Tarkastelu sisäministeriön ja poliisin resurssien ja poliisitoimen palvelujen laadun tasosta ja kehityksestä

Transkriptio

1 RAPORTTEJA REPORTS 35 Tarkastelu sisäministeriön ja poliisin resurssien ja poliisitoimen palvelujen laadun tasosta ja kehityksestä Matti Kari

2 Tarkastelu sisäministeriön ja poliisin resurssien ja poliisitoimen palvelujen laadun tasosta ja kehityksestä Matti Kari Raportteja Reports 35 Helsinki 2017

3 Raportteja Reports 35 ISBN (pdf) ISSN (pdf) Julkaisija: Palkansaajien tutkimuslaitos Pitkänsillanranta 3 A, Helsinki

4 ESIPUHE Oheinen tutkimus tarkastelee sisäasianministeriön ja erityisesti sen poliisiosaston menojen kehitystä. Tutkimuksen on tehnyt Matti Kari ja sitä on ohjannut Eero Lehto. Irmeli Honka on viimeistellyt raportin ulkoasun. Tutkimuksen on Palkansaajien tutkimuslaitokselta tilannut Suomen Poliisijärjestöjen Liitto.

5 SISÄLLYS 1. Johdanto Sisäministeriön ja poliisitoimen resurssien kehitys Sisäministeriön resurssit Poliisiosaston resurssit Sisäministeriön ja poliisin resurssit kansainvälisessä vertailussa Yhteenveto sisäministeriön ja poliisitoimen resursseista Poliisitoimen tarve ja laatu Poliisitoimen tarve Suomessa Poliisin tietoon tullut rikollisuus Hälytystehtävät ja lupapalvelut Poliisitoimen tarve suhteessa resursseihin Poliisitoimen laatu Suomessa Rikosten selvitysasteet Toimintavalmiusaika ja liikenne- ja katuturvallisuus Poliisitoimen tarve poliisilaitoksittain Poliisin tietoon tulleet rikokset poliisilaitoksittain Hälytystehtävien määrä poliisilaitoksittain Poliisitoimen tarve suhteessa resursseihin pliisilaitoksittain Poliisin toiminnan laatu poliisilaitoksittain Rikosten selvitysasteet poliisilaitoksittain Poliisin toimintavalmiusajat poliisilaitoksittain Yhteenveto poliisin tarpeen ja laadun kehityksestä Poliisin alueellinen saavutettavuus Poliisin toimintavalmiusaikojen taso Toimintavalmiusaikojen muutos Poliisin ansiotaso Poliisin ansiotaso vertailussa Poliisin eri virkanimikkeiden ansioita Yksityiset turvapalvelut Poliisin ja yksityisten turvapalveluiden resurssien kehitys Poliisin ja yksityisten turvapalveluiden tehtävät

6 7. Johtopäätökset Lähteet Liitteet Liite 1. Valtion menot hallinonaloittain Liite 2. Sisäministeriön menojen aikasarjan harmonisointi Liite 3. Poliisimiesten määrä asukaslukuun suhteutettuna Euroopan maissa vuonna Liite 4. Rikosnimikkeet rikoslajeittain ja poliisin tietoontulleiden tapausten lukumäärä Liite 5. Regressiotaulukoita poliisin resurssien ja toiminnan laadun välisestä suhteesta

7 1. JOHDANTO Julkisuudessa on keskusteltu pitkään poliisiin kohdistuneista leikkauksista ja poliisin resurssien riittämättömyydestä (esim. Hahto, 2016; mtv, 2014). Resurssien riittämättömyys voi vaikuttaa työtehtävien kasautumiseen, poliisien jaksamiseen, poliisin palveluiden laatuun ja poliisiin alueelliseen saatavuuteen. Tässä raportissa tarkastellaan sisäministeriön ja poliisitoimen resurssien ja poliisitoiminnan laadun kehitystä viimeisten vuosikymmenien aikana. Raportin ensimmäisessä johdannon jälkeisessä luvussa (luvussa 2), tarkastellaan sisäministeriön hallinnonalan ja poliisiosaston menojen ja henkilöstön määrän kehitystä. Luvun lopussa katsotaan minkälaisena Suomen sisäministeriön ja poliisitoimen resurssien taso ja kehitys näyttäytyvät kansainvälisessä vertailussa. Kolmannessa luvussa arvioidaan kuinka poliisitoimen palveluiden tarve sekä laatutaso ovat kehittyneet. Poliisin tehtävät ovat moninaisia eikä yksiselitteistä mittaria tarpeelle tai laadulle ole. Tarpeen kehitystä arvioidaan rikosten ja rikkomusten, eri rikoslajien, hälytystehtävien sekä lupahallinnon suoritteiden lukumäärien perusteella. Laadun arvioinnista puolestaan tarkastellaan katu- ja liikenneturvallisuusindeksejä, poliisin toimintavalmiusaikoja sekä rikosten selvitysasteita. Neljännessä luvussa katsotaan poliisin alueellista saavutettavuutta ja sen kehitystä. Viidennessä luvussa vertaillaan poliisin ansiotasoa muihin toimialoihin ja ammatteihin sekä tarkastellaan poliisin ansioiden kehitystä. Kuudennessa luvussa pohditaan yksityisten turvapalveluiden roolia ja niiden kehitystä suhteessa poliisiin. Viimeisessä luvussa tehdään yhteenveto raportin havainnoista sekä havaintoihin perustuvia johtopäätöksiä. 6

8 2. SISÄMINISTERIÖN JA POLIISITOIMEN RESURSSIEN KEHITYS Sisäministeriö on sisäisen turvallisuuden ja maahanmuuton ministeriö. Sisäministeriön tehtäviin kuuluu esimerkiksi yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen, poliisihallinnosta, pelastus- ja hätäkeskustoiminnasta sekä rajaturvallisuudesta ja meripelastustoimesta vastaaminen. Lisäksi ministeriön tehtäviin kuuluu muun muassa Suomen kansalaisuus-, maahanmuutto- ja pakolaisasiat. Sisäministeriötä voidaan pitää pienehkönä, sillä sen osuus valtion määrärahoista on noin 2,7 prosenttia vuonna (Eduskunta, 2017.) Sisäministeriö koostuu viidestä osastosta, jotka ovat hallinto- ja kehittämisosasto, poliisiosasto, pelastusosasto, rajavartio-osasto ja maahanmuutto-osasto. Sisäministeriön tehtävissä ja osastoissa on tapahtunut suuria muutoksia. Tämä raportti käsittelee vuosia ja tällä ajanjaksolla suurimat muutokset tapahtuivat vuonna 2008, jolloin lääni-, kunta- ja aluekehitysasiat sekä rekisterihallinto siirtyivät pois sisäministeriöltä ja tilalle tuli maahanmuuttoon ja kotouttamiseen liittyviä tehtäviä. (Sisäministeriö, 2017.) Sisäministeriön osastoissa tapahtuneet muutokset aiheuttavat sen, etteivät eri vuosien menot ole vertailukelpoisia keskenään. Sisäministeriön resurssien kehityksen tarkastelemista varten kaikki vuodet on pyritty tekemään keskenään vertailukelpoisiksi niin, että voidaan vertailla samojen tehtävien hoitoon tarkoitettujen resurssien kehitystä eri vuosina. Eri vuosien menot harmonisoidaan vastaamaan vuoden 2008 sisäministeriön rakennetta. Harmonisointi kuvataan liitteessä 2. Sisäministeriön ja poliisitoimen resurssien tasoa ja kehitystä tarkastellaan menojen ja henkilöstöresurssien avulla. Valtion talousarvioissa kokonaismenot on jaoteltu kulutusmenoihin, siirtomenoihin, sijoitusmenoihin ja muihin menoihin. Näistä kulutus- ja sijoitusmenot kuvaavat kunkin vuoden palvelutuotantoon ja investointitavaroiden hankintaan käytettyjä resursseja. Valtio saa tavallaan välitöntä vastiketta niistä ja niitä pitäisikin kuvata erikseen. Menojen kehitystä tarkastellaan sekä kokonais- että kulutus- ja sijoitusmenojen avulla. Menojen kehitystä tarkastellaan myös suhteessa asukaslukuun ja bruttokansantuotteeseen. Vuoteen 2015 saakka menot ja henkilöresurssit ovat toteutuneita tilinpäätöstietoja. Vuoden 2016 tiedot ovat talousarvion ja lisätalousarvioiden tietoja ja vuoden 2017 luvut sisältävät pelkästään talousarvion tiedot. 1 Liite 1 esittää valtion määrärahojen jakautumisen vuoden 2017 osalta. 7

9 2.1. Sisäministeriön resurssit Tässä osiossa esitettävät sisäministeriön menot muunnettiin reaalisiksi Tilastokeskuksen elinkustannusindeksiin perustuvalla rahanarvokertoimella. Vuoden 2017 osalta rahanarvokerrointa ei ole olemassa, joten menot muutettiin reaalisiksi käyttämällä Palkansaajien tutkimuslaitoksen talousennusteen inflaatioennustetta. Sisäministeriön reaaliset kokonaismenot 2 kasvoivat vuosien 1990 ja 2015 välillä 818 miljoonasta eurosta miljoonaan euroon eli noin 84 prosenttia. Samaan aikaan suomalaisten palkansaajien reaaliansiot kasvoivat noin 46 prosenttia ja sisäministeriön menojen kasvu selittyykin suurelta osin ansiotason nousulla. Vuonna 2016 pakolaiskriisi kasvatti nämä menot jo miljoonaan euroon valtion talous- ja lisätalousarvioiden mukaan. Tämän mukaan menojen kasvu ylsi 38 prosenttiin. Vuoden 2017 talousarvion mukaan menot laskevat tänä vuonna viime vuoteen verrattuna, mutta pysyvät korkeina (1 730 miljoonaa euroa) verrattuna aiempiin vuosiin. Sisäministeriön reaaliset kulutus- ja sijoitusmenot kasvoivat vuosien 1990 ja 2015 välillä 748 miljoonasta miljoonaan euroon eli 65 prosenttia. Vuonna 2016 kulutus- ja sijoitusmenot kasvoivat alustavan arvion mukaan vain noin kolme prosenttia verrattuna vuoteen 2015 ja vuoden 2017 osalta vaikuttaa siltä, että menot tulevat olemaan noin kaksi prosenttia matalammat kuin vuonna Reaaliset kulutus- ja sijoitusmenot olivat suurimmillaan vuonna Tämä johtui rajavartio-osaston helikopteri- ja vartioalushankinnoista. Kulutus- ja sijoitusmenoissa ei ole samanlaista hyppäystä vuonna 2010 kuin kokonaismenoissa. Kokonaismenojen kasvu vuonna 2010 syntyi lähes täysin siirtomenojen kasvusta sen seurauksena, kun Suomen Erillisverkot Oy pääomitettiin. 2 Kaikki menot esitetään sisäministeriön vuoden 2008 rakenteen mukaan harmonisoituina. Harmonisointi kuvataan liitteessä 2. 8

10 Kuvio 1. Sisäministeriön menot vuoden 2015 hinnoin, milj Sisäministeriön hallinnonalan kokonaismenot Sisäministeriön hallinnonalan kulutus- ja sijoitusmenot * 2017** Huom: 2016* = Talousarvio + lisätalousarviot. 2017** = Talousarvio. Vuoden 2017 menot muutettiin vuoden 2015 hintoihin käyttämällä Palkansaajien tutkimuslaitoksen inflaatioennustetta. Lähde: EDUSKUNTA, ; LEHTO, 2016b; TILASTOKESKUS, 2015; 2017a. Kun tarkastellaan sisäministeriön reaalisten kokonaismenojen kehitystä osastoittain (kuvio 2), nähdään vuoden 2016 menojen kasvun johtuneen maahanmuutto-osaston menojen valtavasta lisäyksestä 3. Vuonna 2015 Suomeen saapuneiden turvapaikanhakijoiden kustannukset näkyvät pääosin vuoden 2016 menoissa. Niinpä maahanmuutto-osaston menot olivat vuonna 2016 jopa poliisiosastoa suuremmat. Maahanmuutto-osaston menojen kasvu on ollut voimakasta myös ennen vuotta 2016 ja osaston menojen osuus ministeriön menoista kasvoi viidestä prosentista 19 prosenttiin vuosien 1990 ja 2015 välillä. Maahanmuutto-osaston lisäksi sisäministeriön hallinto ja pelastus- ja hätäkeskusosasto kasvoivat suhteellisesti paljon vuodesta 1990 vuoteen Poliisiosasto on ollut vuoteen 2015 saakka sisäministeriön suurin osasto ja sen menot olivat vuosina keskimäärin noin 58 prosenttia sisäministeriön menoista. 3 Huom: Menoja tarkastellaan harmonisoidun aineiston perusteella eli niin, että maahanmuutto-osaston rakenne vastaa vuoden 2008 maahanmuutto-osaston rakennetta. Vuonna 2012 osa maahanmuuttoon liittyvistä tehtävistä ja niiden määrärahat siirrettiin työ- ja elinkeinoministeriölle, jolloin maahanmuutto-osaston menot eroavat toisistaan huomattavasti alkuperäisessä ja harmonisoidussa aikasarjassa vuoden 2012 jälkeen. 9

11 Kuvio 2. Sisäministeriön reaaliset kokonaismenot osastoittain vuoden 2015 hinnoin, milj Hallinto Rajavartiolaitos Maahanmuutto Poliisitoimi Pelastustoimi ja hätäkeskustoiminta * 2017** Huom: 2016* = Talousarvio + lisätalousarviot. 2017** = Talousarvio. Vuoden 2017 menot muutettiin vuoden 2015 hintoihin käyttämällä Palkansaajien tutkimuslaitoksen inflaatioennustetta. Lähde: EDUSKUNTA, ; LEHTO, 2016b; TILASTOKESKUS, 2015; 2017a. Poliisiosaston ja rajavartio-osaston kulutus- ja sijoitusmenot näyttävät kehittyneen samaan tapaan niiden kokonaismenojen kanssa (kuvio 3). Pelastus- ja hätäkeskusosaston kulutus- ja sijoitusmenot poikkesivat osaston kokonaismenoista ensimmäisinä vuosina voimakkaasti sen menoihin kuuluneiden valtionavustusten vuoksi, joita maksettiin kunnille palo- ja pelastustoimen kustannuksien maksamiseen vuoteen 2013 saakka. Suurimman eron sisäministeriön kokonaismenojen ja kulutus- ja sijoitusmenojen välille tekee maahanmuutto-osasto, sillä suurin osa sen menoista luokitellaan siirtomenoksi. Kuvio 3. Sisäministeriön kulutus- ja sijoitusmenot osastoittain vuoden 2015 hinnoin, milj Hallinto Rajavartiolaitos Maahanmuutto Poliisitoimi Pelastustoimi ja hätäkeskustoiminta * 2017** Huom: 2016* = Talousarvio + lisätalousarviot. 2017** = Talousarvio. Vuoden 2017 menot muutettiin vuoden 2015 hintoihin käyttämällä Palkansaajien tutkimuslaitoksen inflaatioennustetta. Lähde: EDUSKUNTA, ; LEHTO, 2016b; TILASTOKESKUS, 2015; 2017a. 10

12 Vuosien 1990 ja 2015 välillä Suomen väkiluku kasvoi noin 10 prosenttia. Sisäministeriön asukaslukuun suhteutetut reaaliset kokonaismenot kasvoivat tuolloin 164 eurosta 274 euroon eli 67 prosenttia (kuvio 4). Vuonna 2016 asukasta kohden lasketut kokonaismenot kohosivat arvion mukaan 378 euroon ja vuonna 2017 niiden arvioidaan laskevan 314 euroon. Kulutus- ja sijoitusmenot kasvoivat vuosien 1990 ja 2015 välillä 150 eurosta 224 euroon per asukas eli 50 prosenttia. Vuonna 2016 ne ovat arvion mukaan 231 euroa ja vuonna euroa. Kuvio 4. Sisäministeriön menot per asukas vuoden 2015 hinnoin, Sisäministeriön hallinnonalan kokonaismenot Sisäministeriön hallinnonalan kulutus- ja sijoitusmenot * 2017** Huom: 2016* = Talousarvio + lisätalousarviot. 2017** = Talousarvio. Vuosien 2016 ja 2017 väkiluku on ennakkoväkiluku. Vuoden 2017 menot muutettiin vuoden 2015 hintoihin käyttämällä Palkansaajien tutkimuslaitoksen inflaatioennustetta. Lähde: EDUSKUNTA, ; LEHTO, 2016b; TILASTOKESKUS, 2015; 2016a; 2016b; 2017a. Bruttokansantuotteeseen suhteutettuna sisäministeriön menoilla ei ole ollut edellä havaitun tapaista nousevaa trendiä (kuvio 5). Sekä kokonaismenojen että kulutus- ja sijoitusmenojen suhde bkt:hen kasvoi vuodesta 1990 vuoteen 1992 voimakkaasti. Vuosien 1990 ja 2015 välillä kokonaismenojen suhde bkt:hen kasvoi 0,59 prosentista 0,72 prosenttiin, jolloin kasvua oli 22 prosenttia. Kulutus- ja sijoitusmenojen suhde bkt:hen kasvoi vastaavasti 0,54 prosentista 0,59 prosenttiin eli noin 9 prosenttia. Vuonna 2016 sisäministeriön kokonaismenojen suhde bkt:hen on arvion mukaan noin yksi prosentti. 11

13 Kuvio 5. Sisäministeriön kokonaismenot suhteessa bkt:hen ,20% 1,00% 0,80% 0,60% 0,40% 0,20% 0,00% Sisäministeriön hallinnonalan kokonaismenot Sisäministeriön hallinnonalan kulutus- ja sijoitusmenot * 2017** Huom: 2016* = Talousarvio + lisätalousarviot. 2017** = Talousarvio. Suomen bkt vuosille 2016 ja 2017 otettiin Palkansaajien tutkimuslaitoksen talousennusteen arvioinnista. Lähde: EDUSKUNTA, ; LEHTO, 2016a; TILASTOKESKUS, 2017b. Sisäministeriön henkilöstö Sisäministeriön henkilöstön määrä laski vuodesta vuosien 2007 ja 2008 välillä 2541 henkilöllä johtuen hallinnonalalla tapahtuneesta rakennemuutoksesta. Sisäministeriön henkilöstön määrästä ei ole yhtä yksityiskohtaista tietoa kuin menoista, joten henkilöstön määrää ei voida harmonisoida samaan tapaan. Sisäministeriön osastoista poliisi-, pelastus- ja hätäkeskus- sekä rajavartio-osastot pysyivät kuitenkin melko samanlaisina ennen ja jälkeen uudistusta. Siten niiden yhteenlasketun henkilöstön määrän kehitys antaa luotettavamman kuvan sisäministeriön henkilöstön kehityksestä kuin koko sisäministeriön henkilöstömäärän kehitys. Kuvio 6 esittää poliisi- pelastus- ja hätäkeskus- sekä rajavartioosaston yhteenlasketun henkilöstömäärän kehitystä vuosina Kuviossa esitetään vertailun vuoksi sisäministeriön henkilöstön kokonaismäärä vuosilta Poliisi-, pelastus- ja hätäkeskus- sekä rajavartio-osastojen yhteenlaskettu henkilöstön määrä kasvoi vuoteen 2005 saakka ja on tämän jälkeen laskenut melko tasaisesti. Kuvion 6 alemmassa käyrässä vuosien 2005 ja 2006 välistä pudotusta luultavasti liioittelee se, että vuoteen 2005 saakka kuvaaja esittää henkilöstön määrän ja tämän jälkeen henkilötyövuodet. Tämä ei kuitenkaan muuta kuvaajan tulkintaa; henkilöstön määrä kasvoi vuoteen 2005 saakka ja on ollut laskussa tämän jälkeen. Vuonna 1999 henkilöstön määrä oli ja suurimmillaan näiden osastojen henkilöstömäärä oli henkilöä vuonna Vuonna 2015 näiden osastojen yhteenlaskettu henkilöstömäärä oli ja vuoden 2017 kohdalle asetetun tavoitteen mukaan henkilöstömäärä olisi tänä vuonna enää

14 Kuvio 6. Sisäministeriön henkilöstömäärän kehitys Sisäministeriön hallinnonalan henkilöstö Poliisi-, pelastus- ja rajavartio-osastoiden yhteenlaskettu henkilöstö * 2017** Huom: 2016* = arvio. 2017* = Tavoite. Sisäministeriön henkilöstön määrä ilmoitetaan henkilöstön lukumääränä. Poliisi-, pelastus- ja hätäkeskus- sekä rajavartio-osastojen henkilöstömäärä ilmoitetaan henkilöstön lukumääränä vuoteen 2005 saakka ja vuodesta 2006 alkaen henkilötyövuosina. Lähde: EDUSKUNTA, Poliisiosaston resurssit Kuvio 7 kuvaa poliisiosaston reaalisten kokonaismenojen kehitystä vuoden 1990 jälkeen. Lisäksi kuviossa esitetään vertailuna sisäministeriön kokonaismenojen kehitys. Poliisiosaston reaaliset kokonaismenot olivat 544 miljoonaa euroa vuonna Vuoteen 2015 mennessä menot olivat kasvaneet 37 prosenttia 744 miljoonaan euroon. Sisäministeriön menot kasvoivat samalla ajanjaksolla 84 prosenttia. Poliisiosaston menojen kasvaessa selvästi kokonaismenoja hitaammin laski poliisiosaston menojen osuus sisäministeriön menoista 67 prosentista 50 prosenttiin. Vuonna 2016 poliisiosaston menot ovat neljä prosenttia korkeammat (777 miljoonaa euroa) kuin vuonna Sisäministeriön kokonaismenojen kasvaessa poliisiosaston osuus menoista laski 50 prosentista 37 prosenttiin. Vuonna 2017 poliisiosaston menojen arvioidaan laskevan 735 miljoonaan euroon eli noin viisi prosenttia. 13

15 Kuvio 7. Poliisiosaston kokonaismenot vuoden 2015 hinnoin, milj Poliisiosaston kokonaismenot Sisäministeriön kokonaismenot * 2017** Huom: 2016* = Talousarvio + lisätalousarviot. 2017** = Talousarvio. Vuoden 2017 menot muutettiin vuoden 2015 hintoihin käyttämällä Palkansaajien tutkimuslaitoksen inflaatioennustetta. Lähde: EDUSKUNTA, ; LEHTO, 2016b; TILASTOKESKUS, 2015; 2017a. Poliisiosaston reaaliset kokonaismenot olivat vuonna euroa asukasta kohden ja siten noin 25 prosenttia suuremmat kuin vuonna 1990 (109 ). Poliisiosaston asukaslukuun suhteutetut menot ovat kehittyneet 2000-luvun puolivälistä saakka melko tasaisesti, eikä niiden voida sanoa olevan kasvu-uralla. Vuonna 2016 poliisiosaston reaaliset menot per asukas nousivat 141 euroon, mutta arvion mukaan ne laskevat vuonna 2017 matalimmalle tasolleen sitten vuoden Kuvio 8. Poliisiosaston kokonaismenot per asukas vuoden 2015 hinnoin, milj Poliisiosaston kokonaismenot Sisäministeriön kokonaismenot * 2017** Huom: 2016* = Talousarvio + lisätalousarviot.2017** = Talousarvio. Vuosien 2016 ja 2017 väkiluku on ennakkoväkiluku. Vuoden 2017 menot muutettiin vuoden 2015 hintoihin käyttämällä Palkansaajien tutkimuslaitoksen inflaatioennustetta. Lähde: EDUSKUNTA, ; LEHTO, 2016b; TILASTOKESKUS, 2015; 2016a; 2016b; 2017a. 14

16 Bkt:hen suhteutettuna poliisiosaston kokonaismenot olivat matalammat vuonna 2015 (0,36 %) kuin vuonna 1990 (0,39 %). Tarkastelujakson alussa poliisitoimen menojen suhde bkt:hen kasvoi vauhdikkaasti ja saavutti huippunsa 0,55 prosenttia vuonna Arvion mukaan poliisiosaston menojen suhde bkt:hen nousi vuonna ,37 prosenttiin ja laskee 0,35 prosenttiin vuonna Kuvio 9. Poliisiosaston kokonaismenot suhteessa bkt:hen ,20% 1,00% 0,80% 0,60% 0,40% 0,20% 0,00% Poliisiosaston kokonaismenot Sisäministeriön kokonaismenot * 2017** Huom: 2016* = Talousarvio + lisätalousarviot. 2017** = Talousarvio. Suomen bkt vuosille 2016 ja 2017 otettiin Palkansaajien tutkimuslaitoksen talousennusteen arvioinnista. Lähde: Eduskunta, ; LEHTO, 2016a; TILASTOKESKUS, 2017b. Poliisiosaston henkilöstö Valtion talousarvioista löytyy tietoa poliisiosaston henkilöstöstä vuosilta Kuviossa 10 poliisiosaston henkilöstö esitetään kokonaisuudessaan sekä jaettuna poliisimiehiin ja opiskelijoihin sekä muuhun henkilöstöön. Opiskelijoilla tarkoitetaan sellaisia opiskelijoita, jotka ovat työssäoppimisjaksolla työ- tai kenttäharjoittelussa. 15

17 Kuvio 10. Poliisiosaston henkilöstö Poliisiosasto Poliisimiehet ja opiskelijat Muu henkilöstö * 2017** Huom: 2016* = arvio. 2017* = Tavoite. Kuvaajat kuvaavat henkilöstön määrää vuosina ja henkilötyövuosia vuosina Lähde: EDUSKUNTA, Poliisiosaston henkilöstön määrä kasvoi henkilöstä henkilöön vuosien 1999 ja 2005 välillä (kuvio 10). Vuoden 2005 jälkeen henkilöstön määrä on laskenut ja vuonna 2015 poliisiosaston henkilöstön kokonaismäärä oli Vuonna 2016 henkilöstön määrä kasvoi arvion mukaan hieman yli sadalla, mutta vuonna 2017 sen odotetaan laskevan henkilöön. Poliisimiesten ja opiskelijoiden määrä on vaihdellut ja henkilön välillä. Suurimmillaan poliisimiesten ja opiskelijoiden määrä oli vuonna 2003 ja pienimmillään Vuonna 2017 poliisimiesten ja opiskelijoiden yhteenlasketun määrän arvioidaan laskevan henkilöön eli 75 henkilöä vuotta 2015 pienemmäksi. Asukaslukuun suhteutettuna poliisin henkilöstön määrän lasku on ollut suhteellisen voimakasta (kuvio 11). Vuonna 1999 Suomessa oli 203 poliisia asukasta kohden, joista 154 oli poliisimiehiä tai opiskelijoita. Vuonna 2015 määrät olivat laskeneet 182 poliisiin ja 137 poliisimieheen ja opiskelijaan. Vuonna 2017 poliisiosaston henkilöstön määrän arvioidaan olevan 179 ja poliisimiesten ja opiskelijoiden 135 per asukasta. 16

18 Kuvio 11. Poliisin henkilöstön määrä per asukasta Yhteensä Muu henkilöstö Poliisimiehet ja opiskelijat * 2017** Huom: 2016* = arvio. 2017* = Tavoite. Kuvaajat kuvaavat henkilöstön määrää vuosina ja henkilötyövuosia vuosina Vuosien 2016 ja 2017 väkiluku on ennakkoväkiluku. Lähde: EDUSKUNTA, TILASTOKESKUS, 2016a; 2016b. Poliisin henkilöstön määrä on jaoteltu tehtävittäin valtion talousarvioissa vuodesta 2003 eteenpäin. Kuviossa 12 esitetään kolmen suurimman tehtävän eli valvonnan, hälytystoiminnan ja rikostorjunnan henkilöstön määrät. Tilastointi ei ole täysin luotettavaa ja yksittäisten vuosien kohdalla on epävarmuutta, mutta kuvaajista käy ilmi tehtäviin käytettävien henkilöstöresurssien trendi; valvontaan ja rikostorjuntaan suunnattujen henkilöresurssien määrä on laskenut, mutta hälytystoimintaan suunnattujen henkilöresurssien määrä on kasvanut. Kuvio 12. Poliisin kolmen suurimman tehtävän henkilöstö Valvonta Hälytystoiminta Rikostorjunta * * 2017** Huom: 2006* ja 2016* = arvio, 2017* = Tavoite. Kuvaajat kuvaavat henkilöstön määrää vuosina ja henkilötyövuosia vuosina Lähde: EDUSKUNTA,

19 2.3. Sisäministeriön ja poliisin resurssit kansainvälisessä vertailussa Kansainvälisessä vertailussa poliisitoimen menoista käytetään Eurostatin julkisyhteisöjen menoja kuvaavaa tilastoa, jonka luokitukset eroavat aiemmin esitetyistä valtion talousarvioiden mukaisista luokituksista 4. Poliisitoimen resursseja vertaillaan Tanskan, Saksan, Ruotsin ja Norjan kanssa. Eurostatin tilastoinnissa poliisitoimeen luetaan poliisiosaston tehtävien lisäksi maahanmuutto- ja rajavartio-osastoiden sekä tullin tehtäviä, eikä niiden menoja ole eritelty toisistaan. Suomen menot ovat kaikkina vuosina vertailuryhmän matalimmat, kun ne suhteutetaan maan asukaslukuun. Lisäksi Suomen menot ovat kasvaneet hitaammin kuin vertailumaiden menot, joten ero muihin maihin on kasvanut. Vastaavasti Norjan menot ovat olleet kaikkina vuosina joukon suurimmat ja Norjan menojen kasvuaste on ollut muita maita korkeampi. Kuvio 13. Poliisitoimen (COFOG 03.1) menot per asukas vuosina vuoden 2015 hinnoin, Tanska Saksa Suomi Ruotsi Norja Huom: Poliisitoimeen (COFOG 03.1) sisältyy poliisin tehtävien lisäksi rajavartion ja maahanmuuton tehtäviä. Lähde: EUROSTAT 2017b; 2017c; OECD, Kun menot suhteutetaan maan bruttokansantuotteeseen, Saksa erottuu selvästi muista maista (kuvio 14). Saksassa menot olivat vuosien 2001 ja 2015 välillä keskimäärin 0,76 prosenttia, kun Ruotsissa, jossa suhdeluku oli toiseksi suurin, menot olivat keskimäärin 0,61 prosenttia bkt:stä. Suomen menojen suhde bkt:hen oli vertailumaiden keskitasoa vuosien 2001 ja 2015 välillä. 4 Julkisyhteisöjen menot on luokiteltu COFOG -luokituksen mukaan, jossa julkisyhteisöjen tehtävät on jaettu kymmeneen pääluokkaan. Luokitusjärjestelmän kuvaus: Tilastokeskus, fi/meta/luokitukset/_linkki/julkyht.pdf 18

20 Kuvio 14. Poliisitoimen (COFOG 03.1) menot suhteessa maan bkt:hen. 0,90% 0,80% 0,70% 0,60% 0,50% 0,40% 0,30% 0,20% 0,10% 0,00% Tanska Saksa Suomi Ruotsi Norja Huom: Poliisitoimeen (COFOG 03.1) sisältyy poliisin tehtävien lisäksi rajavartion ja maahanmuuton tehtäviä. Lähde: EUROSTAT, 2017a; 2017b. Poliisimiesten määrä on Suomessa alhainen asukasmäärään suhteutettuna ja Euroopan maista ainoastaan Unkarissa oli vuonna 2013 vähemmän poliisimiehiä asukasta kohden kuin Suomessa 5. Myös muissa Pohjoismaissa poliisimiehiä on vähän suhteessa asukaslukuun, sillä Suomen jälkeen poliisien suhde asukasmäärään oli vuonna 2013 pienin Norjassa, Tanskassa, Ruotsissa ja Islannissa. Suomen poliisimiesten määrä oli vuosien 1997 ja 2014 välillä jokaisena vuonna matalampi kuin Ruotsissa, Tanskassa, Norjassa tai Saksassa (kuvio 15). Vuoden 1997 jälkeen poliisien määrä per asukas on kasvanut hieman Ruotsissa ja Saksassa ja säilynyt ennallaan Tanskassa ja Norjassa. Suomi oli vertailtavista maista ainoa, jossa poliisien määrä asukasta kohden oli vuonna 2014 vuotta 1997 matalampi. 5 Kts. liite 3. 19

21 Kuvio 15. Poliisimiesten (poliisimiehet ja opiskelijat) määrä per asukasta Tanska Saksa Suomi Ruotsi Norja Huom: Saksan osalta ei ole tietoa vuoden 2014 osalta. Lähde: EUROSTAT 2007; 2014; 2017c Yhteenveto sisäministeriön ja poliisitoimen resursseista Vuoden 1990 jälkeen sisäministeriön reaaliset kulutus- ja sijoitusmenot kasvoivat saavuttaen huippunsa vuonna Vuoden 2013 jälkeen menot ovat olleet laskussa ja tämän vuoden kulutus- ja sijoitusmenojen arvioidaan laskevan noin viidellä prosentilla viime vuoteen verrattuna. Suomen asukaslukuun suhteutettuna kulutus- ja sijoitusmenot laskevat arvion mukaan tänä vuonna alhaisimmalle tasolleen sitten vuoden Sisäministeriön reaaliset kokonaismenot kasvoivat melko samaa tahtia kulutus- ja sijoitusmenojen kanssa vuoteen 2015 saakka, kunnes pakolaiskriisin myötä kohonneet maahanmuuttokustannukset räjähtivät viime vuonna. Tänä vuonna kokonaismenojen arvioidaan olevan selvästi viime vuotta matalammat, mutta aiempia vuosia suuremmat. Maahanmuuton menot koostuvat lähes täysin pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta ja valtion korvauksista kunnille. Nämä kaksi momenttia koostuvat kotouttamiseen, toimeentulotukeen, tulkkaukseen, vastaanottokeskusten perustamiseen ja toimintaan liittyvistä kuluista ja niiden kaltaisista kuluista. Maahanmuuton menot ovat siten sisäministeriölle epätyypillisiä ja muistuttavat sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalle kuuluvia menoja. Poliisin henkilöstön määrä kasvoi vuodesta 1999 vuoteen 2005 ja kääntyi laskuun. Vuonna 2015 poliisin henkilötyövuosien määrä oli ja tänä vuonna määrän arvioidaan laskevan henkilötyövuoteen. Valvontaan liittyviin tehtäviin käytetyt työvuodet ovat pudonneet valtavasti, kun taas hälytystoiminnan työvuodet ovat kasvaneet. Poliisitoiminta näyttää siten siirtyneen rikosten ennaltaehkäisystä rikosten jälkihoitoon. Tulkinnassa 20

22 täytyy kuitenkin huomioida se, että valvontaan käytettyjä henkilöresursseja on voitu osin korvata automaattisella liikennevalvonnalla. Kansainvälisessä vertailussa Suomen sisäministeriön ja poliisitoimen resurssit näyttäytyvät pieninä: poliisitoimen reaaliset menot ovat 2000-luvulla olleet Suomessa asukasta kohden laskettuna matalammat kuin Ruotsissa, Tanskassa, Norjassa tai Saksassa. Myös poliisimiesten määrä on Suomessa kansainvälisesti hyvin matala. 21

23 3. POLIISITOIMEN TARVE JA LAATU Tässä luvussa tarkastellaan poliisitoimen tarvetta ja laatua sekä niiden kehitystä. Luvussa tarkastellaan aluksi tarpeen ja laadun mittareita ja niiden muutoksia koko maan tasolla, jonka jälkeen vertaillaan eri poliisilaitoksia keskenään. Poliisin tehtävät ovat moninaisia, eikä yksiselitteisiä ja yleispäteviä mittareita niiden määrälle tai niiden suorittamisen laadulle ole. Eräänlaisia mittareita poliisitoimen tarpeelle ovat ilmi tulleiden rikosten ja rikkomusten määrät, hälytystehtävien määrä sekä poliisin myöntämien lupien määrä. Poliisitoiminnan laatua voidaan pyrkiä mittaamaan esimerkiksi poliisin toimintavalmiusaikojen, katu- ja liikenneturvallisuusindeksien sekä rikosten selvitysasteiden avulla Poliisitoimen tarve Suomessa Poliisin tietoon tullut rikollisuus Kuvio 16 esittää poliisin tietoon tulleiden rikosten ja rikkomusten lukumäärän vuosina Rikosten ja rikkomusten määrä saadaan Tilastokeskuksen julkaisemasta tilastosta, joka kuvaa poliisin tietoon tulleiden tapausten määrää. Poliisin tietoon tulleen rikollisuuden, ilmirikollisuuden, määrään vaikuttaa tapahtuneiden rikosten määrän lisäksi ainakin poliisin valvonnan tehokkuus, muutokset lainsäädännössä ja kansalaisten alttius ilmoittaa rikoksista viranomaisille (Kivivuori ja Niemi, 2016; Tilastokeskus, 2017d). Kuviossa rikokset ja rikkomukset on eroteltu kahteen ryhmään. Ensimmäinen ryhmä (1. Rikokset A-F) sisältää seuraavat rikoslajit: omaisuusrikokset, henkeen ja terveyteen kohdistuneet rikokset, seksuaalirikokset, rikokset oikeudenkäyttöä, viranomaisia ja yleistä järjestystä vastaan, eräät liikennerikokset sekä muut rikokset. Toiseen ryhmään (2. Liikenneturvallisuuden vaarantaminen ym.) kuuluvat liikenneturvallisuuden vaarantaminen, liikennepako tieliikenteessä, liikennerikkomus, tieliikenteen sosiaalilainsäädännön rikkominen ja ajoneuvorikkomus. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvia rikoksia oikeudenkäyttöä, viranomaisia ja yleistä järjestystä vastaan ovat esimerkiksi virkamiehen vastustaminen ja haitanteko virkamiehelle. Esimerkkejä eräistä liikennerikoksista ovat rattijuopumus ja kulkuneuvon kuljettaminen oikeudetta. Muihin rikoksiin kuuluvat esimerkiksi huumausainerikokset ja yksityisyyden-, rauhan- ja kunnianloukkaukset. Sekä ryhmään 1. että ryhmään 2. kuuluvat rikosnimikkeet ja niiden määrät vuonna 2016 esitellään kokonaisuudessaan liitteessä 4. 22

24 Jatkossa ryhmää 1. kutustaan lyhyemmin nimellä kaikki rikokset ja ryhmää 2. nimellä liikennerikkomukset. Näihin kahteen ryhmään kuuluvien tapausten yhteenlasketusta lukumäärästä puhuttaessa käytetään jatkossa nimeä kaikki rikokset ja rikkomukset. Poliisin tietoon tulleiden kaikkien rikosten määrä on laskenut vuodesta 1991 vuoteen 2016 noin kahdeksan prosenttia (kuvio 16). Poliisiin tietoon tulleiden rikosten määrä oli suurimmillaan vuosina 2000, jolloin kaikkien rikosten määrä oli 453 tuhatta ja 2011, jolloin niiden määrä oli 458 tuhatta 6. Vähiten kaikkia rikoksia tuli poliisin tietoon viime vuonna, jolloin niiden määrä oli 412 tuhatta. Ilmitulleiden liikennerikkomusten määrä on kasvanut ja vuonna 2016 liikennerikkomuksia tuli poliisin tietoon noin 17 prosenttia enemmän kuin vuonna Vuonna 2010 liikennerikkomuksia tuli poliisin tietoon 504 tuhatta ja vuonna tuhatta. Näinä huippuvuosina liikennerikkomuksia tuli poliisin tietoon yli 90 tuhatta kappaletta enemmän kuin viime vuonna. Tilastoitujen liikenneturvallisuuden vaarantamisten määrän kasvu johtuu luultavasti merkittävältä osin automaattisen nopeusvalvonnan aloittamisesta ja laajentamisesta. Kuvio 16. Poliisin tietoon tulleet rikokset ja rikkomukset vuosina Liikennerikkomukset Kaikki rikokset Lähde: TILASTOKESKUS, 2017e. 6 Vuodesta 2009 alkaen rikosluvuissa on mukana tullin ja rajavartiolaitoksen tietoon tulleet rikokset. Tämä nostaa kokonaisrikosmäärää noin 2 %. Suurin vaikutus muutoksella on tilastoitujen huumausainerikosten määrään, joihin muutos vaikuttaa 6 8 %. (Tilastokeskus, 2017d.) 23

25 Rikosten määrä rikoslajeittain Poliisin tietoon tulleen rikollisuuden määrän havaittiin laskeneen vuoden 1991 jälkeen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että rikoksista syntyvä poliisin tarve olisi pienentynyt, sillä eri rikoslajit aiheuttavat erilaisen kuormituksen poliisille. Rikoksista poliisille aiheutuva työmäärä on voinut kasvaa vaikka poliisin tietoon tulleiden rikosten määrä onkin laskenut, jos enemmän poliisia työllistävien rikosten määrä on kasvanut ja yksinkertaisten, vähemmän poliisia työllistävien rikosten määrä laskenut. Kuviossa 17 esitetään kaikki rikokset jaettuna rikoslajien mukaisiin ryhmiin. Kuviosta nähdään, että kaikkien rikoslajien paitsi omaisuusrikosten ja eräiden liikennerikosten määrä on kasvanut vuosien 1991 ja 2016 välillä. Suhteellisesti eniten kasvoi seksuaalirikosten määrä, joskin ne olivat kaikkina vuosina selvästi pienin rikoslaji. Määrällisesti eniten kasvoivat henkeen ja terveyteen kohdistuneet rikokset ja muut rikokset. Omaisuusrikokset olivat selvästi suurin rikoslaji koko tarkastelujakson aikana, vaikka niiden määrä laski 78 tuhannella. Kuvio 17. Poliisin tietoon tulleet rikokset rikoslajeittain vuosina B Henkeen ja terveyteen kohd. rikokset D Rikokset viranomaisia vastaan F Muut rikokset C Seksuaalirikokset E Eräät liikennerikokset A Omaisuusrikokset Lähde: TILASTOKESKUS, 2017e. Vuodesta 2009 alkaen poliisin tietoon tulleiden rikosten määriin sisältyvät myös tullin ja rajavartiolaitoksen tietoon tulleet rikokset. Uudistus vaikuttaa huumausainerikosten määrään 6 8 % (Tilastokeskus, 2017d). Tämä on vaikuttanut osaltaan muiden rikosten määrän kasvuun. Muiden rikosten määrän kasvua selittää myös kannabiksen kotikasvatuksen yleistyminen (Niemi ja Virtanen, 2016). 24

26 Rikosten määrien kehitys on ollut huomattavan erilaista eri rikoslajeissa. Tämä ei kuitenkaan vielä kerro, ovatko rikokset muuttuneet keskimäärin monimutkaisemmiksi ja työläämmiksi. Suoraa mittaria rikoslajien aiheuttamalle keskimääräiselle työmäärälle ei ole, mutta eräänlainen mittari voisi olla se kuinka suuri osuus rikoksista etenee oikeuteen ja etenkin käräjäoikeutta korkeammille oikeusasteille. Ajatuksena on se, että mitä suurempi osuus rikoksista etenee korkeammille oikeusasteille, sitä monimutkaisemmasta rikoslajista on kyse ja monimutkaisten rikoslajien oletetaan aiheuttavan myös poliisille enemmän työtä tapausta kohden. Kuvio 18. Hovi- ja korkeimpaan oikeuteen edenneiden rikosten osuus rikoslajeittain (pl. liikennerikokset), % 30% 25% 20% 15% 10% 5% 0% Käräjäoikeus Hovioikeus Korkein oikeus A B C D F Käräjäoikeus 6,29 % 24,59 % 29,91 % 12,14 % 8,49 % Hovioikeus 0,63 % 3,66 % 8,07 % 1,73 % 0,98 % Korkein oikeus 0,13 % 0,55 % 1,60 % 0,23 % 0,27 % Huom: Kuvion rikoslajit ovat: A. Omaisuusrikokset, B. Henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikokset, C. Seksuaalirikokset, D. Virkavaltaan kohdistuvat rikokset ja F. Muut rikokset. Lähde: TILASTOKESKUS, 2014a; 2014b; 2014c; 2016c. Rikoslajeista seksuaalirikoksia käsitellään suhteellisesti eniten käräjä-, hovi- ja korkeimmassa oikeudessa, jolloin ne aiheuttavat tämän mittarin mukaan poliisille suurimman työmäärän tapausta kohden. Myös henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikokset ovat työläitä, kun taas omaisuusrikokset näyttävät mittarin mukaan aiheuttavan vähiten työtä tapausta kohden. Vaikka rikosten määrä kokonaisuudessaan on ollut laskussa, näyttää siltä että keskimäärin työläämmät rikoslajit ovat kasvaneet. Rikosten muuttumisesta monimutkaisemmiksi ja työläämmiksi jonkinlaista viitettä antaa myös esitutkinta-aikojen pidentyminen 7, joskin tähän vaikuttaa myös muut asiat kuten esitutkintaan käytössä olevien resurssien määrä tapausta kohden. 7 Vuonna 2002 käräjäoikeuteen menneissä tapauksissa tekopäivästä tapauksen syyttäjälle saapumispäivään kesti keskimäärin 3,5 kuukautta, ja vuonna ,6 kuukautta (Tilastokeskus, 2011; 2014c.) 25

27 Hälytystehtävät ja lupapalvelut Kuviossa 19 esitetään poliisin lupapalveluiden suoritteiden määrä sekä kaikkien poliisin hälytystehtävien määrä. Poliisin lupapalvelujen suoritteet ovat kasvaneet voimakkaasti vuodesta 1998, jolloin poliisi myönsi keskeistä lupaa, vuoteen 2015, jolloin keskeisiä lupia myönnettiin Lupapalveluiden suoritteiden määrää on luultavasti lisännyt mahdollisuus sähköiseen asiointiin. Lupapalveluiden tarvetta on kasvattanut muun muassa passien voimassaolon lyheneminen kymmenestä viiteen vuoteen ja se, että lapsella tulee olla oma passi. Hälytystehtävien määrä kasvoi ajanjaksolla tuhannesta 1,1 miljoonaan luvun taitteessa hälytystehtävien lukumäärän tuntuvaan kasvuun on todennäköisesti osaltaan vaikuttanut matkapuhelinten yleistyminen. Viime vuosina hälytystehtävien määrä on pysytellyt kuitenkin melko vakaana ilman selvää trendiä. Kuvio 19. Poliisin myöntämät luvat ja hälytystoiminta vuosina Hälytystehtävät Poliisin myöntämät luvat Lähde: EDUSKUNTA, Poliisitoimen tarve suhteessa resursseihin Poliisin resurssien ja työmäärän suhteella on oletettavasti suuri merkitys poliisin toiminnan laatuun. Suuret resurssit tehtävää kohden johtavat keskimäärin parempaan onnistumiseen tehtävän hoitamisessa. Kuvio 20 kuvaa poliisimiesten määrää suhteessa rikoksiin, rikoksiin ja rikkomuksiin sekä hälytystehtäviin. 26

28 Kuvio 20. Poliisimiesten (sis. opiskelijat) määrä suhteessa tehtäviin Poliisimiehiä kaikkia rikoksia kohden (per 1000 tapausta) Poliisimiehiä kaikkia rikoksia ja rikkomuksia kohden (per 1000 tapausta) Poliisimiehiä hälytystehtäviä kohden (per 1000 tapausta) Huom: 2016* = Poliisimiesten määrä on talousarvion arvio. Lähde: EDUSKUNTA, ; EUROSTAT, 2007; 2014; TILASTOKESKUS, 2016c. Poliisimiesten ja opiskelijoiden määrä suhteessa hälytystehtäviin väheni noin kolmanneksella vuodesta 1997 vuoteen 2015 (kuvio 20). Poliisimiesten määrä on vähentynyt vuoden 1997 jälkeen myös suhteessa kaikkiin rikoksiin ja rikkomuksiin. Poliisin määrä suhteessa kaikkiin rikoksiin ja rikkomuksiin oli viime vuonna 16 prosenttia matalampi verrattuna vuoteen Suhteessa kaikkiin rikoksiin poliisien määrä ei ole sen sijaan muuttunut merkittävästi: vuonna 1997 poliisimiehiä ja opiskelijoita oli 19,03 tuhatta rikosta kohden ja 18,17 vuonna Poliisiosaston resurssien ja tehtävien määrän suhdetta voidaan kuvata myös poliisin elinkustannusindeksillä deflatoitujen menojen kautta. Poliisitoimen reaaliset menot ovat, henkilöstön määrästä poiketen, kasvaneet suhteessa kaikkiin rikoksiin sekä rikoksiin ja rikkomuksiin. Menot kasvoivat 16 prosenttia suhteessa kaikkiin rikoksiin ja 33 prosenttia suhteessa kaikkiin rikoksiin ja rikkomuksiin vuosien 1997 ja 2016 välisenä aikana. Hälytystehtävien määrään suhteutettuna menot sen sijaan laskivat 11 prosenttia tällä ajanjaksolla Poliisitoimen laatu Suomessa Rikosten selvitysasteet Selvitysaste kertoo vuoden aikana selvitettyjen tapausten ja vuoden aikana poliisin tietoon tulleiden tapausten suhteen. Selvitetyt tapaukset ovat voineet tulla poliisin tietoon myös aiempina vuosina, jolloin selvitysaste voi nousta yli sadan prosentin. Selvitetty rikos tarkoittaa tapausta, jossa kaikki syytteestä päättämistä ja oikeudenkäyntiä varten tarvittavat seikat on selvitetty. (Tilastokeskus, 2017d.) 27

29 Kuviossa 21 esitetään kaikkien rikosten ja kolmen suurimman rikoslajin selvitysasteet vuosina Kaikkien rikosten selvitysaste oli viime vuonna 56,5 prosenttia eli oli hieman yli kaksi prosenttiyksikköä suurempi kuin vuonna 1991 (54,2 %). Kaikkien rikosten selvitysasteessa on melko suurta vaihtelua tarkastelujakson aikana. Vuosien 1993 ja 2000 välillä selvitysaste pystytteli 50 prosentin tuntumassa vaihdellen sen molemmin puolin. Vuosina selvitysaste oli korkeimmillaan ja tämän jälkeen se on ollut hienoisessa laskussa. Kuvio 21. Kaikkien rikosten ja eräiden rikoslajien selvitysasteet (%) % 80% 60% 40% 20% 0% Kaikki rikokset Henkeen ja terveyteen kohdistuneet rikokset Omaisuusrikokset Muut rikokset Huom: Kuviossa esitetään vuoden aikana poliisin tietoon tulleet rikosten ja vuoden aikana ratkaistujen rikosten suhde. Ratkaistut rikokset ovat voineet tulla poliisin tietoon myös aikaisempina vuosina. Kaikki rikokset sisältävät rikoslajit A-F. Lähde: TILASTOKESKUS, 2016c. Rikoslajeista useimmin selvittämättä jäävät omaisuusrikokset, joiden selvitysaste oli viime vuonna 37,5 %. Omaisuusrikosten heikko selvitysaste johtuu suurelta osin varkauksista, vahingonteoista ja maksuvälinepetoksista, joita tehdään paljon, mutta jotka selviävät harvoin. Omaisuusrikosten ollessa selvästi suurin rikoslaji kehittyy niiden selvitysaste samantapaisesti kaikkien rikosten selvitysasteen kanssa. Henkeen ja terveyteen kohdistuneet rikokset selviävät aiempaa harvemmin. Vuonna 1991 niiden selvitysaste oli 83,5 prosenttia ja viime vuonna 68,0 prosenttia. Tähän vaikuttaa osin pahoinpitelyjen ja lievien pahoinpitelyjen, joiden selvitysaste on alhainen, suhteellisen osuuden kasvu. Huomattavaa on myös se, että näiden kahden rikosnimikkeen selvitysaste on laskenut. Muiden rikosten selvitysaste on ollut tyypillisesti korkea, joskin myös se on laskenut viime vuosina. Muiden rikosten selvitysaste oli viime vuonna 76,9 prosenttia, kun se oli 88,6 prosenttia vuonna Kuvion ulkopuolelle jäävistä rikoslajeista eräiden liikennerikosten selvitysaste oli viime vuonna 96,9 prosenttia, seksuaalirikosten 63,0 ja oikeudenkäyttöä, viranomaisia ja yleistä 28

30 järjestystä vastaan tehtyjen rikosten 86,3 prosenttia viime vuonna. Ilmitulleet liikennerikkomukset selviävät käytännössä aina ja niiden selvitysaste oli 97,8. Kaikkien rikosten ja yksittäisten rikoslajien selvitysasteet voivat vaihdella siksi että rikokset selviävät aiempaa harvemmin tai useammin tai siksi että harvemmin tai useammin selviävien rikosnimikkeiden suhteellinen osuus muuttuu. Kuviossa 22 katsotaan yleisimpien rikosnimikkeiden selvitysasteiden kehitystä vuosina Kuvio 22. Viiden yleisimmän rikosnimikkeen selvitysasteet (%) vuosina % 90% 80% 70% 60% 50% 40% 30% 20% 10% 0% Varkaus Pahoinpitely Näpistys Vahingonteko* Petos* Huom: Kuviossa esitetään vuoden aikana poliisin tietoon tulleet rikosten ja vuoden aikana ratkaistujen rikosten suhde. Ratkaistut rikokset ovat voineet tulla poliisin tietoon myös aikaisempina vuosina. Vahingontekoihin* kuuluu vahingonteot ja lievät vahingonteot. Petoksiin* kuuluu petokset ja lievät petokset. Lähde: TILASTOKESKUS, 2016c. Varkauksien selvitysaste on tyypillisesti alhainen ja niiden selvitysaste on kehittynyt hyvin samantapaisesti kaikkien rikosten selvitysasteen kanssa. Myös pahoinpitelyjen selvitysasteen kehityksessä on samankaltaisuutta kaikkien rikosten selvitysasteen kanssa. Pahoinpitelyjen selvitysasteen muutokset ovat kuitenkin olleet voimakkaampia. Lisäksi pahoinpitelyjen selvitysaste on laskenut huomattavasti kaikkien rikosten selvitysastetta jyrkemmin viime vuosina. Petosten, näpistysten ja vahingontekojen selvitysasteiden kehitys ei sitä vastoin muistuta kaikkien rikosten selvitysastetta: petosten selvitysasteessa on voimakasta vuosivaihtelua, näpistysten selvitysaste laski vuoteen 2002 saakka ja on pysytellyt melko vakaana tämän jälkeen ja vahingontekojen selvitysaste laski vuosina Kaikissa viidessä yleisimmässä rikosnimikkeessä kaikkien rikosten kanssa yhteneväistä on kuitenkin se, että niiden selvitysaste oli vuonna 1991 korkeampi kuin viime vuonna. Siten näyttää siltä, ettei selvitysasteen pieneneminen johdu ainakaan täysin siitä, että vaikeammin selviävien rikosnimikkeiden määrä suhteessa kaikkiin rikoksiin olisi kasvanut. 29

31 Toimintavalmiusaika ja liikenne- ja katuturvallisuusindeksi Poliisin toimintavalmiusaika voidaan laskea poliisin tai asiakkaan näkökulmasta. Poliisin näkökulmasta laskettuna toimintavalmiusaikaan kuuluvat tehtävän odotusaika, partion viiveaika ja minimiajo tehtäväpaikalle. Asiakkaan näkökulmasta laskettuun toiminta-aikaan sisältyy mainittujen lisäksi hätäkeskustoiminnassa tehtävän käsittelyyn kuluva aika. Toimintavalmiusaikaa kuvataan erikseen A-luokan tehtävien sekä A- ja B-luokan tehtävien osalta. Luokan A tehtävät ovat välittömästi hoidettavia tehtäviä ja luokan B tehtävät viipymättä hoidettavia tehtäviä, jotka hoidetaan A-tehtävien jälkeen. (Poliisi, 2015.) Kuvio 23 kuvaa poliisin toimintavalmiusaikaa asiakkaan näkökulmasta. Toimintavalmiusaika on viimevuosina parantunut hieman kaikkein kiireellisimmissä A-luokan tehtävissä: vuonna 2015 toimintavalmiusaika asiakkaan näkökulmasta oli 12,3 minuuttia, kun vuonna 2006 se oli 13,7 minuuttia eli 11 prosenttia pidempi. Toimintavalmiusajan ei voida kuitenkaan sanoa laskeneen trendimäisesti, vaan siinä havaitaan laskuja ja nousuja. ABkiireellisyysluokkaan kuuluvien tehtävien toimintavalmiusaika on puolestaan kasvanut vuodesta 2012 (21,3 minuuttia) vuoteen 2015 (22,9 minuuttia). Kuvio 23. Poliisin toimintavalmiusaika asiakkaan näkökulmasta minuutteina, Toimintavalmiusaika A-teht. Toimintavalmiusaika AB-teht Huom: Toimintavalmiusaika mittaa aikaa hätäpuheluun vastaamisesta siihen hetkeen kun partio saapuu tehtäväpaikalle. Lähde: POLIISI, Katuturvallisuusindeksi lasketaan ryöstöjen, pahoinpitelyjen, vahingontekojen sekä ratti- ja liikennejuopumusten määrien ja väestömäärän avulla. Liikenneturvallisuusindeksi puolestaan lasketaan rekisteröityjen avoneuvojen ja tieliikenteessä loukkaantuneiden ja kuolleiden lukumäärien avulla. (Poliisi, ) Katuturvallisuusindeksi oli vuonna 2015 hieman perusvuotta 1999 matalampi 98,4 (kuvio 24). Vuonna 2015 katuturvallisuusindeksi saavutti kuitenkin korkeamman tason kuin kertaakaan aiemmin 2000-luvun puolella. Tarkastellun ajanjakson aikana katutur- 30

32 vallisuusindeksi oli matalin vuonna 2011, jolloin se oli 78,7. Liikenneturvallisuusindeksi on parantunut selvästi; vuonna 2003 indeksin arvo oli 136 ja vuonna ,9. Kuvio 24. Katu- ja liikenneturvallisuusindeksi Katuturvallisuusindeksi Liikenneturvallisuusindeksi Huom: Indeksin arvo 1999=100. Katuturvallisuusindeksi koostuu ryöstöjen, pahoinpitelyjen, vahingontekojen, ratti- ja liikennejuopumusten painotetusta lukumäärästä suhteutettuna väestömäärään. Liikenneturvallisuusindeksi koostuu liikenteessä kuolleiden ja loukkaantuneiden suhteesta autojen ja moottoripyörien määrään. Lähde: EDUSKUNTA, ; POLIISI, Poliisitoimen tarve poliisilaitoksittain Poliisin tietoon tulleet rikokset poliisilaitoksittain Poliisin tietoon tulleiden rikosten lukumäärissä on selviä alueellisia eroja. Tässä osiossa kuvataan rikosten lukumääriä suhteessa asukaslukuun eri poliisilaitosten alueella. Kuvio 25 esittää kaikkien rikosten ja rikkomusten yhteenlasketun määrän tuhatta asukasta kohden vuosina 2006 ja Viime vuonna eniten rikoksia ja rikkomuksia suhteessa asukaslukuun tuli ilmi Helsingin poliisilaitoksessa, jossa niiden määrä oli 178 tuhatta asukasta kohden. Toiseksi eniten niitä tuli ilmi Hämeessä, jossa poliisin tietoon tuli 156 rikosta ja rikkomusta per tuhat asukasta. Vähiten tapauksia poliisin tietoon tuli Länsi-Uudellamaalla (123) ja Sisä-Suomessa (122). Helsingissä asukasta kohden laskettujen rikosten ja rikkomusten määrä (176) oli suurin myös vuonna Myös Hämeessä tapausten määrä (153) oli korkea, mutta vuonna 2006 toiseksi eniten tapauksia tuli ilmi asukasta kohden Lounais-Suomessa (173). Lounais- Suomessa tapausten määrä oli vuonna 2016 selvästi pienempi (143) kuin vuonna Vuonna 2016 poliisin tietoon tulleiden rikosten ja rikkomusten yhteenlaskettu määrä asukasta kohden oli vuotta 2006 suurempi kuudella poliisilaitoksella yhdestätoista. Eniten tapausten määrä kasvoi Oulussa, jossa niiden määrä kasvoi 126 tapauksesta 143 tapaukseen. 31