TIMO TOIKKO TOIMIJALÄHTÖINEN KEHITTÄMINEN

Transkriptio

1 TIMO TOIKKO TOIMIJALÄHTÖINEN KEHITTÄMINEN 1

2 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 KUKA OSALLISTUU KEHITTÄMISTOIMINTAAN? 5 TOIMIJALÄHTÖINEN KEHITTÄMISEN MALLI 7 TOIMIJOIDEN MÄÄRITTELY 9 KEHITTÄMISPROSESSIN NEUVOTTELEVA LUONNE 13 YHTEENVETO 15 2

3 JOHDANTO Tämä julkaisu on tuotettu Valtaväylä-hankkeen 1 yhteydessä. Julkaisussa kuvataan niin sanottua toimijalähtöistä kehittämisen tapaa, jossa kehittämistoiminta pyritään avaamaan mahdollisimman laajaan verkostolliseen keskusteluun. Usein on todettu, että vain yhteisesti jaetut ja hyväksytyt toimintakäytännöt voivat tuottaa laajempaa vaikuttavuutta 2. Valtaväylä-hankkeen kehittämistoiminnassa tavoitellaankin tämän vuoksi yhteistyötä eri toimijoiden kanssa. Valtaväylä-hankkeeseen liittyvää kehittämistoimintaa on pyritty aikaisemminkin toteuttamaan yhteistoiminnan avulla. Tästä esimerkkeinä ovat alueellisten työllisyysstrategioiden laadinta 3, ja erilaisten kumppanuushankkeet 4, sekä alueellisesti toteutetut Equal-yhteisöaloiteohjelman mukaiset hankkeet 5. Lisäksi on huomattava, että myös Työvoiman palvelukeskusten toiminta-ajatus perustuu yhteistoiminnalle. Julkaisun tarkoitus on taustoittaa ja konkretisoida toimijalähtöistä kehittämisen mallia 6. Tämän esityksen ajatuksena on vastata kysymykseen, miksi erilaisten toimijoiden osallistuminen kehittämistoimintaan on tärkeä asia. 1 Valtaväylä-hanke on käytännönläheinen kehittämishanke, joka pyrkii muodostamaan hyviä toimintatapoja lähinnä sosiaalitoimiston ja TE-toimiston asiakkaiden palvelujen turvaamiseksi. Valtaväylä-hanketta rahoittavat Euroopan sosiaalirahasto (STM, TE-keskus, Länsi-Suomen lääninhallitus) ja alueen kunnat (Alavus, Kauhava, Kuortane, Evijärvi, Ilmajoki, Lappajärvi, Lapua, Seinäjoki, Töysä ja Ähtäri). 2 Katso esimerkiksi Tuomo Alasoini (2006) Osallistava ohjelmallinen kehittäminen tietoyhteiskunnassa. Teoksessa Riitta Seppänen-Järvelä & Vappu Karjalainen (toim.) Kehittämistyön risteyksiä. Helsinki: Stakes, 35 52; ja Robert Arnkil (2006) Hyvien käytäntöjen kehittäminen EU:n kehittämisstrategiana. Teoksessa Riitta Seppänen-Järvelä & Vappu Karjalainen (toim.) Kehittämistyön risteyksiä. Helsinki: Stakes, Seinäjoen seudun työllisyysstrategia Etelä-Pohjanmaan TE-keskus, Seinänaapurien kumppanuushanke 4/1997-6/2000. ESR-loppuraportti, Etelä-Pohjanmaalla: Rehti Meininki- hanke ja Bottom Up-hanke Laajemmin toimijalähtöisestä kehittämisestä kiinnostuneet voivat tutustua Timo Toikon ja Teemu Rantasen (2009) teokseen Tutkimuksellinen kehittämistoiminta. Näkökulmia prosessikehittämiseen, osallistamiseen ja tiedontuotantoon. Tampere: Tampere University Press. Toimijalähtöisestä kehittämisestä on jo aikaisemmin kirjoittanut muun muassa Riitta 3

4 Ensiksi tarkastellaan kysymystä: kuka osallistuu kehittämistoimintaan? Kehittäminen on tähän asti edennyt varsin vahvasti ammattilaisten ja julkishallinnon ehdoilla. Esimerkiksi palveluiden käyttäjät on lähes kokonaan sivuutettu sosiaalihuollon kehittämistoiminnassa. Voidaanko kehittämistoimintaa toteuttaa aikaisempaa laajemman yhteistyön turvin? Toiseksi kuvaillaan toimijalähtöistä kehittämisen mallia, jossa toimijoina nähdään kaikki ne, joita kehittäminen tavalla tai toisella koskettaa. Toimijalähtöisen mallin ajatuksena on avata keskustelu palveluiden kehittämisestä mahdollisimman avoimelle tarkastelulle. Kolmanneksi kiinnitetään huomiota toimijoiden ja toimintaympäristön määrittelyyn. Sosiaalinen analyysi ja siihen liittyvä toimijamatriisi ovat keinoja hahmottaa kehittämisen kannalta olennaisia toimijoita. Neljänneksi kuvataan kehittämisprosessin neuvottelevaa luonnetta. Kehittäminen etenee vaiheittain, jolloin käytännön kokeilua seuraa neuvottelu, jonka jälkeen käytännön kokeilua jatketaan, josta prosessi palaa jälleen uudestaan neuvotteluun. Tämän julkaisun tavoitteena on kiinnittää huomiota alueellisesti perusteluun toimijoiden verkostoon. Kehittämistoiminnan kannalta keskeisiä toimijoita ovat kaikki, joita kehittäminen tavalla tai toisella koskettaa. Kestäviä kehittämistoiminnan tuloksia voidaan saavuttaa vain yhteistoiminnan avulla. Seppänen-Järvelä (1999) teoksessaan Luottamus prosessiin. Kehittämistyön luonne sosiaali- ja terveysalalla. Tutkimuksia 104. Helsinki: Stakes. 4

5 KUKA OSALLISTUU KEHITTÄMISTOIMINTAAN? Toimijalähtöinen kehittäminen perustuu toimijoiden näkemykseen kehittämistoiminnan suunnasta ja tavoitteista. Tässä luvussa pyritään kiinnittämään huomiota siihen, että kehittämistoimintaan voivat osallistua kaikki viralliset ja epäviralliset organisaatiot, mutta myös ammattilaiset sekä palveluiden käyttäjät ja muut kokemusasiantuntijat. Kehittämisen suuntia voidaan pyrkiä selventämään jäsentelyllä, joka muodostuu kahden dimension avulla. Kehittämisen suuntana voi olla virallisten tai ei-virallisten toimijoiden yhteistyön edistäminen. Toinen dimensio muodostuu kehittämistoiminnan kohteesta: kehittäminen voi kohdentua toiminnan tai rakenteiden kehittämiseen. Dimensioiden avulla voidaan muodostaa neljä kehittämisen lohkoa (ks. kuvio 1). Ensinnäkin kehittäminen voi kohdistua virallisen palvelujärjestelmän kehittämiseen ja uudistamiseen. Viimeaikoina huomiota on kiinnitetty erityisesti kunta- ja sektorirajat ylittävään kehittämiseen. Esimerkiksi työvoiman palvelukeskuksia voidaan pitää tuloksena esimerkkinä tällaisesta virallisia organisaatioita koskevasta kehittämisestä. 5

6 TOIMINTA EI-VIRALLISET TOIMIJAT YHTEISTYÖ ASIAKKAIDEN KANSSA YHTEISTYÖ KANSALAIS- JÄRJESTÖJEN JA TOIMIJOIDEN KANSSA YHTEISTYÖ AMMATTILAISTEN KANSSA VIRALLISET TOIMIJAT YHTEISTYÖ VIRALLISTEN ORGANISAATIOIDEN KANSSA RAKENNE Kuvio 1: Kehittämistoiminnan suunnat. 7 Toisaalta kehittäminen voi kohdistua ammattilaisten osaamisen kehittämiseen. Osaamisen kehittäminen tarkoittaa hyvien työkäytäntöjen ja toimivien mallien luomista ja levittämistä. Varhaisen puuttumisen menetelmä on esimerkki tällaisen toiminnan tuloksesta. Kehittäminen kohdistuu professioiden osaamispääoman kehittämiseen. Kolmanneksi organisaatioiden rakenteellinen kehittäminen voi kohdistua kansalaisyhteiskunnan kehittämiseen. Se tarkoittaa esimerkiksi järjestöjen ja yritysten aktiivista roolia sosiaalisen turvan tuottamisessa. Kysymys on lähinnä alueellisista ja paikallisista sosiaalipoliittisista ratkaisuista, joissa kansalaisjärjestöt ja muut toimijat osallistuvat aktiivisesti palvelujärjestelmän kehittämiseen. Neljänneksi kehittäminen voi suuntautua asiakasyhteistyön lisäämiseen. Se tarkoittaa asiakkaiden osallistumista esimerkiksi sosiaalihuollon suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin. Kysymys on palveluiden käyttäjien aseman korostamisesta suhteessa perinteiseen viralliseen näkökulmaan. 7 Toikko, Timo (2006) Asiakkaiden osallistuminen palveluiden kehittämiseen. Työpoliittinen Aikakauskirja 3/2006,

7 Edellä kuvattu jäsentely on kulmikas ja jättää huomiotta esimerkiksi sen, että ammattilaisten asiantuntijuuden kehittäminen voi hyvinkin pitää sisällään asiakkaita osallistavia elementtejä. Lisäksi virallisen palveluverkoston kehittämiseen voidaan nivoa myös toimijoita ei-viralliselta sektorilta. Silti on ilmeistä, että vastuu kehittämistoiminnasta ymmärretään varsin kapeasti. Tässä julkaisussa kehittämistoimintaa tarkastellaan erityisesti toimijalähtöisestä näkökulmasta. Kehittämistoimintaan osallistuvat ammattilaiset ja asiakkaat, mutta myös organisaatioita virallisesta ja ei-virallisesta järjestelmästä. Kysymys on monitoimijaisesta kehittämisestä, jolla on omat erityiset lähtökohtansa ja toimintaperiaatteensa. TOIMIJALÄHTÖINEN KEHITTÄMISEN MALLI Toimijalähtöinen malli avaa kehittämistoiminnan laajemmaksi kuin vain ammattilaisia ja virallista järjestelmää koskevaksi. Kehittämistoimintaan osallistuvat siis myös kansalaisjärjestöt ja palveluiden käyttäjät. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut toteutuvat vain harvoin yksittäisten toimijoiden avulla. Useimmiten palveluiden tuottaminen ja tarjoaminen koskettaa laajaa toimijoiden joukkoa. Tässä mielessä toimijoita ovat kaikki ne viralliset ja epäviralliset tahot, joita palvelun ja palvelujärjestelmän kehittäminen koskettaa. Kehittämistoimintaa voidaan siis lähestyä verkostollisena kysymyksenä. Tällöin olennaista on hahmottaa toimijaverkoston kokonaisuus (ks. kuvio 2). 7

8 TE-toimisto Sosiaalitoimisto Työpaja SPR Työttömien yhdistys Oppilaitos Terveyskeskus Palveluiden käyttäjät Kuvio 2: Toimijalähtöinen palveluverkoston hahmotus. Kuva palvelujärjestelmästä saattaa vääristyä, jos se ymmärtää vain yhden organisaation näkökulmasta. Jos organisaatiota määrittelevät toimintansa vain omasta intressistään käsin, ne samalla irtautuvat sosiaalisesta kontekstistaan. Usein esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkailla on kuitenkin kontakti moneen eri organisaatioon. Olennaista on kysyä, mitkä viralliset ja epäviralliset organisaatiot ovat keskeisiä toimijoita tarkasteltavana olevalla palvelukentällä. Usein palvelujärjestelmän asiakkuus ymmärretään yksittäisen asiakkaan näkökulmasta. Kehittämistoiminnan kannalta tämä näkökulma on kuitenkin suppea. Kysymys ei ole vain palvelusta tai siihen liittyvistä toimenpiteistä, vaan myös niiden suunnittelusta, organisoinnista ja toteutuksesta. Asiakas voidaankin nähdä kokemusasiantuntijana, jolla on olennaista tietoa palvelun kehittämisestä. Kokemusasiantuntija on olennainen osa palvelujärjestelmän verkostollista kehittämistä. Toimijalähtöisen kehittämisen näkökulmasta olennaista on aukaista palvelukenttä avoimelle keskustelulle. Ihanteellisena tavoitteena on nähdä erilaiset toimijat 8

9 mahdollisimman tasa-arvoisina. Eri toimijoilla on näin ollen oikeus osallistua omaa itseään (organisaatiota) koskevaan keskusteluun. Kukaan ei voi tietää tai päättää asioita täysivaltaisen toimijan puolesta. Toisaalta voidaan sanoa, että vain harva asia voidaan päättää täysin oman mielen mukaisesti. Esimerkiksi käytännöt ja toimintatavat on suhteutettava olemassa olevaan ympäristöön. TOIMIJOIDEN MÄÄRITTELY Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluverkosto muodostuu varsin monesta erilaisesta toimijasta. Eri toimijoiden asemaa ja suhdetta kehittämistoimintaan voidaan selkeyttää niin sanotun sosiaalisen analyysin (social analysis) avulla 8. Ensinnäkin sosiaalisen analyysin avulla voidaan kuvata kehittämistoiminnan kohdeyhteisön sosiaalista rakennetta. Kehittämistoiminnan kannalta on olennaista tietää, millaisista osa- ja alaryhmistä kohdeyhteisö muodostuu. Asiakkaat eivät ole välttämättä niin yhtenäinen joukko kun ensi katsomalta saatetaan olettaa. Asiakasryhmät muodostuvat lukuisista erilaisista alaryhmistä, joilla on erilaisia tarpeita. Sosiaalisen analyysin tavoitteen on kuvata kohderyhmän keskeisiä piirteitä (ks. kuvio 3). Jos kohderyhmäksi määritellä esimerkiksi asiakkaat, niin matriisiin ensimmäiseen sarakkeeseen voidaan jäsentää asiakasryhmän eri alaryhmät. Tällöin toiseen sarakkeeseen kuvataan lyhyesti kehittämistoiminnan kannalta olennaisia alaryhmien piirteitä. Jäsentelyn tavoite on monimuotoistaa käsitystä asiakasryhmästä. 8 Social analysis sourcebook (2003) Incorporating social dimensions into bank-supported projects. Social Development Department. Washington: World Bank. 9

10 TYÖTTÖMÄT ASIAKASRYHMÄ ALARYHMÄ KUVAUS ALARYMÄ KUVAUS 111 ALARYHMÄ KUVAUS Kuvio 3: Asiakasryhmä ja sen alaryhmät. Toiseksi sosiaalinen analyysin avulla voidaan hahmottaa kaikki viralliset ja epäviralliset toimijat. Esimerkiksi keskeinen toimija voi olla TE-toimisto, mutta yhtä hyvin toimijoita ovat myös yhdistykset ja yksittäiset vapaaehtoiset aktivistitkin. Olennaista on määritellä kaikki kehittämistoiminnan kannalta olennaiset tahot ja toimijat, joita kehittäminen tavalla tai toisella koskettaa. Toimijat voidaan kirjata toimijamatriisiin (ks. kuvio 4). Toimijamatriisin ensimmäiseen sarakkeeseen kirjataan toimijan nimi. Toiseen sarakkeeseen voidaan merkitä esimerkiksi, mikä kehittämistoimintaan liittyvä kysymys toimijan näkökulmasta on akuutein tällä hetkellä. Mikä on siis ongelma? Kolmanteen sarakkeeseen voidaan merkitä, millä resurssilla toimija pystyy osallistumaan yhteistoiminnalliseen kehittämiseen. Joissakin tapauksissa resurssi voi tarkoittaa rahaa, mutta joissakin tapauksissa esimerkiksi työntekijän työpanosta. Esimerkiksi palvelun käyttäjien osallistumisen yhteydessä otetaan kantaa kehittämistoimintaan osallistumisesta aiheutuviin kuluihin. 10

11 TOIMIJA KYSYMYS RESURSSI Kuvio 4: Toimijamatriisi 9. Sosiaalisessa analyysissa ollaan kiinnostuneita siis kehittämisen kohdeyhteisöstä kokonaisuutena. Usein kehittämistoimintaan osallistuvat tahot edustavat tunnettuja instituutioita ja organisaatioita, joiden tehtävät pystytään määrittelemään kohtuullisen selkeästi. Yksittäiset työntekijät toimivat oman yksikkönsä sääntöjen ja tehtävien mukaisesti. Mitä enemmän toimintaympäristöön kuitenkin perehdytään, sitä monimutkaisemmalta toimijoiden väliset suhteet ja positiot alkavat vaikuttaa. Näennäisen selkeän toimintaympäristön takana onkin jännitteinen sosiaalinen verkosto. Toimijoiden välisten suhteiden avaamiseksi voidaan käyttää apuna niin sanottua tulkintamatriisia. Sen avulla tarkastellaan millaisia käsityksiä ja näkemyksiä toimijat esittävät suhteessa toisiin toimijoihin (ks. kuvio 5). Esimerkiksi työvoimatoimiston ja sosiaalitoimiston edustajilta pyydetään näkemys terveyskeskuksesta. Kunkin toimipisteen edustaja tulkitsee terveyskeskusta suhteessa omaan tehtäväänsä. Muiden 9 Toikko, Timo & Rantanen, Teemu (2009) Tutkimuksellinen kehittämistoiminta. Näkökulmia prosessikehittämiseen, osallistamiseen ja tiedontuotantoon. Tampere: Tampere University Press. 11

12 toimijoiden käsitykset ja odotukset saattavat poiketa olennaisesti toimijan omasta itsemäärittelystä. TULKITTAVA TULKITSIJA A B C D E A B C D E Kuvio 5. Toimijoiden tulkintamatriisi 10. Tulkintamatriisiin merkitään esimerkiksi toimija A:n tulkinta muista toimijoista: B, C, D ja E. Tulkinta voidaan tehdä kunkin toimijan perustehtävästä, mutta sitä voidaan kohdentaa myös johonkin erityiseen kehittämistoimintaan liittyvään tehtävään. Tulkintamatriisi antaa yleistä tietoa toimintaympäristöstä, mutta se avulla voidaan saada tietoa myös eri toimijoiden välisistä suhteista. Tulkintamatriisi saattaa aukaista toimintaympäristön luonteen aikaisempaa monitasoisempana ja monimutkaisempana. KEHITTÄMISPROSESSIN NEUVOTTELEVA LUONNE 10 Karjalainen, Vappu (1996) Verkoston lupaus. Tutkimus aikuisasiakkaan palveluverkoston rakentumisesta. Stakes. Tutkimuksia 68. Helsinki: Stakes. 12

13 Toimijalähtöisen kehittämisen kulmakivenä on yhteinen keskustelu, jonka avulla toimijoiden palvelukenttää voidaan muotoilla toisin. Se edellyttää kehitettävänä olevien asioiden yhteistä jakamista. Yhteisen keskustelun avulla eri toimijat voivat tarvittaessa määritellä keskinäiset tehtävänsä ja suhteensa uudella tavalla. Toimijalähtöinen kehittäminen perustuu neuvotteluun. Neuvotteluissa sovitellaan näkemyksiä ja muodostetaan yhteistä ymmärrystä. Välillä uusia ideoita ja malleja kokeillaan käytännössä, mutta aina ne kuitenkin palautetaan yhteiseen arvioivaan keskusteluun. Neuvotteleva kehittämisprosessi etenee vaiheittain (ks. kuvio 6). KÄYTÄNNÖN TOIMINTA NEUVOTTELU NEUVOTTELU KÄYTÄNNÖN TOIMINTA NEUVOTTELU Kuvio 6: Neuvottelun varassa etenevä kehittämisprosessi 11. Neuvotteleva asetelma edellyttää vertaisuutta. Kysymys on kollektiivisesta prosessista, jossa vertaisuus voi rakentua sekä ammatillisesti että ei-ammatillisesti. Yksityinenkin kokemus saa uuden merkityksen kun se jaetaan kollektiivisella vertaistasolla. Voidaankin puhua reflektiivisestä työotteesta, jossa toimintaa tarkastellaan kriittisesti puntaroimalla sen taustalla olevia periaatteita, oletuksia ja uskomuksia. Muista yhteyksistä tuttuja vertaisuuteen perustuvia menetelmiä ovat esimerkiksi 11 Toikko, Timo & Rantanen, Teemu (2009) Tutkimuksellinen kehittämistoiminta. Näkökulmia prosessikehittämiseen, osallistamiseen ja tiedontuotantoon. Tampere: Tampere University Press. 13

14 vertaishaastattelu 12, kehittävä vertaiskäynti 13 ja Kuvastin-menetelmä 14, mutta myös erilaiset benchmarking-tekniikan sovellukset 15. Neuvotteleva prosessi edellyttää osallistujilta valmiutta oman toiminnan kriittiseen arviointiin. Oman toiminnan arvioinnissa toimija tarkastelee ajatteluaan ja toimintaansa erilaisista näkökulmista. Tällöin etsitään avoimesti vaihtoehtoja omalle toiminnalle sekä sen taustalla oleville olettamuksille ja uskomuksille. Tässä mielessä neuvottelussa on kysymys oman toiminnan reflektiivisestä ja kriittisestä puntaroinnista. Neuvottelu on mahdotonta, jos toimija ei ole halukas arvioimaan omaa toimintaansa, vaan keskittää huomion ainoastaan toisen arviointiin 16. Neuvottelevaan arviointiin sisältyy myös pyrkimys tarkastella ristiriitaisia intressejä. Kehittämistoimintaan osallistujat edustavat usein erilaisia taustaryhmiä, yhteisöjä ja organisaatioita. Neuvottelun ajatus on kysyä eri toimijoiden käsityksiä, näkökulmia ja oletuksia. Neuvottelutilanteessa eri näkökulmat pyritään tuomaan näkyviksi. Neuvottelu edellyttää kaikkien osapuolten keskinäistä arviointia. Kysymys ei ole vain minun tai sinun arvioinnista, vaan meidän ristikkäisistä arvioinneista. Tällöin 12 Välimäki, Anna-Leena & Järvi, Seija (2005) Vertaishaastattelu ja dialoginen vertaisprosessi. Teoksessa Riitta Seppänen-Järvelä (toim.) Vertaismenetelmät kehittävän arvioinnin välineinä. Stakesin sosiaalipalveluiden evaluaatioryhmä FinSoc. Arviointiraportteja 2/2005. Helsinki: Stakes, Hellsten, Kristiina, Outinen, Maarit & Holma, Tupu (2005) Kehittävä vertaiskäynti. Teoksessa Riitta Seppänen-Järvelä (toim.) Vertaismenetelmät kehittävän arvioinnin välineinä. Stakesin sosiaalipalveluiden evaluaatioryhmä FinSoc. Arviointiraportteja 2/2005. Helsinki: Stakes, Yliruka, Laura (2006) Kuvastin. Reflektiivinen itse- ja vertaisarvointimenetelmä sosiaalityössä. Työpapereita 15/2006. Helsinki: Stakes. 15 Strömmer, Päivi (2005) Vertailukehittäminen: virtuaalikypärä nimeltä benchmarking. Teoksessa Riitta Seppänen-Järvelä (toim.) Vertaismenetelmät kehittävän arvioinnin välineinä. Stakesin sosiaalipalveluiden evaluaatioryhmä FinSoc. Arviointiraportteja 2/2005. Helsinki: Stakes, Järvinen, Minna-Kaisa (2007) Asiakas-työntekijäsuhteen dialoginen arviointi kriminaalihuollossa. Rikosseuraamusviraston julkaisuja 1/2007. Helsinki: Rikosseuraamusvirasto. 14

15 kehittämistoimintaa väistämättä tarkastellaan erilaisten ja ristiriitaistenkin intressien näkökulmasta. Lisäksi on huomattava, että neuvotteleva prosessi ei ole pelkkää keskustelua, vaan sillä on yhteys konkreettiseen toimintaan. Vaiheittaisen prosessin mukaisesti neuvottelua seuraa käytännön toiminta, jonka jälkeen prosessi palaa neuvotteluun ja sitä kautta takaisin konkreettiseen toimintaan. Neuvottelu ja konkreettinen toiminta vuorottelevat keskenään. YHTEENVETO Toimijalähtöinen kehittäminen edellyttää usean eri toimijan osallistumista. Toimintakäytäntöjä ei voida kehittää laboratoriossa ja sen jälkeen levittää niitä muiden käytettäviksi. Monitoimijainen kehittämisympäristö edellyttää nimensä mukaisesti monen toimijan osallistumista. Vain yhteisen kehittämisen kautta voidaan tuottaa toimintaympäristöön sopivia hyviä käytäntöjä. Toimijalähtöisessä kehittämisessä pyritään mahdollistamaan virallisten ja epävirallisten organisaatioiden osallistuminen, mutta myös ammattilaisten ja palvelun käyttäjien osallistuminen. Kehittämiseen osallistuvat kaikki, joita se tavalla tai toisella koskettaa. Toimijalähtöisessä kehittämisessä arvostetaan niin ammatillista osaamista kuin kokemusasiantuntijuuttakin. Toimijalähtöinen kehittäminen on prosessimaista neuvottelua. Siinä pyritään avaamaan aito dialogi toimijoiden välille. Monimutkaisten asioiden kehittäminen edellyttää prosessimaista etenemistä. Käytännön kokeilua seuraa toimintaa puntaroiva neuvottelu, jonka jälkeen prosessi etenee jälleen toiminnan kautta takaisin neuvotteluun. 15

16 Julkaisija: ESR-Valtaväylä-projektikokonaisuus 16