Esitys voimalaitosveroksi on perusteeton ja epäonnistunut

Transkriptio

1 SÄHKÖNTUOTANTO LAUSUNTO 1(5) Jukka Leskelä Valtiovarainminiteriö Viite: Lausuntopyyntö (VM066:00/2013, ) voimalaitosveroa koskevasta hallituksen esitysluonnoksesta Esitys voimalaitosveroksi on perusteeton ja epäonnistunut Kiitämme mahdollisuudesta antaa lausunto voimalaitosveroa koskevasta hallituksen esitysluonnoksesta ja esitämme kantanamme seuraavaa: Energiateollisuuden kanta Esitetyllä voimalaitosverolla tavoitellaan päästökaupasta aiheutuvan lisätuoton verottamista osalta sähköntuottajista. Koko vero on näkemyksemme mukaan perusteeton. Lisäksi esitys on erittäin epäonnistunut ja kohtelee toimijoita ja päästöttömiä tuotantomuotoja epätasaarvoisesti. Esitämme, että valtiovarainministeriö vetää esityksensä pois ja lopettaa nk. windfall-veron valmistelun. Perustelut Päästöttömyyttä ei pidä verottaa Ajatus päästöttömän, kotimaisen sähköntuotannon verottamisesta on absurdi. Energia- ja ilmastopolitiikan keskeisenä tavoitteena niin Euroopan Unionissa kuin Suomessakin on muuttaa energiajärjestelmä mahdollisimman vähäpäästöiseksi. Tähän on keskeisimpänä EU:n yhteisenä ja jäsenmaita velvoittavana politiikkatoimena säädetty päästökauppajärjestelmä. Päästökauppajärjestelmän tavoitteena on hinnoitella kasvihuonekaasupäästöt ja antaa etu päästöttömälle ja vähäpäästöiselle tuotannolle päästölliseen nähden saastuttaja maksaa - periaatteen mukaisesti. Päästökauppadirektiivi ja järjestelmä eivät erottele uutta ja vanhaa tuotantoa. Luonnosteltu vero olisi ilmastopolitiikan ja EU:n päästökauppajärjestelmän vastainen. Vero vaikuttaisi investointiympäristöä heikentävästi Veron perusteluissa väitetään, että verolla ei olisi vaikutusta uuden sähköntuotantokapasiteetin investointipäätöksiin ja niistä saataviin tuotto-odotuksiin. Tämä ei pidä paikkaansa, vaan verolla olisi erittäin negatiiviset vaikutukset investointeihin. Päästöttömän tuotannon verottaminen mukaan lukien vain kymmenen vuotta sitten valmistuneet laitokset lähettää erittäin vahvan viestin markkinoille siitä, että Suomessa mitkä hyvänsä investoinnit, mukaan lukien tukien piirissä olevat uusiutuvan energian investoinnit, voivat joutua verolle. Lisäksi useat veron piiriin kuuluvat tuotantolaitokset ovat vaihtaneet omistajaa vuoden 2004 jälkeen. Näissä kaupoissa on huomioitu päästökaupan vaikutus ja nyt ostajille on tiedossa kaksinkertainen lasku päästöttömään tuotantoon panostamisen palkintona. Myös investoinnit voimalaitosten modernisointiin hankaloituvat, sillä parannukset kohottavat myös kiinteistön arvoa ja siten verotaakkaa. Energiateollisuus ry Fredrikinkatu B, Helsinki PL 100, Helsinki Puhelin: (09) , faksi: (09)

2 2(5) Windfall-veron kaltaiset retroaktiiviset, jälkeenpäin asetetut verot ovat erityisen tarkkailun kohteena EU:n piirissä, koska vastaavia kokemuksia on saatu eräistä muista maista, kuten Espanjasta ja Tshekistä. Niissä uusiutuvan energian tukien piirissä oleviin laitoksiin on kohdistettu jälkikäteisiä muutoksia, jotka ovat vieneet pohjan tehdyiltä sijoituksilta. Kansainväliset rahoittajat, jotka ovat keskeisessä roolissa mm. Suomen tuulivoimatavoitteiden osalta, ottavat varmasti voimalaitosveron kaltaisen harkintaveron huomioon merkittävänä riskitekijänä. Suomen maariski on kohonnut jo pelkästään veron valmistelun vuoksi kansainvälisten rahoituslaitosten vertailuissa. Kohonnut maariski vaikuttaa kustannuksia nostavasti uusiin investointeihin, kuten tuuli- ja ydinvoimalaitoksiin, tarvittavan lainarahan korkotasoon ja siten hintaan. Energia-ala on jo vuosia ollut merkittävin teollisten investointien toteuttaja Suomessa. Pidämme erittäin huolestuttavana, että valtio tässä taloustilanteessa suunnittelee veroa, joka heikentää investointiympäristöä yleisesti ja erityisesti energiainvestointien osalta. Energia-ala on lisäksi investointien pääomaintensiivisyyden vuoksi erityisen kriittinen ala toimintaympäristön muutoksille. Olemme vakuuttuneita, että veron kielteiset taloudelliset vaikutukset ovat huomattavasti suuremmat kuin mitä ajateltu voimalaitosvero valtiontaloudelle tuottaisi. Veroehdotuksen mukaan vero suoritettaisiin verokautta edeltävän kalenterivuoden kiinteistöverotuksen jälleenhankinta-arvon perusteella. Tämän vuoksi ehdotettu voimalaitosvero koskee myös vuoden 2003 jälkeen tehtyjä jälleenhankinta-arvoon vaikuttavia investointeja, mikä on ilmeisen ristiriitaista veron yleisten perusteluiden näkökulmasta. Vero vaikuttaisi siten suoraan olemassa oleviin laitoksiin liittyviin investointipäätöksiin, kuten tehonkorotuksiin ja muihin energiatehokkuusinvestointeihin. Veron tuottopohjaa eli ansiottomia tuottoja ei ole Veroa perustellaan ansiottomien tuottojen syntymisellä päästökaupan nostaessa sähkön hintaa tukkumarkkinoilla. Haluamme korostaa, että päästökauppajärjestelmän nimenomainen tarkoitus on muokata markkinoiden toimintaympäristöä siten, että päästöttömän ja vähän päästöjä aiheuttavan tuotannon, niin uuden kuin vanhankin, kannattavuus paranee päästöjä aiheuttavaan tuotantoon verrattuna. Näin ollen ajatus ansiottomasta tuotosta on jo lähtökohdiltaan virheellinen. Päästökaupasta aiheutuvan lisätuoton arvioimiseksi on teetetty arvio (SKM Market Predictor). Siinä on esitetty, että päästöoikeuden hinnalla 10 euro/tonni veron kohteena olevat voimalat voisivat saada yhteensä 200 miljoonan euron lisätuoton. Arvio käsittää yksinomaan päästökaupasta aiheutuvat vaikutukset. Jos veron perusteena käytettävällä ansiottomalla tuotolla tarkoitetaan jälkikäteisiä säädöksiä, joilla muutetaan tuottajien toimintaedellytyksiä, olisi tarkasteltava kaikkia muutoksia yhdessä pelkän päästökaupan sijasta. Tällaisia muita merkittävästi toimintaympäristöön liittyviä jälkikäteisiä säädöksiä on useita. Voimalaitosten kiinteistöveroa on korotettu kahteen otteeseen 1,4 %:sta 2,85 %:iin ja korotusta on perusteltu muun ohella myös voimalaitosten paremmalla maksukyvyllä päästökaupasta johtuen. Kustannus tuottajille on ollut 30 miljoonan euron luokkaa vuodessa. Valtio on päätöksillään tukenut uuden tuotannon markkinoille tuloa mm. uusiutuvan energian tuotantotukien avulla. Sekä Suomessa että erityisesti muissa maissa jo toteutetut tukiin perustuvat uusiutuvan energian lisäykset ovat merkittävästi alentaneet sähkön tukkumarkkinahintoja ja leikanneet esitetyn veron kohteena olevien laitosten tuloksentekokykyä. Tästä ei ole mallinnettuja euromääräisiä arvioita. Hyvänä osoituksena asian merkityksestä on kuitenkin se, että useissa maissa pohditaan tukien antamista vanhoille voimalaitoksille, jotta nämä pysyisivät markkinoilla uusiutuvan tuotannon alennettua niiden tuottokykyä. On perusteltua olettaa, että vaikutus on suurempi kuin tämän hetkinen päästökaupan vaikutus markkinoilla toiseen suuntaan.

3 3(5) Lisäksi on koko joukko muita säädöksiä ja velvoitteita, kuten ydinturvallisuuteen liittyvät vaatimukset, jotka ovat edellyttäneet yrityksiltä merkittäviä investointeja vanhoihin laitoksiin ja siten alentaneet voimalaitosten tuottoa. Päästöoikeuden hintataso on ollut viime aikoina 3-5 euro/tco2. Tällä ei liene käytännössä juuri nostavaa vaikutusta sähkön tukkumarkkinahintoihin. Kaiken lisäksi lakiesitys jo perusteluissaan toteaa, että laskennallisenkin tuoton arviointi on hankalaa ja että tuotot vaihtelisivat vuosittain hinnan, markkinaolosuhteiden ja sääolosuhteidenkin mukaan. Samoin todetaan, että verossa ei voida ottaa huomioon yksilöllisiä tilanteita eli yksittäisen tuottajan mahdollista ansiotonta tuottoa ei voida määrittää. Pidämme kestämättömänä sitä, että veron perusteena on oletettu tuotto, jota ei kuitenkaan voida osoittaa olevan koko järjestelmän eikä yksittäisen verovelvollisen osalta. Vero olisi tuotantovero, mikä on verojärjestelmän mukaan kielletty EU:n energiaverodirektiivin mukaan sähköntuotannon polttoaineet on vapautettava verosta ja sähköstä suoritetaan vero siinä vaiheessa, kun se luovutetaan kulutukseen. Kuten esityksen perusteluissa todetaan, tämä tarkoittaa, että sähkön tuotantoon ei ole mahdollista kohdistaa veroja. Samaten perusteluissa todetaan, että veroa ei voida kohdistaa suoraan myöskään voimalaitoksen nimellistehoon. Siksi veron toteutustavaksi esitetään voimalaitoksen jälleenhankinta-arvon verottaminen. Esitys perustuu kuitenkin kaikilta osin siihen, että veronkannon tavoitteena olisi päästökaupan aiheuttama lisätuotto. Lisätuotto riippuu yksinomaan voimalaitoksen tuottamasta sähkömäärästä. Pidämme voimalaitosveroa sähköntuotannon verotuksena, vaikka sen muodollinen veronkantoperuste olisi voimalakiinteistöjen jälleenhankinta-arvo. Kaiken lisäksi lakiesityksen liitteissä on taulukot, joissa vesivoimalaitosten jälleenhankinta-arvo suoraan kytketään voimalaitoksen nimellistehosta riippuvaksi. Taulukkoa sovellettaessa vero kohdistuu suoraan nimellistehoon, mikä perusteluissa todettiin mahdottomaksi toteuttaa. Samoin veron porrastus perustuu voimalatehoon, mitä on perusteltu mm. tuotantoon liittyvillä syillä. Vero kohdentuisi eri tuotantomuotoihin ja tuottajiin hyvin eriarvoisesti Pidämme esitettyä veroperustetta erittäin epäonnistuneena. Jos tavoite on verottaa - mielestämme sinänsä perusteettomasti esitettyä tuottoa olisi veron oltava tuottajien kesken yhtä suuri tuotettuun sähkömäärään nähden. Tuotettuun sähkömäärään perustuva vero olisi taas edellä todetusti verojärjestelmän vastainen. Jo veron vaikutusarviosta voi suoraan todeta, että vesivoimaloiden vero olisi keskimääräin 3 euroa / MWh ja ydinvoimaloiden noin 0,4 euroa /MWh. Siten vesivoiman verotus olisi noin 7-8 kertainen ydinvoimaloilla tuotettuun sähköön nähden. Kun tarkastellaan yksittäisten tuottajien tilannetta, on vesivoiman sisälläkin kymmenkertaisia eroja veron määrässä suhteessa tuotettuun sähköön. Veron perusteluissa on väitetty, että rakennusten ja rakennelmien jälleenhankinta-arvo heijastaisi karkeasti voimalaitoksen ansiottoman voiton määrää. Tämä väite tulee kumotuksi edellä mainituin perustein. Sähkön tuotantomäärät ja esitetty voimalaitosvero eivät huomioi tuotantokustannusten eroista syntyviä eri tuotantomuotojen ja myös saman tuotantomuodon sisäisiä kokonaistuottoeroja. Erityisesti veron piiriin tulevat vanhat tuulivoimalaitokset ovat pääsääntöisesti kannattamattomia tuotantomääriin nähden korkeiden ylläpitokustannusten vuoksi. Voimalaitosveron määrääminen jo ennestään kannattavuudeltaan huonolla tasolla olevalle tuotannolle ei vastaa perusteluissa esitettyä ansiottoman tuoton verotusta.

4 4(5) Toimijoiden tasapuolisen kohtelun näkökulmasta veroesitys on nähdäksemme kestämätön. Veron perusteena ei voida käyttää jälleenhankinta-arvoa, kun tavoitteena on ansiottoman tuoton verottaminen. Veron rajaukset ovat ongelmallisia Vero on rajattu siten, että se koskee ennen vuotta 2004 käyttöön otettuja vesi-, tuuli- ja ydinvoimalaitoksia, joiden nimellisteho on suurempi kuin 1 MVA. Vuosiraja 2003/2004 on arveluttava. On täysin selvää, että tietoisuus ilmastonmuutoksesta ja energiantuotannon osuudesta ilmastokysymyksen ratkaisuun on ollut yritysten tiedossa jo paljon ennen tätä. Yritysten strategiat tuotantoinvestointien osalta ovat huomioineet päästövähennystarpeen vähintään 1990-luvun alusta alkaen. Ilmastosopimus allekirjoitettiin 1992 ja Kioton pöytäkirja vuonna 1997 ja niitä edelsi vuosia kestänyt prosessi, jonka aikana tietoisuus ilmastonmuutoksesta välittyi energia-alalle. Myös kansalliset strategiat ottivat ilmastonmuutoksen torjunnan huomioon jo 1990-luvulla. On vahvaa näyttöä siitä, että vuosituhannen taitteessa yritysten investointi- ja akvisitiopäätöksissä kasvihuonekaasupäästölle arvioitiin hinta tai kustannus. On kerrassaan käsittämätöntä, että kymmenen vuotta sitten valmistuneiden laitosten, joita on ensin tuettu ilmastopoliittisin perustein, todettaisiin nyt saavan ansiottomia tuottoja päästökaupan seurauksena. Esityksessä ei ole perusteltu vakuuttavasti miksi kotimainen veroton uusiutuva biomassaan pohjautuva yhteistuotanto (CHP) ei ole veron piirissä. Tavoite on oikea, mutta mikäli perustelua ja siten CHP:n rajausta ulos verosta ei ole mahdollista tehdä, on riskinä, että komissio vaatii kilpailulainsäädännön puitteissa myös CHP:n verolle. Voimaloiden kokorajoitus (1 MVA) on myös tuottajien näkökulmasta sattumanvarainen. Vielä kaksi vuotta sitten alle 1,5 MVA kokoiset laitokset saivat sähköntuotannolleen tukea. Kiinteistöverossa kokorajana on 10 MVA. Esitetyn kokorajan molemmilla puolilla on runsaasti voimalaitoksia, joiden suhteen verotus olisi epätasa-arvoista. ET:n selvityksen/arvion mukaan vero tulisi kohdistumaan tuulivoimalaitokseen, lakiehdotuksessa mainitun noin viiden tuulivoimalaitoksen sijaan. Kokorajoituksen perusteella veron piiriin tulisi lukuisia 1 MW:n laitoksia, sillä näiden teho pääsääntöisesti ylittää 1MVA. Verotettavien laitosten omistukset ovat muuttuneet ja laitoksiin on tehty investointeja, jotka vaikuttavat jälleenhankinta-arvoon Veron kohteena olevilla laitoksilla ja niiden osakkuuksilla on tehty lukuisia yrityskauppoja ja laitoksiin on tehty huomattavia modernisointi- tai tehonkorotusinvestointeja vuoden 2003 jälkeen. Jotkut energiayritykset ovat nimenomaan ilmastopolitiikan ja päästökaupan vuoksi hankkineet vesi- ja ydinvoimaosuuksia välttääkseen päästökaupasta aiheutuvia tulevia kustannuksia ja riskejä. Yrityskaupoissa ja investoinneissa laitosten tuotto-odotukset ovat sisältäneet sähkömarkkinoilla hintatason, johon vaikuttavat kaikki markkinatekijät, päästökauppa mukaan lukien. Päästöoikeuden hinnalle ja sähkön hinnalle on oletettu merkittävä hinta, koska sen on ollut tarkoitus olla EU:n ilmastopolitiikan pääelementti. EU:n ja Suomen energiapolitiikan jälkikäteiset muutokset ovat alentaneet merkittävästi päästökaupan ohjaavuutta. Voimalaitosostoja tehneet yritykset ovat näiden politiikkatoimien vuoksi jo menettäneet merkittävän osan tuotto-odotuksistaan. Esitetty voimalaitosvero tulisi vielä tämän päälle lisäkustannuksena. Vero olisi merkittävä jälkikäteinen muutos eikä sitä voida perustella ansiottomilla tuotoilla, vaan pikemminkin se synnyttäisi kysymyksen kariutuneiden kustannusten korvaamisesta. Kaiken lisäksi, kun vero perustuu jälleenhankinta-arvoon, se rankaisee niitä yrityksiä, jotka ovat tehneet laitoksiinsa investointeja ja heikentää edellytyksiä tehdä niitä jatkossa.

5 5(5) Vero mankala-yhtiöiden näkökulmasta Merkittävä osa Suomen sähköntuotannosta perustuu osakkuusvoimalatoimintaan eli nk. mankala-periaatteeseen. Sen keskeisenä piirteenä on, että yhtiö ei yhtiöjärjestyksensä mukaan tuota voittoa, vaan luovuttaa sähkön osakkailleen näiden omistusosuuksien suhteessa omakustannusperiaatteella. Veroa esitetään säädettäväksi tuloverotuksessa vähennyskelvottomaksi. Jotta kustannukset saataisiin katettua, mankala-yhtiöiden olisi tuotettava verotettavaa voittoa ja maksettava voitosta myös veroa. Mankala-yrityksille verorasitus olisi suurempi kuin muille yhtiöille. Mikäli vero kaikesta huolimatta säädetään, esitämme, että se olisi vähennyskelpoinen, kuten muutkin kiinteistöverot. Siten mankala-yhtiöiden erityisongelma poistuisi. Lisäksi, ehdotamme, että mikäli vero säädetään, otettaisiin siinä huomioon myös laitosten pidemmät tuotannonkeskeytykset, koska niiden aikana ei voi syntyä minkäänlaista tuottoa. Veron vaikutus sähkön hintaan On todennäköistä, että voimalaitosvero tulisi välillisesti nostamaan sähkön hintaa lakiehdotuksen perusteluista poiketen. Tällöin myös päästöttömän sähkön hinta nousee. Tässä kokonaisuuden kannalta huonossa tilanteessa hyötyjinä olisivat fossiilinen sähköntuotanto sekä voimalaitosveron ulkopuolella oleva uusi päästötön sähköntuotanto. Ylipäänsä voimalaitosvero kohtelisi kotimaisia sähkötuottajia epäoikeudenmukaisesti verrattuna kansainvälisillä sähkömarkkinoilla toimiviin muiden maiden sähköntuottajiin. Kunnioittavasti, ENERGIATEOLLISUUS RY Juha Naukkarinen