KAAPELINKULMAN KULTAESIINTYMÄ VALKEAKOSKELLA. Johdanto

Transkriptio

1 Pentti Grönholm RAPORTTI (12) KAAPELINKULMAN KULTAESIINTYMÄ VALKEAKOSKELLA Johdanto Malminetsintää ja kaivostoimintaa harjoittava on australialaisen Dragon Mining Ltd:n kokonaan omistama suomalainen tytäryhtiö. :n malmiesiintymät, tutkimuskohteet ja toimipisteet siirtyivät yhtiön hallintaan yrityskaupan seurauksena Outokumpu Mining Oy:ltä marraskuussa Tällä hetkellä malmia louhitaan yhtiön Oriveden ja Jokisivun kaivoksilta (kuva 1), joista se kuljetetaan rekoilla Sastamalassa sijaitsevaan Vammalan rikastamoon. Alueen malmiesiintymistä Kaapelinkulman kohdetta on suunniteltu hyödynnettävän seuraavana. Kuva 1. :n rikastamon ( Vammala Plant ), kaivosten ( Orivesi Mine, Jokisivu Mine ) ja tutkimuskohteiden sijainnit on esitetty kartassa keltaisilla tähdillä. Kaapelinkulman kultaesiintymä sijaitsee 35 km kaakkoon Tampereelta, 60 km itäkaakkoon Vammalan rikastamolta (Kuva 1). Valkeakosken kaupunkitaajaman eteläisestä osasta kohteelle on matkaa 4 km kaakkoon (Kuva 2). Kohde sijaitsee peruskarttalehdellä Kummunkatu 34, P.O. Box 15, FIN Outokumpu, Finland Tel , Fax Domicile Espoo, Finland, Business ID

2 2 (12) Kaapelinkulmaan haetun kaivospiirin alue on metsävaltaista ja osin soista maastoa. Lähin asuttu talo sijaitsee suunnitellulta louhosalueelta 750 metriä lounaaseen. Kuva 2. Kaapelinkulman kaivospiirin ja mineralisaatioiden (keltaiset tähdet) sijainnit. Ympäristöasiat Kaapelinkulman kaivospiirihakualue sijaitsee seudulla, missä haja-asutusalue vaihettuu talousmetsäalueeksi. Suunnitellun louhosalueen lähiympäristön puusto on enimmäkseen kuusivaltaista sekametsää ja nuorta mäntymetsää. Suunnittelualueella tehtyjen luontokartoitusten yhteydessä ei ole tavattu uhanalaisia tai huomionarvoisia eliölajeja. Kohteen irtomaapeitteet ovat yleensä ohuita; keskimäärin alle 3 metriä. Maaperä koostuu moreenista ja pintaosan humuksesta. Kalliopaljastumia esiintyy yleisesti, mm. malmin pääpuhkeama oli osin paljastuneena, osin ohuiden irtomaapeitteiden peittämä. Kaivospiirin hakualueella on myös muutamia pienialaisia ojitettuja soita. Kaapelinkulman kaivospiirin hakualue ei sijaitse luokitellulla tai vedenhankinnan kannalta tärkeällä pohjavesialueella. Pohjaveden tilaa on seurattu neljän näytteenottopisteen avulla vuodesta 2005 lähtien. Pohjaveden laatu vaihtelee emäksisestä happamaan, myös veteen liuenneiden metallien (lähinnä raudan ja alumiinin) ja hapen pitoisuuksissa on suuria eroja. Pohjavedessä on luonnostaan pieniä arseenipitoisuuksia.

3 3 (12) Suunniteltu louhosalue sijaitsee vedenjakaja-alueella. Sade- ja valumavedet valuvat alueen länsi- ja eteläpuolella metsä- ja pelto-ojia pitkin Valloonjärveen ja siitä edelleen Vanajaveden Kärjenniemenselälle, ja toisaalta suunnittelualueen itä- ja pohjoispuolelta valumasuunta on pohjoiseen kohti Mallasvettä. Pintavesien laatua on tutkittu ojavesinäytteiden avulla. Pintavedet ovat ravinnetasoltaan reheviä ja sisältävät runsaasti humusta, rautaa ja alumiinia (Viite: Ympäristölupahakemus). Suunnitellulta louhosalueelta noin 250 metriä itään sijaitsee 17 hehtaarin laajuinen Pitkäkorven Natura-alue (FI ), joka kuuluu myös vanhojen metsien suojeluohjelmaan (AMO040388). Natura -luontotyyppi-inventoinnin mukaan Pitkäkorven alueella on luontodirektiivin liitteen I luontotyypeistä boreaalista luonnonmetsää (1.2 ha) ja puustoisia soita (2.7 ha). on jättänyt Kaapelinkulman kultakaivossuunnitelmaan liittyvän ympäristölupahakemuksen Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastoon Tehdyt tutkimukset Ensimmäinen viite Kaapelinkulman kultamineralisaatiosta saatiin kansannäytteestä, joka oli lähetetty Malmimania -malminetsintäkilpailuun vuonna Tämän kultapitoisen näytteen ansiosta GTK aloitti kohteella laajat malminetsintätutkimukset, joihin kuului lohkareetsintää, kallioperäkartoitusta, moreeninäytteenottoa, montutusta, geofysikaalisia maastomittauksia (IP ja Magn.) ja syväkairausta (Taulukko 1). GTK jatkoi tutkimuksiaan noin 5 vuoden ajan. Tämän jälkeen seurasi noin 10 vuoden tauko tutkimuksissa. Outokumpu Mining Oy suoritti tutkimuksiaan Kaapelinkulmalla vuosina , ja keskittyi tunnetun mineralisaation täydennyskairaukseen. Lisäksi alueella jatkettiin lohkareetsintää, kallioperäkartoitusta ja geofysikaalisia maastomittauksia (Magn.). Kaapelinkulman kohteen tutkimusoikeudet siirtyivät niiden nykyiselle haltijalle :lle marraskuussa 2003, kun Outokumpu Mining Oy vetäytyi kaivostoiminnasta ja malminetsinnästä myymällä tämän liiketoiminta-alueen toimintoja. Taulukko 1. Kaapelinkulman kultatutkimuskohteen syväkairaukset vuosina Reikien Reikien Kairausajankohta Reikätunnukset lukumäärä pituudet (m) Yritys 1986 R304 - R ,00 GTK 1988 R306 - R ,08 GTK R317 - R ,30 GTK 2001 VK/KKU ,80 Outokumpu Mining Oy 2002 VK/KKU ,70 Outokumpu Mining Oy VK/KKU , VK/KKU , VK/KKU , ,33

4 4 (12) Vuoden 2003 marraskuusta lähtien Kaapelinkulman kohteen tutkimusoikeudet ovat kuuluneet :lle, joka on suorittanut kohteella seuraavia tutkimuksia: lohkare-etsintää ja kallioperäkartoitusta moreeninäytteenottoa montutusta soijaporausta uranäytteenottoa timanttisahalla syväkairausta rikastuskokeita avolouhossuunnittelua ympäristöselvityksiä Kuva 3. Soijaporausnäytteenottoa Kaapelinkulman kultaesiintymän malmipuhkeamalla vuonna 2006.

5 5 (12) Kaapelinkulman kultaesiintymää on tutkittu syväkairaamalla (timanttikairaamalla) useassa vaiheessa vuodesta 1986 lähtien. Kohteelle on tähän mennessä kairattu yhteensä 152 reikää, joiden yhteispituus on 12861,33 metriä (Taulukko 1). Soijaporaus- ja uranäytteenottoa on tehty montuilla, joilla on paljastettu kalliota tarkempia geologisia tutkimuksia varten. Varsinkin malmin puhkeamia on saatu hyvin esille irtomaapeitteitä poistamalla jatkotutkimuksia varten. Kolmessa eri vaiheessa toteutettua soijaporausta (Kuva 3) on tehty kohteella yhteensä 135 reikää ja 1799,30 metriä. Lisäksi kalliopaljastumille on sahattu uria, joista on saatu jatkuvia näytesarjoja 20 erillisestä urasta yhteensä 90,40 metriä. Näytteet on murskattu ja jauhettu sekä GTK:n eri toimipisteissä että Outokummussa, missä näytteenkäsittely tilattiin aluksi VTT:ltä, sitten Okun Autolähetti Oy:n kivenkäsittelylaboratoriosta, joka siirtyi yrityskaupan seurauksena osaksi kansainvälistä ALS Chemex laboratorioketjua heinäkuussa Näytteenkäsittelyn jälkeen kivijauheita on lähetetty analysoitaviksi seuraaviin laboratorioihin: GTK:n eri toimipisteet, vuosina ja ACME Analytical Laboratories (Vancouver), vuosina Labtium Oy (Sodankylä), vuonna 2008 ALS Chemex Ltd (Vancouver, Romania), vuosina 2006 ja Näytteistä on analysoitu pääasiassa kultapitoisuus FA+AAS tai FA+ICP menetelmillä alinäytteen painon ollessa 30 grammaa tai 50 grammaa. Malmiluokan pitoisuudet on tarkistettu uusinta-analyysein FA+grav. menetelmällä. Tietyistä rei istä ja uranäytteistä on analysoitu myös kattava määrä muita seuralaisalkuaineita (mm. Ag, Cu, Zn, As, Bi, Te, S) ICP-MS menetelmällä (G1F_ACME ja MS61_ALS). Vuonna 2008 osa soijanäytteistä analysoitiin AAS-menetelmällä yhtiön omassa laboratoriossa Vammalassa. Valtaustilanne Työ- ja elinkeinoministeriöön on jätetty Kaapelinkulman kaivospiirihakemus Hakemusta on täydennetty vuosina , kun käyttö- ja kaivossuunnitelmat ovat tarkentuneet. Kaivospiirin hakemusalue kattaa Perkoonsuo1-valtauksen keskeisen alueen ja yhdystieksi suunniteltu Honkisuontie kulkee aiemman Kaapelinkulma-valtauksen kautta (Taulukko 2, Kuva 4). Kairankorpi valtaukselle on haettu jatkoaikaa Taulukko 2. Kaapelinkulman kohteen valtaukset vuosina ja kaivospiirihakemus Kaivosrekisterinumero Nimi Pinta-ala (ha) Voimassaoloaika Lisätietoja 7094/1 Kaapelinkulma Osittain kaivospiirihakemusalueella 7094/2 Perkoonsuo Osittain kaivospiirihakemusalueella 7942/1 Kairankorpi Haettu jatkoaikaa Kaapelinkulma Kaivospiirihakemus

6 6 (12) Kuva 4. Kaivospiirihakemus- ja valtausalueet Kaapelinkulman tutkimuskohteella. Syväkairausreikien sijainnit on esitetty punaisilla ympyröillä ja mineralisaatioiden puhkeamat keltaisilla tähdillä.

7 Geologinen kuvaus 7 (12) Kaapelinkulman kultaesiintymä sijaitsee itä-länsisuuntaisen ja km leveän migmatiittivyöhykkeen eteläosassa. Alueella tavataan tyypillisesti kiillegneissejä ja synorogeenisia syväkiviä, joista yleisimpiä ovat tonaliitit ja granodioriitit. Paikoin löytyy myös dioriitti- ja gabroluokan syväkiviä. Alueen metamorfoosiaste on alempi amfiboliittifasies. Kaapelinkulman kultaesiintymä liittyy lähes pohjois-eteläsuuntaiseen, metriä leveään ja 1500 metriä pitkään kvartsidioriittiseen-dioriittiseen kivilajiyksikköön, joka on kauttaaltaan tonaliitin ympäröimä (Kuva 5). Dioriitin synnystä on esitetty ainakin kaksi teoriaa: Se saattaa olla suuri sisäsulkeuma tonaliitissa edustaen vanhempaa intruusiovaihetta tai se voi olla syntynyt syngeneettisesti tonaliitista differentioitumisen kautta. Dioriitin kenttäkaade on noin 45 astetta itään. Usean koostumuksen juonet leikkaavat dioriittia. Paikoin tavataan felsisen ja emäksisen juoniaineksen breksiarakenteen kaltaisesti ( magma mixing ) sekoittuneita juonityyppejä. Pegmatiittijuonet edustavat nuorinta juonigeneraatiota. Kuva 5. Geologinen kartta Kaapelinkulman alueelta. Parhaiten mineralisoitunut vyöhyke on kohdentunut dioriitin ja tonaliitin länsikontaktin tuntumaan, missä tavataan voimakkaasti hiertyneitä, lähes pohjois-etelä- tai koillis-lounassuuntaisia kapeita (0,3 5 m) vyöhykkeitä. Hiertovyöhykkeet ovat biotiittiutuneet ja kvartsiutuneet, ja niissä tavataan vaihtelevassa määrin myös kapeita kvartsijuonia. Niiden kent-

8 8 (12) täkaade on itään tai kaakkoon, ja yleensä ne ovat verrattain loiva-asentoisia (40-45 astetta), mutta paikoin on tavattu myös jyrkempää kaadetta (50-65 astetta). Tutkimuskaivantojen detaljikartoitus (Kuva 6) on osoittanut, että yksittäinen hiertovyöhyke ei välttämättä ole kovinkaan jatkuva, mutta viereen on usein kehittynyt uusi samansuuntainen hiertovyöhyke. Rakenne tunnetaan porrasmaisesti etenevänä en echelon hiertosysteeminä. Kuva 6. Geologinen detaljikartta Kaapelinkulman malminpuhkeamapaljastumalta. Symbolit: dioriitti = vaalean ruskeat alueet, kvartsijuonittuneet hiertovyöhykkeet = vinoviivoitetut harmaat ja tummat alueet, kvartsijuoni = keltainen viiva, pegmatiitti- tai apliittijuoni = punainen viiva tai alue, emäksinen juoni = vaalean vihreä, magmaattinen sulkeuma = pieni linssikuvio, soijareikä = puna-valkeat ympyrät (esim. reikätunnus S29), sahausura = sininen viiva (esim. uratunnus SC1B), sahausurien parhaat kultapitoisuudet = punaiset ja keltaiset tähdet. Ruudukko: 10m x 10m. Mineralisoituneet vyöhykkeet rajautuvat terävästi ympäröivään sivukiveen (Kuva 7). Malmija sivukiven kontaktit ovat yleensä kohtalaisen ehjät, joten kairauksessa ei ole esiintynyt merkittävää teknistä sydänhukkaa.

9 9 (12) Kuva 7. Syväkairauksella lävistetty kultamalmio Kaapelinkulman pohjoisosassa. Yksittäisten analyysien kultapitoisuudet on esitetty kuvassa. Malmilävistyksen pituus on 3.50 metriä ja painotettu keskipitoisuus 9.91 g/t Au. Kuva 8. Kultaa (Au) tavataan paikoin sulkeumina arseenikiisussa (ASKI). Myös metallista vismuttia (Bi) esiintyy usein kullan seurassa.

10 10 (12) Tyypillisin kultamalmin isäntäkivi on kvartsijuonittunut ja biotiittiutunut dioriitti, jossa tavataan yleisesti magneetti- ja arseenikiisua. Muita malmimineraaleja ovat rikkikiisu, kuparikiisu, löllingiitti, scheeliitti, vismutti ja kulta. Kultaa tavataan useimmiten kvartsin yhteydessä, mutta myös sulkeumina arseenikiisussa metallisen vismutin kanssa (Kuva 8). Kullan raekoko vaihtelee suuresti: mikrometreistä millimetriin. Näkyvää kultaa on tavattu muutamasta kairareiästä. Mineraalivarannot Mineraalivarannot on päivitetty kunkin kairausvaiheen jälkeen. Esiintymästä on ensin laadittu geologiset 3D-malmimallit Surpac-ohjelmaa käyttäen. Malmimallit on laadittu yhtiön omana työnä, koska näin on saatu tutkimuskohteen paikallinen tuntemus parhaiten hyödynnettyä. Ulkopuolista konsulttiyhtiötä on käytetty blokkimallin ja siitä tehtävän varantoraportoinnin laadinnassa. Riippumattomana konsulttiyhtiönä on toiminut australialainen Runge Limited. Mineraalivarantojen raportointi noudattaa kansainvälisen JORC-komitean määrittelemää ohjeistoa. Viimeisin julkistettu mineraalivarantopäivitys Kaapelinkulman kultaesiintymästä on laadittu tammikuussa Esiintymä koostuu kahdesta erillisestä mineralisaatiosta, jotka on nimetty pohjoiseksi ja eteläiseksi varantoalueeksi (Kuva 9). Molempiin varantoalueisiin on hahmoteltu 16 erillistä mineralisoitumisvyöhykettä. Tämän hetkisen kairauksen perusteella eteläinen varantoalue muodostaa esiintymän keskeisen alueen. Kuva 9. Kaapelinkulman mineraalivarantoalueet. Ruudukko: 250m x 250m.

11 11 (12) Mineraalivarannot on määritetty geologisten malmimallien sisään luodusta blokkimallista. Yksittäisen blokin kokona on käytetty 10m x 2m x 5m (NS x EW x vertikaalisuunta), ja tarvittaessa on hyödynnetty pienempää aliblokkia, joka on kooltaan 2.5m x 0.5m x 1.25m. Kuhunkin blokkiin on haettu kultapitoisuus suunnatulla ellipsoidihaulla käyttäen Inverse Distance -interpolaatiomenetelmää. Malmilävistykset on jaettu 1 metrin mittaisiksi komposiittinäytteiksi (tasamittaisiksi näytteiksi), ja niihin on sovellettu korkeiden pitoisuuksien leikkausmenetelmää. Tilastollisesti on määritetty huippupitoisuuksien leikkaustasoiksi 20 g/t Au ja 60 g/t Au. Kairasydännäytteistä tehtyjen tiheysmääritysten perusteella laskelmissa on käytetty keskimääräistä 2.83 t/m 3 tiheysarvoa. Tammikuussa 2009 Kaapelinkulman mineraalivarannot olivat yhteensä tonnia keskipitoisuudella 6.2 g/t Au (Taulukko 3). Mineraalivarannot on raportoitu 1 g/t Au cutoffpitoisuudella. Eteläinen malmiutuma sisältää tonnia keskipitoisuuden ollessa 6.8 g/t Au, ja siitä 56% on luokiteltu paremman luotettavuustason Indicated-luokkaan. Taulukko 3. Kaapelinkulman mineraalivarannot tammikuussa 2009 (Runge Ltd:n laatima mineraalivarantoraportti, Liite 1). Mineraalivarantolaskelmien uusi päivitys on nyt meneillään, ja uudet varantolukemat julkistetaan syksyn 2010 aikana. Kaivossuunnitelma Kaapelinkulman tunnettuihin mineraalivarantoihin perustuen kohteelle on suunniteltu louhintamalleja Surpac-ohjelmaa käyttäen. Tämän hetken tiedon mukaan louhintaa tehtäisiin eteläisellä mineraalivarantoalueella yhdestä avolouhoksesta, jonka syvyys olisi noin 60 metriä maanpintatasosta (Kuva 10), pinta-ala noin 1,5 hehtaaria ja tilavuus m 3. Malmia arvioidaan louhittavan yhteensä noin tonnia ja sivukiveä noin tonnia. Nykyisten mineraalivarantojen perusteella kaivoksen toiminta-ajaksi on arvioitu noin 2 vuotta. Louhosalueen suunnittelussa on huomioitu louhoksen mahdollinen syventäminen 80 metriin saakka, jolloin sivukiven louhintamäärä olisi noin tonnia. Tieyhteys on suunniteltu toteutettavaksi pohjoisesta Honkisuontien kautta (Liite 2). Myös kaivoksen tarvitsema 20 kilovoltin sähkölinja tuotaisiin samaa reittiä pitkin. Kaivosalueen kuivatusvedet käsitellään laskeutusaltaissa ennen niiden johtamista Sammalojaan, jonka virtaussuunta on länsilounaaseen. Avolouhoksen ympärille rakennetaan meluvallit maanpoistosta saatavasta moreenista ja louhokselta saatavasta sivukivestä. Myös työmaan tiestön, huoltoalueen sekä sivukiven ja malmin varastokenttien pohjien rakentamiseen hyödynnetään kohteelta saatavaa moree-

12 12 (12) nia ja kivilouhetta. Sivukiven varastointiin varataan noin 3,5 hehtaarin alue ja malmikiven varastointiin noin 0,6 hehtaarin alue.kivivarastokasojen korkeudet pidetään ympäröivää puustoa matalampana, millä pyritään vähentämään toiminnan maisemavaikutusta. Louhittu malmi kuljetetaan rekoilla yhtiön rikastamolle käyttäen Honkisuontie-Kaapelintie- Sääksmäentie-Tavaksentie-Tampereentie -reittiä ja siitä edelleen kohti Sastamalaa. Arviolta täysperävaunullista (40 tonnia) malmikiveä kuljetetaan vuorokaudessa rikastamolle. Kuva 10. Poikkileikkauskuva Kaapelinkulman malmivyöhykkeistä ja suunnitellusta avolouhoksesta. ************************************************************************************************************** Liitteet: Liite 1. Mineral resource estimate, Kaapelinkulma gold deposit, Finland (Runge Limited, January 2009). Liite 2. Kaapelinkulma kaivospiiri, käyttösuunnitelmakartta (Ramboll Finland Oy, ).