NUORTEN KOKEMUKSIA HYVINVOINNISTA

Transkriptio

1 NUORTEN KOKEMUKSIA HYVINVOINNISTA Oulun seudun vuotiaiden nuorten hyvinvointikyselyn tuloksia, johtopäätöksiä ja toimenpide-ehdotuksia Arja Honkakoski & Petri Kinnunen & Petri Vuorijärvi Marraskuu 2011

2 2 Sisällysluettelo JOHDANTO JOHTOPÄÄTÖKSET OULUN SEUDUN VUOTIAIDEN HYVINVOINNISTA KYSELYN KESKEISTEN TULOSTEN PERUSTEELLA TUTKIMUSTEHTÄVÄ HYVINVOINNIN AINEELLISET PUITTEET ASUMINEN OPISKELU TYÖ JA TOIMEENTULO TERVEYS, ELINTAVAT, VOIMAVARAT JA HUOLET TERVEYS TUPAKOINTI, PÄIHTEIDEN KÄYTTÖ JA RIIPPUVUUDET TYYTYVÄISYYS ELÄMÄÄN JAKSAMINEN JA ARJEN HUOLET AVUN HAKEMINEN HUOLIIN JA ONGELMIIN SOSIAALISET SUHTEET JA SOSIAALINEN TUKI LÄHEISET IHMISSUHTEET YSTÄVIEN TAPAAMINEN KOKEMUKSET PARISUHTEESTA JA VANHEMMUUDESTA SOSIAALINEN TUKI ARJEN ONGELMISSA JA MUIDEN AUTTAMINEN JULKISTEN PALVELUJEN KÄYTTÖ, KOKEMUKSET PALVELUJEN TOIMIVUUDESTA JA MERKITYSKESTÄ SOSIAALI- JA TERVEYSPALVELUT PÄIVÄHOITO-, OPETUS-, KULTTUURI-, NUORISOTYÖN JA VAPAA-AJAN PALVELUT VAPAA-AIKA, OSALLISTUMINEN JA VAIKUTTAMINEN HARRASTUKSET JA NIIDEN MERKITYS VAPAA-AIKA: TYYTYVÄISYYS JA TOIVEET OSALLISTUMINEN JA VAIKUTTAMINEN LUOTTAMUS EDUKSELLISEEN DEMOKRATIAAN JA PÄÄTTÄJIIN TIETOVERKKOJEN KÄYTTÖ INTERNETIN KÄYTTÖ KIINNOSTUS INTERNETIN KÄYTÖN LISÄÄMISEEN HYVINVOINTIPALVELUISSA LÄHTEET...50 LIITTEET...51

3 3 JOHDANTO Nuoruuteen elämänvaiheena liittyvä potentiaali herättää positiivisia odotuksia sekä yksilöllisten että yhteiskunnallisten tavoitteiden suunnasta. Nuoruus ikävaiheena on valintojen aikaa kenties enemmän kuin mikään muu ikävaihe ihmisen elämässä. Yksilön valinnat ja kyky tehdä valintoja ovat saaneet uudenlaisen merkityksen postmoderniksi luonnehdittuna aikana, jota leimaa epävarmuus, ennakoimattomuus ja aikaisempien kehitysurien murtuminen. Valinnoista on tullut yhteiskunnallinen välttämättömyys, jota vasten yksilölliset valinnat peilautuvat. Nuorelle valinnat luovat perustaa tulevaisuudelle ja siksi niillä on vaikutuksena myös nuoren hyvinvointiin. Yksilöiden väliset erot kyvyssä tehdä valintoja heijastuvat hyvinvointieroihin. Hyvinvointiin vaikuttavat toki monet muut tekijät, objektiiviset ja subjektiiviset. Jos Oulun seudun elinvoimaisuutta arvioi väestörakenteen näkökulmasta, tulevaisuus näyttää hyvältä. Kolmannes väestöstä on alle 16 -vuotiaita ja alle 29 -vuotiaiden osuus koko väestöstä on reilut 40 %:a. Oulu Pohjois-Suomen opiskelu- ja kasvukeskuksena vetää nuoria koko Pohjois-Suomesta ja jossain määrin muualta maasta. Oulun seutu näyttäytyy yhtenä alueena, jossa koulutus- ja työmarkkinat, palvelut sekä erityisesti nuorten epäviralliset sosiaalistumisen areenat ylittävät kuntarajat. Myöskään huolta aiheuttavat kehityspiirteet, kuten nuorten korkea työttömyys, koulutuksen ulkopuolelle jääminen, nuorten toimeentulo- ja mielenterveysongelmat sekä nuorten perheiden vaikeudet eivät tunne kuntarajoja. Nuorten omat kokemukset ja käsitykset ovat tärkeitä lähtökohtia, kun heidän hyvinvoinnin edellytyksiin ja esteisiin halutaan vaikuttaa. Tämän kyselytutkimuksen tavoitteena on saada Oulun seudun vuotiaiden nuorten ääni kuuluviin eli: Miten nuoret kokevat elämänsä? Mitä ystävät ja läheiset ihmissuhteet merkitsevät? Mikä vaikuttaa koulutusvalintoihin? Onko vapaa-aika mielekästä? Riittävätkö rahat ja tyydyttääkö asuminen? Miten nuoret pärjäävät lasten vanhempina? Mikä huolettaa ja varjostaa elämää? Mistä tuki arjen huoliin ja ongelmiin? Toimivatko palvelut? Luottavatko nuoret päättäjiin? Ovatko päättäjät kiinnostuneita nuorten hyvinvoinnista? Mitä nuoret ajattelevat vaikuttamisesta? Entä internetistä? Tutkimus on osa Oulun seudun lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointia koskevaa tutkimushanketta. Ensimmäisen, vuonna 2010 toteutetun tutkimuksen kohderyhmänä olivat vuotiaat. Tutkimuksilla tuotetaan tietoa muun muassa Oulun seudun lapsi- ja nuorisopoliittista ohjelmatyötä varten, joka käynnistyi TUKEVA hankkeessa loppuvuodesta TUKEVA on Kaste-ohjelmalla rahoitettava pohjoissuomalainen lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointihanke. Tutkimushankkeesta on vastannut Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen Pohjois-Pohjanmaan toimintayksikkö (POSKE). Molemmat tutkimukset on toteutettu yhteistyössä Oulun seudun ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan yksikön kanssa. Tämän tutkimuksen toteuttamiseen osallistuivat sosionomitutkinnon (ylempi AMK) opiskelijat 1 ja Lapin yliopiston opiskelija. 2 Tutkimuksen tukena on toiminut tutkimusryhmä, jossa on ollut edustajia TUKEVAN Oulun seudun osahankkeen ohjausryhmästä, Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta, Nuorisotutkimusseurasta, Pohjois-Pohjanmaan liitosta, Mannerheimin lastensuojeluliitosta, Oulun kaupungin nuorisoasiainkeskuksesta ja sosiaali- ja terveystoimesta sekä Diakonia ammattikorkeakoulusta. 1 Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijat Satu Ahola, Nina Haapa-aho, Katja Heinikoski, Tanja Komulainen, Raija Lohilahti, Saila Lähteenmäki, Leena Moilanen, Minna Piirainen, Ulla Rantala, Pirjo Roinesalo, Milla Sainio, Kristiina Sirviö ja Veera Valtanen. 2 Lapin yliopiston opiskelija Arttu Timlin, sosiologia ja sosiaalityö

4 4 1. JOHTOPÄÄTÖKSET OULUN SEUDUN VUOTIAIDEN HYVINVOIN- NISTA KYSELYN KESKEISTEN TULOSTEN PERUSTEELLA Kyselyn tarkoituksena oli Oulun seudun nuorten omaan hyvinvointiinsa liittyvien kokemusten tavoittaminen. Hyvinvointi kokonaisvaltaisena käsitteenä kattaa tässä tutkimuksessa kaikki ne ulottuvuudet, jotka nuoruuden elämänvaiheeseen keskeisesti kuuluvina vaikuttavat nuorten elämän muotoutumiseen yleisesti ja yksilöllisesti. Nuoruutta voi luonnehtia tihentyneeksi valintojen ajanjaksoksi ihmisen elämässä. Nuori valitsee hetken kotoa irtaantumiselle, fyysisen paikan omalle kodille, koulutusväylän ja työuran, elämänmuodon kumppanin kanssa tai yksin, lapsineen tai ilman lapsia sekä vapaa-ajan ystävineen ja harrastuksineen. Valinnat viittaavat elämänsuunnitteluun liittyviin vapaaehtoisiin ja harkittuihin päätöksiin, joiden lähtökohtana on oletus nuorten mahdollisuudesta valita. Valinnat ovat kuitenkin myös pakkoja, joita kulttuurisesti määrittynyt norminuoruus elämänvaiheena ylläpitää ja joilla yhteiskunnallisesti säännellään riittävää homogeenisuutta yksilöllisiä valintoja korostavassa ajassa. Hyvinvoinnin eriarvoistumisen näkökulmasta olennainen kysymys liittyy nuorten erilaisiin resursseihin tasapainoilla mahdollisuuksien ja pakkojen jännitteisillä kentillä ja tehdä niillä elämänsä kannalta suotuisia valintoja. Nuoruutta edeltää lapsuus, jonka aikana erilaisten sosialisaatioprosessien myötä muotoutuneet elämään suuntautumisen tavat ovat merkityksellisiä nuoren resurssien ja valintakyvykkyyden näkökulmasta. Nuorten subjektiiviset kokemukset hyvinvoinnista näyttäytyvät tässä tutkimuksessa keskenään sekä yhtäläisiltä että erilaisilta. Kokemuksia yhtenäistävinä tekijöinä vaikuttavat mitä ilmeisimmin nuoruuteen elämänvaiheena liittyvät samankaltaisuudet iloineen ja vaikeuksineen: itsenäisen elämän rakentaminen, kouluttautuminen, työelämään siirtyminen, ystävien merkitys, parisuhde ja perheen perustaminen. Kokemusten erilaisuuteen taas vaikuttavat yksilöllisesti eriytyvät elämänkulut nuoruuden elämänvaiheen samankaltaisuuksien sisällä. Erilaiset kokemukset kertovat muun muassa missä ikävaiheessa (18-29 v) itsenäisen elämän edellytykset toteutuvat nuoren kohdalla vai toteutuvatko lainkaan, kuinka hyvin tai huonosti elämä sujuu ja mitkä tekijät hyvinvointierojen taustalla vaikuttavat. Seuraavaksi esitetään keskeisten tutkimustulosten pohjalta johtopäätöksiä Oulun seudun nuorten hyvinvoinnista ja joitakin ehdotuksia kehittämisen suunnasta. Valtaosa nuorista voi hyvin osalla vaikeudet kasautuvat Oulun seudun nuorten hyvinvointikokemusten polarisoituminen nousee selkeästi esille, vaikka aineiston sosiaalinen vinous himmentääkin kuvaa. Valtaosa nuorista, noin %:a voi hyvin. Valtaosalle elämän aineellisista puitteista asuminen ja kouluttautuminen ovat pääosin kunnossa. Suurella osalla näistäkin nuorista on huomattavia vaikeuksia työn ja toimeentulon kanssa. Ystäviä on riittävästi samoin kuin läheisiä ihmisiä, joihin voi tukeutua tarvittaessa. Sosiaalinen tuki toimii vastavuoroisesti. Useimmat nuoret auttavat ystäviään ja läheisiään säännöllisesti. Avun saaminen tarvittaessa onnistuu läheisavun lisäksi virallisen palvelujärjestelmän kautta. Hyvä terveys, tyytyväisyys elämään, onnellisuus ja sosiaalinen arvostus toimivat hyvinvoinnin voimavaroina. Jaksamista riittää eivätkä arjen huolet rasita kohtuuttomasti. Vapaa-aikaan, onpa sitä riittävästi tai vähän, kuuluvat ystävät, perheen parissa vietetty aika, mieluisat harrastukset ja riittävät mahdollisuudet harrastaa. Internet on vahvasti mukana kaikkien nuorten

5 5 arjessa informaation lähteenä, sosiaalisen kommunikoinnin välineenä sekä palvelupisteenä ja markkinatorina. Kaikin puolin hyvinvoivien nuorten joukko koostuu pääsääntöisesti lapsiperheiden vanhemmista, parisuhteessa ilman lapsia elävistä, vakituisessa työssä olevista ja yli 25 -vuotiaista nuorista. Osa Oulun seudun nuorista, noin %:a hyvinvoinnin osa-alueesta riippuen, kärsii huomattavista hyvinvoinnin vajeista. Tähän ryhmään sijoittuvat ensisijaisesti työttömät. Joidenkin hyvinvoinnin ulottuvuuksien osalta kuvaan tulevat myös opiskelijat, epävakaissa työsuhteissa työskentelevät ja sinkut sekä iältään pääsääntöisesti alle 25 -vuotiaat, mutta eivät polarisaation näkökulmasta niin vahvasti kuin työttömät. Polarisoituminen tulee esille lähes kaikilla hyvinvoinnin osa-alueella. Valtaosaan verrattuna näillä nuorilla on vakavia puutteita aineellisissa resursseissa. Opinnoissa ja koulutuksesta työelämään siirtymisessä on muita suurempia vaikeuksia. Onnellisuus ja tyytyväisyys elämään on vähäisempää ja arvostuksen kokeminen harvinaisempaa. Jaksamisessa on vaikeuksia ja huolet kasautuvat. Palvelut ovat tavoittamattomissa tai ne eivät vastaa avun tarpeisiin. Yksinäisyys ja tukevien ihmisten puute ovat arjessa läsnä. Vapaa-aikaa leimaa toiveiden ja resurssien välinen ristiriita ja lievä passiivisuus. Vaikuttaminen kiinnostaa kaikkein vähiten näitä nuoria. Internetin tarjoamien mahdollisuuksien suhteen nämä nuoret eivät eroa muista nuorista. Nuorten hyvinvoinnin eriarvoistumiskehitykseen vaikuttaminen edellyttää hyvinvointiriskien ja riskiryhmien nykyistä parempaa ja varhaisempaa tunnistamista sekä ongelmien ennaltaehkäisyä. Esimerkiksi Oulun seudun vuotiaiden lasten ja nuorten hyvinvointitutkimuksen keskeinen tuloksen mukaan yksinäisyyden, syrjäytymisen ja kiusatuksi tulemisen kokemukset kasaantuvat samoille lapsille ja nuorille. Riskeihin olisi puututtava jo tässä vaiheessa. Koululla olisi luontaisia mahdollisuuksia vaikuttaa yksinäisyyden ongelmiin, jos se nähdään koulun tehtävänä. Tämän tutkimuksen kohderyhmään kuuluvusta vuotiaista kaikki eivät ole enää koulutusinstituutioiden tavoitettavissa, jonka toimesta yksinäisyyteen tai muihin hyvinvoinnin riskeihin voitaisiin tarttua. Koulutusjärjestelmä tavoittaa kuitenkin valtaosan vuotiaista ja työelämään siirtymisen vaiheessa muutamaa vuotta vanhemmat ikäryhmät. Koulutusjärjestelmän tulisi tunnistaa riskit ja kehittää ratkaisuja nuorten hyvinvoinnin riskitekijöihin koulutuksen aikana ja erityisesti siirtymävaiheessa valmistumisen jälkeen. Ystävien, läheisten ihmisten ja perheen sosiaalisen tuen merkitys hyvinvoinnille keskeinen Ystävät, läheiset ihmissuhteet, oma ja lapsuuden perhe ovat erityisen tärkeitä nuorten hyvinvoinnin lähteitä tämänkin tutkimuksen mukaan. Läheisten ihmisten apu konkretisoituu erilaisissa arjen ongelmissa. Lapsiperheille lähiomaisten apu tuo helpotusta arjesta selviytymiseen jääden usein ainoaksi vaihtoehdoksi julkisen kotipalvelun puuttuessa. Oulun seudulle muuttaneiden perheiden tilanne on ongelmallisempi, sillä etäällä asuvien lähiomaisten apu ei järjesty äkillisissä tilanteissa. Myös vanhempien taloudellinen apu on hyvin monelle nuorelle elintärkeä selviytymisen keino. Ystävien kanssa jaetut ilot ja murheet suhteuttavat nuoren kokemuksia vertaisten kokemuksiin, mikä on sosiaalisen hyvinvoinnin kannalta merkityksellistä. Sosiaalisissa verkostoissa syntyy sellaisia tuen ja avun saamisen ja antamisen käytäntöjä, joissa toteutuu toimijoiden osallisuus ja vastavuoroisuus luonnollisella tavalla. Epävirallisen (in-

6 6 formaalin) sosiaalisen tuen olemusta ja merkitystä ei kuitenkaan nähdä riittävästi virallisen (formaalin) hyvinvointijärjestelmän piirissä eikä sen toimintaedellytyksiä tueta. Tämän haitallisena seurauksena käsitys asiakkaan hyvinvoinnista kapeutuu palvelujärjestelmän toimintatapaan sovitettaviksi tarpeiksi ja vajeiksi. Nuorten kokemukset tarvitsemastaan, saamastaan ja antamastaan avusta kertovat kuitenkin sosiaalisen tuen eri lähteiden erilaisista funktioista ja merkityksistä nuoren elämän kokonaisuudessa. Epävirallisen sosiaalisen tuen kasvutilan ruokkiminen on sinänsä tärkeää yhteisöllisessä mielessä, mutta erityisesti tukeen sisään rakentuneella osallisuuden toteutumisella olisi tilausta myös virallisessa palvelujärjestelmässä. Huoli tulevaisuudesta, työttömyys ja taloudelliset vaikeudet varjostavat hyvinvointia Nuoruus ei ole huoletonta aikaa tutkimustulosten perusteella. Huoli tulevaisuudesta kuulunee tiettyyn rajaan asti nuoruuteen, joka elämänvaiheena on vahvasti tulevaisuuteen suuntautunut. Kun oma tulevaisuus huolettaa lähes joka toista nuorta, voi kyse olla realistisesta epävarmuudesta elämän perusasioiden suhteen. Työttömyys tai riski joutua työttömäksi sekä taloudelliset vaikeudet ovat nuorten eniten (15-20%) kokemia huolia, jotka vaikeuttavat jokapäiväistä elämää. Osalla nuorista on muitakin vakavia huolia, kuten työssä jaksaminen, mielekkään tekemisen puute, masentuneisuus ja yksinäisyys. Työttömyys on erityisesti pitkittyessään vakava nuoren hyvinvointia uhkaava riski monien seurausvaikutustensa vuoksi. Työttömyyteen kytkeytyy taloudellisen toimeentulon ongelmia sekä työn kautta rakentuvien sosiaalisten suhteiden ja pahimmillaan yhteiskunnallisen osallisuuden ulkopuolelle jäämistä. Nuorten huolikokemuksista näitä piirteitä on tulkittavissa. Nuorten kokemukset arkea vaikeuttavista huolista vahvistavat polarisoitunutta kuvaa Oulun seudun nuorten hyvinvoinnista. Huolet kuormittavat pääsääntöisesti enemmän työttömiä ja vähemmän lapsiperheiden vanhempia ja vakituisessa työssä olevia. Vakituisella työllä ja perheen perustamisella on tässäkin suhteessa positiivinen vaikutus. Lapsiperheiden huolet liittyvät läheisen terveyteen, lasten tulevaisuuteen ja lasten hoidon järjestelyihin. Huolikokemukset ovat vahvasti sukupuolittuneita, sillä naiset kokevat arkea vaikeuttavia huolia huomattavasti useammin kuin miehet. Palveluiden kehittämisessä huomiota toimivuuteen, polarisaatioon ja palveluaukkoihin Nuorten kokemukset julkisten palvelujen toimivuudesta ja palvelujen merkityksestä vaihtelevat. Nuoret ovat tyytyväisiä niin sanottuihin universaaleihin palveluihin, joista kärkeen nousevat lasten- ja äitiysneuvolan ja päivähoidon palvelut. Sen jälkeen tulevat muut terveyspalvelut, opetuspalvelut ja vapaa-ajan palvelut. Nuoret ovat tyytymättömiä (residuaaalisiin) palveluihin, joihin joudutaan turvautumaan taloudellisissa tai sosiaalisissa ongelmatilanteissa, kuten toimeentulotukeen, aikuissosiaalityöhön, lastensuojeluun sekä työvoima-, mielenterveysja päihdepalveluihin. Ovatko nämä universaaleihin ja residuaalisiin palveluihin kohdistuvat tyytyväisyyserot merkkejä palvelujärjestelmän toimimattomuudesta vai polarisoitumisesta? Hyvinvoinnin puutteista kärsivien nuorten auttamisen kannalta kumpikin vaihtoehto on huolestuttava. Nuorten arvioiden mukaan asuinkunnan sosiaali- ja terveyspalveluissa on paljon kehittämisen tarvetta erityisesti palveluista tiedottamisessa, palveluohjauksessa, ajan ja avun saamisessa kohtuullisen odotusajan kuluessa, asiakaspalvelussa sekä sähköisten palvelujen tarjonnassa.

7 7 Nuorten hyvinvointikokemusten näkökulmasta palvelujärjestelmässä on tunnistettavissa myös selkeitä palveluaukkoja, joihin on tärkeää etsiä ratkaisuja pitkäjänteisesti. Seuraavaksi on tehty ehdotuksia kehittämistoimista, jotka kohdistuvat keskeisiin palveluaukkoihin, ja jotka vastaisivat nuorten hyvinvoinnin edistämiseen sekä ehkäisevästi että korjaavasti: 1. Ratkaisujen etsiminen nuorten työllistymisen parantamiseksi yleensä sekä yksilöllisesti eriytyvien ohjauskäytäntöjen kehittäminen niille nuorille, joilla on vaikeuksia koulutus- ja työurille pääsyn ja siellä pysymisen kanssa. 2. Huono-osaisuuden kasautumisen pysäyttäminen moniammatillisella yhteistyöllä. Tällä hetkellä monista vaikeuksista kärsivän nuoren kokonaistilannetta ei tunnisteta pirstoutuneessa palvelujärjestelmässä. Auttamistoimet ovat pistemäisiä, tilannekohtaisia eikä niitä aloiteta riittävän ajoissa. Tarvitaan eri toimijoita sitovaa, asiakkaan kanssa yhdessä valmisteltavaa ja toteutettavaa suunnitelmaa. 3. Nuorten lapsiperheiden tukeminen arjesta selviytymisessä silloin, kun omat mahdollisuudet ja voimavarat eivät riitä. Tämä tarkoittaa kotipalvelun palauttamista palvelumuotona. Vaikuttamisesta osallisuuteen Nuorten alhainen kiinnostus yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen edustuksellisen demokratian nykyisillä keinoilla on tämänkin tutkimuksen mukaan erittäin vähäistä. Myöskään uudet, internetin tarjoamat mahdollisuudet osallistua eivät vetoa juuri sen enempää Oulun seudun nuoriin. Lisäksi nuoret ajattelevat, etteivät päättäjät ole aidosti kiinnostuneita nuorten hyvinvoinnista eivätkä heidän mielipiteistään palvelujen kehittämisessä. Kertovatko nuorten kokemukset aikansa eläneen poliittisen järjestelmän umpikujasta vai nuorten välinpitämättömyydestä? Onko kyse kulttuurisesta kuilusta sukupolvien välillä? Vai ovatko nuorten vaikuttamisen tavat ja kohteet kerta kaikkiaan erilaisia aikaisempaan verrattuna? Määrittyvätkö julkisen ja yksityisen, poliittisen ja henkilökohtaisen rajat uudella tavalla ei vain nuorten kohdalla, vaan yleensä? Muun muassa näitä perusteluja on esitetty selitykseksi nuorten yhteiskunnalliselle passiivisuudelle? Pitäisikö perinteisen vaikuttamisen sijaan tai rinnalle asettaa tavoitteeksi nuorten osallisuuden vahvistaminen? Osallisuus on sisällöllisesti laajempi käsite kuin perinteinen kansalaisvaikuttaminen, joka itse asiassa on yksi osallisuuden muoto. Osallisuus on läheisessä suhteessa toimijuuteen, joka korostaa ihmisen osallisena olemista niissä yhteisöissä ja kohtaamisissa, joihin hän toimintansa tai elämäntilanteensa kautta kullakin hetkellä liittyy. Nuorten kohdalla osallisuuden vahvistamisen alueina voidaan nähdä lähes kaikki hyvinvoinnin ulottuvuudet, kuten osallisuus sosiaalisiin suhteisiin, osallisuus itsensä toteuttamiseen opiskelun ja työn kautta tai osallisuus mielekkääseen vapaa-aikaan. Näin yleisellä tasolla ongelmana on toimenpiteiden konkretisointi osallisuuden vahvistamiseksi. Seuraavat keittämisehdotukset ovat konkreettisempia ja helpommin toteutettavissa. Niissä osallisuuden vahvistaminen liittyy nuorten asiantuntijuuteen ja asiakkuuteen. 4. Nuorten osallisuuden toteuttaminen kuntatasolla, mikä tarkoittaa nuorten ottamista vakavasti nuorten elämän asiantuntijoina fyysisen, kulttuurisen ja sosiaalisen tilan suunnittelussa ja palvelujen kehittämisessä (esim. asiantuntijaraadit). tämä edellyttää systemaattisten osallisuusmuotojen luomista yhdessä nuorten kanssa. 5. Nuorten asiakkaiden osallisuuden kehittäminen palvelujärjestelmässä, mikä tarkoittaa nuoren kokemuksen kuulemista ja nuoren osallistumista hyvinvointiinsa liittyvien palvelujen ja toimenpiteiden suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin.

8 8 2. TUTKIMUSTEHTÄVÄ Nuoruus elämänvaiheena on samanaikaisesti yksilöllisesti eriytyvä ja yhteiskunnallinen ilmiö. Jokainen aika tuottaa nuorisokulttuurinsa, käsityksensä toivottavasta nuoruudesta ja odotuksensa nuorista tulevaisuuden rakentajina ja yhteiskunnallisina vaikuttajina. Nuoruuteen elämänvaiheena liittyy paljon valintoja, jotka suuntautuvat tulevaisuuteen. Ikävaihe merkitsee itsenäisen elämän aloittamista, irtaantumista lapsuuden kodista ja omaan asuntoon siirtymistä, koulutusuran ja ammatin valintaa, opiskelua, ystävyyssuhteita sekä parisuhteeseen ja perheen perustamiseen liittyviä ratkaisuja. Elämänvaihe ei kuitenkaan etene samalla tavalla kaikkien nuorten kohdalla, vaan yksilölliset elämänkulut valintoineen voivat erota paljonkin toisistaan. Koulutusurien tehostaminen ja työurien pidentäminen alkupäässä ovat konkreettisia yhteiskunnallisia keinoja, joilla tällä hetkellä säännellään nuoruutta elämänvaiheena. Koulutus- ja työurille on tyypillistä epävakaistuminen, mikä johtuu tuotannon ja työmarkkinoiden rakenteellisesta murroksesta. Muutokset koettelevat kaikkein rajuimmin nuoria. Nuorilla koulutusurien epävakaistuminen ilmenee urien vaihtamisena, keskeyttämisenä ja urien ulkopuolelle jäämisenä. Muun muassa näistä syistä koulutusvaihe nuoren elämässä on pidentynyt. Samansuuntainen epävakaa kehitys koskee työuria. Nuorten työllistymisen vaikeudet näkyvät korkeana nuorisotyöttömyytenä ja sen seurauksena nuorten taloudellisten vaikeuksien lisääntymisenä. Aikuisuuden keskeisenä kriteerinä pidetty, taloudellisesti riippumattoman elämän mahdollistuminen on vaikeutunut ja polarisoitunut. Itsenäisen elämän taloudellisten edellytysten puuttuminen on osaltaan vaikuttanut nuoruuden pitkittymiseen elämänvaiheena. Nuoruuden yhteiskunnallisten ja yksilötason tekijöiden uudenlainen kytkeytyminen asettaa haasteita nuorten hyvinvoinnin tutkimukselle yleensä ja erityisesti subjektiivisen hyvinvoinnin osalta. Perinteiset hyvinvointiteoriat painottavat tarpeita, resursseja, ongelmia tai vajeita. Sellaisenaan ne eivät tavoita nuoruutta sosiaalis-kulttuurisena ilmiönä, jossa aikuisuuteen sosiaalistumisen prosessit näyttäytyvät aikaisempaan verrattuna katkeilevampina, monimutkaisempina ja yksilöllisempinä. Viime vuosien hyvinvointia koskevassa keskustelussa on noussut esille toimijuuden näkökulma (mm. Niemelä 2009), jota voi pitää yhtenä yrityksenä ajanmukaistaa hyvinvointitutkimuksen teoreettisia lähtökohtia. Keskeistä siinä on ihmisen ymmärtäminen toimivana ja subjektiivinen hyvinvointi toiminnan kautta rakentuvana. Tämän kyselytutkimuksen mielenkiinto kohdistuu vuotiaiden Oulun seudulla asuvien nuorten kokemuksiin elämästään ja hyvinvoinnistaan. Hyvinvointi nähdään kokonaisuutena, johon vaikuttavat aineelliset resurssit, sosiaaliset voimavarat ja terveys, koetut huolet ja ongelmat sekä sosiaalinen tuki joko läheisverkoston tuen tai virallisten palvelujen muodossa. Toimijuuden näkökulman soveltaminen tutkimuksessa tarkoittaa pyrkimystä nähdä nuori toimijana sosiaalisilla areenoilla, joissa hän elämäänsä rakentaa ja hyvinvointiinsa vaikuttaa (KUVIO 1). Kyselylomake (LIITE 1), jolla tutkimusaineisto kerättiin, on teemoitettu seuraavasti: 1) Taustatiedot, 2) Hyvinvoinnin aineelliset puitteet, 3) Terveys, elintavat, voimavarat ja huolet, 4) Sosiaaliset suhteet ja sosiaalinen tuki, 5) Palvelujen käyttö ja kokemukset palveluista, 6) Vapaa-aika, osallistuminen ja vaikuttaminen ja 7) Tietoverkkojen käyttö.

9 9 Aineelliset resurssit Toimeentulo Asuminen Sosiaaliset voimavarat Terveys Sosiaaliset suhteet Tyytyväisyys elämään Jaksaminen Elintavat Nuorten hvyvinvointi Nuori toimijana sosiaalisilla areenoilla Opiskelu Työ Harrastukset Ystävät Perhe Kansalaisuus Internet Arjen huolet ja ongelmat Sosiaalinen tuki Palvelujen käyttö Virallinen tuki Epävirallinen tuki KUVIO 1. Nuorten hyvinvointi tutkimuksen kohteena Tutkimusaineisto ja aineiston analyysi Kyselytutkimuksen kohderyhmänä ovat vuotiaat Oulun seudun nuoret, joita satunnaisotannan perustana olevan väestötilaston ( ) mukaan oli Tutkimusjoukon kooksi määriteltiin 1500, joka jaettiin Oulun seudun kuntien kesken seuraavasti: Oulu 327, Oulun kanssa, Haukipudas, Kiiminki ja Oulunsalo, kustakin 140, yhteistoiminta-alue Lakeuden kunnat, Kempele, Liminka, Muhos ja Tyrnävä, kustakin 140 sekä Lumijoki ja Hailuoto, molemmista 100. Koska Hailuodon osalta hakuehdot täyttäviä nuoria oli vain 80, tutkimusjoukon lopullinen koko on Yli-Iin kunta ei ollut mukana tutkimuksessa. Aineiston keruu toteutettiin tammi- ja helmikuussa 2011 postikyselynä, joka toistettiin kolme kertaa. Lisäksi toisen ja kolmannen postituskierroksen välissä aktivoitiin puhelimitse noin 500 tutkimukseen valittua nuorta. Kyselyyn oli mahdollista vastata myös sähköisesti (Webropol), jota mahdollisuutta käytti noin puolet vastaajista. Lomaketutkimuksen tiedonkeruun yleiset ongelmat konkretisoituivat tässäkin tutkimuksessa, sillä kyselyyn vastasi yhteensä 424 nuorta ja vastausprosentti jäi odotettua alhaisemmaksi, 28,5 %:iin. Ilman motivoivia puhelinsoittoja vastausten määrä olisi ollut huomattavasti alhaisempi. Vaikka tiedonkeruun ongelmiin ei ole helppoja ratkaisuja, on aineiston hankintatapoja jatkossa arvioitava huolellisesti tutkittavan kohderyhmän mukaan. Sähköinen vastaaminen ja sosiaalisen median hyödyntämisen ovat ilmeisesti tulevaisuutta etenkin nuorille suunnatuissa kyselyissä. Aineiston edustavuutta on mahdollista arvioida vastaajien jakautumisesta analyysissä käytettyjen taustamuuttujien mukaan (LIITE 2). Osa taustamuuttujista on ryhmitelty uudelleen analyysin kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla (TAULUKKO 1). Sukupuolen osalta miehet ovat aineistossa aliedustettuina.

10 10 TAULUKKO 1. Tutkimusaineisto taustatietojen mukaan ( %:a vastaajista) 3 = v 3 = parisuhde, lapsia yhd. kunnat 3 = Lakeuden kunnat ,9 59,1 35,8 26,9 37,3 31,8 39,4 27,8 1,0 32,0 19,7 2,4 27,7 4,9 13,3 29,9 26,1 44,0 100,0 % 100,0 % 100,0 % 100,0 % 100,0 % Tutkimuskohteena oleva ikävaihe on jaettu kolmeen ikäryhmään, joilla kullakin on erityinen luonteensa nuoruuden elämänvaiheessa. Ikäryhmien muodostamisella halutaan saada selville, miten nuorten hyvinvointikokemukset vaihtelevat nuoruuden eri vaiheissa. Ensimmäisen ryhmän muodostaa ikävaihe 18-21, jolloin nuoren irtaantuminen kotoa sekä opiskelu- ja työuraan liittyvät valinnat pääosin tapahtuvat. Toisen ryhmän muodostavaa ikävaihetta leimaa valtaosin opiskelu ja sen päättäminen, työelämään siirtyminen sekä parisuhteen vakiintuminen. Kolmas ikävaihe eroaa edellisestä työuran vakiintumisen ja perheen perustamisen osalta. Tähän ikävaiheeseen mennessä nuoren itsenäisen elämän edellytysten ajatellaan viimeistään muotoutuneen. Kysely ei tavoittanut ikäryhmän vuotiaita niin hyvin kuin muihin ikäryhmiin kuuluvia. Parhaiten vastasivat yli 25 -vuotiaat nuoret. ja pääasiallinen toiminta ovat myös ryhmiteltyjä taustamuuttujia. Perhemuodossa on yhdistetty siviilisäätyä ja asumisen tapaa koskevat muuttujat. Pääasiallisessa toiminnassa on yhdistetty asema työmarkkinoilla, palkkatyösuhteen luonne, opiskelu ja elämäntilanne. Perhemuodon neljästä ryhmästä sinkut, parisuhteessa ilman lapsia ja parisuhteessa lasten kanssa elävät ovat vastanneet kyselyyn melko tasaisesti eikä ryhmien välillä ole aineiston edustavuuden suhteen juuri ongelmia. Sen sijaan yksinhuoltajat puuttuvat lähes tyystin aineistosta eikä yksinhuoltajuutta hyvinvointikokemusten erojen selittäjänä ole voitu ottaa lainkaan huomioon analyysissä. Tätä on pidettävä puutteena aineiston analyysin ja tulosten kannalta. Työttömien vastaajien vähäinen osuus on vakavin aineistoa vinouttava tekijä. Analyysin tulosten tulkinnassa tämä on otettu huomioon suhteuttamalla työttömien vastausten painoarvoa Oulun seudun nuorten työttömyysasteen (noin 15 %) suuntaisesti. Pääasiallisen toiminnan mukaisista ryhmistä vakituisessa ja epävakaassa työssä olevat sekä opiskelijat ovat tasaisesti edustettuina. Tuetun työn piirissä olevien vastaajien osuus on niin alhainen, ettei sitä ole erikseen otettu huomioon analyysissä. Samalla tavalla on menetelty sisäisesti heterogeenisen ryhmän Muut suhteen, johon on ryhmitelty muun muassa varusmiespalveluksessa ja perhevapailla olevat. Vastaajien kunnista on muodostettu kolme kuntaryhmää Oulun seudulla meneillään olevien kunta- ja palvelurakenneuudistusten suuntaisesti kuitenkin siten, että Oulua tarkastellaan erillään muista Oulun kanssa yhdistyvistä kunnista. Tämä on perusteltua sekä Oulun suhteellisen suuruuden että ympäristökuntia urbaanimman elämänmuodon ja nuorisokulttuurin vuoksi. Aineiston edustavuutta kuntaryhmien suhteen voinee pitää kohtuullisena, vaikkakin Lakeuden kuntien vastaajien osuus on yliedustettu. Kyselytutkimuksen ensisijainen tavoite on yleiskuvan saaminen Oulun seudun nuorten kokemasta hyvinvoinnista. Hyvinvointikokemusten vaihteluja kuntaryhmien välillä nostetaan aineiston analyysissa esille vain jos erot ovat huo-

11 11 mattavia. kohtaisia johtopäätöksiä ei tämän analyysin pohjalta ole perusteltua esittää. Aineiston analysoinnissa on käytetty tilastollisista perusmenetelmistä suoria jakaumia, laatikkojanoja ja ristiintaulukointeja. Mahdollisuuksien mukaan analyysiä jatketaan monimuuttujamenetelmillä myöhemmin. Laatikkojanan tulkintaohje on esitetty kuvio 3:n alaviitteessä. Kattavasti laaditut ristiintaulukoinnit (Liitetaulukot muuttujittain) toimivat tärkeimpänä tulkinnan lähteenä hyvinvointikokemusten yleiskuvan ja erityisesti erojen tarkastelussa. Lisäksi niiden sisältämää informaatiota voi sellaisenaan käyttää Oulun seudun kunnissa lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointia koskevassa suunnittelutyössä. Tulkinnassa on mahdollisuuksien mukaan verrattu tai suhteutettu tuloksia muihin nuorten hyvinvointitutkimusten tuloksiin (mm. Nuorisobarometrit).

12 12 3. HYVINVOINNIN AINEELLISET PUITTEET Nuorten elämänvaihetta kahdeksastatoista ikävuodesta kolmikymppiseksi määrittää pääsääntöisesti siirtyminen lapsuudenkodista itsenäiseen elämään. Koulutusuraan liittyvät valinnat, opiskelu, sen jälkeinen työllistyminen sekä taloudellinen toimeentulo ja asuminen luovat aineelliset edellytykset itsenäistymiselle. Kyselyn mukaan parhaiten asiat ovat asumisen ja koulutuksen ja huonoiten työn ja taloudellisen toimeentulon osalta. (Liitetaulukot K8a - K8d.) 3.1 Asuminen Tyytyväisyys asumistasoon Hyvinvoinnin aineellisista puitteista nuoret ovat kaikkein tyytyväisimpiä asumistasoonsa. Lähes 80%:a vastaajista on hyvin tai melko tyytyväisiä asumiseen ja vastaavasti tyytymättömien osuus jää alhaiseksi, 4 %:n tasolle. Tilanne vaihtelee hieman sukupuolen, ikäryhmän ja perhemuodon mukaan. Tyytyväisyyden korkea taso on yhteistä miehille ja naisille. Sen sijaan tyytymättömyys on miehillä hieman yleisempää kuin naisilla. Nuorimman (18-21 v) ja vanhimman ikäryhmän (25-29 v) vastaajat ovat selvästi tyytyväisempiä kuin niiden väliin jäävän ikäryhmän (22-24 v) edustajat, joiden tyytyväisyys jää lähes 10%:a alhaisemmalle tasolle. Perhemuodoltaan kaikkein tyytyväisimmät (87%:a) löytyvät lapsiperheiden vanhemmista. Seuraavaksi tyytyväisimpiä (80%:a) ovat sinkut, joskin heissä on myös eniten asumistasoonsa tyytymättömiä (7%:a). Tyytyväisyys asumistasoon vaihtelee sukupuolta, ikää ja perhemuotoa selvemmin vastaajan pääasiallisen toiminnan ja kuntaryhmän mukaan. Vakituisessa tai määräaikaisessa työssä olevien tyytyväisyys on muita ryhmiä selvästi korkeampi eli hieman yli 80%:a, kun vastaava luku on opiskelijoilla vajaat 75%:a ja työttömillä 55%:a. Kuntaryhmien mukaan tyytyväisyys asumistasoon vaihtelee merkittävästi. Tyytyväisimmät nuoret asuvat Ouluun yhdistyvissä kunnissa (85%:a), seuraavaksi tyytyväisimmät Lakeuden kunnissa (78 %:a) ja viimeisenä tulee Oulu (74%:a). Tyytymättömien osuuksissa ei ole juurikaan eroa kuntaryhmien välillä. Oulun jääminen muiden kuntaryhmien taakse selittynee opiskelukaupungin asemalla. Opiskelijoiden tyytyväisyys asumistasoon on kaiken kaikkiaan alhaisempi kuin työssä käyvien. Opiskeluvaihe merkitsee monenlaista niukkuutta aineellisissa olosuhteissa, mikä näkyy myös opiskelijoiden asumiseensa liittyvissä tyytyväisyyden kokemuksissa. Kotoa irtaantuminen Nuoren itsenäistyminen ilmenee näkyvimmin lapsuudenkodista itsenäiseen asumiseen siirtymisessä. Näin tapahtuu valtaosalle vuotiaista. Kyselyyn vastanneista kuitenkin noin 20%:a (n 86) asuu vielä vanhempiensa luona. Heistä valtaosa on vuotiaita, joilla todennäköisesti lukion tai toisen asteen ammatilliset opinnot tai varusmiespalvelu ovat meneillään. Merkittävimpinä vanhempien luona asumiseen vaikuttavina tekijöinä vastaajat pitävät asumisen edullisuutta (68%:a). Nykyinen asumisen tapa tyydyttää heitä (41%:a). Kotona asumiseen ei juuri vaikuta se, että vastaajat pitäisivät itseään liian nuorina muuttamaan pois kotoa tai oman asunnon saaminen koettaisiin vaikeana. Myöskään vanhempien mahdollisesti tarvitsema apu ei vaikuta (Liitetaulukot K14a - K14e). Nuorten liikkuvuutta ja juurtumista asuinkuntaan, asuinalueeseen ja asuntoon arvioitiin lapsena ja 18 ikävuoden jälkeen tapahtuneilla muuttojen määrillä (KUVIO 2). Muuttotiheyden

13 13 perusteella muodostetun ryhmittelyn mukaan liki puolet vastaajista on lähes paikallaan pysyviä, kolmannes jonkin verran muuttaneita ja vajaa neljännes usein joko lapsena tai aikuisena muuttaneita. Usein sekä lapsena että aikuisena muuttaneiden osuus on pieni. KUVIO 2. Vastaajien muuttotiheys (N= 373) Sama lähes paikallaan pysymisen yleisyys näkyy myös nykyiseen asuinkuntaan muuton syissä. Vastaajista 35%:a asuu edelleen lapsuuden asuinkunnassa, miehistä 42%:a ja naisista 31%:a. Oulun kansa yhdistyvissä kunnissa liikkuvuus on vähäisintä (48%:a), sen jälkeen Lakeuden kunnissa (39%:a) ja Oulussa aktiivisinta (19%:a). Muuttaneiden kohdalla nykyiseen asuinkuntaan muuttoon ovat vaikuttaneet opiskelu (21%:a), seurustelu tai elämänkumppani (18%:a), työpaikka (13%:a) ja erilaiset muut syyt (26%:a). Opiskelun perässä muuttavat eniten vuotiaat, parisuhteessa ilman lapsia elävät, opiskelijat (44%:a) ja Oulussa asuvat (55%:a). Työpaikka saa liikkeelle muita useammin miehet, kahden vanhimman ikäryhmän edustajat, lapsiperheen vanhemmat, vakituisessa työssä olevat ja Lakeuden kunnissa asuvat. Elämänkumppanin vuoksi muuttavat herkiten naiset, yli 25-vuotiaat, parisuhteessa ilman lapsia elävät, työttömät ja epävakaassa työssä olevat, Oulussa asuvat (Liitetaulukko K11). Hyvin ja huonosti viihtyvät Valtaosa nuorista viihtyy hyvin niin nykyisessä asuinkunnassaan, asuinalueellaan kuin asunnossaan. (Liitetaulukot K12a - K12c). Hyvin viihtyvien osuus vastaajista lähentelee 80%:a ja huonosti viihtyvien osuus jää alle 6%:n. Miehet viihtyvät asuinkunnassaan aavistuksen verran naisia paremmin ja yli 25-vuotiaat (82%:a) huomattavasti paremmin kuin heitä nuoremmat (55%:a). Lapsiperheen vanhemmat, työssä olevat ja Lakeuden kunnissa asuvat viihtyvät par-

14 14 haiten asuinkunnassaan. Huonosti viihtyvien osuus on kaiken kaikkiaan alhainen (6 %:a). Asuinkunnassaan keskimääräistä huonommin viihtyvät vuotiaat (11%:a), sinkut (13%:a), opiskelijat (10%:a) ja työttömät (15%:a). Lakeus erottuu hienokseltaan muista kuntaryhmistä alhaisimmalla huonosti viihtyvien osuudella. Samansuuntaisesti kuin asuinkunnassa viihtyminen vaihtelee nykyisellä asuinalueella hyvin tai huonosti viihtyminen. Miehet, yli 25 -vuotiaat ja työssä olevat viihtyvät parhaiten. Perhemuodon ja kuntaryhmän mukaan tilanne ei juuri vaihtele. Myös huonosti asuinalueellaan viihtyvien profiili muistuttaa asuinkunnan vastaavaa. Keskimääräistä (6%:a) hieman huonommin viihtyvät vuotiaat ja opiskelijat, huomattavasti huonommin työttömät (15%:a). Oulun kanssa nousevat esille selkeästi alhaisimmalla asuinalueellaan huonosti viihtyvien osuudella. Nykyisessä asunnossa hyvin viihtymisessä on vähäisemmät vaihtelut verrattuna asuinkunnassa ja asuinalueella viihtymiseen. Miehet ja naiset viihtyvät yhtä hyvin. Iältään vanhimmat, lapsiperheen vanhemmat, vakituisessa työssä olevat ja Oulun kanssa yhdistyvien kuntien nuoret viihtyvät parhaiten. Huonosti viihtyvissä keskimääräisestä tasosta (6%:a) huonompaan suuntaan erottuvat vuotiaat (8%:a), parisuhteessa ilman lapsia elävät (8%:a), työttömät (20%:a) ja Oulussa asuvat (11%:a). Oulun kansa yhdistyvissä kunnissa huonosti asunnossaan viihtyvien osuus on alhaisin (2 %:a). Tyytyväisyys asuinalueen tarjoamiin mahdollisuuksiin ja palveluihin Nuorten asumiseen liittyvissä viihtymisen kokemuksissa heijastuu, kuinka hyvin asuinalueen mahdollisuudet ja palvelut vastaavat nuoren yksilöllisiä ja elämänvaiheen mukaisia tarpeita ja odotuksia. Yleiskuva vastaajien kokemuksista esitetään taulukossa (TAULUKKO 2) asuinalueen korkeinta tyytyväisyyttä herättäneistä tekijöistä kohti alhaisinta tyytyväisyyttä. Tyytymättömyyden kokemukset näkyvät rinnan. (Liitetaulukot K13a - K13l). TAULUKKO 2. Tyytyväisyys asuinalueeseen. (%; N vaihtelee muuttujittain) Nykyisen asuinalueen tekijät, Tyytyväisten (4-5) Tyytymättömien (1-2) mahdollisuudet ja palvelut % -osuus vastaajista % -osuus vastaajista Turvallisuus 80,0 4,3 Naapurusto 75,2 6,5 Ulkoilumahdollisuudet 74,2 6,7 Päivittäiset kauppapalvelut 72,4 7,9 Viihtyisyys 70,2 5,9 Kevyen liikenteen väylät 67,1 14,0 Liikuntapaikkojen tarjonta 47,9 23,1 Julkiset liikenneyhteydet 43,7 34,1 Muut palvelut 41,6 20,1 Muut harrastusmahdollisuudet 39,7 26,0 Ravintola- ja viihdepalvelut 31,7 41,6 Kulttuuritarjonta 30,1 39,4 Asuinalueen immateriaaliset tekijät, turvallisuus, yleinen viihtyisyys ja naapurusto nousevat korkealle vastaajien tyytyväisyyden kokemuksissa. Enemmän kuin puolet vastaajista on tyy-

15 15 tyväisiä myös asuinalueensa ulkoilumahdollisuuksiin, kevyen liikenteen väyliin ja päivittäisiin kauppapalveluihin. Sen sijaan vähemmän kuin puolet vastaajista on tyytyväisiä asuinalueensa palveluinfraan, kuten liikuntapaikkojen tarjontaan, julkisiin liikenneyhteyksiin, harrastusmahdollisuuksiin, ravintola- ja viihdepalveluihin sekä kulttuuritarjontaan. Tyytyväisyyden kokemukset vaihtelevat sukupuolen, iän, perhemuodon, pääasiallisen toiminnan ja kuntaryhmän mukaan. Olennaisimmat erot ovat seuraavat (suluissa ensin tyytyväisten, sen jälkeen tyytymättömien osuudet) (Liitetaulukot K13a - K13l): Alueen turvallisuus (80%; 4,3%) tyytyväisimpiä ovat miehet, vuotiaat, sinkut, vakituisessa työssä olevat, Oulun kanssa yhdistyvissä kunnissa asuvat vähiten tyytyväisiä ovat naiset, parisuhteessa ilman lapsia olevat, työttömät, Oulussa asuvat Ulkoilumahdollisuudet (74,2%; 6,7%) tyytyväisimpiä ovat miehet, vuotiaat, lapsiperheen vanhemmat, vakituisessa työssä olevat, Oulussa asuvat vähiten tyytyväisiä ovat naiset, vuotiaat, sinkut, opiskelijat ja työttömät, Lakeuden ja Oulun kanssa yhdistyvissä kunnissa asuvat Päivittäiset kauppapalvelut (72,4%; 7,9%) vähiten tyytyväisiä ovat vuotiaat, lapsiperheen vanhemmat, opiskelijat ja työttömät, Lakeuden kunnissa asuvat Kevyen liikenteen väylät (67,1%; 14%) tyytyväisimpiä ovat vuotiaat, sinkut, opiskelijat, Oulussa asuvat (87%:a) vähiten tyytyväisiä ovat vuotiaat, lapsiperheen vanhemmat, Lakeuden kunnissa asuvat (54%:a) Liikuntapaikkojen tarjonta (47,7%; 23,1%) o o tyytyväisimpiä ovat miehet, Oulussa asuvat tyytymättömimpiä ovat naiset, vuotiaat, lapsiperheen vanhemmat ja sinkut, työttömät, Lakeuden kunnissa asuvat Julkiset liikenneyhteydet (43,7%, 34,1%) tyytyväisimpiä ovat naiset, vuotiaat, lapsiperheen vanhemmat, työttömät, Oulussa asuvat tyytymättömimpiä ovat vuotiaat, sinkut, opiskelijat, Lakeuden kunnissa asuvat Muut harrastusmahdollisuudet (39,7%; 26%) tyytyväisimpiä ovat miehet, vuotiaat, lapsiperheen vanhemmat, työssä käyvät, Oulun kanssa yhdistyvissä kunnissa asuvat tyytymättömimpiä ovat naiset, vuotiaat, sinkut, epävakaissa työsuhteissa olevat ja työttömät, Lakeuden kunnissa asuvat Ravintola- ja viihdepalvelut (31,7%; 41,6%) tyytyväisimpiä ovat miehet, vuotiaat, työttömät, Oulussa asuvat tyytymättömimpiä ovat naiset, vuotiaat, sinkut, työssä käyvät ja työttömät yhtä tyytymättömiä, Lakeuden kunnissa asuvat Kulttuuritarjonta (30,1%: 39,4%) tyytyväisimpiä ovat miehet, vuotiaat, lapsiperheen vanhemmat, työttömät, Oulussa asuvat tyytymättömimpiä ovat naiset, vuotiaat, parisuhteessa ilman lapsia elävät, Oulun kanssa yhdistyvissä kunnissa asuvat 3.2 Opiskelu Tyytyväisyys opintoihin ja koulutukseen Vastaajien tyytyväisyys opintoihinsa ja koulutukseensa on myös varsin korkealla (64%:a), mutta huomattavasti alhaisemmalla tasolla asumiseen verrattuna (Liitetaulukko K8b). Merkille pantavaa on toisaalta erittäin tyytyväisten alhainen osuus (24%:a; vrt. vastaava asumisen kohdalla 45%:a) ja toisaalta tyytymättömien suurehko osuus (14%:a) vastaajista. Miehet ovat tyytyväisempiä opintoihinsa kuin naiset. Iän myötä tyytymättömien osuus kasvaa hieman. Kertooko se koulutukseen liittyvien valintojen ja toteutuneen työuran välisestä epäsuhtaisuu-

16 16 desta vai mistä? Perhemuodoittain lapsiperheen vanhempien tyytyväisyys on huomattavasti alhaisemmalla tasolla kuin sinkuilla ja parisuhteessa ilman lapsia elävillä. Sama piirre tulee päinvastaisena esille tyytymättömyyden osalta. Tyytyväisyys koulutukseen vaihtelee merkittävästi työmarkkina-aseman mukaan. Vakituisessa työssä olevat ovat huomattavasti tyytyväisempiä (68%:a) kuin työttömät (40%:a). Vastaavasti tyytymättömien suhteelliset osuudet mainituilla ryhmillä ovat 14%:a ja 28%:a. Opiskelijat erottautuvat luonnollisesti omaksi ryhmäkseen, sillä kouluttautuminen on heidän pääasiallista toimintaansa: tyytyväisten suhteellinen osuus on yli 70%:a ja tyytymättömien 6%:a. Kuntaryhmien välillä tilanne vaihtelee. Oulun kanssa yhdistyvissä kunnissa tyytyväisyys koulutukseen on huomattavasti alhaisemmalla (57%:a) ja tyytymättömyys melko paljon korkeammalla tasolla (18%:a) kuin Oulussa ja Lakeuden kunnissa. Koulutukseen liittyvät valinnat Koulutukseen liittyvien valintojen merkitys on noussut erittäin keskeiseksi nuoren elämänkulkua suuntaavaksi tekijäksi. Kouluttautuminen muodostaa areenan, jossa toteutuu nuoruuden merkittävä kehitystehtävä sekä yhteiskunnallisena että yksilöllisenä prosessina. Kun nuori koulutusuransa valintahetkillä punnitsee eri vaihtoehtoja, vaakakupissa ovat omat intressit ja edellytykset, vanhempien odotukset, mielikuvat ammattien yhteiskunnallisesta arvostuksesta, työllistyminen ja palkkaus sekä tarjolla olevat koulutusmahdollisuudet. Kuviosta ilmene, mitkä tekijät näyttävät tämän kyselyn perusteella vaikuttavan opintoihin ja koulutukseen liittyviin valintoihin (KUVIO 3; Liitetaulukot K18a - K18j). Merkittävin valintoihin vaikuttava tekijä on nuoren kokema varmuus oman alan löytymisestä. Vastaajista 64%:a kokee tämän vaikuttaneen paljon valintoihinsa. Perustelu nousee tärkeimmäksi kaikissa ikäryhmissä sekä miehillä että naisilla. Seuraavaksi eniten koulutusvalintoihin vaikuttavat alan hyvät työllistymismahdollisuudet (48%:a), menestyminen aiemmissa opinnoissa (45%:a) ja jatko-opintomahdollisuudet (40%:a). Muiden tekijöiden vaikutus jää marginaaliseksi. Ainoastaan opiskelupaikan sijainnilla on jonkin verran vaikutusta valintoihin. Koulutusalan tai ammatin trendikkyys nuorten keskuudessa ja alan yhteiskunnallinen status vaikuttavat hyvin vähän nuorten valintoihin. Nuoren sisäiset intressit ohittavat valinnoissa ulkoiset motiivit lukuun ottamatta palkkausta, joka vaikuttaa miehillä jonkin verran valintoihin. Virallisen ohjausjärjestelmän näkökulmasta yllättävänä voidaan pitää tulosta, jonka mukaan 74%:a vastaajista kokee, että heidän saamallaan opinto-ohjauksella on ollut hyvin vähän vaikutusta valintoihin. Jopa vanhempien ohjaus vaikuttaa enemmän, joskin silläkään ei ole juuri merkitystä nuoren valinnoissa. Opintojen keskeyttäminen ja koulutuksen ulkopuolelle jääminen Koulutusvalinnat eivät välttämättä johda nuoren alkujaan tavoitteekseen asettamaan ammattiin. Opintojen keskeyttäminen ja alan vaihtaminen ovat yleisiä tämän päivän koulutusurille. Tämä näkyy myös tähän kyselyyn vastanneiden kohdalla. Opintonsa keskeyttäneiden määrä vaihteli koulutuksen eri asteilla muutamasta hieman yli kymmeneen eli perusjoukkoon suhteutettuna muutamasta kymmenestä muutamaan sataan. Suurimpana syynä opintojen keskeyttämiseen nuoret pitävät väärää alavalintaa. Useimmat väärän alan valinneet ilmoittavat siirty-

17 17 KUVIO 3. Koulutusvalintoihin vaikuttavat tekijät. (5 = vaikuttanut paljon, 1 = vaikuttanut vähän) N = Karsintamenetelmä: listwise.) 3 neensä kiinnostavammalle alalle. Muina opintojen keskeyttämiseen vaikuttavina syinä nuoret tuovat esille: alan huonot työllistymisnäkymät; opinnot eivät vastanneet odotuksia; tyytymättömyys opetusmenetelmiin tai koulutuksen toteutukseen; oma elämäntilanne tai terveys; motivaation tai kiinnostuksen puute sekä taloudelliset syyt Koulutuksen ulkopuolelle jääminen on yksi vakavampia syrjäytymisriskejä. Peruskoulun keskeyttäminen on tänä päivänä harvinaista. Vastanneista muutama ilmoitti kuitenkin peruskoulun olevan vielä suorittamatta. Peruskoulun jälkeen ilman opiskelupaikkaa jääneitä on kyselyyn vastanneissa myös muutamia, joista useimmat ovat saaneet opiskelupaikan myöhemmin. Syinä siihen, miksi opiskelupaikkaa ei ole löytynyt, vastaajat pitävät huonoa koulumenestystä 3 Tutkimuksen tulosten yhtenä esittämistapana käytetään laatikkojanakuvioita, joilla voi tehokkaasti kuvata vastausten hajontaa ja vertailla eri ryhmiä. Kuvion värillinen laatikko-osa sisältää 50 prosenttia vastaajista. Laatikon sisällä oleva viiva on mediaani eli jakauman keskiluku, joka jakaa aineiston kahteen yhtä suureen osaan (mediaani ei kuitenkaan näy tulostuksessa, mikäli se osuu laatikko-osan ylä- tai alareunaan). Janat laatikon ylä- ja alapuolella osoittavat yläkvartiilin ja alakvartiilin, joissa kummassakin on 25 prosenttia vastaajista. Janan ulkopuoliset irralliset merkit kuvaavat poikkeavia havaintoja (yksittäisiä tapauksia). Kuvioiden selityksissä on mainittu aineiston karsintamenetelmä. Listwise -karsintamenetelmä hylkää aineistosta vastaajat, jotka ovat jättäneet johonkin kysymyspatteriston kysymykseen vastaamatta. Pairwise -menetelmä ottaa mukaan kaikki vastaajat.

18 18 peruskoulussa, terveydellisiä syitä, motivaation puutetta, opiskeluvaihtoehtojen vähäisyyttä kotipaikkakunnalla sekä työelämään siirtymistä. Tilastojen mukaan Oulun seudulla koulutuksen ulkopuolelle on jäänyt viime vuosina lähes 10%:a vuotiaista (SOTKAnet). 3.3 Työ ja toimeentulo Tyytyväisyys työtilanteeseen ja taloudelliseen tilanteeseen Hyvinvoinnin aineellisista puitteista työ ja taloudellinen tilanne näyttäytyvät nuorten kohdalla huomattavasti pulmallisempina kuin asuminen ja koulutus. Tyytyväisyys vähenee ja tyytymättömyys kasvaa merkittävästi. Työtilanteeseensa tyytyväisiä on vain puolet ja tyytymättömiä jopa kolmasosa vastaajista. Miehet ovat tyytyväisempiä (56%:a) kuin naiset (45%:a). Ero on vielä jyrkempi tyytymättömyyden osalta. Naisista 37%:a ja miehistä 21 %:a on tyytymättömiä (Liitetaulukko K8c). Yli 25 -vuotiailla työura on ilmeisesti jo vakiintuneempi kuin heitä nuoremmilla ikäryhmillä. Tämä heijastunee merkittävänä erona tyytyväisyydessä. Alle 25 -vuotiaista vastaajista noin kolmannes on tyytyväisiä työtilanteeseensa kun vanhimman ikäryhmän vastaajista heitä on 67 %:a. Vastaavasti tyytymättömyys vähenee merkittävästi iän myötä: vuotiailla se on 48%:a, vuotiailla 29 %:a ja vuotiailla 13 %:a. Lapsiperheen vanhemmat nousevat tyytyväisimmäksi (62%:a) ja vähiten tyytymättömäksi (18%:a) ryhmäksi. Sinkuilla tilanne on polarisoitunut voimakkaasti, sillä tyytyväisten ja tyytymättömien suhteelliset osuudet ovat melko samansuuruiset, noin 40%:a. Parisuhteessa ilman lapsia elävistä noin puolet on tyytyväisiä ja neljäsosa tyytymättömiä työtilanteeseensa. Vastaajien kokemukset työtilanteestaan jakautuvat työmarkkina-aseman mukaan kahteen ääripäähän. Vakituisessa työssä olevat vastaajat ovat tyytyväisiä (85%:a) työtilanteeseensa ja tyytymättömien osuus on marginaalinen (3%:a). Peilikuvana tälle on työttömien tilanne: tyytymättömien osuus vastaajista on 90%:a ja tyytyväisiä ei ole lainkaan. Ääripäiden väliin jäävät epävakailla työurilla työskentelevät, joiden tyytyväisyys on 60%:a ja tyytymättömyys 16%:n tasolla. Opiskelijoiden vastaavat luvut ovat 16%:a ja 56%:a, joita toisaalta voi tulkita opiskelun ja työssäkäynnin samanaikaisuuden yleistymisestä opiskelijan arjessa. Toisaalta tyytymättömyyden korkea taso kertonee vaikeuksista, joita opiskelijoilla on joko työmarkkinoilla tai työn ja opiskelun yhteensovittamisessa. n mukaan vastaajien kokemukset työtilanteesta ovat mielenkiintoisia. Korkein tyytyväisyys (61%:a) ja alhaisin tyytymättömyys (23%:a) löytyy Lakeuden kunnista. Oulu ja sen kanssa ovat keskenään samalla tasolla tyytyväisyyden suhteen (noin 40%:a), mutta Oulussa tyytymättömyyden taso on merkittävästi alhaisempi (22%:a) kuin sen kanssa yhdistyvissä kunnissa (40%:a). Nuorten kokemukset taloudellisesta tilanteestaan kertovat, että vain reilu kolmannes vastaajista on tyytyväisiä ja lähes saman verran on tyytymättömiä (Liitetaulukko K8d). Miehet ovat huomattavasti tyytyväisempiä (43%:a) kuin naiset (30%:a) ja vanhimpaan ikäryhmään kuuluvat tyytyväisempiä (48%:a) kuin nuorimmat (23%:a). Lapsiperheen vanhemmat ovat tyytyväisempiä ja vähemmän tyytymättömiä kuin sinkut ja parisuhteessa ilman lapsia elävät. Työtilanne ja tyytyväisyys taloudelliseen tilanteeseen kulkevat käsi kädessä. Vakituisessa työssä olevista vastaajista tyytyväisiä on noin puolet. Vastaavasti työttömistä tyytyväisiä on vain 5%:a, opiskelijoista 21%:a ja määrä- tai osa-aikaisessa työssä olevista vastaajista 43%:a. Tyy-

19 19 tymättömien osuus vastaajista vaihtelee samassa suhteessa: vakituisessa työssä olevista 15 %:a, työttömistä 75%:a, opiskelijoista 34%:a ja epävakaissa työsuhteissa olevista vastaajista 24%:a on tyytymättömiä taloudelliseen tilanteeseensa. n mukaan Lakeuden kunnissa asuvat nuoret erottuvat tyytyväisimpinä (42%:a) ja oululaiset vähiten tyytyväisinä (28%.a) ja eniten tyytymättöminä (34%:a). Huomattavaa on kuitenkin, että kaikissa kuntaryhmissä tyytymättömyyden taso on korkea (noin 30%:a). Toimeentulovaikeuksista selviytyminen Nuorten tyytymättömyys taloudelliseen tilanteeseensa johtaa monenlaisiin selviytymiskeinoihin, joista taulukossa on esitetty yhteenveto (TAULUKKO 3; Liitetaulukot K26a - K26j). Selviytyäkseen taloudellisesti yllättävän monet nuoret (noin 14%:a) ovat viimeisen vuoden aikana joutuneet usein tai jatkuvasti turvautumaan sukulaisten apuun ja tinkimään ruokamenoista. Vastaavasti vain puolet nuorista ei ole tarvinnut käyttää näitä keinoja lainkaan. Ylitöiden tai useamman työn tekeminen nousee myös hienokseltaan käytetyksi keinoksi. Pikavipit, asunnon vaihtaminen halvempaan ja harmaa talous edustavat äärimmäisiä ratkaisuja toimeentulovaikeuksista ylipääsemiseksi. Niihin turvautuneiden osuudet jäävät hyvin marginaalisiksi. TAULUKKO 3. Turvautuminen erilaisiin keinoihin taloudellisista vaikeuksista selviytymisessä. (%; N vaihtelee ) Viimeisen vuoden aikana käytetyt keinot Ei lainkaan Harvoin Usein Jatkuvasti Ylitöiden tai useamman 72,0 13,1 5,2 2,2 työn tekeminen Lainojen lyhennysten 84,1 7,8 2,2 1,0 lykkääminen Lainan ottaminen 78,5 9,5 2,7 2,0 Pikavippeihin turvautuminen Sukulaisten apuun turvautuminen Kavereiden / ystävien apuun turvautuminen Toimeentulotukeen turvautuminen Ruokamenoista tinkiminen Asunnon vaihtaminen halvempaan Töiden tekeminen harmaassa taloudessa 97,1 1,2 1,0 0,0 51,9 22,0 9,2 4,3 84,5 9,2 2,2 0,5 92,7 1,9 0,7 2,4 51,6 21, ,4 93,6 3,9 0,0 0,2 92,3 4,7 0,7 0,2 Käytettyjen keinojen vaihtelut sukupuolen, iän, perhemuodon, pääasiallisen toiminnan ja kuntaryhmän mukaan ovat olennaisilta osin seuraavat: (Ks. Liitetaulukot K26a - K26j): Ruokamenoista tinkiminen (usein tai jatkuvasti 14,4%:a) o keskimääräistä enemmän naiset, alle 25-vuotiaat, sinkut, opiskelijat, Oulussa asuvat o keskimääräistä huomattavasti enemmän työttömät

20 20 Sukulaisten apuun turvautuminen (usein tai jatkuvasti 13,5%:a) o keskimääräistä enemmän naiset, vuotiaat, sinkut, opiskelijat o keskimääräistä huomattavasti enemmän työttömät o keskimääräistä vähemmän miehet, vuotiaat, lapsiperheen vanhemmat, vakituisessa työssä olevat, Lakeuden kunnissa asuvat Ylitöiden tai useamman työn tekeminen (usein tai jatkuvasti 7,4%:a) o keskimääräistä enemmän miehet, vuotiaat, parisuhteessa ilman lapsia olevat, vakituisessa työssä olevat Lainojen lyhennysten lykkääminen (usein tai jatkuvasti 3,2%:a) o keskimääräistä huomattavasti enemmän työttömät Toimeentulotukeen turvautuminen (usein tai jatkuvasti 3,1%:a) o keskimääräistä enemmän vuotiaat, sinkut, opiskelijat o keskimääräistä huomattavasti enemmän työttömät Kavereiden / ystävien apuun turvautuminen (usein tai jatkuvasti 2,7%:a) keskimääräistä huomattavasti enemmän työttömät Pikavippeihin turvautuminen (usein 1%:a) keskimääräistä huomattavasti enemmän työttömät Töiden tekeminen harmaassa taloudessa (usein tai jatkuvasti 0,9%:a) o keskimääräistä enemmän sinkut, opiskelijat, epävakaissa työsuhteissa olevat ja työttömät Asunnon vaihtaminen halvempaan (jatkuvasti 0,2%:a) o keskimääräistä huomattavasti enemmän työttömät Tulosten perusteella on selkeästi havaittavissa, että työ on keskeinen toimeentulon ja nuoren taloudellisesti itsenäisen elämän edellytys. Vakinainen työsuhde heijastuu korkeampana tyytyväisyytenä hyvinvoinnin aineellisia puitteita kohtaan. Työttömien tilanne näyttää kaikkein heikoimmalta ja myös epävakaissa työsuhteissa toimivien nuorten tyytyväisyys on keskimääräistä alhaisempaa. Opiskelijat muodostavat oman ryhmänsä, jonka tyytyväisyys hyvinvoinnin aineellisiin puitteisiin vaihtelee. Perhe-elämällä on merkittävä vaikutus nuorten kokemaan tyytyväisyyteen. Lapsiperheen vanhemmat nousevat tyytyväisimmäksi ryhmäksi useilla sosioekonomisilla ulottuvuuksilla. Myös muissa tutkimuksissa on tehty samansuuntaisia havaintoja hyvinvoinnin kokemisesta. Tuoreen suomalaisten hyvinvointia selvittäneen tutkimuksen mukaan elämänlaatu on korkein vuotiailla, työssäkäyvillä, perheellisillä ja 3-4 hengen talouksissa elävillä henkilöillä, jotka kokevat taloudellisen tilanteensa hyväksi ja terveytensä erittäin hyväksi. Heikon elämänlaadun ryhmässä on puolestaan paljon nuoria työttömiä. Työttömyys, työkyvyttömyys, heikko toimeentulo ja yksinäisyys ovat merkittävimmät elämänlaadun riskitekijät. Lapsiperheiden hyvinvoinnin erityisiä haasteita ovat tutkijoiden mukaan ansiotyön kuormittavuus ja parisuhdeongelmat (Vaarama & Moisio & Karvonen 2010). Nuorten itsenäistyminen tapahtuu Suomessa kansainvälisesti verrattuna varhemmin. Meillä nuoret muuttavat pois kotoa varsin nuorena ja usein yksin asumaan. Itsenäistymisen taloudelliset edellytykset eivät ole vielä ehtineet rakentua. Tämä näkyy tutkimuksen (2008) mukaan opiskelijoiden vaikeutuneina toimeentulo-ongelmina. Lisäksi nuoret aikuiset ovat kärsineet työmarkkinoiden epävakaistumisesta. Työsuhteen määräaikaisuus on nuorilla aikuisilla yhteydessä hyvinvoinnin vajeisiin. Turvattu työpaikka, kolmen tai useamman hengen kotitalous, hyvät sosiaaliset suhteet, hyvä terveys sekä riittävä toimeentulo lisäävät elämänlaatua. Riski heikentyneeseen elämänlaatuun on suurin työttömillä ja vähän koulutetuilla nuorilla (Moisio & Karvonen & Simpura & Heikkiä 2008).

21 21 4. TERVEYS, ELINTAVAT, VOIMAVARAT JA HUOLET 4.1 Terveys Valtaosa (84%:a) kyselyyn vastanneista nuorista kokee terveytensä erittäin tai melko hyväksi ja pieni osa (vajaa 4%:a) erittäin tai melko huonoksi. Pitkäaikainen sairaus tai vamma oli kyselyyn vastanneista vain muutamilla. Sairauden tai vamman haittaavuus päivittäiseen elämään arvioitiin vähäiseksi. Terveytensä hyväksi kokevien keskimääräistä suurempi osuus löytyy miehistä, vakituisessa työssä olevista ja lapsiperheen vanhemmista. Keskimääräistä alhaisempaa tasoa edustavat sinkut, vuotiaat ja Oulun kanssa yhdistyvissä kunnissa asuvat. Työttömien kohdalla ero on huomattava, sillä terveytensä hyväksi kokevien osuus jää alhaiseksi (63%:a) ja terveytensä huonoksi kokevien osuus on suuri (lähes 16%:a). Tämä viittaa vahvasti samaan suuntaan, mitä muun muassa tilastollisen indikaattoritiedon perusteella on esitetty sosio-ekonomisten tekijöiden vaikutuksesta terveyseroihin. (Liitetaulukko K27). 4.2 Tupakointi, päihteiden käyttö ja riippuvuudet Kyselyllä kartoitettiin terveyttä kuormittavia tottumuksia: tupakointia ja nuuskaamista (myöh. tupakointi), juomatapoja, huumeiden käyttöä sekä lääkkeiden päihdyttävää käyttöä. (Liitetaulukot K30 - K33). Vastaajista ei käytä lainkaan tupakkatuotteita 69%:a, alkoholia 25%:a, huumeita eikä aio kokeilla niitä 89%:a tai lääkkeitä päihtymistarkoituksessa 99%:a. Terveysriskien näkökulmasta vähäisenä pidettävää satunnaista tupakointia harrastaa 9%:a, humalaan asti juo harvemmin kuin kerran kuukaudessa 35%:a ja 1-2 kertaa kuukaudessa 32%:a, huumeiden kokeilu kiinnostaa 1%:a, huumeita on kokeillut 5%:a, mutta tarkoitus ei ole jatkaa käyttöä, lääkkeitä käyttää päihtymistarkoitukseen 1%:a vastaajista. Terveyden kannalta haitallisempaa päivittäistä tupakkatuotteiden käyttöä on 22%:lla, humalahakuista juomista kerran tai useammin viikossa 8%:lla ja huumeiden käyttöä vajaalla 2%:lla vastaajista. Nuorten naisten tupakoinnin yleisyys verrattuna miehiin näkyy tässäkin kyselyssä. Päivittäin vuotiaista naisista tupakoi 25%:a, vastaavasti miehistä 12 % :a. Iän myötä miehet selkeästi ohittavat naiset: vuotiaista miehistä tupakoi päivittäin 37%:a, naisista18 %:a ja vuotiaista miehistä 26%:a ja naisista 13%:a. Näyttää, että nuoret naiset tupakoivat paljon, mutta lopettavat miehiä useammin. Kenties perheen perustaminen ja raskaudet selittävät muutosta. Eniten tupakoimattomia ja vähiten tupakoivia löytyy lapsiperheen vanhemmista, opiskelijoista ja oululaisista nuorista. Tupakoivien osuus vastaajista on keskimääräistä suurempi parisuhteessa ilman lapsia elävillä, epävakaissa työsuhteissa olevilla, työttömillä ja Oulun kanssa yhdistyvissä ja Lakeuden kunnissa asuvilla. Runsasta alkoholin käyttöä, kerran tai useammin viikossa humalaan asti juomista on 8%:lla vastaajista. Miehillä (14%:a) se on yleisempää kuin naisilla (4%:a). Sinkuilla, työttömillä ja Oulussa asuvilla nuorilla vähintään viikoittainen humalajuominen on keskimääräistä yleisempää. Keskimääräistä huomattavasti vähäisempää se on lapsiperheen vanhemmilla ja vähäisempää Oulun kanssa yhdistyvissä ja Lakeuden kunnissa. Omakohtainen suhde huumeisiin vaikuttaa varsin yleiseltä vastaajien keskuudessa. Huumeita käyttää vajaa 2%:a, lisäksi niitä on kokeillut reilu 5%:a ja niiden kokeileminen kiinnostaa yli 1%:a. Niiden osuus, joilla on ehdottoman kielteinen asenne huumeisiin, on 92%:a vastaajista. Suhteellisesti eniten huumeiden käyttäjiä on Oulun kanssa yhdistyvissä kunnissa (3,7:a %). Huumeita kokeilleita tai aiemmin käyttäneitä on eniten Oulussa (10,5 %:a). Työttömistä huumeiden käyttäjiä oli eniten (5 %:a), toiseksi eniten vakituisessa työsuhteessa olevia (2,3

22 22 %:a). Suurimmat riskiryhmät iän ja sukupuolen mukaan tarkasteltuna ovat havaittavissa taulukosta (TAULUKKO 4). TAULUKKO 4. Huumeiden käyttö ja kokeilu ikäryhmän ja sukupuolen mukaan (%) Huumeiden käyttö vuotiaat vuotiaat vuotiaat Mies Nainen Yht. Mies Nainen Yht Mies Nainen Yht Ei, ei aio kokeilla 92,0 90,9 91,3 90,2 93,3 91,9 87,0 95,3 91,6 Ei, kokeilu kiinnostaa 2,0 3,0 2,7??? 0,0 1,2 0,6 Kyllä, ei aio käyttää 4,0 6,1 5,4 5,9 3,3 4,5 11,6 2,4 6,5 enää Kyllä, aikoo tod.näk. 2,0 0,0 0,7 3,9 3,3 3,6 1, ,3 jatkaa käyttöä Yhteensä Kysym. vast. lkm Ikäryhmien välisessä vertailussa huoli kohdistuu niihin nuoriin, jotka käyttävät huumeita ja todennäköisesti jatkavat käyttöä sekä niihin, joita huumeiden kokeilu kiinnostaa. Käyttäjiä löytyy suhteellisesti eniten vuotiaista (3,6%:a), miehiä ja naisia kutakuinkin yhtä paljon. Kokeilu kiinnostaa eniten nuorimpia, vuotiaita vastaajia, heistä naisia enemmän kuin miehiä. Hyvinvointiriskien kannalta keskeistä on, kuinka moni kokeilua suunnittelevista todellisuudessa kokeilee huumausaineita ja aiheutuuko kokeilusta mahdollisesti jatkuvaa käyttöä? Ennaltaehkäisyn näkökulmasta avainkysymys on, voidaanko ja millä keinoin huumeiden käytön kiinnostavuutta alentaa? Vai ovatko huumeet osalle nuoria ikävaiheeseen liittyvä kulttuurinen ilmiö, joka on koettava omakohtaisesti. Tähän viittaa tutkimus, jonka mukaan nuoret ( vuotiaat) ja nuoret aikuiset ( vuotiaat) ovat tyypillisimpiä huumeiden käyttäjiä. Huumeiden käyttö on jonkin verran yleisempää miesten kuin naisten keskuudessa (Hakkarainen 2011). Lääkkeiden käyttö päihtymistarkoituksessa on kyselyn mukaan vähäistä (noin 1%:a). Hieman keskimääräistä enemmän ongelma koskettaa sinkkuja ja vakituisessa työssä olevia. Huumeiden ja lääkkeiden väärinkäytön samoin kuin päihteiden liiallisen käytön tunnistamisen ja hoidon järjestämisen osalta haasteet kohdistuvat ennen kaikkea työterveyshuoltoon. Koetut riippuvuudet Millaiseksi nuoret kokevat suhteensa tupakointiin, päihteiden käyttöön ja rahapeli-, tietokoneja nettiriippuvuuksiin? Kuinka ongelmattomaksi tai ongelmalliseksi vastaajat suhteensa kyseisiin asioihin kokevat, ilmenee kuviosta (KUVIO 4; Liitetaulukot K34a - K34g.) Nuoret kokevat suhteensa tottumuksiinsa pääsääntöisesti ongelmattomaksi. Suhde tupakointiin ja alkoholin käyttöön koetaan ongelmalliseksi samassa suhteessa kuin niitä edellä tarkasteltiin määrällisesti esiintyvinä ilmiöinä. Miehet kokevat suhteensa tupakointiin ja juomiseen ongelmalliseksi vasta vanhemmissa ikäryhmissä. Ehkäpä tupakoinnin ja alkoholin käytön vaikutukset alkavat näkyä tai tuntua kehossa vasta hieman vanhemmalla iällä. Naisten kohdalla nuorimpaan ikäryhmään kuuluvat naiset kokevat tilanteen ongelmalliseksi aivan kuten

23 23 nuorten naisten tupakoinnin yleisyydestä voi päätellä. Vanhemmissa ikäryhmissä tupakkatuotteita käyttävät harvemmat naiset. KUVIO 4. Vastaajien suhde erilaisiin riippuvuutta aiheuttaviin asioihin. (5 = Ongelmallinen, 1 = Ongelmaton; N = Karsintamenetelmä: listwise) Internet -maailma ja sosiaalinen media ovat nuorten todellisuutta, joidenkin kohdalla todellisempaa kuin konkreetti maailma. Pienelle osalle vastaajista (noin 3%:a) virtuaalinen todellisuus näyttää aiheuttavan riippuvuutta. Nuorimman ikäryhmän sekä miehet että naiset kokevat ongelmalliseksi suhteensa tietokoneeseen ja nettiin. Ongelmallisena suhteen kokevat vielä vähän vanhemmatkin, vuotiaat naiset. 4.3 Tyytyväisyys elämään Tyytyväisyys elämään on monimerkityksinen, positiivisesti latautunut hyvinvointia kuvaava ulottuvuus, jota on varsin vaikea mitata. Sama koskee sitä lähellä olevaa onnellisuuden käsitettä. Molemmat käsitteet kiinnittyvät myönteisesti ihmisen kokemaan hyvinvointiin kokonaisuudessaan, kuten henkiseen vireyteen, luottamukseen tulevaisuudesta, positiivisiin sosiaalisiin suhteisiin, kykyyn huolehtia itsestään sekä vaikutusmahdollisuuksiin oman hyvinvointinsa suhteen. (Vrt. Kansalaisbarometri 2009, )

24 24 Tässä tutkimuksessa nuorten kokemaa tyytyväisyyttä elämään lähestyttiin viidellä positiivisella väittämällä. Mielipidevastausten perusteella on tulkittavissa, että valtaosa (70-80%:a) Oulun seudun nuorista kokee itsensä onnelliseksi ja on tyytyväinen elämäänsä. Tulevaisuus näyttäytyy valoisana ja elämällä on tavoiteltava suunta. Nuoret luottavat muihin ihmisiin ja kokevat muiden ihmisten arvostavan heitä. Eri mieltä väitteistä on alle 5-8 %:a vastaajista. (TAU- LUKKO 5; Liitetaulukot K35a - K35f). TAULUKKO 5. Tyytyväisyys elämään (%; N vaihtelee ) Tyytyväisyyttä elämään koskevien mielipiteiden jakaumat, % (1-5) (5= samaa mieltä, 1= eri mieltä) Koen olevani onnellinen. samaa mieltä (4-5) 74,6 % samaa mieltä/eri mieltä (3) 18,4 % eri mieltä (1-2) 7 % Olen tyytyväinen elämään. samaa mieltä (4-5) 69,6 % samaa mieltä/eri mieltä (3) 22,0 % eri mieltä (1-2) 8,4 % Elämässäni on päämääriä, joita tavoittelen. samaa mieltä (4-5) 81,3 % samaa mieltä/eri mieltä (3) 13,4 % eri mieltä (1-2) 5,3 % Tulevaisuuteni on valoisa. samaa mieltä (4-5) 75,3 % samaa mieltä/eri mieltä (3) 17,4 % eri mieltä (1-2) 7,3 % Ympärilläni on ihmisiä, jotka arvostavat minua. samaa mieltä (4-5) 82,1 % samaa mieltä/eri mieltä (3) 14,1 % eri mieltä (1-2) 3,9 % Aina on ihmisiä, joihin voin luottaa. samaa mieltä (4-5) 86,3 % samaa mieltä/eri mieltä (3) 8,9 % eri mieltä (1-2) 4,8 % Mielipiteiden merkittävät vaihtelut sukupuolen, iän, perhemuodon, pääasiallisen toiminnan ja kuntaryhmän mukaan Keskimääräistä enemmän samaa mieltä (4-5 ) Keskimääräistä enemmän eri mieltä (1-2 ) yli 25 -vuotiaat vuotiaat parisuhteessa ilman lapsia sinkut lapsiperheiden vanhemmat opiskelijat työssä olevat erityisesti työttömät yli 25 -vuotiaat parisuhteessa ilman lapsia erityisesti lapsiperheiden vanhemmat vakituisessa työssä olevat Lakeuden kunnissa asuvat yli 25 -vuotiaat erityisesti parisuhteessa ilman lapsia lapsiperheiden vanhemmat opiskelijat Oulussa asuvat yli 25 -vuotiaat erityisesti lapsiperheiden vanhemmat vakituisessa työssä olevat Oulun kanssa yhdistyvissä kunnissa asuvat naiset yli 25 -vuotiaat erityisesti lapsiperheiden vanhemmat erityisesti työssä olevat naiset vuotiaat erityisesti lapsiperheiden vanhemmat erityisesti vakituisessa työssä olevat vuotiaat erityisesti sinkut erityisesti työttömät Lakeuden kunnissa asuvat sinkut työttömät Lakeuden kunnissa asuvat vuotiaat erityisesti sinkut erityisesti työttömät Lakeuden kunnissa asuvat vuotiaat sinkut erityisesti työttömät vuotiaat sinkut erityisesti työttömät Positiivisen yleiskuvan rinnalla on tulkittavissa toinen, kahtiajakautunut kuva Oulun seudun nuorten tyytyväisyydestä elämään. Kuva syntyy kiinnittämällä huomiota vastausten vaihteluihin sukupuolen, iän, perhemuodon, pääasiallisen toiminnan mukaan. Vaihtelut kuntaryhmän mukaan hajoavat eikä niistä ole esitettävissä tulkintoja. Vaihtelut ovat lähes kaikkien

25 25 väittämien kohdalla samansuuntaisia. Niiden perusteella on tunnistettavissa kaksi ryhmää. Toinen ryhmä muodostuu yli 25 -vuotiaista, parisuhteessa ilman lapsia elävistä, lapsiperheiden vanhemmista ja vakituisessa työssä olevista. He kokevat elämänsä kaikkinensa keskimääräistä parempana. He ovat muita onnellisempia ja tyytyväisempiä elämään, tulevaisuus on heille valoisampi, heidän elämänperspektiivinsä on tavoitteellisempi, he nauttivat ympärillä olevien ihmisten arvostusta ja luottavat muihin ihmisiin keskimääräistä enemmän. Toisen ryhmän muodostavat alle 25 -vuotiaat, sinkut ja työttömät. Heille ja heistä erityisesti työttömille elämä tarjoaa keskimääräistä vähemmän onnellisuutta, tyytyväisyyden ja arvostettuna olemisen kokemuksia, valoisaa ja tavoitteellista tulevaisuutta sekä kanssaihmisiin luottamista. Kyselyn tulosten tulkinnat ovat samansuuntaisia nuorisobarometrien tulosten kanssa sekä yleiskuvan että polarisaation osalta. Nuorisobarometrien mukaan nuoret ovat tyytyväisiä omaan elämäänsä eikä tyytyväisyydessä ole tapahtunut muutoksia viimeisen kymmenen vuoden aikana. Toisaalta tutkimuksista nousee selkeästi esiin vakituisen työn ja perheen perustamisen positiivinen vaikutus aikuistuvan nuoren hyvinvointiin (Myllyniemi 2009b, ; Anttila & Kuussaari & Puhakka 2010,46; Wilska 2006, 83-85). Koko väestöön kohdistuneen kansalaisbarometrin tulosten mukaan onnellisuuden kokemuksen todetaan heikkenevän hyvinvoinnin puutteiden kasaantuessa (Kansalaisbarometri 2009, 32-33). 4.4 Jaksaminen ja arjen huolet Siinä missä onnellisuus ja tyytyväisyys elämään ovat hyvinvointiin positiivisesti vaikuttavia voimavaroja, jaksaminen viittaa selviytymiseen ja hyvinvointia kuormittaviin tekijöihin. Tässä tutkimuksessa jaksamista selvitettiin kysymyksillä, kuinka usein nuorella on viimeisen puolen vuoden aikana ollut epäonnistumisen, masennuksen ja väsymyksen tunteita, unettomuutta ja elämänhaluttomuuden kokemuksia. (TAULUKKO 6; Liitetaulukot K36a - K36e). Jaksamista koskevien vastausten perusteella kuva nuorten hyvinvoinnista ei ole yhtä hyvä kuva kuin onnellisuus ja tyytyväisyys elämään edellä nostivat esille. Epäonnistumisen ja väsymyksen kokemukset näyttävät hyvin tavallisilta nuorten elämässä, sillä usein tai jatkuvasti itsensä väsyneeksi tuntee lähes joka toinen vastaaja ja joka neljäs kokee yhtä usein epäonnistumisen tunteita. Masentuneisuutta tuntee ja unettomuudesta kärsii usein tai jatkuvasti noin 14 %:a vastaajista. Elämänhaluttomuuden kokemuksia on pienellä osalla (n 6%) vastaajista. Myös jaksamisen kokemukset vaihtelevat sukupuolen, iän, perhemuodon, pääasiallisen toiminnan ja kuntaryhmän mukaan. Vaihtelut ovat samansuuntaisia eri muuttujien osalta ja vieläpä niin, että kahtiajakautuminen vaikuttaa lähes analogiselta elämään tyytyväisyyden ja onnellisuuden kanssa. Toisen ryhmän muodostavilla yli 25 -vuotiailla, lapsiperheiden vanhemmilla ja työssä olevilla on keksimääräistä harvemmin epäonnistumisen, masennuksen, väsymyksen, unettomuuden ja elämänhaluttomuuden kokemuksia. Vastaavia kokemuksia on keskimääräistä useammin toisella ryhmällä, jossa ovat edustettuina naiset, pääasiallisesti vuotiaat, sinkut, opiskelijat ja erityisesti työttömät. Kokemusten vaihtelut kuntaryhmän mukaan hajoavat.

26 26 TAULUKKO 6. Jaksamisen kokemukset (%; N vaihtelee ) Viimeisen puolen vuoden aikana jaksamiseen liittyvien kokemusten jakaumat (1-5), % (1=ei lainkaan; 2=harvoin; 3; 4= usein; 5=jatkuvasti) Kokenut epäonnistumisen tunteita ei lainkaan, harvoin (1-2) 43,9 % (3) 33,4 % usein, jatkuvasti (4-5) 22,7 % Tuntenut itsensä masentuneeksi ei lainkaan, harvoin (1-2) 66,4 % (3) 19,5 % usein, jatkuvasti (4-5) 14,1 % Tuntenut itsensä väsyneeksi ei lainkaan, harvoin (1-2) 23,9 % (3)31,8 % usein, jatkuvasti (4-5) 44,3 % Kärsinyt unettomuudesta ei lainkaan, harvoin (1-2) 66,7 % (3) 19,6 % usein, jatkuvasti (4-5) 13,6 % Jaksamiseen liittyvien kokemusten vaihtelut sukupuolen, iän, perhemuodon, pääasiallisen toiminnan ja kuntaryhmän mukaan Keskimääräistä harvemmin Keskimääräistä useammin (1-2 ) (4-5 ) miehet yli 25 -vuotiaat lapsiperheiden vanhemmat työssä olevat Oulun kanssa yhdistyvissä ja Lakeuden kunnissa asuvat yli 25 -vuotiaat lapsiperheiden vanhemmat työssä olevat Oulun kanssa yhdistyvissä kunnissa asuvat yli 25 -vuotiaat lapsiperheiden vanhemmat vakituisessa työssä olevat Oulun kanssa yhdistyvissä kunnissa asuvat Lakeuden kunnissa asuvat miehet yli 25 -vuotiaat parisuhteessa ilman lapsia lapsiperheiden vanhemmat työssä olevat Lakeuden kunnissa asuvat naiset vuotiaat sinkut parisuhteessa ilman lapsia opiskelijat erityisesti työttömät Oulussa asuvat naiset vuotiaat sinkut erityisesti työttömät Oulun kanssa yhdistyvissä kunnissa asuvat naiset vuotiaat sinkut opiskelijat työttömät Oulun kanssa yhdistyvissä kunnissa asuvat naiset vuotiaat sinkut opiskelijat erityisesti työttömät Oulussa asuvat Kokenut elämänhaluttomuutta ei lainkaan, harvoin (1-2) 87,2 % (3) 7,1 % usein, jatkuvasti (4-5) 5,7 % yli 25 -vuotiaat parisuhteessa ilman lapsia erityisesti lapsiperheiden vanhemmat erityisesti vakituisessa työssä olevat vuotiaat sinkut opiskelijat erityisesti työttömät Lakeuden kunnissa asuvat Jaksamista kuvaavat epäonnistumisen, masennuksen, väsymyksen tai elämänhaluttomuuden kokemukset voivat olla oireita elämää varjostavista vakavista huolista tai ongelmista. Tämä käy ilmi kyselyn tuloksista. Nuorille esitettiin lista ongelmia, jotka voivat aiheuttaa huolta ja vaikuttaa jaksamiseen. Kuinka usein kyseiset huolet vaikeuttavat nuorten jokapäiväistä elämää, ilmenee taulukosta, jossa on esitetty kymmenen nuorten eniten kokemaa huolta. Taulukossa on myös kuvattu huolikokemusten vaihtelut sukupuolen, iän, perhemuodon. pääasiallisen toiminnan ja kuntaryhmän mukaan. (TAULUKKO 7a; Liitetaulukot K37a - K37u). Lisäksi liitteenä on taulukko, jossa on analysoitu kaikkien (21) huolikokemusten jakaumat ja vaihtelut (Liite 3 TAULUKKO 7b). Niiden nuorten osuus vastaajista, jotka eivät koe lainkaan tai kokevat harvoin edellä luoteltuja huolia on noin 70 %:a (vaihtelu 57%-79 %). Oma tulevaisuus huolettaa lähes joka toista nuorta. Nuorten eniten (usein tai jatkuvasti) kokemien huolten kymmenikössä on monen tyyppisiä,

27 27 osittain toisiinsa kietoutuvia arkea vaikeuttavia huolia. Nuoria huolettaa oma tulevaisuus, työn tai mielekkään tekemisen puute, työn menettäminen, työssä jaksaminen, taloudellinen selviytyminen, läheisen terveys, oma keho ja mieli sekä yksin jääminen. Työttömyys tai sen pelko nousevat vääjäämättömästi vakavimmaksi nuoren hyvinvointia uhkaavaksi huoleksi moninaisten seurausvaikutustensa vuoksi. Työ vaikuttaa nuoren mahdollisuuksiin suunnitella tulevaisuuttaan ja elämänsä taloudellista perustaa. Lisäksi työ on edelleenkin merkittävä itsensä toteuttamisen tapa ja yhteiskunnallisen osallisuuden mahdollistaja. Huolikokemusten vaihtelut sukupuolen, iän, perhemuodon, pääasiallisen toiminnan ja kuntaryhmän mukaan ovat samansuuntaisia huolikymmenikön osalta joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Pääsääntöisesti vaihtelut vahvistavat samaa polarisoitunutta kuvaa kuin elämään tyytyväisyyden ja jaksamisen kohdalla aiemmin. Keskimääräistä harvemmin huolet vaikeuttavat miesten, ja yli 25 -vuotiaiden, lapsiperheiden vanhempien ja vakituisessa työssä olevien arkea. Keksimääräistä useammin huolet kuormittavat naisten ja erityisesti työttömien arkea. Huolikokemusten vaihtelut iän, perhemuodon ja kuntaryhmän mukaan hajoavat siinä määrin, ettei niiden perusteella voi tehdä tulkintoja. TAULUKKO 7a. Jokapäiväistä elämää vaikeuttavat huolet (%; N vaihtelee ) Viimeisen puolen vuoden aikana jaksamiseen vaikuttavien ja jokapäiväistä elämää vaikeuttavien huolikokemusten jakaumat (1-5), % (1=ei lainkaan; 2=harvoin; 3; 4= usein; 5=jatkuvasti) Huoli omasta tulevaisuudesta ei lainkaan, harvoin (1-2) 56,6 % (3) 24,8 % usein, jatkuvasti (4-5) 18,5 % Vaikeudet selvitä kuukausittaisista menoista ei lainkaan, harvoin (1-2) 69,2 % (3) 14,4 % usein, jatkuvasti (4-5) 16,4 % Oma tai läheisen työttömyys ei lainkaan, harvoin (1-2) 67,5 % (3) 17,7 % usein, jatkuvasti (4-5) 14, 9 % Mielekkään tekemisen puute ei lainkaan, harvoin (1-2) 68,1 % (3) 18,8 % usein, jatkuvasti (4-5) 13,1 % Huoli työssä jaksamisesta ei lainkaan, harvoin (1-2) 69,2 % (3) 18,5 % usein, jatkuvasti (4-5) 12,4 % Koettujen huolien vaihtelut sukupuolen, iän, perhemuodon, pääasiallisen toiminnan ja kuntaryhmän mukaan Keskimääräistä harvemmin (1-2) miehet yli 25 -vuotiaat lapsiperheiden vanhemmat vakituisessa työssä olevat Lakeuden kunnissa asuvat miehet vuotiaat erityisesti yli 25 -vuotiaat sinkut työssä olevat miehet ja yli 25 -vuotiaat lapsiperheiden vanhemmat vakituisessa työssä olevat opiskelijat Lakeuden kunnissa asuvat miehet yli 25 -vuotiaat lapsiperheiden vanhemmat työssä olevat miehet vuotiaat lapsiperheiden vanhemmat opiskelijat työttömät Keskimääräistä useammin (4-5 ) naiset, vuotiaat sinkut epäsäännöllisessä työssä olevat opiskelijat erityisesti työttömät Oulussa asuvat naiset erityisesti vuotiaat erityisesti työttömät Oulun kanssa yhdistyvissä kunnissa asuvat erityisesti naiset alle 25 -vuotiaat parisuhteessa ilman lapsia erityisesti työttömät Oulussa asuvat erityisesti vuotiaat sinkut, opiskelijat erityisesti työttömät Oulussa asuvat naiset yli 25 -vuotiaat lapsiperheiden vanhemmat erityisesti epäsäännöllisessä työssä olevat Lakeuden kunnissa asuvat

28 28 Ylipaino ei lainkaan, harvoin (1-2) 78,5 % (3) 9,8 % usein, jatkuvasti (4-5) 11,7 % Pelko omasta tai avio-/ avopuolison työttömäksi joutumisesta ei lainkaan, harvoin (1-2) 74,3 % (3) 14,3 % usein, jatkuvasti (4-5) 11,4 % Huoli läheisen terveydestä ei lainkaan, harvoin (1-2) 70,3 % (3) 20,0 % usein, jatkuvasti (4-5) 9,7 % Yksinäisyys ei lainkaan, harvoin (1-2) 75,3 % (3) 15,8 % usein, jatkuvasti (4-5) 8,9 % Masennus ja ahdistuneisuus ei lainkaan, harvoin (1-2) 77,3 % (3) 14,0 % usein, jatkuvasti (4-5) 8,7 % miehet vuotiaat sinkut opiskelijat Oulussa asuvat miehet vuotiaat sinkut vakituisessa työssä olevat opiskelijat Oulun kanssa yhdistyvissä kunnissa asuvat miehet yli 25 -vuotiaat sinkut lapsiperheiden vanhemmat vakituisessa työssä olevat työttömät Oulussa asuvat yli 25 -vuotiaat parisuhteessa ilman lapsia lapsiperheiden vanhemmat vakituisessa työssä olevat miehet yli 25 -vuotiaat lapsiperheiden vanhemmat vakituisessa työssä olevat Oulun kanssa yhdistyvissä kunnissa asuvat naiset yli 25 -vuotiaat lapsiperheiden vanhemmat työttömät Lakeuden kunnissa asuvat naiset yli 25 -vuotiaat parisuhteessa ilman lapsia lapsiperheiden vanhemmat erityisesti epäsäännöllisessä työssä olevat työttömät naiset vuotiaat työttömät vuotiaat sinkut opiskelijat työttömät Oulussa ja Oulun kanssa yhdistyvissä kunnissa asuvat naiset vuotiaat sinkut opiskelijat erityisesti työttömät 4.5 Avun hakeminen huoliin ja ongelmiin Huolten ja ongelmien kokeminen, ulkopuolisen avun tarpeen tunnistaminen / myöntäminen, avun hakeminen ja avun saaminen tai saamatta jääminen muodostavat prosessin, jossa yksilön omat valinnat ja auttamisjärjestelmien toiminta- ja reagointitavat kohtaavat tilannekohtaisesti. Näin voi päätellä kysymykseen Oletko hakenut apua selviytyäksesi edellä luetelluista ongelmista? annettujen vastausten perusteella. Vastaajista 80 %:a ei ole kokenut tarvitsevansa ulkopuolista apua ja 14 %:a on hakenut ja saanut apua. Apua on hakenut, mutta ei ole sitä saanut alle 3%:a, saman verran on kokenut tarvitsevansa apua, mutta ei ole sitä hakenut (TAULUKKO 8; Liitetaulukko K38). Avun tarpeen kokeminen ja avun hakeminen vaihtelevat sukupuolen, iän, perhemuodon, pääasiallisen toiminnan ja kuntaryhmän mukaan hajanaisesti antamatta perustaa tulkinnoille.

29 29 TAULUKKO 8. Avun tarve, hakeminen ja saaminen (%; N vaihtelee muutujittain) Avun hakeminen huolista ja ongelmista selviytymiseen Ei ole kokenut tarvitsevansa ulkopuolista apua 80, 1 % On hakenut ja saanut apua 13,9 % On hakenut, mutta ei ole saanut apua 2,6 % On tarvinnut apua, mutta ei ole sitä hakenut 2,9 % Avun hakemisen vaihtelut sukupuolen, iän, perhemuodon, pääasiallisen toiminnan ja kuntaryhmän mukaan Keskimääräistä enemmän Keskimääräistä vähemmän kokenut, ettei tarvitse ulkopuolista apua miehet parisuhteessa ilman lapsia työssä, erityisesti vakituisessa työssä olevat Lakeuden kunnissa asuvat hakenut ja saanut apua naiset yli 25 -vuotiaat lapsiperheiden vanhemmat Oulussa asuvat hakenut, mutta ei ole saanut apua vuotiaat työttömät Oulussa asuvat tarvinnut, mutta ei ole hakenut apua vuotiaat sinkut opiskelijat työttömät Oulun kanssa yhdistyvissä kunnissa asuvat kokenut, ettei tarvitse ulkopuolista apua naiset vuotiaat sinkut erityisesti työttömät Oulussa asuvat hakenut ja saanut apua miehet vakituisessa työssä olevat työttömät Lakeuden kunnissa asuvat hakenut, mutta ei ole saanut apua ja yli 25 -vuotiaat parisuhteessa ilman lapsia opiskelijat työttömät Oulun kanssa yhdistyvissä kunnissa asuvat tarvinnut, mutta ei ole hakenut apua vuotiaat parisuhteessa ilman lapsia lapsiperheiden vanhemmat vakituisessa työssä olevat Lakeuden kunnissa asuvat

30 30 5. SOSIAALISET SUHTEET JA SOSIAALINEN TUKI 5.1 Läheiset ihmissuhteet Nuorten sosiaalisia suhteita kartoitettiin väitetyyppisillä kysymyksillä, jotka koskivat yksin olemisen ja yksinäisyyden kokemista, ystävien merkitystä ja tapaamisen paikkoja, tukeutumisen vastavuoroisuutta sekä suhteita lähisukulaisiin. Vastaajista kolmannes pitää ja kolmannes ei pidä yksinolosta. Naisista vanhimmat ja miehistä nuorimmat näyttävät pitävän eniten yksinolosta ja vähiten vuotiaat naiset ja ja vuotiaat miehet. Valtaosa (76%:a) vastaajista ei koe olevansa yksinäinen. Vastaavasti liki 12%:a tuntee olevansa yksinäinen ja kokee, ettei ystäviä ole riittävästi. Suurin osa (90%:a) vastaajista kokee, että ystävät ovat tärkeitä ja niitä on riittävästi (72%:a). Keskimääräistä enemmän yksinäiseksi itsensä tuntevia on sinkkujen, epävakaissa työsuhteissa olevien ja työttömien joukossa (KUVIO 5; Liitetaulukot K39a - K 39f). KUVIO 5. Vastaajien käsitys sosiaalisista suhteistaan. (5 = samaa mieltä, 1= eri mieltä; N= Karsintamenetelmä: pairwise) Kyselyyn vastanneet nuoret kokevat pääosin (81%:a), että heillä on ihmisiä, joihin tukeutua. Samoin he kokevat (75%:a), että heihin on helppo tukeutua Kaikissa ikäryhmässä naiset kokevat miehiä useammin ja miehistä vuotiaat, että heihin tukeudutaan helposti. Opiske-

31 31 lijat kokevat keskimääräistä enemmän ja työttömät keskimääräistä vähemmän, että heihin on helppo tukeutua. Työttömät erottuvat myös ryhmänä, joka kokee keskimääräistä vähemmän, että heillä on ihmisiä, joihin tukeutua. Vastaavia läheisten ihmissuhteiden kokemuksia on noussut esille Päijät-Hämeen hyvinvointitutkimuksessa. Sen mukaan yksinäisimpiä kokivat olevansa yksin asuvat. Parisuhteessa ilman lapsia tai lasten kanssa asuvilla yksinäisyyden kokemukset ovat harvinaisia. Yksinäisyyden kokemisella on ilmeinen yhteys ihmisen kokemaan hyvinvointiin. Kyseisessä tutkimuksessa todetaan, että selviytymiseen riittää yksikin läheinen ihminen, jonka kanssa voi keskustella tärkeistä asioista. Sukupuolten välillä ei tutkimuksessa havaittu eroja yksinäisyyden kokemisessa (Haapola & Karisto & Kuusinen-James 2009, 41-42). Suurin osa (noin 78%:a) nuorista kokee suhteet vanhempiinsa ja sisaruksiinsa läheisiksi. Suhteet muihin sukulaisiin jäävät etäisemmiksi. (Liitetaulukot K39g - K39i). Iän myötä lähisukulaisten merkitys näyttää naisilla kasvavan ja miehillä vähenevän. Myllyniemen (2009a, 31) tutkimuksessa on samansuuntaisia havaintoja. Ajan viettämisen tärkeys perheen ja muun suvun kanssa kasvaa hieman iän myötä. Tässä tutkimuksessa kiinteimmät suhteet lähisukulaisiin on vuotiailla vastaajilla. Nuoremmalla ikäryhmällä korostuvat ehkä vielä kaverit ja vanhemmilla oman perheen perustaminen. Vastanneista lapsiperheen vanhemmat kokevat suhteet vanhempiinsa ja sisaruksiinsa läheisimmiksi verrattuna parisuhteessa ilman lapsia asuviin ja sinkkuihin. Lakeuden alueen vastaajien suhteet vanhempiin ovat läheisempiä kuin muiden kuntaryhmien nuorilla. Kaiken kaikkiaan läheiset ystävyys- ja sukulaissuhteet ovat tärkeitä nuorten hyvinvoinnille, vaikkakin ne merkitsevät erilaisissa elämäntilanteissa oleville erilaisia asioita. Perheellä ja läheisillä ihmissuhteilla sekä toimeentulolla on suuri merkitys hyvinvoinnille, päättelee myös Martikainen (2006, 91) tutkimuksessaan, joka käsittelee suomalaisten nuorten aikuisten tyytyväisyyttä elämään. 5.2 Ystävien tapaaminen Internet alkaa olla suosituin ystävien tapaamispaikka nuorten keskuudessa tämänkin kyselyn valossa. Lähes puolet vastaajista tapaa ystäviään jatkuvasti tai usein netissä. Vain hieman suositumpi tapaamispaikka on ystävän koti. Sen sijaan oma koti (36%:a) jää yllättävän kauaksi listalla. Varsinkin alle 25 -vuotiailla internet on merkittävä ystävien kohtaamispaikka. Iän myötä sen merkitys näyttää vähenevän (Vrt. Myllyniemi 2009a, 94). Sukupuolten välillä on havaittavissa sellainen ero, että vanhimman ikäryhmän naiset tapaavat ystäviään enemmän internetissä kuin saman ikäiset miehet (Liitetaulukot K40a - K40h). Koti ystävien tapaamispaikkana korostuu iän myötä. Parisuhteessa ilman lapsia asuvat ja lapsiperheen vanhemmat tapaavat ystäviään omassa tai ystävän kodissa enemmän kuin sinkut. Naisille on miehiä yleisempää tavata ystäviään omassa kodissa, ystävän kotona ja kaupungilla. Miehet tapaavat ystäviään naisia enemmän ravintolassa ja harrastusten parissa. Opiskelupaikat tarjoavat tilaisuuden ystävien kohtaamiseen nuorimpiin ikäryhmiin ja työpaikat vanhimpaan ikäryhmään kuuluville nuorille. Oulussa ravintola korostui ystävien tapaamispaikkana verrattuna muihin kuntiin. Muissa kunnissa ystäviä tavattiin enemmän kotona tai ystävän kotona. Sukupuolten välisiä eroja ystävien tapaamispaikoissa selittänee osaltaan miesten ja naisten erilainen asema työmarkkinoilla. Miehet tapaavat ystäviään enemmän työpaikalla yksinkertai-

32 32 sesti siksi, koska miehet käyvät töissä enemmän naisten jäädessä kotiin perhevapaalle. Naiset myös tekevät miehiä enemmän osa-aikatyötä ja työsopimukset ovat luonteeltaan määräaikaisia useammin kuin miehillä (Lammi-Taskula & Salmi 2009, 40). Kun naiset ovat poissa työelämästä, ehkäpä heillä on kotona ollessa myös enemmän aikaa tavata ystäviään internetissä, omassa kodissa tai ystävän kotona. 5.3 Kokemukset parisuhteesta ja vanhemmuudesta Parisuhde ja vanhemmuuden alkaminen ovat keskeisiä nuoruuteen liittyviä elämänsisältöjä. Näitä kaikkein läheisimpiä ihmissuhteita pidetään yleisesti tärkeinä hyvinvoinnin lähteenä. Nuorten kohdalla niillä saattaa olla jopa muita suurempi merkitys johtuen elämänvaiheen spesifistä tehtävästä elämänkumppanin etsinnän ja perheen perustamisen suhteen. Vastaajien kokemukset parisuhteesta ovat kauttaaltaan positiivisia. Tyytyväisimpiä (lähes 80%:a) vastaajat ovat parisuhteen käytännöllisiin puoliin, toimivuuteen, arjen sujuvuuteen ja omaan tilaan parisuhteessa. Sensitiivisemmät ulottuvuudet, kuten parisuhteen vuorovaikutus ja vastavuoroinen tuki ovat todennäköisesti vaativampia yhteiselon alueita, mikä näkyy tyytyväisten alhaisempana osuutena (KUVIO 6; Liitetaulukot K41a - K41f). Sukupuolten väliset erot parisuhteen kokemisessa ovat merkittäviä ja mielenkiintoisia. Miehet ovat naisia tyytyväisempiä kaikkiin parisuhteen alueisiin. Naisten huomattavasti alhaisempi tyytyväisyys ja korkeampi tyytymättömyys kohdistuvat erityisesti parisuhteen vuorovaikutukseen, puolisolta saatuun tukeen sekä arjen asioiden sujuvuuteen. Iän myötä tyytyväisyys erityisesti parisuhteen sensitiivisillä alueilla alenee merkittävästi ja tyytymättömyys kasvaa. Muutoksia selittänee lasten syntyminen kahden vanhimman ikäryhmän osalta. KUVIO 6. Tyytyväisyys parisuhteeseen. (5 = tyytyväinen, 1 = tyytymätön; N = Karsintamenetelmä: pairwise)

33 33 Parisuhteessa ilman lapsia elävät vastaajat ovat huomattavasti tyytyväisempiä kaikkiin parisuhteen tekijöihin kuin lapsiperheen vanhemmat. Ilmeisesti lapsettomilla on enemmän aikaa kiinnittää huomiota parisuhteen vuorovaikutukseen ja puolison tukemiseen kuin perheellisillä vastaajilla. Keskinäinen tuki ja kunnioitus nousevat muissakin tutkimuksissa merkittäväksi parisuhteen tyytyväisyyden kohteeksi. Tyytymättömyys puolestaan liittyy yleisimmin yhteisen ajan tai yhdessä tekemisen puutteeseen (Mm. Lammi-Taskula & Salmi 2009, 43,51; Martikainen 2006, 91). Lammi-Taskulan ja Salmen tutkimuksen mielenkiintoisena havaintona voidaan pitää perheellisten tyytyväisyyttä arjen sujuvuuteen. Tutkijat tarjoavat selitykseksi perhepolitiikan tarjoamia tulonsiirtoja, palveluita ja perhevapaaoikeuksia, jotka ovat tärkeitä tekijöitä työn ja perheen yhteensovittamisen onnistumisessa (Mt. 2009, 46). Kyselyn tulokset osoittavat, että lasten myötä parisuhteeseen kohdistuvat vaatimukset kasvavat niin vuorovaikutuksen, keskinäisen tuen, arjen kuormituksen kuin oman tilan tarpeen osalta. Parisuhde muuttaa luonnettaan, mikä heijastuu vastaajien tyytyväisyyden kokemuksissa. Tätä vasten huomattavat sukupuolten väliset erot tyytyväisyydessä kertovat toisaalta miesten ja naisten parisuhteeseen kohdistuvista erilaisista odotuksista. Toisaalta ne voivat kertoa siitä, että perinteiset sukupuolittuneet käytännöt ovat edelleen läsnä perheiden arjessa. Ilmeisesti perinteet elävät sitkeämmin ei-urbaanissa sosiaalisessa ympäristössä, sillä Oulussa asuvien tyytyväisyys parisuhteen kaikkiin alueisiin on huomattavasti korkeampaa ja tyytymättömyys vähäisempää kuin muiden kuntaryhmien vastaajilla. Vanhemmuus Vanhemmuuden mukanaan tuomat haasteet vaikuttavat kokonaisvaltaisesti nuorten perheiden elämäntilanteeseen heijastuen myös uudenlaisina vaatimuksina parisuhteeseen. Kyselyssä kartoitettiin vastaajien tyytyväisyyttä a) vanhemmuuden sisäisiin tekijöihin: itseen vanhempana, omiin kasvatustaitoihin, vanhempien yhteneväisiin kasvatusperiaatteisiin, lapselle/lapsille annettuun aikaan sekä vanhemmuuden voimavaroihin. Lisäksi selvitettiin, kuinka tyytyväisiä vastaajat ovat b) vanhemmuuden ulkoisiin tekijöihin: perheen ja työn ja/tai opiskelun yhteensovittamiseen, lähiverkoston ja kunnan tukeen lapsiperheiden kasvatustehtävän ja arjen tukemisessa sekä yhteiskunnan taloudelliseen tukeen (KUVIO 7; Liitetaulukot K42a - K42k). Vastaajat ovat pääsääntöisesti tyytyväisiä vanhemmuuden sisäisiin tekijöihin. Vastaajat luottavat itseensä isänä tai äitinä (tyytyväisten osuus 82%:a), mutta ovat kriittisempiä kasvatustaitojensa suhteen (tyytyväisten osuus 70%:a). Vanhempien yhteneväiset kasvatusperiaatteet näyttävät myös toimivan, sillä tyytyväisten osuus 81%:a. Vanhemmuuden voimavarojen kohdalla vastaajien tyytyväisyys on edellisiin tekijöihin verrattuna huomattavasti alhaisempaa (62%:a) ja tyytymättömyys yleisempää. Epäselväksi jää, miten vastaajat ovat ymmärtäneet vanhemmuuden voimavarat: henkisinä, aineellisina, ajallisina resursseina vai kokonaisvaltaisena selviytymisen kokemuksena? Tietynlaisesta riittämättömyyden tunteesta kertonee vastaajien keskimääräistä alhaisempi tyytyväisyys (68%:a) ja korkeampi tyytymättömyys (11%:a) lapselle / lapsille annettuun aikaan. Erityisesti tämä ilmenee vakituisessa työssä olevien vanhempien kohdalla. Vanhemmuuden ulkoisiin tekijöihin vastaajat eivät ole kovin tyytyväisiä. Perheen ja työn yhteensovittaminen tuottaa todennäköisesti ongelmia, sillä vain 58%:a on tyytyväisiä ja 19 %:a tyytymättömiä siihen. Perheen ja opiskelun yhteensovittamisessa tilanne näyttää vieläkin hankalammalta (huom. pieni n). Voimakkainta vastaajien tyytymättömyys on lapsiperheen tukemiseen lukuun ottamatta lähiomaisten apua arjesta selviytymisessä:

34 34 - asuinkunnan palvelut kasvatustehtävän tukemisessa: tyytyväisyys 41%:a; tyytymättömyys 15%:a - asuinkunnan palvelut lapsiperheen arjesta selviytymisen tukemisessa: tyytyväisyys 37%:a; tyytymättömyys 25%:a - yhteiskunnan tarjoama taloudellinen tuki lapsiperheille: tyytyväisyys 16%:a; tyytymättömyys 63%:a - lähiomaisten apu arjesta selviytymisessä: tyytyväisyys 76%:a; tyytymättömyys 16%:a KUVIO 7. Tyytyväisyys vanhemmuuteen liittyviin asioihin. (5 = tyytyväinen, 1 = tyytymätön; N = Karsintamenetelmä: pairwise) Lapsiperheiden arjessa vanhemmuuden sisäiset ja ulkoiset tekijät kietoutuvat kokonaisuudeksi, jonka kannatteleviksi säikeiksi näyttävät tulosten perusteella nousevan vastaajien tietoisuus omasta roolista vanhempana ja lähiomaisten apu arjen kuorman kantamisessa. Ohuiksi puolestaan osoittautuvat yleiset perhepoliittiset ratkaisut lapsiperheiden elämän helpottamisessa niin paikallisten palvelujen, työelämän joustojen kuin yhteiskunnan taloudellisen tuen osalta.

35 Sosiaalinen tuki arjen ongelmissa ja muiden auttaminen Nuorten kokemuksissa läheisten ihmisten avun ja tuen merkitys erilaisissa arkipäivän ongelmissa nousee keskeisimmäksi (TAULUKKO 9; Liitetaulukot K43a1 - K43o2). TAULUKKO 9. Avun ja tuen lähteet ja niiden merkitys arkipäivän ongelmista selviytymisessä (%; N vaihtelee muuttujittain) Avun /Tuen lähde Tiheys /Merkitys Päivittäin Viikoittain Kuukausittain Harvemmin Ei lainkaan Avun/Tuen merkitys Suuri (4-5) Puoliso 46,4 22,2 5,3 2,3 23,8 89,1 8,5 Seurustelukumppani 31,9 22,1 6,9 4,4 34,8 80,3 14,5 Vanhemmat 7,5 33,4 31,7 24,7 2,7 80,5 6,7 Muut sukulaiset 1,5 9,1 22,7 38,7 28,1 39,0 32,4 Ystävät 11,6 31,6 30,2 22,5 4,1 75,3 4,7 Naapurit 0,5 1,7 5,2 24,7 67,8 10,2 75,1 Järjestöt/Yhdistykset 0,5 1,5 3,7 14,2 80,0 7,5 82,3 Seurakunta 0,2 1,5 2,0 10,4 85,8 7,6 85,2 Kunnan sosiaalitoimi 0,5 0,3 3,3 10,2 85,8 9,8 83,6 Kunnan terveystoimi 0,3 2,0 10,8 46,0 41,0 34,8 42,1 Muut kunnan palvelut 0,3 1,5 3,9 22,9 71,4 11,0 70,3 Työvoimatoimisto 0,0 0,5 3,0 23,8 72,8 15,3 69,3 Kela 0,2 0,5 15,3 43,1 40,8 35,4 42,7 Yksityiset sos.palvelut 0,5 0,8 0,3 5,9 92,6 6,9 87,2 Yksityiset terv.palvelut 0,3 1,0 2,3 23,5 72,9 23,5 64,8 Pieni (1-2) Puolisolta tai seurustelukumppanilta sekä vanhemmilta haetaan eniten apua ja saadulla avulla on suuri merkitys kaikissa ikäryhmissä. Myös ystäviltä saatu tuki nähdään tärkeänä. Sen sijaan muilta sukulaisilta ja naapureilta apua haetaan harvoin ja avun merkitys koetaan vähäisenä. Näiden sosiaalisen tuen informaalien lähteiden rinnalla yhteiskunnan formaalin tuen puoleen käännytään arkipäivän ongelmissa harvemmin ja niiden antaman tuen merkitys koetaan pääsääntöisesti vähäisenä. Sama koskee kolmatta sektoria. Pieniä poikkeuksia ovat KELAn sekä kunnalliset ja yksityiset terveyspalvelut. Avun antaminen Toisten auttaminen näyttää viimeaikaisten hyvinvointitutkimusten mukaan olevan sidoksissa vastaajan sukupuoleen ja ikään. Yleisimmin apua antavat vuotiaat ja harvimmin alle 35 -vuotiaat. Joka kolmas kansalainen osallistuu vapaaehtoistyöhön (Mm. Haapola & Karisto & Kuusinen-James, 2009). Tämän kyselyn perusteella nuorten yhteisvastuullisuus näyttää yllättävän yleiseltä. (TAULUKKO 10; Liitetaulukot K44a - K44e). Lähes puolet vastaajista auttaa ystäviään vähintään viikoittain ja lähisukulaisiaan reilu kolmannes. Naapureiden auttaminen ja vapaaehtoistoimintaan osallistuminen sen sijaan ovat vähäisempää. Tulosten perusteella voi olettaa, että sosiaalinen tuki on vastavuoroista. Ystävi-

36 36 en ja vanhempien puoleen käännytään apua tarvittaessa ja heiltä saatu apu koetaan merkittävänä. Vastavuoroisesti ystäviä ja vanhempia autetaan säännöllisesti eniten. Nuorilla avun ja tuen sisältö voi toki olla moninaisempaa kuin esimerkiksi edellä viitatussa tutkimuksessa, jossa kartoitettiin kansalaisten hoivavastuun yleisyyttä. TAULUKKO 10. Avun antaminen muille (%) (N vaihtelee ) Toisten auttaminen / Tiheys Päivittäin Viikoittain Kuukausittain Harvoin Ei lainkaan Yhteensä Lähisukulaiset 7,3 28,4 35,0 27,0 2,4 100 Ystävät 9,7 36,5 37,7 15,2 0,9 100 Naapurit 0,0 2,4 12,7 47,4 37,5 100 Muut henkilöt 7,6 10,5 28,5 43,2 10,2 100 Vapaaehtoistoiminta 1,0 3,1 6,9 26,1 62,9 100

37 37 6. JULKISTEN PALVELUJEN KÄYTTÖ, KOKEMUKSET PALVELUJEN TOIMI- VUUDESTA JA MERKITYSKESTÄ Nuorten kokemuksia julkisten palvelujen käytöstä, tyytyväisyyttä palvelujen toimivuuteen ja palvelujen merkitystä selvitettiin kattavasti keskeisten hyvinvointipalvelujen osalta. Vastaajia pyydettiin arvioimaan tyytyväisyyttä kunkin palvelun toimivuuteen, mikäli he tuntevat palvelun sekä palvelun omakohtaista merkitystä. Kysymyksen muotoilulla pyrittiin kartoittamaan eri palvelujen käytön laajuutta, mistä johtuen kysymykseen vastanneiden lukumäärät vaihtelevat palveluittain 20:stä 266:een. Koska vastausten lukumäärät ovat joidenkin palvelujen osalta hyvin pieniä, ei tulosten vaihtelua sukupuolen, iän, perhemuodon, työmarkkina-aseman ja kuntaryhmän mukaan ole mahdollista arvioida. Lisäksi tuloksia tarkasteltaessa on hyvä ottaa huomioon, että esimerkiksi päivähoitopalvelujen kohdalla jää epäselväksi, arvioivatko vastaajat palvelukokemuksiaan lastensa osalta vai omia lapsuuden kokemuksiaan. 6.1 Sosiaali- ja terveyspalvelut Sosiaali- ja terveyspalvelujen toimivuutta ja merkitystä arvioivien vastausten lukumäärien perusteella voi olettaa, mitkä palveluista koskettavat valtaosaa ja mitkä pientä osaa nuoria. Nuorten tyytyväisyyttä asuinkunnan palveluihin, palvelujen merkitystä ja vastaajien lukumääriä tarkastellaan taulukossa (TAULUKKO 11; Liitetaulukot K45, K45a - K45t). TAULUKKO 11. Tyytyväisyys sosiaali- ja terveyspalveluihin ja niiden merkitys (ka; %) Tyytyväisyys palveluun Palvelun merkitys (%:a vastanneista) Palvelu Keskiarvot Kys vast.lkm Suuri Pieni Kys vast.lkm (1-5) (4-5) (1-2) Äitiys- ja lastenneuvolat 4, ,1 13,0 139 Kasvatus- ja perheneuvonta 3, ,1 43,1 72 Lapsiperheiden kotipalvelu 2, ,5 56,8 44 Lastensuojelu 2, ,6 57,1 49 Kouluterveydenhuolto 3, ,0 34,6 162 Opiskelijaterveydenhuolto 3, ,1 38,2 170 Vammaispalvelut 3, ,4 65,9 41 Mielenterveyspalvelut 2, ,4 31,4 70 Päihdepalvelut 2, ,2 68,2 44 Aikuissosiaalityö 3, ,1 68,4 38 Toimeentulotuki 2, ,5 33,7 83 KELAn palvelut 3, ,5 16,3 258 Työvoimapalvelut 2, ,5 30,7 140 Terveysneuvonta 3, ,7 25,8 116 Yleislääkäripalvelut 3, ,0 12,2 254 Erikoislääkäripalvelut 3, ,2 24,8 133 Hammashuolto 3, ,0 9,6 294 Lab.- ja röngtenpalvelut 3, ,0 25,0 188 Kuntoutuspalvelut 3, ,8 43,4 69 Sairaala- ja vuodeos.hoito 3, ,9 35,2 91

38 38 Yleisvaikutelman mukaan nuoret ovat keskimääräistä tyytyväisempiä niihin palveluihin, joista valtaosalla on kokemusta ja joiden merkitys arvioidaan suureksi. Kärkeen nousevat äitiysja lastenneuvolan palvelut, joihin vastaajat ovat melko tai erityisen tyytyväisiä (4,2). Valtaosalle (liki 80%:a) vastaajista näillä palveluilla on myös suuri merkitys. Melko tyytyväisiä vastaajat ovat lääkäripalveluihin, hammashuollon sekä koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon ja useimpiin muihin terveydenhuollon palveluihin. Vastaajista yli 60%:a kokee yleislääkäri- ja hammashuollon palvelujen merkityksen suureksi. Naiset kokevat lähes kaikkien sosiaali- ja terveyspalvelujen merkityksen suurempana kuin miehet. Nuorten tyytyväisyys on alhaisella tasolla (alle 3) niihin palveluihin, joihin joudutaan turvautumaan taloudellisissa tai sosiaalisissa ongelmatilanteissa. Tyytyväisyyden sijaan voidaan puhua tyytymättömyydestä. Toimeentulotuki, aikuissosiaalityö, lastensuojelu sekä työvoima, mielenterveys- ja päihdepalvelut ovat tällä listalla. Mielenkiintoista on, että huomattavasti useammat vastaajat arvioivat näiden palvelujen merkitystä kuin tyytyväisyyttä niihin. Alhainen tyytyväisyys palveluihin ja palvelujen koettu merkitys eivät kulje käsi kädessä. Lähes puolet vastaajista kokee mielenterveys- ja työvoimapalvelujen sekä toimeentulotuen merkityksen itselleen suureksi. Pienehkön poikkeuksen muodostavat KELA:n palvelut, joiden toimivuuteen vastaajat ovat melko tyytyväisiä ja joiden merkityksen lähes 60%:a vastaajista kokee suureksi. Vastaajien arviot asuinkunnan sosiaali- ja terveyspalveluita tiedottamisesta ja neuvonnasta, palveluohjauksesta, palvelutarpeeseen reagoinnista, asiakaspalvelusta sähköisestä asioinnista ja palvelujen saavutettavuudesta ovat samansuuntaisia (KUVIO 8; Liitetaulukot K48a - K48i).

39 39 KUVIO 8. Vastaajien arvio sosiaali- ja terveyspalvelujen toimivuudesta. (N = ; Karsintamenetelmä: listwise) Vastaajien arviot sosiaali- ja terveyspalvelujen toimivuuden keskeisistä tekijöistä painottuvat hieman asteikon hyvä-huono huonommalle puolelle. Parhaimmat arviot saavat palvelujen ulkoiset tekijät, kuten liikenneyhteydet ja palvelujen esteettömyys. Reilusti puolet vastaajista arvioi ne hyviksi ja alle 15%:a huonoiksi. Palvelutapahtuman ydinasioista tiedottamisen, yleisneuvonnan ja yksilöllisen palveluohjauksen arvioi hyväksi vain 24%:a ja huonoksi noin 35%:a vastaajista. Ajan saamisen kohtuullisen odotusajan kuluessa arvioi hyväksi 33%:a vastaajista, mutta huonoksi peräti 41%:a. Avun ajoissa saamisen osalta tilanne on hieman parempi, mutta hyvänä ei sitäkään voida pitää (hyvä 39%:a, huono 29%:a). Asiakaspalvelu jakaa voimakkaasti vastaajien mielipiteet: 40%:a arvioi sen hyväksi, 46%:a huonoksi. Sähköisiä palveluja pitää hyvinä 23 %:a ja huonoina 41%:a vastaajista. 6.2 Päivähoito-, opetus-, kulttuuri-, nuorisotyön ja vapaa-ajan palvelut Päivähoito-, opetus- ja vapaa-ajan palveluja koskevaan kysymykseen vastanneiden lukumäärän perusteella suurehkolla osalla kyselyyn vastanneista nuorista on joko taaksejääneitä, tämänhetkisiä tai omien lasten kautta muodostuneita kokemuksia palveluista. Nuorisotyön osalta vastanneiden määrä on huomattavasti alhaisempi, mikä viitannee niiden vähäisempään käyttöön vuotiaiden keskuudessa. Analyysia vaikeuttaa vastaajien lukumäärien suuret heilahtelut palveluittain. Verrattuna sosiaali- ja terveyspalveluihin vastaajat ovat kauttaaltaan tyytyväisempiä päivähoito-, opetus-, nuorisotyön ja vapaa-ajan palvelujen toimivuuteen (TAULUKKO 12; Liitetaulukot K49, K49a - K49n). TAULUKKO 12. Tyytyväisyys päivähoito-, opetus-, kulttuuri-, nuorisotyön ja vapaa-ajan palveluihin ja palvelujen merkitys (ka; %) Tyytyväisyys palveluun Palvelun merkitys (%:a kys. vastanneista) Palvelu Keskiarvot Kys vast.lkm Suuri Pieni Kys vast.lkm (1-5) (4-5) (1-2) Lasten päivähoito 4, ,8 21,4 126 Esiopetus 4, ,7 29,3 99 Koululaisten iltapäivähoito 4, ,8 34,2 73 Perusopetus 4, ,3 19,7 157 Ammatillinen koulutus 3, ,0 34,0 100 Lukiokoulutus 4, ,2 19,5 144 Korkeakoulutus 3, ,8 18,5 113 Kansalaisopisto 4, ,7 34,5 90 Nuorisotyö: nuorisotilatoiminta 3, ,3 46,5 99 Nuorisotyö: tiedotus ja neuvonta 3, ,0 45,3 75 Nuorisotyö: työpajatoiminta 3, ,6 50,0 62 Etsivä nuorisotyö 3, ,5 55,0 40 Kulttuuripalvelut 3, ,1 25,1 151 Liikuntapalvelut 3, ,1 8,2 267

40 40 Varhaiskasvatuspalvelut Kyselyyn vastanneet nuoret ovat hyvin tyytyväisiä lasten päivähoitoon, esiopetukseen ja koululaisten iltapäivähoitoon. Valtaosa kokee myös niiden merkityksen itselleen suureksi. Työssä käyville päivähoidon merkitys on suurin, mikä kuvastaa hyvin päivähoitopalvelujen roolia vanhempien työssäkäynnin mahdollistajana. Avoimissa vastauksissa tyytyväisyyttä perustellaan päivähoitopalvelujen joustavuudella, ammattitaitoisilla hoitajilla sekä hoitopaikan järjestymisellä nopeasti ja vanhempien toivomalla tavalla. Vastaavasti tyytymättömyyttä herättävät suuret lapsiryhmät, päiväkotitilat, vaikeudet hoitopaikan saannissa ja heikot vaikutusmahdollisuudet. Opetuspalvelut Opetuspalveluista perusopetukseen (4.0) ja lukiokoulutukseen (4,1) ollaan tyytyväisimpiä. Mistä johtunee, että ammatillinen koulutus ja korkeakoulutus jäävät tyytyväisyydessä huomattavasti niiden taakse (3)? Tyytyväisyydessä ei ole suuria eroja sukupuolten välillä. Ouluun liittyvien kuntien ja Lakeuden kuntien vastaajat ovat tyytyväisimpiä perusopetukseen kuin oululaiset vastaajat. Miehet kokevat lukion merkityksen suuremmaksi kuin naiset. Lukion merkitys on suuri kaikissa ikäryhmissä. Erot eri koulutusten merkityksen kokemisessa ovat huomiota herättäviä. Perusopetuksen, lukion ja korkeakoulutuksen merkityksen suureksi kokevien osuus vastaajista on hieman alle 70%:a, kun ammatillisen koulutuksen osalta osuus on 44%:a. Viittaavatko suuret erot koetussa merkityksessä vastaajien mahdollisesti kokemaan koulutusväylien erilaiseen arvostukseen. Avovastausten perusteella tyytyväisyyden aiheita (osalle) opetuspalveluissa ovat koulujen hyvä sijainti ja tasokas opetus. Koulu lähellä ja koulujen koko tarpeeksi pieni, kuvaa eräs kyselyyn vastanneista tyytyväisyyttään. Avovastaukissa myös lukiokoulutus saa kiitosta. Tyytyväisiä ollaan läheiseen sijaintiin ja opetuksen tasoon. Ammatillisen koulutuksen osalta tyytyväisyyttä herättää laaja koulutustarjonta. Kuntaryhmien vastaajien välillä on huomattavia eroja siinä, kuinka merkityksellisenä he kokevat korkeakoulutuksen. Oululaiset vastaajat kokevat korkeakoulutuksen merkityksen kaikkein eniten suurena (86%:a). Myös Ouluun liittyvien kuntien vastaajat arvioivat korkeakoulutuksen merkityksen suureksi (77%:a). Sen sijaan Lakeuden kuntien vastaajista vain 37%:a pitää korkeakoulutuksen merkitystä suurena ja peräti 50%:lle merkitys on pieni. Vapaa-ajan palvelut Valtaosa (70%:a) vastaajista kokee liikuntapalvelujen merkityksen suurena ja palveluihin ollaan melko tyytyväisiä (3,6). Kaiken kaikkiaan vastaajat ovat tyytyväisiä liikuntapalveluihin, mutta tyytymättömyyttäkin ilmaistaan. Tyytymättömyyttä aiheuttavat muun muassa liikuntapaikkojen kunnossapito ja vaihtoehtojen vähäinen määrä. Tyytyväisimpiä liikuntapalveluihin ovat oululaiset vastaajat, mihin vaikuttanee eri lajien ja harrastuspaikkojen runsas tarjonta verrattuna muihin kuntiin. Miehille liikuntapalveluilla on suurempi merkitys kuin naisille. Liikuntapalveluilla on kaikkein suurin merkitys yli 25 -vuotiaille, lapsiperheille ja vakituisessa työssä oleville ja Oulun kanssa yhdistyvien kuntien vastaajille. Kulttuuripalveluihin vastaajat ovat myös melko tyytyväisiä (3,4). Niillä ei näytä vastaajille olevan niin suuri merkitystä kuin liikuntapalveluilla. Kulttuuripalvelujen merkityksen kokee suureksi huomattavasti alle puolet vastaajista. Keskimääräistä suurempana kulttuuripalvelujen merkityksen kokevat naiset, yli 25 -vuotiaat, lapsiperheiden vanhemmat ja oululaiset vastaajat

41 41 Oululaiset ovat myös tyytyväisimpiä kulttuuripalveluihin, mikä selittynee ison kaupungin runsaammalla tarjonnalla verrattuna naapurikuntiin. Kohdistumatta mihinkään kuntaryhmään avovastauksissa toivotaan monipuolisempaa ja vaihtelevampaa kulttuuritarjontaa. Vapaa-ajan palveluista vastaajat ovat kaikkein tyytyväisimpiä kansalaisopiston palveluihin (4), vaikkakin niiden merkityksen kokee suureksi vain noin kolmannes vastaajista. Saman verran vastaajista kokee niiden merkityksen pieneksi. Naiset ovat kansalaisopiston palveluihin tyytyväisempiä ja kokevat niiden merkityksen suurempana kuin miehet. Tyytyväisimpiä kansalaisopiston palvelujen käyttäjiä ovat yli 25 -vuotiaat, lapsiperheen vanhemmat, vakituisessa työsuhteessa olevat, opiskelijat ja Oulussa asuvat. Eniten kiitosta saa kansalaisopistojen monipuolinen tarjonta sekä kohtuulliset hinnat. Nuorisotyön palvelut Vastanneiden lukumäärät ovat alhaisia nuorisotyön palveluja koskevien kysymyksiin. Sen perusteella on kenties pääteltävissä, että nämä palvelut nykymuotoisina eivät tavoita valtaosaa vuotiaista nuorista. Etsivää nuorisotyötä uutena työmuotona ei edes tunneta. Tyytyväisyys kaikkiin nuorisotyön palveluihin jää muita palveluja alhaisemmalle tasolle. Puolet vastaajista kokee myös niiden merkityksen vähäisenä, kolmannekselle niiden merkitys on suuri. Kokonaiskuvaa heijastaa yhden vastaajan toteamus: Uudet nuorisotilat tuli joku aika sitten, kiva paikka silloin kun oli sen ikäinen että siellä pyöri! Valtakunnallisessa nuorisobarometrissa nousee esille samansuuntaisia päätelmiä. Muun muassa nuorisotalojen merkitys laskee iän myötä ja niiden arvioidaan olevan merkityksellisempiä maaseutumaisissa kunnissa asuville nuorille kuin kaupunkilaisnuorille. (Myllyniemi 2009b.) Oulun kanssa yhdistyvien kuntien ja Lakeuden kuntien vastaajat kokevat nuorisotilatoiminnan merkityksen suurempana kuin oululaiset vastaajat.

42 42 7. VAPAA-AIKA, OSALLISTUMINEN JA VAIKUTTAMINEN 7.1 Harrastukset ja niiden merkitys Vapaa-aika ja harrastukset ovat tärkeitä elämänlaatuun ja hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä kaikenikäisillä ihmisillä. Kyselyssä selvitettiin nuorten harrastuksia ja kokemuksia niiden merkityksestä sekä tyytyväisyyttä ja toiveita vapaa-aikaan liittyen. Mitä nuoret Oulun seudulla harrastavat ja kuinka merkittävinä nuoret harrastuksensa kokevat, ilmenee taulukosta (TAULUKKO 13; Liitetaulukot K52, K52a - K52s). TAULUKKO 13. Harrastaminen ja harrastusten merkitys (%; N vaihtelee muuttujittain) Harrastus / Tiheys ( 5=jatkuvasti, 4=usein, 3, 2=harvoin, 1= ei lainkaan) / Merkitys (1-5; 5=merkitseen vähän, 1=merkitsee paljon; %:a vastaajista) Harrastamisen tiheys (asteikon 1-5 keskiarvot) Harrastus merkitsee (%) Paljon (4-5) Vähän (1-2) Ystävien kanssa oleskelu 3,6 80,9 1,0 Vapaa aika perheen kanssa 3,8 85,3 4,6 Oma luova tekeminen 3,1 66,7 13,7 Musiikki, tv, videot 3,7 60,1 13,9 Elokuvat, pop/rockkonsertit 2,7 40,6 29,3 Teatteri, taidenäyttelyt, klass. musiikki 1,8 13,2 68,8 Ulkoilu ja/tai liikunta 3,8 77,8 5,1 Urheilu 3,2 59,9 18,9 Lemmikkieläimet 2,7 51,8 34,6 Metsästys, kalastus tai marjastus 2,1 31,4 46,5 Kotityöt 3,9 40,5 26,9 Internet: surffailu, pelit 3,6 31,2 29,7 Internetyhteisöihin osallistuminen 2,5 18,9 57,5 Järjestö- tai yhdistystoiminta 1,7 15,2 68,4 Ravintoloissa syöminen 2,3 28,1 41,2 Pubit, yökerhot 2,2 18,0 53,8 Shoppailu 2,6 31,5 40,7 Kotimaan matkailu 2,5 47,0 19,5 Ulkomaan matkailu 1,9 48,5 28,8 Eniten nuorten vapaa-aikaa täyttävät ystävät ja perhe, kotityöt, liikunnalliset harrastukset, oma luova tekeminen, musiikin kuuntelu, television ja videoiden katselu sekä internet. Kulttuuriharrastukset ja järjestötoiminta ovat erittäin vähäisen kiinnostuksen kohteena sekä harrastamisen tiheyden että koetun merkityksen suhteen. Ennen kaikkea nuoret harrastavat läheisiä ihmissuhteita ja valtaosa vastaajista (83 %:a) kokee niiden harrastamisen merkitsevän paljon. Sama tilanne harrastamisen tiheyden ja koetun merkityksen välillä on pääosin muidenkin kärkeen sijoittuvien harrastusten osalta lukuun ottamatta kotitöitä. Ilmeisesti kotityöt koetaan arjen rutiineihin kuuluvina, vähemmän merkityksellisinä pakkopullina. Myös matkailun kohdalla epäsymmetriaa harrastuksen tiheyden ja merkityksen välillä on, tosin päinvastoin.

43 43 Sekä kotimaan että ulkomaan matkailun merkitys koetaan suurena, mutta ilmeisesti nuorilla ei ole mahdollisuuksia matkusteluun haluja vastaavasti. Naiset ja miehet viettävät perheen kanssa aikaa jokseenkin saman verran, mutta naiset kokevat sen merkityksen suurempana (90%:a) kuin miehet (77%:a). Ystävien kanssa oleskelu taas merkitsee miehille enemmän (88%:a) kuin naisille ( 82%:a). Muitakin huomattavia eroja sukupuolten välillä on: miehille urheilu ja eräharrastukset merkitsevät paljon, naisille ulkoilu ja liikunta, lemmikkieläimet, shoppailu sekä matkailu kotimaassa ja ulkomailla. Myös kulttuuriharrastusten, kuten elokuvien, kevyen ja klassisen musiikin konserttien, teatterin ja taidenäyttelyiden merkitys on suurempi naisille kuin miehille. Ikä vaikuttaa harrastuksiin ja niiden koettuun merkitykseen. Ystävien kanssa oleskelu on yleisintä vuotiailla, mutta vuotiaille sen merkitys on suurin. Perheen kanssa vietetty aika ja kotityöt korostuvat vuotiailla. Muiden harrastusten merkitysten osalta iän mukaisia olennaisia eroja ovat seuraavat vuotiaille merkitsevät paljon (muita ikäryhmiä enemmän) television ja videoiden katselu, urheilu, lemmikkieläimet ja internet -maailma sekä pubeissa käynti vuotiaille nuorille urheilu niin ikään ja sen lisäksi ulkoilu ja liikunta ovat tärkeitä. Oma luova tekeminen ja shoppailu merkitsevät heille enemmän kuin muiden ikäryhmien edustajille. Matkailu nousee merkittäväksi tässä ikävaiheessa ja sen merkitys säilyy yhtä suurena vanhimmassa ikäryhmässä. Matkailun lisäksi vuotiailla eräharrastusten ja ravintolassa syömisen merkitys on suurempi kuin muissa ikäryhmissä. Harrastusten ja niiden koetun merkityksen sosioekonomisista eroista voidaan tehdä joitakin varovaisia tulkintoja (huom. työttömien vastaajien pieni määrä). Ystävien kanssa vietetyn vapaa-ajan määrä on erityisen korkea työttömillä ja opiskelijoilla verrattuna työssä käyviin. Sen sijaan erot merkityksen kokemisessa ovat pieniä. Työelämään siirtyminen tapahtuu yleisimmin yli 25 -vuotiaana ajoittuen usein yhteen perheen perustamisen kanssa. Tämä selittänee osaltaan perhekeskeisen ajankäytön yleisyyttä työssä käyvien, erityisesti naisten kohdalla. Muista harrastuksista oma luova tekeminen merkitsee eniten opiskelijoille ja työttömille, musiikin kuuntelu, television ja videoiden katselu työttömille, kotityöt ja eräharrastukset ja ravintolassa syöminen työttömille ja vakituisessa työssä oleville, shoppailu epävakaassa työssä oleville ja opiskelijoille, matkailu työttömille ja epävakassa työssä oleville. Joidenkin harrastusten merkitys koetaan sitä suurempana mitä harvemmin niitä on mahdollisuus harrastaa, esimerkiksi työttömien kohdalla ulkomaan matkailu. 7.2 Vapaa-aika: tyytyväisyys ja toiveet Kuinka tyytyväisiä Oulun seudun nuoret ovat vapaa-aikaansa ja mitä toiveita heillä sen suhteen on? Kyselyssä selvitettiin nuorten tyytyväisyyttä vapaa-ajan määrään ja sisältöön, taloudellisiin mahdollisuuksiin harrastaa, harrastusten tarjontaan sekä vapaa-ajan ja työn tai opiskelun erottamiseen (KUVIO 9, Liitetaulukot K53a - K53f). Muun muassa tietointensiivisen työn lisääntymisen myötä työn ja vapaa-ajan raja on hämärtynyt jälkiteollisessa yhteiskunnassa. Työstä voi olla vaikea irrottautua vapaalle, sillä tietotekniikan välityksellä työ kulkeutuu helposti kotiin. Tämä ei välttämättä tarkoita, että asian suhteen koettaisiin tyytymättömyyttä. (Vrt. Myllyniemi 2009a). Näin on tulkittavissa myös tämän kyselyn perusteella, sillä vapaa-aikaan liittyvissä asioissa vastaajat ovat kaikkein tyytyväisimpiä (61%:a) vapaa-ajan ja työn erottamiseen.

44 44 KUVIO 9. Tyytyväisyys vapaa-aikaan. ( 5= tyytyväinen, 1 = tyytymätön; N = Karsintamenetelmä: listwise) Vastaavasti vapaa-ajan ja opiskelun erottamiseen ei olla yhtä tyytyväisiä (46%:a). Tämä näkyy erityisesti oululaisten vastaajien kohdalla, joista tyytyväisten osuus on vain 34%:a. Tulokseen vaikuttaa se, että opiskelijoiden osuus Oulussa asuvista vastaajista on muita kuntaryhmiä huomattavasti suurempi. Tästä johtunee osittain myös se, että oululaiset vastaavat ovat muita tyytymättömämpiä taloudellisiin mahdollisuuksiin harrastaa. Ylipäänsä taloudelliset mahdollisuudet harrastaa kasvavat iän ja työuran vakiintumisen myötä, mikä näkyy tyytyväisyyden kohoamisena. Tyytyväisiä harrastamisen taloudellisiin edellytyksiin on 41 %:a ja tyytymättömiä 33%:a vastaajista, työttömistä vastaajista peräti 72%:a. Harrastusmahdollisuuksien tarjontaan vajaa puolet vastaajista on tyytyväisiä ja reilu viidennes tyytymättömiä. Miehet ovat huomattavasti tyytyväisempiä harrastusten tarjontaan kuin naiset. Tyytymättömimpiä vastaajista ovat naisten lisäksi vuotiaat, sinkut, työttömät ja Lakeuden kunnissa asuvat. Nuoret ovat tyytyväisempiä (50%:a) vapaa-ajan sisältöön kuin sen määrään (45 %:a). Tyytymättömyydessä ero on vielä suurempi. Lähes joka kolmas vastaajista on tyytymätön vapaaajan määrään ja noin joka viides sen sisältöön. Merkittäviä eroja sukupuolen ja kuntaryhmän välillä ei ole tyytyväisyydessä vapaa-ajan määrään. Nuorimman ikäryhmän edustajat, sinkut, opiskelijat ja työttömät ovat keskimääräistä tyytyväisempiä vapaa-ajan määrään. Vapaa-ajan sisältöön keskimääräistä tyytyväisempiä ovat miehet, vuotiaat, parisuhteessa ilman

45 45 lapsia elävät ja vakituisessa työssä olevat. Työttömät ovat keskimääräistä huomattavasti tyytymättömämpiä vapaa-ajan sisältöön. Nuorten vapaa-aikaan liittyviä toiveita selvitettiin myös avoimella kysymyksellä. Vastaajien käsitykset vapaa-ajasta vaihtelevat. Toiset ymmärtävät vapaa-ajaksi oman ajan, jolloin voi harrastaa, olla yksin tai ystävien kanssa ilman perhettä. Omaa aikaa enemmän toivovat vastaajat kuuluvat niihin, jotka kokevat vapaa-aikaa olevan liian vähän. Toisille taas vapaa-aikaa on kaikki se aika, joka jää työltä ja opiskelulta, käsittäen siis ystävien ja perheen kanssa vietetyn ajan sekä yksin olemisen ja harrastamisen. Vastaajien vapaa-aikaan liittyvät toiveet jakautuvat pääosin kahteen ryhmään. Toiset toivovat selvästi enemmän vapaa-aikaa. Tässä ryhmässä on paljon niin sanottujen ruuhkavuosien edustajia, lapsiperheiden vanhempia, joiden vapaa-ajasta työ ja lapset vievät suuren osan. Toiset taas toivovat vapaa-aikaansa enemmän mielekästä ja aktiivista tekemistä. Nämä vastaajat kokevat, että heillä on liikaa vapaa-aikaa. Nuorten tyytyväisyys vapaa-ajan sisältöön ja määrään näyttää jakautuvan myös sen suhteen, kuinka strukturoitua vapaa-aika on. Toiset ovat tyytyväisiä siihen, että vapaa-aikaa on paljon ja arki ei ole ohjelmoitua. Toiset taas ilmaisevat tyytyväisyytensä vapaa-ajan aktiivisuuteen ja siihen, että vapaa-aika on täynnä ohjelmaa. Ideaalitilanne vapaa-ajan määrän ja sisällön suhteen lienee hyvin yksilöllinen kokemus. Tämä on havaittu myös valtakunnallisessa nuorten vapaa-aikatutkimuksessa (Myllyniemi 2009a). Tyytyväisimpiä elämäänsä ovat toisaalta ne nuoret, joilla on eniten vapaa-aikaa ja toisaalta ne nuoret, joilla vapaa-aikaa on kaikkein vähiten. Tutkimuksessa pohditaankin, keitä ovat ne elämäänsä kaikin puolin tyytyväiset nuoret, jotka eivät kärsi vapaa-aikansa vähyydestä. 7.3 Osallistuminen ja vaikuttaminen Kuva nuorista passiivisina yhteiskunnallisten vaikutusmahdollisuuksien käyttäjinä ja osallistujina vahvistuu kyselyn tulosten perusteella (Liitetaulukot K55a - K55m). Ainoastaan vaaleissa äänestäminen saa nuoret liikkeelle, sekin hyvin laimeasti. Säännöllisesti tai usein äänioikeuttaan paikallisissa, valtakunnallisissa tai EU -vaaleissa käyttää 41%:a ja ei lainkaan 32 %:a vastaajista. Miehet äänestävät innokkaammin kuin naiset. Elämän vakiintuminen työn ja perheen perustamisen muodossa näyttää vaikuttavan äänestämiseen. Työssäkäyvät äänestävät työttömiä ja opiskelijoita aktiivisemmin, parisuhteessa ilman lapsia elävät sekä lapsiperheen vanhemmat aktiivisemmin kuin sinkut. Oulussa asuvat nuoret käyttävät muiden kuntaryhmien vastaajia aktiivisemmin äänioikeuttaan. Äänestysaktiivisuus kasvaa iän myötä: ei lainkaan äänestäneiden osuus vuotiaista on 51 %:a, vuotiaista 29 %:a ja vuotiaista enää 15 %:a. Vastaavasti säännöllisesti tai usein äänestää vuotiaista vastaajista 21%:a, vuotiaista 39 %:a ja vuotiaista 56 %:a. (Vrt. Myllyniemi 2008, 46.) Kiinnostus muiden edustuksellisen demokratian vaikutuskanavien käyttöön, kuten asettuminen ehdokkaaksi vaaleissa tai toimiminen luottamushenkilönä on lähestulkoon marginaalista vastaajien keskuudessa. Pitkäjänteistä sitoutumista vaativa vaikuttaminen ei siis vetoa nuoriin. Sen sijaan hetkittäinen toiminta, kuten aloitteiden tekeminen, vetoomuksen allekirjoittaminen, asuinkuntaa koskevaan keskusteluun osallistuminen, yhteydenotot virkamiehiin tai tuoteboikotit innostavat kyselyyn osallistuneita nuoria hieman enemmän. Valtaosalle vastaajista (yli 90%:a) nekin jäävät kokonaan tai erittäin harvoin käytetyiksi vaikutusmahdollisuuksiksi.

46 Luottamus edukselliseen demokratiaan ja päättäjiin Vaikutusmahdollisuuksien passiivinen käyttäminen herättää kysymyksen, luottavatko Oulun seudun nuoret edustuksellisen demokratian toimivuuteen ja asuinkuntansa päättäjiin? Luottamusta arvioitiin väittämillä, joiden vastaukset on tiivistetty taulukkoon (TAULUKKO 14; Liitetaulukot K56a - K56f). Vahvimmin kyselyyn osallistuneet nuoret luottavat äänestämisen vaikutukseen, vaikka siitäkin samaa mieltä on vain joka toinen vastaajista. Vastaajien halu asuinkuntansa asioihin vaikuttamiseen ei kohene, vaikka nykyiset vaikutusmuodot korvattaisiin uusilla. Yllättävältä tuntuu, että joka toinen nuori ei tiedä, miten oman kunnan asioihin voi vaikuttaa. Naisia enemmän miehet arvioivat tietävänsä, miten vaikuttaminen tapahtuu. (Vrt. Myllyniemi 2008, 62.) TAULUKKO 14. Luottamus vaikutusmahdollisuuksiin ja päättäjiin (%; N vaihtelee ) Väittämä Samaa mieltä (4-5 vastanneiden % - osuus vastaajista) Eri mieltä (1-2 vastanneiden % - osuus vastaajista) Äänestämällä vaaleissa voin vaikuttaa. 49,6 25,6 Asuinkuntani päättäjät ovat aidosti kiinnostuneita nuorten hyvinvoinnista. Nuorten mielipiteet otetaan huomioon kunnallisten palvelujen kehittämisessä. Tiedän, miten voin vaikuttaa asuinkuntani asioihin. Haluaisin vaikuttaa asuinkuntani asioihin, mutta en nykyisillä vaikutusmuodoilla. Luotan, että saan kunnan palveluista riittävästi apua ja tukea, jos sitä tarvitsen. 17,7 49,6 15,3 50,8 23,2 50,2 20,1 50,7 35,8 32,6 Kyselyyn osallistuneet nuoret eivät ole vakuuttuneita, että asuinkunnan päättäjät olisivat kiinnostuneita nuorten hyvinvoinnista ja nuorten mielipiteiden huomioon ottamisesta palvelujen kehittämisessä. Nuorisobarometrin mukaan nuorten usko päättäjien aitoon nuorten kuulemiseen vähenee iän myötä (Myllyniemi 2008, 66). Tässä kyselyssä ei vastaavaa ilmiötä ole havaittavissa. Luottamus päättäjiin on hyvin alhainen kaikissa ikäryhmissä. Tulosten perusteella on hieman ristiriitaista, että nuoret eivät juuri innostu uusien vaikutusmahdollisuuksien kuvittelusta. Taustalla voi olla nuorten kohtuullinen luottamus nykyisiin demokratian muotoihin ja siihen, että he kokevat saavansa tarpeellisia palveluja kunnalta. Reilu kolmannes vastaajista on tästä samaa mieltä ja kolmannes eri mieltä. Tieto siitä, että apua ja tukea on tarvittaessa saatavilla, on usein kannatteleva ja näkymätön tuki myös niinä aikoina, kun tuelle ei koeta olevan tarvetta.

47 47 8. TIETOVERKKOJEN KÄYTTÖ 8.1 Internetin käyttö Internetin käyttö on lisääntynyt merkittävästi viime vuosina suomalaisten keskuudessa. (Vrt. Tilastokeskus 2008.) Tämä on havaittavissa myös Oulun seudun nuorten hyvinvointikyselyssä. Ainoastaan vajaalla prosentilla vastaajista ei ole internet -yhteyttä käytettävissä. Internettiin pääsy kotoa on lähes kattavaa (98%:a). Lisäksi valtaosalla on mahdollisuus käyttää internettiä työpaikalla ja opiskeluympäristössä (Liitetaulukot K57, K58a-K58n). Nuoret käyttävät internettiä yleisimmin informatiivisiin ja sosiaalisen kommunikoinnin tarpeisiin. Päivittäin internettiä käytetään eniten uutisten ja ajankohtaisten asioiden seuraamiseen, (62%:a), yhteisö- ja keskustelupalveluihin (59%:a) sekä sähköpostiyhteyksien (57%:a) hoitamiseen. Naiset käyttävät päivittäin miehiä aktiivisemmin sähköpostia ja yhteisö- ja keskustelupalveluja. Miesten päivittäisessä internetin käytössä korostuvat naisia enemmän uutisten ja ajankohtaisten asioiden seuraaminen sekä tiedonhaku. Yhteisö- ja keskustelupalvelujen päivittäinen käyttö on selvästi yleisempää alle 25 -vuotiailla kuin vuotiailla. Mielenkiintoinen havainto on se, että Oulussa asuvat lukevat päivittäin sähköpostinsa aktiivisemmin (76%:a) kuin Ouluun liittyvissä kunnissa (43%:a) ja Lakeuden kunnissa (52%:a). Oulun kaupungissa asuvat seuraavat päivittäin myös uutisia ja ajankohtaisia asioita internetin kautta muissa Oulun seudun kunnissa asuvia aktiivisemmin. Palvelujen tarjoaminen internetin välityksellä on yleistynyt erityisesti pankki- ja kaupallisissa palveluissa. Vastaava kehitys on käynnissä myös monissa julkisen sektorin palveluissa, joista pisimmälle on viety KELA:n palvelut. Erot internetvälitteisessä palvelutarjonnassa näkyvät kyselyssä. Internettiä käytetään aktiivisesti pankkipalveluihin, mitä selittänee verkkopankin käyttömahdollisuuksien yleistyminen. (Vrt. Tilastokeskus 2008.) Päivittäin, viikoittain tai kuukausittain verkkopankin palveluja käyttävien yhteenlaskettu osuus vastaajista on erittäin korkea (95%:a). Niiden osuus, jotka eivät käytä sähköisiä pankkipalveluja koskaan, on vain pari prosenttia. Myös ostosten tekeminen internetin kautta on melko yleistä. Enemmistö vastaajista tekee ostoksia internetin kautta silloin tällöin (harvemmin kuin kerran kuukaudessa) ja kuukausittainkin lähes joka neljäs. Lapsiperheet käyttävät internettiä myös KELA:n palveluissa muita nuoria useammin, mikä osittain johtunee elämäntilanteeseen liittyvistä sosiaalisista etuuksista. Vähintään kuukausittain käyttää internettiä KELA:n palveluissa kaikista vastaajista 70%:a, lapsiperheistä 85%:a. Naiset osoittautuvat miehiä aktiivisemmiksi internetin käyttäjiksi KELA:n palveluissa. He ovat myös miehiä kiinnostuneempia internetin käytön lisäämiseen KELA:n palveluissa. Internetin käyttö sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä työvoimatoimiston ja nuorisotyön palveluissa on erittäin vähäistä. Tämä kertonee ennen kaikkea sähköisen palvelutarjonnan puuttumisesta. Poikkeuksena ovat terveyspalvelut, joissa internettiä käyttää silloin tällöin (harvemmin kuin kerran kuussa) puolet vastaajista. Selvästi vähiten internetin käyttöä esiintyy nuorisotyön verkkopalveluissa, eikä käytön lisäämiseen osoiteta kiinnostusta. 8.2 Kiinnostus internetin käytön lisäämiseen hyvinvointipalveluissa Kyselyssä kartoitettiin vastaajien kiinnostusta käyttää internettiä nykyistä enemmän hyvinvointipalveluissa (KUVIO 10; Liitetaulukot K59a - K59i). Vastaajista keskimäärin puolet

48 48 eivät ole kiinnostuneita ja reilu neljännes on kiinnostunut lisäämään internetin käyttöä. Eniten kiinnostusta (4-5) herättävät KELA:n (40%:a), työvoimatoimiston (34%:a) ja terveyspalvelut (32%:a). Vähäisimmän kiinnostuksen (1-2) kohteena ovat nuorisotyön verkkopalvelut (70%:a) ja päivähoitopalvelut (71%:a). Naiset ovat miehiä innokkaampia hyödyntämään internettiä hyvinvointipalveluissa. Esimerkiksi terveyspalvelujen ja KELA:n palvelujen kohdalla ero näkyy selkeästi. Naisista 39%:a ja miehistä 22%:a on kiinnostunut käyttämään enemmän terveyspalveluja internetin välityksellä. Myös ikä vaikuttaa kiinnostukseen siten, että iän myötä kiinnostus internetin käytön lisäämiseen kasvaa. KUVIO 10. Kiinnostus internetin käytön lisäämiseen hyvinvointipalveluissa. (N = ; Karsintamenetelmä: listwise) Kiinnostus internetin käytön lisäämiseen päivähoitopalveluissa on luonnollisesti keskimääräistä korkeampaa lapsiperheiden vanhemmilla. Myös vakituisessa työsuhteessa olevilla vastaajilla kiinnostus on muita yleisempää. Kulttuuripalvelujen osalta kiinnostus internetin käytön lisäämiseen kasvaa iän myötä sekä miehillä että naisilla. Kyse voi olla osittain siitä, että kulttuuriharrastusten merkitys ylipäänsä kasvaa iän karttuessa. (Vrt. Haapola & Karisto & Kuussaari-James 2009.) Naisten kiinnostus internetin käytön lisäämiseen näkyy myös kulttuuripalveluissa. Terveyspalvelujen kohdalla kiinnostukseen vaikuttaa myös perhemuoto. Sinkut ovat muihin verrattuna huomattavasti vähemmän kiinnostuneita internetvälitteisistä terveyspalveluista. Kaiken kaikkiaan kolmasosa (31%:a) vastaajista on kuitenkin sitä mieltä, että heitä kiinnostaa erittäin vähän internetin käytön lisääminen terveyspalveluissa. Kuntaryhmien