Leikki-ikäisen ruokavalio

Transkriptio

1 Leikki-ikäisen ruokavalio Yhdessä syöden edistetään koko perheen terveyttä Yhdessä syöden edistetään koko perheen terveyttä. Lapsen suhde ruokaan kehittyy kokemusten kautta. Ruokailutilanteen tulisi olla myönteinen ja lasta kannustava. Keskustelulla voidaan luoda ruokailusta rauhallinen, koko perheen yhteinen hetki. Aikuine päättää ruoka-ajoista ja rajoista; mitä syödään ja juodaan, vaikka lapsi haluaisi toisin. Lapsi voi tehdä pieniä päätöksiä, esimerkiksi valita jogurtin tai viilin väliltä, mutta aikuisen tehtävä on huolehtia ruokavalion terveellisyydestä. Leikki-ikäinen lapsi opettelee maistelemaan erilaisia ruokia ja harjoittelee vielä syömistä. Syöminen voi olla sotkuista, mutta lapsen tulee antaa syödä itse. Lapsi osaa itse säädellä sopivan annoskoon, mutta lapselle pitää tarjota useammin ruokaa kuin aikuiselle, ja siksi välipalojen laatu on tärkeää. Koko perhe voi syödä samaa ruokaa, mutta annoskoko vaihtelee kunkin perheenjäsenen energiatarpeen mukaan. Lasta ei pidä jättää yksin syömään, vaan lapsen syödessä on hyvä olla aikuisen läsnä, vaikka hän ei itse söisikään. Mukista juomista on jo imeväisiässä harjoiteltu ja nyt on aika siirtyä kokonaan siihen. Tuttipulloa ei suositella yli vuoden ikäiselle. Uusia makuja Vanhemmat ovat esimerkki lapsille näiden tutustuessa uusiin makuihin ja ruoka-aineisiin. Ruoka innoittaa lapsen mielikuvitusta. Lapset pitävät hauskoista muodoista ja väreistä. Silti lapsi voi olla arka maistelemaan uusia ruokia. Vanha ja tuttu lempiruoka on turvallista, mutta uusien ruokien tarjoaminen päättäväisesti ja aluksi pieninä annoksina on tie saada lapsi hyväksymään erilaisia ruokia. Erilaisia vaihtoehtoja kannattaa pitää pöydässä, vaikka lapsi ei aluksi maistaisikaan tarjottua ruokaa. Yleensä lapset pitävät yksinkertaisista aterioista, esimerkiksi salaattiainekset voi pitää erillään ja antaa lapsen itse koota mieleinen salaatti.

2 Tutut marjat, hedelmät, kasvikset ja juurekset on hyvä pitää koko ajan mukana, eikä jättää niitä pois lapsen siirtyessä muun perheen ruokailuun. Juuri niistä lapsi aloitti syömään opettelun joten niitä ei ole syytä jättää pois myöhemminkään. Säännöllinen ateriarytmi on terveellisen syömisen perusta niin lapsilla kuin aikuisillakin Säännöllinen syöminen on terveyttä edistävän ruokavalion perusta. Pienet lapset tarvitsevat usein ruokaa, koska he eivät pysty syömään suuria määriä kerrallaan. Pitkät ruokavälit altistavat hallitsemattomalle syömiselle ja turhalle napostelulle ja siten ylipainolle. Sekä lapsille että aikuisille suositellaan syömistä 3 4 tunnin välein, mikä tarkoittaa noin 4 6 ateriakertaa päivässä. Säännöllistä ateriarytmiä on hyvä noudattaa kotona niin arkena kuin vapaapäivinäkin. Pieni lapsi tarvitsee aamupalan, lounaan, iltapäivän välipalan, päivällisen ja iltapalan. Välipalojen tarkoitus on täydentää pääaterioita ja niiden valintaan kannattaa kiinnittää huomiota. Hedelmät ja marjat, puurot, leivät ja sämpylät ovat hyviä välipaloja. Kokonaisuus ja arjen hyvät valinnan ratkaisevat Yksittäiset ruokavalinnat eivät tee ruokavaliosta terveellistä tai epäterveellistä. Terveyttä edistävä syöminen perustuu kasvikunnan tuotteisiin eli kasviksiin, marjoihin, hedelmiin ja täysjyväviljaan, sisältää kalaa, kasviöljyjä ja muita pehmeitä rasvoja, kuten pähkinöitä ja siemeniä, sekä rasvattomia ja vähärasvaisia maitovalmisteita. Lisäksi monipuoliseen kokonaisuuteen mahtuu kohtuullisesti siipikarjaa ja jonkin verran punaista lihaa. Tällaisessa ruokavaliossa on runsaasti vitamiineja, kivennäisaineita ja kuitua sekä sopivassa suhteessa hyvänlaatuisia hiilihydraatteja, rasvoja ja proteiineja. Joka aterialla kasviksia, hedelmiä ja marjoja Kasvikset, marjat ja hedelmät ovat ruokavalion perusta, ja niitä tarjotaan joka aterialla. Aikuisilla tämä tarkoittaa noin puolta kiloa eli 5 6 annosta päivittäin (1 annos = 1 kourallinen). Puolen kilon tavoite voi tuntua isolta, mutta se täyttyy helposti, kun joka aterialla on kasviksia, hedelmiä tai marjoja. Lapsen tulisi syödä vähintään puolet aikuisen määrästä, esimerkiksi viisi oman kouran kokoista annosta päivässä. Lapsen annoskoko kasvaa lapsen kasvaessa. Kasviksia ei voi korvata vitamiini- ja kivennäisainevalmisteilla, koska niistä ei tutkimusten mukaan saada yhtä suurta terveyshyötyä kuin syömällä runsaasti kasviksia. Ravintolisät ovat tarpeen vain erityistilanteissa, jossa terveydenhuollon ammattilainen on todennut, että jotain ravintoainetta saadaan liian vähän. Tarpeettomat ravintolisät voivat haitata muiden ravintoaineiden imeytymistä ja liialliseen saantiin voi liittyä haittavaikutuksia. Esimerkiksi liiallisen kalsiumlisän on todettu altistavan sepelvaltimotaudille. Vitamiinien ja kivennäisaineiden yliannostelu valmisteita käyttämällä saattaa olla haitallista, joten ravintolisien ohjeiden mukaista annostelua ei tule ylittää eikä päällekkäisiä valmisteita tule käyttää.

3 Lisää Kasvikset, mukaan lukien sienet, marjat ja hedelmät Öljy, pähkinät, mantelit, siemenet Kala Herneet, pavut, linssit Vaihda Vähäkuituinen vilja täysjyvään Voi ja voipohjaiset levitteet kasvimargariiniksi tai öljyyn. Runsasrasvaiset maitotuotteet rasvattomiin ja vähärasvaisiin. Punainen liha osittain siipikarjaan. Eläinproteiini osittain kasviproteiineihin. Runsassuolaiset tuotteet vähäsuolaisiin: leivät, leikkeleet, juustot. Jodioimaton suola jodioituun. Vähennä Sokeri Eläinrasvat, kookos- ja palmuöljy Punainen liha, siitä tehdyt leikkeleet ja makkarat Suola Syökö lapsi tarpeeksi? Lapsella on luontainen kyky säädellä syömistään, lapselle ei saa tuputtaa ruokaa saati pakottaa häntä syömään. Vanhempien tehtävänä on tarjota monipuolisia ja terveellisiä aterioita, mutta lapsi saa itse päättää syötävän ruoan määrän. Jos vanhemmat annostelevat ruoan, on hyvä huomata, että liian suuret ruoka-annokset voivat tehdä syömisestä epämiellyttävän. Lisää voi tarvittaessa ottaa. Makeiden syömisestä lapsi ei kuitenkaan pysty itse päättämään, vaan niiden syönnistä on hyvä tehdä sopimus. Tasainen kasvu on paras mittari riittävästä syömisestä. Ruokahalun vaihtelu on normaalia, jonka vuoksi syödyn ruoankin määrä vaihtelee päivittäin. Pitkään jatkuneesta ruoka-haluttomuudesta on syytä keskustella neuvolassa. Huonon ruoka-halun ja syömättömyyden taustalla saattaa olla mehujen juonti tai jatkuva napostelu tai riittämätön ulkoilu ja liikkuminen. Lautasmalli auttaa kokoamaan lapsen ja aikuisen täysipainoisen aterian, jota täydennetään täysjyväleivällä ja ruokajuomalla. Lautasmallin ideana on havainnollistaa aterian koostamista. Tässä mallissa kasvikset täyttävät puolet lautasesta. Peruna, riisi tai makaroni neljänneksen, samoin kala, kana, liha tai kasviproteiini. Välttämättömiä rasvahappoja linoli- ja alfalinolihappoa täytyy saada ravinnosta, koska elimistö ei pysty niitä itse tuottamaan!

4 Liiallinen istuminen on haitallista lapsellekin Alle kouluikäinen lapsi tarvitsee vähintään kaksi tuntia reipasta liikuntaa päivässä. Kouluikäiset lapset tarvitsevat liikuntaa vähintään 1-2 tuntia päivässä monipuolisesti, ikään sopivalla tavalla. Ruutuaikaa enintään kaksi tuntia päivässä. Onko väliä, mitä rasvaa? Käytettävän leivänpäällysrasvan tulisi olla 60% rasvaa sisältävä kasvimargariini. Leikki-ikäisille riittävä määrä näkyvää rasvaa on g (1,5 2 rkl kasviöljyä tai 4 6 tl kasvimargariinia). Rypsiöljyä voi käyttää sekä ruoanlaitossa että leipomisessa. Ruoanvalmistuksessa suositaan sellaisia menetelmiä, jotka onnistuvat ilman rasvalisäyksiä kuten uunissa paistaminen ja keittäminen. Pähkinät, mantelit ja siemenet sekä hedelmistä avokado ovat hyviä tyydyttymättömän rasvan ja kuidun lähteitä. Suolaamattomia, sokeroimattomia tai muulla tavoin kuorruttamattomia pähkinöitä, manteleita ja siemeniä (esimerkiksi auringonkukan-, seesamin-, pellavan-, pinjan- ja kurpitsansiemenet) voi nauttia lajeja vaihdellen noin 30 g päivässä eli 200 g viikossa. Leikki-ikäiselle lapselle sopiva annos on puolet aikuisen annoksesta, noin 15 g päivässä. Pellava ja jotkut muut öljykasvit keräävät luontaisesti siemeniinsä maaperän raskasmetalleja, etenkin kadmiumia. Siksi aikuiselle suositellaan enintään 2 rkl (n. 15 g) pellavan- tai muiden öljykasvien siemeniä päivässä. Lasten annos voi olla noin puolet aikuisten annoksesta (1 rkl, 6 8 g) tuotteita vaihdellen. Miten rasvan saantia voi vähentää? Olennaisinta on valita joka päivä käytettävistä elintarvikkeista rasvattomat tai vähärasvaiset tuotteet. Alle kaksivuotias, joka juo rasvatonta maitoa tarvitsee kuitenkin rasvalisänä 2 3 teelusikallista rypsiöljyä tai kasvimargariinia päivittäin. Leikkeleet ovat merkittävä rasvan lähde. Juustosta kannattaa valita vähärasvainen (enintään 17 % rasvaa) ja makkaran tilalle mieluummin keittokinkku, broileri- tai kalkkunaleikkele. Juusto ja makkara eivät ole välttämättömiä, vaan tomaatti, kurkku, salaatinlehti ja hedelmäviipaleet sopivat myös leivälle. Mikäli leikkeleet ovat käytössä päivittäin, ei makkararuokia suositella lainkaan (erillinen ohje). Huomioithan, että juusto ja leikkeleet ovat myös merkittäviä suolan lähteitä. Kalan rasva on terveydelle paras vaihtoehto. Nahaton siipikarja broileri ja kalkkuna ovat vähärasvaisia, ja myös niiden rasvan laatu on parempi kuin naudan tai lampaan lihan. Kookos- ja palmuöljy sisältävät runsaasti tyydyttynyttä rasvaa, eikä niitä sisältäviä tuotteita (kuten keksejä, muroja ja sipsejä) pitäisi syödä päivittäin. Sokeria säästeliäästi Enintään 10 % päivittäisestä kokonaisenergiansaannista saa tulla sokerista. Maidon, hedelmien, marjojen ja kasvisten sisältämää luontaista sokeria ei tarvitse varoa. Kaksivuotiaan keskimääräinen päivittäinen energiantarve on 1200 kcal, josta sokeria voi olla enintään 30 g (2 rkl) ja vastaavasti 5-vuotiaan lapsen 1500 kcal:n keskimääräisestä energiantarpeesta sokeria voi olla 38 g (2,5 rkl). Määrä ei ole suuri, ja sen saa helposti tavanomaisista ruoista. Tutkimusten mukaan lapset saavat pääosan sokerista mehujen, jogurttien, muiden makeutettujen maitovalmisteiden, leivonnaisten, keksien ja makeisten sisältämästä lisätystä sokerista. Näiden tuotteiden päivittäinen käyttö lisää sokerin saantia ja heikentää lapsen ruoan ravintoainetiheyttä Maitovalmisteissa voi olla yllättävän paljon lisättyä sokeria. Suosi maustamatonta jogurttia, rahkaa ja viiliä, joihin voit itse lisätä mausteeksi marjoja ja hedelmiä. Myslien ja murojen sokeripitoisuus voi olla yli 30 % (esimerkiksi suklaamuro, muromysli, hunajamuro) ja lisäksi niissä on usein runsaasti suolaa ja rasvaa. Valitse tuotteita, joissa on sokeria enintään16 g / 100 g.

5 Täysmehut, kuten tuoremehut, sisältävät yhtä paljon sokeria kuin limsat! D-vitamiinilisää suositellaan 2 viikon iästä 2 ikävuoteeen saakka 10 mikrogramma ja 2-18-vuotiaille 7,5 mikrogrammaa päivässä ympäri vuoden. Juomat Vesi on paras janonsammuttaja ja ensiarvoista kaikille lapsille. Nesteitä on tarpeen juoda päivittäin noin 1 1,5 litraa. Täysmehuja ja/tai tuoremehuja voi nauttia 1 lasillisen päivässä aterian yhteydessä. Rasvaton maito, piimä ja jogurtti sopivat koko perheelle. Leikki-ikäiselle riittää 4 dl nestemäisiä maitovalmisteita (maito, piimä, ja muut hapanmaitovalmisteet) ja 1 viipale juustoa. Maitovalmisteet sisältävät luontaisesti runsaasti kalsiumia, hyvälaatuista proteiinia, riboflaviinia, B12-vitamiinia ja sinkkiä. Luomu- ja tila- eli raakamaidossa ja ulkomailla tuotetuissa maitovalmisteissa ei ole lisätty D-vitamiinia. Maitovalmisteiden valinnassa kannattaa kiinnittää huomiota myös niihin lisätyn sokerin määrään. Jos maito on korvattu vastaavilla kasvipohjaisilla juomilla, on hyvä tarkistaa niiden kalsium-, jodi- ja D-vitamiinipitoisuudet, koska pitoisuudet vaihtelevat eri valmistajilla. Täysmaito sisältää runsaasti tyydyttynyttä rasvaa eikä sovi juomaksi. Myöskään proteiinitäydennettyjen maitotuotteiden käytölle ei ole erityistä tarvetta, sillä Suomessa proteiinin saanti on keskimäärin riittävää. Runsasproteiinisia maitovalmisteita ja juomia ei suositella lapsille päivittäiseen käyttöön. Lapsilla ja aikuisilla liiallinen proteiinin saanti kuormittaa munuaisia.proteiini ei myöskään vahvista lihaksia silloin, jos ravinnosta saadaan vähemmän energiaa kuin mitä kulutetaan. Suola viimeisenä Alle yksivuotiaan ruokaan ei lisätä suolaa, ja leikki-ikäisenkin ruokaan sitä käytetään vain vähän. Alle 2-vuotiaiden suolan saanti saa olla enintään 2 g/vrk (noin 0,5 tl) ja 2 10-vuotiaiden enintään 3 4 g/vrk. Mieltymys suolaiseen on tottumiskysymys älä siis opeta lastasi pitämään voimakassuolaisesta. Ruoan voi maustaa yrteillä ja sipulilla, ja lisätä suolaa vain tarvittaessa. Puuron voi maustaa suolan sijaan marjoilla. Useat murot sisältävät runsaasti suolaa. Makkararuokiin ei tarvitse lisätä suolaa. Samoin suolan lisääminen perunoiden, makaronin ja kasvisten keitinveteen on tarpeetonta. Liemikuutiot, ketsuppi ja monet mausteseokset sisältävät runsaasti suolaa. Esimerkiksi suola-alkuisia elintarvikkeita kannattaa käyttää harvoin. Sen sijaan kannattaa suosia vähäsuolaisia elintarvikkeita, kuten vähä-suolaista leipää. Kotona on hyvä olla käytössä jodioitu suola, sillä merkittävä jodin puutos voi aiheuttaa kilpirauhasen suurentumisen sekä häiritä kasvua ja psyykkistä kehitystä. Parhaita jodin lähteitä ovat maitotuotteet, kala, kananmunat ja jodioitu suola. Luetko pakkauksia? Kaupassa voit tarkistaa elintarvikepakkauksista esimerkiksi leipien, makkaroiden ja juustojen suola- ja rasvamäärät. Vähäsuolaisessa leivässä on suolaa korkeintaan 0,7 %. Vähärasvaisessa juustossa on rasvaa enintään 17 %. Sydänmerkki myönnetään elintarvikkeille, jotka ovat tuoteryhmässään rasvan laadun ja määrän sekä sokerin, suolan ja kuidun kannalta parempi valinta. Kahvissa, teessä, kaakaossa, kola- ja energiajuomissa on kofeiinia. Lapsille turvallisena määränä pidetään 3mg/painokilo/vrk. Lapset voivat saada kofeiinia kolajuomien lisäksi myös kaakaosta ja suklaamakeisista.

6 Ohjeellisia määriä Kasviksia 2 3 kertaa päivässä Marjoja ja hedelmiä ainakin 1 2 kertaa päivässä Kalaa 2 3 kertaa viikossa, broileria voi syödä useammin Lihavalmisteita ja punaista lihaa korkeintaan 3-4 ateriaa viikossa (aikuisille suositeltu annos kypsennettyä punaista lihaa on 500g/vko, mukaan lukien makkarat ja leikkeleet (raakapaino g). Punainen liha, makkara ja lihaleikkeet eivät kuulu päivittäiseen ruokavalioon. 1dl palkokasveja vastaa yhtä aikuisen proteiiniannosta Makkaraa korkeintaan 1 kertaa viikossa o 1-2 vuotiaat: enintään 1 makkara-ateria viikossa ja korkeintaan 3-4 leikkelesiivua oyli 2-vuotiaat: makkaran, nakkien ja leikkeleiden yhteismäärä saa olla enintään 150g viikossa, mikä tarkoittaa esim. 1 makkara-ateria/vko ja 1 leikkelesiivu (10g) päivässä TAI 2 makkara-ateriaa viikossa, EI leikkeleitä TAI 2 leikkelesiivua päivässä 1-6vuotiaat voivat syödä maksamakkaraa ja pasteijaa enintään 70g/vko (4-5 viipaletta/vko) ja lisäksi maksalaatikkoa enintään 300g/kk (3/4 osa laatikkoa). Tällöin maksakastiketta ja pihviä tulee välttää. Alle 1v maksaa ja maksavalmisteita ei käytetä. 60% rasvaa sisältävä kasvimargariini g (1,5 2 rkl kasviöljyä tai 4 6 tl kasvimargariinia). Maitoa tai maitovalmisteita 4dl + 1 viipale juustoa päivässä. Pastöroimattomasta maidosta valmistettuja juustoja ei käytetä. ja savustusta on hyvä välttää, koska näissä menetelmissä syntyy eniten haitallista akryyliamidia ja PAH-yhdisteitä. Lisäaineista Lisäaineet ovat aineita, joita lisätään elintarvikkeisiin jotakin tarkoitusta varten, esimerkiksi elintarvikkeiden säilyvyyden takaamiseksi. Useimpia lisäaineita on ruoka-aineissa luonnostaan. Lisäaineiden saantia voi vähentää valitsemalla peruselintarvikkeita. Näitä ovat esimerkiksi tuore liha ja kala, kananmunat. Maito, tuoreet kasvikset, marjat ja hedelmät. Niiden valmistuksessa lisäaineita saa käyttää hyvin rajoitetusti. Luomutuotteet ovat joko lisäaineettomia tai ne sisältävät huomattavasti vähemmän lisäaineita kuin tavanomaisesti tuotetut. Pakkausmerkinnöistä selviää, sisältääkö tuote lisäaineita vai ei, ja mitä lisäaineita on käytetty tuotteen valmistuksessa. E-mobiiliavain osoitteesta Monipuolisessa ruokavaliossa elintarvikeparanteiden käytöstä ei ole vaaraa tai haittaa terveydelle. Säilöntäaineina käytettyjen nitriitin ja bentsoehapon ja bentsoaattien liiallisen saannin välttämiseksi on annettu elintarvikkeita koskevia käyttösuosituksia lapsille. Lisäaineiden saantia lisää erityisesti runsas makeisten, virvoitusjuomien, mehujuomien, light-mehujen, makkaran ja muiden lihavalmisteiden käyttö. Ruuan turvallisuus Suomalainen ruoka on pääsääntöisesti puhdasta ja turvallista. Elintarvikkeisiin voi kuitenkin liittyä vaaratekijöitä, jotka saattavat aiheuttaa terveydellisiä haittoja, joita ovat mikrobit (esimerkiksi listeria), pieneliöt, kasvinsuojeluaineet ja ympäristösaasteet, kuten raskasmetallit. Joissakin ruoissa on luonnostaan runsaasti nitraattia tai ruoanvalmistuksessa voi syntyä haitallisia aineita, kuten PAH-yhdisteitä. Lapset ovat yleisesti herkempiä kemiallisten yhdisteiden mahdollisille haitallisille vaikutuksille kuin aikuiset. Tämä johtuu siitä, että pienen lapsen elimistö ei ole vielä valmis käsittelemään vierasaineita. Lapsi on myös alttiimpi mikrobeille, sillä immuunipuolustus kehittyy iän myötä Pakkausmerkinnöissä olevia ohjeita elintarvikkeiden säilyttämisestä ja käytöstä tulee noudattaa. Voimakasta ruskistamista

7 Askeleita ruoan makumaailmaan Ruoka-ajoista ja ruokarajoista on pelisäännöt. Aikuinen päättää esimerkiksi pää-aterialla ja välipaloilla syötävistä ruoista ja juomista, päivittäisruoista ja tilapäisherkuista. Lapsi saa valita ruokansa järkevissä, iän mukaisissa rajoissa (esimerkiksi ruisleipä tai hiivaleipä, viili tai jogurtti). Lapsi saa ottaa ruoan itse taitojensa mukaan. Aluksi otetaan pieni annos lisää saa, jos haluaa. Lapselle tarjotaan tutustumisruokia toistuvasti. Usein vasta maistamiskertaa tuottaa tuloksen. Maistamista kehutaan. Muut perheenjäsenet syövät mallina. Tehdään maistamissopimus: ruokaa voi maistaa herneen kokoisen annoksen ja ruokaa saa jättää, jollei se maistu. Ruoka-ajan lähestymisestä ilmoitetaan lapselle jo ennen ruokailun alkamista, jotta hän ehtii lopettaa leikin. Televisio suljetaan ja muut häiriötekijät poistetaan ruokailun ajaksi. Lelut eivät kuulu ruokapöytään. Lapsella on tarve päättää itse, ja ruoasta tulee pian keino saada tahtonsa läpi. Vältä riitaaja rauhattomuutta aterioilla. Varaa tarpeeksi aikaa. Kiukuttelevaa ja väsynyttä lasta lohdutetaan sylissä ennen ruokailua. Ruoka ei ole lohtu. Vanhemmat luovat lapselle otolliset olosuhteet omatoimisen syömisen opettelulle. (Sormiruokailusta erillinen ohje). Lasta kiitetään ja kannustetaan. Myönteiset ja toivottavat asiat huomataan. On luonnollista, että vahinkoja sattuu, vahingot korjataan huomaamattomasti. Lapsi saa olla ruoka-aikana seurana ruokapöydässä, vaikka ruoka ei maistuisikaan. Lapsi saa nousta pöydästä lopetettuaan syömisen, lautasta ei ole pakko syödä tyhjäksi. Ruoka korjataan pois moitteetta. Makeisia ja herkkuja ei käytetä palkkiona. Uhkailu ja vakuuttelu eivät toimi. Lapsi saa osallistua perheen ruokapuuhiin: ostoksille, ruoanvalmistukseen, leivontaan, pöydän kattamiseen ja keittiön siistimiseen. Välillä arkenakin juhlitaan. Kaunis, erilainen kattaus tekee yksinkertaisesta ruoasta juhla-aterian. Ruokia, joiden syöntiä halutaan lisätä, tarjotaan mukavissa tilanteissa.

8 Arja Alanko Riikka Västi9. Kuvat: pixabay.com, Sydänliitto, Valtion ravitsemusneuvottelukunta201