3/2011. Matemaattis-luonnontieteellinen aikakauslehti 75. vuosikerta Irtonumero 12

Transkriptio

1 3/2011 Matemaattis-luonnontieteellinen aikakauslehti 75. vuosikerta Irtonumero 12

2 Matemaattisluonnontieteellinen aikakauslehti 75. vuosikerta Julkaisija Matemaattisten Aineiden Opettajien Liitto MAOL ry Rautatieläisenkatu 6, Helsinki Päätoimittaja Leena Mannila, puh Vastaava päätoimittaja Irma Iho, puh Toimitussihteeri Jarkko Narvanne, puh Paino Forssa Print 2011 ISSN , ISO 9002 Tilaukset ja osoitteenmuutokset MAOL:n toimisto puh. (09) Tilaushinta Vuosikerta 60, irtonumero 12, ilmestyy 6 numeroa vuodessa Toimituskunta Leena Mannila (pj.), Tomi Alakoski, Marja Happonen, Irma Iho, Pasi Ketolainen, Jari Koivisto, Hannu Korhonen, Marita Kukkola, Jarkko Lampiselkä, Juha Oikkonen, Maija Rukajärvi- Saarela, Marika Suutarinen, Timo Tapiainen, Kaisa Vähähyyppä, Jarkko Narvanne (siht.) Neuvottelukunta prof. Maija Ahtee prof. Maija Aksela joht. Riitta Juvonen prof. Kaarle Kurki-Suonio prof. Aatos Lahtinen prof. Ilpo Laine prof. Jari Lavonen prof. Tapio Markkanen rehtori Jukka O. Mattila dos. Jorma Merikoski op.neuvos Marja Montonen prof. Erkki Pehkonen joht. Kari Purhonen prof. Pekka Pyykkö prof. Esko Valtaoja * etunimi.sukunimi@maol.fi Rautatieläisenkatu 6, Helsinki p. (09) fax (09) maol-toimisto@maol.fi MAOL ry HALLITUS Puheenjohtaja Irma Iho * I varapuheenjohtaja, talous Jouni Björkman * II varapuheenjohtaja, koulutus Anne Rantanen * III varapuheenjohtaja, tiedotus, Dimensio Leena Mannila * Koulutustoiminta Tero Anttila * Oppilastoiminta Irene Hietala * Ruotsinkieliset palvelut Joakim Häggström * Kerhotoiminta Pasi Konttinen * OPS-työ, sähköinen tiedottaminen Marita Kukkola * Matematiikka/tietotekniikka Mika Setälä * Edunvalvonta Timo Tapiainen * Fysiikka, kemia Eeva Toppari * TOIMISTO maol-toimisto@maol.fi Toiminnanjohtaja Juha Sola * (09) Koulutus- ja tiedotusassistentti Päivi Hyttinen * (09) Toimistoassistentti Katja Sopanen * (09) DIMENSION TOIMITUS Toimitussihteeri Jarkko Narvanne, dimensio@maol.fi MFKA-Kustannus Oy HALLITUS Puheenjohtaja Päivi Ojala, paivi.ojala@mfka.fi Sähköinen maailma Juha Leino, juha.leino@hel.fi Markkinointi Matti Rossi, matti.rossi@heureka.fi Koepalvelu Eeva Toppari, eeva.toppari@maol.fi Tuotetietous, pedagogiikka Sami Sirviö, sami.sirvio@vantaa.fi Kirjat Sari Yrjänäinen, sari.yrjanainen@uta.fi TOIMISTO mfka@maol.fi Toimitusjohtaja Juha Sola * (09) Tuotepäällikkö Lauri Stark * (09) Myyntisihteeri Kirsi Vertanen * (09) Rautatieläisenkatu 6, Helsinki p. (09) fax (09) Tilaukset:

3 Dimensio 3/2011 sisältö 5 Pääkirjoitus Leena Mannila 6 Yhteisöllistä mediaa Pasi Konttinen 8 Lastenkulttuuria Tasomaasta Hannu Korhonen 11 Liikkeelle! hankkeessa on toteutettu koulujen valtakunnallinen typpidioksidin mittaus Päivi Ojala 16 Kemian vuosi 2011: Valokeilassa Petri Pihko 18 Peruskoulun matematiikkakilpailu Hannu Korhonen, Kirsi Malinen, Kimmo Sivula ja Anastasia Vlasova 22 Onks meistä tähän? Aineenopettajakoulutus ja opettajaopiskelijan toiminnallisen osaamisen palapeli Sari Yrjänäinen 28 Tiedettä parhaassa seurassa Hannu Korhonen 32 LUT kouluttaa käytännön matematiikkoja Laura Tikkanen ja Matti Heiliö 35 Amerikassa kaikki on suurempaa Leena Hyttinen 40 Matematiikkaluokka Origo avattiin Hannu Korhonen 42 Kognitiivisen kuormituksen teorian merkityksestä fysiikan oppimiselle ja opettamiselle Olavi Hakkarainen ja Maija Ahtee 48 Maukasta tieteen keinoin Erna Arrenius, Eila Hämäläinen ja Hannu Korhonen 53 Maaperän rikkaudet mitä me niistä opetamme? Laura Rahikka ja Maija Rukajärvi-Saarela 57 Kirjallisuutta: Soittaa saksofonia kuin matemaatikko 58 Fukushimassa taistellaan ydinjätteitä vastaan Raimo Hentelä 60 Uutiset 62 Survo-ristikot 3 63 Vuoden opettaja Jarmo Sirviö 66 Kevätliittokokous Leena Mannila 67 Pulmasivu Kansi:. Kemian vuonna voi vaikka harrastaa luonnon vesien tutkimusta esimerkiksi Helsingin Pitäjämäen vesiputouksella. Kuva: Henri Sihvonen 3

4 Pääkirjoitus Onko matematiikan ymmärtäminen kadonnut? Suomi tunnetaan teknologian huippumaana. Matemaattis-luonnontieteellinen osaaminen kansainvälisissä vertailuissa on ollut maailman parhaimpia. Silti yliopistot ja korkeakoulut ovat ilmaisseet huolensa siitä, että lukio ei anna riittäviä valmiuksia jatko-opintoihin ja että matematiikan perustaitojen hallitsevien ylioppilaiden määrä on liian vähäinen. Ovatko opiskelijoiden matemaattiset taidot heikentyneet vai onko osaajien tarve kasvanut? Vastauksesta riippumatta tosiasia on se, että moni nuori ei ymmärrä opiskelemaansa matematiikkaa. Tähän yhtenä syynä on oppitunneilla oleva kiire edetä aiheesta toiseen. Matematiikan opiskelussa on annettava aikaa myös pohtimiselle ja oivaltamiselle. Jokaisella oppilaalla on oikeus saada kykyjensä mukaista opetusta. Yhä useampi lapsi ja nuori tarvitsee yksilöllisempää opetusta. Heterogeenisessä perusopetusryhmässä opetettaessa oppilasta kohti käytettävissä oleva aika jää helposti liian lyhyeksi eikä erilaisten oppijoiden eriyttäminen opetusryhmän sisällä onnistu. Matematiikan eriyttäminen tulisikin tehdä joustavana ryhmittelynä, jossa ryhmät muodostetaan pedagogisesti tarkoituksenmukaisin perustein oppilaiden oppimisedellytysten ja tavoitteiden mukaisesti. Joustavassa ryhmittelyssä erilaisia oppijoita tuetaan heidän tarvitsemallaan tavalla ja ryhmäkoot voidaan suunnitella tarkoituksenmukaisiksi. Tällaisella ryhmittelyllä voidaan turvata oppilaiden jatko-opintokelpoisuus toisen asteen haasteisiin. Opettajankoulutuksessa ja opettajien täydennyskoulutuksessa tulisi huomioida koulutuksen uudet haasteet. On tärkeää, että nykyisille opettajille tarjotaan mahdollisuutta täydennyskoulutukseen säännöllisesti ja pitkäjänteisesti. Myös luokanopettajankoulutuksessa tulisi kiinnittää suurempi huomio matematiikan opetukseen ja oppimiseen. Hyvä matemaattinen pohja rakennetaan jo alakoulussa, jossa matematiikan opetuksella on tärkeä rooli matemaattisen ajattelun herättämiselle. Myös matemaattiset oppimisvaikeudet tulee ottaa huomioon mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Opettajankoulutuksessa matematiikan kontaktiopetuksen tuntimäärää tulisi kasvattaa. Lisäksi matematiikan ylioppilastodistuksen arvosanan pitäisi olla merkittävä kriteeri luokanopettajakoulutukseen valittaessa. Kun oppilaalle rakennetaan vankka matemaattinen pohja alakoulussa, on siitä helpompi jatkaa matematiikan oppitiellä. Yläkoulussa matematiikan opiskelua voidaan suunnata kohti oppilaan tulevia jatko-opintoja. Oppilaan siirtymistä lukio-opintoihin pitkälle matematiikalle voidaan huomattavasti helpottaa, kun luodaan pohja laskurutiinille yläluokilla. Perusopetuksen yläluokilla voidaan joustavalla ryhmittelyllä ja syventävillä kursseilla harjoitella esimerkiksi abstraktimpia algebrallisia taitoja ja geometrista konstruointia. Toisaalta niille oppilaille, jotka suuntautuvat ammattiopintoihin, voidaan opettaa soveltavampaa käytännön matematiikkaa, jota he jatkoopinnoissaan tarvitsevat. Näin oppilaat löytävät opiskelulleen mielekkyyden, mikä edesauttaa oppimista. Lukiossa matematiikan opetussuunnitelmissa on parantamisen varaa. Pitkän matematiikan sisältöjä tulisi tarkastella niin, että voitaisiin rakentaa eheä kokonaisuus, jossa opiskelijalla on myös aikaa oivaltamiselle ja matemaattiselle ajattelulle ja ymmärtämiselle. Lyhyen matematiikan roolia ja mainetta olisi kohotettava pois palikka matematiikan roolista. Nuorten asenne matematiikkaan on saatava muuttumaan positiivisemmaksi. Tämä onnistuu, kun rakentaa eheä oppimispolku esiopetuksesta lukioon, jossa uusi opetettava asia rakentuu aikaisemmin opitun asian pohjalle ja oppilasta tuetaan oppimisedellytystensä mukaisesti. Matematiikan opetuksen ongelmakohtiin on puututtava. Tähän kaikkeen tarvitaan tahtoa parantaa tilanne ja yhteistyötä eri asiantuntijoiden kesken. Yhteistyössä on voimaa! Leena Mannila päätoimittaja

5 Yksiulotteisen Viivamaan nuken elämä on yhtä rullan pyöritystä edestakaisin. Lastenkulttuuria Tasomaasta Hannu Korhonen, lehtori emeritus, Orimattila Valokuvat: Ville Roisko Tasomaa on matematiikan kaapuun puettua yhteiskuntakritiikkiä. Aikojen saatossa kirjan yhteiskunnallinen osuus on menettänyt merkitystään, kun julkinen yhteiskuntakritiikki on tullut luvalliseksi länsimaissa. Matematiikka antaa sen sijaan edelleen virikkeitä ja lähtökohtia ajattelulle. Toista sataa vuotta vanha kirja on nyt innostanut suomalaisia nukketeatterintekijöitä. Edwin Abbott Abbott ( ) opiskeli klassisia kieliä, matematiikkaa ja teologiaa Cambridgessä. Vuonna 1861 hän sai kuuluisan Smithin palkinnon menestymisestään matematiikan opinnoissa. Muutamaa vuotta myöhemmin hänet valittiin lontoolaisen poikakoulun rehtoriksi. Abbott julkaisi monia teologisia ja kielitieteellisiä teoksia. Tunnetuin hän on nykyään kuitenkin pienestä matemaattisesta kirjastaan Flatland [1]. Kirja kertoo kaksiulotteisessa maailmassa elävistä monikulmion muotoisista olioista. Olion yhteiskunnallinen asema näkyy hänen muodostaan: mitä enemmän kärkiä, sen korkeampi asema. Alimpana ovat naiset. He ovat janoja, joilla on siis vain kaksi kärkeä. Ammattitaidottomat työläiset ja sotilaat ovat tasakylkisiä kolmioita, joiden kantasivu on hyvin lyhyt, jopa vain sadasosa kyljestä. Käsityöläisillä kantasivu on jo pitempi. Abbottin kirjan kansi (6. painos).

6 Piia Kalenius (vas.) ja Niina Lindroos pyörivät pisteen ympäri. Pelikentän rajat kuvaavat Tasomaan sääntöjä. Kolmas ulottuvuus antaa mahdollisuuden teippirajojen irrottamiseen ja rikkomiseen. Tasasivuisten kolmioiden, esimerkiksi kauppiaiden, katsotaan kuuluvan keskiluokkaan. Vapaan ammatin harjoittajat ja maalaisaatelisto ovat neliöitä ja viisikulmioita. Jalosukuisuuden merkkinä on vähintään kuusi kärkeä. Ylimpänä luokkana ovat papit, joilla on jo niin monta kärkeä, että heitä ei enää voi helposti erottaa ympyrästä. Ylemmissä yhteiskuntaluokissa on myös taattu säätykierto niin, että neliön pojasta tulee viisikulmio jne. Säätykierto ei kuitenkaan koske tyttöjä. Geometrisen terävyytensä takia naisten katsotaan olevan niin vaarallisia, että he eivät saa kulkea julkisilla paikoilla ilmaisematta läsnäoloaan jatkuvalla huutelulla. Taloissa pitää samasta syystä olla erilliset ovet miehille ja naisille. Siis tiukkaa sääty- ja sukupuolierottelua, joka oli totta oikeassakin englantilaisessa yhteiskunnassa vielä 1800-luvun puolivälissä. Tasomaan jälkeläisiä Kirjan geometrinen anti syntyy siitä, että päähenkilö A. Square tapaa Avaruusmaasta eli kolmiulotteisesta maailmasta tulleen A. Spheren, joka yrittää selittää hänelle kolmannen ulottuvuuden ideaa. Lähes sata vuotta myöhemmin amerikkalainen matemaatikko ja tieteiskirjailija Rucker käytti Abbotin ideaa havainnollistaakseen neljättä ulottuvuutta [2] ja kirjoitti myöhemmin aiheesta myös romaanin Spaceland [3] Abbottin tyyliin. Flatland on innostanut myös moniaita elokuvantekijöitä, esimerkkinä Flatland the Movie [4]. Abbotin geometriset hahmot Ruckerin ymmärryksellä vahvistettuina seikkailivat suomeksi vuonna 1980 matemaattisen oppilaslehden Funktion kirjoitussarjassa Ajan ja avaruuden geometriaa [5]. Paikan nimi oli silloin Pintala

7 Liikkeelle! on yksi monista eri puolella maata toteutettavista kehittämishankkeista, joilla pyritään uudistamaan koulun toimintakulttuuria. Hankkeessa tuotetaan verkkopalvelu, joka tarjoaa käytännön työkaluja tulevaisuuden oppimiseen yläkoulussa ja lukiossa. Hankkeesta vastaavat Kalajoen lukio ja tiedekeskus Heureka. Ilmanlaatututkimus on hyvä esimerkki koulujen ja asiantuntijoiden välisestä vuorovaikutuksesta ja yhteistyöstä. Yhteistyötä tehtiin pilottikoulujen sekä eri alojen asiantuntijoiden kanssa. Liikkeelle! hankkeessa on toteutettu koulujen valtakunnallinen typpidioksidin mittaus Päivi Ojala, Kalajoen lukio O p etu ss u u n n ite l- massa esitettyjen kestävän kehityksen periaatteiden mukaista on, että opiskelija osaa mitata, arvioida ja analysoida sekä luonnonympäristössä, kulttuuriympäristössä että sosiaalisessa ympäristössä tapahtuvia muutoksia. Opetussuunnitelmassa korostetaan myös kokeellisuutta. Ympäristöön liittyvistä kokeellisen toiminnan kohteista luonnonveden tutkimiseen löytyy paljon erilaisia kouluille sopivia ohjeita ja jokaiselta koululta löytyvät siihen tarvittavat välineet. Maaperän ja ilmanlaadun kokeelliseen tutkimiseen sopivia välineitä ei tavallisilta kouluilta löydy, minkä vuoksi esimerkiksi ilman kokeellinen tutkiminen jää hyvin vähäiseksi. Vuosi 2010 oli ilmastonlaadun vuosi. Miten kouluissa voitaisiin tutkia ilman laatua? Voisiko HSY:n käyttämää ja kehittämää analyysimenetelmää soveltaa kouluihin? Diffuusio- eli passivikeräinten avulla voidaan määrittää kaasumaisten ilmansaasteiden kuten typpidioksidin (NO 2 ) tai rikkidioksidin (SO 2 ) pitoisuuksia vähällä vaivalla ja edullisesti. Passiivikeräimen toiminta perustuu ilmansaasteiden diffuusioon keräimen adsorboivalle pinnalle. Kaasun siirtymisnopeus ilmasta keräysalustalle riippuu kaasun pitoisuudesta ilmassa, diffuusiokertoimesta sekä keräimen geometriasta. Keräysalustaan sitoutuneen epäpuhtauden määrä analysoidaan laboratoriossa. Suodatinpaperin sisältämä typpidioksidi uutetaan tislattuun veteen ja määritetään spektrofotometrisesti. Mittaustuloksesta saadaan laskettua keräysajan keskimääräinen typpidioksidipitoisuus C 0 seuraavasta kaavasta. C 0 X Keräinvakio, missä t D C 0 = ulkoilman NO 2 -pitoisuus (µg/m 3 ) X = NO 2 -määrä suodattimessa (µg) t = keräysaika (s) D = diffuusiokerroin (D = 1, m²/s², kun lämpötila on 21 C.). Mikäli ilman lämpötila on eri kuin 21 C, otetaan se huomioon diffuusiokertoimessa seuraavalla tavalla. 1,5 T 5 D 1,54 10, missä 294,15 T = keskimääräinen keräysajan lämpötila muutettuna Kelvineiksi (K) (273,15 + keskimääräinen lämpötila asteina). Keräimillä saatavat tulokset ovat suuntaa-antavia, eivätkä ne ole täysin vertailukelpoisia jatkuvatoimisiin mittauksiin nähden. (Myllynen 2009) Menetelmä on 11

8 Kansainvälinen kemian vuosi 2011 Vuosi 2011 on kansainvälinen kemian vuosi. Tässä kirjoitussarjassa tutustutaan suomalaisiin kemian alan osaajiin. He kertovat suhteestaan kemiaan, omasta uravalinnastaan, työstään ja vapaa-ajastaan sekä elämästään muutenkin. Sarja on edennyt kolmanteen henkilöön; hän on Jyväskylän yliopiston kemian laitokselta orgaanisen kemian professori Petri Pihko. Kemian vuosi 2011: Valokeilassa Petri Pihko Koulun kemian kerhosta se lähti liikkeelle Petri Pihko, professori, Jyväskylän yliopiston kemian laitos Jyväskylän yliopistossa työskentelevä professori Petri Pihko kiinnostui kemiasta jo yläasteikäisenä ja Laanilan koulussa hän pääsikin tekemään kemian kokeita koulun kemian kerhossa. Lukioaikana hän oli edustamassa Suomea kolme kertaa Kemian olympialaisissa. Nykyisessä työssään hän tutkimusryhmänsä kanssa koettaa keksiä uusia reaktioita ja synteesimenetelmiä sekä soveltaa näitä erilaisten mielenkiintoisten luonnonaineiden synteeseihin. Kaikkein innostavimpana hän kokee sen, että voi opastaa nuoria ihmisiä itsenäisiin oivalluksiin. Myös odottamattomat yllätykset kuuluvat tutkimuksen arkeen. Petristä... Jo ensi tapaamisella käy vastapuolelle selväksi se, että Petri on tiedemies. Petrin tapa ja ajatuskulku oman tieteen alueelta eivät selvästikään tähtää vain oman edun tavoitteluun vaan tieteen viemiseen eteenpäin ja myös tiedon jakamiseen sitä haluaville. Hän on yksi suomalaisista tiedemiehistä, joka omalla alueellaan kehittyy kansainväliset mitat täyttäväksi asiantuntijaksi, kun vain saa siihen sopivat resurssit kotimaassamme. Yhteistyökumppani, Reijo Partanen, R&D Director, KemFine Ltd. Kokkola Olen syntynyt Oulussa v ja valmistunut ylioppilaaksi Laanilan lukiosta Kiinnostuin 13-vuotiaana kemiasta, lähinnä vastapainoksi silloiselle pääharrastukselleni, tähtitieteelle. Kemiassa kiehtoi se, että kokeita ja havaintoja saattoi tehdä helposti itse! Yläasteen aikana pyysimme ystäväni Mika Lindvallin kanssa matematiikanopettajaamme Mirja Karjalaista aloittamaan kanssamme Kemian kerhon Laanilan yläasteella. Kerhon vetäjinä toimivat myöhemmin muutkin kemian opettajat, mm. Maija Aksela, Tarja Rauma, Kirsi Kumpulainen ja Anne Lainas. Kerho muutti myöhemmin ensin Oulun lyseon lukioon ja lopulta Kastellin lukion tiloihin. Tässä vaiheessa olimme jo itse Mikan kanssa päävastuullisia. Kerho järjesti vuosina 1988, 1989 ja 1990 kolme näyttelyä, joissa yleisö sai myös itse kokeilla mm. kiteytymistä sekä tarkastella oskilloivia reaktiota. Näitä näyttelyitä voidaan pitää Heurekan kemian yön varhaisina versioina. Lukioaikana pääsin osallistumaan myös kemian olympialaisiin, v Espoossa, v Hallessa DDR:ssa, ja v Pariisissa. Näistä matkoista jäi paljon ystäviä ja lämpimiä muistoja. Erityisesti DDR jäi mieleen maana, joka oli jotain aivan muuta. Aloitin kemian opinnot Oulun yliopistossa v Koska orgaaninen kemia oli minulle harrastuksen myötä tuttua, suoritin ensimmäisenä vuonna aika paljon orgaanisen kemian kursseja professori Hans Kriegerin opissa. Varusmiespalveluksen jälkeen orgaanisen kemian professorit olivat vaihtuneet Ari Koskiseksi ja Osmo Hormiksi, ja tein opintoni loppuun Ari Koskisen ryhmässä. 16

9 Kansainvälinen kemian vuosi 2011 Synteesituotteita. Jatkoin samaa tietä väitöskirjaan asti ja väittelin orgaanisen synteesin alalta v Väitöksen jälkeen lähdin elokuussa vuonna 1999 kaukaiseen Kaliforniaan, K. C. Nicolaoun ryhmään La Jollaan. Siellä tein sinisimpukoista eristetyn merimyrkyn, atsaspirasidin, synteesin parissa töitä vuoden 2001 kesään asti. Kesällä 2001 palasin Suomeen ja aloitin TKK:lla yliassistenttina (virka muutettiin myöhemmin opettavaksi tutkijaksi). Tutkimukselle annettiin TKK:lla vapaat kädet, ja niinpä suuntauduin myös menetelmäkehitykseen, erityisesti orgaanisten katalyyttien käyttöön melko pian. Samalla tutkimusryhmä kasvoi. Vuonna 2007 minulle tarjottiin tilaisuutta siirtyä Jyväskylän yliopiston kemian laitokselle ja siirryinkin sinne vuonna 2008 viisivuotiseen professorin tehtävään. Asun nykyään Jyväskylän Ristikivessä Päijänteen ja hiihtolatujen välissä. Perheeseeni kuuluu puoliso Ainoliisa sekä kolmija yksivuotiaat pojat. Pienten lasten kanssa yhteensovittaminen tarkoittaa helposti sitä, että oma vapaa-aika alkaa vasta sitten, kun lapset saadaan nukkumaan! Onneksi yliopistossa työaika on kohtuullisen vapaa. Kaikkein innostavinta on opastaa nuoria ihmisiä itsenäisiin oivalluksiin. Petri Pihko Orgaanisen kemian professori Jyväskylän yliopisto Työssämme koetamme keksiä uusia reaktioita ja synteesimenetelmiä. Sovellamme näitä erilaisten mielenkiintoisten luonnonaineiden synteesiin. Työ on erittäin monipuolista. Suurin osa ajasta kuluu erilaisiin vapaamuotoisiin keskusteluihin tutkijoiden kanssa sekä tutkimussuunnitelmien laatimiseen tai raportointiin. Pidän myös luentoja ja toisinaan opetan joitakin tekniikoita laboratoriossa. Kova hinku olisi myös tehdä itse kokeita, mutta siihen ei jää enää aikaa. Kaikkein innostavinta on opastaa nuoria ihmisiä itsenäisiin oivalluksiin. Myös odottamattomat yllätykset kuuluvat tutkimuksen arkeen. Synteesikemialla on myös pitkä ja mielenkiintoinen historia. Jo yli sadan vuoden ajan synteetikkojen käsistä ovat lähteneet niin uudet väriaineet kuin lääkkeetkin, ja moni mielenkiintoinen tarina näiden keksimisestä odottaa vielä kertojaansa. Olen ollut mukana laatimassa kemian oppikirjoja. Lisäksi minua kiinnostavat kemian opetuksessa vaikeiksi koetut käsitteet, kuten happamuus ja emäksisyys sekä reaktiivisuuden ennustaminen. Toivoisin, että näitä vaikeita kohtia avaamalla myös mielenkiinto kemiaan heräisi. Myös ilmiöpohjainen kemian opetus kiinnostaa. Kemistin ammatissa tarvitaan jatkuvasti kaikkia aisteja valppaana! Nuorille, jotka pohtivat kemian alaa omaksi urakseen sanoisin, että riittää, kun on utelias ja uskaltaa kyseenalaistaa totutut näkemykset. Kemiassa on paljon keksittävää! Hyvä ruoka, luonnossa liikkuminen ja mielenkiintoinen kirja riittävät minulle rentoutumiskeinoiksi ja paineiden purkuun. Iltalukemiseksi luen useimmiten lehtiä, mutta toisinaan myös kirjoja. Viimeksi luettavana on ollut Riikka Pulkkista. Elämänasenteenani on: Aina on tilaa tyhmälle kysymykselle. Tiede kulkee kulkuaan tietämisen ja edistyksen takia eikä kauppamerkkien ja ansion takia. August Wilhelm Hofmann, lainaus kirjasta: K. A. Schenzinger, Aniliini, WSOY

10 Kevätliittokokous Leena Mannila, päätoimittaja, Matemaattisten Aineiden Opettajien Liiton kevätliitokokous pidettiin lauantaina Akavatalossa. Tilaisuudessa oli läsnä 37 liittokokousedustajaa 24 eri kerhosta. Kiitos kaikille aktiivisesta osallistumisesta. Liittokokouksessa käsiteltiin vuoden 2010 toimintakertomus ja tilit. Päivän aikana pohdittiin eri ryhmissä matematiikan opetuksen tämän hetken tilannetta perusopetuksessa ja lukiossa. Liittokokous päätti lähettää tiedotusvälineille julkilausuman aiheesta: Matemaattinen osaamattomuus murentaa hyvinvointiyhteiskuntaa. Julkilausuma on nähtävillä liiton kotisivuilla. Liittokokouksen yhteydessä jaettiin Tilastokeskuksen järjestämän kansainvälisen tilastojen luku- ja käyttötaitokilpailun palkinnot. Palkintoja oli jakamassa kehittämispäällikkö Reija Helenius, tutkimuspäällikkö Faiz Alsuhail sekä tietopalvelusuunnittelija Minna Korhonen. Yläaste- ja lukioikäisille suunnatun kilpailun tavoitteena oli parantaa nuorten valmiuksia kuvata omaa ympäristöään tilastollisin keinoin sekä käyttää tilastoja arjessa. Tehtävänä oli laatia tilastollinen posteri eli tutkimusjuliste 2 3 hengen joukkueessa jostakin ympäristöön liittyvästä aiheesta. Yläkoulusarjan voittajat olivat Peltolan koulusta Vantaalta, ja lukiosarjan voitto meni Lyseonpuiston lukion oppilaille Rovaniemelle. Yläkoulusarjan voittajat Mikko Chan ja Miko Pusztai aiheenaan Henkilöautoilun hiilidioksidipäästöt Suomessa sekä opettaja Irene Hietala. Lukiosarjan voittajat Leevi Leppäjärvi, Janne Mustaniemi ja Iidaliina Uusitalo aiheenaan Kierrätys ja jätteiden käsittely sekä opettaja Raimo Huhtala. 66