallapito muuten saattaisi kannattaakin jo sosiaalisistakin syistä. Aravavuokra-asuntojen tuotanto on romahtanut aravalainojen yleisen putoamisen mukana. Vielä v. 1976 valmistui meille jopa 16 000 vuokra-asuntoa, kun v:n 1983 varoilla voidaan tuottaa alle 5 000 asuntoa, niistäkin 2 000 opiskelijoille ja vanhustentaloihin. Ihme ei ole, että asuntotilanne on eräs pahimpia paluumuuton esteitä Ruotsissa asuville suomalaisille. Se on tietenkin vain eräs esimerkki vuokra-asuntojen puutteen tuottamista harmeista mm. työvoimapolitiikassa. Ilman valtion varojen satsausta ei tilanne helpotu. Muita keinoja ei ole olemassa. Jos yksityinen raha halutaan saada kiinnostumaan sijoittumisesta vuokra-asuntoihin, tuotto on taattava. Keinona voi olla verotus tai jokin muu konsti, mutta perusasia on tunnustettava. Käytettävissä olevat vuokra-asunnot tulevat markkinoille vain rahan voimalla houkuttelemalla. Tuskin houkutuksen tarvitsee olla edes kovin suuri, kun alkaa tapahtua. Mutta sen on oltava olemassa. Aravavuokra-asuntojen puolella olisi pitäydyttävä kaikista niistä toimista, jotka tekevät niiden haluttavuuden nykyistä pienemmäksi. Esim. koron nostaminen voimakkaasti vanhoilta arava-asuntolainoilta oli virhe. Se panee epäilemään arava-asuntojen tuottamisen ja hankkimisen edullisuutta ja vähentää painetta aravarahojen saantiin. Kerta kaikkiaan väärä linja, jos ajatellaan aravalainoituksen tarpeellisuutta vastaisuudessa. 3. Asuntosäästäminen Uusista asuntosäästöpalkkiotalletuksista (ASP-talletukset) on sijoittunut yli 40 % Uudellemaalle. Tästä on oltu huolestuneita, kun on katsottu suunnan merkitsevän alueellista epätasapainoa. Uudenmaan osuus on kuitenkin merkittävä aivan muusta syystä: se nimittäin osoittaa todellisen asuntohädän sijaintiläänin. Siellä edes säästetään, missä pula on suurin. Yleensä aikaisemmin on ajateltu, että asuntosäästäminen kannattaa ja on ainoa konsti päästä omaan asuntoon. Se oli totta aikaisemmin. Säästäminen kannatti. Nyt on tilanne muuttunut. Säästäminen on kannattavaa edelleen, mutta se tapahtuu pakosta ja mikä tärkeintä entistä enemmän jälkikäteen. Kotitaloudet siis ovat ensin hankkineet asunnon ja elävät velkakierteessä säästäen jälkikäteen. Pankkien tilastoissa tämä kehitys näkyy selvästi. Muutokselle on parikin hyvää ja luonnollista selitystä sen ohella, että ensin on todettava suomalainen säästäjä hyvin laskutaitoiseksi. 283

Hän nimittäin osaa laskea rahansa tuoton varsinkin välttämättömyystarvikkeen, asunnon kohdalla. Toinen velkaantumisen syy on pakko: asuntojen hinnat ovat nousseet niin nopeasti asutuskeskuksissa, ettäetukäteissäästäjäei tahdo sinnikkyydelläkään pysyä mukana. Ja toinen syy on edellisen varjokuva: inflaatio syö velkaa yhtä hyvin kuin säästöäkin. Miksikäs ei sitten mieluusti velkaannuta, kunhan tavoite eli asunto vain saadaan. Edellä sanotuista syy-yhteyksistä syntyy sitten uusi kierre: ilman inflaatiota ei katsota voitavan jo tehdystä velasta selviytyäkään. Ensiasunnon saannin kannalta toisin sanoen inflaatio ei olekaan niin paha peikko kuin se päältä näyttää. Näin ajatellaan siitä huolimatta, että inflaatio kansantaloudessa on palkansaajan pahin ryöstäjä sitä paitsi laillinen tapa toteuttaa jatkuvaa tulonsiirtoa säästäjältäja pieneläjältä sekä palkansaajalta omistajalle. Inflaatio-asuntokauppa -kierre johtaa sitten asuntomarkkinoiden kuumenemiseen. Näin on käynyt etenkin pääkaupunkiseudulla, mutta muutkin asutuskeskukset seuraavat tuntumassa. Perussyynä on asuntopula. Siitä seuraa pien- ja perheasuntojen kysynnän voimakas kasvu. Siitä taas hintapaine. Hintojen kohoamisesta lainoitustarpeen nousu. Sitä ruokkii tehokkaasti myös inflaatio. Lyhyesti sanoen markkinat ovat syntyneet kauppiaille eivät ostajille. Tässä saumassa vetävät välittäjät hyvän potin. Asunnosta toiseen muuttaminenhan on suoranainen kierteeseen mukaan lähteneen/joutuneen pakko, kun lainakorkoja halutaan verotuksen vähennyksenä maksimoida ja siinäkin on aina uusi laina ja usein uusi asuntokin tarpeen. Perussyynä kierteiden syntyyn on kuitenkin alueittainen asuntopula. Ilman siihen vaikuttavia toimia ei tilanne paranekaan. 4. Korkojen vähentäminen verotuksessa Vuosi vuodelta merkittävämmäksi asumisen tueksi on muodostunut asuntolainasta johtuvien korkojen vähennysoikeus verotuksessa. Aikoinaan asuntokaupan elvyttämisen ja muiden tukijärjestelmien ulkopuolelle jääneiden avustamisen sekä myös asuntotuotannon ylläpitämisen tarkoituksin aikaansaatu vähennysjärjestelmä on osoittautunut varsin tehokkaaksi monella tavalla. Erityisesti aravalainoituksen ulkopuolelle jäävien tukimuotona se on vertaansa vailla. Pari vuotta sitten laaditun verohallituksen selvityksen mukaan silloin tätä tukea nautti erityisen tehokkaasti se osa väestöstä, jonka taloudellinen asema on paras. Tuesta meni yli 15 % niille, joiden vuositulot ylittivät 100 000 ja joita väestöstä oli parisen prosenttia, sekä yli 25 % niille, joiden tulot ylittivät 80 000 ja joita väestöstä oli alle 10 %. Koko sallitun 25 000 mk:n vähennyksen teki silloin n. 680 kotitaloutta. Sanomattakin on selvää, että ne ovat niitä kaikkein hyvätuloisimpia. Sosiaalisesti ajatellen tämä tuki siis suuntautuu vähintäänkin kyseenalaisesti, sillä edellä kerrotuista luvuista tilanne on vielä vain 284

pahentunut. Tänä päivänä on koko korkovähennyksen nauttivien määrä luonnollisesti voimakkaasti lisääntynyt jo inflaationkin takia sekä myös siksi, että "tieto tuen edullisuudesta on mennyt perille". Jotta vähennysoikeuden vaikutuksesta ja osuudesta yhteiskunnan tukeen tulisi oikea kuva, on sanottava sen olevan vuodessa nyt n. 2 000 milj. mk., kun koko asuntopoliittinen tuki yhteiskunnalta liikkuu 6 000 milj. mk:n tietämillä. Kolmannes siis menee korkojen vähennysoikeuden kautta hyvinvoiville väestöryhmille. Korkotuki on eräs kuumaa asunnonvaihtokierrettä ylläpitävistä voimista, jos ei aivan tärkein, niin keskeinen joka tapauksessa. Aloitteiden 199 ja 200 perusteluosa on aivan samanlainen. Uudenmaan Sos.dem. Piiri ry:n aloitteen ponsiosa on: Edelläolevan perusteella esitämme, että puoluekokous päättäisi seuraavista toimenpiteistä ja suosituksista maamme asuntotilanteen korjaamiseksi: Asuntomäärärahat on Valtion tulo- ja menoarvioissa mitoitettava niin, että niillä voidaan taata vähintään 21.000 arava-asunnon vuotuinen tuotanto. aravalainoitettujen vuokra-asuntojen määrä on pidettävä 7000 asunnon tasolla, pääkaupunkiseudun asunto-olojen kehittämiseksi on laadittava 5-vuotisohjelma, jossa ns. alueellisten kiintiöiden ohella on 1000 asuntoa pääkaupunkiseudun erityisongelmien lievittämiseen, korkojen vähennysoikeutta verotuksessa kehitetään niin, että täysimääräinen vähennys sallitaan vain ensiasunnon hankkijalle. Vähennyksen määrää laskettaessa otetaan huomioon perhekoko, asuntojen hintakehitystä ryhdytään säätelemään erityislainsäädännöllä. Erityisesti kiinnitetään huomiota tekijöihin, joilla keinotekoisesti, esim. välittäjän palkkion nostamiseksi, hintatasoa on nostettu. Tapiolan Sos.dem. Työväenyhdistys ry:n aloitteen ponsiosa on: Edellä sanotun perusteella esitämme, että puoluekokous hyväksyisi kantanaan asuntotilanteen korjaamiseksi lähivuosina seuraavat toimenpiteet: 1. Asuntotuotantomäärärahat on valtion tulo- ja menoarvioissa mitoitettava koko 1980-luvun ajan niin, että niillä voidaan taata vähintään 21.000 arava-asunnon vuotuinen tuotantomäärä; 285

2. Aravalainoitettujen vuokra-asuntojen vuotuinen tuotantomäärä on pidettävä 7.000 asunnon tasolla; 3. Pääkaupunkiseudun asunto-olojen kehittämiseksi on laadittava 5-vuotisohjelma, jossa ns. alueellisten kiintiöiden ohella on 1.000 asuntoa pääkaupunkiseudun erityisongelmien lievittämiseen; 4. Asuntosäästämisjärjestelmää on kehitettävä ASP-tilien pohjalta niin, että määräajan säästäneille turvataan rahalaitosten toimesta tavoitteen mukaisen asunnon saanti; sekä 5. Korkojen vähennysoikeutta verotuksessa kehitetään niin, että täysimääräinen vähennys sallitaan vain ensiasunnon hankkijalle. Vähennyksen määrää laskettaessa on otettava huomioon perhekoko. Puoluetoimikunnan lausunto aloitteisiin 199 ja 200: Aloitteiden tuotantoa koskevat luvut vastaavat niitä kannanottoja, joita viime aikoina on otettu mm. SDP:n asuntopoliittisessa ohjelmassa. Pääkaupunkiseudun asunto-ongelmat ovat myös valtakunnallisesti merkittäviä ja ne vaativat erityistoimia. Ongelmat tulisi kuitenkin ratkaista valtakunnallisten toimenpiteiden yhteydessä ilman erillistä lainsäädäntöä. Korkojen verovähennyksen osalta on paikallaan sosiaalisesti oikeudenmukaisempi menettely kuin nykyinen. Paras tapa hillitä asuntokaupan hintojen nousua on riittävä aravaasuntojen tarjonta ja vuokra-asuntotarjonnan elvyttäminen. 201. ASUNTOPOLITIIKAN MUUTTAMINEN NS. RUUHKA-SUOMESSA Suvelan Sosialidemokraatit r.y:n aloite Asuntopolitiikkaa käsiteltäessä on tapahtunut virhearviointeja nimenomaan ns. Ruuhka-Suomen osalta. Asuntomäärärahoja jaettaessa ei ole otettu mielestämme tarpeeksi huomioon rakennuskustannusten huomattavaa nousua varsinkaan Uudenmaan alueella. Koska tulo- ja palkkapolitiikka on kehittynyt Suomessa suhteellisen tasaisesti eri puolillavaltakuntaa mutta kustannusten nousu teollistuneessa Etelä-Suomessa on kohonnut suhteettomasti, on pienituloisten asunnon saanti vaikeutunut kohtuuttomaksi. Lisäksi vuokra-asuntojen rakentaminen on vähentynyt. Tämän vuoksi katsomme, 286 että puoluekokouksen pitää ottaa asuntopolitiikkaa käsitellessään mainitut epäkohdat huomioon ja velvoittaa puoluetoimikunta ja puolueen johto ottamaan asia viivyttelemättä käsiteltäväksi ja saattamaan asuntokysymys kaikilta osin kuntoon.

Varsinkin arava-asuntojen laina-aikoja tulisi pidentää, aravatulorajoja tarkistaa sekä rakentaa enemmän valtion lainoittamia vuokrataloja niin, että myös nuoret ja vanhukset saisivat heti tarvitessaan asunnon. Lisäksi viittaamme mm. 30:nnen puoluekokouksen päättämään sisäpoliittiseen julkilausumaan, sen kohtaan 3, jossa on lausuttu periaatteet asuntopolitiikan hoidosta mutta jota ei vielä ole saatu kaikin osin hoidettua. Puoluetoimikunta yhtyy aloitteeseen. 202. YHTEISKUNNAN RAHOITTAMAN ASUNTOTUOTANNON OSUU DEN NOSTAMINEN SUURISSA KAUPUNGEISSA Roihuvuoren Sos.-dem. Yhdistys r.y.n aloite Aivan viime aikoihin asti aluepolitiikka on nähty pyrkimyksenä edistää lähinnä Pohjois- ja Itä-Suomen kehitysalueiden elinehtoja. Tämä yksisuuntainen aluepolitiikka on osaltaan johtanut siihen, että eräät taloudellisesta taantumasta kärsivät Etelä- ja Keski-Suomen kaupungit ovat jääneet vaille tarpeellista yhteiskunnan työllistämisja kehittämistukea. Oireellista Suomen uudelle yhteiskunnalliselle tasapainottomuudelle on ollut se, että suurtyöttömyyden vallitessa eräissä maamme väkirikkaimmista kaupungeista, kuten juuri Helsingissä, on vallinnut työvoimapula. Avoimena olevia työpaikkoja ei ole saatu täytetyksi siksi, että asuntomarkkinoilla ei ole ollut tarjolla kohtuuhintaisia asuntoja. Koko Helsingin seudulla erityisen ongelman muodostaa puute vuokra-asunnoista. Kalevi Sorsan hallituksen hallitusohjelmaan on sisällytetty asuntopolitiikasta seuraava lausuma: "Valtion lainoittaman asuntotuotannon taso säilytetään. Erityisen tärkeää on turvata valtion vuokra-asuntotuotanto ja jatkaa toimia yksityisten vuokra-asuntojen poistuman estämiseksi ja tarjonnan lisäämiseksi." Valitettavasti tavoitteeseen ei ole onnistuttu pääsemään. Niinpä tässä yhteydessä oli taas kerran pohdittava, onko julkinen säästäminen asuntotuotannon lamaantumisen kustannuksella sosialidemokraattien etujen mukaista. Yhteiskunnan joko kokonaan tai osittain rahoittaman asuntotuotannon laskeminen on vaikeuttanut tasapainoisen työllisyys-ja talouspolitiikan harjoittamista. Erityisesti Helsingissä asuntotuotanto on laskenut romahdusmaisesti. Vielä vuonna 1979 Helsingissä valmistui 2412 aravalainoitettua asuntoa vastaavan lukumäärän oltua v. 1978 2 520. Vuonna 1978 aravavuokra-asuntoja tuotettiin Helsingissä vielä 1 449 kappaletta. Ennakkoarvioiden mukaan Helsingissä valmistuu tänä vuonna n. 600 yhteiskunnan rahoittamaa asuntoa, joista vain n. 100 aravavuokraasuntoa. 287

Kuvaavaa Helsingin asuntotilanteelle on se, että silloin kun vuokraasunto on onnistuttu saamaan, sitä on tutkimusten mukaan jouduttu jonottamaan tai etsimään 76 viikkoa. Tampereella ja Turussa tilanne on hyvin samansuuntainen. Asuntopulan vallitessa vuokrasyrjinnän kohteeksi ovat joutuneet muut kuin ns. "hyvät vuokralaistyypit". Näin vuokra-asuntomarkkinoille on muodostunut erityisiä syrjintäryhmiä jollaisiksi muun muassa esimerkiksi lapsiperheet usein katsotaan ja joiden asunnon saanti on osoittautunut erityisen vaikeaksi. Edellä lausutun perusteella Roihuvuoren Sos.Dem. yhdistys ry. esittää, että puoluekokous velvoittaisi puoluetoimikunnan selvittämään mahdollisuuksia nostaa suurissa kaupungeissamme ja erityisesti Helsingissä yhteiskunnan rahoittaman asuntotuotannon osuutta näiden kaupunkien koko asuntotuotannosta. Helsingissä olisi pyrittävä pääsemään v. 1978 vallinneen asuntotuotannon tasolle. Lisäksi yhdistys pyytää, että puoluekokous velvoittaisi puoluetoimikunnan selvittämään, mitä mahdollisuuksia olisi 1. saattaa voimaan alueellista lähinnä suurimpien kaupunkien asuntotuotannon edistämistä koskevaa sekä yksityisten vuokra-asuntojen markkinoille tuloa rohkaisevaa lainsäädäntöä, jotta siten voitaisiin vähentää työttömyyttä ja lyhentää usein kohtuuttoman pitkiksi venyviä työmatkoja, ja 2. ryhtyä muihin tehokkaisiin toimenpiteisiin suurissa kaupungeissamme ja siten myös Helsingissä vallitsevan asuntopulan poistamiseksi. Asetettujen asuntopoliittisten tavoitteiden saavuttaminen edellyttää suunnittelun järjestämistä. Suunnitelman tulee sisältää asuntopolitiikan yleiset tavoitteet ja niiden toteuttamiseen tarvittavat keinot sopeutettuna käytettävissä oleviin rahoitus- ja muihin voimavaroihin. Viime kädessä asunto-ongelmien ratkaiseminen myös suurissa kaupungeissa ja myös muualla, missä asunnoista on pulaa edellyttää voimakasta aravalainoituksen lisäämistä. 203. VALTION ASUNTOTUOTANTOMAARARAHOJEN LISÄÄMINEN UUDELLEMAALLE JA PÄÄKAUPUNKISEUDULLE Keravan Työväenyhdistys r.y:n aloite Puolueemme periaateohjelmassa toteamme mm., että "Yhteiskunnan on huolehdittava siitä, että jokainen voi työllään hankkia itselleen ja perheelleen riittävän, yhteiskunnan tuotantotasoa vastaavan 288

toimeentulon". Viime vuosina on mainittu periaate unohtunut asunnon hankkimisessa pienempituloisten kohdalla, varsinkin Uudellamaalla ja pääkaupunkiseudulla. Työpaikkojen keskittyminen 70-luvulla em. alueelle ja sen mukanaan tuoma muuttoliike muualta Suomesta muodosti asuntopulan Uudellemaalle, joka on jatkunut vielä 80-luvullakin. Mielestämme on väärin supistaa valtion asuntotuotantomäärärahoja alueelta missä niitä kipeästi tarvitaan. Asuntotuotantomäärärahat ovat nykyisen käytännön mukaan menneet pääasiassa suhteellisen hyvätuloisille ja näin pienituloiset ja ns. sosiaaliset asunnontarvitsijat ovat jääneet ilman kunnollista asuntoa. Onko SDP:n edustajat unohtaneet solidaarisuuden ja tasa-arvon? Valtion tulisi entistä enemmän tukea myös kunnallisen asuntotuotannon eri muotoja, koska kunnilla ei ole riittävästi omia taloudellisia resursseja asuntotuotantoon. Keravan Työväenyhdistys ry. esittää, että Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen 33. puoluekokous kiirehtii valtion lainoittamien asuntojen oikeudenmukaista asunto-olojen kehittämistä koskevan lainsäädännön toteutumista, velvoittaa SDP:n edustajat toimimaan maan hallituksessa ja eduskunnassa siten, että asuntotuotantomäärärahoja lisätään valtion tulevien vuosien budjeteissa Uudellemaalle ja pääkaupunkiseudulle vuokra-asuntojen rakentamiseen pienituloisille ja ns. sosiaalisille asunnon tarvitsijoille. Puoluetoimikunta yhtyy aloitteen vaatimukseen aravalainojen lisäämisestä Uudellemaalle ja erityisesti pääkaupunkiseudulle. 204 ASUNTOJA PÄÄKAUPUNKISEUDUN RAKENNUSTYÖLÄISILLE Helsingin Rakennustyöväen Sos.-dem. Yhdistys r.y:n aloite Pääkaupunkiseudun asuntotilanne on jo pitkään ollut pysyvä keskustelun aihe, josta kaikki itseään kunnioittavat yhteiskunnalliset tahot ovat sanoneet oman painavan sanansa. Asuntopolitiikka onkin eniten keskusteltuja asioita tässä yhteiskunnassa. Valitettavasti keskustelu ei ole johtanut käytännössä toivottuihin tuloksiin, vaan se jatkuu entisenlaisena vauhdittuen ennen vaaleja puolueiden taholta esitettyihin asuntopoliittisiin ohjelmiin ja lupauksiin. 10 289

Sosialidemokraattinen puolue on ollut kiitettävällä tavalla tässä kaikessa mukana. Helsingin Rakennustyöväen sos.dem. yhdistys pyrkii aloitteellaan siihen, että Sosialidemokraattinen puolue mahdollisimman pian erottuisi asuntopolitiikassa muista puolueista ja ryhtyisi maan vaikutusvaltaisimpana poliittisena voimana johtamaan sellaista lainsäädännöllistä uudistustyötä, jolla lyhyessä ajassa parannettaisiin edellytyksiä asuntotuotannon laajentamiselle pääkaupunkiseudulla. Työväenpuolueen velvollisuus on luonnollisesti valvoa tässäkin asiassa palkkatyöväestön etuja. Se merkitsee ennen kaikkea vuokra-asuntotuotannon pikaista lisäämistä. Erityisen polttava asuntokysymys on tällä hetkellä siksi, että juuri pääkaupunkiseudulla rakennusalan ammattityövoimastaon puutetta. Tätä vajausta rakennusliikkeet täyttävät hankkimalla ammattitaitoista työvoimaa pääkaupunkiseudun ulkopuolelta kovasta työttömyydestä kärsiviltä kehitysalueilta. Helsingin Rakennustyöväen sos.dem. yhdistys esittää, että SDP ryhtyisi vakavasti etsimään keinoja kunnollisten asuntojen rakentamiseksi niille rakennustyöläisille, joiden on pakko työn puutteen vuoksi muuttaa kotiseudultaan turvatakseen itsensä ja perheensä toimeentulon. Työväenliike ei voi enää hyväksyä parakkiasumista. Rakennustyöläisille on yhteiskunnan ja rakennusliikkeiden toimenpitein järjestettävä sellaiset asunto-olot, jotka vastaavat pikäaikaisellekin asumiselle asetettavia vaatimuksia. Asuntoja tulisi olla riittävä määrä varattuna sekä perheellisille että perheettömille työntekijöille. Maan suurimpana ja vaikutusvaltaisimpana puolueena SDP:n tulisi pikaisesti pääkaupunkiseudun poikkeuksellisen hyvä rakennusalan työllisyystilanne huomioonottaen ryhtyä asuntopoliittisiin erityistoimenpiteisiin maan hallituksessa ja eduskunnassa. Tällaista työvoimapoliittisestikin perusteltua ja välttämätöntä rakentamista olisi edistettävä erilaisin valtiovallan toimenpitein. Puoluetoimikunta yhtyy aloitteeseen. 205 VEROTUS JA ASUMINEN Olarin Sosialidemokraatit r.y:n aloite Erityisesti pääkaupunkiseudulla keskeinen ongelma asumisessa on vuokra-asuntojen puute. Vuokra-asuntojen puuttuessa on useille perheille ainoaksi reaaliseksi vaihtoehdoiksi jäänyt omistusasunnon hankkiminen. Omistusasunnon hankkimista on taas hankaloittanut asuntojen hintojen voimakas kohoaminen. Erityisen vaikeaksi tilanne on tullut itsenäisen elämisen alkuun pyrkiville nuorille. Kalliit asunnot pakottavat lapsiperheet asumaan ahtaammin kuin muualla maassa. 290

Asuntojen hintojen nousua ei voida perustella millään todellisissa kustannuksissa tapahtuneilla muutoksilla. Vaikka esimerkiksi rakennuskustannukset ovat parina viime vuotena nousseet elinkustannusindeksin nousua hitaammin, on asuntojen hintojen nousu ylittänyt kaikki indeksit. Olarin Sosialidemokraatit r.y:n mielestä asuntojen hintojen nousuun pääkaupunkiseudulla on vaikuttanut erityisesti voimakas kysyntä ja muut markkinatekijät. Perheiden asumistarpeen kannalta tarpeeton asunnonvaihtoruletti on ainakin osittain johtunut nykyisistä verotussäännöksistä, jotka suosivat hyvätuloisten ihmisten tarpeetonta velanottoa. Aikoinaan asunnontarvitsijoiden eduksi säädetyt määräykset ovat ainakin pääkaupunkiseudulla kääntyneet asunnontarvitsijoita vastaan. Edellä olevan johdosta Olarin Sosialidemokraatit r.y. esittää, että asumisen verotusetuja koskevia määräyksiä muutettaisiin seuraavien periaatteiden mukaisesti: veroetuuksilla voidaan tukea vain perheen koon mukaista kohtuullista asumista tukea on suunnattava pääasiassa ensiasunnon hankkijoille tai niille, joiden asunnontarvetta perheen kasvu on muuttanut. tuen määrä ei saa kasvaa tulojen kasvaessa, vaan tuki on myönnettävä mieluummin suoraan maksettavasta verosta suoritettavana vähennyksenä. Aloite vastaa täysin SDP:n asuntopoliittisessa ohjelmassakin esitettyä periaatetta. Puoluetoimikunta yhtyy aloitteeseen. 206. OMISTUSASUNNON ASUMISTUKI Vaasan Sos.-dem. Toveriseura r.y:n aloite Puolueneuvosto on asuntopoliittisessa ohjelmassaan hyväksynyt lähtökohdaksi jokaiselle maassamme asuvalle oikeuden terveelliseen ja sosiaaliset mitat täyttävään, kohtuuhintaiseen asuntoon asuinpaikasta riippumatta. Asumiskustannukset ovat kuitenkin jatkuvasti nousseet, asuitpa sitten vuokra- tai omistusasunnossa. Asuntohallitus auttaa omalta osaltaan kustannusten tasaamisessa myöntämällä asumistukea. Omistusasunnossa asuva saa kuitenkin tukea vain jos asunto on valmistunut 1974, tai sen jälkeen. Avioliiton aikana hankittu yhteinen arava-, tai ns. kovanrahan asunto jää, avioeron sattuessa, useimmiten äidille ja lapsille. Yksinhuol- 291

tajan tulot ovat kuitenkin usein pienet ja jos asunto on valmistunut ennen vuotta 1974 ei perheellä ole mahdollisuutta asumistukeen, mikä entisestään heikentää heidän taloudellista asemaansa. Näin ollen esitämme: että puoluekokous velvoittaa puoluetoimikunnan viemään asiaa eteenpäin siten, että omistusasunnossa asuvalla perheellä on mahdollisuus asumistukeen riippumatta siitä minä vuonna asunto on valmistunut. Asumistuen laajentaminen yleisesti omistusasuntoihin ei vastaa puolueen aikaisempia kannanottoja, vaan pääsääntöisesti asumiskustannukset omistusasunnoissa tulisi hoitaa tyydyttävällä asuntolainoituksella so. pitemmät laina-ajat. Aloite ei anna aihetta varsinaisiin toimenpiteisiin, mutta on huolehdittava siitä, että erityistapaukset tulevat hoidetuiksi yleisten toimeentuloavustusten kautta. 207. KUNNALLISTEN ASUNTOMARKKINOIDEN LUOMINEN Kruununhaan Sos.-dem. Yhdistys r.y:n aloite Viime vuosina on asuntotilanne vaikeutunut asutuskeskuksissa erityisesti pääkaupunkiseudulla ja kaikkein kärjistynein on tilanne Helsingissä. Helsingissä vuokra-asuntotuotanto alenee jatkuvasti samoin aravatuotanto. Kovanrahan omistusasuntojen hinnat kohoavat kohti pilviä (hintojen nousu viimeisen kolmen vuoden aikana on ollut noin 100 %:n luokkaa). Helsingin kaupungin asuntojonossa on tuhansia ihmisiä, täysin ilman asuntoa olevia on paljon. Asuntoloiden rakentaminen on vaikeuksissa jne. jne. Yksityinen sektori, joka meillä vastaa rakentamisesta tuottaa pääasiassa kovan rahan omistusasuntoja. Asuntoja pidetään mieluummin tyhjinä kuin vuokrataan. Yksityinen asunto- ja kiinteistövälitystoiminta on selvää keinottelujärjestelmää, joka omalta osaltaan nostaa hintatasoa. Ainoa mahdollisuus saada tilanteeseen korjausta on yhteiskunnan asioihin puuttuminen. Tarvitaan valtion rahoitusta ja kunnallisia asuntomarkkinoita. Kunnalliset asuntomarkkinat merkitsisivät sitä, että kunnille annettaisiin mahdollisuudet toimia asuntojen välittäjinä, ostajina, vuokraajina (mahdollisesti myös myyjinä). Tähän tarvittaisiin tietysti rahaa. Valtion rahoitus olisi näin ollen välttämätöntä. Järjestelmän kokeileminen ja käyttöönotto tulisi aloittaa sieltä missä asuntotilanne on vaikein eli Helsingistä. Edellä olevaan viitaten Kruununhaan Sos.-dem. Yhdistys ry. esittää, 292

että puoluekokous velvoittaa SDP:n asianomaiset päättäjät toimimaan siten, että maahan luodaan kunnalliset asuntomarkkinat valtion rahoituksella ja järjestelmän kehittäminen aloitetaan asumisen suhteen maan vaikeimmalta paikkakunnalta Helsingistä. SDP:n asuntopoliittisessa ohjelmassa on korostettu kuntien aseman lisäämistä paikallisten asuntomarkkinain ohjaamisessa, joten asia kuuluu puolueen asuntopoliittisiin tavoitteisiin. 208. KUNNALLISEN ASUNNONVÄLITYSTOIMINNAN KEHITTÄMINEN Hakaniemen Sosialidemokraatit r.y:n aloite Asunto on jokaiselle kansalaiselle välttämätön perushyödyke. Sen hankkiminen omistukseen tai vuokralle tulisi olla kaikille mahdollisimman yksinkertainen ja kohtuuhintainen toimi. Tänä päivänä vuokra- tai omistusasunnon hankkiminen on kuluttajille usein erityisen hankalaa. Vuokra-asuntojen niukkuus on johtanut asuntojen tarjonnassa keinotteluun. Asunnon osto toisaalta on taloudellisilta vaikutuksiltaan mittavimpia kuluttajan omana elinaikanaan tekemistä kaupoista. Vaikka asunnon ostajan kuluttajansuojaa onkin kehitetty ei kaikkia asuntokaupassa esiintyviä epäkohtia ole kyetty säädöksin poistamaan. Eräs epäkohta, jolla saattaa olla pitkällä aikavälillä myös taloudellisia vaikutuksia kuluttajalle, on tapa organisoida asuntojen välitystoimintaa. Voimassa oleva kuluttajansuojalaki ei sellaisenaan turvannut asunnon ostajien oikeuksia kaupan yhteydessä. Siksi lakia täydennettiin mm. asetuksella asuntojen markkinoinnissa annettavista tiedoista. Asetuksen määräykset koskevat kuitenkin vain elinkeinonharjoittajalta kuluttajille tapahtuvaa asuntokauppaa. Kuluttajan kannalta on valitettavaa, että kahden kuluttajan keskinäinen asuntokauppa jää sääntelyn ulkopuolelle, vaikka sen merkitys taloudellisesti on yhtä suuri kuin yleensä asuntokaupan. Valitettavaa on myös se, että hinnan ilmoittaminen etukäteen kuluttajalle ei ole pakollista. Kun nykyiset määräykset siis koskevat vain elinkeinonharjoittajalta kuluttajalle tapahtuvaa kauppaa, voidaan olettaa, että kiinteistönvälitystoimistojen harjoittama, kovaan keskinäiseen kilpailuun perustuva, asunnonvälitystoiminta tulee tämän johdosta entisestään voimistumaan ja sillä on asuntojen hintatasoa kohottava vaikutus. Tätä epäkohtaa voitaisiin ryhtyä korjaamaan aloittamalla yksityisen kiinteistövälitystoiminnan rinnalla omakustannusperiaatteella toimiva kunnallinen asunnonvälitystoiminta, jollaisesta on kokemuksia esimerkiksi valtion lainoittamien asuntojen osalta. Hakaniemen Sosialidemokraatit r.y. tekee puoluekokoukselle aloitteen, että puoluekokous velvoittaisi puoluetoimikuntaa ryhtymään toimenpiteisiin omakustannusperiaatteella toimivan kunnal- 293

lisen asunnonvälitystoiminnan kehittämiseksi ja kuluttajan oikeusturvan parantamiseksi muutenkin asunnon hankkijana. SDP:n asuntopoliittisessa ohjelmassa on esitetty kuntien aseman korostamista asunnonvälityksessä. Esitys on yksi keino asian hoitamiseksi, jota kannattaa tutkia. Kuluttajansuojasta on annettu kuluttajasuojakin muutos koskien ammattimaista asuntokauppaa. Asuntokaupasta on valmisteilla erityislaki, joka parantaisi suojaa ja koskisi myös yksityisten ihmisten välisiä kauppoja. 209. JULKISEN VALLAN OMISTAMA RAKENNUSYHTIÖ Kruununhaan Sos.-dem. Yhdistys r.y:n aloite Yksityiset rakennusliikkeet huolehtivat maassamme pääasiassa asuntojen rakentamisesta. Suurin osa maapohjasta on myös yksityisomistuksessa. Yksityissektorin valta-asema on aiheuttanut sen ettei asuntojen hinta- ja laatutasoa pystytä valvomaan kunnolla, hinnoissa on ns. ilmaa ja syntyy huomattavia alueellisia eroja hintaja laatutasossa kysynnästä, liikkuvuudesta ym. johtuen. Rakennusyhtiöiden välinen kilpailu on johtanut lukuisiin epäterveisiin ilmiöihin. Julkisen vallan omistama rakennusyhtiö saattaisi kuitenkin parantaa tilannetta: hinta- ja laatutasoa voitaisiin valvoa ja seurata, alueellisia eroja voitaisiin tasata, kansantaloudelliset ja sosiaaliset näkökohdat voitaisiin huomioida rakentamisessa nykyistä paremmin. Myös yhteiskunnan hallussa oleva maapohja voitaisiin käyttää hyväksi nykyistä paremmin. Valtion rakennusyhtiöstä keskusteltiin runsaasti yli kymmenen vuotta sitten. Silloin se torjuttiin korkealta taholta koska ei nähty sellaisella saavutettavan mitään etuja. Tämän jälkeen asuntotilanne on ainakin pääkaupunkiseudulla kärjistynyt voimakkaasti (erityisesti Helsingissä) ja rakennusyhtiöiden epäterveen kilpailun vaikutuksia on ilmennyt entistä enemmän. Niinpä mielestämme on jälleen aika pyrkiä saamaan aikaan julkisen vallan omistama rakennusyhtiö omalta osaltaan parantamaan asuntotilannetta. Edellä olevaan viitaten esitämme, 294 että puoluekokous velvoittaa SDP:n asianomaiset päättäjät toimimaan siten, että maahan saadaan julkisen vallan omistama rakennusyhtiö. Asuntojen hinta- ja laatutasoa voidaan parhaiten säännellä aravatuotannossa. Aravatuotannon nostaminen nykyisestään parantaisi myös tältä osin tilannetta. Asuntotuotannos-

ta suurin osa on laatutasoltaan kohtuullista. Ongelmana ovat ns. kertakäyttöfirmat, joiden työn jälkeä ei kontrolloida muutoin kuin rakennusvalvontaviranomaisten toimesta. Puoluetoimikunta yhtyy aloitteen esitykseen, että asuntojen hinnoissa ja laadussa on korjaamisen varaa. Puoluetoimikunta kuitenkin katsoo, että korjaamiseen on enemmän mahdollisuuksia muin keinoin kuin perustamalla julkisen vallan rakennusyhtiö tätä tarkoitusta varten. 295

296