KUV/6879/48/ EHDOTUS MARKKINOINTIA KOSKEVIEN SÄÄNNÖSTEN UUDISTAMISEKSI Oikeusministeriön työryhmämietintö 2007:11

Transkriptio

1 KUV/6879/48/ Lausunto oikeusministeriölle EHDOTUS MARKKINOINTIA KOSKEVIEN SÄÄNNÖSTEN UUDISTAMISEKSI Oikeusministeriön työryhmämietintö 2007:11 Mietinnössä ehdotetaan uudistettavaksi kuluttajansuojalain 2 luku ja lisäksi ehdotetaan tarkistuksia tiettyihin muihin säännöksiin. Muutoksilla pantaisiin täytäntöön direktiivi sopimattomista kaupallisista menettelyistä 2005/29/EY. Uudistuksen sisällöstä Muutos merkitsee aineellisoikeudellisesti vain vähäistä muutosta nykytilaan. Säännökset menettelyn sopimattomuudesta ja hyvän tavan vastaisuudesta olisivat nykyistä yksityiskohtaisemmat, mutta sisällöllisesti uudet säännökset vastaisivat nykyistä lainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöä. Tämä todetaan myös yleisperusteluosassa ehdotuksessa hallituksen esitykseksi. Yleisperustelujen mukaan säännökset vastaavat pääpiirteissään nykyisin voimassaolevia säännöksiä, mutta ovat huomattavasti yksityiskohtaisemmat. Tarkistusten runsaslukuisuuden vuoksi koko kuluttajansuojalain markkinointia koskeva 2 luku ehdotetaan teknisesti uudistettavaksi. On tärkeää, että myös lopullisessa hallituksen esityksessä selkeästi todetaan nykytilan muuttumattomuus eräitä vähäisiä muutoksia lukuun ottamatta. Teknisten muutosten runsaslukuisuus ja muuttuneet sanamuodot saattavat helposti antaa virheellisen vaikutelman siitä, että myös sisällölliset muutokset ovat olennaisia. Sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin sisältö vastaa kuitenkin erittäin hyvin nykyistä sääntelyämme ja lainsäädännön jo vakiintunutta tulkintaa oikeuskäytännössämme. Nykyinen oikeuskäytäntö pysyy lähtökohtaisesti edelleen voimassa, samoin kuin kuluttaja-asiamiehen ratkaisukäytännössä tehdyt linjaukset sekä markkinaoikeuden ja korkeimman oikeuden ratkaisut. Muutoksena nykytilaan kuluttajansuojalain 2 luvun soveltamisala kuitenkin laajentuisi koskemaan myös menettelyä asiakassuhteessa. Kuluttajansuojalain 2 luku on aikaisemmin koskenut vain markkinointia eli kuluttajalle ennen sopimuksen solmimista annettavia tietoja ja muuta menettelyä. Direktiivin soveltamisalaa koskevan 3 artiklan mukaan direktiivi koskee elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisiä sopimattomia kaupallisia menettelyjä ennen tuotetta koskevaa liiketointa ja sen jälkeen. Käytännössä ero nykytilaan ei ole suuri, koska kuluttaja-asiamiehen toiminta koskee nykyisinkin liiketoiminnan jälkeistä aikaa kohtuuttomien sopimusehtojen valvonnassa. Kuluttajansuojalain 2 luvun soveltamisalan laajentuminen koskemaan koko asiakassuhdetta merkitsee kuitenkin sitä, että 2 lukua voidaan soveltaa myös esimerkiksi perinnässä käytettävään menettelyyn. Sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin 2 artiklan d- kohdan mukaan kaupallisella menettelyllä tarkoitetaan mm. elinkeinonharjoittajan tointa, käyttäytymistä tai edustamista. Myös komission direktiivistä laatimassa esitteessä on perintää koskeva esimerkki. Esimerkin mukaan direktiiviä sovellettaisiin mm. tapaukseen, jossa kyse olisi 8 artiklan mukaisesta sopimattomasta vaikuttamisesta. Esimerkki koskee tapausta, jossa myyjä lupaa järjestellä kuluttajan myyjälle

2 2 entuudestaan olevan velan, jos kuluttaja ostaa uuden tuotteen. Ehdotuksesta hallituksen esitykseksi ei ilmene uuden lainsäädännön soveltuminen myös perintään. Direktiivillä ei rajoiteta mahdollista direktiiviä tiukempaa kansallista sääntelyä. Direktiivin 3 artiklan 8.-kohdan mukaan direktiivillä ei rajoiteta toimilupajärjestelmiä koskevia edellytyksiä, hyvää ammattitapaa koskevia sääntöjä tai muita säänneltyjä ammatteja koskevia erityissääntöjä. Hyvää tapaa koskevasta sääntelystä Kuluttajansuojalakiin ehdotetaan nykyisen hyvää tapaa koskevan pykälän ohella lisättäväksi uusi säännös, jossa kuvataan markkinoinnin hyvän tapaa arvioitaessa huomioon otettavia seikkoja. Nykyisen säännöksen täsmentäminen on tarpeellista, koska perusoikeuksia rajoittavien säännösten tulee olla tarkkarajaisia ja täsmällisiä. Hyvää tapaa koskeva sääntely rajoittaa perusoikeuksista sananvapauden käyttöä markkinoinnissa sekä elinkeinonharjoittamisen vapautta. Hyvän tavan sääntely on puhtaasti kansallinen asia, jota direktiivi sopimattomista kaupallisista menettelyistä ei lainkaan koske. Koska kyse on direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jäävästä asiasta, kansallinen sääntely ei ole ristiriidassa direktiivin kanssa. Ehdotettu uusi hyvää tapaa koskeva kuluttajansuojalain 2 luvun 2 ei muuttaisi jo vakiintunutta oikeustilaa. Ehdotetussa säännöksessä erityisesti kuvattavat arviointiperusteet koskevat yhteiskunnassa yleisesti hyväksyttyjä arvoja, joiden kanssa selvästi ristiriidassa oleva markkinointi on hyvän tavan vastaista. Yleisesti hyväksytyt yhteiskunnalliset arvot ilmenevät lainsäädännössä suojeltavista oikeushyvistä. Ihmisarvon kunnioittaminen, uskonnon, mielipiteiden ja vakaumuksen yhdenvertaisuus on suojattu mm. Suomen perustuslaissa, Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja ihmisoikeussopimuksissa. Säännöksen syrjintää koskevat kriteerit ovat samat kuin perustuslaissa ja yhdenvertaisuuslaissa. Hyvän tavan vastaista on myös markkinointi, jossa vaarannetaan terveyttä, yleistä turvallisuutta tai ympäristöä. Kaikki edellä mainitut arviointiperusteet ovat lainsäädännössä nimenomaisesti suojattuja oikeushyviä. Lisäksi uudessa pykälässä olisi momentti alaikäisiin kohdistuvasta markkinoinnista. Säännöksen lähtökohtana periaate, jonka mukaan alaikäisiin kohdistuvaa markkinointia arvioidaan muuta markkinointia tiukemmin. Alaikäisiä markkinoinnin kohteena tulee erityisesti suojella, koska heidän kasvunsa yhteiskunnan täysivaltaisiksi jäseniksi on vielä kesken eivätkä he kehitystasonsa vuoksi kykene käsittelemään markkinointia samalla tavoin kuin aikuiset. Alaikäisten suojelun tarve koskee myös alaikäiset yleisesti tavoittaa markkinointia. Markkinointi julkisessa tilassa, kuten esimerkiksi ulkomainonta kadun varsilla, edellyttää sen arvioimista, onko tila sellainen, jossa alaikäiset yleisesti liikkuvat. Alaikäisten erityinen suojeluntarve tulee ilmi muuallakin lainsäädännössä ja YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan viranomaisten on kaikissa lasta koskevissa toimenpiteissään ja päätöksissään arvioitava niiden vaikutukset lapseen ja otettava huomioon lapsen etu. Sopimuksen mukaan vanhemmilla ja huoltajilla on ensisijainen vastuu lapsensa huolenpidosta ja kasvatuksesta. Tähän tehtävään vanhemmilla on oikeus saada tukea, ohjausta ja neuvontaa. Myös markkinatuomioistuimen lukuisissa ratkaisuissa alaikäisten erityisasema on jo vakiintuneesti otettu huomioon. Alaikäisiin kohdistuvaa markkinointia koskevat tavanomaista tiukemmat arviointiperusteet eivät ole vain kansallinen ilmiö. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa on rajoitettu lapsille suunnattavaa epäterveellisten elintarvikkeiden markkinointia. Iso-Britanniassa mediaa valvova Ofcom on kieltänyt epäterveellisten elintarvikkeiden markkinoinnin lasten ohjelmien yhteydessä, elokuvateattereissa esitettävissä mainoksissa, nettimainonnassa, julisteissa, painetussa

3 3 mainonnassa jne. Myös Yhdysvalloissa on käyty keskustelua lapsiin kohdistuvan epäterveellisten elintarvikkeiden markkinoinnin rajoittamisesta alaikäisten ylipaino ongelmien vähentämiseksi. Federal Trade Commission on käynnistänyt markkinaselvityksen, jossa kartoitetaan lapsille suuntautuvassa elintarvikemarkkinoinnissa esiintyviä väitteitä. Selvityksen on ennakoitu johtavan lainsäädäntöaloitteeseen. Työryhmän mietintöön liittyy myös eriävä mielipide, jossa käsitellään mm. ehdotettua hyvää tapaa koskevaa sääntelyä. Eriävässä mielipiteessä todetaan ettei työryhmätyön aikana ole tuotu esiin näyttöä kuluttajansuojaintressistä, joka olisi perusteena säännökselle ja ehdotetaan uuden hyvää tapaa koskevan 2 :n poistamista lopullisesta lakiesityksestä. Eriävän mielipiteen mukaan nykyinen sääntely on riittävää eikä 2 :n hyvän tavan sisältöä nykyistä yksityiskohtaisemmin ilmentäviä säännöksiä tarvita. Katsomme, että tarve ehdotetulle säännökselle on selvästi olemassa. Vaikka markkinoinnin hyvää tapaa koskevat arviointikriteerit ovat jo pitkään olleet vakiintuneet, markkinoilla esiintyy edelleen hyvän tavan vastaista markkinointia niin pienten kuin suurtenkin elinkeinonharjoittajien lukuun. Tarve nykyistä täsmällisemmälle sääntelylle on siis selvästi olemassa. Kuluttaja-asiamies on valvontatoiminnassaan myös aivan viime vuosina joutunut usein huomauttamaan elinkeinonharjoittajia hyvän tavan vastaisesta markkinoinnista. Huomautukset ovat koskeneet mm. vaarallisten tilanteiden esittämistä, väkivallan käyttöä, naissukupuolen syrjintää, ihmisarvon loukkaamista, yleisen lainkuuliaisuuden kyseenalaistamista, jne. Esimerkiksi miehille suunnatun deodorantti mainoksen on katsottu olevan hyvän tavan vastainen, kun mainoksessa naiset esitys kokonaisuutena arvioiden esineellistettiin sekä esitettiin tahdottomina ja ohjailtavina. Ihmisarvoa taas loukkasi automainos, jossa ulkotöitä tehneen miehen alla olevat tikapuut kaatuivat ja mies jäi roikkumaan talon seinustalle ollen vaarassa pudota. Paikalle kiirehtii nainen, joka siirtää miehen alla olevan auton pois turvaan mahdollisilta putoamisen aiheuttamilta kolhuilta. Elinkeinonharjoittajien kanssa huomautusten johdosta käydyissä neuvotteluissa on yleensä päästy sovintoon lainvastaisen markkinoinnin lopettamisesta, mutta osa tapauksista on jouduttu viemään markkinaoikeuteen. Viimeksi tänä syksynä elinkeinonharjoittaja ei kuluttaja-asiamiehen vaatimuksista huolimatta kokonaan lopettanut markkinointia, jossa kyseenalaistettiin yleinen lainkuuliaisuus lupaamalla maksaa matkapuhelimeen puhumisesta ajonaikana määrätyt rikesakot kuluttajan puolesta. Aikaisempia markkinatuomioistuimen ratkaisuja hyvästä tavasta, jossa kantajana on ollut kuluttajaasiamies ovat MT:1984:5 väkivallan käyttö elokuvamainonnassa, MT:1994:7 ja MT 2001:6 naista halventava mainos. Lisäksi tapaus MT:1995:6, jossa kuluttaja-asiamies katsoi käytettävän sodan ja väkivallan pelkoa yrityskuvamainonnassa hyvän tavan vastaisella tavalla. Markkinaoikeus ei pitänyt mainontaa lainvastaisena. Mietintöön liitetyssä eriävässä mielipiteessä viitataan Mainonnan eettisen neuvoston toimintaan. Tässä yhteydessä on syytä huomata erot Mainonnan eettisen neuvoston ja kuluttaja-asiamiehen lainvalvontatoimenpiteiden välillä. Mainonnan eettinen neuvosto ei anna lausuntoja mainonnan lainvastaisuudesta vaan se antaa lausuntoja mainonnan eettisyydestä elinkeinoelämän itsesääntelyn pohjalta. Mainonnan eettisen neuvoston lausuntojen noudattaminen perustuu elinkeinonharjoittajien vapaaehtoisuuteen eikä neuvostolla ole käytössään keinoja, joilla lausuntojen noudattamiseen voitaisiin tarvittaessa velvoittaa. Kuluttaja-asiamies valvoo lainsäädännön noudattamista ja tulkitsee hyvää tapaa koskevilla linjauksillaan lainsäädäntöä. Kuluttaja-asiamiehellä on viranomaisena käytössään lainsäädännössä annetut keinot ja toimivalta hyvän tavan vastaisen markkinoinnin lopettamiseksi viime kädessä viemällä asia markkinaoikeuteen. Kuluttaja-asiamiehen toiminta suuntautuu tulevaisuuteen ja

4 4 toimenpiteiden ensisijaisena tarkoituksena on estää vastaava hyvää tapaa loukkaavan markkinoinnin toistuminen. Eriävässä mielipiteessä pidetään ehdotetun 2 :n 1 momentin rinnastamista televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain 23 :ään lähtökohdiltaan ongelmallisena, koska televisiotoiminnassa käytetään liikkuvaa kuvaa. Molemmat em. säännökset koskevat yleisiä eettisiä periaatteita kuten ihmisarvon kunnioittamista ja syrjinnän kieltoa eivätkä ne siten ole sidoksissa viestintävälineen ominaisuuksiin. Viestintävälineen ominaisuudet tulevat kuitenkin huomioon otetuiksi arvioitaessa markkinoinnin hyvää tapaa, koska arviointi perustuu aina kokonaisvaikutelmaan. Eriävässä mielipiteessä pidetään ilmaisua selvästi ristiriidassa yleisesti hyväksyttyjen yhteiskunnallisten arvojen kanssa liian epätäsmällisenä ja vaikeasti tulkittavana. Tällainen joustava normi on kuitenkin tarpeellinen, koska yhteiskunnalliset arvot voivat muuttua ajan myötä. Kuluttajansuojalain 2 luvussa on aikaisemminkin käytetty joustavia yleislausekkeita, jotta markkinoiden uusiin ilmiöihin voidaan tarvittaessa puuttua ilman lainsäädännön muutoksia. Etukäteen on mahdotonta täsmentää kaikkia niitä tilanteita, joissa säännökset voivat tulla sovellettaviksi. Säännöstä täydentävät kuitenkin hallituksen esityksen perustelut sekä markkinatuomioistuimen ja markkinaoikeuden ratkaisukäytäntö. Säännöksen tulkinnanvaraisuutta vähentävät myös säännöksessä täsmennetyt oikeushyvät, joiden loukkaamista pidetään erityisesti hyvän tavan vastaisena. Hyvän tavan vastaista on markkinointi, joka on selkeästi ristiriidassa lainsäädännössä suojeltujen oikeushyvien kanssa. Tulkinnanvaraisuuden elinkeinonharjoittajille aiheuttamia ongelmia on omiaan vähentämään myös se, että kuluttajaasiamiehen tulee aina valvontatoiminnassaan pyrkiä ensisijaisesti tulevaisuuteen suuntautuvaan neuvotteluratkaisuun. Lisäksi mahdolliset uudet hyvää tapaa koskevat linjaukset tiedotetaan mahdollisimman tehokkaasti elinkeinoelämälle. Eriävässä mielipiteessä pidetään myös ilmaisua pyrkimys sivuuttaa vanhempien mahdollisuus toimia täysipainoisesti lastensa kasvattajina liian epätäsmällisenä. Em. sanamuodolla ilmennetään kuitenkin jo vakiintunutta kuluttajansuojalain tulkintaa ja markkinatuomioistuimen ratkaisukäytäntöä. Esimerkiksi seuraavat ratkaisut, joissa kuluttaja-asiamies on kantajana, koskevat vanhempien oikeutta päättää heidän lapsiinsa kohdistuvista markkinointitoimenpiteistä; MT:1980:13 (mm. markkinointitilaisuus päiväkodissa tiedottamatta etukäteen vanhemmille), MT:1981:9 (opettajat jakoivat koululaisille lehden näytenumeron ja tilauslipukkeen), MAO:80:03 (matkapuhelinliittymän markkinointi lähettämällä sim-kortti kotiin alaikäisen nimellä ilman tilausta ja varmistumatta etukäteen huoltajan suostumuksesta). Säännöksen ennakoitavuutta lisää myös se, että vastaava periaate on jo pitkään ollut mm. televisio- ja radiolain alaikäisten suojelua koskevan 25 :n tarkoituksena. Televisio- ja radiolain yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan mm. Mainonta ei saa asettaa vanhempien päätösvaltaa kyseenalaiseksi eikä antaa lapselle väärää käsitystä hänen omasta toimivallastaan. Tärkeät ostopäätökset tekee lapsen holhooja. Eriävässä mielipiteessä pidetään liiallisena sananvapauden rajoittamisena myös sitä, että poliittista vakaumusta loukkaava markkinointi olisi hyvän tavan vastaista. Kyse on kuitenkin sananvapauden rajoittamisesta vain silloin, kun viestinnän tarkoituksena on kulutushyödykkeiden markkinointi. Säännöstä ei siis sovelleta, eikä sitä tulisikaan soveltaa, vaalimainontaan tai muuhun poliittiseen kampanjointiin. Kulutushyödykkeiden menekin lisäämiseksi ei kuitenkaan tule käyttää kenenkään vakaumuksen, poliittinen vakaumus mukaan lukien, loukkaamista.

5 5 Eriävässä mielipiteessä katsotaan myös, että kuluttajansuojalakiin ehdotetut säännökset uskonnollista vakaumusta loukkaavasta markkinoinnista ja säännös hyvän tavan vastaisesta syrjinnästä, ovat tarpeettomia, koska uskonrauhan rikkominen ja syrjintä on kriminalisoitu. Rikosoikeudellisen vastuun edellytyksenä on tahallisuus tai tuottamus. Pääsääntöisesti rangaistukseen voidaan tuomita vain tahallisesta teosta. Käytäntö markkinointirikosasioissa on osoittanut, että syytteitä kuluttajansuojaasioissa nostetaan erittäin harvoin. Pääasiallisena syynä tähän on tahallisuuden puuttuminen ja vaikeudet tahallisuuteen liittyvän näytön hankkimisessa. Kuluttajansuojalain avulla voidaan puuttua lain vastaiseen markkinointiin siitä riippumatta, onko markkinoinnin hyvän tavan vastaisuus tahallista. Lisäksi kuluttajansuojalain mukaiset toimenpiteet suuntautuvat tulevaisuuteen eli niiden tärkeimpänä tehtävänä on estää vastaavan markkinoinnin toistuminen. Vain kuluttaja-asiamiehellä on toimivalta puuttua syrjivään markkinointiin. Vähemmistövaltuutettu ei ole toimivaltainen viranomainen mainonnan osalta. Ehdotetut säännökset ovat näin ollen tarpeellisia. Kuluttaja-asiamiehen keinovalikoimasta Sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevassa direktiivissä edellytetään jäsenvaltioiden huolehtivan siitä, että käytettävissä on riittävät ja tehokkaat keinot sopimattomien menettelyjen torjumiseksi. Kuten työryhmälle annetussa lausumassa todetaan kuluttaja-asiamiehen käytössä olevat valvontakeinot eivät kaikissa tilanteissa ole riittävän tehokkaita ja uusien keinojen käyttöönottoa tulisi selvittää. Jos neuvottelut elinkeinonharjoittajan kanssa lainvastaisen markkinoinnin tai kohtuuttomien sopimusehtojen käytön lopettamiseksi eivät johda tulokseen, kuluttaja-asiamies voi joko määrätä kiellon tai saattaa asian markkinaoikeuden käsiteltäväksi. Kuluttaja-asiamiehen määräämä kielto kuitenkin raukeaa, jos elinkeinoharjoittaja ilmoittaa vastustavansa sitä. Kun kieltoa on vastustettu, kuluttaja-asiamiehen ainoaksi vaihtoehdoksi jää viedä asia markkinaoikeuteen. Usean kuluttajaasiamiehen valvontatoimintaan rinnastettavan viranomaisen valvontakeinot ovat tehokkaammat mm. siten, että pelkkä elinkeinoharjoittajan ilmoitus kiellon vastustamisesta ei saa kieltoa raukeamaan. Elinkeinonharjoittajan, joka vastustaa kieltoa, on saatettava asia markkinaoikeuden käsiteltäväksi. Myös lääninhallitusten kuluttajansuojalain valvonnassa määräämät kiellot jäävät voimaan ellei elinkeinonharjoittaja saata asiaa markkinaoikeuden käsiteltäväksi. Kuluttaja-asiamiehen keinovalikoima soveltuu parhaiten tapauksiin, joissa kyse on ennakkoratkaisun hakemisesta lainsäädännön tulkintaan. Sen sijaan menettely ei ole tarkoituksenmukainen selvissä lainrikkomustapauksissa, joissa on olemassa vakiintunut ratkaisukäytäntö. Menettelyn hitauden ja monivaiheisuuden vuoksi lainrikkomus voi jatkua pitkään ja aiheuttaa vahinkoa sekä kuluttajille että lainsäädäntöä noudattaville kilpailijoille. Lisäksi olisi syytä selvittää markkinahäiriömaksun käyttöön ottamista selvissä lainrikkomustapauksissa. Markkinahäiriömaksu on tällä hetkellä kuluttajansuoja-asioissa käytössä mm. Ruotsissa ja Norjan uutta markkinointilakia koskevassa mietinnössä esitetään säännöstä rikkomusmaksusta. Suomessa lainsäädännön rikkomisesta voi olla seurauksena uhkasakolla vahvistettu kielto toistaa menettelyä tulevaisuudessa. Seuraus ei kaikissa tapauksissa ole riittävän ennaltaehkäisevä. Kuluttajansuojalakia rikotaan markkinoilla jatkuvasti eikä valtaosassa tapauksista koskaan aseteta uhkasakolla vahvistettua kieltoa. Silloinkin kun kielto on asetettu lainvastaista menettelyä voi jatkaa seuraamuksitta uhkasakon maksuunpanoon asti. Kuluttaja-asiamiehen on haettava maksuunpanoa markkinaoikeudelta.

6 6 Kuluttajansuojalain noudattamista ei valvota riittävän laaja-alaisesti aluetasolla eikä paikallistason valvontaa ole lainkaan. Kuluttajaneuvonnan uudelleenorganisointia pohtivan työryhmän väliraportissa 1 ehdotetaan kuluttajaneuvonnan tehtävien pysymistä entisellään. Kuluttajaneuvonta voisi jatkossakin pyynnöstä avustaa muita kuluttajaviranomaisia, kuten kuluttaja-asiamiestä markkinoinnin ja sopimusehtojen valvonnassa. Alueellisesti lääninhallituksille kuuluu tiettyjä kuluttajansuojan tarkastusja valvontatehtäviä, jotka koskevat mm. kiinteistö- ja vuokranvälitystä, hintamerkintöjä sekä kulutusluottoja. Kuluttajaneuvonnan ja lääninhallitusten nykyiset tehtävät eivät takaa riittävää paikallistason valvontaa. Lääninhallitusten ja kuluttajaneuvojien toimivaltuuksia tulisi nykyisestä laajentaa. Tehokkaalle alue- ja paikallistason valvonnalle on suuri tarve, koska ilmoitukset kuluttajaasiamiehelle ovat viime vuosina jatkuvasti kasvaneet. Suuri osa etenkin pienten ja keskisuurten yritysten lainrikkomuksista, esimerkiksi kuluttajansuojalain vastaisista markkinointikampanjoista, ovat alueellisia ja ne olisi mahdollista saada tehokkaasti loppumaan paikallisvalvonnalla. Kuluttaja-asiamiehen toimivaltaa koskevan sääntelyn läpinäkyvyys Kuluttaja-asiamiehen toimivaltaa ei ole kaikilta osin säännelty riittävän selkeästi. Lainsäädäntöön tulisi tehdä teknisiä tarkistuksia sääntelyn ymmärrettävyyden ja läpinäkyvyyden parantamiseksi. Kuluttajaasiamiehellä on toimivalta valvoa yleisesti kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välisiä kohtuuttomia sopimusehtoja toimialasta riippumatta. Kuluttajaviranomaisten yhteistyötä koskevan asetuksen (EY) N:o 2006/2004 osalta Kuluttajavirasto/kuluttaja-asiamies on nimetty toimivaltaiseksi viranomaiseksi valvomaan kaikkia asetuksen liitteessä nimettyjä direktiivejä ja ylivarausasetusta. Asetuksen liitteessä nimetään kaikkiaan 15 EY-säännöstä kuten mm. kulutustavaran kauppaa, pakettimatkoja, aikaosuussopimuksia ja sähköistä kauppaa koskevat direktiivit. Vaikka kuluttaja-asiamiehellä on voimassa olevan kuluttajansuojalain 2 luvun 10 :n perusteella laaja yleistoimivalta markkinoinnin valvonnassa ja kuluttajansuojalain 3 luvun 4 :n nojalla sopimusehtojen valvonnassa, toimivalta olisi informaatiosyistä syytä todeta myös muualla kuluttajansuojalaissa. Esimerkiksi kuluttaja-asiamiehen valvoessa autokaupan yleisiä sopimusehtoja toimivallan osalta on viitattava kuluttajansuolain 3 luvun 1 ja 4 :iin, vaikka autokaupan sopimusehtoja koskee kuluttajansuojalain kuluttajakauppaa sääntelevä 5 luku. Samoin esimerkiksi valvottaessa etäkauppaa kuluttajansuojalain 6 luvun säännösten osalta, toimivallan osalta on viitattava kuluttajansuojalain 3 lukuun. Valvottavien kannalta järjestelmä on omiaan aiheuttamaan epäselvyyttä kuluttaja-asiamiehen toimivallan laajuudesta. Erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten kannalta lainsäädännön tulisi olla nykyistä läpinäkyvämpää. Mietintöön liitetystä lausumasta Olisi tärkeää, että kuluttajansuojaan liittyvät ongelmat, joita työryhmälle osoitettu lausuma koskee, tarkemmin selvitettäisiin. Nykyinen puhelinmyyntiä, kotimyyntiä ja osoitteetonta suoramarkkinointia koskeva sääntely on jo pitkään ollut kuluttajien kannalta riittämätöntä. Julkisten palveluiden osalta viime vuosina tapahtunut palvelumallien uudistuminen on puolestaan luonut tarpeen kuluttajansuojasäännösten soveltamisesta myös näihin. Tanskan markkinointilakia sovelletaan myös julkiseen toimintaan siltä osin kuin hyödykkeitä tarjotaan markkinaehtoisesti. 1 Eräiden tehtävien organisointi valtion paikallishallinnossa: Työryhmän väliraportti

7 7