Hallinto- ja kuntaministeri Tapani Tölli

Transkriptio

1 Valtioneuvoston kirjelmä Eduskunnalle muutetusta ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutk i- muksista annetun asetuksen muuttamisesta (Euroopan petostentorjuntavirasto, OLAF, Petostentorjunta) Perustuslain 96 :n 2 momentin mukaisesti lähetetään Eduskunnalle Euroopan komission 17 päivänä maaliskuuta 2011 tekemä muutettu ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista annetun asetuksen (EY) N:o 1073/1999 muuttamisesta ja asetuksen (Euratom) N:o 1074/1999 kumoamisesta sekä ehdotuksesta laadittu muistio. Helsingissä 1 päivänä kesäkuuta 2011 Hallinto- ja kuntaministeri Tapani Tölli Valtioneuvoston apulaiscontroller Esko Mustonen

2 2 VALTIOVARAINMINISTERIÖ MUISTIO EU/2006/ MUUTETTU EHDOTUS EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUKSEK- SI EUROOPAN PETOSTENRORJUNTAVIRASTON (OLAF) TUTKIMUKSISTA ANNE- TUN ASETUKSEN (EY) N:O 1073/1999 MUUTTAMISESTA JA ASETUKSEN (EURA- TOM) N:O 1074/1999 KUMOAMISESTA 1 Komission ehdotuksen tausta ja oikeuspe rusta EU:n toimielinten velvollisuutena on huolehtia siitä, että veronmaksajien varoja käytetään mahdollisimman moitteettomasti ja että petoksia torjutaan tehokkaasti. Vastuu yhte i- sön taloudellisten etujen suojaamisesta on sekä EU:n toimielimillä että jäsenvaltioilla. Komission petostentorjuntatoimien tehostamiseksi sen yhteyteen perustettiin Euroopan petostentorjuntavirasto (OLAF) 28. huhtikuuta 1999 tehdyllä komission päätöksellä. Virasto toteuttaa petostentorjuntaa koskevia hallinnollisia tutkimuksia ja sillä on itsenä i- set tutkimusvaltuudet. Vaikka OLAF toteuttaa tutkimuksiaan täysin itsenäisesti, niin se toimii Euroopan komission yhteydessä. OLAF käyttää komissiolle unionin lainsäädännössä ja yhteisön ulkopuolisten maiden kanssa tehdyillä sopimuksilla myönnettyjä tutkimusvaltuuksia tehostaakseen Euroopan unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten, lahjonnan ja muiden lainvastaisten toimien torjuntaa. Taloudellisten etujen suojaamisen ohella viraston tehtäväalueeseen kuuluvat kaikki toimet, jotka liittyvät EU:n taloudellisten etujen suojaamiseen sellaisilta sääntöjenvastaisilta menettelyiltä, jotka saattavat johtaa hallinnollisiin tai rikosoikeudellisiin seuraamuksiin. Petostentorjunta perustuu pääasiassa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 325 artiklaan, joka koskee unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvia loukkauksia. Artiklan mukaan neuvoston ja Euroopan parlamentin tulee toteuttaa toimenpiteitä tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen tilintarkastustuomioistuinta kuultuaan. Euroopan petostentorjuntaviraston toiminnan oikeudellisen perustan muodostavat 25 päivänä toukokuuta 1999 annetut Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1073/1999 ja neuvoston asetus (Euratom) N:o 1074/1999, joissa vahvistetaan viraston sisäisiä ja ulkoisia tutkimuksia koskevat yksityiskohtaiset säännöt, ja viraston perustamisesta 28 päivänä huhtikuuta 1999 tehty komission päätös 1999/352/EY, EHTY, Euratom. Komissio esitti vuonna 2006 ehdotuksen asetuksen (EY) N:o 1073/1999 muuttamisesta. Säädösehdotuksen pääpaino oli viraston toiminnan tehostamisessa ja hallinnon kehittämisessä. Komission ehdotuksesta on keskusteltu sekä neuvostossa että Euroopan parlamentissa. Parlamentti antoi 20. marraskuuta 2008 päätöslauselman yhteispäätösmenettelyn ensimmäisessä käsittelyssä. Se teki komission ehdotukseen noin sata muutosta, joista moniin komissio suhtautuu myönteisesti. Neuvoston puheenjohtajavaltiona vuoden 2009 tammikuusta kesäkuuhun toimineen Tšekin pyynnöstä komissio esitti heinäkuussa 2010 viraston uudistamista koskevan keskusteluasiakirjan Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Siinä esitellään vaihtoehtoja, joita voitaisiin viedä eteenpäin lainsäädäntömenettelyssä. Euroopan parlamentti ilmaisi lokakuussa 2010 tyytyväisyytensä keskusteluasiakirjaan ja pyysi komissiota käynnistämään lainsäädäntömenettelyn uudestaan. Neuvosto hyväksyi 6. joulukuuta 2010 komission keskusteluasiakirjaa koskevat päätelmät. OLAFin valvontakomitea on osallistunut keskusteluun lausunnoillaan, joita se on antanut keskusteluasiakirjasta sekä perusoikeuksien ja prosessuaalisten takeiden kunnioittamisesta OLA- Fin tutkimuksissa. Komissio on nyt laatinut muutetun ehdotuksen (KOM(2011) 135 lopullinen), jossa otetaan huomioon tähän mennessä esitetyt kannat. Se toivoo, että käynnissä oleva lainsäädäntöuudistus saadaan valmiiksi mahdollisimman pian. Koska SEUT-sopimuksen 325 artikla on Lissabonin sopimuksen voimaantulon seurauksena asetuksen (EY) N:o 1073/1999 uusi

3 3 oikeusperusta ja kattaa EURATOMin toimivaltuudet, asetus (Euratom) N:o 1074/1999 olisi kumottava. Asian aiemmista vaiheista voidaan vielä lopuksi todeta, että komission asetusehdotus vuodelta 2006 (KOM (2006) 244 lopullinen) oli asiallisesti jatkoa komission 2004 esittämälle ehdotukselle (KOM (2004) 104 lopullinen). Komissio peruutti viimeksi mainitun ehdotuksen. Kansallisesti asiasta toimitettiin eduskunnalle U-kirjelmä (U-tunnus: U30/2004) ja U-jatkokirjelmä Pääasiallinen sisältö 2.1 Viraston tutkimusten tehostaminen Muutettuun ehdotukseen sisältyy uusia säännöksiä tutkimusten tehostamisesta ja tehostetusta yhteistyöstä jäsenvaltioiden kanssa; tavoitteena on tutkimusmenettelyjen vauhdittaminen. Sen vuoksi komissio ehdottaa, että valvontakomitea selv ittäisi tutkimusten kestoa viraston toimittamien tietojen perusteella. Tapauksissa, joissa tutkimusta ei saada valmiiksi 12 kuukaudessa, viraston olisi ilmoitettava valvontakomitealle kuuden kuukauden välein syyt sille, miksi tutkimusta ei ole saatu valmiiksi. Näin voidaan varmistaa tutkimusten keston säännöllinen va lvonta niiden valmistumiseen asti. Muutettu ehdotus auttaa tehostamaan viraston toimintaa entisestään parantamalla yhteistyötä ja tiedonvaihtoa EU:n toimielinten, elinten ja laitosten kanssa samoin kuin jäsenvaltioiden kanssa tutkimusten kaikissa vaiheissa. Viraston olisi ilmoitettava tilanteesta mahdollisimman pian niille toimielimille, elimille ja laitoksille, joiden jäsentä/työntekijää tai talousarviota tutkimus koskee, jotta ne voisivat ryhtyä hallinnollisiin turvaamistoimenpite i- siin. Niiden vastuulla on varmistaa EU:n taloudellisten etujen paras mahdollinen suoja ja estää sääntöjenvastaisuuden jatkuminen tai taloudellisten tappioiden syveneminen. Tästä syystä on ehdottoman tärkeää, että niille ilmoitetaan asiasta. Sellaisissa poikkeustapauksissa, joissa tutkimuksen luottamuksellisuutta ei voida taata (jos tutkimus esim. koskee toimielimen, elimen tai laitoksen korkeinta hallinnollista tai poliittista johtoa), viraston olisi käytettävä vaihtoehtoisia tiedotuskanavia. Asetuksen (EY) N:o 1073/ artiklan 2 kohdan mukaan virastolla on oikeus ilman ennakkoilmoitusta ja viipymättä tutustua toimielinten, elinten ja laitosten hallussa oleviin merkityksellisiin tietoihin, jotka liittyvät tutkimuksen kohteeseen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Europolin perustamisen oikeusperustan mukaisten poikkeusten soveltamista. Muutetussa ehdotuksessa vahvistetaan vuoden 2006 ehdotukseen sisältyvä de minimis - lähestymistapa ja kehitetään sitä edelleen. Sama koskee petosten nollatoleranssipolitiikkaa: tehdessään päätöksen tutkimuksen mahdollisesta aloittamisesta viraston olisi otettava huomioon tutkimuspolitiikan pain o- pisteet sekä tarve tehostaa viraston resurssien käyttöä. Kun on kyse sisäisistä tutkimuksista, viraston olisi ratkaistava, mikä on paras taho tutkimuksen suorittamiseen: asianomainen toimielin, elin tai laitos vai virasto itse. Tapauksissa, joissa virasto on suorittanut sisäisen tutkimuksen ja tullut tosiseikkojen luonteen ja taloudellisen vahingon suuruuden perusteella siihen tulokseen, että sisäiset toimenpiteet ovat tehokkaampi seurantamenetelmä, sen olisi siirrettävä asia komission tutkinta- ja kurinpitotoimiston (IDOC) tai asianomaisten toimielinten, elinten tai laitosten käsiteltäväksi sen sijaan, että toimittaisi sen kansallisille oikeusviranomaisille. Muutetussa ehdotuksessa selvennetään tästä syystä de minimis -sääntöä (asiat, joissa virasto päättää olla aloittamatta tutkimusta tai toimittamatta sen tuloksia kansallisille oikeusviranomaisille). De minimis -politiikkaa toteuttaessaan viraston olisi noudatettava tarkkoja ohjeita, kuten neuvosto ehdottaa 6. joulukuuta 2010 antamissaan päätelmissä. Viraston ja jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välisen yhteistyön tehostamiseksi kunkin jä senvaltion olisi nimettävä viranomainen (petostentorjunnan koordinointiyksikkö) avustamaan virastoa tällaisessa yhteistyössä. Tämä ei tarkoita sitä, että olisi perustettava kokonaan uusi viranomainen. Kokemus on osoittanut, että jäsenvaltioiden erilaisista rakenteista johtuen viraston on usein hyvin vaikea päästä kontaktiin toimivaltaisten kansallisten viran-

4 4 omaisten kanssa. Säännöllinen seuranta on tärkeää varsinkin sisäisissä tutkimuksissa sen varmistamiseksi, että IDOC tai vastaavat toimielinten, elinten ja laitosten yksiköt voivat ryhtyä kurinpidollisiin tai muihin toimenpiteisiin. Sen vuoksi ehdotetaan, että jäsenvaltiot raportoivat viraston pyynnöstä ja t- kotoimista, joihin ne ovat ryhtyneet viraston niille toimittamien tietojen johdosta. Jotta jäsenvaltioille ei aiheutuisi tarpeetonta hallinnollista rasitusta, muutetun ehdotuksen mukaan ne raportoivat virastolle sen niille toimittamien tietojen johdosta toteutetuista toimista ja tapahtuneesta edistyksestä ainoastaan viraston pyynnöstä. Yhteistyön lisäämiseksi viraston sekä Europolin ja Eurojustin välillä, myös niiden vastuualueiden kehittämistä silmällä pitäen, sekä kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten ja kansainvälisten järjestöjen kanssa asetukseen ehdotetaan lisättäväksi säännös, jolla virastolle annetaan mahdollisuus sopia kyseisten tahojen kanssa tiedonvaihtoa helpottavista hallinnollisista järjestelyistä. Virastolla on jo tällainen yhteistyösopimus Eurojustin kanssa. Eurojust-yksikön perustamisesta tehdyn neuvoston päätöksen mukaan Eurojust voi sopia tarvittavista käytännön järjestelyistä komission kanssa. Virastolla on vastaavat järjestelyt myös joidenkin kolmansien maiden kanssa. Europolin osalta sovelletaan vuodesta 2010 uutta puitepäätöstä, jonka mukaan Europol sopii työjä r- jestelyistä viraston kanssa. Tästä syystä virastoa varten olisi vahvistettava vastaava sääntö. Euroopan ulkosuhdehallinnon organisaatiosta ja toiminnasta 26 päivänä heinäkuuta 2010 annetun neuvoston päätöksen (2010/427/EU) 3 artiklan 4 kohdan mukaan ulkosuhdehallinto tekee yhteistyötä OLAFin kanssa. Päätöksen mukaisesti kaikkien toimielinten on tuettava OLAFin työntekijöitä tehtäviensä hoitamisessa. Yksityiskohtaiset säännöt OLAFin ja kolmansien maiden viranomaisten välisestä yhteistyöstä olisi vahvistettava ulkosuhdeha llinnon ja asianomaisten komission yksiköiden välillä tehtävässä yhteisymmärryspöytäkirjassa. Viraston pääjohtaja vastaa jatkossakin tutkimusten aloittamisesta ja kulusta. Hänen apunaan pitäisi kuitenkin olla sisäinen elin, jota hän kuulee ennen tutkimuksen aloittamista ja päättämistä sekä aina tarvittaessa. Viraston pääjohtajan roolia sisäisessä päätöksenteossa selkeytetään toteamalla, että pääjohtaja voi myös delegoida tutkimusten välittömän toteutuksen kirjallisesti viraston yksittäisille työntekijöille. Riippumattomuuden lisäämiseksi pääjohtajan toimikausi ei saisi olla uusittavissa. Pääjohtajan titteli, joka otettiin käyttöön vuoden 2006 ehdotuksella, säilytetään. Se on välttämätöntä, jotta olisi selvää, että OLAF on komission pääosasto, ja jotta pääjohtaja voidaan erottaa muista johtoportaan jäsenistä, joiden tittelinä on johtaja. Muutettuun ehdotukseen on viimeaikaisten kokemusten perusteella otettu myös varapääjohtajaa koskevia sääntöjä, joiden tarkoituksena on jatkuvuuden varmistaminen. Jakoa sisäisiin ja ulkoisiin tutkimuksiin olisi vältettävä, mikäli suinkin mahdollista. Siten voidaan helpottaa tutkimusten suorittamista. Kokemus on osoittanut, että tutkimukset voivat alkaa ulkoisina ja johtaa myöhemmin sisäisiin tutkimuksiin tai päinvastoin. Sisäisen tutkimuksen kohteena olevat henkilöt on velvoitettu tekemään viraston kanssa yhteistyötä joko henkilöstösääntöjen tai Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan nojalla. Lisäksi viraston tutkintavaltuudet ovat sisäisten tutkimusten osalta yksityiskohtaisemmat. Asia n- omaisten henkilöiden prosessuaalisia oikeuksia ja perusoikeuksia on kunnioitettava täysimääräisesti niin sisäisissä kuin ulkoisissa tutkimuksissa. 2.2 Riippumattomuuden ja vastuuve l- vollisuuden tasapainottaminen viraston hallinnossa Hallinnon tehostaminen, tarkastusmenettelyn käyttöönotto sekä viraston ja asianomaisten toimielinten, elinten ja laitosten välisen tiedonkulun sääntely auttavat saavuttamaan tasapainon viraston riippumattomuuden ja vastuuvelvollisuuden välillä. Viraston valvontakomitea huolehtii jatkossakin siitä, että virasto suorittaa tehtävänsä täysin riippumattomasti. Valvontakomitean roolia myös selkeytetään entisestään. Sille olisi annettava valtuudet valvoa viraston sekä toimielinten, elinten ja laitosten välistä tiedonvaihtoa samoin kuin prosessuaalisten ta-

5 5 keiden soveltamista. Sen olisi valvottava myös tutkimusten keston kehittymistä sekä yleisesti että järjestelmän tasolla puuttumatta kuitenkaan tutkimusten kulkuun. Valvontakomitean asiantuntemuksen säilyttämiseksi sen jäsenet aiotaan nimittää porrastetusti. Valvontakomiteaa olisi kuultava pääjohtajan ja varapääjohtajan/-johtajien nimityksessä, ja sille olisi ilmoitettava oikeusviranomaisille siirrettävistä tapauksista. Valvontakomitean ja toimielinten välisen, viraston tutkimustoimintaa koskevan jäsennellyn vuoropuhelun sijaan ehdotetaan määräajoin tapahtuvaa näkemystenvaihtoa: tavoitteena on tehostaa viraston hallintoa kajoamatta sen toiminnan riippumattomuuteen. Neuvostokin huomauttaa 6. joulukuuta 2010 antamissaan päätelmissä, että jäsennelty vuoropuhelu voisi heikentää viraston riippumattomuutta. Tällainen vähemmän muodollinen lähestymistapa vastaa perimmiltään komission alkuperäistä ajatusta hallinnon tehostamisesta niin, että samalla taataan viraston tutkimusten riippumattomuus. Näkemystenvaihtoon osallistuisivat Euroopan parlamentti, neuvosto, Euroopan komissio, virasto ja valvontakomitea. Sillä pyritään lisäämään tietojen ja mielipiteiden vaihtoa sidosryhmien välillä ja siten tehostamaan viraston toimintaa. Näkemystenvaihto ei saisi vaikuttaa tutkimusten kulkuun. Näkemyksiä on tarkoitus vaihtaa viraston tutkimuspolitiikan strategisista painopisteistä, valvontakomitean ja viraston pääjohtajan toimintakertomuksista, viraston suhteista toimielimiin, elimiin ja la i- toksiin sekä jäsenvaltioiden toimivaltaisiin viranomaisiin sekä viraston tutkimusten ja valvontakomitean työn tehokkuudesta. Toimielinten toiveiden mukaisesti näkemystenvaihto pidetään joustavana: se järjestetään joko määräajoin tai jonkin edellä mainitun toimielimen, viraston tai valvontakomitean pyynnöstä. Yksi muutetun ehdotuksen päätavoitteista on lujittaa viraston tutkimusten kohteena olevien henkilöiden prosessuaalisia oikeuksia (7 a artikla). Prosessuaalisista takeista on syytä tehdä entistä selkeämpiä ja läpinäkyvämpiä ja ne olisi saatettava koskemaan viraston kaikkia, niin sisäisiä kuin ulkoisia tutkimuksia. Takeet ovat Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettujen perusoikeuksien mukaisia. Ehdotuksen mukaan sisäisiä ja ulkoisia tutkimuksia koskevat samat prosessuaaliset oikeudet (tutkimuksen kohteena olevan henkilön oikeus esittää näkemyksensä ennen hänet nimeltä mainitsevien päätelmien tekemistä, oikeus saada yhteenveto tutkimuksen kohteena olevista asioista ja esittää niitä koskevia huomautuksia, oikeus itse valittuun avustajaan kuulemisen aikana, oikeus käyttää itse valittua EU:n kieltä sekä peria a- te, jonka mukaan tutkimuksen kohteena olevalla henkilöllä on oikeus olla myötävaikuttamatta syyllisyytensä toteamiseen). Näiden oikeuksien soveltamista käytännössä olisi käsiteltävä pääjohtajan hyväksymässä viraston toimintamenettelyjä koskevassa käsikirjassa. Vuoden 2006 ehdotuksessa komissio ehdotti neuvoa-antavan tarkastajan toimen perustamista; toimenhaltija antaisi puolueettomia lausuntoja prosessuaalisista takeista. Jotta voitaisiin välttyä päällekkäisyyksiltä va l- vontakomitean tehtävien kanssa sekä uusilta muodollisilta rakenteilta ja samalla taata valitusten tuloksellinen, tehokas ja riippumaton käsittely, komissio ehdottaa, että pääjohtaja luo virastolle tarkastusmenettelyn. Tarkastusmenettelystä vastaavan/vastaavien henkilö(ide)n olisi toimittava täysin riippumattomasti. Viraston pääjohtaja raportoi toimielimille tarkastusmenettelyn käyttöön ottamiseksi toteutettavista toimenpiteistä. Henkilötietojen suoja on perusoikeus, josta määrätään perusoikeuskirjan 8 artiklassa ja SEUT sopimuksen 16 artiklassa. Muutetussa ehdotuksessa sitä selvennetään, ja asetuksen (EY) N:o 45/2001 periaatteiden soveltamista tarkennetaan erityisesti siltä osin kuin OLA- Fin edellytetään nimittävän tietosuojavastaavan. Yleisölle tiedottaessaan viraston on pidettävä kiinni tutkimusten luottamuksellisuudesta ja syyttömyysolettamasta, ja tiedotuksen on oltava varovaista ja puolueetonta. Voimassa olevan asetuksen 8 artiklassa säädetään tietojen luottamuksellisuutta ja tietosuojaa koskevista velvoitteista. Pääjohtajan olisi valvontakomiteaa, tarkastusmenettelystä vastaavaa/vastaavia henkilö(it)ä ja viraston tietosuojavastaavaa kuultuaan hyväksyttävä edellä tarkoitettu OLAFin toimintakäsikirja, jossa annetaan suuntaviivat hallinnollisten tutkimusten suorittamisesta käytännössä.

6 6 3 Asian käsittelyvaiheet kansallisesti ja käsittely EU:ssa Komission ehdotusta on käsitelty EUasiain komitean budjettijaostossa Komission ehdotusta koskevat neuvottelut on aloitettu EU:n neuvoston alaisessa petoste n- torjuntatyöryhmässä maaliskuussa 2011; se on esitelty työryhmässä ja ehdotuksen varsinainen käsittely on aloitettu Käsittely neuvoston työryhmätasolla on tarkoitus edetä nopeasti, ja tavoitteena olisi hyväksyä neuvoston yhteinen kanta jo kesäkuun loppuun mennessä. Euroopan parlamentin aikataulusta ei ole vielä käytettävissä tarkkaa tietoa. 4 Ehdotuksen vaikutukset Suomelle Muutettu asetus olisi kaikilta osiltaan velvoittava ja sitä sovellettaisiin sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa. Asetusehdotus ei vaatine Suomen lainsäädännön tarkistamista. Ehdotus kuitenkin sisältää prosessuaalisia oikeuksia koskevaa sääntelyä ja henkilötietojen suojaakin tarkennetaan. Esityksellä ei ole välittömiä valtiontaloudellisia vaikutuksia. 5 Valtioneuvoston kanta Suomi tukee OLAFin tutkimusten tehostamista, viraston tehostettua yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa sekä sitä, että viraston tutkimusten kohteena olevien henkilöiden ja muiden asianosaisten prosessuaalisia oikeuksia ja oikeusturvaa vahvistetaan. Samoin on hyvä, että henkilötietojen suojaa koskevia säännöksiä selvennetään. OLAFin toimivaltuuksien tarkentaminen ehdotuksen mukaisesti sen toimintaa tukevaksi on kannatettavaa. Samalla tulisi kuitenkin varoa päällekkäisten järjestelmien luomista ja hallinnon kasvattamista ilman, että lisäarvoa pystytään kestävällä tavalla perustelemaan. OLAFin tutkimuksiin ei saisi tulla myöskään poliittista ohjausta. Jäsenmaiden raportointivelvollisuudet tulisivat olla myös järkevässä suhteessa niistä saatuun konkreettiseen hyötyyn. Edellä mainitut periaatteet pääasiallisesti toteutuvat ehdotuksessa. Ehdotuksen mukaan OLAF on myös edelleen osa komissiota eikä sen toimivaltuuksia muutenkaan olla merkittävästi lisäämässä. Ehdotettu petostentorjunnan kansallinen koordinointiyksikön nimeäminen ei lähtökohtaisesti aiheuta tämän hetken käsityksen mukaan myöskään merkittävää hallinnollista taakkaa, eikä edellytä uuden viranomaisen perustamista. Näillä edellytyksillä ehdotusta voidaan tukea. Tällaista viranomaista Suomessa ei ole vielä nimetty, joten se tulee harkittavaksi myöhemmin erikseen. Ehdotuksen oikeusperusta on asianmukainen.