Sosiaalipedagogiikan vuoden 2008 valintakokeen kirjallisuusosan mallivastaukset ja aineistoosan arviointikriteerit

Transkriptio

1 Kuopion yliopisto Sosiaalityön ja sosiaalipedagogiikan laitos Sosiaalipedagogiikan vuoden 2008 valintakokeen kirjallisuusosan mallivastaukset ja aineistoosan arviointikriteerit A. Kirjallisuusosa Kirjallisuusosan vastausten maksimipistemäärä on kahdeksantoista (18) pistettä. A 1. Selitä lyhyesti, mitä seuraavilla käsitteillä tarkoitetaan: a) Kosmopoliittinen kansalaisuus (max. 2 p) Kosmopoliittinen kansalaisuus on maailmankansalaisuutta, tietoisuutta kuulumisesta maailmanlaajuiseen kansalaisyhteisöön. Maailmankansalainen tiedostaa olevansa jäsen luonnostaan tasavertaisten ja keskinäisen riippuvuuden yhdistämien ihmisten muodostamassa yhteisössä eli ihmiskunnassa, jossa kaikilla on yhtäläinen ihmisarvo ja ihmisoikeuksina määritellyt maailmankansalaisen oikeudet ja niiden toteutumisen edellyttämät velvollisuudet. (1 p) Kosmopoliittinen kansalaisuus viittaa erityisesti ihanteeseen kansalaisten maailmanlaajuisesta vastuuntunnosta, joka toteutuu kansalaishyveinä, kansalaisten toimintana yhteisen hyvän edistämiseksi oman lähiyhteisön ja yhteiskunnan lisäksi maailmanlaajuisesti esimerkiksi erilaisten kansainvälisten kansalaisliikkeiden toiminnassa. (1 p) b) Sosiaalinen pääoma (max. 2 p) Sosiaalinen pääoma viittaa sellaisiin ihmisten välisiin sosiaalisiin suhteisiin, yhteistoimintaan, vuorovaikutukseen ja yhteisöllisiin verkostoihin, jotka vahvistavat hyvinvointia ja joista on hyötyä sekä ihmisille että yhteiskunnalle. Sosiaalinen pääoma on rinnakkaiskäsite esimerkiksi inhimillisen pääoman käsitteelle. Ne viittaavat sellaiseen aineettomaan omaisuuteen, jota yksilöllä, yhteisöllä tai yhteiskunnalla voi olla ja joka voi myös edistää taloudellisen pääoman hankkimista. Inhimillinen pääoma on erityisesti yksilöllistä ja sosiaalinen yhteisöllistä omaisuutta. (1 p) Sosiaalisen pääoman ilmenemismuotoja ovat yhteiskunnan tasolla ilmenevät abstraktit ilmiöt, kuten luottamus ja moraaliset normit, sekä erilaiset ihmisten välisessä horisontaalisessa vuorovaikutuksessa rakentuvat konkreettiset verkostot, kuten yhdistykset. Sosiaalinen pääoma on siis jotain sellaista ihmisten välisiä suhteita vahvistavaa, joka edistää yhteistyötä. Kyse voi olla jaetuista arvoista, yhteisestä identiteetistä, me hengestä jne. eli asioista, jotka helpottavat työskentelyä yhdessä, yhteisten päämäärien ja työskentelytapojen löytämistä ja sitoutumista yhteistyöhön. (1 p) c) Empowerment (max. 2 p) Empowerment käsite voidaan suomentaa valtautumiseksi/valtauttamiseksi, voimautumiseksi/voimaannuttamiseksi, vahvistumiseksi/vahvistamiseksi. Kyse on prosessista, jossa ihminen saa käyttöönsä voimavaroja kohdatakseen muutoksia ja kriisejä elämässään. Voimaantuminen tarkoittaa sekä muutosta ihmisen käsityksessä itsestään, itsevarmuuden ja luottamuksen lisääntymistä, että osallistumisen kautta tapahtuvaa muutosta suhteessa ympäristöön. Voimaantuminen on kehittymistä passiivisesta objektista aktiiviseksi subjektiksi. (1 p) Empowerment käsitteellä voidaan korostaa ihmisen sisäistä kehitysprosessia, jossa ihminen löytää itsestään ja ympäristöstään ja ottaa käyttöönsä voimavaroja. Käsitteellä voidaan korostaa myös työntekijän roolia eli kuvata toimintaa, jossa työntekijä pyrkii voimaannuttamaan ja valtaistamaan ihmistä ulkopuolelta. (1 p)

2 A 2. Tarkastele kansalaisuutta poliittisen yhteisön jäsenyytenä. (max. 6 p) Kansalaisuus voidaan yleisluontoisesti määritellä jäsenyydeksi poliittisessa yhteisössä. Yhteisö voidaan tällöin määritellä eri tavoin, ja poliittinen viittaa politiikan harjoittamisen sijaan väljästi julkiseen toimintaan ja yhteisten asioiden hoitamiseen. Kansalaisuus poliittisen yhteisön jäsenyytenä tarkoittaa siis jäsenyyttä sellaisessa yhteisössä, jossa yhteisön jäsenet osallistuvat yhteisön asioiden hoitamiseen julkisesti, julkisessa keskustelussa ja päätöksenteossa. (1 p) Historiallisesti kansalaisuus on tarkoittanut jäsenyyttä erilaisissa poliittisissa yhteisöissä: pienessä ja vuorovaikutuksellisessa kaupunki ja kaupunkivaltioyhteisössä, laajassa ja muodollisessa valtioyhteisössä sekä ihanteena myös maailmanlaajuisessa yhteisössä eli ihmiskunnassa. Myös yhteiskuntaa voi tarkastella kansalaisen poliittisena yhteisönä. Kansalaisuutta poliittisen yhteisön jäsenyytenä voidaan määritellä erilaisin periaattein ja se voi tarkoittaa erilaista asemaa suhteessa sekä yhteisön muihin jäseniin että yhteisön ulkopuolisiin: Kaupunkiyhteisössä kansalaisuuden perustana on ollut erityisesti syntyperä ja sosiaalinen tai taloudellinen asema, suhde yhteisön muihin jäseniin on ollut tasavertainen mutta yhteisön jäsenyys on ollut rajoitetun ryhmän etuoikeutettu asema. Kaupunki tai kaupunkivaltio poliittisena yhteisönä on ollut konkreettisen vuorovaikutuksen ja poliittiseen toimintaan osallistumisen yhteisö. Valtioyhteisössä kansalaisuutta voi tarkastella toisaalta muodollisena, lakiin perustuvana, asemana ja toisaalta kulttuurisena tai etnisenä syntyperään perustuvana kansallisen yhteisön jäsenyytenä. Muodollisen kansalaisuusaseman ehdot määritellään lainsäädännössä, ja asema on muodollisesti tasavertainen. Kyse on sekä valtion ja yksilön välisestä muodollisesta suhteesta, joka takaa yksilölle tietyt oikeudet ja edellyttää tiettyjen velvollisuuksien täyttämistä, että kansalaisten välisestä muodollisen tasavertaisuuden suhteesta. Muodollinen valtioyhteisö poliittisena yhteisönä on juuri muodollisten oikeuksien ja velvollisuuksien määrittämä yhteisö; kansalaisilla on muodollisen asemansa peruteella oikeus osallistua yhteisistä asioista päättämiseen ja velvollisuuksia osallistua yhteisön ylläpitämiseen. Kansallisen kansalaisyhteisön jäsenyys perustuu kuulumiseen samaan kansaan, kulttuurisesti, etnisesti, kielellisesti tai muulla vastaavalla periaatteella määriteltyyn yhteisöön, jonka jäseneksi sekä synnytään että kasvetaan. Kansallisen yhteisön jäsenten suhteita määrittää kokemuksellinen yhteenkuuluvuus, kansallinen identiteetti ja erottautuminen ulkopuolisista. Kansallinen yhteisö poliittisena yhteisönä on enemmän sosiaalisen ja kulttuurisen yhteiselämän ja toiminnan kuin erityisen poliittisen vaikuttamisen yhteisö. Ihmiskunta kansalaisen poliittisena yhteisönä ei perustu yhteisön sisä ja ulkopuolisten erotteluun vaan kaikki ihmiset ovat lähtökohtaisesti jäseniä siinä, ja pyrkimyksenä on, että he tiedostavat tämän jäsenyytensä. Yhteisöä pyritään rakentamaan ihanteesta todellisuudeksi toisaalta kehittämällä ihmisoikeuksia ja pyrkimällä turvaamaan niiden toteutuminen ja toisaalta tarjoamalla mahdollisuuksia toimintaan eettisesti vastuullisina maailmankansalaisina yhteisen hyvinvoinnin hyväksi. Ihmisoikeuksien ja jaetun ihmisyyden perusteella ihmiset ovat tasa arvoisia maailmanlaajuisen kansalaisyhteisön jäseniä. Kansalaisuus poliittisen yhteisön jäsenyytenä voi toteutua myös toiminnallisesti, kansalaisen toimintana yhteiskunnassaan, erilaisena osallistumisena kansalaistoimintaan erilaisissa toimintaympäristöissä. Kansalaisen toiminnallinen rooli yhteiskunnassa voi eri ihanteiden mukaan olla joko aktiivinen tai passiivinen. Kansalaisten väliset suhteet rakentuvat toiminnallisessa vuorovaikutuksessa. Kansalaisuus poliittisen yhteisön jäsenyytenä voi siis toteutua etuoikeutettuna asemana syntyperän tai taloudellisen/sosiaalisen taustan määrittämän vähemmistöryhmän jäsenenä (1 p), muodollisena asemana muodollisessa valtioyhteisössä (1 p), kokemuksellisena identiteettinä ja yhteenkuuluvuutena kansallisessa (etnisessä, kulttuurisessa, kielellisessä ) yhteisössä (1 p), eettisenä tietoisuutena ja vastuullisuutena maailmanlaajuisessa yhteisössä (1 p) tai toimintana yhteiskunnassa (1 p).

3 A 3. Tarkastele kansalaiskasvatusta kasvatuksena kriittiseen tietoisuuteen. (max. 6 p) Kriittinen tietoisuus on lähtökohta passiivisen asennoitumisen ylittämiselle ja kansalaisten tiedostavalle osallistumiselle yhteiskunnassa. Se on siten kriittisen osallistuvan kansalaisuuden kehittymisen ehto. (1 p) Kriittisen tietoisuuden herättämiseen pyrkivä kansalaiskasvatus voi soveltaa sosiokulttuurisen innostamisen metodologiaa, jossa keskeistä on ihmisten vapaaehtoinen osallistuminen yhteiseen toimintaan yhteisöissään, teorian ja toiminnan kiinteä yhteys ja näkemys kulttuurista ihmisten jokapäiväisessä toiminnassaan uudistamana ja luomana elämän ulottuvuutena. Innostamisessa ihmiset osallistuvat oman todellisuutensa tutkimiseen ja analysoimiseen, paremman tulevaisuuden mahdollisuuksien etsimiseen, toiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen sekä sen jatkuvaan arviointiin. Toimintaan osallistuminen on perusta tietoisuuden vahvistumiselle omista ja yhteisön tarpeista ja mahdollisuuksista kehitykseen ja muutokseen, ja tämä tietoisuus on perusta kriittiselle yhteiskunnalliselle osallistumiselle. Kasvattajan, innostajan, tehtävänä on motivoida ihmisiä osallistumaan, herkistää heitä tarkastelemaan omaa elämäänsä ja ympäristöään ja siten tukea kriittisen tietoisuuden vahvistumista. Tällainen kansalaiskasvatus on paitsi pedagogista myös sosiaalista ja kulttuurista toimintaa. Sosiaalisen, luovan ja ilmaisullisen toiminnan ja sen yhteisen reflektoinnin avulla pyritään vahvistamaan osallistujien kriittisen havainnoinnin, ajattelun ja toiminnan valmiuksia, tukea kriittisen tietoisuuden kehittymistä. (2 p) Toinen mahdollinen kriittisen tietoisuuden vahvistamiseen pyrkivän kansalaiskasvatuksen teoreettis metodologinen perusta on Paulo Freiren kasvatusajatteluun perustava vapautuksen pedagogiikka, jossa keskeisenä kasvatuksen tavoitteena on ihmisten herääminen tietoisuuteen tilanteestaan ja ryhtyminen toimintaan sen muuttamiseksi paremmaksi. Freiren kasvatusajattelua soveltava kansalaiskasvatus perustuu sen tiedostamiseen, että neutraalia kasvatusta ei ole olemassa, joten kasvatuksessa on tiedostettava sitä ohjaavat ideologiset vaikutteet ja pyrittävä sellaisen kasvatustoiminnan kehittämiseen, joka tukee erityisesti ihmisten kriittistä ja tiedostavaa asennetta ja osallistumista sekä omassa elämässään että kansalaisina yhteiskunnassa. (1 p) Kansalaisten kriittisen tietoisuuden kehittyminen edellyttää kasvatusta, joka tukee heitä nousemaan maagisen, naiivin tai fanaattisen tietoisuuden tasolta transitiivisen kriittisen tietoisuuden tasolle. Maaginen tietoisuus tarkoittaa alistumista elämässään jostain ylhäältä annettuihin olosuhteisiin, suurempien voimien ohjattavaksi ilman ajatusta, että itse voisi ymmärtää tilanteeseensa vaikuttavia tekijöitä. Naiivi tietoisuus sisältää jo jonkinlaista oman tilanteen ongelmien tarkastelua, mutta se on kuitenkin asioita yksinkertaistavaa, poleemista ja epäkriittistä; asioita ei tarkastella järjellä ja yhteisessä dialogissa vaan tehdään yksinkertaisia tulkintoja ymmärtämättä todellisuutta pintaa syvemmältä. Fanaattinen tietoisuus tarkoittaa kuvitelmaa omasta vapaudesta, vaikka toiminnassa noudatetaan ulkopuolelta annettuja päämääriä; ollaan esimerkiksi mainonnan tai lakien ohjaamia ilman, että kyseenalaistetaan niiden viestejä, seurataan omia vaistoja ja viettejä oman ajattelun sijaan. Kriittinen transitiivinen tietoisuus tarkoittaa valmiuksia tarkastella omaa elämää ja todellisuutta yhdessä muiden kanssa kyseenalaistaen olemassa olevaa ja nähden mahdollisuuksia parempaan. Kriittiseen tietoisuuteen kuuluu uuden tiedon hankkiminen, jotta voi paremmin ymmärtää asioita ja arvioida tilannettaan, mutta erityisesti siihen kuuluu toiminta ja siinä saatujen kokemusten reflektoiminen yhdessä muiden kanssa. (1 p) Kriittisen tietoisuuden vahvistamiseen pyrkivä kansalaiskasvatus ei voi olla luonteeltaan passiivista tallettavaa kasvatusta, joka pyrkii vain siirtämään kasvaviin kansalaisiin valmiiksi annetut tiedot ja taidot. Kriittisen tietoisuuden kehittyminen edellyttää dialogista kasvatusta sekä aktiivista toimintaa, erityisesti osallistumista yhteistoimintaan, ja sen kriittistä reflektiota kasvatustoiminnan lähtökohtana. Kansalaiskasvatuksen tehtävänä on tukea kansalaisia tarkastelemaan todellisuuttaan, kyseenlaistamaan, näkemään asioita uudella tavalla, ja tämä tapahtuu paljolti toiminnassa, jossa pyritään vaikuttamaan ympäristöön, tekemään asioita toisin, sekä tällaisen toiminnan kriittisessä reflektoinnissa, kokemusten yhteisessä pohdinnassa, jossa todellisuutta aletaan ymmärtää paremmin ja uusista näkökulmista. (1 p)

4 B. Aineisto osa Aineisto osan maksimipistemäärä on kahdeksantoista (18) pistettä. Aineisto osa on arvosteltu pisteen tarkkuudella. Esseen arvostelussa on käytetty kolmea kriteeriä: A) aineiston sisältämän asian hallinta ja sisällön esittely esseessä, max. kuusi (6) pistettä B) pohdiskeleva ja kriittinen käsittely, omien mielipiteiden esilletuominen, max. kuusi (6) pistettä C) otsikon ja näkökulman valinta suhteessa esseen sisältöön, esseen loogisuus ja johdonmukainen eteneminen suhteessa valittuun näkökulmaan, max. kuusi (6) pistettä. A) +++: Esseessä on esitetty valitun näkökulman kannalta materiaalin keskeinen sisältö. Sisältö muodostaa hallitun ja tarkoituksenmukaisen kokonaisuuden, jossa keskeiset käsitteet painottuvat selkeästi. ++ Esseen kattavuudessa ja sisällön rakentumisessa on valitun näkökulman kannalta puutteita, joskin kokonaisuuden hallinta on kohtalaisen hyvä. Käsitteitä on käytetty vähän Tai niiden käyttö ei osoita käsitteiden sisällön hallintaa. + Esseessä on käytetty aineksia aineistosta, mutta näkökulman kannalta irrallisesti. Käsitteiden käyttö on vähäistä tai ei osoita niiden ymmärtämistä. O Esseessä hyödynnetään aineistoa hyvin vähän eikä sidota sitä valittuun näkökulmaan. B) +++ Essee osoittaa selkeän pyrkimyksen problematisoida aineistoa. Ote on itsenäinen, pohdiskeleva ja osoittaa omintakeisuutta. Pohdintaa ja mielipiteitä on perusteltu kriittisesti ja kattavasti hyödyntäen aineistoa, omaa kokemusta tai yhteiskunnallista keskustelua. ++ Essee osoittaa pyrkimystä kokonaisuuden hahmottamiseen valitun näkökulman kannalta, mutta pohdiskelussa on kapea alaisuutta eikä tarkastelu osita kriittisyyttä. Pohdintaa ja mielipiteitä on pyritty perustelemaan, mutta aineistoa, omia kokemuksia tai yhteiskunnallista keskustelua on hyödynnetty niukasti. + Problematisointi esseessä on satunnaista tai vähäistä. Esitetyt perustelut ovat puutteellisia ja osoittavat asian käsittelyn pinnallisuutta. Pohdiskelu on vaatimatonta. 0 Kriittisyys ja perustelut puuttuvat.

5 C) +++ Essee on otsikoitu ja näkökulma valittu omintakeisesti. Esseen sisältö vastaa valittua näkökulmaa. Kokonaisuus on looginen ja etenee johdonmukaisesti. ++ Esseen otsikointi tai näkökulman valinta on onnistunut vaikka ei omintakeinen. Esseen sisältö ei kaikilta osin vastaa valittua näkökulmaa. Kokonaisuuden loogisuudessa ja johdonmukaisessa etenemisessä on puutteita. + Esseen otsikko tai valittu näkökulma ovat tavanomaiset. Esseen sisältö vastaa huonosti valittua näkökulmaa. Kokonaisuuden loogisuudessa ja johdonmukaisessa etenemisessä on vakavia puutteita. 0 Esseetä ei ole otsikoitu lainkaan tai näkökulmaa ei ole valittu. Esseen on sisällöllisesti niin lyhyt, ettei sen loogisuutta tai johdonmukaista etenemistä voi arvioida tai esseen otsikointi ja valittu näkökulma eivät lainkaan vastaa esseen sisältöä eikä esseessä ole loogisuutta ja johdonmukaisuutta.