Välijoki YLEISKUVAUS KOORDINAATIT

Transkriptio

1 Välijoki YLEISKUVAUS Lappajärven vedet virtaavat Evijärveen noin 17 kilometriä pitkän Välijoen kautta. Välijoki kiemurteli aikaisemmin suhteellisen kapeassa suoraan kaakosta luoteeseen suuntautuvassa laaksossa. Sen loppupuolella oli noin 6 kilometrin pituinen 7 peräkkäisen voimakkaan kosken jakso ja 1960-luvun perkaukset ja 1968 rakennettu Hanhikosken voimalaitos muuttivat joen luonteen täydellisesti. Koskijakson tilalle tuli 7 metrin korkuinen voimalaitospato, sen yläallas ja alapuolinen kallioon louhittu alakanava, joka on nykyään noin 10 metriä leveä kalliouoma. Aikaisemmin koskinen Välijoki muuttui 1960-luvulla paikoin järvimäisen leveäksi voimalaaltaaksi. Asutus, maatalous ja metsät reunustavat uutta maisemaa. (Kuva Timo Kinnunen) KOORDINAATIT Tunnus Paikka Karttapaikalta Välijoki_1 Halkosaari lat ' lon ' Välijoki_2 Itäkyläntie lat ' lon ' Välijoki_3 Pato lat ' lon '

2 Välijoki_4 Koskelantie lat ' lon ' Välijoki_5 Jokikyläntie Lat ' lon ' Välijoki_6 Myllytie lat ' lon ' Välijoki_7 Pukkilantie lat ' lon ' Välijoki_8 Kirsiläntie lat ' lon ' Välijoki_9 Kaustisentie lat ' lon ' Välijoki_10 Evijärvi lat ' lon ' VÄLIJOEN KARTOITUS Välijoen kartoitusmelonta tehtiin perjantaina Lähtöpaikka oli Lappajärven Nykälänniemi ja maali Evijärven Sillankorvan leirintäalue. Melojat olivat Veli-Matti Hakala, Seija Heittola, Jorma Isotalo, Kaisa Isotalo, Timo Kinnunen, Ari Nousiainen, Anssi Orrenmaa, Margit Orrenmaa, Susanna Siirtola, Merja Suomela ja Eija Tuomaala. Välijoen kartoituksessa tutkittiin myös jokeen laskevan Varispuron soista ympäristöä. (Kuva Timo Kinnunen) SOVELTUVUUS MELONTAREITIKSI Hanhikosken voimalaitos on muuttanut täydellisesti lähes koko Välijoen luonteen. Voimalaitoksen vaikutus näkyy ensimmäisen 8,5 kilometrin matkalla suurina levennyksinä. Sen jälkeen edessä on voimalan ohitus, minkä jälkeen joki kulkee 3 kilometrin matkan

3 louhitussa kallioseinäisessä uomassa. Entinen haastava koskiosuus on kadonnut kokonaan. Vasta viimeinen 3 kilometrin taival muistuttaa normaalia jokiuomaa. Haasteita antavat joen alussa Niskan sillan ohitus ja puolivälin jälkeen Hanhikosken voimalapadon ohitus. Kumpikaan niistä ei ole ylivoimainen este melojille. Välijoen länsirannalle suunniteltua asuntoaluetta varten kaavaillaan kaivettua uomaa Paskolammen kautta. Se saattaisi tarjota vaihtoehdon myös Niskan padon ohitukselle. Mikäli Hanhikosken ohitusta helpotetaan esimerkiksi tukeista tehdyn ohitusrännin avulla,, tulee Välijoki melko helposti melottava väylä Tervareitin kahden suurimman ja kiinnostavimman melontajärven välillä. Tällaisena Välijoki on tärkeä linkki Tervareitin kokonaisuudessa. Myös itse Välijoki tarjoaa melojalle kiinnostavia näkymiä. Ely-keskuksen vesistöennusteissa näkyy seuranta ja ennuste Välijoen vedenkorkeudesta Hanhikosken padolla: Vaihtelut ovat tavallisesti niin pieniä, että ne eivät vaikuta joen melontakelpoisuuteen. Jatkuva vuorokausisäännöstely tietää kuitenkin sitä, että Välijoki ei saa pysyvää jääpeitettä juuri koskaan. Sen takia se olisi melottavissa usein myös talviaikaan. Jyrkkä pudotus Hanhikosken voimalan jälkeiselle Välijoelle aiheutti eniten päänvaivaa kartoitusmelonnassa. Voimalan ohittamiseen löytyy hyviä vaihtoehtoja.

4 TARKEMPI KUVAUS MELONTAREITTINÄ Hanhikosken voimala jakaa Välijoen kahteen hyvin erilaiseen osaan, minkä takia joki on kuvattu kolmessa palassa: ennen voimalaa, voimalapadon ohitus ja voimalan jälkeen. VÄLIJOKI ENNEN HANHIKOSKEN VOIMALAA Välijoen melontaretki alkaa luontevasti heti Niskan padon jälkeen. Jokiuoman länsipuolella oleva hiekkainen matalikko tarjoaa hyvän lähtöpaikan. Auto on hyvä jättää tien toisella puolella olevalle Halkosaaren parkkipaikalle. Samalla voi ihailla parkkipaikan koillisessa kulmassa olevaa kevään 1979 patokapinan muistomerkkiä. Mikäli meloja ottaa vauhtia Lappajärvestä, hänen on Välijoen alkaessa ratkaistava Niskan padon ohitus. Padon keskellä oleva vajaan metrin pudotus ei ole koskimelojalle ylivoimainen laskettava, mutta retkimelojan kannattaa nousta maihin vasemmalta puolelta kymmenisen metriä ennen patoa. Nousupaikka ei ole aivan helppo, mutta mahdollinen. Siitä on muutaman kymmenen metrin kantomatkan hyvälle lähtöpaikalle. Niskan padon reilun metrin pudotus on periaatteessa mahdollista laskea sopivalla vedellä. Retkimelojan kannattaa kuitenkin nousta maihin vasemmalta puolelta Niskan sillan ja padon välistä. Kantomatkaa tulee muutama kymmenen metriä. Kovemmalla juoksutuksella Niskan padon alle muodostuu pitävä stoppari. Niskan pato oli sen ansiosta Lapuan Poutun padon ohella maakunnan paras puljailupaikka ennen Malkakosken valmistumista. Kyrönjoen KoskiHäjyjen merkittävään freestylemenestykseen otettiin 2000-luvun alussa vauhtia paljolti juuri Niskan padon stopparista, opastajana Hannu Väisänen, oppilaana muun muassa Suomen mestarit Samuli Suokko ja Tuomas Kaukola. Välijoen kapeahko alkutaival on ollut jo kauan hyväksi havaittua asuinseutua, sillä reilun puolen kilometrin päässä Niskan padolta on löydetty pysyvä kivikautinen asuinpaikka joen läntiseltä rannalta, nykyisen raviradan tienoilta, Kumpusaarta vastapäätä. Oikealle kaartuvan Kumpulahden jälkeen on vasemmalla rannalla entisen tervahaudan paikka.

5 Kumpusaaresta ja Kumpulahdesta alkaa kahden ja puolen kilometrin mittainen leveä osuus, joka muistuttaa ilmeeltään enemmän järven lahtea kuin pohjalaista jokea. Uoman leveys vaihtelee 70 metristä jopa 240 metriin. Mikäli ei halua surra voimalan tekemän levennyksen alle upotettua luonnonuomaa, voi meloja nauttia Välijoen ensimmäisten kilometrien ajan kauniista ja pohjalaisittain harvinaisesta ja leveän virran maisemasta. Sen vasenta puolta hallitsevat maatalous, rantaniityt, asutus ja mökit, oikeaa puolta metsäiset näkymät. Vesilinnut näkyivät viihtyvän metsäisen rannan puolella. Ilkan luontotoimittaja Pekka Rajala näki toukokuun 2007 melonnallaan Välijoen alkupäässä telkkiä, sinisorsia, haapanoita, taveja ja kuningaskalastajan. Välijoen ensimmäisen leveän osuuden rantamilla on monia kauniita näkymiä. Juuri ennen ensimmäisen leveän osuuden päättymistä avautuu pienen salmen kautta joen länsipuolelle 800 metriä pitkä ja 150 metriä leveä Perälammi. Lähes luonnontilainen lahti vaikutti olevan sekä vesi- että metsälintujen suosiossa. Perälammin perällä on pieni suoranta, jonka takana kulkevan tien viereen on merkitty vanhan tervahaudan paikka. Perälammista lähtien kaksi saarta tuo ensin vaihtelua jokimaisemaan, kunnes alkaa kolmen kilometrin mittainen kapeampi osuus, vuoroin metsän ja vuoroin peltojen reunustamana. Koko tämä osuus toimii samalla Lappajärven ja Evijärven rajajokena. Evijärven kieleke on vasemmalla, Lappajärven oikean rannan puolella. Kapean osuuden alku on nimetty joutsenen mukaan Joutenvirraksi. Noin kahden kilometrin kohdalla kapea osuus alittaa ensin Koskelantien sillan, jota ennen on oikealla puolella Lomakylä Tapiolan vuokamökki aivan joen tuntumassa. Tämä on nähtävästi ainoa matkailijoita palveleva majoitus Välijoen varrella. Mauri ja Leila Lammi tosin harkitsevat majoituspalveluiden tarjoamista kolmisen kilometriä Niskan padon jälkeen, vasemman puolen hiekkarannan kohdalla. Niskan padon ja Hanhikosken padon välisen 8,5 kilometrin

6 osuuden puolivälin tienoille olisi hyvä saada myös melojien levähdyspaikka. Nyt itsestään selvää taukopaikkaa ei ole näkyvissä. Kapean osuuden päätteeksi Välijoki tekee jyrkän mutkan vasemmalle, alittaa heti Jokikyläntien sillan ja kääntyy sen jälkeen jyrkästi oikealle, mutkassa olevan saaren molemmin puolin. Paikka on entinen Sirppikoski, ja sen kerrotaan saaneen nimensä sirpin muodon mukaan. Entisestä Sirppikoskesta alkaa 2 kilometrin mittainen levenevä osuus, joka päättyy Hanhikosken patoon. Järvimäinen voimala-allas on enimmillään lähes puolen kilometrin levyinen. Paikka on kaunis ja melko luonnollisen tuntuinen. Myös muutama saari ja kapea riuttamainen muodostelma maisemoivat levennystä. Vain pintaan jätetty kanto muistuttaa Välijoen avarimman levennyksen olevan ihmisen tekemä voimala-allas. Myös muutama saari maisemoi lähes puoli kilometriä leveää lahdelmaa. Saarista viimeinen eli Kupilansaari on tiettävästi Evijärven kunnan omistuksessa. Saari on hieman pusikkoinen, mutta se olisi helposti kehitettävissä taukopaikaksi. Maastollisesti vielä houkuttelevampi taukopaikka voisi olla hieno mäntyinen niemi Kupilansaaren länsipuolella. Pakolliseen voimalataukoon on tästä paikasta tosin enää vähän yli kilometrin matka. Kupilansaaren viereisen vesialueelle kiinnostavuutta lisää, että se tunnettiin ennen voimalapatoa lähes pohjattomana Lemmonsilmänä. Se oli yksi paikoista, jossa Lappajärven kirkonkellon on arveltu piileskelevän isovihan aikaisia venäläisiä. Näille seuduille liittyy muitakin historiallisia tarinoita, minkä vuoksi Kupilansaari tai sen viereinen niemi voisi olla mahdollinen paikka myös geokätköpurkille. HANHIKOSKEN VOIMALAPADON OHITUS Eteen tulee vuonna 1968 rakennettu Hanhikosken voimalaitospato, joka tekee kirjallisuuden mukaan 7 metrin pudotuksen Välijokeen. Silmämääräisesti pudotus vaikuttaa suuremmalta. Rantautuminen on melko vaivatonta kummalle puolelle tahansa voimalapatoa. Rantautumispaikan valinta riippuu jatkossa siitä, miten padon ohitus ratkaistaan.

7 Pato tai sen takana vasemmalla puolella oleva tasanne on hyvä paikka tauon pitämiselle. Paikka tarvitsee myös opastaulun, jossa ohjeistetaan padon ohitukseen. Opastauluun löytyy voimalan lisäksi muutakin sisältöä, sillä Hanhikosken voimalan itäpuolisella alueella on ollut kivikaudella pysyvää asutusta ja 300 päässä Pukkilassa länsipuolella on vanhoja tervahaudan pohjia. Kartoitusmelojilla ei ollut suuria vaikeuksia Hanhikosken voimalapadon ohituksessa, mutta ohitusta on helpotettava, mikäli Välijokea halutaan markkinoida melontareittinä. Mahdollisuuksia on periaatteessa kolme. Ensimmäinen mahdollinen ohituspaikka on Hanhikosken voimalan vasen eli läntinen puoli. Siinä on ensin noin 10 metrin jyrkähkö lasku padolta tasanteelle ja sitten noin 7 metrin jyrkkä lasku tasanteelta joen rannalle. Ylempi laskupaikka on kasvuston peittämä rinne, jossa on nyt vaarallisen lahot rappuset. Ohituspaikan rakentaminen vaatisi kahden tukin muodostamaa ränniä ja niiden vieressä kulkevia kunnollisia rappusia. Alempi laskupaikka ratkeaisi samalla tavalla. Siinä on jo nyt luonnollinen paikka tukkirännille ja rappusille. Laskurännin sijoitus, suuntaus ja pituus tulisi harkita tarkasti, että kalusto on turvallista laskea joen äärelle. Kartoituksen aikana veden korkeus oli sellainen, että joen rannalla oli kohtalaisen miellyttävä vajaan metrin levyinen kivilohkareiden muodostama soralevennys. Tämän laskupaikan huono puoli on voimalapadon läheisyys, minkä takia juoksutus voi tehdä lähdöstä mahdottoman tai vaarallisen. Laskupaikka olisi sen takia etsittävä mahdollisesti hieman kauempaa. Hanhikosken voimalapadon ohitus lännen puolelta vaatii kaksi laskua. Noin 10-metrinen viherluiska vaatisi tukkiparin ja uudet rappuset lahojen tilalle. Jokeen kalusto laskettiin noin 7 metriä pitkää maavallia pitkin. Tämänkin paikka kaipaa ränniä ja rappusia.

8 Toinen mahdollinen ohitusväylä kulkee aivan voimalan itäpuolelta, ja sekin toimisi tukkirännien ja rappusten avulla. Huono puoli on raivaamaton maasto, minkä vuoksi väylää olisi ensin avattava matalamman kasvuston sekaan ja sitten metsikköön. Maastonmuodoiltaan väylä on miellyttävä ja jopa länsipuolta vaivattomampi. Ainoastaan viimeisen parin metrin pudotus on jyrkempi, mutta sekin ratkeaisi rännin ja kunnollisten rappusten avulla. Tämän itäisen metsäväylän hyvä puoli on, että se laskee avoimempaa läntistä väylää kauemmas voimalasta, pienelle matalikolle, josta kajakki on helppoa ja turvallista nostaa jokiuomaan. Alhaalta katsoen vasemmalla puolella oleva itäinen metsäväylä johtaa pieneen matalikkoon kauemmas padosta. Läntinen ohitusväylä on avoimempi, mutta vesille täytyy lähteä lähempää voimalaa ja melko kapeasta kivikosta. (Kuva Timo Kinnunen) Kolmas mahdollinen ohitusväylä kulkee padon oikeanpuoleista tieyhteyttä pitkin, ensin noin 100 metriä Myllytietä, sitten noin 120 tai 280 metriä Jokikyläntietä ja lopuksi noin 50 metriä laskeutumista Välijokeen laskevalle luiskalle. Pusikoituneelle ensimmäiselle luiskalle tulisi kantomatkaa kaiken kaikkiaan hieman alle 300 metriä, hyväkuntoiselle toiselle luiskalle runsaat 400 metriä. Kantomatka kysyy hieman aikaa ja vaivaa, mutta on aivan mahdollinen, varsinkin jos siihen on osannut varautua esimerkiksi kuljetuspyörästön avulla. Padolla odottava kuljetuskalusto olisi melojille hienoa palvelua, mutta valitettavasti katoaminen lienee liian todennäköinen kohtalo sellaiselle.

9 Kaluston kantaminen Välijokeen itäpuolelta laskeville luiskille on yksi vaihtoehto Hanhikosken padon ohittamiselle. Vajaan 300 metrin kantomatkan päässä on ruohottunut luiska. Runsaan 400 metrin kantomatkan päässä on leveä ja avoin laskupaikka. Yhteenveto: Vaihtoehto kolme eli itäpuolen noin 430 metrin kantomatka tietä pitkin on jo nyt toimiva vaihtoehto Hanhikosken padon ohittamiselle. Useimmat melontaa harrastavat valinnevat kuitenkin mieluummin padon ohituksen ykkösvaihtoehtoa eli vasemman puolen luiskia pitkin, jolloin varsinainen kantomatka jää hyvin lyhyeksi. Tästä ohituksesta voisi tehdä miellyttävä melko yksinkertaisten ja kestävien tukkirännien ja rappusten avulla. Mikäli ohitus halutaan tarjota myös veneille, voisi rappusten toiselle puolelle rakentaa tukevammat venerännit, joiden yläpäässä voisi olla myös vinssi. Kaikki ohitusvaihtoehdot toimivat myös toiseen suuntaan, vaikkakin enemmän voimia kysyen. Maltillisesti virtaavaa Välijokea voisi siten nousta myös vastavirtaan. Vielä houkuttelevampaa Välijoen melonta olisi, jos myös Hanhikosken padon yläpuolelle rakennettaisiin tukeista luiska, jota pitkin kalustoa voisi nostaa ja laskea jokeen. Mainituista ohitusrakenteista on jo hyviä kokemuksia Pedersören puolisella Ähtäväjoella esimerkiksi Hattarin voimalaitoksen ylä- ja alapuolella. VÄLIJOKI HANHIKOSKEN VOIMALAN JÄLKEEN Hanhikosken voimalan jälkeen seuraa entiselle Kirsilänkoskelle saakka 3 kilometriä pitkä täysin erilainen ja jopa melko erikoinen jokiosuus. Noin 10 metriä leveä jokiuoma on louhittu entisen luonnonuoman pohjalle. Rantoja rytmittävät metsäiset penkereet ja lukuisat pystysuorat lisukekiviset reunat, jotka ovat paikoin toista metriä korkeita ja usein melko komeitakin. Vaihtelua tälle maisemalle tuovat lähinnä mökeiltä ja asunnoilta jokeen laskevat luiskat ja pikkuiset lahdelmat. Melojan matka sujuu aivan mukavasti tälläkin matkalla, jossa kosket muodostivat aikaisemmin vaativiakin haasteita tervan kuljettajille ja tukin uittajille.

10 Hanhikosken voimalapadon jälkeinen kolmen kilometrin jokiuoma tarjoaa melko näyttäviäkin kallioreunuksia. Louhittu 3 kilometrin osuus ohittaa melkein heti Pukkilantien sillan ja aivan lopuksi Kirsiläntien sillan. Tästä alkaa Välijoen luonnonmukaisempi loppuosa. Kirsiläntien sillan tienoille olisi saatava näkyvä opaskyltti, ettei meloja mene huomaamatta tulevien mahdollisuuksiensa ohi. Voimalan myötä kadonneessa Kirsilänkoskessa oli aikaisemmin pudotusta peräti 3 metriä. Kun meloja lipuu entisen kosken kapeikosta leveään suvantoon, kaartuu vasemmalle pieni lahti lähes huomaamattomasti. Lahdella kannattaa pistäytyä, sillä sen rannalla on hieno hiekkarantainen uimapaikka uimakoppeineen ja nuotiopaikkoineen. Kun nousee lahden perukalta rannalle, ylhäällä aukeaa noin 140 metriä pitkä ja 40 metriä leveä Kirsilän lohilampi, joka on padottu entiseen jokiuomaan. Lammen rannalla on uusi siisti laavu ja nuotiopaikka, jotka ovat vapaasti käytettävissä. Laavun vieressä näkyvät lohilammen käytön säännöt. Niiden mukaan postilaatikkoon pudotetut nimilappu ja 10 euroa oikeuttavat kahden lohen kalastamiseen 8 tunnin aikana. Tarjolla on toisin sanoen erittäin houkutteleva taukotai yöpymispaikka kalastusta harrastavalle melojalle. Entisen Kirsilänkosken kohdalla on tyylikäs uusi laavu, joka ei näy joelle, vaan vaatii rannalle nousemisen vasemmalle puolelle jäävän lahden uimarannan kautta. Laavun edessä aukeaa vaivattomasti hyödynnettävä lohilampi.

11 Suvannon historiallisin nähtävyys jää helposti näkemättä heti levennyksen alkaessa oikean puoleisen niemen taakse. Kyseessä on Pyövelinkalliolla aivan joen rannassa seisova Pyövelinmänty, jonka juurella on käyty oikeutta ja jaettu saman tien lukuisia raipparangaistuksia. Puuhun on hirtetty palvelustyttö, joka oli surmannut aviottoman lapsensa. Monihaarainen Pyövelinmänty on lyhyempi kuin sen oikealla puolella kasvava nuorempi mänty. Puussa sanotaan vielä näkyvän orkamat, joissa oli ollut määlyt raipottavan sitomista varten. Pyövelinkallio vallittiin aikoinaan sopivaksi oikeuspaikaksi, kun rannikon tuomarit tulivat veneellä reittiä puoliväliin Kirsilänkosken suvannon suulle saakka. Keskellä näkyvä viereisiä puita matalampi Pyövelinmänty on historiallinen paikka tuomioiden jakamiseksi ja täytäntöön panemiseksi. Heikki Valijoki kertoi männyn tarinaa kartoitusmelonnan aikana. Samassa suvannossa on länsipuolella myös kolme saarta: ensin Lammassaari, sitten yli kilometrin mittainen Kupilansaari (mikä on jo toinen Kupilansaari Välijoessa) ja sen kyljessä reilun sadan metrin mittainen pitkulainen saari. Kupilansaaren vasemmalta puolelta lähtevä pikku-uoma ei kuitenkaan ole näkyvissä Välijoen melojalle. Loppupäässä jokeen yhtyvä uoma on sen sijaan aivan selvä. Noin 800 metrin päässä Kupilansaaresta avautuu Puronniemen kohdalla itäpuolella mielenkiintoinen Varispuron suoalue. Välijokeen oikealta puolelta laskevaa Varispuron suorantaista uomaa voi meloa noin 400 metrin matkan ylävirtaan, kunnes väylä tukkeutuu. Uoman molemmilla puolilla avautuu hieno rämesokkelo, jossa löytyy joitakin satoja metriä lisää melottavaa. Suokasvisto on runsasta ja kalat pomppivat melojan tieltä. Tämä alue on pieni mutta edustava näyte Etelä-Pohjanmaalta lähes kokonaan puuttuvasta suorantaisesta

12 virtapaikasta. Välijoen melojan on vaivatonta poiketa alueelle, eikä myöskään Evijärven suulta ei ole paikalle kuin kilometrin helppo melontamatka ylävirtaan. Rantautumispaikan rakentaminen Varispuron suolle tarjoaisi hienon tilaisuuden seurata suoluontoa eri vuodenaikoina. Meloja voi Välijoen lopussa pistäytyä helposti Varispurolle, joka tarjoaa Etelä-Pohjanmaalla harvinaisen virtaavan veden suoalueen. (Kuva Timo Kinnunen) 600 metriä Varispuron suoalueen jälkeen meloja alittaa Kaustisentien sillan. Sen jälkeen on kohta oikealla puolella veneenlaskupaikka, joka sopii melojan taukopaikaksi ja myös Välijoen retken päätöspaikaksi, sillä vierestä kulkee Kaustisentieltä alkava hiekkatie. Mikäli meloja jatkaa kohti Evijärveä, hän näkee oikealla puolella Pikkujoen uoman ja puusillan. Jokisaaren kiertävä uoma on idyllinen, mutta johtaa noin 300 metrin jälkeen laajaan kaislikkoon, josta on työläs löytää takaisin Välijoen suistoon. Välijoelta Evijärvelle saapumisen hetki ei ole kovin tarkkarajainen, koska Jokisuunlahden laaja kaislikko hälventää joen ja järven välistä rajaa.

13 Välijoen uomaa suoraviivaisesti jatkamalla meloja päätyy ennen pitää Evijärven Jokisuunlahdelle. Kaislat jatkuvat kuitenkin huomattavasti pidemmälle kuin kartasta voisi päätellä. Retken voi päättää oikealla puolella aukeavan Elviikinlahden venesatamaan, jonne on Jokisaarelta matkaa hieman alle 3 kilometriä. Esimerkiksi Sillankorvan leirintäalueelle tulee matkaa noin 5 kilometriä. Ruumisaari on hyvä taukopaikka matkan varrella. Mikäli meloja kääntyy Välijoen suistossa vasemman puoleiselle väylälle, hän ohittaa yksityisen laavun ja lähestyy Valmosan lintutornia. Kartoituksen aikana lintutornille asti ei kuitenkaan päässyt melomaan, joten melontaretki jatkuu esimerkiksi Sillankorvan leirintäalueelle. NÄHTÄVYYKSIÄ JA PALVELUJA Vuoden 1979 patokapinan muistolaatta Niskan sillalla. Uimapaikka, laavu, lohilampi ja Pyövelinmänty entisen Kirsilänkosken suvannossa. Helppokäyttöinen Kirsilän lohilampi on padottu entisen Kirsilänkosken länsipuolelle Välijoen vanhaan uomaan. MAJOITUSTA Lomakylä Tapiolan hirsimökki Välijoen idän puoleisella rannalla, Lappajärven ja Evijärven rajan tuntumassa, Koskenlantie 35, Lappajärvi, Tapio Koski, , LUKEMISTA Järviseudun historioissa on paljon tietoa Välijoesta: Hanhikosken ja Anttikosken kivikautiset asuinpaikat (JH , kartat s. 93 ja 100), Välijoki kivikaudella (JH ), perkaus (JH1 180), rajajokena (JH1 210), myllyt (JH1 683 ja 684), jokisuu, (JH1 394),

14 sahat (JH1 776 ja JH2 294), Hanhikosken voimala (JH2 389 ja JH3 786)) ja Hanhikosken myllyn haltia (JH3 677). Erkki Lammin Järviseudun entisyyttä (1959) kuvaa Lammin talo syntyä Välijoen rannalle hautasaunan paikalle ison vihan vainojen tuloksena (s. 8), Sirppikosken myllyä (11, 20 ja 21), Lammin talojen kalastusta (19), Koirakosken mylly, Lammin tamppimyllyä Käyriäispurossa Niskan sillan alapuolella (22-23), Koirakoskea (70) ja Evijärven Jokikylän ylintä taloa Ranta-Ahoa (72-73). Joki, kylä - ajanvirta. Kirja Evijärven Jokikylästä (1996) kuvaa Välijokea monilla sivullaan: Hanhikosken voimalan aiheuttama muutos (s. 11 ja 130), kivikautinen asutus (13), Kirsilänkoski (32, 95-97, 123, ), Hanhikoski (34-35, 91, ), Sirppikoski (35 ja 89), Lennonsilmä (35-36), Pyövelin mänty (47-48), myllyt (87-99), Koirakoski (89-90), uitto ( , , 206, ), kalastus (127-28, ), ravustus ( ) sekä koskien hyytäminen ja jäittenlähtö (194). Evijärven joulu 2008 sisältää sivuilla Ilmari Sulkakosken kirjoituksen Välijoesta. Heikki Kultalahden Hanhikosken voimalaitoksen vihkiäisiin kirjoittama Hanhikoski-runo (kirjasta Näiltä rakkailta rannoilta, s. 43) kuvaa voimalan tuloa optimistisin sanoin: Siitä aika käynyt yli muistirajan kun hanhet täällä talveansa vietti. Oli luonnon rauha päällä ajattoman ajan. Sitä koski soitti, rannan hongat mietti. Aika hiljaa mataa. Monta vuosisataa vuolas virta alas vettä toi. Taivaa kupoolissa tähdet samaa rataa kiertää, iltarusko tienoot puuteroi. Loppui luonnon rauha, loppui satu, erämies kun kosken äänen kuuli. Tuli lumeen tarvottuna suksen latu. Palas uudestaan, kun kävi suvituuli. Aikakirjoihin ei silloin pantu kun tuota, ken tätä omistaa. Sen oikeus, sen maa ja mantu ken ensin saapui, hän kaiken saa. On pitkä matka sieltä tänne saakka. On monta vaihetta ja vaivan päivää. Monen hartioita painanut on taakka. On kosken yllä ollut sumua ja häivää.

15 On vesirattaan rakentajat poissa. On koski Kirsilästä tuotu Pukkilaan. Vesi hiljaisena virtaa Välijoissa. Sähkövoimaa jauhaa kulkeissaan. Seestynyt on selväks ilmanpieli. Vangittu on koski vaahtopää. Sydämestä nousee kiitosmieli heille, jotka auttoi tänne elämää. On Sampo saatu, vaikka piskuinenkin, aina kuitenkin se jotain tuottaa. Se sanottu on usein aijemminkin: hän enin saa, ken itseensä voi luottaa! Antti Tuurin Kertomus järvestä (1981) kuvailee sivulla 60 Välijoen valjastamista toisin sanakääntein: Eletään 1960-lukua, Välijokea perataan, maamassoja siirretään joen penkereille ja joki muuttuu kaivetuksi voimalaitoskanavaksi. Säännöstelyn virheet ovat paljastuneet ensimmäisenä säännöstelykesänä jokaiselle, joka järven rannoilla asuu Evijärven kunnanvaltuusto päätti äänin 15-6 myydä Hanhikosken rahasamponsa Esse Elektro-Kraft Oy:lle 5,17 miljoonalla eurolla. Kunnanjohtajan mukaan myynnillä vältettiin kunnan veroprosentin nosto yhdellä tai kahdella prosentilla. Vuonna 1968 valmistunut Hanhikosken voimalaitos mullisti lähes koko Välijoen maiseman ja toimi vuoteen 2014 saakka Evijärven kunnan rahasampona.