Viinikankatu 49, TAMPERE Puh (03) , Fax (03)

Transkriptio

1 Viinikankatu 49, TAMPERE Puh (03) , Fax (03) Ohje Tevellan tuotteelle TAITAVIA LAPSIA Valokuvista koostuva harjoitusohjelma kehonhallintaan Taitavia lapsia Oheinen järjestelmä on yli 5-vuotiaille lapsille tarkoitettu valokuvasarja. Se on tarkoitettu lapsille, joita tuetaan psykomotorisesti esim. toimintaterapiassa, fysioterapiassa, lääkintävoimistelussa tai pienten lasten urheiluseuroissa. Valokuvat mahdollistavat yksilöllisen työskentelyn yhden tai useamman lapsen kanssa eri vaikeusasteilla. Valokuvia kukin voi yhdistää haluamallaan tavalla ja ne ovat asteittain vaikeutuvia. 1. Valokuvat yhdestä kädestä (1-33) 2. Valokuvat molemmista kasista (34 58) 3. Valokuvat suun ja kielen asennoista (59 64) 4. Valokuvat eri asennoista yhdelle lapselle(65 128) 5. Valokuvat eri asennoista kahdelle lapselle ( ) 6. Valokuvat eri asennoista kolmelle lapselle ( ) Lasten kanssa, joilla on suuria aisti ja/ tai motorisia häiriöitä täytyy etukäteen tehdä koko kehoa käsittäviä harjoituksia ja kehittää monin tavoin heidän omaa liikkumistaan ennen kuin he ovat siinä vaiheessa, että nämä valokuvasarjat sopivat heille. Valokuvasarjoilla tehtävät harjoitukset vahvistavat erityisesti kehonhallintaa. Tasapainoliikkeiden hallintajärjestelmä (tonusjärjestelmä) ja visuaalinen (optinen) aisti kehittyvät samalla voimakkaasti ja muut aistijärjestelmät tulevat harjoitetuiksi samalla. Tästä aiheesta lähemmin seuraavassa osassa. Kehontuntemus Kehontuntemus on yläkäsite. Siihen kuuluvat kehonkuva, kehonkaavio ja kehonkäsitys. Se sisältää kaikki kehon aistimukset, kehonhallintaan liittyvät aistimukset ja suoritukset sekä tiedon itse kehosta. Kehonkuva Tähän kuuluvat kaikki kehoon liittyvät aistimukset riippuen henkilön omasta tuntemuksesta ja ympäristön reaktioista. Toisin sanoen, sen avulla kuvaillaan miltä keho tuntuu. Esimerkiksi tukeva/laiha, pitkä/lyhyt, vahva/heikko. Käytettäessä valokuvasarjaa, tämä tarkoittaa, että lapsella on vaikeuksia kyvyssä säilyttää kehonsa asento tai kyvyssä tukea toisen lapsen asentoa. Kehonkaavio Kehonkaavio kertoo mahdollisuudesta suunnitella ajatellusti liikkumista ja suorittaa sitä mielivaltaisesti tai tavoitteellisesti. Kaikessa liikkumisessa on toiminnassa kehonkaavio. Tämä tarkoittaa, että meillä on sisäinen tieto yksittäisten kehonosien asennoista, joita meidän ei tarvitse silmin tarkastaa. Niinpä me voimme salamannopeasti suunnitella uuden liikkeen ja saada aikaan koordinoidun, joustavan liikkumisen. Monien toistuvien liikuntakokemusten avulla kuva kehostamme ja sen liikemahdollisuuksista tulee aivoissamme yhä tarkemmaksi. 1

2 Suhteessa valokuvasarjaan, tämä tarkoittaa, että lapsella on vaikeuksia tehdä kehollaan annettuja asentoja. Kehonkäsitys Tällä tarkoitetaan tosiasiallista tietoa ja tuntemusta omasta kehosta, sen osista ja niiden toiminnasta. Hyvän kehonkäsityksen omaava lapsi voi kyetä nimeämään monia kehon osia. Tämä ei automaattisesti tarkoita sitä, että kehonkuva ja kehonkaavio ovat hyvin kehittyneitä vaan, että lapsella voi olla vaikeuksia nimetä yksittäin näytettyjä kehonosia. Vestibulaaris-kinesteettisen järjestelmä (tonusjärjestelmä) Tasapainojärjestelmä on perusta liikkumiselle ja ryhdille. Silla tarkoitetaan kykyä havaita olemmeko pysähdyksissä vai liikummeko, onko liike nopeaa vai hidasta ja kykyä havaita liikkeen suunta ja suunnanvaihto. Täten vestibulaarinen järjestelmä muodostaa tärkeän perustan kehonkaaviollemme. Tämä tarkoittaa sitä, että heikon vestibulaaris-kinesteettisen järjestelmän omaava lapsi kykenee pitämään vain lyhyen ajan yllä tiettyä asentoa ja kaipaa nopeasti uutta liikeimpulssia. Vestibulaarisesti ylireagoiva lapsi suorittaa vain vastahakoisesti vaikeat asennot ja väistää tietyt liikkeet kokonaan. Kinesteettistä järjestelmää kuvataan myös itsetuntemuksena, liikeherkkyytenä tai tunneaistiin liittyvänä järjestelmänä. Lihaksiston reseptorien avulla aistimme lihasjännityksen muutoksia ja nivelreseptorien avulla nivelten asennon toisiinsa sekä yksittäisten kehonosien liikkeen suunnan. Kinesteettisen järjestelmän avulla meille mahdollistuu eri liikkeiden suunnitteleminen, ohjaaminen ja säätely. Suhteessa valokuvasarjaan, tämä tarkoittaa, että lapsella on vaikeuksia tehtävien suorittamisessa. Tämä on selitettävissä sillä, että kehonkaavio on kehittynyt puutteellisesti ja siksi lapsella on vaikeuksia liikkeen suunnittelussa ja toteutuksessa. Hänellä ei ole mitään kuvitelmaa siitä, miten hänen pitäisi saada kehonsa hänelle näytettyyn asentoon eikä hän kykene arvioimaan onko pystynyt siihen. Vestibulaaris-kinesteettisen järjestelmä on välttämätön lihasjäntevyydelle. Hypotoonisilla lapsilla on osittain vaikeuksia tehtävän suorittamisessa, asennon pitempiaikaisessa säilyttämisessä, pysähtymisessä ja tukemisessa. Hypertooniset lapset kykenevät vain vaikeuksin suorittamaan eri asentoja, koska heidän liikkeensä ovat rajoittuneita tai he kouristelevat. Visuaalinen aisti (optinen) Tällä tarkoitetaan silmien optisen ärsykkeen vastaanottoa ja liittämistä yhteen aikaisempien kokemusten kanssa. Optiseen aistiin lukeutuu viisi aistialuetta: silmä-käsikoordinaatio, kehonaistimus, muoto- aistimus, avaruudellinen aistiminen ja avaruudelliset suhteet. Silmä-käsikoordinaatio tai visumotoriikka Tällä tarkoitetaan nähdyn kosketusaistimuksen kontrollia ja koordinaatiota. Suhteessa valokuvasarjaan tämä tarkoittaa, että lapsi on epävarma harjoituksissaan, koska hänellä on vaikeuksia tunnistaa uudelleen näkemänsä sekä arvioida oikein etäisyyksiä ja kokoja. Keho-aistimus Tämä on kyky tunnistaa yksi määrätty kuva pääkohteeksi ja keskittyä siihen. Tämä tarkoittaa sitä, että lasta häiritsevät valokuvissa olevat turhat yksityiskohdat ja, että hän ei ole siinä vaiheessa, että kykenisi tunnistamaan valokuvissa annettuja tehtäviä, vaan häntä kiinnostavat varsinaisia tehtäviä enemmän esimerkiksi kuvassa olevan lapsen hiustenleikkaus tai T-paita. Muoto-aistimus Tällä tarkoitetaan kykyä tunnistaa henkilön tai kehonosan määrättyjä ominaisuuksia kuten muotoa, kokoa ja sijaintia. Mikäli lapsella on vaikeuksia muoto-aistimuksessa, hänellä on vaikeuksia tunnistaa kuvissa olevia lapsia samoiksi, jos nämä ovat eri asennoissa. 2

3 Avaruudellinen aisti Tällä tarkoitetaan kykyä tunnistaa tilaa lapsen itsensä ja esineen tai toisen ihmisen välillä. Avaruudellisesti nähtynä katsoja on aina keskipisteessä ja muut ihmiset havaitaan edessä, takana, ylä-tai alapuolella, oikealla tai vasemmalla. Tämä tarkoittaa sitä, että lapsi ei huomaa onko valinnut oikein vasemman tai oikean. Avaruudelliset suhteet Tällä tarkoitetaan kykyä tunnistaa kahden tai useamman ihmisen tai esineen sijainti ja etäisyys itseensä ja toisiinsa nähden. Tämä tarkoittaa sitä, että lapsi ei osaa suunnata omaa kehoaan oikein toisiin lapsiin eikä tilaan nähden. Harjoitusehdotuksia lapsille, joiden kehontuntemus on heikosti kehittynyt ja joiden kokemuksia kehon kokonaisvaltaisesta käytöstä pitäisi erityisesti lisätä. *Hieronta (esim. tennispallo, nystyräpallo). *Vaahto- ja voideleikki. *Kehonmaalaus sormiväreillä. *Kehon/kehonosien ympäröiminen narulla tai vartalomaalaus. *Kehon peittäminen eri aineilla (pesusienet/tennispallot) täytetyillä pusseilla tai pussien laittaminen lapsen alle *Lapsen asettaminen kahden patjan valiin. *Lapsen hautaaminen (pallomeri, hiekka ). *Kehon kietominen (elastinen nauha/ terapianauha / wc-paperi). *Jalka- tai käsipainanta (kipsi/savi) tai kipsinaamion valmistaminen. *Lasten pukeutuminen valepukuun/ koristeleminen (mallinukkeleikki). *Kehonasennon matkiminen. *Polaroid-kuvien ottaminen/ kuvien käsinvalmistus. Valokuvasarjaan liittyviä harjoitus- ja leikkiesimerkkejä Jotta harjoitukset tätä valokuvasarjaa apuna käyttäen olisivat lapsille mieluisia, pitäisi ne toteuttaa mahdollisimman leikinomaisesti. Niitä voidaan harjoitella yksilöllisesti, pienissä tai myös suuremmissa ryhmissä. 1. Esimerkkejä yhden lapsen tai pienen ryhmän kanssa tehtävistä leikeistä Tähän sopivat käsi- ja suukuvat sekä kehonkuvat, joissa on yksi lapsi. A) Sarjasta harjoituksen tarkoitusperän mukaan etukäteen valittu kortti asetetaan nurin pöydän keskelle. Sinä ja lapsi käännätte kortin ja teette asennon kortin mukaisesti. B) Kortit jaetaan isoon tilaan lattialle. Lapsi kuljettaa rullalaudalla eri välineitä jokaisen kortin luokse, tekee liikkeen ja nostaa suoritetun kortin rullalaudalle. Leikki päättyy kun kaikki kortit on kerätty. Tähän leikkiin sopivat hyvin kaikki liikuntalajit kuten hyppely, ryömintä, konttaaminen, kieriminen, vieriminen jne. Tässä leikissa on mahdollisuus käyttää valokuvasarjaa psykomotorisena harjoituksena. 3

4 2. Leikkiehdotuksia suurelle ryhmälle Tähän sopivat kaikki kasi- ja suukuvat ja ne kehonkortit, joissa on yksi lapsi. A) Lapset istuvat piirissä. Jokainen lapsi paljastaa vuorollaan kortin ja tekee kortin osoittaman liikkeen. Muut tekevät saman perässä. B) Valikoima kortteja on jaoteltuna suuren tilan lattialle. Lapset liikkuvat tilassa eri tavoin. Tietystä merkistä (esim. rummun ääni) he etsivät nopeasti kortin (joka kerralla erilaisen) ja tekevät sen osoittaman liikkeen. C )Kortit piilotetaan tilaan. Leikkijä, joka löytää kortin, tuo sen harjoituksen ohjaajalle ja tekee kortin osoittaman liikkeen. Näin etsintä etenee. 3. Harjaannuttamisehdotuksia kehonkorteilla, joissa on kuvattuna yksi lapsi. A) Lapsi vetää esiin peitetystä korttikasasta yhden kortin ja tekee sen osoittaman liikkeen. Sen jälkeen hän yrittää sanallisesti kuvata kehonasentonsa. B) Valikoima kortteja on avoimesti lattialla. Lapsi tekee liikkeen kertomatta kuitenkaan, mitä korttia liike kuvaa. Muut läsnäolijat etsivät kuvaillun kortin. C) Jälleen lattialla on avoimesti useita kortteja. Harjoituksen ohjaaja kuvailee sanallisesti yhtä asennoista. Lapsi etsii kuvaillun kortin. 4. Harjaannuttamisehdotuksia korteilla, joissa on kaksi lasta. Nämä kortit sopivat erityisesti kahdelle-neljälle lapselle tai suurelle ryhmälle. A) Lapset liikkuvat eri tavoin tilassa. Tietystä merkistä kaksi lasta muodostaa parin. Harjoituksen ohjaaja nostaa yhden korteista ja lapset tekevät liikkeen. B) Seinälle kiinnitetään lapsen katselukorkeudelle useita kuvia. Lapset katselevat ensin kortteja. Tämän jälkeen harjoituksen ohjaaja kuvailee sanallisesti yhtä korteista. Lasten pitää ensin selvittää, mitä korttia tarkoitetaan ja sitten keskenään tehdä sama liike. C) Harjoituksen ohjaaja ottaa yhden korteista eikä näytä sitä lapsille. Sitten seuraa "asentokäsky": helposti seurattavin, yksityiskohtaisin kuvauksin ohjaaja kertoo millaiseen asentoon lapsen pitäisi asettua. Sitten lapset saavat osoittaa oman tarkastuskorttinsa. D) Harjoituksen ohjaaja poistuu huoneesta. Kortit ovat seinällä. Kaksi lasta etsii tällä välin kortin ja he tekevät liikkeen. Sitten ohjaaja saa astua sisään ja arvata, mitä korttia lapset esittävät. Tätä voi leikkiä myös tavalla, jossa kaksi lasta jaa huoneeseen ja loppuosa ryhmästä menee ulos. 4

5 5. Harjaannuttamisehdotuksia korteilla, joissa on kolme lasta. Nämä kortit sopivat erityisesti, jos kolme kuusi lasta tai isompi joukko harjoittelee. Lasten pitäisi olla jo jonkin verran edistyneitä. A) Lapset liikkuvat eri tavoin tilassa. Tietystä merkistä he liittyvät kolmistaan yhteen. Harjoituksen ohjaaja näyttää yhtä kuvaa ja lapset tekevät sen mukaisen asennon. Suurissa ryhmissä kaikki lapset eivät kykene tunnistamaan valokuvasarjoja. He voivat silmäillä toisten lasten liikkeitä. B) Kolmen lapsen ryhmä ottaa mukavan, helposti ylläpidettävän asennon. Sillä aikaa toiset lapset pitävät silmänsä suljettuina tai poistuvat huoneesta. Harjoituksen ohjaaja peittaa lapset isolla laskuvarjolla. Muut lapset yrittävät varovasti tunnustella peiteltyjä lapsia ja jäljitellä naiden asentoa. Tämä leikki edellyttää, että yksinkertaisemmat harjoitukset joissa esim. vain yksi lapsi on varjon alla, on jo tehty. Lisäehdotuksia, joilla harjoituksista saa leikinomaisempia pienille lapsille: Sinut noidutaan. Tämä on noitakorttini. On hyvin kylmä. Kaikki ihmiset ovat kohmeessa. Teistä tulee mallinukkeja, jotka asetellaan kortin mukaisesti. Te olette valokuvaajalla, joka on laittanut teidät tiettyyn asentoon ottaakseen hienon valokuvan Taiteilija haluaa valmistaa veistoksen. Olette hänen mallejaan. Te olette valmennettavia sirkuksen akrobaatteja. Lyhyesti sanottuna riippuu täysin yksittäisen lapsen kehitysasteesta, millä tasolla häntä voidaan harjaannuttaa. Heikosti kehittyneet lapset, jotka vasta alkavat olla tietoisia omasta kehostaan, liikkumisen mahdollisuuksistaan ja ulottuvuuksistaan ovat varmasti kokonaiskehon liikuntakokemusten tarpeessa ennen kuin he voivat toimia valokuvasarjan parissa. Innostavampia leikkimuotoja, joiden avulla lapsi voi keskittyä etupäässä varsinaisen harjoituksen sisältöön, pitää annostella tarkkaan harkiten. Vilkkaassa leikkitilanteessa täytyy olla myös mahdollisuus tehdä liikkeet oikein ja rauhassa itse tarkkaillen, sekä tuoda vaikutelmansa sanallisesti ilmi. Nähdyn, kuullun, suoritetun ja puhutun yhdistäminen on hyvin tärkeää. Valokuvasarjan jäljittely vain katsomalla on harjaannuttamisen yksinkertainen perusmuoto. Tilan- ja kehonkäsityksen siirtäminen itse kielelliseen ja ymmärrykselliseen puoleen tekee lapsesta tietoisemman kehonsa liikemahdollisuuksista ja siten auttaa häntä liikuttamaan kehoaan taitavammin. 5