EUROPEAN UNION AGENCY FOR FUNDAMENTAL RIGHTS

Transkriptio

1 IHMISARVO EU:n laajuinen tutkimus naisiin kohdistuvasta väkivallasta Tutkimustulokset lyhyesti EUROPEAN UNION AGENCY FOR FUNDAMENTAL RIGHTS

2 Tässä raportissa käsitellään asioita, jotka liittyvät erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjan ihmisarvoa käsittelevässä I luvussa, tasa-arvoa käsittelevässä III luvussa ja lainkäyttöä käsittelevässä VI luvussa vahvistettuihin oikeuksiin. Näitä ovat oikeus ihmisarvoon (1 artikla), oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen (3 artikla), syrjintäkielto, sukupuoleen perustuva syrjintä mukaan luettuna (21 artikla), oikeus naisten ja miesten väliseen tasa-arvoon (23 artikla) ja oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan oikeudenkäyntiin (47 artikla). Europe Direct -palvelu auttaa sinua löytämään vastaukset EU:hun liittyviin kysymyksiisi. Yhteinen maksuton palvelunumero (*): (*) Saat pyytämäsi tiedot maksutta. Myös useimmat puhelut ovat maksuttomia, joskin jotkin operaattorit, puhelinkioskit tai hotellit voivat periä puheluista maksun. Foto (kansi & sisäpuolella): Shutterstock; istock Suuri määrä muuta tietoa Euroopan unionista on käytettävissä internetissä Europa-palvelimen kautta ( FRA Euroopan unionin perusoikeusvirasto Schwarzenbergplatz Wien Itävalta P F Sähköposti: [email protected] fra.europa.eu Luxemburg: Euroopan unionin julkaisutoimisto, 2014 ISBN doi: /60844 Euroopan unionin perusoikeusvirasto, 2014 Tekstin jäljentäminen on sallittu ei-kaupallisiin tarkoituksiin, kunhan lähde mainitaan.

3 EU:n laajuinen tutkimus naisiin kohdistuvasta väkivallasta Tutkimustulokset lyhyesti

4

5 Esipuhe Tämä raportti perustuu naisen haastatteluihin kaikissa Euroopan unionin (EU) 28 jäsenvaltiossa. Se osoittaa, että naisiin kohdistuva väkivalta ja etenkin sukupuoleen perustuva väkivalta, jota kohdistuu suhteettoman paljon naisiin, on laaja ihmisoikeusloukkaus, jota EU ei voi olla ottamatta huomioon. Tutkimuksessa naisilta kysyttiin heidän kokemuksistaan fyysisestä, seksuaalisesta ja henkisestä väkivallasta, kuten parisuhde- ja perheväkivallasta. Kysymyksiä esitettiin myös vainoamisesta ja seksuaalisesta häirinnästä sekä uuden teknologian osuudesta naisten hyväksikäyttökokemuksissa. Tutkimuksessa kysyttiin lisäksi vastaajien lapsuudessaan kokemasta väkivallasta. Vastauksista muodostui kuva laaja-alaisesta hyväksikäytöstä, joka vaikuttaa monien naisten elämään mutta jää useimmiten ilmoittamatta viranomaisille. Esimerkiksi yksi kymmenestä naisesta on kokenut jonkinlaista seksuaalista väkivaltaa 15-vuotiaana tai sitä vanhempana ja yksi nainen kahdestakymmenestä on raiskattu. Hieman useampi kuin yksi viidestä naisesta on kokenut nykyisen tai entisen kumppanin tekemää fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa, ja hieman useampi kuin yksi kymmenestä naisesta ilmoittaa joutuneensa jollain tavoin aikuisen tekemän seksuaalisen väkivallan kohteeksi ennen 15 vuoden ikää. Silti vain 14 prosenttia naisista on esimerkiksi ilmoittanut nykyisen tai entisen kumppanin tekemän vakavimman väkivaltatapauksen poliisille, ja vain 13 prosenttia ilmoitti vakavimman väkivaltatapauksen poliisille kun tekijänä oli muu kuin kumppani. Viime vuosina eri tahoilta on toistuvasti pyydetty kattavia tietoja naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Näitä pyyntöjä ovat esittäneet muun muassa useat EU:n neuvoston puheenjohtajavaltiot, seurantaelimet, kuten Yhdistyneiden kansakuntien (YK) naisten syrjinnän poistamista käsittelevä komitea, ja Euroopan neuvosto. Nyt julkaistut tulokset osoittavat selvästi, että on tullut aika puuttua naisiin kohdistuvaan väkivaltaan tämän 28 maasta saadun tutkimusnäytön pohjalta. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää EU:n tulevissa tasa-arvostrategioissa keskeisiin naisten väkivaltakokemuksiin liittyviin huolenaiheisiin puuttumiseksi. Tutkimustulokset tukevat myös vahvasti sitä, että EU:n jäsenvaltioiden olisi ratifioitava naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehty Euroopan neuvoston yleissopimus (Istanbulin yleissopimus) ja että EU:n olisi syytä tarkastella mahdollisuutta liittyä tähän yleissopimukseen. Tulokset vahvistavat entisestään tarvetta varmistaa, että EU:n nykyiset rikosuhrien hyväksi toteuttamat toimenpiteet ja etenkin uhrien oikeuksia koskeva EU:n direktiivi pannaan asianmukaisesti täytäntöön. Lisäksi havainnot korostavat kohdennetun EU:n lainsäädännön ja politiikan tärkeyttä naisiin kohdistuvaan väkivaltaan puuttumiseksi. Tällaisia kohdennettuja toimia ovat esimerkiksi eurooppalainen suojelumääräys ja yksityisoikeuden alalla määrättyjen suojelutoimenpiteiden vastavuoroisesta tunnustamisesta annettu asetus, joita on sovellettava käytännössä, jotta ne olisivat tehokkaita. EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden tasolla toteutettavien naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevien toimenpiteiden ohella naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi tarvitaan toimia monilta muiltakin tahoilta, kuten muun muassa työnantajilta, terveydenhuollon ammattilaisilta ja internetpalvelujen tarjoajilta. Tämä on erityisen tärkeää, koska monet naiset eivät ilmoita hyväksikäyttökokemuksistaan viranomaisille. Sen vuoksi suurin osa naisiin kohdistuvasta väkivallasta jää edelleen pimentoon, eikä tekijöitä saada vastuuseen. Näin ollen olisi tutkittava tarkemmin eri keinoja tunnistaa ja torjua naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Tämän tutkimuksen julkaiseminen ja päätöksentekijöiden sen johdosta toteuttamat jatkotoimet voivat osaltaan kannustaa väkivallan uhriksi joutuneita ja siitä vaienneita naisia puhumaan kokemuksistaan. Tämä on ratkaisevan tärkeää niissä maissa ja niissä tietyissä ryhmissä, joissa ei vielä ole yleisesti hyväksyttyä puhua avoimesti henkilökohtaisista väkivaltakokemuksistaan, joissa vain pieni osa tapauksista ilmoitetaan viranomaisille ja joissa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevia toimia ei ole valtavirtaistettu kaikkeen politiikkaan. Tässä raportissa esitellään ensimmäiset tulokset tähän mennessä kattavimmasta EU:ssa ( ja koko maailmassa) toteutetusta naisten väkivaltakokemuksia käsittelevästä tutkimuksesta. Toivottavasti tuloksista ja onlinetyökalua käyttäen saatavista tiedoista on hyötyä kaikille niille naisille ja miehille, jotka kykenevät edistämään ja saamaan aikaan muutosta naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi. Nämä tulokset eivät olisi olleet mahdollisia ilman tutkimukseen osallistuneita naisia, jotka antoivat aikaansa ja suostuivat kertomaan hyvin henkilökohtaisista ja vaikeista kokemuksista. Moni heistä ei ollut koskaan ennen puhunut kokemastaan hyväksikäytöstä. Euroopan unionin perusoikeusvirasto (FRA) haluaa kiittää heitä kaikkia. Morten Kjaerum Johtaja 3

6 4 Maakoodit Maakoodi Maa AT Itävalta BE Belgia BG Bulgaria CY Kypros CZ Tšekki DE Saksa DK Tanska EE Viro EL Kreikka ES Espanja FI Suomi FR Ranska HR Kroatia HU Unkari IE Irlanti IT Italia LT Liettua LU Luxemburg LV Latvia MT Malta NL Alankomaat PL Puola PT Portugali RO Romania SE Ruotsi SI Slovenia SK Slovakia UK Yhdistynyt kuningaskunta

7 Sisältö ESIPUHE... 3 MIKSI TÄTÄ TUTKIMUSTA TARVITTIIN? KESKEISIIN TULOKSIIN PERUSTUVAT FRA:N LAUSUNNOT Naisiin kohdistuvan väkivallan ja parisuhdeväkivallan laajuus ja luonne Naisiin kohdistuvan fyysisen ja seksuaalisen väkivallan ja parisuhdeväkivallan seuraukset Naisiin kohdistuva henkinen parisuhdeväkivalta Kokemukset vainoamisesta Kokemukset seksuaalisesta häirinnästä Lapsuudessa koettu väkivalta Väkivallan uhriksi joutumisen pelko ja sen vaikutukset Naisiin kohdistuva väkivalta asenteet ja tietoisuus MITÄ TULOKSET OSOITTAVAT? Fyysinen ja seksuaalinen väkivalta Väkivallan seuraukset Kumppanin tekemä henkinen väkivalta Vainoaminen Seksuaalinen häirintä Lapsuudessa koettu väkivalta Väkivallan uhriksi joutumisen pelko ja sen vaikutukset Asenteet ja tietoisuus MITEN TÄSTÄ ETEENPÄIN? TUTKIMUS LYHYESTI

8

9 Miksi tätä tutkimusta tarvittiin? Naisiin kohdistuvan väkivallan tunnistaminen perusoikeuksia loukkaavana rikoksena EU:ssa Naisiin kohdistuva väkivalta käsittää joukon rikoksia, joita kohdistuu suhteettoman paljon naisiin. Tällaisia ovat esimerkiksi seksuaalinen väkivalta, raiskaus ja perheväkivalta. Kyseessä on naisten perusoikeuksia ihmisarvoa, tasa-arvoa ja oikeussuojaa loukkaava rikos. Naisiin kohdistuvan väkivallan vaikutukset ulottuvat myös sen uhreja laajemmalle ja koskevat uhrien perheitä, ystäviä ja koko yhteiskuntaa. Tämän vuoksi on syytä tarkastella kriittisesti, miten yhteiskunta ja valtio reagoivat tällaiseen väkivaltaan. Kansalaisyhteiskunnan toimijat ja hallitustenväliset järjestöt, kuten Yhdistyneet kansakunnat (YK) ja sen naisten syrjinnän poistamista käsittelevä komitea (CEDAW) sekä Euroopan neuvosto, ovat viime vuosikymmeninä pyrkineet kiinnittämään huomiota naisiin kohdistuvan väkivallan laajuuteen ja luonteeseen. Tätä prosessia on tuettu EU:n yksittäisten jäsenvaltioiden tekemillä aloitteilla. FRA:n julkaisemat tutkimustiedot osoittavat, että naisiin kohdistuva väkivalta on laaja ja moniulotteinen perusoikeuksien loukkaus, joka koskettaa monien naisten elämää EU:ssa. Tiedontarpeeseen vastaaminen Koska naisiin kohdistuvan väkivallan vaikutus on merkittävä, on valitettavaa, että monissa EU:n jäsenvaltioissa päätöksentekijöillä ja ammattilaisilla ei ole edelleenkään kattavia tietoja ongelman laajuudesta ja luonteesta. Suurin osa naisista ei tee ilmoitusta väkivallasta eikä koe järjestelmän tukevan uhreja eikä kannustavan heitä ilmoituksen tekemiseen, joten virallisissa rikosoikeudellisissa tilastoissa ovat mukana ainoastaan ne harvat tapaukset, joissa ilmoitus tehdään. Tämän tuloksena toimintalinjat ja käytännön toimenpiteet naisiin kohdistuvaan väkivaltaan puuttumiseksi eivät aina perustu kattaviin tutkimustuloksiin. Vaikka osa EU:n jäsenvaltioista ja tutkimuslaitoksista on toteuttanut kyselyjä ja muita tutkimuksia naisiin kohdistuvasta väkivallasta, kattavia ja vertailukelpoisia tietoja eri puolilta EU:ta on tältä alalta liian vähän verrattuna muihin aloihin, joilla useat jäsenvaltiot keräävät sukupuoleen liittyvää tietoa, kuten esimerkiksi työelämään liittyvissä kysymyksissä. FRA:n toteuttama EU:n laajuinen tutkimus vastaa Euroopan parlamentin esittämään pyyntöön saada lisää tietoa naisiin kohdistuvasta väkivallasta. EU:n neuvosto korosti tätä FRA:lle esitettyä pyyntöä päätöslauselmassaan naisiin kohdistuvan väkivallan kitkemisestä EU:ssa. FRA:n tutkimus perustuu naisen henkilökohtaisiin haastatteluihin kaikissa EU:n 28 jäsenvaltiossa. Kaikki vastaajat valittiin satunnaisotannalla. Tutkimuksen haastatteluista saatuja tuloksia voidaan tarkastella muun naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevan tiedon sekä EU:ssa ja jäsenvaltioissa jäljellä olevien tietoaukkojen rinnalla. Tiedon tuottaminen lainsäädännön ja päätöksenteon tueksi Euroopan tasolla naisiin kohdistuvaa väkivaltaa käsitteleviä toimenpiteitä ovat esimerkiksi rikoksen uhrien oikeuksia koskeva EU:n direktiivi (2012/29/EU) ja Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin yleissopimus). Vuonna 2012 annetussa uhrien oikeuksia koskevassa EU:n direktiivissä määritetään rikoksen uhrien oikeuksia, suojelua ja tukea koskevat vähimmäisvaatimukset EU:ssa. Siinä viitataan erityisesti sukupuoleen perustuvan väkivallan, seksuaalisen väkivallan ja lähisuhdeväkivallan uhreihin. Istanbulin yleissopimus, jonka Euroopan neuvosto hyväksyi vuonna 2011, on Euroopan ensimmäinen oikeudellisesti velvoittava alueellinen sopimus, jolla puututaan kattavasti naisiin kohdistuvan väkivallan eri muotoihin, kuten henkiseen väkivaltaan, vainoamiseen, fyysiseen väkivaltaan, seksuaaliseen väkivaltaan ja seksuaaliseen häirintään. Yleissopimus tulee voimaan, kun kymmenen valtiota on ratifioinut sen. Tästä rohkaisevasta oikeudellisesta kehityksestä huolimatta Euroopan unionin perusoikeusviraston (FRA) tekemästä EU:n laajuisesta naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevasta tutkimuksesta käy ilmi, että suurin osa väkivallan uhriksi joutuvista naisista ei tee asiasta ilmoitusta poliisille eikä myöskään millekään uhrien tukijärjestölle. Tämä on ongelmana erityisesti niissä EU:n jäsenvaltioissa, joissa ei vielä pidetä yleisesti sopivana keskustella ja avautua henkilökohtaisista väkivaltakokemuksista. Tämän seurauksena suuri osa väkivallan uhriksi joutuneista naisista ei ole yhteydessä oikeusjärjestelmään eikä muihin palveluihin, mikä korostuu etenkin jäsenvaltioissa, joissa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ei ole valtavirtaistettu poliittiseksi toiminta-alaksi. 7

10 EU:n laajuinen tutkimus naisiin kohdistuvasta väkivallasta Tutkimustulokset lyhyesti Näin ollen on selvää, etteivät monien naisten tarpeet ja oikeudet tällä hetkellä käytännössä täyty EU:ssa. Lainsäädännön käytännön toteutumista on siten tarpeen tarkastella, jotta voitaisiin kannustaa naisia ilmoittamaan hyväksikäytöstä, parantaa uhreille tarjottavaa apua ja varmistaa, että uhrien kohdennettuun tukemiseen on saatavilla riittävästi resursseja. Tutkimustulokset käsittelevät myös eri tapoja ilmoittaa väkivallasta ja syitä siihen, miksi naiset eivät tee asiasta ilmoitusta. Näitä näkökohtia voidaan tarkastella yksittäisten jäsenvaltioiden tilanteeseen nähden. FRA:n lausunnot miten tästä eteenpäin? FRA on laatinut yksityiskohtaisten tutkimustulosten pohjalta joukon lausuntoja, joissa ehdotetaan erilaisia keinoja tunnistaa naisiin kohdistuva väkivalta ja reagoida siihen. Näihin sisältyy muitakin kuin tiukasti rikosoikeudellisia toimia. Ne vaihtelevat työelämään ja terveydenhuoltoon liittyvistä toimista uuden teknologian käyttöön ja kohdennettuihin tietoisuutta lisääviin aloitteisiin, jotka voivat kannustaa naisia ilmoituksen tekemiseen. Lausunnoilla vastataan esimerkiksi YK:n ja Euroopan neuvoston aikaisemmin esittämiin toimintakehotuksiin naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi. FRA:n lausunnot ja niissä ehdotetut jatkotoimet perustuvat ainutlaatuiseen näyttöön, joka on koottu kasvotusten tehdyistä naisen haastatteluista kaikissa EU:n 28 jäsenvaltiossa. Hallitustenväliset järjestöt ja kansalaisyhteiskunta ovat jo vuosien ajan pyytäneet naisiin kohdistuvasta väkivallasta kattavia ja luotettavia tietoja, joiden avulla voitaisiin laatia toimintalinjoja ja suunnata toimia tähän perusoikeusloukkaukseen puuttumiseksi. Julkaisemalla naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevan tutkimuksensa tulokset FRA asettaa nämä tiedot saataville kaikista EU:n 28 jäsenvaltiosta. 8

11 1 Keskeisiin tuloksiin perustuvat FRA:n lausunnot Tutkimustulokset osoittavat, että naisiin kohdistuva väkivalta on kaikkialla EU:ssa yleinen, mutta laajalti ilmoittamatta jäävä ihmisoikeusloukkaus. FRA on laatinut joukon lausuntoja, joiden tarkoituksena on tukea EU:n ja kansallisen tason päätöksentekijöitä laadittaessa ja toteutettaessa kokonaisvaltaisia toimenpiteitä naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi ja siihen reagoimiseksi erityisesti jäsenvaltioissa, joissa näistä hyväksikäyttötapauksista ei keskustella ja joissa niihin ei puututa riittävästi. Seuraavassa esitetään tiivistelmät lausunnoista, joita käsitellään yksityiskohtaisemmin tutkimuksen keskeisiä tuloksia esittelevän pääraportin kunkin luvun lopussa Naisiin kohdistuvan väkivallan ja parisuhdeväkivallan laajuus ja luonne Naisiin kohdistuvan fyysisen ja seksuaalisen väkivallan laajuuteen ja erityisluonteeseen reagoiminen Naisten kaikkialla EU:ssa kokeman fyysisen ja seksuaalisen väkivallan laajuuteen on kiinnitettävä aivan uutta poliittista huomiota. Noin 8 prosenttia naisista oli kokenut fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa haastattelua edeltäneiden 12 kuukauden aikana, ja yksi kolmesta naisesta oli joutunut jonkinlaisen fyysisen ja/tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi 15-vuotiaana tai sitä vanhempana. Etenkin seksuaalinen väkivalta on laajalle levinnyt rikos, joka vaatii kattavia ja koordinoituja toimia naisiin kohdistuvaan seksuaalisen väkivaltaan liittyvien asenteiden murtamiseksi. Yksi kymmenestä naisesta on kokenut jonkinlaista seksuaalista väkivaltaa 15-vuotiaana tai sitä vanhempana, ja yksi kahdestakymmenestä naisesta on raiskattu 15-vuotiaana tai sitä vanhempana. Lähes yksi kymmenestä muun kuin kumppanin tekemää seksuaalista väkivaltaa (15-vuotiaana tai sitä vanhempana) kokeneesta naisesta ilmoitti, että vakavimmassa tapauksessa oli osallisena useampia kuin yksi tekijä. Seksuaalisen väkivallan joka voi olla myös useiden tekijöiden tekemää uhreille tarvitaan tehostettua, uhrien tarpeisiin erikoistunutta tukea. Tutkimustulokset osoittavat, että nuoret naiset ovat väkivallan erityinen riskiryhmä. Nuoriin naisiin olisi sen vuoksi kohdennettava ennalta ehkäiseviä toimia sekä lisättävä heidän tietoisuuttaan naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa voidaan käsitellä yleisenä yhteiskunnallisena ongelmana. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevat kampanjat ja toimet on suunnattava sekä miehille että naisille. Miehet on saatava aktiivisesti mukaan aloitteisiin, joissa käsitellään joidenkin miesten väkivaltaista käyttäytymistä naisia kohtaan. Euroopan neuvoston laatimassa Istanbulin yleissopimuksessa ja uhrien oikeuksia koskevassa EU:n direktiivissä määritetään uudet vähimmäisvaatimukset toimenpiteille sukupuoleen perustuvan väkivallan uhrien hyväksi. EU:n jäsenvaltioita voidaan kannustaa ratifioimaan yleissopimus. EU:n jäsenvaltioiden on vähintäänkin tarkistettava, että niiden 9

12 EU:n laajuinen tutkimus naisiin kohdistuvasta väkivallasta Tutkimustulokset lyhyesti lainsäädäntö on yhdenmukainen yleissopimuksen ja direktiivin kanssa. Naisiin kohdistuvan parisuhdeväkivallan laajuuteen ja erityisluonteeseen reagoiminen Parisuhdeväkivallan laajuus vaatii EU:lta ja jäsenvaltioilta uudenlaista poliittista otetta. Miehen kanssa parisuhteessa elävistä tai eläneistä naisista 22 prosenttia on kokenut kumppanin tekemää fyysistä ja/ tai seksuaalista väkivaltaa. Jotta parisuhteessa ilmenevään hyväksikäyttöön voitaisiin vastata tehokkaasti, viranomaisten olisi käsiteltävä parisuhdeväkivaltaa julkisena eikä yksityisenä ongelmana. Noin kolmannes (31 prosenttia) tutkimukseen osallistuneista naisista, jotka nykyinen kumppani oli raiskannut, ilmoitti kumppanin tekemiä raiskaustapauksia olleen kuusi tai useampia. Avioliitossa tehty raiskaus on todellisuutta monelle naiselle, ja monille se on tapahtunut useita kertoja. Tämän vuoksi kaikkien EU:n jäsenvaltioiden lainsäädännössä naimisissa olevia naisia pitäisi kohdella raiskauksen uhreina tasavertaisesti naimattomien naisten kanssa. Saatu näyttö osoittaa, että merkittävä määrä väkivaltaisessa suhteessa eläneistä naisista on eron jälkeenkin alttiita hyväksikäytölle. Heille on tarjottava asianmukaista suojelua. Eurooppalaista suojelumääräystä ja yksityisoikeuden alalla määrättyjen suojelutoimenpiteiden keskinäisestä tunnustamisesta annettua asetusta on aikanaan tarkistettava sen perusteella, miten ne ovat vaikuttaneet naisten turvallisuuteen. FRA:n tutkimuksen tulokset osoittavat, että kumppanin runsaalla alkoholinkäytöllä on yhteys väkivallan lisääntymiseen. Runsaaseen alkoholinkäyttöön on kiinnitettävä huomiota ja siihen on puututtava yhtenä miesten naisiin kohdistamaan parisuhdeväkivaltaan vaikuttavista tekijöistä. Kansallisiin väkivallan ehkäisemiseen tähtääviin toimenpiteisiin voitaisiin sisällyttää runsaaseen alkoholinkäyttöön keskittyviä toimia. Alkoholijuomien valmistajat voisivat tukea näitä toimenpiteitä mainonnassaan, jolla edistetään vastuullista juomista. Lisäksi voitaisiin harkita, että poliisi ryhtyisi keräämään järjestelmällisesti tietoja alkoholin väärinkäytöstä perheväkivaltatapauksissa. Parisuhdeväkivallan mahdollisten riskitekijöiden selvittämiseksi olisi tarkasteltava myös väkivallantekijöiden piirteitä ja käyttäytymistä. Tutkimus esimerkiksi osoittaa, miten miesten kontrolloiva käyttäytyminen, kuten naisen rahankäytön rajoittaminen tai naisen kieltäminen tapaamasta sukulaisiaan ja ystäviään, vaikuttaa naisiin. Ammattilaiset voivat ottaa puheeksi tekijän piirteet ja käyttäytymisen huomatakseen tunnusmerkit, jotka voivat kertoa väkivallasta. Monet kumppanin tekemän väkivallan uhriksi joutuneista naisista ovat kokeneet parisuhteessaan toistuvaa väkivaltaa. EU:n jäsenvaltioita olisi kehotettava tarkistamaan lainsäädäntöään niin, että siinä tunnustetaan toistuvan hyväksikäytön vaikutukset naisten elämään ja torjutaan niitä tehokkaasti, koska toistuva uhriksi joutuminen on yksi parisuhdeväkivallan ominaispiirteistä. Näyttöön perustuvien toimintalinjojen laatiminen Naisten väkivaltakokemuksista on ratkaisevan tärkeää saada kattavat tiedot, jotta voitaisiin kehittää ja seurata naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseen tähtääviä toimenpiteitä. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa käsittelevien tietoisuuskampanjoiden on perustuttava oikeisiin tietoihin, jotta niiden sanoma suuntautuisi oikeaan kohderyhmään. Tällaiset kampanjat voivat myös auttaa avaamaan keskustelua naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Keskustelun käyminen voi viime kädessä kannustaa naisia ilmoittamaan tapauksista viranomaisille ja uhrien tukipalveluille. Tiedonkeruuta naisiin kohdistuvasta väkivallasta on selkeästi tarpeen parantaa ja yhdenmukaistaa sekä yksittäisissä EU:n jäsenvaltioissa että niiden välillä, jotta tietoja voitaisiin käyttää tehokkaasti tähän EU:n laajuiseen ongelmaan puuttumiseksi. EU:n olisi toimivaltansa puitteissa ryhdyttävä keräämään tietoa kaikilta keskeisiltä osa-alueilta, joilla naiset kokevat väkivaltaa. Esimerkiksi Eurostat voisi toimia aloitteentekijänä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevien tietojen keruussa, joka toteutettaisiin jäsenvaltioissa muotoutuneiden hyvien käytäntöjen pohjalta. 10

13 Keskeisiin tuloksiin perustuvat FRA:n lausunnot 1.2. Naisiin kohdistuvan fyysisen ja seksuaalisen väkivallan ja parisuhdeväkivallan seuraukset Poliisille ja muille palveluille ilmoittamisen lisääminen Poliisille ja muille palveluille ilmoitettujen väkivaltatapausten osuus kaikista naisiin kohdistuvista väkivaltatapauksista on vähäinen, ja se on saatava kasvamaan. Yksi kolmesta kumppanin tekemän väkivallan uhrista ja yksi neljästä muun kuin kumppanin tekemän väkivallan uhrista ilmoittaa viimeksi kokemastaan vakavasta väkivaltatapauksesta poliisille tai muille palveluille. Kumppanin tekemää väkivaltaa koskevien ilmoitusten suurempi osuus voi johtua siitä, että naiset kokevat väkivaltaa kumppanin taholta tavallisesti useita kertoja, ennen kuin he päättävät ilmoittaa siitä, kun taas muun kuin kumppanin tekemässä väkivallassa on todennäköisemmin kyse yksittäistapauksesta. Uhrien tyytyväisyyttä poliisin toimintaan on parannettava erityisesti soveltamalla Istanbulin yleissopimuksessa ja uhrien oikeuksia koskevassa EU:n direktiivissä vahvistettuja sääntöjä ja valvomalla niiden käytännön täytäntöönpanoa. Poliisin uhrien suojelussa noudattamia toimintamalleja on tarkasteltava sen selvittämiseksi, miltä osin ne käytännössä suojelevat uhreja ja vastaavat uhrien tarpeisiin. Terveydenhuollon rooli Terveydenhuollon ammattilaiset voivat ottaa nykyistä vahvemman roolin naisiin kohdistuvien väkivaltatapausten tunnistamisessa ja ehkäisemisessä. Tutkimus osoittaa, että esimerkiksi raskaana olevat naiset ovat alttiita väkivallalle. Entisen kumppanin tekemän väkivallan kohteeksi joutuneista naisista, jotka olivat parisuhteen aikana raskaana, 42 prosenttia oli kokenut kumppanin tekemää väkivaltaa ollessaan raskaana. Salassapitosääntöjä olisi selkeytettävä, jotta terveydenhuollon ammattilaiset voisivat puuttua väkivaltaan ja ilmoittaa siitä. Tätä tukee se, että tutkimustulosten mukaan 87 prosenttia naisista pitää hyväksyttävänä, että lääkärit ottaisivat rutiininomaisesti väkivallan puheeksi, jos potilaalla esiintyy tietynlaisia vammoja tai piirteitä. Terveydenhuollon ammattilaisten esittämiä väkivallan merkkeihin liittyviä rutiinikysymyksiä laadittaessa olisi myös varmistettava, että terveydenhuollon ammattilaisten itsensä mahdollisesti harjoittama hyväksikäyttö osataan tunnistaa. Erikoistuneiden tukipalvelujen rooli Väkivallan seurauksena terveydenhuoltopalvelujen piiriin hakeutuneiden naisten määrään verrattuna harva fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa kokenut nainen otti yhteyttä uhrien tukipalveluihin tai naisten turvakotiin vakavimman kokemansa väkivaltatapauksen johdosta. Esimerkiksi kumppanin tekemää seksuaalista väkivaltaa kokeneista naisista kolmasosa otti vakavimman tapauksen johdosta yhteyttä lääkäriin, terveyskeskukseen tai sairaalaan, mutta vain 6 prosenttia hakeutui naisten turvakotiin ja 4 prosenttia otti yhteyttä uhrien tukijärjestöön. Tämä viittaa siihen, että tapauksista ilmoittamiseen vaikuttavat useat eri tekijät: naisten tietoisuus tukipalveluista, mikä voi riippua heidän asuinpaikkakunnastaan kyseisessä maassa ja näiden palvelujen saatavuudesta kyseisellä alueella; tukijärjestöjen resurssit, jotka vaikuttavat niiden kykyyn tarjota palveluja; ja se, että naisten ensisijaiset tarpeet väkivallan jälkeen voivat liittyä terveydenhoitopalveluihin. Kaikkialla EU:ssa olisi uhrien oikeuksia koskevan EU:n direktiivin ja Istanbulin yleissopimuksen mukaisesti tarjottava kiireellisesti lisää resursseja erikoistuneille tukipalveluille, jotka kykenevät vastaamaan väkivallan uhriksi joutuneiden naisten tarpeisiin. Noin yksi neljästä kumppanin tai muun kuin kumppanin tekemän seksuaalisen väkivallan uhrista jätti ilmoittamatta vakavimman tapauksen poliisille häpeän tunteen ja hämmennyksen vuoksi. Kielteistä ja uhria syyllistävää ilmapiiriä vahvistavaa suhtautumista on vastustettava määrätietoisesti. Väkivallan kohteeksi joutumisen herättämistä kielteisistä tunteista, kuten itsesyytöksistä ja häpeästä kärsivien naisten tarpeisiin vastaamiseksi tarvitaan erikoistuneita tukipalveluja. Erittäin tärkeää on saada tietoa, jonka avulla voidaan mitata, vastaavatko eri palvelut käytännössä uhrien tarpeita, ja arvioida, miten resursseja voitaisiin tehokkaimmin käyttää uhrien auttamiseksi. 11

14 EU:n laajuinen tutkimus naisiin kohdistuvasta väkivallasta Tutkimustulokset lyhyesti Yhteiset toimet naisiin kohdistuvaan väkivaltaan reagoimiseksi Nykyisen lainsäädännön, poliittisten aloitteiden ja ammattilaisten toteuttamien toimenpiteiden vaikuttavuutta voidaan arvioida tarkastelemalla kentältä saatua näyttöä naisten halukkuudesta ilmoittaa väkivallasta ja heidän tyytyväisyydestään tarjottuihin palveluihin. Koska monissa EU:n jäsenvaltioissa kaikkia väkivaltatapauksia ei ilmoiteta, naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi tarvitaan usean eri tahon toimenpiteitä, jotta naisten tarpeet ja oikeudet voitaisiin turvata tehokkaasti. Laitosten välinen yhteistyö on olennaisen tärkeää, jotta tietojen keruu ja vaihto naisiin kohdistuvista väkivaltatapauksista olisi mahdollisimman yhdenmukaista ja tehokasta Naisiin kohdistuva henkinen parisuhdeväkivalta Henkisen parisuhdeväkivallan laajuuden ja luonteen tunnistaminen ja siihen reagoiminen Henkinen parisuhdeväkivalta on erittäin yleistä, ja sen vaikutukset on syytä tunnistaa. Tutkimuksen mukaan kaksi viidestä naisesta (43 prosenttia) on kokenut jonkinlaista nykyisen tai entisen kumppanin tekemää henkistä väkivaltaa. Näistä naisista 25 prosenttia ilmoitti kumppanin vähätelleen tai nöyryyttäneen heitä kahden kesken, 14 prosenttia kertoi kumppanin uhanneen satuttaa heitä fyysisesti ja 5 prosenttia ilmoitti kumppanin kieltäneen heitä poistumasta kotoa, ottaneen pois auton avaimet tai lukinneen heidät sisään. Parisuhteessa elävistä naisista 7 prosenttia on kokenut neljää tai useampaa henkisen väkivallan muotoa. On ymmärrettävä, että monimuotoinen ja jatkuva henkinen parisuhdeväkivalta rajoittaa naisen itsemääräämisoikeutta naisen menettäessä oikeutensa itsenäiseen yksityis- ja perhe-elämään. Työnantajien ja ammattiliittojen tulisi harkita tietoisuutta lisääviä toimia ja niihin liittyvää vastuuhenkilöstölle suunnattua koulutusta, joka auttaa tunnistamaan kumppanin henkisesti kontrolloivasta käyttäytymisestä kärsivien työntekijöiden tarpeet ja vastaamaan niihin. Poliisi ja muut asiaankuuluvat viranomaiset olisi koulutettava tunnistamaan ja ymmärtämään henkisen väkivallan vaikutukset uhreihin. Väkivallantekijän kontrolloiva ja väkivaltainen käyttäytyminen voi vaatia, että poliisi puuttuu suoraan tilanteeseen uhrin suojelemiseksi ja ohjaa hänet tukipalvelujen piiriin sen sijaan, että odotetaan uhrin itse hakevan apua. Samanaikaisesti tarvitaan tekijöille suunnattuja palveluja, joiden avulla voidaan puuttua heidän henkisesti alistavaan käyttäytymiseensä muun väkivaltaisen käyttäytymisen ohella. EU:n jäsenvaltioiden olisi tarkasteltava lainsäädäntöään sen arvioimiseksi, onko siinä otettu asianmukaisesti huomioon henkisen väkivallan moninaiset muodot ja vaikutukset uhreihin, koska henkinen väkivalta kuten tutkimustulokset osoittavat kulkee usein käsi kädessä fyysisen ja/tai seksuaalisen parisuhdeväkivallan kanssa Kokemukset vainoamisesta Vainoamiseen reagoivien toimien parantaminen lainsäädännössä ja käytännössä Tutkimustulokset osoittavat, että yksi viidestä naisesta on kokenut jonkinlaista vainoamista 15 vuoden iästä lähtien, ja naisista 5 prosenttia ilmoitti kokeneensa vainoamista tutkimusta edeltäneiden 12 kuukauden aikana. Kolme neljästä haastatteluissa ilmoitetusta vainoamistapauksesta ei kuitenkaan koskaan tullut poliisin tietoon. Kun vainoaminen tunnustetaan kansallisessa lainsäädännössä, naisia olisi kannustettava tekemään ilmoitus joutuessaan vainoamisen kohteeksi. Samalla olisi tarkasteltava vainoamista koskevien lain säännösten soveltamista ja tehokkuutta jäsenvaltioiden tasolla. Niitä EU:n jäsenvaltioita, joilla ei ole vainoamista koskevaa kattavaa lainsäädäntöä, olisi kannustettava antamaan säännöksiä, jotka vastaavat uhrien tarpeisiin. Vainoamisen uhrien olisi saatava yhteiskunnalta asianmukaista suojelua, joka voi olla samantyyppistä kuin perheväkivaltatapauksissa annettava suojelu. Koska yksi kymmenestä naisesta on joutunut entisen kumppaninsa vainoamaksi, tukipalvelujen tulisi tiedostaa eron jälkeisen vainoamisen todellisuus, jotta tällaiset käyttäytymismallit eivät jäisi vaille huomiota. Yksi viidestä vainoamista kokeneesta naisesta ilmoitti vainoamisen jatkuneen yli kaksi vuotta. Kuten fyysisen ja henkisen väkivallan, myös vainoamisen emotionaaliset ja psyykkiset seuraukset voivat olla pitkäaikaisia ja syvälle juurtuvia. Sen vuoksi saatavilla on oltava erikoistuneita tukipalveluja, jotka kykenevät auttamaan vainoamisen uhreja. 12

15 Keskeisiin tuloksiin perustuvat FRA:n lausunnot Internet ja sosiaalinen media Vainoamista kokeneista naisista 23 prosenttia ilmoitti joutuneensa vaihtamaan sähköpostiosoitteensa tai puhelinnumeronsa vakavimman vainoamistapauksen seurauksena. Internetissä ja sosiaalisen median ympäristöissä olisi pyrittävä aktiivisesti auttamaan vainoamisen uhreja ilmoittamaan hyväksikäytöstä ja myös kannustettava puuttumaan aktiivisesti tekijöiden käyttäytymiseen. Samanaikaisesti voidaan kehottaa poliisia rutiininomaisesti tunnistamaan ja tutkimaan tapaukset, joihin liittyy verkkovainoamista Kokemukset seksuaalisesta häirinnästä Tietoisuuden lisääminen ja kannustaminen ilmoittamaan seksuaalisesta häirinnästä Seksuaalinen häirintä on laajalle levinnyt ja yleinen ongelma, jota monet naiset EU:ssa joutuvat kohtaamaan. Esimerkiksi yksi viidestä naisesta on kokenut ei-toivottua koskettelua, halailua tai suutelua 15-vuotiaana tai sitä vanhempana, ja kaikista naisista 6 prosenttia on kokenut tämäntyyppistä häirintää vähintään kuusi kertaa 15-vuotiaana tai sitä vanhempana. Naisista, jotka ovat kokeneet seksuaalista häirintää ainakin kerran 15-vuotiaana tai sitä vanhempana, 32 prosenttia ilmoittaa tekijäksi työtoverin, esimiehen tai asiakkaan. Työnantajajärjestöjen ja ammattiliittojen olisikin syytä edistää tietoisuutta seksuaalisesta häirinnästä ja kannustaa naisia ilmoittamaan tapauksista. Tutkimustulokset osoittavat, että naisiin kohdistuvan seksuaalisen häirinnän harjoittajia on monenlaisia ja että sitä voidaan harjoittaa uuden teknologian avulla. Yhtä kymmenestä naisesta (11 prosenttia) on lähestytty sopimattomasti sosiaalisessa mediassa tai he ovat saaneet selkeästi seksuaalisia sähköposti- tai tekstiviestejä. Näitä seksuaalisen häirinnän muotoja kohdistuu suhteettoman paljon nuoriin naisiin. EU:n jäsenvaltioiden olisi tarkasteltava uudelleen seksuaalista häirintää koskevien lainsäädännöllisten ja poliittisten toimiensa nykyistä laajuutta ja tiedostettava, että häirintää voi esiintyä monissa eri ympäristöissä ja että siinä voidaan käyttää monenlaisia välineitä, kuten internetiä tai matkapuhelinta. Kuten verkkovainoamisen kohdalla, poliisia voidaan kehottaa tunnistamaan ja tutkimaan rutiininomaisesti tapaukset, joihin liittyy verkkohäirintää. Korkeaa koulutusta vaativissa ammateissa työskentelevien naisten alttius häirinnälle Korkeaa koulutusta vaativissa ammateissa ja johtotehtävissä työskentelevistä naisista prosenttia ilmoitti kokeneensa seksuaalista häirintää ainakin kerran elämässään, ja 25 prosenttia oli kokenut sitä tutkimusta edeltäneiden 12 kuukauden aikana. Onkin syytä tiedostaa, että johto- ja muissa ylemmissä tehtävissä toimivat naiset ovat seksuaalisen häirinnän riskiryhmä. Tähän voi olla monia eri syitä, esimerkiksi se, että nämä naiset ovat muita tietoisempia seksuaalisesta häirinnästä, sekä se, että he altistuvat muita enemmän työympäristöille ja tilanteille, joissa häirinnän riski on tavallista suurempi. Työnantajien ja muiden organisaatioiden olisi lisättävä tietoisuutta seksuaalisesta häirinnästä ja toteutettava käytännön aloitteita, jotka auttavat tunnistamaan eri ammatti- ja koulutustaustoja edustavien ja eri työympäristöissä työskentelevien naisten kokeman seksuaalisen häirinnän ja puuttumaan siihen. Näytön tarjoaminen seksuaalisen häirinnän tunnistamiseksi ja torjumiseksi Tilastotiedon keruuta ja nykyisiä työtä ja koulutusta käsitteleviä kyselytutkimuksia olisi parannettava sisällyttämällä niihin vakituisesti yksityiskohtaisia kysymyksiä seksuaalisesta häirinnästä. Niistä saatuja tietoja voidaan käyttää tukena toimintalinjojen ja käytännön toimien suunnittelussa tähän hyväksikäytön muotoon puuttumiseksi Lapsuudessa koettu väkivalta Lapsuudessa koetun väkivallan laajuus ja ilmoittamatta jääminen Hieman yli yksi kymmenestä naisesta (12 prosenttia) on joutunut jollain tavoin aikuisen harjoittaman seksuaalisen hyväksikäytön tai seksuaalisten tekojen kohteeksi alle 15-vuotiaana. Yleisimmät hyväksikäytön muodot olivat aikuisen sukuelinten paljastaminen (8 prosenttia) tai lapsen sukuelinten tai rintojen koskettelu (5 prosenttia). Pahimmassa tapauksessa nainen oli lapsena pakotettu sukupuoliyhteyteen aikuisen kanssa (1 prosentti). Noin 27 prosenttia naisista oli kokenut lapsuudessaan (alle 15-vuotiaana) aikuisen tekemää fyysistä pahoinpitelyä jossakin muodossa. EU:n on panostettava entistä vahvemmin naisten lapsuudessaan kokeman laajan ja ilmoittamatta jääneen hyväksikäytön tutkimiseen. Tutkimusnäyttöä voidaan 13

16 EU:n laajuinen tutkimus naisiin kohdistuvasta väkivallasta Tutkimustulokset lyhyesti käyttää sekä nykyiseen että menneisyydessä tapahtuneeseen lasten hyväksikäyttöön puuttumiseksi. Hyväksikäytön piirteet Seksuaalista väkivaltaa lapsuudessaan kokeneista naisista 97 prosenttia ilmoitti, että tekijä oli miespuolinen, kun taas fyysistä väkivaltaa kokeneiden vastaajien tapauksessa miespuolisten tekijöiden osuus oli vain hieman suurempi kuin naispuolisten. Lapsuudessa koetusta hyväksikäytöstä tarvitaan yksityiskohtaista tietoa, kuten kyselytutkimuksilla hankittua tietoa ilmoittamatta jääneiden tapausten määrästä, jotta voitaisiin saada uutta ja täydentävää näyttöä hyväksikäytön piirteistä ja käyttää sitä hyväksikäytön ennaltaehkäisemiseen, uhrien suojeluun ja tekijöiden rankaisemiseen liittyvien kohdennettujen toimenpiteiden toteuttamisessa. Lapsuudessa koettuun väkivaltaan reagoiminen Tuloksista näkyy, että naisista, jotka ovat joutuneet nykyisen tai entisen kumppaninsa tekemän seksuaalisen väkivallan kohteeksi, 30 prosenttia on kokenut seksuaalista väkivaltaa myös lapsuudessaan, kun taas 10 prosenttia naisista, jotka eivät ole joutuneet seksuaalisen väkivallan kohteeksi nykyisessä tai aiemmassa parisuhteessaan, ilmoitti kokeneensa seksuaalista väkivaltaa lapsuudessa. Vastaavasti 73 prosenttia kumppanin tekemän fyysisen ja/ tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi joutuneista äideistä ilmoitti, että ainakin yksi heidän lapsistaan on ollut tietoinen väkivallasta. Väkivallalle altistuville lapsille ja perheille olisi suunnattava ohjelmia väkivallan kierteen katkaisemiseksi. EU:n jäsenvaltioita olisi Istanbulin yleissopimuksen mukaisesti kehotettava tarkistamaan lainsäädäntöään ja arvioimaan määräaikoja, joihin mennessä ilmoitus lapsuudessa tapahtuneesta hyväksikäytöstä on tehtävä, jos tällaisia määräaikoja on asetettu. Lasten omiin väkivaltakokemuksiin perustuva näyttö on ratkaisevan tärkeää muotoiltaessa toimintalinjoja ja toimia hyväksikäytön ennalta ehkäisemiseksi ja lasten suojelemiseksi hyväksikäytöltä Väkivallan uhriksi joutumisen pelko ja sen vaikutukset Naisiin kohdistuvan väkivallan pelko vaikuttaa naisten liikkumisvapauteen Tutkimus osoittaa, että noin puolet naisista välttää ainakin toisinaan tiettyjä tilanteita tai paikkoja pelätessään joutuvansa fyysisen tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi. Nykyisten koko väestöä koskevien rikosuhritutkimusten mukaan miesten pelko joutua rikoksen uhriksi ja sen vaikutukset heidän elämäänsä ovat yleensä lievempiä kuin naisten. Naisten pelko joutua rikoksen erityisesti sukupuoleen perustuvan väkivallan uhriksi on tiedostettava ja siihen on vastattava EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla ja paikallisesti, koska se vaikuttaa kielteisesti heidän päivittäiseen liikkumisvapauteensa. Korostunut pelko voi olla merkki koetusta väkivallasta Monet naisista, joilla on korostunut väkivallan pelko, ovat saattaneet kokea ennestään paljon fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa. Koska voimakas väkivallan uhriksi joutumisen pelko voi olla osoitus aiemmista väkivaltakokemuksista, terveydenhuollon henkilökuntaa ja muita ammattilaisia voidaan kannustaa ottamaan se tarvittaessa puheeksi ja keräämään siitä tietoa, jotta voitaisiin selvittää mahdollinen hyväksikäyttö Naisiin kohdistuva väkivalta asenteet ja tietoisuus Tietoisuuden lisääminen naisiin kohdistuvasta väkivallasta Naisten näkemys siitä, onko naisiin kohdistuva väkivalta yleistä vai harvinaista heidän maassaan, liittyy läheisesti heidän omiin kokemuksiinsa kumppanin ja/tai muun kuin kumppanin tekemästä väkivallasta. Asiaan vaikuttaa myös se, tuntevatko he muita väkivallan uhriksi joutuneita naisia ja ovatko he tietoisia naisiin kohdistuvaa väkivaltaa käsittelevistä kampanjoista. Näiden tekijöiden vuorovaikutus on otettava 14

17 Keskeisiin tuloksiin perustuvat FRA:n lausunnot huomioon suunniteltaessa toimintalinjoja tietoisuuden lisäämiseksi naisiin kohdistuvasta väkivallasta eri ympäristöissä ja ryhmissä. EU:n jäsenvaltioissa toteutettavat kohdennetut tiedotuskampanjat ovat ensiarvoisen tärkeitä naisten ( ja miesten) tietoisuuden parantamiseksi sukupuoleen perustuvasta väkivallasta, naisten kannustamiseksi ilmoituksen tekemiseen, väkivallan uhrien suojelemiseksi ja väkivallan ennaltaehkäisemiseksi. Kampanjoiden perustuminen naisiin kohdistuvasta väkivallasta saatuun näyttöön Jos EU:n jäsenvaltioilta puuttuu tietoja, FRA:n tekemän naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevan tutkimuksen tuloksia voidaan käyttää tukena edistettäessä aloitteita ja toimia, joilla pyritään lisäämään tietoisuutta tällaisesta väkivallasta EU:n jäsenvaltioissa. Tukipalvelujen tarpeen täyttyminen käytännössä Väkivallan uhriksi joutuneet naiset ovat harvoin yhteydessä erikoistuneisiin tukipalveluihin. Jotta naisiin kohdistuvaa väkivaltaa käsittelevät ja ilmoituksen tekemiseen kannustavat tietoisuuskampanjat onnistuisivat, uhreille on oltava tarjolla erikoispalveluja, joilla on riittävästi resursseja vastata heidän tarpeisiinsa. TULOSTEN TULKINTA Ilmoitettujen väkivaltatapausten määrä vaihtelee maittain. Yksityiskohtaisia tietoja tuloksista voi hakea tähän raporttiin liittyvällä online-työkalulla. Seuraavassa käsitellään joitakin mahdollisia selityksiä maiden välisiin eroihin. Maiden välisten erojen havaitseminen Eri maiden ilmoitettuja rikoksia koskevat viralliset rikosoikeudelliset tilastot vaihtelevat merkittävästi, ja maiden välillä ilmenee usein suuria eroja uhrien ilmoittamien rikosten määrässä haastateltaessa väestöä rikosuhritutkimuksia varten. Tämä koskee sekä rikoksia yleensä että erityisesti naisiin kohdistuvia väkivaltatapauksia, joista puhuminen koetaan haastattelussa erityisen arkaluonteiseksi. FRA:n raportissa esiintyvää vaihtelua väkivallan yleisyydessä eri maissa on tarkasteltava suhteessa moniin eri tekijöihin. Esimerkiksi eri maiden virallisissa rikostilastoissa on merkittäviä eroja yleisen väkivallan ja myös naisiin kohdistuvan väkivallan määrässä, kun näitä tietoja on saatavilla. Yleisissä rikosuhritutkimuksissa ja erityisesti naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevissa tutkimuksissa esiintyy aina eroja maiden välillä ilmoitetun väkivallan määrää koskevissa tiedoissa. Toisaalta FRA:n tutkimuksessa EU:n jäsenvaltioiden välillä esiintyy perheväkivallan määrässä vähemmän eroja kuin Maailman terveysjärjestön (WHO) kymmenen maata käsittävässä naisten terveyttä ja perheväkivaltaa koskevassa tutkimuksessa (vuosina kerätyt tiedot). Kun FRA:n tutkimuksen tuloksia raiskausten yleisyydestä verrataan Yhdysvalloissa tehdyn 50 osavaltiota kattavan parisuhdeväkivaltaa ja seksuaalista väkivaltaa koskevan tutkimuksen tuloksiin (vuonna 2010 kerätyt tiedot), EU:n jäsenvaltioiden välillä havaitaan vähemmän eroja kuin Yhdysvaltojen osavaltioiden välillä. FRA:n tutkimuksen tulokset myös vastaavat pääpiirteissään yksittäisissä EU:n jäsenvaltioissa naisiin kohdistuvasta väkivallasta tehtyjen kansallisten tutkimusten tuloksia, kun niitä on saatavilla. Mahdollisia selityksiä maiden välisiin eroihin Vaikka on odotettavissa, että muiden tutkimustulosten tapaan myös naisiin kohdistuvan väkivallan määrää koskevat tulokset vaihtelevat maittain, näitä eroja voi olla vaikea selittää ja selittäviä tekijöitä on vaikeampi 15

18 EU:n laajuinen tutkimus naisiin kohdistuvasta väkivallasta Tutkimustulokset lyhyesti yleistää, kun tutkimus käsittää 28 eri maata. Seuraavassa esitetään viisi mahdollista selitysmallia maiden välisille eroille naisiin kohdistuvan väkivallan esiintyvyydessä. Ne vaativat tuekseen tarkempia tutkimuksia, ja niitä voidaan tarkastella maakohtaisesti muiden mahdollisten selitysmallien rinnalla. 1) Kaikissa kulttuureissa ei ole yhtä hyväksyttävää puhua ulkopuolisille naisiin kohdistuvan väkivallan kokemuksista. Tutkimustuloksia tarkasteltaessa on otettava huomioon, että yhteiskunnissa, joissa parisuhdeväkivaltaa pidetään yleisesti yksityisasiana, ei todennäköisesti kerrota naisiin kohdistuneista väkivaltatapauksista perheelle ja ystäville, ja niistä myös ilmoitetaan harvoin poliisille. Tällainen pidättyvyys voi estää naisia puhumasta väkivaltakokemuksista myös tutkimushaastattelijoille. 2) Mitä tasa-arvoisempia sukupuolet ovat, sitä herkemmin naisiin kohdistuva väkivalta tulee yleensä ilmi, koska tapauksiin puututaan avoimemmin ja niitä kyseenalaistetaan tasa-arvoisemmassa yhteiskunnassa yleisemmin. 3) Naisten altistumista väkivallan riskitekijöille voidaan tutkia jäsenvaltioiden tasolla suhteessa tekijöihin, jotka saattavat lisätä altistumista väkivallalle. Näitä ovat esimerkiksi erot työllisyydessä ja sen piirteissä (työskentely kodin ulkopuolella) sekä sosiaalistumisen ja elämäntyylin mallit (ulkona tai treffeillä käyminen). 4) Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevien tulosten rinnalla on aiheellista tarkastella maiden välisiä eroja väkivaltarikosten määrässä yleensä. Esimerkiksi pidemmälle kaupungistuneissa jäsenvaltioissa on yleensä enemmän rikollisuutta. 5) Tutkimuksessa saatiin näyttöä väkivallantekijöiden alkoholinkäytön ja naisten kokeman parisuhdeväkivallan (perheväkivalta) välisestä yhteydestä. Jäsenvaltioiden erilaiset alkoholinkäyttötavat voivat auttaa selittämään tiettyjä puolia naisiin kohdistuvassa väkivallassa. Niiden ohella olisi kiinnitettävä huomiota yksittäisten väkivallantekijöiden käyttäytymismalleihin, jotka eivät välttämättä rajoitu ainoastaan naisiin kohdistuvaan väkivaltaan. Näitä ja muita tekijöitä on aiheellista tutkia tarkemmin tarkasteltaessa tuloksia yksittäisten jäsenvaltioiden tasolla. 16

19 2 Mitä tulokset osoittavat? Tähän osioon on poimittu joitakin tutkimustuloksia tärkeimmiltä haastatteluissa käsitellyiltä osa-alueilta. Tutkimustulokset on esitetty kattavammin tutkimuksen pääraportissa ja online-työkalussa, jota käyttäen tietoa on saatavilla monessa eri muodossa. Haastattelukysymykset vastaajien kokemuksista 15-vuotiaana tai sitä vanhempana, alle 15-vuotiaana ja haastattelua edeltäneiden 12 kuukauden aikana Tutkimukseen osallistui vuotiaita naisia. Lapsuudessa koettujen tapausten käsittelemiseksi erillään muista tapauksista kysymyksissä asetettiin vakiintuneen tutkimuskäytännön mukaisesti lapsuuden ikärajaksi 15 vuotta, ja vastaajia pyydettiin ajattelemaan erikseen tapauksia, jotka olivat sattuneet ennen tätä ikää ja sen jälkeen. Eri tutkimuksissa käytetään erilaisia ikärajoja haastattelukysymysten rajaamiseksi. FRA:n tutkimuksessa käytetty alaikäraja on sama kuin Maailman terveysjärjestön (WHO) tekemässä naisten terveyttä ja perheväkivaltaa koskevassa tutkimuksessa, jossa myös on ikärajana 15 vuotta. FRA:n tutkimuksessa naisia pyydettiin erottamaan toisistaan 15-vuotiaana ja sitä vanhempana (koko eliniän aikana) tapahtuneet ja haastattelua edeltäneiden 12 kuukauden aikana tapahtuneet tapaukset. Vastaajien pyytäminen ajattelemaan viimeksi kuluneita 12 kuukautta auttaa heitä erottelemaan viimeaikaiset tapaukset kaukaisemmista. Näin voidaan myös tuottaa tietoa, jolla on suoraa poliittista merkitystä pohdittaessa nykyisiä käytäntöjä, kuten poliisin keinoja kohdata uhreja Fyysinen ja seksuaalinen väkivalta Fyysinen väkivalta: Noin 13 miljoonaa naista EU:ssa oli kokenut fyysistä väkivaltaa haastattelua edeltäneiden 12 kuukauden aikana. Tämä on 7 prosenttia vuotiaista naisista EU:ssa. 1 Seksuaalinen väkivalta: Arviolta 3,7 miljoonaa naista EU:ssa oli kokenut seksuaalista väkivaltaa haastattelua edeltäneiden 12 kuukauden aikana tämä on 2 prosenttia vuotiaista naisista EU:ssa. Fyysisen ja seksuaalisen väkivallan yleinen esiintyvyys Yksi kolmesta naisesta (33 prosenttia) oli kokenut fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa 15-vuotiaana tai sitä vanhempana. Noin 8 prosenttia naisista oli kokenut fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa haastattelua edeltäneiden 12 kuukauden aikana (kuvio 1 a). Noin 22 prosenttia parisuhteessa olleista naisista oli kokenut (nykyisen tai entisen) kumppanin tekemää fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa 15-vuotiaana tai sitä vanhempana (taulukko 1). 1 Eurostatin internettietokannan mukaan EU:n 28 jäsenvaltiossa asui naista (18 74-vuotiasta) 1. tammikuuta 2013, ks. statistics/search_database (datakoodi demo_pjan, tiedot haettu 16. elokuuta 2013). 17

20 EU:n laajuinen tutkimus naisiin kohdistuvasta väkivallasta Tutkimustulokset lyhyesti Kuvio 1 a: Fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa 15-vuotiaana tai sitä vanhempana ja haastattelua edeltäneiden 12 kuukauden aikana kokeneet naiset, EU28 (%) 25 % Ei ole kokenut lainkaan fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa 15-vuotiaana tai sitä vanhempana 67 % 33 % Kyllä, joutunut väkivallan kohteeksi yli 12 kuukautta sitten 8 % Kyllä, joutunut väkivallan kohteeksi viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana Huom. Perustuu kaikkiin vastaajiin (määrä = ). Lähde: Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevan FRA:n tutkimuksen aineisto, 2012 Laatikko 1: Tutkimuksessa esitetyt kysymykset fyysinen ja seksuaalinen väkivalta Fyysinen väkivalta Kuinka usein joku on sinun ollessasi 15-vuotias tai sitä vanhempi / viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana tuuppinut tai töninyt sinua? läimäyttänyt sinua? heittänyt sinua kovalla esineellä? tarttunut sinuun tai vetänyt sinua hiuksista? lyönyt sinua nyrkillä tai kovalla esineellä tai potkinut sinua? polttanut sinua? yrittänyt tukehduttaa tai kuristaa sinua? viiltänyt, puukottanut tai ampunut sinua? lyönyt päätäsi jotakin vasten? Seksuaalinen väkivalta Kuinka usein joku on sinun ollessasi 15-vuotias tai sitä vanhempi / viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana pakottanut sinut sukupuoliyhdyntään pitämällä sinua paikoillasi tai satuttamalla sinua jollain tavoin? [TARVITTAESSA: sukupuoliyhdynnällä tarkoitetaan tässä pakotettua suuseksiä tai pakotettua anaali- tai emätinyhdyntää] yrittänyt pakottaa sinut yhdyntään pitämällä sinua paikoillasi tai satuttamalla sinua jollain tavalla? [TARVITTAESSA: sukupuoliyhdynnällä tarkoitetaan tässä pakotettua suuseksiä tai pakotettua anaali- tai emätinyhdyntää] pakottanut sinut osallistumaan jonkinlaiseen seksuaaliseen toimintaan vastoin tahtoasi tai kun et ollut kykenevä kieltäytymään siitä? tai oletko suostunut seksuaaliseen toimintaan koska pelkäsit, mitä saattaisi tapahtua mikäli kieltäytyisit? Fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa koskevat kysymykset esitettiin erikseen nykyisestä kumppanista, entisestä kumppanista ja muista henkilöistä. 18

21 Mitä tulokset osoittavat? Kuvio 1 b: Fyysistä ja/tai seksuaalista parisuhdeväkivaltaa 15-vuotiaana tai sitä vanhempana kokeneet, EU28 (%) MT CY EU28 22 % 10 % 19 % 20 % 29 % 30 % 39 % Lähde: Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevan FRA:n tutkimuksen aineisto, 2012 Taulukko 1: Nykyisen tai entisen kumppanin tai muun henkilön tekemää fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa 15-vuotiaana tai sitä vanhempana kokeneet naiset EU:ssa jäsenvaltioittain (%) a,b,c EU:n jäsenvaltio Kumppani (nykyinen ja/tai edellinen) b Muu kuin kumppani c Kumppani ja/tai muu kuin kumppani c AT BE BG CY CZ DE DK EE EL

22 EU:n laajuinen tutkimus naisiin kohdistuvasta väkivallasta Tutkimustulokset lyhyesti EU:n jäsenvaltio Kumppani (nykyinen ja/tai edellinen) b Muu kuin kumppani c Kumppani ja/tai muu kuin kumppani c ES FI FR HR HU IE IT LT LU LV MT NL PL PT RO SE SI SK UK EU Huom: a Taulukon kahden ensimmäisen sarakkeen tulokset eivät yhteenlaskettuina vastaa kolmannen sarakkeen tulosta, koska niillä on eri laskentaperuste (parisuhdeväkivaltaa koskevat tulokset perustuvat vastaajiin, joilla on tai on aiemmin ollut kumppani, eivät kaikkiin vastaajiin) ja koska osa vastaajista on kokenut sekä kumppanin että muun kuin kumppanin tekemää väkivaltaa. b Osuus kaikista naisista, jotka ovat ainakin kerran aikaisemmin olleet naimisissa, avoliitossa tai parisuhteessa (asumatta yhdessä) tai olivat sitä haastattelun ajankohtana (määrä = ). c Perustuu kaikkiin vastaajiin (määrä = ). Lähde: Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevan FRA:n tutkimuksen aineisto, 2012 Fyysisen väkivallan piirteet Noin 31 prosenttia naisista oli kokenut fyysistä väkivaltaa vähintään kerran (ks. laatikko 1) 15-vuotiaana tai sitä vanhempana (taulukko 2). Vaikka tyrkkiminen ja tönäiseminen on naisten todennäköisimmin ilmoittama väkivallan muoto, sen poissulkemisen vaikutus fyysisen väkivallan yleiseen esiintyvyyteen on vain vähäinen, sillä se alentaa esiintyvyyttä 31 prosentista 25 prosenttiin. Tämä johtuu siitä, että monet naisista, joita oli tyrkitty tai tönäisty, olivat kokeneet myös muita fyysisen väkivallan muotoja. Seksuaalisen väkivallan piirteet Yhteensä 11 prosenttia naisista oli kokenut jonkinlaista kumppanin tai muun henkilön tekemää seksuaalista väkivaltaa (ks. laatikko 1) 15-vuotiaana tai sitä vanhempana. Jotkut naiset ilmoittivat kokeneensa vain yhtä seksuaalisen väkivallan muotoa, kun taas muut olivat kokeneet useita seksuaalisen väkivallan muotoja. Yleisimmät fyysisen väkivallan muodot ovat tyrkkiminen tai tönäiseminen, läimäiseminen tai kiinni tarttuminen ja tukasta repiminen. 20

23 Mitä tulokset osoittavat? Taulukko 2: Naiset, jotka olivat kokeneet fyysisen väkivallan eri muotoja 15-vuotiaana tai sitä vanhempana, EU28 (%) a,b,c Fyysisen väkivallan tyyppi Nykyinen kumppani a Entinen kumppani b Muu kuin kumppani c Kumppani ja/ tai muu kuin kumppani c Tyrkkinyt tai tönäissyt Läimäissyt Heittänyt kovalla esineellä Tarttunut kiinni tai repinyt tukasta Lyönyt nyrkillä tai kovalla esineellä tai potkinut Polttanut jollakin Yrittänyt tukehduttaa tai kuristaa Lyönyt teräaseella tai ampunut Hakannut päätä johonkin Mikä tahansa edellisistä Mikä tahansa edellisistä, paitsi tyrkkinyt tai tönäissyt Huom: a Osuus kaikista vastaajista, jotka olivat naimisissa, avoliitossa tai parisuhteessa (asumatta yhdessä) haastattelun ajankohtana (määrä = ). b Osuus kaikista vastaajista, jotka olivat ainakin kerran aikaisemmin olleet naimisissa, avoliitossa tai parisuhteessa (asumatta yhdessä) (määrä = ). c Osuus kaikista vastaajista (määrä = ). Lähde: Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevan FRA:n tutkimuksen aineisto, 2012 Raiskauksien yleisyys Yksi nainen kahdestakymmenestä (5 prosenttia) on raiskattu 15-vuotiaana tai sitä vanhempana. Tämä luku perustuu vastauksiin, joita annettiin tutkimuksessa kysymykseen Miten usein joku on pakottanut sinut 15-vuotiaana tai sitä vanhempana sukupuoliyhteyteen pitämällä sinua kiinni tai vahingoittamalla sinua jollain tavalla? Monen EU-maan lainsäädännössä raiskauksen oikeudellisessa määritelmässä ei edellytetä, että tekijä käyttää fyysistä voimaa. Tässä mielessä raiskauksien yleisyys EU:ssa voi olla yli 5 prosenttia. Joitakin raiskaustapauksia voi sisältyä myös vastauksiin, joita tutkimuksessa annettiin kysymykseen Miten usein joku on pakottanut sinut 15-vuotiaana tai sitä vanhempana seksuaaliseen kanssakäymiseen, kun et ole halunnut sitä tai kun et ole pystynyt kieltäytymään? Raiskaukseen liittyviä tutkimustuloksia on tarkasteltava rinnakkain muista seksuaalista väkivaltaa koskeneista kysymyksistä saatujen tulosten kanssa. FRA:n tutkimuksessa tiedusteltiin naisten henkilökohtaisia kokemuksia neljästä seksuaalisen väkivallan muodosta. Naisia pyydettiin kertomaan, mitä näistä neljästä muodosta he olivat kokeneet. Naisten 15-vuotiaana tai sitä vanhempana kokemasta väkivallasta saatiin seuraavat tulokset: 5 prosenttia naisista oli pakotettu sukupuoliyhteyteen; 6 prosenttia naisista ilmoitti, että joku oli yrittänyt pakottaa heidät sukupuoliyhteyteen; 6 prosenttia naisista oli pakotettu muuhun seksuaaliseen kanssakäymiseen, kun he eivät halunneet sitä tai kun he eivät pystyneet kieltäytymään; 6 prosenttia oli suostunut seksuaaliseen kanssakäymiseen pelätessään, mitä voisi tapahtua, jos he kieltäytyisivät. 21

24 EU:n laajuinen tutkimus naisiin kohdistuvasta väkivallasta Tutkimustulokset lyhyesti Kun muun kuin kumppanin tekemän seksuaalisen väkivallan kohteeksi joutuneita naisia pyydettiin kuvailemaan vakavinta kokemaansa tapausta, lähes yksi kymmenestä vastaajasta ilmoitti, että tekijöitä oli ollut enemmän kuin yksi. Toistuva seksuaalinen väkivalta Yli puolet naisista, jotka nykyinen kumppani on raiskannut tai yrittänyt raiskata tai jotka tämä on pakottanut seksuaaliseen kanssakäymiseen, kun uhri ei ole pystynyt kieltäytymään, ilmoittaa kokeneensa seksuaalista väkivaltaa useammin kuin kerran. Nykyisen kumppanin tekemän raiskauksen uhreista noin kolmannes (31 prosenttia) on raiskattu kuusi kertaa tai useammin. Entisen kumppanin tekemää seksuaalista väkivaltaa koskevat tulokset ovat samansuuntaisia. Uhreista prosenttia seksuaalisen väkivallan muodosta riippuen ilmoittaa kokeneensa sitä useammin kuin kerran. Tietoja parisuhdeväkivallasta Noin kolmannes (34 prosenttia) entisen kumppanin tekemän fyysisen väkivallan uhriksi joutuneista naisista on kokenut neljää tai useampaa fyysisen väkivallan muotoa. Useimmissa tapauksissa entisen kumppanin tekemä väkivalta on tapahtunut parisuhteen aikana, ja yksi kuudesta entisen kumppanin tekemää väkivaltaa kokeneesta naisesta (16 prosenttia) on joutunut väkivallan kohteeksi myös eron jälkeen. Raskauden aikainen väkivalta Entisen kumppanin tekemän väkivallan kohteeksi joutuneista naisista, jotka olivat parisuhteen aikana raskaana, 42 prosenttia ilmoittaa kokeneensa entisen kumppanin tekemää väkivaltaa ollessaan raskaana, kun nykyisen kumppanin tekemää väkivaltaa kokeneista naisista 20 prosenttia ilmoittaa joutuneensa nykyisen kumppanin tekemän väkivallan kohteeksi ollessaan raskaana. Prosenttiosuuksien ero voi johtua siitä, etteivät naiset ole yhtä vapaita tai halukkaita kertomaan haastattelussa nykyisen kumppanin kuin entisten kumppanien tekemästä väkivallasta tämä oletus vaatii kuitenkin tarkempaa tutkimusta. Tietoja muun kuin kumppanin tekemästä väkivallasta Yksi viidestä naisesta (22 prosenttia) on kokenut muun kuin kumppanin tekemää fyysistä väkivaltaa 15-vuotiaana tai sitä vanhempana. Muun kuin kumppanin tekemää fyysistä väkivaltaa kokeneista naisista 67 prosenttia ilmoitti tekijän olleen mies, ja 7 prosenttia oli kokenut sekä miesten että naisten tekemää fyysistä väkivaltaa. Seksuaalista väkivaltaa kokeneista naisista 97 prosenttia ilmoitti tekijän olleen mies (taulukko 3). Taulukko 3: 15-vuotiaana tai sitä vanhempana koetun fyysisen ja seksuaalisen väkivallan tekijän sukupuoli, kun tekijä on ollut muu kuin nykyinen tai entinen kumppani, EU28 (%) Fyysinen väkivalta Seksuaalinen väkivalta Mies Nainen 26 2 Molemmat 7 0 Ei vastausta 1 0 n Lähde: Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevan FRA:n tutkimuksen aineisto,

25 Mitä tulokset osoittavat? 2.2. Väkivallan seuraukset Väkivallan vaikutukset uhriin Vakavimman seksuaalisen väkivaltatapauksen herättämistä tunnereaktioista puhuttaessa naiset ilmoittivat tunteneensa enimmäkseen pelkoa, vihaa ja häpeää siitä, mitä heille oli tapahtunut. Muun kuin kumppanin tekemää seksuaalista väkivaltaa kokeneet naiset olivat kokeneet myös voimakasta järkytystä. Väkivallan pitkäaikaisena psyykkisenä seurauksena (ks. taulukko 4) kumppanin tai muun kuin kumppanin tekemän väkivallan uhrit kärsivät itsetunnon heikkenemisestä ja tunsivat itsensä haavoittuvaisiksi ja ahdistuneiksi. Seksuaalisen väkivallan uhrit kokivat usein muita enemmän psyykkisiä seurauksia tapahtuneesta. Kumppanin tekemää väkivaltaa kokeneilla naisilla ilmenee todennäköisemmin useita pitkäaikaisia psyykkisiä seurauksia kuin naisilla, joilla tekijä oli muu kuin kumppani. Tämä tulos voi heijastaa paitsi haastattelussa tiedusteltuja reaktioita kumppanin tekemään vakavimpaan väkivaltatapaukseen, mutta myös sitä, että kumppanin tekemään väkivaltaan on todennäköisesti sisältynyt useita tapauksia pitkällä aikavälillä. Taulukko 4: 15-vuotiaana tai sitä vanhempana koetun vakavimman väkivaltatapauksen pitkäaikaiset psyykkiset seuraukset väkivallan muodon ja tekijän mukaan (%) a,b Kumppani (nykyinen ja/tai entinen) Muu kuin kumppani Fyysinen väkivalta Seksuaalinen väkivalta Fyysinen väkivalta Seksuaalinen väkivalta Psyykkisten seurausten tyyppi Masennus Ahdistuneisuus Paniikkikohtaukset Itsetunnon menetys Haavoittuvuuden tunne Univaikeudet Keskittymisvaikeudet Parisuhdeongelmat Muu Valittujen seuraustyyppien määrä Ei yhtään tai enemmän Ei vastausta 2 (1) 2 1 n Huom. a Vastaajat saivat antaa useampia kuin yhden vastauksen, joten seuraustyyppien summa voi ylittää 100 prosenttia. b Pieneen vastausmäärään perustuvat tulokset eivät ole tilastollisesti luotettavia, joten alle 30 vastaukseen perustuvat tulokset on merkitty sulkeisiin ja alle viiteen vastaukseen perustuvat tulokset on poistettu ( ). Lähde: Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevan FRA:n tutkimuksen aineisto,

26 EU:n laajuinen tutkimus naisiin kohdistuvasta väkivallasta Tutkimustulokset lyhyesti Yhteyden ottaminen poliisiin ja muihin palveluihin Kolmannes kumppanin tekemän väkivallan uhreista (33 prosenttia) ja neljännes muun kuin kumppanin tekemän väkivallan uhreista (26 prosenttia) otti vakavimman väkivaltatapauksen johdosta yhteyttä joko poliisiin tai muuhun organisaatioon, kuten uhrien tukijärjestöön. Kumppanin tekemää väkivaltaa koskevien ilmoitusten suurempi osuus voi johtua siitä, että naiset ovat tavallisesti kokeneet jo useita väkivaltatapauksia, ennen kuin he päättävät tehdä ilmoituksen vakavimmasta tapauksesta estääkseen väkivallan toistumisen tai raaistumisen, kun taas muun kuin kumppanin tekemässä väkivallassa on todennäköisemmin kyse yksittäistapauksesta, jolloin toistumisen riski on pienempi. Taulukossa 5 esitetään tiedot palveluihin yhteyttä ottaneista ja yhteyttä ottamattomista naisista väkivallan tekijän ja muodon mukaan. Uhreista yhteensä 14 prosenttia ilmoitti kumppanin tekemästä vakavimmasta väkivaltatapauksesta poliisille. Muun kuin kumppanin tekemästä vakavimmasta väkivaltatapauksesta ilmoitti poliisille 13 prosenttia uhreista. Neljännes seksuaalisen väkivallan uhreista, jotka jättivät ilmoittamatta kumppanin tai muun kuin kumppanin tekemän vakavimman väkivaltatapauksen poliisille tai muulle organisaatiolle, mainitsi syyksi tapauksesta kokemansa häpeän tunteen tai hämmennyksen. Uhrien tarpeet, jotka eivät täyttyneet Kysyttäessä, minkä tyyppisestä tuesta olisi ollut vastaajille apua vakavimman väkivaltatapauksen jälkeen, naiset vastasivat väkivallan muodosta ja tekijästä riippuen kaivanneensa eniten keskusteluapua tai henkistä tukea (33 54 prosenttia), toiseksi eniten suojelua (12 25 prosenttia) ja sen jälkeen muuta käytännön apua (13 21 prosenttia). Väkivallasta toipuminen Useimmat uhrit (57 60 prosenttia väkivallan tekijästä ja muodosta riippuen) ovat puhuneet jollekulle vakavimmasta kokemastaan väkivaltatapauksesta (taulukko 5). Noin kolmasosa parisuhdeväkivallan uhreista (35 prosenttia) uskoi perheen ja ystävien tuen auttavan heitä toipumaan väkivallasta. Taulukko 5: Vakavimmasta 15-vuotiaana tai sitä vanhempana koetusta väkivaltatapauksesta muille puhuneet ja palveluihin yhteyttä ottaneet naiset väkivallan muodon ja tekijän mukaan (%) a Kumppani (nykyinen ja/tai entinen) Muu kuin kumppani Fyysinen väkivalta Seksuaalinen väkivalta Fyysinen väkivalta Seksuaalinen väkivalta Otti yhteyttä poliisiin tai muihin palveluihin Puhui jollekulle muulle Ei puhunut kenellekään Ei vastausta 1 (0) 1 1 n Huom. a Pieneen vastausmäärään perustuvat tulokset eivät ole tilastollisesti luotettavia, joten alle 30 vastaukseen perustuvat tulokset on merkitty sulkeisiin ja alle viiteen vastaukseen perustuvat tulokset on poistettu ( ). Lähde: Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevan FRA:n tutkimuksen aineisto,

27 Mitä tulokset osoittavat? 2.3. Kumppanin tekemä henkinen väkivalta Yksi kolmesta naisesta (32 prosenttia) on kokenut parisuhteessaan joko nykyisen tai entisen kumppanin tekemää henkistä väkivaltaa. Tällaista käyttäytymistä on muun muassa naisen vähättely tai nöyryyttäminen julkisesti tai kahden kesken, naisen kieltäminen poistumasta kotoa tai lukitseminen sisään, naisen pakottaminen katselemaan pornografista materiaalia, naisen tahallinen pelottelu tai uhkailu ja väkivallalla uhkaaminen tai uhkaaminen satuttaa jotakuta naiselle läheistä henkilöä. Yhteensä 43 prosenttia naisista on kokenut ainakin jotakin henkisen väkivallan muotoa kumppaninsa taholta (kuvio 2 a). Näitä ovat alistava käyttäytyminen ja muut henkisen väkivallan muodot, kuten kontrolloiva käyttäytyminen (esim. naisen estäminen tapaamasta ystäviään tai vierailemasta perheensä tai sukulaistensa luona), taloudellinen väkivalta (esim. naisen kieltäminen käymästä työssä kodin ulkopuolella) ja kiristäminen (taulukko 6). Yleisimmät henkisen väkivallan muodot ovat naisen vähättely tai nöyryyttäminen kahden kesken, naisen painostaminen kertomaan tarkalleen, missä tämä on ollut, ja raivostuminen, jos nainen puhuu muiden miesten kanssa. Yksi neljästä naisesta on kokenut kutakin näistä muodoista parisuhteessaan. Noin 5 prosenttia naisista on kokenut nykyisessä parisuhteessaan taloudellista väkivaltaa, ja naisista 13 prosenttia on kokenut ainakin jonkinlaista taloudellista väkivaltaa aiemmissa parisuhteissaan. Sellaista on esimerkiksi naisen estäminen tekemästä perheen talouteen liittyviä itsenäisiä päätöksiä tai kieltäminen käymästä työssä kodin ulkopuolella. Laatikko 2: Tutkimuksessa esitetyt kysymykset henkinen väkivalta Kuinka usein nykyinen kumppanisi on / Onko joku entisistä kumppaneistasi koskaan yrittänyt estää sinua tapaamasta ystäviäsi? yrittänyt rajoittaa yhteydenpitoasi lapsuudenperheeseesi tai sukulaisiisi? vaatinut saada tietää missä olet tavalla, joka ei ole normaalia huolehtimista? suuttunut, jos puhut toisen miehen kanssa (tai toisen naisen, jos kumppanisi on nainen)? epäillyt sinun olleen uskoton? estänyt sinua tekemästä päätöksiä perheen talousasioista ja tekemästä ostoksia itsenäisesti? kieltänyt sinua työskentelemästä kodin ulkopuolella? kieltänyt sinua lähtemästä kotoa, takavarikoinut autonavaimesi tai lukinnut sinut kotiin? Kuinka usein nykyinen kumppanisi on / Onko joku entisistä kumppaneistasi koskaan vähätellyt tai nöyryyttänyt sinua muiden ihmisten edessä? vähätellyt tai nöyryyttänyt sinua kun olette kahden? pelotellut sinua tahallisesti esimerkiksi huutamalla ja rikkomalla esineitä? pakottanut sinua katsomaan pornografista materiaalia vastoin tahtoasi? uhannut ottaa lapset pois sinulta? uhannut satuttaa lapsiasi? satuttanut lapsiasi? uhannut satuttaa jotakuta muuta läheistäsi tai tappaa tämän? Kuinka usein tällaista on tapahtunut? Onko nykyinen kumppanisi / joku entisistä kumppaneistasi koskaan uhannut satuttaa sinua fyysisesti? 25

28 EU:n laajuinen tutkimus naisiin kohdistuvasta väkivallasta Tutkimustulokset lyhyesti Taulukko 6: Naisten kokema henkinen parisuhdeväkivalta väkivallan muodon ja kumppanin tyypin mukaan (%) a Nykyinen kumppani b Entinen kumppani c Kaikki kumppanit (nykyinen ja/tai entinen) d Kontrolloiva käyttäytyminen Taloudellinen väkivalta Alistava käyttäytyminen Lapsilla kiristäminen / lasten käyttäminen hyväksi Kaikenlainen henkinen väkivalta Huom. a Nykyisen kumppanin kohdalla prosenttiosuus viittaa vastaajiin, jotka olivat ainakin toisinaan kokeneet henkistä väkivaltaa nykyisessä parisuhteessaan. Entisten kumppaneiden kohdalla tutkimuksessa kysyttiin, olivatko vastaajat koskaan kokeneet henkistä väkivaltaa entisen kumppaninsa taholta. Sarakkeessa Kaikki kumppanit yhdistyvät nämä kaksi lukua eli naiset, jotka olivat ainakin joskus kokeneet henkistä väkivaltaa nykyisessä parisuhteessaan tai ainakin kerran entisen kumppaninsa taholta. b Perustuu kaikkiin naisiin, joilla oli nykyinen kumppani eli jotka olivat naimisissa, avoliitossa tai parisuhteessa haastattelun ajankohtana (määrä = ), paitsi kohdassa Lapsilla kiristäminen / lasten hyväksikäyttö, joka perustuu kaikkiin naisiin, joilla oli nykyinen kumppani ja joiden huollettavana oli tai oli ollut lapsia (määrä = ). c Perustuu kaikkiin naisiin, joilla oli entisiä kumppaneita eli jotka olivat ainakin kerran aikaisemmin olleet naimisissa, avoliitossa tai parisuhteessa (määrä = ), paitsi kohdassa Lapsilla kiristäminen / lasten käyttäminen hyväksi, joka perustuu kaikkiin naisiin, joilla oli entinen kumppani ja joiden huollettavana oli tai oli ollut lapsia (määrä = ). d Osuus kaikista niistä naisista, jotka olivat ainakin kerran aikaisemmin olleet naimisissa, avoliitossa tai parisuhteessa tai olivat sitä haastattelun ajankohtana (määrä = ), paitsi kohdassa Lapsilla kiristäminen / lasten käyttäminen hyväksi, joka perustuu kaikkiin naisiin, joilla oli nykyinen tai entinen kumppani ja joiden huollettavana oli tai oli ollut lapsia (määrä = ). Lähde: Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevan FRA:n tutkimuksen aineisto, 2012 Nykyisin parisuhteessa elävistä naisista 7 prosenttia on kokenut nykyisen kumppaninsa taholta neljää tai useampaa henkisen väkivallan muotoa (kuvio 2 b). Useimmat naiset, jotka olivat kokeneet montaa (neljää tai useampaa) henkisen väkivallan muotoa, ilmoittivat myös nykyisen kumppaninsa tehneen heille fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa. Henkisen väkivallan todennäköisyys naisen nykyisessä parisuhteessa kasvaa kumppanin runsaan alkoholinkäytön lisääntyessä. Mitä useammin nykyinen kumppani juo itsensä humalaan, sitä yleisemmin parisuhteessa esiintyy henkistä väkivaltaa. 26

29 Mitä tulokset osoittavat? Kuvio 2 a: Kumppanin tekemää henkistä väkivaltaa 15-vuotiaana tai sitä vanhempana kokeneet naiset, EU28 (%) MT CY EU28 43 % 30 % 39 % 40 % 49 % 50 % 59 % 60 % 69 % Lähde: Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevan FRA:n tutkimuksen aineisto,

30 EU:n laajuinen tutkimus naisiin kohdistuvasta väkivallasta Tutkimustulokset lyhyesti Kuvio 2 b: Nykyisen kumppanin tekemä henkinen väkivalta parisuhteessa ja naisten kokemien henkisen väkivallan muotojen lukumäärä, EU28 (%) a,b 9 % Yksi muoto Ei henkistä väkivaltaa 77 % Yksi tai useampi henkisen väkivallan muoto 23 % 8 % Kaksi tai kolme muotoa 7 % Neljä muotoa tai enemmän Huom. a Perustuu kaikkiin vastaajiin, joilla on nykyinen kumppani (määrä = ). b Yksittäin tarkasteltuna kohtien yhtä muotoa, kahta tai kolmea muotoa ja neljää tai useampaa muotoa yhteenlaskettu arvo on 24 prosenttia, vaikka yhtä tai useampaa henkisen väkivallan muotoa on kokenut yhteensä 23 prosenttia naisista. Tämä ero johtuu pyöristyksestä. Lähde: Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevan FRA:n tutkimuksen aineisto, Vainoaminen Noin 18 prosenttia naisista EU:n 28 jäsenvaltiossa oli kokenut vainoamista 15-vuotiaana tai sitä vanhempana (kuvio 3 a), ja noin 5 prosenttia naisista oli kokenut sitä haastattelua edeltäneiden 12 kuukauden aikana. Tämä tarkoittaa, että noin 9 miljoonaa naista EU:n 28 jäsenvaltiossa on kokenut vainoamista viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana. Noin 14 prosenttia naisista oli saanut toistuvasti loukkaavia tai uhkaavia viestejä tai puheluja samalta henkilöltä, ja kahdeksaa prosenttia naisista oli seurailtu tai joku oli seisoskellut heidän kotinsa tai työpaikkansa ulkopuolella. Kaikista kyselyyn vastanneista naisista 3 prosenttia oli kokenut tapauksia, joissa sama henkilö oli toistuvasti vahingoittanut heidän omaisuuttaan. Yksi kymmenestä naisesta (9 prosenttia) on joutunut entisen kumppaninsa vainoamaksi (kuvio 3 b). Laatikko 3: Tutkimuksessa esitetyt kysymykset vainoaminen Olet ehtä ollut tilanteessa, jossa sama henkilö käyttäytyy toistuvasti loukkaavalla tai uhkaavalla tavalla sinua kohtaan. Vastatessasi seuraaviin kysymyksiin pyydän sinua ajattelemaan nykyistä ja aiempia kumppaneitasi sekä myös muita ihmisiä. Täytettyäsi 15 vuotta ja tähän päivään saakka, onko sama henkilö tehnyt toistuvasti sinulle yhden tai useampia seuraavista: lähettänyt sinulle loukkaavia tai uhkaavia sähköposteja, tekstiviestejä tai pikaviestejä? lähettänyt sinulle loukkaavia tai uhkaavia kirjeitä tai kortteja? soittanut sinulle loukkaavia, uhkaavia tai äänettömiä puheluja? kirjoittanut loukkaavia kommentteja sinusta internetissä? jakanut intiimejä valokuvia tai videoita sinusta internetissä tai matkapuhelimella? seisoskellut tai odotellut sinua kodin, työpaikan tai koulun ulkopuolella ilman hyväksyttävää syytä? seurannut sinua tahallaan? kajonnut omaisuuteesi tai vahingoittanut sitä tahallisesti? 28

31 Mitä tulokset osoittavat? Kuvio 3 a: Vainoamisen esiintyvyys, 15-vuotiaana tai sitä vanhempana vainoamista kokeneet naiset, EU28 (%) MT CY EU28 18 % 0 % 9 % 10 % 19 % 20 % 29 % 30 % 39 % Huom. Perustuu kaikkiin vastaajiin (määrä = ). Lähde: Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevan FRA:n tutkimuksen aineisto, 2012 Kuvio 3 b: Vainoamisen esiintyvyys tekijän mukaan, 15-vuotiaana tai sitä vanhempana vainoamista kokeneet naiset (%) Nykyinen kumppani Entinen kumppani Ennestään tuttu henkilö Ennestään tuntematon henkilö Huom: Nykyinen kumppani: n = , entinen kumppani: n = , ennestään tuttu henkilö: n = , ennestään tuntematon henkilö: n = Naiset saivat mainita useampia kuin yhden tekijän sen mukaan, minkälaista vainoamista he olivat kokeneet. Lähde: Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevan FRA:n tutkimuksen aineisto,

32 EU:n laajuinen tutkimus naisiin kohdistuvasta väkivallasta Tutkimustulokset lyhyesti Verkkovainoamiselle vainoamiselle sähköpostin, tekstiviestien tai internetin välityksellä ovat alttiita erityisesti nuoret naiset. Neljä prosenttia vuotiaista naisista eli 1,5 miljoonaa naista EU:n 28 jäsenvaltiossa oli kokenut verkkovainoamista tutkimusta edeltäneiden 12 kuukauden aikana, kun osuus 60-vuotiaiden tai sitä vanhempien naisten ikäryhmässä oli 0,3 prosenttia. 2 Kaikista vainoamista kokeneista naisista noin viidesosa (21 prosenttia) oli kokenut vainoamista yli kahden vuoden ajan. Yksi viidestä vainoamisen uhrista (23 prosenttia) joutui vaihtamaan puhelinnumeronsa tai sähköpostiosoitteensa vakavimman vainoamistapauksen seurauksena. Kolme neljäsosaa vainoamistapauksista (74 prosenttia) ei koskaan tullut poliisin tietoon, vaikka näiden joukossa olivat vakavimmat vastaajien kuvailemat vainoamistapaukset Seksuaalinen häirintä Tutkimusten mukaan eri ihmisillä on hyvin erilainen käsitys siitä, mitä seksuaalisella häirinnällä tarkoitetaan. Käyttäytymiselle annettavan subjektiivisen merkityksen vaihteluun vaikuttavat myös yhteiskunnassa ja kulttuurissa vallitsevat arvot, normit ja asenteet, jotka määrittävät sukupuolirooleja ja sitä, minkälaista sukupuolten välistä vuorovaikutusta pidetään sopivana. Vastaajien kokemien seksuaalisen häirinnän muotojen määrästä riippuen arviolta miljoonaa naista (45 55 prosenttia naisista) EU:n 28 jäsenvaltiossa on kokenut seksuaalista häirintää 15-vuotiaana tai sitä vanhempana. Arviolta miljoonaa naista (13 21 prosenttia) EU:n 28 jäsenvaltiossa oli kokenut seksuaalista häirintää pelkästään tutkimusta edeltäneiden 12 kuukauden aikana. 2 Tutkimuksessa vastaajat saivat ilmoittaa, etteivät he käytä lainkaan matkapuhelinta, sähköpostia, sosiaalista mediaa tai yleensä internetiä. Tulokset, jotka koskevat verkkovainoamista, ja jäljempänä raportissa esitettävät verkkohäirintää koskevat tulokset perustuvat siis ainoastaan niiden naisten kokemuksiin, jotka käyttävät näitä viestintäkeinoja. Tutkimustuloksissa on siis otettu huomioon EU:n jäsenvaltioiden väliset erot siinä, miten yleisesti ihmiset käyttävät internetyhteyksiä ja matkapuhelimia. Seksuaalisen häirinnän esiintyvyys Kaikkien seksuaalista häirintää mittaavien 11 kysymyksen perusteella (ks. kysymysluettelo laatikosta 4) joka toinen nainen (55 prosenttia) EU:ssa oli kokenut seksuaalista häirintää vähintään kerran 15-vuotiaana tai sitä vanhempana, ja yksi viidestä naisesta (21 prosenttia) oli kokenut sitä haastattelua edeltäneiden 12 kuukauden aikana (kuvio 4). Laatikko 4: Tutkimuksessa esitetyt kysymykset seksuaalinen häirintä Nyt esitän kysymyksiä kokemuksista, joita naisilla saattaa olla. Sinä olet ehkä ajoittain kokenut, että muut ihmiset käyttäytyvät sinua kohtaan ei-toivotulla tai loukkaavalla tavalla. Kuinka usein sen jälkeen kun täytit 15 vuotta, olet kokenut jotakin seuraavista? Kuinka usein sinulle on tapahtunut näin viimeisten 12 kuukauden aikana? Ei-toivottua koskettelua, halailua tai suutelua*? Seksuaalisesti vihjailevia kommentteja tai vitsejä, jotka loukkasivat sinua*? Epäasiallisia treffikutsuja? Tungettelevia kysymyksiä yksityiselämästäsi, jotka loukkasivat sinua? Tungettelevia kommentteja ulkonäöstäsi, jotka loukkasivat sinua? Sopimatonta tuijottelua tai merkitseviä katseita, jotka koit pelottavaksi? Joku lähetti tai näytti sinulle selkeästi seksuaalisia kuvia, valokuvia tai lahjoja, jotka loukkasivat sinua*? Sinuun kohdistuvaa itsensäpaljastamista*? Joku pakotti sinut katsomaan pornografista materiaalia vastoin tahtoasi*? Ei-toivottuja, selkeästi seksuaalisia sähköposteja tai tekstiviestejä, jotka loukkasivat sinua*? Sinua loukanneita, sopimattomia lähestymisyrityksiä sosiaalisessa mediassa kuten Facebookissa tai internetin chat-sivustoilla? Tähdellä (*) merkittyjen kuuden kohdan voidaan katsoa mittaavan vakavimpia seksuaalisen häirinnän muotoja (yhteensä 11 kohdan luettelosta). Niiden tulokset analysoitiin erikseen, jotta voitiin selvittää näiden valikoitujen kysymysten vaikutus tutkimuksessa mitatun seksuaalisen häirinnän laajuuteen. 30

33 Mitä tulokset osoittavat? Kun tarkastellaan ainoastaan kuutta tutkimuksessa uhkaavimpina ja vakavimpina pidettyä seksuaalisen häirinnän muotoa (ks. valikoidut kuusi kysymystä laatikossa 4) havaitaan, että 45 prosenttia naisista EU:ssa oli kokenut näitä seksuaalisen häirinnän muotoja ainakin kerran elämässään, ja naisista 13 prosenttia oli kokenut niitä ainakin kerran haastattelua edeltäneiden 12 kuukauden aikana. Seksuaalista häirintää ainakin kerran 15-vuotiaana tai sitä vanhempana kokeneista naisista 32 prosenttia ilmoitti tekijän olleen joku heidän työympäristöstään, kuten työtoveri, esimies tai asiakas. Kuvio 4: Seksuaalisen häirinnän esiintyvyys jäsenvaltioissa tutkimusta edeltäneiden 12 kuukauden aikana kokonaisen ja lyhennetyn kysymyssarjan perusteella (%) a,b,c DK SE NL FR BE SK UK LU FI DE EU28 CZ MT IE ES IT HU HR EE PT EL AT CY LV BG SI PL RO LT Kokenut seksuaalista häirintää viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana tulokset 11 kysymyksen perusteella Kokenut seksuaalista häirintää viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana tulokset 6 kysymyksen perusteella Huom. a Perustuu kaikkiin vastaajiin (määrä = ). b Kokonainen sarja sisältää kaikki 11 kysymystä, joilla mitattiin seksuaalista häirintää (ks. laatikko 4). c Lyhyt sarja sisältää seuraavat kysymykset: Ei-toivottu koskettelu, halailu tai suutelu, Seksuaalisesti vihjailevat kommentit tai vitsit, jotka tuntuivat loukkaavilta, Sinuun kohdistuva itsensäpaljastaminen, Ei-toivotut, selkeästi seksuaaliset sähköpostit tai tekstiviestit, jotka loukkasivat sinua, Joku näytti tai lähetti sinulle selkeästi seksuaalisia kuvia, valokuvia tai lahjoja, jotka loukkasivat sinua ja Joku pakotti sinut katsomaan pornografista materiaalia vastoin tahtoasi. Lähde: Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevan FRA:n tutkimuksen aineisto,

34 EU:n laajuinen tutkimus naisiin kohdistuvasta väkivallasta Tutkimustulokset lyhyesti Seksuaalisen häirinnän piirteet Seksuaalinen häirintä on hyvin moniulotteista, ja sen muodot vaihtelevat fyysisestä ja sanallisesta häirinnästä sanattomiin muotoihin, kuten verkkohäirintään. Seuraavassa on joitakin esimerkkejä: fyysinen häirintä 29 prosenttia naisista EU:n 28 jäsenvaltiossa on kokenut ei-toivottua koskettelua, halailua tai suutelua 15-vuotiaana tai sitä vanhempana; sanallinen häirintä 24 prosenttia naisista on joutunut kuuntelemaan seksuaalisesti vihjailevia kommentteja tai vitsejä, jotka tuntuivat heistä loukkaavilta; sanaton häirintä, kuten verkkohäirintä 11 prosenttia naisista on saanut ei-toivottuja ja loukkaavia, selkeästi seksuaalisia sähköposteja tai tekstiviestejä tai heitä on lähestytty loukkaavasti ja sopimattomasti verkkoyhteisösivustoilla (kokemukset 15 vuoden iästä lähtien). Kun tarkastellaan häirinnän toistuvuutta, yksi viidestä naisesta (19 prosenttia) ilmoitti kokeneensa ei-toivottua koskettelua, halailua tai suutelua vähintään kaksi kertaa 15-vuotiaana tai sitä vanhempana, ja 6 prosenttia naisista oli kokenut tällaista fyysistä häirintää yli kuusi kertaa 15-vuotiaana tai sitä vanhempana. Noin 37 prosenttia kaikista seksuaalisen häirinnän uhreista oli kokenut kahta tai kolmea seksuaalisen häirinnän muotoa, 27 prosenttia neljästä kuuteen eri muotoa ja 8 prosenttia seitsemää tai sitä useampaa seksuaalisen häirinnän muotoa 15-vuotiaana tai sitä vanhempana. Tietoja seksuaalisesta häirinnästä Seksuaaliselle häirinnälle altistumisen riski on yleensä keskimääräistä suurempi vuotiaiden ja vuotiaiden naisten ikäryhmissä. Useampi kuin yksi kolmesta vuotiaasta naisesta (38 prosenttia) ja lähes yksi neljästä vuotiaasta naisesta (24 prosenttia) oli kokenut ainakin yhtä seksuaalisen häirinnän muotoa haastattelua edeltäneiden 12 kuukauden aikana. Nuorten vuotiaiden naisten riski joutua uhkaavien ja loukkaavien lähestymisyritysten kohteeksi internetissä on kaksi kertaa niin suuri kuin vuotiaiden naisten ja yli kolme kertaa suurempi kuin vuotiaiden naisten (kuvio 5). Eniten seksuaalista häirintää esiintyy korkeakoulututkinnon suorittaneiden ja ylempiin ammattiryhmiin kuuluvien naisten keskuudessa: 75 prosenttia ylemmissä johtotehtävissä ja 74 prosenttia korkeaa koulutusta vaativissa ammateissa työskentelevistä naisista oli ainakin kerran elämässään kokenut seksuaalista häirintää, kun osuus ammattitaitoisten ruumiillista työtä tekevien naisten ryhmässä oli 44 prosenttia ja koskaan ansiotyössä käymättömien naisten ryhmässä 41 prosenttia. Tulokseen voi olla monia eri syitä, kuten se, että korkeaa koulutusta vaativissa ammatissa työskentelevät naiset ovat muita tietoisempia seksuaalisesta häirinnästä ja altistuvat muita enemmän työympäristöille ja tilanteille, joissa hyväksikäytön riski on tavallista suurempi. Useimmat 15-vuotiaana tai sitä vanhempana seksuaalista häirintää kokeneet naiset (68 prosenttia) ilmoittivat, että tekijä oli heille ennestään tuntematon. Muissa tapauksissa tekijä oli uhrille ennestään tuttu (erikseen määrittelemätön) henkilö (35 prosenttia), joku työympäristöön liittyvä henkilö, kuten työtoveri, esimies tai asiakas (32 prosenttia) tai ystävä tai tuttava (31 prosenttia). Vakavimman kokemansa seksuaalisen häirintätapauksen kuvailleista naisista 35 prosenttia ei puhunut tapauksesta kenellekään, 28 prosenttia kertoi siitä ystävälle, 24 prosenttia perheenjäsenelle tai sukulaiselle ja 14 prosenttia kumppanilleen. Vain 4 prosenttia naisista ilmoitti tapauksesta poliisille ja 4 prosenttia työnantajalle tai esimiehelle, ja alle prosentti naisista otti yhteyttä lakimieheen, uhrien tukijärjestöön tai ammattiliiton edustajaan Lapsuudessa koettu väkivalta Fyysistä, seksuaalista tai henkistä väkivaltaa koskeviin kysymyksiin vastanneista naisista yhteensä 35 prosenttia oli kokenut ainakin yhtä kolmesta aikuisen tekemän väkivallan muodosta alle 15-vuotiaina. Seksuaalisen väkivallan esiintyvyys: Tutkimukseen osallistuneista naisista 12 prosenttia ilmoitti joutuneensa jollain tavoin aikuisen tekemän seksuaalisen väkivallan tai hyväksikäytön kohteeksi alle 15-vuotiaina. Tämä vastaa noin 21:tä miljoonaa naista EU:ssa (taulukko 7). Fyysisen väkivallan esiintyvyys: Keskimäärin 27 prosenttia naisista on kokenut lapsuudessaan (alle 15-vuotiaana) aikuisen tekemää fyysistä väkivaltaa. Henkisen väkivallan esiintyvyys: Noin 10 prosenttia naisista ilmoitti kokeneensa aikuisen perheenjäsenen tekemää henkistä väkivaltaa jossain muodossa. 32

35 Mitä tulokset osoittavat? Kuvio 5: 15-vuotiaana tai sitä vanhempana ja tutkimusta edeltäneiden 12 kuukauden aikana koetun verkkohäirinnän muodot ikäryhmittäin (%) a 25 % 20 % % % 5 % % vuotta vuotta vuotta vuotta 60 + Yhteensä 15-vuotiaana tai sitä vanhempana Viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana Huom. a Laskettu kaikista naisista lukuun ottamatta vastaajia, joiden kohdalla verkkohäirintää koskevat kysymykset eivät tulleet kyseeseen (määrä = ); vastaajaa valitsi kysymykseen vastauksen ei koske minua, ja ikää koskeva tieto puuttui 98 tapauksessa. Lähde: Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevan FRA:n tutkimuksen aineisto, 2012 Laatikko 5: Tutkimuksessa esitetyt kysymykset lapsuudessa koettu seksuaalinen väkivalta Ennen kuin täytit 15 vuotta, kuinka usein joku aikuinen (eli 18-vuotias tai tätä vanhempi) teki sinulle jotain seuraavista: paljasti sinulle sukupuolielimensä vastoin tahtoasi? pakotti sinut poseeraamaan alastomana jollekulle tai valokuvissa, videolla tai internetin web-kameralle vastoin tahtoasi? kosketteli intiimejä alueitasi (sukupuolielimiä tai rintoja) vastoin tahtoasi? pakotti sinut yhdyntään vastoin tahtoasi? Laatikko 6: Tutkimuksessa esitetyt kysymykset lapsuudessa koettu fyysinen väkivalta Ennen kuin täytit 15 vuotta, kuinka usein joku aikuinen (eli 18-vuotias tai tätä vanhempi) teki sinulle jotakin seuraavista: läimäytti tai veti hiuksista niin, että sinua sattui? löi niin kovaa, että sinuun sattui? potkaisi niin kovaa, että sinuun sattui? löi esimerkiksi kepillä, piiskalla tai vyöllä niin kovaa, että sinuun sattui? puukotti tai viilsi sinua jollakin niin että sinuun sattui? Tutkimuksessa esitetyt kysymykset lapsuudessa koettu henkinen väkivalta Kuinka usein aikuinen perheenjäsen teki sinulle seuraavia asioita ollessasi alle 15-vuotias: sanoi sinulle, ettei sinua rakasteta? sanoi toivovansa, ettet olisi koskaan syntynyt? uhkasi hylätä sinut tai heittää sinut pois perheen kodista? kuka tahansa aikuinen: uhkasi satuttaa sinua pahasti tai tappaa sinut? 33

36 EU:n laajuinen tutkimus naisiin kohdistuvasta väkivallasta Tutkimustulokset lyhyesti Taulukko 7: Lapsuudessa (alle 15-vuotiaana) koettu aikuisen tekemä väkivalta (%) a,b EU:n jäsenvaltio Fyysinen väkivalta Seksuaalinen väkivalta Fyysinen tai seksuaalinen väkivalta Perheenjäsenen tekemä henkinen väkivalta Mikä tahansa fyysinen, seksuaalinen tai henkinen väkivalta AT BE BG CY CZ DE DK EE EL ES FI FR HR HU IE IT LT LU LV MT NL PL PT RO 23 (1) SE SI SK UK EU Huom. a Pieneen vastausmäärään perustuvat tulokset eivät ole tilastollisesti luotettavia, joten alle 30 vastaukseen perustuvat tulokset on merkitty sulkeisiin ja alle viiteen vastaukseen perustuvat tulokset on poistettu ( ). b Kysymykseen sai antaa useita vastauksia fyysistä, seksuaalista tai henkistä väkivaltaa on koettu ainakin kerran (määrä = ). Lähde: Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevan FRA:n tutkimuksen aineisto,

37 Mitä tulokset osoittavat? Lapsuudessa koetun väkivallan tekijät Lapsuudessa koetun fyysisen väkivallan tekijä oli useimmiten oma perheenjäsen. Yli puolet (55 prosenttia) fyysistä väkivaltaa jossain muodossa alle 15-vuotiaana kokeneista naisista ilmoitti tekijäksi isänsä ja lähes puolet (46 prosenttia) naisista äitinsä (tekijöitä sai ilmoittaa yhden tai useampia). Lähes kaikki lapsuudessa koettu seksuaalinen väkivalta oli miesten tekemää (97 prosenttia). Joka toinen lapsuudessaan seksuaalista väkivaltaa kokenut nainen ilmoitti tekijän olleen hänelle ennestään tuntematon mieshenkilö. Fyysisen väkivallan muodot Haastatelluista naisista 22 prosenttia kertoi, että 18-vuotias tai sitä vanhempi aikuinen oli läimäyttänyt häntä tai vetänyt hiuksista niin, että se sattui. Suurin osa ilmoitti tämän tapahtuneen useammin kuin kerran (16 prosenttia kaikista vastaajista). Lapsuudessa koetun väkivallan suhde myöhempiin kokemuksiin Lähes kolmannes (30 prosenttia) naisista, jotka olivat kokeneet seksuaalista väkivaltaa nykyisessä tai edellisessä parisuhteessaan, oli kokenut sitä myös lapsuudessaan, kun taas niistä naisista, jotka eivät olleet kokeneet nykyisessä tai edellisessä parisuhteessaan seksuaalista väkivaltaa, 10 prosenttia oli kokenut sitä lapsuudessaan (kuvio 6). Henkisen väkivallan muodot Yksi kymmenestä naisesta (10 prosenttia) mainitsee kokeneensa lapsuudessaan jonkinlaista perheessä tehtyä henkistä väkivaltaa; 6 prosentille vastaajista oli sanottu, ettei heitä rakasteta. Tämä oli yleisin tutkimuksessa ilmoitettu henkisen väkivallan muoto (ks. laatikko 6). Lapsen altistuminen väkivallalle perheessä Yhteensä 73 prosenttia edellisessä tai nykyisessä parisuhteessaan väkivaltaa kokeneista naisista kertoi perheessä asuneiden lasten olleen tietoisia väkivallasta. Kuvio 6: Alle 15-vuotiaana koetun fyysisen ja seksuaalisen väkivallan suhde myöhemmin koettuun fyysiseen ja seksuaaliseen parisuhdeväkivaltaan (%) a Kokenut fyysistä väkivaltaa alle 15-vuotiaana (%) Ei koskaan Kerran Useammin kuin kerran Kokenut fyysistä väkivaltaa kumppanin (nykyisen ja/tai aikaisemman) taholta 15-vuotiaana tai sitä vanhempana Kyllä Ei Kokenut seksuaalista väkivaltaa alle 15-vuotiaana (%) Ei koskaan Kerran Useammin kuin kerran Kokenut seksuaalista väkivaltaa kumppanin (nykyisen ja/tai aikaisemman) taholta 15-vuotiaana tai sitä vanhempana Kyllä Ei Huom. a Perustuu kaikkiin vastaajiin (määrä = ). Lähde: Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevan FRA:n tutkimuksen aineisto,

38 EU:n laajuinen tutkimus naisiin kohdistuvasta väkivallasta Tutkimustulokset lyhyesti 2.7. Väkivallan uhriksi joutumisen pelko ja sen vaikutukset Naiset, joilla on korostunut väkivallan pelko, ovat tavallisesti ennestään kokeneet fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa elämässään. Yksi viidestä naisesta (21 prosenttia) oli (ainakin) toisinaan pelännyt joutuvansa fyysisen tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi haastattelua edeltäneiden 12 kuukauden aikana. Naiset pelkäsivät eniten vieraan tekemää väkivaltaa 15 prosenttia vastaajista oli pelännyt tätä ainakin joskus haastattelua edeltäneiden 12 kuukauden aikana. Kaikista tutkimukseen osallistuneista naisista 7 prosenttia oli pelännyt joutuvansa entisen kumppanin tekemän fyysisen tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi haastattelua edeltäneiden 12 kuukauden aikana. Hieman yli puolet naisista (53 prosenttia) EU:ssa on ainakin toisinaan vältellyt tiettyjä tilanteita tai paikkoja pelätessään joutuvansa fyysisen tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi (taulukko 8). Yleisten rikosuhritutkimusten mukaan miesten pelko joutua rikoksen uhriksi ja sen vaikutukset heidän elämäänsä ovat yleensä lievempiä kuin naisten. Noin 8 prosenttia naisista EU:n 28 jäsenvaltiossa oli ainakin toisinaan pitänyt mukanaan jotakin itsepuolustusvälinettä haastattelua edeltäneiden 12 kuukauden aikana. Nuoret naiset ovat vanhempia ikäryhmiä enemmän huolissaan joutumisesta fyysisen tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi julkisilla paikoilla, ja he pelkäävät vanhempia ikäryhmiä enemmän vieraan tekemää väkivaltaa Asenteet ja tietoisuus Tutkimustuloksia tarkasteltaessa on otettava huomioon se mahdollisuus, että yhteiskunnissa, joissa parisuhdeväkivaltaa pidetään yleisesti yksityisasiana, ei todennäköisesti puhuta naisiin kohdistuvasta väkivallasta perheelle ja ystäville, ja siitä myös tehdään harvoin ilmoitus poliisille. Kahdeksan kymmenestä naisesta (78 prosenttia) EU:ssa on sitä mieltä, että naisiin kohdistuva väkivalta on heidän maassaan hyvin yleistä tai ainakin melko yleistä (kuvio 7); kuviossa 8 esitetään jäsenvaltioiden välinen jakauma. Taulukko 8: Naiset, jotka olivat ainakin toisinaan a vältelleet tiettyjä paikkoja tai tilanteita tutkimusta edeltäneiden 12 kuukauden aikana pelätessään joutuvansa fyysisen tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi Julkiset paikat % määrä b Välttänyt poistumasta yksin kotoa Välttänyt kulkemasta tietyillä kaduilla tai menemästä tietyille alueille Välttänyt menemästä paikkoihin, joissa ei ole muita ihmisiä Yksityiset paikat % määrä b Välttänyt avaamasta ovea ollessaan yksin kotona Välttänyt menemästä kotiin pelätessään, mitä siellä voi tapahtua Välttänyt jäämästä yksin työpaikalle työtoverin tai esimiehen kanssa Välttänyt ainakin yhtä edellä mainituista 53 Huom. a Sisältää naiset, jotka ilmoittivat vältelleensä näitä tilanteita tai paikkoja joskus, usein tai jatkuvasti. b Perustuu kaikkiin vastaajiin lukuun ottamatta niitä, jotka jättivät vastaamatta kysymykseen. Kohdan Välttänyt jäämästä yksin työpaikalle työtoverin tai esimiehen kanssa tulokset perustuvat kaikkiin vastaajiin, joita kysymys koski (naiset, jotka olivat viimeisten 12 kuukauden aikana työskennelleet paikassa, jossa oli työtovereita tai esimies). Lähde: Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevan FRA:n tutkimuksen aineisto,

39 Mitä tulokset osoittavat? Kuvio 7: Naisten kokonaiskäsitys naisiin kohdistuvan väkivallan yleisyydestä (%) a,b,c Hyvin yleistä Melko yleistä Ei kovin yleistä FRA:n kyselytutkimus 2012 Eurobarometri 2010 Ei laisinkaan yleistä 1 1 En tiedä Huom. a FRA:n tutkimus, tulokset perustuvat kaikkiin vastaajiin (määrä = ). b Eurobarometrin erikoistutkimus 344 (2010), tulokset perustuvat kaikkiin naispuolisiin vastaajiin (määrä = ). c FRA:n tutkimuksessa esitetyssä kysymyksessä viitattiin naisiin kohdistuvaan kumppanin, tuttavan tai vieraan tekemään väkivaltaan, ja Eurobarometrin erikoistutkimuksessa 344 naisiin kohdistuvaan perheväkivaltaan. Lähteet: Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevan FRA:n tutkimuksen aineisto, 2012; naisiin kohdistuvaa perheväkivaltaa koskevan Eurobarometrin erikoistutkimuksen aineisto, 2010 Keskimäärin 39 prosenttia naisista EU:ssa ilmoittaa tietävänsä perheväkivaltatapauksia ystävä- tai sukulaispiirissään. Enemmän kuin yksi viidestä naisesta (22 prosenttia) tuntee nykyisestä tai entisestä työ- tai opiskelupaikastaan jonkun, joka on kokenut parisuhdeväkivaltaa. Keskimäärin joka toinen nainen EU:ssa on tietoinen voimassa olevasta perheväkivallalta suojaavasta ja sitä ehkäisevästä lainsäädännöstä. Puolet kyselyyn vastanneista naisista ilmoitti, ettei heidän asuinmaassaan ole perheväkivaltaan liittyvää lainsäädäntöä tai etteivät he ainakaan tienneet siitä (kuvio 9). Keskimäärin lähes yksi viidestä naisesta (19 prosenttia) EU:ssa ei tuntenut yhtään niistä tukipalveluista, jotka auttavat väkivallan uhriksi joutuneita naisia heidän maassaan ja joihin haastattelussa viitattiin. Keskimäärin joka toinen nainen EU:ssa on äskettäin kuullut naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan suunnatuista kampanjoista tai nähnyt niihin liittyviä mainoksia. Lähes yhdeksän kymmenestä naisesta (87 prosenttia) kannattaisi sitä, että lääkäri ottaa rutiininomaisesti väkivallan puheeksi vastaanotolla nähdessään naisella tietynlaisia vammoja. 37

40 EU:n laajuinen tutkimus naisiin kohdistuvasta väkivallasta Tutkimustulokset lyhyesti Kuvio 8: Naisten käsitys naisiin kohdistuvan väkivallan yleisyydestä EU:ssa jäsenvaltioittain (%) a FI EE DK CZ SK PL LU HU EL DE AT BG SE NL BE CY EU28 LV SI RO FR ES LT MT IE IT UK HR PT Hyvin yleistä Melko yleistä Ei kovin yleistä Ei laisinkaan yleistä En tiedä Huom. a Perustuu kaikkiin vastaajiin (määrä = ). Lähde: Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevan FRA:n tutkimuksen aineisto,

41 Mitä tulokset osoittavat? Kuvio 9: Tietoisuus erityislainsäädännöstä tai poliittisista aloitteista, EU28 (%) a Kyllä Ei En tiedä Ehkäiseminen: lait tai aloitteet naisiin kohdistuvan perheväkivallan ehkäisemiseksi Suojelu: lait tai aloitteet naisten suojelemiseksi perheväkivaltatapauksissa Huom. a Perustuu kaikkiin vastaajiin (määrä = ). Lähde: Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevan FRA:n tutkimuksen aineisto,

42

43 Miten tästä eteenpäin? Tutkimus tarjoaa EU:lle ja sen jäsenvaltioille kattavan EU:n laajuisen naisiin kohdistuvaa väkivaltaa käsittelevän tietoaineiston, jota voidaan käyttää tukena toimintalinjojen ja käytännössä toteutettavien toimien suunnittelussa. FRA:n tekemän tutkimuksen tulokset osoittavat, että naisiin kohdistuva väkivalta on EU:ssa yleinen mutta laajalti ilmoittamatta jäävä ihmisoikeusloukkaus. FRA on laatinut tulosten perusteella joukon lausuntoja, joiden tiivistelmät esitetään tämän raportin alussa. Lausunnot esitetään yksityiskohtaisemmin tutkimukseen liittyvässä erillisessä keskeiset tulokset esittelevässä raportissa sen kunkin luvun lopussa. Lausuntojen tarkoituksena on tukea EU:n ja kansallisen tason päätöksentekijöitä laadittaessa ja toteutettaessa kokonaisvaltaisia toimenpiteitä naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi ja siihen reagoimiseksi. Seuraavassa ovat tiivistetysti tutkimuksen yleiset päätelmät. Ne voivat toimia suuntaviivoina naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ehkäiseville toimille, ja ne kannattaa ottaa huomioon tutkimustuloksia tarkasteltaessa. täyttääkö direktiivi käytännössä väkivallan uhriksi joutuneiden naisten tarpeet ja oikeudet. EU:ssa olisi tarkasteltava mahdollisuutta liittyä naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehtyyn Euroopan neuvoston yleissopimukseen (Istanbulin yleissopimus). Tällä hetkellä se on kattavin alueellinen väline, jolla puututaan naisiin kohdistuvaan väkivaltaan. FRA:n tekemän tutkimuksen tulokset voivat tukea myös EU:n jäsenvaltioita näiden ratifioidessa yleissopimusta. EU:n jäsenvaltioita kannustetaan laatimaan naisiin kohdistuvaan väkivaltaan puuttuvia kansallisia toimintasuunnitelmia. Niissä tulisi hyödyntää tämän tutkimuksen tuloksia, ellei kansallisen tason tietoja ole saatavissa. Olisi myös hyödyllistä ottaa väkivallan kohteeksi joutuneiden naisten parissa työtä tekevät kansalaisyhteiskunnan toimijat mukaan toimintasuunnitelmien laadintaan, jotta toimintasuunnitelmat olisivat kestäviä ja jotta niillä saataisiin aikaan käytännön tuloksia uhrien kannalta. EU:n tulevat naisten ja miesten tasa-arvoa koskevat strategiat voisivat tutkimuksen tulosten pohjalta puuttua keskeisiin naisten kokemaan väkivaltaan liittyviin ongelmiin. Esimerkkejä tästä ovat uudet tai hiljattain havaitut naisiin kohdistuvan väkivallan muodot, kuten vainoaminen (stalking) tai uuden teknologian avulla toteutettu hyväksikäyttö, sekä poliisille ja uhrien tukijärjestöille ilmoittamatta jäävään väkivaltaan liittyvät näkökohdat. Koska naisiin kohdistuva väkivalta on tutkimuksen mukaan yleistä, Tukholman ohjelman jälkeisessä EU:n toiminnassa oikeus- ja sisäasioiden alalla olisi varmistettava, että naisiin kohdistuva väkivalta otetaan huomioon ja että siihen puututaan perusoikeuksien loukkauksena rikoksiin ja rikosten uhreihin kohdistuvien EU:n toimenpiteiden puitteissa. EU:n työllisyyden, koulutuksen, terveyden ja tietoja viestintätekniikan alan politiikassa olisi käsiteltävä naisiin kohdistuvan väkivallan vaikutusta asianomaisiin aloihin. Tämän pitäisi näkyä jäsenvaltioiden poliittisissa toimenpiteissä ja kansallisissa toimintasuunnitelmissa, joissa käsitellään näitä eri aloja. EU:ssa olisi varmistettava, että lasten, nuorten ja naisten suojelua väkivallalta monin tavoin edistäneen DAPHNE-ohjelman ja muiden tätä tarkoitusta tukevien ohjelmien työn jatkamiseen varattua rahoitusta voidaan käyttää tutkimuksen ja naisiin kohdistuvaan väkivaltaan puuttuvien kansalaisjärjestöjen toiminnan tukemiseen. Rahoitusta tarvitaan erityisesti uhreille suunnattuihin tukipalveluihin naisiin kohdistuvan väkivallan alalla. Uhrien oikeuksia koskevaa EU:n direktiiviä sovelletaan kaikkiin rikosten uhreihin, ja siinä viitataan nimenomaan sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreihin muiden haavoittuvassa asemassa olevien uhrien lisäksi. Direktiivi on vankka perusta jäsenvaltioiden kohdennetuille toimenpiteille, joilla pyritään täyttämään väkivallan uhreiksi joutuneiden naisten tarpeet tuen ja rikosoikeudellisten toimenpiteiden osalta. Euroopan komissio tarkastelee direktiivin täytäntöönpanoa, ja sen osana voitaisiin arvioida, Naisiin kohdistuvan väkivallan uhrien asemaan ja oikeuksiin keskittyviä lähestymistapoja on vahvistettava EU:ssa ja jäsenvaltioissa. Viime vuosina monissa jäsenvaltioissa on kehitetty hyviä käytäntöjä, joissa tunnustetaan perheväkivalta tai parisuhdeväkivalta asiaksi, johon yhteiskunnan tulee puuttua, eikä sitä katsota enää yksityisasiaksi. EU ja jäsenvaltiot voisivat sitoutua keräämään tietoja säännöllisesti erilaisista naisiin kohdistuvan väkivallan muodoista. Näin saataisiin tutkimukseen 41

44 EU:n laajuinen tutkimus naisiin kohdistuvasta väkivallasta Tutkimustulokset lyhyesti perustuvaa tietoa toimintalinjojen ja käytännössä toteutettavien toimien kehittämistä varten. Eurostat ja sen asiaankuuluvat asiantuntijaryhmät voisivat tukea tätä prosessia, ja sen avulla voitaisiin välittää tietoa asiaan erikoistuneille YK:n ja Euroopan neuvoston seurantaelimille sekä Euroopan tasa-arvoinstituutille (EIGE). EU:n ja sen jäsenvaltioiden toimenpiteitä ja kansallisia toimintasuunnitelmia naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi on kehitettävä suoraan naisten väkivallan kokemuksiin perustuvien tutkimustulosten pohjalta. Naisten kokemasta väkivallasta olisi kerättävä tietoa hallinnollisten ja rikosoikeudellisten tilastojen lisäksi myös muilla tavoin, sillä valtaosa ilmoittamatta jääneistä tapauksista ei sisälly saatavilla oleviin tilastoihin. EU:n ja jäsenvaltioiden pitäisi edistää ja rahoittaa survey-tutkimusta koordinuidulla tavalla, jotta naisten kokeman väkivallan laajuudesta ja luonteesta saataisiin tietoa. Tutkimukset voidaan toistaa muutaman vuoden välein pidemmän aikavälin kehityskulun mittaamiseksi. 42

45 Tutkimus lyhyesti Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskeva FRA:n tutkimus perustuu naisen henkilökohtaisiin haastatteluihin. Se on tähän mennessä kattavin Euroopan unionissa ja koko maailmassa tehty selvitys naisten kokemasta väkivallasta. Koska virallisilla tiedonkeruumenetelmillä ei saada todellista käsitystä naisiin kohdistuvan väkivallan laajuudesta ja luonteesta, useat kansainväliset ja kansalliset elimet ja organisaatiot ovat toistuvasti kehottaneet keräämään tietoa tästä erityisestä ihmisoikeusloukkauksesta. FRA:n julkaistua tutkimuksensa tulokset EU:lla ja sen jäsenvaltioilla on ensimmäisen kerran käytettävissään EU:n laajuisia vertailukelpoisia tietoja, joiden pohjalta voidaan laatia toimintalinjoja ja toteuttaa käytännön toimia naisiin kohdistuvaan väkivaltaan puuttumiseksi. Miksi FRA teki tutkimuksen naisiin kohdistuvasta väkivallasta? FRA:n toteuttama tutkimus vastaa EU:n neuvoston puheenjohtajavaltiona vuonna 2010 toimineen Espanjan ja myös Euroopan parlamentin esittämään pyyntöön kerätä vertailukelpoista tietoa naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Ketkä osallistuivat tutkimukseen? Tutkimukseen osallistui kussakin EU:n jäsenvaltiossa vähintään naista. Haastateltavien määrä vaihteli Viron vastaajasta Tšekin vastaajaan, paitsi Luxemburgissa, jossa haastateltiin 908 naista. Tutkimuksessa haastateltiin vuotiaita naisia, jotka asuvat EU:ssa ja puhuvat vähintään yhtä asuinmaansa virallista kieltä. Kaikki vastaajat valittiin satunnaisesti, ja tutkimustulokset ovat edustavia sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla. Miten tutkimus laadittiin ja toteutettiin? FRA pyysi keskeisiä päätöksentekijöitä, ammattilaisia, tutkijoita ja kyselyasiantuntijoita auttamaan tutkimuksen ja siinä käsiteltävien kysymysten suunnittelussa. Haastattelukysymysten luonnoksia testattiin kuudessa EU:n jäsenvaltiossa: Espanjassa, Italiassa, Puolassa, Saksassa, Suomessa ja Unkarissa. Koehaastattelujen tuloksia käytettiin tukena lopullisen haastattelulomakkeen viimeistelyssä kaikissa EU:n 28 jäsenvaltiossa toteutettavaa tutkimusta varten. Kaikki haastattelut tehtiin kasvotusten vastaajien kotona. Haastattelijat olivat naisia. Haastattelussa käytettiin vakiomuotoista kyselylomaketta, jonka FRA oli laatinut vakiintuneiden kyselymenetelmien pohjalta. Lomake oli käännetty tärkeimmille EU:n jäsenvaltioissa käytetyille kielille. Haastattelijat täyttivät lomakkeen joko paperilla (PAPI, paperilomakkeella tehty käyntihaastattelu) tai suoraan tietokoneelle (CAPI, tietokoneavusteinen käyntihaastattelu) sylimikroa apuna käyttäen. Haastattelut tehtiin huhtikuun ja syyskuun 2012 välisenä aikana. Käytännön kenttätyöstä vastasi kansainvälinen kyselytutkimusyritys Ipsos MORI yhteistyössä Yhdistyneiden kansakuntien yhteydessä toimivan Euroopan kriminaalipolitiikan instituutin (HEUNI) ja YK:n alueidenvälisen rikollisuuden ja oikeuden tutkimuslaitoksen (UNICRI) kanssa. Hankkeen yleinen hallinnointi oli FRA:n henkilöstön vastuulla. Mitä tutkimuksessa kysyttiin? Tutkimuksessa naisilta kysyttiin heidän kokemuksistaan fyysisestä, seksuaalisesta ja henkisestä väkivallasta, parisuhdeväkivalta mukaan luettuna, sekä seksuaalisesta häirinnästä ja vainoamisesta. Useimmat kysymykset liittyivät naisten kokemuksiin 15-vuotiaana tai sitä vanhempana, mutta tutkimukseen sisältyi 43

46 EU:n laajuinen tutkimus naisiin kohdistuvasta väkivallasta Tutkimustulokset lyhyesti kysymyksiä myös naisten lapsuudessaan (alle 15-vuotiaana) kokemasta väkivallasta, jossa tekijänä on ollut aikuinen. Lisäksi tutkimuksessa tiedusteltiin naisten mielipiteitä ja käsityksiä naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja perheväkivallasta. Tutkimuksen kysymykset käsittelivät kumppanien ja muiden henkilöiden naisille tekemää väkivaltaa. Lisäksi naisilta pyydettiin muun muassa ikään, koulutukseen ja työllisyystilanteeseen liittyviä taustatietoja, joita voidaan käyttää rikoksen uhriksi joutumisen riskitekijöiden ja siihen yhteydessä olevien tekijöiden yksityiskohtaisessa analysoinnissa. Kaikilta naisilta kysyttiin tutkimuksessa samat kysymykset, jotka käännettiin jäsenvaltioiden virallisille kielille. Lisätietoja kenttätyön suunnittelusta ja seurannasta on tutkimuksen teknisessä raportissa, ks. eu/en/publication/2014/vaw-survey-technical-report. 44

47 FRA Euroopan unionin perusoikeusvirasto EU:n laajuinen tutkimus naisiin kohdistuvasta väkivallasta Tutkimustulokset lyhyesti Luxemburg: Euroopan unionin julkaisutoimisto, s ,7 cm ISBN doi: /60844 Paljon Euroopan unionin perusoikeusvirastoa koskevaa tietoa on saatavilla internetissä, perusoikeusviraston (FRA) verkkosivuilla ( MISTÄ EU:N JULKAISUJA SAA? Maksuttomat julkaisut: yksi kappale: EU Bookshopista ( enemmän kuin yksi kappale tai julisteet/kartat: Euroopan unionin edustustoista ( muissa kuin EU-maissa sijaitsevista lähetystöistä ( ottamalla yhteyttä Europe Direct -palveluun ( tai soittamalla (maksuton numero koko EU:n alueella) (*). (*) Saat pyytämäsi tiedot maksutta. Myös useimmat puhelut ovat maksuttomia, joskin jotkin operaattorit, puhelinkioskit tai hotellit voivat periä puheluista maksun. Maksulliset julkaisut: EU Bookshopista ( Maksulliset tilaukset: Euroopan unionin julkaisutoimiston myyntiedustajalta (

48 TK FI-C EUROPEAN UNION AGENCY FOR FUNDAMENTAL RIGHTS HELPING TO MAKE FUNDAMENTAL RIGHTS A REALITY FOR EVERYONE IN THE EUROPEAN UNION doi: /60844 Naisiin kohdistuva väkivalta murentaa naisten tärkeimpiä perusoikeuksia, kuten ihmisarvoa, oikeutta saattaa asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi ja sukupuolten välistä tasa-arvoa. Yksi kolmesta naisesta on esimerkiksi kokenut fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa sen jälkeen, kun hän on täyttänyt 15 vuotta; yhtä naista viidestä on vainottu; joka toinen nainen on kokenut yhtä tai useampaa seksuaalisen häirinnän muotoa. Tuloksena on kuva laajasta hyväksikäytöstä, joka vaikuttaa monen naisen elämään, mutta josta ei usein ilmoiteta viranomaisille. Naisiin kohdistuva väkivalta ei siksi nättäydy koko laajuudessaan virallisia tilastoja tutkittaessa. Tämä on FRA:n ensimmäinen tutkimus naisiin kohdistuvasta väkivallasta Euroopan unionin 28 jäsenvaltiossa. Se perustuu naisen haastatteluihin EU:ssa. Naisilta kysyttiin heidän kokemuksistaan fyysisestä, seksuaalisesta ja henkisestä väkivallasta, mukaan lukien parisuhdeväkivalta (perheväkivalta). Haastatteluissa kysyttiin myös vainoamisesta, seksuaalisesta häirinnästä ja siitä, miten uuden teknologian käyttö on vaikuttanut naisten kokemaan väkivaltaan. Haastatelluilta kysyttiin myös heidän lapsuusajan väkivaltakokemuksista. Tutkimustulosten perusteella FRA suosittelee toimintatapojen laatimista eri alueille, jotka liittyvät naisiin kohdistuvaan väkivaltaan. Näissä toimintavaihtoehdoissa asiaa pitäisi käsitellä rikoslakia laajemmasta näkökulmasta ottaen huomioon esimerkiksi työelämään, terveydenhuoltoon ja uuden teknologian käyttöön liittyviä kysymyksiä. FRA EUROOPAN UNIONIN PERUSOIKEUSVIRASTO Schwarzenbergplatz Wien Itävalta P F fra.europa.eu [email protected] facebook.com/fundamentalrights linkedin.com/company/eu-fundamental-rights-agency twitter.com/eurightsagency