Kakskerranjärven tutkimusraportti 2012 TURUN AMMATTIKORKEAKOULU. Turun kaupunki, Ympäristö- ja kaavoitusvirasto Ympäristön suojelutoimisto

Transkriptio

1 Kakskerranjärven tutkimusraportti 2012 TURUN AMMATTIKORKEAKOULU Turun kaupunki, Ympäristö- ja kaavoitusvirasto Ympäristön suojelutoimisto KAKSKERRANJÄRVEN TUTKIMUSRAPORTTI 2012

2 TURUN AMMATTIKORKEAKOULU EEMELI HUHTA, HARRI UUSITALO Turun kaupunki, Ympäristö- ja kaavoitusvirasto Ympäristön suojelutoimisto KAKSKERRANJÄRVEN TUTKIMUSRAPORTTI 2012

3 SISÄLTÖ 1 TUTKIMUS 4 2 MENETELMÄT Vedenlaatu Pohjaeläimet 8 3 VEDENLAATU Tutkimuskerrat Jatkuvatoiminen mittausasema Muut vedenlaadun parametrit Johtopäätökset 27 4 POHJAELÄIMET Tulokset Johtopäätökset 40 LÄHTEET 41 LIITTEET 42

4 1 TUTKIMUS Kakskerranjärvi sijaitsee Turun kaupungin eteläosissa Kakskerran saaressa. Järvi on pinta-alaltaan n. 1,6 km 2 ja keskisyvyydeltään n. 6 metriä. Järven syvin kohta on Myllykylän syvänteen länsipäässä, jossa vettä on enimmillään noin 15 metriä. Kakskerranjärvi on aiemmin ollut karu ja kirkas-vetinen järvi, mutta se on 1940 luvulta lähtien rehevöitynyt huomattavasti. Kesänaikainen hapenpuute alusvedessä on pitkään ollut suuri ongelma Kakskerranjärvellä, ja heikkoa happitilannetta on pyritty parantamaan hapetushoidon avulla lähes yhtäjaksoisesti vuodesta 1987 lähtien. Järven hapetushoidolla ei kuitenkaan saavutettu haluttuja tuloksia, ja hapetushoito päätettiin lopettaa Kakskerranjärvellä avovesikauden 2011 aikana. Vuoden 2012 tutkimuksien tavoitteena oli seurata Kakskerranjärven happitilannetta sekä vedenlaatua tilanteessa, jossa järvellä pitkään jatkunut hapetushoito lopetetaan. Lisäksi vuoden 2012 tutkimuksissa kartoitettiin hapettomien alueiden vaikutuksia Kakskerranjärven pohjaeläimistöön. Turun ammattikorkeakoulu ja Turun kaupungin ympäristönsuojelutoimisto ovat jo vuosien ajan tehneet yhteistyötä Kakskerranjärven tilan ja vedenlaadun seurannassa. Tämä raportti on yhteenveto Turun ammattikorkeakoulun vuonna 2012 tekemistä tutkimuksista. KAKSKERRANJÄRVEN TUTKIMUSRAPORTTI

5 2 MENETELMÄT 2.1 Vedenlaatu Kakskerranjärven vedenlaatua mitattiin kesän 2012 aikana yhteensä neljänä tutkimuspäivänä ajalla Neljän tutkimuspäivän lisäksi järvellä tehtiin suppea kolmen seurantapisteen YSI - vedenlaadunmittaus jatkuvatoimisen mittausaseman asennuksen yhteydessä Jokaisena tutkimuspäivänä vedenlaatu mitattiin metrin välein pinnasta pohjaan yhteensä 12 mittauspisteeltä (kuva 1). Vedenlaadunseurantapisteinä käytettiin Turun AMK:n määrittelemiä 12 vakioseurantapistettä, joita on Kakskerranjärven vedenlaadunmittauksissa käytetty jo useamman vuoden ajan, vuosien välisten tuloksien vertailtavuuden parantamiseksi. Tutkimuspäivien lisäksi Kakskerranjärvelle asennettiin jatkuvatoiminen mittausasema. Asema sijoitettiin järven syvimpään kohtaan Myllykylän syvänteelle, jossa mittausasema oli myös vuosina 2010 ja 2011 toiminut (kuva 1). Mittausasemalla mitattiin vedenlaatua kerran tunnissa välisenä aikana 13,5 metrin syvyydeltä YSI-6600 sarjan moniparametrimittarilla. Kokonaissyvyys mittausaseman kohdalla oli 14,8 metriä. Lisäksi asemalla mitattiin veden sinileväpitoisuutta Trios microflu-blue fluorometrillä puolen metrin syvyydestä tunnin välein välisenä aikana. Mittaustekniikka ja laitteisto Vedenlaadun mittauksissa käytettiin pääasiallisena mittalaitteena YSI 6600 moniparametrimittaria (kuva 2). YSI 6600 sarjan mittauslaitetta käytettiin kaikkiin tutkimuspäivinä tehtyihin pystysuuntaisiin mittausprofiileihin, sekä jatkuvatoimisella mittausasemalla 13 metrin syvyydessä. Laitteeseen on mahdollista vaihtaa erilaisia vedenlaadun parametrien mittaukseen soveltuvia antureita. Valmistajan ilmoittamat mittaustarkkuudet käytetyille antureille esitetään taulukossa 1. Kesän 2012 vedenlaadunmittauksissa mitattiin yhteensä viittä parametria: Lämpötila ( C), happipitoisuus (mg/l) / hapen kyllästysaste (%), ph, sameus (NTU) ja KAKSKERRANJÄRVEN TUTKIMUSRAPORTTI

6 sähkönjohtokyky (ms/cm). Laitteen mitta-anturit kalibroitiin ennen tutkimuskauden alkua. Sameusanturi kalibroitiin 0 ja 126 NTU arvoihin, ph anturi 4, 7 ja 10 pharvoihin ja sähkönjohtokyky 1 ms/cm arvoon laitevalmistajan standardiliuoksilla. Optinen happianturi kalibroitiin ilmastettuun 100 % happikyllästeiseen veteen. Jatkuvatoimisella mittausasemalla sinilevän seurannassa käytettiin mittalaitteena Trios microflu-blue fluorometriä. Fluorometri mittaa optisesti leväpitoisuutta sinilevien syanobakteerien fykosyaniinin fluoresenssin avulla. Fluorometrin fluoresenssimittaustulokset muunnettiin Luode Consulting OY:n Dataloggerilla sinilevä märkäbiomassaksi. Kuva 1: Vuoden 2012 Kakskerranjärven vedenlaadun mittauspisteiden sekä vedenlaadun mittausaseman sijainti kartalla. KAKSKERRANJÄRVEN TUTKIMUSRAPORTTI

7 Kuva 2: YSI 6600 moniparametrimittari (kuva: Taulukko 1: Valmistajan ilmoittamat mittaustarkkuudet tutkituille parametreille (YSI Inc. 2010). Parametri Mittausalue Tarkkuus Resoluutio Lämpötila C C +-0,15 C 0,01 C Happipitoisuus mg/l 0-50 mg/l +-0,1 mg/l tai 1 % lukemasta 0,01 mg/l Hapen kyllästysaste% % +-1 % lukemasta tai 1 % 0,10 % ph 0-14 yksikköä +-0,2 yksikköä 0,01 yksikköä Sameus NTU +-2 % lukemasta tai 0,3 NTU 0,1 NTU Sähkönjohtokyky ms/cm ms/cm +-0,5% lukemasta + 0,001mS/cm 0,001 0,1 ms/cm KAKSKERRANJÄRVEN TUTKIMUSRAPORTTI

8 2.2 Pohjaeläimet Kakskerranjärvellä toteutettiin avovesikauden 2012 aikana yhteensä kolme pohjaeläinnäytteenottoa ( , ja ). Jokaisella kerralla pohjaeläinnäytteet otettiin yhteensä 20 näytepisteeltä (kuva 4). Näytepisteet jaettiin koko järven alueelle neljälle eri syvyysvyöhykkeelle siten, että jokaiselta syvyysvyöhykkeeltä otettiin yhteensä viisi näytettä. Syvyysvyöhykkeet olivat: 1 4 metriä, 4 8 metriä, 8 12 metriä ja metriä. Näytepisteiden sijoittelun tavoitteena oli saada mahdollisimman kattava kuva koko Kakskerranjärven alueen pohjaeläinten esiintymisestä ja niiden esiintymistiheyksistä. Lisäksi pohjaeläinnäytteiden tueksi mitattiin jokaisella näytteenottokerralla vedenlaatu yhteensä 13 näytepisteeltä yhden metrin etäisyydeltä pinnasta ja pohjasta. Kevään näytteenotto pyrittiin suorittamaan mahdollisimman pian jäiden lähdön jälkeen, jolloin pohjaeläimistön elinkierto ei vielä ole saavuttanut lentovaihetta, ja Kakskerranjärven happitilanne on vielä hyvä. Elokuun lopun näytteenotto haluttiin ajoittaa tilanteeseen, jossa Kakskerranjärven happitilanne on heikoimmillaan. Lokakuun näytteenotto ajoitettiin heti syystäyskierron jälkeiseen tilanteeseen, jolloin pohjanläheinen vesi oli jälleen hapellista. Edellä mainitulla asetelmalla haluttiin tutkia alusveden happipitoisuuden vaikutuksia pohjaeläimistöön sekä niiden liikkeisiin. Normaalin pohjanoudinnäytteenoton lisäksi lokakuun näytteenottokerralla suoritettiin myös kvalitatiivinen litoraalivyöhykkeen pohjaeläinhaavinta viidestä erikseen määritetystä näytteenottopisteestä. Pohjaeläinnäytteenotto toteutettiin SFS 5076 standardin Pohjaeläinnäytteenotto Ekman-noutimella pehmeiltä pohjilta mukaisesti. Pohjaeläinnäytteet otettiin Ekman pohjanoutimella (kultakin näytepisteeltä kolme noutoa), jonka jälkeen näytteet esikäsiteltiin ja seulottiin 0,5 mm reikäkoon siivilällä näytteenoton yhteydessä. Esikäsitellyt näytteet säilöttiin 70 prosenttiseen denaturoituun etanoliin myöhempää tarkastelua varten. Näytteet poimittiin ja määritettiin jälkikäteen mikroskoopin avulla. Kaikkia pohjaeläinlajiryhmiä ei määritetty lajitasolle asti, sillä joidenkin lajiryhmien kohdalla se on erittäin aikaa vievää ja vaatii äärimmäistä asiantuntijuutta. Esimerkiksi surviaissääskien määrittäminen lajitasolle edellyttää usein toukkien preparointia sekä preparaattien jatkokäsittelyä. Lisäksi tutkimusasetelman kannalta kaikkien lajiryhmien lajilleen määrittämistä ei katsottu tarpeelliseksi. KAKSKERRANJÄRVEN TUTKIMUSRAPORTTI

9 Pohjaeläinnäytteiden otossa käytetyn standardin mukaisen Ekman-pohjanoutimen tilavuus oli noin 3,6 litraa ja noutopinta-ala 231cm 2 (kuva 3). Lokakuun näytteenottokerran pohjaeläinhaavinta tehtiin silmäkooltaan 2mm x 2mm haavilla, jolla vedettiin yhden metrin matka ruovikon etureunan pohjaa pitkin. Kuva 3: Ekman - pohjanoudin. KAKSKERRANJÄRVEN TUTKIMUSRAPORTTI

10 Kuva 4: Vuoden 2012 pohjaeläinnäytteenottopisteet. KAKSKERRANJÄRVEN TUTKIMUSRAPORTTI

11 3 VEDENLAATU Kahdentoista seurantapisteen tutkimuspäivistä on kaavioissa esitetty vain parittomien seurantapisteiden tiedot, kaavioiden lukukelpoisuuden säilyttämiseksi. Veden lämpötila ja happipitoisuus on esitetty kaavioina tutkimuskertakohtaisesti. Sameus- ja ph tiedot on esitetty yhteenveto luontoisesti tulokset osion lopussa. 3.1 Tutkimuskerrat Myllykylän syvänteelle asennettiin jatkuvatoiminen mittausasema. Asennuksen yhteydessä vedenlaatu mitattiin pystysuuntaisina mittausprofiileina seurantapisteiltä 3, 8 ja 11. Pisteet valittiin siten, että mittauksilla saataisiin yleiskuva koko järven alueen sen hetkisestä vedenlaadusta. Lämpötila Toukokuun alkupuolella Kakskerranjärven pintaveden lämpötila oli 9,8 11,3 asteen välillä (kuva 5). Järven itäpäässä pintaveden lämpötila oli hieman korkeampi kuin länsipäässä. Alkava lämpötila kerrostuneisuus oli jo havaittavissa. Pinnan ja pohjan välinen lämpötilaero oli suurimmillaan järven itäpäässä, jossa se oli 3,4 astetta. Happipitoisuus Happipitoisuus oli kaikilla kolmella seurantapisteellä hyvä (kuva 6). Pinnassa happipitoisuus oli noin mg/l, kun se pohjan lähettyvillä oli 8,5 9,3 mg/l. Seurantapisteellä 8 happipitoisuus ei laskenut tasaisesti syvyyssuunnassa, vaan yhdeksän metrin syvyydellä happipitoisuus oli hieman korkeampi kuin kahdeksan metrin syvyydellä. Kahdeksan metrin syvyydessä vesi oli myös hieman sameampaa kuin yhdeksän metrin syvyydessä, joka saattaisi viitata vilkkaampaan happea kuluttavaan hajoitustoimintaan. Erot happipitoisuudessa olivat kuitenkin melko pieniä näillä syvyyksillä, joten ero saattaa johtua myös mittaustarkkuuden vaihtelusta. KAKSKERRANJÄRVEN TUTKIMUSRAPORTTI

12 Syvyys (m) Syvyys (m) 0 Lämpötila ( C) Seurantapiste 3 Seurantapiste 8 Seurantapiste Kuva 5: Veden lämpötila Happipitoisuus (mg/l) Seurantapiste 3 Seurantapiste 8 Seurantapiste Kuva 6: Veden happipitoisuus (mg/l) KAKSKERRANJÄRVEN TUTKIMUSRAPORTTI

13 Lämpötila Kesäkuun puolessa välissä pintaveden lämpötila vaihteli 16,4 18,9 asteen välillä (kuva 7). Pintaveden ja pohjanläheisen veden lämpötila ero oli hieman alle 10 astetta. Vesi oli jo selvästi lämpötilakerrostunutta. Harppauskerros ei ollut selkeästi havaittavissa kaikilla seurantapisteillä. Merkittävin lämpötilan lasku tapahtui 2 7 metrin välisessä vesimassassa. Pintavesi oli noin 2,5 astetta lämpimämpää järven itäpäässä länsipäähän verrattuna. On syytä kuitenkin ottaa huomioon, että pintaveden lämpötila saattaa muuttua merkittävästi pitkän tutkimuspäivän aikana. Happipitoisuus Alusveden happipitoisuudet olivat jo selvästi pienempiä päällysvesikerroksen pitoisuuksiin verrattuna (kuva 8). Syvimmällä seurantapisteellä pohjanläheisessä vedessä oli havaittavissa lievää hapenvajausta. Eri seurantapisteiden väliset erot olivat melko pieniä. Jokaisella seurantapisteellä matalimmat happipitoisuudet mitattiin pohjanläheisestä vedestä. KAKSKERRANJÄRVEN TUTKIMUSRAPORTTI

14 Syvyys (m) Syvyys (m) 0 Lämpötila ( C) Seurantapiste 1 Seurantapiste 3 Seurantapiste 5 Seurantapiste 7 8 Seurantapiste 9 Seurantapiste Kuva 7: Veden lämpötila Happipitoisuus (mg/l) Seurantapiste 1 Seurantapiste 3 Seurantapiste 5 Seurantapiste 7 Seurantapiste 9 10 Seurantapiste Kuva 8: Veden happipitoisuus (mg/l) KAKSKERRANJÄRVEN TUTKIMUSRAPORTTI

15 Lämpötila Kakskerranjärven vesi oli jo voimakkaasti lämpötilakerrostunutta. Pintaveden ja pohjanläheisen veden lämpötila ero oli hieman alle 10 astetta (kuva 9). Järven pääaltaalla harppauskerros sijaitsi noin 4 6 metrin syvyydessä. Itäaltaan harppauskerros sijaitsi poikkeuksellisen syvällä aiempien vuosien seurantatuloksiin verrattuna, sen ollessa noin 6 7 metrin syvyydessä. Kerrostuneisuuseroja lukuun ottamatta, seurantapisteiden lämpötilaerot olivat hyvin pieniä. Happipitoisuus Heinäkuun alkupuolella Kakskerranjärven alusveden happitilanne oli jo heikko. Kakskerranjärven itäpuolen seurantapisteillä vähähappinen vesimassa oli vain muutaman metrin syvyinen pohjan läheisyydessä (kuva 10). Pääaltaan seurantapisteillä alusveden happipitoisuudet olivat paikoin poikkeuksellisia. Esimerkiksi seurantapisteellä 7 happipitoisuus oli korkeampi metrin syvyydessä kuin 7 10 metrin syvyydessä. Kuitenkaan seurantapisteen 7 läheisillä seurantapisteillä 6 ja 8 ei ollut havaittavissa samankaltaista happipitoisuuden käyttäytymistä. KAKSKERRANJÄRVEN TUTKIMUSRAPORTTI

16 Syvyys (m) Syvyys (m) 0 Lämpötila ( C) Seurantapiste 1 Seurantapiste 3 Seurantapiste 5 Seurantapiste Seurantapiste 9 Seurantapiste Kuva 9: Veden lämpötila Happipitoisuus (mg/l) Seurantapiste 1 Seurantapiste 3 Seurantapiste 5 Seurantapiste 7 Seurantapiste 9 10 Seurantapiste Kuva 10: Veden happipitoisuus (mg/l) KAKSKERRANJÄRVEN TUTKIMUSRAPORTTI

17 Lämpötila Kakskerranjärven pääaltaan seurantapisteillä harppauskerros sijaitsi 7 9 metrin välillä. Itäaltaan lämpötilakerrostuneisuus oli jo alkanut purkautua, eikä harppauskerros ollut enää yhtä voimakas pääaltaaseen verrattuna (kuva 11). Itäaltaalla harppauskerros sijaitsi 5 8 metrin välillä. Syvimmillä seurantapisteillä pintaveden ja pohjanläheisen veden lämpötila ero oli edelleen noin 10 astetta. Happipitoisuus Kakskerranjärven alusvesi kärsi jo happikadosta (kuva 12). Kahdeksan metrin alapuolinen vesimassa oli käytännössä katsoen hapetonta kaikilla seurantapisteillä. Pääaltaan seurantapisteillä happipitoisuuden muutos oli erityisen jyrkkä harppauskerroksen syvyydellä. Esimerkiksi seurantapisteellä 3 happipitoisuus tippui seitsemän ja kahdeksan metrin välillä 8,9 mg/l. KAKSKERRANJÄRVEN TUTKIMUSRAPORTTI

18 Syvyys (m) Syvyys (m) 0 Lämpötila ( C) Seurantapiste 1 Seurantapiste 3 Seurantapiste 5 Seurantapiste Seurantapiste 9 Seurantapiste Kuva 11: Veden lämpötila Happipitoisuus (mg/l) Seurantapiste 1 Seurantapiste 3 Seurantapiste 5 Seurantapiste 7 Seurantapiste 9 10 Seurantapiste Kuva 12: Veden happipitoisuus (mg/l) KAKSKERRANJÄRVEN TUTKIMUSRAPORTTI

19 Lämpötila Lämpötilakerrostuneisuus oli jo purkautunut noin 10 metrin syvyyteen asti (kuva 13). Ainoastaan pääaltaan seurantapisteillä vesi oli edelleen kerrostunutta, harppauskerroksen sijaitessa metrin syvyydellä. Pintaveden lämpötila oli noin 15 astetta koko järven alueella. Happipitoisuus Happitilanne oli palautunut hyväksi seurantapisteillä, joissa syystäyskierto oli jo tapahtunut (kuva 14). Syvänne alueiden pohjanläheinen vesi kärsi edelleen happikadosta. Happikatoa oli havaittavissa metrin välisessä vesimassassa. KAKSKERRANJÄRVEN TUTKIMUSRAPORTTI

20 Syvyys (m) Syvyys (m) Lämpötila ( C) Seurantapiste 1 Seurantapiste 3 Seurantapiste 5 Seurantapiste Seurantapiste 9 Seurantapiste Kuva 13: Veden lämpötila Happipitoisuus (mg/l) Seurantapiste 1 Seurantapiste 3 Seurantapiste 5 Seurantapiste 7 Seurantapiste 9 10 Seurantapiste Kuva 14: Veden happipitoisuus (mg/l) KAKSKERRANJÄRVEN TUTKIMUSRAPORTTI

21 3.2 Jatkuvatoiminen mittausasema Lämpötila Toukokuun alkupuolella Myllykylän syvänteen alusvesi oli hieman yli seitsemän asteista (kuva 15). Alusveden lämpötila kohosi heinäkuun puoleen väliin asti, jonka jälkeen sen lämpötila vakiintui noin 10 asteeseen. Syystäyskierto tapahtui mittausasemalla Syystäyskierron yhteydessä veden lämpötila kohosi hieman alle 13 asteeseen, ja mittausjakson päättyessä Myllykylän syvänteen vesi oli viilentynyt hieman alle seitsemän asteiseksi. Avovesikauden 2012 alusveden lämpötilatiedot olivat hyvin samankaltaisia kesiin 2010 ja 2011 verrattuna. Ainoana poikkeuksena oli syyskierron ajankohta, joka oli hieman aiempia vuosia varhaisempi. Happipitoisuus Myllykylän alusveden happitilanne oli edelleen avovesikaudella 2012 erittäin heikko (kuva 16). Myllykylän syvänteen alusvesi oli käytännössä katsoen hapetonta heinäkuun puolivälistä syyskuun lopulle asti. Alusveden hapeton ajanjakso oli hieman vuoden 2011 vastaavaa lyhyempi, mutta lähes samanmittainen kuin vuonna Aiemmista seurantajaksoista poiketen, Kakskerranjärvellä ei ollut hapetuslaitteita kesällä Hapetuksen lopettamisesta aiheutuneita vaikutuksia ei voida vuoden 2012 mittaustuloksista havaita. KAKSKERRANJÄRVEN TUTKIMUSRAPORTTI

22 Happipitoisuus (mg/l) Lämpötila ( C) Päivämäärä Kuva 15: Veden lämpötila Myllykylän mittausasemalla Päivämäärä Kuva 16: Veden happipitoisuus (mg/l) Myllykylän mittausasemalla KAKSKERRANJÄRVEN TUTKIMUSRAPORTTI

23 3.3 Muut vedenlaadun parametrit Sameus Pintaveden sameus oli korkeimmillaan toukokuussa, jolloin korkein mitattu sameusarvo oli 14 NTU yksikköä (kuvat 17 ja 18). Toukokuun mittauksia lukuun ottamatta pintaveden sameus oli alle 10 NTU yksikköä koko kesän ajan. Veden näkösyvyys vaihteli kesän 2012 aikana 1,2 3 metrin välillä. Alusveden sameusarvot vaihtelivat merkittävästi kesän 2012 aikana. Etenkin heinäkuun lopulla ja elokuun alussa alusvedessä havaittiin korkeita sameusarvoja, sameuden ollessa korkeimmillaan hieman yli 80 NTU yksikköä. Sameusarvot vaihtelivat suuresti myös syvyys suunnassa. Esimerkiksi seurantapisteellä kolme 12 metrin syvyydessä veden sameus oli 22 NTU yksikköä, kun 14 metrin syvyydessä se oli 74 NTU yksikköä Kakskerranjärvelle tehtiin varmistusmittaus Myllykylän mittausaseman korkeiden sameusarvojen vuoksi. Mittausaseman mittalaitteella mitatut sameusarvot olivat hyvin samalla tasolla, kuin varmistusmittauksessa käytetyllä mittalaitteella mitatut arvot, niiden ollessa hieman yli 70 NTU - yksikköä. Tuolloin havaittiin myös mittausaseman mittalaitteen pinnalle kertyneen runsaasti erittäin hienojakoista kiintoainesta, jolla saattoi myös olla osuutta korkeisiin sameusarvoihin alusvedessä. Lisäksi erittäin suurina tiheyksinä pohjaeläinnäytteenotossa tavatun sulkasääsken toukkien (Chaoborus flavicans) massaesiintymät voivat olla osasyyllinen korkeisiin sameusarvoihin alusvedessä. Heinä - elokuun korkeat sameusarvot ajoittuvat ajankohtaan, jolloin sulkasääsken toukat ovat vielä vapaassa vedessä, eivätkä ole vielä siirtyneet pohjasedimenttiin talvehtimaan. Myllykylän mittausasemalla mitatuissa sameusarvoissa oli myös havaittavissa vuorokausikohtaista vaihtelua, joka saattaisi osaltaan viitata sulkasääsken toukkien vertikaalisiin liikkeisiin vesipatsaassa. Myös aiempien vuosien seurannoissa alusveden sameusarvoissa on havaittu merkittävää vaihtelua. KAKSKERRANJÄRVEN TUTKIMUSRAPORTTI

24 Sameus (NTU) Syvyys (m) 0 Sameus (NTU) Kuva 17: Veden sameus (NTU) seurantapisteellä 3 kesän 2012 aikana Päivämäärä Kuva 18: Veden sameus (NTU) Myllykylän mittausasemalla KAKSKERRANJÄRVEN TUTKIMUSRAPORTTI

25 Happamuus Kesän 2011 ajan pintaveden ph oli korkeammalla tasolla kuin alusvedessä (kuva 19). Pintakerroksessa tapahtuva kasviplanktontuotanto kuluttaa runsaasti vedessä olevaa hiilidioksidia ja näin ollen nostaa veden ph:ta. Korkeimmillaan veden ph oli heinäkuun tutkimuskerralla järven itäaltaalla sen ollessa noin 8,5. Alusveden ph oli alimmillaan heinä syyskuussa, jolloin alusveden ph oli usealla seurantapisteellä 6,5 tasolla. Happamuudessa oli havaittavissa paikallista vaihtelua seurantapisteiden välillä samankin tutkimuspäivän aikana. Tämä saattaa johtua paikallisesta vaihtelusta kasviplanktontuotannossa sekä olosuhde-eroista seurantapisteiden välillä. Esimerkiksi Kakskerranjärven itä-pään seurantapisteillä päällysveden ph oli yleisesti hieman korkeampi kuin länsipään seurantapisteillä. Myllykylän mittausasemalla ph oli alimmillaan heinäkuun puolessa välissä, ph:n ollessa hieman alle 6,4 (kuva 20). KAKSKERRANJÄRVEN TUTKIMUSRAPORTTI

26 ph Syvyys (m) 0 ph 6 6,5 7 7,5 8 8, Kuva 19: Veden ph seurantapisteellä 3 kesän 2012 aikana. 7,4 7,2 7 6,8 6,6 6,4 6,2 6 5,8 Päivämäärä Kuva 20: Veden ph Myllykylän mittausasemalla KAKSKERRANJÄRVEN TUTKIMUSRAPORTTI

27 3.4 Johtopäätökset Avovesikauden 2012 Kakskerranjärven vedenlaadunseurannassa ei havaittu merkittäviä poikkeavuuksia aiempiin vuosiin verrattuna. Syvännealueiden happitilanne oli edelleen todella heikko. Myllykylän syvänne kärsi happikadosta noin kaksi ja puoli kuukautta heinäkuun puolivälistä syyskuun loppupuolelle. Ilmastuksen lopettamisesta aiheutuneita muutoksia, ei vuoden 2012 mittaustuloksista voitu havaita. Kesällä 2012 Kakskerranjärven leväkukinnot olivat hyvin vähäisiä. Myös Myllykylän sinileväseurannassa havaitut sinileväpitoisuudet olivat läpi kesän alhaisia. Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy:n vuoden 2012 tulokset olivat hyvin samankaltaisia Turun AMK:n tuloksiin verrattuna. Lämpötilan, happipitoisuuden sekä sameuden osalta ei merkittäviä tutkimustulosten välisiä eroja ollut havaittavissa (taulukko 2). Jatkuvatoimisilla mittausmenetelmillä voidaan kuitenkin kerätä perinteistä vesinäytteenottoa tarkempaa tietoa syvyyssuunnassa tapahtuvista vedenlaadun muutoksista koko järven alueelta. Tämän lisäksi jatkuvatoimiset menetelmät mahdollistavat ympärivuorokautisen vedenlaadun seurannan avovesikauden aikana. KAKSKERRANJÄRVEN TUTKIMUSRAPORTTI

28 Taulukko 2: Kesän 2012 Turun AMK:n sekä Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy:n lämpötila-, happipitoisuus- sekä sameustulokset Myllykylän syvänteen näytepisteiltä. Näytepisteinä ovat Turun AMK:n vakioseurantapiste 3 sekä LSVSY:n käyttämä näytepiste Myllykylä 14A Turun AMK LSVSY Syvyys (m) Lämpötila ( C) Sameus (NTU) Happipitoisuus (mg/l) Lämpötila ( C) Sameus (FNU) Happipitoisuus (mg/l) 1 17,01 7,5 10,47 17,5 7,3 9,3 5 13,42 8,4 8,9 17,3 7,6 9,2 6,5-7 10,92 11,1 7,85 13,8 7,5 8 10,21 12,4 7,57 11,6 6,5 10 9,84 12,7 7,31 10,8 14 6,3 12 9,49 16,7 6,4 10,2 17 5,6 13 9,31 22,8 5,65 10,1 5, Turun AMK LSVSY Syvyys (m) Lämpötila ( C) Sameus (NTU) Happipitoisuus (mg/l) Lämpötila ( C) Sameus (FNU) Happipitoisuus (mg/l) 1 19,39 3,5 9,27 19,3 3,6 5 16,39 4,6 5, ,4 6,5-7 12,07 10,8 2,16 15,7 3,6 8 10,94 13,7 2,12 12,6 1, ,42 16,7 1, ,7 12 9,96 18,6 1,45 10,5 21 1,5 13 9,77 20,8 0,72 10,2 1, Turun AMK LSVSY Syvyys (m) Lämpötila ( C) Sameus (NTU) Happipitoisuus (mg/l) Lämpötila ( C) Sameus (FNU) Happipitoisuus (mg/l) 1 19,86 1,8 9,18 20,1 2, ,85 1,7 9,13 19,9 2,8 8,7 6,5-7 19,79 1,8 9,03 18,4 5,2 8 14,99 15,5 0,09 15,8 0, ,66 39,8 0 12,8 34 1, ,64 40,4 0 10,7 50 0,7 13 9, ,6 0,5 Pitkän aikavälin seurantatulosten perusteella Kakskerranjärven pintaveden kokonaisfosforipitoisuudet ovat laskeneet selvästi lämpötilakerrostuneisuuteen vaikuttaneen hapetuksen loputtua vuonna 2006 (kuva 21). Alusveden kokonaisfosforipitoisuudet ovat sen sijaan kohonneet selvästi (kuva 22). Päällysveden madaltuneet fosforipitoisuudet ovat saattaneet rajoittaa kesänaikaisia leväkukintoja, sillä päällysveden kokonaisfosforipitoisuudet ovat viime vuosina olleet vain lievästi reheväl- KAKSKERRANJÄRVEN TUTKIMUSRAPORTTI

29 Kokonaisfosfori (µg/l) Happipitoisuus (mg/l) le järvelle tyypillisiä. Hapettomasta pohjasedimentistä vapautuvat ravinteet päätyvät päällysveteen luultavimmin vasta syystäyskierron yhteydessä, jolloin kasviplanktontuotannon tarvitseman valon määrä on jo selvästi vähentynyt, ja näin ollen mittavia leväkukintoja ei enää tuolloin esiinny. Kakskerranjärven sisäisestä ravinnekuormituksesta aiheutuvia pitkäaikaisvaikutuksia on kuitenkin syytä seurata jatkossakin. Nykyisen aineiston perusteella ei voida vielä tehdä pitkän aikavälin päätelmiä järven tilan kehityssuunnasta Happipitoisuus 13 metriä (mg/l) Pintaveden kokonaisfosfori pitoisuus (µg/l) Kuva 21: Myllykylän syvänteen alusveden happipitoisuus (mg/l) sekä pintaveden kokonaisfosforipitoisuus (µg/l) loppukesällä ( ) vuosina Kaikki vuoden 1987 jälkeiset tulokset ovat elokuulta. Havaintopaikat ovat Myllykylä 14 sekä Myllykylä 14A (ympäristöhallinnon Hertta ympäristötiedon hallintajärjestelmä). KAKSKERRANJÄRVEN TUTKIMUSRAPORTTI

30 Kokonaisfosfori (µg/l) Happipitoisuus (mg/l) Happipitoisuus 13 metriä (mg/l) Kokonaisfosfori 13 metriä (µg/l) Kuva 22: Myllykylän syvänteen alusveden happipitoisuus (mg/l) sekä kokonaisfosforipitoisuus 13 metrin syvyydessä (µg/l) loppukesällä ( ) vuosina Kaikki vuoden 1987 jälkeiset tulokset ovat elokuulta. Havaintopaikat ovat Myllykylä 14 sekä Myllykylä 14A (ympäristöhallinnon Hertta ympäristötiedon hallintajärjestelmä). KAKSKERRANJÄRVEN TUTKIMUSRAPORTTI

31 4 POHJAELÄIMET 4.1 Tulokset Pohjaeläinnäytteiden tulokset on esitetty kootusti kaavioina kuvissa syvyysvyöhykkeittäin näytteenottokertakohtaisesti. Näytepistekohtaiset pohjaeläintulokset on esitetty liitteessä 1. Jokaisessa kaaviossa on myös esitetty kultakin syvyysvyöhykkeeltä mitattu happipitoisuuden minimi ja maksimi arvo. Jokaisella näytteenotto kerralla Kakskerranjärven pohjaeläinnäytteistä tavattiin rehevähkölle järvelle tyypillisiä lajeja. Ekman pohjanoutimella otetuissa näytteistä määritettiin yhteensä 17 eri taksonia. Tämän lisäksi litoraalivyöhykkeen haavintanäytteistä määritettiin 14 taksonia, joita ei pohjanoudinnäytteissä tavattu. Koko taksonilukumäärä huomioon ottaen, Kakskerranjärven pohjaeläimistöä voidaan pitää melko monimuotoisena. Syvyysvyöhykkeellä 1 4 metriä tavattiin selvästi eniten eri lajiryhmiä, yhteensä 15 kappaletta. Syvyysvyöhykkeeltä 4 8 metriä määritettiin yhdeksän lajiryhmää, vyöhykkeiltä 8 12 metriä ja metriä määritettiin 6 eri lajiryhmää. Litoraalivyöhykkeen haavintanäytteistä määritettiin yhteensä 22 eri taksonia. Matala litoraalivyöhyke tarjoaa monimuotoisemman elinympäristön syvännealueisiin verrattuna, joten matalan veden alueella pohjaeläinlajisto on myös tyypillisesti runsaampi syvempiin alueisiin verrattuna. Vaikka matalan veden lajisto oli selvästi runsain, olivat populaatiotiheydet selvästi pienimpiä 1 4 metrin syvyysvyöhykkeellä muihin vyöhykkeisiin verrattuna. Muutoin pohjaeläintiheydet vaihtelivat melko tasaisesti kolmen muun syvyysvyöhykkeen välillä näytekertakohtaisesti, mikäli jätetään huomioimatta ajoittain erittäin runsaana esiintynyt sulkasääski (Chaoborus flavicans). Keväällä pohjaeläintiheydet olivat suurimmillaan, vaikkakin syksyn tiheydet olivat lähes samalla tasolla (sulkasääsken toukkia ei huomioitu). Elokuun näytteenottokerralla pohjaeläin tiheydet olivat selvästi matalammat kuin keväällä ja syksyllä. Huomion arvoista pohjaeläinnäytetuloksissa oli sulkasääsken toukkien suuret tiheydet kevään ja syksyn näytteenottojen osalta. Sulkasääsken toukkien maksimi tiheys Kakskerranjärvellä oli näytepisteellä 6 (kartoituksen syvin piste), jolloin sulkasääsken toukkien laskennallinen tiheys oli 3478 kpl/m 2. Sulkasääsken toukkien massaesiintymät ovat hyvin tyypillisiä hapettomassa alusvedessä, jossa niihin kohdistuu hyvin vähän predaatiota. Tämän lisäksi hapettomissa olosuhteis- KAKSKERRANJÄRVEN TUTKIMUSRAPORTTI

32 sa lajien välinen kilpailu on vähäistä. Runsailla sulkasääskitiheyksillä saattaa olla merkittävä vaikutus järven ravintoverkkoon. Sulkasääskipopulaatiot laiduntavat tehokkaasti eläinplanktonia, jolloin kasviplanktonin määrä vesistössä saattaa kohota eläinplanktonin vähyyden seurauksena. Viimeisimpinä vuosina Kakskerranjärvellä ei kuitenkaan ole havaittu mittavia leväkukintoja. Monet kalalajit käyttävät sulkasääsken toukkia ravinnokseen, mutta hapettomassa vesikerroksessa kalojen toukkiin kohdistama saalistuspaine on luultavimmin erittäin pieni. Sulkasääsken toukat pystyvät vaeltamaan vesipatsaassa vertikaalisesti, jolloin ne usein päiväsaikaan hakeutuvat lähelle pohjaa välttääkseen kalojen predaatiota. Pintakerrokseen suuntautuvien vaelluksien on todettu tapahtuvan lähinnä öisin. Sulkasääsken toukat voivat hyödyntää esimerkiksi veden vähähappisia kerroksia ja sameutta suojautuakseen kalojen saalistukselta (Valtonen 2009). Elokuun näytteissä ei juuri esiintynyt sulkasääsken toukkia, mikä selittynee sulkasääsken normaalilla elinkierrolla. Kesällä kuoriutuneet sulkasääsken toukat elävät syksyyn asti vapaassa vedessä, kunnes ne siirtyvät pohjasedimenttiin talvehtimaan. Sulkasääsken toukkien jälkeen Kakskerranjärven syvännealueiden toiseksi merkittävin ryhmä oli Chironomidae heimon surviaissääsken toukat. Chironomidae heimoon kuuluvat yksilöt määritettiin pohjaeläintutkimuksessa alaheimoihin Chironominae, Tanypodinae sekä Orthocladiinae. Kakskerranjärven syvimmillä alueilla (syvyysvyöhyke metriä) tavattiin lähinnä vain Chironominae alaheimon edustajia. Suurin laskennallinen Chironominae tiheys (952 kpl/m 2 ) havaittiin kevään näytteenotossa pisteeltä 6, joka on myös pohjaeläinnäytteenotossa käytetyistä pisteistä syvin (liite 1). Tanypodinae alaheimon yksilötiheydet olivat suurimmillaan 4 8 metrin ja 8 12 metrin syvyysvyöhykkeillä, mutta metrin syvyysvyöhykkeeltä niitä tavattiin vain muutama yksilö. Chironominae alalahkon lajit ovat reheville järville tyypillisiä, ja sietävät yleisesti erittäin hyvin vähähappisia olosuhteita. Matalaa happipitoisuutta hyvin sietävillä surviaissääskilajeilla on soluissaan runsaasti happea sitovaa hemoglobiinia, jolloin ne menestyvät erityisen hyvin vähähappisissa olosuhteissa (Nilsson 1997). Vähähappisuus ja pohjaeläimet Kesän pohjaeläinnäytteenotto pyrittiin ajoittamaan siten, että Kakskerranjärven syvänteet olivat jo pitkään kärsineet happikadosta, jolloin voitaisiin arvioida heikon happitilanteen vaikutuksia järven pohjaeläimistöön. Kesän näytteenotto toteutettiin , jolloin Myllykylän syvänteen pohjanläheinen vesi oli ollut käytännössä katsoen hapetonta hieman yli kuukauden ajan. Kesäaikainen tilanne ei taksonimäärällisesti eronnut juurikaan kevään ja syksyn tuloksista. Syvännealueiden taksonimäärää voidaan pitää melko suppeana läpi avovesikauden. Lajiston KAKSKERRANJÄRVEN TUTKIMUSRAPORTTI

33 yksipuolistuminen on hyvin tyypillistä säännöllisistä happikadoista kärsivillä alueilla. Kesän näytteenoton yksilötiheydet olivat selvästi kevääseen ja syksyyn verrattuna pienemmät. Yksilötiheyden pienenemistä ei kuitenkaan voida suoranaisesti selittää hapen vähyydellä, sillä myös pohjaeläinten luontainen elinkierto vaikuttaa niiden esiintymistiheyksiin. Kesällä monet lajit ovat vielä lentovaiheessa, jolloin niiden toukkatiheydet järven pohjasedimentissä ovat luonnollisesti pienempiä. Kesän happikadon aikaan mikään lajiryhmä ei puuttunut kokonaan. Syvännealueiden lajisto koostui lähinnä matalaa happipitoisuutta hyvin sietävistä lajeista. Dominoivina lajiryhminä olivat Chironominae alaheimon lajit sekä Oligochaeta lahkon harvasukasmadot. Hapettomana ajanjaksona harvasukasmatojen esiintymistiheydet olivat kuitenkin hyvin samalla tasolla kuin kevään ja syksyn näytteenotoissa. Hyvin oletettavaa on myös, että sulkasääski (Chaoborus flavicans) hyötyy todella paljon syvännealueiden vähähappisesta alusvedestä, jossa ne eivät ole alttiina kalojen predaatiolle. Alhaista happipitoisuutta hyvin sietävien lajiryhmien lisäksi hapettomilta syvännealueilta otetuissa näytteissä tavattiin muutamia yksilöitä polttiaisia (Sphaeromias sp. ja Serromyia sp.) sekä Tanypodinae alaheimon surviaissääskiä. KAKSKERRANJÄRVEN TUTKIMUSRAPORTTI

34 1; 2 % 2; 4 % 1; 2 2; 4 % % Happipitoisuus Min: 11,4 mg/l Max: 12,2 mg/l 3; 6 % 28; 55 % 14; 27 % CHAOBORUS FLAVICANS ASELLUS AQUATICUS LESTES SPONSA ANODONTA SP ECNOMUS TENELLUS ORTHOCLADIINAE SP ERPOBDELLA OCTOCULATA Kuva 23: Syvyysvyöhyke 1-4 metriä ( ) 1; 3 % 1; 3 % 3; 9 % 1; 3 % 2; 6 % 3; 8 % 4; 11 % 9; 26 % 11; 31 % Happipitoisuus Min: 8,9 mg/l Max: 9,3 mg/l ASELLUS AQUATICUS OLIGOCHAETA SP TANYPODINAE SP CHIRONOMINAE SP SPHAEROMIAS SP ERPOBDELLA OCTOCULATA ANODONTA SP SERROMYIA SP LIBELLULA QUADRIMACULATA Kuva 24: Syvyysvyöhyke 1 4 metriä ( ) KAKSKERRANJÄRVEN TUTKIMUSRAPORTTI

35 1; 3 % Happipitoisuus Min: 9,5 mg/l Max: 10,2 mg/l 2; 5 % 2; 5 % EPHEMERIDAE SP TANYPODINAE SP 8; 23 % 9; 26 % CHIRONOMINAE SP HYDRACHNIDIA SP SPHAEROMIAS SP CHAOBORUS FLAVICANS ANODONTA SP 1; 3 % 1; 3 % 1; 3 % 1; 3 % 9; 26 % OLIGOCHAETA SP ASELLUS AQUATICUS ERPOBDELLA OCTOCULATA Kuva 25: Syvyysvyöhyke 1 4 metriä ( ) Happipitoisuus Min: 11,1 mg/l Max: 12,1 mg/l 47; 12 % 285; 69 % 41; 10 % 22; 5 % 14; 3 % 2; 1 % 1; 0 % TANYPODINAE SP CHIRONOMINAE SP SERROMYIA SP OLIGOCHAETA SP SPHAEROMIAS SP PISIDIUM SP CHAOBORUS FLAVICANS Kuva 26: Syvyysvyöhyke 4-8 metriä ( ) KAKSKERRANJÄRVEN TUTKIMUSRAPORTTI

36 Happipitoisuus Min: 8,6 mg/l Max: 9,1 mg/l 1; 1 % 24; 27 % 28; 31 % CHIRONOMINAE SP TANYPODINAE SP OLIGOCHAETA SP SPHAEROMIAS SP 6; 6 % ANODONTA SP 7; 8 % SERROMYIA SP 24; 27 % Kuva 27: Syvyysvyöhyke 4 8 metriä ( ) 1; 0 % 8; 4 % 2; 1 % Happipitoisuus Min: 9,4 mg/l Max: 10,1 mg/l 38; 18 % 13; 6 % 31; 15 % 16; 8 % 100; 48 % CHIRONOMINAE SP TANYPODINAE SP OLIGOCHAETA SP CHAOBORUS FLAVICANS SERROMYIA SP ANODONTA SP BIVALVIA SP SPHAEROMIAS SP Kuva 28: Syvyysvyöhyke 4 8 metriä ( ) KAKSKERRANJÄRVEN TUTKIMUSRAPORTTI

37 Happipitoisuus Min: 10,1 mg/l Max: 11,4 mg/l 309; 60 % 156; 31 % CHIRONOMINAE SP TANYPODINAE SP OLIGOCHAETA SP SERROMYIA SP CHAOBORUS FLAVICANS 25; 5 % 14; 3 % 6; 1 % Kuva 29: Syvyysvyöhyke 8-12 metriä ( ) 4; 3 % 5; 3 % 9; 6 % 5; 3 % Happipitoisuus Min: 0,2 mg/l Max: 0,2 mg/l 26; 18 % 97; 67 % CHIRONOMINAE SP OLIGOCHAETA SP CHAOBORUS FLAVICANS TANYPODINAE SP SPHAEROMIAS SP SERROMYIA SP Kuva 30: Syvyysvyöhyke 8 12 metriä ( ) KAKSKERRANJÄRVEN TUTKIMUSRAPORTTI

38 Happipitoisuus Min: 9,7 mg/l Max: 9,8 mg/l 141; 25 % 33; 6 % 312; 55 % CHAOBORUS FLAVICANS TANYPODINAE SP SERROMYIA SP OLIGOCHAETA SP CHIRONOMINAE SP 18; 3 % 61; 11 % Kuva 31: Syvyysvyöhyke 8 12 metriä ( ) Happipitoisuus Min: 9,8 mg/l Max: 10,7 mg/l 653; 68 % 264; 27 % 43; 5 % 1; 0 % CHIRONOMINAE SP OLIGOCHAETA SP TANYPODINAE SP SERROMYIA SP SPHAEROMIAS SP CHAOBORUS FLAVICANS 4; 0 % 2; 0 % Kuva 32: Syvyysvyöhyke metriä ( ) KAKSKERRANJÄRVEN TUTKIMUSRAPORTTI

39 3; 4 % Happipitoisuus Min: 0,1 mg/l Max: 0,2 mg/l 36; 41 % 39; 45 % CHIRONOMINAE SP TANYPODINAE SP CHAOBORUS FLAVICANS OLIGOCHAETA SP SPHAEROMIAS SP 7; 8 % 2; 2 % Kuva 33: Syvyysvyöhyke metriä ( ) 36; 4 % 84; 9 % 20; 2 % 2; 0 % Happipitoisuus Min: 9,5 mg/l Max: 9,6 mg/l 3; 1 % 757; 84 % OLIGOCHAETA SP CHIRONOMINAE SP TANYPODINAE SP SPHAEROMIAS SP SERROMYIA SP CHAOBORUS FLAVICANS Kuva 34: Syvyysvyöhyke metriä ( ) KAKSKERRANJÄRVEN TUTKIMUSRAPORTTI

40 4.2 Johtopäätökset Avovesikauden 2012 aikana Kakskerranjärven pohjaeläimistössä ei havaittu merkittäviä muutoksia. Mikään yksilömäärällisesti merkittävä taksoni ei puuttunut kokonaisuudessaan pohjaeläimistöstä toteutettujen näytteenottojen ajankohtina. Tutkimuksen perusteella Kakskerranjärven pohjaeläinlajisto on lajimäärältään kohtalaisen monipuolinen, lukuun ottamatta syvännealueita, joiden lajistoa voidaan pitää melko yksipuolisena. Aiemmin Kakskerranjärvellä on tehty litoraalivyöhykkeen pohjaeläinnäytteenotto Varsinais-Suomen ELY-keskuksen toimesta vuonna 2009, sekä järven itäpään Harjattulan syvänteen näytteenotto vuosina 2007 ja Ainoastaan vuoden 2007 Ekman-näytteenoton tulokset on saatavilla, joten vuoden 2012 tutkimuksen kokonaisaineistoa ei voida laajalti verrata aiempiin tuloksiin mahdollisten muutosten havaitsemiseksi. Syksyllä 2012 saadut Harjattulan syvänteen tulokset ovat V- S ELY-keskuksen syksyn 2007 tuloksiin verrattuna hyvin samansuuntaisia niin lajistollisesti kuin runsaussuhteidenkin osalta. Koska laajaa aiempaa pohjaeläinaineistoa Kakskerranjärveltä ei ole, vuoden 2012 tutkimustulokset palvelee parhaiten tulevaisuudessa tehtyjen pohjaeläinselvitysten vertailuaineistona. Toteutettu pohjaeläinkartoitus soveltuu myös sellaisenaan hyvin kuvaamaan Kakskerranjärven pohjaeläimistön tilannetta keväällä, kesällä ja syksyllä KAKSKERRANJÄRVEN TUTKIMUSRAPORTTI

41 LÄHTEET Valtonen, S Eläinplanktonin ja sulkasääsken toukkien (Chaoborus flavicans) sukkessio pienissä metsäjärvissä. Pro gradu-tutkielma, Helsingin yliopisto. Nilsson, A, Aquatic insects of north Europe A taxonimic handbook volume 1. Stenstrup, Tanska: Apollo books Aps. Nilsson, A, Aquatic insects of north Europe A taxonimic handbook volume 2. Stenstrup, Tanska: Apollo books Aps. KAKSKERRANJÄRVEN TUTKIMUSRAPORTTI

42 LIITTEET Liite 1. Vuoden 2012 näytepistekohtaiset pohjaeläintulokset näytteenottokerroittain. NÄYTE KPL KPL KPL POHJAN LAATU/ SYVYYS ja VYÖHYKE PE1 ASELLUS AQUATICUS 19 ASELLUS AQUATICUS 8 EPHEMERIDAE SP 2 Sammal, lehtikarike PE1 CHIRONOMINAE SP 1 CHIRONOMINAE SP 1 TANYPODINAE SP 6 2,2 m (1-4 m) ERPOBDELLA PE1 OCTOCULATA 1 ERPOBDELLA OCTOCULATA 1 PE1 OLIGOCHAETA SP 7 OLIGOCHAETA SP 6 PE1 SPHAEROMIAS SP 1 PE1 TANYPODINAE SP 2 PE2 ANODONTA SP 1 CHIRONOMINAE SP 1 CHAOBORUS FLAVICANS 1 Savi, karike PE2 CHAOBORUS FLAVICANS 13 CHIRONOMINAE SP 1 2,5 m (1-4 m) PE2 CHIRONOMINAE SP 7 HYDRACHNIDIA SP 1 PE2 SPHAEROMIAS SP 1 PE3 CHAOBORUS FLAVICANS 80 CHIRONOMINAE SP 6 CHAOBORUS FLAVICANS 16 Savi PE3 CHIRONOMINAE SP 8 OLIGOCHAETA SP 2 CHIRONOMINAE SP 6 7,2 m (4-8 m) PE3 SERROMYIA SP 1 TANYPODINAE SP 2 OLIGOCHAETA SP 4 PE3 SPHAEROMIAS SP 1 SERROMYIA SP 2 PE3 TANYPODINAE SP 15 TANYPODINAE SP 16 PE4 CHAOBORUS FLAVICANS 179 CHIRONOMINAE SP 1 ANODONTA SP 1 Savi PE4 CHIRONOMINAE SP 13 OLIGOCHAETA SP 3 CHAOBORUS FLAVICANS 7 7,0 m (4-8 m) PE4 SERROMYIA SP 3 SPHAEROMIAS SP. 4 CHIRONOMINAE SP 5 PE4 TANYPODINAE SP 6 TANYPODINAE SP 2 OLIGOCHAETA SP 11 PE4 SERROMYIA SP 9 PE4 TANYPODINAE SP 35 PE5 CHAOBORUS FLAVICANS 85 CHAOBORUS FLAVICANS 1 CHAOBORUS FLAVICANS 46 Savi PE5 CHIRONOMINAE SP 25 CHIRONOMINAE SP 24 CHIRONOMINAE SP 41 9,8 m (8-12 m) PE5 OLIGOCHAETA SP 8 OLIGOCHAETA SP 5 OLIGOCHAETA SP 13 PE5 SPHAEROMIAS SP 1 SERROMYIA SP 3 PE5 TANYPODINAE SP 2 TANYPODINAE SP 15 KAKSKERRANJÄRVEN TUTKIMUSRAPORTTI

43 PE6 CHAOBORUS FLAVICANS 161 CHAOBORUS FLAVICANS 1 CHAOBORUS FLAVICANS 241 Savi PE6 CHIRONOMINAE SP 66 CHIRONOMINAE SP 7 CHIRONOMINAE SP 15 13,9 m (12-15 m) PE6 OLIGOCHAETA SP 4 OLIGOCHAETA SP 5 OLIGOCHAETA SP 7 PE6 SPHAEROMIAS SP 1 SERROMYIA 1 PE6 TANYPODINAE SP 3 SPHAEROMIAS 1 PE6 TANYPODINAE SP 9 PE7 CHAOBORUS FLAVICANS 168 CHIRONOMINAE SP 6 CHAOBORUS FLAVICANS 128 Savi, karike PE7 CHIRONOMINAE SP 39 OLIGOCHAETA SP 10 CHIRONOMINAE SP 12 13,7 m (12-15 m) PE7 OLIGOCHAETA SP 5 SPHAEROMIAS SP 1 OLIGOCHAETA SP 7 PE7 TANYPODINAE SP 3 SERROMYIA SP 1 PE7 TANYPODINAE SP 2 PE8 CHAOBORUS FLAVICANS 105 CHIRONOMINAE SP 3 CHAOBORUS FLAVICANS 128 Savi PE8 CHIRONOMINAE SP 40 OLIGOCHAETA SP 10 CHIRONOMINAE SP 21 12,7 m (12-15 m) PE8 OLIGOCHAETA SP 18 TANYPODINAE SP 1 OLIGOCHAETA SP 7 PE8 TANYPODINAE SP 1 SERROMYIA SP 1 PE8 SPHAEROMIAS SP 1 PE8 TANYPODINAE SP 1 PE9 TANYPODINAE SP 2 CHAOBORUS FLAVICANS 1 CHAOBORUS FLAVICANS 142 Savi PE9 SERROMYIA SP 2 CHIRONOMINAE SP 6 CHIRONOMINAE SP 15 13,0 m (12-15 m) PE9 OLIGOCHAETA SP 11 OLIGOCHAETA SP 6 OLIGOCHAETA SP 6 PE9 CHIRONOMINAE SP 54 TANYPODINAE SP 5 PE9 CHAOBORUS FLAVICANS 114 PE10 CHAOBORUS FLAVICANS 105 CHIRONOMINAE SP 17 CHAOBORUS FLAVICANS 118 Savi PE10 CHIRONOMINAE SP 65 OLIGOCHAETA SP 5 CHIRONOMINAE SP 21 13,6 m (12-15 m) PE10 OLIGOCHAETA SP 5 SPHAEROMIAS SP 1 OLIGOCHAETA SP 9 PE10 SPHAEROMIAS SP 1 TANYPODINAE SP 3 PE10 TANYPODINAE SP 1 PE11 CHAOBORUS FLAVICANS 77 CHAOBORUS FLAVICANS 1 CHAOBORUS FLAVICANS 37 Savi PE11 CHIRONOMINAE SP 28 CHIRONOMINAE SP 21 CHIRONOMINAE SP 1 10,3 m (8-12 m) PE11 OLIGOCHAETA SP 3 OLIGOCHAETA SP 5 OLIGOCHAETA SP 3 PE11 SERROMYIA SP 2 SPHAEROMIAS SP 8 SERROMYIA SP 8 PE11 TANYPODINAE SP 4 TANYPODINAE SP 1 TANYPODINAE SP 15 KAKSKERRANJÄRVEN TUTKIMUSRAPORTTI

44 PE12 CHAOBORUS FLAVICANS 1 ANODONTA SP 3 ANODONTA SP 1 Savi, hiekka PE12 CHIRONOMINAE SP 8 CHIRONOMINAE SP 1 CHIRONOMINAE SP 3 2,4 m (1-4 m) PE12 ECNOMUS TENELLUS 1 ERPOBDELLA OCTOCULATA 1 TANYPODINAE SP 1 PE12 TANYPODINAE SP 4 SERROMYIA SP 1 PE12 TANYPODINAE SP 2 PE13 CHAOBORUS FLAVICANS 27 CHAOBORUS FLAVICANS 2 CHAOBORUS FLAVICANS 81 Savi PE13 CHIRONOMINAE SP 16 CHIRONOMINAE SP 14 CHIRONOMINAE SP 29 9,4 m (8-12 m) PE13 SERROMYIA SP 2 OLIGOCHAETA SP 2 OLIGOCHAETA SP 4 PE13 TANYPODINAE SP 5 SERROMYIA SP 1 SERROMYIA SP 3 PE13 TANYPODINAE SP 8 PE14 CHAOBORUS FLAVICANS 71 CHIRONOMINAE SP 15 CHAOBORUS FLAVICANS 91 Savi PE14 CHIRONOMINAE SP 25 OLIGOCHAETA SP 8 CHIRONOMINAE SP 40 9,9 m (8-12 m) PE14 OLIGOCHAETA SP 3 SERROMYIA SP 4 OLIGOCHAETA SP 3 PE14 SERROMYIA SP 2 SERROMYIA SP 4 PE14 TANYPODINAE SP 12 TANYPODINAE SP 10 PE15 CHAOBORUS FLAVICANS 7 ANODONTA SP 1 ANODONTA SP 1 Savi PE15 CHIRONOMINAE SP 5 CHIRONOMINAE SP 6 CHAOBORUS FLAVICANS 4 6,9 m (4-8 m) PE15 OLIGOCHAETA SP 4 OLIGOCHAETA SP 4 CHIRONOMINAE SP 2 PE15 SERROMYIA SP 12 SERROMYIA SP 21 OLIGOCHAETA SP 5 PE15 TANYPODINAE SP 14 TANYPODINAE SP 3 SERROMYIA SP 1 PE15 TANYPODINAE SP 19 PE16 CHAOBORUS FLAVICANS 7 CHIRONOMINAE SP 8 ANODONTA SP 1 Savi, karike PE16 CHIRONOMINAE SP 11 OLIGOCHAETA SP 10 BIVALVIA SP 1 5,8 m (4-8 m) PE16 OLIGOCHAETA SP 8 CHAOBORUS FLAVICANS 3 PE16 PISIDIUM SP 1 CHIRONOMINAE SP 2 PE16 SERROMYIA SP 2 OLIGOCHAETA SP 10 PE16 SPHAEROMIAS SP 1 SERROMYIA SP 1 PE16 TANYPODINAE SP 7 TANYPODINAE SP 18 PE17 CHAOBORUS FLAVICANS 49 CHAOBORUS FLAVICANS 1 CHAOBORUS FLAVICANS 57 Savi PE17 CHIRONOMINAE SP 62 CHIRONOMINAE SP 23 CHIRONOMINAE SP 30 9,8 m (8-12 m) PE17 TANYPODINAE SP 4 OLIGOCHAETA SP 6 OLIGOCHAETA SP 10 PE17 TANYPODINAE SP 1 TANYPODINAE SP 13 KAKSKERRANJÄRVEN TUTKIMUSRAPORTTI

45 PE18 CHAOBORUS FLAVICANS 12 CHIRONOMINAE SP 7 CHAOBORUS FLAVICANS 8 Savi, karike, hiekka PE18 CHIRONOMINAE SP 4 OLIGOCHAETA SP 5 CHIRONOMINAE SP 1 6,8 m (4-8 m) PE18 OLIGOCHAETA SP 2 SERROMYIA SP 3 OLIGOCHAETA SP 1 PE18 SERROMYIA SP 4 SPHAEROMIAS SP 2 SPHAEROMIAS SP 8 PE18 TANYPODINAE SP 5 TANYPODINAE SP 12 PE19 ANODONTA SP 1 ASELLUS AQUATICUS 1 OLIGOCHAETA SP 5 Savi, hiekka, sammal, karike PE19 ASELLUS AQUATICUS 3 OLIGOCHAETA SP 2 2,5 m (1-4 m) PE19 OLIGOCHAETA SP 7 PE19 TANYPODINAE SP 1 PE20 ASELLUS AQUATICUS 6 ASELLUS AQUATICUS 2 ASELLUS AQUATICUS 2 Hiekka, savi (paakkuja) PE20 CHIRONOMINAE SP 1 LIBELLULA QUADRIMACULATA 1 CHIRONOMINAE SP 5 2,1 m (1-4 m) PE20 ECNOMUS TENELLUS 1 OLIGOCHAETA SP 1 ERPOBDELLA OCTOCULATA 1 PE20 LESTES SPONSA 3 TANYPODINAE SP 1 OLIGOCHAETA SP 3 PE20 OLIGOCHAETA SP 5 TANYPODINAE SP 2 PE20 ORTHOCLADIINAE SP 1 PE20 TANYPODINAE SP 2 Liite 2: Pohjanoudinnäytteiden lisäksi otettujen litoraalihaavintanäytteiden tulokset. NÄYTE KPL H1 ASELLUS AQUATICUS 1 H1 CHIRONOMINAE SP 1 H1 ECNOMUS TENELLUS 1 H1 BAETIDAE SP 1 H1 LESTES SPONSA 1 H1 OLIGOCHAETA SP 1 H1 PHILOPOTAMIDAE SP 1 H1 TANYPODINAE SP 1 H2 ASELLUS AQUATICUS 24 H2 CHAOBORUS FLAVICANS 1 H2 CORDULEGASTER BOLTONII 1 H2 HELOBDELLA STAGNALIS 2 H2 OLIGOCHAETA SP 3 H2 TANYPODINAE SP 3 KAKSKERRANJÄRVEN TUTKIMUSRAPORTTI

46 H3 AGABUS SP 1 H3 ASELLUS AQUATICUS 26 H3 CAENIDAE SP 1 H3 CHIRONOMINAE SP 1 H3 CORDULIA AENEA 1 H3 ECNOMUS TENELLUS 2 H3 EPHEMERIDAE SP 1 H3 ERPOBDELLA OCTOCULATA 1 H3 LESTES SPONSA 1 H3 PISIDIUM SP 1 H4 ASELLUS AQUATICUS 35 H4 BAETIDAE SP 4 H4 LESTES SPONSA 1 H4 PHRYGANEIDAE SP 1 H4 POLYCENTROPODIDAE SP 1 H4 SIPHLONURIDAE SP 6 H4 TANYPODINAE SP 1 H5 ASELLUS AQUATICUS 24 H5 CHIRONOMINAE SP 1 H5 CORDULIA AENEA 3 H5 ERPOBDELLA OCTOCULATA 3 H5 HELOBDELLA STAGNALIS 1 H5 HYDRACHNIDIA SP 1 H5 LESTES SPONSA 9 H5 LYMNAEA PEREGRA 1 H5 LYMNAEA TRUNCATULA 2 H5 POLYCENTROPODINAE SP 2 H5 SIPHLONURIDAE SP 4 KAKSKERRANJÄRVEN TUTKIMUSRAPORTTI