Nordkalk Oy Ab Ihalaisen kaivos. Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma päivitys

Transkriptio

1 Nordkalk Oy Ab Ihalaisen kaivos Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma päivitys

2 SISÄLTÖ 1 1 JOHDANTO 3 2 LAINSÄÄDÄNTÖ 3 3 YMPÄRISTÖOLOSUHTEET 4 4 TOIMINNAN KUVAUS Esiintymä Malmin louhinta Malmin murskaus ja lajittelu kivenkäsittelylinjalla Rikastus ja rikasteiden jatkojalostus Räjähteet ja kemikaalit 7 5 TOIMINNASSA MUODOSTUVAT KAIVANNAISJÄTTEET Muodostuvat kaivannaisjätteet Kaivannaisjätteiden ominaisuudet Rikastushiekka Sivukivi Pinta- ja irtomaat Lietteet Kaivannaisjätteiden luokittelu Rikastushiekka Sivukivet Pinta-ja irtomaat Lietteet Kaivannaisjätteiden synnyn ehkäiseminen 12 6 KAIVANNAISJÄTEALUEET SEKÄ KAIVANNAISJÄTTEIDEN KÄSITTELY JA HYÖDYNTÄMINEN Rikastushiekka Sivukivet Pinta- ja irtomaat Hyötykäyttö 15 7 KAIVANNAISJÄTEALUEIDEN LUOKITUS Rikastushiekka-alue Sivukivien läjitysalueet Pinta- ja irtomaiden läjitysalueet 20 8 YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET Maaperä ja pohjavesi Vesistöt Ilmanlaatu Maisema 22 9 TOIMINNAN LOPETTAMINEN JA JÄLKIHOITO 22

3 2 10 SEURANTA JA TARKKAILU Toiminnan aikana Toiminnan päätyttyä VAKUUDEN ARVIOINTI KAIVANNAISJÄTTEEN JÄTEHUOLTOSUUNNITELMAN PÄIVITTÄMINEN 25 Liitteet Liite 1 Liite 2 Liite 3 Rikastushiekan laatu Sivukivien sekä pinta- ja irtomaiden laatu Rikastushiekka-alueen vahingonvaara-arviointi 16UTS0181.BAEE päivitys PÖYRY FINLAND OY Itkonniemenkatu Kuopio puh. (010) , fax NORDKALK OY AB Skräbbölentie Parainen, Ympäristöpäällikkö

4 3 1 JOHDANTO Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelman tavoitteena on kaivannaisjätteiden ja niiden ympäristövaikutusten hallinta kaivoksen elinkaaren eri vaiheissa. Suunnitelman sisällöstä ja tavoitteista säädetään valtioneuvoston asetuksella kaivannaisjätteistä (190/2013). Tässä suunnitelmassa esitetään Nordkalkin Ihalaisen kaivoksen kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma. Kaivannaisjätesuunnitelman on alunperin laatinut Pöyry Finland Oy (nyk. Afry Finland Oy) Suunnitelma on nyt päivitetty Nordkalkin toimesta vastaamaan esitettyä koillisläjitysalueen muutosta rikastushiekan kuivaläjitysalueeksi. Suunnitelmassa esitetään mm.: selvitys kaivannaisjätteistä ja niiden ominaisuuksista; arvio kaivannaisjätteiden määristä; kuvaus kaivannaisjätteiden hyödyntämisestä ja käsittelystä; selvitys kaivannaisjätteiden jätealueista ja ympäristöstä sekä jätealueiden luokituksesta suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavaksi tai muuksi kaivannaisjätteen jätealueeksi; selvitys kaivannaisjätealueiden ja vaikutusalueiden ympäristön tilasta; tiedot kaivannaisjätteen ja -jätealueen aiheuttamista ympäristövaikutuksista; tiedot vaikutusten ehkäisemiseksi toteutettavista toimista toiminnan aikana ja sen päätyttyä; kaivannaisjätealueiden luokituksen mukaiset tiedot onnettomuusvaaroista; vakuusarvio 2 LAINSÄÄDÄNTÖ Ympäristönsuojelulain (YSL 527/2014) 114 :ssä ja kaivannaisjäteasetuksessa (VNa 190/2013) määritellään kaivannaisjäte, kaivannaisjätteen jätealue ja suuronnettomuuden vaaraa aiheuttava kaivannaisjätteen jätealue. - Kaivannaisjäte on kaivostoiminnassa tai siihen rinnastettavassa toiminnassa, rikastamossa, kivenlouhimossa, muussa kivenlouhinnassa, kivenmurskauksessa tai turvetuotannossa tapahtuvassa kallio- tai maaperässä luonnollisesti esiintyvän orgaanisen tai epäorgaanisen aineksen irrotuksessa taikka sen varastoinnissa, rikastamisessa tai muussa jalostamisessa syntyvää jätettä. - Kaivannaisjätteen jätealue on kaivannaisjätteen sijoittamiseen käytettävä alue. Kaivannaisjätteen jätealueeksi ei kuitenkaan kaivannaisjäteasetuksen mukaan luokitella aluetta, joka ei ole suuronnettomuuden vaaraa aiheuttava ja johon sijoitetaan alle kolmeksi vuodeksi pilaantumatonta maa-ainesta tai pysyvää jätettä, joka ei ole ongelmajätettä, taikka alle vuodeksi muuta kuin edellä mainittua kaivannaisjätettä, joka ei ole ongelmajätettä. - Suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavalla kaivannaisjätealueella tarkoitetaan jätealuetta, josta voi virheellisen toiminnan tai sen rakenteellisen vakauden tai siihen sijoi-

5 4 tetun ongelmajätteen tai ympäristölle tai terveydelle vaarallisen kemikaalin vuoksi aiheutua merkittävää vaaraa ihmisten terveydelle, omaisuudelle tai ympäristölle. Ympäristönsuojelulain mukaan ympäristölupaa edellyttävästä kaivostoiminnasta, sitä valmistelevasta tai siihen rinnastettavasta toiminnasta, rikastamosta, kivenlouhimosta, muusta kivenlouhinnasta, kivenmurskauksesta tai turvetuotannosta, jossa syntyy kaivannaisjätettä, on tehtävä kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma. Kaivannaisjätteistä, kaivannaisjätealueista ja jätehuoltosuunnitelman sisällöstä ja tavoitteista säädetään kaivannaisjäteasetuksessa. Toiminnanharjoittajan on arvioitava ja tarvittaessa tarkistettava kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmaa vähintään viiden vuoden välein ja ilmoitettava tästä valvontaviranomaiselle. Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmaa on muutettava, jos kaivannaisjätteen määrä tai laatu taikka jätteen käsittelyn tai hyödyntämisen järjestelyt muuttuvat merkittävästi. 3 YMPÄRISTÖOLOSUHTEET Nordkalkin Ihalaisen kaivos ja tuotantolaitokset sijaitsevat Lappeenrannan kaupungin Ihalaisen kaupunginosassa, noin 3 km kaupungin keskustasta etelään. Ihalaisen teollisuusalueen länsipuolella sijaitsevat Mattilan, Mäntylän ja Kuuselan asuinalueet. Kaivospiirin etelä- ja itäpuoliset alueet ovat maa- ja metsätalousvaltaista haja-asutusaluetta. Kaivospiirin itä-/koillispuolella sijaitsee Myllymäen kaupunginosa, jossa sijaitsee merkittävä tilaa vievän erikoiskaupan ja vähittäiskaupan suuryksiköiden alue, sekä pientaloasutusta vanhalla Myllymäen mäkialueella ja Myllymäenkadun eteläpuolella. Kaivospiirin pohjoispuolitse kulkee valtatie 6. Kaivosalueen länsi- ja pohjoispuoli ovat rakennettua kaupunkiympäristöä. Kaivosalueen etelä- ja kaakkoispuolella on Hanhijärven vaihtelevaa maalaismaisemaa. Hanhijärven kylämaisema on maakunnallisesti merkittävä, maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokas ympäristö, jonka laajat yhtenäiset peltoalueet on Lappeenrannan eteläisten osien yleiskaavassa osoitettu maisemallisesti arvokkaiksi. Ihalaisen kaivoksen alueella on yksi Suomen laajimmista kalkkikiviesiintymistä. Ihalaisen kalkkikiviesiintymässä on myös Euroopan suurin kalsiumsilikaatti-eli wollastoniittirakojuoni. Alueen kallioperä on laadultaan sellaista, ettei se sisällä esimerkiksi kohonneita raskasmetallipitoisuuksia tai sulfidimineraaleja. Kaivosalue sijoittuu välittömästi I Salpausselän reunamuodostuman eteläpuolelle. Aluetta luonnehtivat kallioiset moreenimäet ja niiden väliset tasaiset savi- ja silttikerrostumat. Kaivoksen etelä- ja itäpuolisilla alueilla maaperä koostuu pääsääntöisesti hienojakoisista ja heikosti vettä läpäisevistä siltti- ja savikerroksista. Silttikerrosten vedenläpäisevyydeksi on arvioitu 10-7m/s ja se pienenee syvemmälle mentäessä. Savikerrosten vedenläpäisevyydeksi on arvioitu m/s. Maakerrosten paksuus on paikoin jopa metriä. Näiden kerrosten alapuolella esiintyy paikoitellen silttiä ja hiekkaa sekä näitä maalajeja sisältävää moreenia. Kaivosalue ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Lappeenrannan keskusta - Lauritsala pohjavesialue, Huhtiniemen pohjavesialue ja Lappeenrannan meijerin pohjavesialue sijaitsevat kaivoksen pohjoispuolella sekä Hanhikempin pohjavesialue kaivoksen eteläpuolella. Tehtyjen selvitystenperusteella kaivosalueen ympäristössä on 50 kpl asuinkiinteistöjä, joilla on kiinteistökohtainen kaivo. Alueen pohjaveden laatua on seurattu säännöllisesti. Tarkkailutulosten perusteella pohjavesien laatu on pääsääntöisesti täyttänyt talousveden laatuvaatimukset sekä -suositukset.

6 5 Ihalaisen teollisuusalueen teollisuuslaitosten käsitellyt prosessivedet, hulevedet, avolouhoksen kuivatusvesiä sekä koillisläjitysalueen pinta- ja suotovedet johdetaan Pikkalanojan, josta vedet virtaavat edelleen Rakkolanjokeen ja Haapajärveen. Pikkalanojan kautta Rakkolanjokeen johdetaan myös Lappeenrannan kaupungin Toikansuon jätevedenpuhdistamon käsitellyt jätevedet. Rakkolanjoki ennen Haapajärveä on luokiteltu viemäriksi, johtuen suuresta yhdyskuntajätevesien pitoisuudesta joessa. Rakkolanjoen yläosan jälkeen jokeen kohdistuu myös voimakasta hajakuormitusta. Kaivosalueelta tulevissa vesissä on kuormitteena lähinnä kiintoainesta. Muilta osin ne vastaavat laadultaan lähinnä luonnonvesiä ja parantavat Rakkolanjoen vedenlaatua. Haapajärven ravinnepitoisuudet ja aklorofyllipitoisuus ilmentävät erittäin rehevää vettä. Järven happitilanne on pääsääntöisesti ollut kohtalainen. Haapajärven vedenlaatu vaihtelee huomattavasti eri vuodenaikoina ja on tarkkailujen mukaan vaihdellut huonosta erittäin huonoon. Nykyiseltä sivukivien ja pintamaiden läjitysalueelta (lounaisläjitys) aiheutuu vesistökuormitusta Suurojan kautta Hanhijärveen. Hanhijärvi on hyvin rehevä järvi. Ravinnepitoisuudet ovat vaihdelleet järvessä melko paljon, mutta yleensä kesäaikana pitoisuudet ovat olleet hyvin rehevien vesien tasolla. Järven mataluus edesauttaa sisäisen kuormituksen syntymistä. Järvessä esiintyy ajoittain lopputalvisin happivajetta. Kaivosalue on luonnontilaltaan muuttunutta aluetta, jossa on jäljellä varsin vähän luonnonvaraista luontoa. Kaivosalueen lähiympäristö on rakennettua, viljeltyä ja osin metsäistä aluetta. Kaivosalueen etelä- ja itäpuolella on viljelyskäytössä olevia savikkoalueita sekä metsäisiä kalliomoreenimäkiä. Pääosin metsät ovat vaihtelevan ikäisiä talousmetsiä, mutta joukossa on myös varttuneita kuusikoita ja lehtomaisia sekametsiä. Alueella on todettu uhanalaisen liito-oravan elinpiirejä, joista lähimmät sijoittuvat Tapiolan ja Kuuselan alueelle kaivosalueen lounaispuolelle. Kaivosalueen ympäristössä todettuja huomionarvoisia lintulajeja ovat mm. uhanalaiset valkoselkätikka ja peltosirkku. Ihalaisen kaivosalueella olevat vesialtaat, kaivosaluetta ympäröivät Hanhijärven ja Kourulanmäen pellot ja Toikansuon suljettu kaatopaikka muodostavat kokonaisuuden, joka on arvioitu maakunnallisesti merkittäväksi lintukohteeksi. Kaivostoiminnan seurauksena kaivosalueelle ja sen ympäristöön on muodostunut vaateliaille kämmekkä-, sammal- ja jäkälälajeille sopivia kasvupaikkoja. Harlamäen luonnonsuojelualue sijaitsee noin 200 metriä kaivosalueelta ja lounaisläjityksen laajennusalueelta etelään sekä Mäntylänniemen luonnonsuojelualue noin 200 metriä kaivosalueelta länteen. Kaivosalueen valumavedet johdetaan Rakkolanjokeen, joka laskee Natura-verkostoon sisältyvään Haapajärveen noin 10 kilometrin päässä kaivoksesta. 4 TOIMINNAN KUVAUS 4.1 Esiintymä Ihalaisen kalkkikiviesiintymä on Suomen suurimpia. Esiintymä on noin kilometrin levyinen ja ainakin kaksi kilometriä pitkä. Ylhäältä päin katsottuna kalkkikiviesiintymä avautuu V-kirjaimen muotoisesti kohti pohjoista. Esiintymä kallistuu noin 70 asteen kulmassa itään päin ja sen tunnetaan jatkuvan ainakin 350 metrin syvyyteen maanpinnasta. Esiintymän syvyysulottuvuutta ei tarkemmin tunneta. Kalkkikiviesiintymä sijaitsee graniitin sulkeumana. Esiintymän keskiosissa esiintyy paikoitellen kalsiumsilikaattia eli wollastoniittia erillisenä vyöhykkeenä. Wollastoniittirikkaassa osassa ko. mineraalia on välikerroksina %. Kalkkikiven ja wollastoniitin lisäksi esiintymässä on amfiboliitti- ja leptiitittijuonia sekä graniittia. 4.2 Malmin louhinta

7 6 Louhintamäärä avolouhoksesta on 1,5 2,1 miljoonaa tonnia vuodessa (Mt/a) ja kapasiteetti noin 2,3 Mt/a. Louhinta tapahtuu avolouhoksessa pengerlouhintana, perinteisellä poraus- ja räjäytysmenetelmällä. Räjäytys tapahtuu yleensä kerran päivässä. Louhinnassa irrotettu kalkkikivi lastataan dumppereihin ja kuljetetaan kivenkäsittelylinjalle murskattavaksi ja lajiteltavaksi (1,4-1,5 Mt/a). Louhinnassa sivutuotteena muodostuvat sivukivet (0,4 0,75 Mt/a) kuljetetaan maanpinnalla läjitysalueelle tai toimitetaan hyötykäyttöön. Avolouhoksen pituus on nykytilanteessa noin 1,5 km, leveys noin 0,5 km ja pinta-ala lähes 40 hehtaaria (ha). Louhoksen syvin kohta on noin 150 metriä maanpinnan alapuolella. Avolouhos tulee seuraavan 20 vuoden aikana syvenemään noin 200 metrin syvyyteen maanpinnasta ja laajenemaan nykyisen kaivospiirin sisällä pohjoisen ja luoteen suuntaan. Avolouhoksen pinta-ala on tällöin noin 47 hehtaaria. Avolouhintavaiheen jälkeen, noin 20 vuoden kuluttua, louhintaa voidaan jatkaa maanalaisena louhintana. Ihalaisen avolouhoksesta on louhittu kalkkikiveä jo yli sadan vuoden ajan, yhteensä yli 60 miljoonaa tonnia (Mt). Nykyisellä louhintakapasiteetilla tunnetun esiintymän louhintaa on mahdollistaa jatkaa vielä yli 100 vuotta. 4.3 Malmin murskaus ja lajittelu kivenkäsittelylinjalla Louhittu kalkkikivi kuljetetaan kivenkäsittelylinjalle murskattavaksi ja lajiteltavaksi. Kivenkäsittelylinjalla käsiteltävä kalkkikivimäärä on 1,4-1,5 Mt/a. Kivenkäsittelylinja koostuu esimurskauksesta, seulonnoista, pesusta ja lajittelusta sekä jälkimurskauksesta ja murskeiden varastoinnista. Murskattu ja lajiteltu kalkkikivi toimitetaan tuotannon raakaaineeksi Ihalaisen teollisuusalueella toimiville Nordkalkin rikastamoille ja kalkkitehtaalle sekä Finnsementti Oy:n sementtitehtaalle.

8 4.4 Rikastus ja rikasteiden jatkojalostus 7 Rikastus tapahtuu kalsiitti- sekä wollastoniitti-kalsiitti-rikastamoissa. Kalsiittirikasteen tuotantokapasiteetti on noin t/a ja wollastoniittirikasteen tuotantokapasiteetti noin t/a. Rikastusprosessin vaiheet ovat jauhatus ja vaahdotus sekä rikasteiden kuivaus. Jauhatuksessa kiviraaka-aine jauhetaan märkäjauhatuksella <0,2 mm:n raekokoon. Jauhatuksen jälkeen tehtävässä luokituksessa ylijauhautunut mineraaliaines erotetaan pois ja ohjataan rikastushiekan joukkoon. Vaahdotuksessa erotetaan vaahdotuskemikaalien (amiinit) avulla silikaatit kalsiittimineraalista. Silikaatit (rikastushiekka) pumpataan rikastushiekka-altaille. Kalsiitti- ja wollastoniittirikasteet sakeutetaan ja suodatetaan rumpusuodattimilla ennen toimittamista jatkojalostettavaksi. Sakeutuksesta lähtien kalsiittirikastamon prosessi yhtyy wollastoniittirikastamon prosessiin. Sakeutuksen ja suodatuksen prosessivesi pumpataan rikastamoiden vesikiertoon selkeytysaltaille ja sieltä uudelleen prosessiin. Kalsiittirikasteesta pääosa toimitetaan Suomen Karbonaatti Oy:lle jatkojalostettavaksi ja muu osa ajetaan kalsiittirikastamon kuivatuotannon raaka-aineeksi. Wollastoniittirikaste siirretään kuivatuotantolinjaan kuivaukseen ja hienojauhatukseen. Kuivaus suoritetaan rumpukuivaimessa, jossa kuivatusenergia tuotetaan maakaasulla. Kuivajauhatuksessa jauhatuksen tuloksena on <0,07 mm:n raekoko. Wollastoniittirikasteen kuivatuotannosta noin 1000 t/a jauhetaan mikrojauhatuslaitoksessa <0,01 mm:n raekokoon. Kuivatuotannon kapasiteetti on noin t/a. 4.5 Räjähteet ja kemikaalit Kaivoksella käytetään räjähdysaineita noin kg/a. Räjähdysainemäärät vaihtelevat päivä- ja vuositasolla riippuen louhintamääristä. Käytettävä räjähdysaine on pääosin emulsioräjähdysainetta (Centra Gold). Rikastuksessa käytetään vaahdotusaineita. Yhdellä rikastamolla käytetään ph:n säätöön rikkihappoa. Käytetyt kemikaalit on esitetty taulukossa Taulukko Rikastamoilla käytettävät kemikaalit Kemikaali tai valmiste Koostumus Amiini 1 Seos Erotuskemikaali Seos Vaahdote Terpeenialkoholit Amiini 2 Seos Rikkihappo H 2SO 4 Kevytpolttoöljy Hiilivetyseos C10-C21

9 5 TOIMINNASSA MUODOSTUVAT KAIVANNAISJÄTTEET Muodostuvat kaivannaisjätteet Kaivostoiminnassa syntyy sivutuotteina sivukiveä ja maanpoistomassoja sekä kalkkikiven jatkojalostuksessa rikastamoilla rikastushiekkaa. Vesienkäsittelyllä selkeytysaltaiden pohjalle laskeutuvasta kiintoaineksesta kertyy lietettä. Toiminnassa syntyvät kaivannaisjätteet on esitetty taulukossa Taulukko Toiminnassa syntyvät kaivannaisjätteet. Kaivannaisjätejae (jäteluokka, VNa 179/2012) Määrä/vuosi Seuraavan 20 vuoden aikana muodostuva määrä Rikastushiekka ( ) t/a 4 Mt Sivukivi ( ) t/a 10 Mt Pinta- ja irtomaat ( ) 2 Mm 3 Läjitysalueiden selkeytysaltaiden pohjalietteet ( ) Vähäinen 5.2 Kaivannaisjätteiden ominaisuudet Rikastushiekka Rikastushiekkaa muodostuu louhittavan kalkkikiven jatkojalostuksessa tehdasalueen kolmella rikastamolla. Rikastushiekkaa muodostuu t/a. Rikastushiekan laatua on kuvattu liitteessä 1. Rikastushiekka koostuu pääasiassa kalsiitista, wollastoniitista ja diopsidista. Lisäksi se sisältää mm. plagioklaasia, kvartsia, kalimaasälpää ja sarvivälkettä. Sulfidimineraaleja on hyvin vähän ja ne koostuvat lähinnä magneettikiisusta. Rikastushiekka sisältää huomattavan määrän kalsiumia ja karbonaattihiiltä sekä suhteellisen runsaasti piitä, magnesiumia ja rautaa. Rikastushiekan rikin pitoisuus on hyvin matala. Arseenin ja raskasmetallien pitoisuudet rikastushiekassa ovat hyvin alhaiset, ollen selvästi maaperän pilaantuneisuuden arviointiin tarkoitettuja kynnysarvoja pienempiä. Rikastushiekalla on hyvä puskurikapasiteetti ja korkea neutralointipotentiaalisuhde (korkea NPR luku), eikä rikastushiekka ole missään olosuhteissa happamia valumavesiä tuottavaa. Rikastushiekka on lievästi emäksistä ja sen ph on noin 9,5. Rikastushiekasta ei tutkimusten mukaan liukene merkittäviä määriä haitallisia aineita, vaan metallien, sulfaatin, kloridin ja orgaanisen aineksen (DOC) liukoisuudet ovat selvästi alle pysyvän jätteen raja-arvojen. Ainostaan fluoridin liukoisuus on ajoittain lievästi ylittänyt pysyvän jätteen liukoisuuden raja-arvon. Kaakkois- ja Lounais-Suomessa esiintyy luontaisesti fluoridipitoista graniittityyppiä, mikä selittää myös fluoridin esiintymistä ja lievää liukoisuutta rikastushiekasta. Liukoisuustesteissä muodostuvat suodok-

10 5.2.2 Sivukivi 9 set ovat emäksisiä (ph 7,6-9,7) ja suodosten sähkönjohtavuudet alhaisia (5,1-36,1 ms/m). Osa rikastuskemikaaleista sitoutuu rikasteeseen ja osa kulkeutuu rikastushiekan sekä veden muodostamassa lietteessä rikastushiekka-altaaseen. Läjitysalueelle rikastushiekan mukana menevien rikastuskemikaalien määräksi arvioidaan alle 0,2 % rikastushiekan määrästä. Osa rikastushiekka-altaan nesteeseen jäävistä orgaanisista kemikaaleista hajoaa tai muuttuu ajan kuluessa muiksi yhdisteiksi. Käytetyistä kemikaaleista amiini hajoaa rikastushiekka-alueella biologisesti pitkällä aikavälillä kokonaan ja alkoholi yli 80 %:sti. Rikkihappo reagoi kalsiitin kanssa muodostaen kipsiä. Rikastuskemikaalien ja niiden hajoamisen seurauksena läjitysalueen vedet sisältävät hieman kohonneita pitoisuuksia mm. sulfaattia ja typpeä sekä orgaanista hiiltä. Toiminnassa muodostuu nykytuotannolla sivukiveä t/a. Sivukivet ovat pääosin epäpuhdasta kalkkikiveä (hylkäyksen syynä voi olla joko nykyisiin käyttötarkoituksiin liian korkea Mg-pitoisuus tai liian alhainen karbonaattipitoisuus). Muita sivukiviä ovat happamat megavulkaniitit (leptiitit), emäksiset kivilajit amfiboliitti ja diabaasi sekä granitoidit (rapakivigraniitti, rapakivigraniittipegmatiitti, vaalea apliitti ja pegmatiitti). Sivukivien laatua on kuvattu liitteessä 2. Sivukivet sisältävät pääasiassa kalsiittia, plagioklaasia, kvartsia, kalimaasälpää, diopsidia, wollastoniittia ja sarvivälkettä. Sulfidimineraaleja, lähinnä magneettikiisua ja pyriittiä, sivukivissä on hyvin vähän. Sivukivi koostuu suurelta osin piistä, kalsiumista ja alumiinista ja se sisältää runsaasti karbonaattihiiltä. Arseenin ja raskasmetallien pitoisuudet sivukivissä ovat myös alhaisia, ollen selvästi maaperän pilaantuneisuuden arviointiin tarkoitettuja kynnysarvoja (Valtioneuvoston asetus 214/2007) pienempiä. Rikin pitoisuus on alhainen. Suurin osa rikistä on sitoutunut sulfidimineraaleihin. Sivukivillä on hyvä puskurikapasiteetti ja korkea neutralointipotentiaalisuhde (korkea NPR-luku), eikä kiviaines ole missään olosuhteissa happamia valumavesiä tuottavaa Pinta- ja irtomaat Pinta- ja irtomaita syntyy lähinnä avolouhoksen laajennusalueilta sekä läjitysalueiden laajennusten rakentamisvaiheessa pintamaiden poistoista. Pinta- ja irtomaita arvioidaan syntyvän seuraavan 20 vuoden kuluessa noin 2 Mm 3. Seuraava merkittävä maanpoistourakka on suunniteltu toteutettavaksi avolouhoksen laajentuessa pohjoisen/luoteen suuntaan. Avolouhoksen laajenemisalueilta poistettavat maa-ainekset ovat laadultaan vaihtelevia. Rakennetuilla alueilla poistettavat massat ovat pintaosiltaan täyttömaita, jonka alla on hiekan ja siltin sekainen kerros. Tämän kerroksen alla maa-ainekset ovat silttiä ja hiekkaista silttiä, osalla aluetta savista silttiä. Kallion päällä on tiivis silttikerros, joka saattaa olla paikoin kivinen ja moreeninomainen. Rakentamattomilta alueilta poistettavat pintamaa-ainekset vastaavat ominaisuuksiltaan tavanomaista, alueelle tyypillistä pelto- ja metsämaan pinta-ainesta (pääosin turve, humus). Maanpoistomassojen laatua on tutkittu avolouhoksen maankaivualueilta otetuista maanäytteistä (liite 2). Massojen alkuainepitoisuudet vastaavat alueelle tyypillisiä maa-

11 5.2.4 Lietteet 10 aineksessa tavattavia pitoisuustasoja. Maa-ainesten metallien pitoisuudet ovat selvästi maaperän pilaantuneisuuden arviointiin tarkoitettuja kynnysarvoja pienempiä Läjitysalueiden vesienkäsittelyssä selkeytysaltaiden pohjalle kertyy lietettä. Selkeytysaltaisiin kertyvät pohjalietteet sisältävät sedimentoitunutta kiintoainesta. Lietteistä ja niiden laadusta ei ole olemassa tarkempaa tutkimustietoa. Toiminnassa muodostuvien läjitysalueiden selkeytysaltaiden pohjalietteiden määrä on vähäinen. Mikäli lietteitä joudutaan toiminnan aikana tai päättyessä poistamaan selkeytysaltaiden pohjilta, lietteet sijoitetaan rikastushiekan tai sivukivien läjitysalueelle. 5.3 Kaivannaisjätteiden luokittelu Kaivannaisjäteasetuksen mukaan kaivannaisjäte on pysyvää jätettä, jos seuraavat perusteet täyttyvät sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä: 1) jäte ei hajoa tai liukene tai muuten muutu merkittävästi siten, että siitä voi aiheutua vaaraa tai haittaa ympäristölle tai ihmisen terveydelle; 2) jätteen sulfidirikkipitoisuus on enintään 0,1 prosenttia tai se on enintään 1 % ja neutralointipotentiaalisuhde, määriteltynä neutralointipotentiaalin ja hapontuottopotentiaalin välisenä suhteena testimenetelmän pren staattisen testin perusteella, on suurempi kuin 3; 3) jätteestä ei aiheudu itsesyttymisvaaraa eikä se pala; 4) jätteen ja siitä erottuvan hienoaineksen sisältämä ympäristölle tai ihmisten terveydelle mahdollisesti haitallisten aineiden (erityisesti As, Cd, Co, Cr, Cu, Hg, Mo, Ni, Pb, V, Zn) pitoisuudet eivät ylitä maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista annetussa valtioneuvoston asetuksessa 214/2007 tarkoitettuja arviointia edellyttäviä kynnysarvoja tai maaperän taustapitoisuuksia; 5) jäte ei käytännössä sisällä louhinnassa tai rikastuksessa käytettyjä aineita, jota voivat aiheuttaa haittaa ympäristölle tai ihmisten terveydelle; Jätettä voidaan pitää pysyvänä jätteenä ilman erityistä testausta, jos toimivaltaiselle viranomaiselle saatavilla olevien tietojen tai käytettävissä olevien menettelyjen tai järjestelmien perusteella luotettavasti osoitetaan, että edellä mainitut perusteet on otettu riittävästi huomioon ja että perusteet täyttyvät. Sivukiven osalta luokittelu voidaan tehdä myös kansallisen luettelon perusteella. Julkaisussa Kaivannaisjätteen luokittelu pysyväksi (Suomen ympäristö 21/2011) on esitetty kansallinen luettelo pysyväksi luokiteltaville Suomesta louhittaville sivukiville Rikastushiekka Rikastushiekan rikin pitoisuus on hyvin matala ja neutralointipotentiaalisuhde korkea, eikä rikastushiekka ole missään olosuhteissa happamia valumavesiä tuottavaa. Arseenin ja raskasmetallien pitoisuudet rikastushiekassa ovat hyvin alhaiset, ollen selvästi maaperän pilaantuneisuuden arviointiin tarkoitettuja kynnysarvoja pienempiä. Rikastushiekassa ei ole kemikaalijäämiä, jotka voisivat aiheuttaa haittaa ihmisten terveydelle tai ympä-

12 5.3.2 Sivukivet 11 ristölle. Rikastushiekasta ei aiheudu itsesyttymisen vaaraa tai palovaaraa, johtuen sen epäorgaanisesta rakenteesta ja mineraalikoostumuksesta. Kaivannaisjätteille ei ole asetettu varsinaisia liukoisuuden raja-arvoja, mutta verrattaessa kaatopaikkajätteille annettuihin raja-arvoihin rikastushiekan liukoisuudet (SFS-EN ) alittavat pysyvälle jätteelle määritellyt raja-arvot. Muodostuva rikastushiekka on ominaisuuksiltaan luokiteltavissa pysyväksi kaivannaisjätteeksi. Sivukivillä on korkea puskurikapasiteetti, eikä kiviaines ole missään olosuhteissa happamia valumavesiä tuottavaa. Sivukivissä arseenin ja raskasmetallien pitoisuudet ovat alhaisia, ollen selvästi maaperän pilaantuneisuuden arviointiin tarkoitettuja kynnysarvoja (Valtioneuvoston asetus 214/2007) pienempiä. Sivukivi sisältää typpijäämiä, mutta näistä ei katsota aiheutuvan haittaa ihmisten terveydelle tai ympäristölle. Mineralogian ja kemiallisen koostumuksen perusteella sivukivestä ei liukene haitallisia aineita. Sivukivistä ei aiheudu itsesyttymisen vaaraa tai palovaaraa, johtuen niiden epäorgaanisesta rakenteesta ja mineraalikoostumuksesta. Ihalaisen kaivoksen toiminnassa muodostuvat sivukivet ovat ominaisuuksiltaan luokiteltavissa pysyviksi kaivannaisjätteiksi. Sivukiviä voidaan luokitella pysyväksi kaivannaisjätteeksi myös perustuen Kaivannaisjätteen luokittelu pysyväksi -julkaisun pysyvien kivilajien luetteloon (taulukko ). Ihalaisen sivukivistä vain amfiboliitti ja diabaasi ovat lähtökohtaisesti muita kuin pysyviksi luokiteltuja kivilajeja. Nämä kivilajit eivät Ihalaisen tapauksessa kuitenkaan liity sulfidimalmiympäristöön, eikä niiden sisältämä sulfidinen rikkimäärä ole merkittävä. Taulukko Kivilajit, jotka täyttävät pysyvän kaivannaisjätteen kriteerit Pinta-ja irtomaat Pinta- ja irtomaat ovat luokiteltavissa kaivannaisjäteasetuksen tarkoittamaksi pilaantumattomaksi maa-ainekseksi.

13 5.3.4 Lietteet 12 Selkeytysaltaiden pohjalietteet vastaavat laadultaan alueella käsiteltäviä kiviaineksia ja arvioidaan ominaisuuksiltaan olevan luokiteltavissa pilaantumattomaksi maaainekseksi taikka pysyväksi kaivannaisjätteeksi. 5.4 Kaivannaisjätteiden synnyn ehkäiseminen Muodostuvan kaivannaisjätteen määrää pyritään minimoimaan. Louhinnassa muodostuvan sivukiven määrää minimoidaan louhintasuunnittelulla. Louhittavaa esiintymää on tutkittu kairauksin. Louhintarajat tarkennetaan louhinnan aikana. Louhinnan optimoinnilla pyritään vähentämään sivukiven määrää taloudellisin perustein. Jatkojalostuksessa pyritään prosessoimaan tehokkaasti taloudellisesti hyödynnettävää kalkkikiveä. Kaivosalueella tehdään vain tarvittavia maanpoistoja. Maamassat loppusijoitetaan mahdollisimman taloudellisesti ja tehokkaasti. Syntyviä kaivannaisjätteitä pyritään hyötykäyttämään mahdollisuuksien mukaan. 6 KAIVANNAISJÄTEALUEET SEKÄ KAIVANNAISJÄTTEIDEN KÄSITTELY JA HYÖDYNTÄMINEN 6.1 Rikastushiekka Rikastushiekan läjitysalue Nykyinen rikastushiekka-alue (rikastushiekka-altaat) sijaitsee avolouhoksen eteläpuolella ja Mustolan radan pohjoispuolella. Rikastushiekka-alue, joka muodostuu reunapatojen ympäröimistä altaista, on pinta-alaltaan yli 50 ha. Ympäristöluvan mukainen läjitysalueen reunapatojen enimmäiskorkeus on +82 m mpy. Nykytilanteessa läjitysalueen reunapatojen harjakorkeus on suurimmassa osassa padoista tasolla + 80 m mpy. Padot ovat louherunkoisia, joissa on savi-/silttitiiviste altaan puolella. Olemassa olevan rikastushiekka-alueen pohjalla on luonnonmaa, joka koostuu paksuista savi- ja savisen siltin kerroksista. Savi- ja silttikerrosten paksuus alueella vaihtelee noin 1,5 metristä 12 metriin, jonka alla on tiivistä moreenia. Koillisläjitysalue Suunnitelmissa on rakentaa uusi rikastushiekan kuivaläjitysalue voimassa olevassa ympäristöluvassa sivukivelle ja maa-ainekselle osoitetulle koillisläjitysalueelle. Suunniteltu uusi kuivaläjityksen rikastushiekka-alue (koillisalue) sijaitsee louhoksen itäpuolella, kaivospiirialueella, joka nykyisellään on peltomaana. Suunniteltu läjitys on pintaalaltaan n. 35 ha. Läjitysalueen täyttötilavuus on noin 5,0 Mm 3. Läjityksen ylin täyttökorkeus on tasolla m mpy. Koillisläjityksen pohjamaassa on ylimpänä maakerroksena tiiviydeltään hyvin löyhästä löyhään vaihtelevaa savista silttiä ja laihaa savea 3 20 m paksuudelta. Tämän alla on tiiviydeltään ja kivisyydeltään vaihtelevaa moreenia. Maanäytteiden rakeisuuskäyrien perusteella arvioidut pohjamaan vedenläpäisevyyskertoimet ovat suuruusluokaltaan seuraavat: savinen siltti k< m/s ja silttinen hiekkamoreeni k= m/s. Tiivis pohjamaa muodostaa läjitysalueelle riittävän pohjarakenteen. Mikäli läjitysalueiden maaperässä esiintyy vettä hyvin johtavia kerroksia, läjitysalueiden pohjia tiivistetään heikosti vettä läpäisevillä maa-aineksilla (esim. savi tai hienoainesmoreeni).

14 13 Rikastushiekan läjitys Rikastushiekka pumpataan läjitysalueelle kiintoainespitoisuudeltaan 2-5 % lietteenä. Rikastushiekka jaetaan läjitysalueelle käyttäen läjitysalueen reunoille rakennettua jakoputkistoa. Läjitysalueella rikastushiekka lajittuu siten, että purkuputken lähelle jää rakeisuudeltaan karkea aines ja hienoainespitoinen materiaali kulkeutuu etäämmälle purkuputkesta. Läjitysalueella rikastushiekka erottuu prosessivedestä sedimentoitumalla ja selkeytynyt vesi pumpataan takaisin prosessivedeksi. Läjityksen edetessä läjitysalueen reunapatoja korotetaan vaiheittain tasolle +82 m mpy. Rikastushiekkaa toimitetaan läjitysalueelta hyötykäytettäväksi. Hyötykäytön edellytyksenä on, että hiekka on kuivaa. Tämän vuoksi rikastushiekka-altaat on jaettu osiin siten, että osa altaista on kuivumassa ja osa altaista läjityskäytössä. Hyötykäyttöön otettavaa kuivunutta rikastushiekkaa kaivetaan altailta kaivinkoneella ja siirretään kasoille rikastushiekka-alueen länsipuolelle, josta sitä toimitetaan edelleen asiakkaille. Tulevaisuudessa tätä kuivuneen hiekan läjitystä on tarkoitus jatkaa koillisläjitysalueelle, jonne hiekka kuljetetaan kuorma-autoilla. Läjitysalueen täyttö aloitetaan suunnitellun alueen eteläpäästä läheltä nykyistä rikastushiekka-aluetta. Läjitys tehdään lohkoittain ja kerroksittain tasolle m mpy. Alue täytetään kerroksittain ja lohkoittain niin, että läjityksen stabiliteetti on hallinnassa ja kukin kerros ehtii mahdollisimman hyvin painua ennen seuraavan kerroksen rakentamista. Läjityksen vaiheistuksen ja etenemisen aikatauluihin vaikuttaa mm. rikastushiekan hyötykäyttömäärät. Läjitystoiminnan alkaessa sekä läjityksen edetessä läjitysalueen reunoille rakennetaan suojapenkereet. Suojapenkereet rakennetaan kaivoksen sivukivilouheesta, käyttäen luiskissa kaltevuutta, johon louhe pengerrettäessä luonnostaan asettuu (1:1,7). Penkereiden ulkoluiskaan louheen päälle levitetään kasvualustaksi vähintään 0,5 m:n peittokerros maaaineksista, jonka jälkeen luiskat maisemoidaan istuttamalla nurmea ja pensaita taikka luiskien annetaan maisemoitua luontaisesti. Suojapenkereen tasanteelle ja päälle voidaan istuttaa myös puita. Tällöin kasvualustan minimipaksuus on noin 1 m. Läjityksen edetessä suojapenkereitä korotetaan siten, että suojapenkereen harja on täytön aikana nykyisten lupaehtojen mukaisesti vähintään 3 m täyttötason yläpuolella. Suojapenkereet muodostavat siten läjitysalueiden ja häiriintyvien kohteiden väliin suojavyöhykkeen, jolla voidaan lieventää ympäröiville alueille toiminnasta aiheutuvia vaikutuksia. Läjityksen edetessä läjitysalueen luiskat muotoillaan keskimäärin kaltevuuteen 1:3 ja luiskien väliset tasanteet kaltevuuteen 1:10. Läjityksen loppuvaiheessa läjityksen lakialue tehdään reunoja kohti viettäväksi. 6.2 Sivukivet Sivukiven läjitysalueet Lounaisläjitys

15 Muut läjitysalueet 14 Nykyinen läjitysalue (lounaisläjitys) on pinta-alaltaan noin 44 ha ja sen täyttö on korkeimmissa kohdissa noin tasolla m mpy. Lounaisläjityksen jäljellä oleva täyttötilavuus on noin 1,65 Mm 3. Alueen luonnollinen maanpinta vaihtelee korkeusvälillä +64,5 +70 m mpy. Ympäristöluvan mukaan läjitysalueelle saa sijoittaa vaaratonta pysyvää maa- ja kiviainesta, kuten maanpoistomassoja ja sivukiveä sekä toiminnassa syntyviä muita kiviaineksia. Ympäristöluvan mukainen läjitysalueen enimmäistäyttökorkeus on +94 m mpy. Läjitysalueen pohjamaassa on ylimpänä kerrostumana laihaa savea, savista silttiä ja silttistä hiekkaa n. 0,5-19 m paksuudelta. Ko. kerrosten tiiviys vaihtelee hyvin löyhästä tiiviiseen. Näiden kerrosten alapuolella on silttiä ja hiekkaa sekä näitä maalajeja sisältävää kivisyydeltään vaihtelevaa moreenia. Pohjamaan vedenläpäisevyyskertoimet (k) ovat savisen siltin osalta tasolla < m/s ja silttisen hiekkamoreenin osalta tasolla m/s. Tiivis pohjamaa muodostaa läjitysalueen pohjarakenteen. Lounaisläjityksen lisäksi sivukiveä läjitetään Mustolan radan pohjoispuolella, rikastushiekka-alueen länsipuolella sijaitsevalle sivukiven välivarasto- ja käsittelyalueelle sekä lyhytaikaiseen välivarastoon maanpinnalle, avolouhoksen eteläpäähän. Sivukiven läjitys Niiltä osin kuin sivukiviä ei saada toimitettua hyötykäyttöön, ne kuljetetaan dumppereilla läjitysalueille. Nykyisin on käytössä lounaisläjitys, jonne läjitetään sivukiviä. Läjityksen jatkuessa läjitysalue korotetaan kerroksittain lopulliseen täyttökorkeuteensa, tasolle m mpy. Läjitysalueet täytetään kerroksittain ja lohkoittain niin, että läjityksen stabiliteetti on hallinnassa ja kukin kerros ehtii mahdollisimman hyvin painua sekä kuivua ennen seuraavan kerroksen rakentamista. Läjityksen vaiheistuksen ja etenemisen aikatauluihin vaikuttaa mm. maa- ja kiviainesten hyötykäyttömäärät. Läjityksen edetessä läjitysalueiden reunoille rakennetaan suojapenkereet. Suojapenkereet rakennetaan kaivoksen sivukivilouheesta, käyttäen luiskissa kaltevuutta, johon louhe pengerrettäessä luonnostaan asettuu (1:1,7). Penkereiden ulkoluiskaan louheen päälle levitetään kasvualustaksi vähintään 0,5 m:n peittokerros maa-aineksista, jonka jälkeen luiskat maisemoidaan istuttamalla nurmea ja pensaita taikka luiskien annetaan maisemoitua luontaisesti. Suojapenkereen tasanteelle ja päälle voidaan istuttaa myös puita. Tällöin kasvualustan minimipaksuus on noin 1 m. Läjityksen edetessä suojapenkereitä korotetaan siten, että suojapenkereen harja on täytön aikana nykyisten lupaehtojen mukaisesti vähintään 3 m täyttötason yläpuolella. Suojapenkereet muodostavat siten läjitysalueiden ja häiriintyvien kohteiden väliin suojavyöhykkeen, jolla voidaan lieventää ympäröiville alueille toiminnasta aiheutuvia vaikutuksia. Läjityksen edetessä läjitysalueen luiskat muotoillaan keskimäärin kaltevuuteen 1:3 ja luiskien väliset tasanteet kaltevuuteen 1:10. Läjityksen loppuvaiheessa läjityksen lakialue tehdään reunoja kohti viettäväksi. 6.3 Pinta- ja irtomaat

16 15 Maanpoistomassoja on sijoitettu Mustolan radan eteläpuolella sijaitsevalle läjitysalueelle (lounaisläjitys), jonne on sijoitettu myös toiminnassa syntyneitä sivukiviä. 6.4 Hyötykäyttö Toiminnassa muodostuvat sivukivet ja rikastushiekka sekä maanpoistomassat ovat hyödynnettävissä olevia, ympäristökelpoisia materiaaleja. Kiviainesten käsittelyn ensisijaisena tavoitteena onkin niiden hyötykäyttöön toimittaminen. Louhinnassa muodostuvat sivukivet kuljetetaan louhoksesta ensisijaisesti sepelituotannon raaka-aineeksi sekä hyödynnettäväksi maanrakennuskohteissa. Sivukiviä hyödynnetään kaivosalueen rakentamisessa, missä kiviaineksia voidaan käyttää mm. sisäisiin kulkuväyliin sekä patorunkona rikastushiekka-altaiden patojen korotuksessa. Lisäksi kiviaineksia toimitetaan hyödynnettäväksi kaivosalueen ulkopuolisessa rakentamisessa. Rikastushiekka on routimaton materiaali ja soveltuu erityisesti maanrakenteiden suodatin- ja pengermateriaaliksi. Rikastushiekkaa on hyödynnetty teollisuusalueen ulkopuolisissa kohteissa. Hyötykäyttökohteita on ollut mm. tie-, katu- ja kenttärakentamiskohteissa, kaatopaikkarakentamisessa sekä maanparannuksessa. Toiminnassa muodostuvia pintamaita hyödynnetään kaivosalueen rakentamisessa sekä jälkihoito- ja maisemointitöissä, mm. läjitysalueiden luiskien maisemoinnissa sekä läjitysalueiden peittorakenteissa. Mahdollisesti ylijäävät läjitetyt maa-ainekset muotoillaan toiminnan päätyttyä siten, että ne sopeutuvat alueen maisemaan.

17 7 KAIVANNAISJÄTEALUEIDEN LUOKITUS Rikastushiekka-alue Luokitus Rikastushiekka-alueille (sekä olemassa oleva alue että suunniteltu koillisläjitysalue) läjitettävä rikastushiekka on luokiteltavissa pysyväksi kaivannaisjätteeksi. Se ei sisällä ympäristölle tai terveydelle vaarallisia kemikaaleja eikä ole happoa tuottavaa. Olemassa olevan rikastushiekka-alueen padot kuuluivat vanhan patoturvallisuuslain mukaisen luokituksen mukaisesti luokkaan N sekä uuden patoturvallisuuslain mukaisen luokituksen mukaisesti luokkaan 2. Määritelmän mukaan 2-luokan pato voi aiheuttaa vaaraa terveydelle, muttei ihmishengen menetystä. Ympäristölle ja omaisuudelle 2- luokan pato saattaa aiheuttaa vähäistä suurempaa vaaraa, mutta ei kuitenkaan huomattavaa vaaraa, kuten 1-luokan padolle on ominaista. Jäte- ja kaivospadoista 2-luokan padoksi luokitellaan pato, joka pato-onnettomuustilanteessa aiheuttaa esim. tärkeänä virkistys- tai kalastusalueena käytettävän vesistön laadun vähäistä suurempaa, pitkäaikaista huononemista, laajojen viljelysalueiden pilaantumista ja pitkäaikaista käytön rajoittamista tai useampien talousvesikaivojen veden pilaantumista. Olemassa olevaa rikastushiekka-aluetta ja suunniteltua koillisläjitysaluetta ei läjitysalueiden ja niiden ympäristön ominaisuudet sekä läjitysalueille sijoitetun ja sijoitettavan rikastushiekan määrä ja ominaisuudet huomioiden voida pitää suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavina alueina. Rikastushiekka-alueista ei arvion mukaan voi aiheutua merkittävää onnettomuutta tai vaaraa ihmisten terveydelle, omaisuudelle tai ympäristölle. Jätealueet sijaitsevat vakaalla maapohjalla ja läjitykset on tehty ja tullaan tekemään fyysisesti vakaaksi siten, ettei alueilla ole liukuma- tai sortumavaaroja. Rikastushiekka tai sen vesifaasi eivät sisällä aineksia, jotka ovat kemikaalilain tarkoittamia vaarallisia kemikaaleja. Rikastushiekka-alueet luokitellaan kaivannaisjäteasetuksen mukaiseksi muiksi kaivannaisjätteen jätealueiksi. Patomurtuman laskentamenetelmät Patomurtumien ja rikastushiekan purkautumisen määrityksessä on hyödynnetty kokemusperäisiä laskentakaavoja sekä arvioita. Tarkastelu on tehty pahimman mahdollisen tilanteen mukaan, joten rikastushiekka-altaan osalta tarkastellaan lopputilannetta altaan ollessa täynnä. Padon sortumatilanteessa purkautuvan rikastushiekan määrä on laskettu arvioimalla rikastushiekkalietteen kaltevuuskulma altaassa sekä altaan ulkopuolella, mihin liete asettuu sortumatilanteessa. Altaissa rikastushiekka on pääosin täysin vedellä kyllästynyttä, sillä altaissa on jonkin verran vapaata vettä. Rikastushiekan leviämisen arvioinnissa lähtöolettamus on ollut, että sortumatilanteessa rikastushiekkaa purkautuu altaasta asettuen sortuman jälkeen altaassa keskimäärin 2-3 (3,5 5 %) kaltevuuskulmaan. Sortumakohdasta ympäristöön veden mukana purkautuvan rikastushiekan suurin leviämisetäisyys on laskettu 1 % kaltevuuskulman mukaan. Näiden olettamusten perusteella on laskettu ulos purkautuvan rikastushiekan määrä siten, että altaan ulkopuolella rikastushiekan tilavuus vastaa altaasta purkautunutta määrää ja sortumakohdalla pintojen tasot yhtyvät. Sortumatilanteessa rikastushiekka käyttäytyy Binghamin plastisen nesteen tavoin eli neste käyttäytyy kuin newtonin neste, mutta liikkeelle lähtö edellyttää rikastushiekan jäännösleikkauslujuutta suuremman leikkausjännityksen. Jäännösleikkauslujuus vaikut-

18 17 taa purkautuvan rikastushiekan määrään ja jäännösleikkauslujuus riippuu mm. rikastushiekan huokoisuudesta (vesipitoisuus) ja raekoostumuksesta. Rikastushiekan purkautumiseen ja leviämiseen vaikuttaa Binghamin plastinen viskositeetti, joka riippuu rikastushiekan laadusta sekä vesipitoisuudesta. Plastinen viskositeetti vaihtelee altaan eri osissa ja syvyystasoilla. Rikastushiekan tyypillinen jäännösleikkauslujuuden arvo on lähdeaineiston perusteella luokkaa 1 7 kpa ja Binghamin plastinen viskositeetti välillä 0,02-4,8 kpa s (mm. WISE Uranium Project, Kyseiseltä www-sivulta löytyy laskuri, jolla voidaan arvioida rikastushiekan leviämistä sortumatilanteessa. Laskuri laskee mm. rikastushiekan suurimman leviämisetäisyyden. Lähtötietoina annetaan rikastushiekan padotuskorkeus, tilavuuspaino, jäännösleikkauslujuus sekä Binghamin plastinen viskositeetti. Optiona voidaan antaa maanpinnan kaltevuus. Ihalaisen kaivoksen rikastushiekalle ei ole määritetty jäännösleikkauslujuutta eikä plastista viskositeettia. Laskurin tuloksia on käytetty vertailutietona kaltevuuskulmien mukaiselle leviämisarviolle. Rikastushiekan suurin leviämisetäisyys riippuu merkittävästi altaan vapaan veden määrästä sekä alapuolisen maaston topografiasta sekä luontaisten purojen/jokien sijoittumisesta. Vapaan veden mukana kiintoainepitoista vettä voi virrata pitkiäkin matkoja kuljettaen rikastushiekkaa mukanaan. Kiintoainepitoisuus laimenee selvästi virtausmatkan kasvaessa. Patosortumatapaukset ja padotun aineen leviäminen Nykyisen rikastushiekka-alueen osalta patomurtumariskien tarkastelu on tehty tilanteessa, missä altaan reunapadon harjan taso on +80 m mpy ja täyttötaso (HW-taso) on tasolla +78 m mpy. Allasalueen kokonaistilavuus tällä täyttötasolla on noin 3,5 Mm 3. Allasalue on jaettu osiin välipadoilla, mikä rajoittaisi purkautuvan rikastushiekan määrää patosortumatilanteessa. Tarkastelu on tehty kahdella eri sortumakohdalla, toisen sortumakohdan sijaitessa altaan kaakkoisreunalla padon korkeimmalla kohdalla (sortumatapaus 1) ja toisen sortumakohdan sijaitessa altaan luoteisreunalla rikastamon sekä avolouhoksen puolella (sortumatapaus 2). Rikastushiekan arvioitu leviämisalue eri patomurtumatilanteissa on esitetty liitteessä 3. Kartalla on esitetty myös rikastushiekka-altaan alue, mihin saakka patosortuman vaikutukset on arvioitu altaassa ulottuvan. Rikastushiekka-altaiden reunapadot ovat louherunkoisia, joten suotautumisesta johtuva sisäisen eroosion aiheuttama patojen massiivinen sortuminen on epätodennäköistä. Massiivinen patosortuma olisi mahdollista pohjamaan pettämisestä aiheutuvan liukupintasortuman kautta, joka kuitenkin on erittäin epätodennäköistä. Sortumatapaus 1 Padon sortumakohta sijaitsee altaan kaakkoisreunalla padon korkeimmalla kohdalla. Taulukossa on esitetty arvio purkautuvan rikastushiekan määrästä kaltevuuskulmien perusteella arvioituna sekä varsinaisen leviämisalueen suurin etäisyys. Leviämisetäisyydessä ei ole huomioitu vapaan veden ja ojien kautta leviävää rikastushiekkaa, joiden määrä on kuitenkin vähäinen. Taulukko Nykyisen altaan patosortumatapauksessa 1 purkautuvan rikastushiekan arvioitu määrä (V) sekä leviämisalueen suurin leviämisetäisyys (D) arvioituna kohdassa esitetyillä kaltevuuskulmilla. Yksikkö Sortumatapaus 1

19 HW-taso (m+n60) 78 H (m) 13 V (Mm 3 ) 0,23 D (m) Sortumatapauksessa 1 purkautuvan rikastushiekan arvioitu määrä on noin 0,23 Mm 3. Kaltevuuskulmien mukaan arvioitu rikastushiekan leviämisalueen maksimileviämisetäisyys on noin 500 m peltoalueen keskelle sijoittuvan Vasaraojan kohdalla, missä maanpinta on muuta aluetta alavampi. Leviämisalueen arvioitu pinta-ala on noin 16 ha ja rikastushiekkakerroksen arvioitu enimmäispaksuus sortumakohdan alapuolella 3-4 m. Rikastushiekka leviää altaan eteläpuoliselle peltoalueelle eikä arvioitu leviämisalue ulotu asuinrakennuksiin saakka. Altaan vapaa vesi ja veden mukana kulkeutuvaa rikastushiekkaa voi levitä Vasaraojan ja Pahaojan kautta Rakkolanjokeen saakka ellei veden virtausta estetä. Veden virtaus Vasaraojassa voidaan estää esimerkiksi tukkimalla Hanhijärventien alittava rumpu ja padottaa vesi Hanhijärventien länsipuolelle. Rikastushiekan leviämistä on arvioitu myös laskurilla ( Laskennassa rikastushiekalle on käytetty tilavuuspainona 15 kn/m 3, jäännösleikkauslujuutta 1-2 kpa ja Binghamin plastisena viskositeettina 0,05 0,2 kpa s. Rikastushiekan leviämisetäisyydeksi näillä arvoilla saadaan m. Sortumatapaus 2 Padon sortumakohta sijaitsee altaan luoteisreunalla rikastamon ja avolouhoksen puolella. Taulukossa on esitetty arvio purkautuvan rikastushiekan määrästä kaltevuuskulmien perusteella arvioituna sekä varsinaisen leviämisalueen suurin etäisyys. Leviämisetäisyydessä ei ole huomioitu vapaan veden ja ojien kautta leviävää rikastushiekkaa, joiden määrä on kuitenkin vähäinen. Taulukko Nykyisen altaan patosortumatapauksessa 2 purkautuvan rikastushiekan arvioitu määrä (V) sekä leviämisalueen suurin leviämisetäisyys (D) arvioituna kohdassa 4.1 esitetyillä kaltevuuskulmilla. Yksikkö Sortumatapaus 2 HW-taso (m+n60) 78 H (m) 12 V (Mm 3 ) 0,13 D (m) 320 Sortumatapauksessa 2 purkautuvan rikastushiekan arvioitu määrä on noin 0,13 Mm 3. Kaltevuuskulmien mukaan arvioitu rikastushiekan leviämisalueen maksimileviämisetäisyys on noin 300 m ja leviämisalueen arvioitu pinta-ala on noin 9 ha. Rikastushiekkakerroksen arvioitu enimmäispaksuus sortumakohdan alapuolella on noin 3 m. Rikastushiekka leviää rikastamoalueen itäpuolisiin vesialtaisiin eikä arvioitu leviämisalue ulotu rakennuksiin eikä avolouhokseen saakka. Altaan vapaata vettä ja veden mukana kulkeutuvaa rikastushiekkaa voi levitä myös avolouhokseen saakka, mutta määrä ei ole merkittävä. Rikastushiekan leviämistä on arvioitu myös laskurilla ( Rikastushiekalle on käytetty tilavuuspainona 15 kn/m 3, jään-

20 19 nösleikkauslujuutta 1-2 kpa ja Binghamin plastisena viskositeettina 0,05 0,2 kpa s. Rikastushiekan leviämisetäisyydeksi näillä arvoilla saadaan m. Patosortuman ympäristövaikutukset Rikastushiekka-altaan padon murtuminen voisi saada aikaan vesien ja rikastushiekan päästön ympäristöön. Patomurtuman vaikutukset voivat liittyä lähinnä sen aiheuttamien tulvavaikutusten lisäksi varastoitavien aineiden ominaisuuksista aiheutuviin vaikutuksiin. Tarkastelutapauksissa padon sortuessa vesi ja rikastushiekka leviävät joko altaiden eteläpuolisille peltoalueille tai pohjoispuoliselle teollisuusalueelle. Eteläpuolella pieni määrä rikastushiekkaa voisi levitä Vasaraojan ja Pahaojan kautta veden mukana Rakkolanjokeen sekä Suurojan kautta Hanhijärveen. Kaivannaisjäteasetuksen mukaan ympäristölle aiheutuvaa vaaraa ei pidetä merkittävänä, jos mahdollisen epäpuhtauslähteen päästöjen voimakkuus vähenee merkittävästi lyhyen ajan kuluessa, vahingosta aiheutuva haitta on väliaikainen ja lyhytkestoinen sekä ympäristö voidaan ennallistaa vähäisin toimenpitein. Rikastushiekka-alueen vesien laatu on yleisesti ottaen melko hyvä ja lähellä luonnonvesien laatua. Rikastushiekka on ominaisuuksiltaan luokiteltavissa pysyväksi, eikä se pitkänkään ajan kuluessa aiheuta ympäristön pilaantumisen vaaraa. Rikastushiekka ei sisällä juurikaan haitallisia aineita, kuten raskasmetalleja, eikä siitä tutkimusten mukaan liukene haitallisia aineita. Patosortuman tapahduttua altaasta purkautuva vesi kasvattaisi nopeasti ja väliaikaisesti alapuolisten ojien virtaamia. Rakkolanjoessa ja Haapajärvessä vaikutus virtaamaan olisi vähäisempi. Purkautuvien vesien mukana purkautumisalueen ja sen lähistön ojiin ja pelloille kulkeutuisi rikastushiekkaa. Pieniä määriä rikastushiekkaa voisi kulkeutua vesien mukana myös Rakkolanjokeen ja Haapajärveen sekä Hanhijärveen asti, joissa kiintoaine lisäisi hieman samentumista ja sedimentaatiota. Patosortumalla ei olisi merkittäviä ja pitkäaikaisia vaikutukset vesistöjen veden laatuun purkautuvien ja vesistöihin kulkeutuvien vesien sekä rikastushiekan laadusta ja määrästä johtuen. Edellytykset vesistöjen ennallistumiseen olisivat hyvät. Vedenlaatuvaikutukset vesistöissä vähenisivät ajan kuluessa luonnollisen valunnan mukaisesti. Patosortuman vaikutusalueet ovat pääosin maatalouskäytössä. Hanhijärven pellot ovat myös paikallisesti ja maakunnallisesti arvokkaita lintukohteita. Rikastushiekan alle ei jäisi muita arvokkaita luontokohteita. Rikastushiekan peittäessä nämä pellot, häiriintyisi lintujen oleskelu väliaikaisesti näillä alueilla. Peltojen kasvillisuus osin tuhoutuisi ja maatalouskäyttö väliaikaisesti estyisi. Patosortumasta aiheutuvat vaikutukset luonnolle olisivat kokonaisuutena suhteellisen vähäiset. Peltoalueille purkautuva rikastushiekka saataisiin kunnostustoimenpiteillä poistettua ja siirrettyä takaisin läjitysalueelle. Rikastushiekka on laadultaan ympäristökelpoista ja sitä on käytetty mm. maanparannusaineena maataloudessa, joten patosortumasta ei aiheutuisi alueelle maaperän pilaantumista tai sen vaaraa. Edellytykset ympäristön ennallistamiseen olisivat hyvät. Patovallien läheisyydessä sijaitsee yleisiä ja tehdasalueen teitä sekä rautatie, joissa liikenteen katkot olisivat patomurtumatilanteessa mahdollisia. Vaara ihmisille sortuman sattuessa kohdistuisi lähinnä mahdollisesti yleisellä tiellä liikkuviin henkilöihin. Sekin edellyttäisi todella rajua patosortumaa, mitä pidetään erittäin epätodennäköisenä. Ihmishenkien menetyksen ja ihmisten terveydelle aiheutuvan vaaran katsotaan olevan mitätön tai sitä ei pidetä merkittävänä, jos muiden vaikutuksille mahdollisesti altistuvien ihmisten kuin alueella työskentelevien henkilöiden, ei oleteta oleskelevan mahdollisella vai-

21 20 kutusalueella pysyvästi tai pidempiä ajanjaksoja. Ihalaisen rikastushiekka-alueen mahdollisten patomurtumien vaikutusalueilla ei säännöllisesti oleskele tai liiku ihmisiä. Vaikutusalueet eivät ulottuisi asuinkiinteistöille. Rikastushiekka-alueesta ei katsota aiheutuvan vaaraa ihmishengille tai merkittävää vaaraa ihmisten terveydelle. Vahingonvaaran pienentäminen ja varautuminen patosortumaan Mahdolliset patomurtumat pyritään estämään valvonnalla. Patojen rakentamis- ja käytönaikainen tarkkailu vähentää pato-onnettomuuden todennäköisyyttä. Tarkkailua suoritetaan patoturvallisuusviranomaisen hyväksymän tarkkailuohjelman mukaisesti. Mikäli patomurtuma tapahtuu, on toimenpiteinä rikastushiekkalietteen pumppaamisen keskeyttäminen ja vuotokohdan korjaaminen mahdollisimman nopeasti. Patojen korjaamisessa tarvittavaa materiaalia ja kalustoa, kuten louhetta, savea, konekalustoa ja pumppauskalustoa, saadaan kaivosalueelta. Murtumakohdasta ympäristöön päässyt materiaali kerätään talteen ja sijoitetaan takaisin rikastushiekka-alueelle. Toiminnan loppuessa rikastushiekka-altaat pyritään kuivattamaan siltä osin kuin mahdollista. Rikastushiekan kuivuessa ja hiekan tiivistyessä patorakenteiden stabiliteetti ja sen myötä patoturvallisuus paranevat edelleen. 7.2 Sivukivien läjitysalueet Lounaisalueelle läjitetään louhinnassa muodostuvaa sivukiveä, joka on luokiteltavissa pysyväksi jätteeksi. Näitä läjitysalueita ei jätealueiden ja ympäristön ominaisuudet sekä jätealueille sijoitettavien kaivannaisjätteiden määrä ja ominaisuudet huomioiden voida pitää kaivannaisjäteasetuksessa tarkoitettuina suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavina jätealueina. Jätealueista ei voi virheellisen toiminnan, rakenteellisen vakauden tai niille sijoitettavan kaivannaisjätteen määrän tai ominaisuuksien perusteella, jätealueiden tuleva koko sekä sijainti huomioiden, aiheutua merkittävää onnettomuutta tai vaaraa ihmisten terveydelle, omaisuudelle tai ympäristölle. Jätealueet perustetaan vakaalle maapohjalle ja läjitykset tullaan tekemään fyysisesti vakaiksi siten, ettei alueilla ole liukuma- tai sortumavaaroja. Läjitysten luiskat tehdään riittävän loiviksi. Jätealueilla ei ole läjityksiä, jotka sortuessaan voisivat aiheuttaa suuronnettomuuden vaaraa. Lounaisläjitys luokitellaan muuksi kaivannaisjätteen jätealueeksi. Läjitysalueet, joille varastoidaan sivukiviä pidemmäksi aikaa kuin kolme vuotta, luokitellaan kaivannaisjäteasetuksen mukaisiksi kaivannaisjätteen jätealueiksi. Mustolan radan pohjoispuolella sijaitseva sivukiven välivarasto- ja käsittelyalue luokitellaan muuksi kaivannaisjätteen jätealueeksi. Avolouhoksen eteläpäässä sijaitsevaa kiviainesten lyhytaikaista välivarastoaluetta ei kiviainesten lyhyemmästä varastointiajasta johtuen luokitella kaivannaisjätteen jätealueeksi. 7.3 Pinta- ja irtomaiden läjitysalueet Pinta- ja irtomaat on luokiteltu pilaantumattomiksi maa-aineksiksi. Niiden varastointi vastaa tavanomaista maa-ainesten varastointia. Pintamaita varastoidaan lounaisläjityksen alueella. Läjitysalue on kantavalla maapohjalla, jätetäyttö tiivistetään ajamalla päällä ja reunaluiskat rakennetaan riittävän loiviksi. Rakenteellisin ja täyttöteknisin keinoin varmistetaan täytön stabiliteetti, jolloin rakenteelliseen vakauteen tai virheelliseen toimintaan ei liity vaaraa ympäristölle tai ihmisten terveydelle. Pinta- ja irtomaiden läjitysalue (lounaisläjitys) luokitellaan muuksi kaivannaisjätteen jätealueeksi.

22 21 8 YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET Kaivannaisjätealueiden merkittävin kuormitus ja vaikutukset kohdistuvat tyypillisesti maaperään, pohjavesiin, pintavesiin, ilmanlaatuun (pölyäminen) sekä maisemaan. Ihalaisen kaivoksen läjitysalueiden ympäristövaikutuksia on selvitetty yksityiskohtaisesti läjitysalueiden laajennushankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä (Pöyry Finland Oy 2013) sekä arvioitu uudestaan muutoksen kohteena olevan rikastushiekan kuivaläjityksen osalta (koillisläjitysalue) ympäristölupaprosessin yhteydessä. Seuraavassa on kuvattu yhteenvetona kaivannaisjätteistä ja kaivannaisjätealueista aiheutuvat keskeiset päästöt ja niistä aiheutuvat ympäristövaikutukset sekä vaikutusten vähentäminen. 8.1 Maaperä ja pohjavesi 8.2 Vesistöt Läjitettävät maa- ja kiviainekset sekä rikastushiekka ovat pysyviä, eikä niistä aiheudu happamien tai haitta-aineita (kuten metallit) sisältävien suotovesien muodostusta. Maaperään imeytyvän veden määrä on vähäinen johtuen läjitysalueilla muodostuvien valuma- ja suotovesien keräilystä ja käsittelystä sekä läjitysalueiden pohjien tiiveistä maakerroksista. Suotautuvat vedet eivät sisällä haitallisia aineita ja hienojakoinen maaperä myös pidättää veteen liuenneita aineita. Läjitysalueilta aiheutuu jonkin verran pölypäästöjä ympäristöön. Pölylaskeuman maaperää muuttava vaikutus kohdistuu lähinnä aivan maan pinnassa olevaan kerrokseen. Pöly on kalkkikivipitoista ja voi lievästi nostaa pintamaan sekä maaperään suotautuvan veden ph-arvoa. Tästä ei kuitenkaan aiheudu haitallisia vaikutuksia maaperään tai pohjavesiin. Maaperä- ja pohjavesivaikutusten arvioidaan rajautuvan suppealle alueelle läjitysalueiden alapuoliseen maaperään ja läjitysalueiden välittömään läheisyyteen. Läjitysalueista ei aiheudu maaperän tai pohjaveden pilaantumisen vaaraa eikä haitallisia vaikutuksia pohjaveden laadulle tai vesien käyttökelpoisuudelle. Läjitysalueista ei arvioida aiheutuvan vaikutuksia lähialueiden kaivojen veden saatavuuteen tai laatuun. Sivukivien ja pintamaiden sekä rikastushiekan kuivaläjityksen läjitysalueiden valuma- ja suotovedet kerätään läjitysalueiden ympärysojituksilla ja johdetaan kiintoaineen laskeuttamiseksi selkeytysaltaisiin, minkä jälkeen vedet johdetaan ympäristöön. Lounaisläjityksen alueelta vedet johdetaan ojia pitkin Hanhijärveen. Koillisläjityksen alueelta vedet johdetaan Pikkalanojaan, josta vedet virtaavat edelleen Rakkolanjoen kautta Haapajärveen. Olemassa olevalta rikastushiekka-alueelta pääosa selkeytyneistä vesistä palautetaan kierrätysvetenä takaisin prosessivedeksi. Rikastushiekka-alueella muodostuvat suotovedet kerätään aluetta ympäröivillä ojituksilla ja pumpataan takaisin läjitysalueelle. Rikastushiekan läjitysalueelta aiheutuu suoria vesistöpäästöjä vain runsassateisimpina vuosina kevään ylivalumatilanteissa, jolloin ylijäämävedet johdetaan vesienkäsittelyn kautta Pikkalanojaan. Läjitysalueilta ympäristöön johdettavat valumavedet ovat laadultaan lähellä luonnonvesien laatua. Merkittävimpiä kuormitteita vesissä voivat olla kiintoaine ja siitä aiheutuva sameus sekä kiintoaineen mukana kulkeutuvat ravinteet. Valumavesien selkeytyksellä suurin osa kiintoaineksesta ja siihen sitoutuneista aineista saadaan poistettua vesistä ja

23 8.3 Ilmanlaatu 8.4 Maisema 22 vesistökuormitus jää alhaiseksi. Valumavesien kiintoaines voi aiheuttaa vastaanottavissa vesistöissä lievää vesien samentumista. Ravinnekuormituksella ei ole merkittävää rehevöittävää vaikutusta purkuvesistöissä. Rikastusprosessissa käytettyjen kemikaalien kulkeutuminen vesistöön on hyvin epätodennäköistä. Mikäli kemikaalien päästöjä jätevesipäästöjen yhteydessä tapahtuu, ovat niiden aiheuttamat pitoisuuslisäykset erittäin pieniä ja niiden vaikutukset vesistössä merkityksettömän pienet. Läjitysalueilta aiheutuva kuormitus ei heikennä vesistöjen vedenlaatua, eikä aiheuta haitallisia vaikutuksia kalastolle, muulle vesieliöstölle kuten pohjaeläimille tai vesien käytölle. Afryn tekemän selvityksen mukaan (2020) koillisläjityksen rakentamisen ja käytön rikastushiekan kuivaläjitykseen ei arvioida, alueelta muodostuvien vesien suhteellisen pienestä määrästä ja lähellä luonnontilaa olevasta laadusta johtuen, merkittävästi lisäävän vesistökuormitusta tai vesistövaikutuksia Rakkolanjoessa ja Haapajärvessä nykytilanteeseen verrattuna. Vesistökuormituksen ja -vaikutusten ei arvioida myöskään merkittävästi poikkeavan koillisläjityksen alueelle aiemmin suunnitellun ja nykyisen ympäristöluvan mukaisen sivukivien ja maa-ainesten läjityksen kuormituksesta ja vaikutuksista. Läjitysalueilta aiheutuu satunnaisia pölypäästöjä. Pölyämiseen ja pölyn leviämiseen vaikuttavat etenkin sääolosuhteet. Satunnaisesti pölyäminen voi aiheuttaa läjitysalueiden lähiympäristössä hetkellistä ilman laadun heikkenemistä. Toiminnasta ei aiheudu ympäristön asuinalueille sellaisia pölypitoisuuksia, joista aiheutuisi haitallisia terveysvaikutuksia. Pölypäästöjen ympäristössä aiheuttama haitta on luonteeltaan pääosin ympäristön likaantumista ja viihtyvyyshaittaa. Jos läjitysalueilta havaitaan pölyämistä, sitä voidaan torjua esim. kastelemalla. Läjitysten reuna-alueiden pölyämistä estetään myös läjitysalueen reunaluiskien maisemoinnilla. Läjitysalueista aiheutuvat maisemavaikutukset ovat merkittävimpiä läjitysalueiden lähiympäristössä, Hanhikempintien sekä Hanhijärventien pohjoisosien alueilla. Vaikutukset kaukomaisemassa ovat vähäisempiä. Hanhijärven kylän keski- ja eteläosasta katsottuna näkymät kohti läjitysalueita katkeavat yleensä puustoon ja/tai maastonmuotoihin eikä hanke vaikuta esimerkiksi maisematilojen eheyteen tai miljöön luonteeseen. Läjitysalueiden reuna-alueita sekä rikastushiekka-altaan patojen reunaluiskia peitetään ja maisemoidaan jo toiminnan aikana sitä mukaa, kun aluetta korotetaan ja maisemointityöt ovat mahdollisia suorittaa. Läjitysalueiden käytön loputtua alueilla tehdään lopulliset maisemointitoimet. 9 TOIMINNAN LOPETTAMINEN JA JÄLKIHOITO Toiminnan päätyttyä läjitysalueilla tehdään jälkihoito- ja maisemointitöitä. Jälkihoitotöihin kuuluvat sivukiven ja rikastushiekan läjitysalueiden sulkeminen ja maisemointi, pintamaan läjitysalueen muotoileminen, alueen siistiminen ja saattaminen yleisen turvallisuuden vaatimaan kuntoon sekä vesienjohtamisen ja käsittelyn järjestäminen. Jälkihoitotyöt pyritään suunnittelemaan ja toteuttamaan siten, että alueella tarvitaan mahdollisimman vähän seurantaa, tarkkailua, valvontaa ja hoitoa toiminnan loputtua. Ajantasainen suunnitelma jälkihoidosta hyväksytetään viranomaisella ennen jälkihoitotöiden toteuttamista.

24 Rikastushiekan läjitysalue (rikastushiekka-altaat) 23 Rikastusprosessissa syntyvä rikastushiekka on hyvälaatuista eikä omaa haponmuodostuspotentiaalia, joten myös jälkihoitotoimenpiteiden painotus suuntautuu rakenteiden stabiliteettiin, maisemointiin ja kasvillistamiseen. Rikastushiekan ominaisuudet huomioon ottaen sulkeminen voidaan tehdä kuivapeittona. Rikastushiekka-altaan pinta muotoillaan ulospäin kaltevaksi. Reunapatojen ylimmät korotuspenkereet leikataan ja tasataan, etteivät ne muodosta pintavaluntaa patoavaa rakennetta. Läjitysalueen peittämiseen käytetään kaivosalueelle läjitettyjä pintamaita (kerrospaksuus noin 0,5 m) ja peittorakenteet pintaosaan seostetaan turvetta tai humusta edistämään kasvillisuuden muodostumista. Läjitysalueen peittäminen ja kasvillisuus ehkäisevät pölyämistä sekä veden imeytymistä rikastushiekkatäyttöön sekä edistävät läjitysalueen maisemointia ja eroosion hallintaa. Läjitysalueen kuivuminen parantaa myös patorakenteiden stabiilisuutta ja patoturvallisuutta. Rikastushiekka-alueen sisäinen vesipinta asettuu pitkällä aikavälillä pintarakenteen läpi suotautuvasta imeytymisestä ja pohjan sekä patojen läpi suotautuvasta vesimäärästä riippuvaan tasapainotilaan. Läjitysalueelta kertyvät puhtaat pintavalumavedet sekä alueella muodostuvat suotovedet kerätään patoa ympäröiviin ojiin ja johdetaan edelleen kaivostoiminnan aikaista reittiä pitkin ympäristöön. Sivukiven läjitysalue ja koillisläjitysalue (rikastushiekan kuivaläjitys) Sivukiven läjitysalueilla sekä rikastushiekan kuivaläjitysalueella jälkihoito- ja maisemointityöt voidaan aloittaa vaiheittain jo toiminnan aikana, kun alueilla on saavutettu lopulliset täyttökorkeudet. Sivukivialuetta muotoillaan alueen täytön aikana siten, ettei merkittävää lisämuotoilua toiminnan lopettamisen jälkeen tarvita. Reunaluiskat muotoillaan keskimäärin kaltevuuteen 1:3 tai loivemmiksi, mikä on riittävä luiskien stabiliteetin, peittomaakerroksen levittämisen ja luiskien kasvillistumisen kannalta. Läjityksen lakialue tehdään reunoja kohti viettäväksi. Jälkihoitovaiheessa läjitysalueiden pinta tarpeen mukaan tasataan ja kiilataan (lounaisläjitysalue), jotta se muodostaa vakaan alustan peittokerrosta varten. Pinta peitetään noin 0,5-1 m:n vahvuisella peittokerroksella, joka tiivistetään työkonekalustolla. Peittokerroksena käytetään kaivosalueelle läjitettyjä pintamaita. Sivukiven ympäristökelpoisuudesta johtuen, osa läjitysalueiden rinteestä voidaan yläosiltaan jättää myös verhoilematta. Rikastushiekan kuivaläjitysalue verhoillaan kokonaan pölyämisen estämiseksi. Läjitysalueen pintakerrokseen seostetaan turvetta tai humusta edistämään kasvillisuuden muodostumista alueelle. Peittämisen jälkeen alueille voidaan istuttaa puustoa ja pensaikkoa tai kylvää siemeniä. Kasvusto sitoo maa-ainesta ja ehkäisee eroosiota. Läjitysalueiden peittokerrokseen muotoillaan ojapainanteita, jotka keräävät läjitysalueilla muodostuvat valumavedet ja ohjaavat ne hallitusti luiskan alaosaan. Läjitysalueelta kertyvät puhtaat pintavalumavedet sekä alueella muodostuvat suotovedet kerätään läjitysalueita ympäröiviin ojiin ja johdetaan edelleen kaivostoiminnan aikaista reittiä pitkin ympäristöön. 10 SEURANTA JA TARKKAILU 10.1 Toiminnan aikana Toiminta-aikana käyttö-, kuormitus- ja vaikutustarkkailuja tehdään valvontaviranomaisen hyväksymien tarkkailuohjelmien mukaisesti. Patoturvallisuutta ja läjitysalueiden turvallisuutta seurataan osana toiminnan käyttötarkkailua. Patojen turvallisuutta valvoo Kainuun ELY-keskus.

25 24 Toiminnassa muodostuvan kaivannaisjätteen määristä, sijoituksesta ja hyödyntämisestä sekä jätealueen tarkkailusta ja seurannasta pidetään kirjaa. Muodostuvien kaivannaisjätteiden laatua tutkitaan lupamääräysten ja valvovan viranomaisen hyväksymän tarkkailuohjelman mukaisesti. Lisäksi seurataan jätealueelta muodostuvien käsiteltävien ja kierrätettävien vesien määrää ja laatua sekä vesikäsittelyn toimivuutta ja ympäristökuormitusta. Korjaaviin toimenpiteisiin ryhdytään tarvittaessa Toiminnan päätyttyä Jälkiseurannan ja -tarkkailun tavoitteena on varmistaa, että tehdyt toimenpiteet ja rakenteet toimivat suunnitellulla tavalla, alue on turvallinen ja ettei alueesta aiheudu haittaa tai vaaraa ympäristölle tai terveydelle. Ennen toiminnan päättymistä laaditaan erillinen jälkihoitovaihetta ja alueen jälkiseurantaa koskeva tarkkailuohjelma, joka hyväksytetään valvovalla viranomaisella. Tarkkailun piiriin kuuluvat kaivannaisjätealueiden vakauden ja pintarakenteiden kunnon seuranta sekä vesien keruun-, johtamisen- ja käsittelyrakenteiden seurata. Lisäksi alueilta muodostuvia päästöjä ja ympäristövaikutuksia tarkkaillaan erikseen hyväksyttävän jälkitarkkailuohjelman mukaan. Korjaaviin toimenpiteisiin ryhdytään tarvittaessa. Mahdollisia rakenteellisia heikkouksia ja eroosiota tarkkaillaan sivukivi- ja rikastushiekka-alueilla alkuvaiheessa vuosittain. Kasvillisuudessa tapahtuvat muutokset ovat suhteellisen hitaita, mistä johtuen läjitysalueiden kasvillisuuden kasvua tarkkaillaan esim. kolmen vuoden välein, alkaen maisemoinnin toteuttamista seuraavan kasvukauden loppupuolella. Kasvillisuuden kehittyessä tarkkailua harvennetaan esim. viiden vuoden välein tehtäväksi. Tarkkailuja tehdään niin kauan kuin ne ovat tarpeen sen varmistamiseksi, että alueista ei aiheudu ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, alueet ovat vakaita ja pysyvästi maisemoituja ja alueista ei aiheudu onnettomuuden vaaraa. 11 VAKUUDEN ARVIOINTI Ympäristönsuojelulain 59 :n mukaan jätteen käsittelytoiminnan harjoittajan on asetettava vakuus asianmukainen jätehuollon, tarkkailun ja toiminnan lopettamisessa tai sen jälkeen tarvittavien toimien varmistamiseksi. Vakuuden määrän on riitettävä ko. toimenpiteiden suorittamiseksi ottaen huomioon toiminnan laajuus, luonne ja toimintaa varten annettavat lupamääräykset. Vakuuden määrää voidaan vapauttaa sitä mukaa kun jälkihoitotoimenpiteitä suoritetaan. Toisaalta vakuutta voidaan myös korottaa, kun sulkemistoimenpiteistä aiheutuvat kustannukset kasvavat. Ympäristönsuojelulain 60 :n mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä tilanteista joissa ja seikoista, joiden perusteella vakuus voidaan jättää vaatimatta. Kaivannaisjätteen jätealueen vakuuden määrän arvioimisperusteista sekä vakuuden vaatimatta jättämisestä säädetään kaivannaisjäteasetuksen (VNa 190/2013) 1 ja 10 :ssä sekä liitteessä 5. Kaivannaisjäteasetuksen 1 :n mukaan asetuksen 10 :ää, joka koskee vakuuden määrän arviointia, ei sovelleta kaivannaisjätteeseen, joka on pysyvää jätettä tai pilaantumatonta maa-ainesta, jos jäte sijoitetaan muulle kuin suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavalle kaivannaisjätteen jätealueelle. Vastaava poikkeus sisältyy myös kaivannaisjätedirektiiviin (2 artikla 3 kohta). Ihalaisen kaivoksen sivukivet ja maanpoistomassat on luokiteltu pysyviksi jätteiksi ja jätealueet muiksi kaivannaisjätteen jätealueiksi. Läjitysalueelta ei siten vaadita vakuutta.

26 25 Ihalaisen rikastushiekka on luokiteltu pysyväksi jätteeksi ja rikastushiekka-alue muuksi kaivannaisjätteen jätealueeksi, joten vakuuden määrittämistä ei kaivannaisjäteasetuksen mukaan edellytetä. 12 KAIVANNAISJÄTTEEN JÄTEHUOLTOSUUNNITELMAN PÄIVITTÄMINEN Ympäristönsuojelulain (527/2014) 114 mukaan toiminnanharjoittajan on arvioitava ja tarvittaessa tarkistettava kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmaa vähintään viiden vuoden välein ja ilmoitettava tästä valvontaviranomaiselle. Lisäksi kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmaa on muutettava, jos kaivannaisjätteen määrä tai laatu taikka jätteen käsittelyn tai hyödyntämisen järjestelyt muuttuvat merkittävästi. Ihalaisen kaivoksen kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmaa tullaan päivittämään edellä mainituin perustein sekä ympäristöluvan lupamääräysten tarkistamisen yhteydessä. Jätehuoltosuunnitelman päivittäminen voi tulla ajankohtaiseksi aikaisemmin esimerkiksi, kun kaivannaisjätealueiden vakuuksia tarkastellaan käyttöönotettavien jätealueiden laajentuessa.

27 IHALAISEN RIKASTUSHIEKAN KOOSTUMUS JA OMINAISUUDET Taulukko 1. Rikastushiekan mineraloginen koostumus (GTK 2006) * Fe-sulfidin hapettumisvälituote, sisältää vaihtelevasti Fe, S ja OH, ** magnetiitti ja mahdollinen hematiitti, *** götiitti, limoniitti ym. raudan OH-ryhmiä sisältävät oksidit Taulukko 2. Rikastushiekan alkuainepitoisuudet (GTK 2006) ppm= parts per million, XRF = XRF analyysi ja AR = kuningasvesiuutto -menetelmä

28 Taulukko 3. Rikastushiekan liukoisuustestin tulokset (mg/kg) sekä vertailu Valtioneuvoston päätökseen kaatopaikoista (331/2013) ja sen lii2eessä 3 anne2uihin perusteisiin jä2een perusteisiin jätteen hyväksymeseksi kaatopaikoille. (Kaatopaikkakelpoisuuslausunnot, Ramboll) Taulukossa on esitetty näytteiden haitta-aineiden liukoisuudet L/S- 10, jolle asetuksen mukaiset raja-arvot on annettu. Rikastushiekka Pysyvä Tavanomai Vaarallinen Alkuaine jäte nen jäte⁴ jäte DOC 7,3 <40 <50 < ¹ 1000² TDS³ 1380 < Kloridi <6,1 <25 63 < Fluoridi 2,4 <4,9 6,9 6, Sulfaatti 32 < Antimoni <0,020 <0,020 <0,01 <0,01 0,06 0,7 5 Arseeni <0,020 <0,020 0,011 0,014 0, Barium 0,035 0,29 0,80 0, Elohopea <0,003 <0,003 <0,004 <0,004 0,01 0,2 2 Kadmium <0,020 <0,020 <0,005 <0,005 0, Kromi <0,020 <0,020 <0,01 <0,01 0, Kupari <0,020 <0,020 <0,05 0, Lyijy <0,020 <0,020 <0,005 <0,005 0, Molybdeeni <0,020 <0,020 0,10 <0,01 0, Nikkeli <0,020 <0,020 <0,01 <0,01 0, Seleeni <0,020 <0,020 <0,04 <0,04 0,1 0,5 7 Sinkki <0,020 0,063 <0,05 0, Vanadiini <0,020 <0,020 <0,01 <0, Fenoli-indeksi <0,10 <0,49 <0,1 <0, )Vaatimus, kun tavanomaisen epäorgaanisen jätteen kaatopaikalle sijoitetaan käsiteltyä vaarallista jätettä tai kipsijätettä. Jos liuenneen orgaanisen hiilen raja-arvo ylittyy jätteen omassa ph:ssa, voidaan jäte vaihtoehtoisesti testata uuttosuhteessa L/S = 10 l/kg ph:ssa 7,5 8,0; jätteen katsotaan täyttävän liuenneen orgaanisen hiilen kelpoisuusvaatimuksen, jos pitoisuus on enintään 800 mg/kg. 2) Jos liuenneen orgaanisen hiilen raja-arvo ylittyy jätteen omassa ph:ssa, voidaan jäte vaihtoehtoisesti testata uuttosuhteessa L/S = 10 l/kg ph:ssa 7,5 8,0; jätteen katsotaan täyttävän liuenneen orgaanisen hiilen kelpoisuusvaatimuksen, jos pitoisuus on enintään mg/kg. 3) Liuenneiden aineiden kokonaismäärän raja-arvoa voidaan soveltaa sulfaatin ja kloridin raja-arvojen sijasta 4) Liukoisten pitoisuuksien raja-arvot sijoitettaessa tavanomaista jätettä tavanomaisen jätteen kaatopaikalle yhdessä vakaan reagoimattoman vaarallisen jätteen kanssa. Taulukko 4. Rikastushiekan kokonaispitoisuuksia (Ramboll) Parametri Rikastushiekka Pysyvä Tavanomai Vaarallinen jäte nen jäte jäte ph 9,7 9,8 9,3 9,7 - väh. 6¹ - TOC p-% 0,39 <0,3 <0,3 <0,5 3 5² 6 Haponneutralointikapas iteetti (ANC) mol H+/kg, ph4,0 5,7 4,3 12,3 6,5 - tutkittava tutkittava Hehkutushäviö (%-ka) <0,5 <0, Kuiva-ainepit. (%) 96,5 94, PAH⁶ (mg/kg) <0,1 <0, ³ - PCB⁷ (mg/kg) <0,01 <0, ⁴ - BTEX⁵ (mg/kg) <0,1 <0, ³ - mineraaliöljyt (C10-C40, mg/kg) <50 < ³ -

29 1) Vaatimukset, kun tavanomaisen epäorgaanisen jätteen kaatopaikalle sijoitetaan käsiteltyä vaarallista jätettä. 2) Vaatimukset, kun tavanomaisen epäorgaanisen jätteen kaatopaikalle sijoitetaan käsiteltyä vaarallista jätettä tai kipsijätettä. 3) Suositus pienjäte-erien kaatopaikkasijoituksen (tavanomaisen jätteen kaatopaikka) enimmäispitoisuusarvoiksi. Ympäristöhallinnon ohje 2 /2006 4) PCB summapitoisuus. Vaarallisen jätteen pitoisuusraja jäteasetuksen liitteessä 4. (Suomen ympäristökeskuksen (päivitetty opas, luonnos) 5) Bentseeni, tolueeni, etyylibentseeni ja ksyleenit (summapitoisuus) 6) Polyaromaattiset hiilivedyt (PAH): Yhdisteiden (antraseeni, asenafteeni, asenaftyleeni, bentso(a)antraseeni, bentso(a)pyreeni, kryseeni, bentso(b)fluoranteeni, bentso(ghi)peryleeni, bentsi(k)fluoranteeni, dibentso(a,h)antraseeni, fenantreeni, fluoranteeni, fluoreeni, indeno(1,2,3-cd)pyreeni, naftaleeni,pyreeni) kokonaismäärä. 7) Polyklooratut bifenyylit (PCB): konjegeenien 28,52,101,118,138,153 ja 180 kokonaismäärä Taulukko 5. Rikastushiekan kokonaispitoisuuksia 2019 (Ramboll).

30 IHALAISEN SIVUKIVEN JA MAANPOISTOMASSOJEN KOOSTUMUS Taulukko 1. Sivukiven mineraloginen koostumus (GTK 2006) * Fe-sulfidin hapettumisvälituote, sisältää vaihtelevasti Fe, S ja OH, ** magnetiitti ja mahdollinen hematiitti, *** götiitti, limoniitti ym. raudan OH-ryhmiä sisältävät oksidit Taulukko 2. Sivukiven alkuainepitoisuudet (GTK 2006) ppm= parts per million, XRF = XRF analyysi ja AR = kuningasvesiuutto -menetelmä Taulukko 3. Maanpoistomassojen kokonaispitoisuudet (mg/kg) (Pöyry 2013)

31 Liite 3. Rikastushiekka-alueen vahingonvaara-arviointi Kuva 1. Arvioitu rikastushiekan leviämisalue rikastushiekka-alueen patomurtumatilanteissa, kun patomurtuma sijaitsee läjitysalueen kaakkoisreunalla.

32 Kuva 2. Arvioitu rikastushiekan leviämisalue rikastushiekka-alueen patomurtumatilanteissa, kun patomurtuma sijaitsee läjitysalueen luoteisreunalla.