Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry Valtionkatu SEINÄJOKI p

Transkriptio

1 Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry LAUSUNTO Valtionkatu SEINÄJOKI p pohjanmaa@sll.fi Länsi-Suomen ympäristökeskus PL VAASA Viite: Lausuntopyyntö ehdotuksesta Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaksi vuoteen 2015 Suomen Luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry jättää oman toimialueensa vesienhoitosuunnitelman esityksestä seuraavan lausunnon: Yleistä julkaisusta: Vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma on rakennettu huolella ja on sisällöltään hyvin laadittu ja helppolukuinen. Runsaan asiasisältönsä takia julkaisu on laaja ja saattaa olla monille raskaslukuinen. Monilta osin olisimme toivoneet tehokkaampaa kerrontaa ja asioiden tiivistämistä. Nykytilanne, toimenpiteet ja tulevaisuuden tavoitteet olisi voinut esittää lyhemminkin jokaisen tarkasteltavan toimialan osalta. Asiasisällöstä tarkemmin: Tavoitteet Länsi-Suomen ympäristökeskuksen alueella on voimaperäistä maankäyttöä ja lähes kaikki vesistöt on jollakin tapaa muokattu ja käsitelty menneiden vuosikymmenten aikana. Tämä muodostaa kokonaisuudessaan valtavan haasteen kaikille alueen toimijoille vesiensuojelun tehostamiseksi ja hyvän tilan saavuttamiseksi. Tietenkin on

2 tärkeää pyrkiä tavoitteisiin, mutta valitettavaa on se, että niin monen vesialueen osalta ilmoitetaan heti, ettei tavoitteita voida saavuttaa. Toimialueeltamme ainoastaan kaksi jokialuetta ja yksi merialue saavuttaisi hyvän tilan vuoteen 2015 mennessä. Valtaosa vesistöistämme jää tavoitteiden ulkopuolelle. Joissakin tapauksissa kyse saattaa olla vajavaisista tutkimustiedoista, eikä luokitusta voida tehdä, mutta pääosin tilanne on alueella haasteellinen. Happamat sulfaattimaat Länsi-Suomen ympäristökeskuksen alueella on maan laajimmat happamien sulfaattimaiden alueet. Maaperän kuivatuksella on saatu vesistöille sen kaltainen ongelma aikaan, että jo pelkästään happamuuden ja liukoisten metallien aiheuttamat ongelmat näissä vesistöissä ovat mittavat. Lisäksi ravinteiden vähentäminen tuo lisää vaatimuksia valuma-alueiden käyttöön. Happamien sulfaattimaiden haittojen vähentäminen on toimenpide, johon jokialueiden alaosilla on ensisijaisesti keskityttävä. Se edellyttää laajaa yhteistyötä maa- ja metsätalouden toimijoiden kanssa. Kaikkeen alueen ojittamiseen pitää suhtautua kriittisesti, suosia vähäisiä avo-ojituksia ja säätösalaojia peltoalueilla. Kalkitus, kalkkisuodinojat ja muut happamuutta alentavat menetelmät tulee ottaa käyttöön sekä saada happamuutta alentavat toimenpiteet tuetun taloudellisen toiminnan piiriin. Säännösteltyjen kohteiden vaikutus happamuuteen tulisi minimoida mm. vakaaksi ohjatuilla vedenkorkeuksilla. Tulvasuojelu, tulvat ja ilmastonmuutos Koko vesistöaluetta hyödyntävä keino vähentää mm. happamuusongelmia, ravinteiden ja kiintoainesten kulkeutumista ja uomien kunnostus ja perkaustarvetta olisi veden pidättymismahdollisuuksien lisääminen ja vesistön pidätyskyvyn parantaminen. Se edellyttää tulvasuojelukriteerien tarkastelua uudelleen ja soiden sekä maa- ja metsätalousmaiden tulvanalaisuuden hyväksymistä tarpeellisin osin. Tulvasuojelu tulee ulottaa ainoastaan suojaamaan rakennettuja alueita ja muita yhteiskunnan kannalta tärkeitä toimintoja. Sulamis- ja sadevesien pidättyminen luontaisille alueilleen edellyttää luonnontilaisten ja ojitettujen soiden veden pidättämiskyvyn parantamista sekä maatalousalueiden toimimista tulva-alueina esimerkiksi yhtenä erityistukimuotona. Nykyiset pengerrys- ja tulvasuojeluhankkeet ovat taloudellisesti kannattamattomia ja siirtävät vain vesimassojen tuomat ongelmat muualle. Tähän vesistöjen vedenpidätyskyvyn parantamiseen tulee varautua erityisesti ilmastonmuutoksen myötä, sillä sateiden määrä kasvaa ja painottuu mm. syksyyn ja talvikauteen. Säännöstely ja voimatalous: Lähes jokaisella vesistöalueella on voimataloutta tai säännöstelyä, jonka seurauksena padoin ja muin rakennelmin on vesistön luontainen virtaama muutettu. Muutosten myötä vesistön ekologinen tila on pääsääntöisesti aina muuttunut ja erityisesti kalaston kulku heikentynyt tai estynyt. Julkaisun mukaan Länsi-Suomen ympäristökeskuksen

3 alueella on noin 50 kpl merkittäviä vaellusesteitä. Osassa näitä jokialueita on jopa uhanalaisia lajeja, joiden lisääntymisvaikeudet ja säilyminen on kiinni merkittävässä määrin vaellusesteistä tai säännöstelyn voimakkuudesta. Joillekin vesirakenteille on olemassa jo valmiita suunnitelmia, mutta toteuttaminen ei ole mahdollista monestakin syystä. Jotkut alueen vesistöt voisivat saavuttaa hyvän tilan pelkästään vaellusesteiden poistolla, jolloin joen ekologinen tila parantuisi. Ne alueen säännöstellyt ja muutetut vesistöt, jotka on valittu voimakkaasti muutetuiksi vesistöiksi, kärsivät lukuisista muistakin ongelmista. Lähinnä ne sijoittuvat happamille sulfaattimaille. Maatalous Ravinteiden huuhtoutumista pidetään pääasiallisesti maatalouden ongelmana. Vesienhoitoalueen viljelyalueet ovat pääasiassa jokilaaksoissa, jolloin valumien pääsy vesistöihin onkin ongelmallista. Maatalouden vesiensuojelun tehostaminen on olennainen osa vesiensuojelua. Ympäristötuen vaatimuksien huomattava tehostaminen ja vapaa-ehtoiset, taloudellisesti kannustavat vesiensuojelumenetelmät ovat tärkeä osa maatalouden vesiensuojelua. Eroosioherkillä alueilla kasvipeitteisyydelle on ehdoton tarve. Alavien jokialueiden tulvanalaiset alueet tulisi olla myös kasvipeitteistä ja kesantoalojen niittotähteet tulisi kerätä pois. Juurikasviljelyssä tulisi olla laajat suojakaistat sekä käyttää kerääjäkasveja korjuun jälkeen. Ympäristötuen keinoin tulisi kieltää mm. syysmuokkaus. Lannoiterajoitukset ja tarkennettu viljely vesistöjen läheisyyteen. Myös karjanlannan käyttöä tulisi suosia keinolannoitteiden sijasta sekä kannustaa lannan kompostointiin ja biokaasutuotantoon, jolloin lannoite on vesistölle haitattomampaa. Nämä asiat eivät suoranaisesti ole vesienhoitosuunnitelman asiaa, mutta suunnitelman keinojen esittelyssä nämä asiat voisi huomioida esitettyä paremmin. Metsätalous Vesienhoitosuunnitelman ongelmakohtana voidaan pitää metsätaloutta. Syinä ovat mm. se, että metsätaloudella ei ole suoranaisia lakiin perustuvia lupajärjestelmiä vesiensuojelun tehostamiseksi vaan ala toimii erilaisten suositusten ja sertifiointien kautta. Tällöin alalla ei ole lain määräämiä keinoja, vain ohjeellisia tavoitteita. Metsätalouden vesiensuojelu on toiminnan laajuuteen ja valuma-alueiden hallitsevuuteen nähden vähäpätöistä. Vaikka metsätalous ei kuormita hehtaaria kohden merkittävästi vesistöä, syntyy siitä erittäin merkittävä kuormitus kun huomioidaan pinta-alojen laajuus sekä se, että suurin kuormitus kohdistuu pienvesiin. Vesienhoitosuunnitelman suurin puute metsätaloutta ajatellen on myös se, että suuri osa metsäalueista on alueilla, jotka eivät kuulu vesienhoitosuunnitelman piiriin valuma-alueen pienen koon vuoksi. Metsätalouden tulisi kehittää nykyisestään erityisesti kiintoaineksen huuhtoutumista vähentävää vesiensuojelua sekä erilaisin tukikeinoin mahdollistaa vedenpidätyskyvyn lisäämistä metsissä nykyistä pidempään. Myös monista turhista ojituksista tulisi pidättyä kokonaan. Niitä ovat mm. kunnostusojitukset jo varttuneissa metsissä ja alueilla joissa ojitustoiminnalla ei ole saavutettu haluttua kasvunlisäystä.

4 Turvetuotanto Länsi-Suomen ympäristökeskuksen alueella on maamme laajimmat turvetuotantoalueet. Monilla vesistöalueilla tavoitteena on turvetuotannon vähentäminen mm. maakuntakaavoituksen keinoin, mutta todellisuudessa turvetuotantoala kasvaa koko ajan. Vielä kun huomioidaan, että vanhat tuotantoalueet ovat monin paikoin loppumassa, tarvitaan uutta tuotantoalaa huomattavan paljon lähivuosikymmenen aikana. Tämä on vesiensuojelun osalta mittava haaste. Pintavalutuskenttien ja -kosteikoiden käytöstä huolimatta valumavesien laatu ei tule nostamaan vesistön vedenlaatua. Liuennut humus ja ylivirtaamakausien kiintoaineskuormitus muuttaa alapuolista vesistöä aina negatiiviseen suuntaan. Nämä vaikutukset näkyvät pohjaeliöstössä ja kalastossa nopeasti. Myös alivirtaamakausien veden laatu ja määrä muuttuu huomattavan paljon, heikentäen pienvesiä. Valitettavasti nämäkään pienvedet joihin turvetuotannon pääasiallinen kuormitus tulee, eivät yleensä ole riittävän suuria kuuluakseen vesienhoitosuunnitelmien piiriin. Pohjavedet Vesienhoitoalueella pohjavesivarat ovat keskittyneet tietyille alueille, joissa ne koetaan hyvin usein elinkeinoja hankaloittavana. Vesienhoitosuunnitelmassa valitettavasti pohjavesiä pidetään vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisesti taloudellisesti hyödynnettävänä luonnonvarana. Pohjavesiä ei arvosteta juuri lainkaan luontoarvona millään tavoin. Ainoastaan pohjavesien luonnollisen purkauman aleneminen luonnonvesiin saattaa olla ainoa keino, jolla voidaan puuttua pohjavesiä heikentävään toimintaan ohjelman keinoilla. Pohjaveden määrällisten ja laadullisten tavoitteiden vaatimukset eivät turvaa pohjavesiä luonnonvarana tai luontoarvona millään tavoin. Pohjavesien suojelu tulisi ulottaa myös pohjaveteen luontoarvona kansallisin määräyksin. Maa-ainesten otto on yksi merkittävimpiä uhkia pohjavesille muun maa- ja metsätalouden sekä turvetuotannon ojitustoiminnan ohella. Huomioitavaa on erityisesti paikallisesti katsottuna se, että pienikin maa-ainesten ottoalue saattaa olla uhka pienelle pohjavesialueelle. Samalla tavoin tarkastellen suurikaan maa-ainesten ottoalue ei välttämättä näy uhkaavana tekijänä, jos pohjavesialueen koko on laaja (taulukko 18). Pohjavesien käytön ohjaamiseksi tulisi entisestään kehittää vedensäästökeinoja, pintavesien käytön lisäämistä vähäpätöisempiin tarkoituksiin ja isojen pintavesikäyttäjien mahdollisuuksia puhdistaa raakavetensä riittävän hyvälaatuiseksi. Pitkiä matkoja siirretty pohjavesikin kun vaatii käsittelyä, niin voi olla jopa järkevämpää käyttää puhdistamiskelpoisia pintavesiä, jolloin kustannustehokkuus saadaan paremmaksi kuin käyttää pohjavettä.

5 Yhteenveto Vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman tavoitteet ovat korkeat, mutta niihin on päästävä viimeistään vuoteen Tavoitteisiin pääsemiseksi esitämme toimenpiteinä: Happamien sulfaattimaiden osalta voimakkaita toimia kaikilla osa-alueilla Ilmastonmuutokseen ja tulviin varautuminen tulva-alueita suunnitellen ja valuma-alueiden vedenpidätyskykyä parantaen Vesistöjen ekologisen tilan parantaminen nousuesteiden poistamisella tai nousumahdollisuuksien tekemisellä Maatalouden osalta vesistöjen läheisten viljelyalueiden ravinnekuormituksen alentaminen viljelyteknisesti sekä tukikannustimin Metsätalouden osalta kiintoaineksen huuhtoutumisen ja ylivirtaamien vähentäminen nykyistä tehokkaammin Turvetuotantoalan jatkuvan kasvun ja kuormituksen ohjauskeinojen kehittäminen sekä luonnontilaisten soiden merkityksen huomiointi vedenpidättämisvarastoina Pohjavesien huomioiminen myös luontoarvona ja merkittävänä vesistöjen laatua parantavana tekijänä. Seinäjoella Seppo J Ojala puheenjohtaja Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry Teemu Tuovinen piirisihteeri