Oulun yliopiston ylioppilaskunnan lausunto rakenteellisen kehittämisen työryhmäraportteihin

Transkriptio

1 Oulun yliopiston ylioppilaskunnan lausunto rakenteellisen kehittämisen työryhmäraportteihin

2 Tiivistelmä Ylioppilaskunta kannattaa tiedekuntaneuvostojen muuttamista tiedekuntahallituksiksi. kannattaa strategisen päätöksentekovallan keskittämistä tiedekuntahallituksille. huomauttaa, että strategista päätöksentekovaltaa ei saa delegoida pois tiedekuntahallitukselta. pitää ulkopuolisten jäsenten ottoa tiedekuntahallitukseen hyvänä avauksena huomauttaa, että tiedekuntahallitusten palkkioita tulee tarkastella tehtävän vaatimustason mukaiseksi. pitää välttämättömänä, että tiedekuntahallituksen sisäisten ryhmien voimasuhteet ovat 1:1:1. toteaa, että sisäisten ryhmien edustuksellisuuden parantamiseen on muitakin keinoja kuin varsinaisten jäsenten määrän kasvattaminen. kannattaa tiedekuntien johtoryhmien virallistamista. kiittää esitystä koulutustoimikuntien opiskelijajäsenten nimeämisvastuusta. toteaa, että tiedekuntien hallintorakenne saa olla enintään kaksiportainen (tiedekuntataso ja yksikkötaso). pitää opintopalveluiden keskittämistä riskialttiina ja vaatii, että opintopalveluiden uudelleenjärjestelyssä laaditaan perusteellinen selvitys mahdollisista haittavaikutuksista yhteistyössä tiedekuntien kanssa. pitää välttämättömänä, että tiedekuntien viestintää uusissa rakenteissa on kehitettävä. vaatii yliopiston viestintästrategian uusimista. vaatii, että opetushenkilökunnan rekrytointityöryhmissä tulee olla opiskelijaedustus. vaatii, että opetusnäytteet annetaan hallintoelimelle, joissa opiskelijoilla on äänioikeus. vaatii koulutusohjelmatoimikuntien tehtävien vahvistamista. pitää välttämättömänä, että koulutustoimikuntien opiskelijajäsenten valintaprosessi tulee olla joko yliopiston tai ylioppilaskunnan vastuulla. toteaa, ettei Harjoittelukoulussa harjoittelua suorittavilla opiskelijoilla ole riittävää edustusta yksikön päättävässä elimessä. muistuttaa, että Kieli- ja viestintäpalveluiden ja Avoimen yliopiston rahoitusmallin täytyy turvata kaikille opiskelijoille tasa-arvoinen ja kattava mahdollisuus kieliopintoihin ja avoimiin opintoihin tiedekunnasta riippumatta. Rahoitus voi olla ainakin osittain tulosperustaista. pitää olennaisena, että strategiarahoituksen kohdentamiseen ja seurantaan on selkeät käytännöt ja että strategiarahoitus tulee kohdistaa kehitysprojekteihin.

3 Johdanto Ylioppilaskunta kiittää yliopistoa 3.4. pidetystä Missä mennään -tilaisuudesta, jossa esiteltiin avoimesti rakenteellisen kehittämisen työryhmän esittämät tuloksia. Kiitämme myös siitä, että koko yliopistoyhteisöllä, opiskelijat mukaan lukien, on ollut mahdollisuus kommentoida annettuja raportteja. Jatkossa toivomme, että työryhmien raportit ja vastaavat tärkeät julkaisut olisivat helposti löydettävissä yliopiston verkkosivujen uutissyötteen kautta. Tämä parantaisi edelleen avoimuutta, johon yliopisto on yhä enemmän pyrkinyt. Lausunnon laatimiseen ovat osallistuneet ylioppilaskunnan hallituksen lisäksi halukkaat edustajiston ja koulutuspoliittisen valiokunnan jäsenet, yliopistokollegion ja tiedekuntaneuvostojen opiskelijajäsenet sekä muut halukkaat ylioppilaskunnan aktiivitoimijat.

4 Lausunto johtamisjärjestelmä-, toiminta- ja säädösratkatkaisuja pohtineen työryhmän esitykseen Kohdat 4-8 ja 18 Ylioppilaskunta kannattaa tiedekuntaneuvostojen muuttamista tiedekuntahallituksiksi ja dekaanien ja yksikön johtajien päätösvallan siirtämistä strategisilta osiltaan vaaleilla valituille hallintoelimille. Tällä hetkellä tämä päätösvalta on jaettu tiedekunnissa tiedekuntaneuvoston ja dekaanin kesken. Jos tiedekuntahallitukselle annetaan jatkossa lisää strategista päätösvaltaa, mahdollisuus delegoida päätös eteenpäin tulee poistaa. Tiedekuntahallitusten kokoonpanon täydentäminen pakollisilla ulkopuolisilla jäsenillä on hyvä avaus. Ulkopuolisia jäseniä mukaan otettaessa täytyy kuitenkin pitää huoli, että tiedekuntahallitus on mielekäs vaikuttamispaikka myös heille. Tiedekuntahallituksen on otettava sellaista vastuuta, että hallituspaikka houkuttaa myös elinkeino-, yhteiskunta- ja kulttuurivaikuttajia. Hallituksen ulkopuolisen jäsenen pesti tehtävä voisi soveltua erittäin hyvin tiedekuntien alumneille. Hallitustehtävästä tulee maksaa ulkopuolisille jäsenille tehtävän vaativuustason mukainen palkkio. Myös opiskelijajäsenille maksettavaa palkkiota tulee tarkastaa vastaavasti. Monialaisille tiedekunnille tiedekuntahallitusten pieni kokoonpano on haasteellinen. Näissä valta saattaa valua liian harvan ihmisen käsiin tiedekunnan laajuuteen nähden. Liian laajaksi kasvaessaan tiedekuntahallituksen päätöksenteko ei enää välttämättä ole tehokasta ja edustuksellisuus voi kasvaa liian suureksi. Kuitenkin ylioppilaskunta näkee, että tiedekuntahallituksessa sisäisten ryhmien voimasuhteiden tulee olla 1:1:1. Tiedekuntahallituksen yksittäisen ryhmän jäsenmäärän pienentämisestä koettavia haittoja valittavalle ryhmälle voi pienentää seuraavilla tavoilla (niin vaaleilla valittavien kuin ylioppilaskunnan nimeämien edustajien osalta): valitsemalla varajäsenet sijajärjestykseen henkilökohtaisten varajäsenten sijaan antamalla varajäsenille puhe- ja läsnäolo-oikeus tiedekuntahallituksen kokoukseen Tällä hetkellä tyypillisesti dekaani tai muu henkilö esittelee päätettävät asiat tiedekuntahallitukselle ja niitä on valmisteltu tiedekunnan johtoryhmässä, jossa on tyypillisesti kattava edustus professoriryhmästä. Mikäli päättävässä hallintoelimessä on lähes 50 % samoja jäseniä kuin valmistelevassa elimissä, muutosesitysten tekeminen valmisteluelimen ulkopuolella hankaloituu kohtuuttomasti. Vaarana on, että mikäli 1:1:1 suhteesta luovutaan, niin tiedekuntahallituksista tulisi paikkoja, joissa asiat merkitään tiedoksi tai päätetään aina päätösesityksen mukaan, kuten nykyäänkin on. Ylioppilaskunta kannattaa johtosääntöön tulevaa kirjausta tiedekuntien johtoryhmistä. Johtoryhmien tulee toimia dekaanien operatiivisten päätösten tukena. Julkisoikeudellisessa yliopistossa jokaisen pysyvän hallintoelimen toiminnan tulisi noudattaa hallintolakia ja hallintoelimen asiakirjojen tulee olla julkisia, ellei asiakirjan salassapidolle löydy lakiin perustuvaa oikeutusta. Kohta 10 Ylioppilaskunta kiittää työryhmää esityksestä, jossa koulutustoimikuntien opiskelijaedustajien valintaprosessi siirrettäisiin ylioppilaskunnalle. Esitys takaa nykyiseen dekaanin tekemään nimitykseen verrattuna suuremman yhdenvertaisuuden tehtäviin halukkaiden välille. Tämä myös tarjoaa mahdollisuuden kouluttaa koulutustoimikunnan jäsenet tehtäväänsä sekä edesauttaa ylioppilaskunnan ja opiskelijaedustajien välistä viestintää. Kohdat ja 19 Tiedekuntien alaisella yksikkörakenteella on tyypillisesti kaksi suurta etua. Ensinnäkin yksikkö on itsenäinen kustannuspaikka, jonka tuloksellisuutta voi seurata tehokkaasti. Toiseksi nämä yksiköt ovat usein sopivan suuruisia koulutusohjelmatoimikunnan kokoonpanoksi. Ylioppilaskunta kannattaa enintään kaksiportaista hallintorakennetta tiedekuntiin. Esitetyssä hallintomallissa yksikkötason portaassa ainoaksi toimielimeksi jäisi yksikön johtaja. Koulutusohjelmatoimikuntien roolista yksikkötason hallinnossa lausutaan myöhemmin.

5 Kohta 22 Ylioppilaskunta ymmärtää henkilöstö-, talous-, ja koulutuspalveluiden keskittämispaineet. Jokainen tiedekunta haluaisi, että tärkeimmät palvelut löytyisivät juuri niiden läheltä. Tulevassa rakenteessa tämä tuskin tulee olemaan mahdollista. Ylioppilaskunta haluaa kuitenkin painottaa, että tehtävät keskittämispäätökset täytyy tehdä suurinta harkintaa käyttäen, jotteivät opiskelijoiden valmistuminen, opinto-ohjaus ja sujuva opiskelu vaarannu. Erityisen riskialtista on opintopalveluiden siirtäminen tiedekuntien läheisyydestä keskitettyyn pisteeseen. Opintoasiainsihteerit ovat tärkeä osa oppiaineiden ja tiedekuntien opinto-ohjausta, eikä ylioppilaskunta näe hyötyä siinä, että opiskelijoiden palveluiden saantia heikennettäisiin. Nykymallissa käytetään tehokkaasti hyväksi vuosien saatossa saavutettua tietoa tutkintorakenteista ja tiettyjä koulutusohjelmia koskevista erityisongelmista ja niiden ratkaisuista. On ymmärrettävää, ettei riippuvuus yksittäisten henkilöiden osaamisesta sovi yliopiston rakenteita yhä enemmän ohjaavaan lean-ajatteluun. Organisaation työntekijöiden osallistaminen kehittämistyöhön on kuitenkin kyseisen ajattelumallin kulmakiviä -- siksi ylioppilaskunta vaatii, että palveluiden uudelleenjärjestämisessä tehdään perusteellinen, henkilöstöä ja opiskelijoita osallistava selvitys. Opiskelijoiden oikeuksien turvaamista muutosvaiheessa on pidettävä ensisijaisena ja toimivaa systeemiä on turha lähteä muuttamaan. Esityksen mukaisesti on aidosti selvitettävä sellaiset hallinnolliset palvelut, jotka vaativat työskentelyä tiedekunnan tai erillis- ja strategisten yksiköiden tiloissa.

6 Muut ylioppilaskunnan lausumat asiat rakenteelliseen kehittämiseen liittyen Viestintä Tiedekuntaneuvostojen rooli on monessa tiedekunnassa ollut viestinnällinen. Uusiin rakenteisiin siirtyessä on pidettävä huoli, että tiedekuntien hallinnon tiedottamisvastuut tarkastetaan ja koko tiedekunnan viestintä rakennetaan kaikki sen jäsenet saavuttavaksi ja heitä osallistavaksi. Yliopiston vanhentunut viestintästrategia on päivitettävä vastaamaan nykytilannetta, ja viestintäpalveluiden on tarvittaessa annettava viestintäkoulutusta tiedekunnille. Huonosti hoidettu tiedottaminen on vanhoissa rakenteissa aiheuttanut etenemisesteitä opiskelijoille, ja henkilöstö on kokenut demokratian heikentyneen. Opetushenkilökunnan rekrytointi Opetusvelvollisuutta sisältävien tehtävien osalta kaikissa rekrytointityöryhmissä tulee olla opiskelijoiden edustus, jotta opiskelijoilla on mahdollisuus vaikuttaa annettavan opetuksen laatuun myös tätä kautta. Rekrytointivaiheessa annettavat opetusnäytteet tulee antaa sellaiselle hallintoelimelle, jossa opiskelijoiden edustus. Tässä hallintoelimessä jokaisella jäsenellä tulee olla yhtäläinen äänioikeus opetusnäytteen arvosteluun riippumatta jäsenen koulutustasosta. Koulutuksen johtosääntö Ylioppilaskunta kannattaa koulutusohjelmatoimikuntien kehittämisen sellaisiksi kokonaisuuksiksi, jotka voivat pitää sisällään useampia koulutusohjelmia ja joiden selkeä rooli on opetuksen kehittäminen ja OPS-työ palautejärjestelmineen (vuosikurssi-, opintojakso-, työelämäpalaute yms.). Tämä vaatii myös koulutusohjelman vastuuhenkilön aseman vahvistamista. Kaksirakenteisessa yksikkörakenteessa tämä toteutuisi muuttamalla koulutuksen johtosäännön 3 siten, että koulutusdekaanin on nimitettävä koulutusohjelmatoimikunta, johon voi kuulua myös useampi koulutusohjelma. Tällöin pienemmät koulutusohjelmat voivat yhdistyä suuremmaksi koulutusohjelmatoimikunnaksi. Koulutustoimikuntiin opiskelijaedustajat tulee valita: a) vastaavalla menettelyllä kuin tiedekuntahallitukseen eli opiskelijoiden edustajat nimeää ylioppilaskunta tai b) koulutusdekaani tai koulutusohjelman vastuuhenkilö on velvollinen itse järjestämään esimerkiksi vaalikokouksen opiskelijoiden edustajien valitsemiseksi. Harjoittelukoulun johtosääntö Oulun yliopiston harjoittelukoulusta on annettu erillinen johtosääntö erityislaatuisesta asemasta johtuen. Ylioppilaskunnan korviin on kantautunut viestiä, jossa vastuu yliopiston opiskelijoiden opetuksen laadusta pallottelee tiedekunnan ja harjoittelukoulun välillä. Tämän kaltaisessa tilanteessa olisi toivottavaa, että Oulun yliopiston ylioppilaskunnalla olisi johtosääntöön perustuva oikeus nimetä harjoittelukouluun opiskelijoiden edustajat niiden opiskelijoiden joukosta, jotka suorittavat tutkintoonsa kuuluvia opintoja harjoittelukoulussa. Sisäisen rahanjako Ylioppilaskunta kiittää rahanjakotyöryhmää periaatteesta, jonka mukaan yliopiston sisäisen rahanjaon tulee olla julkista koko yliopistoyhteisölle ja myös tiedekuntien tulee julkistaa sisäiset rahanjakomallinsa. Rahanjaon tulee olla jatkossa mahdollisimman läpinäkyvää ja tietojen täytyy olla helposti saatavilla myös opiskelijoille. Päältä pois -rahoitteisissa yksiköissä erityisesti Kieli- ja viestintäpalveluiden ja Avoimen yliopiston rahoitus tulee lähtökohtaisesti suunnitella niin, että kaikille opiskelijoille turvataan tasa-arvoinen ja kattava mahdollisuus kieliopintoihin ja avoimiin opintoihin tiedekunnasta riippumatta. Tutkintoon sisällytettäviin avoimiin opintoihin tulee saada tiedekunnan rahoitusta. Jos kieliopintojen rahoitus tulee jatkossakin tiedekuntien kautta, kaikkien tiedekuntien on kannettava vastuunsa myös harvinaisten kielten ja vaihto-opiskelijoiden suomen kielen opetustarjonnasta. Rahoitus voi olla ainakin osittain tulosperustaista. Esimerkiksi kieliopintojen rahoitus voidaan osittain järjestää siten, että joko yliopisto tai kaikki

7 tiedekunnat tasapuolisesti velvoitetaan maksusitoumuksiin, jossa KVK laskuttaa tietyn summan tiedekunnan opiskelijan suorittamista kieliopinnoista. Tiedekunta ja KVK/Topik voisivat vaihtoehtoisesti sopia myös tiedekuntakohtaisten kurssien järjestämisestä, jos se tietyn kieliopinnon kohdalla olisi kannattavampaa kuin yksittäisistä opintosuorituksista maksaminen. Tulosperustaisessa rahoituksessa hinta yhden opintopisteen tuottamisesta on oltava riittävä kattamaan opetuksen järjestämisestä koituvat kustannukset. Päältä pois -rahoitus tulosperusteisen rahoituksen ohella varmistaa, että varat riittävät myös hallinnollisiin kuluihin ja toiminnan kehittämiseen. Yliopiston täytyy antaa tiedekunnille selkeät raamit strategiarahoituksen kohdentamisesta ja koulutusneuvostossa tulee seurata, että rahat myös käytetään sopimusten mukaisesti. Strategiarahoituksen tulee suuntautua selkeästi kehitysprojekteihin. Omaopettajatoiminta, kieliopinnot ja kesäopinnot ovat jatkuvaa toimintaa, joka tulisi rahoittaa perusrahoituksella. Kieliopintojen lisäksi kaikki tiedekunnat täytyy tasapuolisesti velvoittaa investoimaan omaopettajatoimintaan ja kesäopintoihin, jotta opintojen sujuvuus ei kärsi yhdessäkään tiedekunnassa. Ylioppilaskunnan hallituksen puolesta, Oulussa Valle Uimonen Hallituksen puheenjohtaja Ilari Nisula Pääsihteeri Lisätietoja: Hallituksen jäsen Ville Tyrväinen tai ) Koulutuspoliittinen sihteeri Juho Karjalainen tai )