TUOMARINKYLÄN RATSASTUS- KESKUKSEN YLEISSUUNNITELMA

TUOMARINKYLÄN RATSASTUS- KESKUKSEN YLEISSUUNNITELMA LIIKUNTAVIRASTO KAUPUNKISUUNNITTELUVIRASTO RAKENNUSVIRASTO MA-ARKKITEHDIT SARJA B/44 LIIKUNTAVIRASTON JULKAISUSARJA

1 TUOMARINKYLÄN RATSASTUSKESKUKSEN YLEISSUUNNITELMA LIIKUNTAVIRASTO KAUPUNKISUUNNITTELUVIRASTO RAKENNUSVIRASTO MA-ARKKITEHDIT OY SARJA B/43 LIIKUNTAVIRASTON JULKAISUSARJA

2 Sisällysluettelo Esipuhe 3 1. Johdanto 5 2. Työn tarkoitus ja tavoitteet 6 3. Maiseman historiaa 7 4. Nykytilanne 16 4.1 Luonto ja maisema 16 4.2 Rakennukset ja rakenteet 19 5. Tuomarinkylän ratsastuskeskuksen yleissuunnitelma 26 5.1 Suunnitelman tavoitteet 26 5.2 Tutkittuja vaihtoehtoja 29 5.3 Ratsastuskeskus 31 5.4 Päärakennuksen ympäristö 37 5.5 Vaunuvajat ja kellarit 37 5.6 Keltaisen rakennuksen ympäristö 38 5.7. Paja 38 5.8 Maa- ja metsätyökeskus 39 5.8 Vinttikoirien koulutusalue 39 6 Maisemanhoito 40 Kuvailulehti 44 Piirustusluettelo 45 Lähteet 46 Liite 1 Tuomarinkylän ratsastuskeskuksen yleissuunnitelma Liite 2 Alueleikkaukset Liite 3 Arkkitehti Rosemarie Schnitzlerin laatima hankesuunnitelma

3 Esipuhe Vuonna 1995 vahvistettujen aluerajausten mukaan Tuomarinkylä on osa Vantaanjokilaakson valtakunnallisesti arvokasta kulttuurimaisemaa. Se kuuluu myös Museoviraston laatimaan valtakunnallisesti arvokkaiden rakennettujen kulttuuriympäristöjen luetteloon. Nykyinen asemakaava ei salli toiminnan merkittävää laajentamista. Edellisen, 1990-luvun alussa valmistuneen Tuomarinkylän kartanon aluetta koskevan yleissuunnitelman päivittäminen koettiin tarpeelliseksi, kun tallien laajentaminen uusien normien mukaisiksi on välttämätöntä. Tässä yhteydessä päätettiin tutkia tallien laajentamismahdollisuudet myös hevosmäärän lisäämisen näkökulmasta, sillä ratsastus on harrastuksena hyvin suosittu, ja harrastajien joukko kasvaa jatkuvasti. Suunnitelma on tehty tiiviissä yhteistyössä alueen käyttäjien kanssa. Heidän esityksestään on tutkittu uuden maneesirakennuksen sijoittamista alueelle. Suuria ratsastustapahtumia palvelevan maneesin sijoittamista on Helsingissä selvitetty myös Ruskeasuon liikuntapuiston alueelle. Vuonna 2009 valmistuneen Ruskeasuon liikuntapuiston ja ratsastuskeskuksen yleissuunnitelman mukaan Ruskeasuon liikuntapuisto olisi maneesin rakentamiselle hyvin vaativa paikka ja lisäksi ristiriidassa alueen suojeluarvojen ja Keskuspuiston käytön kanssa. Tuomarinkylään suunniteltu maneesi palvelisi siis osaltaan myös koko Helsingin maneesitarvetta. Tallien laajentaminen ja hevosmäärän lisääminen lisää myös jaloitteluaitauksia, harjoittelukenttiä, laidunalueita, ratsastusreittejä, pysäköinti- ja huoltoalueita. Käyttäjämäärän kasvun vuoksi alueen liikennejärjestelyt oli tutkittava, jotta alue säilyy turvallisena kaikille liikkujille ja eri liikennemuodoille. Tuomarinkylän kartanomuseo ja lasten museo ovat toimineet alueella pitkään. Lasten museon siirtyessä muualle sen tilat vapautuvat muuhun käyttöön. Lisäksi alueella toimivalla maa- ja metsätyökeskuksella on uusia tilatarpeita. Alueella toimivan vinttikoiraradan toiminnan edellytysten kehittäminen kuului myös tähän työhön. Työn aikana selvitettiin myös mahdollisuus yksityisen rahoittajan toteuttaman mittavan uuden ratsastuskeskuksen sijoittaminen nykyisten toimintojen läheisyyteen. Ilmeni, ettei sellainen tälle paikalle mahdu. Työ on tehty hallintokuntien yhteistyönä asemakaavan muutoksen pohjaksi ja perusteluksi. Antti Salaterä Suunnittelupäällikkö Liikuntavirasto

4 Yllä Tuomarinkylän kartanon päärakennus, joka on Helsingin kaupunginmuseon näyttelytilana. Alla kartanon vanha talouspiha. Sen äärellä olevissa vanhoissa navetassa ja tallissa toimii ratsastuskouluja. Rakennusten lomitse avautuu näkymä kartanon pelloille.

5 1. Johdanto Tuomarinkylän kartano ja sen laaja talouskeskus hallitsevat Tuusulantien ja Vantaanjoen välistä avointa peltomaisemaa. Avoin viljelymaisema ympäröi puustoista mäkeä ja sen rakennuksia joka puolella. Pääkaupunkiseudulla harvinaisen hieno ja vanha viljelymaisema onkin määritelty valtakunnallisesti arvokkaaksi kulttuurimaisemaksi ja rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Tuomarinkylä on erittäin suosittu virkistysalue ja vierailukohde. Ratsastus on Tuomarinkylän laajin toimintamuoto. Se on laajentunut jo aikaisemman kaavan sallimiin mittoihin, ja tarvetta laajentamiseen on yhä. Tämän työn päätarkoituksena on ollut tutkia ratsastustoiminnan laajentumismahdollisuuksia niin, että maiseman arvot silti säilyvät. Työn kuluessa järjestettiin useita tapaamisia alueen toimijoiden kanssa. Keväällä 2009 työryhmän jäsenet kävivät suomalaisen, Flyingessä asuvan ratsastajan Katri Wäyrysen järjestämällä tutustumismatkalla Ruotsin Flyingessä, joka on merkittävä hevosjalostus- ja koulutuskeskus. Samanaikaisesti tämän työn kanssa Alueen toimijat ovat tehneet kartoitusta alueen palveluista ja niiden laajentamistarpeista. He palkkasivat arkkitehti Rosemarie Schnitzlerin laatimaan esitystään konkretisoivan hankesuunnitelman. Sen avulla tulevaisuuden rakentamistarpeet on pystytty saamaan mahdollisimman lähelle todellisuutta. Tuomarinkylän kartanon virkistyksen ja maiseman yleissuunnitelma on laadittu kolmen viraston yhteistyönä. Se on ollut pohjana Tuomarinkylän kartanon asemakaavan muutosehdotukselle nro 12072 (kslk 2011). Konsulttina on toiminut MA-arkkitehdit pääsuunnittelijanaan maisema-arkkitehti Marja Mikkola. Toimistossa työssä ovat avustaneet maisema-arkkitehti Varpu Mikola ja suunnitteluhortonomi Aino Karilas. Tallien ja maneesien asemakaavallisessa hahmottelussa ja havainnollistamisessa työssä on ollut mukana arkkitehti Olli Pekka Jokela työryhmineen. Työtä on ohjannut kaupungin eri virastoista koottu ryhmä, jonka jäseninä ovat toimineet: Raisa Kiljunen-Siirola, maisema-arkkitehti, Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto, ympäristötoimisto Päivi Sarmaja, arkkitehti, Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto, asemakaavaosasto Riitta Salastie, arkkitehti, Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto, ympäristötoimisto Maija Rekola, liikenneinsinööri, Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto, liikennesuunnitteluosasto Kari Tenkanen, liikenneinsinööri, Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto, liikennesuunnitteluosasto Antti Salaterä, suunnittelupäällikkö, Helsingin liikuntavirasto, tekninen yksikkö Stefan Fröberg, osastopäällikkö, Helsingin liikuntavirasto, ulkoliikuntayksikkö Hanna Lehtiniemi, arkkitehti, Helsingin liikuntavirasto, tekninen yksikkö Paula Nurmi, ympäristötarkastaja, Helsingin ympäristökeskus Leena Terhemaa, ympäristötarkastaja, Helsingin ympäristökeskus Päivi Islander, projektipäällikkö, Helsingin rakennusvirasto, katu- ja puisto-osasto Sari Saresto, tutkija, Helsingin kaupunginmuseo Erik Nieminen, kehittämisinsinööri, Helsingin kiinteistövirasto

6 Yllä näkymä tallirakennusten lomitse pohjoiseen kohti Vantaanjoen ja Keravanjoen yhtymäkohtaa. 2. Työn tarkoitus ja tavoitteet Tuomarinkylän kartanonmäelle on laadittu edellinen yleissuunnitelma 1990-luvun alussa (Tuomarinkartano, maisemanhoidon ja virkistyksen yleissuunnitelma. Maisemasuunnittelu Hemgård 1992). Toiminnan laajentumistarpeen vuoksi ryhdyttiin kartanon vanhan talouskeskuksen maisemaa ja ympäristöä tutkimaan laajentumismahdollisuuksien sijoittamisen kannalta. Työn liikkeelle lähtiessä oli tavoitteena tutkia seuraavia asioita: - Uuden maneesin rakentamismahdollisuudet arvokkaassa ympäristössä - Laajentuneen käytön mukanaan tuomien uusien tallien, jaloittelutarhojen, harjoituskenttien ja laidunten sijoittamismahdollisuudet - Olevien tallirakennusten laajentamistarve ja -mahdollisuudet uusien säännösten pohjalta - Laajentuneen käytön vaatimat pysäköintialueet ja ajoyhteydet - Pysäköinti normaali- ja kilpailutilanteissa - Maa- ja metsätyökeskuksen kehittämistarpeet, mm. sosiaali- ja huoltotilojen sijoittaminen - Kartanon päärakennuksen alueen kehittämismahdollisuudet lastenmuseon poistuttua - Ulkoilureittien, teiden ja ratsastusreittien sijoittamismahdollisuudet ja linjaukset - Ulkoilutieverkon, latuverkon ja ratsastustieverkon yhtenäisyys ja joustavuus, vaarakohtien vähentäminen - Kahvila- info- ym. toimintojen sijoittaminen - Vinttikoirien koulutustoiminnan laajentumismahdollisuudet - Hautausmaan sijoittamismahdollisuudet Työn aikana esille nousi erillinen hanke, jossa ulkopuolinen rahoittaja tarjoutui rakentamaan alueelle mittavan ratsastuskeskuksen. Myös tämän sijoittamismahdollisuudet tutkittiin. Hautausmaan sijoittamisesta Tuomarinkartanon alueelle päätettiin luopua heti työn alkuvaiheessa.

7 3. Maiseman historiaa Yllä Tuomarinkylän kartanomäki. Vasemmalla tuuheiden puiden sisältä pilkottaa kartanon päärakennus. Sen sivurakennuksissa on ravintola ja lastenmuseo, vanhoissa maatalousrakennuksissa ratsastuskeskukseen kuuluvia kouluja. Ratsastustoiminta on laajentunut uusiin talleihin ja kahteen maneesiin. Takimmaisena näkyvät vanhan kuivurin pihan ympärillä olevat Rakennusviraston luonnonhoitoyksikön maa- ja metsätyökeskuksen käytössä olevat tilat. Niihin kuuluu myös kuivurin oikealla puolella näkyvä lämpökeskus. Kylän nimenä Tuomarinkylä (Domarby) tunnettiin jo keskiajalla. Vanhin maininta on vuodelta 1417. Kylä sijaitsi tuolloin nykyisellä kartanonmäellä. Kartanon nimenä se esiintyy jo 1700-luvun puolivälissä. Tuomarinkylää ympäröivät pellot näkyvät jo vuoden 1692 kartassa. Sotakamreeri Johannes Weckström osti kartanon 1781. Hänen rakennuttamansa nykyinen päärakennus valmistui viimeistään 1790. Samalta ajalta ovat peräisin kolme siipirakennusta. Kartanon puisto ja Vantaanjoelle johtava kuja (nykyinen Weckströminpolku) istutettiin 1800-luvun alussa. Kartanon laaja symmetrisesti suunniteltu puutarha näkyy isojakokartassa 1826. Puutarhaa koskevia suunnitelmia ei tiettävästi ole. Kauppias Jacob Kavaleff osti kartanon 1845. Jacob Kavaleff nuoremman (s. 1870) johtaessa tilanhoitoa vuodesta 1888 Tuomarinkylän kartano koki kukoistuskautensa ja kehittyi yhdeksi maan suurimmista maanviljelystiloista. Kavaleff hankki myös läheiset Tomtbackan eli Haltialan ja Nackbölen eli Niskalan kartanot. Laajojen tilusten lisäksi Kavaleffilla oli koepuutarha, jossa yksin perunalaatuja löytyi kymmeniä. Hän viljeli ja lajitteli siemeniä, piti huu-

8 Tuomarinkylän kartta vuodelta 1692. Rakennukset on piirretty punakattoisina symboleina, peltosarat on väritetty ruskeiksi. Viereiseen Kuninkaan kartaston otteeseen verrattuna pellot ovat muuten samoilla alueilla, mutta sadassa vuodessa ne ovat laajentuneet etelään. Kuninkaan kartan niittyalueille on tässä kartassa puita, mutta sekin voi viitata hakamaiseen laidunmaisemaan.

9 Yllä ote Kuninkaan kartastosta, mittaus vuosilta 1776-1782. Tuomarinkylän kartano näkyy punaisina rakennuksina peltojen keskellä Vantaanjoen länsipuolella. Pellot on merkitty harmaina, sarkaojia kuvaavina viivoitettuina alueina. Mustilla pilkuilla merkityt alueet ovat metsiä. Niityt ovat vihreitä, paikoin vaakaviivoitettuja alueita. Kartanonmäki on ollut laajojen peltojen ja niittyjen keskellä. Kartan ruskeat sävyt viittaavat hiekkaperäiseen harjumaastoon. Harjujen liepeillä myös viljelymaa on viljavaa. Lähde: Kuninkaan kartasto Suomesta 1776-1805. Suomalaisen kirjallisuuden seura. Tampere 1989. tokauppoja ja teki näin tunnetuksi lajeja ja menetelmiä. Hän kokeili eksoottisia puu- ja pensaslajikkeita perustamassaan taimistossa. Niskalan arboretumissa näkyy yhä Jacob Kavaleffin työn jälkiä. Kavaleffin jälkeläiset myivät kartanon 1917 Helsingin kaupungille. Perhe asui kuitenkin päärakennuksessa 1950-luvun lopulle. Kartanon päärakennus restauroitiin 1960-luvun alussa ja museo avattiin yleisölle 1962. Helsingin kaupunki hoitaa ja viljelee yhä kartanon maita. Ympäröivät pellot muodostavat maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kokonaisuuden. Kartanonmäen nykyinen toiminta ja käyttö vastaavat perinteistä maataloutta, kun entisessä tallissa ja navetassa toimii ratsastuskouluja, ja maatilan vanha kuivaamo lisärakennuksineen on Helsingin kaupungin maa- ja metsätyökeskuksen käytössä.

10 Venäläisen topografikartan mukaan kartanonmäen ympärillä on ollut peltoja. Vantaanjoelle johtava puukujanne ja Haltialaan peltojen halki johtava suora tie näkyvät jo kartassa. Kartta on 1900-luvun alusta.

Topografikartta vuodelta 1945 osoittaa maiseman yleistilanteen säilyneen miltei ennallaan. Hyrylään johtava tie on rakennettu suoraviivaisesti tasangon peltojen yli kartanon luoteispuolelle. Kartanon peltoja halkovat voimalinjat. Kartanopuiston länsipuolella oleva tasainen puustomerkintä viittaa paikalla olleeseen taimitarhaan. Etelään johtava tie on ollut molemmin puolin kuusiaidan rajaama. Itä-Pakilan asuinalueet ovat laajentuneet kartanon peltoja rajaavien metsäisten mäkien tuntumaan. Kartanon eteläpuolen mäellä, Torpparinmäellä ja Paloheinän mäillä näkyy ensimmäisen maailmansodan aikana rakennettuja linnoitteita. Joidenkin mäkien muoto viittaa harjuainekseen. 11

12 Ilmakuva Tuomarinkylästä vuodelta 1954. Kartanon talouskeskuksen rakennukset ovat mäen rinteillä. Maanmittaustoimiston ilmakuva-arkisto

Ilmakuva Tuomarinkylästä vuodelta 1974. Muutosta edelliseen ei juuri ole, vain kuivurin lounaispuolelta on purettu iso lato. Maanmittaustoimiston ilmakuva-arkisto 13

14 Ilmakuva Tuomarinkylästä vuodelta 1993. Maanmittaustoimiston ilmakuva-arkisto Oikealla nykymaiseman kulttuurihistorian arvoja kuvaava kartta, ei mittakaavassa.

15

16 Kartanonmäki Vanhalta Tuusulantieltä katsottuna. Talousrakennusten päädyt nousevat portaittain mäen harjalle päin. Vanhat ja uudet rakennukset noudattavat sijainnin, värin ja muodon suhteen samaa maisemallista periaatetta. 4. Nykytilanne 4.1 Luonto ja maisema Tuomarinkylän kartano on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö. Se muodostuu vanhojen kartanorakennusten ja puutarhan sommitelmasta, kartanon mäellä sijaitsevista talousrakennuksista, vanhoista tielinjauksista, puukujanteista sekä mäkeä ympäröivästä historiallisesta viljelymaisemasta. Tuomarinkylän kartanon historiallisia vaiheita ja alueen arvoja on selvitetty tarkemmin Tuomarinkylän kartanon ympäristöhistoriallisessa selvityksessä (Näkymä Oy, 2011). Alueen luonto on monimuotoinen. Siihen on vaikuttanut pitkän ajan kuluessa vakiintunut kulttuurimaisema. Arvokkaan kartanopuiston lisäksi kartanoalueen Kaisanmäellä oleva puistometsä vanhoine puineen on sekä maisemallisesti arvokas, rakennuksia kehystävä kruunu, että kulttuurihistorian ja kasvillisuuden kannalta arvokas. Vanhin puusto on suurelta osin peräisin Kavaleffien taimitarhan aikaisista koeistutuksista. Etenkin mäen länsirinne on lajistollisesti monipuolinen. Mäellä on runsaasti suojeltuja ensimmäisen maailmansodan aikaisia linnoituslaitteita ja ilmeisesti koeistutusvaiheen aikainen käärmekuusi, joka on nykyisin suojeltu luonnonmuistomerkki. Kaisanmäen laella ja pohjoisrinteillä talousrakennusten lähellä on arvokkaita niittyalueita, joita hoidetaan mm. laiduntamalla. Näkymä Kavaleffintieltä Tuomarinkylän pelloille. Vanha lehtipuusto sinänsä, ja alueelle vakiintuneet kulttuuriseuralaiskasvit ovat harvinainen ja osin uhanalainen arvo. Puusto on paikoin, etenkin lounaisrinteellä liiankin tiivistä, mikä on uhka sekä vanhalle puustolle että aluskasvillisuudelle.

17 Tuomarinkylän pellot Tuomarinkylän vaihtelevassa käytössä oleva laaja peltoaukea on linnuston kannalta arvokas (arvoluokka 2). Aukealla on kesantoja, laitumia, viljelyksiä, lisäksi avo-ojia, reunaheinikoita ja -pensaikkoja ja jokivarsi on heinikkoinen ja pensaikkoinen. Avaintekijöitä ovat jokivarren heinikot, niityt ja pensaikot, puustoiset saarekkeet, pellonreunapensaikot ja ojat. Alueella on runsas peruspeltolinnusto, lisäksi töyhtöhyyppä, peltosirkku, pikkulepinkäinen, pensastasku, mahdollisesti keltavästäräkki, luhta- ja viitakerttunen, satakieli. Pellot ovat hyvin tärkeitä useille läpimuuttajille: alueella levähtää muutolla runsaasti mm. sepel- ja uuttukyyhkyjä, kahlaajia, varpuslintuja (kiurut, kirviset, västäräkit, taskut, rastaat, kertut). Linnustollisesti arvokkaan Tuomarinkylän peltoalueen rajaus (kohde 122/99, arvoluokka 2) Tuomarinkartano Monipuolinen kartanomiljöö maatalousrakennuksineen, vanhoine lehtipuustoineen, istutuksineen ja pensaikkoineen on kulttuurilinnuston arvokas elinympäristö. Avaintekijöitä ovat vanha puusto ja rakennuskanta sekä pensaikot. Peruskulttuurilinnusto on runsasta, samoin paljon lehtimetsälajit, lisäksi peltosirkku, pikkulepinkäinen, luhta- ja viitakerttunen, uuttukyyhky (3-4 pr), naakka, kultarinta, nokkavarpunen, tikli ja kottarainen. Linnuston kannalta arvokkaan Tuomarinkartanon rajaus (kohde 123/99, arvoluokka 2)

18 Kasvillisuuden kannalta arvokkaan Tuomarinkylän kartanoalueen rajaus (kohde 14/93). Kartta Tuomarinkylän arvoniityistä (punainen viivoitus). HKR, katu- ja puisto-osasto. Tuomarinkylän kartanoalue Tuomarinkylän kartanoalue on kasvillisuuden kannalta arvokas (arvoluokka 1). Peltojen ympäröimä Tuomarinkylän kartanon saareke on kasvistollisesti rikas ja monenlaisten kasvistoainesten kohtauspaikka. Erityisen paljon kohteessa kasvaa ketokasveja, etenkin Kaisanmäen pohjois- ja etelärinteiden pienten kalliopaljastumien päällä ja liepeillä. Enin osa ketokasveista on katsottava muinaistulokkaiksi, kuten nurmilaukka, pölkkyruoho, mäkiarho, peurankello, ketokeltto, mäkihorsma, kevätkynsimö, keltamatara, ruusuruoho, hiirenhäntä, hietalemmikki, litteänurmikka, aholeinikki, orjanruusu, suppujäsenruoho, ketotädyke, kevättädyke ja mäkivirvilä. Ketojen ja tuoreempien niittyjen uudempia tulokkaita ovat mm. nurmisiemenessä saapuneet kevättaskuruoho, saksanhanhikki ja heinäkaura sekä venäläisen sotaväen matkassa tulleet idänukonpalko, harmio, peltokierto, munuaispoimulehti ja myrkkykatko. Kohteen mittavan viljelyperäisen kasviston mainittavin laji on ikivanha rohdoskasvi nukula. Muista vanhan ajan viljelykasveista elelevät kohteessa omillaan mm. ukkomansikka, kyläkurjenpolvi ja var- jolilja. Kohteeseen on ilmeisesti tuotu myös useita lehtokasveja, joista keväisin kukkivat näyttävästi, kuten keltavuokko, pystykiurunkannus ja mukulaleinikki. Alueella kasvaa mm. valtakunnallisesti uhanalainen laji keltamatara. Lisäarvoina valtakunnallisesti silmälläpidettävä laji sekä Helsingissä muuten huomionarvoiset lajit lehtokuusama, ketotädyke, kevättädyke, mäkiarho ja mäkihorsma sekä kohteen kasvistollinen monipuolisuus ja historia (kartano ja Helsingin maalinnoituksen asema). Kohteen liiallinen siistiminen nurmikoittamisineen on jo hävittänyt varsinkin päärakennuksen liepeiltä monia kartanon historiaan liittyneitä kasveja, lähinnä viljelykarkulaisia ja -jäänteitä. Nurmikoittamista ei tule enää laajentaa. Toisaalta Kaisanmäen etelärinteen alueella on syytä harkita raivaustoimia liiallisen umpeenkasvun estämiseksi. Lähde: Helsingin ympäristökeskuksen luontotietojärjestelmä.

19 4.2 Rakennukset ja rakenteet Oheisessa kartassa on esitetty rakennusten nykyinen käyttö.

20 Päärakennuksen ympäristö Kartanon päärakennus on kaupunginmuseon museotilana. Sen viereinen, lännenpuoleinen sivurakennus, entinen tilanhoitajan asuinrakennus on kokoustilana. Taustalla Tuomarinkylän kartanon päärakennus, vasemmalla entinen sauna ja pesutuparakennus, joka toimi pitkään lastenmuseona. Nykyään rakennuksessa on sisustusmyymälä. Sen takana näkyy entinen viljamakasiini, jossa on nykyisin ravintola. Idänpuoleinen sivurakennus on entinen viljamakasiini. Se on kunnostettu ravintolaksi ja vuokrattu yksityiselle. Pihapiirissä oleva neljäs rakennus on entinen sauna ja pesutupa, joka on nykyisin sisustusmyymälänä. Tiloissa oli pitkään lastenmuseo. Työn alkuvaiheessa oli tiedossa lastenmuseon siirtyminen muualle ja uhkana oli rakennuksen jääminen tyhjilleen. Sille löytyi kuitenkin nopeasti uusi käyttö. Vanha navetta ja talli Talouspihan reunoilla sijaitsevat vanha navetta ja talli ovat ratsastuskoulujen käytössä talleina. Kummallakin tallilla on oma ratsastuskenttä. Vanhat tilat ovat ahtaat ja sokkeloiset, eivätkä ne vastaa uusia tallien mitoitusnormeja. Tuomarinkylän Ratsastusopisto Oy:n käytössä oleva kartanon vanha talli Kavaleffintien varrelta katsottuna.

21 Vaunuvaja ympäristöineen Talouspihan länsipuolella oleva vanha vaunuvaja on alkuperäisessä käytössään. Siinä on säilytetty mm. tallien käytössä olevia vaunuja ja hevoskärryjä. Taustalla vaunuvaja kartanon vanhan talouspihan länsilaidalla. Vaunuvajan länsipuolella on 1970-luvulla tälle paikalle siirretty vanha muonamiehen mökki, joka on ollut käytössä mm. erilaisissa joulu- ym. tapahtumissa. Tuomarinkylän Ratsastuskoulu Oy:n käytössä oleva kartanon vanha navetta talouspihan reunalla. Siiloon on vastikään rakennettu kerhotilat. Vaunuvajan lähellä oleva entinen muonamiehen mökki on siirretty tälle paikalle 1970-luvulla.

22 Kartanon vanhat kellarit Kartanomuseontien varrella. Keltainen talo. Kaisanmäen ympäristö Kaisanmäen eteläreunassa on kartanon vanhat, suuret kellarit, jotka ovat toimineet maatilan tuotteiden varastoina. Rakennukset on suojeltu. Vaunuvajan pohjoispuolella on talousrakennus, joka toimii mm. kalustovajana, autotallina ja varastona. Kaisanmäen pohjoisreunalla Kavaleffintien länsipuolella on vanha asuinrakennus, ns. keltainen talo. Se on toiminut lähinnä kesäaikaan vierailevien ratsastusopettajien, hevostenhoitajien ja kurssilaisten majoitustilana, ja kaipaa kunnostusta. Rakennus on suojeltu voimassaolevassa kaavassa. Asuinrakennukset Kaisanmäen länsireunalla. Kaisanmäen länsipuolella on rivistö asuintaloja. Yksi niistä on rakennettu 1920-luvulla, muut 1980-luvulla. Asunnot ovat kaupungin työntekijöiden käytössä. Asuinrakennusten lähellä on vanha paja, joka on huonokuntoinen ja ollut käyttämättömänä. Paja on kuitenkin kulttuurihistoriallisesti arvokas suojelurakennus. Vanha paja.

23 Yllä näkymä maneeseille. Taustalla Kavaleffintien varrella oleva iso, ns. vanha maneesi, oikealla ns. uusi maneesi. Maneesien välissä näkyy keltainen talo. Uudet tallit ja maneesit Kavaleffintien itäpuolella on 1980-luvulla toteutettuja tallirakennuksia (Talli Oy). Toisessa tallirakennuksessa on yläkerrassa tallimestarin asunto. Tallien mitoitus saadaan helposti vastaamaan uusia säädöksiä. Tallien itäpuolella on ratsastuskenttä katsomoineen. Kavaleffintien varren tallien laidun- ja jaloittelutarhat sijaitsevat itäpuolen peltoaukealla. Runsaat, valkoisin aidoin peltomaisemaan rajautuvat tarhat vaikuttavat levottomalta rauhallisessa kulttuurimaisemassa. Keltaisen talon länsi- ja pohjoispuolella on 1980- ja 1990-luvuilla toteutetut maneesit. Kartanoalueella on kuitenkin niin paljon ratsastustoimintaa, että maneesien kapasiteetti ei riitä, ja uusi kolmas maneesi on tarpeen. Tuomarinkylän Talli Oy:n tallit Kavaleffintien itäpuolella. Maneesien välisellä alueella on sen länsipuolella sijaitsevan, alueen neljännen talliyrityksen (Tuomarinkartanon Kilpatalli Oy) jaloittelutarhat. Talliin kuuluu myös erillinen kerho- ja tallimestarin asuinrakennus. Vanhan maneesin eteläpuolella on kenttä, jota käytetään isojen tapahtumien pysäköintialueena ja hevoskärryjen ja -autojen varastointiin. Kentän ja viljelymaiseman väliin on nousemassa puustovyöhyke, joka toimii näkösuojana Vanhan Tuusulantien suunnasta. Maneesia vastapäätä Kavaleffintien itäpuolella on koko aluetta palveleva, alueen suurin ratsastuskenttä. Vasemmalla Kilpatalli Oy:n tallin itäpääty. Taustalla oikealla näkyy maa- ja metsätyökeskuksen rakennuksia.

24 Vanhan maneesin ja lämpökeskuksen välissä on aukio, jota käytetään isojen tapahtumien pysäköintialueena ja hevoskärryjen säilytykseen. Viistoilmakuva Tuomarinkylän kartanonmäestä kaakosta katsottuna. Etualalla kartanopuisto. Päärakennus ja sivurakennukset jäävät sen kookkaiden puiden katveeseen. Puustoinen alue vasemmalla on Kaisanmäki. Tallit ja maneesit ovat Tuusulantielle jatkuvan Kavaleffintien varrella ja Kaisanmäen pohjoispuolella. Ympäristön peltoja hoitavan maaja metsätyökeskuksen tukikohta näkyy kartanonmäen vasemmassa yläkulmassa. Taustalla on Vanha Tuusulantie ja sen takana Tuusulanväylä.

25 Maa- ja metsätyökeskuksen alue Kartanoalueen luoteiskulmassa on rakennusviraston maa- ja metsätyökeskuksen luonnonhoitoyksikön käytössä olevia varasto-, autohalli- ja toimistorakennuksia sekä lämpökeskus varastoineen. Yllä vasemmalla maa- ja metsätyökeskuksen lämpökeskus ja oikealla vanha kuivuri. Kesällä, kun puiden lehdet ovat tuuhettuneet, reunapuuston läpi ei juuri näe. Alueen oma lämpökeskus käyttää luonnonhoitoyksikön kaupungin metsistä ja puistoista raivaamaa puuainesta polttoaineenaan. Yksikön tilat ovat liian pienet, ja alueelle kaivataan mm. parempia sosiaalitiloja sekä konesuojaa. Alla maa- ja metsätyökeskuksen konehalli ja verstas.

26 5. Tuomarinkylän ratsastuskeskuksen yleissuunnitelma 5.1 Suunnitelman tavoitteet Yleissuunnitelman päätavoitteena on ollut tutkia tallien ja niihin liittyvien toimintojen laajennusmahdollisuuksia valtakunnallisesti arvokkaassa maisemassa ja kulttuuriympäristössä. Tässä ympäristössä mahdolliset laajennukset ja uudisrakennukset eivät saa vähentää kulttuurimaiseman arvoja. Tavoitteet eivät sinänsä ole ristiriidassa - kulttuurimaisemaan on rakennettu vuosisatojen kuluessa eri aikoina, ja parhaimmillaan uudet rakennukset voivat lisätä sen arvoja. Uusien tallien mitoitusta koskevien säädösten vuoksi tallien koot ovat riittämättömiä jo nykyiselle hevosmäärälle. Etenkin alueen vanhimmat tallit, jotka ovat suojelurakennuksia, ovat ahtaita ja sokkeloisia, ja uusien normien mukaiset tilat vaativat sekä vanhojen tilojen remontointia että laajennusten rakentamista, vaikka hevosten määrä ei lisääntyisi. Samalla rakennuksiin on mahdollista lisätä nykyaikaiset pesu- ja säilytystilat. Samalla, kun asemakaavaa tarkistetaan tallien mitoituksen osalta, on myös tarpeen tutkia hevosmäärän ja tallien optimikoko suhteessa koko alueeseen, sen kulttuurimaisemaan, tallien toimintaan ja maneesien kapasiteettiin. Nykyisten maneesien koko ei palvele edes nykyistä hevosmäärää. Uusi maneesi taas tuo kapasiteettia hieman nykyistä suuremmalle hevosmäärälle. Samalla rakennettavan maneesin tulisi olla sen kokoinen, että siinä voidaan järjestää myös kansainvälisiä kilpailuja. Kansainvälisen tason kilpailut vaativat ulkotiloihin riittäviä hevostenhuoltotiloja ja hevosautojen pysäköintitiloja. Koska kilpailutilanteita on vain harvoin, nämä alueet ovat normaaliaikana muussa käytössä. Tallien omistajat ovat toivoneet yhden asunnon sijoittamismahdollisuutta tallin yhteyteen, jolloin tallimestari tai joku muu hevosista huolehtiva pystyisi valvomaan tallien tilannetta myös työajan ulkopuolella. Hevosten tuottama lanta kuljetetaan tällä hetkellä alueen ulkopuolelle. Optimaalista olisi, jos lanta voitaisiin kompostoida omalla alueella esim. viherrakentamisen tarpeisiin sopivaksi. Tämä vaatii erillisen lannankäsittelylaitoksen rakentamista. Hevosten ulkotarhoille on aikaisemmassa kaavassa varattu suhteellisen laaja alue, joka on otettu käyttöön vain osittain. Helsingin ympäristökeskuksen suositus jaloittelutarhan koolle on suurempi (noin 1000-2000 m 2 ) kuin tällä hetkellä käytössä olevat tarhat. Suunnitelman tavoitteena on ollut tutkia myös alueella olevien, huonon kuntonsa vuoksi vähällä käytöllä olevien suojeltujen rakennusten käyttömahdollisuuksia. Näitä ovat mm. vanha paja, vaunuvaja, kartanon vanhat kellarit, keltainen talo, muonamiehen mökki ja kartanon vanha pesutupa, joka lastenmuseon poistuttua olisi jäänyt ilman käyttöä. Luonnonhoitoyksikön tilat ovat liian pienet. Työntekijöiden sosiaalitilat ovat tällä hetkellä työturvallisuuden kannalta hankalan porrasyhteyden takana. Kaikille maatalouskoneille ei ole suojaa, ja niitä on jouduttu säilyttämään ulkona. Yksi tärkeimpiä tavoitteita on alueen runsaan virkistyskäytön turvaaminen ratsastuksen ohella. Kartanomiljöö, sen peltotiet, jokirantaa seuraileva reitti ja talviset kartanon pellot hiihtolatuineen houkuttelevat runsaasti ulkoilijoita läheltä ja kaukaa. Virkistysreittien, latujen ja muiden palvelujen tulee olla helposti ja turvallisesti käytettävissä, vaikka alueella on Suomen vilkkain ratsastuskeskus. Turvallisuus on tärkeä näkökulma myös ratsastuksen kannalta. Ratsastusreittien ja muun liikenteen risteyskohdat on minimoitava, ja samalla erityyppiset reitit on järjestettävä etäälle toisistaan, jotta hevoset eivät säiky viereisten reittien käyttäjiä. Vantaanjoki on vuollejokisimpukan arvokasta elinympäristöä. Maatalouden päästöt eivät saa kuormittaa jokea, ja siksi laiduntarhat on sijoitettava riittävän etäälle joesta. Viereisellä sivulla yleissuunnitelman pienennös, ei mittakaavassa.

27

28

29 5.2 Tutkittuja vaihtoehtoja Yleissuunnitelmassa on tutkittu nykyisten tallien laajentamismahdollisuutta ja uuden, kansainvälisten kilpailujen mitat täyttävän maneesin rakentamista. Työn kuluessa eri kohteista tehtiin kuusi eri vaihtoehtoa, joita vielä työstettiin tilaohjelman ja tavoitteiden tarkentuessa. Yleissuunnitelman edetessä tallien laajennusten ja maneesin tarkempia suunnitelmia laati arkkitehti Olli Pekka Jokela työryhmineen. Rakennusten mitoitukseen päästiin tarkemmin käsiksi, kun alueen käyttäjät ryhtyivät tekemään omaa, kunkin yhtiön tilatarpeen mukaista yhteistä hankesuunnitelmaa (arkkitehti Rosemarie Schnitzler). Viereisellä sivulla kaksi eri versiota työn alkuvaiheen yleissuunnitelmista. Ylemmässä, Vaihtoehto 1:ssä tutkittiin kansainväliset mitat täyttävän maneesin sijoittamista Kavaleffintien varteen vanhan maneesin jatkeeksi. Kuva osoittaa, että ellei maneesin kenttiä rytmitellä toisin, se tulisi olemaan mittakaavaltaan aivan eri suuruusluokkaa alueen muihin rakennuksiin verrattuna. Maneesin koko pidettiin tässä vaihtoehdossa pidettiin samana kuin tuohon aikaan vireillä olleessa toisessa hankkeessa, jossa Tuomarinkylään esitettiin uuden, laajan ratsastuskeskuksen sijoittamista. Tallit tässä vaihtoehto 1:ssä sijoitettiin vanhojen rakennusten L-muotoisiksi laajennuksiksi ja uudempien tallien rinnalle pitkään esillä olleen ns. tallikadun molemmin puolin. Tallikadun avulla hevos- ja muu liikenne oltaisiin saatu erilleen. Kaikkien tallien edustajat eivät kuitenkaan olleet tyytyväisiä talliratkaisuun, eikä maneesi täyttänyt alueen kulttuurimaiseman vaalimistavoitteita. Lisäksi L-muotoisten tallien katsottiin muodostuvan kartanonmäen rinteessä massiivisiksi, sillä ne olisivat vaatineet maaston täyttöjä, jotta sisätilat oltaisiin saatu samaan korkotasoon vanhojen tallitilojen kanssa. Maa- ja metsätyökeskuksen konesuoja esitettiin sijoitettavaksi vanhan kuivurin taakse rinteeseen, jolloin se voidaan rakentaa kaksikerroksisena ja suhteellisen kapearunkoisena. Tässä vaihtoehdossa on tutkittu myös lämpökeskuksen siirtämistä alueen luoteiskulmaan. Se olisi mahdollista, jos lämpökeskus päädyttäisiin kokonaan uusimaan. Vaihtoehto 2:ssa tutkittiin hieman pienemmän maneesin sijoittamista poikittain Kavaleffintiehen nähden. Tämä vaihtoehto ei täytä kansainvälisten kilpailujen järjestämismahdollisuutta, mutta toisi ratsastajille lisää maneesikapasiteettia. Tallit on esitetty sijoitettavaksi voimassa olleen kaavan mukaan uutena lisärakennuksena Kavaleffintien varteen, ja edelleen toiseksi riviksi ns. tallikadun toiselle puolelle. Tämä vaihtoehto ei tyydyttänyt tallien omistajia, sillä uudet laajennukset sijaitsisivat erillään vanhoista. Maneesi on edelleen suuri vanhoihin rakennuksiin verrattuna, eikä se silti täytä täysin kilpailutilanteiden tilantarvetta. Tallien tarkemmassa suunnittelussa ryhdyttiin tutkimaan vanhojen tallien rinnalle tehtäviä, vanhan pääsiiven suuntaisia laajennuksia. Kehiteltynä tämä vaihtoehto sai työryhmän keskuudessa eniten kannatusta.

30 Ote yleissuunnitelmasta ratsastuskeskuksen kohdalta, ei mittakaavassa.

31 5.3 Ratsastuskeskus Yleissuunnitelmassa on tutkittu nykyisten tallien laajentamismahdollisuutta ja uuden, kansainvälisten kilpailujen mitat täyttävän maneesin rakentamista. Työn kuluessa eri kohteista tehtiin kuusi eri vaihtoehtoa, joita vielä työstettiin tilaohjelman ja tavoitteiden tarkentuessa. Yleissuunnitelman edetessä tallien laajennusten ja maneesin tarkempia suunnitelmia laati arkkitehti Olli Pekka Jokela työryhmineen. Rakennusten mitoitukseen päästiin tarkemmin käsiksi, kun alueen käyttäjät ryhtyivät tekemään omaa, kunkin yhtiön tilatarpeen mukaista yhteistä hankesuunnitelmaa (arkkitehti Rosemarie Schnitzler, liite 3). 5.3.1 Tallit Vanha navetta ja talli Kartanon vanhassa navetassa olevan Ratsastuskoulun ja vanhassa tallissa olevan Ratsastusopiston tilat päädyttiin sijoittamaan erillisiin luodekaakko -suuntaisiin siipiin vanhojen rakennusten koillispuolelle. Riittävät tilat saadaan, kun uudisosat rakennetaan kaksikerroksisina. Sellaisina ne säilyvät myös siroina eivätkä peitä näkymiä tai arvorakennuksia liikaa. Tarkemmat piirrokset rakennuksista on esitetty alueleikkauksissa (liite 2) ja hankesuunnitelmassa (liite 3). Tallien yhteyteen on osoitettu harjoitusratsastuskentät ja paikka kävelykoneelle. Ratsastusopiston ja Ratsastuskoulun tilat vanhassa navetassa ja tallissa ovat arvokkaalla, mutta vaativalla paikalla kartanon talouspihan reunalla. Laajennukset pitää sijoittaa niin, että ne eivät häiritse kartanon edustalta, Weckströminpolulta tai Vanhalta Tuusulantieltä avautuvia näkymiä.

32 Arkkitehti Olli Pekka Jokelan luonnokset Ratsastuskoulun ja Ratsastusopiston tiloista. Uudet tilat on osoitettu erillisiin, yhdyskäytävän kautta vanhoihin tiloihin liitettäviin siipiin. Siipien väliin syntyy suojainen tila, johon on mahdollista sijoittaa esim. karanteenitarhat.

33 Uudet tallit Kavaleffintien itäpuolella Tuomarinkylän Talli Oy rakennutti uudet tallirakennukset 1980-luvulla asemakaavan mukaisesti Kavaleffintien varteen. Näille talleille on esitetty laajennukset olevia rakennuksia vasten kohtisuoriin siipirakennuksiin. Siipien sisälle jää laaja, huoltoa palveleva tallipiha. Rakennusten itäpuolella olevaa ratsastuskenttää joudutaan hieman siirtämään itään päin. Maastossa olevaa tasoeroa pystytään hyödyntämään ratsastuskentän katsomona. Tallipihalle on osoitettu paikka hevosten kävelykoneelle. Arkkitehti Rosemarie Schnitzlerin laatimat tallien tarkemmat suunnitelmat ovat liitteessä. Ote yleissuunnitelmakartasta. Talleja laajennetaan pääosin erillisiin siipiin, jotka rajaavat sisälleen oman huoltopihan.

34 Uusi talli maneesien länsipuolella Tuomarinkartanon Kilpatalli Oy rakennutti tallin 1980-luvulla ns. uuden maneesin luoteispuolelle. Tälle tallille on osoitettu laajennus sekä nykyisen tallirakennuksen itäpäädyn jatkeeksi että siitä kohtisuoraan omaksi siivekseen. Uusi siipi on pyritty saamaan mahdollisimman siroksi ja alisteiseksi rakennuksen päärungolle. Uusi kapea siipi rajaa kerhotalolle oman piha-alueen. Tallin yhteyteen on osoitettu paikka kävelykoneelle. Ote yleissuunnitelmakartasta. Tallia laajennetaan sekä itään että erillisenä kapeana siipenä pohjoiseen. 5.3.2 Maneesi Kansainväliset mitat täyttävä maneesirakennus on esitetty sijoitettavaksi Kavaleffintien ja lämpökeskuksen väliselle alueelle. Alue on tämän kokoiselle maneesille ahdas, ja siksi maneesi onkin sijoitettava lähelle Kavaleffintietä, kuitenkin niin, että tien varteen jää tila maaseudulla tyypilliselle ruohokaistalle. Maneesin länsipäädyn etäisyys lämpökeskuksesta on paloturvallisuuden vaatima 8 metriä. Maneesin katsomo ja sisääntuloaukio ovat sen pohjoispuolella. Eteläpuolella, vanhan maneesin linjassa on erillinen siipi, joka toimii kilpailutilanteissa hevosten lämmittelyalueena ja päärungon mukainen osa kilpailualueena. Ote yleissuunnitelmakartasta ehdotetun maneesin kohdalta. Maneesi voidaan jakaa kahteen osaan eteläsiiven länsiseinän kohdalle rakennettavalla siirtoseinällä. Maneesin itäpäätyyn, toiseen kerrokseen on esitetty kahvilan rakentamista. Kahvilasta saadaan avatuksi näkymät sekä maneesin kilpahalliin että Kavaleffintien itäpuolen kilpakentälle. Tarkemmat suunnitelmat liitteessä 3.

35 Näkymä ratsastuskeskuksen alueelle, etualalla maneesi. Uudet rakennukset ja laajennukset on esitetty kirkkailla väreillä. 5.3.3 Ratsastuskentät Ratsastuskoulun ja Ratsastusopiston nykyiset harjoittelukentät jäävät osittain laajennusten alle. Kentille jää jatkossakin tilaa, mutta pienempinä. Talli Oy:n itäpuolella oleva kenttä säilyy entisen kokoisena, mutta sitä joudutaan siirtämään hieman itään päin tallien laajennusten tieltä. Tämä kenttä voi suurten kilpailutapahtumien aikana toimia väliaikaisten tallien sijoituspaikkana. Suurin kenttä on entisellä paikallaan, mutta hieman laajennettuna siten, että se ulottuu uuden maneesin pohjoisseinustan linjaan. Kentän tapahtumia on mahdollista seurata myös maneesin toisen kerroksen kahvilasta. Pääkentän itäpuolelle on esitetty uutta, kapeaa kenttää, joka toimii pienemmissä ulkokilpailutilanteissa lämmittelyalueena. Suurissa kilpailuissa se voidaan ottaa hevosajoneuvojen pysäköintialueeksi. Ote yleissuunnitelmakartasta. Ratsastuskentät sijoittuvat Kavaleffintien itäpuolelle.

36 5.3.4 Pysäköinti Kunkin tallin yhteyteen saa sijoittaa pysäköintipaikkoja henkilökunnalle. Suuria tilaisuuksia varten on esitetty rakennettavaksi uusi pysäköintialue alueen pohjoisreunaan. Sille tulee pysäköintipaikat maneesin ja tallien asiakkaita ja ulkoilijoita varten sekä suuria tilaisuuksia varten. Pääkentän itäpuolella on kenttäalue, joka voidaan ottaa suurimmissa tilaisuuksissa edellisen laajennusalueeksi. Asiakkaiden pysäköinti ohjataan suurissa kilpailuissa Tuomarinkyläntien varrella oleville pysäköinti- ja varapysäköintialueille sekä säiden salliessa nurmipelloille. Nämäkään eivät tule kävijöille riittämään, joten kilpailuissa on sujuvan julkisen liikenteen järjestäminen tärkeää. Ote yleissuunnitelmakartasta. Ratsastuskeskusta palveleva pysäköintialue on sijoitettu alueen pohjoisreunaan. 5.3.5 Ratsastusreitit Ratsastusreitit noudattelevat jo olevia ja aikaisemman kaavan mukaisia rakentamattomia reittejä. Reittivaihtoehtoja on useita. Ne kiertelevät pääasiassa peltojen laidoilla. Etelässä ratsastusreitit kulkevat metsän reunan sisällä. Kartanomuseontien varrella ratsastusreitin osa muonamiehen mökiltä Lystikukkulalle on osoitettu poistettavaksi, koska reitillä on liian monta risteämiskohtaa muun liikenteen kanssa. Sitä korvaamaan on osoitettu reitti kartanopuiston eteläpuolitse Weckströminpolulle. Kavaleffintien varrella ratsastusreitti on linjattu erilliseksi väyläksi tien itäpuolelle. Kartanopuiston itäpuolella reitti on linjattu uudelleen etäämmäksi puiston reunan virkistysreitistä. 5.3.6 Jaloittelutarhat ja laitumet Hevostarhoille ja laitumille on osoitettu sekä maneesien sisälle jäävä alue että Kavaleffintien tallien itäpuolella oleva alue. Alueen rajaaminen selkeästi erilleen pellosta tekee siitä nykyistä rauhallisemman suhteessa ympäröivään maisemaan. Tarhojen rajaaminen harmailla aidoilla lisää näkymän rauhallisuutta. Harmaat laitumen aidat ovat maisemassa suurimman osan vuotta huomaamattomampia kuin valkoiset. Yläkuva Tuomarinkylästä, alakuva Flyingestä, Ruotsista.

37 5.4 Päärakennuksen ympäristö Päärakennuksen korttelissa aikaisempi käyttö jatkuu muiden rakennusten osalta, mutta entinen pesutupa on työn kuluessa siirtynyt myymäläkäyttöön. Tiloihin kaavailtiin alkuvaiheessa myös ratsastajia ja ulkoilijoita palvelevan kahvilan sijoittamista, mutta sellainen on tulossa uuden, rakennettavan maneesin yhteyteen. Päärakennuksen edessä kivimuurin kupeella on nykyisin pysäköintipaikkoja. Pysäköinti lopetetaan tällä paikalla, sillä peruuttavat autot aiheuttavat vaaratilanteita ohi kulkevalle kevyelle liikenteelle, mm. nopeille työmatkapyöräilijöille. Museokorttelin pysäköintialue siirretään vaunuvajan taakse. Ote yleissuunnitelmasta päärakennuksen ympäristöstä. 5.5 Vaunuvajat ja kellarit Kun maneesi rakennetaan nykyisen hevosvaunujen säilytyskentän paikalle, on vaunujen säilytyspaikoista pulaa. Vaunuvaja voi jatkossa olla alkuperäisessä käytössään. Vaja on käytettävissä molemmilta puolilta. Myös vanhojen kellarien käyttömahdollisuus vaunujen ym. isojen esineiden säilytykseen tulee selvittää tarkemmin. Monikerroksisille rakennuksille on johtanut ajoteitä, jotka ovat kasvamassa umpeen. Rakennusten seinustoilla alkaa olla liian lähellä kasvillisuutta, joka rikkoo perustuksia ja muuttaa pienilmaston kosteammaksi. Rakennukset ovat komeita, ja ilman käyttöä ne rapistuvat. Vanha vaunuvaja on kaksikerroksinen, läpikuljettava rakennus, jota voi käyttää molemmilta puolilta, kunhan seinustalle kasvaneet pensaat ja tavarat poistetaan. Suurin vanhoista kellareista on kolmikerroksinen, kookas rakennus.

38 5.6 Keltaisen rakennuksen ympäristö Keltainen rakennus tulee kunnostaa ratsastuskeskusta palvelevaan käyttöön. Se olisi oiva henkilökunnan asuinrakennus tai koko aluetta palveleva myymälä-, kerho- tai kokoustila. Talon pihapiiriin on osoitettu paikka lisärakennukselle, joka voi olla esim. tallitupa tai sauna. Kavaleffintien varrella keltaisen talon pihapiirissä on huoltorakennus. Se toimisi parhaiten keltaisen talon pihapiirin osana, esim. kunnostuksen jälkeen rakennuksen autotallina ja varastona tai koko ratsastuskeskusta palvelevana tilana. Ote yleissuunnitelmasta keltaisen rakennuksen ympäristöstä. Keltainen talo Kaisanmäen suunnasta. Tunnelma on hylätty ja lohduton. Talon kunnostamisen lisäksi myös puusto kaipaa hoitoa ja uudistamista. 5.7. Paja Uuden maneesin takana on vanha paja. Sen paras käyttötapa olisi alkuperäisen käytön mukainen, esim. paja, kengitystila tms. Kunnostettuna tila voisi toimia esim. eläinlääkärin ja kengittäjän vastaanottotilana. Paja on loivassa rinteessä. Valitettavasti maasto viettää ylärinteen puolella kohti seinää, joten ensiaputoimenpiteenä sitä pitäisi muotoilla niin, että pintavedet valuvat seinustalta pois päin. Vanha paja pohjoisesta katsottuna.

39 5.8 Maa- ja metsätyökeskus Maa- ja metsätyökeskuksen autohallin laajennus on osoitettu rakennuksen pohjoispäähän. Pidentämällä rakennusta sosiaalitilat pystytään rakentamaan kunnollisina ensimmäisen kerroksen tasoon. Keskuksen konesuojalle on osoitettu paikka kuivurin takana rinteessä. Tasoeroa hyödyntäen konesuoja voidaan rakentaa kaksikerroksisena, jolloin suojatilaa saadaan enemmän. Hyvin vähäisessä käytössä olevalle tenniskentälle on osoitettu huoltorakennuksen paikka. Rakennus voi liittyä esim. alueelta kertyvän lannan käsittelyyn. Ote yleissuunnitelmasta maa- ja metsätyökeskuksen ympäristöstä. Maatyökeskuksen konekantaa pihalla. 5.8 Vinttikoirien koulutusalue Vinttikoirien koulutusalueelle on osoitettu paikka uudelle rakennukselle. Se on sijoitettu edellisten jatkeeksi Tuomarinkyläntien puolelle. Koirien koulutusalue liittyy suoraan Tuomarinkylän vanhimpiin peltoihin. Kenttäalueen reunat tulee säilyttää avoimina, jotta se myös maisemallisesti säilyy osana avointa peltoaukeaa. Ote yleissuunnitelmasta vinttikoirien koulutusalueelta.

40 6 Maisemanhoito Kaikki Tuomarinkartanon puustoiset viheralueet kaipaavat hoitoa. Koska kyseessä on arvoalue, sinne tulee laatia yksityiskohtainen hoito- ja kehittämissuunnitelma, joka koskee koko kartanoaluetta. Pellot Pelto-ojien varret, tienvarret, ojien suojavyöhykkeet ym. pyritään pitämään avoimessa kulttuurimaisemassa avoimina. Mm. Tuomarinkyläntien varteen, pysäköintikenttien reunoille ja vinttikoirien koulutusalueelle on noussut puustoa, joka suureksi kasvaessaan rajaa maisematilan uudelleen. Puusto raivataan pois erikseen laadittavan suunnitelman pohjalta. Kaisanmäki ympäristöineen Kaisanmäen puistometsä on paikoin kasvanut liian tiiviiksi. Siementaimista ja juurivesoista on noussut puita ja pensaita aivan vanhojen puurakennusten seinustoille. Ne tulee poistaa, jotta rakennukset on mahdollista säilyttää. Kaisanmäen linnoituslaitteisiin kuuluva suojahuone on romahtanut ja raunioissa kasvaa puita. Linnoituslaitteista raivataan taimikko pois, jotta juuristo ei tuhoa enempää niiden rakenteita. Linnoituslaitteita hoidetaan niille erityisesti laaditun hoito-ohjeen mukaan. Kaisanmäen pohjoisreunan arvokkaita ketoniittyjä hoidetaan jatkossakin hevosia laiduntamalla. Tuomarinkyläntien varrella kellareiden kupeessa kasvaa harvinainen, puolikerrottu luumu, jota vaalitaan siirtämällä sen juurivesataimia esim. kellareiden yläpuoliselle pikkupellolle. Kellareiden lähellä ruohovartinen kasvillisuus nousee kesän mittaan miehenkorkuiseksi. Se tulee leikata vähintään kahdesti kesässä, jotta alue säilyy avoimena. Leikkuujäte kuljetetaan pois, jotta ravinteet vähitellen vähenevät ja alue alkaa muuttua matalakasvuisemmaksi niityksi. Kujanteet Vanhat kujanteet alkavat olla huonokuntoisia. Weckströminpolun varren koivukujanne ei ole enää yhtenäinen. Siitä on kuollut vanhoja koivuja, ja niitä on myös poistettu voimalinjan läheltä. Tavoitteena on istuttaa kujanne mahdollisimman yhtenäiseksi. Voimalinjan kohdalla voidaan käyttää matalaksi jäävää koivulajia, esim. visakoivua. Kartanomuseontien varrella kasvava kuusiaita on paikoitellen ränsistynyt. Kuusiaita uusitaan erillisen suunnitelman mukaan, kun ränsistyneisyys alkaa olla häiritsevää, mutta se on pakko tehdä kerralla. Kavaleffintien varren istutukset Kavaleffintien varrella tallien edustalla kasvaa puuryhmiä ja -rivistöjä. Puita istutetaan rivistöihin uudempien tallien edustalle ja vapaamuotoisiin ryhmiin vanhan maneesin ja tien väliin. Uudesta, rakennettavasta maneesista halutaan saada näköyhteys tien toisen puolen kentälle. Tämä on otettava huomioon puiden sijoittelussa. Pohjoisosan uusi reunavyöhyke Uusi reunavyöhyke istutetaan erillisen suunnitelman pohjalta tulevan maneesin ja konesuojan pohjoispuolelle. Reunavyöhykkeen lajiston, sijoittelun ja taimien eri-ikäisyyden tulee vastata kulttuurimaiseman pitkän ajan kuluessa kehittyvää reunaa. Pysäköintialueiden rajaaminen Uudet pysäköintialueet rajataan peltomaisemasta pensasaidantein. Lajina käytetään esim. korkeahkoksi aidaksi leikattavaa kuusta tai jotakin perinteistä, korkeaksi kasvavaa lehtipensasta, esim. siperianhernepensasta. Aidanne kasvatetaan niin korkeaksi, että hevosvaunut jäävät piiloon sen taakse Vanhalta Tuusulantieltä katsottaessa.

Yllä Weckströminpolun varren koivukujanne. Se katkeaa kujanteen poikki kulkevan sähkölinjan kohdalla. Alla Kaisanmäen arvoniittyä, jota hevoset pääsevät ajoittain laiduntamaan. 41

42 7 Liikenne Kavaleffintie on esitetty katkaistavaksi läpiajoliikenteeltä uuden maneesin ja kartanon talouspihan väliseltä alueelta. Tallien kohdalla tiellä sallitaan vain kevyt liikenne. Huoltoliikenne hoidetaan Tallit Oy:n takaa kulkevan huoltokadun kautta myös Ratsastuskoulun ja Ratsastusopiston huoltopihoille. Uuden maneesin pohjoispuolelle on esitetty tien rakentamista. Se toimii maa- ja metsätyökeskuksen huoltotienä uudelle konesuojalle asti ja siitä länteen päin kevyen liikenteen väylänä. Keltaiselle talolle ajoneuvoliikenne ohjataan vaunuvajan taitse.

Liikennekaavio on laadittu Kaupunkisuunnitteluvirastossa. 43

44 Kuvailulehti TEKIJÄT Helsingin Liikuntavirasto, Kaupunkisuunnitteluvirasto ja Rakennusvirasto MA-arkkitehdit NIMIKE Tuomarinkylän ratsastuskeskuksen yleissuunnitelma JULKAISIJA Helsingin kaupungin liikuntavirasto SARJAN NIMIKE Helsingin kaupungin liikuntaviraston julkaisuja, sarja B OSANUMERO B 44 JULKAISUAIKA 2011 SIVUMÄÄRÄ 44 KIELI suomi ISSN 0786-2474 ISBN 978-952-272-165-5 TIIVISTELMÄ Tuomarinkylän ratsastuskeskuksen yleissuunnitelma on laadittu asemakaavan laatimisen pohjaksi. Siinä on tutkittu tallien laajentamismahdollisuuksia sekä maneesin rakentamismahdollisuutta valtakunnallisesti arvokkaassa rakennetussa ympäristössä ja kulttuurimaisemassa. Samalla on tutkittu laajentuvien toimintojen myötä lisääntyvän liikenteen ja pysäköinnin järjestämistä alueella. ASIASANAT Helsinki, Tuomarinkylä, ratsastus, ratsastuskeskus, ulkoilu, virkistys, yleissuunnitelma

45 Piirustusluettelo MA-ARKKITEHDIT Tuomarinkylän kartano, vaihtoehdot 1-6 1:2000 ei numeroitu 10.3.2010 Kulttuurimaiseman arvot 1:2000 MARK - 701-001 15.11.2011 Tuomarinkylän ratsastuskeskuksen yleissuunnitelma 1:2000 MARK - 701-002 15.11.2011 Alueleikkaus A...A, nykytilanne 1:500 MARK - 701-003 15.11.2011 Alueleikkaus A...A, suunniteltu tilanne 1:500 MARK - 701-004 15.11.2011 Alueleikkaus B...B, nykytilanne 1:500 MARK - 701-005 15.11.2011 Alueleikkaus B...B, suunniteltu tilanne 1:500 MARK - 701-006 15.11.2011 Alueleikkaus C...C, nykytilanne 1:500 MARK - 701-007 15.11.2011 Alueleikkaus C...C, suunniteltu tilanne 1:500 MARK - 701-008 15.11.2011 ARKKITEHTITOIMISTO OLLI PEKKA JOKELA/ tutkitut luonnosvaihtoehdot rakennuksista Tuomarinkylän ratsastuskoulu, laajennus VE A 1:200 4.2.A 11.3.2009 Tuomarinkylän ratsastuskoulu, laajennus VE B 1:200 4.2.B 11.3.2009 Tuomarinkylän ratsastuskoulu, laajennus VE C 1:200 4.2.C 11.3.2009 Tuomarinkylän ratsastusopisto, laajennus VE A 1:200 4.3.A 11.3.2009 Tuomarinkylän ratsastusopisto, laajennus VE B 1:200 4.3.B 11.3.2009 Tuomarinkylän ratsastusopisto, laajennus VE C 1:200 4.3.C 11.3.2009 Tuomarinkylän Talli Oy, laajennus VE A 1:200 4.4.A 11.3.2009 Tuomarinkylän Talli Oy, laajennus VE A 1:500 4.4.A 11.3.2009 Tuomarinkartanon Kilpatalli Oy, laajennus VE A 1:200 4.5.A 11.3.2009 Tuomarinkartanon Kilpatalli Oy, laajennus VE Aa 1:200 4.5.A vaihtoehto 11.3.2009 Tuomarinkartanon Kilpatalli Oy, laajennus VE B 1:200 4.5.B 11.3.2009 Tuomarinkartanon Kilpatalli Oy, laajennus VE C 1:200 4.5.C 11.3.2009 Maneesi, asemapiirros VE A 1:200 Vea 20.11.2008 Maneesi, asemapiirros VE B 1:200 Veb 20.11.2008 Maneesi, pohjapiirros 1:200 20.11.2008 Maneesi, leikkaus ja päätyjulkisivu 1:200 20.11.2008

46 Painetut lähteet: Helsingin kaupunginmuseo. Tuomarinkylän museo. Esite. Helsinki 1995. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosasto. Asemakaavan muutoksen nro 12072 selostus. Kaupunkisuunnittelulautakunta 15.11.2011. Järvinen, K., Kettunen, R., Korpinen, S., Mäkynen, A., Saarivuo, E., Toikkanen, E. Helsingin kaupunki. Tuomarinkylän hevostarhojen valumavesien käsittelyn viitesuunnitelma. Helsinki 2011. Pimenoff, S., Tuomisaari, L., Luontotieto Keiron Oy. Tuomarinkylän kartanon kasvillisuusinventointi. Helsingin kaupungin rakennusviraston julkaisut 2011:6 / Katu- ja puisto-osasto. Perälä, T., Alapeteri, N., Ruoff, E., Maisema-arkkitehtitoimisto Näkymä Oy. Tuomarinkylän kartanoalue. Ympäristöhistoriallinen selvitys. Helsingin kaupungin rakennusviraston julkaisut 2011:7 / Katu- ja puisto-osasto. Muut lähteet: Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen luontotietojärjestelmä http://www.hel.fi/hki/ymk/fi/ymp_rist_n+tila/luonto/ Luontotietojarjestelma%20yleiso Kivenheimo, M., Schnitzler, R. Tuomarinkylän Ratsastuskeskus. Kehittämissuunnitelma. Moniste. Museovirasto. Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. http://www.rky.fi/read/asp/r_default.aspx Oksanen, S. Tuomarinkylän kartanon kasvit. OSMA 1962-63. Suomen Museoliiton vuosikirja. Schnitzler, R. Tuomarinkylän maneesin ja tallien hankesuunnitelma. Tuomarinkylän kartanon niityt - taustaa. Moniste. Tuomarinkylän museo. Esitemoniste. Ympäristöministeriö. Hevostallien ympäristönsuojeluohje 4.11.2003. Ympäristöministeriön moniste 121. Helsinki 2003. Ympäristöministeriö. Hevostallityöryhmän raportti. Helsinki 2008.