Lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun kehittämissuunnitelma vuosille

Transkriptio

1 LASTEN JA NUORTEN HYVINVOINTISUUNNITELMAN LIITE: EHDOTUS LASTENSUOJELUN KEHITTÄMISSUUNNITELMAKSI VUOSILLE / Lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun kehittämissuunnitelma vuosille

2 Sisällys 1. Johdanto Lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun tarve tarpeen taustatekijöitä tarve lukuina palvelujärjestelmä voimavarat yhteistyö muiden toimijoiden kanssa Kehittämissuunnitelman toimeenpano toimintakulttuurin kehittäminen palvelu- ja johtamisrakenteiden kehittäminen Kehittämissuunnitelman toimeenpanon vastuuryhmät... 8 Taulukko 1: toimintakulttuurin, palvelurakenteen ja johtamisen... 9 kehittäminen vuosina

3 1. Johdanto Tämä lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun kehittämissuunnitelma täydentää Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaa lastensuojelua koskevien tietojen ja kehittämistyön tavoitteiden osalta. Kehittämissuunnitelmassa kuvataan lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun tarve lastensuojelulain mukaisten tehtävien hoitamiseksi käytettävissä oleva lastensuojelun palvelujärjestelmä lastensuojelun nykyiset voimavarat, niiden riittävyys ja voimavarojen tarve lähivuosina yhteistyö eri viranomaisten sekä lapsille ja nuorille palveluja tuottavien yhteisöjen ja laitosten välillä sekä yhteistyöhön liittyvät kehittämishaasteet lastensuojelun toimintakulttuurin ja palvelurakenteen kehittämisen tavoitteet Kehittämissuunnitelma on valmisteltu lastensuojelun palvelualueella ja sen valmisteluun on kutsuttu osallistumaan koko henkilöstö. Valmistelua on ohjannut lastensuojelupalvelujen johtoryhmä yhdessä henkilöstön edustajista kootun valmisteluryhmän kanssa. Valmisteluryhmän jäseniä ovat olleet lastensuojelupalveluiden päällikkö Merja Nikitin, lastensuojelun asiantuntija Päivi Petrelius, johtava sosiaalityöntekijä Anu Rämö, palveluohjaaja Seija Lehmuskenttä, Tuomarilan perhetukikeskuksen johtaja Tuula Majapuro, Auroran vastaanottokodin johtaja Kari Hurme, Lystimäen nuorisokodin vastaava ohjaaja Sirpa Latva-Nikkola sekä sosiaalityöntekijä Aila Helminen. Suunnitelman valmistelun aikana on järjestetty henkilöstölle suunnattuja keskustelutilaisuuksia ja työpajoja. Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman tavoitteet on huomioitu suunnitelman valmistelussa. 2. Lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun tarve 2.1 tarpeen taustatekijöitä Espoon lapsiväestö on kasvanut viime vuosina, mikä lisää lastensuojelun tarvetta. Väestönkasvun painottuminen vieraskieliseen väestöön kasvattaa osaltaan lastensuojelun tarvetta. Odotettavissa on, että vieraskielisten osuus asiakkaista kasvaa edelleen lähivuosina, ellei kotoutumistyötä ja maahanmuuttajaperheille suunnattua varhaista tukea kyetä kehittämään ja monipuolistamaan. tarvetta kasvattavat myös perheiden toimeentulovaikeuksien yleistyminen. Espoossa, lapsiköyhyysaste on kaksinkertaistunut 2000-luvulla ollen vuonna %. Tämä tarkoittaa, että jo noin 5900 lasta elää pienituloisissa perheissä. Toimeentulovaikeudet eivät sinänsä aiheuta lastensuojelun tarvetta, mutta ne ovat usein yhteydessä muihin perheitä kuormittaviin tekijöihin, ja ovat sellaisenaankin vakava vanhemmuutta kuormittava riskitekijä lapsiperheissä. Eräs keskeinen syy lastensuojelun asiakasmäärien kasvulle on vuoden 2008 voimaan tullut lastensuojelulaki. Lastensuojelulaissa (417/2007) velvoitetaan viranomaiset ilmoittamaan välittömästi kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle, mikäli he ovat tehtävässään saaneet tietää lapsesta, jonka tilanne edellyttää lastensuojelutarpeen selvittämistä. Lastensuojeluviranomaisen on arvioitava

4 jokaisen lastensuojeluilmoituksen kohdalla mahdollinen kiireellisen lastensuojelun tarve sekä ratkaistava, onko tarpeen aloittaa lastensuojelutarpeen selvityksen tekeminen. asiakkuus alkaa, kun ryhdytään laatimaan lastensuojelutarpeen selvitystä tai ryhdytään kiireellisiin lastensuojelun toimenpiteisiin. Lakisääteinen selvitysprosessi tuo runsaasti uusia asiakkaita lastensuojeluun. tarvetta on viime vuosina lisännyt myös se, että lapsiperheitä tukevat peruspalvelut eivät ole kyenneet tarjoamaan riittävästi varhaista tukea perheille. Lapsiperheiden perhetyötä on tällä hetkellä Espoossa tarjolla ensisijaisesti alle kouluikäisten lasten perheille. Kouluikäisille lapsille suunnatun perhetyön puuttuessa esimerkiksi koulut joutuvat olemaan lasten ja perheiden ongelmatilanteissa yhteydessä lastensuojeluun sellaisissakin tilanteissa, joissa ratkaisu voisi löytyä perhetyön keinoin ilman lastensuojelua. Hyvinvointisuunnitelmaan kirjattu tavoite perhetyön vahvistamisesta eri ikäisille lapsille ja nuorille on siten tärkeä tavoite myös lastensuojelulle. 2.2 tarve lukuina asiakkaana oli Espoossa vuoden 2012 aikana kaikkiaan 4788 lasta ja nuorta. Asiakkaana oli 6,7 % vuotiaasta väestöstä. Asiakasmäärät ovat kasvaneet niin avo-, sijais- kuin jälkihuollonkin puolella, mutta suurinta kasvu on ollut avohuollon puolella. Lastensuojelussa uusia asiakkuuksia alkaa vuosittain enemmän kuin niitä päättyy. Vuonna 2011 Espoossa alkoi 1920 asiakkuutta ja päättyi 1441 asiakkuutta. asiakaskunta on muuttunut entistä haastavammaksi ja asiakkuudet pitkäaikaisemmiksi. Vuonna 2012 Espoossa kirjattiin 4984 lastensuojeluasian vireille tuloa (lastensuojeluilmoitukset, pyynnöt ja hakemukset lastensuojelutarpeen selvittämiseksi) Ilmoituksista runsas kymmenes koski 0-2 -vuotiaita, vajaa viidennes 3-6 -vuotiaita, runsas neljännes vuotiaita, noin viidennes vuotiaita ja noin viidennes vuotiaita. Ilmoitusten kohteena oli kaikkiaan 2926 lasta. Ilmoitusten syinä ovat useimmin aikuisten päihdeongelmat (noin neljännes ilmoituksista), perheväkivalta (10 % ilmoituksista) ja vanhemmuuteen liittyvät vaikeudet. Muita syitä ovat lapsen päihteidenkäyttö, lapsen huolenpidon puutteet, aikuisen mielenterveysongelmat, lapsen rikollinen oireilu, lapseen kohdistunut pahoinpitely, lapsen väkivaltainen käytös ja lapsen jatkuva koulunkäynnin laiminlyönti. Lastensuojelutarpeen selvityksiä tehtiin vuoden 2012 aikana kaikkiaan 2129 kappaletta. Lastensuojelutarpeen selvitykseen liittyy lakisääteinen aikaraja: selvitys on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa lastensuojeluasian vireille tulosta. Vuonna % selvityksistä valmistui määräajan puitteissa. Aikarajat on onnistuttu vuosi vuodelta saavuttamaan paremmin. Selvityksiin joudutaan lakisääteisen aikarajan vuoksi keskittämään runsaasti avohuollon työntekijöiden niin sosiaalityöntekijöiden kuin sosiaaliohjaajienkin voimavaroja. Kiireelliseen sijoitukseen päädytään silloin, kun kodin olosuhteet tai puutteet lapsen huolenpidossa välittömästi vaarantavat lapsen terveyttä tai kehitystä. Kiireellisiä sijoituksia tehdään lapsiväestöön suhteutettuna vähän, mutta huolestuttavaa on, että kiireellisten sijoitusten määrä on kasvanut kahden viime vuoden aikana voimakkaasti vuotiaiden ikäryhmässä. Alle 12 vuotiaiden lasten kiireellisten sijoitusten määrä sen sijaan ei ole kasvanut, ja se on joissakin ikäryhmissä jopa laskusuunnassa. Kiireellisten sijoitusten suurimmat yksittäiset syyt ovat vanhempien päihteidenkäyttö, lapsen päihteidenkäyttö ja kolmantena kriisitilanne perheessä. Nuorten kiireellisten sijoitusten kasvua voi osaltaan selittää nuorille suunnattujen varhaisen tuen palvelujen sekä nuorten mielenterveys- ja päihdepalvelujen puutteet ja toimimattomuus. Sijoitettuna oli Espoossa vuonna 2012 kaikkiaan 682 lasta ja nuorta. Huostaanoton lisäksi lapsi voi olla sijoitettuna kodin ulkopuolelle avohuollon tukitoimen päätöksellä tai kiireellisesti sijoitettuna. Määrä on kasvanut vajaalla sadalla vuodesta 2011, jolloin sijoitettuna oli vuoden lopussa vuotiasta. Sijoitettuna olleiden osuus väestöstä on ollut viimevuosina noin 1,2 % vastaavanikäisestä väestöstä. Sijoitusten määrä suhteessa väestömäärään ei ole merkittävästi kasvanut, vaikka avohuollon asiakasmäärät ovat kasvaneet.

5 Laki edellyttää, että sijaishuoltoon sijoitettavan lapsen ensisijainen sijaishuollon muoto on perhehoito. Sijaisperheeseen tai läheisverkostoon sijoitettuja lapsia oli Espoossa vuonna 2011 kaikkiaan 236. Heistä lyhytaikaisessa perhehoidossa oli 14,5 %. Perhehoidon osuus sijaishuoltoon sijoitettujen lasten sijoitusmuotona kasvoi vuonna % edelliseen vuoteen verrattuna. Perhehoidon asiakasmäärän hienoinen kasvu johtuu vastaanottoperhetoiminnan lisääntymisestä. Yli 30 % vuonna 2012 kiireellisesti sijoitetuista vuotiasta sijoitettiin vastaanottoperheeseen vastaanottolaitoksen sijaan. 3. palvelujärjestelmä asiakkaana olevista lapsista ja perheistä suurin osa on asiakkaana lastensuojelun avohuollossa. Avohuollon palveluita tuottaa Espoossa neljä lastensuojelun alueellista yksikköä Espoon suuralueilla - Leppävaarassa, Matinkylä-Olari-Tapiolan alueella, Espoolahdessa ja Espoon keskuksessa. Lisäksi lastensuojelun avohuollon tukipalveluja tuottavat kaupunkitasoiset yksiköt - Tuomarilan perhetukikeskus, Auroran vastaanottokoti ja Poijupuiston lastensuojelupalvelut -yksikkö. Avohuollon alueellisissa yksiköissä työskentelee sosiaalityöntekijöitä ja sosiaaliohjaajia. Toisin kuin Vantaalla ja Helsingissä, avohuollon työtä ei ole toistaiseksi eriytetty arviointityöhön ja suunnitelmalliseen työhön, vaan avohuollon työstä vastaavat yhtenäiset avohuollon tiimit. Avohuollon kehittämishaasteita ja tiimirakenteita arvioidaan kevään ja kesän 2013 aikana. Arvioinnin perusteella linjataan, kuinka lastensuojelun avohuoltoa kehitetään ja kuinka avohuollossa tehtävä selvitystyö ja suunnitelmallinen työ jatkossa järjestetään. Sijaishuollon sosiaalityön palveluita tuottavat sijaishuollon sosiaalityön kaupunkitasoiset tiimit: perhehoidon sosiaalityön ja laitoshoidon sosiaalityön tiimi. Perhehoito huolehtii perheisiin sijoitetuista lapsista ja nuorista, sekä sijaisperhetoiminnasta. Sosiaalityön tiimien lisäksi muita sijaishuollon muita palveluita ovat lastensuojelulaitokset: Auroran vastaanottokoti alle 13 -vuotiaille ja Poijupuiston vastaanottokoti vuotiaille nuorille, Karhukallion lastenkoti vuotiaille lapsille ja nuorille, sekä Lystimäen nuorisokoti vuotiaille nuorille. Espoossa toimii lisäksi seitsemän ostopalvelusopimuksella sijaishuollon palveluja tarjoavaa yksikköä. Sijaishuollon kehittämisen eräänä keskeisenä tavoitteena on, että sijoituspaikkoja olisi tarjolla entistä enemmän lähellä Espoota. Nuorisohuollon palveluihin kuuluu keskitetty jälkihuollon yksikkö, jossa tarjotaan sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen palveluita 18 vuotta täyttäneille nuorille, joilla on sijaishuollon asiakkuuden perusteella oikeus jälkihuoltoon. Yksikön palveluihin kuuluu myös nuorten oikeusedustus. Perheasioiden yksikkö kuuluu hallinnollisesti lastensuojelun palvelualueelle, vaikka se ei tuota lastensuojelupalveluita. Yhteys yksikköön on olemassa sisällöllisesti. Perheasioiden yksikkö tuottaa lastensuojelun kannalta keskeisiä lasten huoltoon liittyviä palveluja, sekä ennaltaehkäisevän lastensuojelun toimintoja, kuten eroneuvo-palveluja ja lähisuhdeväkivallan ehkäisyyn liittyviä palveluja. Edellä lueteltujen avo- ja sijaishuollon palvelujen lisäksi Espoon ostaa palveluita ulkopuolisilta palveluntuottajilta. Ostettavia palveluita ovat avohuollon tukipalvelut, kuten tukihenkilö- ja tukiperhetoiminta, perhetyön palvelut, sekä perhekuntoutuspalvelut. Espoon sijaishuollon palveluista suurin osa on ostettavia palveluita. Omat sijaishuollon palvelut kattavat vain pienen osan palvelutarpeesta. 4. voimavarat asiakasmäärä on kasvanut viime vuosina voimakkaasti. Kuusikko-raportin mukaan asiakasmäärä on Espoossa kasvanut vuodesta 2008 vuoteen ,2 %. Eniten kasvua on avohuollossa, jossa asiakasmäärä on kasvanut 37,1 %. Kasvu haastaa erityisesti avohuoltoa, sillä laki edellyttää lastensuojeluilmoitusten käsittelyä ja lastensuojelutarpeen selvittämistä lakisääteisten määräaikojen puitteissa.

6 Velvoite lastensuojelutarpeen selvittämiseen kolmen kuukauden kuluessa lastensuojeluasian vireilletulosta on ollut voimassa vuoden 2008 alusta alkaen. Espoossa määräaikojen noudattamisessa on onnistuttu melko hyvin: vuonna 2012 jo 81 % selvityksistä valmistui määräajassa. alkuvaiheen työskentely sitoo kuitenkin runsaasti lastensuojelun avohuollon voimavaroja, jolloin lastensuojelun ytimeen, suunnitelmalliseen avohuollon työskentelyyn ja sen kehittämiseen on jäänyt viime vuosina liian vähän mahdollisuuksia. asiakasmäärien kasvaessa työkuorma erityisesti avohuollon työssä on lisääntynyt. Virallista suositusta lastensuojelun asiakasmäärästä ei Suomessa ole, mutta sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestön, Talentian suositusten mukaan sopiva asiakasmäärä olisi 40 asiakasta sosiaalityöntekijää kohti. Helmikuun lopulla 2013 asiakasmäärä oli 49 asiakasta yhtä avohuollon sosiaalityöntekijää kohden. Avohuollon sosiaalityöntekijöitä on nyt 48. Olettaen, että keskimääräinen asiakasmäärä pysyisi lähivuosina helmikuun 2013 lopun tasolla, tarvitaan avohuoltoon yhdeksän uutta sosiaalityöntekijää suosituksen mukaiseen asiakasmäärään pääsemiseksi. Vaikuttava avohuollon työskentely edellyttää mahdollisuutta tukea perheitä oikea-aikaisesti ja riittävän intensiivisesti. Tämä edellyttää erityisesti avohuollon työssä asiakasmäärän pitämistä kohtuullisena. Asiakkaana oleville perheille tulee laadukkaan sosiaalityön lisäksi voida tarjota sosiaaliohjauksen ja perhetyön tukea, sekä tarvittaessa myös tehostettua perhetyötä ja perhekuntoutusta. Myös lasten, nuorten ja aikuisten mielenterveyspalveluita tulisi olla viivytyksettä tarjolla lastensuojelun asiakasperheille. Tällä hetkellä sekä perhekuntoutusta että perhetyötä on tarjolla palvelutarpeeseen nähden liian vähän. Tehostetun perhetyön palveluihin ja perhekuntoutuspalveluihin joudutaan jonottamaan, jolloin työskentely ei aina pääse alkamaan oikea-aikaisesti, vaan avunsaanti pitkittyy ja osalla perheistä tilanteet saattavat kriisiytyä. 5. yhteistyö muiden toimijoiden kanssa Lastensuojelu tekee laajaa yhteistyötä muiden viranomaisten ja palveluntuottajien kanssa asiakas-, alueja kaupunkitasolla. Avohuollossa tehdään runsaasti asiakaskohtaista moniammatillista verkostotyötä. Keskeisiä yhteistyökumppaneita asiakaskohtaisessa verkostoyhteistyössä ovat neuvola, lapsiperheiden perhetyö, varhaiskasvatus, koulu ja oppilashuolto, lasten ja nuorten perus- ja erityistason mielenterveyspalvelut, aikuisten mielenterveyspalvelut ja aikuissosiaalityö sekä perheasioiden yksikkö. Verkostoyhteistyön tarvetta on lähes kaikkien lastensuojelun asiakkaiden ja heidän perheidensä asioissa. avohuolto järjestää yhteistyön kehittämiseen liittyviä dialogisia verkostotapaamisia vuosittain eri yhteistyökumppaneidensa kanssa sekä alue- että kaupunkitasolla. Lastensuojelu osallistuu alueellisten oppilashuoltotyöryhmien, ja joillakin alueilla alueellisten hyvinvointityöryhmien työskentelyyn. Asiakasmäärän kasvu asettaa erityisesti avohuollossa haasteita myös yhteistyölle eri toimijoiden kanssa. Avohuollon sosiaalityöntekijät joutuvat usein priorisoimaan kiireelliset asiakastyöhön liittyvät tehtävät, jolloin esimerkiksi yhteiseen kehittämistyöhön tai verkostojen toimintaan osallistuminen voi olla hankalaa. Yhteistyön sujuminen on lastensuojelulle keskeisen tärkeää. toimintamahdollisuudet lasten ja perheiden hyväksi ovat tiiviisti sidoksissa lastensuojelun yhteistyökumppaneiden toimintaan. Lastensuojelu järjestää sekä alueellisille että kaupunkitasoisille yhteistyökumppaneilleen koulutuksia lastensuojelun kanssa tehtävästä yhteistyöstä, lastensuojelulaista ja muista yhteistyötä edellyttävistä teemoista. Kun lasten, nuorten ja lapsiperheiden uudet alueelliset yhteistyörakenteet käynnistyvät, tulee lastensuojelu osallistumaan niissä alueellisen yhteistyön koordinointiin ja kehittämiseen. Lastensuojelu on aktiivisesti mukana Lapsen oikeus palveluihin -kehittämishankkeessa, jossa mm. luodaan lapsiperheiden yhteisiä palveluportaaleja, ja kehitetään yhteisiä osaamisen kehittämisen rakenteita, sekä hyviä käytäntöjä lastensuojelun ja muiden toimijoiden yhteistyölle. Sijaishuolto tekee yhteistyötä eri puolilla maata sijaitsevien sijaishuollon yksiköiden kanssa. Muihin kuntiin sijoitettujen asiakkaiden myötä yhteistyötä tehdään useiden eri kuntien perusopetuksen ja terveyspalvelujen kanssa. Yhteistyötä yksityisten palveluntuottajien kanssa koordinoi palveluohjaaja. Yhteistyön keskeisiä teemoja ovat palveluiden hankinta, sekä laadun kehittäminen ja valvonta. Sijaishuollon sosiaalityöntekijöiden tehtävänä on osana omaa työtään valvoa omien asiakkaidensa osalta sijaishuoltoyksiköiden tuottaman palvelun laatua ja lapsen edun toteutumista tämän näkökulmasta.

7 Pääkaupunkiseudulla ja kansallisella tasolla keskeisiä yhteistyökumppaneita ovat pääkaupunkiseudun kunnat, Helsingin yliopisto ja pääkaupunkiseudulla toimivat ammattikorkeakoulut, pääkaupunkiseudun sosiaalialan kehittämiskeskus Socca ja sen yhteydessä toimiva Heikki Waris -instituutti, sekä järjestöt kuten keskusliitto, Ehjä ry, Kalliolan setlementti, sekä Pelastakaa Lapset ry. Espoon lastensuojelu osallistuu Kuntaliiton johtamaan kehittämishankkeeseen, jossa lastensuojelun vaikuttavuuden arviointia kehitetään yhteistyössä useiden kuntien ja lastensuojelun asiantuntijaorganisaatioiden kanssa. 6. Kehittämissuunnitelman toimeenpano kehittämissuunnitelma sisältää kahdenlaisia tavoitteita: yhtäältä toimintakulttuuriin liittyviä, toisaalta palvelu- ja johtamisrakenteisiin liittyviä. 6.1 toimintakulttuurin kehittäminen toimintakulttuuria halutaan kehittää entistä asiakaslähtöisemmäksi. Työhyvinvoinnin edistämistä pidetään tärkeänä työntekijöiden jaksamista ja pysyvyyttä vahvistavana tekijänä. Keskeisenä pidetään myös osaamisen vahvistamista pitkäjänteisesti. Yhteistyötä peruspalvelujen ja muiden keskeisten kumppaneiden kanssa on kehitettävä, jotta voidaan varmistaa työskentelyn oikea-aikaisuus ja jotta palveluja voidaan sovittaa yhteen asiakkaan tarpeisiin vastaavalla tavalla. Asiakaslähtöisyyden, työhyvinvoinnin, osaamisen ja yhteistyön kehittämiseksi lastensuojelussa on määritelty neljä kärkiteemaa ohjaamaan lähivuosien kehittämistyötä. 1) Lapsen etua ajava, lapsi- ja perhelähtöinen, osallistava lastensuojelu. Lastensuojelutyötä toteutetaan lapsilähtöisesti ja asiakkaita osallistaen. Lapsen edun periaate ohjaa kaikkea lastensuojelun päätöksentekoa, sekä asiakas- ja kehittämistyötä. Lapsia, nuoria ja perheitä autetaan entistä useammin lapsen tai nuoren kasvu- ja kehitysympäristöissä yhteistyössä lapsen läheisverkoston kanssa. Lapsen edun ulottuvuuksia ovat työskentelyn eettisyys ja lainmukaisuus, tuen vieminen lapsen ja nuoren kehitysympäristöön, tuen ja avun oikea-aikaisuus, sekä lapsiystävällisen päätöksenteon edistäminen. 2) Henkilöstöä arvostava ja työn mielekkyyttä vaaliva lastensuojelu Ammattitaitoisen henkilöstön saatavuus ja pysyvyys varmistetaan perustyöntekijöiden saamaa tukea, työolosuhteita, työn mielekkyyttä ja hyvää johtamista vahvistamalla. Johtamista kehitetään dialogiseen ja vuorovaikutteiseen suuntaan. Ikääntyvien työntekijöiden ja vuorotyötä tekevien työntekijöiden työhyvinvointia ja jaksamista kehitetään. Perheen ja työn yhteensovittamisen keinoja vahvistetaan. 3) Osaamistaan kehittävä lastensuojelu. työntekijöiden strategiset ydinosaamiset määritellään, henkilöstön osaaminen kartoitetaan ja ydinosaamista vahvistetaan määrätietoisesti. ja muiden lapsiperhepalvelujen yhteistä osaamista vahvistetaan. 4) Yhteistyötä kehittävä lastensuojelu Lastensuojelu sitoutuu yhteistyön kehittämiseen keskeisten kumppaneidensa kanssa asiakaslähtöisen työskentelyn vahvistamiseksi. Yhteistyön avulla luodaan edellytykset sille, että lapsia ja perheitä päästään auttamaan mahdollisimman varhain ja että palvelut voidaan sovittaa yhteen asiakkaan elämäntilanteeseen sopivalla tavalla. Asiakasprosessien nivelvaiheissa varmistetaan työskentelyn jatkuvuus luomalla nivelvaiheisiin hyvät, asiakkaita osallistavat käytännöt. Verkostotyön menetelmät otetaan kehittämiskohteeksi

8 6.2 palvelu- ja johtamisrakenteiden kehittäminen asiakastyössä vaikuttava työskentely rakentuu useiden eri tahojen yhteistyönä. Asiakasnäkökulmasta avainroolissa on lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä. Sosiaalityöntekijällä on palvelutarpeen arvioijan, palvelujen suunnittelijan, palveluihin ohjaajan ja palvelukokonaisuuden koordinoijan rooli. Rakentaessaan asiakasperheiden elämäntilanteisiin soveltuvia tuki- ja kuntoutuspolkuja, sosiaalityöntekijä tarvitsee yhteistyökumppaneiltaan tietoa lapsesta, perheen tilanteesta ja muiden tahojen työskentelystä lapsen ja perheen kanssa. Hän tarvitsee työskentelyyn myös erilaisia perheitä tukevia palveluja. Jotta asiakaslähtöinen työskentely onnistuisi, on palvelujen järjestämistavan oltava selkeä ja mahdollistettava asiakkaille pääsy oikea-aikaisesti oikean palvelun (esimerkiksi perhetyön, perhekuntoutuksen, mielenterveyspalvelujen) piiriin. Asiakaslähtöisen työskentelyn mahdollistaminen on keskeisin peruste palvelurakenteen ja johtamisen kehittämiselle. Lastensuojelussa palvelurakenteen ja johtamisen kehittämistä tarvitaan erityisesti avohuollon prosessien sujuvoittamiseksi sekä perhetyön ja perhekuntoutuksen saatavuuden parantamiseksi. Sijaishuollossa palvelurakenteen kehittämishaasteet liittyvät perhehoidon ensisijaisuuteen. Tavoitteena on, että entistä suurempi osa sijoitetuista lapsista löytäisi sijaishuoltopaikan perhehoidosta. Lisäksi tavoitteena on mahdollistaa lapsille ja nuorille Espoossa tai Espoon lähellä sijaitseva sijaishuoltopaikka. Jälkihuollon toimintakonseptia on tarpeen kehittää vastaamaan entistä paremmin sijaishuollosta kotiutuvien ja itsenäistyvien nuorten tarpeisiin Kehittämissuunnitelman toimeenpanon vastuuryhmät Lastensuojelupalvelujen johtoryhmä ja sen nimeämät erilliset valmisteluryhmät vastaavat palvelurakenteen ja johtamisen kehittämiseen liittyvien tavoitteiden toteutumisesta. Toimintakulttuuriin liittyvien kehittämisteemojen osalta vastuu on johtoryhmällä sekä kutakin kehittämisen kärkiteemaa varten perustettavalla ohjausryhmällä. Ohjausryhmät muodostetaan avo- ja sijaishuollon, sekä eri henkilöstöryhmien edustajista. Mukaan voidaan kutsua myös lastensuojelun yhteistyökumppaneiden edustajia. Ohjausryhmien tavoitteena on luoda rakenteet yksikkörajat ylittävälle lastensuojelun kehittämiselle. Ohjausryhmä-rakenteen avulla koordinoidaan ja kootaan kehittämistyötä kokonaisuuksiksi. Niiden avulla vahvistetaan lastensuojelun eri toimintojen välistä koordinaatiota ja luodaan edellytyksiä asiakaslähtöiselle yhteistyölle sekä lastensuojelun sisällä että suhteessa yhteistyökumppaneihin. Muita kehittämisrakenteita karsitaan ja jatkossa pyritään välttämään erillisten kehittämisryhmien perustamista. Ohjausryhmät valmistelevat ja koordinoivat pitkäjänteisesti vastuullaan olevaan teemaan liittyvää konkreettista työskentelyä yhdessä lastensuojelupalvelujen johtoryhmän kanssa. Ohjausryhmät laativat kehittämisteemojen mukaiselle työskentelylle koko palvelualuetta koskevan vuosittaisen työsuunnitelman, jonka johtoryhmä hyväksyy. Työsuunnitelma otetaan huomioon lastensuojelun yksiköiden vuosittaisissa toimintasuunnitelmissa. kehittämissuunnitelman tavoitteiden toteutumisesta raportoidaan sosiaali- ja terveyslautakunnalle lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman raportoinnin yhteydessä.

9 LASTEN JA NUORTEN HYVINVOINTISUUNNITELMAN LIITE: EHDOTUS LASTENSUOJELUN KEHITTÄMISSUUNNITELMAKSI VUOSILLE / Taulukko 1: toimintakulttuurin, palvelurakenteen ja johtamisen kehittäminen vuosina toimintakulttuurin kehittämishaasteet Lapsen etua ajava, lapsi- ja perhelähtöinen, osallistava lastensuojelu Henkilöstöä arvostava ja työn mielekkyyttä vaaliva lastensuojelu Osaamistaan kehittävä lastensuojelu Yhteistyötä kehittävä lastensuojelu Toimenpiteet yksiköiden asiakasprosesseja arvioidaan eettisestä näkökulmasta. Lastensuojeluprosessiin liittyvän työskentelyn yhdenmukaisuutta ja lainmukaisuutta arvioidaan. yksiköiden asiakasprosesseja arvioidaan osallisuuden vahvistamisen näkökulmasta. yksiköt luovat omaa yksikköään koskevan palvelulupauksen, jossa kuvataan, kuinka asiakkaan osallisuus yksikön työskentelyssä Luodaan uusille työntekijöille perehdytys- ja koulutusmalli, jonka avulla Espoon houkuttelevuutta työnantajana lisätään. eri toimijoiden (työyksiköt, esimiehet, johto) roolia oppilaitosyhteistyön hoitajina selkiytetään Luodaan lastensuojelulle toimivat yhteistyökäytännöt rekrytointiyksikön kanssa työyhteisöjen asiakastyössä varmistetaan asiakasta osallistavan reflektiivisen työotteen vahvistuminen Työyhteisöissä varmistetaan mahdollisuus asiakastyön ja työotteen ammatilliseen reflektointiin kehittämällä esimiestyötä, työntekijöiden välistä yhteistyötä ja Lastensuojelu osallistuu lasten ja perheiden palvelujen yhteisten osaamisen kehittämisen ja konsultoinnin rakenteiden kehittämiseen. Lastensuojeluun luodaan osaamiskartoitukseen perustuva osaamisen kehittämisen malli. avo- ja sijaishuollossa vahvistetaan lastensuojelun ja yhteistyökumppaneiden välistä dialogista oppimista ja yhteistä keskustelua. Lapsi- ja perhelähtöisen, sekä osallistavan työskentelyn osaamista ja työmenetelmiä vahvistetaan *näyttöön perustuvat työmenetelmät ja hyvät käytännöt lastensuojelun arviointi- kohtaamis- ja Lastensuojelu osallistuu kaupunki- ja aluetasoisten yhteistyöja kehittämisverkostojen luomiseen yhdessä muiden toimijoiden kanssa. johto koordinoi palvelualuetasoista yhteistyötä keskeisten yhteistyökumppaneiden kanssa avo- ja sijaishuollossa. palvelualueen sisäistä konsultaatiota kehitetään. asiakasprosesseissa tapahtuvat keskeiset siirtymät, sekä hyvän siirtymän prosessi ja

10 toteutuu. alkuvaiheeseen liittyvää arviointityöskentelyä, sekä suunnitelmallista, tavoitteellista työskentelyä kehitetään kaupunkitasoisesti. avopalvelujen käytön ja vaikuttavuuden arvioimiseksi luodaan toimintamalli. suunnitelmallisessa työssä tavoitteeksi asetetaan lapsen verkostoa osallistavat monitoimijaiset asiakassuunnitelmat. asiakkaana olevien lasten vanhempien asiakassuunnitelmiin liittyvää tavoitteellista työskentelyä kehitetään kaupunkitasoisesti. johto sopii yhdessä tulosyksikön johdon ja lastensuojelun esimiesten kanssa vuosittain,mistä teemoista lastensuojelu kokoaa asiakkaitaan työyhteisöjen rakenteita Työyhteisöt kuvaavat reflektiivistä työotetta vahvistavat rakenteensa - rakenteiden toimivuutta arvioidaan yhdessä kaupunkitasoisesti muutostyössä *lapsen kanssa työskentely, lapsen kehitykseen ja kasvuun liittyvä osaaminen, vanhempien ja nuorten kanssa työskentely *perhelähtöinen työskentely, perhedynamiikka *verkostotyö, dialogiset ja voimavarakeskeiset menetelmät, sovittelutaidot *monikulttuurisuus lastensuojelutyössä *lastensuojelun kohdeongelmiin liittyvää osaamista vahvistetaan (eroperheet, traumatisoituminen, päihdeja mielenterveysongelmat pari- ja lähisuhdeväkivalta) Henkilöstön perehdytystä kehitetään ja huolehditaan palvelujärjestelmän hallintaan liittyvästä osaamisesta *lastensuojelun sosiaalityöntekijän prosessinjohtajuus, asiantuntijuus ja rooli moniammatillisessa verkostotyössä *uusien työntekijöiden perehdytys ja -koulutusmalli *lasten ja perheiden palvelujen sekä laatukriteerit määritellään palvelualueen eri toimijoiden yhteistyönä. työntekijöiden osaaminen viranomaisja läheisverkostojen kanssa työskentelyssä varmistetaan. Lastensuojelu osallistuu lasten, nuorten ja perheiden palveluiden yhteiseen verkostomenetelmien asiantuntijapankin luomiseen

11 koskevaa tietoa ja miten siitä viestitään kaupungin ylemmälle johdolle, esimerkiksi hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen johtoryhmälle. lastensuojelun palvelujen hyvä tuntemus ja joustava käyttö *monitoimijaisten asiakasprosessien ja nivelvaiheiden hallinta Palvelurakenteen ja johtamisen kehittämishaasteet Toimenpiteet Avohuollon palvelurakenteen ja johtamisen kehittäminen avohuollon palvelurakenteen muutostarpeita kartoitetaan vuoden 2013 aikana. Kartoituksessa selvitetään avohuollon nykytilaa ja siitä nousevia kehittämishaasteita. esimerkiksi alueellisten käytäntöjen yhtenäistämisen tarvetta, sekä selvitystyön ja suunnitelmallisen työn organisoimista aluetyössä. Selvitetään mahdollisuuksia koota lastensuojelun tukipalvelut yhden Perhetyön ja perhekuntoutuksen kehittäminen perhekuntoutuksen ja lapsiperhepalvelujen perhetyön palvelujen kehittämistarpeita kartoitetaan syksyn 2013 aikana yhteistyössä perhe- ja sosiaalipalvelujen muiden toimijoiden kanssa. Tuomarilan perhetukikeskuksen toiminnan laajentamisen tarve kartoitetaan vuoden 2013 aikana. Postipuun lastensuojelupalvelut -yksikkö käynnistetään investointiohjelman mukaisessa aikataulussa vuonna *lastensuojelulakiin, valvontaan ja dokumentointiin liittyvä osaaminen Sijaishuollon kehittäminen Auroran vastaanottokodissa (tuleva Postipuun lastensuojelupalvelut - yksikkö) kehitetään alle 13- vuotiaiden lasten vastaanottopalveluita ja vastaanottoperhetoimintaa. Poijupuiston lastensuojelupalvelu - yksikössä selvitetään mahdollisuuksia kotona tehtävän arviointityön kehittämiseen sijoituksen tarpeen arvioimiseksi. Sijaishuollon palvelurakenteen kehittämisessä tavoitteena on perhehoidon ensisijaisuus sijaishuollon muotona. Perhehoitoa monipuolistetaan, luodaan Jälkihuollon kehittäminen Jälkihuollon toimintamalli uudistetaan ja luodaan uusi toimintakonsepti, joka vastaa palvelutarpeeseen.

12 päällikön alaisuuteen hallinnolliseksi kokonaisuudeksi, jolloin avohuollon tukipalvelujen kehittäminen ja asiakasohjaus tehostuu. edellytykset läheisverkostosijoituksille ja vahvistetaan sijaisperheiden tukea sijaishuollon ostettavien palvelujen tarve ja kohdentuminen suhteessa kaupungin itse tuottamiin palveluihin arvioidaan. Sijaishuoltopaikkoja pyritään saamaan entistä enemmän lähelle Espoota.