Tehokas hallinto ja yritysten oikeussuoja

Transkriptio

1

2 Tehokas hallinto ja yritysten oikeussuoja Elinkeinoelämän keskusliitto EK Tehokas hallinto ja yritysten oikeussuoja 1

3 Sisältö Johdanto 3 Summary 4 1. Mitä on parempi sääntely EK:n selvityksen tavoitteet Kyselyn rakenne Tarkastelun taustalla myös Parsa-hankkeen suositukset 6 2. Taustatietoja vastaajista 7 3. Mitä yritykset odottavat hyvältä viranomaistoiminnalta Verottaja, työvoimatoimisto ja PRH yritysten yleisimmät asiointipisteet Yleisin tyytymättömyyden aihe yritysvaikutusten huono huomiointi Parhaat käytännöt PRH:lla ympäristöhallinnolla eniten kehitettävää Yksittäisiä esimerkkejä viranomaistoiminnan kehittämiskohteista Mitä yritykset odottavat hyvältä lainsäädännöltä Hankalimmat lainsäädäntöalueet Säännösten vaikeaselkoisuus ja määrä yleisimpiä ongelmia Ongelmat yleisimmillä lainsäädäntölohkoilla Muita yritysten toimintaympäristöön liittyviä kysymyksiä Tuomioistuinlaitoksen toiminta Yleiskuva myönteinen hitaus ongelma Oikeuspalvelut paremmin saataville markkinaoikeudesta kilpailu- ja IPR-tuomioistuin Johtopäätökset 27 2 Tehokas hallinto ja yritysten oikeussuoja Elinkeinoelämän keskusliitto EK

4 Johdanto Yrityksiä koskeva sääntely on entistä laajempaa ja yksityiskohtaisempaa. Tähän ovat johtaneet kansalliset tarpeet, EU-lainsäädäntö ja myös kansainvälisten sopimusten lisääntyminen. Etenkin kansainvälistä liiketoimintaa harjoittavat yritykset miettivät jatkuvasti, missä niiden kannattaa harjoittaa toimintaansa. Houkuttavimpia yrityksille ovat valtiot, jotka tarjoavat parhaimmat toimintaedellytykset. Yritystoiminnan nopea kansainvälistyminen on merkinnyt valtioille sääntelykilpailua houkuttelevan toimintaympäristön luomiseksi. Myös Suomen on mietittävä, miten hyvän toimintaympäristön se kykenee tarjoamaan maassa toimiville yrityksille. Hallinnon ja oikeudenkäytön tehokkuutta mitataan laajasti myös kansainvälisissä toimintaympäristöarvioissa. Suomen toimintaympäristö on arvioitu sinänsä kärkitasolle, vaikka talouden suorituskyky heikoksi. * EK käynnisti vuoden 2007 alussa projektin, jolla pyritään edistämään elinkeinoelämän, viranomaisten ja oikeuslaitoksen vuorovaikutusta. Tarkoituksena oli kartoittaa ja poistaa esteitä tai menettelyitä, jotka vaikeuttavat yritystoimintaa. Hankkeella haluttiin tuoda keskusteluun nimenomaan yritysten omia näkemyksiä siitä, kuinka niitä koskevaa sääntely-ympäristöä tulisi kehittää. Tietoa ongelma-alueiden kartoittamiseksi ja toimenpide-ehdotusten laatimiseksi on kerätty yhteistyössä EK:n sektoreiden, jäsenliittojen ja muiden yhteistyötahojen kanssa. Jäsenyritysten näkemyksiä kartoitettiin keväällä 2007 tehdyllä kyselyllä. Tarkoitus on ollut hahmottaa, miten yrityksiä ympäröivää lainsäädäntöä tulee kehittää tulevaisuudessa sekä arvioida keinoja yritysten oikeusvarmuuden lisäämiseksi. Projektin kuluessa on pyritty myös laatimaan konkreettisia ehdotuksia siitä, miten yritysten havaitsemia käytännön epäkohtia tulisi korjata. Hankkeen perusteella voidaan tehdä se johtopäätös, että yritykset haluavat yksinkertaistaa toimintaympäristöään ja vähentää sääntelyä. Elinkeinoelämän ja hallinnon välille tulee luoda pysyvä mekanismi, jolla tuotetaan riittävästi konkretisoivaa sekä yleistävää keskustelua yritysten hankaliksi kokemista sääntelyalueista ja yleisimmistä ongelmista. Yrityksille oleellisia kysymyksiä ovat, voidaanko sääntelyä yksinkertaistaa, ja mitkä ovat velvoitteiden yrityksille aiheuttamat kustannukset. Yritysten sääntelykierre tulee pysäyttää systemaattisilla kustannus- ja hyötyanalyyseilla sekä kiinnittämällä huomiota vaihtoehtoisten sääntelymenetelmien käyttöön. Parempaan sääntelyyn ja yritysvaikutusten arviointiin tulee panostaa riittävästi, vaikka myös näillä on kustannuksensa. Projektin johtoryhmän puheenjohtajana toimi Jukka Ahtela (EK), EK:n sektoriryhmän puheenjohtajana Max Oker-Blom (Oy Karl Fazer Ab) ja projektivastaavana Anna Lundén (EK). Tiedustelun teknisestä toteutuksesta vastasi asiantuntija Juhapekka Suutarinen (EK). Johtoryhmän jäseninä toimivat Anne Leppälä-Nilsson (Kesko Oyj), Jyrki Kurkinen (Stora Enso Oyj), Merja Karhapää (Sanoma-WSOY Oyj), Heimo Aho (SKS-tekniikka Oy), Aarno Salminen (Kemira Oyj), Jouko Lonka (TietoEnator Oyj) ja Tytti Peltonen (EK). Lokakuussa 2007 Jukka Ahtela Max Oker-Blom Anna Lundén Anne Leppälä-Nilsson Jyrki Kurkinen Merja Karhapää Heimo Aho Aarno Salminen Jouko Lonka Tytti Peltonen * World Economic Forum (WEF) , Institute for Managament Development (IMD) Elinkeinoelämän keskusliitto EK Tehokas hallinto ja yritysten oikeussuoja 3

5 Summary Regulations concerning businesses are increasingly comprehensive and more detailed as a result of national requirements, EU legislation and the increase in international agreements. At the beginning of 2007, the Confederation of Finnish Industries EK launched a project aimed at enhancing interaction between trade and industry, the authorities and the judiciary. The objective was to identify and eliminate barriers or practices that hinder business activity. Information to identify problem areas and prepare proposals has been compiled in cooperation with EK, branch associations and partners of EK. The views of the member companies were surveyed through a questionnaire conducted in spring The aim has been to plan how the legislation surrounding companies should be developed in the future. Another objective of the project has been to formulate proposals on how to remedy the practical shortcomings identified by companies. Based on the project it can be concluded that companies want to reduce regulation and streamline their operating environment. A permanent mechanism between business and administration should be established to maintain a dialogue on regulatory areas deemed problematic by companies. Primary issues for companies are whether regulations can be simplified and what are the costs to companies arising from obligations. The spiralling regulation affecting companies should be halted through systematic cost and benefit analyses and by devoting more attention to the use of alternative regulatory methods. Effort should be spent on better regulation and on assessing the impacts on business, even though these, too, incur costs. 4 Tehokas hallinto ja yritysten oikeussuoja Elinkeinoelämän keskusliitto EK

6 1. Mitä on parempi sääntely Yritysten on vaikea soveltaa niitä sitovaa lainsäädäntöä, elleivät säännökset ole sisällöltään riittävän selkeästi laadittuja. Paremmalla sääntelyllä tarkoitetaan lainsäädännön etukäteistä suunnittelua, vaikutusten arviointia ja yritysten hallintorasituksen keventämistä. Lainsäädännön yksinkertaistamiseen ja esteiden poistamiseen liittyvät vaatimukset ovat voimakkaasti lisääntyneet. Yrityksiä sitovat yleislainsäädännön lisäksi myös erityislainsäädännön määräykset. Säännökset voivat olla keskenään jopa ristiriitaisia. Kuluttaja-asiamies voi esimerkiksi vaatia varmistamaan, ettei alaikäiselle myydä verkosta tuotteita tai palveluita. Tietosuojavaltuutettu taas edellyttää, ettei tällaisia tietoja saa hankkia ja säilyttää. Koska ristiriitaiset säännökset aiheuttavat tarpeetonta epävarmuutta, niitä tulee karsia määrätietoisesti. Valtioneuvoston kanslia asetti Parsa-hankkeen eli Paremman sääntelyn ohjelman vuonna 2005 elinkeinoelämän järjestöjen aloitteen pohjalta. Työryhmä luovutti elokuussa 2006 toimintasuosituksensa. Suomessa säädösympäristö on työryhmän mukaan kehittymässä sääntelykierteen tilaan. Tämä johtaa siihen, että lainsäädännön tehokkuus vähenee, eikä se ole enää hallittavissa. * Suomen säädösvalmistelun keskeisimpiä ongelmia on OECD:n mukaan ollut myös se, että lainsäädännön valmistelu ei ole riittävän suunnitelmallista. Parempi sääntely (Better Regulation) on myös keskeinen EU-teema. Vuonna 2005 komissio vahvisti sääntelyn yksinkertaistamisen ja laadun parantamisen erääksi EU:n ensisijaisista toimista. Tavoitteena on kumota, muuttaa tai laatia uudelleen säännöksiä. Komissio antoi vuonna 2006 tiedonannon paremman sääntelyn strategisista linjauksista ja julkaisi vuoden 2007 alussa hallinnollisen taakan keventämistä koskevan toimintasuunnitelman. EU:n tavoitteena on keventää jäsenvaltioiden hallinnollista rasitetta 25 prosentilla vuoteen 2012 mennessä. Komissio arvioi, että byrokratian aiheuttamat kustannukset ovat keskimäärin 3,5 prosenttia EU-maiden bruttokansantuotteesta, Suomen osalta tosin vähemmän eli 1,5 prosenttia. Hallintorasituksen vähentäminen 25 prosentilla voisi johtaa komission arvion mukaan EU-maiden BKT:n 1,6 prosentin eli noin 150 miljardin euron kasvuun.** Jäsenmaiden on julkaistava omat kansalliset yksinkertaistamisohjelmansa vuoden 2008 syksyyn mennessä. Pääministeri Matti Vanhasen toisen hallituksen ohjelmassa on sitouduttu toteuttamaan paremman sääntelyn toimintaohjelma sekä laatimaan hallituskauden merkittävimmät lainsäädäntöhankkeet sisältävä lainsäädäntösuunnitelma.*** Myös säädösten yritysvaikutusten arviointijärjestelmää (SÄVY) on päätetty jatkaa. Sääntelyn kehittämistoimia on vireillä useissa EU:n jäsenmaissa. On tärkeää, että EU:n yksinkertaistamishankkeissa saadaan aikaan konkreettisia tuloksia. Myös Suomessa lakeja tulee yksinkertaistaa ja karsia liikaa sääntelyä tai pidättäytyä säännösten valmistelusta, jollei niille ole olemassa konkreettista tarvetta. Lainsäädäntöhankkeiden relevantit ja suorat vaikutukset tulee arvioida asiantuntevasti mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja myös aikaisempaa tehokkaammin. 1.1 EK:n selvityksen tavoitteet EK:n jäsenyritysten näkemyksiä kartoitettiin keväällä 2007 tehdyllä kyselyllä, jossa tiedusteltiin mitä yritykset odottavat hyvältä viranomaistoiminnalta mitä yritykset odottavat hyvältä lainsäädännöltä mitä yritykset odottavat oikeuslaitokselta kuinka sääntelyjärjestelmää tulee kehittää ja oikeusvarmuutta lisätä. EK:n tavoitteena on tuoda keskusteluun yritysten omia näkemyksiä järjestelmien kehittämisestä. Eri sidosryhmien, kuten virastojen ja tuomioistuinlaitoksen edustajien, kanssa on keskusteltu heidän * Paremman sääntelyn toimintaohjelma (VNK 8/2006). ** Ks. KOM (2006)690, Komission toimintaohjelma hallintotaakan vähentämisestä 2012 mennessä KOM(2007)23. *** Pääministeri Matti Vanhasen II hallituksen ohjelma Vastuullinen, välittävä ja kannustava Suomi. Elinkeinoelämän keskusliitto EK Tehokas hallinto ja yritysten oikeussuoja 5

7 näkemyksistään ja ehdotuksistaan ongelma-alueiden kartoituksessa ja toimenpide-ehdotusten valinnassa. 1.2 Kyselyn rakenne Yrityksiltä tiedusteltiin, missä kohdin lainsäädännön soveltaminen ja hallintokäytännöt hankaloittavat niiden liiketoimintaa. Kohteena olivat eri virastot ja julkisen sektorin palvelupisteet sekä yritysten sovellettavaksi tulevat lait. Lisäksi selvitettiin toiveita oikeuslaitoksen toiminnan kehittämisestä ja eräitä muita sääntelyn selkiyttämiseen liittyviä kysymyksiä. Kartoitus kattaa mm. kilpailu- ja immateriaalioikeusasiat, verotus- ja tullimenettelyt, työnantajana toimimiseen ja taloudelliseen raportointiin liittyvät kysymykset, yhtiöoikeudelliset ja rahoitusasiat, arvopaperimarkkinat, julkisiin hankintoihin liittyvät menettelyt, kansainvälistymisen, ympäristöoikeudelliset lupa- ja muutoksenhakumenettelyt sekä tuomioistuinlaitoksen kehittämistarpeet. Tiedustelussa oli mahdollisuus arvioida sääntelyn nykytilaa ja kehittämistarpeita myös omin sanoin. Vastauksia on analysoitu kokonaisuutena sekä jaotellen niitä yrityksen koon, toimialan ja toiminta-alueen perusteella vertailujen mahdollistamiseksi. Luvussa 2 on selvitetty yritysten vastausaktiivisuus sekä vastausten jakautuminen vastaajayritysten päätoimialan, yhtiömuodon, toimintaajan ja toimialueen mukaan. Yritysten näkemyksiä virastojen ja julkisten palveluyksiköiden palveluista selvitetään luvussa 3. Yritysten näkemyksiä niiden sovellettaviksi tulevista laeista selvitetään luvussa 4. Luvussa 5 tarkastellaan eräitä muita sääntelyn selkiyttämiseen liittyviä kysymyksiä ja luvussa 6 yritysten toiveita oikeuslaitoksen toiminnan kehittämisestä. Johtopäätökset ja projektin toimenpideehdotukset esitellään luvussa Tarkastelun taustalla myös Parsa-hankkeen suositukset EK:n jäsenkyselyn vastauksia on pyritty tarkastelemaan erityisesti Parsa-hankeen suositusten valossa. Parsan toimintaohjelmassa esitettiin mm. sitoutumista yhteensä 11 lainsäädäntöperiaatteeseen. Näistä seitsemän ensimmäistä koskee sitä, miten lainsäädännöllä voidaan edistää hyvinvointia ja kilpailukykyä, neljä muuta sitä, miten lainsäädännöllä tulisi edistää kansantalouden kasvuedellytyksiä ja yritysten kilpailukykyä. Lainsäädännöllä tulee Parsa-hankkeen mukaan edistää muun muassa yritysten markkinoille pääsyä ja ylläpitää Suomen kiinnostavuutta yritystoiminnan sijaintipaikkana. Hankkeen linjaukset on pyritty huomioimaan EK:n toimintasuosituksia laadittaessa. Parsa-hankkeen 11 lainsäädäntöperiaatetta: 1. Säädösvalmistelun ja lainsäädännön on oltava ennustettavaa ja avointa - sidosryhmien osallistuminen ja vaikuttamismahdollisuudet on turvattava. 2. Sääntelyn sisällön ja systemaattisen rakenteen on oltava hallittavaa ja ymmärrettävää. 3. Sisällön on oltava joustavaa ja soveltamisalaltaan selkeää. 4. Sääntelyn on edistettävä oikeusvarmuutta ja luottamusta - lainsäädännön tulee johtaa tarkoitettuihin vaikutuksiin. 5. Suhteellisuuden tulee toteutua toimijoiden velvoitteissa ja viranomaisvalvonnassa nykyistä paremmin. 6. Eri osa-alueiden on vaikutettava toisiinsa johdonmukaisella tavalla. 7. Sääntely ei saa olla itsetarkoituksellista. 8. Lainsäädännön tulee tukea osaamisen muodostumista ja edistää työoloja ja hyvinvointia. 9. Lainsäädännön tulee edistää markkinoille pääsyä ja tuottavuutta ja ottaa huomioon erilaiset intressit. 10. Lainsäädännön tulee ylläpitää ja parantaa Suomen kiinnostavuutta yritystoiminnan sijaintipaikkana ja luoda suomalaiselle elinkeinotoiminnalle kilpailuetuja. 11. Lainsäädännöllä tulee osaltaan huolehtia julkisen talouden kestävyydestä keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. 6 Tehokas hallinto ja yritysten oikeussuoja Elinkeinoelämän keskusliitto EK

8 2. Taustatietoja vastaajista Kysely lähetettiin noin yritykselle ja vastauksia saatiin 447 kappaletta. Vastausprosentti oli 24. Kaksi kolmasosaa vastaajista oli palveluyrityksiä, runsas neljäsosa teollisuusyrityksiä ja alle kymmenesosa rakennusyrityksiä. Enemmistö vastaajista eli 72 % oli alle 250 henkeä työllistäviä pkyrityksiä ja 28 % vähintään 250 henkeä työllistäviä. Aktiivisimpia olivat erityisesti henkeä työllistävät yritykset, joiden osuus oli hieman alle puolet vastauksista. Tulokset kuvaavat siten vahvasti pienten ja keskisuurten yritysten näkemyksiä. Noin 40 % vastaajista toimii itsenäisenä osakeyhtiönä. Runsas viidennes on konsernin tytär- tai osakkuusyhtiöitä ja yli 10 % konsernin emoyhtiöitä. Yhdistyksiä tai säätiöitä on runsas 10 % vastaajista. Avoimia yhtiöitä, joihin tässä lasketaan itsenäiset ammatinharjoittajat, oli noin 5 % ja osuuskuntia tai kommandiittiyhtiötä molempia alle 5 %. Noin 60 % vastaajista toimii täysin kotimarkkinoilla. Toimintaalueen mukaan tarkasteltuna tämä oli suurin yksittäinen ryhmä. Lisäksi noin 25 prosentilla yli puolet liikevaihdosta tulee kotimarkkinoilta. Pääosin Suomen ulkopuolella toimivia oli noin 15 % vastaajista. Näillä vähintään puolet liikevaihdosta tulee kansainvälisestä toiminnasta kuten viennistä, tuonnista tai ulkomaan yksiköistä. Useampi kuin neljä viidestä vastaajayrityksestä on toiminut vähintään 10 vuotta. Noin kymmenesosalla on 5 10 vuoden kokemus yritystoiminnasta ja loppuosa vastaajista on toiminut tätä lyhyempään. Elinkeinoelämän keskusliitto EK Tehokas hallinto ja yritysten oikeussuoja 7

9 3. Mitä yritykset odottavat hyvältä viranomaistoiminnalta Yritysten on usein vaikea jakaa voimavarojaan päätehtäviensä eli liiketoiminnan ja sellaisten tehtäviensä välillä, jotka johtuvat sääntelyympäristön vaatimuksista ja näihin liittyvistä selvitys- ja tiedonantovelvoitteista. Yritykset asioivat useiden viranomaisten tai julkisten palvelupisteiden kanssa. Yrityksiä pyydettiin siksi valitsemaan enintään kolme niistä julkisista organisaatioista, joissa asioivat, ja arvioimaan niitä virastojen toimintaa koskevien väittämien avulla. Jos yksiköitä oli useampia kuin kolme, kehotettiin valitsemaan oman toimialan näkökulmasta merkittävimmät. Pääperiaatteet hallinnon järjestämiselle tulevat perustuslaista, jossa hallinnon julkisuus ja lainalaisuus ovat tärkeällä sijalla. Julkisuusperiaatteen mukaan jokaisella on oikeus saada tietoa viranomaisen toiminnasta. Lainalaisuusperiaatteen mukaan hallinnon toiminnan on perustuttava laissa oleviin toimivaltasäännöksiin. Hallintolaissa luetellaan lisäksi hyvän hallinnon periaatteita.* Hallinnossa kuten yrityselämässäkin on käyty viime vuosina myös arvokeskusteluita. Virastoissa on panostettu paljon asiakaslähtöisyyteen ja asiantuntijuuteen. 3.1 Verottaja, työvoimatoimisto ja PRH yritysten yleisimmät asiointipisteet Yritysten ylivoimaisesti eniten käyttämiä julkisten sektorin palveluita ovat verohallinnon palvelut. Noin kaksi kolmasosaa (65 %) vastaajista arvioi verohallinnon toimipaikat yrityksensä merkittävimpiin asiointipisteisiin. Kaksi viidesosaa (41 %) nimesi merkittävimpiin palvelupisteisiin työvoimatoimiston ja kolmasosa (32 %) Patentti- ja rekisterihallituksen (PRH). Runsas viidesosa arvioi näihin TE-keskuksen, vajaa viidennes lääninhallituksen tai tullin. Noin joka kymmenes tai alle nimesi tärkeimmiksi alueelliset ympäristökeskukset tai ympäristölupaviraston, rakennusvalvonta-, Kilpailu- tai Kuluttajaviraston. Yrityksen koko vaikuttaa asiointitarpeisiin. Kaiken kokoiset yritykset arvioivat sinänsä samat virastot verohallinnon, PRH:n ja työvoimatoimistot yritykselleen tärkeimpiin, vaikka hieman eri järjestyksessä. Samoin tulli, TEkeskus, lääninhallitus ja ympäristöviranomaiset arvioitiin merkittäviksi asiointipaikoiksi suurissa ja pienissä yrityksissä. Suuret käyttävät kuitenkin muita useammin Kilpailu- ja Kuluttajaviraston sekä Rahoitustarkastuksen palveluita. Pk-yritysten vastauksissa nousivat rakennusvalvonta-, Elintarviketurvallisuus- ja Energiamarkkinaviraston palvelut useammin esiin. Myös toimiala ja toiminta-alue vaikuttavat yritysten asiointeihin. Teollisuusyritykset käyttävät muita useammin tullin, Kilpailuviraston ja Rahoitustarkastuksen palveluita. Rakennusyritykset asioivat rakennusvalvonta- ja ympäristöviranomaisten kanssa ja palvelualan yritykset Kuluttajaviraston kanssa muita useammin. Kansainvälisesti toimivat asioivat muita useammin Rahoitustarkastuksen, tullin ja Kilpailuviraston kanssa. Tulosten perusteella verohallinnon, työvoimatoimistojen ja patentti- ja rekisterihallituksen palvelut ovat selvästi merkittävimpiä julkisen sektorin palvelupisteitä sekä pienille että suurille yrityksille. Yritysten koko, toimiala ja toiminta-alue vaikuttavat kuitenkin palvelutarpeisiin. Verohallinnon palvelut ovat kaikissa yrityksissä selvästi käytetyimpiä. * Hallintolain (434/2003) mukaisia hyvän hallinnon periaatteita ovat mm. seuraavat: Viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti ja puolueettomasti. Toimien on oltava oikeassa suhteessa päämääriin. Asiointi on pyrittävä järjestämään niin, että hallinnossa asioiva saa tarvit semansa palvelut asianmukaisesti. Viranomaisen on myös annettava toimivaltansa rajoissa neuvontaa, jonka tulee olla maksutonta. Hallinnossa on käytettävä selkeää ja ymmärrettävää kieltä, ja viranomaisten välistä yhteistyötä on hallintolain mukaan pyrittävä edistämään. 8 Tehokas hallinto ja yritysten oikeussuoja Elinkeinoelämän keskusliitto EK

10 Elinkeinoelämän keskusliitto EK Tehokas hallinto ja yritysten oikeussuoja 9

11 3.2 Yleisin tyytymättömyyden aihe yritysvaikutusten huono huomiointi Yrityksiä pyydettiin arvioimaan itselleen tärkeimmiksi nimeämiensä virastojen toimintaa eri väittämien avulla. Vaikka yksittäisten virastojen välillä oli hajontaa, voidaan tehdä eräitä yleisiä johtopäätöksiä. Lähes 70 % vastaajista arvioi, että asiat on ylipäätään helppo saada viranomaisen käsiteltäväksi. Runsas puolet on tyytyväisiä virastoista saamansa kohtelun tasapuolisuuteen ja johdonmukaisuuteen. Noin puolet arvioi, että yrityksen käyttämillä virastoilla on hyvä ja riittävä asiantuntemus hallinnonalastaan ja sen yhteyksistä yrityksen toimintaan. Kielteiset arviot nousivat kuitenkin selvästi eniten esiin, kun yrityksiä pyydettiin arvioimaan sitä, kuinka virastojen päätöksissä ja ohjeissa otetaan huomioon niiden vaikutukset yritysten toimintaan. Selvästi alle puolet vastaajista (38 %) arvioi, että virastojen päätöksissä ja ohjeissa huomioidaan riittävästi niiden yritysvaikutukset. Alle puolet piti lisäksi virastojen asiakaspalvelua riittävän joutuisana ja asiakaslähtöisenä. Ohjeiden ja päätösten laatua ja määrää koskevat väitteet saivat myös useissa virastoissa niukasti negatiivisen arvion. Vajaa puolet vastaajista (46 %) katsoo, että viranomaiset ilmaisevat omat tarpeensa yrityksille selkeästi. Samoin alle puolet pitää virastojen ohjeita ja päätöksiä riittävän selkeinä ja ennakoitavina tai niiden määrää sopivana. Yrityksiltä kysyttiin myös, saavatko ne riittävästi osallistua keskusteluun vireillä olevista asioista tai tutustua niitä koskeviin asiakirjoihin. Hieman alle puolet kaikista yrityksistä vastasi tähän myönteisesti. Yritysten luottamus liikesalaisuuksien säilymiseen on sen sijaan melko korkea. Vajaa viidennes arvioi kuitenkin liikesalaisuuksiensa vaarantuvan viranomaisten tietojenvaihdon yhteydessä. Noin joka viides yritys katsoo lisäksi, että viranomaisilla on päällekkäistä tai ristiriitaista toimivaltaa tai arvioi viranomaisten pyytävän yrityksiltä tietoja, joita ne saisivat muilta viranomaisilta. Yritysten yleisin tyytymättömyyden aihe koskee siten tapaa, jolla virastojen päätöksissä tai ohjeissa huomioidaan niiden vaikutukset yrityksen toimintaan. Viranomaiset antavat erilaisia päätöksiä ja ohjeita, joiden velvoittavuuden aste vaihtelee. Myös yritysten kokemukset voivat siksi vaihdella yksittäisiä päätöksiä koskevista kokemuksista yleisluonteisempia ohjeistuksia koskeviin näkemyksiin. Yleistäen voidaan kuitenkin todeta, että kattavat arvioinnit yritysvaikutuksista ovat aiempaa tärkeämpiä myös viranomaistoiminnassa, kuten säädösvalmistelussakin. Vaikka hallinnossa on paljon hyviä käytäntöjä, yritykset ovat yleisimmin tyytymättömiä siihen, etteivät virastojen ohjeet tai päätökset ole kyllin yrityslähtöisiä. Yritykset toivovat myös lisää asiakaslähtöistä palvelua ja sitä, että virastot ilmaisevat omat tarpeensa yrityksille nykyistä selkeämmin. Luottamus asioiden käsittelytapoihin on kuitenkin keskimäärin melko korkea. Liikesalaisuuksien ei myöskään uskota yleensä vaarantuvan viranomaisten tietojenvaihdon yhteydessä. 10 Tehokas hallinto ja yritysten oikeussuoja Elinkeinoelämän keskusliitto EK

12 3.3 Parhaat käytännöt PRH:lla ympäristöhallinnolla eniten kehitettävää Parhaat arviot yrityksiltä saivat Patentti- ja rekisterihallitus työvoimatoimistot tulli TE-keskukset lääninhallitukset. Vastaajat arvioivat Patentti- ja rekisterihallituksen (PRH) palvelut kokonaisuutena parhaimmiksi. Tämän lisäksi oltiin melko tyytyväisiä asiointeihin työvoimatoimistojen, tullin, TE-keskusten ja lääninhallitusten kanssa. Enemmistö vastaajista antoi näille organisaatioille kaikista arvioiduista kysymyksistä myönteisen arvion, vaikka vastauksissa oli myös hajontaa. Tuloksesta voidaan myös havaita, että juuri ne organisaatiot, joissa yritykset asioivat eniten, saivat kohtalaisen hyviä arvioita. Virastoja, joilla on yritysten mielestä eniten kehitettävää: alueelliset ympäristökeskukset ja ympäristölupavirastot Viestintävirasto Kuluttajavirasto Kilpailuvirasto Rahoitustarkastus Vastaajat antoivat näille organisaatioille kokonaisuutena eniten kielteisiä arvioita. Muut yleisimmin käytetyt palvelupisteet, kuten verohallinto ja rakennusvalvontavirasto, sijoittuivat edellisten keskimaastoon. Esimerkiksi neljä viidestä Patentti- ja rekisterihallituksen (PRH) toimintaa arvioineista katsoo, että viraston ohjeet ovat selkeitä ja ennakoitavia, ja että virasto kohtelee yrityksiä tasapuolisella ja johdonmukaisella tavalla. Kaksi kolmesta arvioi, että PRH:n päätöksissä otetaan riittävästi huomioon niiden vaikutukset yritysten toimintaan, ja että virasto ilmaisee omat tarpeensa selkeästi yrityksille. Vastaava enemmistö arvioi, että viraston asiakaspalvelu on joutuisaa ja asiakaslähtöistä. Hyvän hallinnon periaatteiden tulee koskea myös sääntelyvirastojen uusia tehtäviä. Alueellisten ympäristökeskusten ja ympäristölupavirastojen toimintaa arvioineista sen sijaan kaksi kolmasosaa oli tyytymättömiä siihen, etteivät ohjeet ja päätökset olleet kyllin selkeitä ja ennakoitavia. Ympäristöviranomaisten toimintaa arvioineista 70 prosenttia katsoi, että päätöksissä ja ohjeissa ei riittävästi huomioida niiden vaikutuksia yritysten toimintaan. Vapaassa palautteessa annettiin tosin myös myönteistä palautetta ympäristöviranomaisten neuvotteluhalukkuudesta. Yli puolet katsoi, että ympäristöviranomaiset Elinkeinoelämän keskusliitto EK Tehokas hallinto ja yritysten oikeussuoja 11

13 eivät ilmaise omia tarpeitaan yrityksille selkeästi, ja vastaava määrä piti päätösten ja ohjeiden määrää liiallisena. Kaksi viidestä katsoi, että ympäristöviranomaisten toiminta on päällekkäistä tai ristiriidassa muiden virastojen tai palveluyksiköiden kanssa. Myös muissa kritiikkiä saaneissa organisaatioissa heikoimmat arviot kasautuivat tapaan, jolla virastot ottavat huomioon päätösten tai ohjeiden yritysvaikutukset. Enemmistö Viestintä-, Kuluttaja- ja Kilpailuviraston, Rahoitustarkastuksen ja verohallinnon toimintaa arvioineista katsoi, etteivät nämä ota riittävästi huomioon päätösten tai ohjeiden vaikutuksia yritysten toimintaan. Ympäristö-, Kilpailu-, Kuluttaja- ja Viestintävirastoilta toivottiin lisäksi joutuisampaa ja asiakaslähtöisempää palvelua. Viestintäviraston osalta tyytymättömyyttä herätti lisäksi erityisesti viraston päällekkäinen tai ristiriitainen toimivalta muiden virastojen kanssa. Tätä mieltä oli yli puolet virastoa arvioineista (56 %). Vain runsas 10 prosenttia ei pitänyt tätä ongelmana. Joka neljäs oli tyytyväinen tapaan, jolla Viestintävirasto ilmaisee omat tarpeensa yrityksille. Lähes kaksi viidesosaa arvioi, ettei virasto anna yritysten tutustua riittävästi asiakirjoihin tai osallistua keskusteluun. Kuluttajavirastoa arvioineista vastaajista yli puolet toivoi virastolta paremman yritysvaikutusarvioinnin ohella selkeämpiä ja ennakoitavampia päätöksiä tai ohjeita. Noin 40 prosenttia viraston palveluita käyttävistä piti Kuluttajaviraston päätösten tai ohjeiden määrää ongelmana ja odotti päätöksiltä tai ohjeilta enemmän tasapuolisuutta. Myös Kilpailuviraston ongelmana pidettiin päällekkäistä tai ristiriitaista toimivaltaa muiden viranomaisten kanssa. Noin joka kolmas viraston palveluita käyttänyt ilmoitti tyytymättömyytensä päällekkäiseen toimivaltaan. Yli puolet katsoi, ettei virasto huomioinut riittävästi päätöstensä tai ohjeidensa vaikutuksia yrityksen toimintaan. Rahoitustarkastuksen toimintaa arvioineista yli puolet katsoi, että viraston päätökset ja ohjeet eivät ole riittävän selkeitä ja ennakoitavia. Kaksi kolmasosaa vastaajista piti ongelmana Rahoitustarkastuksen päätösten tai ohjeiden määrää, ja yli puolet oli tyytymättömiä viraston tapaan ottaa huomioon päätösten tai ohjeiden vaikutukset yrityksille. Kriittisimmät arviot saaneet virastot toimivat hallinnonaloilla, joilla on suuri merkitys markkinoiden dynamiikkaan ja yritysten kilpailuolosuhteiden kehittymiseen. EU-kehitys on kasvattanut virastojen tehtäviä erityisesti näillä aloilla. Yrityksille on tärkeää, että haitallisiksi havaittuihin käytäntöihin puututaan. Ympäristöhallinto on täydellisen remontin tarpeessa. Ideologisesta ohjailusta ja satunnaisista sääntelyohjeista tulisi päästä eroon. 12 Tehokas hallinto ja yritysten oikeussuoja Elinkeinoelämän keskusliitto EK

14 3.4 Yksittäisiä esimerkkejä viranomaistoiminnan kehittämiskohteista Yrityksiltä saatava palaute auttaa jäsentämään, mikä niille aiheuttaa ongelmia viranomaisten toiminnassa. On huomattava, että osa kielteisistä arvioista selittyy valvontaa suorittavan viranomaisen ja yrityksen erilaisilla intresseillä tai yksittäisillä taustoilla, joita ei voida aina yleistää. Yksikköön, joka asettaa yritykselle rajoituksia, suhtaudutaan lähtökohtaisesti kriittisemmin kuin muihin palvelupisteisiin. Palautteen avulla voidaan kuitenkin päätellä, mitä yritykset itse odottavat viranomaisilta. Ympäristöviranomaisten saamaa palautetta selittävät epäilemättä aivan erityisesti niiden ja yritysten erilaiset intressit esimerkiksi lupaprosesseissa. Ympäristösäännökset ovat nopeasti kasvanut sääntelyalue, eikä kaikkiin tilanteisiin ole oikeuskäytäntöä. Yritysten palautteen mukaan ympäristöviranomaisille on kehittynyt erilaisia tulkintoja tai erilaisia vaatimustasoja. Hajallaan olevan ympäristöasioiden organisaation tiivistäminen edistäisi yhtenäisempiä käytäntöjä. Kuluttajavirastolla on keskeinen asema kuluttajasuojan ja sitä kautta yritysten kilpailun edistäjänä. Virasto antaa runsaasti linjauksia, ohjeita ja suosituksia, joilta toivotaan ennakoitavuutta ja tasapuolisuutta. Työn onnistuminen edellyttäisi tiivistä yhteistyötä elinkeinoelämän kanssa. Esimerkkinä Kuluttajaviraston ja elinkeinoelämän yhteistyön tiivistämistarpeesta on mainittu viraston ohje Kantaasiakasmarkkinoinnista ja kantaasiakasohjelmista vuodelta Suppeaa aihepiiriä koskenut ohjeistus ottaa kanta-asiakasjärjestelmiin varsin kielteisen kannan, vaikka yrityksille ei ole kantautunut tietoja kuluttajia vaivaavista epäselvyyksistä, joiden vuoksi ohjeistus olisi ollut tarpeen. Viestintäviraston päällekkäinen toimivalta erityisesti Kilpailuviraston, Kuluttajaviraston ja tietosuojaviranomaisten kanssa hämmentää erityisesti viestintä- ja telealan yrityksiä. Toimivaltakysymyksiä tulisi määrätietoisesti selkiyttää ja päällekkäisyyksiä karsia. Viestintävirastolla on myös varsin laaja toimivalta viestintäalan tulkinnoissa. Esimerkiksi viestintämarkkinalain (393/03) 66 pykälän yleislauseke sopimusehtojen kohtuullisuudesta on hyvin tulkinnanvarainen. Virasto voi kuitenkin määrätä käytännössä tulkinnanvaraisessa tilanteessa yrityksen toimenpiteelle väliaikaisen kiellon, joka astuu voimaan välittömästi. Markkinaoikeuden ruuhkien vuoksi lopullinen ratkaisu asiassa voi viipyä pitkään, ja yrityksellä voi olla pitkään kielto ja tätä tukeva uhkasakko ennen kuin asia käsitellään lopullisesti tuomioistuimessa. Lainsäädäntöön tulee saada määräajat muun muassa tällaisten kiireelliseksi katsottavien asioiden käsittelyyn. Rahoitustarkastuksen rooli aiheuttaa kysymyksiä, jotka liittyvät viraston tehtäviin sekä valvontaa suorittavana että normeja antavana viranomaisena. Lainsäädännön kehitys on kasvattanut yleisesti ns. sääntelyvirastojen tehtäviä. Myös Rahoitustarkastus valmistelee sääntelyä, tulkitsee ja valvoo sen noudattamista sekä osallistuu täytäntöönpanoon. Joissakin asioissa virastolla on sakotusoikeus. Viraston standardit lisäävät osaltaan yritysten säädöstulvaa. Rahoitustarkastuksen osalta tulisi pohtia laaja-alaisesti, missä määrin roolit norminantajana ja sääntelyn valvojana tulisi eriyttää. Elinkeinoelämän ja viranomaisten välille tulee käynnistää pysyvä dialogi yritysystävällisten menettelytapojen kehittämiseksi. Tavoitteena tulee olla sujuva asiointi ja tehokas hallinto tuomalla yritysten yleisimmät ongelmat konkreettiseen keskusteluun. Virastojen ohjeissa ja päätöksissä tulee yritysten palautteen mukaan ottaa nykyistä paremmin huomioon niiden vaikutukset yritysten toimintaan. Ohjeiden tulisi perustua käytännössä ilmenneisiin ongelmiin, ja ne tulee laatia yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa. Virastojen päätösten perusteluita tulee myös kehittää, koska päätökset toimivat valitusasteissa lähes yksinomaisena lähteenä virastoissa tehdylle harkinnalle. Eri virastojen ohjeistukselle on luotava pelisäännöt, joissa otetaan kantaa ohjeiden juridiseen merkitykseen, valmisteluprosessiin ja julkisuuteen. Ongelmiin tulee puuttua ensisijaisesti neuvotteluilla yritysten kanssa tai laajemmissa asioissa yrityksiä edustavien järjestöjen kanssa. Hyvän hallinnon periaatteiden tulee koskea myös sääntelyvirastojen uusia tehtäviä. Elinkeinoelämän keskusliitto EK Tehokas hallinto ja yritysten oikeussuoja 13

15 4. Mitä yritykset odottavat hyvältä lainsäädännöltä Konkreettinen palaute yritysten soveltamista laeista on tärkeää, jotta osataan kehittää sääntelyä oikein. Määräyksiin perehtyminen vie kaikilta yrityksiltä aikaa ja resursseja, mutta etenkin pk-yrityksille runsaat hallintovelvoitteet tai mutkikas lainsäädäntö merkitsevät erityistä rasitetta. Yrityksiä pyydettiin valitsemaan enintään kolme sellaista lainsäädäntöaluetta, joiden soveltamisen yritys kokee hankalaksi. Kuvassa 8 esitetään näkemysten jakautuminen eri lainsäädäntöalueiden välillä. 4.1 Hankalimmat lainsäädäntöalueet Lähes kolmasosa (30 %) yrityksistä nimesi ongelmallisimpiin alueisiin työnantajana toimimisen, runsas neljäsosa (28 %) verotuksen ja viidesosa (20 %) ympäristölainsäädännön. Kilpailulainsäädännön nimesi hankalimpiin alueisiin 17 % yrityksistä. Näiden jälkeen kymmenen hankalimman joukkoon nousivat kaikkia yrityksiä tarkasteltaessa henkilötietolainsäädäntö, julkiset hankinnat, kuluttajalainsäädäntö, kirjanpitolaki, kemikaalilainsäädäntö ja tullisäännösten soveltaminen. Yrityksen koko, toimiala ja toiminta-alue vaikuttavat kuitenkin kokemuksiin. Sekä suuret että pienet kokevat työnantajana toimimisen, verotuksen ja ympäristösekä kilpailulainsäädännön hankalimmiksi. Pk-yritykset kokivat työnantajatoiminnan ja verotuksen erityisen hankalaksi, suuryritykset puolestaan kilpailulainsäädännön. Suurimpien yritysten vastauksissa nousivat esiin myös arvopaperi- ja yrityskauppavalvontasäännökset. Myös silloin, kun vastauksia tarkasteltiin yrityksen toimintaalueen perusteella eli sen mukaan, toimiiko yritys kotimarkkinoilla tai kansainvälisesti, hankalimpiin arvioitiin samoja alueita: työnantajatoiminta, verotus, ympäristö- ja kilpailuasiat. Yrityksen kansainvälistymisen myötä verokysymykset alkavat kuitenkin kuormittaa selvästi enemmän, hankaliksi alueiksi muodostuvat myös kilpailulainsäädäntö, osaamisen suojaaminen ja tulliasiat. Kokonaan tai pääosin kotimarkkinoilla toimivien arvioissa nousivat sen sijaan kärjen jälkeen esiin julkiset hankinnat sekä kuluttajasuoja- ja kirjanpitosäännökset. Yrityksen toimiala vaikuttaa myös arviointeihin. Palveluyrityksissä korostuvat muihin toimialoihin nähden henkilötietolainsäädäntö ja julkiset hankinnat, teollisuusyrityksissä verotus ja ympäristösäännökset. Rakennusyrityksissä ympäristökysymykset ovat yksiselitteisesti hankalin alue, mutta myös rahoituskysymykset aiheuttavat muita useammin hankaluuksia. 14 Tehokas hallinto ja yritysten oikeussuoja Elinkeinoelämän keskusliitto EK

16 Työelämään, verotukseen sekä ympäristö- ja kilpailulainsäädäntöön liittyvät kysymykset ovat keskeisiä kaikille yrityksille. Tulosten perusteella nämä alueet nousevat kaiken kokoisissa yrityksissä selvästi esille myös ongelmallisimpina sääntelyalueina. Sen sijaan esimerkiksi yhtiöoikeutta ja tilintarkastussäännöksiä, jotka koskevat myös laajasti erikokoisia yrityksiä, ei pidetty niinkään usein ongelmallisina. Useissa EU-maissa on kiinnitetty viime vuosina huomiota sääntelyn parantamiseen ja yritysten hallintokulujen vähentämiseen. Näin on tehty myös maissa, joissa sääntely ei ole kansainvälisten vertailujen valossa erityisen ongelmallista. Kehittämishankkeilla on haluttu viestittää, että hallitukset pitävät sääntelyä osana maan yleistä kilpailukykystrategiaa. Esimerkiksi Hollannissa, Tanskassa, Ruotsissa, Saksassa ja Englannissa on käynnistetty laajoja hallintokulujen mittausja vähentämisohjelmia ns. SCMmenetelmällä (Standard Cost Model), joka on kehitetty alun perin Hollannissa. Suomessa hallintokuluja on pyritty vähentämään karsimalla yritysten ilmoitus- ja lupamenettelyitä ja lisäämällä sähköistä viranomaisasiointia. SÄVY-hanke on toteuttanut pilottihankkeena lisäksi ALV-lainsäädännön yritysvaikutusten arvioinnin SCM-menetelmällä. * * Ks. SÄVY-hanke, KTM. Elinkeinoelämän keskusliitto EK Tehokas hallinto ja yritysten oikeussuoja 15

17 Yrityksiä koskevaa sääntelyä tulee laajamittaisesti yksinkertaistaa. Elinkeinoelämän ja hallinnon välillä tulee myös Suomessa käynnistää ministeriökohtaiset sääntelyn yksinkertaistamisohjelmat, joissa tunnistetaan riittävän konkreettisesti elinkeinoelämän tarpeet. Sääntelykierre tulee pysäyttää systemaattisilla kustannus- ja hyötyanalyyseilla (SCM-malli) ja lisäämällä vaihtoehtoisten sääntelymenetelmien käyttöä. Pääministeri Matti Vanhasen toinen hallitus on perustanut säädöspolitiikkaa koordinoivan ministeriryhmän. Säädösvalmisteluun asetetaan myös laajapohjainen neuvottelukunta ja otetaan käyttöön lainsäädäntösuunnitelma. Hallituksen tulee sitoutua paremman sääntelyn periaatteisiin ja suunnata paremman sääntelyn ministeriryhmän ja neuvottelukunnan työ konkreettisiin hankkeisiin. EU-direktiivien määrä tyrmistyttää ja sitoo yritysten voimavaroja. Esimerkiksi EU:n komission kilpailuoikeudellisten kysymysten selvittely on yrityksille kohtuuton rasite. Ympäristövaatimukset ovat tulkinnallisia ja kehittyvät nopeammin kuin korvaavat teknologiat. Ensin asetetaan käyttökielto ja vasta tämän jälkeen alkaa korvaavien tuotteiden kehitys. Suomessa tulee toteuttaa EU:n kaltainen turhien lakien karsinta nopeasti. 4.2 Säännösten vaikeaselkoisuus ja määrä yleisimpiä ongelmia Kyselyssä selvitettiin myös tarkemmin syitä, joiden vuoksi eri lainsäädäntöalueita pidetään hankalana. Ylivoimainen enemmistö yrityksistä (72 %) on sitä mieltä, että niitä sitovat säädökset ovat vaikeaselkoisia. Kaksi kolmasosaa arvioi, että eri säännösten yhteensovittaminen on työlästä tai vaikeaa. Lähes vastaava joukko pitää ongelmana rangaistus- ja korvausvelvoitteita, joita säännösten virheellinen soveltaminen voi aiheuttaa. Lähes puolet oli eri mieltä siitä, että sitovan sääntelyn määrä on sopiva, vain 18 % piti määrää sopivana. Yrityksen koolla ei ollut merkittävää vaikutusta arvioihin. Sääntelyn vaikeaselkoisuus nimettiin erityisesti kirjanpitolain, kemikaalilainsäädännön sekä vero-, tulli- ja ympäristösäännösten ongelmaksi. Sääntelyn määrä aiheuttaa eniten hankaluuksia kemikaali-, tulli- ja ympäristöasioissa, verotuksessa sekä julkisissa hankinnoissa. Väärän soveltamisen seuraamukset pelottavat muun muassa vero-, kemikaali- ja tulliasioissa sekä työnantajatoiminnassa. Eri säännösten yhteensovittaminen on hankalaa kemikaali- ja ympäristöasioissa sekä kirjanpito-, vero- ja työnantajatoimintaa koskevien säännösten soveltamisessa. Selvästi yli puolet vastaajista arvioi myös, että säännöksistä on vaikea saada luotettavaa tietoa. Enemmistö pienistä ja suurista yrityksistä joutuu käyttämään ulkopuolista apua lainsäädännön soveltamiseen. Noin puolet arvelee säännösten muuttuvan liian usein tai katsoo, että yrityksen on vaikea toimia, koska niille jää liian vähän aikaa valmistautua muutoksiin. Alle puolet (40 %) arvioi puolestaan, että yrityksen soveltamilla aihealueilla on paljon vanhentuneita säännöksiä. Yritykset haluavat vähentää sääntelyn kuormittavuutta lisäämällä neuvontaa ja ennakkotietoja. Vaikka monia tietoja voikin jo toimittaa sähköisesti, yritykset toivovat myös lisää sähköistä asiointia. 16 Tehokas hallinto ja yritysten oikeussuoja Elinkeinoelämän keskusliitto EK

18 Vapaan osan palautteessa arvosteltiin hallintoa muun muassa sähköisen asioinnin sirpaleisesta kehittämisestä. Viranomaiset myös kunnat näyttävät palautteen mukaan kehittävän tietojärjestelmiä miettimättä riittävästi, miten palveluita voitaisiin yhdistää asiakaslähtöisemmiksi. Mallia tietojen yhteiskäyttöön voisi ottaa esimerkiksi verohallinnon ja patentti- ja rekisterihallituksen yritys- ja yhteisötietojärjestelmästä (YTJ). Myös Tekesin ideoiden tunnustelupalvelu, joka vastaanottaa uusia ideoita ja sisältää samalla ohjauksen eri rahoitusvaihtoehtoihin, on hyvä esimerkki yrityslähtöisestä palvelusta. Sähköisen e-laskun ja verkkomaksun käyttö viranomaisasioinnissa on myös yritysten näkökulmasta kannatettavaa. Tunnistautuminen voi tapahtua hyväksi havaituilla tunnistamismenetelmillä, kuten verkkopankkitunnuksilla, pankkien Tupas-palvelu tunnistaa myös yrityksen YTJ-tunnuksen. Vaikka yritystoiminnan sääntely on sinänsä yhteiskunnan kannalta tarpeellista, tästä aiheutuu yrityksille kustannuksia. Informaatiovelvoitteista, joita viranomaiset tai eri sidosryhmät asettavat, aiheutuu yrityksille hallinnollisia kustannuksia. EK:n julkaisema yritysten määräpäivätaulukko kuvaa keskeisiä ilmoitusmenettelyitä, kuten työnantajasuoritusten sekä vero-, tulli-, ympäristö- ja tilastosäännösten raportointijärjestelmiä. * Oikeudellisesta sääntelystä aiheutuu yrityksille myös muita kustannuksia. Näitä aiheutuu säännösten selonotosta, tulkinnasta, soveltamisesta ja seurannasta, samoin viranomaistarkastuksista, hakemusmenettelyistä jne. Yritys voi joutua myös investoimaan laitteisiin esimerkiksi ympäristövaatimusten vuoksi. Tällaiset investoinnit voivat muodostaa yrityksille vielä muita hallintokustannuksia selkeästi * Määräpäivätaulukko löytyy osoitteesta Elinkeinoelämän keskusliitto EK Tehokas hallinto ja yritysten oikeussuoja 17

19 merkittävämmän osan sääntelyn kokonaiskustannuksista. Kustannusten systemaattisella mittaamisella pyritään juuri kannustamaan lainsäädännön yksinkertaistamiseen ja sitä kautta kustannusten vähentämiseen.* Sääntely on nykyisin tavalla tai toisella peräisin EU:sta, jossa lainvalmistelu on usein monien poliittisten kompromissien tulos. Mitä vaikeaselkoisempaa EU-tason sääntely on, sitä vaikeampaa on kansallisesti tapahtuva täytäntöönpano. Suomessa on myös Parsahankkeen mukaan turvauduttu liian mekaaniseen direktiivien toimeenpanoon ilman, että on käytetty hyväksi niiden joustomahdollisuuksia. Asioihin tulisi vaikuttaa selvästi aikaisemmassa vaiheessa kuin nykyisin. Yleistäen voidaan todeta, että pykäläviidakko kuormittaa yrityksiä. Yrityksiä huolestuttavat eniten säännösten vaikeaselkoisuus, säännösten määrä ja eri säännösten työläs tai vaikea yhteensovittaminen. Säännösten soveltaminen on yrityksille aina myös kustannuskysymys. ** Yrityksiä koskevan sääntelyn määrää tulee vähentää ja yritysvaikutusten arviointia tehostaa. Elinkeinoelämän ja hallinnon tulee käynnistää yhteishanke, jonka tavoitteena on EU:n tavoitteiden mukainen 25 prosentin vähennys yritysten hallintorasitteeseen. Tähän tarvitaan systemaattinen hallintokustannusten mittaus- ja karsintahanke, joka käynnistetään kohdennettuina pilottihankkeina yrityksille tärkeille lainsäädäntöalueille. Samoin tulee varmistaa SÄVY-hankkeen jatko hallinnossa. * Sääntelyn kustannuslajeista ks. esim. Kalle Määttä, Kohti laadukasta lainsäädäntöstrategiaa. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos. Helsinki ** Esimerkiksi Ruotsissa vero-, ympäristö- ja työlainsäädännön on laskettu muodostavan noin puolet yritysten koko hallintorasitteista. Sääntelyn arvioidaan merkitsevän Ruotsissa kokonaisuudessaan noin 6 7 miljardin euron kustannusta yritystoiminnalle vuodessa (NNR 2007). 18 Tehokas hallinto ja yritysten oikeussuoja Elinkeinoelämän keskusliitto EK

20 Ennakoivaa EU-vaikuttamista tulee tehostaa määrittämällä kansallinen EU-agenda, joka tähtää järjestelmälliseen ja laajapohjaiseen vaikuttamiseen EU:ssa ja kansainvälisissä järjestöissä. EU:n kautta Suomi voi vaikuttaa myös muuhun kansainväliseen sääntelyyn. Elinkeinoelämään koskevien direktiivien toimeenpano tulee valmistella laajapohjaisessa yhteistyössä. Toimeenpanossa tulee pitäytyä yleisperiaatteissa ja välttää liian yksityiskohtaista sääntelyä. Sääntelyn kuormittavuutta tulee vähentää lisäämällä sähköistä asiointia, yritysten ohjausta ja kehittämällä edelleen sähköisiä raportointikanavia. Elinkeinoelämän keskusliitto EK Tehokas hallinto ja yritysten oikeussuoja 19

21 4.3 Ongelmat yleisimmillä lainsäädäntölohkoilla Työelämä Yritykset arvioivat työnantajatoiminnan yleisimmäksi ongelmaksi rangaistus- ja korvausvelvoitteet, joita voi seurata säännösten väärästä soveltamisesta (76 %). Työntekijöiden palkkaaminen kaikkine riskeineen heijastuu siten työelämäsäännösten soveltamiseen. Lähes yhtä usein ongelmana pidettiin säännösten vaikeaa yhteensovittamista. Yritykset haluavat myös selvästi lisätä sähköistä asiointia työnantajatoiminnassa. Vastaajayritysten koolla ei ollut sanottavaa merkitystä arvioihin. Työlainsäädännön normikokonaisuus ohjaa osaltaan yritysten toimintaa ja vaikuttaa yritysten kilpailukykyyn. Yritysten kilpailukyvyn turvaaminen tulisi nostaa keskeiseksi kriteeriksi myös työelämään liittyvien kysymysten arvioinnissa ja työelämää koskevaa lainsäädäntöä kehitettäessä. Pula ammattitaitoisesta työvoimasta on Suomessa tällä hetkellä monelle yritykselle kasvun este, vaikka työttömiä on paljon. EK:n tavoitteita työelämän kehittämiseksi on selvitetty julkaisuissa Toimivat työmarkkinat hyvinvoiva yhteiskunta (EK 2006) ja Työrauhasta kilpailuetu (EK 2006). Yritysten kilpailukyky tulee nähdä myös työelämäkysymyksissä keskeisenä tekijänä. Työlainsäädäntöä tulee kehittää työllistämiseen kannustavaksi ei sen esteeksi. Työvoiman saantiin liittyviä ongelmia tulee purkaa lisäämällä kannustavuutta työn vastaanottoon ja karsimalla kannustinloukkuja työmarkkinoiden muutosta vastaavasti. Yritysten työllistämismahdollisuuksia on kehitettävä joustavampaan suuntaan, jolloin yritys pystyy reagoimaan kysynnän vaihteluihin nopeammin ja selviytymään eri tilanteissa. Verotus Vastaajat pitivät verotuksen suurimpina ongelmina säännösten vaikeaselkoisuutta, luotettavan tiedon saantia sekä seuraamuksia, joita väärä soveltaminen voi mahdollisesti aiheuttaa. Neljä viidesosaa yrityksistä arvioi nämä vaikeimmiksi. Kolme neljäsosaa piti säännösten yhteensovittamista muiden säännösten kanssa työläänä, ja lähes vastaava joukko arvioi, että verosäännökset muuttuvat liian usein. Ulkopuolisen avun tarvetta pidettiin suurena sekä pienten että suurempien yritysten arviossa (75 %). Yritykset toivovat veroasioihin lisää neuvontaa ja ennakkotietoja. EK:n verolinjauksia on selvitetty julkaisuissa Kohti yrittäjyysyhteiskuntaa (EK 2005) ja Kannustavasta verotuksesta kilpailuvaltti (EK 2006). Verotuksen tulee olla teknisesti moitteetonta, havainnollista, yksinkertaista ja johdonmukaista. On myös tärkeää, että verohallinnon organisaatio tukee verotuksen yhdenmukaisuuden toteutumista. Verohallituksen ohjaustehtävää tulee tehostaa. Verolainsäädännön ja tätä koskevan ohjeistuksen valmistelussa tulee riittävän ajoissa kuulla ja ottaa huomioon elinkeinoelämän näkemykset säännösten vaikutuksista yrityksiin ja niiden käytännön toimivuudesta. Verotuksen korkotaso on korkea, koska korot ovat vähennyskelvottomia verotuksessa. Viivästysseuraamuksia ei myöskään haluta jättää perimättä, vaikka verotarkastuksen loppuunsaattaminen on viivästynyt verovelvollisesta riippumattomasta syystä. Lainsäädännön tarkentamista tulisi harkita. Ympäristö Säännösten vaikeaselkoisuus ja vaikea yhteensovittaminen ovat ympäristölainsäädännön yleisimmät ongelmat. Yli neljä viidesosaa aihetta arvioineista arvioi nämä hankalimmiksi. Säädösten suuri määrä aiheuttaa myös hankaluuksia. Yritykset toivovat ympäristölainsäädännön alueelle lisää neuvontaa ja sitovia ennakkotietoja. Ympäristöasioissa erityisesti lupaprosessien hitaus nousee esiin. Lain asettama lupakynnys on varsin alhainen. Ympäristöministeriö valmistelee ympäristölupamenettelyn keventämistä ja siirtymistä yhteen valtion lupaviranomaiseen. Tarvittavat lakimuutokset on tarkoitus saattaa eduskunnan käsiteltäviksi syksyllä 2008 ja muutos tulisi voimaan vuonna Vuonna 2000 voimaan tulleen maankäyttö- ja rakennuslain ns. vuorovaikutteisen kaavoituksen piti myös parantaa kaavoitusasioiden sujuvuutta. Kaavoitusten kuulutusja muut menettelyt ovat kuitenkin edelleen pitkiä, ja valitukset ruuhkauttavat hallinto-oikeudet. Hallitusohjelman mukaan hallintooikeuksien resursseja on tarkoitus lisätä kaavoitusratkaisujen nopeuttamiseksi. 20 Tehokas hallinto ja yritysten oikeussuoja Elinkeinoelämän keskusliitto EK

22 Ympäristönsuojelulain (86/00) ja ympäristöhallintolain ympäristölupamenettelyä koskevat uudistukset tulee valmistella ja saattaa voimaan joutuisasti. Olemassa olevat 13 alueellista ympäristökeskusta ja kolme ympäristölupavirastoa tulee yhdistää yhdeksi ainoaksi ympäristölupaviranomaiseksi. Myös lupakynnystä on selkeästi nostettava. Vastuuta kilpailullisten puitteiden ylläpidosta yrityksille tulee korostaa myös kaavoitusasioissa. Hallinnollisilla prosesseilla tulee kyetä turvaamaan yritysten toimintaedellytykset ja sitä kautta kilpailun edistäminen eri alueilla. Hallinto-oikeuksien tuomionvoipaisuutta koskevaa hallintooikeuslakia (430/99) tulee uudistaa hallitusohjelman mukaisesti kaavoitusasioiden sujuvuuden parantamiseksi. Nykyinen ympäristöhallinto johtaa liian pitkiin lupaprosesseihin, jotka aiheuttavat eri osapuolille perusteettomia kustannuksia ja vaikeuttavat investointitoimintaa. Asioiden korjaaminen edellyttää tiukkaa otetta niin, että ympäristöhallinto kykenisi palvelemaan yhteiskunnan kokonaisetua ja ympäristön mielekästä suojelua. Kilpailu Yli 80 % kilpailulainsäädäntöä arvioineista vastaajista piti säännösten vaikeaselkoisuutta lainsäädäntöalueen yleisimpänä ongelmana. Myös 80 % pk-yrityksistä oli tätä mieltä. Kilpailulainsäädäntöön toivottiin useita muita alueita useammin lisää neuvontaa tai sitovia ennakkotietoja (88 %). EK:n julkaisussa Selkeät pelisäännöt toimiva kilpailu (2006) on arvioitu EU:n ja kansallisen kilpailupolitiikan kehittämistarpeita. Elinkeinoelämän näkökulmasta kilpailunrajoituslaki voi johtaa ongelmiin erityisesti, kun yritys haluaa kansainvälistyä tai järjestellä toimintojaan. Hallituskaudella on tarkoitus selvittää kilpailunrajoituslain muutostarpeet ja toteuttaa tarvittavat muutokset. Kilpailunrajoituslain (480/92) uudistuksen yhteydessä tulee tarkistaa mm. EU-lainsäädännön sekä hallinto- ja julkisuuslainsäädännön yhteensopivuutta, elinkeinonharjoittajan käsitettä ja julkisen sektorin kilpailunrajoituksia. Uudistuksessa tulee selventää myös yritysten puolustautumisoikeutta koskevia säännöksiä ja oikeutta tulla kuulluksi kilpailuoikeudellisten tutkimusten yhteydessä Kilpailunrajoituslain ennakoitavuutta tulee lisätä takaamalla kilpailuvirastolle ja markkinaoikeudelle riittävät resurssit asioiden tehokkaaseen, nopeaan ja asiantuntevaan käsittelyyn. Kilpailuviraston ja markkinaoikeuden toimivaltojen rajaa tulee myös tarkistaa. Elinkeinoelämän keskusliitto EK Tehokas hallinto ja yritysten oikeussuoja 21