004 Purmonjoen kartoitusraportti

Transkriptio

1 004 Purmonjoen kartoitusraportti Purmonjoki on pikku purosta keskisuureksi joeksi kasvava virta, jonka varrella on melojalle niin hankalia, tasaisia kuin mukaviakin paikkoja. YLEISKUVAUS Purmonjoki on 62 kilometriä pitkä joki, joka virtaa 22 kilometriä Kauhavan alueella ja 40 kilometriä Pedersören halki. Ennen kuntaliitoksia Purmonjoki oli Kortesjärven ja Purmon kuntien keskeinen vesistö. Valtaosaltaan peltojen ympäröimä joki alkaa Purmojärvestä ja yhtyy Ähtävänjokeen hieman ennen sen laskemista merestä padottuun Luodonjärveen. Suurimmat sivujoet ovat Varijoki ja Evijärven puolelta virtaava Norijoki eli Norra Purmo å. Historian saatossa Purmonjokea on hyödynnetty voimantuotantoon, tervankuljetukseen ja uittoon, joista viimeksi mainittukin loppui vuonna Sadat maatilat ovat kärsineet tulvavahingoista 20 kilometrin pitkän suvanto-osuuden varrella, minkä vuoksi Purmonjokea on kunnostettu useaan otteeseen. Jokea on perattu ja sen pintaa on tasattu useiden pohjapatojen avulla. Ruoppauksia on tehty 1920-luvulla, uudelleen vuoden 1960 tienoilla ja viimeksi vuonna Purmonjoen vesi on peltojen ja suo-ojitusten takia humuspitoista, ravinteikasta ja hapanta. Purmonjoessa elää lahnaa, säynävää, haukea ja ahventa. Jokeen on istutettu purotaimenta vuosina , pääosin huonolla menestyksellä. Yläjuoksulla on esiintynyt myös rapuja.

2 Purmonjoen yläjuoksulla on ollut aikoinaan saha, rautaruukki ja paperitehdas. Joen monista myllyrakennuksista vain Kukkolan mylly on säilynyt ja kunnostettu. Se on samalla koko Ähtävänjoen vesistön ainoa säästynyt mylly Etelä-Pohjanmaan maakunnan puolella. Pedersören puolella vanhoja myllyrakennuksia on vielä useita. Kukkolan kaunis miljöö on Ähtävänjoen vesistön ainoa paikka Etelä-Pohjanmaan maakunnassa, jossa voi ihailla säilynyttä myllyä. Rakennusvuosi on nähtävästi KARTOITUS Maastotarkastelua Purmonjoen varrella tekivät Heikki Valijoki, Hannu Nevala ja Anssi Orrenmaa, joista viimeksi mainittu kurkisteli joen ensimmäistä puoltatoista kilometriä rannalta päin Tuolloin varmistui, että melontakartoitus kannattaa aloittaa vasta Hakalan talon kohdalta. Varsinainen kartoitusmelonta oli tarkoitus tehdä ensin ja sitten 5.6., mutta huono sää siirsi kartoituksen pidettäväksi , jolloin Jaana Kultti ja Anssi Orrenmaa meloivat 23 kilometriä Hakalan talon pihasta Pedersören Vilobackaan. Vettä oli tuolloin tarpeeksi, koska kuivan kevään jälkeen oli pari päivää aikaisemmin saatu vuorokauden kestävä kunnon sade. Ilman tätä sadetta monet virtapaikat olisivat todennäköisesti olleet jo liian kuivia ja kivisiä. Purmonjoen ylimmän 800 metriä meloivat sateiden jälkeen Laura Yli-Soini, Suoku Sirén, Jaana Kultti ja Anssi Orrenmaa.

3 Mauri Jokela auttoi ennakkotiedoissa ja kartoitusmelonnan kuljetuksessa. Ely-keskuksen Sari Yli-Mannila kaivoi esiin Purmonjoen perkaushankkeen tietoja. Taustatietoja kertoivat myös Heikki Valijoki, Tapani Hakala, Jari Laukkonen, Juhani Kukkola, Pekka Kukkola, Vladislav Paasonen, Jari Syväjärvi ja Janne Sankelo. Tapani Hakala antoi luvan lähteä kartoitusmelonnalle yksityisen pihansa kohdasta. Varsinainen kartoitusmelonta alkoi Hakalan talon hienosta pihapiiristä SOVELTUVUUS MELONTAREITIKSI Purmonjoki on moni-ilmeinen joki, joka kasvaa jo ensimmäisen 22 kilometrin aikana kapeasta purosta kunnon joeksi. Tällä matkalla on neljä aivan eriluonteista osaa. Ensimmäinen puolentoista kilometrin osuus Purmojärveltä Hakalan talo luokse tarjoaa mielenkiintoista metsä- ja asutusmaisemaa, mutta puromainen joki kulkee niin monen hankalan puuesteen kautta, matalan sillan ali ja pihapiirin läpi, että se ei käytännössä sovellu melontareitiksi.

4 Purmonjoen alkutaival on vehmaan kaunis pikku puro, mutta metsien ja pihapiirien keskellä kulkevana se on liian hankala melottavaksi. Toinen osuus on runsaan kahden kilometrin mittainen vesiväylä Hakalan talon kohdasta Luhtalantien sillalle. Joen leveys on tällä välillä keskimäärin hieman yli viisi metriä. Lähtöpaikka on upea rakennettu jokilampi, jossa vesille pääsee aidan takaa yksityisen kaarisillan kautta. Tapani Hakala antoi luvan kartoitusmelonnalle ja häneltä voinee myös jatkossa kysyä lupaa yksittäisille melonnoille. Tämän osan nimeäminen varsinaiseksi melontareitiksi vaatisi kuitenkin erityisiä järjestelyjä ja sopimisia. Tämä osuus on miljööltään harvinaisen hieno, hämyinen ja monipuolinen metsätaival, samoin jo riittävän leveä melan heilutukselle, mutta samalla myös matala, kapea ja usein puiden tukkima. Muutamat nivapaikat kuivunevat kesän mittaan helposti hankalan kivisiksi. Matkalla on niin paljon puuesteitä, että väylän tekeminen miellyttäväksi reitiksi vaatisi vuosittaista raivausta. Yritteliäälle melojalle se on aivan mahdollinen jo nyt riittävän veden aikana. Puolentoista kilometrin jälkeen Purmonjoki kasvaa melontakelpoisemmaksi, mutta ympäröivä metsä tuo edelleen esteitä, jotka vaatisivat jatkuvaa huolenpitoa.

5 Kolmas osuus on vajaan viiden kilometrin mittainen vaihteleva reitti Luhtalantien sillalta Kukkolan myllylle. Joki on 5-10 metriä leveä ja kulkee enimmäkseen peltojen keskellä, mutta sisältää myös mukavan metsäisiä kohtia ja mielenkiintoista asutusmaisemaa. Puuesteitä on vähemmän, mutta osa niistä on niin hankalia, että ne kannattaisi raivata pois. Tämä osuus päättyy Kauhavan puoleisen Purmonjoen mielenkiintoisimpaan kohtaan: Kukkolan myllyn hienoon ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen miljööseen. Metsätaipaleen jälkeinen Purmonjoen monipuolisin vajaan viiden kilometrin osuus huipentuu Kukkolan myllyn mielenkiintoiseen tienooseen. Neljäs osuus on Kukkolasta maakuntarajalle ulottuva noin 14 kilometrin mittainen suoraviivaisempi väylä, joka alkaa 300 metriä pitkällä koskipaikalla, mutta virtaa sen jälkeen rauhallisesti lähes pelkästään peltojen keskellä. Puuesteitä ei ole ollenkaan. Kapean koskipaikan jälkeen joki on aluksi metrinen, mutta muuttuu Varijoen yhtymisen jälkeen metriä leveäksi, oikean joen näköiseksi vesiväyläksi. Kiinnekohtia melojalle on tällä osuudella vähemmän, lähinnä muutama mukava pohjapato ja niva. Hyvällä säällä Purmonjoki on tällä kohdalla helppo melottava koko kesän ajan, vastatuulella työläämpi. Kuivana aikana pohjapadot täytyy ohittaa tai ylittää kantaen. Kukkolan koskipaikan jälkeen Purmonjoki on peltojen keskellä kulkevaa tasaista maatalousjokea, jossa melojaa piristää jokunen melontakelpoinen pohjapato, tässä Ylikoskessa.

6 Mikäli meloja haluaa pysyä suomenkielisellä puolella, on hänen rantauduttava maihin Ylikosken sillan kohdalla. Maakuntaraja on kilometrin päässä, minkä jälkeen kahden kilometrin mukava osuus vie Vilobackan sillalle ja parkkipaikalle. Purmonjoki yhtyy Vilobackasta noin 38 kilometrin päässä Ähtävänjokeen. Tällä Pedersören puoleisella osuudella on koskia ja patoja, jotka on paikoin ohitettava maitse, varsinkin kesän kuivempina aikoina. Tästä Purmonjoen Pedersören puoleisesta osuudesta on suuripiirteinen melontakartta 7 Sillan Saariston melontakartassa osa 2, Joet ja järvet. Veden korkeus vaikuttaa ratkaisevasti Purmonjoen melottavuuteen joen alkulähteiltä Kukkolan Hautakoskeen asti. Ely-keskuksella ei ole joella mittauspistettä, minkä vuoksi melottavuutta on yritettävä arvioida silloilta ja rannoilta näkyvien nivojen ja koskien avulla. Purmonjoen Kauhavan puoleisen osuuden jatkuva hankaluus on helppojen lähtö-, tauko- ja rantautumispaikkojen puute. Melontakelpoisella kartoitusalueella on 14 siltaa, mutta rantautuminen on niidenkin kohdalla yleensä melko hankalaa. Puiden raivausten ohella hyvät lähtö- ja nousupaikat olisivat Purmonjoen melonnan tärkein kehittämisen kohde. Kukkolan mylly on jo nyt pakollinen ja upea taukopaikka, jota on kaikki mahdollisuudet kehittää vielä paremmaksi, esimerkiksi nuotiopaikalla. Myllylle voisi myös pystyttää esimerkiksi Tervareitin kyltin, joka kertoo sekä myllystä että sen jälkeisestä pienestä koskijaksosta. Maakuntarajan ylittävä meloja voi nousta kohtalaisesti maihin Vilobackan sillan kupeessa. Purmonjoen varrelle olisi hyvä saada sopivia lähtöpaikkoja, sillä näinkään kelvollisia rantautumispaikkoja on hyvin harvassa.

7 TARKEMPI KUVAUS MELONTAREITTINÄ Melontareitiksi sopimaton alkujuoksu (1,5 km) Purmonjoki alkaa Purmojärven lounaiselta rannalta kauniin pienen patolammikon kohdalta, joka valmistui vuonna 2011 osana Purmojärven kunnostusta EU-hankkeena. Paikka on Purmojärventie 630:n kohdalta. Purmojärveltä on helppo laskeutua Purmonjoelle vasemman puoleisen pohjapadon kautta. Patolammelle on aivan hyvä laskea kivipadon oikean puoleisesta aukosta. Joki virtaa houkuttelevana nivana myös Purmojärven tien sillan alitse, ja sitä pysyy riittävällä vedellä melomaan puolen kilometrin matkan vielä peltojen välissä puskien keskellä. Purmonjoki alkaa kapeana peltopurona, jonka pusikoiden välissä mahtuu kuitenkin aivan hyvin melomaan ensimmäisen puolen kilometrin matkalla.

8 Pellon jälkeinen kilometrin mittainen kapea metsäinen jakso on kuitenkin liian hankala melottavaksi muille kuin erityisen yritteliäille raivaajille, sillä vastassa on lukuisia puuesteitä ja neljä maitse ohitettavaa matalaa siltaa. Matalalla vedellä joki kutistuu välillä lähes ojamaiseksi. Näiden hankaluuksien tämä ensimmäinen puolentoista kilometrin osuus ei sovi melontareitiksi. Alkutaipaleen metsäosuudet ovat jatkuvien puuesteiden takia liian hankalia melottavaksi. Tällä jaksolla on noin kilometrin kohdalla Hyttikoski ja kohta sen jälkeen Tervas- eli Hautuvan koski. Ruukin eli Hakalan koski on Hakalantien sillan jälkeen. Ruukinkoski kuohuu keväisin kivisenä matalan sillan kohdalla.

9 Metsäinen pikkujoki Hakalasta Luhtalantielle (2,3 km) Tapani Hakalan talon kohdalla oleva levennys on poikkeuksellisen kauniiksi rakennettu kulttuurihistoriallinen jokimiljöö. Paikalle löytää, kun Hakalantie 65:n kohdasta kääntyy oikealle ja ajaa tien päähän. Tie päättyy yksityiseen pihaan, jonka käyttämiseen on kysyttävä talon omistajan lupa. Hakala suhtautuu myönteisesti melontaan, mutta paikkaa ei voi pitää melontareittinä, ellei pihan käytöstä sovita tai järjestetä muuta sopivaa lähtöpaikkaa. Etelästä Purmonjokeen yhtyvä Ormipäkki tuo leveyttä Hakalan talon kohdalle. Näin syntyvää levennystä reunustavat myllyn vanhat kiviperustukset, kaksi hienoa metallista kaarisiltaa sekä leveän tammen muodostama runsaan puolen metrin pudotus kalaportaineen ja jatkuvine kohinoineen. Matalan lammen kautta kulkee joen poikki myös traktorilla kuljettava peltotie. Melojan mahdollinen lähtöpaikka on Hakalan pihan metalliaidan ja yksityisen kaarisillan takana. Purmonjoen metsäiselle osuudelle on helppo lähteä melomaan joen etelärannalta. Vasemmalla näkyvän matalan pikkusillan alta valuva Purmonjoki saa Hakalan talon kohdalla lisää vettä oikealta tulevasta Ormipäkistä. Kartoitusmelonta alkoi kuvan alareunassa näkyvän tammen alapuolelta.

10 Hakalan lammesta Luhtalantien sillalle on noin 2,3 kilometrin mittainen taival. Joki on tällä välillä keskimäärin runsaat viisi metriä leveä ja monin paikoin hyvin matala. Suurimman osa tästä osuudesta vain joen toinen puoli rajoittuu varsinaiseen metsään, mutta yleisvaikutelma on silti metsäinen, hämyisä ja monin paikoin oikein kaunis. Lehtipuiden (koivuja, pihlajia, haapoja, leppiä ym) lisäksi myös paikoin aivan joen rannalla kasvavat kuuset luovat omaa tunnelmaansa. Tällä jaksolla on paljon joen poikki ja yli kaatuneita puita ja risuja. Osa ohituksista, ylityksistä ja alituksista on täpäriä ja työläitä, mutta kartoitusmatkalla ei aivan tarvinnut nousta pois kajakista. Purmonjoen metsätaival on kaunis ja monimuotoinen, mutta helposti myös työläs melottava. Heti alkumatkalla olevaa kapeikkoa reunustaa oikealla puolella näyttävä korkeiden koivujen rivi. Kohta sen jälkeen joen ylittää karttaan merkitsemätön pikku puusilta. Sen jälkeen edessä oli pari hankalampaa puuestettä, joista ensimmäinen on iso kuusi ja toinen pienten koivunrunkojen rykelmä. Purmonjoen metsätaipaleella riitti monipuolisia puuesteitä ohitettavaksi ja ylitettäväksi.

11 Kartalle merkitty Kuparperinkoski on aivan pieni ja lyhyt niva. Suurin piirtein siitä lähtien joen kivinen pohja alkaa olla niin matala, että vähänkin vähemmällä vedellä kajakki voi helposti juuttua siihen kiinni. Kuparperinkosken jälkeen joen poikki on kaatunut iso koivu. Noin kilometrin päässä lähtöpaikasta alkaa kohti lounasta kääntyvä puolen kilometrin mittainen suora, johon on kartalla merkitty Rankoolinkoski. Koskipaikka alkaa noin 100 metrin pituisella kauniilla nivapaikalla, jonka jälkeen on vielä pari lyhyempää nivaa. Rankoolinkosken mukavaa nivaa. Matalalla vedellä vesi ei riitä melomiseen. Noin 2,3 kilometrin kohdalla olevan Luhtalantie 104:n silta olisi hyvä paikka päättää metsäinen taival, mutta sillan alta nouseminen ei ole aivan helppoa. Tällä veden korkeudella oikealla puolella on kelluvan pressun muodostama tasanne. Tämä reilun parin kilometrin melontaosuus olisi sopivan korkealla vedellä kaunis ja melko mukava metsäinen pienten nivojen pikku joen taival, jossa meloja pääsee lähelle metsän lintuja ja muuta luontoa. Vaivaton kulku vaatisi kuitenkin kaatuneiden puiden vuosittaisen tarkistamisen ja poistamisen tai ainakin vähän melontakalustoa leveämpien kulkuaukkojen sahaamisen. Myös vettä pitäisi olla tarpeeksi. Isompi virtaus voi puolestaan tehdä reitin haasteelliseksi ainakin kokemattomalle melojalle. Kivet ja puut vaativat ohjailua, joka on paikoin täpärää varsinkin viisimetrisellä retkikalustolla. Myös rantautuminen on tälläkin jaksolla pääosin melko hankalaa. Lähtöpaikastakin olisi sovittava erikseen. Joen metsäinen luonne vähenee Luhtalantie 104:n kohdalla olevasta sillasta lähtien. Sillan kohdalta vesiltä nouseminen tai sinne laskeutuminen ei ole kovin helppoa.

12 Vaihteleva jakso Luhtalantieltä Kukkolaan (5 km) Luhtalantien alituksen jälkeen alkaa Kukkolaan asti jatkuva vajaan viiden kilometrin mittainen hyvin vaihteleva väylä, jonka leveys on 5-10 metriä. Joen yleisilme muuttuu Luhtalantien sillan jälkeen metsäisen hämyisestä pusikkoisemmaksi ja avoimemmaksi, koska se kulkee pääosin peltojen keskellä. Joki on edelleen matala ja jyrkälle penkalle rantautuminen olisi enimmäkseen hyvin hankalaa. Paikoin tätäkin osuutta reunustavat myös pienet metsiköt, joiden kohdalla myös metsälintujen liverrys kuuluu edelleen joelle ja maisemat ovat kauniita. Puuesteitä tulee yhä vastaan, mutta niitä on vähemmän. Noin 1,4 kilometriä Luhtalantien sillan jälkeen joki tekee edessä olevan pienen metsikön edessä jyrkän mutkan ensin vasemmalle ja heti perään oikealla. Tässä kohdassa on hankala puueste, jossa joen oikealta rannalta ja joen yli vinottain kasvava leppärykelmä tukkii joen lähes kokonaan. Kartoitusmelonnan vedenkorkeudella runkojen seasta mahtui juuri ja juuri läpi, mutta korkeammalla vedellä edessä olisi luultavasti ollut melko hankala maasto-ohitus, ellei leppiin ole varautunut sahaamaan kulkuaukkoa. Vajaa puolitoista kilometriä Luhtalantien sillan jälkeen joen poikki kasvaa leppärykelmä, jonka ohittaminen rannalta olisi hankalaa. Kartoituksessa läpikulku onnistui. Kolmisensataa metriä tämän paikan jälkeen joki tekee noin puolen kilometrin pituisen rauhallisen kaarroksen vasemmalle, seuraillen vasemmalla puolella olevaa metsikköä. Tämän osuuden lopussa on mukava kartoissa nimeämätön nivapaikka, nähtävästi Luhtalankoski. Kohta sen jälkeen joki alittaa pienen puusillan, jonka oikealta puolelta rantautuminen saattaisi olla mahdollista.

13 Mukava nivapaikka, nähtävästi Luhtalankoski. Mannisentie 184:n kohdassa olevan sillan ympärillä on noin 600 metriä pitkä metsäinen kohta. Sillan jälkeen alkaa Pajukoski, jossa on ensin kaksi mukavaa suoraviivaista nivapaikkaa hämyisen metsän keskellä. Metsäjaksoa seuraa kaksi hieman ikävän kivistä pohjapatoa. Jälkimmäisen pohjapadon oikealla puolella näkyy yksityinen laavu. Kun joki heti tämän jälkeen kääntyy oikealle, päättyy Pajukosken tienoo mukavasti laskevaan pikku nivaan. Pajukoski alkaa kivana nivana, joka vie halki hämyisen metsikön. Jatkossa seuraa pari ikävämpää pohjapatoa ja lopuksi vähän vauhdikkaampi niva.

14 Ennen Kortesjärventie 2028:n alitusta joki kaartaa oikealle koko reitin kauneimpiin kuuluvan metsänäkymän keskellä. Kortesjärventien sillan oikealla puolella on tien vieressä autoilijoiden levähdyspaikka, josta ei ole kuitenkaan erityisen helppo laskeutua tai nousta melomaan. Kortesjärventien siltaa seuraa mukava pikku niva. Kohta sen jälkeen joki alittaa pienen Tampparintien sillan, jonka jälkeen on jälleen iloinen pieni niva. Muutaman mutkan jälkeen joki tuo Kukkolantie 254:n kohdassa olevalle sillalle, jonka edustalla on laskukelpoinen pohjapato. Heti sillan jälkeen tullaan Kukkolan myllyä edeltävään enemmän tai vähemmän virtaavaan ohitettavaan kohtaan. Kukkolantien siltaa ja sen jälkeistä myllyä edeltää laskukelpoinen pohjapato. Rantautuminen ennen Kukkolan myllyä on oikealta puolelta melko hankalaa. Tälle puolelle on kuitenkin päästävä, mikäli haluaa päästä Mattilantielle 13:n kohdalla olevan myllyn ääreen. Kukkolan myllyn pudotuksen helpompi ohituspaikka näyttää olevan vasemmalla puolella, jolloin taukopaikaksi avautuu hieno kallio aivan myllyn vastarannalla. Nouseminen oikealla rannalle ennen Kukkolan myllyä on melko hankalaa ja vie keskelle nokkosia kasvavaa pusikkoa. Vasemmalla puolella ranta on houkuttelevampi ja tarjoaa mukavan kallion taukopaikaksi, mutta silloin mylly jää vastarannalle.

15 Vesi putoaa Kukkolan myllyn vasemmalta puolelta kapean aukon kautta 10 metrin matkalla lähes 2 metriä alaspäin. Pienestä tammesta alkavan kivisen pudotuksen laskeminen ei ole mahdollista kuin korkealla vedellä. Silloin paikasta saattaa muodostua mielenkiintoinen ja hyvin vauhdikas vesiliukumäki, joka on liian vaativa ainakin useimmille retkimelojille. Paikka saattaisi toimia suuremmalla vedellä, mutta sen laskukelpoisuus olisi joka tapauksessa aina arvioitava rannalta etukäteen. Kukkolan myllyn kohdassa oleva pudotus tarjoaa melojalle hienoa katseltavaa, mutta on parempi ohittaa kantamalla. Myös myllyn vastarannalla on taukopaikaksi sopiva kallio. Nähtävästi vuonna 1858 rakennettu Kukkolan mylly on ulkopuolelta hienossa maalissa ja kunnossa, pärekattoineen. Sisäpuoli on suljettu ja järjestämättä. Myllyn omistajalta Juhani Kukkolalta voi kysyä myllyn avaamista. Myllyrakennuksen pelastaminen on jo tällaisenaan merkittävä kulttuuriteko, koska Kukkolan mylly on ainoa säästynyt ja korjattu mylly useista kymmenistä, jopa sadoista myllyistä koko Ähtävänjoen vesistön suomenkielisellä alueella. Melojalle Kukkolan myllyn kohta on paitsi pakollinen, myös hyvin mielekäs taukopaikka. Se on samalla Purmonjoen kaunein ja historiallisesti arvokkain miljöö Etelä-Pohjanmaan maakunnan puolella, Hakalan jokilammen ohella. Sen arvoa lisäisi entisestään myllyn sisäosan avaaminen ja siistiminen. Myllyn tienoille sopisi myös nuotiopaikka sekä myllystä ja sen ympäristöstä kertova opaskyltti.

16 Koski ja tasainen peltojakso Kukkolasta maakuntarajalle (14 km) Kymmenisen metriä Kukkolan myllyn pudotuksen jälkeen seuraa sadan metrin jaksolla pari melko kivistä, mutta aivan melontakelpoista nivaa tai pikkukoskea. Heti niiden jälkeen alkaa kapeassa uomassa noin 200 metrin pitkä Hautakoski, joka on suomenkielisen Purmonjoen ainoa varsinainen koskipaikka. Korkealla vedellä se lienee hyvin vauhdikas laskettava, mutta oli aivan sujuva myös kartoitusmelonnassa. Kuivan kesän aikana koski kuivunee helposti liian kiviseksi. Hautakosken koskijakso alkaa kivisellä kynnyksellä, jonka jälkeiset muutamat koskipaikat vievät melojaa melko vauhdikkaasti eteenpäin pitkin kapeaa väylää, joka kääntyy loppuosassa vasemmalle. Korkealla vedellä tämä kohta saattaa olla hieman vaativa. Normaalivedellä koski ei ole erityisen vaativa, mutta tämän raportin kirjoittaja onnistui kaatamaan sen yläosassa kajakkinsa, joka käännähti taaksepäin valokuvatessa poikittain. Kukkosen myllyn jälkeisiä pikkukoskia seuraa noin 300 metrin pituinen Hautakoski, joka alkaa kivisen pohjapadon ylityksellä. Jatkossa seuraa kapea väylä, jossa kaatuminen todettiin kartoitusmelonnassa mahdolliseksi. Korkealla vedellä väylä lienee hyvin vauhdikas melottava.

17 Hautakosken loppupuolen jyrkkä kurvi vasemmalle saattaa olla korkealla vedellä vaativakin. Koskijakson jälkeen alkaa lähes 14 kilometrin mittainen Kauhavan ja Pedersören rajalla jatkuva Purmonjoen tulva-alue. Peltojen keskellä tehtävään tasaiseen melontaurakkaan tuovat vaihtelua lähinnä muutamat pohjapadot ja Porkholman kohdan metsiköt. Joki levenee tällä jaksolla ensin noin metriseksi, kunnes alkupuolella Varijoen tuoma veden lisäys kasvattaa leveyden oikean joen mittoihin, noin metrin leveyteen. Kohti pohjoista jatkuva matka ei tarjoa tämän jälkeen kovin paljon kiinnekohtia melojalle. Matkanteko voi olla pohjoistuulella työlästä, sillä virtaa avoimessa maisemassa laiskasti eteenpäin, lukuun ottamatta joitakin pieniä virtakohtia. Hyviä taukopaikkoja ei ole matkan varrella, vaikka rantapusikosta voi tiukan paikan tullen nousta pellon laitaan. Vasemmalta tuleva Varijoki kasvattaa Purmonjoen oikean joen mittoihin. Virtaus pysyy maltillisena koko 14 kilometrin loppujakson ajan. Vajaan kilometrin päässä Hautakoskesta meloja alittaa Kotoluhdan kohdassa Tuphaan sillan, jota seuraa aivan pieni pohjapadon jälkeinen niva. Noin kahden kilometrin päässä on seuraava hieman vauhdikkaampi pohjapato ja sen jälkeinen niva. Kohta tämän jälkeen Varijoki yhtyy vasemmalta Purmonjokeen. Jokien haara on suosittua sorsastusaluetta.

18 Virkistävä nivapaikka vähän ennen Varijoen haaraa. Tämän jälkeen edessä näkyy Perkiönmäentien 1493:n kohdassa oleva silta, joka on korvannut historiallisen Fräntilän sillan. Noin 150 metriä Perkiönmäen tien sillan jälkeen näkyy Fräntilän entisen sillan kiviperustus vasemmalla rannalla. Fräntilän silta oli aikoinaan suosittu tanssi- ja kohtaamispaikka. Häjyjen aikaan sillalla tehty surmatyö on tallentunut historiaan myös viisuna. Kortesjärveläinen Luomansuun Anssi iski puukolla kuoliaaksi alahärmäläisen Rintalan Jussin helluntaina noin kello 23. Fräntilän vanhan sillan kivipaadet ja arkkiviisu muistuttavat helluntaina 1889 tehdystä surmasta.

19 Fräntilän sillalta Rantalantie 124:n kohdassa olevalle sillalle on vajaan viiden kilometrin melko suoraviivainen taival peltojen keskellä. Noin kolmen kilometrin kohdalla joki tekee metsikön edessä mutkan oikealle. Tässä kohdalla joutsenpari suojeli kolmea poikastaan melojilta. Kohta metsikön jälkeen on pohjapadon muodostama noin 10 metrin pituinen mukava pieni lasku Porkholman kohdalla. Lyhyt sujuva pohjapato Porkholman kohdalla. Rantalantien sillan jälkeen on vielä parin kilometrin mittainen suora osuus peltojen keskellä ennen kuin joki pujahtaa noin puolen kilometrin pituiseen metsikköön Ylikosken kohdalla. Juuri metsikön alkajaisiksi on Koskenpäällystän kohdalla parikymmentä metriä pitkä kivinen pohjapato. Kauniin pohjapadon läpi on kuitenkin rakennettu mukava laskuväylä ylhäältä katsoen hieman keskilinjan oikealle puolelle. Ylikosken kohdalla olevan sillan jälkeen väylä jatkaa metsikössä vielä puoli kilometriä ennen Kauhavan ja Pedersören kuntarajaa, joka on samalla maakuntaraja ja tämän kartoitustehtävän päätös. Ylikosken Koskenpäällystän kohdalla on leveä ja melko pitkä kivinen pohjapato, johon on kuitenkin melojan iloksi rakennettu toimiva laskulinja. Melontakelpoinen väylä kaartuu alhaalta katsoen hieman keskilinjan vasemmalla puolella.

20 Purmonjoen loppuosa maakuntarajalta Ähtävänjoelle (40 km) Kartoitusmelontaa jatkettiin vielä reilun parin kilometrin matkan Vilobackan sillalle asti. Tämän osuuden puolivälissä on oikealla puolella yksi koko matkan harvoista hyvistä luontaisista taukopaikoista: jokunen perättäinen aurinkoon avautuva kallionreunama, joille on myös rannasta melko helppo nousta. Vähän ennen Vilobackaa joen oikealla puolella näkyi yksi koko kartoitusmatkan harvoista luontaisista taukopaikoista. Juuri ennen Vilobackan siltaa joki tekee oikealla kaarroksen, jonka vasenta ulkoreunaa kohti leviää noin 40 metrin levyinen lampimainen suvanto. Rantautuminen Vilobackan sillan korvasta ennen siltaa oikealta puolelta on mahdollista, vaikka ei aivan vaivatonta. Sillan jälkeen oikealla on suuri merkitty parkkipaikka, jossa on pöytä, penkit, Pedersören infokartta ja tästä kohdasta kulkevan Saukonreitin kartta. Parkkipaikalta on 6 kilometrin patikointimatka Saukonreittiä pitkin Ilveskivelle. Automatkaa siirtolohkareelle tulee 3,5 kilometriä, minkä jälkeen kiven luokse vie metsäpolku. Vilobacka on merkitty sopivaksi lähtöpaikaksi Purmonjoen Pedersören puoleisen osan suuripiirteiseen kuvaukseen, joka sisältyy 7 Sillan Saariston melontakartan osa 2:een. Tällä käytännössä kokonaan peltojen ympäröimällä jaksolla kerrotaan olevan koskia, jotka on usein hyvä ohittaa maitse. 7 Sillan Saariston kartalla on nimetty seuraavat paikat:

21 - Edelforsen (hautausmaan lähellä) - Längforsen (toinen sopiva lähtöpaikka, kaunis, mutta hankala koski) - Lassfolk (kylässä on 1900-luvun museo) - Vetekvarn (vanhan vehnämyllyn vieressä oleva pato) - Stinasholmarna (pato, pudotuskorkeus nelisen metriä) - Åliden hembydsmuseum (kotiseutumuseo lähellä Purmon keskustaa) - Gälenforsen eli Kvarnforsen (korkearantainen koski) - Pövsforsen (pato ja kaunis paikka Norijoen yhtymäpaikan alapuolella) LUETTAVAA Heikki Junnila ja Heikki Rantatupa: Järviseudun historia I, Esihistoriasta luvulle (1983), 1036 sivua Kivikautisesta asutuksesta: Jostain syystä esim Purmonjoki ja Norijoen laaksot, aikanaan merenlahdet, eivät ole olleet ainakaan nykytietojen valossa samalla tavalla suosittuja kuin Ähtävänjokivarsi.(sivu 73) Kivikautisesta asutuksesta s. 141 (kartta s. 142) (Löytöjä mm. Purmonjokivarresta) Porkholman-Ylikosken vaiheilta, joiden perusteella lisää kivikautisia asuinpaikkoja on syytä olettaa olevan alueilla. Nämä irtolöydöt ovat Purmonjärven ympäristöstä sekä Mannisen suunnalta. Purmonjoen alajuoksu s Fräntilän ruotsalaisjuuret s. 314 Mastopuiksi ja sahatavaraksi tarkoitetut tukit uitettiin rannikolle Ähtävän- ja Purmonjokea pitkin. (s. 424) Vuoden 1709 kartan mukaan Kockien maille Purmojokivarteen oli merkitty kaksi myllyä, joten ilmeisesti kortesjärveläisilläkin oli sahamylly 1600-luvun jälkipuolella. (s. 426) ( ) laivaa rakennettiin varmasti rannikon läheisyydessä, sillä suurehkoa alusta oli hankala kuljettaa Kortesjärveltä koskista Purmojokea pitkin rannikolle. (s. 428) Purmojokea käyttivät ainakin Kortesjärven länsiosien ja Purmojärven talolliset, mutta Evijärven länsiosista veneellä pystyi kulkemaan Purmojokea Pietarsaaren rannikkoseudulle ainakin kevät- ja syystulvien aikaan. (s. 433) Ylikosken ja Porkholman väliseltä sillalta otettu kuva osoittaa, että suureksi osaksi rauhallisena virtaava Purmojoki takasi kelvollisen kauppamatkan Pietarsaaren saatua kaupunkioikeudet. (s. 450)

22 Toivo Nygård: Järviseudun historia II, Kunnallishallinnon toteuttamisesta luvulle (1983), 927 sivua Myllyistä yleisemmin: JSH2 s Järviseudulla oli 1880 jo yli 70 vesimyllyä ja 520 tuulimyllyä. (283) Vuosisadan vaihdetta kohti myllyjen määrä näyttää lisääntyneen. (284) Kuva Kukkolan myllystä s. 283 Kukkolan mylly s. 284 Kolmas mylly oli Purmojärven Haagan eli Hakalan koskessa. (s. 284) Kortesjärven Purmojärvellä oli Haagan eli Hakalankoskessa mainio tuotantolaitoksen paikka, jonne rakennettiin Haagan harkkohytti 1825 ja myöhemmin lumppupaperitehdas. Lappajärven rovasti Fellman osti yritykset 1856 poikiensa nimiin, minkä jälkeen toiminta kuitenkin loppui. Laitosten yhteydessä toimineet mylly ja saha jatkoivat pidempään tuotantoaan. Haagan sahamylly oli 1900-luvun alussa Juho Korven ja Jaakko Sauna-ahon omistuksessa. ( ) Toinen 1900-luvun alussa toiminut laitos oli Kukkolan koskessa. Tämän sahan omisti ylihärmäläinen Jussi Haapoja, ja siinä oli 1903 kaksi raamia ja sirkkeli. Tuotanto oli noin nelinkertainen Haagan sahaan verrattuna, sillä lankuiksi ja laudoiksi sahattiin 3518 tukkia. Vuonna 1915 mainittiin myös Pirttikosken saha ja mylly, jonka omisti Kustaa Pirttinen. Kortesjärvellä olivat 1920-luvun alussa käynnissä Kukkola, Pruukin ja Fräntilän sahat, jotka mainittiin tuolloin Kortesjärven aikoina teollisuuslaitoksina. Fräntilän tuotantolaitoksen perustivat kylän isännät Kun kaikki osakkaat olivat innokkaasti mukana rakentamassa, laitos valmistui Jo toisena toimintavuonna alettiin sahata puuta myös vientiin. Saha paloi 1928, mutta se rakennettiin uudelleen. Yritys oli vaikeuksissa 1930-luvun pulavuosina, jolloin Fräntilän saha oli Kortesjärven ainoa. ( ) Fräntilän laitoksen osakekanta siirtyi 1964 uusille omistajille, minkä jälkeen toiminta on jatkunut Kortesjärvi Oy:n nimisenä. (s ) Heikki Junnila ja Tuomo Tuomi: Järviseudun historia III, Järviseudun kansankulttuuri ja sen edellytykset (1990), 923 sivua 1700-luvun puunkäyttömuodoksi levittäytyi myös sahalaitosten perustaminen, jolloin raakapuun uitosta siirryttiin jalostukseen Ähtävän- ja Purmonjokivarsissa. (s. 29) Ähtävänjoen ja Puronjoen vesistöt sitoivat järviseutulaiset Pietarsaaren vaikutuspiiriin sekä maantieteellisesti, hallinnollisesti että seurakunnallisesti. (s. 84) Ähtävän- ja Purmonjoessa oli 1760-luvulla lähes 30 vesisahaa, joista suurimmat sijaitsivat Ähtävällä. (s.100) Myllyistä sivuilla

23 Yhteismyllyt: Tilallisten oli perustettava mylly-yhtiöitä, koska kosket olivat jakokunnan yhteisiä. (s ) Myllynhaltioista sivulla 677 Ilmari Laukkonen: Kortesjärven historia (1966) Vesireittien käytöstä sivulla 14 Järviseudun mustasta kullasta sivuilla Purmojoessa on useita pieniä koskia, jotka eivät tarjonneet ympärivuotista riittävää vesimäärää tai putouksia myllyille, olletikin kun laajempia patoamisia ei suoritettu. Mutta kevät- ja syyskaudella voitiin vesimyllyjä käyttää viljan jauhatukseen ja niiden yhteyteen rakennettiin myös pieniä vesisahoja ja pärehöyliä. (sivu 160) Kukkolan kosken myllyistä sivuilla (nykyinen mylly rakennettu ehkä 1858) Hakalan kosken sahasta ja myllystä sivulla 162 Ylikylän Pirttikosken myllystä sivulla Muista Purmonjoen myllyistä sivulla 163 Joenperkauksista ja kruununojista sivuilla Eräänlaisen pullonkaulan muodostaneen Ylikosken perkausta anottiin 1800-luvulla usein. (sivu 172) Haagan rautaruukin ja paperimyllyn tarina on sivuilla Ihanteellista koskipaikkaa Lappajärven ja Palojärveen malmin jalostuslaitosta varten oli vaikea tuolta alueelta löytää, mutta etsiskelyjen jälkeen osoittautui Purmonjoen yläjuoksun varrella Kortesjärven Purmojärvellä sijaitseva Haagan eli Hakalan koski tyydyttäväksi, joskin vesimäärä oli varsinkin kuivina vuosina riittämätön. Koski tai paremminkin kosket, joita oli kaksi lähellä toisiaan, sijaitsivat Lillqvistin talon mailla ( ) (sivu 183) Haagan harkkohytti rakennettiin 1825 (sivu 183) 1856 osti Lappajärven rovasti Jaakko Fellman Haagan rautaruukin ja paperitehtaan poikiensa ( ) nimiin. (sivu 184) Malminjalostuksen tulokset eivät ilmeisesti kuitenkaan muodostuneet merkittäviksi. Ainakin Haagan hytin toiminta lienee jäänyt varsin vähäiseksi. (sivu 186) Haagan paperitehdasta pitävät XX ja NN teoksessaan Lumppappersbruken i Finland vähäpätöisimpänä kaikista paperitehtaista, jotka tiettävästi ovat toimineet Suomessa. (sivu 187) Paperitehtaan toiminta lienee päättynyt 1859 (sivu 187) Valitettavasti on todettava, ettei myöskään Haagan tehtaan paperi ollut laadultaan tyydyttävä, vaan sen mainitaan olleen karkeaa, epätasaista, haurasta ja siitä jopa irtosi höytyviä. (sivu 188)

24 Kaksikerroksinen herrasväen rakennus toi jonkinlaista säätyläistunnelmaa (sivu 188) Jauhomylly ja sahalaitos jatkoivat vielä pitkään toimintaansa. (sivu 188) Fräntilän sillalta kertoo tuolle ajalle ominainen ja toisaalla julkaistu viisu tappelusta, jossa kortesjärveläinen Luomansuun Anssi iski puukolla kuoliaaksi alahärmäläisen Rintalan Jussin (sivulla 221) Räntilän sillan viisu ja oikeustapausselostus helluntain klo 23 puukotuksesta. (sivuilla ) Aarne Valkosalo: Purmojärven kyläyhteisö Kortesjärvellä (1989) Purmonjoki sivuhaaroineen sivulla 12 Vajaan kilometrin päässä joen suusta on Hyttikoski ja pian sen jälkeen Tervas- eli Hautuvan koski. Noin 200 m joen alkukohdasta jokeen yhtyy Vannapanoja. Joki jatkuu noin 1500 m Ruukin eli Hakalan koskeen, jossa siihen yhtyy joen pisin haara, jota nykyisin sanotaan Jutilan puroksi (yläjuoksulla Orpäkki). Purmojoki jatkuu alavia maastoja mukaellen ohi kyläyhteisön alueen. joessa on Ruukinkosken lisäksi Kuparperin, Rankoolin ja Luhtalan kosket. (sivu 12) Tervasta rahaa: Kesällä kuljetus on tapahtunut Purmonjokea pitkin veneellä ja talvella samaa reittiä hevosella. Koskipaikat ovat olleet hankalia niin kesä- kuin talvikuljetuksillekin. (26) Uittotöistä hyvää kuvausta sivuilla Uiton alkaminen oli 1930-luvun loppuvuosiin asti suuri, odotettu, paljon puhuttu ja nuorisolle jopa jännittävä tapaus. (sivu 106) Useat kylämme uittomiehistä menivät uiton mukana Pietarsaareen asti. Usein nämä paljon kokeneet, monet uitot kestäneet vonkamiehet palasivat kotiseudulleen jalkaisin tai polkupyörällä 60 km matkan, siihen saakka kunnes linja-autoliikenne alkoi 1930-luvulla. (sivu 106) Haagan rautaruukki ja paperitehdas sivuilla Vesi- ja höyrymyllyt sivuilla Vuonna 1922 on Ruukille Hakalan koskeen perustettu vesivoimalla toimiva tuotantolaitos, jossa on ollut voimanlähteenä turpiini. (sivu 11)