AURAJOEN KEHITTÄMISOHJELMA

Transkriptio

1 AURAJOEN KEHITTÄMISOHJELMA

2 AURAJOEN KEHITTÄMISOHJELMA AURAJOKISÄÄTIÖ 22 urajoen kehittämisohjelma

3 SISÄLTÖ 2 VISIO KEHITTÄMISOHJELMAN TAVOITTEET AIKAISEMMAT AURAJOKEA KOSKEVAT KEHITTÄMISSUUNNITELMAT JA NIIDEN TOTEUTUMINEN AURAJOEN KEHITTÄMISHANKKEET ALUETTA KOSKEVAT SEUTU- JA YLEISKAAVAT KOHDEALUEEN KUVAUS Aurajoen kulttuurimaisema Aurajoen vesistöalue Aurajokilaakson luonnonympäristö Veden laatu Väestö ja elinkeinorakenne AURAJOEN KEHITTÄMISEN VAHVUUDET, HEIKKOUDET, MAHDOLLISUUDET JA UHAT AURAJOEN KEHITTÄMISOHJELMA Aurajoki ekologisesti terveeksi: tavoitteena vesien hyvä tila Aurajoen kulttuurimaisema kunniaan Monimuotoisesta jokiluonnosta viihtyvyyttä Aurajoesta virkistystä Kulttuuri ja luonto jokimatkailun vetovoimatekijä Yhteinen jokemme: asennemuokkausta ympäristökasvatuksella ja tiedotuksella YHTEYS MUIHIN ALUETTA KOSKEVIIN OHJELMIIN Alueelliset toimintaryhmät Maakunnalliset ja seutukunnalliset kehittämisohjelmat OHJELMAN TOTEUTTAMINEN VIITTAUKSET OHJELMAA TOTEUTTAVAT HANKKEET LIITTEET AURAJOEN KEHITTÄMISOHJELMA JULKAISIJA Aurajokisäätiö KIRJOITTAJA Martti Komulainen & työryhmä KUVAT Juha Kääriä (LK), Martti Komulainen (MK), IlpoHaahtela (IH), Arto Katajamäki (AK), Jyrki Matikainen (JM), Laura Suhonen (LS), Turun maakuntamuseo (TMM) TAITTO Laura Suhonen PAINOPAIKKA Karhukopio, TURKU 22 ISBN

4 ESIPUHE Mitä kaikkea Aurajoki merkitsee? - arvokasta kulttuurimaisemaa, Suomen varhaisten asuttajien maahan kätkettyjä viestejä, kristinuskon maihinnousua, kansallista kulttuuriperintöä. Varsin monille se on kuitenkin arkinen elementti ja merkitsee kasteluvesilähdettä ja tutuksi tullutta sameaa uomaa keskellä tuttua maisemaa. Viime vuosina Aurajoki on alkanut enenevässä määrin merkitä myös kohdetta, jonka äärelle tullaan virkistymään ulkoilun, melonnan ja kalastuksen parissa. Myös jokeen tukeutuva tai Aurajokea jollain tavoin hyväksikäyttävä matkailu on idullaan. Useita kulttuurikohteita on kohennettu ja avattu yleisölle. Aurajoen kehittämistoimintaa käynnisteltiin ylikunnallisella tasolla 198-luvun lopulla. Runsaan vuosikymmenen ajan toteutettu kehittämistoiminta on vähäisillä resursseilla saanut näkyvää aikaan varsinkin tiedotusrintamalla. Tiedotus- ja valistustoiminnalla sekä julkaisuilla on osaltaan tuotu Aurajoen kulttuuri- ja luontoarvoja esiin. Osansa arvostuksen kasvussa on ollut myös joen yleisellä tervehtymisellä, ainakin joillakin mittareilla mitattuna. Kehittämistoiminta on painottunut tiedotusja valistustoiminnan ohella Aurajoen kulttuuri- ja luonnonympäristön perusselvityksiin. Myös kalastuksen ja muun virkistystoiminnan ympärillä on tehty aktiivista kehittämistyötä. Inventoinnit ovat tuoneet tarvittavia lähtötietoja muulle kehittämistoiminnalle. Toisaalta tiedotus ja valistus ovat olleet paikallaan tilanteessa, jossa menneiden vuosikymmenten muistot haisevasta joesta ovat painaneet joen arvostuksen pohjamutiin. Kun Aurajoen kehittämistoiminta on ehättänyt teini-ikään, on tarpeen tehdä tilannekatsaus siihen mitä on saatu aikaan ja mihin suuntaan pitäisi edetä. Näistä tarpeista lähtien Aurajokisäätiö - jokivarren kuntien, Maataloustuottajain Varsinais- Suomen liiton ja Lounais-Suomen Kalastusalueen perustama yleishyödyllinen yhteisö - käynnisti Aurajoen kehittämisohjelman laatimisen alkuvuodesta 21. Prosessi alkoi kuitenkin jo aiemmin, v. 1998, jolloin järjestettiin maakunnan kehittämisrahan turvin Aurajoen kehittämisseminaari Liedossa. Seminaarin jälkimmäisenä päivänä työryhmät työstivät pohjaa kehittämisohjelmalle laatimalla eri aihepiirien swot-analyysejä (vahvuudet-heikkoudet-mahdollisuudet-uhat), kehittämistavoitteita ja toimenpiteitä. Käsillä oleva, laatuaan ensimmäinen Aurajoen kehittämisohjelma on keskeiseltä sisällöltään Aurajoen kestävän kehityksen ohjelma. Aurajoen veden laatu on tärkein Aurajoen tulevaisuutta määrittävä tekijä. Laatu on kohentunut ja asumajätevedet puhdistetaan kunnallisissa puhdistamoissa. Myös maatalouden päästöissä on tapahtunut edistystä. Ympäristötukitoimien vaikutukset näkyvät vain tuskastuttavan hitaasti. Paljon on vielä saavuttamattakin: vain n. 11 % suojavyöhyketarpeesta on toteutunut Aurajoen vesistöalueella. Koska veden laadun kohentuminen urajoen kehittämisohjelma

5 on keskeinen reunaehto Aurajoen kehittämiselle, kulkee veden laadun parantaminen punaisena lankana läpi koko ohjelman. Myös muut kestävän kehityksen ulottuvuudet, sosiaalinen ja kulttuurinen, saavat merkittävän sijan ohjelmassa Aurajoen kulttuuriympäristön hoitoa koskevassa osassa. Varsinainen ohjelman kirjoitustyö, taustamateriaalin keruu ja analysointi sekä taitto toteutettiin Varsinais-Suomen TE-keskuksen alueellisen maaseutuohjelman (VALMA)-osarahoittamassa projektissa Aurajoen kehittämisohjelma 25. Ohjelmaluonnoksen laati Aurajokisäätiön toiminnanjohtaja Martti Komulainen, joka toimi myös työryhmän sihteerinä. Hankkeen ohjausryhmän muodostivat Liedon kunnanjohtaja Sauli Ahopelto (puheenjohtaja), isännöitsijä Arto Katajamäki Lounais-Suomen Kalastusalueelta, ylitarkastaja Soilikki Franssila Lounais-Suomen ympäristökeskuksesta, intendentti Maarit Talamo-Kemiläinen Turun maakuntamuseosta ja Ville Reunanen Maataloustuottajain Varsinais-Suomen liitosta. Hankkeen valvojana toimi Tuula Suvanto Varsinais-Suomen TE-keskuksesta. Myöhemmin työryhmää täydennettiin siten, että uusiksi jäseniksi valittiin asiamies Juha Kääriä Aurajokisäätiöstä, ylitarkastaja Pirkko Valpasvuo-Jaatinen Lounais-Suomen ympäristökeskuksesta sekä Markku Roto Varsinais-Suomen liitosta. Satu Ojala Turun Ammattikorkeakoulun kestävän kehityksen opintolinjalta avusti tausta-aineiston keräämisessä. Aurajoki on ajan virta. Eri aikojen ihmiset ovat jättäneet ja jättävät merkkejä maisemaan ja jokeen. Osa ihmisen toimista rikastuttaa jokea ja maisemaa. Kulttuurimaisema on alati muuttuva kokonaisuus, mutta muutos pitää olla hallittua ja ennen muuta yhdessä mietittyä. Ulkoa ja ylhäältä päin annettujen ja saneltujen kehittämisstrategioiden ja toimintaohjelmien aika on ohi. Ilman laajapohjaista jokivarren asukkaiden mukanaoloa Aurajokea koskevassa suunnittelussa ja kehittämistoiminnassa, käsillä olevalla ohjelmalla ei ole kestävää pohjaa. Asukasosallistuminen onkin keskeinen haaste. Työryhmä toivoo, että ohjelma toimisi keskustelunavaajana Aurajoen kehittämiselle entistä viihtyisämmäksi asuin- ja elinympäristöksi, missä ihminen ja luonto jatkaisivat vuosituhantista vuoropuheluaan ympäristöä rikastuttavalla tavalla, luoden ympärilleen moni-ilmeistä maisemaa, luonto- ja kulttuurielämyksiä ja virkistystä. Turussa Sauli Ahopelto Soilikki Franssila Maarit Talamo-Kemiläinen Ville Reunanen Arto Katajamäki Martti Komulainen Markku Roto Juha Kääriä Pirkko Valpasvuo-Jaatinen 4

6 2 VISIO JK Aurajoen ekologinen monimuotoisuus ja arvokkaiden luonnon erityispiirteiden säilyminen on turvattu jokiluonnon ennallistamistoiminnalla, suojelukohteilla ja luontoarvot huomioivalla maankäytöllä sekä maa- ja metsätaloudella. Jokeen tuleva ja joen merialueelle kuljettama ravinnekuormitus on ratkaisevasti vähentynyt eikä haitallisia sinileväesiintymiä enää havaita vähävirtaamaisina aikoina. Laajat suojavyöhykealueet ja kosteikot pidättävät tehokkaasti pelloilta tulevia ravinnevalumia. Pelloilla on myös siirrytty yhä enemmän kevennettyihin muokkausmenetelmiin. Asumajätevesien kuormitus on pienentynyt tehokkaaseen puhdistustulokseen ja tehokkaaseen typenpoistoon pystyvien puhdistamoiden sekä haja-asutuksen uusien jätevesiratkaisujen myötä. Hygieenisiä haittoja ei enää esiinny ja jokivesi on yläjuoksullakin hygieenisesti hyvälaatuista. Hyvä veden laatu mahdollistaa joen vilkkaan ja monipuolisen virkistyskäytön. Lisää kalastusalueita on perustettu yläjuoksun luonnonkauniille koskialueille. Joki on paikallisten asukkaiden suosiossa onkipaikkana. Muualta tuleville on tuotettu kalastusmatkailupaketteja, jotka sisältävät välinevuokrauksen, opaspalvelut, majoituksen ja ruokailun. Melonta on myös vilkastunut. Melojia palvelevat useat jokivarren kanoottivuokrauspisteet, koskialueiden ohituspolut laitureineen, levähdys- ja leirintäpaikkoineen sekä oheispalveluineen, joihin kuuluvat majoitus-, ruokailu- ja opaspalvelut. Aurajoen melontareitistä on muodostunut valtakunnallisestikin tunnettu retki- urajoen kehittämisohjelma

7 VISIO melontakohde, jossa melojien tarpeet niin vesiuoman, rantautumispaikkojen kuin oheispalvelujenkin suhteen on laajasti huomioitu. Aurajoki lähiympäristöineen on suosittu ulkoilukohde jokivarren asukkaiden keskuudessa. Ulkoilijoille on rakennettu rannoille luontopolkuja, levähdyspaikkoja ja näkötorneja, joista avautuu kauniita näkymiä jokilaaksoon. Erityisesti koskipaikat ovat suosiossa. Koskialueille tullaan viihtymään mm. kalastuksen merkeissä. Aurajoen kulttuuriympäristöä hoidetaan vanhoja rakennuksia kunnostamalla. Vanhaa joen hyötykäyttöä esitellään museoiduissa myllyrakennuksissa. Siellä täällä on säilytetty aktiivisella hoitotyöllä laidunnuksen muovaamia perinneympäristöjä, kuten laidunniittyjä ja puustoisia hakamaita muistoina vanhasta maanviljelyperinteestä. Muuallakin ketokasvillisuutta on suojeltu hoitamalla pientareita sekä peltojen ja metsien reunoja. Puuryhmät, yksittäiset maisemapuut ja pensaikot tuovat vaihtelua peltomaisemaan. Jokivarteen on myös perustettu puustoisia saarekkeita suojavyöhykkeiksi ja maiseman elävöittäjiksi. Laajat suojavyöhykkeet ja kosteikot laskuojien suualueilla elävöittävät maisemaa ja ovat monien eliölajien viihtymisen kannalta tärkeitä saarekkeita peltomaisemassa. Aktiivinen viljely ylläpitää kulttuurimaisemaa ja luo siihen elävän leiman. Jokeen liittyviä perinteitä on taltioitu haastattelemalla myllyaikoina eläneitä ihmisiä. Perinnetietoon pohjaavat julkaisut ja tapahtumat ylläpitävät perinteitä ja vahvistavat kotiseutuhenkeä. Aurajoki luontokohteineen, koskialueineen ja virkistysmahdollisuuksineen on vakiinnuttanut asemansa jokivarren koulujen opetuskohteena. Joen äärelle tullaan retkeilemään ja tekemään projektitöitä eri oppiaineiden parissa. 6

8 3 KEHITTÄMISOHJELMAN TAVOITTEET MK Koko EU:n tasolla on korostettu useissa yhteyksissä alueellisuutta ja paikallisuutta. Myös valtakunnallisella tasolla paikallisuus korostuu monissa kehittämisohjelmissa. Aurajoen kehittämisohjelma lähtee näistä, paikallisuutta, lähiluontoa, lähivirkistystä, kotiseutuarvoja korostavista painotuksista. Kehittämisohjelman tavoitteena on luoda suuntaviivoja Aurajoen vesistöalueen kehittämiselle siellä asuvien ihmisten asuin- ja elinympäristönä ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävällä tavalla. Aurajoen kehittämisohjelman lähtökohtana on Aurajoen luonnon- ja kulttuuriympäristön hoitaminen ja kehittäminen kestävän kehityksen periaatteita noudattaen. Ohjelman keskeinen sisältö ja tavoite on edistää kestävän kehityksen toteutumista Aurajoen vesistöalueella. Keskeinen tavoite on Aurajoen ja koko vesistöalueen hyvä ekologinen tila, joka luo toimintaedellytykset muulle kehittämistoiminnalle ja heijastuu myös Turun edustan merialueen tilaan. Ekologinen kestävyys tarkoittaa Aurajoen hyvää ekologista tilaa, jossa Aurajokeen tuleva ja joen merialueelle kuljettama kuormitus on mahdollisimman vähäistä. Hyvä ekologinen tila luo edellytykset vesistön eliöyhteisöjen hyvinvoinnille ilman minkään luontaisesti jokeen kuuluvan eliöryhmän, kuten sinilevien haitallisen runsasta esiintymistä. Ekologinen kestävyys tarkoittaa myös, että jokeen luontaisesti kuuluvien eliölajien lisääntymiselle ei ole esteitä, esim. patoja, jotka haittaavat lohikalojen kutuvaellusta lisääntymisalueilleen. Jokea ympäröivillä maa-alueilla luonnontalouden kestävyys tarkoittaa monipuolista luonnonympäristöä, harvalukuisten lajien elinympäristöjen turvaamista, luontaisten lehtometsiköiden ja myös ihmisen muok- urajoen kehittämisohjelma

9 KEHITTÄMISOHJELMAN TAVOITTEET kaamien lajirikkaiden ympäristöjen säilymistä. Kestävän kehityksen taloudellinen ulottuvuus tarkoittaa, että Aurajoen vesistöalueella tehtävä toiminta ei vaaranna ihmisten toimeentulomahdollisuuksia nyt ja tulevaisuudessa. Hyvä ekologinen tila voi ruokkia myös taloudellisen kestävyyden toteutumista asuinympäristön viihtyvyyden ja arvon kohentuessa ja esim. matkailuelinkeinon edellytysten parantuessa. Ekologisesti terve Aurajoki ja sen vesistöalue lisäävät alueen viihtyvyyttä ja mahdollisuuksia monipuoliseen virkistystoimintaan toteuttaen sosiaalista kestävyyttä. Osana sosiaalista kestävyyttä kestävän kehityksen kulttuuriulottuvuuden huomioonottaminen vahvistaa paikallisidentiteettiä, juuria. Kulttuurisesti kestävä Aurajoki kantaa historiallisesti rikasta, kerroksista kulttuuriympäristöä, missä eri aikoina eläneiden ihmisten jäljet näkyvät moni-ilmeisenä maisemana ja hyvinhoidettuna rakennusperintönä. 8

10 4 AIKAISEMMAT AURAJOKEA KOSKEVAT KEHITTÄMISSUUNNITELMAT JA NIIDEN TOTEUTUMINENALUE MK Tähänastiset Aurajokea koskevat yleissuunnitelmat ovat painottuneet vesiensuojeluun tai raakavedenottoon. Eräissä ohjelmissa on sivuttu myös virkistyskäyttöä. Sen sijaan kokonaisvaltaista suunnitelmaa, jossa olisi tarkasteltu kaikkia kehittämisen osa-alueita, ei ole aikaisemmin tehty. Sen sijaan erilaisia Aurajoen kulttuuriympäristöä ja luontoarvoja koskevia selvityksiä on tehty ja inventointitilanne on etenkin Aurajoen pääuoman kohdalla varsin hyvä. Turun vesipiirin aloitteesta perustettu Aurajoen vesiensuojelusuunnittelun neuvottelukunta julkaisi v. 198 Ehdotuksen Aurajoen vesiensuojelusuunnitelmaksi (Aurajoen vesiensuojelusuunnittelun neuvottelukunta, 198) Suunnitelma on varsin perusteellinen katsaus Aurajoen veden laatuun ja kuormitustekijöihin. Selvityksessä on lisäksi varsin yksityiskohtaisia suosituksia vesiensuojelutoimenpiteiksi. Monet suosituksista ovat edelleen ajankohtaisia. Ympäristöministeriö asetti v työryhmän, jonka tehtäväksi asetettiin selvittää Aurajoen tilan parantamista sekä Aurajoen soveltuvuutta jatkossakin toimia raakavesilähteenä. Työryhmän laatimassa muistiossa (Ympäristöministeriö, 1987) ehdotetaan lisäveden hankkimista, vesilaitoksen veden käsittelyn tehostamista, vaarallisten aineiden riskikohteiden kartoittamista, kunnallisen vesiensuojelu- ja jätehuoltovalvonnan tehostamista sekä pikaista suojavyöhykkeiden toteuttamista. Maatalouden vesiensuojelun osalta mietinnössä kiinnitetään huomioita suojavyöhykkeiden lisäk- urajoen kehittämisohjelma

11 AIKAISEMMAT AURAJOKEA KOSKEVAT KEHITTÄMISSUUNNITELMAT si mm. lannan varastointiin ja levitysajankohtaan sekä ehdotetaan verotuksellisia tukitoimia vesiensuojelutoimien edistämiseksi. Aurajokityöryhmän mietinnössä ehdotetaan myös palkattavaksi vesiensuojeluneuvoja maatalouskeskukseen. Osin Aurajokityöryhmän esittämien toimien sisältö on mukana v voimaan tulleessa EU:n maatalouden ympäristötukijärjestelmässä. Tukiehdoissa ja myöhemmissä direktiiveissä (nitraattidirektiivi: Kaarikivi-Laine, 1997) on annettu lannan varastointia ja levitystä sekä suojavyöhykkeiden toteuttamista koskevia säädöksiä ja mahdollisuus rahalliseen tukeen. Tukimahdollisuuksista huolimatta suojavyöhykkeiden toteutumisaste on Aurajoen varrella vielä erittäin alhainen (n. 12 % tarpeesta; Lounais-Suomen ympäristökeskuksen laskelmat). Ympäristöministeriön Aurajoki-työryhmän työskentelyn jatkona valmistui v Ympäristöministeriön toimeksiantona Vesi- ja ympäristöhallituksen toimesta Aurajoen vesiensuojelua ja jätehuollon tehostamista koskevat ohjeet (Vesi- ja ympäristöhallitus, 1991). Ohjeisto käsittää maataloutta, metsätaloutta, asutuksen ja teollisuuden jätevesiä sekä kemikaalien varastointia ja kuljetusta koskevia ohjeita. Vuonna 1991 ilmestyi Eija Ketolan laatima Aurajoen kunnostuksen yleissuunnitelma (Ketola, 1991), joka keskittyi lähinnä koskialueiden virkistyskäytön kehittämiseen ja kalataloudellisten kunnostustarpeiden selvittämiseen. Selvitys on samalla koskien perusinventointi, jossa on tarkasteltu mm. patorakenteiden kuntoa ja pohdittu vesiensuojelutoimia. Suunnitelmassa ehdotetaan mm. patojen kunnostusta vesimäärän vaihteluiden tasaamiseksi ja joen virkistyskäyttöarvon kohottamiseksi. Kalastuksen osalta pidetään tarpeellisena vesialueiden omistajaselvityksiä ja kalastuskuntien järjestäytymistä. Suunnitelmassa esitetään myös suojakaistojen perustamista ravinnevalumien pienentämiseksi sekä suojaalueselvityksen tekemistä ongelmakohtien kartoittamiseksi. Yleisen virkistyskäytön ja matkailun osalta suunnitelmassa viitataan ulkoilureitin perustamiseen, jota koskeva aloite voitaisiin tehdä seutukaavaliitolle. Vuonna 1998 valmistunut melontareitti alkaa Pöytyältä. MK Suunnitelmassa ehdotetuista toimenpiteistä Leppäkosken ja Riihikosken patosuunnitelmat valmistuivat vesioikeudellista lupakäsittelyä ja 1

12 patojen toteutusta varten v Padot valmistuivat v. 2. Myös kalastuskuntien järjestäytyminen on toteutunut Oripään kuntaa lukuunottamatta. Aurajoen pääuoman suojavyöhykekeiden yleeissuunnitelmat valmistuivat Lounais-Suomen ympäristökeskuksen toimesta v. 2 (Koivisto ja muut, 2b; Koivisto ja muut, 2c; Koivisto ja muut, 2a) ja suojavyöhykkeiden toteuttaminenkin on lähtenyt käyntiin hyvin EU:n maatalouden erityisympäristötukijärjestelmän kautta vaikkakin toteutumisaste on edelleen hyvin alhainen. toteutettu Pöytyältä alkava Aurajoen melontareitti osana EU:n Leader II -ohjelmaan kuuluvaa Aurajoen melontareitin kehittämishanketta. Melontareitti koskialueiden ohituspolkuineen valmistui v Aurajokea koskevia mainintoja on myös useissa muissa suunnitelmissa ja kehittämisohjelmissa. Vesiensuojelua koskevista suunnitelmista Aurajokea on käsitelty lyhyesti Varsinais-Suomen vesien käyttöä ja hoitoa koskevassa suunnitelmassa (Turun vesi- ja ympäristöpiiri, 199). Suunnitelmassa viitataan ulkoilureitteihin, joista on valmistunut Aurajoen pyöräilyreitti v Aurajokisäätiön, Varsinais-Suomen liiton sekä jokivarsikuntien toimesta. Lisäksi on Lähinnä elinkeinoihin ja maaseudun kehittämiseen kohdentuvia kehittämisohjelmia on käsitelty luvussa 1. urajoen kehittämisohjelma

13 MK 5 AURAJOEN KEHITTÄMISHANKKEET vv Aurajoen luonnon- ja kulttuuriympäristöön, virkistyskäyttöön, jokivarren matkailukohteisiin ja ympäristövalistukseen liittyvää hanketoimintaa on ollut käynnissä runsaat 1 vuotta. Laajempi ylikunnallinen Aurajoki-yhteistyö käynnistyi 198-luvun lopussa, kun jokivarren kunnat, maataloustuottajat ja silloinen vesipiiri perustivat Aurajoen kunnostustyöryhmän. Työryhmän puitteissa valmistui Aurajoen koskialueiden kunnostuksen yleissuunnitelma ja suunnitelmat Leppäkosken, Riihikosken ja Kärpijoenkosken patojen uusimisesta. Työryhmän ydin jatkoi sittemmin toimintaansa v perustetussa Aurajokisäätiössä. Aurajokisäätiö on jatkanut hanketoimintaa ja painottunut etenkin tiedotus- ja valistustyöhön. EU:n myötä rahoitusmahdollisuudet Aurajoen kehittämishankkeidenkin osalta kasvoivat. Tämä näkyy hanketoiminnan selvänä vilkastumisena 199-luvun puolivälissä. Aurajokeen liittyviä kehittämishankkeita vv on eritelty liitetaulukossa 1. Kymmenvuotisjaksolla lukumääräisesti eniten hankkeita on kohdistunut jokivarren matkailukohteiden kehittämiseen. Markkamääräisesti eniten resursseja on käytetty perusinventointeihin, kuten luontoselvityksiin, muinaisjäännösinventointeihin ja rakennetun ympäristön inventointeihin. Myös erilaista tiedotus- ja valistushanketoimintaa on ollut paljon. Taulukon 1 luokka muut käsittää Riihi- ja Leppäkosken patohankkeet, jotka sisältävät sekä virkistyskäyttöön, että vesiensuojeluun liittyviä elementtejä. Myös virkistyskäytön, etenkin kalastuksen kehittämiseen on käytetty varsin tuntuvasti resursseja. Kehittämistoiminnan alkuvaiheessa voimakas panostus perusselvityksiin on perusteltua, 12

14 koska kaikki kehittämistyö edellyttää vankkaa pohjatietoa. Kuten jäljempänä on osoitettu, perustiedoissa on silti vielä aukkoja. Etenkin koko vesistöaluetta ajatellen sivujokien inventointitilanne niin veden laadun seurannan kuin luonto- ja maisemaselvitystenkin osalta on huono. Taulukko 1. Aurajokea koskevat kehittämishankkeet vv Vaikka kaikki Aurajoen kehittämisen osa-alueet kattavaa kehittämisohjelmaa ei ollutkaan laadittu, kehittämistoiminnassa on korostunut inventointitarve sekä tiedotus ja valistus. Näillä toimilla on saatu huomattavasti uutta tietoa Aurajokilaakson kulttuuriympäristön arvosta. Voimakkaalla tiedotustoiminnalla on toisaalta saatu herätettyä asukkaiden mielenkiintoa Aurajokea kohtaan. Samalla varmaan myös asenneilmasto on muuttunut entistä suojelumyönteisempään suuntaan. Merkillepantavaa on, että Aurajoen suurien teemojen, kuten maisemanhoidon ja vesiensuojelun ympärillä on ollut erittäin vähän hanketoimintaa. Jatkossa hanketoimintaa tulee painottaa tähän suuntaan. Yleisestikin hanketoimintaa leimaa hajanaisuus. Tämä johtuu tietenkin lähinnä siitä, ettei kokonaisohjelmaa Aurajoen kehittämisestä ole laadittu. Kokonaisuutena rahallinen panostus Aurajoen kehittämiseen on ollut melko vaatimattomalla tasolla. Resursseihin nähden kuitenkin on saatu varsin paljon näkyvää aikaiseksi. Maisemanhoitoon ja vesiensuojeluun panostaminen jatkossa edellyttää myös entistä suurempia hankekokonaisuuksia ja rahoituksen volyymin kasvamista. Suuria ympäristöhankkeita ajatellen varteenotettava rahoitusmuoto on EU:n Life -ohjelma, jolloin usein kynnyskysymykseksi saattaa nousta tarvittavan omarahoituksen löytyminen. urajoen kehittämisohjelma

15 JK 6 ALUETTA KOSKEVAT SEUTU- JA YLEISKAAVAT Aurajokilaakson maisemaa koskevia maankäytön suosituksia sisältyy sekä Varsinais- Suomen seutukaavaan että jokivarren kuntien taajamien osayleiskaavoihin ja yleiskaavoihin. Useimmissa näistä on nostettu Aurajokilaakson kulttuurimaiseman suojelu keskeiseksi tavoitteeksi. Yleiskaavojen tarkoituksena on ohjata tarkempaa kaavoitustyötä. Varsinais-Suomen seutukaavojen yhdistelmässä vuodelta 1993 (Varsinais-Suomen liitto, 1993) Aurajokilaakso ja osa merkittävimmistä Aurajoen sivu-uomista on merkitty maisemallisesti ja vesiensuojelullisesti merkittävänä kokonaisuutena, jossa kaavamääräysten mukaisesti saa rakentaa vain maisemallisia arvoja ja veden laatua heikentämättä. Alueella ei saa suunnitella toimintoja, jotka vaarantavat Aurajoen vesiensuojelutavoitteiden toteutumista. Kaavassa on pyritty maankäyttöä koskevilla merkinnöillä säilyttämään laajat peltoalueet rakentamattomina ja ohjaamaan rakentamista metsäisiin saarekkeisiin. Seutukaavassa on suojelumerkinnällä varustettu luonnonsuojelullisesti arvokkaita lehtoalueita, muinaismuistokohteita ja kulttuurihistoriallisesti merkittäviä rakennuksia. Seutukaavan suojelukohteet on esitetty liitekartassa. Kaavassa on lisäksi ehdotettu jokivartta seurailevan ulkoilureitin perustamista. Seutukaavan tarkistus ja uuden maankäyttöja rakennuslain mukainen maakuntakaavan laadinta on käynnissä Varsinais-Suomen liitossa. Aurajokivarren kunnista tarkistusvaiheessa oleva, vielä vahvistamaton Turun kaupunkiseudun maakuntakaava (Varsinais- Suomen Liitto, 21) koskettaa Turkua, Kaarinaa ja Lietoa. Maakuntakaava-luonnoksessa Aurajoen ranta-alueet kuuluvat valtakunnallisesti arvokkaaseen maisema-alueeseen. Turun yleiskaavaehdotuksessa (Turun kaupunki, 2) jokilaakson alue Turun keskustan yläpuolella on merkitty virkistysalueek- 14

16 si, jonne kaavamääräyksen mukaisesti saa rakentaa virkistystoiminnan tiloja ja liikenneväyliä. Lisäksi kaavassa alue on varustettu merkinnällä kulttuurihistoriallisesti, kaupunkikuvallisesti, maisemallisesti tai luonnonoloiltaan arvokas alueen osa. Jälkimmäinen kaavamerkintä tarkoittaa, että alueella tapahtuvat muutokset tulee tehdä sen ominaispiirteitä turmelematta. Myös Turun kaupunginvaltuuston v hyväksymässä Turku-strategiassa on nostettu Aurajokivarren luonnon ja kulttuuriarvojen vaaliminen esiin osana Turun kaupungin kehittämistä kansainvälisenä Itämeren kulttuuri- ja kasvukeskuksena. Liedon valmisteilla olevassa yleiskaavassa 22 (Liedon kunta, 21) taajamien ulkopuolella Aurajokilaakso on merkitty maakuntakaavan mukaisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi. Savijokilaakso on merkitty alueellisesti tai paikallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi. Aurajokilaakson kansallismaiseman maisema-arvojen säilyttäminen on muutoinkin nostettu kunnassa keskeiseen asemaan. Kaavaa koskevassa kehityskuvaraportissa (Liedon kunta, 1998) asetetaan tavoitteeksi mm. Liedon johtava rooli Aurajoen kulttuurimaiseman vaalijana. Lisäksi asetetaan tavoitteeksi Aurajoen virkistyskäytön tehostaminen yhteistyössä maanomistajien kanssa. Auran taajamien osayleiskaavassa (Suunnittelukeskus Oy, 1993) on niin ikään pyritty kiinnittämään huomiota Aurajokilaakson kulttuurimaiseman säilymiseen ohjaamalla uudisrakentamista Auran keskustaan ja Kirkonkylään. Muualla pyritään säilyttämään avoin maisematila. Taajamien läheisyydessä jokiranta on osoitettu lähivirkistystoimintaan kuitenkin niin, että ympäristöä varjellaan. Erityisesti koskialueisiin sisältyy virkistyskäyttöpotentiaalia: näihin ehdotetaankin kaavaselostuksessa polkujen toteuttamista. Pöytyän v hyväksytyssä v:een 2 ulottuvan osayleiskaavan tarkistuksessa (Pöytyän kunta, 1991) jokiranta Riihikosken taajaman ulkopuolella on varustettu merkinnällä, jonka mukaisesti alueelle ei saa ilman erityistä syytä rakentaa muita kuin maa- ja metsätaloutta palvelevia rakennuksia ja lisäksi alueella tulee kiinnittää erityistä huomiota Aurajoen kulttuurimaiseman suojeluun ja hoitoon. Oripään keskustan osayleiskaavassa (Suunnittelukeskus Oy, 1995) on Aurajokea ympäröivät peltoaukeat osoitettu kaavassa MT-alueina, joilla maisema pyritään säilyttämään avoimena. Seutukaavan mukaisesti Aurajoen lähivaluma-alueella, joka kattaa valtaosan Oripään taajamasta, ei saa suunnitella toimintoja, jotka vaarantavat Aurajoen vesiensuojelutavoitteiden toteutumista. Kaavassa korostetaan maisemallisesti tärkeän Oripään harjualueen suojelua, seutukaavaa seuraten. Osayleiskaavan liitteenä olevassa viheraluesuunnitelmassa ehdotetaan Aurajoen rannan kehittämistä ketomaiseksi puistoalueeksi, jossa jokiuomaa korostamaan voidaan istuttaa lehtipuustoa. Suunnitelmassa ehdotetaan myös jokivartta seurailevan polun rakentamista. Kokonaisuutena ottaen seutu- ja yleiskaavatasolla on niin Aurajoen maisemansuojelukuin vesiensuojelunäkökohdatkin varsin hyvin huomioitu. Yhteistä kaavoissa on myös ehdotus jokivartta seurailevien polkujen toteuttamisesta. urajoen kehittämisohjelma

17 MK 7 KOHDEALUEEN KUVAUS 7.1 Aurajoen kulttuurimaisema Aurajokilaakson kulttuurimaisema edustaa tyypillistä varsinais-suomalaista vaurasta viljelymaisemaa. Varsinais-Suomen maisemaselvityksessä (Rautamäki, 199) Aurajokilaakso lukeutuu rannikon jokilaakso-selännevyöhykkeeseen, jota hallitsee lounais-koillinen suunnassa etenevä, korkeiden selänteiden reunustama jokimaisema. Maisema on muovautunut pitkäkestoisen asutuksen ja viljelykulttuurin tuloksena: jokilaaksossa on merkkejä ihmistoiminnasta jo n. 6 vuoden takaa. Nykyisen, yhtenäisenä Turusta Oripäähän ulottuvan viljelymaiseman juuret ovat keskiajalla (Lehtonen, 2a). Juuri historiallinen kerroksellisuus tekee Aurajokilaaksosta edustavan esimerkin viljelykulttuurin muovaamasta kulttuurimaisemasta. Aurajokilaakso on vanhan asutuskulttuurinsa sekä avaran ja vakiintuneen, metsäisten selänteiden reunustaman viljelymaisemansa perusteella valittu valtakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi (Ympäristöministeriö, 1992). Lisäksi Aurajokilaakso on valittu yhdeksi Suomen 27:stä kansallismaisemasta, joilla ilmenee maamme eri osien edustavimmat luonnon- ja kulttuuripiirteet sekä tärkeimpien perinteisten elinkeinojen maankäyttötavat ja niiden vaikutus maamme maisemakuvan muotoutumiseen (Putkonen 1993). Kansallismaisemaksi julistamisen tärkeinä kriteereinä Aurajoen osalta ovat olleet esihistoriallinen asutus sekä maiseman symbolimerkitys kristinuskon maihinnousun kannalta tärkeänä alueena. Aurajokilaakson kulttuurimaisema-alue ulottuu Turun Koroisista lähelle Aurajoen alkulähteitä, Pöytyän ja Oripään rajoille. Jokilaakson kulttuurimaiseman ytimen muodostavat 16

18 pellot ja vanhat kylämiljööt rakennuksineen ja puutarhoineen. Valtaosa jokivarren avoimesta alueesta on viljeltyä. Maisemaa reunustavat kauempana pääuomasta sijaitsevat, savimailta esiin työntyvät metsäiset selänteet, joista korkeimmat kohoavat 5 metriä peltomaata korkeammalle tarjoten kauniita näkymiä jokilaaksoon. Maisemaa reunustavat, vain ohuen maakerroksen peittämät kallioiset mäet ovat luonnonympäristöltään köyhiä, mutta maisemallisesti sitäkin tärkeämpiä. Tällaisia paikallisesti tai maakunnallisesti merkittäviä, Aurajokimaisemaa reunustavia kallioalueita ovat mm. Kaarinan Muikunvuori, Liedon Vanhalinna, Auran Puhonvuori sekä Pöytyän Varkaanvuori ja Kärilänmäki. Aurajoen luonne muuttuu selvästi yläjuoksun erämaisiakin piirteitä kantavasta joesta vapaasti keskellä viljelymaisemaa virtaavaksi joeksi. Yläjuoksulla, lähinnä Pöytyällä on säilynyt arvokkaita jokivarsilehtoja, joihin sisältyy merkittäviä luontoarvoja. Turun keskustassa Aurajoella on voimakas rooli koko kaupunkikuvassa. Merkittävä osa Turun historiallisen keskustan arvorakennuksista on sijoittunut joen tuntumaan. Viime vuosina Aurajoen merkitys on muutoinkin kasvanut turkulaisten viihtymispaikkana ja tapahtumien areenana. Aurajoen sivujoet ovat myös maisemallisesti ja luontoarvoiltaan tärkeitä. Sivujokien varsilta tapaa arvokkaita perinnemaisemaalueita ja paikoin vielä laidunkäytössä olevia niittyjä sekä jokivarsilehtoja. Kulttuuriympäristöön kuuluvat kulttuurimaiseman lisäksi muinaisjäännökset ja rakennettu kulttuuriympäristö, rakennusperintö (Ympäristöministeriö, 21a). Aurajokilaakson rakennettua kulttuuriympäristöä edustavat vanhat tiet, rakennukset ja kylämiljööt. Jokilaaksoa seurailee paikoin kaksi ikivanhaa Turun Suurtorilta lähtevää päätietä, Hämeen härkätie ja Varkaantie (Vanha Tampereentie), sekä lukuisia kirkko- ja kyläteitä, jotka ovat syntyneet käsi kädessä uudisasutuksen kanssa. Härkätie muodosti jo esihistoriallisella ajalla tärkeän Turun ja Hämeen välisen yhdystien. Esimerkkejä varsin eheänä säilyneistä perinteisistä ryhmäkylistä ovat mm. nykyisin Turkuun kuuluvat Halinen, Kurala ja Kaarinan kirkon ympäristöön sulautunut Nummen kylä, Kaarinan Ravattula, Liedon Harviainen, Kaskala, Mäkkylä ja Vintala, Auran Laukkaniitty ja Pitkäniitty, Pöytyän Mustanoja ja Mäkiäinen sekä Oripään Oripää, jossa vanha talonpoikainen kylärakenne on säilynyt osana myöhempää keskustaajamaa. Auran Laukkaniityn Jukola ja umpipiha on Lounais-Suomen parhaiten säilyneitä perinteisiä mies- ja karjapihakokonaisuuksia (Ympäristöministeriö, 1992). Aurajokilaakson merkittävimmän ja näkyvimmän rakennetun ympäristön kokonaisuuden muodostavat vauraat talonpoikaistalot, joiden perinteinen rakennuskanta on enimmäkseen 18-luvun jälkipuoliskolta ja 19-luvun alusta. Kartanokulttuuria edustavat Kuuskosken kartano Aurassa, Nautelan kartano Liedossa ja Juvan kartano Pöytyällä. urajoen kehittämisohjelma

19 KOHDEALUEEN KUVAUS Oma lukunsa rakennetussa ympäristössä ovat joen hyötykäytöstä kertovat myllyrakenteet, sahat ja telakkatoiminta. Aikoinaan myllyjen kultakaudella 18-luvulla Aurajoen vesistöalueen miltei kaikissa koskissa on ollut mylly, osa pieniä kotitarvemyllyjä, osa suurempia tuotantolaitoksia. Myllyrakennuksista on jäljellä enää Pöytyän Koskelankosken (rak. 1874), Nautelankosken (rak. 186) ja Vierunkosken myllyrakennukset, joista Nautelankosken mylly toimii edelleen vesivoimalla, suurimman osan ajasta tosin sähköntuotannossa. Halistenkoskella on toiminut Suomen ensimmäinen tunnettu mylly, josta on merkintä asiakirjoissa vuodelta Myöhemmin koskialueella oli muutakin varhaisteollista toimintaa, kuten veran vanutusmylly, kylpylä, luujauhomylly ja saha. Nykyisin Halistenkosken myllyajasta on jäljellä enää vuodelta 1832 peräisin oleva myllyn asuinrakennus, joka toimii nykyisin Aurajoen opastuskeskuksena. Taulukko 2.Valtakunnallisesti arvokkaat rakennetun ympäristön kokonaisuudet Aurajoen pääuoman kunnissa (Museovirasto, 1993). Kunta Kohde Pöytyä Pöytyä Pöytyä Pöytyä Aura Aura Aura Aura Lieto Lieto Lieto Kaarina Turku Taulukko 3. Muinaisjäännökset kunnittain Aurajokilaakson kulttuurimaisema Pöytyän kirkkomiljöö Pihlavan kartano Juvan Perko-Tanelin talonpoikaistalot Aurajokilaakson kulttuurimaisema Auran kirkko ympäristöineen Kuuskosken kartanomiljöö Laukkaniityn Jukolan umpipihakokonaisuus Aurajokilaakson kulttuurimaisema: Liedon kivikirkko, Vanhalinna Loukinaisten kylä Littoisten verkatehdas Aurajokilaakson kulttuurimaisema Mm. Aurajokilaakson kulttuurimaisema,turun linna, Tuomiokirkko, Kakolanmäki, Maarian kirkkomaisema, Port Arthurin alue Raakavettä kunnallista vesilaitosta varten ryhdyttiin ottamaan Aurajoesta v. 1922, jolloin Turun vesilaitos valmistui. Aurajokilaaksossa on huomattava määrä merkkejä myös varhaisemmista asutusvaiheista. Esihistorialliselta ajalta on säilynyt kivi- ja rautakautisia asuinpaikkoja ja hautapaikkoja, uhrikiviä ja pronssikautisia hautaröykkiöitä, jotka kaikki on suojeltu muinaismuistolailla. Kohteita on inventoitu eri aikoina, tuoreimmat laajat inventoinnit ovat vuosilta , jolloin kartoitettiin Kaarinan, Liedon, Pöytyän ja Auran alueet (Lehtonen, 1999b; Lehtonen, 1998; Lehtonen, 1999a). Oripään inventointitilanne on huonompi. Inventointien tuloksia on koottu taulukkoon 3. Vaikka useimmat muinaisjäännökset, uhrikiviä ja hautaröykkiöitä lukuunottamatta, ovat vaikeasti havaittavissa, tieto niiden olemassaolosta luo uusia merkityssisältöjä maisemaan. 18

20 7.2 Aurajoen vesistöalue Aurajoki alkaa Oripäästä ja virtaa Pöytyän, Auran, Liedon, Kaarinan ja Turun halki Saaristomereen. Pääuoman kokonaispituus on n. 7 km. Aurajoen suurimmat sivujoet ovat Savijoki (valuma-alue 113 km 2 ), Järvijoki (19 km 2 ), Jalkalanjoki (13 km 2 ) ja Vähäjoki / Paattistenjoki (92 km 2 ). Aurajoen vesistöalueen kokonaispinta-ala on 885 km 2, josta n. 4 % on peltoa. Vesistöalueella on vain yksi järvi, 1,1 km 2 :n laajuinen Savojärvi. Lisäksi vesistöalueella on kaksi vedenottoa varten padottua allasta Turun Halisissa ja Maariassa Vähäjoen varrella. Halisissa sijaitsee Turun vesilaitoksen vedenottamo, joka käyttää Halisten altaan lisäksi Maarian allasta ja vähävirtaamaisina aikoina myös Paimionjoesta johdettua vettä raakavetenä. heinää ja jonkin verran myös erikoiskasveja. Erityisesti Paattistenjoen varressa on runsaasti myös kasvihuoneviljelyä. Laidunnus on ollut aiemmin yleistä jokeen viettävillä alueilla, mutta on nykyään harvinaista. Metsien osuus vaihtelee kunnissa taajamavaltaisimpien Kaarinan ja Turun kaupunkien vajaasta 4 prosentista Aurajoen yläjuoksun kuntien n. 6 prosenttiin. Aurajoen vesistöalueelle ovat tyypillisiä suuret ja äkilliset, sateita ja lämpötilavaihteluita noudattelevat virtausvaihtelut. Tämä johtuu etenkin virtaamavaihteluita tasaavien järvialtaiden vähyydestä ja peltojen ojituksesta sekä toisaalta suhteellisen tiiviistä savimaista joen ympärillä. Valtaosa vuotuisesta valunnasta ajoittuu syksyn ja kevään tulvakausiin. Viime vuosina myös leudot talvet ovat lisänneet valuntaa. Pääuomassa on kaikkiaan 11 suurempaa koskea sekä useita pienempiä koskia. Koko vesistöalueella on Vesihallituksen koski-inventoinnin mukaan 27 koskea. Putouskorkeutta kertyy koko pääuoman pituudella n. 7 m. Putouskorkeudeltaan suurin koskista on Liedon Nautelankoski (putouskorkeus 16,9 m). Koskien ominaisuuksia on kuvattu tarkemmin Aurajoen kunnostuksen yleissuunnitelmassa vuodelta 1991 (Ketola, 1991). Virtaama Aurajoen pääuoman kuntien alueella viljellyt pellot ja metsät hallitsevat maisemaa ja maankäyttöä. Peltojen osuus kuuden pääuoman kunnan (Oripää, Pöytyä, Aura, Lieto, Kaarina ja Turku) alueella on n. 31 % kokonaispinta-alasta. Jokivarsipelloilla viljellään viljaa, Kuva 1. Aurajoen virtausvaihtelut ohikulkutien mittauspisteessä vuosina urajoen kehittämisohjelma

21 KOHDEALUEEN KUVAUS Taulukko 4. Aurajoen pääuoman kuntien maankäyttö prosentteina. (Suluissa pinta-alat km 2 ). Kuva 2. Aurajoen vesistöalue. 2

22 7.3 Aurajokilaakson luonnonympäristö Kallio- ja maaperä Hienojakoiset irtaimet maalajit peittävät valtaosaa Aurajoen vesistöalueesta. Kallioperä työntyy vain paikoin esiin lähinnä happamista kivilajeista muodostuvina kalliopaljastumina. Aurajoen vesistöalueella kivilajeista yleisimpinä ovat granodioriitit, mikrokliinigraniitit ja dioriitit, joista kvartsi- ja granodioriitit vallitsevat alueen pohjoisosissa. Jokilaakson etelä- ja lounaisosissa tavataan mikrokliinigraniitin ohella myös kiilleliuskeita ja gneissejä. Happamat kivilajit selittävät osaltaan jokilaaksoa reunustavien metsäisten selänteiden karuuden. Kasvimaantieteellisesti Aurajokilaakso kuuluu pääosiltaan eteläboreaaliseen vyöhykkeeseen edustaen suurta boreaalista havumetsäaluetta. Tarkemmin jokilaakso kuuluu eteläboreaalisen alueen nk. vuokkovyöhykkeeseen, jolla sijaitsee eteläisen havumetsäalueen edustavimmat lehdot. Aurajoen alajuoksulla on myös piirteitä keskieurooppalaisten lehtimetsien ja havumetsien vaihettumis- l. hemiboreaaliselta vyöhykkeeltä jalopuumetsiköineen. Jokivarren alkuperäisintä luontotyyppiä edustavia lehtoja on säilynyt lähinnä viljelykäyttöön kelpaamattomilla jyrkillä rinteillä, etenkin jokilaakson pohjoisosissa. Näissäkin näkyy ihmistoiminnan vaikutus, sillä useimmat jokea reunustavat metsiköt ovat olleet aiemmin laidunkäytössä. Taulukko 5. Aurajoen vesistöalueen maalajikoostumus (Lunden, 1974). Aurajoen vesistöalueella maalajeista hallitsee savi. Viljeltyjen peltojen osalta yleisimmät maatalouden käyttämän luokituksen mukaiset maalajit ovat karkea ja hieno hieta (raekooltaan.2-.2 mm olevaa hietaa yli 5 %, savea alle 3 %) sekä liejusavi (savea yli 3 %, muita lajitteita vaihtelevasti; Viljavuuspalvelun kuntakohtaiset analyysitiedot Varsinais- Suomesta vuosilta ). Karkeampien kivennäismaalajien, kuten hiedan osuus kasvaa yläjuoksulle mentäessä Kasvillisuus Kuva 3. Pelto- ja niitty ala Aurajoen pääuoman kunnissa. urajoen kehittämisohjelma

23 KOHDEALUEEN KUVAUS Aurajokivarrelle ovat tyypillisiä kuusivaltaiset lehdot (Komulainen ja muut, 2). Näissä on kapea usein harmaaleppä- tai tuomivaltainen vyöhyke. Aurajoen yläjuoksulla jokilietteen kasaantumisen seurauksena syntyneille hyvin reheville paikoille on kehittynyt harmaaleppä-tuomilehtoja. Maisema-alueen rajoina toimivat metsäiset selänteet, joiden lakiosissa vallitsevat kivilajien happamuudesta johtuen karut metsätyypit. Rinteiden alaosissa tavataan myös lehtoja ja muita rehevämpiä metsätyyppejä. Lehtojen ohella rikkainta Aurajokivarren luontotyyppiä edustavat erilaiset niityt ja muut laidunkulttuurin synnyttämät ja laidunnuksen ylläpitämät perinnebiotoopit eli perinne-elinympäristöt. Laidunkulttuurin ylläpitämiä niittyjä uhkaa nykyään umpeenkasvu ja ketokasvillisuuden korvautuminen ravinteisuudesta hyötyvillä lajeilla. Maatalouden muutoksessa laidunniittyjen määrä on olennaisesti vähentynyt. Aurajoen pääuoman kuntien (Oripää, Pöytyä, Aura, Lieto, Kaarina ja Turku) alueella niittyala on pienentynyt 18-luvun puolivälin n. 3 hehtaarista n. 2 hehtaariin (kuva 3). Turun seudulle tyypilliset kalliokedot ovat Aurajokivarressa vähälukuisia. Aurajokivarren kallioketojen monimuotoisuutta lisää se, että ne poikkeuksetta sijaitsevat vanhoilla asuinpaikoilla. Ihmisen mukana on paikalle saapunut suuri joukko vanhoja lääkekasveja. Hyvä esimerkki vanhan asutuksen piirissä olleesta kalliokedosta on Liedon Vanhalinna, jonka hyvin tutkitulta alueelta on löydetty lähes 3 putkilokasvia (Kauko-Vainio, 1997). Kuva 4. Aurajokilaakson arvokkaat luontokohteet. Aurajoen pääuoman varrella rantavyöhykkeen pinta-ala on yleensä pieni. Joki syvenee heti vesirajasta alkaen nopeasti, eikä rantavyöhykkeen kasveilla ole juurikaan elintilaa. Aivan rantaviivassa on usein kapea viiltosaran muodostama vyöhyke. Monille joille tyypilliset liejurannat ovat Aurajoella harvinaisia. Siellä missä rantavyöhykettä on enemmän lajisto saattaa olla hyvinkin monimuotoista. Näkyvimpiin lajeihin kuuluu kurjenmiekka, joka on hyvin yleinen Aurajoen sivujokien 22

24 varsilla. Vähälukuinen kalmojuuri asuttaa Aurajoen alajuoksun lieterantoja ja muodostaa muutamin paikoin laajojakin kasvustoja. Viljapeltojen ja Aurajoen uoman väliin jäävän kapean rantatörmän kasvillisuus on nykyään varsin niukkalajinen. Laidunnuksen päätyttyä matalakasvuinen ketolajisto on korvautunut reheväkasvuisilla typensuosijalajeilla. Sekä pelloilta, että ilmasta tuleva typpi ja muu ravinnekuormitus on saanut aikaan hyvin rehevän, mutta vähälajisen kasviyhteisön. Näihin menestyviin ns. jokapaikanlajeihin kuuluvat koiranputki, karhunputki, mesiangervo, nokkonen, pelto-ohdake, koiranheinä ja juolavehnä. Aurajoella myös ruokohelpi on hyötynyt lisääntyneestä typen määrästä. Inventointitilanne Aurajoen pääuoman luontoarvojen suhteen on varsin hyvä. Jokilaakson arvokkaita luontokohteita kartoitettiin v (Komulainen ja muut, 2). Selvityksessä luonnonympäristöltään arvokkaita kohteita löydettiin uusien inventointien ja aikaisempien tietojen perusteella yhteensä 16, joissa lehtokasvillisuutta oli 11 kohteessa ja keto-/niittykasvillisuutta 1 kohteessa sekä arvokasta rantaniittyä 2 kohteessa. Arvokohteiden lisäksi selvityksessä on listattu myös edellisiä pienialaisempia, paikallisesti merkittäviä perinneympäristöjä sekä maisemallisesti merkittäviä kallioalueita. Taulukko 6. Harvalukuisten kasvilajien esiintyminen Aurajokilaaksossa. Jokilaakson kasvilajisto koostuu etupäässä tavanomaisista niittyjen, viljely-ympäristön ja lehtojen lajistosta. Joukossa on muutama harvinaisuus ja muuten huomionarvoinen laji. Harvinaisimmat kasvilajit esiintymispaikkoineen on koottu taulukkoon 6. Tuoreen uhanalaisuusarvioinnin mukaisista uhanalaislajeista jokivarressa tavataan ainakin ketunsara ja metsälitukka Pöytyän esiintymispaikoillaan sekä vaarantuneeksi luokiteltu keltamatara siellä täällä pitkin jokivartta kuivilla ketorinteillä. urajoen kehittämisohjelma

25 KOHDEALUEEN KUVAUS Eläimistö Linnustonsa puolesta Aurajokivarsi ei juurikaan poikkea muusta varsinaissuomalaisesta joesta. Valtalajit ovat eri ympäristötyypeissä samoja, eikä edes vesiympäristö paljon linnuston lajimäärää eikä runsautta lisää. Aurajoen halkomien suurten viljelyaukeiden peltolinnusto on varsin niukka. Kiuru, pensastasku ja peltosirkku ovat tavallisia, mutta eivät mitenkään runsaita. Kahlaajista kuovi on lähes kokonaan hävinnyt ja töyhtöhyyppiäkin Taulukko 7. Aurajoessa tavatut kalalajit ja ympyräsuiset. LUONNONVARAISET ISTUTETUT jokivarren pelloilla pesii vain muutamia. Niukka peltopyykanta sinnittelee edelleen Liedon maisemissa, mutta sekin saattaa olla ainakin osaksi peräisin istutuksista. Pensaikkojen lajisto on jokivarressa ja erityisesti sivujokien ja ojien yhtymäkohdissa monilajinen ja runsas. Valtalajiston muodostavat pensaskerttu, punavarpunen ja ruokokerttunen. Satakieli ja luhtakerttunen ovat joinakin vuosina hyvin runsaita. Esim vuonna 1998 Aurajokivarressa lauleskeli vähintään 5 luhtakerttusta vaikka lajia ei varsinaisesti etsittykään. Yölaulajista luhtakerttusen lisäksi tapaa vuosittain ainakin pensassirkkalinnun ja viitakerttusen sekä ruisrääkän. Vakituiset Ahven Hauki Hietatokko Kiiski Kivennuoliainen Kivisimppu Kolmipiikki Kymmenpiikki Kuha Kuore Lahna Made Pasuri Salakka Silakka Sorva Särki Säyne Turpa Törö Vimpa Nahkiainen Pikkunahkiainen Satunnaiset Kivinilkka Miekkasärki Mutu Ruutana Vakituiset Harjus Kirjolohi Merilohi Meritaimen Puronieriä Siika Toutain Satunnaiset Ankerias Harmaanieriä Karppi Suutari Metsien lajisto on tavanomaista, mutta lehtolaikkujen lajimäärä ja linnuston tiheys on paikoitellen melko korkea. Runsaslinnustoisia lehtokohteita ovat mm: Nautelankoski, Hypöistenkoski ja Kuuskoski. Lehtokohteiden arvokkaampaan lajistoon kuuluvat kultarinta, mustapääkerttu, pikkutikka ja peukaloinen. Pienet harmaaleppälehdot ovat linnustonsa puolesta hyvin monilajisia. Vähälukuista liito-oravaa tavataan paikka paikoin alueilla joissa jokivarsilehto on yhteydessä suurempaan metsäalueeseen. Liitoorava on EU:n direktiivilaji, jonka elinympäristöjä ei saa tuhota. Muista nisäkäslajeista joen tuntumassa tavataan säännöllisesti mm. piisamia, saukkoa, minkkiä ja kettua. Vesi- ja rantalinnusto on niukkaa. Vesilinnuista pesii ainakin sinisorsa, tavi, telkkä, tukkasotka ja mahdollisesti isokoskelo. Kahlaajista tavallisin on rantasipi, jonka löytää varmasti ainakin koskipaikoilta. Sivujokien varsilla metsäviklo on varsin tavallinen, mutta on harvinainen pääuoman varrella. 24

26 Petolinnuista mainittakoon sarvipöllö, joka hyvinä myyrävuosina on varsin tavallinen jokivarren saalistelija. Tuoreen uhanalaisuusarvioinnin (Rassi ja muut, 21) mukaisista uhanalaislajeista jokivarressa tavataan ainakin tiltalttia ja pikkutikkaa, jotka kuuluvat vaarantuneeseen luokkaan. 7.4 Veden laatu Aurajoen veden laatu on tärkein yksittäinen joen tulevaisuutta ja kehittämisnäkymiä määrittävä tekijä. Jokiveden laatu vaikuttaa joen ekologiaan, yleiseen arvostukseen, joen virkistyskäyttöön ja laajemmin Turun edustan merialueen tilaan. Aurajoki on kalastoltaan rikas. Joen pääuomassa Halistenkosken alapuolella on tavattu kaikkiaan 36 kalalajia sekä ympyräsuisiin kuuluvat nahkiainen ja pikkunahkiainen (taulukko 7). Lisäksi joessa tavataan jokirapua. Joen pohjaeläinkantoja on selvitetty myös koskialueilla. Lajistoon kuuluu etupäässä tavanomaista lajistoa. Uhanalaisuusarvioinneissa (Rassi ja muut 21) silmälläpidettäviksi luokitelluista lajeista Aurajoella tavataan vimpaa ja nahkiaista. Halistenkosken kalaportaan ansiosta Aurajoessa tavataan nykyisin myös luontaista taimenen ja merilohen lisääntymistä. Tämän lisäksi jokeen istutetaan vuosittain n. 3 meritaimenen ja -lohen poikasta. Taimenistutuksissa käytetään Aurajoen omista emokaloista tuotettua poikaskantaa. Aurajoki virtaa muiden Saaristomereen laskevien jokien tavoin voimaperäisesti viljellyn alueen halki. Joille on tyypillistä saviaineksista johtuva sameus, rehevyys sekä ajoittaiset leväkukinnat ja ongelmat veden hygieenisessä laadussa. Saaristomereen laskevat joet kuormittavat merkittävästi myös merialuetta. Saaristomereen tulevasta fosforikuormituksesta n. 7 % ja typpikuormituksesta n. 45 % tulee jokivesien mukana (Kirkkala, 1998). Turun edustan merialueella Aurajoen tuoman hajakuormituksen osuus on arviolta n. 46 % (Turun edustan merialueen tarkkailututkimus 1999, Vuosiyhteenveto. Lounais- Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy). Taimenten lisääntymisolosuhteiden parantamiseksi on Aurajoessa tehty kalataloudellisia koskikunnostuksia Halisten- ja Nautelankoskessa. Kunnostuksissa on luotu kutusoraikkoja ja kutunousua palvelevia lepopaikkoja. Valmistuttuaan Halistenkosken kalaporras v poisti lohi- muiden nousukalojen suurimman nousuesteen Aurajoella. Myöhemmin Auran Leppäkosken ja Pöytyän Riihikosken patohankkeissa on huomioitu myös kalojen nousutiet. Alajuoksulla suurimman nousuesteen muodostaa nykyisin Nautelankosken pato. Taimenten lisääntymisolosuhteiden parantamiseksi on Aurajoessa tehty kalataloudellisia kunnostuksia mm. Halistenkoskessa. MK urajoen kehittämisohjelma

27 KOHDEALUEEN KUVAUS Aurajoen veden laatua heikentävät maataloudesta ja haja-asutuksesta peräisin oleva hajakuormitus. Aurajokeen johdetaan joen yläjuoksulla myös biologis-kemiallisesti puhdistettuja asumajätevesiä, jotka huonontavat veden laatua vähävirtaamaisina aikoina etenkin jätevesien purkupaikkojen läheisyydessä. Myös haja-asutusalueiden viemäröimättömät jätevedet tuovat oman lisänsä. Jonkin verran kuormitusta tulee myös luontaisesti. Eri kuormituslähteiden osuudesta kokonaiskuormituksen ei ole Aurajoen osalta tarkkaa tutkittua tietoa. Arvioiden mukaan (Jumppanen ja Mattila, 1994) maa- ja metsätaloudesta, karjankasvatuksesta ja haja-asutuksesta peräisin oleva hajakuormitus muodostaa n. 79 % fosforikuormituksesta ja 68 % typpikuormituksesta jätevesikuormituksen ollessa parin prosentin luokkaa. Aurajoen veden laatua tarkkaillaan säännöllisesti useiden tahojen toimesta. Osa tarkkailututkimuksista on osa jokivarren kuntien jätevesipuhdistamoiden toimintaan kuuluvaa velvoitetta. Vedenlaatututkimuksia tekevät myös Lounais-Suomen ympäristökeskus ja Turun vesilaitos. Lounais-Suomen ympäristökeskus tarkkailee myös Paattisten- ja Savijoen veden laatua. Kuva 6. Aurajoen kuormituslähteet. Taulukko 8. Jokivesistön tilaluokitus (Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistys). Aurajoen vesi voidaan nykyisin luokitella veden velvoitetarkkailuja tekevän Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy:n käyttämän luokituksen mukaan lievästi likaantuneeksi tai varsinkin yläjuoksulla ajoittain likaantuneeksi. Laajemmin pintavesien luokittelussa käytetyn vesistöjen laadullisen yleisluokituksen (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja 2, 1988) mukaan Aurajoki muiden varsinaissuomalaisten jokien tavoin asettuu luokkaan välttävä. Laatuluokkaa painavat alas sameus, ravinteiden suuri määrä ja ajoittain huono hygieeninen laatu. Sinänsä jokiveden sameus on savikkoalueiden joille luonteenomaista eikä luokittelu ole tämän suhteen joen tilaa oikein valottava. Hygieeniseltä laadultaan vesi on tavallisesti välttävää, tyydyttävää tai ajoittain alajuoksulla jopa hyvää. Laatu on yleensä heikompi joen yläjuoksulla, johtuen asumajätevesistä ja niiden heikommasta laimenemisesta. Sen sijaan kalojen viihtyvyyden kannalta kriittisen hapen osalta 26

28 jokivesi on tavallisesti hyvää tyydyttäen lohikalojenkin vaatimukset. Ainoastaan vähävirtaamaisina kausina saattaa yläjuoksulla esiintyä hapenvajausta. Toisaalta keskikesällä saattaa etenkin alajuoksulla esiintyä myös hapen ylikylläisyyttä johtuen runsaista levämääristä. Veden laatu ja joen mukanaan kuljettama ravinnekuorma vaihtelevat voimakkaasti vuodenajan ja virtaaman suhteen. Tulva-aikoina keväällä ja syksyllä, 199-luvulla myös talvella, pelloilta huuhtoutuva aines tuo mukanaan suuret määrät ravinteita joko vapaana tai maahiukkasiin sitoutuneena. Pakkastalvina 2-4 % ravinteista huuhtoutuu talven aikana, kun taas leutoina talvina yli 4 % vuotuisesta ravinnevirtaamasta saattaa tulla talvikuukausien aikana. Vähävirtaamaisina kesäkuukausina jätevesien rooli on merkittävä, muodostaen ainakin paikoitellen pääosan jokeen tulevasta ravinnekuormasta. Pöytyälle ja Oripäähän, missä etenkin sikataloutta ja siipikarjaa on alajuoksua huomattavasti enemmän. Kasvihuoneviljelyä on varsinkin Paattistenjoen varrella. Viljelykasveina käytetään kevät- ja syysviljoja ja juurikkaita sekä jonkun verran heinää. Kevätviljojen ja erikoiskasvien takia varsinkin ennen EU:n ympäristötukijärjestelmän voimaantuloa suuri osa pelloista oli syksyllä ja talvella kasvipeitteettömiä. Erikoiskasviviljelyn takia myös käytetyt lannoitemäärät olivat suhteellisen suuria. Peltoviljelyn ja kotieläintalouden aiheuttamaan kuormitukseen vaikuttavat maatalouden tuotantosuunta, tuotannon voimaperäisyys ja käytetyt viljelymenetelmät. Sääoloilla ja erityisesti sateiden määrällä ja ajankohdalla on suuri merkitys. Peltoviljelyn vesistökuormituksen riskit ovat suurimmillaan juuri Aurajoen vesistöalueen tyyppisillä alueilla, joissa peltoprosentti on suuri, peltojen maalaji savea, hiesua tai hietaa. Kuormituksen määrään vai Kuormitustekijät Suurin osa ravinteista ja kiintoaineesta tulee Aurajokeen hajakuormituksena, joka on peräisin maataloudesta ja metsätaloudesta sekä yksittäisten, viemäröinnin ulkopuolella olevien talouksien jätevesistä. Kiintoainesta ja ravinteita huuhtoutuu maa-alueilta jonkin verran myös luontaisestikin, ilman ihmistoiminnan vaikutusta. Hajakuormituksesta pääosa tulee maataloudesta. Aurajokilaakso on voimaperäisesti viljeltyjen peltojen aluetta. Maatiloista alle 3 % on suuntautunut karjatalouteen. Karjatalous on keskittynyt joen yläjuoksulle Auraan, Vesistökuormituksen riskit ovat suurimmillaan alueilla, joissa peltoprosentti on suuri ja peltojen maalaji on savea, hiesua tai hietaa. LS urajoen kehittämisohjelma

29 KOHDEALUEEN KUVAUS kuttavat olennaisesti peltojen kasvukunto, niiden talviaikainen kasvipeitteisyys, muokkausmenetelmät sekä peltojen ravinnetase ja lannoittaminen. Ympäristötukijärjestelmän myötä järjestelmän piirissä olevat tilat ovat sitoutuneet pellon ravinnetilan mukaisiin lannoitemääriin ja 3 % kasvipeitteisyyteen, mikä on pienentänyt ravinteiden huuhtoutumista. Ympäristötukeen sitoutumisaste vaihteli v. 2 Aurajoen vesistöalueen kunnissa Mynämäen 9,8 %:sta Vahdon 98,5 %:iin (Varsinais-Suomen TE-keskus/Maaseutuosasto, Vuositilasto 2). Ympäristötuen erityistukitoimenpiteiden toteuttamista on eritelty taulukkoon 9. Pintaalana mitattuna eniten erityistukitoimenpiteitä, poislukien luomutuotanto, pääuoman kunnista oli tehty Liedossa ja Pöytyällä. Peltoalasta luomutuotannossa oli v. 2 suhteellisesti eniten Aurassa, 16,36 % peltoalasta. Muiden kuntien luomutuotannon osuudet olivat nekin hyvää valtakunnallista keskitasoa. Ravinnehuuhtoutumia vähentävien suojavyöhykkeiden pinta-alat ovat Aurajoella edelleen hyvin alhaiset. Eniten suojavyöhykkeitä on perustettu Liedossa (taulukko 9). Suojavyöhykkeiden tarvekartoitus tehtiin Lounais-Suomen ympäristökeskuksen toimesta Aurajoen vesistöalueella v (Koivisto ja muut, 2a; Koivisto ja muut, 2c; Koivisto ja muut, 2b). Selvityksessä suojavyöhyke katsottiin erittäin tarpeelliseksi jyrkillä tai sortuvilla rantapelloilla ja tarpeelliseksi kaltevilla tai vettyvillä peltoalueilla. Tuoreen arvion mukaan vain n. 11 % em. selvityksen mukaisesta suojavyöhyketarpeesta on toteutunut, kun lasketaan mukaan voimassaolevat ja v. 21 puolletut, uudet suojavyöhykesopimuk- Taulukko 9. Erityistukisopimukset (ha) v. 2. Kosteikot Happ. Sulfaattimaiden kalk. Säätösalaojitus Suojavyöhykkeet Laskeutusaltaat Kalkkisuodatinojat Aura Kaarina Lieto Oripää Pöytyä Turku 3,93 17,6 12,4 4,6 11,4 27,9 64,7 67,7 1,92 5,2 59,2 1,4 62,2 92,5 Luonnon monimuotoisuus 5v. 2v. Maiseman kehittäminen 5v. 2v. Perinnebiotoopit Alkuperäisrotujen, erityistuki Aura Kaarina Lieto Oripää Pöytyä Turku 4,2 5,7 15,7 22,3 11 1, ,5 9,4 1,

30 set (lähde: Lounais-Suomen ympäristökeskus). Koko Saaristomeren valuma-alueella toteutumisaste on n. 17 %. Peltoviljelyn aiheuttama kuormitus ei tuoreen selvityksen mukaan ole pienentynyt 199-luvun aikana (Silvo ja muut, 22). Ravinnekuormituksen on todettu 199-luvun viimeisinä vuosina jopa kasvaneen etenkin varsinaissuomalaisilla jokialueilla, Aura- ja Paimionjoella sekä Savijoella. Kuormituksen kasvu johtuu osin kokonaisvaluman lisääntymisestä, mikä taas johtuu leudoista talvista. Näillä näkymin ei valtakunnallisessa vesiensuojelun tavoiteohjelmassa asetettuja päästöjen alentamistavoitteita saavuteta. Peltoviljelyn lisäksi myös karjatalous kuormittaa vesistöä. Sikoja ja kanoja kasvatetaan Aurajoen vesistöalueella runsaasti, erityisesti joen yläjuoksulla. Joillain yksittäisillä tiloilla muodostuu lantaa niin paljon, että väkilannoitteita ei tarvita ja lantaa muodostuu jopa yli oman tarpeenkin. Huonoista lantaloista tulevat valumat ovat uhka paitsi pintavesille myös kaivoille ja pohjavesille. Lannan levityksestä pelloille talvella on Aurajoen alueella kuitenkin luovuttu EU:n ympäristötukiehtojen mukaisesti. EU:n nitraattidirektiivin voimaantultua tulee karjanlanta ja säiliörehun valmistuksessa syntynyt puristeneste varastoida tiiviissä säiliöissä. Tämä vähentää osaltaan karjatalouden vesistöpäästöjä. Jätevesikuormitus lisää erityisesti alivirtaamatilanteissa Aurajoen typpi- ja fosforipitoisuuksia, huonontaa joen hygieenistä tilaa sekä heikentää happitilannetta. Tällöin verrattaessa jäteveden puhdistamoiden alapuolella sijaitsevia näytteenottopisteitä puhdistamon yläpuolisiin havaintopisteisiin, nähdään ravinnepitoisuuden ja suolistoperäisten bakteerien määrän kasvu. Jätevesien mukana vesistöön tulee ravinteita, bakteereita sekä orgaanista ainetta. Pieneliöt kuluttavat vedessä olevaa happea hajottaessaan orgaanista ainesta, jolloin vesistön happitasapaino voi häiriintyä. Ulosteperäisen kuormituksen vaikutukset ilmenevät selvästi Varsinais-Suomen joissa. Jokien huonoon hygieeniseen tilaan on syynä asutuksen ja karjatalouden keskittyminen jokivarsille. Asutuskeskusten osuus vesien hygieenisenä kuormittajana on pienentynyt jätevedenpuhdistamoiden rakentamisen jälkeen. Puhdistamotoiminnan vaikutus näkyy myös Turun edustan merialueen tilan kohentumisena. Aurajoen yläjuoksulle on vuodesta 1985 lähtien johdettu Jauhijoen kautta Oripään kirkonkylän biologis-kemiallisesti puhdistettuja jätevesiä. Kuormitus on vaihdellut vuosittain, mutta sekä fosfori- että typpikuormitus ovat vähitellen pienentyneet. Aivan viime vuosina puhdistamon toiminnassa on ollut ongelmia, eikä se ole täyttänyt lupaehtojen mukaista puhdistustasoa kaikkien muuttujien suhteen. Aurajokeen johdetaan myös Pöytyän Riihikosken taajaman biologis-kemiallisesti puhdistetut jätevedet. Sekä fosfori- että typpikuormitus on vaihdellut paljon, eikä kuormituksessa ole mitään selvää trendiä (kuva 7). Auran asemanseudun jätevesien fosfori- ja typpikuormitus on ollut 198-luvun lopulta lähtien selvästi aiempaa suurempi. Puhdistamolle tuleva ylikuormitus haittaa ajoittain sen toimintaa. Kunnallisten jäteveden puhdistamoiden lisäksi muita pistekuormittajia Aurajoen vesistöalueella ovat mm. Käyrän työsiirtola Aurassa ja Jukova Oy Liedossa sekä kasvihuonetuotanto Pöytyällä. urajoen kehittämisohjelma

31 KOHDEALUEEN KUVAUS Kaikkien puhdistamoiden toimintaa säädellään vesioikeuden lupaehdoilla. Lupaehdoissa on määritelty puhdistusvaatimukset ovat puhdistustehoina ilmaistuna orgaanisen aineen määrää mittaavan biologisen hapenkulutuksen ja fosforin osalta 9 %. Lisäksi lupaehdoissa määritellään enimmäispitoisuudet. Typen osalta puhdistusvaatimusta ei ole määritelty muutoin kuin ammonium-typen kohdalla eräissä puhdistamoissa. Yleisesti ottaen puhdistamot ovat saavuttaneet lupaehtojen mukaiset puhdistustulokset kohtuullisen hyvin. Ongelmia puhdistamoille on tullut runsasvirtaamaisina jaksoina sade- ja vuotovesistä, jotka ovat aiheuttaneet ohijuoksutuksia ja puhdistamolietteen karkaamista. Aurajoen vesistöalueen kunnissa talouksista valtaosa on viemäriverkoston piirissä (taulukko 1). Viemäriverkostoon kuulumattomissa talouksissa jätevesien käsittely vaihtelee varsinkin vanhoissa kiinteistöissä, joissa osassa on puutteita. On arvioitu, että viemäriverkostoon kuulumaton asukas kuormittaa vesistöä viisinkertaisesti verkoston piirissä asuvaan henkilöön verrattuna (Ympäristöministeriö, 21b). Haja-asutusalueiden jätevesiratkaisuihin on tulossa huomattavia muutoksia uuden, vielä valmisteilla olevan talousvesien käsittelyä haja-asutusalueilla koskevan asetuksen myötä (Ympäristöministeriö, 21b). Luonnosvaiheessa olevan uuden jätevesiasetuksen mukaan haja-asutuksen kuormitusta olisi vähennettävä 9 % orgaanisen aineen osalta, fosforin osalta vähintään 85 % ja typen osalta vähintään 4 % puhdistamattomaan tilanteeseen verrattuna. Asetus tulisi ehdotuksen mukaan voimaan 23 uusissa kiinteistöissä ja kymmenen vuoden siirtymäajan jälkeen v. 213 myös vanhoissa kiinteistöissä. Voimaantullessaan asetus merkitsisi luopumista vanhoista saostussäiliöihin yksinomaan nojaavista puhdistusjärjestelmistä ja siirtymistä tehokkaampiin maasuodatusmenetelmiin. Alueellisesti ja ajallisesti rajoitetumpaa, piikinomaista kuormitusta Aurajokeen on tullut mm. maatilojen öljy- ja lantasäiliöistä sekä säiliöiden pesuvesistä. Kuva 7. Aurajoen jätevesikuormitus vv

32 7.4.2 Veden laadun kehitys Ennen kunnallisten jäteveden puhdistamoiden toimintaa, asumajätevedet sekä karjatalous merkittävästi huononsivat Aurajoen veden laatua. Huono veden laatu oli havaittavissa myös hajuhaittoina. Viimeistenkin pääuoman kuntien puhdistamoiden käynnistettyä toimintansa 198-luvun puolivälissä veden laatu on asteittain kohentunut eikä hajuhaittoja juurikaan enää esiinny. Puhdistamotoiminnan vaikutus näkyy myös Turun edustan merialueen tilan kohentumisena luvulla. Pistekuormituksen vähentymisestä huolimatta sekä Aurajoen, että merialueen tila on edelleen huolestuttava lähinnä hajakuormituksesta johtuen. Yhtenäisin menetelmin kerättyä, useita havaintopisteitä käsittävää tietoa Aurajoen veden laadusta on saatavana 198-luvun puolivälistä alkaen, kun jokivarren puhdistamoiden toimintaan liittyvä velvoitetarkkailu käynnistyi täydessä laajuudessaan. Velvoitetarkkailuja kuntien toimeksiantona tekevän Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy:n lisäksi veden laatua seuraavat Turun vesilaitos Halistenkoskella sijaitsevan vedenottamon lisäksi myös joen yläjuoksulla ja eräissä sivuuomissa sekä Lounais-Suomen ympäristökeskus, joka tekee myös virtaus- ja ravinnevirtaamaseurantaa Aurajoella. 198-luvun puolivälistä alkaneella havaintojaksolla veden laatua mittaavat tärkeimmät muuttujat eli orgaanisen aineen määrää kuvaava biologinen hapenkulutus (BHK), fosforipitoisuus, typpipitoisuus sekä suolistoperäisen bakteerien määrä ovat vaihdelleet huomattavasti lähinnä vuoden sisällä tapahtuvan vaihtelun takia, mutta jonkin verran myös vuosien välillä johtuen mm. vuoden virtaamaoloista. Jos aineistosta pyrkii suodattamaan vuodenaikaisvaihtelun pois, ei jäljelle jäävässä aineistossa voida nähdä mitään selkeää kehitystä. Ravinnepitoisuuksien vaihtelu on Aurajoella jopa kymmenkertaista eri paikkojen ja mittausajankohtien välillä. Kokonaistypen pitoisuus on vaihdellut välillä µg/l ja kokonaisfosforin pitoisuus välillä µg/l. Hygieenistä likaantumista aiheuttavien suolistoperäisten bakteerien määrät ovat keskimäärin suurempia yläjuoksulla. Suurimmat pitoisuudet havaitaan jäteveden puhdistamoiden alapuolella. Yläjuoksulla jokivesi on hygieenisten haittojen vuoksi etenkin kuivina jaksoina luokiteltavissa voimakkaasti likaantuneeksi. Bakteeripitoisuuksissa suurimmat pitoisuudet havaittiin 198-luvun lopussa ja 199-luvun alussa. Tämän jälkeen huippupitoisuudet ovat olleet alempia. Taulukko1. Liittymisaste kunnalliseen viemäriverkostoon Aurajoen vesistöalueen kunnissa v Kunta Aura Kaarina Karinainen Lieto Loimaan kunta Mellilä Mynämäki Nousiainen Oripää Paimio Piikkiö Pöytyä Rusko Tarvasjoki Turku Vahto Yläne Asukkaita Viemäri-verkostoon liittyjät, % urajoen kehittämisohjelma

33 KOHDEALUEEN KUVAUS Ravinnevirtaamat kuvaavat vuotuista joen kuljettamaa ravinnekuormaa. Myös ravinnevirtaamissa on suurta vaihtelua. Fosforivirtaama on vaihdellut vv välillä tonnia vuodessa ja typpivirtaama välillä tonnia vuodessa. Vaihtelu noudattelee osittain vuoden keskivirtaamaa. Aivan viime vuosina on ollut havaittavissa leudoista talvista johtuvaa ravinnevirtaamien kasvua. Osin ainevirtaamien kasvu voi olla näennäistä, tihentyneestä näytteenotosta johtuvaa (Kirkkala, 1998). Aurajoen veden laadussa ei siis 198-luvulta alkaneella havaintojaksolla näyttäisi tapahtuneen mitään suurta muutosta. Tosin trendien tulkintaa hankaloittavat suuret, virtaamaloista johtuvat vaihtelut vuoden sisällä ja vuosien välillä. laadun muuttumiseen vaikuttaa siten eniten maatalouden päästökehitys. EU:n maatalouden ympäristötukijärjestelmä tähtää maataloudesta aiheutuvan vesistökuormituksen pienentämiseen. Tukitoimien vaikutukset ovat kuitenkin hitaita, etenkin alueilla, joilla peltojen ravinnetasot ovat jo lähtötilanteessa korkeita. Tukijärjestelmässä on tältä osin puutteita, sillä se sallii perustason mukaisen lannoituksen myös alueilla, joilla se pellon korkeasta ravinnetilasta johtuen on tarpeetonta (Grönroos ja muut, 1998). Typpikuormituksen vähentämiseen tähtääviä toimia on sisällytetty myös valtioneuvoston päätöksellä toimeenpannussa EU:n nitraattidirektiivissä, joka vuoden 22 alusta lukien edellyttää mm. lannan ja säiliörehun varastoimista tiiviissä säiliöissä sekä suosittaa lannan syyslevityksestä luopumista. Keskivirtaama m3/s Fosfori t/a Typpi t/a Fosfori ja typpi t/a vuosi Kuva 8. Aurajoen fosfori- ja typpivirtaama vv Aurajoen veden laatuun vaikuttaa suurimmaksi osaksi hajakuormitus, lähinnä viljellyiltä peltoalueilta tuleva kuormitus. Veden Virtaama m3/s Muutamilla alueilla Suomessa tehtyjen ympäristötukien vaikuttavuuden seurantatutkimusten (MYTVAS) perusteella lannoitusmäärät ovat pienentyneet ja talviaikainen kasvipeitteisyys lisääntynyt. Myös kevennetyt muokkausmenetelmät ovat yleistyneet (Grönroos ja muut, 1998). Tietoa tukijärjestelmän vesistövaikutuksista on kuitenkin vielä niukalti. Aurajoen vesistöalueella käynnistynyt Savijoen MYTVAS-seuranta tuottaa uutta arvokasta tietoa ympäristötukitoimien vaikutuksista vesistökuormitukseen. Erityisympäristötuen kautta rahoitettavia, vaikutuksiltaan tehokkaampia vesiensuojelutoimia, kuten suojavyöhykkeitä on Aurajoen vesistöalueella toteutettu vielä vähän, vain n. 11 % tarpeesta. Veden laadun kehittyminen parempaan suuntaan edellyttää EU:n erityistukitoimenpiteiden laajaa ja pikaista toteuttamista. 32

34 Tuoreen selvityksen mukaan peltoviljelyn aiheuttama kuormitus ei ole pienentynyt Aurajoella 199-luvun aikana, mikä ainakin osin johtuu kokonaisvaluman lisääntymisestä (Silvo ja muut, 22). Ympäristötuessa mainittujen toimenpiteiden lisäksi myös maanmuokkausmenetelmillä on osoitettu olevan huomattavia vaikutuksia pelloilta vesistöön joutuvien ravinteiden määriin. Kevennetty, auraton muokkaus useissa tapauksissa pienentää ravinteiden huuhtoutumisriskiä. Sekä pelloilla, että peltojen ulkopuolella toteutettavat maatalouden vesiensuojelutoimet ovat tärkeitä hajakuormituksen pienentämisessä. 7.5 Väestö ja elinkeinorakenne Aurajoen pääuoman kuntien alueella elää kaikkiaan henkilöä, joka on jakaantunut kuntien kesken alla olevan taulukon mukaisesti. Taulukko 11. Väestö Aurajoen pääuoman kuntien alueella Kunta Oripää Pöytyä Aura Lieto Kaarina Turku Väestö Aurajoen pääuoman kuntien elinkeinorakenne vaihtelee teollisuus- ja palveluvaltaisista kaupungeista maatalousvaltaisiin yläjuoksun kuntiin. Selvästi maatalousvaltaisimpia ovat Oripää ja Pöytyä. Oripäässä maa- ja metsätaloudenharjoittajia on 26,8 % työväestöstä (Tilastokeskus, vuoden 1999 tilanteen mukaan). Sen sijaan Aurassa maa- ja metsätalouden piirissä on vain 6,3 % ja Liedossa enää 4 % työväestöstä. Maatalous on viljelyvaltaista, alle 3 % tiloista on suuntautunut karjatalouteen. Karjatalous on keskittynyt joen yläjuoksulle Auraan, Pöytyälle ja Oripäähän, missä etenkin sikataloutta ja siipikarjaa on alajuoksua huomattavasti enemmän. Myös maaseutukunnissa teollisuus on huomattava työllistäjä. Lukumääräisesti eniten aktiivimaatiloja on Aurajoen vesistöalueen kunnista Pöytyällä, 33 tilaa (Varsinais-Suomen TE-keskus/Maaseutuosasto, vuositilasto 2). Maatilojen lukumäärä on laskenut koko 199-luvun. Varsinais-Suomessa aktiivitilojen määrä on laskenut vuoden 1995 runsaasta 1 :sta tilasta 85 tilaan. Matkailuun liittyvissä elinkeinoissa, sosiaalipalvelujen ulkopuolisissa palvelutehtävissä sekä majoitus- ja ravitsemusalalle, työskentelee jokivarren kunnissa vain muutamia prosentteja työväestöstä. Useat jokivarren sekä kaupunkien, että kuntien matkailullisesti tärkeistä kohteista sijaitsevat Aurajoen tuntumassa. Tärkeimmät matkailukohteet kävijämäärineen on esitelty luvussa 9.5. urajoen kehittämisohjelma

35 8 AURAJOEN KEHITTÄMISEN VAHVUUDET, HEIKKOUDET, MAHDOLLISUUDET JA UHAT LS Vahvuudet ja mahdollisuudet Aurajoen kehittämistoiminnan vahvuudeksi voidaan tietyin varauksin nimetä hyvä tietovaranto koskien luontoarvoja ja kulttuuriympäristöä. Vesiensuojelua koskevan toiminnan pohjaksi myös veden laadusta on olemassa hyvät aikasarjat aina 197-luvun puolivälistä saakka. Lisäksi Lounais-Suomen ympäristökeskus on laatinut suojavyöhykkeiden yleissuunnitelmat Aurajoen vesistöalueella. Tiedoissa on toki aukkopaikkoja. Inventointien tuottama tieto on välttämätön pohja kehittämistoiminnalle. Aurajoen kulttuurimaisema-arvoja, valtakunnallisestikin noteerattua arvokkaan kulttuurimaiseman statusta on tuotu esiin monissa seutukunnallisissakin kehittämisohjelmissa. Hoidettu kulttuurimaisema luo edellytykset asukkaiden viihtyvyydelle ja mm. matkailun kehittämiselle. Kulttuurimaisemastatus saattaa olla eduksi myös haettaessa rahoitusta kehittämishankkeille. Viime vuosina kehittämishankkeiden rahoitusmahdollisuudet ovat oleellisesti parantuneet. Etenkin paikallislähtöisille kehittämishankkeille on useita rahoituskanavia tarjolla. Uutena mahdollisuutena jokialueen kehittämiseen on kylien aktivoituminen, vaikka Varsinais-Suomen vaurailla viljelyalueilla kylätoiminta on nykyään melko vähäistä ja pitkiä perinteitäkään ei ole. 34

36 Heikkoudet ja uhat Aurajoen veden laatu on keskeisin Aurajoen tulevaisuutta ja kehittämisnäkymiä määrittävä tekijä. Ainoastaan aktiivisella neuvonnalla ja vesiensuojelun täsmätoimilla, kuten suojavyöhykkeillä, kosteikoilla ja tehokkailla hajaasutuksen jätevesiratkaisuilla voidaan saada veden laatu paremmaksi ja silloinkin pitkällä viiveellä. Kulttuuriympäristön säilyminen edellyttää maaseudun säilymistä asuttuna, vanhan rakennuskannan jatkuvaa kunnostamista ja viljelyperinteen jatkumista. Maataloustuotannon tehostuminen ja karjanlaidunnuksen vähentyminen uhkaa vanhoja perinnemaisemia, maaseutuluonnon lajirikkaita helmiä. Perinnemaisemat säilyvät vain työllä, joka on ne muovannut eli laidunnuksella ja niitolla. Tähän ei ole mahdollisuuksia useinkaan ilman yhteiskunnan tukea. Kulttuuriympäristön arvojen huomioiminen jokapäiväisessä maanviljelyssä edellyttää rahallisen tuen lisäksi neuvontaa ja seurantaa. urajoen kehittämisohjelma

37 9 AURAJOEN KEHITTÄMISOHJELMA LS 9.1 Aurajoki ekologisesti terveeksi: tavoitteena vesien hyvä tila Nykytila Veden laatu on merkittävin yksittäinen Aurajoen tulevaisuutta ja kehittämisnäkymiä määräävä tekijä. Joen hyvä ekologinen tila luo edellytyksiä joen muulle kehittämiselle. Tämän lisäksi Aurajoen veden laadun kehittymisellä parempaan suuntaan on suuri vaikutus myös Turun edustan merialueen kuormitukseen ja tilaan. Aurajoen veden laatu voidaan nykyisin luokitella yleisesti käytössä olevan pintavesien veden laatuluokituksen mukaan välttäväksi. Laatuluokka on sama kuin muillakin lounaisen Suomen savikkoalueen joilla. Laatuluokkaa painavat alas etenkin veden sameus, ravinteiden suuri määrä sekä ajoittainen jokiveden huono hygieeninen laatu ja levien suuri määrä. Kuormitus on peräisin lähinnä maaja metsätalouden hajakuormituksesta sekä vähäisessä määrin asumajätevesistä. Jätevesien merkitys korostuu kuivina jaksoina, jolloin ne muodostavat suurimman kuormituslähteen. Jonkin verran kuormitusta tulee jokeen myös luontaisesti. Veden laatu ei ole olennaisesti parantunut 198-luvun puolivälistä alkaneen tiiviimmän vedenlaatuseurannan aikana. Veden laadun seurantatilanne on Aurajoella hyvä. Yhtäjaksoista, useita mittauspisteitä koskevaa tietoa veden laadusta on 198-luvun puolivälistä alkaen, osittain jo 197-luvulta saakka. Turun vesilaitoksella on aineistoa muutamista havaintopisteistä jo huomattavasti varhaisemmilta ajoilta. Pitkäkestoinen seurantatieto on tärkeää, kun vesiensuojelutoimien vaikutuksia arvioidaan. Maatalouden ympäristötuen perusosaan sitoutuneita tiloja on Aurajoen vesistöalueella yli 9 % tiloista. Paikoitellen sitoutumisaste on liki 99 %. Nämä toimet, kuten tilojen ympäristösuunnittelu, lannan talvilevityksestä luopuminen sekä monivuotisen kasvillisuuden 36

38 suojakaistat ja pientareet vähentävät kuormitusta. Lisätoimenpiteenä voidaan lisätä talviaikaista kasvipeitteisyyttä ja käyttää kevennettyä pellon muokkausta. Aurajoen varrella Haagan koekentällä tehtyjen tutkimusten (Puustinen, 1999) mukaan kevennetyt muokkausmenetelmät pienentävät merkittävästi eroosiota ja typpikuormitusta. Sen sijaan liukoisen fosforin huuhtoutuminen saattaa jopa lisääntyä. Myös suorakylvö ilman maanmuokkausta pienentää ravinnevalumia ja vaikuttaa tämän lisäksi maan rakenteeseen myönteisesti. Suorakylvö on omaksuttu vain muutamilla tiloilla eikä tutkimustietoa sen vesistövaikutuksista ole vielä saatavilla. Vaikka satotaso suorakylvössä saattaa jäädä perinteisiin menetelmiin verrattuna, alentuneet muokkauskustannukset kompensoivat sadon menetystä. Ympäristötuen perusosassa ja nitraattidirektiivissä määritellyillä lannan varastoimista koskevilla määräyksillä karjatalouden päästöt myös pienenevät. Sen sijaan erityistukitoimenpiteitä, kuten suojavyöhykkeitä, kosteikkoja ja laskeutusaltaita on toteutettu Aurajoen vesistöalueella vähän. Suojavyöhykkeiden toteutumisaste on n. 11 % tarpeesta Lounais-Suomen ympäristökeskuksen laatimaan tarvekartoituksen mukaan. Luku on alhaisempi kuin Saaristomeren valuma-alueella keskimäärin. Aurajoen vesistöalueen suojavyöhykkeiden yleissuunnitelmat (Koivisto ja muut, 2a; Koivisto ja muut, 2b; Koivisto ja muut, 2c) muodostavat tärkeän pohjan suunnattaessa tulevia vesiensuojelutoimia. Vastikään käynnistyneet tutkimushankkeet Savijoen vesistöalueella tuovat uutta tietoa maatalouden ympäristötukien vesistövaikutuksista. Suomen ympäristökeskuksen MYT- VAS-hankkeessa selvitetään ympäristötukien vaikutuksia viljelykäytäntöihin ja vesistökuormitukseen. Suomen ympäristökeskuksen MICROHARP-tutkimus on osa eurooppalaista tutkimushanketta, jossa testataan laskentamenetelmiä hajakuormituksen ja ravinteiden pidättymisen arvioimiseksi. Tutkimustietoa tarvitaan myös lisää nimenomaan Aurajoen tyyppiselle vesistöalueelle, missä virtausvaihtelut ovat suuria, parhaiten soveltuvista ja kustannustehokkuudeltaan parhaista vesiensuojeluratkaisuista. Pöytyän Kolkkistenpurolle laadittiin v osana Lounais-Suomen ympäristökeskuksen hanketta Pienten virtavesien hydrologinen kunnostus Kolkkistenpuron vesistöalueen kunnostussuunnitelma (Heinonen, 1998), jossa ehdotettiin mm. patoaltaita, kosteikkoja ja muutoksia jokiuoman sijaintiin. Jatkossa on keskeistä pyrkiä yhdistämään vesiensuojelua koskeviin suunnitelmiin myös maisemanhoitoa ja luonnon monimuotoisuutta koskevat tavoitteet. Asumajätevedet kuormittavat Aurajokea merkittävästi etenkin niukkavirtaamaisina aikoina. Kuormitus on vähentynyt ennen puhdistamoita vallinneeseen tilanteeseen nähden. Nykyisin kuormitusta tulee kunnallisten jäteveden puhdistamoiden puhdistetuista jätevesistä ja viemäröinnin ulkopuolisten haja-asutusalueiden jätevesistä. Kunnallisissa puhdistamoissa on joen yläjuoksulla ajoittain toimintaongelmia etenkin tulva-aikoina, jolloin aiheutuu ohijuoksutusta ja puhdistamolietteen karkaamista. Jo pitkään on ollut esillä ajatus yläjuoksun kuntien asumajätevesien johtamisesta siirtoviemäriä pitkin Turkuun. Tuoreessa Auranmaan jätevesiyhteistyön kehittämissuunnitelmassa (Suunnittelukeskus Oy, 21) esitetään Aurajoen osalta jätevesien käsittelyn urajoen kehittämisohjelma

39 AURAJOEN KEHITTÄMISOHJELMA tehostamista useassa vaiheessa. Alkuvaiheessa kaikki puhdistamot saneerataan rakentamalla flotaatioon tai hiekkasuodatukseen perustuvat jälkikäsittely-yksiköt. Toisessa vaiheessa ( ) Auran asemanseudun jätevedet johdetaan rakennettavaa siirtoviemäriä pitkin Turkuun, mutta Oripään ja Pöytyän puhdistamot jatkavat toimintaansa. Haja-asutusalueilla vanhat, miltei yksinomaan saostuskaivoihin pohjaavat jätevesien puhdistusratkaisut toimivat osittain huonosti, koska kaivojen jälkeinen maasuodatus puuttuu ja kaivojen lietteiden tyhjennystä on laiminlyöty. Liedossa ja Turussa on käynnissä Maatalouden ympäristötuen perusosaan sitoutuneita tiloja on Aurajoen vesistöalueella yli 9 % tiloista. JK Varsinais-Suomen Agendan toteuttama AHA-21 -hanke, jossa annetaan neuvontaa ja koulutusta kiinteistökohtaisista jäteveden käsittelymenetelmistä asukkaille ja urakoitsijoille sekä suunnitellaan laitteille huoltojärjestelmää. Valmisteilla oleva asetus haja-asutusalueiden jätevesien käsittelystä tiukentaa huomattavasti jätevesien käsittelyvaatimuksia ja asettaa huoltovelvoitteita. Voimaantullessaan uudet määräykset pienentävät asumajätevesien kuormitusta haja-asutusalueilla. Nykyisin Aurajoki toimii raakavesilähteenä Turun kaupungin vesilaitokselle. Turun Seudun Vesi Oy on toteuttaa tekopohjavesihanketta, jonka tavoitteena on luoda uusi vesihuollon ratkaisu Turun seudulle. Hankkeen mukaisesti toteutettaisiin tekopohjavesilaitos Virttaankankaalle, jossa valmistettaisiin tekopohjavettä suodattamalla harjualueen läpi Kokomäenjoesta johdettu vettä. Toteutuessaan hanke aiheuttaisi rakentamisaikaisia, tosin ilmeisesti kohtuullisen vähäisiä haittoja Aurajokilaaksossa ja etenkin Halistenkoskella, missä siirtoputki johdettaisiin joen ali. Pitkällä aikavälillä veden laatuongelmat kuivina aikoina etenkin Halistenkoskella saattaisivat vähentyä vedenoton lakattua. Yleisesti ottaen asenneilmasto on Aurajoen vesiensuojelulle myönteinen. Useilla yleisölle suunnatuilla tiedotusprojekteilla ja julkaisuilla, tapahtumilla sekä joen asteittaisen tervehtymisen myötä Aurajoen arvostus on kohentunut. Myös viljelijäväestön tietoisuus ympäristöongelmista on kasvanut. Useissa suunnitelmissa (ks. luku 4 ja 1) on tuotu esiin Aurajoen maisemalliset arvot. Laaja projektitoiminta (ks. luku 5) on myös osaltaan muokannut asenteita joen suojelulle myönteisiksi. Suojavyöhykkeiden toteutumisaste on noin 12 % tarpeesta. JK 38

40 9.1.2 Tavoitteet Aurajoen vesiensuojelun yleistavoitteena on parantaa oleellisesti Aurajoen veden laatua ja joen monipuolista käyttökelpoisuutta mm. virkistyskäytössä. Tavoitteena on myös parantaa yleistä vesiensuojeluun liittyvää tietoisuutta ja ohjata valintoja ympäristöystävälliseen suuntaan. Veden laadun parantamiseen pyritään vähentämällä kaikkea Aurajokeen kohdistuvaa kuormitusta sekä vaikuttamalla asenteisiin. Erityisesti pyritään vähentämään tulva-aikaista savisameutta ja ravinnehuippuja sekä vähävirtaamaisen ajan veden hygieeniseen laatuun liittyviä ongelmia. Tavoitteena on pitkällä aikavälillä saavuttaa valmisteilla olevan EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin mukainen vesistön hyvä ekologinen tila. Vesistön tilaa arvioidessa tulee huomioida joen luontaista tilaa oikein valottavalla tavalla, nykyisistä veden laadun luokitteluista poiketen, savikkoalueiden joille luonteenomainen sameus ja myös vesieliöstö. Aurajoen tulee osaltaan vastata myös yleisiin vesiensuojelun tavoitteita koskeviin haasteisiin. Aurajokeakin koskevia yleisiä vesiensuojelutavoitteita sisältyy ympäristöministeriön laatimaan vesiensuojelun tavoitteisiin vuoteen 25 (Suomen ympäristökeskus ja muut, 1998), Lounais-Suomen ympäristökeskuksen ympäristöohjelmaan sekä Saaristomeren tilan parantamisohjelmaan (Lounais- Suomen ympäristökeskus ja muut, 1999). Ympäristöministeriön vesiensuojelun vuoteen 25 ulottuvien vesiensuojelutavoitteiden mukaan vesiensuojelutoimia tulee ensisijaisesti kohdistaa rannikkoalueisiin ja mereen laskevien jokien varsille. Maatalouden osalta tavoitteena on vähentää fosfori- ja typpikuormitusta 5 % vuoteen 25 mennessä vuosien tasosta vähentämällä peltoeroosiota ja ravinteiden käyttöastetta parantamalla sekä lannan varastoimista koskevilla uusilla määräyksillä. Sama vähentämistavoite on kirjattu myös Lounais-Suomen ympäristöohjelmaan. Yhdyskuntien vesistökuormitusta tulee tavoitteiden mukaan vähentää fosforin osalta 35 % ja biologisen hapenkulutuksen osalta 25 %. Haja-asutuksen kuormitusta tulisi vähentää BHK:n osalta 6 % ja fosforin osalta 3 %. Jätevesikuormituksen osalta tavoitteena on merkittävästi pienentää jätevesien aiheuttamia hygieenisiä haittoja ja parantaa näin virkistyskäyttöedellytyksiä Aurajoen yläjuoksulla. Tavoitteena on johtaa yläjuoksun kuntien taajamien jätevedet siirtoviemäriä pitkin Turkuun puhdistettaviksi ja luopua jätevesien johtamisesta Aurajokeen, jossa ne aiheuttavat ongelmia etenkin vähävirtaamaisina aikoina Toimenpiteet Kartoitetaan viljelijöiden ja jokivarren asukkaiden ympäristöasenteita Palkataan erityistukineuvoja keväisin antamaan erityistukiin liittyvää neuvontaa ja apua tukihakemuksiin liittyen Tutkitaan mahdollisuudet perustaa vesiensuojelurahasto tehokkaiden, etenkin maatalouteen liittyvien vesiensuojeluratkaisujen toteuttamiseksi Edistetään kevennettyjen muokkausmenetelmien ja suorakylvön käyttöönottoa maatiloilla urajoen kehittämisohjelma

41 AURAJOEN KEHITTÄMISOHJELMA Pidättäydytään lannoittamasta korkean ravinnetilan omaavia peltoja Edistetään suojavyöhykkeiden toteuttamista pikaisesti suojavyöhykekartoituksessa tarpeellisiksi katsotuille paikoille mm. em. neuvontapalvelun kautta Edistetään kosteikkojen, laskeutusaltaiden säätösalaojituksen ja muiden tehokkaiden, valumavesien viipymään ja ravinteiden pidättymiseen vaikuttavien vesiensuojelutoimien toteuttamista mm. neuvontahankkeen ja kosteikkojen mitoitusta selvittävien hankkeiden kautta Tehostetaan lannan ja jätevesilietteen hyötykäyttöä Käynnistetään esiselvityshanke Aurajoen lumo -hankkeesta, jonka sisältönä muodostaa luonnon monimuotoisuutta ja vesiensuojelua palvelevia puustoisia suojavyöhykkeita Käynnistetään Aurajoen vesistöalueen osa-alueilla toteutettavia hydrologisia kunnostustoimia, kuten patoja, pienten patoaltaiden ketjuja sekä kosteikkoja, joilla pyritään lisäämään veden viipymää ja siten tehostamaan ravinteiden pidättymistä. Lisäksi selvitetään mallinnuksen avulla kustannustehokkaita vesiensuojelumenetelmiä sekä kosteikkojen ja laskeutusaltaiden mitoitukseen ja sijoittamiseen liittyviä kysymyksiä. Huolehditaan rakennettujen patoaltaiden huollosta ja altaan pohjalle saostuvan lietteen keräyksestä Tehostetaan haja-asutusalueiden jätevesien käsittelyä Käynnistetään Agenda 21 -kestävän kehityksen toiminta kunnissa, joissa toimintaa ei vielä ole Tehostetaan jäteveden puhdistamoiden toimintaa ja valvontaa Käynnistetään tarkempi suunnittelu yläjuoksun kuntien jätevesien johtamisesta Turkuun Kartoitetaan veden laadun riskikohteet koko vesistöalueella Vaikka yleisellä tasolla asenteet ovat vesiensuojelulle myönteisiä, tarkempaa tietoa jokivarren asukkaiden ja viljelijäväestön suhtautumisesta eri vesiensuojeluratkaisuihin, joen virkistyskäyttöön, kulttuuriin, luontoon ja joen yleiseen merkitykseen ei ole tehty. Asennemittauksella pyritään kartoittamaan eri ryhmien asenteet ja seuraamaan mahdollisia asennemuutoksia. Maatalouden ympäristötuen perusosaan sitoutuminen on Aurajoen vesistöalueella kuten muuallakin Suomessa korkealla tasolla. Paikoitelleen Varsinais-Suomen peltojen fosforiarvot ovat korkeita. Korkean P-arvon omaavilla pelloilla tulisi pidättyä lannoituksesta kunnes P-luku on alentunut riittävästi. Vesiensuojelullisesti tehokkaita erityistukitoimenpiteitä on toteutettu varsin vähän. Näiden toteutusta voidaan edistää tilakohtaisen neuvonnan kautta tehokkaasti, kuten v. 21 toteutettu jokivarren viljelijöille maksuton neuvontapalvelu osoitti. Hyvän pohjan suojavyöhykkeiden perustamista edistävään työhön muodostaa Lounais-Suomen ympäristökeskuksen laatima suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma Aurajoen vesistöalueella. Lisäksi ryhdytään selvittämään mahdollisuuksia rahoittaa vesiensuojelutoimia rahastotoiminnan kautta, käyttäen hyväksi mm. Pyhäjärven suojelurahaston kokemuksia. Aurajoen Haagan koekentällä suoritetut pitkäkestoiset tutkimukset ovat osoittaneet kevennettyjen pellon muokkausmenetelmien vähentävän merkittävästi peltoeroosiota ja typen huuhtoutumista syyskyntöön tai tavanomaiseen syysviljaviljelyyn nähden. Neuvonnalla ja tutkimustuloksista tiedottamalla 4

42 pyritään herättämään kiinnostusta kevennettyyn muokkaukseen, johon on v. 2 alkaneella uudella tukikaudella saatavissa myös ympäristötukea perustuen lisätoimenpiteenä. Lannan ja jätevesilietteiden hyötykäytön tehostaminen vähentää karjatalouden päästöjä ja vähentää lannoitustarvetta. Nitraattidirektiivin myötä karjatiloilla tulee vuoden 22 alusta lukien huolehtia lannan varastoinnista tiiviissä säiliöissä. Paitsi lantaloista, myös maatilojen öljysäiliöistä on aiheutunut ajoittain päästöjä Aurajokeen. Säiliöiden kuntokartoituksella pyritään ehkäisemään säiliövuodot. Suojavyöhykkeet oikein toteutettuna voivat palvella vesiensuojelun lisäksi maisemanhoitoa ja luonnon monimuotoisuuden turvaamista. Ohjelman puitteissa käynnistetään esiselvityshanke, jossa tutkitaan mahdollisuuksia käynnistää laaja, monivuotinen hanke, jonka sisältönä olisi puustoisten suojavyöhykkeiden suunnittelu ja pilottiluonteinen perustaminen sekä jokiluonnon monimuotoisuuden lisääminen. Hankkeessa muodostettaisiin jokivarteen saarekkeita, joilla olisi maisemaa elävöittävä vaikutus sekä myönteisiä vaikutuksia myös veden laatuun ja luonnon monimuotoisuuteen. Suojavyöhykkeiden puusto ja pensaisto vähentää eroosiota, sitoo ravinteita, jäsentää maisemaa ja parantaa myös joen pohjaeläinten ja kalojen elinoloja. Muutoinkin kaikissa vesiensuojelua koskevissa suunnitelmissa tulee jatkossa ottaa entistä painokkaammin huomioon myös maisemanhoitoon ja luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen liittyvät tavoitteet. Viljelyalueiden valumavesien hallintamallin (VIHTA) mukaan (Äijö ja Tattari, 2) hyvin toimivat kosteikot ovat kustannustehokkuudeltaan laskeutusaltaita ja suojavyöhykkeitä tehokkaampia vesiensuojelukeinoja. Ohjelman puitteissa käynnistetään selvitystyö Aurajoen vesistöalueen hydrologian ja ominaispiirteet parhaiten huomioivien vesiensuojelumenetelmien mitoituksesta ja sijoittamisesta. Erityisesti selvitetään kosteikkojen mitoitukseen ja sijoitukseen liittyviä kysymyksiä käyttäen VIHTA-mallia ja hyödyntäen muiden Suomessa tehtyjen kosteikkojen suunnitteluun liittyvien kokeiluhankkeiden tuloksia. Laskeutusaltaat tai etenkin pienten patoaltaiden ketju voi tehokkaasti pidättää kiintoainesta ja kiintoainekseen sitoutuneita ravinteita. Pienten patoaltaiden ketjuttamisesta on saatu hyviä kokemuksia mm. Pyhäjärven suojeluprojektissa (Mattila ja muut, 21). Patoaltaiden kunnolla on merkitystä joen kiintoainekuormitukseen ja kiintoainekseen sitoutuneiden ravinteiden aiheuttamaan kuormitukseen. Altaat sakkauttavat pohjalle kiintoainesta, joka altaan täyttyessä karkaa jokeen. Patoaltaiden säännöllinen hoito ja kiintoaineksen poisto ovat tärkeitä vesiensuojelutoimia. Asumajätevedet aiheuttavat jokeen kuormitusta, jonka merkitys vuositasolla on vähäinen, mutta joka ajallisesti ja paikallisesti etenkin joen yläjuoksulla aiheuttaa huomattavaa haittaa mm. joen virkistyskäytölle. Jäteveden puhdistamoiden toimintaa tulee tehostaa ja etenkin tulva-aikaisiin toimintahäiriöihin tulee puuttua. Tämän vuoksi tulisi käynnistää yksityiskohtainen suunnittelu yläjuoksun taajamajätevesien johtamisesta siirtoviemäriä pitkin Turkuun. Vähäisessä määrin kuormitusta tulee Aurajokeen myös satunnaispäästöistä. Viime vuo- urajoen kehittämisohjelma

43 AURAJOEN KEHITTÄMISOHJELMA 9.2 Aurajoen kulttuurimaisema kunniaan Nykytila Peltoviljely ja elävä maaseutu ovat jatkossakin kulttuurimaiseman säilymisen elinehto. JK sina päästöjä on tullut mm. öljysäiliöistä, lantaloista ja säiliöiden pesuvesistä. Ohjelman puitteissa tehdään yksityiskohtainen kartoitus riskikohteista ja toimenpide-ehdotukset riskien minimoimiseksi. Agenda 21 -toiminta tähtää kestävän kehityksen huomioimiseen kaikessa yksittäisten asukkaiden ja kuntien toiminnassa. Jokivarren kunnista Agenda-ohjelmaan kuuluvat Turku ja Lieto. Paikallisagendatoiminta pyritään aloittamaan jatkossa myös muissa kunnissa. Ohjelmaa toteuttavat hankkeet Aurajoen lumo -esiselvityshanke Aurajoen kosteikot -hanke Vesiensuojelurahaston perustamista koskeva selvitys Erityistukineuvojan palkkaaminen AHA 21 - haja-asutusalueiden jätevesihanke Savijoen MYTVAS-hanke Savijoen MICROHARP-hanke Ihmisille on tärkeää kotipaikkatunne, identiteetti. Identiteetin yksi perusta on asuinympäristö rakennuksineen. Historiallisesti kerroksinen asuinympäristö, jossa hahmottuu eri aikoina eläneiden ihmisten jäljet on rikas ja paikallisidentiteettiä vahvistava. Aurajoen kulttuuriympäristö ja siihen liittyvät perinteet ovat merkittävä osa kansallista kulttuuriperintöä, jokivarren kuntien identiteetin keskeinen teema, osa viihtyisää asuinympäristöä ja kestävää kehitystä. Aurajoen kulttuuri- ja kansallismaiseman suojelu ja hoito on myös kansallinen velvollisuus. Aurajokilaakson kulttuuriympäristön eri osasista, kulttuurimaisemasta, rakennusperinnöstä ja muinaisjäännöksistä on olemassa melko hyvä tietämys. Keskeisiä inventointeja ovat muinaisjäännösinventoinnit, rakennetun ympäristön inventoinnit sekä maisema-alueen luontokohteiden kartoitus. Muinaisjäännösten osalta Liedon inventointi on vielä kesken. Oripäästä ei ole tuoreita inventointitietoja. Lisäksi v aloitettiin Liedossa ja Pöytyällä kuntatason kulttuuriympäristöohjelmien laatiminen. Hankkeiden tuottamat julkaisut on koottu taulukkoon 12. Inventoinneissa on kartoitettu arvokkaat luontokohteet, harvalukuisten kasvilajien esiintyminen, esihistoriallisen ajan muinaisjäännökset, arvokkaat rakennetun ympäristön kokonaisuudet sekä arvotettu kohteita eri arvoluokkiin (paikallisesti, maakunnallisesti, valtakunnallisesti arvokas). Vastuu kulttuuriperinnöstä ja ympäristöstä kuuluu jo hallitusmuodonkin perusteella kaikille. Valtakunnallisesti on asetettu alueellis- 42

44 uutta ja paikallisuutta korostavia painotuksia kulttuuriympäristön hoidossa. Kunnalliset kulttuuriympäristöohjelmat välittävät paikallisille asukkaille tietoa alueen kulttuuriarvoista ja pyrkivät sitomaan asukkaat osaksi ympäristöään koskevaa suunnittelua. Aurajokilaaksossa kulttuuriympäristöohjelmien laadinta on aloitettu Liedossa ja Pöytyällä. Muissa kunnissa ei ole toistaiseksi vireillä vastaavia suunnitelmia. Myös joitakin paikallisia maisemanhoitosuunnitelmia ja -projekteja on toteutettu. Pöytyän Pöylijoen alueella on toteutettu paikallisvoimin maisemanhoitosuunnitelma ja maisematien kunnostustoimia. Lisäksi Auran kunnassa toteutettiin keskustaajamaan kohdistunut maisemanhoitohanke EU:n Leader II -ohjelman rahoituksella. Taulukko 12. Aurajokilaakson kulttuuriympäristöä koskevat inventoinnit. Aurajokilaaksossa on eräitä valtakunnallisestikin arvokkaita rakennetun ympäristön kokonaisuuksia, joiden säilymiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Ympäristöministeriön ja Museoviraston julkaisemassa selvityksessä (Museovirasto, 1993) mainitut kohteet on lueteltu luvussa 7.1. Lisäksi alueella on runsaasti paikallisesti tai maakunnallisesti arvokkaita rakennetun ympäristön kokonaisuuksia (Lehtonen, 2b; Lehtonen, 1997). Koska vanhaa, ennen vuotta 1921 rakennettua rakennuskantaa on Suomessa jäljellä enää n. 5 % (Ympäristöministeriö, 21), on kaikkien vanhojen rakennusten säilyttämiseen suhtauduttava vakavasti. Yleisesti vanhaa rakennuskantaa uhkaa monin paikoin rapistuminen ja talojen autioituminen. Merkittävä osa rakennettua ympäristöä ovat myös erilaiset maaseudun tuotantomaisemaan liittyvät rakenteet, kuten aidat, portit, vajat ja ladot. Näiden kunnosta huolehtiminen on osa kulttuuriympäristön hoitoa. Taulukko 13. Vuonna 21 puolletut perinnebiotooppi-, luonnon monimuotoisuus- ja maisemanhoitosopimukset hehtaareina Aurajoen pääuoman kunnissa. Aurajoen kulttuurimaiseman keskeinen ydin ovat viljelykäytössä olevat pellot. Peltoviljely, maaseudun yleisistä tuotantoedellytyksistä huolehtiminen ja elävä maaseutu ylipäätään ovat jatkossakin kulttuurimaiseman säilymisen elinehto (Ks. myös Sepänmaa, 1997). urajoen kehittämisohjelma

45 AURAJOEN KEHITTÄMISOHJELMA Monen mielestä kulttuurimaiseman arvokkainta osaa edustavat perinteisen maatalouden ylläpitämät luontotyypit. JK Taulukko 14. Hoidetut muinaisjännökset Aurajoen pääuoman kuntien alueella *. Kunta Lieto Lieto Lieto Lieto Lieto Turku Turku Turku Turku Turku Turku Turku Kohde Kotokallio, pronssikautinen hautaröykkiö Kukkarkoski, kivikautinen asuinpaikka ja kalmisto Merola, rautakautinen kalmisto Ristinpelto, varhaiskristillinen kalmisto Vanhalinna, linnavuori ja rautakautinen kalmisto Halinen, asuinpaikka 1, rautakautinen asuinpaikka ja uhrikallio Komonen, kaksi rautakautista kumpua Koroinen, keskiaikaisen piispanlinnan ja -kirkon perustat Halinen, Kotirinteen kivikautinen asuinpaikka Kuralan Kylämäki, rautakautinen kalmisto Pähkinämäki, rautakautinen hautaröykkiö Virnamäki, rautakautinen kalmistoalue * Turun osalta mainittu vain Aurajoen lähellä sijaitsevat kohteet ympäristötukien avulla. Eniten perinnebiotooppien hoitosopimuksia on tehty Liedossa ja Pöytyällä. Vuoden 2 alussa voimassaolevien erityistukisopimusten määrät on esitetty luvussa Vuoden 21 puolletut perinnebiotooppi-, luonnon monimuotoisuusja maisemanhoitosopimukset hehtaareina on esitetty taulukossa 13. Perinnemaisemia on hoidettu jonkin verran myös talkoovoimin ja erilaisten projektien kautta. Vuonna 2 alkaneessa työllistettyjen voimin toteutetussa niittoprojektissa on hoidettu yhteensä 7 pienialaista niittykohdetta Turussa, Liedossa, Aurassa ja Pöytyällä käsin niittämällä. Puhtaasti maisemallisista lähtökohdista tehtyä Aurajokilaakson maisemaselvitystä ja maisemanhoito-ohjelmaa ei ole toistaiseksi tehty. Varsinais-Suomen maisemaselvityksessä (Rautamäki, 199) todetaan jokilaaksojen ongelmaksi paikoitellen vesiuoman huono erottuminen tasaisella peltotasangolla. Myös Aurajoella vesi-uoman sijaintia osoittava rantavyöhyke on hyvin kapea ja monin paikoin ilman rantapuustoa tai pensaita. Rantapuusto ei saa kuitenkaan sulkea kokonaan maisemaa, kuten on käynyt eräissä jokivarren kohteissa. Paikoitellen Aurajokimaisemaa vaivaavat myös maisemaan sopimattomat yhtenäiset istutuskuusikot. Kulttuurimaiseman monien mielestä arvokkainta osaa edustavat perinteisen maatalouden, lähinnä laidunkulttuurin synnyttämät ja ylläpitämät luontotyypit, perinnemaisemat. Yleisesti ottaen perinnemaisemien tila niin Aurajokilaaksossa kuin koko Suomessa on huono. Entiset laidunniityt ovat umpeutumassa. Yksittäisiä, yleensä suhteellisen pienialaisia kohteita hoidetaan maatalouden erityis- Muinaisjäännökset tuovat kulttuurimaisemaan lisää merkitystä ja sisältöä. Osaa kohteista hoitaa Museoviraston Varsinais-Suomen hoitoyksikkö. Hoitokohteet on lueteltu taulukossa 14. Merkittävä osa Aurajokilaakson kulttuuriperintöä ovat jokeen liittyvät perinteet, tapahtumat, muistot ja mielikuvat. Suullista peri- 44

46 mätietoa liittyy joen hyötykäyttöön, kuten myllyihin, sahoihin, jäännostoon sekä vapaaajan toimintoihin, kuten uimiseen, kalastukseen ja jokijäällä järjestettyihin hevoskilpailuihin. Jokeen liittyvää suullista perimätietoa ja perinteitä ei ole tallennettu kuin satunnaisesti Tavoitteet Tavoitteena on hoidettu kulttuurimaisema, jossa näkyy historiallinen kerroksisuus ja ympäristön monimuotoisuus niin luonnonympäristön kuin rakennetun ympäristönkin osalta. Tavoitteena on säilyttää kulttuurimaiseman olennaiset piirteet, kuten avoimuus. Tähän liittyy maiseman pitkälti luoneen viljelyn säilyminen elinvoimaisena jatkossakin. Kulttuuriympäristön hoitoa pyritään edistämään suunnitemallisella hoitotyöllä ja neuvonnalla, joka kohdistetaan viljelijöihin ja jokivarren muihin asukkaisiin. Kulttuuriympäristön osana vanha rakennuskanta pyritään pitämään kunnossa ja asuttuna. Perinteisen maatalouden synnyttämiä perinnemaisemia pyritään säilyttämään suunnitelmallisella hoito- ja ennallistamistyöllä. Jokiuoman erottumista maisemassa pyritään parantamaan kiinnittämällä huomiota rantavyöhykkeiden kasvillisuuteen. Neuvontaa ja ohjausta pyritään myös kohdistamaan kulttuurimaiseman kannalta tärkeisiin selänteiden metsiköihin, peltojen ja metsien reunavyöhykkeisiin, puuryhmiin ja maisemapuihin Toimenpiteet Laaditaan maisemanhoidon yleissuunnitelma valtakunnallisesti arvokkaalle maisema-alueelle Lisätään kulttuuriympäristöä koskevaa tiedotusta jokivarren asukkaille Tehdään selvitys maisemamuutoksista historiallisen kartta-aineiston pohjalta Laaditaan kuntakohtaiset kulttuuriympäristöohjelmat kuntiin, joista se puuttuu Edistetään kyläkohtaisten kulttuuriympäristösuunnitelmien tekemistä Edistetään asukasosallistumista Aurajoen kulttuurimaisemaa koskevassa suunnittelussa ja hoitotoiminnassa Edistetään perinnemaisemakohteiden hoitoa suunnitelmallisella hoito- ja ennallistamistyöllä Edistetään maisemaa elävöittävien suojavyöhykkeiden ja kosteikkojen perustamista ohjaamalla neuvontaa ja tukipalveluja viljelijöille tukihakemuksiin liittyen Käynnistetään jokiluonnon ennallistamishanke Aurajoen lumo aluksi esiselvityksellä, jossa laaditaan tarkempi hankesuunnitelma ja toteuttavuusselvitys. Ennallistamishankkeessa pyritään palauttamaan jokivarsille lehtosaarekkeita, joilla on vaikutuksia luonnon monimuotoisuuden lisäksi vesiensuojeluun ja maisemaan. Edistetään vanhan rakennuskannan suojelua ja kunnostusta Edistetään vanhojen teiden, kuten Vanhan Tampereentien maisemanhoitoa Muodostetaan Vanhasta Tampereentiestä maisematie opasteineen ja opaskarttoineen Pidättäydytään laajoista hakkuista ja peltojen metsityksistä maisemaalueella, etenkin maisemaa reunustavilla selännealueilla ja lakimetsissä urajoen kehittämisohjelma

47 AURAJOEN KEHITTÄMISOHJELMA Kiinnitetään huomiota maisemaa elävöittävien reunavyöhykkeiden, puuryhmien ja yksittäisten maisemapuiden hoitoon Tehdään aloite Turun Aurajokivarsimaiseman nimeämisestä kansalliseksi kaupunkipuistoksi Lisätään jokivarren asukkaiden tietoisuutta kulttuuriympäristöstä mm. toteuttamalla Aurajoen kulttuurimaisemaa esittelevä kiertonäyttely sekä edistämällä kulttuuriympäristökasvatusta Edistetään asukasosallistumista Aurajoen kulttuurimaiseman hoitoa koskevassa suunnittelussa Aloitetaan joen hyötykäyttöön, kuten myllyihin sekä muuhun joen äärellä tapahtuneeseen toimintaan liittyvän suullisen perimätiedon kerääminen Tehdään aloite luonnonsuojelulain mukaisen maisema-alueen perustamisesta Kulttuurimaisemaa koskevia yleissuunnitelmia tarvitaan kuntien kaavoituksen ja maankäytön pohjaksi. Aurajokilaakson maisemaaluetta sivuavalle Hämeen Härkätielle on laadittu maisemanhoidon suunnitelma. Aurajoen osalta sellainen on laatimatta. Jokilaakson maisemanhoidon yleissuunnitelma olisi eräänlainen jokivarsiyleiskaava, jossa osoitettaisiin eri alueiden ominaispiirteet ja maankäytön ohjeisto. Suunnitelmassa tulee eritellä maiseman rakenteita, maisemallisia solmukohtia ja arvokohteita ja muutoinkin tehdä tarkka maisema-analyysi sekä antaa konkreettisia hoitosuosituksia. Osana maisemanhoitosuunnitelmaa tehdään myös selvitys maisemamuutoksista historiallisen kartta-aineiston pohjalta. Tämän lisäksi kartoitetaan myös muut vesistöalueen paikallisesti arvokkaat maisemakokonaisuudet esim. sivujokien varsilla sekä laaditaan hoito-ohjeet näille. Kulttuurimaiseman vaalimiseen pyritään sitouttamaan laajasti jokivarren asukkaat ja kyläyhteisöt mm. edistämällä kunta- ja kyläkohtaisten kulttuuriympäristöohjelmien laatimista ja toteuttamista. Keskeistä on saada asukkaat mukaan Aurajoen kulttuurimaisemaa koskevaan suunnitteluun. Maaseudun elävänä pysyminen ja aktiiviviljely ovat Aurajoen kulttuurimaiseman keskeinen ydin jatkossakin. Tiedotustoiminnassa tulee korostaa tätä. Kulttuurimaisema kunniaan - eräänä toimenpiteenä aloitetaan joen hyötykäyttöön, mm. myllyihin liittyvän suullisen perimätiedon kerääminen. LS Kulttuurimaiseman ja viljelyluonnon helmiä ovat perinteisen maatalouden, lähinnä laidunkulttuurin ja niiton synnyttämät ja ylläpitämät luontotyypit, perinnebiotoopit. Perinnebiotooppien hoitoon pyritään kannustamaan viljelijöitä palkkaamalla erityistukineuvoja, joka maksutta konsultoi tukiasioissa ja tarvittaessa laatii hoitosuunnitelmia kohteisiin. Neuvontaa annetaan myös muista maisemaan ja luonnon monimuotoisuuteen liittyvistä tuki- 46

48 muodoista, kuten maisemanhoitosopimuksista ja luonnon monimuotoisuus-sopimuksista, joita koskevien hakemusten läpimenoa edesauttaa Aurajoen lukeutuminen valtakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden joukkoon. Neuvonnalla ja tukipalveluilla pyritään kannustamaan viljelijöitä myös maisemaa elävöittävien kosteikkojen ja laskeutusaltaiden perustamiseen. Henkilökohtaisen neuvonnan on havaittu useissa selvityksissä olevan keskeistä erityistukien haun edistämisessä. Jokiuoman erottumista maisemassa pyritään parantamaan kiinnittämällä huomiota rantavyöhykkeen kasvillisuuteen. Rantavyöhykkeen monipuolinen kasvillisuus sekä puu- ja pensasryhmät tuovat elävyyttä viljelymaisemaan, ovat tehokas ravinteiden pidättäjä ja tärkeä muutoin avoimen maisematilan jäsentäjä (ks. myös Rautamäki, 1997). Ohjelman puitteissa käynnistetään esiselvityshanke Aurajoen lumo -projektista, jonka sisältönä on lisätä jokiluonnon monimuotoisuutta luomalla sekapuustoisia ja pensaikkoisia saarekkeita maisemallisesti luonteviin kohteisiin jokivarsille. Saarekkeet toimivat suojavyöhykkeinä, luonnon monimuotoisuutta lisäävinä ja maisemallista elävyyttä tuovina tekijöinä. Maisemaa koskevan yleissuunnittelun yhteydessä tulee kartoittaa maiseman kriittiset pisteet, jotka ovat esim. arvorakennuksia ja maisemaa reunustavia selännemetsiä. Selänteiden lakimetsissä erityisesti laajojen hakkuiden aiheuttamat maisemavauriot ovat näkyviä ja hallitsevia ja sellaisina niistä tulee pidättäytyä. Rakennusperinnön hoitoon on saatavilla hyvin niukasti yhteiskunnan rahoitustukea. Jokilaakson vanhaa rakennuskantaa voitaisiin hoitaa työllistämisvaroin - malli, jota on käytetty mm. perinnemaisemien hoidossa. Myös rahastotyyppisen toiminnan mahdollisuuksia kannattaa selvittää. Turun jokivarsimaiseman nimeäminen uuden maankäyttö- ja rakennuslain mukaiseksi kansalliseksi kaupunkipuistoksi on ollut ideana esillä muutaman vuoden ajan. Päätökset kansallisista kaupunkipuistoista tekee ympäristöministeriö kunnan hakemuksesta tai kunnan ollessa hakemuksen puoltajana. Puiston tulee nimeämiskriteerien mukaan heijastella kansallista tai paikallista historiaa, olla viherrakenteeltaan yhtenäinen ja lisäksi sen tulee olla keskeinen osa kaupunkirakennetta. Ohjelman puitteissa käynnistetään prosessi Turun Aurajokivarsimaiseman nimeämiseksi kansalliseksi kaupunkipuistoksi. Uusi luonnonsuojelulaki mahdollistaa maisema-alueiden perustamisen luonnon- tai kulttuurimaiseman tai historiallisten ominaispiirteiden säilyttämiseksi. Maisema-alueiden perustamisen yhteydessä voidaan antaa maisemanhoitoa koskevia määräyksiä. Valtakunnallisesti arvokkaista maisema-alueista päätöksen tekee ympäristöministeriö ja muista maisema-alueista paikallinen ympäristökeskus maakuntaliiton aloitteesta. Ohjelman puitteissa käynnistetään myös selvitystyö luonnonsuojelulain 32 mukaisten maisema-alueiden perustamisesta. Aurajokeen liittyy paljon jokivarren asukkaiden muistoja ja mielikuvia mm. myllytoiminnasta. Ohjelman puitteissa ryhdytään keräämään tätä jokeen liittyvää suullista perimätietoa osana kulttuuriperinnön vaalimista. urajoen kehittämisohjelma

49 AURAJOEN KEHITTÄMISOHJELMA 9.3 Monimuotoisesta jokiluonnosta viihtyvyyttä Nykytila Monimuotoinen jokiluonto on arvo sinänsä ja toimii myös puskurina ulkoisille muutostekijöille. Lisäksi monimuotoinen luonto luo edellytykset viihtyisälle asuinympäristölle, virkistystoiminnalle ja matkailulle. Muinaisjäännökset tuovat kulttuurimaisemaan lisää merkitystä ja sisältöä. Kuvassa Koroisten aluetta. TMM Työn tuloksia voidaan jalostaa kirjoiksi, näytelmiksi ja tapahtumiksi, jotka ylläpitävät osaltaan juuria sekä edistävät sosiaalista kestävyyttä ja kotiseudun arvostusta. Muinaisjäännökset, joita on Aurajokilaaksossa varsin runsaasti, ovat osa kulttuuriympäristön merkityssisältöä. Tiedotuksella ja kohteiden entistä laajemmalla hoitotyöllä pyritään nostamaan jokivarren asukkaiden tietoisuutta muinaisjäännöksistä, jokilaakson pitkästä asutushistoriasta ja vahvistamaan näin asukkaiden sidettä kotiseutuunsa. Ohjelmaa toteuttavat hankkeet Verkkomuseohanke Aurajoen lumo Muistojen myllyt Aurajokilaakson maisemanhoidon yleissuunnitelma Maisemamuutokset käyttäen venäläistä topografikartta-aineistoa Erityistukineuvojan palkkaaminen Niittoprojekti Vahvasti kulttuurivaikutteisen Aurajokilaakson arvokkaimmat luontotyypit ovat jokivarsilehdot ja perinteisen maanviljelyn muokkaamat perinneympäristöt, kuten hakamaat ja kedot. Jonkin verran jokilaaksossa on myös luontaisesti muodostuneita ketoja paahteisilla kallioilla, kuten Turun Virnamäessä ja Liedon Vanhalinnassa. Arvokkaita luontokohteita on inventoitu viimeksi vv , jolloin toteutettiin koko jokilaakson kattava luontokartoitus (Komulainen ja muut, 2). Kartoituksessa löydettiin lähinnä pääuoman tuntumasta 16 arvokasta luontokohdetta, joista lehtokasvillisuutta oli 11 kohteessa ja ketokasvillisuutta 1 kohteessa sekä arvokasta rantakasvillisuutta 2 kohteessa. Lisäksi eräitä em. selvitykseen kuulumattomia perinneluontokohteita on inventoitu Varsinais-Suomen perinnemaisemainventoinnin yhteydessä (Lehtomaa, 2). Lisäksi Aurajoen alueelta on olemassa muutamia kunta- ja paikkakohtaisia luontoselvityksiä. Parhaiten inventoituja kohteita on Liedon Nautelankoski, josta on kartoitettu kasvillisuuden lisäksi myös linnusto, perhoset ja maakotilolajisto. Aurajoen sivu-uomien luontokartoitustilanne on sen sijaan huonompi. Myös rantaja vesikasvillisuus on Aurajoen osalta huo- 48

50 nosti tunnettu. Viimeisin laajempi selvitys on vuodelta 196 (Tuominen, 196). Arvokkaista luontokohteista jyrkimmillä rinteillä säästyneitä muutamia pienialaisia jokivarsilehtoja uhkaavat lähinnä hakkuut. Perinneympäristöjä uhkaa niin Aurajokilaaksossa kuin muuallakin Suomessa entisten laidunkarjan ja niittokulttuurin avoimena ja lajirikkaana pitämien niittyjen umpeenkasvu ja rehevöityminen. Perinneympäristöjen hoitotoimintaan voi saada EU:n erityisympäristötukea. Arvokkaita pienialaisia luontokohteita voi sisältyä myös Aurajokilaakson maisema-aluetta reunustaviin metsäisiin selänteisiin. Jyrkänteiden alusmetsät ovat uudessa metsälaissa luetelluista arvokkaista elinympäristöistä yksi tyyppi. Metsälain arvokkaiden elinympäristöjen kartoitus on koko Varsinais-Suomessa vielä kesken. Itse selänteiden karut metsät ovat lajistollisesti köyhiä, mutta maisemallisesti sitäkin tärkeämpiä. Selänteillä ei tulisikaan suorittaa laajoja, maisemavaurioita aiheuttavia hakkuita. Aurajoen rantavyöhyke on pääosin kapea ja lajiköyhä. Rikkaampaa lajistoa tapaa lähinnä muutamilla koskialueilla esim. Nautelankoskella ja Auran pappilan koskialueella Jär- Perinnebiotooppeja koskevia hoitosopimuksia oli vuoden 2 tilastojen mukaan tehty vain Liedossa (26 ha) ja Pöytyällä (15,5 ha). Muita, luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittäviä erityistukitoimenpiteitä ovat suojavyöhykkeiden ja kosteikkojen perustaminen, maiseman kehittäminen ja hoito sekä alkuperäisrotujen kasvattaminen. Voimassaolevien erityistukisopimusten määrät on esitelty luvussa 7.4. Uudella, v. 2 alkaneella tukikaudella luonnon monimuotoisuuden hoitoon voi saada tukea myös perustuen lisätoimenpiteenä. Auran pappilan koskialueella Järvijoen varrella on rikas kasvilajisto. JM Luontokohteista suojeltuja on Aurajokilaaksossa vain Nautelankosken alue, jossa suojeluperusteena on ollut jokivarsilehdon luontoarvot sekä niittyalueen hoito. Nautelankosken lisäksi suojelunarvoisia lehtokohteita olisi etenkin joen yläjuoksulla. Virnamäen arvokasta kallioketoa koskevia suojelusuunnitelmia on myös vireillä. Lohikalojen nousuesteistä hankalin on Nautelankosken pato Liedossa. JK urajoen kehittämisohjelma

51 AURAJOEN KEHITTÄMISOHJELMA vijoen varrella. Rantakasvillisuudella ja - puustolla on merkitystä myös pohjaeläimille ja kaloille suojana ja ravinnonlähteenä. Tuoreiden tutkimusten (Haapala, 21) mukaan jokien rantametsiköiden tulisi olla pohjaeläimistön kannalta myös monilajisia, sillä eri puuja pensaslajeilla on erilainen merkitys eri vuodenaikoina. Kasvillisuuden ohella Aurajoen pohjaeläimistö ja kalasto tunnetaan kohtuullisella tarkkuudella. Pohjaeläimistä on muutamilta koskialueilta usean vuoden aineisto, jota tosin ei ole vielä julkaistu. Kalastoa on selvitetty viimeksi laajemmin 199-luvun alussa (Kääriä ja muut, 1992). Tämän jälkeen on tehty satunnaisia koekalastuksia lähes vuosittain. Kalalajisto on varsin monipuolinen. Halistenkosken kalaportaan valmistuttua v lohikalojen luontaiselle lisääntymiselle muodostui edellytykset. Ensimmäiset merkit taimenen ja merilohen luontaisesta lisääntymisestä kalaportaan valmistumisen jälkeen saatiin v Laajemmin poikastuotantoalueita ei ole kuitenkaan kartoitettu. Edelleen nousuesteitä on patoalueilla, joista hankalin on Nautelankoski. Halisten- ja Liedon Nautelankoskella on toteutettu Lounais-Suomen Kalastusalueen toimesta kalataloudellisia koskikunnostuksia, joissa on rakennettu suojapaikkoja ja kutusoraikkoja. Myös nahkiainen nousee myös Halistenkosken alaosaan, mutta sen lisääntymisestä Aurajoessa ei ole tarkkaa tietoa. Nahkiainen on eräs UHEKS-laji. JK Aurajoen kalakantoja hoidetaan suunnitelmallisesti mm. istuttamalla vuosittain taimenen ja lohenpoikasia. Istutuksia tehdään lähinnä Halisten- ja Nautelankoskeen. Pääosa taimenistutuksista on velvoiteistutuksia, jotka kuuluvat Turun jätevesiluvan ehtoihin. Istutuksissa käytetään taimenen osalta 2-vuotiasta, Aurajoen omista emokaloista tuotettua poikaskantaa. Jokialueen kalakantojen käytöstä ja hoidosta julkaistaan tietyn väliajoin erillinen suunnitelma. Viimeisin Lounais-Suomen Kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma ilmestyi v (Walls ja muut,1994). Tietoisuutta Aurajoen luontoarvoista pyritään nostamaan mm. ympäristökasvatustyön avulla. MK Asukkaiden tietoisuus Aurajoen luontoarvoista on varsin vähäistä. Osasyynä tähän on 5

52 se, että kohteisiin tutustumista palvelevia luontopolkuja on ainoastaan Nautelankoskella. Muilta osin luontokohteisiin ei ole opastusta, viitoitusta eikä opaskarttoja Tavoitteet Tavoitteena on turvata harvalukuisten lajien elinympäristöjen ja arvokkaiden luontokohteiden ominaispiirteiden säilyminen sekä lisätä jokilaakson luonnon monimuotoisuutta suunnitelmallisella neuvonta-, ennallistamis- ja hoitotyöllä. Neuvontaa kohdistetaan etenkin viljelijöille maatalouden ympäristötukiin liittyen. Hoito- ja ennallistamistoimia kohdistetaan perinteisen maatalouden synnyttämiin perinneympäristöihin, rantavyöhykkeeseen ja monimuotoisuuden kannalta tärkeisiin pellon ja metsän reunavyöhykkeisiin. Vesiympäristön osalta tavoitteena on pohjaeläimistön ja kalaston elinmahdollisuuksien turvaaminen mm. kiinnittämällä huomiota suojaa ja ravintoa tarjoavaan rantakasvillisuuteen ja puustoon, kalojen nousuesteisiin ja kutualueisiin. Asukkaiden tietoisuutta Aurajoen luontoarvoista pyritään nostamaan tiedotus- ja ympäristökasvatustyön kautta ja luomalla jokivarren kuntiin jokiluonnon esittelykohteita Toimenpiteet Laaditaan Aurajoen alueelle luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma Kannustetaan maanviljelijöitä maatalouden ympäristötuen toimenpiteinä toteuttaviin perinnebiotooppien hoitotoimiin sekä solmimaan luonnon monimuotoisuus -hoitosopimuksia Edistetään yleisiä, maatalousympäristön luonnon monimuotoisuutta kohottavia toimia, kuten torjunta-aineiden käytön vähentämistä, siirtymistä luonnonmukaiseen tuotantoon, lannoitteiden käytön tehostamista, kevennettyä maanmuokkausta ja viljelykasvilajiston monipuolistamista Aloitetaan perinnebiotooppien hoidon seurantaa ja hoidon vaikutusten tutkimusta Edistetään suojavyöhykkeiden toteuttamista siten, että niissä otetaan huomioon myös luonnon monimuotoisuus Edistetään kosteikkojen toteuttamista Edistetään muiden maisemanhoitoon ja luonnon monimuotoisuuteen liittyvien tukimuotojen toteuttamista Käynnistetään jokiluonnon ennallistamishanke Aurajoen lumo aluksi esiselvityksellä, jossa laaditaan tarkempi hankesuunnitelma ja toteuttavuusselvitys. Ennallistamishankkeessa pyritään palauttamaan jokivarsille lehtosaarekkeita, joilla vaikutuksia luonnon monimuotoisuuden lisäksi vesiensuojeluun ja maisemaan. Palkataan maatalouden erityistukineuvoja maaseutuympäristöjen hoitosuunnitelmien laadintaan Edistetään luonnon monimuotoisuuden vaalimisen tulemista osaksi maatilojen normaalia viljelytoimintaa esim. erillisten LUMO-suunnitelmien kautta Edistetään perinnemaisemanhoitoa kartoittamalla viljelijöiden halukkuus laidunmaitten vuokraamiseen tai luovuttamiseen laidunkäyttöön tiloilla, joilla omaa karjaa ei ole. Edistetään muulla tavoin, esim. kyläyhdistysten talkoilla toteutettavia perinneympäristöjen hoitotoimia Kiinnitetään huomiota peltojen ja metsien reunavyöhykkeisiin, ojiin, pientareisiin ja metsäsaarekkeisiin monimuotoisuuden kannalta tärkeinä alueina viljely-ympäristössä urajoen kehittämisohjelma

53 AURAJOEN KEHITTÄMISOHJELMA Järjestetään monimuotoisuutta koskevaa tiedotustoimintaa viljelijöille Kartoitetaan tärkeimpien sivujokien arvokkaat luontokohteet ja huomionarvoisten eliölajien esiintyminen Kartoitetaan liito-oravan esiintymispaikat Jatketaan harvinaisten lajien, kuten ketunsaran, esiintymispaikkojen seurantaa ja hoitoa Laaditaan harvalukuisten lajien esiintymispaikkojen hoitosuunnitelmat Kartoitetaan Aurajoen vesi- ja rantakasvillisuus Kartoitetaan metsälain mukaiset arvokkaat elinympäristöt Laaditaan suunnitelma kalatien toteuttamisesta Nautelankosken padon yhteyteen. Kiinnitetään huomiota rantapuuston säilyttämiseen kalojen ja pohjaeläinten kannalta tärkeänä suojan antajana ja ravinnonlähteenä. Selvitetään uhanalaisten vimman ja nahkiaisen kantojen suuruus ja lisääntymisalueet Vaikutetaan jokiveden laatua parantaviin toimiin Laaditaan julkaisu Aurajoen pohjaeläimistöstä Lisätään jokivarren asukkaiden tietoisuutta Aurajoen luontoarvoista luomalla kuntiin lähiluontokohteita luontopolkuineen Toteutetaan perinnemaisemia ja niiden hoitoa käsittelevä kiertonäyttely Viljelyalueiden luonto on merkittävä osa Suomen luonnon monimuotoisuutta. Uhanalaisista lajeista noin viidesosa on riippuvaisia kulttuuriympäristöistä, etenkin perinteisen maatalouden tuottamista ja ylläpitämistä perinneympäristöistä. Tehostuneen maatalouden vallitessa perinneympäristöjen säilyminen edellyttää erillisiä hoitotoimia, joihin on saatavilla tukirahoitusta. Aurajokilaaksossa perinnemaisemien yleistila on huono. Luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelmalla pyritään hakemaan uusia viljely-ympäristön monimuotoisuuskohteita ympäristötukien piiriin sekä kartoittamaan myös muut monimuotoisuuden kannalta tärkeät alueet jokilaaksossa. Osana hanketta tehdään myös kohteiden hoitosuunnitelmia. Myös tavanomaisilla viljelykäytäntöjen muutoksilla voidaan kohottaa maaseutuluonnon monimuotoisuutta. Tällaisia toimia ovat mm. maaperäeliöstön elinoloja parantavat kevyemmät maanmuokkausmenetelmät, torjuntaaineiden käytön vähentäminen sekä viljelykasvilajiston monipuolistaminen. Useissa selvityksissä myös luonnonmukaisen tuotannon on todettu lisäävän luonnon monimuotoisuutta. Perinnebiotooppien hoitoon pyritään kannustamaan viljelijöitä palkkaamalla erityistukineuvoja, joka maksutta konsultoi tukiasioissa ja tarvittaessa laatii hoitosuunnitelmia kohteisiin. Neuvontaa annetaan myös muista maisemaan ja luonnon monimuotoisuuteen liittyvistä tukimuodoista, kuten maisemanhoitosopimuksista ja luonnon monimuotoisuus-sopimuksista, joita koskevien hakemusten läpimenoa edesauttaa Aurajoen lukeutuminen valtakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden joukkoon. Henkilökohtaisen neuvonnan on havaittu olevan keskeistä erityistukien haun edistämisessä. Myös hoitotyön seurannasta tulee huolehtia ja hoidon vaikutuksia selvittävää tutkimusta tulee lisätä (Heikkilä, 21; Perinnemaisemien hoitotyöryhmä, 2). Tietoa perinnemaisemista ja niiden hoidosta le- 52

54 vitetään toteuttamalla perinnemaisemia käsittelevä kiertonäyttely. Maatalouden ympäristötukineuvonnan tulee olla kokonaisvaltaista niin, että myös lähinnä vesiensuojeluun kohdentuvissa ratkaisuissa, kuten suojavyöhykkeissä otetaan luonnon monimuotoisuus huomioon. Ohjelman puitteissa käynnistetään esiselvityshanke Aurajoen lumo -projektista, jonka sisältönä on ennallistaa jokiluontoa ja lisätä jokiluonnon monimuotoisuutta luomalla sekapuustoisia lehtosaarekkeita jokivarsille. Lehtosaarekkeet toimivat suojavyöhykkeinä, luonnon monimuotoisuutta lisäävinä ja maisemallista elävyyttä tuovina tekijöinä. Kosteikot ovat paitsi vesiensuojelun kannalta tehokkaita lisäämällä veden viipymää ja sitomalla ravinteita, myös maisemaa elävöittävä ja luonnon monimuotoisuutta lisäävä tekijä viljelymaisemassa. Kosteikoilla viihtyvät monet lajit, mm. sorsalinnut ja kahlaajat. Aurajoella kosteikkoja on erityisympäristötukitoimenpiteenä rakennettu hyvin vähän. Viljelijöitä kannustetaan kosteikkojen toteuttamiseen em. neuvontaprojektin kautta palkkaamalla keväisin erityistukineuvoja jokialueelle. Perinneympäristöjen ja reunavyöhykkeiden lisäksi monimuotoisuuden kannalta tärkeitä alueita ovat suojavyöhykkeet, kesantoalueet, ojien pientareet ja pensaikot, joilla viihtyvät mm. monet peltolinnut. Ojanvarsien viljelemättömät vyöhykkeet ovat tärkeitä ekologisia käytäviä monille lajeille. Yleisen tiedotusja valistustyön kautta pyritään saamaan luonnon monimuotoisuuden vaaliminen osaksi normaalia viljelytoimintaa ja kestävää maataloutta, koska erityistuella voidaan hoitaa vain pientä osaa viljelyalueen luonnosta. Tähän pyritään myös tilakohtaisten LUMO-suunnitelmien kautta, joiden laadintaan erikseen Aurajokialueelle palkattu neuvoja voi antaa neuvontaa ympäristötukineuvonnan yhteydessä. Monimuotoisuutta lisääviin ja ylläpitäviin toimiin voi saada myös maatalouden ympäristötukea perustuen lisätoimenpiteenä. Perinnemaisemia voidaan elvyttää myös kyläläisten yhteisvoimin. Varsinkin pienialaisissa kohteissa, joita on Aurajokivarressa useita, usein ainoa keino hoitaa perinneympäristöjä on talkootoiminta. Laiduneläimien käytön tehostamiseksi tulisi kartoittaa halukkuus laidunten vuokraamiseen tai luovuttamiseen laidunkäyttöön tiloilla, joilla omaa karjaa ei ole. Lehtosaarekkeet toimivat suojavyöhykkeinä, luonnon monimuotoisuutta lisäävinä ja maisemallista elävyyttä tuovina tekijöinä Myös talkoovoimin voidaan hoitaa perinneympäristöjä. MK urajoen kehittämisohjelma

55 AURAJOEN KEHITTÄMISOHJELMA Peltojen ja metsien reunavyöhykkeet ovat tärkeitä luonnon monimuotoisuuden kannalta. Ympäristötukineuvonnan yhteydessä ja muulla tiedotustoiminnalla tulee kiinnittää asukkaiden huomio reunavyöhykkeiden hoitamiseen. Inventointitilanne luontoarvojen suhteen on vielä huono eräiden alueiden ja eliöryhmien osalta. Erityisesti tärkeimpien sivujokien, kuten Savijoen, Jalkalanjoen, Järvijoen ja Paattistenjoen arvokkaat luontokohteet ja harvalukuisten lajien esiintyminen tulee kartoittaa pikaisesti. Koko Aurajoen osalta tulee kartoittaa aiempaa tarkemmin liito-oravan esiintymispaikat sekä metsälain arvokkaat elinympäristöt. Aurajokilaaksossa tavataan eräitä muualla Varsinais-Suomessa harvalukuisia lajeja, kuten ketunsara, hetesara ja metsälitukka. Näiden osalta tulee tarkastaa esiintymispaikat säännöllisesti ja turvata niiden elinympäristöjen säilyminen. Myös muiden, Aurajokilaaksossa harvalukuisten kasvilajien esiintymispaikkojen turvaamiseksi tulee laatia lajeille hoitosuunnitelmat. Vesiluonto on maaympäristöä huonommin tunnettua valtakunnallisestikin. Aurajoen ranta- ja vesikasvillisuus kartoitetaan ja saadaan pohjatietoa muutosten seurantaan. Veden laadun koheneminen luo edellytykset myös vesieliöstön monipuolistumiselle. Meriaimenen ja -lohen luontaisesta lisääntymisestä on havaittu ensimmäiset merkit Aurajoella kalaportaan valmistumisen jälkeisenä aikana v Poikastuotantoalueet ja luontaisen lisääntymisen laajuus tulisi kartoittaa ja käynnistää niiden säännöllinen seuranta tarkemmin nyt, kun Halistenkosken kalatie on ollut toiminnassa 6 vuotta. Vieläkin joessa on nousuesteitä, jotka estävät taimenen ja muiden nousukalojen kutuvaelluksen yläjuoksulle. Merkittävin nousueste on Nautelankoski, johon tulee suunnitella alueen kulttuuriympäristöön ja vanhoihin patorakenteisiin hyvin sopiva kalatie. Myös muut nousuesteet tulee kartoittaa. Viime vuosina tutkimuksissa on vahvistunut käsitys rantakasvillisuuden ja -puuston merkityksestä pohjaelämille ja kaloille. Alueen maanomistajille suunnataan rantametsiköiden merkitystä korostavaa tiedotusta. Nahkiaiskannan koosta ja lisääntymisestä Aurajoessa ei ole tarkkaa käsitystä. Meneillään olevassa hankkeessa kartoitetaan nahkiaisen toukka-asteiden esiintymistä joessa. Samassa yhteydessä tulisi tutkia nahkiaisen siirtomahdollisuuksia yläjuoksulle. Omakohtaiset kokemukset ja elämykset ovat tehokkainta ympäristövalistusta. Jokivarren asukkaiden tietoisuutta Aurajoen luontoarvoista pyritään nostamaan luomalla kaikkiin jokivarren kuntiin jokiluonnon esittelykohteita opasteineen ja luontopolkuineen. Ohjelmaa toteuttavat hankkeet Aurajoen lumo -esiselvityshanke Aurajoen luonnon monimuotoisuus -yleissuunnitelma Erityistukineuvojan palkkaaminen Nahkiais-projekti Niitto-projekti Aurajoen lähiluontokohteet 54

56 9.4 Aurajoesta virkistystä Nykytila Yläjuoksun järvettömillä alueilla Aurajoki sivujokineen on lähes ainoa veteen liittyvä virkistyskohde. Mielenkiinto jokeen liittyvään virkistystoimintaan on riippuvainen veden laadun kehityksestä. Omakohtaiset, joen eri virkistyskäyttömuotojen kautta välittyvät kokemukset lisäävät yleistä viihtyvyyttä alueella, vahvistavat paikallisidentiteettiä ja mielenkiintoa joen suojelua kohtaan. Aurajoen virkistyskäyttöedellytykset ovat parantuneet merkittävästi joen yleisen tilan kohennuttua lähinnä karjatalouden päästöjen vähennyttyä ja kunnallisten jäteveden puhdistamoiden aloitettua toimintansa luvuilla. Nykyisin joen yläjuoksun hygieeniset haitat vähävirtaamaisina aikoina, leväkukinnat kuivina jaksoina etenkin alajuoksulla sekä ajoittaiset päästöpiikit mm. Halisten alueella haittaavat tuntuvasti joen virkistyskäyttöä. Virkistyskäytön turvaamiseksi on jatkossakin turvattava veden laadun suotuisa kehitys. vuosina huomattavasti. Ainakin osin lasku on näennäistä ja johtuu lääninkohtaisen vieheluvan voimaantulosta. Läänikohtaisella luvalla saa kalastaa nykyisin Aurajoessa lukuunottamatta alajuoksun koskialueita, joihin siis edelleenkin tarvitaan erityinen erikseen lunastettava kalastuslupa. Nautelankoskeen myydään vuosittain n. 5 kalastuslupaa. Liedon ja Turun lisäksi perustettiin v. 2 Auran Hypöistenkoskeen Kallen kalastuskunnan hallinnoima kalastusalue. Nautelankosken ja Halistenkosken kalastuspaikat ovat vakiinnuttaneet asemansa varsinais-suomalaisten perhokalastajien keskuudessa. Halistenkosken suosio on ehkä jonkin verran ollut laskussa viime vuosina. Huolimatta vakiintuneesta asemastaan, molemmissa kohteissa olisi paljon parannettavaa opasteiden ja muun infrastruktuurin osalta. Kalastajien suunnalta on tullut toiveita mm. perkuupaikoista ja yleisesti nähtävillä olevasta saaliskirjanpidosta. Myös perhokalastuskursseja on kysytty. Halistenkoskelle on valmistunut erillinen virkistyskäytön kehittämissuun- Joen virkistyskäyttöä on kasvattanut myös projektitoiminta, josta merkittävä osa on kohdistunut Aurajoen virkistyskäytön edistämiseen tiedostustoiminnan, kalastuskohteiden perustamisen ja melontaedellytysten parantamisen kautta. Projektitoimintaa on kuvattu luvussa 5. Ensimmäiset virkistyskalastuskohteet perustettiin v Turun Halistenkoskelle ja v Liedon Nautelankoskelle. Molempiin kohteisiin myydään koskikalastuslupia, jotka oikeuttavat perho- ja viehekalastukseen. Halistenkosken lupamyynti on laskenut viime Nautelankosken ja Halistenkosken kalastuspaikat ovat vakiinnuttaneet asemansa varsinais-suomalaisten perhokalastajien keskuudessa. AK urajoen kehittämisohjelma

57 AURAJOEN KEHITTÄMISOHJELMA nitelma, jossa on suunniteltu parannustoimia myös kalastuksen osalta. Suunnitelmaa on osittain jo lähdetty toteuttamaan osana EU:n Tavoite 2 - ohjelman tuella toteutettavaa hanketta Elävä ja viihtyisä Halistenkoski. Nykyisin voimassaolevan kalastuslupajärjestelmän mukaan onginta ja pilkintä ovat jokamiehenoikeuksia ja mahdollistavat vapaan kalastuksen lohi- ja siikapitoisten jokien koskialueita lukuunottamatta. Suosittuja onkipaikkoja ovat Aurajoella mm. Halistenkosken alajuoksu jossa järjestetään säännöllisesti onkikilpailuja. Viimeisimmät suuret kilpailut, kilpaonginnan SM-kilpailut v. 21, keräsivät yli 1 kilpaonkijaa eri puolilta Suomea. Halistenkosken lisäksi onkikilpailuja on järjestetty myös Auran Kuuskoskella. Muualla Aurajoella tapahtuvasta kalastuksesta ei ole tilastotietoa. Melonnan suosio on aivan viime vuosina ollut selvästi kasvussa. Merkittävin yksittäinen tekijä tässä on ollut kanoottien vuokraustoiminnan käynnistyminen Aurajoen opastuskeskuksessa Halistenkoskella. Hyvin merkittävä rooli melontaa kohtaan tunnetun mielenkiinnon kasvussa ja yleisesti Aurajoen tunnetuksi tekemisessä on ollut jo vuodesta 1992 järjestetty Aurajoki-melonta, joka viime vuosina on kerännyt n. 13 melojaa. Taimen- ja lohikannan kalastettavuus pysyy hyvällä tasolla säännöllisten istutusten johdosta. JK Aurajoen melontamahdollisuuksia on myös suunnitelmallisesti parannettu EU:n Leader II -ohjelman tuella toteutetussa Aurajoen melontareitin kehittämishankkeessa, jossa kunnostettiin ohituspolut koskialueille sekä laadittiin opaskartta. Aurajoen melontareitti on mukana myös valtakunnallisessa melontareittioppaassa yhtenä harvoista varsinais-suomalaisista reiteistä. Monilta osin reitissä on vieläkin parannettavaa. Rantautumisolot ovat paikoin hankalat ja edellyttäisivät laitureiden rakentamista. Myös majoituskohteita on kysytty. Koskimelontaa ajatelleen Aurajoki ei tarjoa erityisen hyvää harjoittelumaastoa. Satunnaisesti kevättulvien aikaan koskimelojia on käynyt harjoittelemassa suurimmilla koskilla, Liedon Nautelankoskella ja Turun Halistenkoskella. Aurajoki-melonta ajoittuu perinteisesti heinäkuun alkuun. AK Turusta Liedon Nautelankoskelle ulottuva Aurajoen pyöräilyreitti toteutettiin Aurajokisäätiön, kuntien ja maakuntaliiton voimin 56

58 v Reitti kulkee jokivarressa ja noudattelee olemassa olleita vanhoja kyläteitä. Reitti on merkitty valtakunnallisella retkipyöräreittitunnuksella. Reitin markkinoimiseksi on järjestetty useana vuonna Aurajoki-pyöräilytapahtuma, joka on kerännyt toistuvasti yli sata pyöräilijää. Myös yläjuoksulla kulkee vanhaa Tampereentietä valtakunnalliseen reitistöön kuuluva osuus, joka ei kuitenkaan ole sisällytetty Aurajoen pyöräilyreittiin. Aurajoen pyöräilyreitistä on laadittu myös opaskartta, johon on merkitty reitin varteen sijoittuvat tutustumiskohteet esittelyineen. Jokivarressa harjoitetaan myös muuta ulkoilua ja luonnossa liikkumista. Tätä palvelevia patikointireittejä ei kuitenkaan ole juurikaan rakennettu. Paikoin jokirannassa kulkee myös muita vakiintuneita polkuja, joita kunnostamalla, viitoittamalla ja luontoon tutustumista palvelevia opastauluja lisäämällä voitaisiin oleellisesti edistää Aurajoen kehittymistä suosituksi ulkoilu- ja virkistysalueeksi. Virkistystoiminta Aurajoella on nykyisin pitkälti omaehtoiseen aktiivisuuteen pohjautuvaa. Jokivarressa toimii muutamia yrittäjiä, jotka tarjoavat majoitusta ja ruokailua sekä opaspalveluita. Myös joen virkistystoimintaa palvelemaan perustettiin v Halistenkoskelle vanhaan myllykiinteistöön Aurajoen opastuskeskus, joka toimii kanoottien vuokrauspisteenä ja yleisenä Aurajokeen, kalastukseen ja melontaan liittyvänä neuvontapisteenä Tavoitteet Tavoitteena on edistää Aurajoen tulemista osaksi jokivarren asukkaiden viihtyisää asuinympäristöä kohottamalla joen yleisiä virkistyskäyttöedellytyksiä. Tavoitteeseen pyritään parantamalla puitteita virkistyskalastukselle, melonnalle ja muulle ulkoilulle. Tavoitteena on perustaa lisää virkistyskalastuskohteita joen yläjuoksulle ja parantaa olemassaolevien kohteiden opasteita ja palveluja. Melontamahdollisuuksia pyritään kohentamaan lisäämällä kanoottien vuokrauspisteitä joen yläjuoksulle sekä parantamalla melontareitin rantautumispaikkoja ja kehittämällä reitin oheispalveluja, kuten leiriytymis- ja levähdyspaikkoja. Muun ulkoilun osalta tavoitteena on perustaa jokivarteen luontoon tutustumista palvelevia luontopolkuja ja muita patikointireittejä Toimenpiteet Turvataan veden laadun myönteinen kehitys Vähennetään kuivien jaksojen hygieenisiä haittoja jätevesikuormitusta ja karjatalouden päästöjä vähentämällä Vähennetään Turun vesilaitoksen piikkimäisiä päästöjä Halisten alueella Perustetaan kanoottien vuokrauspisteitä joen yläjuoksulle Parannetaan Aurajoen melontareitin rantautumispaikkoja mm. rakentamalla laitureita koskipaikoille Helpotetaan koskialueiden ohitusta järjestämällä kanoottien siirtokärryjen lainausmahdollisuus urajoen kehittämisohjelma

59 AURAJOEN KEHITTÄMISOHJELMA Kehitetään melontareitin oheispalveluja perustamalla leirintä- ja levähdyspaikkoja jäteastioineen ja kuivakäymälöineen Markkinoidaan melontareittiä järjestämällä tapahtumia ja melontakursseja Perustetaan uusia kalastuskohteita joen yläjuoksulle Parannetaan olemassaolevien kalastuspaikkojen opasteita ja muita palveluja Rakennetaan Halistenkoskelle kalastusmahdollisuus myös liikuntaesteisille Järjestetään kalastuskursseja ja -tapahtumia Toteutetaan kaikkiin jokivarren kuntiin jokiluontoon tutustumista varten lähiluontokohteita luontopolkuineen ja opasteineen Edistetään patikointireittien toteuttamista jokivarteen Veden laadun kehittyminen parempaan suuntaan on ehdoton edellytys myös Aurajoen virkistyskäyttömahdollisuuksien kohentumiselle. Pyritään luvussa 9.1 tarkemmin esitellyillä keinoilla turvaamaan veden laadun suotuisa kehitys. Retkimelonta on selvästi kasvusuunnassa ja siitä onkin muodostumassa yksi merkittävä Aurajoen vetovoimatekijä, jatkossa mahdollisesti ajatellen myös matkailua. Aurajoella on monia edellytyksiä kasvaa nykyisestä huomattavasti suositummaksi retkimelontakohteeksi. Aurajoen vahvuutena on hyvä sijainti lähellä Turun seutua ja hyviä liikenneyhteyksiä sekä rikas historia, jota voidaan hyödyntää matkailussa. Melonnan oheen voidaan matkailupaketeissa yhdistää kulttuurikohteiden tarjonnan lisäksi mm. kalastusta. Melontaedellytysten edelleen parantamiseksi tulisi kuntayhteistyöllä kohentaa rantautumispaikkoja. Paikoin rannat ovat jyrkkiä ja hankalia etenkin niukan veden aikoina. Rantautumista helpottaisi monin paikoin kelluvien, joen pinnan vaihteluita myötäilevien laitureiden sijoittaminen koskialueille. Melonnan kasvaessa eteen tulevat myös melontaretkien leiriytymisja levähdyspaikat. Kuntayhteistyöllä ja mahdollisesti muulla erillisrahoituksella tulisi rakentaa melontaretkeä ajatellen sopiviin kohteisiin leiriytymis- ja levähdyspaikkoja jäteastioineen ja kuivakäymälöineen. Tällöin on olennaista sopia myös reitin huoltovastuusta, joka voitaisiin ohjata kunnille, yrittäjälle tai liikuntaseuroille erillistä korvausta vastaan. Koskikalastus on vakiinnuttanut asemansa kohteissa, joihin on myyty jo vuosikaudet erillisiä kalastuslupia. Aurajoen kalastuskohteiden etuna on helppo saavutettavuus ja etenkin Halistenkoskella melko hyvä saalistodennäköisyys. Taimen- ja lohikannan kalastettavuus pysyy hyvällä tasolla säännöllisten istutusten johdosta. Myös onkikalastajille joki tarjoaa monipuolista kalastettavaa. Kalastuskohteita on kuitenkin niukalti joen yläjuoksulla, jossa kuitenkin on runsaasti hyvin luonnonkauniita koskialueita. Ohjelman puitteissa käynnistetään selvitys uusien kalastuskohteiden perustamisesta joen yläjuoksulle. Uusien kalastuskohteiden perustaminen edellyttäisi kalastettavan kannan turvaamista, kalastusohjeistoa, lupamyynnin järjestämistä sekä mahdollisesti myös nousuesteiden tutkimista ja poistamista, jotta ainakin imagomielessä tärkeä lohikalojen nousu yläjuoksulle mm. ohi Nautelankosken padon olisi turvattu. Olemassaolevien kalastuskohteiden tarjonnassakin on paljon parannettavaa. Tehokkaalla lupavalvonnalla tulee puuttua luvanvastaisiin kalastustapoihin, joista on tullut ongelma etenkin 58

60 Halistenkoskella. Tämä on omiaan puhdistamaan ilmaa ja parantamaan kohteiden mainetta. Kohteiden opasteet ja saaliskirjanpito tulee olla myös kunnossa ja myös yleisesti nähtävillä, jotta kohde houkuttelee jatkossakin ja jotta saadaan tarkkaa tietoa mm. kalaistutusten tuloksellisuudesta. Kalastusedellytyksiä voidaan parantaa myös rakentamalla kalastuslaitureita ja taukopaikkoja. Myös erityisryhmiä, kuten liikuntarajoitteisia, tulisi ainakin Halistenkoskella huomioida. Tämä edellyttää laajempaa suunnittelua kulkuramppien ja kalastuslaitureiden osalta ja myös erillistä rahoitusta hankkeeseen. Halistenkosken puitteiden parantamista kalastukselle ja muulle virkistystoiminnalle ollaan parhaillaan siinnittelemassa ja osin myös toteuttamassa osana EU:n Tavoite 2 -hanketta Elävä ja viihtyisä Halistenkoski. Sekä kalastuksen että melonnan markkinointia jokivarren asukkaille tulee tehostaa. Parhain kanava on järjestää erilaisia tapahtumia ja kursseja, joissa asukkaat pääsevät oppaan johdolla kokeilemaan ohjatusti melontaa ja vaikkapa perhokalastusta. Tätä on jo usean vuoden ajan toteutettu menestyksellisesti jokivarren koulujen piirissä Aurajoen opastuskeskuksessa Halistenkoskella. Toimintaa tulisi laajentaa myös yläjuoksun kuntiin. Yläjuoksun kunnissa tarvitaan myös uusien kalastuskohteiden lisäksi kanoottien vuokrauspisteitä, jotta melonta voisi yleistyä myös siellä. Myös soutuveneiden vuokraamista harkitaan. Uusia melontatapahtumiakin voitaisiin ajatella nykyisen Aurajoki-melonnan lisäksi, joka ajoittuu perinteisesti heinäkuun alkuun, tavallisesti hyvin kuivaan jaksoon kesästä. Etenkin luonnonkaunista joen yläjuoksua Pöytyän Koskelankoskelta alkaen voisi hyvin markkinoida järjestettyjen retkien kautta etenkin aikoina, jolloin on riittävästi vettä yläjuoksun pienten koskien laskemiseen. Jokirannat ovat myös muussa ulkoilukäytössä, ainakin satunnaisesti. Liikkuminen on paikoin hankalaa, koska erillisiä polkuverkostoja ei ole rakennettu. Valmisteilla on hankkeita, joissa on tarkoitus toteuttaa kaikkiin jokivarren kuntiin lähiluontokohteita, joihin rakennettaisiin polut, viitoitukset ja opastetaulut luontoon tutustumista varten. Luontopolut voivat sisältää aineksia myös historiasta. Aurajoen merkittävimmässä luontokohteessa, luonnonsuojelulain nojalla rauhoitetulla Nautelankosken alueella on ollut toiminnassa luontopolku jo pitkään. Polku on kuitenkin rapistunut, umpeutunut ja kaipaa kunnostusta. Luontopolun uusimisen yhteydessä lisätään kulkua helpottavia pitkospuita, levähdyspaikkoja penkkeineen sekä uusitaan kaikki opasteet. Alueen yleistä profiilia nostetaan myös tehokkaammalla tiedotuksella. Koskialueet ovat kaikkialla Aurajoella suosittuja käyntikohteita. Varsinkin yläjuoksulla on erittäin kauniita, lähes luonnontilaisia koskia rantametsiköineen. Luontevaa olisi toteuttaa luontopolkuja nimenomaan koskialueille. Tämä edellyttää huolellista suunnittelua, maanomistajakeskusteluja ja tarkempia luontokartoituksia. Laajapohjainen yhteistyö mm. museoviranomaisten kanssa on tärkeää, jotta opasteisiin saadaan sisällön monipuolisuutta esim. historian kautta. Virkistystoiminta jokivarressa voi olla omaehtoista tai palveluihin perustuvaa. Jälkim- urajoen kehittämisohjelma

61 AURAJOEN KEHITTÄMISOHJELMA mäisessä kysyntää voisi olla kalastusmatkailutuotteille ainakin ryhmille, mitä on jo koeluonteisesti toteutettukin. Ohjelmaa toteuttavat hankkeet Elävä ja viihtyisä Halistenkoski Nautelankosken luontopolun uusiminen Aurajoen lähiluontokohteet 9.5 Kulttuuri ja luonto jokimatkailun vetovoimatekijä Nykytila Aurajoen kulttuurimaisema, rikas historia ja jokeen liittyvät virkistyskäyttömahdollisuudet ovat alueen vetovoimatekijöitä, joita voidaan hyödyntää myös matkailussa. Taulukko 15. Aurajokivarren matkailukohteiden kävijämäärät. Kunta Kohde Palvelut / toiminnan sisältö Oripää Pöytyä Pöytyä Pöytyä Pöytyä Aura Aura Aura Lieto Lieto Lieto Lieto Lieto Turku Turku Krapuranta Riihipuoti Reppuniemen museoalue sis. kesätetatterin Kolme Kolikkoa Äijänkanto Bed & Breakfast Koskipirtti Prunkkalan poikettava Veräjänkorven museo Nautelankosken museo Vanhalinna Zoolandia Laakkarin leirikeskus Nautelankosken kartano Kuralan Kylämäki Aurajoen opastuskeskus Leirintäalue Myllymyymälä Ulkomuseo, maatalousmuseo, kesäteatteri Vanhain tavarain liike Majoitus ja ruokailu Museo, tilausravintola Kesäkahvila, museo Museo Näyttelyt, luontopolku, kahvio Näyttelyt, tilausravintola, kesäkahvila Eläintarha, puutarhamyymälä, kahvio, ravintola, majoitus Majoitusta Majoitus, pitopalvelu Elävän historian kylä, kahvio, myymälä Näyttelyt, kahvio, kanoottivuokraus Kävijöitä/ v n Aurajokialueella matkailu on Turun kaupunkialuetta lukuunottamatta pienimuotoista, lähinnä kotiseutuhenkistä matkailua. Aurajokivarressa on muutamia jo pidempään matkailijoille avoinna olleita kohteita. Osa on vastikään toimintansa aloittaneita. Kävijämäärät vaihtelevat muutamia kärkikohteita ja Turun matkailukohteita lukuunottamatta muutamista sadoista muutamaan tuhanteen. Useiden kohteiden toiminnan rungon muodostavat ryhmämatkailu ja juhlapalvelut. Osittain myös Aurajoen alueella toimii kaksi matkailuorganisaatiota, jotka markkinoivat toiminta-alueensa matkailukohteita keskitetysti. Näistä Vihreä Kolmio toimii Loimaan seutukunnan alueella, ja Aurajoen osalta siis Aurassa, Pöytyällä ja Oripäässä. Vihreän Kolmion matkailupiste sijaitsee Loimaan seutukunnan kehittämiskeskuksessa Loimaan kaupungissa ja se julkaisee erilaisia matkailuesitteitä ja osallistuu tapahtumiin kohteiden markkinoimiseksi. Kasvavan virkistystoiminnan, melonnan ja kalastuksen, oheen tarvitaan oheispalveluja lisää. Vanhalinnan museon yhteydessä toimii tilausravintola ja kesäkahvila. Turku Touring on osakeyhtiömuotoinen maakunnallinen organisaatio, jonka tehtävänä on Varsinais-Suomen matkailun edistäminen, kohteiden markkinointi, neuvonta ja tuotekehitys. Markkinoinnin puolella on keskitytty ns. kärkituotteisiin, jotka ovat jo toimivia, vetovoi- 6

62 maisia kohteita. Turku Touring julkaisee vuosittain ilmestyvää laajaa matkailuesitettä, jossa on esitelty alueen matkailukohteet aihepiireittäin, tapahtumat, majoitus-, ravintola- ja liikennepalvelut. Aurajoki on sinänsä aika painokkaasti esillä Turun kohteiden kautta. Muilta osin esitteessä ovat mukana Pöytyän ja Liedon kohteet. Aurajoen varrella olevien kohteiden markkinoimiseksi käynnistettiin v POMO-maaseudun kehittämisohjelman rahoituksella Aurajoen kulttuuri- ja luontomatkailun kehittäminen -hanke. Hankkeessa tuotettiin yhteisesite Virran varrella ja osallistuttiin messutapahtumiin sekä järjestettiin yleisöretkiä. Käynnissä olevia, matkailuun liittyviä hankkeita ovat mm. Liedon symbioosi -hanke, jossa on tarkoitus kehittää Liedon matkailutarjontaa ja luoda matkailun infopiste kuntaan. Lisäksi Aurajoen opastuskeskuksen sisältöä ja tarjontaa myös matkailijoille kehitetään osana EU:n tavoite 2-hanketta Elävä ja viihtyisä Halistenkoski. Aurajokilaaksoa sivuavan Hämeen Härkätien markkinoimiseksi toteutettiin matkailun kehittämishanke vv Härkätien varrella olevien kuntien ja maakuntaliittojen toimesta. Projektissa kehitettiin mm. matkailutien viitoitusta, tuotettiin Hämeen Härkätietä esitteleviä oppaita sekä osallistuttiin markkinointitapahtumiin. Hanke jatkuu vuoteen 23. Matkailun kehittämistä ajatellen Aurajoen vahvuutena on kulttuurimaisemaan liittyvien arvojen lisäksi helppo saavutettavuus ja olemassa olevat muutamat kärkikohteet, jotka voivat tukea myös uusien kohteiden kannattavuutta. Toisaalta yläjuoksulla tarjontaa on vähemmän, johtuen ainakin osittain maatalousvaltaisuudesta ja suuresta tilakoosta, jolloin mahdollisuudet esim. sivuelinkeinona toteutettaviin matkailupalveluihin ovat vähäisemmät. Kasvavan virkistystoiminnan, melonnan ja kalastuksen, oheen tarvittaisiin varsinkin oheispalveluja lisää Tavoitteet Tavoitteena on vahvistaa olemassaolevien jokivarren matkailukohteiden verkottumista ja yhteismarkkinointia sekä kehittää uusia, jokeen tukeutuvia tai sitä hyödyntäviä tuotteita esim. luontomatkailussa Toimenpiteet Edistetään olemassaolevien jokivarren matkailukohteiden verkottumista ja yhteismarkkinointia Kehitetään uusia teemallisia matkailupaketteja ryhmille sekä järjestetään pakettien toteutus ja markkinointi Järjestetään Aurajokeen ja joen varrella oleviin kohteisiin liittyvää koulutusta alueen matkailuoppaille Parannetaan joen virkistyskäyttöedellytyksiä Luodaan lisää kulttuuri- ja luontomatkailun oheispalveluja, kuten kanoottien vuokrauspisteitä, majoitus- ja ruokailupalveluja Parannetaan muinaisjäännöskohteiden näkyvyyttä toteuttamalla merkittävimmille kohteille opastauluja yhteistyössä Museoviraston kanssa ja laatimalla kohdekarttoja selostuksineen omatoimisille matkailijoille Käynnistetään selvitys jokiluontokeskuksen toteuttamisesta Aurajokeen tukeutuvan matkailun kasvusuuntana voisi olla pienimuotoisten, erillisten teemojen alla markkinoitavien yksilö- ja ryhmämatkailutuotteiden kehittäminen. Teemoja voisivat urajoen kehittämisohjelma

63 AURAJOEN KEHITTÄMISOHJELMA olla esim. historia ( Suomen alkujuurilla ), automatkailu historiallisesti merkittävällä ja maisemallisesti kauniilla vanhalla Tampereentiellä sekä virkistyskäyttöön liittyvät tuotepaketit (melonta, kalastus, jokiluonto). Tämä edellyttäisi tuotepakettien ja markkinointiorganisaation luomista, yrittäjien koulutusta sekä osittain myös tarvittavan infrastruktuurin rakentamista (maisematien kyltitykset, levähdyspaikat, opasteet mm. koskialueille) sekä oheispalveluiden toteuttajia nykyistä enemmän. Virkistysmatkailun osalta selvää puutetta on mm. leirintäpalveluista ja kanoottien vuokrauspisteistä. Muinaisjäännöskohteiden esilletuominen edellyttäisi nykyistä parempaa viitoitusta kohteisiin, opastauluja ja penkkejä. Aurajoen opastuskeskus Myllärintalo toimii Halistenkoskella Aurajokeen, kalastukseen ja melontaan liittyvänä infopisteenä. Tiloissa on myös pienet näyttelytilat, jotka eivät kuitenkaan mahdollista laajemman Aurajoen luonnon- ja kulttuuriympäristöön liittyvän perusnäyttelyn toteuttamista. Eteläisen Suomen virtavesien luontoa ja historiaa ei laajemmin esitellä missään nykyisin toiminnassa olevista luontokeskuksista. Ohjelman puitteissa käynnistetään selvitys jokiluontokeskuksen toteuttamisesta jo olemassaoleviin tiloihin esim. Aurassa tai Liedossa hyvin liikenneyhteyksien ja Aurajoen lähellä. Keskus toimisi Aurajokeen, joen historiaan, luontoon ja maisemaan liittyvänä opastuskeskuksena, jossa olisi tilat perusnäyttelylle, vaihtuville näyttelyille ja kouluryhmien ympäristökasvatustoiminnalle. Ohjelmaa toteuttavat hankkeet Elävä ja viihtyisä Halistenkoski Liedon Symbioosi Selvityshanke jokiluontokeskuksen toteuttamisesta 9.6 Yhteinen jokemme: asennemuokkausta ympäristökasvatuksella ja tiedotuksella Nykytila Ympäristöä koskeviin valintoihin vaikuttaa yksilötasolla tietoisuus, arvot ja henkilökohtaiset resurssit. Aurajokea koskevalla aktiivisella tiedottamisella edistetään jokivarren asukkaiden tietoisuutta jokilaakson historiasta, luonnosta, kulttuuriympäristöstä ja vesiensuojelusta ja nostetaan näin kotiseudun arvostusta, mielenkiintoa joen suojelua kohtaan sekä edistetään jokialueen kehittämistä ekologisesti, kulttuurisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla. Lapset ja nuoret ovat tulevaisuuden ympäristövalintoja koskien keskeinen kohderyhmä Aurajoen ympäristökasvatustyössä. Ympäristötietoisuutta on korostettu useissa valtakunnallisissa ja EU:n laajuisissa ympäristöohjelmissa. Tiedottamisella ja ympäristökasvatuksella on keskeinen asema pyrittäessä kohti kestävää kehitystä. Aurajoen kehittämisprojekteissa, joita on kuvattu luvussa 5, tiedotus ja ympäristökasvatus on ollut virkistyskäytön ohella keskeinen teema. Tiedotuksella on pyritty ennen muuta Aurajoen yleisen arvostuksen lisäämiseen ja sitä kautta suojelumielenkiinnon herättämiseen. Aurajokea koskevalle tiedotustoiminnalle alkaa siis jo olla perinteitä ja se on vahvalla pohjalla. Aurajokea koskevaa tietoa on tarjottu eri formaateissa: kirjoissa, esitteissä, internet-sivustoilla ja multimedian keinoin. Kohderyhmänä ovat olleet koululaiset, päiväkodit ja suuri yleisö ilman tarkempaa rajausta. 62

64 Aurajokea koskevassa ympäristökasvatuksessa on pääpaino ollut toiminnallisuudessa: päiväkodeille ja kouluryhmille on tarjottu opastuksia historiasta, jokiluonnosta, kalastuksesta ja melonnasta ja toiminnan kautta pyritty tarjoamaan kokemuksia ja elämyksiä. Tämän ohessa on laadittu myös opetusta tukevaa materiaalia, kuten lehtiä, kirjasia ja kalvosarjoja sekä järjestetty yleisöluentoja. Erilaisilla jokeen liittyvillä tapahtumilla on myös tuotu Aurajokea esille ja nostettu joen arvostusta. Jo perinteeksi ovat muodostuneet vuodesta 1992 järjestetty Aurajoki-melonta ja Aurajoki-festival -tapahtuma Halistenkoskella. Jokivarressa on järjestetty myös pyöräilytapahtumia ja onkikilpailuja. Aurajoki kokonaisuutena ja eri ajankohtaisteemat, kuten melonta, projektit, kalastus, kalaporras, tutkimushankkeet, ovat olleet varsin näkyvästi esillä tiedotusvälineissä. Alueella toimivia sanomalehtiä ovat mm. Turun Sanomat, Turun Tienoo (Lieto) ja Auranmaan Viikkolehti (Aura, Pöytyä, Oripää), joissa kaikissa on ollut säännöllisesti Aurajokea koskevia artikkeleita. Eniten lehdissä on ollut virkistyskäyttöön ja vesiensuojeluun liittyvää uutisointia. Myös jokivarren kohteet ovat olleet hyvin esillä lehdistössä Tavoitteet Tavoitteena on lisätä jokivarren asukkaiden yleistä ympäristötietoisuutta, tietoisuutta Aurajoen kulttuuriympäristöstä, vesiensuojelusta, jokiluonnosta ja nostaa näin kotiseudun ja Aurajoen yleistä arvostusta, mielenkiintoa joen suojelua kohtaan sekä edistää kestävän kehityksen toteutumista. Tavoitteena on vakiinnuttaa Aurajokeen liittyvät eri aiheet, kuten historia, maisemanhoito, luonto, veden laadun tarkkailu ja vesiensuojelu, osaksi jokivarren koulujen opetusta Toimenpiteet Järjestetään yleisöluentoja Aurajoen vesien- ja maisemansuojelusta, luonnosta ja historiasta Järjestetään seminaareja ja kursseja Järjestetään tapahtumia, esim. kaikissa jokivarren kunnissa samana päivänä järjestettävä Aurajoki-päivä Ylläpidetään ja kehitetään Aurajoen internet-sivustoja Tuotetaan koulujen opetusta tukevaa Aurajoki-aiheista materiaalia etenkin www-sivuilla jaettavaksi Järjestetään opettajille koulutusta Järjestetään opastuksia päiväkodeille ja kouluille Järjestetään kiertonäyttelyitä Tehostetaan eri toimijatahojen välistä yhteydenpitoa ja tiedonvälitystä Aurajoki-neuvottelukunnan ja tiedotelehtien kautta Tehostetaan yhteistyötä tiedotusvälineiden kanssa kulttuuriympäristön hoito- ja vesiensuojeluasioista tiedottamisessa Osallistutaan yleisötapahtumiin, kuten messuihin Tuotetaan Aurajokea koskevia esitteitä, lehtiä ja muita julkaisuja Perustetaan Aurajokeen liittyviä infopisteitä kuntien infopisteiden ja matkailukohteiden yhteyteen Käynnistetään selvityshanke jokiluontokeskuksen toteuttamisesta urajoen kehittämisohjelma

65 AURAJOEN KEHITTÄMISOHJELMA Aurajokea koskevalla tiedotuksella ja ympäristökasvatuksella on jo vankka pohja, josta on hyvä jatkaa. Muutamia kertoja järjestettyjen yleisöluentojen suuri suosio on osoittanut, että jokivarren asukkaat ovat kiinnostuneita Aurajoesta, lähiympäristöstään ja kotiseutunsa historiasta. Luentotoimintaa kannattaa jatkaa ja järjestää luentoja entistä enemmän myös yläjuoksun kunnissa. Erilaisilla jokeen liittyvillä tapahtumilla voidaan tuoda esille jokea ja suojeluteemoja. JK Taulukko 16. Yleistajuisia, suurelle yleisölle suunnattuja Aurajokeen liittyviä julkaisuja. Erilaisilla jokeen liittyvillä tapahtumilla voidaan tuoda esille jokea ja suojeluteemoja. Perinteisten Aurajoki-melonnan ja Aurajoki-Festival -tapahtuman lisäksi voisi ajatella erityistä Aurajoki-päivää, jonka puitteissa samaan aikaan järjestettäisiin kaikissa jokivarren kunnissa Aurajokeen liittyvää ohjelmaa, kuten kalastusta, melontaa, luontoretkiä sekä jaettaisiin vesien- ja maisemansuojeluun liittyvää tietoutta. Taulukko 17. Aurajokea koskevia lehtiartikkeleita aihepiireittäin vv Aurajoen www-sivusto on ollut käytössä vuodesta Sivuja ylläpitää Aurajokisäätiö. Internet-sivuilla voidaan levittää ajankohtaistietoa, uutisia, tietoja tapahtumista. Sivusto käy hyvin myös oppimateriaalin levitykseen. Liedon kunnalla on käynnissä Liedon Verkkokoulu -hanke, jossa pyritään ottamaan tietoverkot ja tietotekniikka uudeksi opiskeluvälineeksi. Hankkeen tavoitteena on tuoda tietoverkkojen hyväksikäyttö opiskelussa osaksi normaalia koulupäivää ja edistää uuden opiskelukulttuurin omaksumista. Verkkokouluhanke on Opetushallituksen tukema projekti, jossa verkko- oppimisympäristö tullaan ottamaan käyttöön kaikilla kouluasteilla. Nautelankosken museo on mukana hankkeessa omalla verkkomuseo -osiollaan. Jokivarren koulut ja päiväkodit ovat keskeinen kohderyhmä Aurajokeen liittyvässä ym- 64

66 päristökasvatustyössä. Kantavana periaatteena tähän saakka järjestetyssä koulu- ja päiväkotitoiminnassa on ollut toiminnallisuus, toiminnan kautta luotu side Aurajokeen. Tämä on linjassa yleisten ympäristökasvatusperiaatteiden ja oppimiskäsitysten kanssa, jotka korostavat kaiken oppimisen edellytyksenä kokemuksellisuuden kautta syntyvää herkistymistä ympäristöasioille. Jatkossakin toimintaan ja omakohtaiseen tekemiseen perustuvaa ympäristökasvatustyötä tulee jatkaa ja pyrkiä vakiinnuttamaan Aurajoki opetusta tukevaksi elementiksi koulujen arkipäivän toiminnassa. Elämyksellisten elementtien lisäksi ongelmalähtöistä, pohdiskelevaa otetta täytyy vahvistaa koulujen projektien kautta. Toimintamallin luomiseen tarvittaisiin lisää erityisesti kasvatuksellisista lähtökohdista lähtevää projektitoimintaa, jonka puitteissa entistä laajemmin koko jokivarressa annettaisiin opettajille koulutusta ja ohjattuja retkiä koululaisryhmille. Suurelle yleisölle tapahtuvassa tiedottamisessa keskeisessä roolissa ovat tiedotusvälineet, joiden kanssa yhteistyötä tulee jatkaa ja tehostaa. Jatkossa tulee pyrkiä tuottamaan yhteistyössä tiedotusvälineiden kanssa entistä enemmän artikkeleita myös Aurajoen suojeluasioista, kuten kaikkien ulottuvilla olevista keinoista parantaa veden laatua ja hoitaa kulttuuriympäristöä. Aurajoen opastuskeskus Myllärintalo toimii Halistenkoskella Aurajokeen, kalastukseen ja melontaan liittyvänä infopisteenä. Tiloissa on myös pienet näyttelytilat, jotka eivät kuitenkaan mahdollista laajemman Aurajoen luonnon- ja kulttuuriympäristöön liittyvän perusnäyttelyn toteuttamista. Eteläisen Suomen virtavesien luontoa ja historiaa ei laajemmin esitellä missään nykyisin toiminnassa olevista luontokeskuksista. Ohjelman puitteissa käynnistetään selvitys jokiluontokeskuksen toteuttamisesta jo olemassaoleviin tiloihin esim. Aurassa tai Liedossa hyvin liikenneyhteyksien ja Aurajoen lähellä. Keskus toimisi Aurajokeen, joen historiaan, luontoon ja maisemaan liittyvänä opastuskeskuksena, jossa olisi tilat perusnäyttelylle, vaihtuville näyttelyille ja kouluryhmien ympäristökasvatustoiminnalle. Ohjelman toteuttamisen kannalta keskeistä on tehostaa eri toimijatahojen välistä yhteydenpitoa ja tiedonvälitystä. Tähän voidaan käyttää jo aiemmin Aurajoen yhteistyöryhmän julkaisemaa Aurajoki-viesti -tiedotelehteä, jonka jakelua kannattaa laajentaa. Tämän lisäksi ohjelmatyötä varten perustetaan Aurajoki-neuvottelukunta, joka ohjelman seurantatehtävän lisäksi toimii myös keskustelu- ja tiedonvälitysfoorumina. Ohjelmaa toteuttavat hankkeet Liedon verkkokoulu- ja verkkomuseo - hankkeet Elävä ja viihtyisä Halistenkoski Muistojen myllyt Aurajoki ympäristökasvatuksessa urajoen kehittämisohjelma

67 1 YHTEYS MUIHIN ALUETTA KOSKEVIIN OHJELMIIN MK Aurajoen vesistöalueella toimii useita kehittämisorganisaatioita, jotka ovat laatineet omille toiminta-alueilleen monivuotisia kehittämisohjelmia. Monet ohjelmista ovat elinkeinopainotteisia, joissa tosin ympäristön vaaliminen nähdään tärkeänä elinkeinojen, etenkin matkailun kehittämisen taustaedellytyksenä. 1.1 Alueelliset toimintaryhmät Varsinais-Suomen Jokivarsikumppanit ry. on EU:n Leader+ -tavoiteohjelmaa toteuttava ns. paikallinen toimintaryhmä, jonka toimialueeseen Aurajoen osalta kuuluvat yläjuoksun kunnat Aura, Pöytyä ja Oripää. Maaseudun kehittämistyötä tekevän yhdistyksen rahoittamiin hankkeisiin kaudella kuului Aurajoen yläjuoksun alueella maisemanhoitohankkeita, ympäristökasvatushankkeita, kulttuuriperinnön inventointeja sekä matkailuun liittyviä hankkeita. Vuonna 21 alkaneella uudella toimintakaudella yhdistys on valinnut kehittämisohjelmansa (Varsinais-Suomen Jokivarsikumppanit ry., 21) keskeiseksi teemaksi kulttuuristen voimavarojen ja luonnonympäristön hyödyntämisen maaseudun kylien, matkailun ja pienyrittäjyyden kehittämisessä ekologisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla. Selkeäksi alueelliseksi vahvuudeksi ohjelmassa nostetaan viljelyn muokkaamat arvokkaat kulttuurimaisemat ja jokilaaksojen kulttuuriperintö. Maaseudun kehittämisen mahdollisuuksina ohjelmassa nähdään kulttuuriperinnön ja jokilaaksojen luonnon hyödyntämisen matkailussa. Etenkin matkailun oheispalveluja, majoitusta ja ravitsemuspalveluja, kaivataan alueelle lisää. Vaikeutena ovat niukka verkostoituminen ja heikko markkinointiosaaminen sekä kulttuurimaisemaan liittyvät uhkatekijät. Myös tehokkaan maatalouden päästöihin liittyy ongelmia, jotka heikentävät maaseudun vetovoimaisuutta matkailu- ja vir kistyskohteena. 66

68 Varsin Hyvä ry. toteuttaa alueellista maaseutuohjelmaa (ALMA) 11 Turun läheisyydessä sijaitsevan kunnan alueella. Kaikki käden ulottuvilla -nimikkeen alla kulkevassa, vuosia koskevassa ohjelmassa (Varsin Hyvä ry., 21) nostetaan kaupungin ja maaseudun vuorovaikutus edelliskauden tavoin keskeiseksi teemaksi. Myös jokialueiden merkitystä korostetaan. Tällöin myös jokivesien laatuun on kiinnitettävä huomiota. Molemmissa em. maaseudun kehittämisohjelmissa nähdään vaikeutena varsinaissuomalaisen asenneilmaston konservatiivisuus. Tämä näkyy tietynlaisena hitautena omaksua verkottumista sekä myös vesiensuojeluun tähtääviä uusia viljelykäytäntöjä. Sekä Varsinais-Suomen Jokivarsikumppanit, että Varsin Hyvä ry. jakavat rahoitusta maaseudun kehittämishankkeisiin. Hankkeiden tulee liittyä ohjelmien toimintalinjojen teemoihin, kuten luonnon- ja kulttuuriympäristön hyödyntämiseen matkailussa, maaseudun elinolojen ja viihtyvyyden lisäämiseen, paikallisidentiteetin vahvistamiseen ja pienyrittäjyyteen. Aurajokilaaksossa on em. rahoituslähteitä ja niiden taustalla olevia kehittämisohjelmia ajatellen monia vahvuuksia. Aurajoen kehittämisen kannalta nämä rahoituskanavat ovat merkittävä voimavara, jonka hyödyntämiseen tulisi aktivoida paikallisia asukkaita ja kyläyhdistyksiä. 1.2 Maakunnalliset ja seutukunnalliset kehittämisohjelmat Aurajoen alue kuuluu Varsinais-Suomen maakuntaan. Seutukunnallisesti alue jakaantuu siten, että Aurajoen pääuoman kunnista Turku, Kaarina ja Lieto kuuluvat Turun seutukuntaan ja yläjuoksun kunnat Aura, Pöytyä ja Oripää Loimaan seutukuntaan. Seutukunnista Loimaan seutukunta on maatalousvaltaista aluetta, kun taas Turun seutukunnalla on voimakas rooli tutkimuksessa, teollisuudessa ja palveluissa. Varsinais-Suomen liitto on laatinut koko maakuntaa koskevan Varsinais-Suomen kehittämisohjelman (Varsinais- Suomen liitto, 1997), jossa korostetaan vahvaa osaamista, rikasta kulttuuriperintöä sekä strategisesti keskeistä sijaintia idän ja lännen välissä osana maakunnan kehittämisstrategiaa. Jokilaaksojen osalta todetaan ohjelmassa niihin sisältyvän merkittäviä maisemallisia arvoja, joita tulee hoitaa perusteellisiin inventointitietoihin perustuen. Kulttuurimaisemien hoito todetaan tärkeäksi myös matkailun kannalta. Osana Varsinais-Suomen kehittämisohjelmaan liittyviä toimenpiteitä laadittiin v Varsinais-Suomen matkailuohjelma (Maakuntahallituksen nimeämä matkailuohjelmatyöryhmä, 1998). Varsinais-Suomen matkailun strategiaksi ohjelmassa esitetään matkailun kärkituotteiden tehokasta markkinointia, yhteistyön lisäämistä, kansainvälistä suuntautumista ja ympäristöarvojen kunnioittamista. Ohjelmassa korostetaan alueen luon- urajoen kehittämisohjelma

69 YHTEYS MUIHIN ALUETTA KOSKEVIN OHJELMIIN to- ja kulttuuriarvoja ja mm. Aurajokilaakson maisemaa myös matkailun kehittämisen vahvuustekijänä. Aurajokeen tukeutuvaan matkailuun liittyen, matkailun trendit näyttäisivät suuntautuvan mm. yksilö- ja kulttuurimatkailuun entistä enemmän. Turun seutukunnan kehittämiskeskus omassa vuosille (Turun seutukunnan kehittämiskeskus, 2) ulottuvassa kehittämissuunnitelmassaan tuo Aurajokeakin sivuavasti luontoliikkumiseen liittyvät melonta- ja patikointireitistöt osana matkailun kehittämistä. Konkreettisemmin Aurajokeen kohdentuen ohjelmassa esitetään Aurajokilaakson maisemanhoitosuunnitelman tekemistä sekä pyöräily- ja melontareitistöjen hyödyntämistä matkailussa osana ympäristön tilan parantamiseen tähtäävää toimenpidekokonaisuutta. 2) pyritään kohottamaan seutukunnan profiilia luonnonläheisenä asuinympäristönä. Aurajoen kulttuurimaisema nähdään ohjelmassa koko seutukunnan ympäristövalttina. Lounais-Suomen ympäristökeskus, Varsinais- Suomen liitto ja Varsinais-Suomen TE-keskus käynnistivät v vuoteen 26 ulottuvan Pro Saaristomeri -ohjelman, jossa varsinaisten ohjelman puitesopimuksen allekirjoittaneiden tahojen lisäksi työskentelee useita kymmeniä yhteistyötahoja Saaristomeren parantamiseen tähtäävien toimien ideoinnissa eri työryhmissä. Keskeistä ohjelmassa on saada aikaan konkreettisia hankkeita maatalouden, kalankasvatuksen, teollisuuden, jätevesien ja muiden päästölähteiden aiheuttaman kuormituksen vähentämiseksi. Aurajoki muiden Saaristomereen laskevien jokien tavoin kuormittaa merkittävästi Saaristomerta ja on siten mukana ohjelmassa. Loimaan seutukunnan kehittämisohjelmassa (Loimaan seutukunnan kehittämiskeskus, 68

70 11 OHJELMAN TOTEUTTAMINEN MK Aurajoen kehittämisohjelmaa toteutetaan eri tahojen välisenä laajapohjaisena yhteistyönä. Ohjelman toteuttamisen kannalta keskeisiä toimijoita ovat alueviranomaiset (Lounais- Suomen ympäristökeskus, Varsinais-Suomen liitto, Varsinais-Suomen TE-keskus), kunnat, kehittämisorganisaatiot (Aurajokisäätiö, Aurajoen yhteistyöryhmä, Varsin Hyvä ry., Varsinais-Suomen Jokivarsikumppanit ry., Turun seudun ja Loimaan seutukunnan kehittämiskeskukset), paikallisyhdistykset (asukas- ja kyläyhdistykset, luonnonsuojeluyhdistykset, maataloustuottajayhdistykset) ja paikalliset asukkaat. Ohjelman toteuttaminen edellyttää joiltain osin myös uutta tutkimustietoa. Tässä yhteydessä keskeisiä yhteistyötahoja ovat mm. Turun yliopisto ja Riista- ja Kalatalouden tutkimuslaitos. Ohjelman koordinaatio- ja seurantavastuu on Aurajokisäätiöllä, joka on Aurajoen pääuoman kuntien ja kaupunkien sekä Maataloustuottajain Varsinais-Suomen liiton ja Lounais-Suomen Kalastusalueen perustama yleishyödyllinen yhteisö. Säätiön tehtäväkenttään kuuluvat kaikki ohjelman mukaiset toiminta-alueet ja sillä on tiivis yhteys ohjelman toteuttamisen kannalta keskeisiin kuntiin. Säätiö ylläpitää myös Aurajokeen liittyvää tietopankkia ja kirjastoa. Kehittämisohjelman seurantaa varten perustetaan kaikki em. ohjelman toteuttamisen kannalta tärkeät toimijat kattava neuvottelukunta, jonka tehtävänä on säännöllisesti tarkistaa ja tarkentaa ohjelman toteutumista, ideoida hankkeita sekä toimia Aurajoen kehittämiseen liittyvänä keskustelu- ja tiedonvälitysfoorumina. Ohjelman mukaisten hankkeiden rahoitus toteutetaan käyttäen olemassaolevia kansallisia ja EU-pohjaisia rahoituskanavia. Kansallisia rahoituskanavia ovat mm. maakunnan urajoen kehittämisohjelma

71 OHJELMAN TOTEUTTAMINEN kehittämisraha (V-S Liitto), Lounais-Suomen ympäristökeskuksen ja Ympäristöministeriön myöntämät ympäristönsuojelun edistämisvarat ja avustukset vanhan rakennuskannan ylläpitämiseen, Ympäristö- ja Opetusministeriöiden jakamat avustukset ympäristökasvatushankkeisiin, rahastot (Suomen Kulttuurirahasto, Suomen Kulttuurirahaston Varsinais- Suomen rahasto) sekä esim. kuntien ja yritysten perustamat suojelurahastot (esim. erikseen perustettava Aurajoen vesiensuojelurahasto). Maisemanhoitotöitä ja jokikunnostuksia voidaan toteuttaa myös työllistämisvaroin. Monet EU-pohjaiset maaseudun kehittämiseen osoitetut rahoituskanavat soveltuvat myös Aurajoen luonnon- ja kulttuuriympäristön hoitoon, virkistyskäytön kehittämiseen sekä tiedotus-, ympäristökasvatus- ja neuvontahankkeisiin. Tällaisia rahoituskanavia ovat alueellinen maaseutuohjelma (VALMA) ja Leader+ -ohjelma. Laajempiin ympäristön kehittämishankkeisiin soveltuu mm. EU:n Life -ohjelma. Jokialueiden kehittämisongelmat ovat varsinkin eteläisen Suomen alueella samantyyppisiä. Tämän vuoksi on tärkeää vaihtaa kokemuksia eri jokialueiden välillä. Vuonna 1999 järjestettiin valtakunnallinen jokiseminaari, joka tähtäsi juuri kokemusvaihtoon. Seminaarien ja muiden tapaamisten kautta yhteydenpitoa muilla jokialueilla tehtävään kehittämistyöhön tulee jatkaa. Valtakunnallisen tason yhteistyön lisäksi myös kansainvälinen yhteistyö rikastuttaa Aurajoella tehtävää työtä. Ohjelman puitteissa pyritään löytämään yhteistyökumppaneita lähinnä Pohjoismaiden ja Keski-Euroopan jokialueilta. 7

72 12 VIITTAUKSET Aurajoen vesiensuojelusuunnittelun neuvottelukunta (198): Ehdotus Aurajoen vesiensuojelusuunnitelmaksi. Aurajoen vesiensuojelusuunnittelun neuvottelukunta. Auranmaan jätevesiyhteistyön kehittämissuunnitelma. Suunnittelukeskus Oy, 21. Grönroos, J., Rekolainen, S., Palva, R., Granlund, K., Bärlund, I., Nikander, A. ja Laine, Y. (1998): Maatalouden ympäristötuki. Suomen ympäristökeskus. Haapala, A. (21) The Importance of Particulate Organic Matter to Invertebrate Communities of Boreal Woodland Streams. University of Jyväskylä. Heikkilä, M. (21): Maatalouden ympäristötuki ja luonnon monimuotoisuus.birdlife Suomen julkaisuja BirdLife Suomi. Heinonen, A. (1998): Pöytyän Kolkkistenpuron kunnostus. Yleissuunnitelma. Lounais-Suomen Kalastusalue. Jumppanen, K. ja Mattila, J. (1994): Saaristomeren tilan kehitys ja siihen vaikuttavat tekijät, Turku, Lounais- Suomen vesiensuojeluyhdistys r.y. Kaarikivi-Laine, U. (1997): Maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamista koskeva valtioneuvoston päätösehdotus.ympäristönsuojelu Ympäristömisnisteriö. Kauko- Vainio, S. (1997): Liedon Vanhalinna. Liedon kunta Turun Yliopistosäätiö. Ketola, E. (1991): Aurajoen kunnostuksen yleissuunnitelma. Turun ja Porin lääninhallitus Turun kalastuspiiri, Turun vesi- ja ympäristöpiiri, Varsinais- Suomen Maataloustuottajain Liitto. Kirkkala, T. (1998): Miten voit Saaristomeri? Lounais- Suomen ympäristökeskus. Koivisto, E., Karhunen, A. ja Virolainen, S. (2a): Maanviljelysalueiden suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma. Aurajoen yläosa. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen moniste 14/2. Koivisto, E., Karhunen Anni, Virolainen, S. ja Salo, P. (2c): Maanviljelysalueiden suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma. Aurajoen alaosa.lounais-suomen ympäristökeskuksen moniste 16/ 2. Koivisto, E., Karhunen, A., Virolainen, S. ja Salo Pekka (2b): Maanviljelysalueiden suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma, Aurajoen keskiosa.lounais-suomen ympäristökeskuksen moniste 2/2. Kääriä, J., Walls, H., Katajamäki, A. ja Saariranta, P. (1992): Aurajoen kala- ja raputalousselvitys. Tiedotus nro 2, Turun Kalastuspiiri, Turun kaupungin ympäristönsuojelutoimisto. Lehtomaa, L. (2): Varsinais- Suomen perinnemaisemat. Lounais- Suomen ympäristökeskus. Alueelliset ympäristöjulkaisut 16. Lehtonen, K. (1997): Aurajokilaakson maisema-alueen kulttuurihistorialliset arvot. Turun maakuntamuseo. Lehtonen, K. (2a): Varsinais-Suomen jokivarsialueiden inventointiprojekti Turun maakuntamuseo, monisteita 15. Lehtonen, K. (2b): Nykymaiseman juuret keskiajalla. Teoksessa: Lappalainen, M., (Ed.) Aurajoki-ajan virta, toim.turku, Aurajokisäätiö. Lehtonen, K. (2c): Varsinais-Suomen jokivarsialueiden inventointiprojekti Turun maakuntamuseo, monisteita 15.Turun maakuntamuseo. Lehtonen, K. (1998): Kaarinan muinaisjäännösinventointi Turun yliopiston arkeologian oppiaine. Lehtonen, K. (1999a): Auran muinaisjäännösinventointi Liedon Vanhalinna- säätiö Turun yliopiston arkeologian oppiaine. Lehtonen, K. (1999b): Pöytyän muinaisjäännösinventointi Turun yliopiston arkeologian oppiaine Liedon Vanhalinna- säätiö. Liedon kunta (1998): Liedon yleiskaava 22. Kehityskuva: tavoitteet, mitoitus. Liedon kunnan ympäristöosasto. Liedon kunta (21): Liedon yleiskaava 21. Luonnos. Liedon kunta. Loimaan seutukunnan kehittämiskeskus (2): Loimaan seutukunnan kehittämisohjelma Loimaan seutukunnan kehittämiskeskus. Lounais- Suomen ympäristökeskus, Varsinais- Suomen liitto ja Varsinais- suomen TE- keskus (1999): Saaristomeren tilan parantaminen. Toimenpide- ja toteutusohjelma. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen moniste 7/21. Lounatvuori, I. ja Putkonen, L. (21): Rakennusperintömme. Kulttuuriympäristön lukukirja, Ympäristöministeriö, Museovirasto ja Rakennustieto Oy. Komulainen, M., Matikainen, J. ja Leppänen, J. (2): Aurajokilaakson luonto. Aurajokisäätiö. urajoen kehittämisohjelma

73 VIITTAUKSET Lunden, K. (1974): Aurajoki liettyneiden ja liuenneiden aineiden kuljettajana vuonna Turun yliopiston maantieteen laitos. Luostarinen, M. ja Yli- Viikari, A. (1997): Maaseudun kulttuurimaisemat, Maatalouden tutkimuskeskus Suomen ympäristökeskus. Maakuntahallituksen nimeämä matkailuohjelmatyöryhmä (1998): Varsinais- Suomen matkailuohjelma matkailun strateginen kehittäminen Varsinais- Suomen liitto. Museovirasto (1993): Rakennettu kulttuuriympäristö, Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt.museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 16.Museovirasto. Perinnemaisemien hoitotyöryhmä (2): Perinnebiotooppien hoito Suomessa.Luonto ja luonnonvarat Ympäristöministeriö. Putkonen, L. (1993): Kansallismaisema, Vantaa, Ympäristöministeriö. Puustinen, M. (1999): Viljelymenetelmien vaikutus pintaeroosioon ja ravinteiden huuhtoutumiseen. Suomen ympäristökeskus. Pöytyän kunta (1991): Osayleiskaavan tarkistus. Pöytyän kunta. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. ja Mannerkoski, I. (Toim. )(21): Suomen lajien uhanalaisuus 2. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Rautamäki, M. (199): Maakunnallinen maisemaselvitys Varsinais- Suomi. Varsinais- Suomen seutukaavaliitto. Rautamäki, M. (1997): Maisemarakenne. Teoksessa: Luostarinen, M. ja Yli- Viikari, A. (1997): Maaseudun kulttuurimaisemat, Maatalouden tutkimuskeskus Suomen ympäristökeskus. s Sepänmaa. Y. (1997): Maaseutua ei voi tuoda - agraarimaiseman estetiikan lähtökohtia. Teoksessa: Luostarinen, M. ja Yli-Viikari, A. (1997): Maaseudun kulttuurimaisemat, Maatalouden tutkimuskeskus Suomen ympäristökeskus. Silvo, K., Hämäläinen, M.-L., Forsius, K., Jouttijärvi, T., Lapinlampi, T., Santala, E., Kaukoranta, E., Rekolainen, S., Granlund, K., Ekholm, P., Räike, A., Kenttämies, K., Nikander, A., Grönroos, J. ja Rönkä, E. (22): Päästöt vesiin Vesiensuojelun tavoitteiden väliarviointi. Suomen ympäristökeskuksen moniste 242. Suomen ympäristökeskus. Suomen ympäristökeskus, Ympäristöministeriön asettama työryhmä ja Kuormittajat (1998): Vesiensuojelun tavoitteet vuoteen 25. Ympäristöministeriö. Suunnittelukeskus Oy (1995): Oripää keskustan osayleiskaava. Tuominen, E. (196): Aurajoen rantojen kasvistosta. Turun yliopisto. Turun kaupunki (2): Turun yleiskaava 22. Luonnos. Turun kaupunki. Turun seutukunnan kehittämiskeskus (2): Turun seutukunnan kehittämisohjelma Turun seutukunnan kehittämiskeskus. Turun vesi- ja ympäristöpiiri (199): Vesien käyttö ja hoito 199-luvulla - Varsinais-Suomi ja Etelä-Satakunta. Vesien ja ympäristön käytön, hoidon ja suojelun kehittämissuunnitelma.vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja - sarja A 65.Vesi- ja ympäristöhallitus. Varsin Hyvä ry. (21): Kaikki käden ulottuvilla: kehittämisohjelma Varsin Hyvä ry. Varsinais-Suomen Jokivarsikumppanit ry. (21): Kestävän elinvoimaisuuden tie: Varsinais-Suomen Jokivarsikumppanit ry:n kehittämissuunnitelma Varsinais-Suomen Jokivarsikumppanit ry. Varsinais-Suomen liitto (1993): Varsinais-Suomen seutukaavojen yhdistelmä. Varsinais-Suomen liitto. Varsinais- Suomen liitto (1997): Varsinais- Suomen kehittämisohjelma. Varsinais- Suomen liitto. Varsinais-Suomen liitto (21): Turun kaupunkiseudun maakuntakaava. Luonnos. Varsinais-Suomen liitto. Vesi- ja ympäristöhallitus (1991): Aurajoen vesiensuojelua ja jätehuollon tehostamista ja valvontaa koskevat ohjeet. Vesi- ja ympäristöhallitus. Walls, H., Kääriä, J., Aikkinen, I., Mätinki, L. ja Huhtaniemi, E., (Toim.) (1994): Aurajoen seudun kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunitelma.julkaisu 94.Turun kaupunki, ympäristönsuojelutoimisto. Ympäristöministeriö (21a): Rakennusperintöstrategia. Ympäristöministeriö, alueidenkäytön osasto. Ympäristöministeriö (21b): Talousjätevesien käsittely vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla.ympäristöministeriön moniste Ympäristöministeriö, Ympäristönsuojeluosasto. Ympäristöministeriö (1987): Aurajokityöryhmän mietintö. Ympäristöministeriö, Ympäristön- ja luonnonsuojeluosasto. Ympäristöministeriö (1992): Arvokkaat maisemaalueet.maisema-aluetyöryhmän mietintö, Ympäristöministeriö. Äijö, H. ja Tattari, S. (2): Viljelyalueiden valumavesien hallintamalli. Ympäristönsuojelu, Suomen Ympäristökeskus. Suunnittelukeskus Oy (1993): Auran taajamien osayleiskaava. 72

74 13 OHJELMAA TOTEUTTAVAT HANKKEET Nahkiaiset uuteen nousuun Projektin nimi: Nahkiaiset uuteen nousuun Vastuutaho: Lounais-Suomen Kalastusalue Sisältö: Nahkiaisten kutupaikkojen ja kannan suuruuden selvittäminen, nahkiaistietouden lisääminen, nahkiaiseen liittyvän pyynti- ja ruokakulttuurin edistäminen. Kesto: Rahoitus: Alueellinen maaseutuohjelma / Varsin Hyvä ry. Kustannusarvio: 67 euroa Yhteyshenkilö: L-S Kalastusalue / Arto Katajamäki, p Lieto Symbioosi Projektin nimi: Lieto Symbioosi Vastuutaho: Liedon Vanhalinna-säätiö Sisältö: Liedon matkailun kehittäminen, matkailun infopiste, messuosallistumiset, esitetuotanto. Kesto: Rahoitus: Alueellinen maaseutuohjelma / Varsin Hyvä ry. Kustannusarvio: Yhteyshenkilö: Liedon Vanhalinna-säätiö. Aurajoen lumo -esiselvitys Projektin nimi: Aurajoen lumo -esiselvitys Vastuutaho: Aurajokisäätiö Sisältö: Laaditaan toteutettavuusselvitys ja suunnitelma EU Life-hankkeesta, jossa ennallistetaan jokivarsiluontoa suunnittelemalla ja toteuttamalla kosteikkoja ja puustoisia suojavyöhykkeitä jokivarteen. Suojavyöhykkeet toimivat maisemaa elävöittävinä, monimuotoisuutta lisäävinä ja vesiensuojelua edistävinä tekijöinä jokivarsimaisemassa. Kesto: 22 Rahoitus: Avoin Kustannusarvio: 1 euroa Yhteyshenkilö: Aurajoen vesiensuojelurahaston perustaminen -esiselvitys Projektin nimi: Aurajoen vesiensuojelurahaston perustaminen -esiselvitys Vastuutaho: Aurajokisäätiö Sisältö: Laaditaan selvitys Aurajoen vesiensuojelurahaston perustamismahdollisuuksista ja tarvittavan rahoituksen keräämisestä. Rahaston tarkoituksena on rahoittaa tehokkaita, etenkin maatalouden vesiensuojeluun liittyviä ratkaisuja. Kesto: 22 Rahoitus: Avoin Kustannusarvio: 5 euroa Yhteyshenkilö: Erityistukineuvonta Projektin nimi: Erityistukineuvonta Vastuutaho: Aurajokisäätiö, Lounais-Suomen ympäristökeskus Sisältö: Tarjotaan jokivarren maanviljelijöille maatalouden erityisympäristötukiin liittyvää tilakohtaista neuvontaa sekä hakemusasiakirjojen ja tarvittavien hoitosuunnitelmien laadinnassa konsultointia. Kesto: Rahoitus: Avoin Kustannusarvio: 9 5 euroa Yhteyshenkilö: AHA 21 -haja-asutusalueiden jätevesihanke Projektin nimi: AHA 21 -haja-asutusalueiden jätevesihanke Vastuutaho: Varsinais-Suomen Agenda 21 Sisältö: Projektin tavoitteena on haja-asutusalueiden jätevesien puhdistusmenetelmien parantaminen ja sitä kautta vesistöihin kulkeutuvien rehevöittävien päästöjen vähentäminen. Projekti tarjoaa haja-asutusalueiden kiinteistöjen omistajille apua uuden tehokkaamman jäteveden puhdistusmenetelmän suunnittelemisessa, tilaamisessa ja rakentamisen valvonnassa. Samalla lisätään asian tietoisuutta ja koulutetaan alan urakoitsijoita ja suunnittelijoita. Lisäksi aloitetaan toimivan huoltojärjestelmän kehittäminen. Kesto: 22- Rahoitus: Kustannusarvio: Yhteyshenkilö: Minna Nummelin Savijoen MYTVAS Projektin nimi: Savijoen MYTVAS Vastuutaho: Suomen ympäristökeskus ja Lounais-Suomen ympäristökeskus Sisältö: Maatalouden ympäristötuen vaikuttavuuden seurantatutkimus, jossa viljelijöitä haastattelemalla kerätään tietoja mm. muokkauskäytännöistä, lannoituksesta, karjanlannan varastoinnista ja levityksestä sekä torjuntaaineiden käytöstä. Kesto: 22 Rahoitus: Kustannusarvio: Yhteyshenkilö: urajoen kehittämisohjelma

75 OHJELMAA TOTEUTAVAT HANKKEET Savijoen MICROHARP Projektin nimi: Savijoen MICROHARP Vastuutaho: Suomen ympäristökeskus Sisältö: Testataan tilastollisia ja mallintamiseen perustuvia menetelmiä hajakuormituksena vesistöön tulevan fosforin ja typen määriä ja kulkeutumista sekä pidättäytymistä vesistöalueella. Osa laajempaa eurooppalaista tutkimusta. Kesto: 22 Rahoitus: Kustannusarvio: Yhteyshenkilö: Verkkomuseo Projektin nimi: Verkkomuseo Vastuutaho: Nautelankoski-säätiö Sisältö: Lauri Nautelan museota koskevan verkkoopetusmateriaalin tuottaminen. Kesto: 21- Rahoitus: Avoin Kustannusarvio: Yhteyshenkilö: Muistojen myllyt Projektin nimi: Muistojen myllyt Vastuutaho: Aurajokisäätiö Sisältö: Aurajoessa toimineiden myllyjen arkea koskevan suullisen perimätiedon keruu, myllyhistoriaa käsittelevän kiertonäyttelyn toteuttaminen. Kesto: Rahoitus: Avoin Kustannusarvio: 2 euroa Yhteyshenkilö: Aurajokisäätiö / Martti Komulainen, p Aurajokilaakson maisemanhoidon yleissuunnitelma Projektin nimi: Aurajokilaakson maisemanhoidon yleissuunnitelma Vastuutaho: Aurajokisäätiö Sisältö: Aurajoen valtakunnallisesti arvokkaan kulttuurimaisema-alueen maisema-analyysi ja maisemanhoidon yleissuunnitelma. Suunnitelmassa luodaan katsaus maisema-alueen arvoihin, uhkatekijöihin ja laaditaan hoitosuositukset. Kesto: Rahoitus: Avoin Kustannusarvio: Avoin Yhteyshenkilö: Aurajokilaakson maisemamuutokset Projektin nimi: Aurajokilaakson maisemamuutokset Vastuutaho: Aurajokisäätiö Sisältö: Aurajokilaakson valtakunnallisesti arvokkaan maisema-alueen maisemamuutosten analysointi käyttäen vanhaa venäläistä topografi-kartta-aineistoa vertailussa nykymaisemaan. Kesto: Rahoitus: Avoin Kustannusarvio: 8 4 euroa Yhteyshenkilö: Perinnemaisemien hoitoprojekti Projektin nimi: Perinnemaisemien hoitoprojekti Vastuutaho: Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri ry. Sisältö: Varsinais-Suomen perinnemaisemien hoitotyöt lähinnä käsin niittämällä erityisympäristötuen ulkopuolella olevia arvokkaita kohteita. Hankkeessa käytetään työvoimana pitkäaikaistyöttömiä. Kesto: 2-24 Rahoitus: TE-keskuksen työvoimaosasto, työvoimatoimistot, Kela Kustannusarvio:378 4 (koko Varsinais-Suomen alue) Yhteyshenkilö: V-S Luonnonsuojelupiiri / Kimmo Harjämäki Aurajoen luonnon monimuotoisuus - yleissuunnitelma Projektin nimi: Aurajoen luonnon monimuotoisuus - yleissuunnitelma Vastuutaho: Aurajokisäätiö, Lounais-Suomen ympäristökeskus Sisältö: Aurajokilaakson luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä ja lisäämistä koskeva yleissuunnitelma erityisesti maatalousalueille. Kesto: 23- Rahoitus: Avoin Kustannusarvio: Avoin Yhteyshenkilö: Aurajoen lähiluontokohteet Projektin nimi: Aurajoen lähiluontokohteet Vastuutaho: Aurajokisäätiö, kunnat Sisältö: Tuodaan jokiluontoa esille jokivarren asukkaille toteuttamalla jokiluonnon esittelykohteita kaikkiin jokivarren kuntiin. Kohteisiin rakennetaan omaehtoista tutustumista varten luontopolkuja, levähdyspaikkoja ja opasteita sekä järjestetään ohjattuja retkiä. Kesto: Rahoitus: Avoin Kustannusarvio:2 euroa Yhteyshenkilö: 74

76 Elävä ja viihtyisä Halistenkoski Projektin nimi: Elävä ja viihtyisä Halistenkoski Vastuutaho: Aurajokisäätiö Sisältö: Turun Halistenkosken virkistyskäytön kehittäminen, luontopolkujen toteuttaminen, Aurajoen opastuskeskuksen toiminnan kehittäminen. Kesto: 2-22 Rahoitus: Tavoite 2 Kustannusarvio: euroa Yhteyshenkilö: Aurajokisäätiö / Martti Komulainen, p Jokiluontokeskus -esiselvitys Projektin nimi: Jokiluontokeskus -esiselvitys Vastuutaho: Aurajokisäätiö Sisältö: Laaditaan toteuttavuusselvitys Varsinais- Suomen kulttuurijokia esittelevän jokiluontokeskuksen toteuttamisesta johonkin Aurajokivarren kuntaan, olemassaoleviin, näyttelytarkoitusta varten saneerattaviin tiloihin. Kesto: 23 Rahoitus: Avoin Kustannusarvio: 1 euroa Yhteyshenkilö: Aurajoki ympäristökasvatuksessa Projektin nimi: Aurajoki ympäristökasvatuksessa Vastuutaho: Aurajokisäätiö Sisältö: Laaditaan opetusta tukevaa Aurajoki-aiheista materiaalia tietoverkoissa jaettavaksi. Järjestetään opastuksia lähinnä Aurajoen yläjuoksun kuntien peruskouluille. Pyritään vakiinnuttamaan Aurajoki opetusteemaksi eri luokka-asteilla. Kesto: Rahoitus: Avoin Kustannusarvio: 15 euroa Yhteyshenkilö: Aurajoen kosteikot Projektin nimi: Aurajoen kosteikot Vastuutaho: Aurajokisäätiö Sisältö: Tehdään Aurajoen hydrologiaan ja vesistöalueen muihin ominaisuuksiin pohjautuva selvitys veden viipymää ja ravinteiden pidättymistä lisäävistä toimista, erityisesti kosteikoista ja niiden mitoituksesta. Työssä hyödynnetään mm. olemassaolevaa VIHTA-mallia. Hankkeessa toteutetaan myös koeluonteisesti kosteikkoalueita. Kesto: Rahoitus: Avoin Kustannusarvio: Avoin. Yhteyshenkilö: urajoen kehittämisohjelma

77 LIITTEET LIITTEET Liite1. Aurajokeen kohdentuneita kehittämishankkeita vv

78 urajoen kehittämisohjelma

79 78 LIITTEET

80 Aurajokisäätiö Valkkimyllynkuja Turku (2)