Suomen. Joogalehti 1/2021. Jooga ja vuorovaikutus. Meditatiivinen ääni minussa

Transkriptio

1 Suomen Joogalehti 1/2021 Jooga ja vuorovaikutus Meditatiivinen ääni minussa

2 TÄSSÄ NUMEROSSA 1/ Päätoimittajalta 4 Jooga ja vuorovaikutus Aino-Mari Kiianmies 28 Katso joogi tielle Mikko Hietaharju 29 Talvipäivät, vuosikokouskutsu 7 Kannessa: Jooga vetosi niin henkisesti, esteettisesti, fyysisesti kuin ideologisestikin Juha Sarkkola 9 Kolumni Aimo Törmänen 10 Hengityksen avulla voidaan vaikuttaa syvällä tavalla itsetuntemukseen, II osa Matti Koskenranta 15 Märta Heikinheimon joogapolusta tuli elämänmittainen Päivi Heurlin 18 Joogakinesiologia tutuksi 3/3: Parivrtta baddha parsvakonasana Hanna Pohjola 22 Kylli Kukk kaipaa tulta ja sähäkkyyttä Matti Koskenranta 25 Kurssi- ja koulutustoimikunnan terveisiä Sirpa Immonen ja Riitta Kiskola 26 Näin joogaan: Oma harjoitukseni elää Sirpa Kupulisoja 30 Pohdintoja joogan polulta Tuula Helne 31 Mielenasanat Mikko Hietaharju 32 Epätavallista ja käsittämätöntä hengityksen runoutta Petri Berndtson 38 Luettavaa: Joogaa kivun lievitykseen Selina Kuittinen 39 Luettavaa: Mitä kärsimys opettaa elämästä? Marja Virmajoki-Tyrväinen 40 Luettavaa: Idän valo lännessä Aimo Törmänen 41 Meditatiivinen ääni minussa Hilkka-Liisa Vuori 44 Marja Kauppi lahjoitti Joogaopistolle villasukkia Iiris Hänninen 45 Kurssikalenteri Suomen Joogalehti ISSN vuosikerta. Ilmestyy neljä kertaa vuodessa 3000 kappaleen painoksena. Julkaisija: Suomen Joogaliitto ry. Päätoimittaja: Matti Koskenranta, puh , matti.koskenranta@gmail.com Toimitusneuvosto: Sirpa Kupulisoja, Lohja asukas@outlook.com Maija Manninen, Viitasaari maija.manninen@icloud.com Anssi Orrenmaa, Seinäjoki anssi.orrenmaa@nic.fi Aimo Törmänen, Porvoo aimo.tormanen82@gmail.com Tiina Törö, Espoo tiina.toro@protonmail.com Marja Virmajoki-Tyrväinen, Joensuu mvirmajok@gmail.com Taitto: Jussi Valve / Oriveden Kirjapaino Lehden avustajien kirjoituksissaan esittämät mielipiteet eivät välttä mättä ole samoja kuin julkaisijan. Toimitus varaa kaikki oikeudet lehden aineistoon (muun muassa tarvittaessa kirjoituksen lyhennys ja stilisointi, mahdollisesti käyttö verkkosivuilla ja äänityksessä). Kansikuva: Timo Junttila Vuoden 2021 toinen numero ilmestyy touko-kesäkuun vaihteessa. Siihen tarkoitettu aineisto lähetetään mennessä Matti Koskenrannalle, matti.koskenranta@gmail.com tai Matturinkuja 40, Törmä 2

3 Viisaudella olisi kysyntää Kun katselee maailmanmenoa, jostain syystä tulee olo, että viisaudella olisi kysyntää. Mutta mitä viisaus oikeastaan on? Voidaan ainakin sanoa, että viisaus lähtee itsen tuntemisesta. Ja siinä meillä onkin aikamoisia puutteita. Itse asiassa useimmat ihmiset elävät kahdessa todellisuudessa. Toinen on ihmisen oman ajattelun ja uskomusten luoma ja hahmottama subjektiivinen todellisuus. Ja toinen sitten se, miten asiat todellisuudessa ovat. Ristiriita on valmis. Jiddu Krishnamurti on todennut, että itsepetos alkaa, kun ihminen ryhtyy pitämään oman mielensä keksimiä kuvia, käsitteitä ja symboleita totuutena. Kahdessa todellisuudessa elämisestä selvä merkki on ihmisen innokkuus tuoda julki oma mielipiteensä. Usein emme edes kuuntele loppuun, mitä toinen sanoo, vaan alamme tyrkyttää omaa näkemystämme. Saatamme jopa suuttua ja loukkaantua, jos keskustelukumppani on eri mieltä. Halu olla oikeassa on suuri. Ikään kuin oma olemassaolo olisi vaakalaudalla ja taitaapa niin ollakin, nimenomaan itse luodun todellisuuden osalta. Ja ihmiset jäävät herkästi vellomaan omiin kupliinsa, joissa kaikki ovat samaa mieltä. Krishnamurti huomauttaa, että totuutta ei voi löytää organisaation, uskonlahkon, opinkappaleen, papin eikä seremonian avulla, ei filosofisen tiedon eikä psykologisen tekniikan keinoin. Se kohdataan käyttämällä vuorovaikutusta peilinä, ymmärtämällä oman mielemme sisältö, havainnoimalla, ei älyllisen, sisäänkääntyneen erittelyn avulla. Viisaustutkija Eeva Kallion mielestä olisi syytä puhua enemmän siitä, kuinka ihminen itse aikuisena voi kasvattaa tietoisesti itseään: harjoitella oman itsensä kanssa, muuntaa omia toimintatapojaan, toimia tietoisesti tiettyyn suuntaan vaikka olisi oppinutkin muuta. Kallio painottaa työskentelyä omassa sisäisyydessä. Tämä linkittyy viisauden tutkimuksessa syvälliseen itsetuntemukseen. Jooga osoittaa yhden tien. Siinä edetään ruumiin viisauden löytämisen ja tiedostamisen kautta kohti sisäistä viisautta ja itsetuntemusta, kohti läsnäoloa, tasapainoa ja mielen tyyneyttä. Viisauteen liittyy myös myötätunto. Tieteessäkin siihen on määritelty pyrkimys eettisyyteen ja yleiseen hyvään. Aino-Mari Kiianmies muistuttaa tämän lehden kirjoituksessaan Jooga ja vuorovaikutus Krishnamurtin toteamuksesta, että havaitseminen ilman arviointia on ihmisälykkyyden korkein muoto. Saman asian voisi ilmaista myös näin: Havaitseminen reagoimatta on korkeinta viisautta. * * * Kun inspiroidut, olet zen äärellä. Päätoimittajalta Matti Koskenranta 3

4 Jooga ja vuorovaikutus Joogan kaksi näkökulmaa vuorovaikutukseen ovat väkivallaton kommunikaatio ja puheen itsekuri. Kuinka viestimme toisillemme niin töissä kuin vapaalla, miten hoidamme ihmissuhteitamme ja millainen sävy on sisäisessä puheessamme? Tämä kirjoitus pohjautuu Helsingin joogafestareilla keväällä 2020 pidettyyn Aino-Mari Kiianmiehen Jooga ja vuorovaikutus -puheenvuoroon. Teskti: Aino-Mari Kiianmies Kuva: Studio Elite Pelikenttänä elämä Kuinka ammentaa joogasta iloa, harmoniaa ja seesteisyyttä alati, ei vain joogaharjoitusten aikana? Millaisena joogan opit näyttäytyvät jokapäiväisessä elämässämme ja hehkuvat meistä ympäristöömme? Vuoden alussa on luontevaa pysähtyä pohtimaan, kuinka jooga elää meissä joka päivä ja hetki, myös maton ulkopuolella. Oma kiinnostukseni joogaan alkoi viritä noin 15 vuotta sitten, kun olin vapaaehtoistyössä Berliinissä, opiskelin buddhalaista filosofiaa Cambridgen kesäyliopistossa ja päädyin useita kertoja Intiaan. Polkuni joogaan syntyi kaipuusta ja uteliaisuudesta oppia elämästä ja oppia elämään. Tämä kaipuu on johdattanut minua tarkastelemaan ja kokemaan joogaa kokonaisvaltaisesti. Jooga on minulle henkisen kasvun ehtymätön harjoitus, jonka pelikenttänä on koko elämä. Viime vuosina olen perehtynyt hieman siihen, kuinka kuunnella omia ja toisten tarpeita ja tunteita hiljaisuuden ja puheen takaa: kuinka voisi paremmin ammentaa viisautta, tietoisuutta ja 4

5 Aino-Mari Kiianmies muistuttaa Krishnamurtin toteamuksesta, että havaitseminen ilman arviointia on ihmisälykkyyden korkein muoto. NVC-systeemin kautta. NVC (Nonviolent Communication) -prosessi antaa käytännönläheiset raamit sille, miten jooga voi näyttäytyä verbaalisessa viestinnässä. Mallin ajatuksena on rehellinen kommunikaatio, jossa pyrkimyksenä on molempien osapuolten tarpeiden huomiointi. Vaikka mallia on sovellettu erityisesti rauhantyössä ja konfliktien ratkaisussa, se on oiva väline kaikessa kommunikaatiossa ja kaikissa ihmissuhteissa. Tutustutaan seuraavaksi tarkemmin Rosenbergin väkivallattoman vuorovaikutuksen menetelmään ja sen neljään askeleeseen. Väkivallattoman vuorovaikutuksen neljä askelta Väkivallattoman vuorovaikutuksen ydin on myötäelävää antamista ja vastaanottamista, tietoista ilmaisemista ja kuuntelemista, yhteyden luomista ja vuorovaikutusta, joka perustuu sydämestä antamiseen. NVC-malli auttaa meitä keskittymään omiin ja toistemme havaintoihin, tunteisiin ja tarpeisiin, mikä edistää kunnioitusta, empatiaa ja syvällistä kuuntelemista. Näiden asioiden huomioiminen auttaa meitä esimerkiksi vähentämään puolustautumiseen, vetäytymiseen ja hyökkäämiseen liittyviä mallejamme tilanteissa, joissa meitä tuomitaan ja arvostellaan. arvostusta puheeseen, jokapäiväiseen kieleen, kielenkäyttöön ja kanssakäymiseen toisten ihmisten kanssa. Vuorovaikutusta voi tarkastella esimerkiksi Patanjalin Joogasutran näkökulmista väkivallattomuus (ahimsa) ja totuudellisuus (satya). Bhagavad Gita (17.15) sisältää ajatuksen puheen itsekurista: "Totuudenmukainen, miellyttävä puhe, joka ei häiritse ketään ja on hyödyksi, samoin kuin pyhien tekstien lukeminen, on sanallista askeesia. Tässä kirjoituksessa rajaan aiheen käsittelyn väkivallattomaan vuorovaikutukseen psykologian tohtori Marshall B. Rosenbergin kehittämän 1. Havainnot Havainnoinnissa on keskeistä havaita, mitä tilanteessa oikeasti tapahtuu. Havainto ilmaistaan ilman minkäänlaista arvostelua, vertailua, arviointia, mielipidettä tai tuomitsemista. Krishnamurtin mukaan havaitseminen ilman arviointia on ihmisälykkyyden korkein muoto NVC-mallissa pyritään tiedostamaan havainnon ja tulkinnan välinen ero. Kun liitämme havaintoon tulkintoja, toiset todennäköisesti kuulevat herkästi arvostelua ja vastustavat sitä, mitä sanomme. 2. Tunteet Miltä meistä tuntuu, kun havaitsemme teon? Tämä vaihe haastaa meitä tarkkailemaan, mitä meissä tapahtuu tunteiden tasolla, ja kertomaan 5

6 tunteistamme. Voimme ilmaista esimerkiksi tuntevamme iloa, innostusta, pelkoa, ärtymystä, avuttomuutta tai levollisuutta. Kun kehitämme itsellemme sanastoa, joka auttaa meitä kertomaan paremmin tunteistamme, voimme luoda helpommin yhteyden toisiin ihmisiin. Toisen ihmisen sanat voivat herättää tunteemme, mutta eivät voi olla sen syy; tunteet aiheutuvat siitä, miten valitsemme ja päätämme ottaa vastaan toisten sanat ja teot sekä mitkä ovat senhetkiset tarpeemme. Voimme ottaa kielteisiä viestejä vastaan neljällä tavalla: itseämme syyttämällä, toisia syyttämällä, aistimalla omia tunteita ja tarpeita tai aistimalla toisten tunteita ja tarpeita. 3. Tarpeet Kun olemme kertoneet tunteistamme, ilmaisemme, mitä nämä tunteet kertovat tarpeistamme, jotka joko täyttyvät tai eivät täyty. Mikäli emme itse arvosta tarpeitamme, harvoin myöskään toiset niitä arvostavat. Opimme vähitellen tunnistamaan oman ja toisen käyttäytymisen takana olevia tarpeita paremmin ja paremmin. Inhimillisiä perustarpeita ovat Rosenbergin mukaan muun muassa: autonomia, eheys, fyysinen hyvinvointi, keskinäiseen riippuvuuteen liittyvät tarpeet ja henkinen yhteisyys. 4. Pyynnöt Pyynnöllä tarkoitetaan selkeästi ja myönteisesti ilmaistua pyyntöä siitä, mitä haluamme toiselta ihmiseltä pohjautuen tunteisiimme ja tarpeisiimme. Toinen ihminen voi vastata pyyntöön joko myöntävästi tai kieltävästi pohjautuen heidän omiin tunteisiinsa ja tarpeisiinsa. Pyynnöt, joista puuttuu puhujan tunne ja tarve, saattavat kuulostaa vaatimuksilta, joihin alistutaan tai joita vastustetaan. Tavoitteena on rehellisyyteen perustuva suhde, joka täyttää jokaisen tarpeet ja joka pohjautuu aitoihin pyyntöihin eikä naamioituihin vaatimuksiin. Kolme ensimmäistä askelta kommunikaatiossa tyttärelleni voisivat olla esimerkiksi seuraavat: Eteisen lattialla näyttää olevan toppavaatteesi. Minua ärsyttää, sillä haluaisin, että kotimme eteisessä olisi parempi järjestys. Tässä esimerkissä pyyntö voisi olla seuraava: Voisitko nostaa toppavaatteesi naulakkoon? Vuorovaikutuksessa toinen puoli koostuu neljän askeleen tietojen vastaanottamisesta muilta. Kun huomaamme, mitä toinen havaitsee, tuntee ja tarvitsee, voimme saada selville ja kuulla heidän pyyntönsä. Vähitellen syntyy myötätuntoisten viestien virta: mitä minä havaitsen, tunnen, tarvitsen ja pyydän; mitä sinä havaitset, tunnet, tarvitset ja pyydät rikastuttaaksesi sinun elämääsi. Ota vastuu vuorovaikutuksestasi Myötäelävä ja rakentava vuorovaikutus tarkoittaa sellaista kasvotusten tai virtuaalisesti tapahtuvaa kommunikaatiota, johon liittyy hyväksyntä sekä arvostuksen ja kiitollisuuden tunne. Toisen sanomisia kuunnellaan ja ne huomioidaan, vaikka itse olisi eri mieltä asioista. Toisten arvosteleminen liittyy omien toteutumattomien tarpeiden vieraantuneisiin ilmaisuihin. Moralisoiva arvostelu, vertailu, vastuun kieltäminen omista tunteistamme, ajatuksistamme ja teoistamme, halujemme ilmaiseminen vaatimuksina ja kuka ansaitsee mitä -ajattelu ovat vuorovaikutustapoja, jotka vieraannuttavat meitä elämästä. Kun seuraavan kerran olet neuvottelutilanteessa, palvelemassa asiakasta, ohjaamassa tai johtamassa, keskustelemassa perheesi tai läheistesi kanssa, ota vastuu omasta vuorovaikutuksestasi. Oletko tilanteessa läsnä, huomioitko ja kuuletko omat ja toisten tunteet ja tarpeet? Esitätkö selkeitä pyyntöjä vaatimatta, ilman syyllisyyttä tai syyllistämistä? Kun ilmaisemme itseämme selkeästi, autamme samalla myös toista rakentavaan, väkivallattomaan vuorovaikutukseen. Kirjoittaja opiskelee SJL-jooganopettajakoulutuksessa, tekee väitöstutkimusta tulevaisuuden johtajuudesta ja valmentaa johtamisen aiheista. Hän on mm. koulutettu hieroja, estenomi, Somatic Stretching -ohjaaja, rentoutus- ja meditaatio-ohjaaja, työhyvinvointivalmentaja ja jooganohjaaja (Hatha, YIN, Slow RYT200). Lähteet: Marshall B. Rosenberg: Nonviolent Communication & Rakentava ja myötäelävä vuorovaikutus, useat eri painokset. 6

7 Kannessa Jooga vetosi niin henkisesti, esteettisesti, fyysisesti kuin ideologisestikin Joogapolkuni alkoi ilmoitella itsestään seitsemän vuotta sitten. Jooga vetosi minuun niin henkisesti, esteettisesti, fyysisesti kuin ideologisestikin, toteaa Juha Sarkkola, jonka kuvasi tämän lehden kanteen Timo Junttila. Teksti: Juha Sarkkola Kuva: Timo Junttila Kasvissyöjä olin ollut jo vuosia ennen joogakiinnostuksen heräämistä. Olin jo ennestään viehättynyt yksinkertaisiin harrasteisiin kuten polkujuoksu, avantouinti, yksivaihteisten polkupyörien rakentelu ja käyttö sekä mahdollisimman vähäkomponenttiset äänentoistolaitteet. Jo paljon aiemmin, vuonna 2003 ylioppilaskirjoituksiin lukiessani muistan meditoineeni spontaanisti lukupäivien keskellä filosofian opettajan antamilla rentoutumisharjoituksilla sekä omilla mielikuvitusmatkoillani lentäen hämäläisten maalaisteiden yläpuolella mummolan maisemiin. Lapsesta lähtien olen kokenut Korkeamman läsnäolon elämässäni. Intia veti puoleensa jo aikana ennen omaa joogaharjoitustani kaksi kertaa ja siellä viehätyin monipuolisen henkisyyden ja sisäisen rauhan tavoittelun kietoutumisesta muuten kaoottiselta vaikuttavaan arkeen. Seitsemisen vuotta sitten tilasin spontaanisti Ananda-lehden, jota luettuani kiinnostuin joogasta yhä enemmän ja hakeuduin hämeenlinnalaiselle Kajo-joogasalille ensin yksityistunnille ja siitä ryhmiin. Joogaharjoitukseni muuttui jokapäiväiseksi melko pian ja oli vuosia yhdistelmä kolmelta eri opettajalta oppimiani hatha- ja kundaliinijoogaasanoita ja sarjoja kehoni ja mieleni kulloinkin pyytämässä järjestyksessä sekä meditaatiota. Halu syventää kokemusta ja tietämystä joo- Juha Sarkkolan yhtenä mielenkiinnon kohteena on jo vuosia ollut sekä kuulijana että soittajana improvisaatioon perustuva vapaampi jazz, jossa tämä hetki, kommunikaatio ja väkivallattomuus ovat läsnä. 7

8 Kannessa Koen, että kehollisuus ja kehotietoisuus tekevät soittamisesta juurevaa ja tarvittaessa voimakasta. gasta ajoi opettajaopintojen pariin. Suomen Joogaliitto herätti kiinnostuksen yhdistyspohjallaan, pitkän perinteen omaavalla Joogaopistolla sekä SJL-koulutetun ensimmäisen jooganopettajani Anna Kolehmaisen suosittelemana. Myös joogan visuaalisuus herätti kiinnostustani Tiedostan, että yhtenä tekijänä kiinnostuksessani joogan pariin oli kuvasto, jolla joogaa markkinoidaan esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Omalla kohdallani tämä visuaalisuus on ollut positiivinen asia siinä mielessä, että se on herättänyt mielenkiintoni lähteä harjoittelemaan. Toisaalta se on myös ollut harjoitusta vääristävä piirre. Olen saattanut katsoa itselleni liian haastavaa asanaa ja alkanut suoraan harjoitella sitä ilman ohjausta, valmistavia liikkeitä tai edes kunnon lämmittelyä. Koen, että valokuva asanasta on monesti kaunis mutta varsin ohut representaatio siitä, mitä jooga ja joogaharjoitus on. Ei siitä kukaan ole muuta minulle väittänytkään, mutta olen kiitollinen oppiessani lisää asteittaisuudesta ja kokonaisen harjoituksen rakentamisesta sekä joogafilosofiasta. Jooganopettajakoulutuksen P1-kurssilta saatu etätehtävä on nyt muutaman viikon ollut jokapäiväinen oma harjoitukseni ja onkin mielenkiintoista nähdä mitä vaikutuksia sen rakenteella ja asanoilla on tuleviin omiin harjoituksiini. Totuudellisuutta myös musiikkiini Olen huomannut etsiväni joogan ja meditaation fundamentaaleita (perustavanlaatuisia toim. lisäys) asioita käsittelevästä kaikenkattavasta henkisestä ympäristöstä totuudellisuutta myös musiikkiini. Äänen, rytmin ja liikkeen suhde on nähdäkseni kaikkialla läsnäoleva ilmiö, johon muusikko sovittaa omaa olemistaan ja ilmaisuaan kussakin hetkessä. Erityisen mielenkiintoni kohde on jo vuosia ollut sekä kuulijana että soittajana improvisaatioon perustuva vapaampi jazz, jossa tämä hetki, kommunikaatio ja väkivallattomuus ovat läsnä. Musiikkia ei tässä lähestymistavassa pyritä ottamaan itselleen jonkin tietyn tavoitteen käyttöön vaan se vastaanotetaan. Tällöin esimerkiksi metrisen aikakäsityksen tai ennalta sovitun sointukulun sijaan musiikkia voi kuljettaa vaikkapa puhallinsoittimen soittajan hengityksen luonnollinen, instrumentin läpi kulkeva hengitys taukoineen tai rytmisoittajan tanssiva liike, joka tuottaa rytmiä ikään kuin sivutuotteenaan. Näiden luonnollisten rytmien lisäksi soittajat kommunikoivat ympäristönsä, sen elävien entiteettien sekä toistensa kanssa joko jonkin temaattisen idean puitteissa tai ilman. Soittamisen voi kokea myös joogaharjoituksena Joogan yhteydessä opetettava hetkeen keskittyminen sekä kehon hyväksyntä tänään sellaisena kuin se on yltää mielestäni myös muusikon tuottamiin ääniin ja oman instrumentin rooliin kokonaisuudessa. Musiikkia voi soittaa vain tässä hetkessä, tämänhetkisellä vireystilalla ja tämänhetkisellä keholla, joten tilanne voidaan kokea myös joogaharjoituksena. Tietoinen hengitys tuo tekemiseen luonnollista rentoutta ja maadoittaa soittajaa. Koen, että kehollisuus ja kehotietoisuus tekevät soittamisesta juurevaa ja tarvittaessa voimakasta. Tällaisesta tilasta käsin liike luo ääntä ja ääni liikettä, jolloin sulautuminen musiikkiin ja edelleen ääriviivojen katoaminen sekä ykseyden kokemus mahdollistuvat. 8

9 Abba opettaa Kesän vaihtuessa hiljalleen syksyksi joogaryhmäni kokoontui koronan runtelemana hieman hiipuneessa kokoonpanossa tuttuun saliinsa. Sali oli kuitenkin menossa kiinni viranomaisten ohjeistuksen takia jo seuraavalla viikolla. Ahkera ja tunnollinen pariskunta oli saapunut paikalle niin kuin aina ennenkin. Heille oli jo muodostunut mielestäni varsin hyvä ote harjoitteluunsa. Todetessani tämänkertaisen harjoituksen olevan tällä erää viimeinen, huomasin molempien kasvoilla pettymyksen ilmeen. He kysyivät sitten, voisinko jatkaa ohjausta etänä. Olin jo aiemmin keväällä, kun koronan takia jouduimme ensimmäisen kerran lopettamaan tunnit, ajatellut mielessäni, että etäopetus ei ole minun heiniäni, että en tuntenut hallitsevani tarvittavaa tekniikkaa ja toiseksi siksi, että olin tottunut opettamaan ihmisten edessä. Jossain taustalla vaikutti näkemys siitä, että joogan opetus olisi aina oltava suullista ja mieluiten vain yhdelle suunnattua. Siinä pariskunta seisoi edessäni ja odotti vastaustani. Kokosin itseni ja mietin, kuinka tämän asian tahdikkaasti heille esittäisin. Sitten rohkaisin itseni ja kerroin heille Abba-menetelmästä. Menestyneen ruotsalaisen yhtyeen tekijäkaksikolla Björn Ulvaeuksella ja Benny Anderssonilla oli tapana iltaisin pianon ja kitaran kera improvisoida ja tapailla melodian pätkiä. He tiesivät, että niissä melodioissa, jotka he pystyivät seuraavana aamuna muistinvaraisesti soittamaan, olisi hitin ainekset. Ja historiahan kertoo heidän tehneen tällä metodilla monta ikihittiä. Rohkenin ehdottaa pariskunnalle samaa menettelyä. Pyysin heitä tekemään kotona niitä asanoita, joita tunnilla oli harjoiteltu ja jotka he vielä muistavat. Korostin, että he harjoittelisivat vain niitä asentoja, jotka muistavat hyvin. Sanoin, ettei edes tarvitse pyrkiä täysimittaiseen harjoitukseen. Jos johonkin asanaan liittyy epävarmuutta siitä, miten sen pitää mennä, on parempi jättää tekemättä. Totesin vielä, että jooga on syvimmiltään yksinkertaista ja siinä pitäytymisessä on avain menestykseen. Sanoinpa vielä alitajunnan sokkeloista yhtäkkiä nousseen sananlaskunkin: "Joka on vähässä uskollinen, pääsee paljon vartijaksi." Huomasin miehen ja naisen kasvoilla hieman epäilevän ilmeen. Aistin heistä kuitenkin sen, ettei ehdotukseni ollut aivan mahdoton. Parilla vaisuhkolla myminällä mies ilmaisi, että kaipa me sitten kokeillaan. Nainen tuntui suopeammalta ehdotukselleni ja huokaili tätä tautiaikaa. Viikkoja myöhemmin mietin pariskuntaa ja sitä, kuinka he ovat kotiharjoittelussaan onnistuneet. Kokemuksestani tiesin, että päämäärätietoisen harjoittelun vakiintuminen kotona on useimmille melkoinen kynnys. Mutta minulle jäi tunne siitä, että pariskunta oli astumassa eteenpäin. Kolumni Aimo Törmänen Kirjoittaja on jooganopettaja SJL sekä Joogaliiton hallituksen ja Joogalehden toimitusneuvoston jäsen. 9

10 Hengityksen avulla voidaan vaikuttaa syvällä tavalla itsetuntemukseen II osa Hengityskoulumaailmassa ajatellaan, että hengityksen avulla ja hengityksen parissa työskentelemällä voidaan vaikuttaa ihmisen kehotietoisuuden ja itsesäätelytaitojen kehittymiseen, tunnesäätelytaitoihin, vireystilaan sekä vuorovaikutuksen laatuun ja syvällä tavalla itsetuntemukseen. Näin kertoi Joogaliiton Syyspäivillä Turussa puhunut psykologi ja psykoterapeutti Minna Martin. Jutun ensimmäinen osa ilmestyi Joogalehdessä 4/2020. Teksti: Matti Koskenranta Kuva: Aimo Törmänen Merkkejä epätasapainoisesta hengityksestä ovat ylihengittäminen, tauoton ja tiheä ylähengitys myös levossa, vuoroittainen yli- ja alihengittäminen, hengityksen pidättäminen tai katkaisu, suuhengitys, voimakas ilman imeminen tai haukkominen, ilman nieleminen, röyhtäily, ilmavaivat sekä toistuva rykiminen, haukottelu ja huokailu. Epätasapainoinen hengitys synnyttää lihasjännityksiä ja johtaa apuhengityslihasten pitkäkestoiseen epätarkoituksenmukaiseen käyttöön. Myös hengityslihasten käyttöjärjestys häiriintyy. Ylihengittäessä hengitämme ulos enemmän hiilidioksidia kuin aineenvaihdunnalliset tarpeet vaativat. Veri muuttuu emäksiseksi ja soluhengitys kärsii. Happea irrottavaa hiilidioksidia on veressä liian vähän. Sitä tarvittaisiin hapen parhaaksi ystäväksi verenkiertoon, jotta saadaan happimolekyyli irti hemoglobiinista ja solun sisälle, Minna Martin kertoi. Epätarkoituksenmukainen, voimakas ulostuulettaminen saa aikaan monenlaisia hapenpuutostiloja elimistössä silloin kun verenkierrossa on paljon happea. Sitä kannattaa hengitystä ohjatessa miettiä. Olen usein törmännyt joogatunneilla siihen, että ohjaaja ohjaa lähes hyperventilaatiotyylisiä hengitysharjoituksia ilman että sen jälkeen tehdään mitään voimakkaampaa lihastyötä, jolloin ohjattavalle voi jäädä huippaava, kummallinen tunne hetkeksi. Martin ei näe tätä järkevänä toimintatapana. Ei ole mielekästä teettää harjoituksia, joissa aiheutetaan hyperventilaatiotiloja vaikkapa vain vähäisiä. Toiset ihmiset ovat hyvin herkkiä reaktioille ja se voi myös olla tosi ahdistavaa. Jos tehdään tehokkaita tuuletuksia, sitä pitäisi seu- 10

11 Hengitys on henkilökohtaisinta, mitä voin löytää itsessäni, Minna Martin totesi Joogaliiton Syyspäivillä Turussa. rata aika voimakkaita lihasharjoituksia, jotta saadaan fysiologisesti tasapaino palautettua. Itsensä rauhoittaminen on yksi vaikeimpia taitoja Akuutin stressin ja hätätilan tarkoitus on varoittaa uhasta ja saada meidät hakemaan turvaa ja rauhoittumista. Se käynnistää kiintymyssuhdekäyttäytymisen ja tavoite on, että osaisimme tarkoituksenmukaisesti joko muuttaa toimintaamme tai suhtautumistamme, kun koemme jotain, joka hätäännyttää meitä, ja sillä lailla saisimme tilanteen laukeamaan. Emme aina toimi niin, että kuuntelisimme herkin korvin stressi- ja hätätilareaktioita ja alkaisimme miettiä, miten voisi toimia tai suhtauta toisin jotta rauhoittuisimme. Kun jotain äkillistä tai kuormittavaa tapahtuu, se saattaa laukaista nopean hätätilareaktion, joka saa meidät nopeasti toimimaan, taistelemaan, pakenemaan tai puolustautumaan. Ellei sitten ole käynyt niin hyvä tuuri, että olen sattunut syntymään perheeseen, jossa on turvalliset kiintymyssuhteet tai olen kohdannut elämässäni ihmisiä, jotka ovat voineet myöhemmin opettaa itsensä rauhoittamista, itsemyötätuntoa ja sitä kautta tunnesäätelyä ja reflektiokykyä. Ne ovat taitoja, jotka eivät ole synnynnäisiä, Minna Martin painotti. Itsensä rauhoittaminen on yksi vaikeimpia taitoja, jonka ihminen voi omaksua elämässä. Sen taidon voi oppia vain yhdessä toisen ihmisen kanssa, sellaisen ihmisen, joka kykenee rauhoittamaan itsensä. Tämä on ollut monien suomalaisten vanhempien ongelma vuosikymmeniä. Kun opimme tällaisia taitoja, opimme samalla vaimentamaan kykyämme pyrkiä säilymään hengissä, jos uhka lähestyy. Mutta eihän meillä läheskään aina ole hengen- 11

12 Jos hengitys on epätasapainossa, toiset järjestelmät joutuvat usein kahta kauheammin töihin. vaaraa, kun tämä reaktio laukeaa. Se tapahtuu tavallaan varmuuden vuoksi. Hätätilareaktio siirtyy meillä ilmeisesti geneettisesti eteenpäin, mutta hyvin usein tapamme reagoida hätätilanteessa ovat varhain meille opetettuja. Martin huomautti, että olemme mallioppineet tällaisia reaktioita vanhemmiltamme jo hyvin varhain. Sen sijaan, että meille olisi opetettu rauhoittumista aidolla tavalla, meitä on saatettu tosiasiassa ohjeistaa: Annas kun äiti tässä näyttää miten stressaannutaan. Ja isä tässä demonstroi sinulle, miten raivostutaan. Ja seuraavaksi yhdessä ahdistutaan ja pidätetään hengitystä. Olemme oppineet omalla persoonallisella tavalla vastaamaan tällaisiin tilanteisiin. Olemme oppineet kehollamme puolustautumaan, työntämään tunteitamme pois ja merkiksi on jäänyt erilaisia jännitteitä ja reaktioita emmekä välttämättä osaa yhdistää hengitysreaktioitamme näihin tilanteisiin. Ja voi olla, että toistamme samoja reaktioita elämämme läpi. Hätätilareaktio voi käynnistyä tiedostamattomasti jo silloin kun alamme ennakoida uhkaa, emmekä välttämättä ole tietoisia, että ennakoimme uhkaa. Se voi olla toisinaan niin hienovarainen, että hengitän ulos yksi tai kaksi kertaa minuutissa enemmän kuin aineenvaihdunnalliset tarpeeni olisivat. Se silti riittää fysiologisen epätasapainon syntymiseen elimistössä: tulee jotenkin epämiellyttävä tunne, jotenkin hankala olla itsessä, jotenkin jännittynyt olotila, joku kummallinen palan tunne kurkussa, kuin olisi nyrkki vatsassa ja puristaisi, jotenkin levoton olo, Minna Martin kuvaili. Epätasapainoinen hengitys vähentää stressinsietokykyä Kirjallisuutta: Minna Martin, Maila Seppä, Päivi Lehtinen, Tiina Törö: Hengitys itsesäätelyn ja vuorovaikutuksen tukena. Minna Martin, Maila Seppä, Rauni Nissinen: Hengitysterapeutin työkirja. Minna Martin: Hengitys virtaa. Kohti kehon ja mielen tasapainoa. Kun olemme tällaisessa epätasapainotilassa, menee se ohi itsestään, jos pystymme rauhoittumaan. Tila huuhtoutuu pois, kun tilanne laukeaa, jolloin se ei ole vaarallista terveydelle. Jos stressitai ahdistuneisuusreaktio jää kroonisesti päälle, saa se elimistössä aikaan monenlaisia mekanismeja, jotka syventävät tilaa. Jos yli- tai alikuormitustila jää päälle, se saa usein epätasapainoa aikaan tärkeimmässä stressijärjestelmässämme hypotalamus-aivolisäke-li- 12

13 sämunuais- eli HPA-akselissa. Se puolestaan saa aikaan allostaattista kuormitusta. Elimistössä on monenlaisia mekanismeja, jotka epätoivoisesti yrittävät koko ajan ylläpitää tasapainoa. Tällaisia allostaattisia järjestelmiä ovat muun muassa hormonaalinen järjestelmä, immuunijärjestelmä, sydän- ja verenkiertojärjestelmä ja hengitys. Esimerkiksi jos hengitys on epätasapainossa, toiset järjestelmät joutuvat usein kahta kauheammin töihin. Silloin voi tulla häiriöitä muihin järjestelmiin ja alamme voida todella huonosti, Minna Martin valotti. Toistuva altistuminen stressille, se ettemme sopeudu johonkin stressitilanteeseen tai jos stressi pitkittyy tai jos tulee kuormitustiloja, jotka aiheuttavat toisia kuormitustiloja, silloin elimistö usein alkaa pyörittää stressireaktiota itsekseen. Saattaa olla, että stressaava tilanne on ajat sitten mennyt ohi, mutta elimistö vain pyörittää sitä ja hengitys siellä mukana. Kun epätasapainoista hengitystä on pitkään, stressisietokykymme vähitellen alenee ja romahtaa. Hengitys jo itsessään saattaa muodostaa hirveän stressitekijän, jos hengitämme paljon apulihaksilla. Se on elimistölle tosi kuormittava tila. Martinin mukaan saattaa käydä vähitellen niin, että ihminen, joka on pitkään ollut tällaisessa kuormitustilassa, ei enää kestä ollenkaan omia tunteitaan ja alkaa levittää niitä toisiin. Hän ei pysty käsittelemään tunnetilojaan ja kohta koko perhe tai työpaikka on stressaantunut. Syntyy moninkertaisia noidankehiä, osa on fysiologisia, osa ihmissuhteissa. Miten rauhoittua ja tasapainottua? Vagushermon aktivoituminen välittää rauhoittumista koko kehoon ja silloin myös mieli voi rauhoittua. Tämä hermokudos kulkee pallealihaksen läpi. Se tuo ja vie informaatiota sisäelimistä aivoihin ja takaisin, muun muassa suoliston tilasta. Vagushermon eli kiertäjähermon etujuoste on tahdosta riippumattoman hermoston rauhoittava osa, parasympaattinen hermosto. Tätä rauhoittavaa hermojärjestelmää aktivoi pallean rauhallinen, levollinen ja tarkoituksenmukainen työskentely ja mukavat vartalon kiertoliikkeet, joissa vagushermon etujuoste venyy. Maila Seppä on sanonut kaikkien hengitysharjoituksien äidiksi liikettä, jossa selinmakuulla pannaan jalkapohjat lattialle ja käännetään polvet sivulle ja pää toiseen suuntaan. Kun ihminen saa tehdä sitä laiskasti ja rauhallisesti omassa tahdissaan ja nautiskellen, on se erittäin hyvä tapa aktivoida vagushermon etujuostetta jos vielä samanaikaisesti hellittää jännitteet silmien ympäriltä ja leuoista, Martin täsmensi. Keskeistä hengityksessä olemmeko turvassa vai vaarassa Kun katsomme toista ihmistä, peilaamme kasvoillamme hieman hänen tunnetilojaan, ikään kuin maistamme, missä tilassa toinen on siis olemmeko itse turvassa vai vaarassa. Informaatio kulkee silmien ympäriltä suoraan sydämen sykkeen säätelykeskukseen ja keuhkojen säätelykeskukseen ydinjatkeessa kulkematta aivokuoren kautta, myeliinipäällysteisiä hermohaaroja pitkin. Informaation kulku on valtavan nopeaa. Se on kehomme yksi laajakaistayhteys. Martinin mukaan se voi jäädä herkästi päälle. Jos meillä on taipumus tulkita toisia ihmisiä uhkaaviksi, halveksiviksi ja vihamielisesti suhtautuviksi, on meillä taipumus nähdä toisten kasvoilla sen kaltaisia ilmeitä. Ne saattavat jäädä päälle omille kasvoillemme ja saatamme sillä tavoin koko ajan ylläpitää turvattomuuden tunnettamme. Vagussysteemi ja kasvot toimivat yhdessä oksitosiinijärjestelmän kanssa. Oksitosiini on kehomme tärkein rauhoittumis- ja kiintymyssuhdehormoni, jota erittyy aivolisäkkeessä. Oksitosiinijärjestelmän saa käyntiin se, että meitä on varhain hoivattu riittävästi siis kosketettu, silitetty, halattu, suukotettu ja pidetty lähellä. Siinä vanhemmat kypsyttävät lapsen oksitosiinijärjestelmää. Myöhemmin isompana ihmisenä siihen riittää jonkin verran myös se, että tulee ymmärretyksi, nähdyksi ja kosketetuksi. Se saa oksitosiinin erittymään kummallakin osapuolella. Kun oksitosiinia erittyy aivoissa, pystyy tekemään tarkemmin oikeaan osuvia päätelmiä toisten tunnetiloista heidän kasvoiltaan. Jos jää vaille tämän kaltaista hoivaa varhain, se jättää haavoittuvaksi, saa tekemään uhkamielikuvia toisten 13

14 kasvoilta, saa hengityksen jatkuvasti valppaaksi ja valmistaa koko ajan pakenemaan tai taistelemaan, koska jokainen ihminen on silloin uhka. Näin voi käydä esimerkiksi ihmisille, joilla on taustalla paljon kiintymyssuhdetraumoja. Se voi olla yksi mekanismi siihen, miten hengitämme toisten kanssa. Keskeistä hengityksen kanssa on, olemmeko turvassa vai vaarassa. Jooga hyvä väline mielihyväkokemusten elävöitymiseen Minna Martin totesi, että toistamme näitä traumakokemuksia, mutta hän toivoo, että toistamme myös varhaisia mielihyväkokemuksia. Hengityskoulun yksi tavoite voisi olla, että elävöitämme ihmisen yhteyttä niihin hyviin varhaisiin turva- ja hoivatuksitulokokemuksiin, jolloin olemme vain voineet olla ja hengittää. Spontaanisti meissä voi syntyä tällaisia mielihyväkokemuksia, kun olemme yhdessä toisten kanssa, kun liikumme, kun olemme luonnossa, laulaessa, taiteiden parissa ja luovassa toiminnassa. Se on edellytys, jotta voimme toipua ja korjaantua. Joogahan on erittäin hyvä väline siihen, että ihmisen kyky aikuisena kokea näitä varhaisiakin mielihyväkokemuksia elävöityy uudelleen. Jotta voi auttaa toista ihmistä toipumaan ja löytämään turvaa myöhemmin, edellyttää se rauhoittavia ja turvakokemuksia vuorovaikutuksessa. Kestämme toisen ihmisen läsnä ollessa monenlaisia ahdinkoja paljon paremmin kuin yksin. Olemme laumaeläimiä loppuun saakka riippuvaisia siitä, että kohtaamme riittävän turvallisia vuorovaikutuskokemuksia. Yhdessä toisen kanssa voimme oppia sietämään omaa ahdistustamme. Ja on hyvin tärkeää, että saamme kokemuksia aidosta kohtaamisesta ja nähdyksi tulosta. Hengityskoulumaailmassa ohjaaja ja toiset ryhmäläiset voivat alkaa olla ihmiselle se rauhoittava toinen, se oljenkorsi, jota on etsitty. Tarve toisen ihmisen tyynnyttävään läsnäoloon säilyy kuolemaan saakka. Pyhä hengitys Luentonsa lopuksi Minna Martin kertoi periaatteista, joita noudatetaan hengityksen ohjaamisessa hengityskoulussa. Siellä ei ohjata oikeaa hengitystapaa tai -tekniikkaa, ei opeteta, miten palleaa tai muita lihaksia tulisi käyttää oikein, ei tiedetä paremmin toisen puolesta, ei tahditeta tai rytmitetä ulkoapäin eikä ohjata toisen hengitystä. Hengityskoulussa tuetaan kykyä havainnoida itseään ja kykyä tunnistaa ja kunnioittaa omaa hengitysrytmiään. Minna Martin kutsuu sitä pyhäksi hengitykseksi. Se on minun yksityisaluetta. Se on henkilökohtaisinta, mitä voin löytää itsessäni tapa jolla hengitän, tapa jolla olen ihmisenä tässä maailmassa. On lupa ja vapaus hengittää omalla tavallaan ilman, että hengitys tulee arvostelluksi. On lupa olemassaoloon omanlaisena. Hengityskoulussa ihmetellään ja annetaan mielen liikkua vapaasti eikä yritetä tyhjentää mieltä mistään. Mieli tyhjenee, jos se tyhjenee, mutta jollei se tyhjene, se saattaa olla täynnä kaikenlaisia tärkeitä asioita. Ollaan vain tietoisia siitä, että onpa mielenkiintoista, mitä alkoi pyöriä mielessä, kun laitoin käteni vatsalle ja aloin kuunnella hengitystäni. Ja se vasta onkin mielenkiintoista, mitä kaikkea meissä aktivoituu. Pelkästään hengityksen kanssa työskentely voi aktivoida muistia, Martin kertoo. Ei tarvitse rentoutua, keskittyä, osata, ymmärtää eikä hallita hengitystä. Aloitetaan siitä, että saa olla vain. Ihmetellään tähän liittyviä mielikuvia ja käsityksiä. Tiedostetaan suhde alustaan ja painovoimaan eli kannatelluksi tuloon. Harjaannutaan uloshengitykseen ja hellittämiseen ja tunnistetaan uloshengityksen jälkeinen tauko. Rajoja, tilakokemusta ja kannatelluksi tuloa tutkitaan kehollisina kokemuksina ja ihmissuhteissa. Ja pohditaan, saako sanoa ei. Lähdetään tutkimaan hengitystilaa kehossa; onko kehossa tilaa hengitykselleni. Tutkitaan, onko minulla tilaa hengittää tässä perheessä, työpaikassa, ryhmässä. Rohkaistutaan aktiiviseen uloshengitykseen, voiman käyttöön ja itseilmaisuun. Hengityskoulussa tutustutaan avustettuun uloshengitykseen sekä sisäänhengitykseen saamisen, nautinnon ja myötätunnon lähteenä. Ja tunnistetaan hengityksen merkitys vuorovaikutuksessa ja arjessa sekä käytetään työvälineinä musiikkia ja hiljaisuutta, mielikuvia, kosketusta, liikettä, runoja, satuja ja tarinoita. 14

15 Märta Heikinheimo tähdentää, että Joogaopiston opettajakoulutuksessa opetus ei tapahdu ylhäältä alaspäin, vaan opiskelijaa autetaan olemaan läsnä omassa kehitysprosessissaan. Märta Heikinheimon joogapolusta tuli elämänmittainen Miten pyörähtää käyntiin puoli vuosisatainen joogaelämä? Sen tietää porilainen Märta Heikinheimo. Olisikohan hän uskonut, että muuttaessaan miehensä Jaakon kanssa Poriin vuonna 1969, hänellä myös käynnistyy elämänmittainen joogapolku? Ehkä ei. Teksti ja kuva: Päivi Heurlin Jooga teki tuloaan Suomeen 1960-luvun lopussa ja Suomen Joogaliitto perustettiin vuonna Liitosta muodostui myöhemmin Märta Heikinheimolle tärkeä joogakoti. Hän kiinnostui joogafilosofiasta jo 1960-luvun lopussa: ensimmäinen tutustuminen varsinaiseen joogaharjoitukseen oli Porin lyseolla raumalaisen Brita Katasin ohjaamalla kurssilla Kurssilla teetetyt harjoitukset ja filosofia antoivat Märtalle ensimmäisen oivalluksen kehon ja mielen yhteydestä. Kaikki alkoi räsymatolta Silloinen Porin työväenopiston apulaisrehtori Hilkka Salokangas kiinnostui joogasta ja hän alkoi ohjata joogaa tyttöjen ammattikoulun voimistelusalissa

16 Alustana oli räsymatto ja asuna oli villapaita ja paksut sukkahousut. Harjoitus eteni alussa asana asanalta ja välillä puhuttiin. Lopuksi oli pitkä rentoutuminen, jota varten monilla oli viltti mukana salin ollessa talvella kylmä ja vetoinen, Märta Heikinheimo muistelee. Pian alkoi intialaisuus nostaa päätään ja Intia-keskuksesta ostettiin intialaisia joogamattoja ja puuvillaasuja. Tunneilla poltettiin joskus myös suitsukkeita. Märtan ohjaaja Hilkka Salokangas ammensi aluksi ohjaustyylinsä Uttam Soodin joogasta. Sood oli Suomessa työskennellyt intialainen insinööri, joka piti muun muassa Naantalissa kursseja, joihin Hilkka osallistui. Säännöllisen joogansa Märta aloitti Hilkka Salokankaan aamuryhmässä Kohta Hilkka patisti hänet ohjaajakurssille Saarijärven Joogaopistolle. Ohjaajakurssiin kuului silloin kaksi viikon jaksoa vuoden välein ( ). Alkuaikoina Porin työväenopistolla oli sääntönä, että joka tunnilla oli oltava puoli tuntia joogafilosofian luentoa ja vasta sen jälkeen aloitettiin harjoitus. Märta toimi ohjaajana ja opettajana työväenopistolla 40 vuotta. Heikinheimo oli yhtenä perustajajäsenenä Porin Joogakerhossa (nykyisin Porin Joogayhdistys ry). Kerho perustettiin Se koettiin tarpeelliseksi, koska joogasta kiinnostuneita oli paikkakunnalla paljon. Märta oli Joogakerhossa monessa mukana ja toimi muun muassa puheenjohtajana Hän jäi johtokunnasta pois Talkootyötä ja pitkä taival Suomen Joogaliitossa Porin Joogakerhon kuten myös Suomen Joogaliiton toiminta perustuu vapaaehtoistyöhön, johon Märtalle syntyi valmius jo lapsuudenkodissa. Kun hän vuonna 1986 tuli valituksi Suomen Joogaliiton hallitukseen, alkoi pitkä ja monipuolinen kehittymisen tie. Märta toimi Joogaliiton hallituksessa 30 vuotta ( ). Koulutustoimikunnan työ oli koko ajan lähellä hänen sydäntään. Märta toimikin pitkään ja aktiivisesti Joogaliiton koulutustoimikunnassa (puheenjohtaja ) ja oli mukana luomassa ja kehittämässä nykyistä jooganopettajakoulutusta. Työ Joogaliitossa ja paikallisessa yhdistyksessä antoi mahdollisuuden seurata suomalaisen joogan kehitty- 16

17 mistä niin paikallisella tasolla, valtakunnallisesti kuin myös kansainvälisesti. Märtan joogatie vei Euroopan joogaunionin (European Union of Yoga) järjestämiin kansainvälisiin seminaareihin Sveitsin Zinalissa. Sieltä ammennettiin aineksia sekä Suomen Joogaliiton opettajakoulutukseen että omaan opetukseen. Joogan kehityssuunta Suomessa Joogan alkuaikoina maassamme oli vain Suomen Joogaliiton joogaa ja liiton kouluttamia ohjaajia. Joogaliiton opettajakoulutus on ollut tärkeä osa suomalaisen joogan kehitystä ja se on muuttunut kahden viikon ohjaajakoulutuksesta Euroopan joogaunionin hyväksymäksi noin kuuden vuoden jooganopettajakoulutukseksi. Märta näkee nykyisen koulutuksen pitkän yhteistyöprosessin tuloksena. Suomen Joogaliiton koulutus ei tähtää nopeasti saavutettavaan pään tietoon vaan tarkoitus on sisäistää ajatuksia ja vastaanottaa uusi kokemus. Lähijaksojen aikana vastaanotetaan uutta oppiainesta, jota sisäistetään väliaikoina etätehtävien kautta omaa elämää ja itseään tutkien ja yhteyttä kouluttajiin pitäen. Perusteena on edetä harjoituksen ja oman kokemuksen kautta. Märta tähdentää, että opetus ei tapahdu ylhäältä alaspäin, vaan opiskelijaa autetaan olemaan läsnä omassa kehitysprosessissaan. Joogan kytkeytyminen arkielämään onnistuu parhaiten, kun etenee hitaasti. Märta on usein miettinyt tämän päivän aloittelevan jooganharrastajan vaikeuksia, kun maailma tuntuu olevan täynnä erilaisia joogalajeja. Miten nykyään voi valita joogalajinsa? Joogan sanotaan sopivan kaikille, mutta omaa lajia kannattaa kuitenkin harkita. Kannattaa pohtia, mitä harjoittelultaan haluaa. Joogassa on aina ajatuksena yhdistää kehon kokemus hengityksen kautta mielen tasapainoon. Kuuntele jooganopettajaa: hän kertoo, mitä jooga on, kiteyttää Märta mietintänsä. Joogatie on jatkunut itsetutkiskelun parissa Joogaharjoituksen myötä olen oppinut itsestäni paljon ja turhan usein kantapään kautta. Ensimmäisiä oivalluksia oli sana harjoitus, joka on niin paljon muuta kuin pelkkä fyysinen matolla tapahtuva harjoitus. Koko elämähän on yhtä harjoitusta! Kehon ja mielen yhteys on mielenkiintoinen ja mielenrauhan saavuttaminen haastavaa. Olen asteittain oppinut, että itsetutkiskelu on elinikäinen tehtävä: se on yhtä terveellinen sekä fyysisellä, psyykkisellä että eettisellä tasolla. On tärkeää ymmärtää itseään ja itsestään ottaa vastuu, sitä ei voi sysätä toisille, Märta toteaa Porin Joogakerhon 30-vuotishistoriikissa. Tärkeitä asioita joogassa ovat kehon ja mielen kokonaisvaltaisuuden hahmottaminen sekä joogan sisäistäminen arkeen. Märta arvostaa sitä, ettei SJL-joogassa suosita gurukeskeisyyttä, vaan nähdään jooganopettajan tehtävänä auttaa jokaista oppilastaan ensisijaisesti löytämään itsensä. Nyt kiitollisuus suurin tunne Kiitollisuus on suurin tunne, jolla Märta kuvaa joogaa tällä hetkellä. Hän on kiitollinen siitä, että on löytänyt joogan sekä Porissa että liitossa, jossa on saanut olla mukana yhdessä muiden kanssa etsimässä joogan ydintä. Kouluttajana hän on oppinut paljon syventävien opintojen opiskelijoilta, opiskelutovereilta ja muilta kouluttajilta. Tunnen kiitollisuutta kaikesta vastaan tulleesta, josta olen saanut voimaa kohdata elämän sekä hyvät että vaikeat haasteet. Jooga on eteenpäin vievä voima. Olen oppinut paljon joogan kokonaisvaltaisuudesta ja läsnäolosta arjen tukipuina. Märta siteeraa Joogasutraa (II.37) toteamalla, että kun ottamisen halu pienenee, alkavat jalokivet tulla esiin. Joogassa ei ratsasteta yhteiskunnallisella asemalla, joogassa kohtaamme toiset omana itsenämme, se jättää kaiken muun taakseen. Maailma taas opettaa meitä nopeuteen, mutta nopean saavuttamisen pakottamista ei tunneta joogassa. Jooga ei ole kiirehtimisen eikä tehokkuuden tavoittelemista, joogassa on aikaa pysähtyä, Märta muistuttaa. Ilo on olennainen osa joogaa ja arkea. Märta siteeraa mielellään Nalle Puhia, joka ilmentää ilon merkityksen sanoessaan: Pääasia, että on kivaa! 17

18 Joogakinesiologia tutuksi 3/3: Parivrtta baddha parsvakonasana Tämän kolmiosaisen joogakinesiologiaa esittelevän juttusarjan päättää seisten tehtävä kierto, Parivrtta baddha parsvakonasana. Se on oiva esimerkki tasapainoa, keskittymistä ja kehonosien välistä spiraalimaista yhteyttävä kehittävästä asanasta. Teksti: Hanna Pohjola Pieni suuri kierto Selkäranka koostuu kahdesta kyfoosista (yksi rintarangassa, yksi ristiluussa) ja kahdesta lordoosista (yksi kaularangassa, yksi lannerangassa) (ks. kuva 1): näin muodostuu ikään kuin loiva S-kirjain sivulta katsottuna. Selkärangassa nikamien muoto, koko ja paino sekä liikesuunnat (eli koukistus, ojennus, kierto ja sivutaivutus) vaihtelevat. Selkärangan kiertoliikkeessä n astetta tapahtuu rintarangassa ja n. 5 astetta lannerangassa. Lisäksi SI-nivelissä (l. suoliluu-ristiluunivel) on hienoinen kierto. Kierto kohdentuu erityisesti rintarangan keskimmäiseen osaan: ylärintarangassa (T1 4) kiertoliike on liikelaajuudeltaan n. 20 astetta, keskimmäisessä osassa (T4 8) n astetta ja alarintarangassa n. 15 astetta. (Neumann 2002, 290; Hochschild 2016, 73) Parivrtta baddha parsvakonasanassa (ks. kuva 2) kaularangan kierto viimeistelee asanan. Kierto mahdollistuu rintarangassa nimenomaan sen ollessa neutraaliasennossa eli hienoisessa kyfoosissa. Asanassa onkin hyvä tarkkailla sitä, että luontainen kyfoosi säilyy: mikäli rintaranka koukistuu liikaa, suoristuu tai jopa yliojentuu, osuvat nikamien luiset osat toisiinsa ja kierto asennossa jää vajaaksi. Tämä voi aiheuttaa lukuisia kompensaatioita liikeketjussa, kun kiertoa pyritään lisäämään esim. pään kierrolla tai olkanivelten voimallisella käytöllä (ks. esim. Lee 2018; Luomajoki 2018). Nikamien liikettä ohjaavat ns. fasettinivelet (art. zygapophyseale, ks. kuva 3), jotka yhdistävät nikamaparissa ylemmän ja alemman nikaman Kuva 1. Selkäranka kaularangasta lannerankaan saakka takaa, edestä ja sivusta vasemmalta kuvattuna. Rintarangan luontainen kyfoosi on ilmoitettu nuolella okahaarakkaiden kohdalta (lähde: CC-lisenssi). Kuva 2.Parivrtta baddha parsvakonasana: kämmenet yhdessä (pieni kuva oikealla ylhäällä) ja ote etummaisen eturaajan takareiden alta. 18

19 Kuva 3. Oikealla suurennos vasemman kuvan muovimallitorsosta. Suurennoksessa on nuolin merkittynä yksi rintanikamapari ja siinä olevat fasettinivelet. toisiinsa toiminnallisesti. Fasettinivelten orientaation kehollinen tunnistaminen onkin kiertoasanassa keskeistä, jotta liike mahdollistuu kevyesti, vaivatta ja liikaa selkärangan rakenteita kuormittamatta. Rintarangassa fasettinivelet linjautuvat ikään kuin perhosen siivet, jolloin toinen puoli eli ns. kiertävä puoli kääntyy ylös ja toinen puoli alas: kierto ei siis tapahdu puhtaassa vaakatasossa, vaan viistottain eli diagonaalissa (ks. kuva 3). Samalla myös liikekompensaatiot vähenevät ja asana pääsee linjautumaan sisäisesti täyteen pituuteen ja hengittävyyteen. Asanan kuvaaminen niveltasoilla Niveltasoilla Parivrtta baddha parsvakonasanalle (ks. kuva 4) on tunnusomaista epäsymmetria: toinen alaraajoista sijaitsee edessä ja toinen takana, ja kierto avautuu toiselle vartalon puolelle. Takimmaisen alaraajan ylempi nilkkanivel on dorsifleksiossa (so. puhekielessä yleensä koukistus) ja paino on päkiällä sekä varpailla (tai vain jalkapohjalla). Polvinivel on hienoisessa ojennuksessa (ekstensio) ja lonkkanivel ojentuneena (ekstensio) ja lähennyksessä (adduktiossa); SI-nivelessä on vastanutaatio (engl. counter nutation). Eteenpäin astuneen alaraajan ylempi nilkkanivel on myös dorsifleksiossa ja polvinivel on puolestaan koukistuneena (fleksio) kantapään linjaan muodostaen 90 asteen kulman ja lonkkanivel on koukistuneena (fleksio): SI-nivel on nutaatiossa (engl. nutation). Selkärangassa on aksiaalinen kierto (rotaatio), joka tapahtuu pääasiallisesti rintarangasta ja kaularanka viimeistelee asennon kiertyvän suunnan puoleen. (ks. esim. Kaminoff & Matthews 2012, ) SI-nivelten toiminnallisuuden kannalta on hyvä huomioida, että asanassa etualaraajan puoleinen SI-nivel on nutaatiossa ja takimmaisen alaraajan osalta SI-nivel on vastanutaatiossa. Nutaatio ja vastanutaatio ovat ristiluun ja suoliluiden väliset liikkeet, jotka välittyvät SI-nivelten kautta. Nutaatiossa ristiluu ikään kuin nyökkää eteenpäin: ristiluun yläosa (promontorium) liikkuu eteen- ja alaspäin ja ristiluun alaosa (apex) taakse- ja ylöspäin. Tällöin suoliluu liikkuu suh- 19

20 Kuva 4. Piirroskuvassa ylhäällä esimerkki asteittain etenevästä Parivrtta baddha parsvakonasanaa valmistavista asanoista: vasemmalla Utkatasana, josta selkärangan pidentämisen ja jalkojen juurruttamisen jälkeen edetään kiertävän puolen diagonaalissa tapahtuvan pidennyksen kautta kiertoon. Apuna kierrettäessä voi käyttää esimerkiksi mielikuvaa ensin sivuille laajenevista perhosen siivistä ja kierrettäessä kierrettävän puolen siiven laajenemisesta viistottain ylös. Alhaalla on asanan valmis, syvä kierto (lähde: www. pixabay.com, CC-lisenssi). teessa ristiluuhun taakse- ja alaspäin. Lannerangan lordoosi lisääntyy tällöin. Vastanutaatiossa liikkeet ovat päinvastaiset. (Neumann 2002, ; Hochschild 2016, ) Keskeistä onkin siis, että SI-niveliä ei pyritä tasaamaan, vaan niiden luonnollinen liike sallitaan, toisiaan vakauttaen. Kämmenet voivat olla joko yhdessä rintalastan edessä tai olkanivelten salliessa syvässä kierrossa (l. ote ranteesta tai sormista etummaisen alarajaan takareiden alta, ks. kuva 2 ja kuva 4). Asanan valmistelut Asanan valmistelussa on hyvä huolehtia erityisesti takimmaisen eli posteriorisen ja sivuttaisen eli lateraalisen myofaskiaalisen ketjun (ks. esim. Myers ym. 2012; Schleip & Baker 2015; Wilke ym. 2016), lonkan etuosan, rintarangan ja hartiarengaskompleksin liikkuvuudesta. Asanan voi valmistella myös asteittain (ks. kuva 4) etenevinä ns. valmistelevina asanoina. Aluksi voi aloittaa esim. Utkatasanalla (tuoliasento) ja edetä tässä seisten tehtävään kiertoon (ks. Lee 2018, 302). Näin saadaan selkärankaan pituutta ja valmistellaan kierto vartalon koukistuksessa (fleksio) ja pienessä sivutaivutuksessa (lateraalifleksio). Lisäksi asanaa voi halutessaan harjoittaa vasten seinää, sillä seinä tuo helposti konkreettisen tuen niin, että alaraajojen paino asettuu tasaisemmin ja lantio on tarpeeksi ylhäällä. Asanaa voi valmistella myös yhdistelemällä sen toispolviseisontaan. Apuna syvässä kierrossa voidaan käyttää myös joogavyötä tai joogatiiltä. Asanan edistynyt muoto (so. ote ranteesta / sormista, etummaisen alaraajan alta) vaatii olkaniveleltä hyvää liikkuvuutta: yläraajan liikerajoitus ja mahdolliset kireydet ylävartalossa ja yläraajassa 20

21 kompensoituvat esim. rintarangan pienenevänä kyfoosina ja lantiokorin kääntymisenä anterioriseen asentoon (eli suoliluiden etuyläkärkien kääntymisenä alaspäin). Näin ollen onkin suositeltavaa aloittaa ko. asana kädet rintalastan edessä ja valmistella ajan kuluessa myös olkanivelten liikkuvuus asanalle suotuisaksi. Asanalle aikaa asettua Kierron syntymisen edellytys on aika: asanan juurruttamisen ja pidentämisen kautta tapahtuva kierto luo itsensä rauhassa ja hitaasti. Näin asanalla on aikaa linjautua sisäisesti, yksilöllisesti, ahimsan, satyan ja asteyan periaatteiden mukaisesti: asana saa avoimesti ja uteliaasti asettua juuri siihen mihin se läsnä olevassa hetkessä virtaavasti ja tasapainoisesti hetkeksi hiljentyy. Asanassa voidaan hahmottaa neljä vaihetta, joiden sisällä on vapaus löytää asanan sisäinen harmonia. Asana aloitetaan perusasennossa seisoen, jossa molemmilla alaraajoilla on saman verran painoa: kantapään sisä- ja ulkoreunoilla sekä ensimmäisellä ja viidennellä metatarsaaliluilla. Tällöin on myös hyvä pyrkiä löytämään selkärangan sisäinen pituus neutraalissa lantion asennossa. Voidaankin puhua ns. aksiaalisesta pidentämisestä, jota tasapainotetaan painovoimaa vasten jousen lailla (Swanson 2019, 49). Mielikuvana voi käyttää esim. ylös- ja alaspäin yhtä aikaa suuntautuvaa spiraalia, jossa kallo ikään kuin kelluu selkärangan jatkona ilmapallona ja jalkapohjat kurottavat juurina lattian läpi. Tai esimerkiksi kuinka kitalaen ja häntäluun välinen tila pidentyy. Toisen vaiheen aloittaa hienovarainen painonsiirto, jossa toinen alaraajoista astuu eteen (tai taakse). Tällöin asana maadoitetaan (tai juurrutetaan) alaraajojen ja lantion asennon kautta. Mikäli kierto tehdään kämmenet yhdessä voi asento olla lantionlevyinen, mutta syvemmässä asennossa alaraajojen välinen etäisyys on edellistä kapeampi. Kolmannessa vaiheessa korostuvat selkärangan pituuden säilyttäminen ja spiraalimainen kurottautuminen ylös- ja alaspäin. Kierrossa mielikuvana usein auttaa myös kierrettävän kyljen pidentäminen: ikään kuin lapaluiden välissä sijaitsevat perhosen siivet, jotka leviävät sivuille ja kierrättävän puolen siipi suuntautuu pidentyen myös ylös. Tässä pituudessa löydetään yhteys myös etummaisen alaraajan reiteen ja polveen. Neljäs vaihe on paluu. Kyseessä on aktiivinen paluu ja paluun voi tehdä asteittain: vapautetaan kierto ja astutaan eteen / taakse, tuoden alaraajat jälleen perusasentoon. Tärkeää on pitää yhteys ja huomio vartalon keskilinjaan ja -pisteeseen ja työskennellä sen läheltä. Kirjoittaja on tanssitaiteen tohtori, terveystieteiden maisteri (liikuntalääketiede), fysioterapeutti ja jooganopettaja SJL. Hän on opiskellut muun muassa kinesiologiaa Sunshine Coastin yliopistossa (Australia), tehnyt tanssibiomekaniikkatutkimusta ja toimii anatomian opettajana. Hochschild, J. (2016). Functional anatomy for physical therapists. Stuttgart: Thieme. Kaminoff, L. & Matthews, A. (2012). Yoga anatomy. (2. painos). USA: Human Kinetics. Lee, D. (2018). The Thorax: An integrated approach. Edinburgh: Handspring.Myers, T., Maizels, D., Wilson, P., Chambers, G., & Kolehmainen, S. (2012). Anatomy trains: myofaskiaaliset meridiaanit kuntoutuksen ja liikunnan ammattilaisille ja opiskelijoille (1. painos). Lahti: VK-Kustannus. Luomajoki, H. (2018) Liikkeen ja liikekontrollin häiriöt. Lahti: VK-Kustannus Oy. Kirjallisuutta: Neumann, D.A. (2002). Kinesiology of the musculoskeletal system: Foundations for physical rehabilitation. USA: Mosby. Schleip, R. & Baker, A. (2015). Fascia in sport and movement. Edinburgh: Handspring. Swanson, A. (2019). Science of yoga: Understand the anatomy and physiology to perfect your practice. New York: DK. Wilke, H., Krause, F., Vogt, L. & Banser, W. (2016). What is evidence-based about myofascial chains: A systematic review. Archives of Physical Medicine and Rehabilitation 97(3), doi: /j. apmr

22 Kylli Kukk kaipaa oikeudenmukaisuuden soturienergiaa, koska hyvinvointi ja jooga eivät ole pelkästään pehmoilua. Kylli Kukk kaipaa tulta ja sähäkkyyttä Kylli Kukk kaipaa tulta ja sähäkkyyttä myös joogaihmisille. Kyse on hyvinvoinnin yhdestä tärkeästä osa-alueesta. Kukkin luennon aiheena Joogaliiton Syyspäisillä Turussa oli Kiehtova keho, mahtava mieli, suloinen sielu. Teksti: Matti Koskenranta Kuva: Aimo Törmänen Kylli Kukkin mukaan monet ihmiset edelleen ajattelevat, että ruoka, liikunta ja uni ovat hyvinvoinnin peruspalikoita ja sitä kautta hyvinvointia voi ostaa. Hyvinvointi on kuitenkin paljon laajempi käsite. Kukk lähti aluksi tarkastelemaan hyvinvoinnin teemaa chakrojen näkökulmasta. Voidaan ajatella, että ruoka, liikunta ja uni ovat peruschakraa. Kakkoschakraan liittyy vesielementti. Sitten noustaan tulielementtiin, vatsan, ruoansulatuksen ja aineenvaihdunnan tuleen. Kun tuli on vahva, on poveria rakastaa isosti ja on rohkeutta ilmaista itseään, ja myös mieli selkenee ja kirkastuu. Kylli Kukk huomauttaa, että Suomessa on pitkään kylmää ja pimeää, joten tulielementti on meille tosi tärkeä. Suomalaiset, ja varsinkin joogaihmiset, väheksyvät tulta ja sähäkkyyttä. Tykkäämme olla levollisia ja rauhallisia, lähellä maata. Mukana on vesielementin soljuvuutta ja pehmeyttä ja ehkä ilmaakin eli mielen kepeyttä, mutta tulta vähän pelätään. Pidä huolta, että sinulla on kaikki elementit ba- 22

23 lanssissa. Tuleen liittyy myös itsensä arvostaminen. Kukk on huomannut olevan tosi paljon sellaista, että ihminen on sydämellinen ja sielukas, mutta naapurustossa on joku, joka ottaa hänet hampaankoloon, kiusaa ja manipuloi, jolloin tämä ihana ja kiltti ihminen uuvahtaa ja palaa loppuun. Ei siis ollut tulta sanoa, että sinähän et minulle näin puhu ja sinä et kohtele minua näin. Tulielementti on tosi tärkeä osa hyvinvointia. Olisi ihanaa, jos emme panttailisi ja pihtailisi niin paljon ja uskaltaisimme sanoa asioita, ilmaista itseämme, ja mielellään positiivisia juttuja. Suomalaisilla taakkasiirtymä Kylli Kukk muistuttaa suomalaisten taakkasiirtymästä. Meidän vaarit tai ehkä vanhemmat olivat sodassa, äidit olivat työhevosia, pitivät perheestä huolta ja pelkäsivät, tuleeko mies tai poika kotiin. Mikä mieletön pelon, nuukuuden ja niukkuuden taakkaa. Ei paljon puhuttu eikä pussailtu. Suomalaiset ovat tottuneet tunnekylmyyteen. Sota-aikana vallalla olleen pelon ja muiden kielteisten tunteiden taakka on helposti siirtynyt meillekin. Hallitsemme itsensä pienentämisen ja nysväyksen taidot. Jos ihmisen tunteet eivät virtaa eivätkä pääse kurkkuchakran kautta ilmi, syntyy energeettinen tulppa. Energiaa kerääntyy ja kerääntyy ja sitten joskus tulivuori purskahtaa, ylireagoimme usein tyhmissä tilanteissa. Sitten on ilmapiiri kotona tai töissä pilalla. Uskaltaisin väittää, että pohjolan ihmiset rypevät tosi paljon rakkauden puutteessa. Ja kuitenkin jokainen sielu ja sydän haluaisi olla rakastettu ja rakastaa isosti. Me etsimme rakkautta ja hyvää oloa jostain muualta. Esimerkiksi syömme liikaa ja stressaannumme, kun juoksemme työn, rahan ja elämänkumppanin perässä. Aina etsimme rauhaa ja rakkautta ulkopuolelta, kun oikeasti se ei löydy sieltä. Me olemme kansa, joka mielellään kääntyy sisäänpäin ja nysvää yksikseen joogassakin silmät kiinni omalla matolla. Helposti käy niin, että lisäämme omaa sisäänpäinkääntyneisyyttä, nysväyksen energiaa. Nysvätään vaan, mutta myös uskalletaan tanssia, katsoa silmiin, ja kaikki se hyvä mitä saamme henkisyydestä ja joogasta ja kaikesta mitä teemme, pistetään jakoon. Luonneanalyysi toimii mittarina Kukk toteaa, että luonneanalyysiä voi pitää mittarina siitä, mitä jooga on tuonut ihmiselle mukanaan. Jos olen joogannut pitkään, uskallanko kulkea rinta rottingilla, heittäytyä, leikkiä ja pelleillä? Jos luonteeseen ja ajattelumaailmaan ei ole tullut armollisuutta, joustavuutta, huumoria, ehkä on joogattu vähän väärällä asenteella. Jooga on luonteenjalostusmenetelmä. Joogassa on ihanaa, että voimme pysähtyä itsemme äärelle; tiedetään, että kelpaan tällaisena, olen rakas ja tosi ainutlaatuinen. Ja muistetaan höpsötellä. Kun koetaan, että olemme turvassa ja on hyvä olla, ei ole yksinäisyyttä eikä erillisyyden tunneta. Kylli Kukk peräänkuuluttaa vapautta joogaan ja elämään ylipäätään. Hän on tavannut maailmalla paljon joogeja, jotka eivät enää siedä ihmisiä, eivät kestä kiirettä, ja vetäytyvät. Ja jooga päinvastoin tarkoittaa yhteyttä, liittoa koko luomakunnan kanssa. Silloin kun olet omassa voimassa, ei sinua häiritse kiire eikä mikään, koska sinulla on niin hyvä olla omissa nahoissasi. Moni joogaaja mantraa, että paha olo tarttuu. Mitä jos me tartutetaan muihin hyvää oloa? Mitä jos me tuomme ihanaa rempseyttä, rohkeutta ja valoa? Miksi joogaamme, jos lamaannumme muiden ihmisten pahasta olosta? Kukk kaipaa oikeudenmukaisuuden soturienergiaa, koska hyvinvointi ja jooga eivät ole pelkästään pehmoilua. Ne ovat myös maadoitusta ja tulta, valmiutta toimia asioiden eteen. Hypetellään Kylli Kukk painottaa, että sanoilla ja ajatuksilla ja sillä, mitä ilmaisemme, on vaikutusta. Sinne minne ajatukset menevät, sinne menevät energiat. Ajatukset avaavat tukoksia kehossa. Hän tykkää sanonnasta: Fake it until you make it teeskentele kunnes teet sen. Feikkienergialla voisi kääntää kielteiseen ja huoliin keskittymisen: 23

24 minä olen terve, minä olen onnellinen, elän rakkaudessa ja runsaudessa, uskon ja luotan taianomaiseen tulevaan. Voisit tehdä arjesta sellaista, että pakahdut kiitollisuudesta ja autuudesta vaikka siitä, että onpa ihana suihku, lämmin aamiainen, ihanat ihmiset Lapsenomaista ihmettelyä ja uteliaisuutta. Jokainen hetki on tosi ainutlaatuinen. Aurinko on kuin meidän sielu. Aurinko paistaa aina, mutta monilla sielun valon piilottavat taivaalla liikkuvat pilvet. Sielumme on onnellinen, mutta miksi aikuiset ihmiset droppaa? Miksi kadotamme autuusenergiat tavallisessa arjessa? Rutiinit voi muuttaa rituaaleiksi: roskien viennin, imuroinnin Tee arjen jutuista tosi ihania, Kukk kehottaa. Hän tykkää hypetellä eikä tyydy hymistelevään tyytyväisyyteen. Pienillä arjen jutuilla kun teet kaikesta ihmettä ja näet luojan käsialan kaikkialla olet 24 tuntia vuorokaudessa autuuden, kiitollisuuden, ihmettelyn ja rakkauden tilassa. Se on vain treenistä kiinni: kunhan alat vähän hypettelemään. Puhumme paljon, että mielen mahti on vahva, mutta silti käytämme sen voimaa liian vähän. Vastoinkäymiset voit kääntää niin, että ne ovat lannoitteita sinun kukoistukselle ja rohkeudelle. Silloin shitti on hyvä juttu, älä pelkää sitä. Sinua hiotaan tietoisemmaksi, rohkeammaksi, vahvemmaksi. Paineet ja haasteet ovat timantin hiontaa. Itse olen kaikki käynyt läpi ja kokenut; siksi minun on helppo niistä puhua. Harjoittelu tekee mestarin Kylli Kukk huomauttaa, että ajatus, tunne ja asento, kehollisuus yhdessä manifestoivat asioita paremmin kuin pelkkä mentaalinen, pelkkä emotionaalinen tai pelkkä fyysinen olemuspuoli. Jooga on kokonaisvaltaista. On tärkeää tiedostaa niin harjoituksessa kuin elämässäkin, että kaikki olemuspuolet tulisivat huomioiduiksi ja ravituiksi. Ja jos joku olemuspuoli, esimerkiksi tunnepuoli on vähän enemmän lukossa, lisätään sitä, treenataan, harjoittelu tekee mestarin. Jos haluamme vahvat hauikset, on pakko tehdä kymmeniätuhansia toistoja, mutta jos haluamme valoisan mielen, avoimen, villin, ihanan, rakastavan sydämen, treenataan sitäkin. Kylli Kukk peräänkuuluttaa elämän pyhyyden, kehon ja kaiken ylistystä, niin kivien, kallioiden, vesien kuin ihmistenkin. On ihanaa, että joogassa hoidetaan sielua. Meille hyvinvointi on pyhyyden, elämästä nautiskelun, kiitollisuuden julistusta ja me hengitämme ilmasta, nautimme nahoista. 24

25 Kurssi- ja koulutustoimikunnan terveisiä Teksti: Sirpa Immonen ja Riitta Kiskola Kuva: Gary Wornell Joogalehdessä 2/2020 puheenjohtaja Minna Lahdenperä kertoi Joogaopiston kevään 2020 tilanteesta ja koronapandemian vaikutuksista Joogaopiston toimintaan. Kuten Minna tuolloin totesi, emme voi tietää, mikä on tilanne lehden ilmestyessä suhteessa kirjoittamisen hetkeen. Paljon on tapahtunut kuluneen vuoden aikana. Liiton hallitus päätti aloittaa kevään sulun jälkeisen kurssitoiminnan Kesän ja syksyn aikana kursseille otettiin, ja jatkossakin otetaan, pienempiä osallistujamääriä sopeuttaen päätökset linjaan aluehallintoviranomaisten ohjeistusten kanssa. Kurssilaisten turvallisuus on ohjannut päätöksiä. Tilannetta on tarkistettu kuukausittain ja tarvittaessa viikoittainkin. Joogaopistolla on käytössä korona-ajan ohjeistukset turvavälien, siivouksen ym. suhteen. Kurssilaiset ja henkilökunta ovat noudattaneet ohjeita. Kiitämme teitä kaikkia sitoutumisesta ohjeistuksiin. Näin olemme saaneet kurssitoiminnan onnistumaan turvallisesti. Kevään 2020 sulun aikaisten avoimien kurssien peruminen ja siirtäminen vuodelle 2021 onnistui hienosti kurssien ohjaajien joustavuuden ansiosta. Jouduimme perumaan ja siirtämään myös koulutuskursseja, jotka oli suunniteltu toteutuvaksi sulun aikana. Joogaliiton keskeinen tehtävä on järjestää jooganopettajakoulutusta, joten näille kursseille tuli löytää uusia aikoja kurssikalenterista. Hyvässä yhteistyössä kurssi- ja koulutustoimikunta ovat siirtäneet ja vahvistaneet uudet ajankohdat koulutuskursseille. Koronapandemian syksyllä alkaneen toisen aallon ja kiristyneiden kokoontumismääräysten vuoksi olemme joutuneet sulkemaan Joogaopiston uudelleen joulukuussa. Tämän vuoksi meidän pitää jälleen jatkaa kurssien uudelleenjärjestelyjä. Joogaopettajaopiskelijoiden opinnot venyvät ja valmistuminen viivästyy. Tämä tilanne on vaatinut ja vaatii opiskelijoilta ja heidän opettajiltaan joustavuutta ja tilanteen hyväksymistä. Toimikunnat suunnittelevat yhteistyössä kurssien siirtoja ja uudelleenjärjestelyjä jatkossakin. Jooganopettajakoulutuksen jatkuvuus pyritään turvaamaan ja se aiheuttaa väistämättä muutoksia myös kaikille avoimien kurssien kohdalla vähentäen niiden määrää tässä tilanteessa, jota nyt elämme määräämättömän ajan. Kurssikalenteri tulee olemaan vuoden 2021 aikana koulutuspainotteisempi kuin normaalitilanteessa. Pyrimme tasapainottamaan avoimien kurssien ja koulutuskurssien suhteen heti kun tilanne sen sallii. Joogalehden kurssikalenterin tiedot eivät todennäköisesti vastaa reaaliaikaista kurssisuunnittelua. Jo sovittujen ja uudelleen peruutettujen kurssien tilanteet elävät omaa elämäänsä kokoontumisrajoitusten mukaan. Toivommekin teidän seuraavan kotisivujen kurssikalenteria, jota päivitetään aina tilanteiden muuttuessa. Vaikka emme tässä hetkessä voi tulevaisuutta ennustaa, saattaa kursseihin tulla vielä jatkossakin muutoksia. Hengitellään rauhallisesti ja otetaan muutokset vastaan. Seuraamme aluehallintoviraston ohjeistuksia ja linjaamme kurssien järjestämisen sekä osallistujamäärät niiden mukaan, painottaen turvallisuusnäkökohtia riskiryhmäläiset huomioon ottaen. Kirjoittaessamme tätä tekstiä, tiedämme Joogaopiston sulun jatkuvan saakka. Mikä mahtaa olla tilanne ja ohjeistukset lukiessasi tätä tekstiä. Sen aika näyttää. Kirjoittajista: Sirpa Immonen toimii Joogaliiton koulutustoimikunnan puheenjohtajana ja Riitta Kiskola kurssitoimikunnan puheenjohtajana. 25

26 Näin joogaan Oma harjoitukseni elää Olen oppinut näkemään, että jokainen kohtaamani ihminen voi hetken aikaa toimia opettajanani., Sirpa Kupulisoja kirjoittaa. Teksti: Sirpa Kupulisoja Muistan, miten lapsuudessani, nukkumaan käydessäni keskityin kahteen pieneen mielikuvitusleikkiin. Lepäsin selälläni ja suljin silmäni. Toisessa leikissä katselin, miten suljettujen luomieni alla alkoi virrata kuvia. Ne nousivat esiin itsestään, muuttivat muotoaan ja sitten häipyivät pois. Oli ilahduttavaa vain katsella niiden liikettä ja antaa kuvavirran tuudittaa itseni uneen. Minua kiehtoi ajatus siitä, etten tietoisesti ajatellut mitään, vaan pyrin keskittymään hetkeen kuvien välissä. Hetkeen, jolloin kuvat taianomaisesti ilmestyivät näkyviin. Toisen leikin aikana keskityin tajunnastani nouseviin ajatusääniin. Mieleeni alkoi hiljalleen pulpahdella yksittäisiä sanoja ja kuulemiani lauseita. Pystyin kuulemaan ne sisälläni. Samalla tavalla keskityin vain tarkkailemaan, kuinka ne syntyivät ja häipyivät pois. Tässäkin leikissä hauskin hetki oli näiden ajatusäänien väliin jäävä tauko. Se oli hyvin pieni, 26

27 Näin joogaan mutta tärkeä piste. Sen, hiljaisen pisteen avulla irrotin mieleni aina edellisestä ajatusäänestä, jotta seuraava, yllätyksellinen ilmaisu pääsi ilmestymään. Mistä nämä mielikuvitusharjoitukset minulle tulivat, sitä en tiedä. Perheessäni ei harrastettu joogaa, meditaatiota tai muuta vastaavaa. Ne tuntuvat olleen osa minua jo tänne saapuessani. Kun myöhemmin, ylioppilaskirjoitusten aikaan, tutustuin Ernest Woodin klassikkoon Jooga, aloin ymmärtää paremmin keskittymisharjoitusteni luonnetta. Sinä vuonna (1977) alkoi pienimuotoinen, omatoiminen tutkimusmatkani joogan maailmaan. Keskityin yksinkertaisiin harjoituksiin, joista Savasana oli merkittävin, koska sen avulla sain nukuttua yöni rauhallisesti eikä jännittäminen häirinnyt lepoani. Henkisen tien kulkija Olen aina ollut henkisen tien kulkija, sitäkään ei minulle tarvinnut kenenkään opettaa. No, tietysti siihen maailman aikaan olin muiden pienten lasten kanssa käynyt pyhäkoulua, jossa kerrottiin tarinoita miehestä nimeltä Jeesus. Minä en kuitenkaan halunnut kahlita mieltäni mihinkään tiettyyn oppiin, hyvästä sanomasta huolimatta. Aloin lukea erilaisia kirjoituksia ihmisenä olemisesta ja kasvamisesta tietoiseksi, omaksi itseksi. Psykologiaa, teosofiaa, antropologiaa, joista osan käyttämä kieli ensituntumalta oli lähes käsittämätöntä. Mutta idea, että ihminen on paljon enemmän kuin pelkkä keho ja arkinen minä, oli yhteisenä nimittäjänä. Sen idean oivaltamiseen ja kehittämiseen jooga tuntui antavan minulle yhden väylän. Elämän ruuhkavuodet saapuivat. Perhe ja aikaa vaativa työ määrittivät elämän rytmit uuteen muottiin. Jooga kuitenkin säilyi hiljaisena lähteenä arjessani. Pieniä tyttäriäni nukuttaessa saatoin istua sängyn vieressä ja hengityksen tahtiin taivutella kaularankaa. Pysähtyminen oli läsnä monin eri tavoin, pieninä hetkinä pitkin rutiinien täyttämää päivää. Iltaisin edelleen Savasanaan pysähtyminen kehoharjoitusten jälkeen palveli seuraavan päivän aloitusta energisenä ja innokkaana. Työni kuljetti minua ensin tanssiterapiaopintoihin ja sen jälkeen luontevasti Joogaopiston opettajakoulutukseen. Paras oppijaksoni ikinä. Olin saapunut kotiin, ihmisten pariin, jotka jopa ymmärsivät sanomisiani. (Naapurin rouva kerran kommentoi käymäämme keskustelua, jossa innokkaasti esittelin pohdintojani: Sinun kanssasi on kyllä mukava keskustella, mutta en minä aina oikein ymmärrä, mistä sinä puhut. ). Muutos pysyvää myös joogaharjoituksessa Oma harjoitukseni elää, sen tuleekin elää ja muuttaa muotoaan minun muuttuessani (toivottavasti aina pykälän verran lähemmäs oikeata totuutta maailmasta ja itsestäni, mikä se sitten lieneekin). Opittujen muotojen avulla saamme harjoitukseemme lujuutta ja vakautta, mutta ennalta arvaamattomien elämän värien ansiosta harjoituksemme syvyys vie kehitystämme oikeaan suuntaan. Muutos on mielestäni pysyvä olotila myös joogaharjoituksessa. Se on hienovarainen, lähes näkymätön, mutta jatkuvasti läsnä. Olen todella kiitollinen tielleni osuneista opettajista, joista jokainen suuntasi tietoisuuttani aina hieman eri näkökulmaan ja siten laajensi ja edelleen laajentaa ymmärrystäni todellisesta itsestä joogaharjoituksen sisällä. Erityisen kiitollinen olen myös opiskelijaryhmästämme, jonka kanssa yhdessä jatkamme harjoittelua. Voimme siten tukea kasvuamme kohti tuntematonta. Olen oppinut näkemään, että jokainen kohtaamani ihminen voi hetken aikaa toimia opettajanani. Näin muutos on läsnä myös arkitoimintojen keskellä. Muutos, jonka virta asteittain muovaa energiaani, tietoisuuttani ja kykyäni elää ihmisenä ihmisten keskellä. Haluan vielä mainita kaksi teosta, jotka matkani aikana ovat tehneet minuun suuren vaikutuksen: Ernest Wood: Jooga. Helsinki: Tammi Sylvi-Sanni Manninen: Outolintu erilainen. Tutkimusraportti yliherkästä ihmisestä muotojen yhteiskunnassa. Ajatushattu Kustannus

28 Katso joogi tielle Teksti ja kuva: Mikko Hietaharju Jooga on matka tiellä, jonka jälkeen tulee uusi tie ja sitten taas uusi. Mutkassa jo joku kysyy, onko päämäärä saavutettu? Ei ole, mutta hengitä vapaasti Keskity hengitykseen, anna sen virrata vapaasti. Mutta miten se voi olla vapaa, jos keskityn siihen? Kun keskittyy hengitykseen ja muuttuu pehmeäksi, voiko olla kuin vastasyntynyt? Hengitä sisään tulevaisuuttasi, hengitä ulos menneisyyttäsi. Päästä irti. Olet kuin oletkin vastasyntynyt lapsi, et ajattele mitä oli tai mitä tulee olemaan. Vastasyntynyt ei ota, hän vastaanottaa. Ole aina aloittelija vaikka olet harjoittanut joogaasi vuosia. Liike on aina uusi, ei itsestäänselvyys. Paras asana syntyy, kun haluat luopua siitä. Ihmettele lapsen tavoin, mutta aikuisen tiedoilla. Ei aikuisen ennakkoluuloilla tai kokemuksen ahtauttamilla reagointitavoilla. Ruumis kaipaa liikettä, mieli hiljaisuuden liikkumattomuutta, läsnäoloa. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä selkeämmin ymmärrän, että ruumis tarvitsee liikettä. Ruumiin temppeli ei ole ikuinen, se rapistuu. Putoavan lehden temppelissä on autiota ja hiljaista. Pysyvää on vain muutos. Jooga tuo nykyhetkeen. Nykyisyydessä on elämä. On toki olemassa menneisyyden nykyisyys ja tulevaisuuden nykyisyys, kirkkoisä Augustinusta lainatakseni. Mutta mikään määrä syyllisyyttä ei muuta menneisyyttä eikä mikään määrä ahdistusta muuta tulevaisuutta. Jos hengityksesi rauhoittaa mielesi, olet tässä. Muutos on mahdollista vain tässä hetkessä. Ei sitten kun sen jälkeen kun Olla tässä on myös todellinen meditaatio, sen voima. Tämän hetken hyväksymisessä on myös haasteet, epämukavuudet, kolhut ja kiitoksetkin. Jos hyväksyt, voit lähteä meditaation tielle. Sille, joka mutkittelee, josta avautuu niitä uusia teitä, jotka ei tunnu loppuvan Ehkä päämäärä onkin liike, ei jonkin saavuttaminen. Mitä olet tähän mennessä saavuttanut joogassasi? Riittääkö sen harjoittaminen ja tietoisuus harjoituksesi mukanaan tuomista maailman näkemisen muuttuneista tavoista? Suurin saavutus lienee, että itse olet muuttunut. Muutosvastaisuus voi olla sitkeämpi kuin halu muuttua. Joogaliike, jota eniten välttelet, on kuitenkin se, jota eniten tarvitset. Et tarvitse puhetta, tarvitset päätöksen. Kuin sukeltaisit veteen, mutta kurinalaisesti ja hallitusti. Joka tietää, ei tiedä paljon, joka tietää paljon, ei tiedä Laotseta lainatakseni. Sietämättömimpiä ovat ne, jotka tietävät tietävänsä minä kyllä tiedän, miten nämä asanat pitää tehdä Hiljaista tietoa on niillä, jotka eivät tiedä, että tietävät. Jotenkin he vain osaavat tehdä! Viisaita ne, jotka tietävät, että eivät tiedä. Ovat myös nöyriä. Autuaat hölmöt ovat niitä, jotka eivät tiedä, että eivät tiedä. Ehkä ei ole edes halua tietää. Puhumisen halu ja tietämättömyys on vaarallinen yhdistelmä, poliitikolla, opettajalla tai kauppiaalla. Joogan harjoittajillakin. Eforttia ja disipliiniä, toistan liukuessani syksyiseen veteen mökillä, rauhallisesti uloshengittäen. Tila on kuin abhyasa ja vairagya, joogin päättäväinen ja irtipäästävä matka kohti tyyntä mieltä. Joogi kylmässä vedessä kaulaansa myöten, tiellepäin katselemassa. 28

29 Talvipäivät Rovaniemellä siirretty vuodelle 2022 Koronapandemian aiheuttaman epävarmuuden, tämän hetken rajoitusten ja mahdollisesti jatkuvien tai uusien rajoitusten vuoksi Suomen Joogaliiton hallitus on kokouksessaan päättänyt perua tämän vuoden Rovaniemelle suunnitellut Talvipäivät. Haluamme tarjota mahdollisimman monelle tilaisuuden päästä kokemaan pohjoisen kevättalven valoa ja kauneutta. Tänä vuonna osallistujamäärää olisi varmasti joka tapauksessa korona vähentänyt, sen vuoksi Talvipäivät Rovaniemellä pidetään ensi vuonna maaliskuussa Rovaniemellä oli tarkoitus myös juhlia tänä vuonna 20 vuotta täyttävää Rovaniemen Jooga ry:tä. Olemme pahoillamme, ettemme nyt pääsee onnittelemaan teitä paikan päälle, mutta toivomme, että ehkä ensi vuonna voimme takautuvasti juhlistaa myös näitä pyöreitä vuosianne. Joogaliiton vuosikokous 2021 siirretään pidettäväksi Jyväskylässä niin, että vain yhdistysten viralliset edustajat voivat osallistua kokoukseen. Selvitämme myös mahdollista etäyhteydellä osallistumista. Suomen Joogaliitto ry:n VUOSIKOKOUSKUTSU 2021 Suomen Joogaliitto ry:n vuosikokous pidetään sunnuntaina maaliskuun 21. päivänä 2021 klo Original Sokos Hotel Alexandrassa, osoitteessa Hannikaisenkatu 35, Jyväskylä. Vuosikokous järjestetään koronapandemian vuoksi niin, että toivomme kokoukseen osallistuvan vain yhden virallisen edustajan/yhdistys ja yhdistys voi myös valtuuttaa toisen yhdistyksen edustajan edustamaan omaa yhdistystä. Mahdollisesta etäyhteydellä osallistumisesta informoimme Joogaliiton nettisivuilla ja yhdistysten sähköpostiosoitteisiin. Säännöissämme on sanottu seuraava: Vuosikokouksessa käsitellään sääntöjen määräämät vuosikokousasiat. Kokouksessa äänioikeutettuja ovat liittoon kuuluvien, rekisteröityjen jäsenyhdistysten edustajat, joita yhdistykset saavat lähettää yhden kutakin alkavaa 50 jäsentä kohti, kuitenkin korkeintaan viisi edustajaa. Yhdistys voi myös valtuuttaa yhden edustajansa käyttämään koko jäsenmääränsä edellyttämää äänivaltaa. Sama edustaja saa edustaa korkeintaan kahta jäsenyhdistystä. Lisäksi ovat äänioikeutettuja ennen liittyneet henkilöjäsenet. Jäsenyhdistysten edustajien on ennen kokousta esitettävä valtakirjansa. Valtakirjojen vastaanoton yhteydessä jaetaan kaikille äänestykseen oikeutetuille äänestyskortit. Jos kokous joudutaan koronapandemian rajoitusten vuoksi järjestämään asiamieskokouksena, silloin yksi edustaja voi edustaa useampaakin kuin kahta yhdistystä, mutta niin, että hänellä on korkeintaan 1/10 kaikkien jäsenyhdistystemme yhteenlasketusta äänimäärästä. Tänä vuonna emme valitettavasti voi kutsua kaikkia jäseniämme osallistumaan vuosikokoukseen. Joogaliiton hallituksesta on erovuorossa hallituksen puheenjohtaja Minna Lahdenperä ja seuraavat hallituksen jäsenet: Marja Virmajoki-Tyrväinen, Susanna Ryynänen, Aimo Törmänen ja Pertti Lipsanen. Saarijärvellä 25. tammikuuta 2021 Suomen Joogaliitto ry:n hallitus 29

30 Pohdintoja joogan polulta Joogaa maailmassa Teksti: Tuula Helne Oletan, että jos joogan harrastajille tehtäisiin kysely siitä, mitä he joogalla tavoittelevat, vastausten kärkeen nousisivat terveyden ylläpitäminen, hyvinvointi ja stressin poistaminen. Harva varmaankaan vastaisi: erillisyys. Juuri se kuitenkin on Patañjalin Joogasūtran mukaan joogan päämäärä. Koetan sanoa jotain tästä itselleni päänvaivaa tuottavasta kysymyksestä: mikä on joogalle asetetun tavoitteen ja Joogasūtran mukaisen joogan päämäärän välinen suhde jooganopetuksessa ja itse kullekin? Jooga on elämää varten eikä elämä joogaa varten. Näin on sanottu omassa joogakoulutuksessani. Joogan päämäärä on elämä, toteaa samaten Gérard Blitz joogakirjasessaan. Maallikkojärjellä ajatellen näkemykset kuulostavat hyvinkin varteenotettavilta, mutta Patañjalin Joogasūtran valossa eivät. Sen mukaan joogan päämäärä on tietoisuuden (purushan) täydellinen luonnosta tai maailmasta (prakritista) vapautuminen ja siitä erillisen aseman eli kaivalyan saavuttaminen. Luonnollinen elämä edustaa Patañjalille eläimellisyyttä ja ihmiselämän ainutlaatuisen mahdollisuuden haaskaamista, tulkitsee Måns Broo Ananda-lehdessä (3/2020). Kun siis jooganopettajat korostavat joogan tehtävää hyvän elämän mahdollistajana, he tulevat puhuneeksi Joogasūtran vastaisesti olkoonkin, että sen asema joogakoulutuksessa on mitä keskeisin. Joogaa kuvataan myös usein kehon, mielen ja sielun yhdistymiseksi. Tämä on jälleen täydellisessä ristiriidassa dualistisen Joogasūtran kanssa, jossa purushan (joksi sielu tässä tulkittakoon) ja prakritin (johon mieli ja keho luetaan) samaistaminen on kärsimyksen juurisyy (JS 2.6, 2.17). Pitääkö joogaa vakavissaan harjoittavan ihmisen tai jooganopettajan sitten sitoutua Patañja- lin Joogasūtran näkemykseen? Oma henkinen kotini on nondualistisessa buddhalaisessa filosofiassa. Siksi Joogasūtran tapa esittää henkisen harjoituksen tavoite tuntuu vieraalta. Vaikka kärsimyksemme kumpuavat maallisesta elämästämme, jokin ehdonvaraisen olemassaolon ja korkeamman tietoisuutemme erottamisessa häiritsee ja tuntuu jopa jakomieliseltä. Epäilen myös, että tällainen erottelu voi johtaa tulkintaan, jossa jooga on askeettista ja kieltäymyksellistä kilvoittelua, yritys nousta eläimellisyytemme (ihmisyytemme!) yläpuolelle. Ihminen on luontoa, ja vain luonnossa ihminen voi kokea korkeamman tietoisuutensa. Kuten 600-luvulla elänyt buddhalaisoppinut Wonhyo kirjoitti: se, että rakastaa tyhjyyttä, mutta vihaa olemassaoloa, on kuin yrittäisi kulkea metsässä niin, että välttyisi puilta. Puiden välttelystä pääsen luonnonsuojeluun. Ajatus, että luonto, on tuolla jossain, voi johtaa siihen kyseenalaiseen ajatukseen, että joogin ei tarvitse välittää (aidosta) luonnosta. Tärkeämpää on vetäytyä purusan jalokivenhohtoisiin saleihin, keskittyä omaan henkiseen polkuunsa. Myötätunto kaikkea olevaista kohtaan ja maailman muuttaminen jäävät ehkä siksikin joogassa kovin vähälle huomiolle. Joogammeko vain itseämme varten? Kirjassaan Yoga for a World out of Balance Michael Stone kritisoi sellaista yleistä kaivalyatermin tulkintaa, jossa joogan päämääränä pidetään maailmasta eristäytymistä. Sen sijaan pyrkimyksenä on oivaltaa, että tietoisuutemme on eri asia kuin jatkuvasti muuttuva ilmiöiden virta. Mutta mitä tapahtuu, kun tiedostamme ja koemme asioita? Mitä meillä silloin on? Nondualismia opettavaa Rupert Spiraa seuraillen: vain kokemuksemme siis se, että koemme. Voiko silloin erottaa kokijan (subjektin) ja koetun (objektin)? Sulje silmäsi hetkeksi ja havainnoi aistimuksiasi. Oletan, että havaitset eron tekemisen 30

31 Pohdintoja joogan polulta mahdottomaksi. Kokijan ja koetun, havaitsijan ja havaitun tai ajattelijan ja ajatuksen välillä ei ole rajaa; se on vain ajattelumme ja järkeilymme tuotos. On vain tietoisuus, jossa kaikki tapahtuu. On vain oleminen, saumaton ja kokonainen. Olemme maailmaan niin tiiviissä yhteydessä, että suhteestakin puhuminen olisi liikaa sanottu. Kuten Spira kirjoittaa: Tunne itsesi näkemisenä, ei näkijänä, ja löydät itsesi kaikkialta. Jokaisella meistä on oma tapamme käsittää joogan (laajemmin tulkiten henkisen polun) tarkoitus. Omani voisi muotoilla näin: ykseyteen havahtuminen ja siinä tietoisuudessa eläminen. Kenenkään muun näkemyksiin sitoutumista en kannata; muiden sanat, viisaatkin, ovat vain tienviittoja matkalla omien vastausten löytämiseen. Tuula Helne Kirjoittaja on Porvoossa asuva yhteiskuntatieteilijä ja jooganohjaaja, joka haparoi tässäkin tekstissä kohti näkemystä siitä, mistä elämässä ja joogassa on lopulta kyse. Mikko Hietaharju: MIELENASANAT 31

32 Epätavallista ja käsittämätöntä hengityksen runoutta Chuangtsen kantapäät ja Laotsen vatsa Elias Canettin tiennäyttäjinä Tämä artikkeli on jatkoa Joogalehdessä 3/2020 ilmestyneelle artikkelille Hengityksen ja ilman runous salaisia neuvonpitoja hiljaisuudessa ja numeron 4/2020 artikkelille Ilman sanoja ja ilman runoja - ilmansuuntia suomalaiseen runouteen. Teksti: Petri Berndtson Kuvat: Saara-Maija Strandman "Filosofeja, joihin aika tuhlaantuu: Aristoteles. Filosofeja, joiden avulla pitää itseään kurissa: Hegel. Pöyhkeyttäviä filosofeja: Nietzsche. Hengittämiseen: Chuangtse." (Canetti 1990: 18) Näin kirjallisuuden nobelisti Elias Canetti luokittelee filosofeja teoksessaan Kellon salainen sydän. Omaelämänkerrassaan Canetti kertoo, että kaikista filosofeista hänelle läheisin on taolainen Chuangtse (1999: 491; Škof ja Berndtson 2018: xiii). Canetti puhuu mahdollisesti itsestään kirjoittaessaan: "Ei halua enää purevia ajatuksia. Toivoo hengitystä helpottavia ajatuksia." (1990: 77) Löysikö hän siis näitä hengitystä helpottavia ajatuksia Chuangtseta lukiessaan? Mahdollisesti, siksi tutustumme tässä artikkelissa Chuangtsen ja hänen opettajansa Laotsen hengitysajatteluun ja runouteen Canetti oppaanamme. Kantapäät hengittäen Taivaan toimiin Chuangtse kirjoittaa: "Entisaikojen Todellinen ihminen...hengitti kantapäihin saakka; tavallinen ihminen hengittää vain kurkullaan. Tavallinen ihminen kävelee kumarassa ja pelkää; hänen sanansa tulevat kurkusta oksennuksen tavoin. Hänen halunsa ja himonsa ovat syvät, mutta Taivaan toimissa hän ei pääse pintaa syvemmälle." (Nieminen 1991: 69) Tässä Chuangtse tekee erottelun kahden hyvin erilaisen hengityksen välillä. Ihminen voi hengittää joko kantapäihin saakka tai vain kurkullaan. Tärkeää on, että Chuangtsen erottelussa Todellis- 32

33 pottivat Canettin hengitystä ja siksi Chuangtse vaikutti hänen ajatteluunsa niin syvästi. Tarkoittaisiko tämä mahdollisesti sitä, että hengittäminen on Canettille kaikkein läheisin ja kenties tärkein filosofinen kysymys vai että Chuangtse on opettanut Canettille uuden tavan ymmärtää filosofiaa hengittämisen filosofiana? Se, että Canetti ymmärtää hengityksen olevan niin paljon enemmän kuin pelkkää fysiologista elossa olemista, kuuluu monissa hänen aforismeissaan. "Ei riitä että ajattelee, pitää myös hengittää. Vaarallisia ajattelijat, jotka eivät ole hengittäneet tarpeeksi." (Canetti 1982: 37) "Puhu vähän. Se on luonnonmukaista." (Laotse) ten ihmisten ja tavallisten ihmisten välillä ero ei ole heidän ajattelussaan, tietämisessään, sivistyksessään, moraalissaan, politiikassaan, varallisuudessaan, syntyperässään, jne., vaan heidän tavassaan hengittää. Todellinen ihminen (zhenren) on taolainen Viisas (shengren) eli ns. tavallisen ihmisen näkökulmasta hyvin epätavallinen (omituinen) ihminen, joka hengittää siis kantapäillään (Pregadio 2008: , ; Škof ja Berndtson 2018: xiii-xiv). Tavalliset ihmiset, jotka hengittävät vain kurkuillaan, hengittävät vain pysyäkseen elossa eivätkä he täten ymmärrä, että hengityksessä on kyse paljon syvemmistä kysymyksistä kuin pelkästä fysiologisesta eloonjäämisestä. Todellinen ihminen eli taolainen Viisas ymmärtää, että hengittäminen liittyy kaikkeen olemassaoloomme päästä kantapäihin saakka. On mahdollista, että Chuangtsen ajatukset hel- Monet ajattelijat unohtavat hengityksen. Kun Canetti listasi yllä suuret ajattelijat Aristotelesta Chuangtseen, oli Chuangtse ainoa hengityksen filosofi. Voisiko tämä tarkoittaa, että Canettin mukaan nämä muut ajattelijat eivät ole hengittäneet tarpeeksi. Kuuluvatko he mahdollisesti tavallisten, vain kurkullaan hengittävien ihmisten joukkoon? Tarkoittaisiko tämä mahdollisesti sitä, että nämä suuret ajattelijat ovat Canettin mielestä vaarallisia? Kaikki on epätavallista Miten siis hengittää ja missä määrin, jotta hengittäisi tarpeeksi eikä olisi vaarallinen? Canettin seuraavat taolaisessa hengessä kirjoitetut aforismit auttavat meitä ymmärtämään, mikä on tarpeeksi: "Aloittaa epätavallisesta; olla koskaan ammentamatta sitä tyhjiin, hengittää siinä, kunnes tavallinenkin muuttuu epätavalliseksi: kaikki on epätavallista." (1982: 59) Canetti tekee erottelun tavallisen ja epätavallisen välille. Chuangtse puhui tavallisista ihmisistä, jotka hengittävät pelkästään kurkullaan. Todelliset ihmiset eli Viisaat ovat epätavallisia ihmisiä. On hyvin epätavallista hengittää kantapäihin saakka. Näissä Canettin sanoissa ei ole kyse pelkästään tavallisten ja epätavallisten ihmisten erosta, vaan kaikesta muustakin, mitä pidämme joko tavallisena tai epätavallisena. Canettin elämänohje on hengittää epätavallisessa, kunnes tavallinenkin muuttuu epätavalliseksi. 33

34 Taolaisesta näkökulmasta tässä mietteessä on merkittävää myös se, että siinä painottuu aloittaminen epätavallisesta. Usein ihmiset aloittavat siitä, mitä pidetään tavallisena ja myöhemmin kehittyessään he ajattelevat voivansa mahdollisesti siirtyä epätavallisen pariin. Taolaisuudessa ei nähdä mitään syytä odottamiseen, vaan on tärkeää alusta saakka mahdollisimman nopeasti mennä epätavalliseen. Toinen Canettin taolaistyylinen elämänohje kuvaa ristiriitaa, joka herää, kun yrittää aloittaa tavallisen sijaan epätavallisesta: "Viettää loppuelämänsä täysin uusilla paikoilla. Luopua kirjoista. Polttaa kaikki aloitettu. Mennä maihin joiden kieltä ei voi koskaan oppia. Kavahtaa jokaista selitettyä sanaa. Vaieta, vaieta ja hengittää, hengittää käsittämätöntä. En minä opittua vihaa, vihaan sitä, että asun siinä." (1982: 35) Ohjeeksi uuteen aloitustapaan nousee erityisesti lause: "Vaieta, vaieta ja hengittää, hengittää käsittämätöntä." Käsitettävän voidaan sanoa kuuluvan tavalliseen ja käsittämättömän epätavalliseen. Näin ollen nämä ohjeet, että tulisi hengittää epätavallisessa ja hengittää käsittämätöntä liittyvät olennaisesti yhteen. Samoin voidaan sanoa, että nämä teemat ovat perustavanlaatuisesti taolaisia, kuten tulemme ymmärtämään tämän artikkelin myötä. Vaikene kuin runoilija Laotsen vatsassa Taolaisista ajattelevista hengittäjistä tai hengittävistä ajattelijoista Canetti arvostaa suuresti myös Laotseta, ei ainoastaan Chuangtseta. Teoksessaan Ihmisen alue hän kirjoittaa Laotsen ilmaisusta seuraavasti: "Pitäisi sanoa sanottavansa niin vähin lausein kuin Laotse..., ja niin kauan kuin sitä ei osaa, ei ole mitään todellista sanomista." (1982: 52) Laotse on suuri runoilija, koska hän osaa ilmaista vähin lausein todella olennaisen. Miten Laotsen tyylisen vähäsanaisen runollisen ilmaisun voisi oppia? Tulkintani mukaan Canetti antaa samaisen teoksen edellisellä sivulla oivallisen johtolangan vähäsanaisuuteen: "Hänellä on runoilija mahassaan, saisipa hänet sieltä vain kielelle." (1982: 51) Canettin mukaan vaikeneminen on runoilijan olennaisin kyky (1982: 37). Ihmisillä on runoilija mahassaan, koska maha osaa vaieta, mutta tästä me emme useinkaan ole tietoisia. Kielellä meillä ei ole yleensä runoilijaa, koska kieli ei osaa vaieta, vaan puhuu jatkuvasti niitä näitä. Taolaisen runouden ja filosofian klassikkoteoksessa Tao te ching Laotse ilmaisee tämän vaikenemisen ajatuksen seuraavasti: "Joka tietää, ei puhu; joka puhuu, ei tiedä." (Runo 56, 2013: 82) Canettihan on hänen kanssaan samoilla linjoilla puhuessaan vaikenemisesta ja hengittämisestä. Kuten tulemme ymmärtämään se, mitä tavallisesti kutsutaan tiedoksi (esim. tiede) ei ole Laotsen mukaan tietämistä, vaan todellinen tietäminen ja sanominen on käsittämättömän ja epätavallisen tajuamista ja ilmaisemista. Laotsella on runoilija, eli kyky vaieta, sekä mahassaan että kielellään ja siksi hän antaa ohjeet: "Puhu vähän. Se on luonnonmukaista." (Runo 23, 2013: 45) "Viisas toimii ilman tekoja ja opettaa ilman sanoja." (Runo 2, 2013: 24) Runouden tie vatsasta kielelle Laotse opettaa meitä vatsakeskeiseen tapaan toimia, sillä mahasta löytyy runouden eli näkymättömän ja hiljaisuuden keskus. Laotse opastaa meitä runollisella vaikenemisen ja vähäsanaisuuden tiellä mahasta kielelle Tao te chingissä: "Viisas toimii vatsansa mukaan, ei silmänsä" (Runo 12, 2013: 115; ks. myös runo 3: 25). Moni suomalainen, joka tuntee tämän taolaisen klassikon, ei kuitenkaan ehkä tunnista tätä neuvoa vatsakeskeisestä toiminnasta, koska Pertti Nieminen käänsi Laotsen kirjaimellisesti vatsaa tarkoittavan sanan suomennoksessaan sisimmäksi: "Viisas toimii sisimpänsä mukaan, ei silmän." 34

35 Chuangtse tekee erottelun kahden hyvin erilaisen hengityksen välillä. Ihminen voi hengittää joko kantapäihin saakka tai vain kurkullaan, Petri Berndtson kirjoittaa. (Runo 12, Laotse 2013: 34) Hengityksen näkökulmasta vatsa kuitenkin on hyvin tärkeä ei pelkästään taolaisuudessa, vaan myös muissa itämaisissa viisausperinteissä, jotka puhuvat vatsan merkityksestä olennaisena hengityksen ja elämän ulottuvuutena. Ymmärtääksemme, mitä Laotse tarkoittaa sillä, että viisas toimii vatsansa mukaan, meidän tulee kietoa nämä sanat yhteen muutaman muun Tao te chingin Viisasta käsittelevän säkeen kanssa. Tämä runoteos sanoo myös seuraavasti Viisaasta: "Viisas pysyy Yhdessä, ja pitää sitä kaiken mittana Taivaan alla." (Runo 22, 2013: 44) "Voitko keskittää levottoman sielusi hajaantumatta syleilemään Yhtä? Voitko keskittää hengityksesi ja tehdä sen pehmeäksi, niin kun lapsi?" (Runo 10, 2013: 32, 115, 163) "Kansa kiinnittää kaikkeen korvansa ja silmänsä, mutta Viisas on kuin lapsi." (Runo 49, 2013: 75) Tämä Laotsen "Yksi" (yi) tulkitaan taolaisessa traditiossa varsin usein Alkuperäiseksi ja Kosmiseksi Hengitykseksi tai Ilmapiiriksi (yuanqi) (Pregadio 2008: 49, 957, 1159; Palmer 1991: 127; Škof ja Berndtson 2018: ). Seuraamalla tätä traditiota voimme tulkita Laotsen sanovan: Viisas pysyy Yhdessä eli Alkuperäisessä Hengittävässä Ilmapiirissä, ja pitää tätä Hengitystä kaiken mittana Taivaan alla. Viisas keskittää levottoman sielunsa syleilemään Kosmisen Ilmapiirin Ykseyttä tekemällä hengityksensä pehmeäksi kuin lapsen hengitys, joka on aina vatsakeskeistä. Viisas kiinnittyy ensisijaisesti maailmaan lapsen hengityksellään, ei silmällä eikä korvalla. Tämä kaikki liittyy siihen, että Viisas "valitsee" vatsanmukaisen toiminnan ja "hylkää" silmänmukaisen toiminnan (Runo 12, Laotse 2013: 34). Runon 49 "kansa" vastaa Chuangtsen käsitettä tavallinen ihminen eli silmän lisäksi tavalliset ihmiset valitsevat myös korvan ja yleensä aistikeskeisen toiminnan, ja samalla he hylkäävät vatsakeskeisyyden. Aistikeskeinen toiminta "kiinnittää [huomion] kaikkeen" eli näkyvään ja kuultavaan moninaisuuteen/paljouteen, ei kaiken yhdistävään Yhteen. Tästä syystä tavalliset ihmiset eli kansa "joutuu harhaan" (Runo 22, Laotse 2013: 44). Toimiessaan vatsansa mukaan Viisas pysyy yhteydessä Yhteen. Hän siis kykenee keskittämään vatsakes- 35

36 keisesti sielunsa ja hengityksensä syleilemään tätä Yhtä eli Alkuperäistä Ilmapiirin Ykseyttä. Chuangtsen Todellinen ihminen on synonyymi Laotsen Viisaalle. Kummankin mukaan ihmisen perustavanlaatuinen valinta on keskittää huomionsa ensisijaisesti hengityskeskeiseen toimintaan ja elämään. Canettin mukaan tulee aloittaa epätavallisesta ja "hengittää siinä, kunnes tavallinenkin muuttuu epätavalliseksi". Juuri tästä on kyse myös Laotsen vatsakeskeisyydessä ja Chuangtsen kantapäillä hengittämisessä. Siinä Viisas ei toimi silmänsä eikä korvansa, vaan hengittävän vatsansa mukaan ilman tekoja. Hengitys suuntaa meidät epätavalliseen. Moneuden harhainen tie Silmän ja yleensä aistien mukainen toiminta ja elämä on tavallista toimintaa. Se suuntaa meidät näkyvän ja kuultavan maailman moneuteen. Tätä tavallista ihmisen tilannetta kuvaa Laotsen aikalainen Aristoteles Metafysiikka-teoksensa alkusanoissa: "Kaikki ihmiset tavoittelevat luonnostaan tietämistä. Osoituksena tästä on aistien arvostus, sillä riippumatta hyödyllisyydestä niitä arvostetaan niiden itsensä vuoksi, ja eniten kaikista arvostetaan näköaistia. Mehän yleensä asetamme näkemisen kaiken muun aistimisen edelle, emme ainoastaan aikoessamme tehdä jotakin, vaan myös silloin, kun emme aio tehdä mitään. Tähän on syynä se, että näkö auttaa meitä tuntemaan asioita paremmin kuin muut aistit ja se osoittaa monia eroja niiden välillä." (2012: 7) Tässä Aristoteles nostaa näköaistin kaikkein korkeimmaksi tietämisen lähteeksi, koska "näkö auttaa meitä tuntemaan asioita...ja se osoittaa monia eroja näiden asioiden välillä". Tähän silmäkeskeisyyteen pohjaamme arkipäiväisen ja tieteellisen tietämisemme. Kuitenkin Laotsen mukaan näköaisti vie meidät harhaan, koska se auttaa tunnistamaan asioiden paljouden/moneuden ja lukemattoman määrän eroja ja yhtäläisyyksiä asioiden välillä, kuten määrällisiä ja laadullisia eroja ja yhtäläisyyksiä, mm. värien, muotojen, kokojen ja etäisyyksien maailmassa. Näiden varaan rakennamme arkiset ja tieteelliset pohdintamme, luokittelumme, määritelmämme ja arviomme todellisuudesta. Näin otamme maailman haltuun ja teemme siitä itsellemme ja toisillemme käsitettävän. Laotsen mukaan tämä tavallinen ja käsitettävä elämä ja ajattelu on harhaanjohtavaa (Canettin sanoin "vaarallista"), koska se on menettänyt suhteellisuudentajunsa. Suhteellisuudentaju tarkoittaa tajua, ymmärrystä ja tietoa elämän suhteista, so. siitä miten eri suhteet ovat suhteessa toisiinsa, miten nämä suhteet muodostavat verkoston, ja mitkä suhteista ovat ensisijaisia, toissijaisia ja kaikkein tärkeimpiä. Tavallinen ja käsitettävä aistilähtöinen elämä unohtaa kaikkein tärkeimmät elämän ulottuvuudet ja suhteet, jotka ovat aina epätavallisia ja käsittämättömiä. Kuitenkin juuri elämämme epätavalliset ja käsittämättömät ulottuvuudet antavat merkityksen kaikille elämämme tutuille ja tavanomaisille käsityksille ja suhteille. Viisaan tie käsittämättömään tyhjyyteen Tavallinen ja käsitettävä elämä unohtaa oman hengittävän suhteensa Alkuperäiseen Ilmapiiriin, jossa kaikki muut suhteet mahdollistuvat. Tämä hengittävä suhde on Viisaan tietämisen tapa, jota Laotse kuvaa seuraavasti: "Kulkematta ovesta ulos hän tietää kaiken taivaan alla; vilkaisematta ikkunastaan hän näkee taivaan Tiet. Sillä mitä pitemmälle vaellat sitä vähemmän tiedät. Sen takia Viisas tietää vaeltamatta, ymmärtää näkemättä, luo, vaikka ei tee." (Runo 47, 2013: 73) Jos epätavallista olennaisen tietämistä ja ymmärrystä ei saavuta aistein, vaan hengittäen, niin minkälaista tämä tieto on? "Tuijotat, mutta et näe kätkettyä. Kuuntelet, mutta et kuule vaimennettua. Koetat tarttua, mutta et tavoita huomaamatonta." (Runo 14, Laotse 2013: 36, 166). 36

37 Tämä olennainen tietäminen on sen tietämistä, mitä ei voi koskaan nähdä eikä kuulla, eikä siihen voi käsin tarttua. Sen voi saavuttaa ainoastaan hengittäen tunkeutumalla "äärimmäiseen tyhjyyteen" ja pysyttelemällä "äärimmäisessä hiljaisuudessa" (Runo 16, Laotse 2013: 38). Tätä "Olennaista" (Runo 21, Laotse 2013: 43) ja perimmäistä todellisuutta Laotse ja Chuangtse kutsuvat Taoksi. Laotsen mukaan "Tao on näkymätön ja käsittämätön." (Runo 21, 2013: 43) Se on "Hiljaisuus", "Salaisuus" ja "tyhjyys", ja vaikka me sitä kuinka käytämme se ei koskaan täyty eikä "ehdy" (Runot 1, 4, 6, 16, Laotse 2013: 23, 26, 28, 38). Seuraava Laotse runo kuvaa tätä Taon tyhjyyttä: "Kolmekymmentä puolaa yhtyy pyörännavassa, mutta tyhjästä tilasta, joka on niiden välissä, johtuu pyörän hyödyllisyys. Astia muovataan savesta, mutta tyhjä tila tekee astian hyödylliseksi. Ovet ja ikkunat veistetään huonetta tehdessä, mutta tyhjästä tilasta johtuu huoneen hyödyllisyys. Sen vuoksi käyttämällä sitä, mikä on, hyödytään siitä, mitä ei ole." (Runo 11, 2013: 33) Tämä näkymätön, tyhjä, käsittämätön ja salainen Tao, jota kutsutaan myös Alkuperäiseksi Hengittäväksi Ilmapiiriksi (Pregadio 2008: 49), on kaikkien näkö- ja kuulohavaintojen tuolla puolen ja samalla niiden mahdollisuusehto taaten kaikkien näkyvien olioiden mielekkyyden, hyödyllisyyden ja käyttökelpoisuuden. Runossa 11 käsiteltävä tyhjä tila, joka mahdollistaa astian tai huoneen hyödyllisyyden tai käyttökelpoisuuden, on kokemuksellista näkymätöntä, huomaamatonta ja hiljaista ilmaa, ilmapiiriä. Se on jotain kätkettyä, jonka todellinen merkitys jää meille lähestulkoon aina käsittämättömäksi. Samalla tavalla voimme ymmärtää itsemme hengitetystä ilmasta täyttyvinä kehollisina astioina tai huoneina (Škof ja Berndtson 2018: 31-36). Tavallisen ja käsitetyn (esim. sielullisen, ruumiillisen, järjellisen, käytännöllisen, uskonnollisen, tieteellisen, sosiaalisen, perheellisen, tavoitteellisen, poliittisen, moraalisen, kielellisen, taiteellisen) olemassaolomme käyttökelpoisuus ja merkitys syntyy ja nousee joka ikinen hetki epätavallisen ja käsittämättömän äiti Taon "kohdussa" (Runo 20, Lao-Tzu 1993; Laotse 2013: 42) eli vatsassa. Tämä ilman kohtu on "palkeiden" (Runo 5, Laotse 2013: 27) tavoin inspiroinut artikkelisarjani ilmisiä (Guillevic, Rilke, Bachelard, Väinämöinen, Canetti, Laotse ja Chuangtse) ja meitä muita kuolevaisia 1 ilmaisemaan ilmoille elämän runomme salaisena neuvonpitona näkymättömän kanssa. Kirjoittaja on filosofian tohtori ja hengityksen filosofi. Hänen väitöskirjansa "Phenomenological Ontology of Breathing" (Jyväskylän yliopisto, 2018) käsittelee hengityksen filosofiaa ja runoutta. Hän toimitti ensimmäisen hengityksen filosofiaa käsittelevän antologian Atmospheres of Breathing (SUNY Press, 2018). Petri pitää pitää psykologi Minna Martinin kanssa workshopin hengityksen runoudesta otsikolla "Hengitys ja runous -päivä" Turun kesäyliopistossa Sposti: petri.j.berndtson@gmail.com, nettisivu: com Aristoteles. (2012). Metafysiikka. Helsinki: Gaudeamus. Canetti, Elias. (1982). Ihmisen alue. Muistiinmerkintöjä. Helsinki: Tammi. Canetti, Elias. (1990). Kellon salainen sydän. Helsinki: Tammi. Canetti, Elias. (1999). The Memoirs of Elias Canetti. New York: Farrar, Straus, and Giroux. Laotse. (2013) Tao te ching - kirja Taon toteutumisesta. Helsinki: Basam Books. Kirjallisuutta: Lao-Tzu. (1993) Tao Te Ching. Indianapolis/Cambridge: Hackett Publishing Company. Nieminen, Pertti. (1991). Joutilaan vaelluksesta: Lukuja Chuangtsen kirjasta. Helsinki: Otava. Palmer, Martin. (1991). The Elements of Taoism. Shaftesbury, Dorset: Element. Pregadio, Fabrizio (toim.). (2008). The Encyclopedia of Taoism I-II. London ja New York: Routledge. Škof, Lenart ja Petri Berndtson (toim.). (2018). Atmospheres of Breathing. Albany: SUNY Press. 37

38 Luettavaa Joogaa kivun lievitykseen Teksti: Selina Kuittinen Jooga on pelastanut minun elämäni. Tai ainakin jäljellä olevan työkykyni, mielenterveyteni, kehoni toimivuuden sekä elämäniloni! Löysin joogan, kun olin varsin pohjalla, sairastettuani diagnosoimatonta kipusairauttani nelisen vuotta. Tuossa vaiheessa olin joutunut supistamaan terveyskeskuslääkärin työpäiväni vain neljän tunnin pituisiksi ja söin kourallisen lääkkeitä päivittäin, ja töiden jatkaminen alkoi tuntua mahdottomalta. Silloin ystäväni ehdotti minulle joogaryhmää, jonka vetäjä oli perehtynyt terapeuttiseen joogaan, ja kuten minulle myöhemmin selvisi, oli parantunut omasta kipusairaudestaan (fibromyalgiasta) joogan avulla. Ensimmäisinä viikkoina jooga oli ihan kivaa, mutta se ei muuttanut mitään. Seuraavassa vaiheessa huomasin tulevani lähes vihaiseksi joogatunneilla (minkä myöhemmin ymmärsin johtuneen siitä, että muutosta alkoi tapahtua). Sitten vähitellen aloin unohtaa ottaa hermokipulääkkeeni, joogapäivät alkoivat olemaan viikon parhaita päivä, ja pikkuhiljaa minulle tuli tarve tehdä joogaliikkeitä ja harjoitteita myös kotona. Vajaan vuoden joogaamisen jälkeen huomasin kipulääkkeiden jääneen syömättä, elämänlaatuni oli parantunut huomattavasti ja huomasin osallistuvani ensimmäiseen joogaopettajakoulutukseeni. Ja sitten toiseen. Aluksi opiskelin joogaa vain itseäni varten, kuitenkin opiskelujen edetessä tuli halu jakaa tätä mahtavaa menetelmää myös muille ja alkaa ohjaamaan joogaryhmiä. Huomasin myös, että näistä opinnoista en saanut tarpeeksi, joten aloitin myös joogaterapiaopinnot. Työelämässäkin tapahtui muutoksia. Etsiessäni vastauksia (ja diagnoosia ) kipusairauteeni ajaudun töihin sairaalan kipupoliklinikalle. Siellä aloin ottamaan selvää, mitä tieteelliset julkaisut kertovat joogan hyödyistä kivun hoidossa. Paljonkin, mutta lähes ensimmäisenä törmäsin Kelly McGonigalin kipujoogakirjaan, ja olin vaikuttunut! Siinähän puhuttiin kivun hoidosta Kelly McGonigal: Joogaa kivun lievitykseen, suomennos Taavi Kassila, Viisas Elämä 2020, 200 sivua. juuri sillä tavalla ja niillä sanoilla, mitä käytettiin virallisissa koululääketieteen opetuksissa ja kipupotilaiden hoidossa. Ja annettiinpa vieläpä parannuskeinokin kipuihin! Tämä kirja antaa suoran rungon sekä jokaiselle lukijalle itsenäisesti oppia kivun hallintaa joogan avulla että ohjaajille alkaa vetämään joogaan perustuvia kivunhallintaryhmiä. Ryhmän ohjaaja voi mielestäni olla kuka tahansa, jolla on riittävä kokemus kivunhallinnan perusteista, ihmisestä biopsykososiaalisena kokonaisuutena sekä jonkinlainen käsitys ryhmien ohjaamisesta ja joogasta. Toivon, että tämä kirja leviää kaikkien kipupotilaiden ja kipua työkseen hoitavien ulottuville. Itse aion aloittaa joogaan perustuvien kivunhallintaryhmien ohjaamisen heti, kun se on koronan puolesta mahdollista. Kirjoittaja on kipulääkäri, jooganopettaja SJL -opiskelija ja svastha-joogaterapeutti -opiskelija, joka on kirjoittanut esipuheen kirjan suomennokseen. 38

39 Luettavaa Mitä kärsimys opettaa elämästä? Teksti: Marja Virmajoki-Tyrväinen Annu Hahon marraskuussa 2020 ilmestynyt teos pohtii elämää ja olemista kärsimyksen näkökulmasta. Haho on terveystieteen tohtori, jolla on vuosikymmenien kokemus sosiaali- ja terveysalan kouluttajana. Kirja pohjautuu haastattelututkimukseen, johon osallistui parantumattomasti sairaita henkilöitä. Kirjassa esimerkiksi saattohoidossa olevat syöpäpotilaat kertovat omin sanoin siitä, millaista on tietää kuolevansa, ja miten tiedon aiheuttaman kärsimyksen kanssa oppii elämään. Oleellista on se, millainen on ihmisen henkinen kyky käsitellä kärsimystä. Kärsimys on aina subjektiivinen kokemus ja aikaisempi kokemus kärsimyksestä vahvistaa ihmisen sietokykyä. Kirjassa esitellään kärsimyksen kuusi erilaista ilmenemismuotoa: fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen, henkinen, hengellinen ja eksistentiaalinen kärsimys. Teoksessa osoitetaan, miksi jokaisen kannattaisi kohdata kärsimys niin omassa kuin toisten elämässä. Haho uskoo, että kärsimys on välttämätöntä ihmiseksi kasvamisessa, ja siksi jokaisen kannattaisi kohdata se elämässään. Kuoleman läheisyys motivoi ihmistä tarkastelemaan jäljellä olevaa elämää uudesta näkökulmasta. Kuolevien olemisen kokemuksia kuunnellessamme voimme saada kokemuksia ihmisenä kasvamisessa. Teoksessa on mielenkiintoinen luku muun muassa ihmiskäsityksen ja ihmiskuvan vaikutuksesta kärsimyksen näkemiseen ja ymmärtämiseen. Haho kirjoittaa myös siitä, kuinka läsnä oleminen vaikuttaa havaitsemiseen. Kirjassa johdatetaan lukijaa tunnistamaan niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat vahvasti sen hetkiseen kärsimykseemme ja tapaamme tarkkailla ulkomaailmaa. Kärsimys kuvataan monimuotoisena kokemuksena. Kirjan loppupuolella pohditaan kärsimyksen lievittämistä. Teoksessa kirjoitetaan muun muassa Annu Haho: Mitä kärsimys opettaa elämästä?, Tuumakustannus 2020, 195 sivua. arvotietoisuudesta, dialogisuudesta ja sensitiivisestä kohtaamisesta saattohoidossa. Kirjaa lukiessa tulee pohdittua väistämättömästi, onko elämäni ollut merkityksellistä? Elämän merkityksellisyyden pohtijoiden lisäksi teos on hyödyllistä luettavaa myös kuolevien omaisille. Minua puhutteli kirjan syvällinen ja laaja-alainen näkökulma kärsimykseen. Kun kirjoitan kuolemasta, kirjoitan samalla elämästä. Kun viittaan kärsimykseen, viittaan myös toivoon. 39

40 Luettavaa Idän valo lännessä Teksti: Aimo Törmänen Aasian monet perinteet ovat kulkeutuneet Suomen salomaille jo yli sadan vuoden ajan. Pitkälti 1970-luvulle ne olivat enemmänkin vastakulttuuria ja intomielisten harrastajien hengen ravintoa. Mutta jo 1990-luvulla joogasta oli tullut valtavirran ilmiö. Valtion korkea virkanainen saattoi joogata ja julkkis kertoa lehtihaastattelussa meditaation kuuluvan hänen jokaiseen päiväänsä. Viime vuonna julkaistussa teoksessa Henkisyyttä ja mielenrauhaa on seitsemän tutkijan puheenvuorot aasialaisista tai aasialaisperäisistä uskonnoista ja katsomuksista, joissa käsitellään muun muassa joogaa, mindfulnessia, esoteriaa, valaistumista ja ei-luterilaisen uskonnon kohtaamista. Kirjoittajat ovat sidoksissa Kirkon tutkimuslaitokseen tai toimivat muuten sen vanavedessä. Kirjoittajat ovat monipuolisesti katsomuksellisiin kysymyksiin perehtyneitä tuntijoita. Heidän akateeminen taustansa johtaa näkemään kohteensa ensisijaisesti kirjallisten lähteiden valossa. Toisaalta tutkijoiden sidonnaisuudet saavat heidät tarkastelemaan asioita läntisen uskonnon kautta. Luultavasti kirjoittajien yksi ponnin on ollut maallistumisen jatkuva eteneminen. Näin ainakin siinä mielessä, että kirkon jäsenmäärä laskee prosentin vuosivauhtia. Aasian uskonnot ja katsomukset tuovat kilpailua näkemysten markkinoille. Kimmo Ketolan osuus tarkastelee joogan harrastajien ajatusmaailmaa ja sen suhdetta kristilliseen perinteeseen. Tyypillinen joogaaja on suhteellisen hyvin koulutettu kaupunkilaisnainen. Häntä kirjoittaja luonnehtii henkiseksi etsijäksi mutta ei hengelliseksi ihmiseksi. Tämä kertonee modernisaation aiheuttamasta tarpeesta löytää itselle sopiva tapa henkisyyttä nykyajan arvojen ja tiedon valossa. Ketola esittää joogan harrastajien toivoman henkisyyden olevan tasa-arvoista, suvaitsevaista ja painottavan harjoittajansa yksilöllisyyttä. Luonnon tila ja sen kunnioitus ovat tärkeä asia joogamatoltakin katsottuna. Samoin patriarkaalisuus koetaan menneen maailman asiana. Pätevän tiedon lisääntyminen, ja sen ollessa kaikkien käytettävissä, joh- Elina Hellqvist & Jyri Komulainen: Henkisyyttä ja mielenrauhaa, Aasian uskonnollisuus länsimaissa, Gaudeamus 2020, 246 sivua. taa kriittiseen ajatteluun. Uuden henkisyyden merkittävä piirre on sen keskittyminen aineellisuuden kokemuksellisuuteen. Tällainen asenne vieroksuu käsitystä Jumalasta tuonpuoleisena hallitsijana tai auktoriteettina. Hän on enemmänkin korkeampi voima tai muu vastaava. Henkisyys ymmärretään vapautena dogmeista ja sitä luonnehtii suora suhde luontoon, ruumiillisuuteen ja maailmaan. Ehkä pieni esimerkki tästä on puiden halaaminen. Ruumiillisuus käsitetään myönteisesti eikä askeettisuus ole kurssissa. Mukava lisä kirjassa on Pekka Yrjänä Hiltusen artikkeli omasta etsinnästään. Se poikkeaa teoksen muista kappaleista henkilökohtaisuudellaan. Hänen tekstissään tulee ilmi, että uskontoihin kiinnittyminen tapahtuu harvoin opillisten seikkojen perusteella. Hiltusen osio täydentää kirjan muuten kovin älyllistä otetta. Kattavasti ja monipuolisesti kirjoittajat pohtivat sekä aasialaisten katsomusten että modernisaation väkevää vaikutusta länsimaiseen elämään ja luterilaiseen uskoon. Vaikka tekijät tarkkailevat aihettaan läntisen uskonnon kautta, joogan harrastajalle kirja on tästä huolimatta hyvää tausta-aineistoa opiskeluunsa ja opetuksensa tueksi. 40

41 Meditatiivinen ääni minussa Meditatiivinen ääni ihmisessä on äänen liikettä kehossa. Se ei ole pysähtynyt tila vaan resonointia syvälle solutasolle saakka. Hilkka-Liisa Vuori kertoo, että A-, O-, U- ja M-äänteet ovat ensisijaisia välineitä mietiskelevän äänen etsimisessä omasta kehosta. Teksti: Hilkka-Liisa Vuori Kuva: K. Vuori Meditatiivinen ääni minussa on äänen liikettä kehossa. Se ei ole pysähtynyt tila vaan resonointia syvälle solutasolle saakka. Yksinkertainen on voimakasta. Laulava ihminen parhaimmillaan resonoi päästä varpaisiin, mutta voidaan myös kokea, että jokaisella vokaalilla ja soivalla äänteellä on erityinen sille ominainen juuripaikkansa kehossa. A resonoi erityisesti rintakehällä ja selässä lapojen välissä. O:lle ominaisia paikkoja ovat kaula ja niska. U värähtelee erityisesti leukaperissä ja kallonpohjan luissa. M täyttää soinnillaan koko pään, mutta erityisesti sen voi tuntea huulissaan, nenän varressa ja päälaessa. Nämä äänteet ovat ensisijaisia välineitä mietiskelevän äänen etsimisessä omasta kehosta. Kuin uuteen maisemaan tutustumista Alkuun resonaation opettelu on kuin uuteen maisemaan ja paikkaan tutustumista. Värähtelyn etsiminen omin käsin tunnustelemalla on erikoista. Oma keho on kuin tutkimaton maa. Keskeistä on lempeys ja hienoinen uteliaisuus. Olen kiinnostunut omasta kehostani. Samaan aikaan kaipaan päästä lepoon itsestäni, ajatuksistani ja kaikesta yrittämisestä. Aata laulaessani kädet lepäävät vasten rintakehää. Oon resonaatiossa kädet aktiivisesti yrittävät kuunnella kaulalta äänen resonaatiota. Uun soinnissa kädet kunnioittavasti painavat leukaa. Ja lopulta M-äännettä laulaessani kädet ensin painavat päälakea ja sitten ne päästävät vähän irti pään tuntemisesta. Kädet viipyvät muutaman sentin päässä kehosta aivan kuin antaen tilaa itselle, ilman painamista, ilman vaatimista. Usein vasta tällöin resonaatio alkaa vähän tuntumaan. Se on värähtelyä, pientä tärinää käsien alla. Ensi alkuun jokaisen äänteen laulamisen jälkeen hengitän. Kädet siirtyvät kuuntelemaan uutta kohtaa. Seuraava vaihe on äänteiden yhdistäminen A-O, O-U ja U-M. Opettelen tuntemaan, miten äänen resonaatio liikkuu minussa. Se kohoaa ylöspäin. Voin joka toinen kerta tunnustella resonaatiota koskettelemalla ja joka toinen kerta pienen etäisyyden päästä käsillä seuraamalla. Kumpikin tapa on tärkeä. Jos vain kuuntelee etäältä, nopeasti unohtaa kehonsa. Jos taas kädet ovat koko ajan kehossa kiinni koskettaen, ei anna itselleen ja resonaatiolle tarpeeksi tilaa, reviiriä. Vähitellen ääni alkaa virtaamaan kuin loputon puro. Hengityksessä kädet vähän irtoavat kyljistä ja keuhkot täyttyvät ilmasta. A-O-U-M -äänteiden laulamisessa kädet seuraavat koskettaen tai seuraten resonaatiota yli pään, taivaaseen kurottuen. Äänenkäytön tapa Olen yhtä aikaa huolellinen ja huoleton. Huolellisesti tunnen kehoa ja keskityn. Huolellisesti myös äännän eri äänteet. Mielentilani vokaaliäänteitä ja soivaa konsonanttia kohtaan on palavasydäminen. Mikään muu ei mahdu täyttämään maailmaani ja olemistani kuin juuri se A, jonka laulan. Avaan suuni ja Aassa on kaikki. Samoin toimin muiden äänteiden kanssa. O-äännettä ääntäessäni kiinnitän huomiota siihen, että uskallan sanoa äänteen tosissani: huuleni ovat niin pyöreät kuin vain voivat. Ajattelen: Jos nyt kuolisin, kuolisin kaikkeni antaneena Oon sointiin. Toisaalta vakavuudessa on myös leikkisää filosofisuutta, kaipausta: O on kuin muisto suudelmasta, jota ei vielä ollut. Yksinkertaisuudessa on kaikki. U-äänne keskittää vielä lisää olemistani ja M-konsonantti hellii joka koh- 41

42 M resonoi päässäni ja koko ihollani kuin kaste, Hilkka-Liisa Vuori kuvailee. taa päässäni. Se on kuin sade minussa. Palavasydämisyys ei kuitenkaan tarkoita voimakasta ääntä. Päinvastoin. Intensiivisyys tuo keskittyneisyyden artikulaatioon ja antautumiseen. Ääneen se tuo hiljaisuuden ja lempeyden. Sydämeni ei uskalla aueta laululle, jos ääneni on kova ja vaativa. Sydämeni on kuin lintu, jonka lempeä ääni tuo esiin. Äänenmuodostus on lähellä puheääntä. Hengitän kyllä hyvin, mutta jokainen äänne on kevyt. Äänteestä toiseen siirtyminen on kuin huoleton tuuli menisi lävitseni. Jos en jaksa levollisesti laulaa koko sarjaa A-O-U-M, hengitän O:n ja U:n välissä tai vielä pienennän äänen voimaa tai nopeutan äänteestä toiseen siirtymistä. Olennaista on levollisuus. Jos jonkun äänteen laulaminen tuntuu vaikealta, annan sille aikaa löytää minut. Annan äänteen tulla kärisevänä, piipittävänä, katkeilevana ja heikkona. Vähitellen, kun annan äänteen vain olla muiden joukossa omana itsenään, äänne löytää vahvuutta ja sointia. Usein käy niin, että tämä äänne on M. Joskus haen sitä niin, että laitan itseni nurin päin: polvistun lattialle rukousasentoon, pääni lähellä lattiaa lähes käsiä koskettaen tai käsiä vasten. Näin etsin M-konsonantin voiman ja levon kontaktissa maahan. M etsii muotoaan, se etsii pääni sointia myös leikin kautta. Kun laulaessani ajattelen M-äänteen läpi eri 42

43 vokaaleja, suuni ontelon muoto muuttuu ja M soi eri kohdissa päätäni (Miii, Myyy, Muuu jne). Tässä harjoituksessa suu on siis koko ajan kiinni. Hymisen M-äännettä, mutta tavallaan eri vokaaleiden läpi. Resonoidessaan päässäni M samalla virkistää aivoverenkiertoa. Se vie syvemmälle meditaatioon ja lepoon ja virkistää. Voin laulaa istuen, seisten tai maaten, paikallani ollen, kävellen tai keinutellen. Olennaista on leuan rentous, joka vapauttaa myös lantioni pohjan. Haen kehon, mielen ja kielen antautumista. Istuessani en nojaa, seistessäni vapautan polvien taustan pehmeäksi. A-O-U-M kohottaa ja juurruttaa A-O-U-M on luonteeltaan kohottava äännesarja. Sen resonaatio alkaa hengityksestä kohoten sydämeni ja tunteeni läpi, kaulani ja koko henkisyyteni läpi, leukani ja kieleni läpi, mieleni ja ajatusteni läpi yli minun ja yli ajan korkeuteen. Koko kaipaukseni on korkeammalle, taivaaseen, valoon, tietoisuuteen Jumalasta. Jokaisella on oma polkunsa ja omat sanat kuvaamaan tätä kaipausta. Suunta on kuitenkin ylös. Samalla tiedostan myös äänteiden koko olemuksen kehossani. A on keskiössä rintakehälläni. Kun etsin O-vokaalia kaulaltani, toinen käteni voi kosketuksellaan antaa levon signaalin pallealleni ja vatsalle. Kun leukani soivat Uussa, voin olla myös tietoinen toisesta leuastani ja suustani eli lantion luista ja kohdunsuusta. Kun M täyttää pääni, annan sen ajatukseni kera kiiriä pitkin selkärankaa, täyttää koko lantioni ja laskeutua kuin kastepisarat koko iholleni, koko keholleni polvia ja jalanpohjia myöten. Tietoisuuteni äänteissä täyttää koko kehoni. Samaan aikaan. kun A-O-U-M kohoaa minussa ja kohottaa minua, se myös juurruttaa minua maahan. Ääni ja tila Laulaessa ensimmäinen tila on oma kehoni. Jos olen kaikuisassa tilassa, seuraava askel on nojata hellällä äänellä tilan sointiin, vähitellen taivuttaa hellästi tilaa, kuunnella resonaatiota yli tilan. Voiman ei silti tarvitse kasvaa, mutta kuunteleminen vielä laajentuu. Jos laulan muiden kanssa, huomioni on enemmän yhteisessä tuottamassamme äänessä kuin itsessäni. Jokainen ääneni tavoittelee kaunistaa toisen ääntä. Kun laulan luonnossa, kuulen ääneni osana puuta ja osana tuulta. Muistan vielä, kuinka ensimmäisiä kertoja luonnon kanssa laulaessani, yritin laulaa voimakkaalla äänellä, tulla esille. Ihmeellinen oli se tunne, kun ymmärsin, että kun laulan hiljaa, yllättäen luonto laulaa minua. Lepo on olla osa kokonaisuutta. Kirjoittaja on pedagogi, musiikin tohtori ja gregoriaaniseen lauluun syventynyt Vox Silentiin laulaja. Vuori, H-L Hiljaisuuden syvä ääni. Kirja ladattavissa vapaasti sivuilla Vuori H-L & Laitinen M. Synnytyslaulu. Rentouttava ääni synnytyksessä ja raskauden aikana Edita. Vuori H-L. Neitsyt Marian yrttitarhassa. Birgittalaissisarten matutinumin suuret responsoriot Studia musica 47. Sibelius-Akatemia. URN:ISBN: Vuori, H-L Body, soul and sound workshop: A meditative approach to Hildegard of Bingen s chants. Musiikin suunta, Music and the sacred 41(2). Lisätietoa: Vuori, H-L Vieraanvaraisia kohtaamisia kohti kuuntelemisen pedagogiikkaa. -Toiminnasta sanoiksi: Puheenvuoroja oman työn kehittämisestä taidealojen yliopistopedagogisessa koulutuksessa. (Toim. Heli Kauppila ja Kai Lehikoinen). Helsinki: Kokos. Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu. URN:ISBN: Vox Silentiin levyt. 43

44 Marja Kauppi lahjoitti Joogaopistolle villasukkia Teksti: Iiris Hänninen Kuva: Tuula Sironen Sain mukavan soiton Marja Kaupilta Äänekoskelta. Marja oli kutonut ison korillisen kauniita villasukkia: vaaleansinisiä ja -punaisia, harmaita ja muutama tummempikin oli joukossa. Marjan pyyntö oli, että veisin sukat Joogaopiston myymälään joogaystävien ostettaviksi. Hän halusi kartuttaa opiston kassaa omalta osaltaan näinä niukkoina korona-aikoina, jolloin kurssitoimintaa on jouduttu muokkaamaa aina kulloisenkin koronatilanteen mukaan. Marja kertoi, että hän on ollut joogan lumoissa puolet elämästään. Jooga on merkinnyt hänelle paljon aina siitä hetkestä alkaen, kun rappunaapuri Imatralla vei naisen ensi kertaa joogaharjoituksiin. Saatuaan ohjaajatodistuksen vuonna 1981 Marja ohjasi joogaryhmiä ja opiskeli vuosina vuotisseminaarissa jooganopettajaksi. Sittemmin hän ohjasi joogaa Saarijärven kansalaisopistossa vuosia ollessaan Joogaopistolla ensin talkootyössä, sitten osa-aikaisena ja toimien viimein kokopäiväisenä Joogaopiston isännöitsijänä vuoden 2005 loppuun, jääden eläkkeelle 65-vuotiaana. Marja innosti minut jooganopettajakoulutukseen sanoen muun muassa, että kyllä Saarijärvellä pitää olla oma jooganopettaja. Minulla oli ilo myöhemmin ohjata Marjan kanssa vuorotellen paikkakunnan joogaryhmiä. Vielä vuosia eläkkeellä oltuaan Marja ohjasi pyynnöstäni joogaa minun ryhmilleni antaen näin joogavirikkeitä meille kaikille. Yhteytemme on säilynyt jo 20 vuoden ajan. Olen kiitollinen hänen tuesta kaikkina joogavuosinani! Iiris Hänninen esittelee Marja Kaupin lahjoittamia villasukkia. KURSSITOIVOMUKSIA OTETAAN VASTAAN Millaisia kursseja toivoisit Joogaopiston järjestävän? Omia ehdotuksiasi voit lähettää sähköpostilla osoitteeseen: 44

45 Suomen Joogaopisto Kurssikalenteri Kaikki kurssien järjestämiseen ja suunnitteluun liittyvät yhteydenotot toivotaan osoitteeseen Kurssikalenteri on koulutuspainotteinen johtuen koronarajoitusten aiheuttamista peruutuksista ja muutoksista. Koronatilanne voi aiheuttaa muutoksia jatkossakin. Seuraathan kotisivujen päivitettyä kurssikalenteria. Opistolta otetaan yhteyttä, mikäli muutokset koskettavat kurssia, jolle olet ilmoittautunut. Kurssien päiväohjelmassa: joogaharjoituksia (asanat, hengitys, rentoutuminen, hiljentyminen, meditaatio) kurssin teemaan liittyviä alustuksia, luentoja, keskusteluja sekä mahdollisesti ryhmätyöskentelyä. Opiston kurssien ohjaajat ovat pääosin Suomen Joogaliiton kouluttamia. Jooganopettajien SJL -koulutus on Euroopan Joogaunionin hyväksymä. Kurssimaksuun sisältyy opetusta ja ohjattuja harjoituksia 5 6 tuntia päivässä sekä ruoka ja majoitus. Kurssit aloitetaan päivällisellä klo 18 ja ne päättyvät viimeisenä kurssipäivänä heti lounaan jälkeen. Lisätietoja kurssikalenterin lopussa. Vapaa-aikana mahdollisuus ulkoiluun puhtaassa luonnossa: lenkkeilyä, kesällä uintia, talvella hiihtoa. Yhteistoimin voidaan järjestää retkiä Saarijärven luonnonnähtävyyksiin ja kulttuurikohteisiin. Monet paikallisyhdistykset ovat varanneet viikonloppukursseja ja järjestävät kuljetuksen Joogaopistolle. Myös yhdistysten ulkopuoliset voivat tiedustella vapaita paikkoja annetuista puhelinnumeroista. Lisätietoja kursseista, ohjelmista ja ohjaajista löytyy Joogaliiton kotisivun kurssikalenterista Jooganopettajien perusopinnot P4, 7 vrk pe 5.3. pe Hinta alkaen 540 Ohjaajat: Ritva Kuure ja Sirpa Immonen, jooganopettajat SJL 115.* Joogamatolta eväitä elämänpolullesi, 3 vrk ma to Hinta alkaen 270 Ohjaajat: Tuuli Tiihonen, jooganopettaja SJL ja Paavo Martikainen, PMA Valmennus. Etsitään joogaharjoitusten ja avartavien pohdintojen avulla itsestämme voimavaroja elämän tuomien haasteiden kohtaamiseen. Tietoisesti ja keskittyneesti hengityksen rytmissä tehtävät joogaharjoitukset auttavat tasapainottamaan kehoa ja mieltä. Luennoilla tuodaan esiin arvojen, asenteen ja ajatusten merkitystä myönteisen elämänasenteen löytämiseksi. Pohditaan myötätunnon osuutta olemisemme laadulle. Nautitaan myös kevääseen heräävästä luonnosta ja yhdessäolosta. Sään salliessa voimme tehdä osan harjoituksista ulkona. Kurssi on avoin kaikille omasta hyvinvoinnistaan ja joogasta kiinnostuneille. 12. Joogaliiton Talvipäivät ja vuosikokous Rovaniemellä Siirretään vuodelle Suomen Joogaliiton vuosikokous järjestetään Jäsenyhdistyksiä ohjeistetaan vuosikokousjärjestelyistä sähköpostitse. 13.* Lempeä Jooga, 2 vrk ke pe

46 Hinta alkaen 200 Ohjaajat: Mirja Luuppala ja Iiris Hänninen, jooganopettajat SJL Tervetuloa Joogaopiston rauhaan joogaamaan kanssamme. Kurssilla tutustumme omaa hengitystä ja kehoa kuunnellen hatha-joogaharjoituksiin. Hengityksen mukaan soljuvat myös flow-joogan liikesarjat. Yin-jooga on rauhoittavaa, rentouttavaa ja vaikuttaa ihanasti syvempiin kudoksiin. Joogaharjoittelun myötä kehon ja mielen kireydet hellittävät. Joogasta saat paljon iloa ja energiaa kevääseen. Kurssi sopii mainiosti aloittelevalle joogan harrastajalle. 14.* Mielenrauhan ylläpito joogan keinoin, 2 vrk pe su Hinta alkaen 200 Ohjaajat: Heidi Höök-Mustamäki, jooganopettaja SJL ja Marja-Kaisa Ohayon, jooganopettaja SJLopiskelija Mielenrauhan ja hyvinvoinnin edistäminen joogan keinoin poikkeusoloissa. Ihmiselle voi tulla yllättäen muutos tavalliseen elämänrytmiin, joka ei ole omavalintaista ja joka on ei-haluttua. Tämä täytyy hyväksyä ja sen kanssa jatkaa eteenpäin. Miten voimme pitää mielen levollisena uuden muutoksen kourissa. 15.* Pääsiäiskurssi, 3 vrk to 1.4. su Hinta alkaen 320 Ohjaajat: Sikku Wahlberg ja Sirpa Silventoinen, jooganopettajat SJL Perinteisiä joogaharjoituksia syvennetään liittämällä niihin äänen käyttöä, joka saattaa tuoda esiin uudenlaisia kokemuksia. Keskusteluissa mietimme, kuinka jooga ohjaa meitä kasvamaan omaan rooliimme elämässä. 16. Jooganopettajien perusopinnot P3, 7 vrk pe 9.4. pe Hinta alkaen 540 Ohjaajat: Annika Törn-Raiskila, Tarja Haapala ja Minna Lahdenperä, jooganopettajat SJL 17.* Parantavat liikkeet, 2 vrk pe su Hinta alkaen 200 Ohjaajat: Antti Palokangas ja Sirkka Kaplas, jooganopettajat SJL Tutkimme, miten parantavat liikkeet ovat purkaneet faskiajännityksiä. Jatkamme kehon avaamista yhdistämällä parantavat liikkeet, perinteiset avaavat asanat, loppurentoutuksen ja kalevalaisen torven värähtelyhoidon. Asanan pysähtyneessä vaiheessa käytämme mantraa. 18.* Jooga ja meditaatio, 2 vrk ma ke Ohjaajat: Maisa Kivi ja Heikki Nurminen, jooganopettajat SJL Hinta alkaen 200 Heikki ohjaa meditaatioharjoitukset ja pitää aiheeseen liittyvät luennot. Maisa ohjaa kaikille sopivat joogaharjoitukset ja johdattelee tutkimaan omakohtaisesti Patanjalin 8-osaista joogatietä. 195.* Hengitä ja hellitä, kohti takertumattomuutta to su Hinta alkaen 270 Ohjaajat: Sirpa Immonen ja Minna Lahdenperä, jooganopettajat SJL Kaipaatko hetken hellittämistä arjen paineista? Tule kanssamme Joogaopiston rauhaan tutkimaan joogaharjoituksen antamia mahdollisuuksia arjen avuksi. Päivien aikana kuuntelemme harjoitusten, alustusten ja yhteisen keskustelun kautta kuinka SJL-joogaharjoitus toimii ja kuinka hengitys ja tauot kuljettavat harjoitusta ja auttavat löytämään yhteyttä omaan sisäiseen kokemukseen. Ja kuinka joogan keinot auttavat meitä löytämään rauhaa ja hiljaisuutta arjen keskellä ja miten takertumattomuus auttaa huomaamaan uusia mahdollisuuksia muutosten keskellä. 20.* Retriitti: Joogaa ja hiljaisuutta: Valo elämän voimana, 3 vrk ma to Hinta alkaen 270 Ohjaajat: Sinikka Tala ja Helena Turja, jooganopettajat SJL Retriitti on kokonaisvaltainen elinvoiman lähde, se tukee henkistä kasvua ja mielenrauhaa. Hiljaisuus auttaa hahmottamaan sitä, mikä elämässä on tärkeää ja merkityksellistä, mikä taas pintakuohua. Retriitti koostuu virikepuheista, ohjatusta meditaatiosta, joogaharjoituksista sekä ohjatuista kirjoittamishetkistä. Virikepuheissa ja meditaatiossa ammennetaan voimaa saksalaisen abbedissan ja mystikon Pyhän Hildegard Bingeniläisen opetuksista. Majoitumme yksin huoneissa ilman lisämaksua. 21.* Joogan helmiä vappuna, 2 vrk pe su Hinta alkaen 200 Ohjaajat: Kari Timonen, jooganopettaja SJL ja Merja Vihavainen RYT 200 Tule viettämään erilaista vappua Joogaopistolle. Keväisen viikonlopun aikana tutustumme erilaisiin joogatyyleihin; yin-joogaan, voimajoogaan, muistijoogaan. Kiinnostavia luentoja mielenruuasta, levollisesta mielestä ja kehosta. Meditoimme ja teemme kirtania yhdessä. Käytämme soittimia, helistimet, rummut ym. mukaan mantralauluihin. Kuulemme myös mielenkiintoisia luentoja aiheista jooginen ruokavalio, happo-emästasapaino ja mielen onnellisuus. 22.* Muistijooga, 3 vrk ma 3.5. to Hinta alkaen 270 Ohjaaja: Antti Sipinen, jooganopettaja SJL Kurssilla teemme Muistijoogan asana-, pranayama-, rentoutus- ja meditaatioharjoituksia sekä erillisiä muistiharjoituksia Memomat-matolla. Muistijoogan tarkoituksena on hyvän muistin säilyttäminen, keskittymiskyvyn parantaminen sekä muistisairauksien ennaltaehkäisy. Muistijooga sopii kaikille yli 50-vuotiaille, joita muistin ja muiden kognitiivisten toimintojen heikkeneminen huolestuttaa 46

47 ja jotka haluavat ylläpitää hyvää kokonaisterveyttä. 23. Jooganopettaja SJL -kouluttajat (T), 3 vrk to 6.5. su Jooganopettajan syventävät opinnot SXXV/4, 6 vrk ma 10.5 su Hinta alkaen 480 Ohjaajat: Sirpa Immonen, Terttu Komulainen ja Karin Sillander, jooganopettajat SJL 25. Joogakurssi, 3 vrk ma to Hinta alkaen 270 Ohjaajat: Eeva Koistinen ja Onerva Mälkönen, jooganopettajat SJL sekä Erkki Koistinen, joka ohjaa zazen-harjoitukset Harjoituksen syventäminen asentojen symboliikan avulla kohti taukoa liikkeessä, hengityksessä ja ajatusten virrassa. 26.* Voimaantuminen itsehoidon, joogan ja meditaation keinoin, 2 vrk pe su Hinta alkaen 200 Ohjaajat; Ingrid Sepp ja Eeva-Liisa Riihitupa, jooganopettajat SJL Miten harjoitus voimaannuttaa ja eheyttää jokapäiväisessä elämässä. Miten se kantaa elämän iloissa ja suruissa. Kurssi on varattu Seinäjoen Seudun Joogayhdistykselle saakka. Ilmoittautumiset retki.sjkjooga@gmail.com, yhteyshenkilö Marketta Kujala. Jonotuslistalle voit ilmoittautua opisto@joogaliitto.fi/kurssikalenteri 27. Jooganopettajajien syventävät opinnot SXXVIII/2, 6 vrk ma su Hinta alkaen 480 Ohjaajat: Karin Sillander, Terttu Komulainen ja Marja Vanhala, jooganopettajat SJL 28.* Talkooleiri, 3 vrk ma to Ohjaajat: Soile Mustonen, Niina Vuorenpää, jooganopettajat SJL ja Keijo Loisti Joogaopiston kevättalkooleirillä mm. kunnostetaan pihapiiriä ja perustetaan kasvimaa. Talkooleirit ovat vain Joogaliiton jäsenille, paikkoja rajoitettu määrä. 29.* Jooga tuo elämään tasapainon ja kirkastaa sen, mikä on olennaista, 2 vrk pe 4.6. su Hinta alkaen 200 Ohjaajat: Anna Solin ja Seija Rimola, jooganopettajat SJL Kurssilla tutkitaan tasapainoa joogaharjoituksessa tunnistamalla omia fyysisiä ja psyykkisiä rajoja ja mahdollisuuksia. Kuunnellaan kehon syviä viestejä siitä, mikä on itselle oikein. Pohditaan, mitä joogaharjoituksessa saatu kokemus ja ymmärrys tasapainosta merkitsee omassa arjessamme. Voimmeko luopua epäolennaisesta, jotta kirkastuu se, mikä on "itseni näköistä elämää" ja mikä on tehtäväni elämässä? Kurssi varattu Salo-Jooga ry:lle asti. Varaukset ja tiedustelut ilkka@varnia.fi. Jonotuslistalle voit ilmoittautua opisto@joogaliitto.fi/kurssikalenteri 30. YIN-joogan opettajakoulutus TXX/2 /2, 4 vrk ma 7.6. pe Hinta alkaen 345 Ohjaajat: Sina Varhee ja Päivi Romo jooganopettajat SJL, yin-jooganopettajat (RYT), Sirpa Immonen, jooganopettaja SJL, anatomia Jatkokoulutus TXX/1 -osion käyneille 31.* Shaktitanssikurssi, 2 vrk pe su Hinta alkaen 200 Ohjaajat: Piri Junnikkala, jooganopettaja SJL, shaktitanssiopettaja ja Merja Vihavainen, shaktitanssiopettaja, RYT200 Shaktitanssi on tanssin joogaa, jossa joogalle ominaisesti yhdistyy liike, hengitys, mielen keskittäminen ja musiikki. Aluksi avataan kehoa ja mieltä erilaisilla venytyksillä ja helpoilla aktivoivilla askelharjoituksilla, joiden tarkoituksena on johdatella vapaaseen tanssiin. Vapaan tanssin jälkeen rentoudutaan ja tätä seuraa liikemeditaatio mantramusiikin tahdittamana ja hiljentyminen ennen loppumantraa. Shaktitanssi sopii aivan kaikille, aiempaa jooga- tai tanssitaustaa ei tarvita. 32.* Villivihanneskurssi, 3 vrk ma to Hinta alkaen 270 Ohjaajat: Sikku Wahlberg, jooganopettaja SJL ja Leena Ilmarinen Kurssilla kerätään luonnosta villivihanneksia ja valmistetaan niistä yhdessä ruokaa. Tutustumme myös niiden käyttöön kauneudenhoidossa. Luennoilla perehdytään villivihannesten ravintosisältöön. Suomesta löytyy syötäviä kasveja huhtikuusta lokakuulle. Jooga on luonnollisesti tärkeä osa ohjelmaa. Kurssin aikana teemme yhdessä kuusi joogaharjoitusta. Saamme myös kokea äänen hyvää tekevän vaikutuksen intialaisen chanting-laulun sekä äänimaljojen parissa. 33. Jooganopettajan syventävät opinnot SXXIV/4, 6 vrk to ke Hinta alkaen 480 Ohjaajat: Antti Sipinen, Iia Lappalainen ja Ulla-Maija Rönkä, jooganopettajat SJL 34.* Juhannuksen joogakurssi, 3 vrk to su Hinta alkaen 320 Ohjaajat: Soile Mustonen ja Nina Vuorenpää, jooganopettajat SJL Kurssi tarjoaa kokonaisvaltaista hyvää oloa joogaharjoitusten, vehreässä keskikesän luonnossa tapahtuvan ulkoilun, kasvisruuan ja rauhallisen ympäristön avulla. Sopii kaikille, myös aloittelijoille. 35.* Koko perheen kesäinen joogakurssi, 4 vrk 47

48 ma pe Hinta alkaen 345 Ohjaajat: Janette Räikkönen, Pauli Talvitie, Maria Kuula ja Mari Mikkilä, jooganopettajat SJL Johdatusta joogan polulle niin aikuisille kuin lapsillekin. Tutustutaan aiheeseen harjoitusten ja keskustelujen avulla ja vietetään iloisia hetkiä kesäisen luonnon keskellä. Lasten harjoitukset on suunnattu yli 5-vuotiaille. Jokaisella lapsella tai lapsiryhmällä tulee olla oma vastuullinen aikuinen mukanaan Jooganopettaja SJL kouluttajat (T) la 3.7. ti * Luovasti hellittäen, 3 vrk ti 6.7. pe Hinta alkaen 270 Ohjaajat: Satu Bethell ja Päivi Kuutti, jooganopettajat SJL Tällä kurssilla etsimme iloa itsemyötätunnon avulla. Fysiologisesti tarkka ja myötätuntoinen tapa työskennellä joogaharjoituksessa sekä luovien ja toiminnallisten työtapojen yhdistäminen voivat avata jotain uutta, merkityksellistä ja vapauttavaa avuksi stressiin, unettomuuteen tai oman elämänsä syvempään tarkasteluun. 38. TXVI/3 Patanjalin joogasutra, 4 vrk la ke Hinta alkaen 495 Ohjaaja: Bruna Rossi, käytännön järjestelyistä vastaavat Eeva Koistinen, jooganopettaja SJL ja Erkki Koistinen. Arvokas teksti henkistä etsintää varten. Välttämätön teksti maanpäällistä elämää varten. Tutkimme yhdessä näiden kahden yhdensuuntaisen tien tärkeimpiä kohtia. 39.* Jooga ja melonta, 4 vrk ke su Hinta alkaen 345 Ohjaajat: Tuija Aaltonen ja Antti Mäkipää, jooganopettajat SJL, Jukka Asikanius, Juha Karvinen ja Seppo Rautiainen, melonnanohjaajat. Tutkimme joogaharjoituksen antia melontaan, kuten tasapainoa, rentoutta, hengitystä ja tietoista läsnäoloa. Kurssi sisältää useita ohjattuja melontaretkiä, joogaharjoituksia, hiljentymisharjoituksia, alustuksia ja keskustelua. Kurssilla on mukana myös luonto- ja lintuasiantuntija Esa Aaltonen. Savusauna ja kasvisruoka hoitavat kokonaisvaltaista hyvinvointia. Osallistujilta edellytetään melontakokemusta ja kiinnostusta joogaan. Ota mukaan kajakki melontavarusteineen. Vuokrakalustoa on rajoitettu määrä hintaan 80 / kurssi, varaukset ilmoittautumisen yhteydessä. Osallistujilla on oltava oma vakuutus Jooganopettajien syventävät opinnot SXXVI/4, 6 vrk ma su Hinta alkaen 480 Ohjaajat: Minna Lahdenperä, Sinikka Tala ja Pauli Talvitie, jooganopettajat SJL 41.* Äijä- ja naisjoogakurssit, 3 vrk ma to Hinta alkaen 270 Ohjaajat: Antti Sipinen ja Antti Heikinheimo, jooganopettajat SJL Ohjaajat: Sirkka Kaplas ja Sirpa Ripatti, jooganopettajat SJL Joogaharjoitukset naisille ja miehille ovat samanaikaisesti eri joogasaleissa. Kurssi antaa mahdollisuuden tulla yksin tai yhdessä opiskelemaan joogaa ja viettämään mukavaa lomaa. Kurssit sopivat kaiken kuntoisille, myös jäykille miehille ja naisille, jotka toivovat elämänsä olevan notkeampaa. 42. Jooga ja Zazen (TXVII/3), 3 vrk to su Hinta alkaen 270 Ohjaajat: Eeva Koistinen, Hilla Saarinen, jooganopettajat SJL ja Erkki Koistinen. Jooga ja Zazen ovat kaksi samansuuntaista, toisiaan rikastuttavaa polkua, jotka yhdessä auttavat meitä hylkäämään mielemme mekaaniset rakennelmat ja pääsemään täydellisemmin yhteyteen elämän ilon ja voiman kanssa. Näin etsinnästämme tulee todellisen onnellisuuden ja erilaisen vapauden tie, jonka haluamme jakaa kaikkien kanssa. Kurssilla on joogaharjoitusten ja luentojen lisäksi joka aamu ja ilta zazenharjoitus opetuspuheineen. Lisätietoja kurssista voi tarvittaessa kysyä Eevalta ( ) tai Hillalta ( ). 43. Tuolijooga TXXI / 1), 3 vrk ma 2.8. to Hinta alkaen 270 Ohjaajat: Susanna Ryynänen ja Terttu Tenhunen, jooganopettajat SJL 44. Jooganopettajien syventävät opinnot SXXVII/3, 6 vrk pe 6.8. to Hinta alkaen 480 Ohjaajat: Ritva Kuure, Sinikka Tala ja Marja Kuismin, jooganopettajat SJL 45.* Joogaviikonloppu, 2 vrk pe su Hinta alkaen 200 Ohjaajat: Seija Rimola ja Helena Ikonen, jooganopettajat SJL. Otamme ensi askeleita syksyyn. Kuuntelemme luonnon ja joogan tarjoamaa viestiä tyyneydestä, yksinkertaisuudesta ja rauhoittumisesta. Joogaharjoitusten lisäksi keskustelemme joogan merkityksestä elämässämme, nautimme savusaunan lämmöstä ja alkavasta syksyn hämärästä. Kurssi varattu Kuusankosken Joogakerho ry:lle saakka. Ilmoittautumiset: Kuusankosken-joogakerho, Janne Saarinen puh Jonotuslistalle voit ilmoittautua www. joogaliitto.fi/kurssikalenteri. 46. Talkooleiri, 4 vrk ma pe Ohjaajat: Irene Raunio, jooganopettaja SJL -opiskelija, Kateriina Kaukonen, jooganopettaja SJL ja Kaisu 48

49 Eloranta. Joogaopiston elokuun talkooleirillä mm. kerätään viinimarjoja ja yrttejä. Talkooleirit ovat vain Joogaliiton jäsenille, paikkoja rajoitettu määrä. 47.* Pranayaman perusteet klassisessa joogassa, 2 vrk pe su Hinta alkaen 200 Ohjaajat: Antti Heikinheimo ja Pertti Lipsanen, jooganopettajat SJL Pranayama on kahdeksanosaisen joogan ehkä keskeisin harjoitus. Modernin joogan isänä pidetty Tirumalai Krishnamacharya korosti sen merkitystä erityisesti vanhemmille jooganharjoittelijoille. Viimeaikaiset, vertaisarvioidut sadat tiedejulkaisut vahvistavat klassisten tekstien kuvaukset pranayama-harjoitusten moninaisista positiivisista vaikutuksista. Perehdymme kurssilla pranayaman perusteisiin, Hathajooga Pradipikan kuvaamiin, valmisteleviin, puhdistaviin sekä varsinaisiin pranayama-harjoituksiin. Tutkimme Joogasutran kuvaamaa matkaa kohti sisäistä joogaa. Keskustelemme klassisten tekstien sekä modernin tutkimuksen kuvaamista pranayaman terveysvaikutuksista, joogisesta ruokavaliosta harjoituksen tukena sekä ayurvedasta joogan sisartieteenä. Nautimme loppukesän runsaudesta, savusaunasta ja yhdessäolosta. Kurssi on varattu Porin Joogayhdistykselle saakka. Varaukset ja tiedustelut heurlin.paivi@dnainternet.net. Jonotuslistalle voit ilmoittautua Jooganopettajien perusopinnot P 3, 7 vrk ma ma Hinta alkaen 540 Ohjaajat: Seija Rimola, Merja Lindström ja Sirpa Immonen, jooganopettajat SJL 485.* Iloa ravinnosta ja joogasta, 3 vrk ma to Hinta alkaen 270 Ohjaajat: Riitta Kivelä, TtM, laill. ravitsemusterapeutti, KtaO, jooganopettaja SJL ja Kateriina Kaukonen, restonomi, jooganopettaja SJL Vaihtuvat ruokatrendit saavat ihmiset hämmentymään, kun vältellään milloin mitäkin ruokia. Kurssilla käydään läpi ravintofysiologiaa, ravitsemussuosituksia meillä ja maailmalla sekä erityis- ja kasvisruokavalioita. Kurssipäiviä rytmittävät asiatiedon lisäksi joogaharjoitukset ja ateriat. Ei myöskään unohdeta kiitollisuutta ja kunnioitusta ruokaa kohtaan. 49. Pranayama 3 / 3, 3 vrk to 2.9 su Hinta alkaen 270 Ohjaajat: Antti Heikinheimo ja Jorma Rusanen, jooganopettajat SJL Kurssi on kolmas ja viimeinen osa kaksivuotisesta kokonaisuudesta, jonka tavoitteena on juurruttaa oppilaan harjoitukseen klassisia pranayama-harjoituksia. Koulutuksen kuluessa käsittelemme hengittämistä yleensä, perehdymme klassisten joogatekstien hengitystä käsitteleviin sutriin sekä harjoituksen vaikutuksiin tutkimuksen valossa. Perehdymme myös muihin puhdistustekniikoihin, ayurvedan perusteisiin, bandhojen käyttöön harjoituksessa ja ruoan merkitykseen harjoituksen tukena. Koulutus perustuu klassisten tekstien, mm. Joogasutran ja Hathayoga Pradipikan keskeisiin sutriin. 50.* Jooganopettajien perusopinnot P2, 6 vrk ma 6.9. su Hinta alkaen 480 Ohjaajat: Seija Rimola, Tuija Aaltonen ja Ritva Kuure, jooganopettajat SJL 51.* Kohti takertumattomuutta, 2 vrk pe su Hinta alkaen 200 Ohjaajat: Onerva Mälkönen ja Pauli Talvitie, jooganopettajat SJL Kun mielen levoton liike tyyntyy väkivallattomalla ja uskollisella harjoituksella, olemuksemme keskus, sisäinen näkijä meissä paljastuu, sanoo Patanjalin Joogasutra. Silloin näemme selkeästi, emmekä turvaudu vanhoihin ajatusmalleihin. Tutkimme yhdessä joogaharjoituksen ja tekstien antamia keinoja tiellämme kohti sisäistä rauhaa ja takertumattomuutta. Pohdimme miten nämä ilmenevät joogaharjoituksessa ja jokapäiväisessä elämässä. Kurssi on varattu Joensuun seudun joogayhdistykselle saakka. Varaukset ja tiedustelut: marjapesonen1@gmail.com. Jonotuslistalle voit ilmoittautua: 52.* Talkooleiri, 4 vrk ma pe Ohjaajat: Soile Mustonen, jooganopettaja SJL ja Nina Vuorenpää, jooganopettaja SJL -opiskelija sekä Keijo Loisti Talkooleirillä tehdään yhdessä työtä Joogaopiston hyväksi. Työn lomassa joogataan ja syödään herkullista kasvisruokaa. Talkooleirit ovat vain Joogaliiton jäsenille, paikkoja rajoitettu määrä. 53.* Joogaviikonloppu, 2 vrk pe su Ohjaajat: Kurssi on varattu Jooga Tampereelle saakka. Varaukset ja tiedustelut Ritva Ylönen ylonenippa@gmail.com. Jonotuslistalle voit ilmoittautua 54.* Jooga ja mindfulness, 3 vrk ma to Hinta alkaen 270 Ohjaajat: Ilse Becker, jooganopettaja SJL -opiskelija ja Merja Tompuri, mindfulness-ohjaaja (MBSR) jooganopettaja SJL -opiskelija. Mindfulness tarkoittaa hyväksyvää, tietoista läsnäoloa. Sen harjoittamisen kautta vahvistat kykyäsi elää arkesi hetket täydesti sisältävätpä ne sitten stressiä tai rauhaa. Mindfulness on tutkitusti toimiva, länsimaiseen tieteeseen pohjautuva menetelmä, jonka juuret ovat buddhalaisessa psykologiassa. Kurssilla teemme mindfulnessin perusharjoituksia niin meditoiden kuin osana arkisia toimintoja joogaa ja luentoja unohtamatta. 49

50 * Kurssi sopii myös vasta-alkajille. ** Talkooleirit on tarkoitettu niille Joogaliiton jäsenille, jotka haluavat tehdä talkootyötä Joogaopiston hyväksi. Leireillä tehdään erilaisia ajankohtaisia töitä, kuten marjan poimintaa, kasvimaan laittoa ja ympäristön siivousta. Myös opiston sisällä on ahkerille käsille monenlaista tehtävää, pyykin käsittelyä, huoneiden siivousta ym. Leireillä on päivittäin 6 tuntia työskentelyä ja aamuisin ja iltaisin ohjatut joogaharjoitukset. Iloisessa seurassa on mukava panna hihat heilumaan yhteisen opiston hyväksi! Kolmivuotiset T-kurssit (esim. TXV/1) ovat tarkoitettu ensisijaisesti valmiille jooganopettajille. Kurssille voivat osallistua myös jooganopettajaopiskelijat ja muut pitkään joogaa harrastaneet. Katso lisää -> kurssikalenteri, erityisesti silloin, jos kurssista on vain otsikkotiedot. Kursseille voi ilmoittautua myös internetissä Kurssikalenterissa ilmoitettu alkaen hinta on osallistujakohtainen majoitus jaetussa kahden hengen huoneessa, suihku ja wc käytävällä. Muita majoitusvaihtoehtoja löydät ao. kurssin kohdalta ilmoittaudu kurssille. Voit myös tiedustella muita vaihtoehtoja joogaopistolta. Kurssimaksuun sisältyy opetusta ja ohjattuja harjoituksia 5 6 tuntia päivässä sekä majoitus ja ruokailu. Oikeus muutoksiin pidätetään. Mukaan otettavaa Lämmin, joustava joogaharjoituksiin sopiva asu (esim. verryttelypuku tai vastaava), ulkoiluvarusteet, sisätossut, muistiinpanovälineet ja muut henkilökohtaiset tarvikkeet. Mikäli mahdollista, ota mukaan omat lakanat ja pyyhkeet. Näin säästät liinavaatteista veloitettavan erillisen maksun. Jos osallistut erikoiskurssille, tiedustele opistolta, mitä välineitä pitää ottaa mukaan. Joogaopiston yhteystiedot Postiosoite Suomen Joogaopisto, Taipaleentie 122, Saarijärvi Puhelintiedustelut ma pe klo puh. (014) Internet Sähköposti opisto@joogaliitto.fi Facebook Facebookissa on myös Kimppakyyti joogaopistolle -ryhmä. Se on tarkoitettu kaikille Saarijärven Joogaopistolle matkustaville, jotka tarjoavat tai hakevat kimppakyytiä. Joogaopistolle pääsee kätevästi Onnibussilla, esimerkiksi Helsinki-Lahti-Jyväskylä-Saarijärvi tai Kokkola-Saarijärvi. Kursseille voi ilmoittautua internetin kautta tai soittamalla opistolle. Jos joudut perumaan tulosi, ole hyvä ja ilmoita siitä opistolle ensi tilassa, koska monille kursseille on jonotuslista. 50

51 SUOMEN JOOGALIITTO RY Finlands Yogaförbund rf. The Yoga Federation of Finland Suomen Joogaopisto, Taipaleentie 122, Saarijärvi puh. (014) , varmimmin ma pe klo Sähköposti: Tili: Nordea Saarijärvi FI Joogaopiston johtaja: Marjatta Lairio, puh Joogaopiston keittiövastaava: Kaarina Rask, puh SUOMEN JOOGALIITON HALLITUS: Puheenjohtaja: Minna Lahdenperä, Kintaus, puh Varapuheenjohtaja: Marjatta Lairio, Jyväskylä, puh JÄSENET: Sirpa Immonen Helsinki puh Ilkka Harjola Salo puh Riitta Kiskola Seinäjoki puh Pertti Lipsanen Jyväskylä puh Marjaana Lovén Jyväskylä puh Jani Manninen Nakkila puh Susanna Ryynänen Turku puh Birgitta Takala Espoo puh Helena Turja Seinäjoki puh Aimo Törmänen Porvoo puh Marja Virmajoki-Tyrväinen Joensuu puh TOIMIKUNNAT KURSSITOIMIKUNTA: Riitta Kiskola, pj, com, Katri Kuuskoski, puh , Susanna Ryynänen, Tuula Sironen, puh , Karin Sillander, Helsinki, puh , Pirkko Talja, Helsinki, puh KOULUTUSTOIMIKUNTA: Sirpa Immonen, pj, com, Ritva Kuure, net, puh , Tuija Aaltonen, Lohja, puh , Marjatta Lairio, Merja Lindström, Tampere, puh , Susanna Ryynänen, Ingrid Sepp, Oulu, hotmail.com, puh , Karin Sillander. OHJAAJAKIRJERYHMÄ: Berit Pystynen, Espoo, com, puh , Tiina Hemminki, puh , Sinikka Tala, puh LEDARBLADSGRUPPEN: Elisabet Paulig-Tönnes, Kyrkslätt, tfn , Maj-Britt Perander, Kyrkslätt, tfn , Berit Pystynen, Annika Törn- Raiskila, Helsingfors, com, tfn VIESTINTÄTOIMIKUNTA: Birgitta Takala, pj, Jaana Kinnunen-Saaristo, , Aimo Törmänen ja Thua Aalto, JÄSENYHDISTYSTOIMIKUNTA: Helena Turja pj., Ilkka Harjola, Päivi Heurlin, puh , Jani Manninen, Piritta Sillanpää, puh

52 SUOMEN JOOGALIITTO Suomen Joogaliiton välittämä SJL-jooga on kokonaisvaltainen itsensä kehittämisen menetelmä, jonka perustana ovat keskittyneesti suoritettavat fyysiset harjoitukset, tietoisuus hengityksestä, rentoutuminen ja sisäisen hiljaisuuden kokeminen. Säännöllinen joogan harjoittaminen ja terveet elämäntavat lisäävät itsetuntemusta ja edistävät myönteisten asenteiden omaksumista, henkisen elämän syvempää tiedostamista ja harjoittajansa kokemaa terveyttä ja tasapainoa. Joogaperinteen mukaisesti ihminen selvittää itselleen elämänkatsomukselliset kysymykset oman vakaumuksensa ja kulttuurinsa pohjalta. Suomen Joogaliitto kouluttaa Suomen Joogaopistossa jooganopettajia, jotka toimivat ohjaajina Joogaopiston kursseilla, jäsenyhdistysten, kansa lais- ja työväenopistojen sekä työpaikko jen joogaryhmissä. Osa heistä toimii yksityisinä ammatinharjoittajina. Suomen Joogalehden tilaukset, osoitteenmuutokset ja huomautukset postituksesta osoitteella Suomen Joogaopisto, Taipaleentie 122, Saarijärvi, puh. (014) , varmimmin ma pe klo Sähköposti: Oridea / Oriveden Kirjapaino 2021 Kuvattu Helsingin Joogayhdistyksen Joogahuoneella. Kuva: Timo Junttila.