Kuninkaanjoki YLEISKUVAUS

Transkriptio

1 Kuninkaanjoki YLEISKUVAUS Kuninkaanjoen pituudeksi lasketaan 35 kilometriä, mutta sen latvoille laskevat pienet purot keräävät vetensä paljon kauempaakin. Melontareittinä Kuninkaanjoen voi katsoa alkavan Puntalankosken alapuolelta. Silloin pituus on noin 30 kilometriä, millä matkalla pudotusta on noin 14 metriä. Tuon matkan ensimmäinen kolmannes kulkee lähinnä korven keskellä, keskiosassa pellot alkavat vähitellen hallita maisemia ja viimeisellä kolmanneksella levenevä joki halkoo lähinnä peltoja. Kuninkaanjokeen laskee 14 nimettyä puroa. Joen kemiallinen tila on hyvä. Kuninkaanjoen jatkuvan kiemurtelun vuoksi joen yläjuoksulta Alajärveen pyrkivän kalan matka on kaksinkertainen linnun lentomatkaan verrattuna. Kuninkaanjoessa elää luonnonvarainen purotaimenkanta. Joen alajuoksulta saadaan ainakin haukea, särkeä ja pitkän tauon jälkeen myös ahventa. Uoman tuntumassa lentelee melko paljon lintuja, joiden jalanjäljet ovat piirtyneet pitkiksi nauhoiksi saviseen rantaan. Savessa ja rannoilla näkyy merkkejä myös vedessä viihtyvistä jyrsijöitä, ennen kaikkea majavista. Kuninkaanjoki on pitkä, kapea, kiemurteleva, tasaisesti virtaava, karun kaunis ja helposti tukkeutuva pikkujoki korvesta peltomaille. (kuva Merja Suomela)

2 KOORDINAATIT Tunnus Paikka Karttapaikalta Kuninkaanjoki_1 Koskitie Kuninkaanjoki_2 Jokivarrentie Kuninkaanjoki_3 Kortekyläntie Kuninkaanjoki_4 Hämeenniementie Kuninkaanjoki_5 68 Levijoentie Lat ' lon ' lat ' lon ' lat ' lon ' Lat ' lon ' Lat ' lon ' RAIVAUS JA KARTOITUS Kolmen miehen ryhmä raivasi talvella 2014 Kuninkaanjoen yläjuoksua yhdeksän päivän ajan moottorikelkan ja moottorisahan avulla, kunnes jäät sulivat alta. Järviseudun ammattiopiston ympäristönhoidon opiskelija Jussi Syrjälä jatkoi keväällä työtä rannoilta ja lopuksi kanootista päin koko joki oli avoin sen aikaisella veden korkeudella, ehkä ensi kertaa uittoaikojen jälkeen. Veden pinnan laskeminen toi kuitenkin heti uusia esteitä esiin. Kuninkaanjokea kartoitettiin osittain jo raivausten yhteydessä, mutta varsinaiset kartoitusmelonnat tehtiin la-su Tuolloin 13 koskihäjyä meloi 30 kilometrin reitin kajakeilla ja avokanootilla Puntalankoskelta Alajärveen. Veden pinta oli kuivan kevään takia ajankohtaan nähden ehkä senttiä tavallista alempana. Viiden hengen ryhmä meloi vielä Alajärven-kartoitusleiriltä Tuomikoskelle ja takaisin Näissä kartoituksissa olivat mukana Tuula Hahtola, Veli-Matti Hakala, Seija Heittola, Jaana Kultti, Janne Latvala, Virpi Leikkari, Aki Martikainen, Ari Nousiainen, Anssi Orrenmaa, Hanna Ristimäki, Suoku Siren, Susanna Siirtola, Merja Suomela ja Eija Tuomaala. Sama paikka ja Veden pinta laski kahdessa viikossa senttimetriä.

3 SOVELTUVUUS MELONTAREITIKSI Pieneksi kiemurtelevaksi korpijoeksi Kuninkaanjoki tarjoaa poikkeuksellisen hyvät lähtökohdat melontareitille. Puntalankosken jälkeisen 30 kilometrin matkalla oleva 14 metrin pudotus jakautuu niin tasaisesti, että virtaus on jatkuvaa, mutta lähes kosketonta. Virtaus vähenee vasta viimeisen kymmenen kilometrin matkalla. Joki on koko matkalla myös melko syvä suhteessa uoman 5-15 metrin leveyteen. Joen hieno nimi tuo lisähohtoa reitille. Sitä on selitetty sekä Ruotsin kuninkaan vierailulla että Kung-nimisellä tilalla. Koskitien silta, Jokivarrentien silta, Kortekyläntien silta ja Levijoentien silta jakavat 30 kilometrin osuuden melko tarkkaan kolmeen yhtä suureen osuuteen. Siltojen tienoot ovat suurella osalla matkasta myös mielekkäimmät taukopaikat, koska jyrkkänä ja savisena nousevaa parimetristä penkkaa pitkin on hankala nousta maihin. Risukot saattavat tosin joka tapauksessa pakottaa välillä nousemaan rannalle. Korkeiden ja savisten rantojen takia maihinnousu on erittäin hankalaa suurimmalla osalla matkasta. (Kuva Eija Tuomaala) Melontareitiksi kelpaava osuus alkaa käytännössä Puntalankosken alapuolelta. Ensimmäisen 10 kilometrin matkalla meloja joutuu kuitenkin varautumaan risujen ja puiden aiheuttamiin hankaliinkin esteisiin ja haasteisiin. Useimmille melojille suositeltava ja vähemmälläkin vedellä toimiva osuus alkaa Jokikylän sillalta, josta on Alajärveen 20 kilometrin matka. Vielä varmempi reitti alkaa Kortekylän sillalta, josta matkaa tulee 10 kilometriä. Nähtävästi koko kesän ajan toimiva reitti alkaa Hämeenniementien sillalta, josta on Alajärveen enää noin 6 kilometriä jo selvästi leveämpää uomaa. Alkuvuonna 2014 tehtyjen raivausten ansiosta Kuninkaanjoki oli toukokuun alkupuolella Puntalankoskesta Alajärveen asti käytännössä esteetön reitti melojille. Lumettoman ja kuivan kevään takia vesi laski kuitenkin niin nopeasti, että ensimmäinen seitsemän kilometriä oli jälleen niin hankalan risuista, että sitä ei voi tuolla veden korkeudella tarjota melontareitiksi ilman uusia raivauksia. Melonnan edellytyksiä voisi parantaa poistamalla

4 uomassa olevat risut ja niitä kasaavat puut. Jokikylästä lähtien eli viimeisen 20 kilometrin matkalla Kuninkaanjoki oli kartoitusmelonnassa helppo ja miellyttävä melottava vähän vähemmälläkin vedellä. Kuninkaanjoessa olevat risut kerääntyvät ensimmäiseen edessä olevaan esteeseen ja muodostavat helposti hankaliakin esteitä melojalle. (Kuva Erja Tuomaala) Kuninkaanjoen kiemurtelu tekee melonnasta mielenkiintoisen, kun uusi näkymä odottaa joka mutkan takana. Kartalla pysymistä jatkuva mutkittelu vaikeuttaa. Kiemurat oikenevat vasta viimeisen viiden kilometrin matkalla. Mutkittelu, rantojen korkeat seinämät, jatkuva pieni virtaus ja erämainen metsä tarjoavat joen alkupuolikkaalla omaleimaisen ja karun kauniin melontaympäristön. Soinissa on noin 500 entistä tervahaudan pohjaa, enemmän kuin minkään muun kunnan alueella. Niitä on myös Kuninkaanjoen varrella, mutta korkea savipenkka ei houkuttele niiden tutkimiseen. Yhdessä jokivarren tervahaudoista syntyi uittojen aikaan poikalapsi. Tätä Mooseksen haudaksi kutsuttua tervahautaa ei ole kuitenkaan pystytty paikallistamaan. Normaalivetisen talven ja kevään jälkeen parasta melonta-aikaa lienee toukokuun jälkipuolisko, mutta ainakin loppureitillä vettä riittää mahdollisesti pitkälle kesäkuuhun. Hankaluutena on Kuninkaanjoen vedenpinnan nopea laskeminen kuivana aikana ja herkkä reagoiminen sateisiin. Melonnan ajankohtaa ja lähtöpaikkaa harkitessa täytyisi näin ollen tietää veden korkeus ja virtaama. Asia on ratkeamassa ihanteellisella tavalla, sillä elykeskus lupasi perustaa automaattisen mittauspisteen seurannan kannata sopivaan paikkaan, esimerkiksi Jokikyläntien tai Kortekylän tien sillan tienoille. Virtaamaa ja veden korkeuden

5 päivän tilannetta, 10 päivän historiaa ja 14 päivän ennustetta voisi tämän jälkeen seurata ely-keskuksen kotisivuilta. Sen avulla voisi kokemusten karttuessa määritellä melonnalle sopivat raja-arvot eri lähtöpaikoille. Tähän työhön voisi pyytää myös paikallisten asukkaiden ja kaikkien melonnan harrastajien apua. Mittauspisteen lukema ei silti kertoisi mitään reitin varrella olevien risujen ja puiden mahdollisesti muodostamista esteistä, joten ensimmäisen 10 kilometrin osuudelle lähtevä meloja joutuu aina varautumaan hankaluuksiinkin. Kuninkaanjoen metsäinen alkutaival on koko ajan altis tukkeutumisille. (Kuva Merja Suomela) TARKEMPI KUVAUS MELONTAREITTINÄ Kuninkaanjoki kasvaa melonnan tarpeisiin riittävän kokoiseksi noin 1,5 kilometriä Puntalakosken yläpuolella. Periaatteessa tuon osuuden yläpäähän voisi yrittää kuljettaa kalustoa Vuorenaluspellon peltotien kautta. Sen jälkeen edessä olisi kuitenkin raivaamaton ja ryteikköinen osuus sekä kantomatka Puntalankosken ohi. Jyrkkänä ja kivisenä laskeva 150 metriä pitkä Puntalankoski ei sovi retkimelojan laskettavaksi todennäköisesti millään veden korkeudella. Runsaalla vedellä se on vaarallinen, keskivedellä hankala ja matalla vedellä kivinen. Kosken pudotuskorkeus on

6 kirjallisuuden mukaan jopa 10 metriä, mikä vaikuttaa liioitellulta. Puntalankoskessa on ollut parhaimmillaan kolme myllyä, joista ei ole jäljellä paljonkaan merkkejä. Kivinen ja jyrkkä Puntalankoski on liian vaativa ja vaarallinen retkimelojalle. Mielekäs melontareitti alkaa Puntalankosken alapuolisesta joen levennyksestä. Koskitien sillan itäpuolelta paikalle johtaa 150 metriä pitkä ajokelpoinen tie, jonka päässä on tilaa muutamalle autolle. Rannan tuntumassa on myös pieni yksityinen nuotiopaikka. Pysyvästä lähtöpaikasta olisi sovittava maanomistajien Arto ja Raimo Inkalan kanssa. Periaatteessa toinen mahdollinen lähtöpaikka olisi perustettavissa Toivo Puntalan omistaman vasemman rannan puolelle. Puntalankosken alapuolelta kalusto on laskettava jokeen korkeahkolta penkereeltä, mutta muuten lähtöpaikka on kohtalainen. Korkealla vedellä tästä alkaa kivetön virtaus. Kartoitusmelonnassa ensimmäinen parinsadan metrin matka oli kuitenkin hieman kivinen. 250 metriä Puntalankosken jälkeen tulee vastaan koko loppumatkan ainoa varsinainen koski, jonka voisi nimetä Vuorenmaankoskeksi. Koskessa on pituutta reilu kymmenen metriä ja pudotusta noin metri. Koskiluokitus on laskukelpoisilla veden korkeuksilla I-II. Laskettava väylä kiertää kosken vasemmalta puolelta koukkaavaa laitaa pitkin. Jos ei halua koittaa onneaan siinä, voi tähdätä keskellä koskea olevaan saarelmaan ja uittaa kaluston alas joko vasenta puolta, saarelman yli tai jyrkempää oikeaa laitaa. Korkeammalla vedellä

7 keskisaarelman oikealle puolelle muodostuu jyrkkä pudotus. Puntalankosken ja Vuorenmaankosken väliset korkeat rannat ovat risukkoisia, joten kaluston rehaaminen niiden kautta on työlästä. Jo parin kiven siirtäminen kosken alaosasta voisi helpottaa Vuorenmaankosken laskemista. Lyhyt ja melko kivinen Vuorenmaankoski on laskettavissa vasemmalta puolelta koukkaavan mutkan reunaa pitkin kaartamalla. Kuva on otettu kosken alapuoliselta penkereeltä tehdyssä raivauksessa, kaksi viikkoa ennen kartoitusmelontaa. Kohta Vuorenmaankosken jälkeen jää kapea ja terävä pikku niemi ensin vasemmalle ja heti perään oikealle puolelle. Sen jälkeen seuraava etappi on oikealta laskeva Hallapuro, jolle on Puntalankoskesta noin puolitoista kilometriä. Noin 500 metriä Hallapuron jälkeen joki virtaa kahden pellon välissä. Peltojen jälkeen vasemmalla puolella laskee jokeen Halkopuro eli Välipuro, jonka kohdalla asui lapsiperhe vielä noin 60 vuotta sitten. Korsumaisesta talosta ei liene jäljellä mitään jäänteitä. Halkopuroon yhtyy ylempänä Kaasilanpuro, joka puolestaan saa alkunsa Kuninkaanlammesta. Joen nimelle on haettu selitystä myös tästä lammesta. Kohta Halkopuron jälkeen näkyy kartassa vasemmalla puolella meanderoinnin synnyttämä silmukka, jonka joki on oikaissut väylän ulkopuolelle. Joelta sitä ei huomaa. Muutaman mutkan jälkeen joki kiemurtelee oikealla puolella olevan pellon laitaa. Seuraavalla metsätaipaleella jokeen laskee oikealta pieni Lehtipuro. Kohta sen jälkeen joki kiemurtelee Koivuniemen pellon vasemmalla puolella. Sen alussa olevaa kapeaa metsäistä niemeä kutsutaan Siankieleksi. Tässä vaiheessa Puntalankoskelta on melottu reilu 5 kilometriä eli ensimmäinen kolmannes on vähän yli puolivälissä. Näillä paikkeilla tauko voisi olla jo paikallaan, mutta jyrkän savipenkereen takia rannalle nousu ei houkuttele. Suurin risukoiden riski päättyy vajaan seitsemän kilometrin tienoilla, mistä lähtien melonta on selvästi sujuvampaa. Kahdeksan kilometrin kohdassa oikealla puolella näkyy korkealla niemellä oleva Jaakko Keisalan mökki. Niemen kiertämisen jälkeen sama mökki tulee vastaan uudestaan.

8 Keskimäärin viisi metriä leveä joki tekee levennyksen Jaakko Keisalan mökkiniemen kohdalla. Seuraavan muutaman kilometrin matkalla ennen ja jälkeen Jokikylän siltaa joen mutkiin on syntynyt noin seitsemän pientä lampea. Kolmas niistä lienee Kuninkaankuoppa, joka on perimätiedon mukaan vasemmalla rannalla, ympyrän muotoinen ja lähes kymmenen sylen eli melkein parinkymmenen metrin syvyinen. Kun joki palaa metsätaipaleelta peltojen keskelle, tulee joen mutkassa vastaan viimeinen pieni lampi, jonka oikealla puolella on lato. Maanomistaja Pekka Jokiaho rakensi kesällä ja syksyllä 2014 tämän paikan vasemmalle rannalle eli länsipuolelle hienon taukopaikan. Rannalle pääsee nousemaan kahden korkea tolpan takana olevan betonitasanteen avulla. Vieressä on 60 metriä lampi, johon on istutettu ahvenia. Rantanurmikolla on runsaasti tilaa teltoille. Lammen takan kohoavalle mäelle tulee laavu. Tältä paikalta on 850 metrin melontamatka Jokiahontien kohtaan Lassilan sillalle. Kuninkaanjoen viimeisen lammen vasemmalla rannalla on kahden puutolpan kohdalla hyvä nousupaikka viereiselle hienolle taukopaikalle.

9 Pekka Jokiahon rakentama nurmikoiden ympäröimä lampi saa vielä laavun seurakseen. Kuninkaanjoki kiemurtelee aivan vieressä 1-2 metriä lammen pintaa alempana. Ennen Lassilan siltaa joessa on pieni kivinen pohjapato. Sen lähellä on virran oikealla puolella kivikko, johon on helppo pysähtyä ja jonka avulla voi nousta maihin ainakin matalammilla veden korkeuksilla. Jokikylän kivikon kohdalla on Pekka Jokiahon omistama mukava rantaniitty, jolle laskeutuu hyväkuntoinen peltotie heti Jokiniementien eli Lassilan sillan itäpuolelta. Tämä Jokivarrenkylän rantaniitty on ensimmäinen helppo ja miellyttävä taukopaikka Puntalankosken jälkeen. Se on useammilla veden korkeuksilla myös Puntalankoskea varmempi lähtöpaikka melontaretkelle. Pekka Jokiaho suhtautuu myönteisesti paikan merkitsemiseen Kuninkaanjoen melojien tauko- ja lähtöpaikaksi. Myös Lassilan sillan viereinen niitty on mahdollinen lähtö- tai taukopaikka.

10 Jokivarrentien eli Lassilan sillan alla on pieni kynnys, joka kannattaa alittaa ylhäältä katsoen oikean reunan puolelta. Veden laskiessa aivan keskellä nousee pinnan tuntumaan laakea kivi ja vasemmalla puolella terävämpi kivi. (kuva Merja Suomela) Kuninkaanjoen keskimmäisellä 10 kilometrin etapilla joki kulkee ensimmäiset kilometrit viehättävässä metsämaisemassa, jossa koivut reunustavat usein melojan taivalta. Jokeen laskee ensin vasemmalta puolelta Kuoppapuro ja seuraavaksi oikealta Hakkarinpuro, jota kalla-altaat ovat kutistaneet. Oikealle puolelle jää Kiimaniemi. Kuninkaanjoen alkupuoli on enimmäkseen metsäinen ja loppupuoli peltoinen. Reilun kolmen kilometrin päässä Jokiniementien sillasta joen ylittää pieni traktorisilta. Aikaisemmin notkolla ollut silta on nimetty kansan suussa Rintalan riippusillaksi. Sillan nykyinen kunto on hyvä, mutta sitä ei ehkä pysty alittamaan korkeimmilla vesillä

11 Pieni traktorisilta kolmisen kilometriä Jokikylän sillan jälkeen on korkeimman veden aikaan liian matala alitettavaksi. (kuva Merja Suomela) Sillan jälkeen virta kapenee ja alkaa kiemurrella lähinnä peltojen ja pajukoiden keskellä. Virtaus jatkuu mukavan vilkkaana. Vasemmalle puolelle jää kohta metsäinen Tulliniemi, jonka jälkeen keskimmäinen 10 kilometrin osuus alkaa lähestyä puoliväliä. Juuri ennen jyrkkää käännöstä oikealle jokeen laskee vasemmalta Unkanpuro. Unkanpuro kasvoi1940- ja 1950-luvulla, kun lähitalot kaivoivat lapioilla siihen ison kanavan yläjuoksun nevoilta. Noin seitsemän kilometriä Jokikylän sillan jälkeen Kuninkaanjokeen laskee oikealta puolelta Hämeenjoki. Sen lähellä on oikealla puolella pieni kivikko ( N / E), joka voisi tarjota tämän melontajakson luontevimman tilaisuuden rantautua ja nousta maihin. Joen törmät ovat muuten edelleen melko hankalia noustavaksi. Tämän tienoon maat omistaa Lea Huhtanen Helsingistä. Kortekylän silta 10 kilometriä ennen Alajärveä tarjoaa hyvän taukopaikan. Siihen on myös helppo päättää melontaretki ja nousta maihin esimerkiksi kohta sillan jälkeen oikealta puolelta. Matalalla vedellä rannalle nousu ei ole aivan helppoa. Maat omistaa paikallinen Aarne Mannila. Tämä kohta lienee ollut Kortekylän pieni satama, josta tervatynnyreiden kuljetus alkoi 1750-luvulle sijoitetussa Max Svedlundin Tervakeisari-romaanissa. Kartoitusmelonnassa maanomistaja tarjosi sadan metrin päässä olevan saunan rantaa nousupaikaksi ja kaluston yölliseksi säilytyspaikaksi. Ranta oli hankala, mutta rappuset auttoivat nousemista. Saunan kohdalla Kuninkaanjoen yli kaartuu kapea valkoinen kävelysilta. Kuninkaanjoki virtaa Puntalankoskesta Kortekylän sillalle käytännössä koko ajan, mutta sen jälkeen virtaus lakkaa tai pienentyy huomaamattomaksi, samalla kun joki levenee.

12 Viimeisen kymmenen kilometrin jaksolla Kuninkaanjoki kiemurtelee enimmäkseen peltojen keskellä. Matkan varrella on kaksikin Tuominiemeksi nimettyä paikkaa, joista ensimmäinen jää Kortekylän sillan jälkeen oikealle puolelle reilun kilometrin melonnan jälkeen. Nelisen kilometriä Kortekylän sillan jälkeen joen ylittää Hämeenniementien silta. Sen alla oleva kynnys on matalammalla vedellä hieman kivinen. Paras väylä on hieman keskikohdan vasemmalla puolella. Maanomistajat ovat tiedossa, mikäli tarvitaan neuvotteluja sillan tienoon käyttämisestä tauko- tai lähtöpaikkana. Hämeenniementien silta on parasta alittaa ylhäältä katsoen hieman keskikohdan vasemmalta puolelta. Kuninkaanjoen leveys on Puntalankoskesta Hämeenniementien sillalle asti keskimäärin viitisen metriä. Peltojen keskellä uoma on saattanut kaventua pusikoiden välissä kolmeenkin metriin. Hämeenniementien sillan jälkeen puromainen vaikutelma katoaa, kun Kuninkaanjoen leveys kasvaa yli 10 metriin ja vakiintuu vähitellen lähes koko loppumatkaksi noin 15 metriin. Myös rantapenger madaltuu huomattavasti. Hämeenniementien sillan jälkeen joki alittaa voimalinjan. Reilu kilometri sen jälkeen joki kiemurtelee METSO-ohjelmalla määräaikaisesti suojellun Tuominiemen koivumetsän halki. Metsään tullessa on lähes huomaamaton nivamainen Veneenhuoneenkoski. Tuominiemen rannoilla näkyy enemmän merkkejä majavista kuin missään muualla koko reitin varrella. Melojan tunnelmaa lisää tieto siitä, että kauniissa metsikössä on kymmenkunta liito-oravan pesää ja siinä näkyy myös metsäkauriiden polkuja. Vasemmalla olevan terävän Tuominiemen vastarannalla näkyy mökki, jossa taidemaalari Markus Tiistola ( ) asui kesäajat erakkona. Tuominiemen suojeltu ja matalarantainen koivumetsä tarjoaisi ihanteellisen taukopaikan melojille. Ranta on kuitenkin niin hankala nousulle, että se kaipaisi laituria tai rappusia. Laavu ja nuotiopaikka houkuttelisivat pysähtymään ja metsään suunniteltava opastettu Kauriinpolku houkuttelisi melojien lisäksi muitakin luonnossa liikkujia. Vähän pidempi patikkareitti voisi johdattaa suoksi kuivatetulle läheiselle Ahvenjärvelle. Tuominiemi olisi helposti saavutettavissa myös Alajärven keskustasta lähtien järven ylityksen jälkeen viitisen kilometriä leppoisaan ylävirtaan melomalla. Edestakainen melonta tarjoaisi sopivan parinkymmenen kilometrin mittaisen päiväretken, jonka puolivälissä on sopiva taukopaikka

13 Kuninkaanjoen suiston laavussa. Geokätköilijöitäkin voisi houkutella paikalle kätkön avulla. Tuominiemessä olisi edellytyksiä vetovoimaisen eteläpohjalaisen luontokohteen kehittämiseksi. Vasemmalla puolella olevan metsän suojellut maanomistaja Ari Kivimäki on jo valmiiksi kiinnostunut kehittämään aluetta tähän suuntaan. Hänen jokirannassa asuva äitinsä Aino Peltomäki tarjoaa paitsi Tuominiemeen liittyviä tarinoita ja runoja, myös taukopaikkaa viereiseltä kukkaniityltä. Tervareitin näkökulmasta heitä kannattaisi tukea näissä pyrkimyksissä. Joen oikean puolen maat omistaa Tapani Tallbacka. Tuominiemen suojeltu koivumetsä tarjoaa hienon ympäristön taukopaikan ja patikkapolun kehittämiseksi myös muiden kuin melojien tarpeisiin. Alajärvestä rauhalliseen ylävirtaan melomalla Tuominiemeen on matkaan viitisen kilometriä. Tuominiemen jälkeiset kaarrokset johtavat puolen kilometrin mittaiseen suoraan ja levenevään osuuteen, jossa aikaisemmin ollut Hyökynäisen saari on ruopattu pois. Vasemman rannan tuntumassa on kivi, jonka takana joen pohjassa oleva hiidenkirnumainen muodostelma muodostaa tulva-aikana pyörteen. Joki on muutenkin syvä tällä kohdalla. Jokivarrentie alkaa kohta seurailla joen vasenta puolta noin 800 metrin matkalta. Näillä tienoilla olleet kaksi pientä koskea katosivat, kun Alajärven pintaan nostettiin puolella metrillä. Jokea ovat loppupuolella muotoilleet myös ruoppaukset. Kuninkaanjoki päättyy Levijoen sillan jälkeen houkuttelevaan Alajärven suistonäkymään, jossa linnut pyrähtelivät kartoitusmelonnan päättyessä.

14 Jokimatka on vaivaton päättää oikealle rannalle vähän ennen Levijoentien siltaa. Rannasta muutaman kymmenen metrin päähän laskeutuu peltotien liittymä. Mikäli haluaa jatkaa melontaretkeä järvimelontana, on Alajärven isoimman ulapan yli Isosaaren eteläpuolitse noin neljän kilometrin matka Alajärven kirkolle tai venesatamaan. Sopiva levähdyspaikka on silloin Kuninkaanjoen suistossa oikealla puolella pienen kulkuaukon takana hieman piilossa oleva laavu. Kuninkaanjoki levenee kuuden viimeisen kilometrin aikana noin 15-metriseksi uomaksi. MATKAILUPALVELUITA Vuorenmaan rinnehiihtokeskus on kilometrin päässä Puntalankoskesta. Paikan virallinen nimikin on Koskenvuori. Soinin Vuorenmaan-alueella on noin 10 kilometrin mittainen Kuninkaanpolun patikkareitti, joka myötäilee Kuninkaanjoen yläjuoksua. Lähtöportti on Karstulantiellä noin kilometrin päässä Soinin keskustasta ja päätepiste Vuorenmaan hiihtokeskuksen laella. Reitin varrella on tietoa paikkakunnan historiasta ja perinteestä sekä kolme taukopaikkaa: Jokiranta, Notko ja Kuninkaanlaakso. Osaa patikkareitistä kutsutaan Tapsan poluksi suunnitteluun osallistuneen laulaja Tapani Kansan mukaan. MAJOITUSTA Kilometrin päässä Puntalankoskesta olevan Vuorenmaan elämyskeskuksen tulevaisuutta ratkotaan parhaillaan. Majapaikkana sen sijainti olisi ihanteellinen Puntalankoskesta melontaretkensä aloittavalle yöpyjälle.

15 LUETTAVAA Kari Sippola: Kuninkaanjoen tarinoita (2002), 154 sivua Alajärveläisen eräretkeilijän ja liuskekiviyrittäjän ensimmäinen kirja, jossa on nippu eri aikakausiin sijoittuva tosipohjaisia erätarinoita, lähinnä Kuninkaanjoen maisemista. Kirjassa Kuninkaanjoki alkaa puropahasena Lintuharjun lähteestä, leviten joeksi, koskineen, suvantoineen, täplikkäine forelleineen. Pullea forelli eli purotaimen mainitaan kahdessakin tarinassa. Max Svedlund: Tervakeisari. Kertomus tervanajan elämästä ja mustan kultakuumeen ajasta 1700-luvun lopulla (2005) 176 sivua (alkuteos Tjärukejsarn) Pietarsaarelaisen merimiehen ( ) kirjoittama romaani sisältää myös selvää faktatietoa. Kirjan keskeistä sisältöä ovat kaksi soinilaisen Joki-Pekan tekemää tervankuljetusmatkaa Kuninkaanjoelta Pietarsaareen. Ensimmäinen tehdään viisimetrisellä haapiolla, joka myydään Pietarsaaressa. Toisen kerran reitti kuljetaan suurella tervaveneellä, joka tuodaan viidessä päivässä takaisin Soiniin. Tämän paluumatkan aikana Joki-Pekka päättää kosia soinilaista Eevaa ja elää tämän kanssa ikuisesti. Kuninkaanjoen rannalla Tuominiemen vieressä asuva Aino Peltomäki on kirjoittanut Kuninkaanjoesta kertovia tunnelmallisia runoja ja kertomuksia, muun muassa otsikoilla Jäiden lähdön aika joella, Kangastuksia Kuninkaanjoelta ja Keväinen aamun rauha ja hiljaisuus Tuominiemellä. Tekstejä ei ole vielä julkaistu, mutta Tervareitin näkökulmasta ne ovat kiinnostavia. Soini-lukemistot 1-4 (1986, 1996, 2006 ja 2012) tarjoavat paljon tietoa muun muassa Puntalankosken myllyistä, uitoista, Soinin puutiestä ja Kuninkaanjoen nimen selityksistä.