1 Päälähde tässä osassa: Soininen AM (1974) Vanha maatalous: maatalous ja

Transkriptio

1 Eliömaantiede: kasvimaantiede IX Gradienttimaailma: Kulttuuri, talous ja ihminen Jari Oksanen Oulun yliopisto KL 2013 Maataloushistoriat katsovat perinteisen maatalouden loppuvan suuriin nälkävuosiin ja niiden jälkeen alkaneeseen maatalouden koneellistumiseen. Biologit katsovat usein perinteisen maatalouden jatkuneen sotiin asti, minkä jälkeen maatalouden koneellistuminen ja viljelykäytännön uudistuminen nopeutui. Kasvillisuuden kannalta perinteisen maatalouden merkittävin piirre oli sen laaja (mutta matalahko) ekologinen jalanjälki. Kaskiviljely oli liikkuvaa ja vaati suuria pinta-aloja, vuoroviljely vaati laajoja pinta-aloja, karja laidunsi luonnonniityillä ja hakamailla. Nykymaataloudessa ero tehoviljellyn ja viljelemättömän alueen välillä on paljon jyrkempi. 1 Jari Oksanen (Oulun yliopisto) Biogeo: KAMA / 36 1 Päälähde tässä osassa: Soininen AM (1974) Vanha maatalous: maatalous ja maatalousväestö Suomessa perinnäisen maatalouden loppukaudella 1720-luvulta 1870-luvulle. Suomen historiallinen seura. Jari Oksanen (Oulun yliopisto) Biogeo: KAMA / 36 Kaskiviljely Peltoviljely pysyvästi raivatuilla pelloilla Vuoroviljelyä, yleensä 1/2 tai 1/3 pelloista kesannolla Pohjois-Suomessa vähän peltoa suhteessa karjaan: ohra ilman kesannointia Pohjanmaalla lisäksi kuivatun suon viljelyä kydöttämällä Niittyä enemmän kuin peltoa Kaskiviljely Itä-Suomessa Rieskakaski v leppä- tai koivuviidakossa Kaadetaan ja poltetaan viertämällä keväällä Kylvö polton jälkeen: nauris, ohra, tattari, pellava 1 2 satoa, sitten laidunahoksi Kaski vuotiaassa koivikossa tai lepikossa Kaadetaan lehtevänä kesällä, jätetään talven yli Seuraava kesä: poltto ja syysruis Sitten kauraa 1 2 v (max. 7 v) Jari Oksanen (Oulun yliopisto) Biogeo: KAMA / 36 Jari Oksanen (Oulun yliopisto) Biogeo: KAMA / 36

2 Huuhtakaski havumetsässä Kaski, kulot ja siitepölyt Näreikkö paras: parempi maa, palaa helpommin Petäjät pyälletään: keloja jää jopa 300/ha Kaadetaan, kuivuvat 1 2 v Poltto kesällä, ruis kylvetään väleihin Toisen polton jälkeen rukiin kylvö ja multaus Vain korpiruista, 2 satoa Sato jopa 20 peltoviljelyä parempi Jari Oksanen (Oulun yliopisto) Biogeo: KAMA / 36 Kaskiviljelyn jäljet Jari Oksanen (Oulun yliopisto) Biogeo: KAMA / 36 Koivun runsaus Ekologinen jalanjälki hyvin laaja Kulot yleistyivät myös kaskialueen ulkopuolella Kaskiviljely hiipui 1870-luvulla, mutta kaskia vielä 1960 Yleistyneitä luonnonkasveja: koivu, ahomansikka, ruusuruoho Kaskimaat olivat suurimman osan aikaa laitumina: aluksi avoimina, sitten aukkoisina Myös muita metsiä laidunnettiin: hakamaat Jari Oksanen (Oulun yliopisto) Biogeo: KAMA / 36 Jari Oksanen (Oulun yliopisto) Biogeo: KAMA / 36

3 Metsien tila 1800-luvulla Suoviljely ja kydötys Puusta pulaa kaskeamisen ja kotitarvehakkuun takia: kaskeaminen kiellettiin 1851 Tervanpoltto pahensi puupulaa Tervakaupan keskus aluksi Lappeenranta, mutta v rauhan jälkeen Pohjanmaa Terva halpaa: myös kuljetuksen oltava halpaa Terva yhteismetsistä: isonjaon jälkeen poltto hiipui Viimeiset jakamattomat maat Kainuussa: myös viimeiset tervahaudat Etenkin Pohjanmaan avosoilla Suo kuivataan, sitten pintaturve poltetaan (kytö) 3 4 viljasatoa, sitten jätettiin niityksi: saraa, luhtavillaa, maitohorsmaa Maanparannuksen avulla (savi) pysyväksi pelloksi Suokaski Itä-Suomen korvissa Jari Oksanen (Oulun yliopisto) Biogeo: KAMA / 36 Jari Oksanen (Oulun yliopisto) Biogeo: KAMA / 36 Moderni maatalous vuodesta 1870 vaikutti laajoihin alueisiin ja tuotti kulttuurimaisemia: laidunahoja, hakamaita, niitettyjä luonnonniittyjä, ketoja, lehdesniittyjä, kaskiheittoja. Maatalouden muuttuessa myös vanhan talousmuodon maisemat alkoivat hävitä. Lukuiset ihmisen seuralaislajit olivat löytäneet suotuisan ympäristön kulttuurimaisemasta, ja nämä lajit alkoivat harvinaistua niitä suosivan talousmuoden hävitessä. Viimeisten perinnebiotooppien suojelusta on tullut luonnonsuojelun keskeisiä kysymyksiä. Taitekohta nälkävuodet ja maatalouden rahoituskriisi Kaskialueella ei kylliksi maata tuotannon kasvuun: kaskia muutettiin pelloiksi Karjatalouden merkityksen kasvu ja metsän arvon nousu Laidunniityistä siirryttiin niittynurmiin ja rehuviljaan Peltoala kasvoi, niittyala aleni Jari Oksanen (Oulun yliopisto) Biogeo: KAMA / 36 Jari Oksanen (Oulun yliopisto) Biogeo: KAMA / 36

4 Perinnebiotooppien ennallistaminen Laidunnuksen loppuminen ja luonnonniittyjen häviäminen Eläimet valikoivat ruokansa: välttävät myrkyllisiä, piikikkäitä ja huonolaatuisia kasveja Lampaat nirsoimpia, lehmät ja hevoset suurpiirteisempiä laiduntajia Laidunnuspaine vaihtelee laitumen eri osissa ja pienpiirteisesti: laidunnus lisää heterogeenisuutta Laidunnus pienentää kasvien kokoa: pienillä alueilla suuri lajirunsaus Lanta lisää heterogeenisuutta ja ravinteita: lisäruokinta ja yölaidunnus rehevöittää Tavoite umpeenkasvun estäminen ja lajien palautus Laidunnus, biomassan niitto ja poisto, haravointi, puun kaato Lajirunsaus pienillä aloilla kasvaa, muttei paikallinen lajivaranto Species Richness Given : grazing A C Ungrazed Tar sp Achmil Geuriv 13 Cerfon Agrcap B Antsyl Alopra RanaurRumace Troeur Gersyl Stegra Solvir Viccra Camrot Sildio Elyrep Poapra Rubsax Fesovi Vicsep Urtdio Galbif Melpra Trieur Hiesp. Grazed Rhisp. Antodo Ranacr Fesrub Desces Carnig Equarv Botlun Filulm Polviv Carvag Epiang Galpal Tripra Kalle Hellström, lammaslaidunnus, Ii Galuli Year Jari Oksanen (Oulun yliopisto) Biogeo: KAMA / 36 Perinnebiotooppeja: etelä Jari Oksanen (Oulun yliopisto) Biogeo: KAMA / 36 Tuoreet niityt Nummet Saaristomeren tuulenpieksemillä harjusaarilla Kanerva ja variksenmarja, kataja, heiniä ja jäkäliä Kalkkialueilla ruohoja, jopa alvareita Kedot eli kuivat niityt Kuivilla, paahteisilla rinteillä ja kallioilla Suurin lajirunsaus etelässä Kalkkialueilla erityisen rikas: Geranium sanguineum, Origanum vulgare Tammivyöhykkeen kuivissa lehdoissa samantapainen lajisto Koko maassa, lajisto kuitenkin etelässä erilaista ja runsasta Selvä vyöhykkeisyys, etenkin hemiboreaalinen alue erilainen Lajistoa pidetty suurelta osalta tulokkaina (Retkeilykasvio: alkuperäisiä 64 %), mutta kiistetty (Juha Pykälä: alkuperäisiä %) Jopa 46 putkilokasvilajia m 2, niittoniityt rikkaimpia Jari Oksanen (Oulun yliopisto) Biogeo: KAMA / 36 Jari Oksanen (Oulun yliopisto) Biogeo: KAMA / 36

5 Tulva-, suo- ja rantaniityt Lehtoniityt Luontaisesti avoimia biotooppeja: niitto ja laidunnus auttoivat Paikoin tuottoa lisätty nostamalla vedenpintaa: tammettu paiseniitty Etenkin pohjoinen tyyppi: niittoheinä Merenrannat ja järvet luontaisia, helposti avoimina pysyviä laitumia Karja hävittää järviruo on, mahdollistaa pienten lajien esiintymisen (Linum catharticum, Puccinellia phryganodes), luo mikrohabitaatteja sorkanjälkiin Laidunnus suosii suolamaita merenrannoilla Ahvenanmaan erikoisuus; myös lounaissaaristossa, mutta melkein hävinnyt Harva, latvottu puusto, pensaiden ja niityn mosaiikki Runsaslajinen ja näyttävä: Primula veris, Dactylorhiza sambucina, Orchis mascula, Anemone nemorosa Haravointi keväällä poistaa karikkeen ja vähentää sammalta Heinänteko heinäkuussa, usein melko myöhään Laidunnus keväästä juhannukseen (ei kaikkialla) ja toisen kerran heinätöiden jälkeen Lehdestys: puiden väkivaltainen murjominen (saarni) Suomessa samantapaisia vesaikkoniittyjä ja lehdestystä: lehdesniityt Jari Oksanen (Oulun yliopisto) Biogeo: KAMA / 36 Moderni maatalous Moderni maatalous Jari Oksanen (Oulun yliopisto) Biogeo: KAMA / 36 Moderni maatalous Peltorikkaruohot: nykymaatalous Moderni maatalous on koneellistettua. Luonnonniityt on korvattu kylvönurmilla. Viljan siemen on hyvin puhdistettua ja rikkaruohomyrkyt pitävät seuralaislajiston kurissa. Pellot on salaojitettu ja maisema on yksimuotoisempaa. Modernisointi on hävittänyt joitain lajeja, mutta suosinut joitain muita. Esimerkiksi paimenmatara (Galium album) ja ojakärsämö (Achillea ptarmica) sekä viljellyt nurmikasvit (puna-apila, timotei) ovat yleistyneet nykymaataloudessa. EU on myös tuonut lehmät takaisin laitumelle, millä voi pitemmän päälle olla selvä vaikutus kasvillisuuteen ja lajistoon. Pelloille kehittyy luonteenomainen rikkakasvilajisto maaperän, viljelykierron ja ilmaston mukaan Rikkakasvien torjunta lähes tyhjentänyt siemenpankin Savimaalla peippiä ja peltovalvattia, hietamailla peltolemmikkiä, turv la ukontatarta ja rönsyleinikkiä Kevätviljassa peltohatikkaa ja jauhosavikkaa, syysviljassa saunakukkaa ja peltoorvokkia Jari Oksanen (Oulun yliopisto) Biogeo: KAMA / 36 Jari Oksanen (Oulun yliopisto) Biogeo: KAMA / 36

6 Peltorikkaruohot: tyyppilajit Moderni maatalous Viljellyt nurmet Moderni maatalous Luonnonlaitumet korvattu viljellyillä nurmilla Kylvettyjä: timotei, puna-apila, alsikeapila, valkoapila, nurminata, koiranheinä, niittynurmikka Sadosta 1/4 1/2 muita kuin kylvettyjä lajeja Vanhoissa nurmissa monivuotisia rikkakasvilajeja Maalajin vaikutus ja vyöhykkeisyys samantapainen kuin pelloissa Jari Oksanen (Oulun yliopisto) Biogeo: KAMA / 36 Jari Oksanen (Oulun yliopisto) Biogeo: KAMA / 36