Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 1181/2013 vp Näkövammaisten oikeus asialliseen diagnoosiin Eduskunnan puhemiehelle Kela järjestää tarkoituksenmukaisen ammatillisen kuntoutuksen työkyvyttömyyden estämiseksi tai työ- ja ansiokyvyn parantamiseksi henkilölle, jolle sairaus, vika tai vamma todennäköisesti aiheuttaa uhan tulla työkyvyttömäksi lähivuosina tai jonka työkyky ja ansiomahdollisuudet ovat sairauden, vian tai vamman vuoksi olennaisesti heikentyneet. Tämä klausuuli tuntuu olevan kuollut kirjain todellisessa elämässä. Kysymyksessä on todellinen henkilö, joka on aikuisiällä sairastunut silmäsairauteen, joka johtaa sokeuteen. Hän on ollut Vaasan keskussairaalassa useaan kertaan sairauteensa liittyvissä tutkimuksissa. Tutkimusten päätyttyä potilaalle ilmoitettiin, että hänen silmäsairautensa on niin paha, että mitään ei ole tehtävissä. Heikentyneen näkökyvyn takia hänet määrättiin ajokieltoon, joka estää häntä harjoittamasta ammattiaan. Henkilö pyysi lähetettä Näkövammaliiton tutkimuksiin, joihin hänellä on oikeus myös lain mukaan. Vaasan keskussairaalasta ei lähetettä tutkimuksiin kirjoitettu. Potilaalle ilmoitettiin kirjeitse, ettei tämä ole näkövammainen eikä siis tarvitse lisätutkimuksia. Koska potilas ei lääkärin mukaan ollutkaan näkövammainen, hän pyysi lääkäriä kumoamaan huonosta näöstä johtuneen ajokieltonsa, jotta hän pystyisi harjoittamaan ammattiaan. Lääkäri kieltäytyi, koska hänen mukaansa henkilön silmäsairaus oli jo aiheuttanut silmiin niin pahoja näköhäiriöitä, että ne haittaavat ajokykyä. Lisäksi lääkärin mukaan tautia ei voi parantaa. Henkilö pyysi B1-lausuntoa sairauseläkettä varten. Lausuntoa hän ei saanut, koska hänen silmäsairautensa ei edellytä sairauseläkettä. Eli yhteenvetona; henkilö määrätään ajokieltoon pahan parantumattoman silmäsairauden takia, joka johtaa sokeuteen. Työtään hän ei pysty näkövammasta johtuvan ajokiellon takia tekemään, mutta eläkkeelle hän ei pääse, koska ei ole sairaalan mukaan työkyvytön. Lisäksi keskussairaala estää Näkövammaisten keskusliiton lakiin perustuvat lisätutkimukset, koska sairaalan mukaan hän ei ole näkövammainen. Henkilö on siis ns. tyhjän päällä. Palkkaa ei tule, koska sairaus estää lääkärin mukaan työnteon, johon tarvitaan näkökykyä autolla ajamista varten. Eläkettä hän ei saa, koska lääkärin mukaan hän ei ole työkyvytön, vaikka ei voi sairautensa takia harjoittaa ammattiaan. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä hallitus aikoo tehdä, että silmäsairauteen sairastunut henkilö saa asiallisen diagnoosin siitä, onko hän näkövammainen vai ei? Helsingissä 19 päivänä joulukuuta 2013 Maria Tolppanen /ps Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Maria Tolppasen /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1181/2013 vp: Mitä hallitus aikoo tehdä, että silmäsairauteen sairastunut henkilö saa asiallisen diagnoosin siitä, onko hän näkövammainen vai ei? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Näkövammaisena pidetään henkilöä, jolla on näkökyvyn alentumisesta huomattavaa haittaa jokapäiväisissä toiminnoissaan. Vamman aiheuttamaan haittaan vaikuttavat monet tekijät, mm. vammautumisikä, vamman kesto, henkilön sopeutumiskyky ja uusien asioiden omaksumiskyky. Haittaan vaikuttaa myös henkilön ammatti. Suomessa on arviolta näkövammaista ihmistä. Heistä sokeita on noin ja loput eri tavoin heikkonäköisiä. Näiden lisäksi on paljon henkilöitä, joiden näkökyky on alentunut siten, että esimerkiksi tarkkuutta vaativan työn teko on mahdotonta. Ajoterveysvaatimuksista säädetään ajokorttilain (386/2011) 17 ja 18 :ssä. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa ajoterveydestä säädetään ajokorttiluvan edellytyksenä olevista terveysvaatimuksista ja niiden täyttymisen toteamisesta arvioitaessa ajokorttiluvan hakijan ja ajooikeuden haltijan ajoterveyttä. Ajoterveyttä koskevia vaatimuksia sovelletaan sekä ajokorttia haettaessa että arvioitaessa ajoterveyttä henkilön ajo-oikeuden säilyttämiseksi. Kuljettajan näkökyky on keskeinen terveysvaatimus. Työkyvyttömyydellä tarkoitetaan sellaista sairaudesta johtuvaa tilaa, jonka kestäessä vakuutettu on sairauden edelleen jatkuessa kykenemätön tekemään tavallista työtään tai työtä, joka on siihen läheisesti verrattavaa. Työkyvyn heikentymistä arvioitaessa otetaan huomioon työntekijän jäljellä oleva kyky hankkia itselleen ansiotuloja sellaisella saatavissa olevalla työllä, jota työntekijän voidaan kohtuudella edellyttää tekevän. Tällöin otetaan huomioon työntekijän koulutus, aikaisempi toiminta, ikä, asuinpaikka ja muut näihin rinnastettavat seikat. Ajoterveysvaatimukset ja työkyvyttömyyden määrittelyt ovat erilaiset, mutta huono näkökyky voi olla keskeinen tekijä molemmissa. Terveydenhuoltolain (1326/2010) mukaisesti kunta vastaa potilaan lääkinnällisen kuntoutuksen suunnittelusta siten, että kuntoutus muodostaa yhdessä tarpeenmukaisen hoidon kanssa toiminnallisen kokonaisuuden. Osa kuntoutuksesta on määritelty Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain (566/2005) perusteella Kansaneläkelaitoksen tehtäväksi. Jos sairaus aiheuttaa uhan työkyvyttömyydestä tai heikentää olennaisesti työ- ja ansiokykyä, sairastuneella on oikeus saada tarkoituksenmukaista ammatillista kuntoutusta työkyvyttömyyden estämiseksi tai työ- ja ansiokyvyn parantamiseksi. Ammatillista kuntoutusta järjestävät muun muassa Kansaneläkelaitos ja työeläkevakuutusyhtiöt. Kunnan on kuitenkin järjestettävä kuntoutussuunnitelmassa määritelty lääkinnällinen kuntoutus, jos kuntoutuksen järjestämis- ja kustannusvastuu ei selkeästi ole osoitettavissa. Kunta vastaa lisäksi kuntoutuspalvelun ohjauksesta ja seurannasta sekä nimeää potilaalle tarvittaessa kuntoutuksen yhdyshenkilön. Lain potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) mukaisesti jokaisella Suomessa pysyvästi asuvalla henkilöllä on oikeus ilman syr- 2

3 Ministerin vastaus KK 1181/2013 vp Maria Tolppanen /ps jintää hänen terveydentilansa edellyttämään terveyden- ja sairaanhoitoon. Terveydenhuoltolain mukaan kunnan ja sairaanhoitopiirin kuntayhtymän on huolehdittava vastuullaan olevien asukkaiden palvelujen järjestämisestä ja saatavuudesta yhdenvertaisesti koko alueellaan. Toiminnan asianmukaisuutta valvovat aluehallintoviranomaiset. Helsingissä 10 päivänä tammikuuta 2014 Peruspalveluministeri Susanna Huovinen 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 1181/2013 rd undertecknat av riksdagsledamot Maria Tolppanen /saf: Vad avser regeringen göra för att en person som fått en ögonsjukdom korrekt diagnosticeras som synskadad? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: En person vars vardag påverkas märkbart negativt av nedsatt synförmåga anses vara synskadad. Många faktorer påverkar det men som funktionsnedsättningen medför, bl.a. vid vilken ålder skadan uppstått, skadans varaktighet, personens anpassningsförmåga och förmåga att ta till sig nya saker. Även personens yrke påverkar menets omfattning. I Finland finns ungefär synskadade personer. Av dem är ca blinda och de övriga har någon form av synnedsättning. Dessutom finns det många personer, vars syn är nedsatt så att det till exempel är omöjligt att utföra arbete som kräver precision. Om hälsokrav för körkort föreskrivs i 17 och 18 i körkortslagen (386/2011). Social- och hälsovårdsministeriets förordning om körhälsa anger närmare bestämmelser om när de medicinska kraven på förare uppfylls i samband med bedömningen av körhälsan eller hälsotillståndet hos dem som ansöker om körkortstillstånd och hos körrättsinnehavare. Kraven för körhälsa tillämpas både då man ansöker om körkort och vid bedömningen av körhälsa för att behålla körrätten. Förarens synförmåga är ett centralt hälsokrav. Med arbetsoförmåga avses ett sådant av sjukdom framkallat tillstånd under vilket den försäkrade, medan sjukdomen varar, är oförmögen att utföra sitt vanliga arbete eller därmed jämförbart arbete. Vid bedömningen om arbetsförmågan har försämrats beaktas i vilken utsträckning arbetstagaren är kapabel att skaffa sig förvärvsinkomster genom sådant till buds stående arbete som han eller hon skäligen kan förutsättas utföra med hänsyn till sin utbildning, tidigare verksamhet, ålder, bostadsort samt andra därmed jämförbara omständigheter. Kraven på körhälsa och definitionen på arbetsoförmåga är olika, men nedsatt syn kan vara en central faktor i båda. Enligt hälso- och sjukvårdslagen (1326/2010) ansvarar kommunen för planeringen av patientens medicinska rehabilitering så att rehabiliteringen bildar en funktionell helhet tillsammans med den vård som behövs. En del av rehabiliteringen med stöd av lagen om Folkpensionsanstaltens rehabiliteringsförmåner och rehabiliteringspenningförmåner (566/2005) ordnas av Folkpensionsanstalten. Om en sjukdom medför risk att den försäkrade blir arbetsoförmögen eller försvagar väsentligt arbetsförmåga och förvärvsmöjligheter, har den insjuknade rätt att få ändamålsenlig yrkesinriktad rehabilitering för att hindra arbetsoförmögenhet och förbättra arbetsförmågan och förvärvsmöjligheterna. Yrkesinriktad rehabilitering ordnas bland annat av Folkpensionsanstalten och arbetspensionsförsäkringsbolagen. Kommunen ska emellertid ordna den medicinska rehabilitering som anges i rehabiliteringsplanen när det inte tydligt går att påvisa vem som ansvarar för ordnandet av och kostnaderna för rehabiliteringen. Kommunen ansvarar dessutom för styrningen och övervakningen av rehabiliteringsservicen samt utser vid behov en kontaktperson för patienten. Enligt lagen om patientens ställning och rätttigheter (785/1992) har var och en som varaktigt 4

5 Ministerns svar KK 1181/2013 vp Maria Tolppanen /ps bor i Finland utan diskriminering rätt till sådan hälso- och sjukvård som hans eller hennes hälsotillstånd förutsätter. Enligt hälso- och sjukvårdslagen ska en kommun eller en samkommun för ett sjukvårdsdistrikt se till att servicen för de invånare som den ansvarar för ordnas och är tillgänglig på lika villkor inom hela kommunen eller samkommunen. Att verksamheten är tillbörlig övervakas av regionförvaltningsverken. Helsingfors den 10 januari 2014 Omsorgsminister Susanna Huovinen 5