Eduskunnan talousvaliokunnalle Helsinki 21.5.2008 Lausunto kuluttajansuojalain muutoksesta HE 32/2008 vp Viestinnän Keskusliitto kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto kuluttajansuojalain muuttamista koskevasta hallituksen esityksestä HE 32/2008 vp ja toteaa asiasta seuraavaa: Pääviestit 1. Hyvää tapaa koskeva kuluttajansuojalain 2 luvun 2 :n säännös on kansallista sääntelyä, jota direktiivi sopimattomista kaupallisista menettelyistä ei edellytä. Eettiset erityisvelvoitteet asettavat Suomessa toimivat yritykset heikompaan asemaan kuin yritykset maissa, joissa tällaisia velvoitteita ei ole. Lisävelvoitteet toimivat direktiivin tarkoitusta harmonisointia vastaan. Niitä ei pitäisi sen vuoksi säätää. 2. Hyvää tapaa koskeva säännös rajoittaa kaupallista sananvapautta ja elinkeinon harjoittamisen vapautta. Täsmällinen ja tarkkarajainen sääntely perusoikeuksia rajoitettaessa on tarpeen. Ehdotettu, nykyistä yksityiskohtaisempi säännös on kuitenkin monelta osin epäselvä ja tulkinnanvarainen. Uusi säännös aiheuttaa enemmän tulkintaongelmia kuin selkiyttää nykytilaa. Tämän vuoksi kannatamme nykyisen hyvää tapaa koskevan yleissäännöksen säilyttämistä. Jos tämä ei perusoikeussyistä ole mahdollista, esitämme säännöksen tarkistamista lausunnossa jäljempänä esitetyllä tavalla. 3. Mainonnan eettisyyttä arvioidaan Mainonnan eettisessä neuvostossa itsesääntelynä. Neuvosto on antanut vuosittain vain muutaman huomautuksen epäeettisestä mainonnasta. Markkinatuomioistuin ei viimeisten viiden vuoden aikana ole antanut yhtään ratkaisua mainonnan hyvän tavan vastaisuuden perusteella. Todellinen tarve esitetylle hyvän tavan sääntelylle on itsesääntelyn ja oikeuskäytännön valossa kyseenalainen. Mielestämme voidaan myös perustellusti kysyä, täyttääkö esitys perusoikeuksien rajoitukselta vaadittavan suhteellisuusedellytyksen eli onko ehdotettu säännös välttämätön. 4. Kritiikkimme hyvää tapaa koskevaa erityissäännöstä vastaan ei tarkoita sitä, että hyväksyisimme epäeettiset markkinointikeinot. Yritys, joka harjoittaa yleisesti hyväksyttyjen yhteiskunnallisten arvojen vastaista markkinointia, ei pitkällä aikavälillä voi menestyä.
2 Direktiivi ei edellytä eettistä sääntelyä Esitetyllä kuluttajansuojalain muutoksella saatetaan kansallisesti voimaan direktiivi sopimattomista kaupallisista menettelyistä (2005/29/EY). Direktiivi on luonteeltaan pääosin täysharmonisoiva ja sen tavoitteena on luoda jäsenvaltioihin yhtenäiset säännökset mainonnasta ja markkinoinnista. Direktiivi sallii tiukemman kansallisen sääntelyn vain rahoitusmarkkinoista ja kiinteästä omaisuudesta. Direktiivi ei edellytä luonteeltaan eettisten säännösten antamista kansallisessa laissa. Kuluttajansuojalain 2 luvun ehdotettua 2 :ää ei siten ole direktiivin nojalla tarpeen säätää. Erot eri maiden laeissa vaikeuttavat yhteisönlaajuisten markkinointikampanjoiden toteuttamista ja aiheuttavat yrityksille ylimääräisiä kustannuksia. Kansallinen lisäsääntely eettisellä perusteella toimii direktiivin tarkoitusta vastaan. Lisäksi se asettaa Suomessa toimivat yritykset heikompaan asemaan kuin yritykset, jotka toimivat sellaisissa maissa, joissa eettistä sääntelyä ei ole annettu. Hyvää tapaa koskeva säännös aiheuttaa oikeudellista epävarmuutta Hyvää tapaa koskeva sääntely kuluttajansuojalaissa rajoittaa kaupallista sananvapautta ja elinkeinon harjoittamisen vapautta. Sääntelyn täsmentämistä perustellaan esityksessä perustuslain vaatimuksilla. Perustuslakivaliokunnan linjausten mukaan perusoikeuksia on mahdollista rajoittaa vain, jos rajoitukset ovat tarkkarajaisia ja täsmällisiä. Ehdotettu hyvää tapaa koskeva erityissäännös on nykyistä yleissäännöstä näennäisesti yksityiskohtaisempi. Mielestämme se ei kuitenkaan tuo riittävää selkeyttä eikä vähennä lain tulkinnanvaraisuutta. Pikemminkin uusi säännös on omiaan johtamaan lisääntyvään epävarmuuteen hyvän tavan tulkinnasta yritysten keskuudessa. Mitä on esimerkiksi hyväksyvä suhtautuminen toimintaan, jossa vaarannetaan terveyttä, yleistä turvallisuutta tai ympäristöä ilman markkinoitavaan hyödykkeeseen liittyvää asiallista perustetta? Asiasta ei anneta perusteluissa yhtään esimerkkiä, joiden valossa hyvän tavan vastaisuutta olisi mahdollista arvioida. Jos esimerkiksi nuori mies kävelee televisiomainoksessa vasten liikennemerkkiä ja loukkaa itsensä ihaillessaan mainostettavaan vaatteeseen pukeutunutta naista, olisiko mainos lain vastainen? Vielä ongelmallisempaa on arvailla, mitä tarkoittaa pyrkimys sivuuttaa vanhempien mahdollisuus toimia täysipainoisesti lapsensa kasvattajina. Jos mainoksessa esimerkiksi isoäiti lohduttaa jalkansa loukannutta lasta tarjoamalla tälle epäterveellisiä herkkuja äidin toruessa vieressä, onko mainos lain vastainen? Sananvapauden kannalta huomautamme, että poliittinen mielipiteenilmaisu sisältyy sananvapauden kovaan ytimeen. Uskonnollista vakaumusta puolestaan turvaa rikoslain 17 luvun 10 :n säännös, joka kriminalisoi uskonrauhan rikkomisen. Kuluttajansuojalakiin ehdotettu säännös uskonnollisen vakaumuksen vastaisesta markkinoinnista on tältä osin päällekkäistä ja tarpeetonta sääntelyä. Ensisijainen ehdotuksemme esityksen parantamiseksi on kuluttajansuojalain 2 :n erityissäännöksen poistaminen ja pitäytyminen nykyiseen hyvän tavan sääntelyyn. Jos tätä ei perusoikeussyistä pidetä mahdollisena, esitämme toissijaisesti 2 :ssä olevien tulkinnanvaraisimpien sanontojen poistamista seuraavasti:
3 Hallituksen esitys 2 Markkinoinnin hyvän tavan vastaisuus Markkinointia pidetään hyvän tavan vastaisena, jos se on selvästi ristiriidassa yleisesti hyväksyttyjen yhteiskunnallisten arvojen kanssa ja erityisesti jos: 1) se loukkaa ihmisarvoa taikka uskonnollista tai poliittista vakaumusta; 2) siinä esiintyy sukupuoleen, ikään, etniseen tai kansalliseen alkuperään, kansalaisuuteen, kieleen, terveydentilaan, vammaisuuteen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai muuhun henkilöön liittyvään seikkaan perustuvaa syrjintää; taikka 3) siinä suhtaudutaan hyväksyvästi toimintaan, jossa vaarannetaan terveyttä, yleistä turvallisuutta tai ympäristöä ilman, että tällaisen toiminnan esittämiseen on markkinoitavaan hyödykkeeseen liittyvää asiallista perustetta. Alaikäisille suunnattua tai alaikäiset yleisesti tavoittavaa markkinointia pidetään hyvän tavan vastaisena erityisesti, jos siinä käytetään hyväksi alaikäisen kokemattomuutta tai herkkäuskoisuutta, jos se on omiaan vaikuttamaan haitallisesti alaikäisen tasapainoiseen kehitykseen tai jos siinä pyritään sivuuttamaan vanhempien mahdollisuus toimia täysipainoisesti lapsensa kasvattajina. Hyvän tavan vastaisuutta arvioitaessa otetaan huomioon markkinoinnin yleisesti tavoittamien alaikäisten ikä ja kehitystaso sekä muut olosuhteet. Viestinnän Keskusliiton esitys 2 Markkinoinnin hyvän tavan vastaisuus Markkinointia pidetään hyvän tavan vastaisena, jos se on selvästi ristiriidassa yleisesti hyväksyttyjen yhteiskunnallisten arvojen kanssa ja erityisesti jos: 1) se loukkaa ihmisarvoa (poist.) taikka; 2) siinä esiintyy sukupuoleen, ikään, etniseen tai kansalliseen alkuperään, kansalaisuuteen, kieleen, terveydentilaan, vammaisuuteen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai muuhun henkilöön liittyvään seikkaan perustuvaa syrjintää. (Poist.) Hyvän tavan vastaisuutta arvioitaessa otetaan huomioon markkinoinnin kohteena olevien alaikäisten ikä ja kehitystaso sekä muut olosuhteet. Hyvää tapaa koskevalle erityissäännökselle ei ole perusteita Keskuskauppakamarin yhteydessä toimiva Mainonnan eettinen neuvosto arvioi mainonnan hyvän tavan mukaisuutta. Neuvoston ratkaisut perustuvat kansainvälisen kauppakamarin ICC:n laajoihin markkinointisääntöihin. Neuvosto antaa vuosittain vain muutaman (5-10) huomautuksen epäeettisestä mainonnasta. Mainonnan kokonaisvolyymiin nähden tämä on todella vähäinen määrä.
4 Markkinatuomioistuimessa hyvän tavan vastainen mainonta on ollut arvioitavana 2000-luvulla vain neljä kertaa. Viimeisten viiden vuoden aikana hyvän tavan vastaisesta mainonnasta ei ole annettu yhtään ratkaisua. (Lähde: www.finlex.fi) Tuomioistuinkäytännön ja Mainonnan eettisen neuvoston lausuntokäytännön pohjalta voidaan todeta, että epäeettinen mainonta on Suomessa äärimmäisen harvinaista. Sananvapauden ja muiden perusoikeuksien rajoittaminen edellyttää, että rajoitukset ovat oikeasuhtaisia ja välttämättömiä hyväksyttävän tarkoituksen saavuttamiseksi. Hallituksen esityksessä ei kerrota sitä, millä perusteella hyvää tapaa koskeva erityissääntely olisi välttämätöntä ja oikeassa suhteessa tavoiteltavaan päämäärään nähden. Perusteluissa todetaan tältä osin vain lakonisesti, että säännökset täyttävät perusoikeutta rajoittavalta sääntelyltä vaadittavat edellytykset. Mielestämme voidaan perustellusti kysyä, täyttääkö esitys perusoikeuksien rajoittamiselta edellytettävän suhteellisuusperiaatteen vaatimukset. Yksittäiset, vuosien takaiset ylilyönnit eivät merkitse kuluttajansuojan vaarantumista siinä laajuudessa, että perusoikeuksia rajoittava sääntely olisi oikeutettua. Esitämme, että talousvaliokunta pyytäisi tältä osin perustuslakivaliokunnan lausunnon. Esityksen perusteluissa (s. 13) todetaan, että hyvää tapaa koskevat säännökset perustuvat markkinaoikeuden vakiintuneen ratkaisukäytännön ohella televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain 23 :n säännöksiin. Mainitut säännökset on annettu EU:n televisiotoimintaa koskevan direktiivin nojalla (89/552/EEC) ja niiden taustana on arvio liikkuvan kuvan painettua kuvaa suuremmasta vaikuttavuudesta ihmismieleen. Näin televisiotoimintaa koskevat erityisrajoitukset laajennetaan yleiseksi sääntelyksi ilman selvitystä todellisesta tarpeesta. Vaikka viestintävälineen vaikuttavuus voidaan esityksen perustelujen mukaan ottaa huomioon hyvän tavan vastaisuutta arvioitaessa, menettely kuitenkin aiheuttaa tarpeetonta oikeudellista epävarmuutta. Yhteenveto Viestinnän Keskusliitto esittää, että hyvää tapaa koskeva kuluttajansuojalain 2 luvun 2 :n erityissäännös poistetaan esityksestä ja hyvän tavan vastainen markkinointi kielletään voimassa olevan 1 :n yleissäännöksen nojalla. Erityissäännös ei ole direktiivin edellyttämä, se on omiaan aiheuttamaan oikeudellista epävarmuutta ja on kyseenalaista, täyttääkö se perusoikeuksien rajoitukselta edellytettävän suhteellisuusperiaatteen vaatimukset. Kriittinen näkemyksemme hyvää tapaa koskevasta erityissäännöksestä ei tarkoita sitä, että hyväksyisimme tai kannattaisimme epäeettisiä markkinointikeinoja. Itsesääntely ja voimassa oleva hyvää tapaa koskeva yleissäännös turvaavat mielestämme riittävästi markkinoinnin eettisyyttä. Yritys, joka harjoittaa yleisesti hyväksyttyjen yhteiskunnallisten arvojen vastaista markkinointia, ei nähdäksemme voi menestyä kiristyvässä kilpailussa pidemmällä aikavälillä. Viestinnän Keskusliitto ry Satu Kangas johtaja, lakiasiat
5 Viestinnän Keskusliitto on joukkoviestintäalan ja graafisen teollisuuden kattojärjestö, joka edistää toimialan yleisiä toimintaedellytyksiä tavoitteenaan turvata monipuoliset joukkoviestintäpalvelut suomalaisille. Viestinnän Keskusliitto edustaa noin 800 yritystä, jotka työllistävät noin 30 000 henkilöä. Edustettujen yritysten osuus joukkoviestintämarkkinoista on noin 80 %. Keskusliiton jäseniä ovat Aikakauslehtien Liitto, Graafinen Teollisuus, Sanomalehtien Liitto, Suomen Kustannusyhdistys, Suomen Radioiden Liitto sekä Suomen Televisioiden Liitto. Lisätietoja lausuntoon liittyen antavat tarvittaessa: Håkan Gabrielsson Satu Kangas Toimitusjohtaja johtaja, lakiasiat hakan.gabrielsson@vkl.fi satu.kangas@vkl.fi puhelin 2287 7304 puhelin 2287 7305 GSM 050-558 1048 GSM 050 433 7250