U 18/2016 vp. Helsingissä 21 päivänä huhtikuuta Elinkeinoministeri Olli Rehn. Neuvotteleva virkamies Maria Kekki

Transkriptio

1 Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi toimista kaasunsaannin turvaamiseksi ja asetuksen EU 994/2010 kumoamisesta Perustuslain 96 :n 2 momentin perusteella lähetetään eduskunnalle Euroopan komission 16 päivänä helmikuuta 2016 tekemä ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi toimista kaasunsaannin turvaamiseksi ja asetuksen (EU) 994/2010 kumoamisesta sekä ehdotuksesta laadittu muistio. Helsingissä 21 päivänä huhtikuuta 2016 Elinkeinoministeri Olli Rehn Neuvotteleva virkamies Maria Kekki

2 TYÖ- JA ELINKEINOMINISTERIÖ MUISTIO EU/2016/0648 EHDOTUS EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUKSEKSI TOIMISTA KAASUNSAANNIN TURVAAMISEKSI JA ASETUKSEN (EU) 994/2010 KUMOAMISES- TA (ASETUS KAASUNSAANNIN TURVAAMISESTA); KOM(2016) 52 LOPULLINEN 1 Ehdotuksen tavoite ja tausta Komissio uudelleentarkastelee asetusta toimista kaasunsaannin turvaamiseksi ja ehdottaa aikaisemman samannimisen asetuksen 994/2010 kumoamista. Viisi vuotta aikaisemman asetuksen antamisen jälkeen kaasun toimitusvarmuus on edelleen erittäin ajankohtainen kysymys, kun otetaan huomioon Ukrainan ja Venäjän väliset jännitteet. Aikaisempi asetus annettiin edellisen Ukrainan kaasukriisin jälkeen 2009, jolloin venäläisen kaasun tulo Ukrainan kautta Eurooppaan katkesi 15 päiväksi. Vuonna 2014 Ukrainan tilanteen myötä EU:ssa tehtiin nk. kaasun stressitestit, joilla haluttiin testata EU:n ja eri jäsenmaiden haavoittuvuutta idästä (Venäjältä) tulevan kaasunsaannin katketessa. Stressitesti osoitti, että idästä tulevan kaasun toimitusten vakavilla häiriöillä olisi edelleen suuri vaikutus kaikkialla EU:ssa. Jotkin alueet erityisesti Itä-Euroopassa kärsisivät kaasunsaannin vaikeutuessa edelleen vakavista taloudellisista ja sosiaalisista seurauksista. Komission arvion mukaan Suomi kuuluu tähän jäsenvaltioiden joukkoon. Komissio arvioi, että tilanne on syntynyt erilaisista eri vakavuustason ongelmista, joihin kuuluvat puhtaasti kansallinen lähestymistapa toimitusvarmuuteen, EU:n ulkopuolisten toimittajien käyttäytyminen ja asianmukaisen infrastruktuurin puuttuminen tai infrastruktuurin riittämätön suojaaminen. Asetusehdotuksessa ehdotetaan toimenpiteitä havaittujen puutteiden korjaamiseksi. Maakaasu vastaa noin neljännestä EU:n energiankulutuksesta ja sen arvioidaan lähivuosina pysyvän tasaisena. Euroopan tuontiriippuvuus EU:n ulkopuolelta tuotavasta maakaasusta kasvaa jatkuvasti ja vuonna 2013 se oli 65 prosenttia. Tuontikaasusta 39 prosenttia tulee Venäjältä, 30 prosenttia, Norjasta ja 13 prosenttia Algeriasta. EU-maista Tanska ja Hollanti ovat olleet kaasunviejiä. Kuusi jäsenvaltiota on 100 prosenttia riippuvaisia venäläisestä kaasusta, Suomi mukaan lukien. Komissio laati 2014 raportin aikaisemman asetuksen 994/2010 toimeenpanosta. Vaikka asetuksella on jo parannettu huomattavasti kaasun toimitusvarmuutta Euroopassa, kertomus osoitti, että on edelleen syytä olla huolissaan seikoista, jotka liittyvät jäsenvaltioiden väliseen yhteistyöhön (ne toteuttavat pääasiassa kansallisia toimenpiteitä, jotka eivät sovi hyvin kaasun toimitusongelmien selvittämiseen); toimitusvarmuusnormin soveltamiseen suojattuihin asiakkaisiin (pääasiassa kotitaloudet) ja infrastruktuurinormiin. Lisäksi maakaasualan yritysten ja EU:n ulkopuolisten toimittajien väliset kaasuntoimitussopimukset eivät ole riittävän avoimia. Nämä puutteet estävät tehokkaat toimet kriisitilanteessa. 2

3 2 Oikeusperusta Asetusluonnoksessa esitetään toimenpiteet kaasun toimitusvarmuuden turvaamiseksi Euroopan unionissa. Siksi asetuksen oikeusperusta on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 194 artikla (nk. energia-artikla). Asetusehdotuksen oikeusperustaa voidaan pitää asianmukaisena. Ehdotuksen voidaan katsoa täyttävän toissijaisuusperiaatteen vaatimukset. 3 Ehdotuksen pääasiallinen sisältö Asetusluonnoksen tarkoituksena on varmistaa, että kaikki jäsenvaltiot ottavat käyttöön asianmukaisia välineitä, joilla varaudutaan toimitushäiriöistä tai poikkeuksellisen suuresta kysynnästä johtuvaan kaasupulaan. Vastuu kaasunsaannin turvaamisesta kuuluu kolmelle tasolle. Ensisijainen vastuu on markkinamekanismien mukaan toimivilla maakaasualan yrityksillä. Mikäli markkinat toimivat puutteellisesti jossakin jäsenvaltiossa, kyseisen jäsenvaltion ja muiden alueen jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä, joilla ne varmistavat kaasun toimituksen suojatuille asiakkaille. Kolmannella tasolla Euroopan komissio huolehtii yleisestä koordinaatiosta ja varmistaa, että toteutetut toimenpiteet ovat keskenään johdonmukaisia. Asetuksessa kaasun toimitusvarmuushäiriöihin varaudutaan analysoimalla olemassa olevia riskejä ja laatimalla riskiarvio. Sen pohjalta laaditaan ennaltaehkäisysuunnitelma. Kaasun toimitusinfrastruktuurin tulee olla riittävän monipuolinen jos kaasun tulo suurimmasta lähteestä katkeaisi. Kriisin uhatessa tai sattuessa julistetaan eritasoisia hätätiloja. Vakavimman hätätilan sattuessa otetaan käyttöön laadittu hätätilasuunnitelma. Tällöin tulee vähintään suojattujen asiakkaiden (kotitaloudet) kaasunsaanti pystyä takamaan rajattuna aikana. Yritysten kaasuntoimitussopimuksista tulee informoida komissiota tietyiltä osin, jotta kaasun toimitusvarmuutta Unionissa voidaan tarkemmin arvioida. Asetusehdotuksessa komission uudet ehdotukset koskevat erityisesti alueellisuutta ja solidaarisuutta. Lisäksi tiedonvaihtoa yritysten kaasusopimuksista laajennetaan ja yhteistyötä EU:n kandidaatti- ja rajanaapureihin lisätään. Uusina toimina komissio ehdottaa: Komissio ehdottaa muutosta kaasun toimitusvarmuuskysymysten tarkasteluun kansallisesta lähestymistavasta alueelliseen. On tarpeen varmistaa jäsenmaiden välinen parempi koordinaatio yhteisten riskien paremmasta arvioinnista, mahdollisista samanaikaisista kriiseistä ja käytössä olevista resursseista. Jäsenvaltiot jaetaan yhdeksään eri alueeseen mm. maantieteellisen läheisyyden sekä nykyisten ja suunniteltujen yhteenliitäntöjen ja yhteenliitäntäkapasiteetin perusteella. Aluejako tehdään asetusehdotuksen liitteessä, johon komissio voisi ehdottaa muutosta delegoidulla säädöksellä. Suomi kuuluisi Baltian maiden kanssa samaan alueeseen. Alueen toimivaltaisten viranomaisten tulee laatia riskiarvio, ennaltaehkäisysuunnitelma ja hätätilasuunnitelma yhdessä. Riskiarviossa on tehtävä alueellisella tasolla arviointi kaikista kaasuntoimitusvarmuuteen vaikuttavista riskeistä, kuten luonnonkatastrofit ja teknologiset, kaupalliset, sosiaaliset, poliittiset ja muut riskit. Siinä tulee tarkastella infrastruktuuri- ja toimitusnormien täyttymistä niin alueellisesti kuin kansallisestikin. Arvio tulee laatia komission antamalle pohjalle syyskuuhun 2018 mennessä ja päivittää neljän vuoden välein. 3

4 Ennaltaehkäisysuunnitelmassa tulee käsitellä riskiarvioinnin mukaisesti todettujen riskien poistamiseksi tai lieventämiseksi tarvittavat toimenpiteet. Siinä tulee määritellä suojatut asiakkaat ja identifioida niiden tarvitsema kaasuvolyymi. Suunnitelman ei-markkinaehtoisista toimista on tehtävä vaikutustenarviointi, mikä tulee erikseen notifioida komissiolle, minkä perusteella komissio voi vaatia muutoksia esitettyihin toimiin. Hätäsuunnitelmassa tulee käsitellä alueella esiintyvän kaasuntoimitushäiriön vaikutusten poistamiseksi tai lieventämiseksi toteutettavat toimenpiteet, mukaan lukien tapahtumat, joiden ulottuvuus on puhtaasti kansallinen. Siinä on myös kuvattava järjestelyt, joilla estetään kaasun aiheeton käyttö ei-suojelluille asiakkaille, jotka ovat kaasun jakelu- tai siirtoverkossa sekä järjestelyt, joilla vastataan solidaarisuus-artiklan velvoitteisiin. Jäsenvaltioiden tulee testata hätäsuunnitelmaa ja simuloida sitä reaaliajassa. Nämä suunnitelmat tulee laatia komission antamille pohjille maaliskuuhun 2019 mennessä ja päivittää neljän vuoden välein. Suunnitelmista tehdään vertaisarviointi muiden alueiden edustajien toimesta. Komissio arvioi alueiden suunnitelmia neljän kuukauden kuluessa niiden notifioinnista. Infrastruktuurinormissa suurimman kaasuinfrastruktuurin häiriötilanteessa jäljelle jäävän infrastruktuurin (N-1) kapasiteetti on riitettävä tarvittavan kaasumäärän toimittamiseen laskelmassa huomioon otetun alueen kokonaiskysynnän tyydyttämiseksi yhden vuorokauden aikana, jona kaasun kysyntä on poikkeuksellisen suurta ja joka ajoittuu tilastollisesti 20 vuoden välein esiintyvälle kylmimmälle ajanjaksolle. Siirtoverkonhaltijoiden tulee tehdä mahdolliseksi pysyvä fyysinen kapasiteetti siirtää kaasua molempiin suuntiin kaikissa yhdysputkissa kahden vuoden kuluessa asetuksen voimaantulosta paisi tapauksissa, joissa komissio on toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä päättänyt, että virtaussuunnan kääntämismahdollisuus ei parantaisi minkään jäsenvaltion toimitusvarmuutta. Rajat ylittävän kaasuinfrastruktuurin kaksisuuntaisuuteen poikkeusta hakiessa on konsultoitava myös saman nk. kaasukäytävän jäsenmaita. Toimitusnormissa toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että suojatuille asiakkaille taataan kaasun toimitukset vähintään 7 tai 30 kalenteripäiväksi, riippuen määritetystä skenaariosta erittäin kylmän lämpötilan aikana, poikkeuksellisen suuren kaasunkysynnän aikana sekä suurimman yksittäisen kaasuinfrastruktuurin häiriötilanteessa keskimääräisissä talvioloissa. Kotitaloudet määritellään suojatuiksi asiakkaiksi, mutta jäsenvaltiokohtaisesti käsitettä voidaan laajentaa koskemaan jakeluverkkoon kuuluvia PK-yrityksiä, terveydenhuoltosektoria sekä kaukolämpölaitoksia. Uutena vaatimuksena tulee ilmoittaa suojattujen asiakkaiden määrittely, niiden kaasunkulutusvolyymi ja mitä osaa kaasun loppukulutuksesta se vastaa. Uuden solidaarisuus-periaatteen mukaan toiset jäsenvaltiot olisivat velvoitettuja auttamaan hätätilatason kaasunsaantiongelmiin joutunutta naapurijäsenvaltiota. Auttamisvelvoite koskee kaasunsaannin varmistamista suojatuille asiakkaille. Kun jäsenvaltio on julistanut komission hyväksymän hätätilan, pienennetään mahdollisesti laajennettua toimitusnormia muissa jäsenmaissa väliaikaisesti. Kun hätätilan julistaneessa jäsenvaltiossa suojattujen asiakkaiden kaasunsaantia ei pystytä täyttämään, tulee suoraan yhteydessä olevassa toisessa jäsenvaltiossa keskeyttää muiden kuin suojattujen asiakkaiden kaasuntoimitukset ja toimittaa kaasua hätätilassa olevan jäsenvaltion suojatuille asiakkaille. Toimivaltaisten viranomaisten on määriteltävä keinot joilla kaasu voidaan toimittaa hätätilassa olevaan jäsenvaltioon. Jäsenvaltioiden tulee keskenään sopia teknisistä, oikeudellisista ja taloudellisista järjestelyistä kaasun siirtämiseksi, kuten mm. sovellettavat kaasun hinnat, yhdysputkien käyttö, mukaan lukien kaksisuuntainen kapasiteetti, kaasun määrät sekä korvauskustannusten kattaminen. Etusijalle asetetaan markkinapohjaiset toimenpiteet, kuten huutokaupat. Mikäli jäsenvaltiot eivät näistä pääse sopuun, voi komissio ehdottaa käytäntöjä. 4

5 Tiedonvaihtoa yritysten kaasusopimuksista komissiolle laajennetaan. Toimivaltaisen viranomaisen tulee toimittaa sopimuksia koskevat tiedot laajana eikä enää aggregoidussa muodossa. Toimivaltainen viranomainen voi omasta tai komission aloitteesta pyytää yrityksiltä ilman hätätilan julistustakin kaasun toimitustietoja ja muita tietoja. Yrityksen tekemistä kaasusopimuksista, jotka yli 1-vuoden mittaisia tulee notifioida toimivaltaiselle viranomaiselle myös kaasun päivittäiset, kuukausittaiset ja vuosittaiset vähimmäismäärät sekä edellytykset kaasuntoimitusten keskeytykselle. Yrityksen tulee notifioida toimivaltaista viranomaista ja komissiota tekemistään kaasun toimitussopimuksista tai niiden muutoksista, pl.muutokset kaasun hintaan, jotka yli 1-vuoden mittaisia ja jotka yksin tai muiden sopimusten kanssa vastaavat yli 40 prosenttia jäsenvaltion kaasutoimituksista samalta toimittajalta. Muitakin kaasutoimituksia koskevia kaasun toimitussopimuksia toimivaltainen viranomainen tai komissio voi pyytää notifioitaviksi jos on epäilys, että ne voivat vaikutta jäsenvaltion, alueen tai koko unionin toimitusvarmuuteen. Yhteistyötä Energiayhteisön maiden kanssa lisätään. Jäsenvaltioille muodostuu velvoitteita Energiayhteisön sopimusosapuolia (Ukraina, Moldova, Bosnia-Hertsegovina, Serbia, Makedonia, Montenegro, Kosovo, Albania, kandidaattina Georgia) kohtaan, kun Energiayhteisön ministerineuvosto on hyväksynyt asetuksen sisällyttämisen Energiayhteisöön, yhteisön sopimuspuoli panee kansallisesti täytäntöön yhteisen toimen ja toimeenpanosta on notifioitu komissiota. Kyse on luonteeltaan rajat ylittävistä asetuksen velvoitteista mm. toimivaltaisten viranomaisten yhteistyö, naapurimaiden huomioiminen eri toimitusvarmuustoimia asetettaessa, sekä solidaarisuus-artikla. 4 Käsittelyvaiheet 4.1 Kansallinen käsittely Työ- ja elinkeinoministeriö on pyytänyt ehdotusta ja U-kirjelmäluonnosta koskevia lausuntoja EU-asioiden komitean alaiselta energia- ja Euratom -jaostolta. Lisäksi on kuultu asiantuntijoita Huoltovarmuuskeskuksesta, Energiavirastosta ja Gasumilta. 4.2 Ehdotuksen käsittely EU:n toimielimissä Komissio esitteli asetusehdotuksen neuvoston energiatyöryhmän kokouksessa maaliskuussa Ehdotuksen käsittely neuvoston energiatyöryhmässä alkoi helmikuussa Alustavien tietojen pohjalta ehdotuksesta pyritään saamaan neuvoston yhteinen kanta Slovakian EUpuheenjohtajuuskauden aikana syyskaudella Ehdotuksen vaikutukset Ehdotuksen vaikutusten arviointi perustuu pääosin helmikuussa 2016 annetun komission EUtason vaikutusarvion (SWD(2016) 25) tuloksiin. 5.1 Vaikutukset kansalliseen lainsäädäntöön Asetus olisi suoraan velvoittavaa oikeutta eikä edellyttäisi muita muutoksia Suomen lainsäädäntöön kuin mahdollisen muutoksen säädökseen, jolla säädetään toimivaltaiseksi viranomaiseksi nimettävän viranomaisen tehtävistä. 5

6 Asetuksella ei ole Ahvenanmaalla käytännön merkitystä, koska Ahvenanmaalla ei ole maakaasuverkkoa. 5.2 Taloudelliset vaikutukset Suomessa aikaisemman kaasun toimitusvarmuusasetuksen edellyttämäksi toimivaltaiseksi viranomaiseksi on nimetty Huoltovarmuuskeskus. Toimivaltaisen viranomaisen tulee uuden asetusehdotuksen mukaan laatia riskiarvio, ennaltaehkäisysuunnitelma ja hätätilasuunnitelma alueellisesti yhdessä alueen muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Suomi kuuluu Baltian maiden kanssa samaan alueeseen. Riskiarviossa, ennaltaehkäisy- ja hätätilasuunnitelmissa tulisi huomioida myös puhtaasti kansallisen tason riskejä ja varmistaa infrastruktuurinormin täyttymisestä kansallisesti. Ehdotuksella voidaan arvioida olevan vähäisiä taloudellisia vaikutuksia Suomen toimivaltaiseen viranomaiseen johtuen uusista aluetason velvoitteista. Solidaarisuus-artiklan edellyttämät tekniset, oikeudelliset ja taloudelliset järjestelyt voidaan arvioida hallinnollisesti vaativiksi ja niistä aiheutuu hallinnollista taakkaa ja täten kustannuksia. Ehdotuksella ei ole vaikutuksia EU:n talousarvioon. 6 Valtioneuvoston kanta Asetuksen uudelleentarkastelun tarve Energian toimitusvarmuus on EU:n energiapolitiikan tärkein pilari kilpailukyvyn ja kestävyyden ohella. Euroopan geopoliittisen tilanteen viimeaikainen kehitys Ukrainan ja Venäjän kriisin myötä sekä Euroopan oman maakaasutuotannon väheneminen ja täten tuontiriippuvuuden kasvaminen vaikuttavat EU:n kaasun toimitusvarmuuteen. Vuonna 2014 jäsenmaissa tehdyt kaasun stressitestit alleviivasivat Venäjältä ja Ukrainan kautta tulevan kaasun tulon katkeamisen vaikutuksia eri Euroopan maissa. Monissa Keskisen ja Itäisen Euroopan maissa kaasun kotitalouskäyttö on merkittävää ja kaasunsaannin keskeytymisellä olisi merkittäviä taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia. Kaasun käyttö Suomessa Jäsenvaltiot ovat maakaasun käytössä ja sen toimitusvarmuuskysymyksissä hyvin erilaisissa asemissa EU:ssa ja monissa Euroopan maissa kaasu on sähköön verrattava hyödyke. EU:ssa maakaasun osuus kokonaisenergiasta on noin neljännes. Suomessa kaasu vastasi kokonaisenergian kulutuksesta 7 prosenttia vuonna Suomessa kaasunkäyttö on pääasiassa teollisuudessa ja yhdistetyssä sähkön ja lämmön tuotannossa. Kotitalouksien kaasunkäyttö on erittäin vähäistä, vain noin 1 prosenttia koko kaasunkulutuksesta. Suomi saa 100 prosenttia kaasustaan kahden putken kautta Venäjältä ja varautuminen toimitushäiriöihin on tehty korvaavilla polttoaineilla yhdyskuntien energiantuotannon ja kotitalouksien kulutuksen osalta kattaen noin 46 prosenttia kaasun kulutuksesta. Suomi on EU:ssa irrallinen kaasusaareke, eikä Suomeen toistaiseksi ole mahdollista luoda toimivia kaasumarkkinoita. EU:n kaasudirektiiviin onkin sisällytetty Suomelle poikkeus olla avaamatta kaasumarkkinoita. Poikkeus poistuu, kun tuontilähteet monipuolistuvat riittävästi. Suomessa valmistellaan Balticconnector kaasuputken rakentamista Suomen ja Viron välille, mikä edellyttäisi merkittävää EU-tukea. Kaasun stressitestit Suomi teki Baltian maiden kanssa yhdessä ja alueellista tarkastelua pidettiin hyvänä. Stressitestien tuloksena Suomi osoittautui yhdeksi haavoittuvimmista EU-jäsenmaista kaasun toimitushäiriötilanteessa, koska Suomi saa 100 prosenttia maakaasustaan yhdeltä toimijal- 6

7 ta, Suomi on käytännössä kaasusaareke, koska meillä ei ole kaasuputkia muihin maihin eikä Suomella ole geologisia kaasuvarastoja. Suomi on kuitenkin hoitanut kaasun toimitusvarmuushäiriöihin varautumisen korvaavilla polttoaineilla. Lisäksi kaasun käyttäjäprofiili ja - volyymi eroavat merkittävästi muista jäsenvaltioista. Alueellisuus Suomi pitää asetuksen uudelleentarkastelun tavoitteita oikeina ja kannatettavina. Yhteisillä sisämarkkinoilla toimitusvarmuuskysymyksiä ei voida tarkastella yksinomaan kansallisesti. Toimitusvarmuuden oltuna uhattuna voivat jäsenvaltion yksipuolisesti määrittelemät toimenpiteet vaarantaa kaasun sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan. Komission ehdotusta siirtyä toimitusvarmuutta parantavien toimien suunnittelussa kansallisesta tarkastelusta alueelliseen voidaan pitää perusteltuna. On kuitenkin aiheellista arvioida mitkä toimet parhaiten soveltuvat alueellisesti tehtäviksi, kukin jäsenvaltio kuitenkin ensisijaisesti vastaa itse energian toimitusvarmuudestaan. On myös tiedostettava, että alueellinen tarkastelu lisää toimivaltaisten viranomaisten työtaakkaa, kun kansallisesta tarkastelusta ei kuitenkaan voida luopua. Jäsenmaiden jako alueellisiin ryhmiin tulee tapahtua siten, että jäsenvaltiot pystyvät siihen itse vaikuttamaan. Erityisesti Manner-Euroopassa aluejaot eivät ole itsestään selviä ja mailla on yhteyksiä useisiin naapurimaihinsa. Suomi katsoo, että komission ehdotus aluejaoksi Suomen ja Baltian maiden osalta on tehty perustellusti. Balticconnector-putken toteutuessa Suomen ja Viron välille Suomi liittyisi Baltian maiden kautta kaasun sisämarkkinaan. Suomi korostaa sisämarkkinoiden kehittämistä ensisijaisena toimena kaasun toimitusvarmuuden parantamisessa. Alueellinen varautuminenkaan ei voi toimia ilman toimivia markkinoita. Toimivilla markkinoilla hintasignaalit houkuttelevat uusia kaasutoimituksia ja auttavat rajaamaan kulutusta. Toimitusvarmuuskriisin hoidossa tulisi korostaa markkinaperusteisia toimia ja rajoittaa markkinoita häiritsevien toimien käyttöönottoa, kuten strategisten varastojen avaamista. Riskiarvion, ennaltaehkäisysuunnitelman ja hätätilasuunnitelman laatiminen alueen toimivaltaisten viranomaisten kesken lisää tietopohjaa koko alueen tilanteesta ja sitä voidaan pitää hyvänä. Suomi on jo laatinut yhteisiä ennaltaehkäisy- ja hätätilasuunnitelmia Baltian maiden kanssa ilman velvoitettakin. Riskiarvion laatimisen aikataulutusta voidaan pitää tarpeettoman kireänä, ensimmäinen alueellinen riskiarvio kun tulisi olla valmiina jo Tätä varten tarvittava yhteistyömekanismi olisi alueellisesti olla päätettynä ja komissiolle notifioituna täten jo , kun asetusehdotuksen on arvioitu tulevan voimaan 2017 alkuvuodesta. Suomi pitää tärkeänä sitä, että Suomen kaltaiset jäsenvaltiot, joilla on vain yksi kaasun tuontiyhteys, voivat täyttää N-1-normin kysyntäpuolen toimenpiteillä eli varapolttoaineiden käytöllä, keskeytettävissä olevilla sopimuksilla ja muilla kysyntäpuolen toimenpiteillä. Tämän säilyminen tulee uudessa asetusehdotuksessa varmistaa. Kaasun rajat ylittävän infrastruktuurin kaksisuuntaisuus-velvoitetta Suomi pitää hyvänä. Suunnitteilla oleva Balticconnector-putki mahdollistaisi kaasun virtaamisen molempiin suuntiin. Poikkeuksia tähän velvoitteeseen hakiessa tulee kuulla nyt myös laajemmin saman kaasukäytävän maita, mikä on hyvä periaate ja josta Suomikin voisi hyötyä. Solidaarisuus Jo aiemmassa kaasun toimitusvarmuusasetuksessa mainitaan yhteisvastuun henki, mutta nyt se on kirjattu artiklaan. Tätä ovat toivoneet erityisesti itäisen Euroopan maat. Kirjauksen voidaan arvioida olevan liian pitkälle menevä. Erityisenä huolena on, että pitkälle viety solidaa- 7

8 risuusvelvoite saattaa aiheuttaa vapaamatkustajuutta toimitusvarmuusuhkiin varautumisessa kansallisesti. Suomi katsoo, että laajennetun toimitusnormin pienentäminen kaikissa muissa jäsenmaissa yhden jäsenvaltion julistettua hätätila-tasoisen kriisin on ylimitoitettu toimi ja sen vaikuttavuutta kaasun toimitusvarmuuden parantamiseen voidaan kyseenalaistaa. Velvoite kaasun toimittamisesta hätätilaan joutuneen jäsenvaltion suojattujen asiakkaiden kaasunsaannin turvaamiseksi on käytännössä myyntipakko, eikä se ole sisämarkkinoille sopiva toimi. Se on myös esitetty asetusehdotuksessa ylimalkaisesti ja sen teknisistä, oikeudellisista ja rahoituksellisista järjestelyistä tulisi jäsenvaltioiden sopia keskenään, minkä voidaan arvioida olevan haastava ja pitkällinen sopimuksellinen asia. Toimivaltaisten viranomaisten velvoitteen laajuutta ottaa käyttöön tarvittavat toimenpiteet, jotta kaasua voidaan toimittaa hätätilanteessa olevalle jäsenvaltiolle, tulisi kuvata tarkemmin ja rajata. Vakavimmassa tilanteessa, hätätilan julistaneeseen jäsenvaltioon suoraan yhteydessä olevat muut jäsenvaltiot joutuisivat rajaamaan tai jopa keskeyttämään muille kuin omille suojatuille asiakkailleen kaasun toimittamisen, mikä aiheuttaisi epävarmuutta kaasun teollisuuskäyttäjille ja vaikuttaisi heidän kilpailukykyynsä, sekä voisi vaikuttaa koko kaasun käytön houkuttelevuuteen. Sovitun kaasuntoimittamisen katkaiseminen aiheuttaisi myös kysymykset kompensaatioista. Ottaen huomioon jäsenmaiden erilaiset koot ja kaasunkäytön volyymit, velvoite toimittaa kaasua hätätilan julistaneen jäsenvaltion suojattujen asiakkaiden kaasunsaannin turvaamiseksi on kategorisuudessaan liian laaja. Käytännössä toimitusvarmuuskysymyksiä kattavasti hoitaneet maat joutuisivat takaamaan muidenkin maiden toimitusvarmuutta. Epäselvää on myös miten Manner-Euroopassa, jossa mailla on yhteyksiä useaan naapurimaahansa, auttamisvelvoite ja -järjestys laukeaisi. Tämä edellyttäisi tarpeettoman laaja-alaisia järjestelyitä ja hallinnollisia järjestelmiä vaikuttavuuteensa nähden. Mikäli solidaarisuus-artikla asetusehdotuksessa säilyy, tulee siihen ja sen käyttöön ottoon liittyvät määritelmät rajata hyvin tiukasti. Suojattujen asiakkaiden määritelmä tulee olla sama kaikissa jäsenmaissa, vähintään hätätila-tasoisessa kaasun toimitusvarmuuskriisissä. Kriisitasoista ja niiden julistamisesta tulee olla yksiselitteiset ohjeet ja komission on tarkkaan käytettävä harkintavaltaansa, mitkä tilanteet olisivat niin poikkeavia kaasun toimitusvarmuuden kannalta, että solidaarisuus-artikla tulisi käyttöön. Kompensaatiomekanismit kaasun mahdollisesta siirrosta naapurimaahan tulee sopia tarkasti etukäteen. Koska kyse on kuitenkin kriisitilanteessakin kaasun myymisestä, voidaan koko artiklan olemassa oloa kyseenalaistaa katsomalla, että markkina- ja hintamekanismit ratkaisivat kaasunsaannin ongelma-alueelle automaattisesti myös ilman säädöksellistä velvoitetta. Lisäksi on varmistettava, että solidaarisuusartiklan velvoitteet koskisivat vain kaasua, ei korvaavia polttoaineita. Suomi ei ennen Balticconnector-putken rakentumista ole yhteydessä mihinkään toiseen jäsenvaltioon, joten solidaarisuus-velvoite ei näin ollen meitä koskisi. Balticconnector-putken myötä yhteys Viroon syntyy ja solidaarisuus-velvoite Suomen ja Viron välille. Virossa maakaasun käyttö on vähäistä ja se on vain neljännes Suomen kaasun kulutuksesta. Virolla on yhteys Latvian kaasuvarastoihin ja Liettuassa olevaan LNG-terminaaliin. Tiedonvaihto Suomi voi hyväksyä periaatteellisesti tiedonvaihtovelvoitteen laajentamisen. Yritysten kaasun hankintasopimuksista on jo pitänyt informoida toimivaltaista viranomaista ja komissiota. Kuitenkin toimitettavan tiedon suuri määrä ja sen toimittaminen laajana eikä enää aggregoidussa muodossa voi olla merkittävä hallinnollinen taakka sellaisille maille, joilla on avoimet markkinat ja runsaasti toimijoita. 8

9 Energiayhteisö Yhteistyön laajentaminen EU:n kandidaatti- ja naapurimaihin on perusteltua, mutta sellaisen lainsäädännön ulottaminen EU:n ulkopuolisiin maihin, jolla luodaan velvoitteita EUjäsenmaille suhteessa EU:n ulkopuoliseen maahan suhtaudutaan varauksellisesti. Nämä velvoitteet eivät koskisi suoraan Suomea, sillä Suomella ei ole kaasuputkiyhteyttä Energiayhteisön osapuolimaihin. Delegointi Sähkö- ja kaasualalla ei historiallisesti ole komissiolle myönnetty valtaa antaa delegoituja säädöksiä. Tämän tulisi olla ensisijainen tavoite. 9