SUOMEN PANKIN KES KUSTELUALO ITTEITA

Transkriptio

1 SUOMEN PANKIN KES KUSTELUALO ITTEITA 1/92 Jaakko Autio Valuuttakurssit Suomessa Katsaus ja lilastosarjat FINlANDS BANKS DISKUSSIONSUNDERLAG BANK OF FINLAND DISCUSSION PAPERS

2 Suomen Pankki PL HELSINKI (90) 1831

3 SUOMEN P ANKIN KESKUSTELUALOITIEITA 1/92 Jaakko Autio Suomen Pankin tutkimusosasto Valuuttakurssit Suomessa * Katsaus ja tilastosarjat * Selvitys kuuluu osana laajempaan tilastoprojektiin, joka koskee Suomen rahoitusmarkkinoiden historiaa uvulta alkaen.

4 ISBN ISSN Suomen Pankin monistuskeskus Helsinki 1992

5 Tiivistelma. Tassa keskustelualoitteessa julkaistaan lyhyt katsaus valuuttakurssien historiaan Suomessa seka tilastoliitteessa Suomen Pankin noteeraamat myyntikurssit ja valuuttaindeksi kuukausittain vuodesta 1864 alkaen. Tilastosrujat ovat saatavissa myos levykkeella Suomen Pankin tutkim usosastol tao Abstract This report includes a brief review of the history of exchange rates in Finland since Appendix contains monthly series of Bank of. Finland's official selling rates and a long-term currency index. Statistics are also available on diskette from the Bank of Finland's research department. Sisallys sivu 1 lohdanto 5 2 YI eiskatsaus valuuttakursseihin 6 3 Valuuttaindeksi 24 4 Uihdeaineisto 28 5 SaIjojen esittely 29 Uihteet 35 Tilastoliite 37 3

6

7 1 Johdanto Kasilla oleva raportti julkaistaail Suomen Pankissa vuonna 1990 alkane en valuuttakursseja koskeneen tilastoprojektin paatteeksi. Raportissa esitetaan aluksi yleiskatsaus valuuttakursseihin ja niihin vaikuttaneisiin institutionaalisiin paatoksiin. Tarkastelussa kiinnitetaan huomio myos tarkeimpiin muutoksiin valuuttakursseissa. Lyhyt katsaus etenee Suomen markan synnysta nykyiseen ECU-sidonnaiseen jarjestelmaan. Seuraavaksi esitellaan pitkan aikavalin valuuttaindeksi. Varsinaisen tekstiosuuden jalkeen kaydaan lyhyesti lapi sarjojen muodostamisessa kaytetty arkistoaineisto ja kirjallisuus. Julkaisun tilasto-osassa on liitteena keratyt sarjat Suomen Pankin noteeraamien valuuttojen ylimmasta, alimmasta, keskimaaraisesta ja viimeisesta markkakurssista kuukausitasolla. Naiden lisaksi mukana ovat myos vastaavat tiedot vuositasolta. Sarjat on keratty valuutoittain vuosilta Vuodesta 1986 alkaen tiedot on saatavissa pankin TAKOtietokannasta. Sarjojen selitykset, erityisesti muutos- ja katkoskohdat, on selvitetty valuutoittaan omassa jaksossaan. Projektin tuloksena syntyneet pitkat aikasarjat taydentavat painetuissa lahteissa olevien sarjojen puutteita, joista suurimmat liittyvat vanhimpaan aineistoon, erityisesti hopeakannan aikaan. Kuukauden viimeisista noteerauksista saatavat tiedot ovat olleet erittain vaillinaisia painetuissa lahteissa. Lisaksi arkistoaineiston kautta on tarkistettu painetuissa lahteissa esiintyneita virheita. Taman painetun julkaisun lisaksi sarjat ovat saatavissa levy kkeilla. 5

8 2 Yleiskatsaus valuuttakursseihin Tarkasteltaessa valuuttakursseja taytyy aluksi kiinnittaa huomiota siihen, kuka on paattanyt noteerauksista. Aina vuoden 1963 rahalakiin asti yksin Suomen Pankki ja viime kadessa sen johtokunta on maarannyt kurssit. Hopea- ja kultakantojen aikana SP:n valtaa rajoitti kuitenkin seteleiden lunastusvelvollisuus. Vaihtelut tapahtuivat tiukasti pariteettien ympmlla, hopea- ja kultapisteiden 1 rajoissa. Kun kultakannasta luovuttiin vuonna 1931, kasvoi SP:n vaikutusvalta valuuttakurssien maaraajana. Uudeksi rajoittavaksi tekijaksi muodostui vuonna 1948 liittyminen KansainvaIiseen Valuuttarahastoon (IMF) ja viralliseen pariarvoon suhteessa dollariin. Vuonna 1963 lopullinen paatosvalta siirtyi uuden rahalain myota valtioneuvostolle, joka tekee tarkeimmat markan arvoon vaikuttavat ratkaisut, kuitenkin Suomen Pankin esityksesta. 2 Ruplasidonnaisuus Suomen Pankki aloitti itsenmsen ulkomaisten suhteiden solmimisen vuonna 1843 aloittaessaan ulkomaisen vekselikaupan. 3 Suuri ongelma oli venalmsen setelirahan nopea arvon aleneminen Krimin sodan ( ) puhjettua, minka johdosta hopearaha uhkasi kokonaan poistua kierrosta. Erityisesti keskustelua aiheutti seteliruplan kaypyys Suomessa ja sen vaikutukset talousehimaan. Suomen taloudellinen itsenmstyminen emamaastaan Venajasta ja 60 -luvuilla ilmeni muiden tekijoiden (kuten maakaupan ja sahaustoiminnan vapauttamisen) lisaksi uvun loppupuolen rahauudistuksissa ja oman valuutta-alueen muodostumisessa Suo':' meen. 1 Hopea- ja kultapisteet ilmoittavat ne valuuttakurssit, joilla hopeaa/kultaa kannatti kuljettaa maasta toiseen. On siis olemassa ylempi ja alempi piste sen mukaan onko kyse kyseisten metallien tuonnista vai viennista. 2 Valuuttapolitiikkaan liittyvista juridisista kysymyksistii katso Antti Poukan artikkelia Lakimies 1964: no.4, Suomen Pankin johtokunnan asemasta valuuttakurssien mliliriilijlinli. Virallisesti oikeastaan vasta vuoden 1963 rahalaki vahvisti myos Suomen 1 uopumisen kullasta. 3 Vekselikaupan aloittamisesta on yksityiskohtainen selvitys teoksessa Pipping, Hugo (1961), Paperiruplasta kultamarkkaan, s

9 Vuonna 1860 Suomi sai keisarillisen manifestin mukaan oman rahayksikon, markan, joka oli neljannes ruplasta 4 ja jakautui sataan penniin. Suomen Pankin oli aluksi noudatettava virallista pariteettia, koska seteliruplaa oli laillisena maksuvalineena kohdeltava tasa-arvoisesti markan kanssa. Tilanne kuitenkin muuttui, kun Venaja ilmoitti 1863 tavoitteestaan palata takaisin hopealla lunastamiseen. Vaikean taloudellisen tilanteen ja Venajalla suunnitellun hopealla lunastamisen romuttumisen johdosta Suomen siirtyminen hopeakannalle lykkaantyi kuitenkin viela pariua vuodella. Suomen rahareformi astui voimaan marraskuussa 1865 keisarin antaman manifestin kautta. Metallirahasta tuli ainoa laillinen maksuvaline, joten Suomen Pankki pystyi nyt irrottamaan rahansa paperiruplasta ja sitomaan sen hopeaan. HopeaUa lunastaminen kaynnistyi maaliskuussa 1866 siita huolimatta, etta hopeakantaan siirtymisesta aiheutunut lahes 20 %:n revalvaatio muodostui erittain vaikeaksi ongelmaksi vientikaupalle. Hopeakannan aika Kun markka oli sidottu hopeaan, sille tuli kiinteat parikurssit suhteessa muihin hopeavaluuttoihin (Hampurin mark banco on, Ruotsin riikintaaleriin ja Hollannin guldeniin). Pariteetit maaraytyivat maiden paarahojen nettopainojen suhteiden perusteella ja kurssien vaihtelua saattoi normaalioloissa tapahtua parikurssin ymparillavain ns~ hopeapisteiden valilla. Hopeakannan aikana rupia oli ulkomaankaupassa tarkein valuutta. Sen keskimaarainen osuusoli vajaat 50 % kokonaisvaihdosta. Venajan lisaksi seka Saksan etta Englannin keskimaarainen osuus oli lahes viidenneksen. Suomen Pankki alkoi noteerata. ruplaa marraskuussa Koska rupia jai paperivaluutaksi, sen markkakurssi alkoi vaihdella runsaastis. Hopeavaluuttojen kurssit stabiloituivat parissa vuodessa. Esimerkiksi Ruotsin riikintaalerin noteeraus poikkesi vuoden 1866 alussa pariarvostaan viela 3.7 %, mutta sen myyntinoteeraus saavutti pariarvonsa kaytannossa helmikuuhun 1868 mennessa (ero -0.1 %). Hampurin kurssia Suomen Pankki piti jatkuvasti yli pariteettinsa. Pippingin mukaan tavoitteena oli valuuttavarannon kasvattaminen. 6 4 Eras rahareformin perusteluista oli se, etta ruplaa pidettiin liian suurena rahayksikkon8. Taman katsottiin kohottavan liikaa elinkustannuksia. 5 Esimerkiksi vuoden 1866 ylimman (337 mk/l00 ruplaa) ja alimman (270,-) ruplan noteerauksen valinen ero on lahes 25 %. 6 Pipping, Hugo (1961), Paperiruplasta kultamarkkaan, Suomen Pankki , s

10 Taulukko 1. Hopeakannan aikaiset pariteetit HOPEAKANTA Suomen markan hopeapariteetti 1 mk = gr puhdasta hopeaa I VALUUTIA I PARITEETI1 I VOl MASSA I Pietari mklrupla Tukholma mklriksdaler riksmynt Amsterdam mklguldeni Hampuri mklmark banco New York mkl$ Pariisi mklfrangi Antwerpen mklfrangi Madrid mklpeseta Rooma mklliira Bimetallistenkin valuuttojen kurssit kayttaytyivat pitkaan varsin rauhallisesti. Latinalaiseen rahaunioniin 7 kuuluneen Ranskan frangin noteeraus pysyi vakaana 1875 asti ollen pitkaan hyvin lahella hopeapariteettiaan.. Vuoden 1875 kuluessa frangin noteeraus kuitenkin nopeasti irtosi pariteetista hopean ja Suomen markan arvon laskiessa suhteessa kultaan. Kesalla 1876 frangi oli enimmillaan 22 % yli hopeapariarvonsa. Koska punta oli kultavaluutta, sen markkakurssi tuli riippumaan kullan j a hopean vaiisesta hintasuhteesta. Sekin nousi huomattavasti vuoden 1876 aikana. Loppuvuodesta hopean hinta kuitenkin alkoi nousta ja kurssit yleisesti kaantyivat lievaan laskuun. Hopean arvon alenemisen takia kultakantaan siirtyminen tuli Suomessa ajankohtaiseksi. Asiaa asetettiin pohtimaan komitea vuonna KansainvaIisesti trendi kohti kultakantaa oli oliut jo jonkin aikaa nahtavissa. Pariisin rahakongressissa 7 Latinalaisen rahaunionin jasenet Belgia, Italia, Ranska ja Sveitsi olivat bimetallistisia maita. NiilUi oli siis ldiytossa seka hopea- etta kultapariteetti. 8 Katso Pipping, Hugo (1961), Paperiruplasta kultamarkkaan, Suomen Pankki , s

11 vuonna 1867 oli hyvwytty paatoslauselma, jossa kehotettiin eri maita siirtymaan frangipohj aiseen kultakantaan. 9 Kultakantaperiodi Vuoden 1877 aikana Suomen Pankin noteeraamat valuuttakurssit Hihenivat ennakoituja kultapariteettejaan. Kultakantaan siirryttiin Suomessa uuden rahalain tullessa voimaan vuoden 1878 alussa. lo Se tapahtui taloudellisesti epavakaissa oloissa. Erityisesti ulkomaankauppaa kayville yrityksille tapahtunut labes 20 prosentin revalvaatio suhteessa muihin valuuttoihin oli monin tavoin raskas, vaikka markka olikin hopeakannan loppuvuosina juuri devalvoitunut keskimaarin labes 10 prosenttia. Kultakannan aikana Suo men ulkomaankauppa muuttui rakenteeltaan merkittavasti. Venajan osuus laski kolmannekseen ja samalla Saksan osuus nousi labes samalle tasolle. Englannin osuus pysyi viidenneksessa kokonaisvaihdosta. Suomen tarkeimmista kauppakumppaneista Englanti oli kultakannassa jo vuodesta 1816 alkaen. Saksan yhdistyttya saadettiin siella vuonna 1871 rahalaki, jossa luotiin kultaan perustuva Reichsmark. Siirtyminen uuteen rahaan toteutettiin siten, etta aikaisemmin Suomessa noteeratun Hampurin mark bancon arvo vastasi 1* Reichsmarkia. Ruotsin, Norjan ja Tanskan valille solmittiin vuonna 1872 Skandinaavinen rahaunioni, joka toteutettiin vuosina Ruotsi ja Tanska siirtyivat kultakantaan 1873, Norja Ruotsissa muutettiin samaha rahayksikon nimi riikintaalerista kruunuksi. Alankomaissa kultakantaan siirryttiin vuonna Vuonna 1865 solmitun Latinalaisen rahaliiton jasenet, Ranska, Belgia, Sveitsi ja Italia, siirtyivat kultakantaan vuoteen 1878 mennessa. Suomen vuoden 1877 rahalaissa maantelty markan kultasisruto vastasi tasmalleen frangijfujestelman valuuttoja, joten Suomesta tuli tavallaan osa samaa jarjestelmaa. Kultakantavaluuttojen vaihtelut olivat hyvin pienia ja pysyivat paapiirteissaan kultapisteiden sisalla (yleensa korkeintaan ±1 %). 9 Korpisaari, Paavo (1930), Raha ja Pankit, s. 47 seldi. Kindleberger, Charles P (1985), A Financial History of Western Europe, s Suomen Pankin valuuttakurssijiiijestelmassa tapahtui uvun kuluessa olennainen muutos, kun sen noteerauksissa siirryttiin maaraaikaisista vekselikursseista avista-noteerauksiin. Tasta tarkemmin saijojen selitysten kohdalla. 9

12 Taulukko 2. Ensimmaisen kultakannan aikaiset pariteetit I KULTAKANTA Suomen markan kultapariteetti mk = gr puhdasta kultaa I VALUUTIA I PARITEETTI I VOl MASSA I New York mk/$ Lontoo mk/ Pietari mk/l00 ruplaa Tukholma mk/loo kruunua Kristiania mk/l00 kruunua Koopenhamina mkll00 kruunua Berliini mkll00 Rmk Amsterdam mk/100 guldenia Basel mk/100 frangia Bryssel mk/l00 frangia Madrid mk/l00 pesetaa Pariisi mkl100 frangia Rooma mk/100 liiraa Kaytannossa paperikannalla olevan ruplan markkakurssi vaihteli paljon vuosina Ruplan markkakurssi alkoi laheta kultapariteettiaan (266.67) vuoden 1893 kuluessa. Venajan siirtyminen kultakantaan oli vaivalloista ja tapahtui vahittaisena stabiloitumisena vuosien valilla. Kuvio 1 kuvaa havainnollisesti ruplan kurssin vakautumista. Vaikka dollaria ei saannollisesti noteerattu Suomessa kaupan vahaisyyden takia ennen kuin vuoden 1913 alusta, on syyta kiinnittaa huomiota my os kehitykseen Yhdysvalloissa. Rahajarjestelma siella oli perinteisesti bimetallistinen, mutta sisallissota aiheutti paperirahajakson ll 1862 alkaen. Kaytannossa kultakantaan siirryttiin jo vuonna 1879, joskin muodollisesti puhdas kultakanta tuli voimaan vasta vuonna Ns. greenback standard.

13 Kuvio 1. Ruplan siirtyminen kultakantaan vuosina kuukausikeskiarvoilla tarkastel tuna. (mk/1 00 ruplaa) 276r------r------,------, r-----, 2'6~~~~~~~~~~~~~u.~~u.~ Maailmansodan vaikutukset Ensimmainen maailmansota romutti kokonaan aiemman kansainvalisen rahajarjestelman. Suomi luopui useimpien muiden kultakantarnaiden tapaan kullalla lunastamisesta. Poliittisista syista ruplaan sidottu markka joutui kierteeseen, josta aiheutui voimakas inflaatio ja markan arvon nopea lasku. Ruplan kurssin annettiin laskea pakkokurssistaan vasta vahitellen vuoden 1915 aikana. Ensimmaisen maailmansodan aiheuttaman epavarmuuden vuoksi vuosina Pankkiyhdistys noteerasi omat kurssit tarkeimmille valuutoille 12 (paitsi ruplalle), koska Suomen Pankin viralliset kurssit olivat nimellisia eivatka vastanneet valuuttojen todellista markkinahintaa (katso kuvio 3).13 Valuutan myyntia viralliseen noteeraukseen rajoitettiin ja saannosteltiin useilla erilaisilla tavoilla vuosina Pankkiyhdistyksen noteerauksista vuosilta ja valuuttamarkkinoiden noteerauksista tarkemmin tilastoliitteessa ja saijojen selityksissa. 13 Kuviossa 3 on esitetty Suomen Pankin ja Suomen Pankkiyhdistyksen noteeraamien kurssien valinen era dollarin noteerauksen avulla. 14 Valuutansaann6stelysta saa hyvan kuvan tutustumalla Suomen pankin vuosikirjaan (1921), s ja

14 Kuvio 2a. Kurssikehitys maailmansodan aikana ". 100 '------, Ruotsin kruunu 2 Yhdysvaltain dollari 3 Ranskan frangi 4 Venajan rupia Maailmansodan aikana erityisesti ruplan ja Ruotsin kruunun merkitys korostui, silla Venajan ja Ruotsin osuus oli yhteensa noin 95 % kauppavaihdosta. Tassa vaiheessa myos dollarin merkitys alkoi kasvaa ja valittomasti sotavuosien jalkeen siita tuli tarkea ulkomaankaupassa kaytetty valuutta. Marraskuusta 1917 alkaen Suomen Pankkiyhdistyksen kurssivaliokunta ja Suomen Pankin edustajat yhdessa laativat ehdotukset kurssimuutoksiksi, jotka Suomen Pankki sitten vahvisti omiksi kursseikseen. Tama kayhinto oli voimassa heinakuuhun 1918 saakka. Taman jalkeen Suomen Pankki yksin maarasi viralliset kurssit, jotka eivat kuitenkaan kaytannossa toteutuneet, vaan todennakoisesti merkittava osa valuuttakauppaa kaytiin virallisten markkinoiden ulkopuolella. Pankkiyhdistyksen vuosikertomuksessa vuodelta 1919 kritisoidaan voimakkaasti Suomen Pankin valuuttapolitiikkaa, koska viralliset kurssit olivat niin alhaiset, ettei edes pankki itse voinut myyda niilla valuuttaa muille pankeille, "jotka kuitenkin lojaalisesti noudattivat vallitsevia maarayksia ll Uihteena on kaytetty Suornen Pankkiyhdistyksen hallituksen kertornuksia vuosien varsinaisille pankkikokouksille. Suora lainaus on otettu Suornen Pankkiyhdistyksen hallituksen kertornuksesta varsinaiselle pankkikokoukselle

15 Kuvio 2b. Kehi tys maailmansodan j lilkeen 1400~ ~ ,,.' '--... _,- 1 Yhdysvaltain dollari 2 Ruotsin kruunu 3 Ranskan frangi Vuosina Helsingin valuuttamarkkinoilla maaraytyneet noteeraukset olivat huomattavasti virallisia korkeammat. Ainakin Kauppalehden mukaan lahinnli Tukholman valuuttamarkkinoiden perusteella mlilirliytyneet valuuttamarkkinoidennoteeraukset vastasivat hyvin kysynnlin ja tarjonnan edellyttlimlia tasoa. Kuitenkin jo vuoden 1921 alkupuolella ja erityisesti vuonna 1922 erot virallisten ja markkinoilla mliaraytyneiden kurssien vaiillli haipyivlit Iahes kokonaan, mika nakyy hyvin kuviosta 4. Sodan jaikeen inflaatio oli useissa maissa ennennakemattomlin nopea. Tamli johti siihen, etta vanha raha kavi mm. Saksassa ja Itavallassa kliytlinnossa tliysin arvottomaksi. Hyperinfiaation jaikeen marraskuussa 1923 Saksassa toteutettiin rahauudistus, jossa biljoona vanhaa markkaa (Reichsmark) vaihdettiin yhteen vakaaseen uuteen markkaan (Rentenmark). Kun Saksassa palattiin kultakantaan, Rentenmarkit vaihdettiin suhteessa 1:1 uuteen Reichsmarkiin. 13

16 Kuvio 3 Suomen Pankin noteeraama virallinen dollarikurssi ja Pankkiyhdistyksen noteeraus ;,0 8,~ 8, ~ ;..- ~,~ 1;1~ S117 1 Pankkiyhdistyksen noteeraus 2 Virallinen kurssi Uihde: Suomen Pankkiyhdistys. Hallinnon kertomus vuoden 1915 varsinaiselle pankkikokoukselle seka Diesen, Emil: Exchange Rates of the World, s , Kristiania Kuvio 4 Dollarin virallinen kurssi ja Helsingin valuuttamarkkinoitten noteeraus (mk/$) syyskuusta 1919 toukokuuhun ~------~ ~ _... _... _.... \ Valuuttamarkkinoitten noteeraus 2 Viral linen kurssi Uihde: Kauppalehti vuosilta

17 II kultakanta Kultakantaideologia oli vall all a ja paluu vanhaan hyvaan aikaan oli usei mpi en 'maiden tavoitteena. 'Kultakantaa ihannoiva ajattelutapa ilmenee myos suomalaisessa kirjoittelussa. 16 Kultakantaan perustuvan kansainvalisen rahajarjestelman jalleenrakentaminen aloitettiin syys-iokakuussa 1920 Brysselissa, jossa pidettiin Kansainliiton jarjestama kansainvaiinen konferenssi. Toinen tarkea kansainvalinen talouskokous pidettiin vuonna 1922 Genoassa Italiassa. Taman kokouksen paat6slauselma oli arvokas perusta rahaj arj estelman j alleenrakentamiselle. Suosituksista kaksi keskeisinta olivat 1) paluu kultakantaan joko vanhaan kulta-arvoon tai, jos rahan arvo oli selvasti alentunut, vallitsevia valuuttakursseja vastaaviin parikursseihin ja 2) kullan kulutusta rajoittava ohjelma, jolla pyrittiin siihen, etta kultareservien asemasta voitaisiin kayttaa johtavia kultavaluuttoja. 17 Kultakantaan palattaessa vaikeaksi kysymykseksi osoittautui juuri Genoan kokouksessa pohdittu kysymys, mille tasolle uusi kultapariteetti pitaisi asettaa. Saksassa, Ruotsissa ja Isossa-Britanniassa paluu tapahtui vanhaan, sotaa edeltaneeseen pariteettiin, mika edellytti erittain kireaa rahapolitiikkaa. Suomessa vuoden 1926 rahalaissa kultapariteetiksi valittiin huomattavasti aikaisempaa alhaisempi. 18 Ainakin Suomen kohdalla nayttaa toteutuneen Casselin toive, etta kultakantaan tulisi palata likimain siihen pariteettiin, joka oli syntynyt inflaation seurauksena. 19 Markan vakauttaminen alkoi vaiittomasti pahimman inflaation paatyttya. Dollarikurssi oli jo vuoden 1922 loppupuolella hyvin lahella tulevaa pariteettiaan ja se stabiloitiin kaytannossa vuoden 1924 loppupuolella kiinteaan noteeraukseen mk/ctollari. Kaytannossa Uima merkitsi sita, etta paluu kultakantaan vuoden 1926 alussa ei aiheuttanut muutosta markan arvoon ja kultakantaan siirtyminen oli yksinkertaisempaa. Suomen kannalta tarkeimmista valuutoista dollari palasi maailmansodan jaikeen ensimmaisena kultakantaan, kun Yhdysvaltain hallitus avasi kultamarkkinat jo kesamussa Ensimmaisten joukossa oli myos Ruotsi huhtikuussa 1924, kun kruunun vaihdettavuus kultaan palautettiin voimaan. Saksassa siirryttiin kultakantaan Samalla muutettiin rahayksikko lyhytaikaiseksi jaaneesta Rentenmarkista Reichsmarkiksi 16 Katso esimerkiksi Ryti, Risto (1925), Takaisin kultakantaan ja Heckscher, Eli F (1923), Suomen rahalaitoksen uudistus. 17 Cassel, Gustav (1936), The Downfall of the Gold Standard, s Markan uusi kulta-arvo mihiriteltiin niin, etta grammaa vastasi 100 markkaa. Uusi arvo oli vain noin 13 % sotaa edeltiineestii nettopainosta. 19 Cassel, Gustav (1936), The Downfall of the Gold Standard, s

18 (RM).20 Suomen tarkeimmista kauppakumppaneista Ranska palasi vii "meisena takaisin kultakantaan kesalla Myos Ranska joutui devalvoimaan franginsa voimakkaasti siirtyessaan kultakantaan, joten sen uusi pariteetti suhteessa markkaan ( ) oli Hihella ensimmaisen kultakannan aikaista pariteettia (100). Taulukko 3. Toisen kultakannan aikaiset pariteetit II KULTAKANTA Suomen markan kultapariteetti alkaen 100 mk = gr puhdasta kultaa I VALUUTIA I PARITEE'ITI VOIMAAN I New York mki$ Lontoo mk/ Koopenhamina mk/100 kruunua Oslo mk/1oo kruunua Tukholma mkl100 kruunua Tallinna mk/100 Viron kruunua Pariisi mk/100 frangia Bryssel mk/100 belgaa I Amsterdam mk/100 guldenia Berliini mk/100 markkaa Basel mk/100 frangia Madrid mk/100 pesetaa Riika mk/100 latia Rooma mk/100 liiraa Praha mk/100 kruunua Varsova mk/100 zlotya Saksan inflaatiosta ja paluusta kultakantaan, katso Born, Karl Erich (1984), International Banking in the 19th and 20th Centuries, s Rentenmark ei sinansa ollut vapaasti vaihdettava valuutta, vaan se oli eraanlainen arvopaperi. 16

19 Valuuttakurssit olivat toisen kultakannan aikana hyvin kiinteita lukuunottamatta niita valuuttoja, jotka siirtyivat kultakantaan Suomea myohemmin (esimerkiksi Norja, Ranska ja Viro). Kurssit pysyivat tiukasti kultapisteiden rajoissa aina vuoteen 1931 asti, jolloin us eat maat irtosivat kultakannasta. Maailmansotien valilia Suomen ulkomaankauppa oli keskittynyt Isoon-Britanniaan ja Saksaan. Molempien osuus oli uvulla hiukan alle 30 prosenttia koko vaihdosta uvulla Iso-Britannia kohosi suurimmillaan jopa 36 prosenttiin samaha kun Saksan osuus laski reilusti alle viidennekseen. Yhdysvaltojen merkitys ulkomaankaupassa oli koko sotien valisen ajan noin 10 % Suomen ulkomaankaupan kokonaisvaihdostao Kriisista toiseen maailmansotaan Vuosilla on entymen asema suomalaisessa valuuttakurssihistoriassa. Kun Englanti joutui luopumaan kansainvaiisen valuuttakriisin seurauksena kullalla lunastamisesta syyskuun 21. paivana 1931, seurasivat sita pian useat maat, joiden joukossa olivat myos Skandinavian maat ja Suomi. Suomi ei kuitenkaan luopunut kullasta samaan aikaan muiden Pohjoismaiden kanssa vaan se pysyi kultakannassa pidempaan. Suomen Pankin johto katsoi olevansa yha tiukasti vastuussa vakaasta markasta ja sen yllapitamisesta, vaikka kullasta epavirallisesti "toistaiseksi" irtaannuttiinkin. Myos usko hairion tilapaisyyteen oli vahva. Koska Suomen Pankin johto menetteli kullasta luopuessaan rahalain vastaisesti, saadettiin marraskuussa 1931 ns. armahduslaki, jolla Suomen Pankki vapautettiin vastuusta vastaavien tapahtumien yhteydessa. Taman lisaksi saadettiin laki, jonka nojalla pankki poikkesi kullalla lunastamisestao Tama laki uusittiin saannollisesti maaraaikaisena aina vuoteen 1963 asti. Lokakuussa 1931 tapahtunut kullalla lunastamisesta luopuminen seka joulukuussa mm. mustan porssin valuuttakaupan lopettamiseksi tehty valuuttakaupan uudelleenjarjestely aiheutti Iahes 43 % alenemisen markan arvossa suhteessa dollariin21 ja muihin kultavaluuttoihin. Vuoden 1931 kriisin jaikeen Yhdysvallat ja Ranskan, Belgian, Sveitsin seka Italian muodostama kultablokki pysyivat kultakannassa, mutta Yhdysvaltoja lukuunottamatta muut kuitenkin irrottautuivat kullasta vuoteen 1936 mennessa. Yhdysvalloissa pysyminen kullassa ratkaistiin suorittamalla devalvointi alentamalla dollarin kulta-arvoa USD/uns- 21 Dollarin markkakurssi nousi syyskuun alun noteerauksesta (39.70) vuoden loppuun (69.30) mennessa 42,7 %. 17

20 sista 35 USD/unssiin vuoden 1934 tammikuussa (Gold Reserve Act).22 Kun kuitenkin samaha maan kansalaisten oikeutta ornistaa kultaa rajoitettiin, kultakanta loppui kaytannossa myos sieha. 23 Kullasta irtaantumisen jalkeen oli Suomessa vuoden 1933 maaliskuuhun asti eraanlainen kelluvien kurssien jakso, jonka aikana markka haki arvoaan. Kurssit kohosivat voimakkaasti. Markka sidottiin vapaaehtoisesti puntaan kevaalhi Samalla Suomi tuli osaksi ns. puntaklubia ilman mitaan erityista sopimusta. Uusi punnan kurssi (227 mklpunta) oli 17.5 % vuoden 1926 parikurssia ( ) korkeampi, joten markka oli devalvoitunut noin 14.9 % suhteessa puntaan. Kultakannan romahtarnisen jalkeen kansainvalisen rahajarjestelman muovaaminen oli pitkalle Englannin ja Yhdysvaltain varassa. Neuvotteluihin valmistautuminen osoitti, etta oli syntynyt kaksi vastakkaista nakokulmaa. Kultakannasta luopuneet maat halusivat nostaa hintatasoaan ja vasta sen jalkeen vakiinnuttaa valuuttakurssit. Viimeisena vaiheena olisi paluu takaisin kultakantaan. Kultakannassa pysyneet maat vaativat muilta valitonta paluuta kultaan ja pariteettien palauttamista. Laaja kansainvalinen konferenssi pidettiin kesalla 1933 Lontoossa. Kokouksessa erilaisia mielipiteita ei onnistuttu yhdistamaan. Casselin mukaan kokouksessa ei paasty edes yhteisymmarrykseen siita, mista pitaisi keskusteha. 24 Syntyi kaksi liittoutumaa: kultakannasta kiinni pitava kultablokki ja puntaan valuuttansa sitonut sterling bloc, puntaklubi. Puntaan sitoutuneiden maiden, mm. Brittilaisen imperiumin, Skandinavian maiden, Egyptin, Persian, Irakin ja Argentiinan 2S, periaatteena oli pitaa punnan noteeraus kiinteana ja toisaalta paaosa valuuttavarannosta tuli oha puntasaatavina. Puntaklubin jasenyyden etuna olivat mm. siihen kuuluvien maiden valuuttojen suhteiden vakaus ja punnan likvidisyys. Kultavaluuttojen noteeraukset naissa maissa riippuivat punnan kulta-arvon vaihtelusta luvulla Suomen ulkomaankauppapolitiikassa mukaan tulivat my os erilaiset clearing-jarjestelyt 26 niiden maiden (esim. Saksa ja Italia) kanssa, jotka rajoittivat valuuttakauppaa. Muodollisesti nama maat pitivat 22 Aiheesta tarkemmin Friedman, M & Schwartz, AJ. (1963), A Monetary History of United States , s Katso esim. Hawtrey, R. G. (1947), The Gold Standard in Theory and Practice, s Cassel, Gustav (1936), The Downfall of the Gold Standard; s Kultakannassa yha olevat maat eivat halunneet jatkaa jumiutuneita keskusteluja, s S Katso Kindleberger, C.P (1985), A Financial History of Western Europe, s Suomen clearing-jaijestelyista 1930-luvulla saa hyviin kuvan H. R. Hormin Kansainliitolle tekemastii raportista Memorandum on the exchange clearing and compensation system as applied by Finland. July,

21 ylhi vanhaa kultapariteettia, mutta kaytannossa kultakanta ei niissa enaa toiminut. Kuvio 5 Kurssikehitys vuosina I I I \ \ 90 \ \ ~ Saksan markka 2 Ranskan frangi 3 Englannin punta 4 Yhdysvaltain dollari Toisen maailmansodan aikana valuuttapolitiikalle oli ominaista pitaytyminen mahdoliisimman kiinteissa valuuttakursseissa. Syyna tahan oli seka kotimaisen hintatason etta yleisen taloudellisen tasapainon yllapitaminen. Keinona oli markan sitominen dollariin sen jaikeen, kun Englannin valuutantasoitusrahasto lopetti 25. elokuuta 1939 punnan kurssin tukemisen ja punnan kurssi alkoi laskea. 27 Kun markka oli nrun saatu "tukevai Ie pohjalle", sen suhde muihin valuuttoihin maaraytyi dollarin kautta. Sodan aikana valuuttakursseilla ei kuitenkaan ollut kovin suurta kaytruman merkitysta valuutansaannostelyn 28 ja bilateraalikaupan takia. Ulkomaisissa maksuyhteyksissa olivat hyvin yleisesti kaytossa clearingsopimuksiin perustuvat jfujestelyt. Ulkomaankaupasta laajimmillaan yli 0/3 kaytiin Saksan kanssa, my os Ruotsin merkitys kasvoi hiukan sotavuosina. 27 Na.istii tapahtumista on va.rildis kuvaus teoksessa R.S.Sayers (1976), The Bank of England , volume 2, s Katso valuutansaann6stelyn toimenpiteistii esimerkiksi Paivikki Lehto-Sinisalo (1991), Valuutansaannastelyn vuosikymmenet, Suomen Pankin keskustelualoitteita 14/91. 19

22 ViUittomasti sodan paatyttya seka Ison-Britannian etta Yhdysvaltojen merkitys kasvoi noin viidennekseen koko kauppavaihdosta. Bretton Woods -jakso VieHi toisen maailmansodan keshiessa alkoivat lahinna yhdysvaltalaiset ja englantilaiset taloustieteilijat suunnitella maailman valuuttajarjestelman tulevaisuutta. Tavoitteena oli, ettei 1930-luvun sekasortoinen tila palaisi, vaan tilalle tulisi vakaisiin ja vapaasti vaihdettaviin valuuttoihin perustuva jarjestelma. Suunnitelmat toteutuivat, kun vuonna 1944 Bretton Woodsissa sovittiin yhteistyon periaatteista. Ominaista jarjestelmiule oli, etta sidottaessa valuuttakurssit periaatteessa kiinteiksi maan itsenilinen paatosvalta rajoitettiin ja nilin pyrittiin estamaan valuuttakurssien muuttamisen kayttaminen kilpailutarkoituksissa. Bretton Woods -jarjestelma oli kultaan sidottuun Yhdysvaltain dollariin perustuva kiinteiden valuuttakurssien jarjestelma. Kullekin valuutalle oli maaratty ns. parikurssi, j oka maarasi sen subteen dollariin tai kultaan. Valuuttarahaston jasenten markkinakurssit saivat poiketa pariarvostaan korkeintaan :!:1 %. Kullan virallinen hinta muodostui kiinteiiksi, kun Yhdysvallat sitoutuivat vaihtamaan kultaa kiinteaan hintaan ($35/troyunssi). Suomi allekirjoitti Kansainvalisen Valuuttarahaston sopimusartiklat vuonna Markan arvo devalvoitiin vuoden 1949 syksyyn mennessa tasolle 230 mk/dollari, joka vahvistettiin viralliseksi pariarvoksi vuonna uvuIla Suo men Pankki myi valuuttaa ulkomaille matkustavil Ie ja eraisiin muihin tarkoituksiin virallista noteerausta korkeammilla kursseilla. Joulukuusta 1955 alkaen pankki noteerasi myos ns. matkakurs-: sit, jotka vuosikirjan mukaan vuoden 1956 aikana olivat keskimaarin 42 % virallisia kursseja korkeammat. 29. Markasta tuli ulkomaalaisille vapaasti vaihdettava valuutta vasta vuonna 1959, jota valmistavana toimenpiteena markka devalvoitiin syksylla 1957 noin 37 prosenttia. Devalvaation yhteydessa, syyskuun 16. pilivasta alkaen luovuttiin myos matkakurssien noteerauksesta. 30 Vuoden 1963 rahalain yhteydessa Suomessa toteutettiin rahauudistus, jossa 100 vanhaa markkaa vaihdettiin yhteen uuteen. Samalla valuuttakurssien (markan pariarvon) muutos alistettiin Valtioneuvostolle. 29 Suomen Pankin vuosikiija 1956, s.34. Naitii kursseja ei kuitenkaan ole keratty, koska ne olivat kaytossa vain hyvin lyhyen periodin ja valuuttakauppaa kaytiin laajemmin virallisiin kursseihin Suomen Pankin vuosikirja 1957, s.37.

23 Bretton Woodsin aikana valuuttakurssit pysyivat varsin kiinteina. Suomen kannalta tarkeimmat muutokset vuoden 1957 devalvaation lisaksi olivat Suomen markan devalvaatio vuonna 1967, Englannin punnan devalvointi vuosina 1949 ja 1967 ja Ranskan frangin devalvaatio vuonna Naiden lisaksi Saksan markka revalvoitiin 9.3 %:Ha lokakuussa Kellunta ja markan sitominen valuuttaindeksiin Lahinna Yhdysvaltain maksutasevaikeuksien vuoksi doharin vaihdettavuus kultaan lopetettiin vuonna 1971, johoin Bretton Woods -jarjestelma kaytannossa murtui. Dollarin arvo suhteessa kultaan laski taman jalkeen nopeasti. Valittomasti Bretton Woodsin jalkeen kiinteita kursseja yritettiin yllapitaa keskuspankkien valisin sopimuksin. Ns. Smithsonian kokouksessa Washingtonissa sovittua keskuskurssijarjestelmaa 32 noudatettiin aina vuoteen 1973 asti, johoin se kaatui doharin jatkuvaan laskuun. Kevaalla 1973 Saksa ja pian useat muut maat mm. Suomi lakkasivat soveltamasta keskuskurssej a. Keskuskurssijarjestelmasta luovuttuaan Suomen Pankki siirtyi ohjaamaan valuuttakursseja ns. valuuttaindeksin avulla. Periaatteena oli, etta Suomen markan suhde ulkomaankauppaosuuksien perusteella valituista valuutoista koostuvaan valuuttakoriin pyrittiin. pitamaan vakaana. Aluksi jarjestelma oliepavirallinen, mutta vuoden 1978 alusta sen asema virallistettiin laissa. Rahalain muutokseha luovuttiinkultana ilmaistusta Suomen markan pariarvosta. Suomen Pankki velvoitettiin pitamaan valuuttaindeksi Valtioneuvoston vahvistamien vaihtelurajojen puitteissa. Uusiksi vaihtelurajoikse 3 tulivat ja (5.3 pistetta) ja markka devalvoitiin 8 %:lla. Viralliseen valuuttaindeksiin on otettu mukaan niiden maiden valuutat, joiden osuus ulkomaankaupasta on ollut viimeisen kolmen vuoden aikana yli yhden prosentin. 31 Markan osalta katso liite 2. Punnan devalvaatioista tarkemmin Friedman & Schwartz (1982) Monetary Trends in the United States and the United Kingdom..., s Ranskan ja Saksan tiedot on saatu teoksesta Sydanmaki, Esko (1986) Kansainvalinen valuuttayhteistyo ja IMF, s Keskuskurssijiirjestelman aikana valuuttakurssienkeskinaiset suhteet maiiriteltiin dollareina ilmaistujen keskuskurssien avulla. Yksityiskohtaisemmin jarjestelmastli ja siim luopumisesta katso Sydanmaki, Esko (1986), Kansainvlilinen valuuttayhteistyo ja IMF, s '33 Indeksin perusvuosi on 1974, jonka keskimiiiiraista indeksitasoa merkitlian luvulla

24 Vuoden 1984 alusta alkaen Suomen Pankissa otettiin kayttoon uudistettu valuuttaindeksi 34, josta poistettiin rupia. VaIuuttakoriin jaivat siis jaijelle vain vaihdettavat valuutat. Samalla siirryttiin logaritmiseen indeksikaavaan. Indeksin laskentamenetelman muuttaminen ei kuitenkaan keskimaarin vaikuttanut valuuttakursseihin. Valuuttaindeksin arvon annettiin vaihdella ennen sen virallistamista enemman kuin virallistamisen j alkeen. Esimerkiksi vuosina markka devalvoitui yhteensa no in 7 prosenttia. Vuonna 1977 oli kaksi devalvaatiota, joiden yhteydessa markkaa devalvoitiin indeksilla mitattuna kaikkiaan 8.7 %. Taman jalkeen valuuttaindeksi stabiloitiin useaksi vuodeksi hyvin tarkoin lukuun ottamatta erityisia devalvaatio- tai revalvaatiopaatoksia. Valuuttaindeksin kehitysta voidaan tarkastella hyvin seuraavan kuvan avulla. Ensimmainen uudistetun rahalain voimaantulon jaikeen toteutettu kurssimuutos tapahtui, kun helmikuussa 1978 markka devalvoitiin 8 prosenttia. Vuosina markka sen sijaan revalvoitiin kolme kertaa yhteensa 5.5 prosenttia lokakuussa toteutettiin kaksi devalvaatiota, joiden yhteisvaikutus oli 10 %. Vuodesta 1986 alkaen indeksin vapaa. liike vaihtelualueen sisalla on kasvanut. Viimeinen suuri yksittainen muutos oli markan 4 prosentin revalvointi maaliskuussa Kuvio 6 Kurssikehitys v Mukana neljan tarkeimman val uutan kuukausikeskiarvot ," 1,. ", -, 4.-."'" \~ \, ",'", J I i''''_ #' 1'-,.. " 1 \ 1, I Saksan markka 2 Yhdysvaltain dollari 3 Ruotsin kruunu 4 Englannin punta 34 Valuuttaindeksin laskentamenetelmista ja periaatteista lisaa kappaleessa Valuuttaindeksi. Uudessa indeksissa perusvuotena on 1982 (1982=100). 22

25 Valuuttaindeksin vaihteluvalissa on myos tapahtunut muutoksia. Valuuttaindeksin kayttoonoton yhteydessa vaihteluvaliksi maarattiin 4.5 %. Vuoden 1979 revalvaation yhteydessa sita kuitenkin laajennettiin 6 prosenttiin. Vuoden 1982 voimakkaan devalvaation yhteydessa palattiin j8.lleen 4.5 prosenttiin. Viimeinen vaihteluv8.lin muutos on ennen vuoden 1989 revalvaatiota tapahtunut vaihteluvalin laajentaminen takaisin 6 prosenttiin, mika teki mahdolliseksi markan arvon vahvistamisen jo ennen reval vaati on toteuttamista. Suurten valuuttojen kelluessa vuodesta 1973 alkaen muutokset valuuttakursseissa ovat olleet hyvin suuria. Dollarin noteeraus laski v8.littomasti valuuttaindeksin kayttoonoton j8.lkeen. Vuonna 1975 dollari kuitenkin alkoi nousta ja saavutti huippunoteerauksen vuonna 1985 (vuoden 1975 alin markkakurssi oli ja vuoden 1985 ylin 7.132). Samansuuntaista on heilahtelu ollut myos punnan kohdalla, kuitenkin huomattavasti vahwsemmin ja sen kurssi on laskenut johdonmukaisemmin. Saksan markka on ollut lahes koko periodin ajan nousussa. Ruotsin kruunu on ouut suhteellisen vakaa, joskin sen suunta on ouut lievasti laskeva. Japanin jenin noteeraus alkoi huhtikuussa 1974, minka jalkeen se on johdonmukaisesti vahvistunut. Euroopassa on pyritty Bretton Woodsin ja keskuskurssijarjestelman romahdettua kiinteampaan valuuttakurssirakenteeseen aluksi ns. valuuttakaarmeen avulla ja alkaen EMS:n kautta. Valuuttakaarmeessa (kutsutaan myos yhteiskellunnaksi) kurssit maaraytyivat siihen kuuluneiden maiden keskinaisten ennalta maariteltyjen pariteettien perusteella. Keskinaisille kursseille oli maantelty yla- ja alarajat, joiden perusteella liikkuma-ala oli ± 2 ~ % suhteessa pariteettiin. Valuuttakaarmeesta siirryttiin osana integraatiota EMS:iin (Euroopan valuuttajarjestelma) vuonna Euroopan Yhteisojen jasenmaista Englanti kuitenkin jw asti valuuttakurssipoliittisen yhteistyon ulkopuoleue, mutta osallistui muuhun EMS:iin liittyvaan yhteistoimintaan. Suurin muutos valuuttakaarmeeseen verrattuna EMS:iin siirryttaessa oli Euroopan valuuttayksikon ECU:n kayttoonotto yhteisena laskentayksikkona. ECU muodostuu jasenmaiden valuutoista ja sen koostumus tarkistetaan yleensa viiden vuoden valein. Suomen kohdalla suhde ECU:iin tuli ajankohtaiseksi, kun Ruotsi kytki kruunun arvon yksipuolisesti siihen kevwla Markkaan kohdistunut spekulaatioaalto kiirehti Suomen paatosta, ja paatettiin markan arvon sitomisesta ECU:a vastaavaan valuuttakoriin. Valuuttaindeksijarjestelma siirtyi historiaan. Periaatteessa siirtyminen ECU-koriin ei merkinnyt kovin suurta muutosta, koska sitoutuminen oli edeueen yksipuolinen Ceika ylikansallinen) ja korin sis8.lto vastasi melko laheisesti aikaisempaa indeksia. Suurin muutos oli Yhdysvaltain dollarin ja Japanin jenin poistuminen. 23

26 3 Valuuttaindeksi ValuuttaindeksilHi mitataan tietyn valuutan arvon keskimaaraista muutosta suhteessa muihin valuuttoihin. Valuuttaindeksin laskemisessa kaytetaan kunkin ulkomaisen valuutan kohdalla painoa, joka vastaa sen suhteellista osuutta esim. ulkomaankaupasta. Perusvuoden tasoon suhteutettua painotettua valuuttaindeksia kutsutaan efektiiviseksi valuuttakurssiksi. Kun indeksi nousee, valuutan efektiivinen arvo alenee (devalvoituu). Jos toisaalta indeksi laskee, valuutan voidaan katsoa keskimaarin revalvoituneen 35 Valuuttaindekseja lasketaan useilla eri tavoilla. Indeksit voivat erota toisistaan lahinna neljalia tavalla: perusvuoden, mukaan otettavien maiden, muutoksen laskutavan tai painojen laskutavan os alta. Olennaisinta valuuttaindeksin valinnaisinta kuitenkin lienee kaytettavien painojen valinta. Tassa on otettava huomioon erityisesti kulloisetkin talouspoliittiset tavoitteet, mikali valuuttaindeksia kaytetaan laskennallisuuden lisaksi valuutan arvon maarittavana korina. Suomen Pankin virallinen valuuttaindeksi oli voimassa vuoden 1978 alusta aina markan ECU-kytkentaan asti toukokuuhun Valuuttaindeksiin luetaan mukaan ne maat, joiden osuus Suomen ulkomaankaupasta on edellisen kolmen kalenterivuoden ajan ollut yli 1 prosenttia ja joiden valuutan myyntinoteerauksen SP on noteerannut. Lisaksi Valtioneuvoston paatoksella niissa tapauksissa, kun Suomen Pankki ei noteeraa Suomen kanssa ulkomaankauppaa kayvan maan valuuttaa eika sita myoskaan yleisesti kayteta kauppavaluuttana, indeksi lasketaan sita valuuttaa kayttaen, joka on tavallisin ko. maiden valisessa kaupassa. Indeksin painot lasketaan lasketaan vertailuvuoden ja niiden neljan viimeksikuluneen vuosineljanneksen ulkomaankauppaosuuksien aritmeettisena keskiarvona, joilta ulkomaankaupan viralliset tilastotiedot on julkaistu. Varsinaisen valuuttaindeksin laskenta-ajankohdan indeksiluku.lasketaan kertomalla vertailuvuoden indeksiluku valuuttakurssien keskimaaraisella muutoksella. Valuuttakurssien keskimaarainen muutos lasketaan valuuttojen laskenta-ajankohdan kurssin ja vertailuvuoden keskiarvokurssin suhdelukujen painotettuna geometrisena keskiarvona. Vertailuvuoden indeksiluku lasketaan vertailuvuoden ja sita edeltavan vuoden keskiarvokurssien suhdeluvuista. Suhdeluvuista lasketaan painotet- 3S Valuutaindekseja esitellaan hyvin artikkelissa Rhomberg (1976). 36 Virallisen valuuttaindeksin kehitykseen ja sen esittelyyn voi paneutua tarkemmin tutustumalla Suomen Pankin valuuttaindeksityoryhman painamattomaan muistioon Suomen Pankin valuuttakurssi-indeksin kehittamisen vaihtoehdoista, Huhtikuu Lisaksi seuraavat artikkeiit ovat tarkeim: Puro, llkka (1984), Finlands currency index system and its development seka Lehmussaari, Olli-Pekka (1991), Experience with managing the exchange rate of the markka within the currency band. 24

27 tu geometrinen keskiarvo. Tassa yhteydessa painot lasketaan vertailuvuoden ja sita edeltavan vuoden ulkomaankauppaosuuksien aritmeettisena keskiarvona. Vertailuvuoden indeksiluku on keskiarvokurssien suhdelukujen keskiarvon ja edeltavan vuoden vastaavasti lasketun indeksiluvun tulo. Tassa julkaisussa mukana oleva valuuttaindeksi vuosilta on yksinkertaistettu versio virallisesta indeksishi. Indeksin laskemisessa kaytetyt painot ovat laskentavuoden vuosittain vaihtuvat ulkomaankauppaosuudet. Mukaan on otettu kulloinkin ne vapaasti vaihdettavan valuutan maat, joiden osuus ulkomaankaupasta on laskentavuonna ylittanyt yhden prosentin ja joiden valuutan SP on noteerannut. Varsinainen indeksi on laskettu valuuttakurssien edella esitetylla tavalla painotettuina logaritmisina muutolcsina. Nain saatu valuuttaindeksi on nahtavissa liitteessa. Kuvio 7 Valuuttaindeksi ~ , Seuraavaksi esitetaan muutamia kommentteja indeksista. Kun Suomi ja muut Suomen Pankin noteeraamat valuutat olivat siirtyneet kultakantaan 1870-luvun loppupuolella, Venaja ei saanut vakautettua ruplaansa. Tasta johtuen indelcsissa on voimakasta varinaa aina 1890-luvulle asti. Vasta ruplan vakiintuessa 1890-luvun loppupuolella indelcsi rauhoittuu (kuvio 7). Indeksi kuvaa hyvin markan arvon efektiivista muutosta suhteessa rnuihin valuuttoihin. Joissakin yhteylcsissa oletetut muutolcset nakyvat eri.ivalla kuin on aikaisemmin oletettu. Esimerkiksi ensimmaisen maailmansodan jalkeinen markan devalvoituminen on oletettua hieman pienempi (kuvio 8). Tahan vaikuttavat tietysti ulkomaankaupan paino iss a ja valuut takursseissa tapahtuvat muutolcset siten, etta vastakkaisiin suuntiin liikkuvat valuutat saattavat kumota toistensa vaikutuksen. 25

28 Kuvio 8 Valuuttaindeksi r '-""'""' O~ Saksan kasittely on ensimmaisen maailmansodan jaikeen hiukan vaikeaa. Reichsmark noteerattiin Suomessa v Varsinkin v nopeasti kiihtyva inflaatio romahduttaa kurssin nii~ etta Saksan markan pitaminen indeksissa johtaisi absurdeihin tuloksiin. 37 Taman vuoksi Reichsmark on jatetty indeksista kokonaan pois vuosilta Saksa on myos hiukan kyseenalaisesti mukana uvun loppupuolella huoiimatta siihi, etta siella oli tiukka valuutansaannostely ja Suomen ja Saksan vaiinen kauppa perustui clearing-sopimuksee~ jonka Iaskentayksikkona oli Suomen markka. Suomen Pankki kuitenkin noteerasi vapaan kurssin markalle, joten se on otettu mukaan indeksiin. Sotien jaikeisena aikana indeksille on ominaista devalvaatioiden aiheuttamat. nopeat muutokset indeksissa. Muuten indeksi on hyvin vakaa (kuvio 9). Muiden maiden devalvaatioista johtuu, etta markan keskimaarainen arvo aleni Bretton Woods -kaudella vabemman kuin sen dollarikurssi. Vuodesta 1940 vuoden 1970 loppuun dollarin kurssi nousi labes 9- kertaiseksi, kun indeksin pisteluku sen sijaan nousi vain noin 5,7-kertaiseksi. Koska indeksiin on otettu vain vapaasti vaihdettavat valuutat, se ei ole ennen vuotta 1984 samanlainen kuin virallinen valuuttaindeksi, johon oli sisailytetty myos rupia. Virallisen indeksin lludistuksen jaikeen indeksit muistuttavat paapiirteissaan hyvin paljon toisiaan (kuvio 10). 37 Aikalaisnakemyksissa Suomen markan ulkoisen arvon kehityksesta Saksan hyperinfiaation vaikutus ei yleensa nay, koska tuolloin ldiytetyssa aritmeettisessa indeksissa kurssin aleneminen johtaa myos valuutan painon vastaavaan pienenemiseen. Nain ei kliy nykyaikaisissa logaritmisissa indekseissa. Aikalaisnakemyksen valuuttaindekseista ensimmaisen maailmansodan jalkeen saa artikkeleista Karki (1921) Suomen Valuuttaindeksi sekii IGirki (1922) Suomen valuuttaindeksi v

29 Kuvio 9 Valuuttaindeksi ~ , o ~ Kuvio 10 Suomen Pankin virallinen valuuttaindeksi ja julkaisun valuuttaindeksi Julkaisun valuuttaindeksi 2 Suomen Pankin virallinen valuuttaindeksi 27

30 4 Lahdeaineisto Projektin aikana on keratty markkanoteerausten alusta alkaen vuodesta 1864 aina nykypaiviin asti kuukausisarjat Suomen Pankin noteeraamista valuutoista siten, etta on saatu yhtenaiset sarjat ylimmasta, alimmasta, paivittaisten noteerausten kuukausikeskiarvosta seka kuukauden viimeisesta noteerauksesta. llihdeaineisto on koostunut Suomen Pankin arkistossa olevasta aineistosta seka kirjallisesta materiaalista, lahinna Suomen Pankin vuosikirj oista. Pankin arkistossa olevasta aineistosta on kaytetty lahinna kokonaisuutta V aluuttakurssit, joka koostuu erilaisista Iahinna kassanhoitajien yllapitamista valuuttakurssilistoista ja -kirjoista (esim. Kursnoteringar, Finlands Banks Kurser tai Kurs-bok) vuodesta 1864 alkaen. 38 Naiden lisaksi arkistossa on paivittaisista noteerauksista koottuja laajempia kirjoja Suomen Pankin myyntikurssit, joita on kaytetty pilivasarjojen muodostamiseen, kun siihen on ollut syyta. lalkimmaiset lahteet ovat kuitenkin vaatineet osittain tarkistamista, koska niiden tiedot eivat aina ole vastanneet varsinaisia kurssinoteerauslistoja. Kyseisia alkuperilislahteita on tarvittu koko kasiteltavan peri odin ajan joko ainoina lahteina tai apuna painettujen Iahteiden tietojen taydentamiseen. Painetuista lahteista tarkeimpia ovat olleet Suomen Pankin vuosikirjat vuodesta 1920 alkaen. Paalahteena ne ovat olleet kuitenkin vasta vuodesta 1941 alkaen, koska siita alkaen tietojen keraaminen niiden avulla oli helpoin tapa ja alkuperaislahteet ovat huomattavasti vaikeampia kayttaa. latkuvasti on kuitenkin pyritty tarkistamaan arkistoaineiston kautta painetuissa lahteissa mahdollisesti esiintyvia virheita. Vuosikirjojen ongelmana on ollut erityisesti se, etta niissa ei ollut koko periodille yhtenaista valuuttakurssien tilastointikaytantoa. Suurin puute niissa on ouut vuodesta 1972 alkaen kuukauden viimeisen arvon puuttuminen. Osittain myos osa noteeratuista valuutoista on tilastoitu epataydellisesti. Vanhemman ajan kohdalla tarkeita lahteita ovat olleet myos Heimer Bjorkqvistin kirjojen liitetiedot noteerausten keskiarvojen keraamisessa 39 Virallisen valuuttakurssiaineiston lisaksi on keratty ensimmaisen maailmansodan ja valittomasti sen jillkeiselta ajalta aluksi Pankkiyhdistyksen noteeraamat valuuttakurssit yhdistyksen vuosikertomuksista seka vuosilta Helsingin valuuttamarkkinoiden kunkin paivan korkeim- 38 Suomen Pankki on aloittanut vekselikaupan jo vuonna 1843, joten sen noteeraamat kurssit alkavat jo huomattavasti ennen vuotta Selkeasti nama ruplanoteeraukset on saatavissa Suomen Pankin arkistosta vuodesta 1849 alkaen. Markkanoteeraukset alkavat vuoden 1864 marraskuussa. 39 Bjorkqvist Heimer (1953), Guldmyntfotens inforande i Finland Aren , sekli (1968) Valutakurser oeh valutapolitik i Finland Aren , Vasa. 28

31 man kurssin. Valuuttamarkkinoiden kurssit ovat osittain epataydellishi, koska ne on keratty siten kuin ne on julkaistu Kauppalehdessa. Valuuttaindeksin laskemista varten on koottu Suomen virallisesta tilastosta tiedot ulkomaankaupasta niiden maiden osalta, joiden valuutan Suomen Pankki on noteerannut ja joiden osuus nykyisen valuuttaindeksin laskentamenetelman mukaisesti ylittaa 1 %:n rajan koko kauppavaihdosta. 5 Sarjojen esittely Tassa jaksossa esiteliaan aluksi valuuttakurssisarjat, tarkeimmat muutosajankohdat ja niihin liittyneet muutokset valuuttakursseissa. Tarkastelu keskittyy vain ns. katkoskohtiin, joissa sarjoihin tulee epajatkuvuuskohta esim. rahanuudistusten vuoksi. Lisaksi mainitaan myos syy, milloin Suomen Pankki ei ole noteerannut jotakin valuuttaa. Tarkeimmat valuuttakursseissa tapahtuneet muutokset, esim. devalvaatiot ja revalvaatiot voi helposti tarkistaa jostakin alan hakuteoksesta 40 Valuuttakursseista on liitetiedoissa erikseen ilmoitettu kuukausi- ja vuosisarjat, ei-kaupalliset (1. financial) noteeraukset seka clearing-kurssit tarkeimpien valuuttojen os alta.. Muita esiteltavia sarjoja ovat virallinen valuuttaindeksi vuosilta seka oma valuuttaindeksi vuosilta , jonka laskentamenetelma on selvitetty luvussa 3. Sarjoissa on kaytetty seuraavia merkintoja: ei noteerausta tieto puuttuu kaksinkertainen poikkiviiva osoittaa epajatkuvuuden sar Jassa 40 Esimerkiksi World Currency Yearbook, jossa on tarkka selvitys kunkin valuutan Hihihistoriasta ja viimeaikaisesta kehityksesta. 29

32 Valuuttakurssit Tassa julkaisussa on eri valuuttoj en markkamaaraiset myyntinoteeraukset, jotka alkavat vuodesta Suomen Pankin noteerauksissa siirryttiin a vista-vekselikursseihin 1880-luvun kuluessa. Tata ennen noteerattiin vekselit, joiden maaraajat olivat seuraavat: Lontoo, Pariisi ja Hampuri 90 paivaa vuoden 1880 loppuun asti, Tukholma 3 paivaa ja Pietari 7 paivaa vuoden 1881 loppuun seka Amsterdam 90 paivaa 1887 loppuun asti. Sarjoissa on vuoden 1918 kevaalla yli kolmen kuukauden jakso ( ), jolloin pankki ei noteerannut lainkaan valuuttakursseja. Tuon ajan pankki oli kansanvaltuuskunnan hallussa, eika virallisia valuuttakursseja julkaistu. Suomessa toteutettiin rahauudistus, jossa yksi uusi markka vastasi sataa vanhaa markkaa. Tama nakyy sarjoissa katkoksena. Sarjoja ei ole yhdistetty, koska tutkimuksessa, esim. taseiden analysoinnissa eri erat ilmoitetaan kunakin aikakautena voimassa olevilla yksikoilul Seuraavaksi esitetaan liitteena olevien sarjojen selitykset. Niissa esitetaan paapiirteissaan eri maiden rahauudistukset seka ne jaksot, jolloin jotakin valuuttaa ei ole noteerattu Suomen Pankissa. Alankomaat: Amsterdam Myyntikurssin puuttuessa on Hollannin guldenille ldiytetty ostonoteerausta (diskonttokurssi) vuoden 1868 maaliskuuhun saakka, joten myyntikurssi alkaa vasta huhtikuusta Guldenin noteeraus oli keskeytynyt ajalla Argentiina: Buenos Aires Suomen Pankki noteerasi Argentiinan peson lyhyen periodin ajan lokakuusta 1953 lokakuuhun Belgia: Antwerpen/Bruxelles Suomen Pankki alkoi noteerata kultakannassa olevaa Belgian frangia toukokuussa Noteeraus katkeaa vuoden 1915 alusta asti. Belgiassa toteutettiin toiseen kultakantaan siirryttiiessa rahauudistus, jossa yksikoksi otettiin belga, joka vastasi viitta frangia. VuosisaIjoissa on vuonna 1926 kaytetty keskiarvon laskemiseen belgaa, eli frangin noteeraukset on kerrottu viidella. Belgaa ei noteerattu vuonna 1945 kesakuusta joulukuuhun. Kun noteeraus jalleen alkaa , yksikoksi otetaan jalleen frangi, josta tuli alkaen Belgian ainut rahayksikko. Suomen Pankin noteerauksissa on syyskuusta 1972 huhtikuuhun 1990 Belgian frangista kaksi noteerausta, ns. kaupallinen ja ei-kaupallinen. Varsinaisiin noteerauksiin tassa julkaisussa on liitetty kaupallinen kurssi. 30