Luku-, Kaarni ja Särkijärven kunnostus. Länsi-Laitilan järviseura ry. Laitila

Transkriptio

1 Luku-, Kaarni ja Särkijärven kunnostus Länsi-Laitilan järviseura ry Laitila Ympäristötekniikan insinööritoimisto Jami Aho Maakunnankatu Seinäjoki 1

2 Sisällys 1 Kunnostushankkeen tarkoitus ja yleistiedot Hankkeen omistaja Sijainti ja vaikutusalue Aloite Esiselvitykset, tutkimukset ja aikaisemmat suunnitelmat Keskeisimmät ongelmat järvessä Hankkeen tavoitteet Vesilain mukainen luvan tarve Yhteistyö Korkeus- ja koordinaattijärjestelmä YVA-menettelyn tarve Vesistön tila Lähtötiedot Vesistökuvaus Vedenlaatu Sedimentti ja pohjan laatu Kalasto ja linnusto Kasvillisuus Pohjaeläimet Vesistön tilaluokitukset ja luonnontilaisuus Järven ja valuma-alueen käyttö ja suojelu Maaperä ja maankäyttö Maa- ja kallioperä Kaavoitus Käyttömuodot ja rakenteet Suojelualueet ja erityiskohteet Kulkuyhteydet, johdot, kaapelit, rakenteet Vesienhoitosuunnitelmat Kuormitus Ulkoinen kuormitus Viestintä ja vuorovaikutus Suunnitellut toimenpiteet Luku-, Särki- ja Kaarnijärvellä Yleistä Lähtötiedot, laskentamenetelmät ja kaavat Taminanojan pohjapato

3 6.2.1 Uoman leventäminen Padon muoto Padon rakenne Taminantien rummut Mökkitien rummut Taminanojan perkaus Rantalantien rummut Toimenpiteet menetysten estämiseksi tai vähentämiseksi Vaikutukset patoturvallisuuteen Vaikutusten arviointi Vaikutukset vedenkorkeuksiin ja virtaamiin Vaikutukset veden laatuun ja vesienhoitoon Vaikutuksen kalastoon, kasvillisuuteen, linnustoon ja pohjaeläimiin Vaikutukset luonnonsuojeluarvoihin Vaikutukset kaavoitukseen Hyöty- haitta arviot Yleiset hyödyt ja menetykset Yksityiset hyödyt ja menetykset Hyödyt Menetetykset Tila- ja omistajatiedot Sopimukset ja suostumukset Kustannusarvio ja rahoitussuunnitelma Toteuttamiskustannukset Ylläpito- ja hoitokustannukset Kunnostuksen toteuttaminen Yleisohjeet ja määräykset Rakennusalueen tarkastus Viereisten rakennusten, laitteiden ja alueiden tarkastus Raivaus ja purku Raivaus Purku ja maa-aineksen poisto Kasvillisuuden suojaus Hyötypuun korjaus Maisemointi Työn suorittamisajankohta Työpadot

4 13 Kunnostushankkeen luovutus, ylläpito ja hoito Töiden, rakenteiden ja laitteiden luovutus Ylläpito ja hoito Kunnostuksen uusintatarve Velvoitteet ja vaikutusten tarkkailu Oikeudelliset edellytykset Yhteenveto Liitteet ja piirustukset Liite 1 Vedenkorkeushavainnot Liite 2 Hydrologiset kuvaajat Liite 3 Kaarnijärven kasvillisuusselvitys Liite 4 Rantaosayleiskaava, kartta ja kaavamääräykset Liite 5 Metsäkeskus, lausunto 2009 Liite 6 Pitkäjärven rauhoituspäätös Liite 7 Taminanojan pituusleikkaus Liite 8 Hyöty- ja haittalaskelmat Liite 9 Vesirajan muutokset, kiinteistökohtaiset kartat Liite 10 Omistajaluettelo Liite 11 Peruskarttaote 1980 luvulta Liite 12 Vedenlaatutulokset Liite 13 MML lausunto vesijättöjen lunastuksista ja vesirajan sijainnista Piirustus Piirustukset Piirustukset Taminanojan pohjapato, pohjapiirustus ja leikkaukset Taminanojan yläosan perkaus, leikkaukset Taminanojan alaosan perkaus, leikkaukset 4

5 1 KUNNOSTUSHANKKEEN TARKOITUS JA YLEISTIEDOT 1.1 HANKKEEN OMISTAJA Hankkeen omistaja määritellään luvan hakuvaiheessa hakemuskirjeessä. Suunnitelman mukainen hanke voidaan pilkkoa hakemusvaiheessa erillisiksi hakemuksiksi. 1.2 SIJAINTI JA VAIKUTUSALUE Hanke sijaitsee Varsinais-Suomen maakunnassa Laitilan, Uudenkaupungin ja Pyhärannan kuntien alueelle noin 8 km Laitilan keskustaajamasta länteen ja noin 20 km Uudenkaupungin keskustaaja masta koilliseen. Hankkeen keskipisteen koordinaatteina voidaan pitää Taminanojan suunnitellun pohjapadon paikkaa, joka sijoittuu järviryhmän keskelle. Koordinaatit ovat , (TM35FIN). Kuva 1. Sijaintikartta 1.3 ALOITE Aloitteen hankkeen käynnistämiseksi teki Länsi-Laitilan järviseura ry. Aloite tehtiin Varsinais-Suomen Ely-keskukselle ja rahoitus haettiin alueelliselta leader-toimintaryhmältä. Hanketta pohjusti Kotijärvet Kuntoon hanke, jonka Varsinais-Suomen Agenda 21:n vesistökunnostus ryhmä käynnisti vuonna

6 1.4 ESISELVITYKSET, TUTKIMUKSET JA AIKAISEMMAT SUUNNITELMAT Lukujärven ja Särkijärven alueella on tehty vesistöjärjestelyjä jo luvulla. Männäisten ruukin vesivoiman saannin turvaamiseksi päätettiin 1780-luvulla ohjata järvialueen vedet Särkijärven koillispuolella sijainneen Hankerajärven kautta Sirppujokeen. Lukujärven laskuojaan, Taminanojaan, rakennettiin mittava pato estämään veden virtaus Männäisten ruukin ohi. Lisäksi kaivettiin kanava Särkijärvestä Hankerajärveen ja Sirppujokeen. Näiden toimenpiteiden vuoksi alueen järvien vesi nousi tiettävästi noin 1,5 metriä. Hankkeen vastustajat purkivat Taminanojan padon vuonna Oikeuskäsittelyn aikana tilanne muuttui, eikä vesistöjärjestelyjen uudelleen toteuttamiselle enää ollut tarvetta. (Lounais-Suomen ympäristökeskus 2003) Myöhempinä aikoina Lounais -Suomessa toteutettiin maatalouden tarpeiden vuoksi lukuisia järvenlaskuja ja -kuivatuksia. Luku- ja Kaarnijärvenkin laskemisesta laadittiin vuonna 1949 suunnitelma, mutta järvien laskusta luovuttiin, koska hanke todettiin kannattamattomaksi. Vuosina laadittiin kuitenkin uusi laskusuunnitelma, johon liitettiin myös Särkijärvi. Tämäkään suunnitelma ei toteutunut. Luku-, Kaarni-, Lamminjärvien ja Särkijärven vedenpinnan nostamiseksi rannanomistajat perustivat vuonna 1978 Taminanojan patotoimikunnan. Toimikunnan tarkoituksena oli rakentaa Taminanojaan pato, jonka avulla vedenpintoja olisi nostettu. (Lounais-Suomen ympäristökeskus 2003) Patotoimikunta laati pohjapatosuunnitelman Turun vesipiirin avustuksella ja jätti hakemuksen Länsi- Suomen vesioikeudelle Hanke raukesi käsittelyssä. Kun virkistyskäytön merkitys kasvoi, 1990-luvun alussa ryhdyttiin keskustelemaan Särkijärven alimpien vedenkorkeuksien nostosta. Hankkeesta kuitenkin luovuttiin aikaisessa vaiheessa mm. maanomistajien vastustuksen vuoksi. Tänä päivänä Lukujärven tai Särkijärven vedenkorkeutta ei säännöstellä. (Lounais- Suomen ympäristökeskus 2003) Lounais-Suomen ympäristökeskus laati vuonna 2003 selvityksen Laitilan Luku- ja Särkijärven nykytilasta. (Lounais-Suomen ympäristökeskus 2003). Selvitys oli osa Vakka-Suomen kotijärvet kuntoon hanketta, jossa tehtiin selvitykset kahdeksalle järvelle. Selvitykseen sisältyi kuormitus -, vedenlaatu-, sedimentti-, kalastus- ja kasvillisuusselvitys. Alue on laserkeilattu Maanmittauslaitoksen toimesta Keilauksen korkeustarkkuus on 15 cm. Kaarnijärvellä tehtiin erillinen kasvillisuusselvitys vuonna Suunnittelukeskus teki Luku- ja Pitkäjärven luontoselvityksen vuonna (Kärkkäinen 1997) Luku-, Kaarni-, Särki-, Lammin- (Särkijärven), Lammin-, (Lukujärven), Lammin- (Pyhärannan), Pitkä- ja Merilammenjärven rannan läheiset vesialueet mitattiin m välein ja noin 10 cm korkeustarkkuudella (RTK-GPS). Maanmittauslaitos suoritti rantakiinteistöjen rajojen tarkistuksen vuonna KESKEISIMMÄT ONGELMAT JÄRVESSÄ Järvet ovat kaikki matalia ja kärsivät umpeenkasvusta. Sekä mataluus itsessään, että myös umpeenkasvu pienentävät järvien virkistyskäyttömahdollisuuksia ja osaltaan myös heikentävät suojeltuja luontoarvoja. Erityisesti kesän aikaiset alhaiset vedenkorkeudet vaikeuttavat virkistyskäyttöä ja kiihdyttävät umpeenkasvua. 6

7 1.6 HANKKEEN TAVOITTEET Hankkeen tavoitteena on nostaa erityisesti järvien alimpia vedenkorkeuksia siten, että luonto- ja virkistyskäyttöarvot säilyvät ja mahdollisesti parantuvat. 1.7 VESILAIN MUKAINEN LUVAN TARVE Hanke vaatii vesilain mukaisen luvan (vesilaki 3: 2 ja 3 ). 1.8 YHTEISTYÖ Hanke on suunniteltu yhteistyössä Länsi -Laitilan järviseuran kanssa. Yhdistys tilasi konsultilta vesilain vaatimukset täyttävän hankesuunnitelman. 1.9 KORKEUS- JA KOORDINAATTIJÄRJESTELMÄ Hankkeen koordinaattijärjestelmä on ETRS-TM35FIN ja korkeusjärjestelmä N60. Laserkeilaus siirrettiin N2000 järjestelmästä N60 järjestelmään siirtämällä pisteitä 43 cm alaspäin, jolloin huomioitiin korkeustasojen ero (32 cm) ja RTK-GPS mittauksella määritetty keilauksen keskimääräinen virhe (11 cm). Lukujärven vedenpinnan korkeusasteikon yläpään (ylin lukema) koordinaatit ovat E , N , Z15.56 m ja Särkijärven asteikon yläpään (lukema 100 cm) koordinaatit ovat E , N , Z15.82 m (TM35, N60+m) YVA-MENETTELYN TARVE Hanke ei tarvitse YVA-menettelyä. (Valtioneuvoston asetus ympäristövaikutusten arviointimenettelystä /713) 2 VESISTÖN TILA 2.1 LÄHTÖTIEDOT Lukujärvellä on seurattu vedenkorkeuksia vuodesta 2002 alkaen ja Särkijärvellä vuodesta 2009 (liite 1). Vuoden 1980 suunnitelmassa määritettiin Taminanojan purkautumiskäyrä Lukujärven luusuassa. Virtaamien määrittämisessä käytettiin läheisen Savijoen valuma -alueen valtakunnallista havaintopistettä, josta käytettiin vuosien päivittäisiä havaintoja. Savijoen alueen perustiedot ovat seuraavassa taulukossa. Taulukko 1. Savijoen havaintoasema Tunnus 022 Nimi Savijoki Suure Valunta /Pienet alueet Yksikkö l/s/km2 Päävesistöalue Aurajoki Vesistöalue Savijoen va Vesistöal. numero Kunta Tarvasjoki Ympäristö-ELY Varsinais-Suomen ELY ympäristöja luonnonvarat Järvisyys (%) 0% Valuma-alueen ala (km2) 15,4 7

8 W (N60+m) Koska Savijoen valuma-alue on pienempi kuin tarkastelualue ja Savijoen alue on järvetön, havaintoja sovitettaessa käytettiin 10 vuorokauden liukuvaa keskiarvoa. Luku-, Särki-, Pitkä- ja Merilamminjärville määritettiin uomageometrian perusteella purkautumiskäyrät. Lukujärvellä käytettiin myös vuoden 1980 suunnitelman virtaamamittauksia. Purkautumiskäyrät on esitetty liitteessä 2. Kuvassa 2 on sovitus Lukujärven ja Kaarnijärven osalta ja kuvassa 3 Särkijärven osalta. Muilta järviltä ei ollut riittävän luotettavia havaintoja Lukujärven vedenkorkeudet, Havainnot ja lasketut nykytilassa W havainnot Lukujärvi W lasketut Lukujärvi Kuva 2. Lukujärven sovitus. 8

9 W (N60+m) Särkijärven vedenkorkeudet, Havainnot ja lasketut nykytilassa W havainnot Särkijärvi W lasketut Särkijärvi Kuva 3. Särkijärven sovitus. Järvien vedenkorkeudet laskettiin vesitaselaskentana kaikille järville. Lukujärven ja Kaarnijärven sekä Pyhärannan Lamminjärven ja Merilammenjärven vedenpinnat laskettiin yhtenä järvialueena, koska vedenpinnan yhtyvät näissä järvissä. Purkautumiskäyrät määritettiin 1D-virtauslaskentaohjelmalla Hec-Ras 4.1. Virtauslaskentaohjelmisto on rakennettu siten, että se ottaa huomioon sekä uoma n ominaisuudet ja siinä olevat rakenteet kuten tässä tapauksessa pohjapadot. Pohjapatojen osalta Hec -Ras käyttää kaavaa Q = CLH3/2 ja patokertoimena C on tässä käytetty 1,44:ää (L = harjan pituus, H = yläpuolisen veden korkeus). Uomien ratkaisu perustuu Saint-Venantin virtausyhtälöihin. Uomien virtausvastus on määritetty manningin kertoimilla. 2.2 VESISTÖKUVAUS Alue kuuluu Sirppujoen valuma-alueeseen (32) ja siellä Pitkäjärven-Lukujärven valuma-alueeseen (32.004, 32,59 km 2 ). Lukujärvi on järvialueen keskusjärvi, ja sen valuma-alue voidaan jakaa kolmeen osavaluma-alueeseen: Särkijärven valuma-alue, Kaarnijärven valuma-alue ja Lukujärven lähivalumaalue. Osavaluma-alueista laajin on Kaarnijärven valuma-alue, joka muodostaa noin puolet koko Lukujärven valuma-alueesta sen pohjoisosassa (taulukko 2). Alueella on Kaarnijärven lisäksi useita pieniä järviä. Vesistön latvoilla on metsien ympäröimä Kärkölänjärvi sekä Iso-Potkion, Vähä-Potkion ja Valijärven muodostama järviketju, josta vedet virtaavat pelto- ja metsäalueiden halki kohti etelää ja Kaarnijärveä. Pohjoisosan järvien lasku-uomaan yhtyy myös pienestä Särkijärvestä tuleva oja. Näiden järvien vedet laskevat Kaarnijärven pohjoisosaan. Lisäksi Kaarnijärven länsiosaan laskee oja Mustajärvestä ja Kullerjärvestä ja ni itä ympäröiviltä metsäalueilta. Kaarnijärven eteläpäästä vedet laskevat edelleen Lukujärveen lyhyen Kokonojan kautta. (Lounais-Suomen ympäristökeskus 2003) Särkijärven valuma-alueeseen kuuluvat Särkijärvi ja Lamminjärvi. Lamminjärven vedet virtaavat Lamminsuon kautta Särkijärven itäosaan. Särkijärven lyhyt lasku-uoma alkaa Särkijärven pohjoispäästä 9

10 Koumanpuhdista ja kulkee viljellyn alueen halki Lukujärven eteläosaan. (Lounais-Suomen ympäristökeskus 2003) Lukujärven lähivaluma-alue jää Särkijärven ja Kaarni järven väliin. Siihen kuuluvat täysin umpeenkasvaneet Omitunjärvi ja Kurijärvi sekä Lamminjärvi, jonka pohjoispäähän edellä mainitut laskevat vetensä. Pinta-alaltaan suurin tästä kolmikosta on noin 8 hehtaarin laajuinen Lamminjärvi. Lamminjärvestä vedet virtaavat lyhyen ojan kautta Lukujärven pohjoispäähän. Lukujärvestä vedet laskevat vajaan kilometrin mittaista Taminanojaa pitkin lounaaseen Pitkäjärveen ja sieltä edelleen Lamminjärven (Pyhäranta) ja Merilammen (Pyhäranta ja Uusikaupunki) kautta Sirppujokeen. (Lounais- Suomen ympäristökeskus 2003) Seuraavassa taulukossa on esitetty suurimpien järvien perustiedot: yksikkö Särkijärvi Lukujärvi Kaarnijärvi Pitkäjärvi Pyhärannan Lamminjärvi ja Merilamminjärvi Pinta-ala km Rantaviiva km Tilavuus Mm Keskisyvyys m Suurin syvyys m Valuma-alue, oma, luusuassa km Lähivaluma-alue km Valuma-alue, yhteensä luusuassa km Järvisyys % 21.8 % 14.5 % 6.6 % 14.1 % 13.5 % Luusuan keskivirtaama l/s Järven viipymä kk Järvien vedenkorkeudet, virtaamat, niiden pysyvyydet ja tilavuuskäyrät on esitetty graafisesti liitteessä 2. Järvien vedenkorkeudet ja lähtövirtaamat on esitetty seuraavassa taulukossa. 10

11 Taulukko 3. Vedenkorkeudet ja lähtövirtaamat. Särkijärvi Nykyinen -vedenkorkeus -virtaama N60 +m m3/s Yli Keskiyli Keski Keskiali Ali Luku- ja Kaarnijärvi Nykyinen -vedenkorkeus -virtaama N60 +m m3/s Yli Keskiyli Keski Keskiali Ali Pitkäjärvi Nykyinen -vedenkorkeus -virtaama Yli Keskiyli Keski Keskiali Ali Lamminjärvi ja Merilamminjärvi Nykyinen -vedenkorkeus -virtaama Yli Keskiyli Keski Keskiali Ali Särkijärven vedenpintaa on laskettu noin 40 cm vuosien välisenä aikana. Tästä on viitteistä vanhassa peruskartassa (liite 11), jossa Särkijärven korkeudeksi on merkitty 15,5 m ja Lukujärven vedenkorkeudeksi 15,1 m. Myös vuoden 1980 patosuunnitelmassa todetaan järvien vedenpintojen ero olevan 40 cm. Lasku on todennäköisesti tapahtunut kun järvien välistä ojaa on perattu ja tien alittava rumpu on uusittu. Täten Särkijärveen voidaan katsoa muodostuneen vesijättöalue, joka ulottuu korkeudesta N60+ 15,10 m noin korkeuteen 15,50 m. Kuvassa 4 on esitetty valuma-alueet. 11

12 Lukujärven Lamminjärvi Kaarnijärvi Pyhärannan Lamminjärvi Lukujärvi Merilamminjärvi Särkijärvi Pitkäjärvi Särkijärven Lamminjärvi Kuva 4. Valuma-alueen kartta ja laskusuunnat 2.3 VEDENLAATU Lukujärvi on ilmeisesti altis vallitseville tuulille. Avovesikaudella tuulet sekoittavat matalan järven veden helposti pohjaa myöten, joten kesäisin pohjanläheisenkin veden happitilanne säilyy yleensä hyvänä. Kesäaikana tehdyissä vedenlaatututkimuksissa vesi on ollut vain vuonna 1983 selvästi kerrostunut lämpötilan suhteen. Kesän 2002 aikanakaan selvää lämpötilakerrostuneisuutta ei syntynyt. Elokuussa lämpötilaero pinnan ja pohjan välillä oli suurin, ja syvännevedessä oli myös havaittavissa selvä hapen vajaus. Aiempina kesinä pohjanläheisen veden hapen kyllästysaste on vaihdellut % (kuva 13). Talvisin pohjanläheisen veden happitilanne on ollut säännöllisesti heikompi. Kaikilla tutkimuskerroilla on todettu hapen vajausta ja pienimmillään hapen kyllästysaste on ollut ja 90-lukujen lopulla 2-8%. (Lounais-Suomen ympäristökeskus 2003) 12

13 Kuva 5. Hapen kyllästysaste Lukujärven pohjanläheisessä vedessä lopputalvisin ja -kesäisin. Kesältä 2002 on esitetty pienin arvo viideltä tutkimuskerralta. (Lounais-Suomen ympäristökeskus 2003) Lukujärven veden ph-arvo on vaihdellut talvisin 5,3-6,3 ja kesäisin 6,3-7,2. Kesällä 2002 ph-arvo oli lähellä neutraalia, eikä poikennut vastaavantyyppisissä järvissä yleensä havaituista arvoista. Alkaliniteetti, joka kuvaa veden puskurikykyä happamoitumista vastaan, on ollut pääsääntöisesti tyydyttävällä tasolla, mutta kolmella tutkimuskerralla puskurikyky on ollut huono tai loppunut. (Lounais- Suomen ympäristökeskus 2003) Muihin Vakka-Suomen kotijärvet kuntoon -projektissa tutkittuihin seitsemään järveen verrattuna Lukujärvi on selvästi kirkasvetisin. Kesäisin näkösyvyys on ollut kahta tutkimuskertaa lukuunottamatta erinomaisella tasolla. Näkösyvyys on vaihdellut kesäisin 2,2-3,7 m (ka. 2,9 m) ja ollut alhaisimmillaan ja -90-lukujen vaihteessa. Vastaavasti veden sameus on ollut ja 90-luvun vaihteeseen saakka noususuunnassa, mutta näyttää tämän jälkeen kääntyneen laskuun. Lukujärven vesi on talvella sameampaa kuin kesällä. Talvella 1998 pintavesi on ollut voimakkaasti sameaa, mikä on saattanut johtua sääoloista. (Lounais-Suomen ympäristökeskus 2003) Veden väri on vaihdellut eri tutkimuskerroilla: talven näytteenottokerroilla se on ollut mg Pt/l. Keskimäärin väriluku on ollut talvella 67 mg Pt/l, joka on omi nainen arvo lievästi humuspitoisille - humuspitoisille vesille. (Lounais-Suomen ympäristökeskus 2003) Lukujärven kokonaisfosforin pitoisuus näyttää nousseen vähitellen lukuunottamatta viimeisimpiä tutkimuskertoja, jolloin pitoisuus on pysytellyt samalla ta i aiempaa alhaisemmalla tasolla (kuva 6). Kesäisin pitoisuuksien vaihtelu on ollut suurempaa kuin talvisin, mutta pääsääntöisesti kesä - ja talviarvot ovat olleet samaa, lievästi reheville järville ominaista tasoa (ka. 18 ja 16 μg/l). Kesällä 2002 veden fosforipitoisuus vaihteli huomattavan paljon eri tutkimuskerroilla. Pitoisuus vaihteli μg/l. Kesän keskimääräinen fosforipitoisuus oli lievästi reheville järville ominainen. (Lounais-Suomen ympäristökeskus 2003) 13

14 Kokonaistypen osalta pitoisuuksiin vaikuttavat voimakkasti mm. vuodenaika ja sää. Typpipitoisuus on kesäisin ollut pääsääntöisesti 500 μg/l molemmin puolin (kuva 6). Talvisin typpipitoisuus on vaihdellut pääsääntöisesti μg/l välillä ja näyttää olevan lievässä laskusuunnassa. (Lounais-Suomen ympäristökeskus 2003) Kuva 6. Kokonaisfosforin ja -typen pitoisuudet Lukujärvessä lopputalvisin ja -kesäisin. Kesän 2002 arvot ovat viiden tutkimuskerran keskiarvoja. (Lounais-Suomen ympäristökeskus 2003) Leville käyttökelpoisten liukoisten ravinteiden määrien perusteella voidaan arvioida järven perustuotantoa rajoittava minimiravinne. Lukujärvellä liukoisten ravinteiden määriä on tutkittu vuodesta 1995 alkaen. Tuotantoa rajoittava minimiravinne on ollut kaikilla kesän tutkimuskerroilla typpi. Tilanteissa, joissa liukoinen typpi loppuu, mutta fosforia on riittävästi, saattavat sinilevät runsastua, sillä niillä on muista levistä poiketen kyky hyödyntää myös kaasumaista typpeä. (Lounais- Suomen ympäristökeskus 2003) Levämääriä eli klorofylli-a:n pitoisuutta on tutkittu Lukujärvessä vuodesta 1980 alkaen. Klorofyllipitoisuus näyttää olleen aluksi noususuunnassa, mutta monien muiden muuttujien tavoin myös klorofyllipitoisuus on viimeisimmillä tutkimuskerroilla ollut samalla tai aiempaa alhaisemmalla tasolla. Korkeimmillaan pitoisuus on ollut μg/l, jolloin sitä on saattanut nostaa esim. limaleväesiintymä. Limalevä (Gonyostomum semen) sisältää runsaasti klorofylli-a:ta ja se voi näytteeseen osuessaan nostaa klorofyllipitoisuuden poikkeuksellisen korkeaks i. Keskimäärin Lukujärven a-klorofyllipitoisuus on ollut 8,1 mg/l (5,1 μg/l, jos vuoden 1995 arvo jätetään huomioimatta). (Lounais-Suomen ympäristökeskus 2003) Kesän 2002 aikana Lukujärven veden a -klorofyllipitoisuus vaihteli suuresti (taulukko 10). Suurin, heinäkuun lopulla mitattu pitoisuus oli yli nelinkertainen kesäkuussa havaittuun pitoisuuteen 14

15 verrattuna. Kesän keskimääräinen a-klorofyllipitoisuus (6,8 μg/l) oli samaa suuruusluokkaa kuin lievästi rehevissä järvissä. Lukujärvessä esiintyi ainakin alkukesällä jonkin verran limalevää, joka pääosin selittänee suuret klorofyllipitoisuuden vaihtelut. (Lounais-Suomen ympäristökeskus 2003) Lukujärven yleiseltä uimarannalta vesinäyte on otettu kerran kuukaudessa. Lukujärven vesi oli vuonna 2002 yleiseltä käyttökelpoisuudeltaan ja hygieeniseltä laadultaan hyvää. (Lounais-Suomen ympäristökeskus 2003) Lukujärven tavoin myös Särkijärvi on matala ja altis tuulille. Kesäisillä näytteenottokerroilla ei ole havaittu selvää lämpötilakerrostuneisuutta kertaakaan. Pohjanläheisen veden hapen kyllästysaste on vaihdellut kesäisin % eli se ollut kaikilla tutkimuskerroilla hyvä (kuva 7). Talvisin jääkannen alla happitilanne on ollut jonkin verran heikompi. Vuoden 1977 tutkimuskerralla happitilanne on ollut heikoin, silloin kyllästysaste on ollut 13%. Muilla tutkimuskerroilla kyllästysaste on ollut vähintään 30%.(Lounais-Suomen ympäristökeskus 2003) Kuva 7. Hapen kyllästysaste Särkijärven pohjanläheisessä vedessä lopputalvisin ja -kesäisin. Kesältä 2002 on esitetty pienin arvo viideltä tutkimuskerralta. (Lounais-Suomen ympäristökeskus 2003) Särkijärven veden ph-arvo on vaihdellut talvisin välillä 5,9-6,6 ja kesäisin 6,3-7,3. Särkijärven ph-arvo ei poikkea vastaavantyyppisten järvien normaaliarvoista. Alkaliniteettiarvo eli veden puskurikyky happamoitumista vastaan on ollut vaihtelevasti tyydyttävä tai välttävä. (Lounais-Suomen ympäristökeskus 2003) Lukujärven tavoin myös Särkijärvi on varsin kirkasvetinen järvi. Särkijärvellä näkösyvyysarvo on vaihdellut kesäisin 1,4-3,3 m ja ollut keskimäärin 2,1 m. Päinvastoin kuin Lukujärven vesi, Särkijärven vesi on kesällä sameampaa kuin talvella. Kesäaikaisissa näkösyvyys - ja sameusarvoissa näkyy sama suuntaus kuin Lukujärven veden sameudessa: sameus on ollut suurinta luvun lopun ja 90-luvun alun tutkimuskerroilla. (Lounais-Suomen ympäristökeskus 2003) 15

16 Särkijärven vesi ei ole aivan yhtä ruskeaa kuin Lukujärven vesi. Väriluku on vaihdellut talvella mg Pt/l ja ollut keskimäärin 36 mg Pt/l. Arvot ovat ominaisia lievästi humuspitoisille vesille. (Lounais- Suomen ympäristökeskus 2003) Särkijärven kokonaisfosforipitoisuus on ollut kaikilla tutkimuskerroilla kesällä huomattavasti korkeampi kuin talvella (kuva 8). Kesäisin fosforipitoisuus on ollut keskimäärin 23 μg/l ja talvisin 12 μg/l. Kesän 2002 aikana fosforipitoisuus vaihteli jonkin verran. Pitoisuus oli suurimmillaan elokuun lopulla otetussa näytteessä ja pienimmillään kesäkuun tutkimuskerralla. Pitkällä aikavälillä Särkijärvenkin fosforipitoisuus näyttää olleen lievässä noususuunnassa, mutta viimeisimmillä tutkimuskerroilla pitoisuus on ollut aiempaa alhaisemmalla tasolla. Lähes kaikilla tutkimuskerroilla pitoisuus on ollut lievästi reheville järville ominaisella tasolla. Kokonaistypen pitoisuus Särkijärvessä on ollut pääsääntöisesti talvisin μg/l ja kesäisin μg/l (kuva 8). Liukoisten ravinteiden suhteiden perusteella arvioitu minimiravinne on ollut kesäisillä tutkimuskerroilla typpi. (Lounais- Suomen ympäristökeskus 2003) Kuva 8. Kokonaisfosforin ja -typen pitoisuudet Särkijärvessä lopputalvisin ja -kesäisin. Kesän 2002 arvot ovat viiden tutkimuskerran keskiarvoja. (Lounais-Suomen ympäristökeskus 2003) Klorofylli-a:n pitoisuus Särkijärvessä on vaihdellut 2,3-14 μg/l. Keskimäärin pitoisuus on ollut 7 μg/l, mikä on tyypillinen arvo lievästi reheville järville. Kesällä 2002 pitoisuus oli suurimmillaan heinäkuun loppupuolella otetussa näytteessä, ja pienin pitoisuus mitattiin elokuun puolivälin tutkimuskerralla. Suurin pitoisuus oli viisinkertainen pienimpään verrattuna. Särkijärvessäkin on voinut esiintyä limalevää, joka voi selittää suuret vaihtelut klorofyllipitoisuudessa. (Lounais-Suomen ympäristökeskus 2003) Yleiseltä käyttökelpoisuudeltaan ja laadultaan Särkijärven vesi on hyvää. Uimavesitutkimuksissa ei ole havaittu järvessä myöskään hygieenisiä ongelmia. (Lounais-Suomen ympäristökeskus 2003) 16

17 Kaarnijärven vedenlaatua on tutkittu vuosina kaikkiaan 18 eri tutkimuskerralla. Tutkimusten välillä on ollut pisimmillään 10 vuoden tauko ( ). Happitilanne on matalassa Kaarnijärvessä ollut kesäisin hyvä, mutta talvisin on todettu hapen vajausta. Ainakin luvulla happi on joinakin talvina loppunut kokonaan. (Lounais-Suomen ympäristökeskus 2003) Veden ph-arvo on ollut talvisin 5,3-5,8 ja kesäisin 5,9-7,1. Puskurikyky (alkaliniteetti) on vaihdellut hyvästä huonoon. Kaarnijärven vesi on melko runsashumuksista (väriarvo keskimäärin 135 mg Pt/l), mikä osaltaan lisää puskurikykyä. Sameusarvo on ollut kesäisin alhainen (keskimäärin a lle 1 FNU), mutta talvella suurempi, keskimäärin 3,6 FNU. (Lounais-Suomen ympäristökeskus 2003) Ravinteisuuden perusteella Kaarnijärvikin voidaan luokitella lievästi reheväksi. Kokonaisfosforin pitoisuus on ollut keskimäärin 17 μg/l. Kesäaikainen typpipitoisuus on ollut keskimäärin 550 μg/l ja talviaikainen pitoisuus 1500 μg/l. Klorofylli-a:n keskimääräinen pitoisuus 3,1 μg/l osoittaa korkeintaan hyvin lievää rehevyyttä. (Lounais-Suomen ympäristökeskus 2003) Pitkäjärven vedenlaatua on tutkittu varsin harvoi n. Viimeisimmät havainnot ovat vuosilta 2001, 2002 ja Järveä voidaan luonnehtia lievästi reheväksi. Järven vedenlaatu kuvaa lähinnä Lukujärven vedenlaatua, koska Pitkäjärvi on luonteeltaan läpivirtausjärvi. Uusimmat näytetulokset vuoden 2001 jälkeen ovat liitteenä SEDIMENTTI JA POHJAN LAATU Lukujärven sedimentin vesipitoisuus on noin 90 % ja hehkutushäviö vaihtelee välillä %. Molemmat arvot ovat suhteellisen korkeita ja kertovat suuresta orgaanisen aineksen määrästä. Sedimenttiprofiilissa on vähäisiä muutoksia mineraaliaineksen määrässä ja sedimentin karkeusasteessa. Vesipitoisuus ja hehkutushäviö seuraavat paitsi toisiaan myös sedimentin mineraaliainespitoisuutta. Molempien arvot ovat pieniä profiilin pohjalla, mutta kasvavat sieltä sedimentin pintaa kohden. Myöskään fosforin kokonaispitoisuudessa ei ole havaittavissa suuria muutoksia. Särkijärven pintasedimentti on ominaisuuksiltaan suhteellisen tasalaatuista. Muutokset sedimenttiprofiilissa eivät ole kovinkaan suuria. Normaalia, tiivistymis estä johtuvaa vesipitoisuuden pienenemistä on nähtävissä. Taminanojassa padon paikka on moreenimaata. Pitkäjärven purku-uoma on alkuosaltaan moreenia / silttiä ja loppuosaltaan kallioon louhittu kanava. Merilammin purku-uoma on kaivettu siltti- ja moreenimaahan. 2.5 KALASTO JA LINNUSTO Lounais-Suomen kalastusalue suoritti järvellä koekalastuksen kesällä Samalla selvitettiin myös järvien rapukanta koeravustuksilla. (Lounais-Suomen ympäristökeskus 2003) Lukujärven lukumääräisesti runsain kalalaji oli ahven. Tutkimusten mukaan ahventen ravinto on monipuolista ja saaliseläimet muuttuvat ahvenen koon kasvaessa. Lukujärven ahventen keskipituus oli noin 13 cm. Tämänkokoisten ahventen ruokavalioon kuuluvat lähinnä pohjaeläimet ja jossain määrin kalanpoikaset. Ahventen pienpoikaset syövät eläinplanktonia, mieluiten vesikirppuja ja hankajalkaisia, ja ovat näin ollen samankokoisten särkien kanssa ravintokilpailijoita. Kalaravinnolla on merkitystä cm:n pituisille ahvenille, mutta vasta cm:n pituiset ahvenet ovat petokaloja ja syövät pääasiassa kaloja. (Lounais-Suomen ympäristökeskus 2003) Kokonaisbiomassaltaan Lukujärvessä oli eniten särkiä. Särkien runsaimmat pituusluokat olivat välillä cm. Särjet olivat keskimäärin kookkaampia kuin ahvenet. Särkikalat pystyvät muun ravinnon 17

18 puuttuessa ottamaan ravintonsa syömällä pohja - ja pintaleviä. On arvioitu, että jopa % särkien kesäisestä mahan sisällöstä on pohjasedimenttiä. Aikuisen särjen ravinnossa on melkein aina mukana vesikasveja ja kariketta ja vähemmässä määrin myös hyönteistoukkia ja täysikasvuisia hyönteisiä. Pohjaravintoa syövät kalat nostavat ravinteita sedimentistä takaisin veteen ulosteidensa mukana. Lisäksi ne syödessään sekoittavat sedimenttiä ja sen mukana fosforia veteen. (Lounais-Suomen ympäristökeskus 2003) Yksikkösaaliiden mukaan ja muissa tutkimusvesistöissä suoritettuihin koekalastuksiin verrattuna Lukujärven kalatiheydet ovat lievästi rehevän järven tasoa. Sisäistä kuormitusta aiheuttavien särkien poistamiseksi sekä ahventen ja särki en ravintokilpailun vähentämiseksi Lukujärvessä voidaan kokeilla tehokalastusta. (Lounais-Suomen ympäristökeskus 2003) Särkijärvessä oli ahvenia runsaasti ja niiden keskikoko (14 cm ja 30 g) oli melko suuri. Ahven sopeutuu ravinnonotossaan yleensä hyvin ympäristön vaihteleviin tilanteisiin. Särki oli kokonaislukumäärältään toiseksi runsain ja kokonaisbiomassaltaan runsain kalalaji Särkijärvessä. Särjet olivat keskimäärin ahvenia kookkaampia. Yli 10 cm:n pituisten särkien ensisijaisia ravinnonlähteitä ovat p ohjaeläimet. Pienet särjet ovat ahventen poikasten tavoin eläinplanktonin syöjiä, ja ne kilpailevat siinä mielessä ravinnosta. Särkijärvessä ei kuitenkaan ollut koekalastuksen mukaan kovin paljon pieniä särkiä. Yksikkösaaliiden mukaan ja verrattuna muihin eri tutkimusvesistöissä suoritettuihin koekalastuksiin Särkijärven kalatiheydet eivät edellytä tehopyyntiä. (Lounais -Suomen ympäristökeskus 2003) Lukujärven koeravustuksissa saatiin kolme rapua (2 koirasta ja yksi naaras). Koiraiden keskipituus oli 97 mm ja naaras oli 94 mm. Kaikkien rapujen keskipituus oli 97 mm. Särkijärvestä ei saatu rapuja lainkaan. Paikallisten ranta-asukkaiden mukaan järvessä on ollut aiemmin hyvä rapukanta, mutta ilmeisesti rutto on tuhonnut sen. Lisäksi Särkijärvessä on ankeriaita, jotka syövät myös rapuja. Muista järvistä ei kalastoa selvitetty. Pitkäjärven linnusto on katsottu arvokkaaksi. Linnustossa on erämainen leima luvulla linnustoon kuului: 10 vesilintulajia: kuikka, silkkiuikku, härkälintu, heinäsorsa, tavi, 1apasorsa, tukkasotka, punasotka, telkkä ja nokikana 6 kahlaajalajia: punajalkaviklo, töyhtöhyyppä, taivaanvuohi, metsäviklo, Iiro ja rantasipi 5 kosteikon varpuslintulajia: rytikerttunen, ruokokerttunen, niittykirvinen, västäräkki ja pajusirkku muista lajeista mainittakoon ruskosuohaukka ja nuolihaukka 1990-luvun käyntien lajeista mainittakoon kuikka, härkälintu, luhtahuitti ja nuolihaukka. Rauhoituspäätöksen mukaan sekä kesäveden nosto että ruovikoituneiden luhtien niitto ja laidunnus lisäisivät vesi- ja rantalinnustoa. Muista järvistä ei linnustoa selvitetty. Kaarnijärven pienet saaret ovat kuikan todennäköisiä pesimäpaikkoja. (Kärkkäinen 1997) 18

19 2.6 KASVILLISUUS Kasvillisuutta ovat selvittäneet Lounais -Suomen ympäristökeskus (2003), Kärkkäinen (1997) sekä Kaarnijärvestä tehtiin tämän suunnittelun yhteydessä selvitys. Lukujärveltä kirjattiin ylös 42 vesi - ja rantakasvilajia. Uhanalaisia tai muita huomionarvoisia lajeja ei tavattu. Kasvillisuusvyöhykkeet on esitetty kuvassa 9. Ilmaversoiset Vaikka Lukujärven pohjois- ja eteläpäissä on matalahkoja rantoja, laajoja luhtarantoja järvellä ei silti ole. Ilmaversoisista valtalajeihin on luettavissa ainakin järviruoko, vaikka suurella osaa rantaviivaa sitä ei tapaakaan. Laajimmat kasvustot sijaitsevat järven matalissa pohjoisosan lahdissa. Pystykeiholehteä tavataan melko yleisesti eri puolilla järveä. Järvikaislalla on vain yksi yhtenäinen kasvusto, ja järvikorte sekä leveäosmankäämi muodostavat kumpikin vain pari pienialaista kasvustoa. Ratamosarpiota tavataan yksittäin muutamalla kohdalla. Muista lajeista mainittakoon kurjenjalka, kurjenmiekka, rantaluikka, pullosara ja viiltosara. (Lounais-Suomen ympäristökeskus 2003) Kelluslehtiset Kelluslehtiset vesikasvit ovat kaikkein hallitsevimmassa asemassa Lukujärvellä. Ulpu kka ja siimapalpakko ovat järven kaksi peittävintä lajia. Kaikki järven matalat pohjoispään lahdet sekä laajat matalahkot alueet järven eteläosassa ovat niiden valtaamia. Lisäksi järveä kiertää lähes yhtenäinen, pääasiassa ulpukan ja siimapalpakon muodosta ma vyö. Vesitatar muodostaa järven eri osiin muutamia kasvustoja, ja sitä tavataan myös yksittäin siellä täällä. Uistinvitaa tavataan järven eri puolilla seoslajina, mutta yksinään se ei muodosta näyttäviä kasvustoja. Pohjanlummetta tavataan melko yleisenä järven pohjoisosassa. (Lounais-Suomen ympäristökeskus 2003) Uposlehtiset Uposlehtisiä vesikasveja Lukujärvellä ovat rentovihvilä, ahvenvita, pikkuvita ja pikkupalpakko. Rentovihvilää esiintyy lähes koko järvellä, erityisesti matalissa pohjoispään lahdissa, joissa se kasvaa paikoin hyvin tiheinä ja pintaan asti ulottuvina punaisina mattoina. Toisin kuin Särkijärvellä, Lukujärvellä ahvenvita kuuluu oleellisena osana järven vesikasvillisuuteen ja sitä esiintyy usein yhdessä siimapalpakon kanssa. Pikkuvitaa ja pikkupalpakkoa tavattiin vain yksittäin järven pohjoispään lahdista. (Lounais-Suomen ympäristökeskus 2003) Pohjalehtiset vesikasvit Pohjalehtisiä vesikasveja Lukujärvellä ovat nuottaruoho, tummalahnaruoho, vaalealahnaruoho ja rantaleinikki. Nuottaruohoa tavataan kivikkorannoilta ja niemennokista sekä karikkojen ja kovarantaisten saarten ympäriltä. Sen jokseenkin säännöllinen esiintyminen järven eteläosassa Mertsaaren tasalle asti osoittaa järven tilan olevan melko hyvä. Tummalahnaruohoa tavattiin kovapohjaisilta rannoilta järven keskiosasta ja vaalealahnaruohoa samalta alueelta suojaisemmasta ja pehmeämmästä kohdasta. Kovin laajojen lahnaruohokasvustojen jäljille ei kuitenkaan päästy. Rantaleinikkiä tavattiin vain niukasti vesirajasta ja luhtareunukselta. (Lounais-Suomen ympäristökeskus 2003) Irtokellujat ja irtokeijujat Lukujärven irtokellujia edustavat pikkulimaska ja kilpukka. Niiden levinneisyys rajoittuu kuitenkin vain Särkijärvestä laskevaan ojaan ja tämän suulle. Ojan suun edustalla niitä esiintyy vielä muutaman kymmenen metrin päässä rantaviivassa, mutta muualla näitä lajeja ei enää tapaa. Kilpukan ja 19

20 pikkulimaskan massat osoittavat ojassa olevan runsaasti ravinteita. Lukujärvellä tavattiin myös irtokeijujia. Näitä olivat isovesiherne ja rimpivesiherne. Molempia tavattiin melko runsaasti järven pohjoisosassa luoteispuolen lahdessa. Lisäksi tavattiin yksittäinen isovesiherne järven eteläpään kaakkoiskulman luhtareunuksen edustalta. (Lounais-Suomen ympäristökeskus 2003) 20

21 Kuva 9. Lukujärven kasvillisuusvyöhykkeet sekä vedenlaatu- ja sedimenttitutkimusten havaintopaikat. (Lounais-Suomen ympäristökeskus 2003) Särkijärveltä kirjattiin ylös 55 vesi - ja rantakasvilajia. Uhanalaisia tai muita huomionarvoisia lajeja ei tavattu. Kasvillisuusvyöhykkeet on esitetty kuvassa 10. Ilmaversokasvillisuus Valtalajeina ilmaversoisista ovat järviruoko sekä kapea ja leveäosmankäämi. Laajimmat järviruokokasvustot sijaitsevat järven matalassa pohjoisosassa, Koumanpuhdissa, sen eteläpuolella ja Himminperän lahdessa. Muualla kasvustot ovat kapeita, hajanaisia ja harvahkoja. Muut mainittavimmat Särkijärven ilmaversoiset ovat järvikaisla, järvikorte, rantapalpakko, pystykeiholehti, ratamosarpio, kurjenmiekka ja sarat. Järvikaislaa tavataan vain Koumanpuhdin eteläpuolella. Järvikorte ei muodosta lainkaan selviä kasvustoja. Pystykeiholehteä ja ratamosarpiota esiintyy vähän Koumanpuhdissa, ja rantapalpakkoa myös järven muissa osissa. Saroista mainittavimmat ovat viilto- ja pullosara. Kurjenmiekkaa esiintyy vain yksittäin. (Lounais-Suomen ympäristökeskus 2003) Kelluslehtiset vesikasvit Kelluslehtisistä runsaimmat ja peittävimmät ovat ulpukka ja siimapalpakko. Lähes yhtenäinen, enimmäkseen kuitenkin melko kapea ulpukkavyö kiertää järven ympäri. Vain avonaisimmilta, jyrkimmiltä ja syvimmiltä rannoilta se näyttää puuttuvan. Tavallisesti ulpukkavyön ulkopuolella kasvavaa siimapalpakkoa tavataan hajanaisemmin. Uistinvitaa kasvaa jonkin verran eri puolilla järveä ulpukoiden seassa. Lisäksi pohjanlumme kuuluu järven vesikasvistoon. (Lounais -Suomen ympäristökeskus 2003) Uposlehtiset vesikasvit Särkijärven uposlehtisiä vesikasveja ovat rentovihvilä, tylppälehtivita ja ahvenvita. Rentovihvilää tavattiin runsaimmin Koumanpuhdin eteläpuolelta sekä paikoin etelämpää järven länsirannalta. Reheväkasvuisessa Koumanpuhdissa tavattiin melko runsaasti tylppälehtivitaa ja niukasti ahvenvitaa. Hieman erikoiselta vaikutti, että ahvenvitaa tavattiin vain täältä, eikä lainkaan järven muista osista. (Lounais-Suomen ympäristökeskus 2003) Pohjalehtiset vesikasvit Särkijärven pohjalehtisiä vesikasveja edustavat nuottaruoho, tummalahnaruoho, vaalealahnaruoho ja rantaleinikki. Nuottaruoho on melko runsas etenkin järven keskiosan rantavesissä. Koumanpuhdista ja muista rehevimmistä lahdenperukoista laji puuttuu. Avonais emmilta rannoilta nuottaruohon läheltä löytää yleisesti myös tummalahnaruohoa. Nuottaruohon ja tummalahnaruohon suhteellinen runsaus ja yleisyys ovat hyvä merkki järven tilasta. Rantaleinikkiä tavataan sieltä täältä matalasta rantavedestä ja vesirajasta, missä korkeammat ruohot eivät sitä varjosta. Havainnot vaalealahnaruohosta rajoittuivat pariin vähäkasviseen pehmeäpohjaisempaan lahdenperukkaan. Mahdollisesti Särkijärven vesikasvistoon kuuluu hyvin niukkana myös jokin vesirikkolaji (Elatine sp.), mutta epäillyt yksilöt jäivät tarkemmin määrittämättä. (Lounais-Suomen ympäristökeskus 2003) Irtokellujat Irtokellujista Särkijärvellä tavattiin kilpukkaa. Sitä esiintyy vain Koumanpuhdin pohjoispäässä suojaisalla paikalla. (Lounais-Suomen ympäristökeskus 2003) 21

22 Kuva 10. Särkijärven kasvillisuusvyöhykkeet sekä vedenlaatu- ja sedimenttitutkimusten havaintopaikat. (Lounais-Suomen ympäristökeskus 2003) 22

23 Taminanojan yläosa Alueen kuusivaltainen puusto on kuusikoitumisvaiheessa ja puuston latvusto on monijaksoinen. Kuusien joukossa ylispuuna kasvaa runsaasti järeää haapaa, koivua ja siellä täällä mäntyä. Kosteikkokohdilla kasvaa myös tervaleppää sekä puronvarressa vaahteraa. Tammen taimia on myös puronvarressa. Lahopuuta on pääosin kohtalaisesti, paikoin runsaamminkin (maksimi noin 300 kpl/ha) ja se on etupäässä koivu- ja kuusiriukulahopuuta. Lisäksi on koivu- ja tervaleppäpökkelöitä. Kasvillisuus on vaihtelevaa. Pääosin se on lehtomaista kangasta (OMT), paikoin tuore lehtoa (OMaT), puronvarressa pähki näpensaslehtoa ja alueen keskellä on kausikostea lehtokorpikangas sekä aivan pohjoisrajalla pienen mäen länsipuolella on pieni luhtainen tervaleppäkorpi -kangaskorpi. Tervaleppäkorvenkangaskorven kasvillisuuden luonnehtijalajeina ovat korpi -, hapra- ja okarahkasammal, metsäkorte, mustikka, kurjenpolvi, hieskoivu, kuusi ja tervaleppä. Kausikostea lehtokorpikangasjuottia luonnehtivat tervaleppä, kuusi, koivu, pähkinäpensastaimet, metsäalvejuuri, hiirenporras, käenkaali ja laikuittaiset korpirahkasammalkasvustot. (Kärkkäinen 1997) Kaarnijärvi Kaarnijärvellä tehdyn vesikasvillisuusselvityksen tarkoituksen oli selvittää järven varsinainen vesikasvillisuuslajisto ja arvioida järven vedenpinnan noston mahdollisia vaikutuksia kasvillisuuteen. Tavatut lajit ovat pääosin indifferenttejä eli ravinteisuudesta riippumattomia lajeja, tosin myös ravinteisuuteen viittaavia lajeja löytyy. Uhanalaisia tai muita huomionarvoisia lajeja ei kartoituksessa löydetty. Läheisillä Luku- ja Särkijärvillä Lounais-Suomen ympäristökeskuksen v toimes ta suoritetuilla kartoituksilla ei myöskään löydetty uhanalaisia lajeja. Järven yleisimpiä kasveja ovat ilmaversoisiin kuuluvat järviruoko, järvikaisla sekä järvikorte. Leveimmät ja tiheimmät järviruokojärvikaisla-järvikorte kasvustot tavattiin järven pohjoispäässä. Kovapohjaisilla kalliorannoilla kapean kasvillisuusvyöhykkeen muodostivat sarat sekä järviruoko harvakseltaan. Kelluslehtisistä runsaimmat olivat syvemmällä kasvaneet ulpukka, pohjanlumme ja siimapalpakko. Paikallisesti harvinaisin vesikasvi oli pystykeiholehti, jota tavattiin yhdellä kasvupa ikalla järven luusuassa. Kelluslehtisten verrattain vähäiseen esiintymiseen vaikuttaa verrattain myöhäinen kartoitusajankohta, jolloin osa kasveista oli jo tuhoutunut. Pohjalehtisiä ja uposlehtisiä ei rentoavihvilää lukuun ottamatta tavattu haraamalla eikä näköhavainnoin. On kuitenkin oletettavaa että puhtaanveden ilmentäjiä nuottaruohoa sekä molempia lahnaruohoja tavataan Luku- ja Särkijärvien tapaan myös Kaarnijärven kovapohjaisilla alueilla.kasvillisuuskartoitus, lajit, peittävyys jne. (liite 3) 23

24 Kuva 11. Pystykeiholehti Kaarnijärven luusuassa. Pitkäjärvi Pitkäjärven rannat ovat valtaosaltaan suorantaa. Järvi on linnustoltaan merkittävä ja kasvillisuudeltaan merkittävimmät ovat järven pohjois- ja eteläosan soistuneet rannat. Järven pohjoispohjukan keskiosassa kasvaa järviruoko ja lähellä rantaa kasvillisuus on avoluhtaa, paikoin rantaniittyä ja luhtanevaa. Aluetta luonnehtivat kurjenpolvi, viitakastikka, luhtarölli, ranta -alpi, isokarpalo, luhtavilla, raate, pullosara ja siellä täällä kasvava leveälehtinen osmankäämi. Lukujärvestä laskevan puron kohdalla rannan kasvillisuus on rehevää, puustoltaan ryteikköinen. Luhtarannalla ja puronvarressa kasvaa mm. haapa, harmaaleppä, tervaleppä, koivu, vehka, rantayrtti, mesiangervo, rentukka, suo-orvokki, rantaminttu, paatsama, lehtovirmajuuri ja syyläjuuri. 24

25 Kuva 12. Pitkäjärven pohjoisosaa. 2.7 POHJAELÄIMET Pohjaeläimiä ei selvitetty. 2.8 VESISTÖN TILALUOKITUKSET JA LUONNONTILAISUUS Alue kuuluu Kokemäenjoen-Selkämeren-Saaristomeren vesienhoitosuunnitelman piiriin ja alueella on voimassa Varsinais-Suomen pintavesien toimenpideohjelma vuoteen Lukujärvi on luokiteltu ekologisesti erinomaiseen tilaan ja kemiallisesti hyvään tilaan. Särkijärvi on luokiteltu ekologisesti hyvään tilaan ja ja kemiallisesti hyvään tilaan. Muita valuma -alueen järviä ei ole luokiteltu. Alueelle ei ole esitetty erityisiä tavoitteita. 25

26 3 JÄRVEN JA VALUMA-ALUEEN KÄYTTÖ JA SUOJELU 3.1 MAAPERÄ JA MAANKÄYTTÖ MAA- JA KALLIOPERÄ Järvien lähivaluma-alue on suurelta osin kallioista. Pitkäjärven pohjoispuolella ja Kaarnijärven länsi- sekä pohjoispuolella maaperä on lähinnä moreenia (kuva 13) KAAVOITUS Kuva 13. Järvien valuma-alueen maaperäkartta (GTK). Peltojen osuus on suurin alueen pohjoisosassa Kaarnijärven valuma-alueella, noin 9,7 %. Alueen muissa osissa pellot eivät muodosta yhtä laajoja ja yhtenäisiä alueita, vaan ne ovat pienempiä ja sijaitsevat metsäalueiden ympäröiminä toisistaan erillisinä. Vakituisia asuntoja Lukujärven valuma -alueella on ainoastaan kahdeksan. Vapaa-ajanasuntoja sen sijaan on runsaasti erityisesti Lukujärven ja Särkijärven rannoilla. Lisäksi Kaarnijärven ja Iso-Potkion rannoilla on paljon vapaa-ajanasuntoja. (Lounais-Suomen ympäristökeskus 2003) Alueella on voimassa oleva Varsinais-Suomen maakuntakaava (kuva 14). Kaavassa alueet on merkitty maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi. Särkijärven yleinen uimaranta on huomioitu kaavassa 26

27 merkinnällä v014 (virkistysalue). Kaarnijärven itäpuolella ja Lukujärven itäpuolella on muinaisjäännösalueet (sm). Pitkäjärvi merkitty suojelualueeksi (s). Järvialueen länsipuolella on merkitä ohjeellisesta rautatielinjauksesta. Aluetta koskevia erityisiä kaavamääräyksiä ei ole. Kuva 14. Maakuntakaavaote. Luku-, Kaarni- ja Särkijärvellä on laadittu osayleiskaava (liite 4). Rantakaavaan on lomaasutukselle ja vakinaiselle asutukselle sekä maa- ja metsätaloudelle varattujen alueiden lisäksi merkitty Lukujärvelle kaksi venevalkamaa, Kaarnijärven saariin kaksi suojelualuetta sekä Lukujärven koillisrannalle suojeltu muinaisjäännös. Varsinais -Suomen vahvistettujen seutukaavojen yhdistelmässä (1999) on aluevaraukset Kaarnijärven saaren suojelualueesta, Lukujärven rannan muinaisjäännöksestä ja Särkijärven uimarannasta. Lisäksi Särkijärven itäpuol elle on merkitty ohjeellinen ulkoilureitti ja tien lähelle kaasulinja. Erityisiä hankkeeseen vaikuttavia kaavamääräyksiä ei ole eikä hanke vaikuta kaavaan tai kaavoitukseen. 3.2 KÄYTTÖMUODOT JA RAKENTEET Lukujärvi ja Särkijärvi ovat yleisen virkistyskäytön kannalta erittäin merkittäviä. Särkijärven itäosassa on suosittu yleinen uimaranta ja sauna. Aiemmin myös Lukujärven pohjoispäässä on ollut yleinen uimaranta. Särkijärven länsirannalla on lisäksi Laitilan seurakunnan leirikeskus Lehtoniemi, joka on vilkkaassa ympärivuotisessa käytössä. (Lounais-Suomen ympäristökeskus 2003) Järvillä ei harjoiteta vesiliikennettä, eikä niitä käytetä vedenottoon. Uittoa ei harjoiteta, eikä vesivoimaa hyödynnetä. 27

28 Särki- ja Lukujärven välissä on tierumpu, joka osittain määrää Särkijärven vedenkorkeutta. Rummun yläpään alareunan korkeus on noin N60 +14,97 m ja rummun halkaisija 800 mm. Taminanojassa on kaksoisrumpu Taminantien kohdal la. Rumpujen halkaisijat ovat 800 mm ja alareunan korkeudet noin N60+13,00 m ja 12,70 m. 3.3 SUOJELUALUEET JA ERITYISKOHTEET Järvialueen itäpuolella on valtakunnallisesti arvokas maisemakokonaisuus, Untamala Kodjalan alue (tunnus MAO020032) (kuva 15). Lukujärven itärannalla on Nilvonkallion muinaisjäännösalue, joka on pronssikautinen hautapaikka (tunnus ja 5000). Kuva 15. Muinaismuistokohteet ja maisemallisesti arvokkaat kohteet (Oiva -palvelu 03/2013) Taminanojan yläosassa, noin 80 m etäisyydellä järvestä on historiallinen kivirakenne Ugglas - fäst/kustaan tamina (tunnus 23048). Tamina toimi aikanaan patona, jolla Lukujärven vedenpintaa nostettiin ja järvien purkusuuntaa vaihdettiin. 28

29 Kuva 16. Kustaan Taminaa. Taminanojaan rajoittuu metsälain mukainen erityisen tärkeä elinympäristö. Elinympäristö on metsälain 10 :n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettu rehevä lehtolaikku Lehtolaikun ominaispiirteinä voidaan pitää metsäasetuksen (1200/1996) 7 :ssa tarkoitettua ympä ristöstään selvästi erottuvaa vaateliasta kasvillisuutta. Säilytettävä ominaispiirre voi olla niin ikään rakenteeltaan luonnontilaisen kaltainen, mahdollisesti lehtipuuvaltainen puusto. Nämä rakennepiirteet eivät ole suoranaisesti sidoksissa läheiseen vedenjuoksu-uomaan. (liite 5, metsäkeskuksen lausunto 2009) Pitkäjärvi kuuluu lintuvesien suojeluohjelmaan ( tunnus LVO020048) ja alueelle on perustettu luonnonsuojelualue nimeltään Pitkäjärven luonnonsuojelualue (Laitila) (tunnus YSA201690) päätöksellä LOS-2003-L , (liite 6). Rauhoituspäätöksen määräysten mukaan: 1. Alueella on kielletty ojien kaivaminen, veneväylien tekeminen, ruoppaaminen, vesien perkaaminen ja patoaminen sekä kaikenlainen muu maa- ja vesialueen peittäminen, vahingoittaminen ja maa-ainesten ottaminen kasvien ja kasvinosien ottaminen ja vahingoittaminen selkärankaisten eläinten tappaminen, pyydystäminen, häiritseminen ja pesi en vahingoittaminen sekä selkärangattomien eläinten pyydystäminen keräämistä varten rakennusten, rakennelmien, laitteiden, teiden ja polkujen rakentaminen 2. Edellä olevien säännösten estämättä saa alueella harjoittaa metsästyslain mukaista metsästystä ja kalastuslain mukaista kalastusta kerätä marjoja ja sieniä 29

30 hakata ja kuljettaa pois runkopuustoa laiduntaa ja rakentaa sen edellyttämät aidat ja muut rakennelmat käyttää ja ylläpitää olemassa olevia ojia - käyttää ja ylläpitää olemassa olevia laitureita, uimapaikkoja ja veneväyliä edellyttäen, että poistettava kasvillisuus ja ruoppausmassat sijoitetaan luonnonsuojelualueen ulkopuolelle tehdä olemassa olevien viranomaispäätösten ja -lupien mukaisia toimenpiteitä 3. Poikkeus rauhoitusmääräyksiin Edellä olevista rauhoitusmääräyksistä saadaan Lounais-Suomen ympäristökeskuksen hyväksymän suunnitelman mukaan poiketa, mikäli se on luonnonsuojelualueen hoidon tai käytön kannalta perusteltua. Kaarnijärvellä on kaksiosainen määräaikainen Kaarnijärven luonnonsuojelualue (tunnus MRA202194). Alueeseen kuuluu kiinteistön 7:29 saari ja saman kiinteistön ranta saaren kohdalla. Alueelle on annettu rahoituspäätös ja rauhoitus päättyy päätöksen mukaan Alueella ei ole VL 2 luku 11 :n mukaisia kohteita. 3.4 KULKUYHTEYDET, JOHDOT, KAAPELIT, RAKENTEET Toimenpiteiden alueilta ei ole tiedossa erityi siä maanalaisia rakenteita. Ennen toimenpiteisiin ryhtymistä kuitenkin selvitetään kaapelien ja johtojen sijainnit normaalin menettelyn mukaisesti. 3.5 VESIENHOITOSUUNNITELMAT Alue kuuluu Kokemäenjoen-Selkämeren-Saaristomeren vesienhoitosuunnitelman piiriin ja alueella on voimassa Varsinais-Suomen pintavesien toimenpideohjelma vuoteen Järville ei ole ohjelmissa mainittu erityisiä tavoitteita tai toimenpiteitä. 4 KUORMITUS Järvien kuormitusta on selvittänyt Lounais -Suomen ympäristökeskus (2003). Voidaan olettaa, että tiedot pitävät riittävällä tasolla paikkansa, koska valuma -alueella tai järvissä ei ole tapahtunut oleellisia maankäytöllisiä tai muita muutoksia. 4.1 ULKOINEN KUORMITUS Kuormituslaskelmien mukaan suurin osa Lukujärven ja Särkijärven ravinnekuormituksesta on peräisin maataloudesta ja metsämailta. Asutuksen kuormituksen osuus kohoaa sekin kuitenkin huomattavan suureksi. Valtakunnallisiin kuormitusosuuksiin verrattuna maatalouden osuus kokonaiskuormituksesta on erityisesti Särkijärven, mutta myös Lukujärven valuma -alueella pieni. Kaarnijärven valuma-alueella maatalouden suhteellinen kuormitusosuus taas nousee valtakunnallista keskiarvoa korkeammaksi, kun huomioidaan myös luonnonhuuhtouman sisältyvän tämän selvityksen kuormituslukuihin. (Lounais- Suomen ympäristökeskus 2003) Haja- ja loma-asutuksen osuus taas on Luku- ja Särkijärvellä selvästi valtakunnallista tasoa merkittävämpi. Kummankin järven rannat ovatkin tiheästi rakennettuja ja toisaalta peltoja on lähivaluma-alueilla suhteellisen vähän. Vakituisten asuntojen lukumäärä on pieni, ja ne ovat pääasiallisesti sijoittuneet etäälle järvien rannoista, joten pääosa asutuksen kuormituksesta on peräisin 30