Leiskaa steissillä, romanssi mökillä

Transkriptio

1 Antti Maunu Leiskaa steissillä, romanssi mökillä Pääkaupunkiseudun ammattiin opiskelevien ja lukiolaisten juomisen sosiaaliset motiivit ja juomisen koetut haitat

2 Sisällys Esipuhe: Alkoholihaitat laskuun yhteistyöllä!... 3 Tiivistelmä Tutkimuksen tehtävänanto Opiskelijoiden juomisaiheiset elokuvakäsikirjoitukset aineistona Keskusteluihin osallistuneet opiskelijaryhmät Hauskin mahdollinen juomistilanne ja juomisen sosiaaliset motiivit Humala karnevalistisena reissuna Ammattiin opiskelevien poikien katutappelu ja ehdoton sosiaalisuus Omat bileet tyttöjen suosiossa Lukiolaispoikien vapaa yhdessäolo Opiskelijoiden juomismotiivien keskeiset ryhmäerot Inhottavin mahdollinen juomistilanne ja juomisen koetut haitat Kaaos kotona ja vanhempien paikka nuorten juomisessa Kaaosta kaupungilla, ulkomailla, joka paikassa Opiskelijoiden kokemat juomisen haitat ja juomattomuuden edut Hauskuus ja tylsyys, turva ja vaara. Juomisen ja juomattomuuden koordinaatit nuorten kokemusmaailmassa Erilaiset opiskelijaryhmät ja ambivalentin juomisen hallinta Mitä tehdä? Haittojen vähentäminen Perinteinen rajoittava politiikka Vai molemmat? LIITE 1: Ryhmäkeskusteluiden virikekysymykset LIITE 2: Aineiston analyysitapa ja tutkimustulosten yleistäminen Kirjallisuus Kirjoittajat: Antti Maunu, Liisa Sahi, Vertti Kiukas Toimituskunta: Riitta Pakaslahti, Kiti Poikonen Elämäntapaliitto ja Antti Maunu 2011 ISBN Taitto: Vitale Ay Painopaikka: Kehitys Oy, Pori 2011

3 Esipuhe: Alkoholihaitat laskuun yhteistyöllä! Vuonna 2009 pysähtyi pitkään jatkunut nuorten päihteidenkäytön vähentyminen. Jo aiemmin oli saatu tietoa siitä, että päihteiden käyttötavat alkavat eriytyä jo varhaisessa vaiheessa raittiiden lukiolaisten ja raskaasti ryyppäävien ammattiin opiskelevien määrät lisääntyivät. Valtioneuvoston hyväksymä lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma samoin kuin monet periaatepäätökset tähtäävät siihen, että alkoholin kokonaiskulutus kääntyisi laskuun ja erityisesti nuorten päihteiden käyttö vähenisi. Nuorisoasiain neuvottelukunta päätti kesällä 2009 käynnistää yhteistyössä Elämäntapaliiton kanssa tutkimuksen, jolla pyrittiin saamaan eväitä nuorten alkoholinkäytön vähentämiseksi. Tutkijaksi valittiin Antti Maunu ja tutkimusmetodiksi juomistilanteita kuvaavien elokuvakäsikirjoitusten laadinta ryhmissä. Metodi osoittautui onnistuneeksi ja näin voitiin saada esiin näkemyksiä ja kokemuksia, joita esimerkiksi kyselyin ei olisi voitu tavoittaa. Tutkimus osoitti, että alkoholi on olennainen osa monen nuoren vapaaaikaa. Lainsäädäntö lähtee siitä, että alaikäisten ei tule alkoholia juoda. Alkoholin myyminen, anniskelu, antaminen tai välittäminen alaikäisille on kriminalisoitu. Tämä on oikea linjaus niin terveys- kuin sosiaalipoliittisesti ja yhteiskunnan viesti mm. kasvattajille siitä, että alkoholi ei kuulu alaikäisille. Tästä huolimatta yhteiskunta ei voi pistää päätänsä pensaaseen. Alkoholinkäyttö alkaa keskimäärin huomattavasti ennen täysi-ikäisyyttä ja tämän tosiasian mukaisesti alkoholinkäytöstä huolta kantavien on toimittava haittoja on vähennettävä lähestymistavoin, keinoin ja asentein, joilla se on mahdollista ja tehokasta. Näiden löytämiseksi nuorten alkoholinkäytön syistä ja seurauksista tarvitaan myös selkeää tutkimustietoa. Olennaista on muuttaa maamme alkoholikulttuuria. Tämä tarkoittaa vaikuttamista valistuksen ja kasvatuksen keinoin niihin tilanteisiin, joissa juodaan. Kulttuurin muuttaminen ei voi onnistua, jos se toimii täysin valtavirtaa vastaan. Lisäksi yhteiskunnalta tarvitaan selkeitä viestejä. Meidän tulisi yhdessä toimia niin, että se vähentäisimme alkoholin roolia arkisessa elämässämme. Vain toimimalla yhteen suuntaan voidaan saada aikaan muutos. Tästä hyvä esimerkki on maassamme vuosikymmenet harjoitettu tupakoinnin vastainen työ. 3

4 Selkeitä viestejä yhteiskunnalta olisivat alkoholin hinnan pitäminen kulutusta hillitsevällä tasolla, alkoholin saatavuuden rajoittaminen ja alkoholin mielikuvamainonnan kieltäminen. Kasvatuksen ja valistuksen tulisi puolestaan osoittaa, että kivaa voi olla selvin päin ja tehdä se mahdolliseksi. Helsingissä Liisa Sahi pääsihteeri Nuorisoasiain neuvottelukunta Vertti Kiukas toiminnanjohtaja Elämäntapaliitto ry 4

5 TIIVISTELMÄ Leiskaa steissillä, romanssi mökillä Pääkaupunkiseudun ammattiin opiskelevien ja lukiolaisten juomisen sosiaaliset motiivit ja juomisen koetut haitat Nuoret juovat, koska humalassa on hauskaa tai nuoret ajattelevat sen olevan hauskaa. Nuoret ymmärtävät hyvin myös juomisen riskejä, mutta juomisen hauskat puolet ovat heille vielä tärkeämpiä. Näistä syistä pyrkimys hillitä alkoholihaittoja vetoamalla juomisen vaaroihin tuskin tuottaa tulosta ainakaan nuorten kohdalla. Tutkimuksessa vertaillaan pääkaupunkiseudun ammattiin opiskelevien ja lukiolaisten kertomuksia miellyttävistä ja epämiellyttävistä juomiskokemuksista. Ammattiin opiskelevien ja lukiolaisten keskuudessa on tehty yhteensä 8 ryhmähaastattelua (4 tyttö- ja 4 poikaryhmää). Haastatteluissa ryhmille on annettu tehtäväksi laatia kuvitteellinen elokuvakäsikirjoitus aiheesta hauskin mahdollinen juomistilanne ja inhottavin mahdollinen juomistilanne. Käsikirjoituksia analysoidaan narratiivisen tekstianalyysin välinein. Tutkimuksen keskiössä on nuorten juomisen motiivit sekä heidän kokemansa juomisen haitat. Kaikkien tutkittujen ryhmien kertomuksissa korostuvat juomisen sosiaaliset ja emotionaaliset puolet. Nuoret kokevat juomisen intensiivisenä ja palkitsevana yhdessäolona, mikä motivoi juomista. Vastaavasti nuorten epämiellyttävissä juomiskokemuksissa ryhmät hajoavat, tulee riitaa ja hauskanpito muuttuu kaaokseksi. Rationaalisia, esimerkiksi terveyteen tai rahanmenoon liittyviä pohdintoja nuoret eivät juomisen osalta harrasta. Tutkimus osoittaa juomisen sosiaalisuudessa myös ryhmäeroja. Yhteinen juominen on ammattiin opiskeleville pojille suhteellisesti tärkeämpi keino yhteenkuuluvuuden tunteen saavuttamiseksi kuin muilla ryhmillä. Ammattiin opiskelevat pojat myös juovat mieluummin tutulla, suhteellisen suljetulla porukalla. He myös sitoutuvat yhdessä juovaan ryhmään ehdottomammin kuin ammattiin opiskelevat tytöt tai lukiolaispojat ja -tytöt, joiden kaikkien juomistilanteisiin liittyy enemmän sosiaalista sukkulointia ja yksilöllisiä mielihaluja. Tällä voidaan myös selittää, miksi ammattiin opiskelevat pojat juovat tilastojen valossa tutkituista ryhmistä eniten. Logiikka voi myös johtaa juomisongelmiin, jos yhteenkuuluvuuden kokeminen muuten kuin juomalla käy vaikeaksi. Negatiivisissa juomiskokemuksissa ei puolestaan ilmennyt ryhmäeroja. Samoin kuin muut ryhmät, ammattiin opiskelevat pojat vieroksuivat liikaan juomiseen liittyvää kaaosta ja sekavuutta. Koska nuorten omasta näkökulmasta monet juomisen puolet näyttäytyvät ikävinä ja haitallisina, ehkäisevän päihdetyön on järkevää tarttua näihin. Sen kannattaa nostaa esiin ja vahvistaa niitä tapoja, joilla nuoret itse pyrkivät pitämään juomistilanteitaan haitattomina. 5

6 1 Tutkimuksen tehtävänanto Meillä oli kaks kanisterii kiljuu, kaks pulloo Leiskaa [Leijona-viinaa], kolme lavaa [24 tölkin salkkua] bisseä. Sit me mentiin steissille [rautatieasemalle], sillon oli vappu tietenkin ja sit vedettii pari pulloo Leiskaa ja lavoja ja sitte mentii Kaivarii [Kaivopuistoon], juotii loput. Sit tuli jotai rähinää joittenkin tyyppien kaa ja sit kytät tuli ja sit heitettii sit toista pullol päähä ja sitte herättiin Kisiksen [Kisahallin] putkast aamul [Viiden vuotiaan ammattiin opiskelevan pojan ryhmä laatii kertomusta hauskimmasta mahdollisesta juomistilanteesta.] Päähenkilö on 17-vuotias tyttö ja se on lukiolainen, pukeutuu muodikkaasti, on keskiverto hyvä oppilas, sosiaalinen, tempperamenttinen [mutta] ei pälättävä kana ja vanhempien tulot on keskivertoo. Sillä on 19-vuotias isosisko, joka ostaa sille juomat. Sitte ne [päähenkilö ja kaverit] lähtee mökille [-] suunnitelmissa laiturikännit. Sit viereisessä mökissä on isot bileet jossa on paljon porukkaa ja tytöt saa kutsun bileisiin ja ne valmistautuu sitte meikkaa ja tällee jee. Sit ne bilettää siel ja juo lisää ja pelaa juomapelei, [on] hyvännäkösii jätkii [-]. Ja sitten poliisit tulee kun joku naapuri on valittanu melusta vaikka, osa lähtee karkuu ja tytöt lähtee [naapurimökiltä pois] ja sitte yks päähenkilön kavereista joutuu putkaa. [-] Tytöt palaa illan päätteeks mökille ja sitte ne huomaa et se [kaveri] on viety [putkaan]. [-] Siinä vaiheessa [-] kun se [kaveri] oli putkassa niin sitten se [-] päähenkilö tapas [-] yhen jätkän ja sit ne oli vähä sillee jee jee sit, [-] niille tuli sitte romanssi. [Mutta] ne asu liian kaukana toisistaan ja sit ne sopi et ne on vaan kavereita [Viiden vuotiaan lukiolaistytön ryhmä laatii kertomusta hauskimmasta mahdollisesta juomistilanteesta.] Sitaatit ovat kahden pääkaupunkiseudulla toukokuussa 2010 tehdyn opiskelijaryhmän keskustelusta. Keskusteluissa ryhmille annettiin tehtäväksi tuottaa kuvitteellinen elokuvakäsikirjoitus aiheesta hauskin mahdollinen juomistilanne. Kuten näkyy, erilaisissa ryhmissä tuotetaan varsin erilaisia kertomuksia. Ensimmäisessä ammattiin opiskelevien poikien kertomuksessa päähenkilö on yksi ja yhdenmukainen ryhmä, me, jonka koko toiminta tuntuu kietoutuvan juomisen ympärille. Juodut alkoholimäärät ovat ylettömän suuria ja 6

7 toiminta päättyy tappeluun ja putkaan, mikä ryhmän kokemuksessa huipentaa hauskuuden. Toisessa kertomuksessa taas juominen on pikemminkin tausta- tai puitetekijä tiiviille yhdessäololle ensin tyttöporukalla ja sitten yhden tytön ja hänen tapaamansa pojan kesäromanssissa. Myös ryhmän sosiaalisuus on paljon yksilövetoisempaa kuin ammattiin opiskelevien poikien kertomuksessa. Kuvaus alkaa tarkalla kuvauksella päähenkilön persoonallisista ja sosiaalisista ominaisuuksista ja romanssiin päätyvä päähenkilö säilyy läpi kertomuksen omana itsenään, vaikkakin on samalla myös osa tyttöjen muodostamaa tiivistä porukkaa, jotka tekevät varsinkin kertomuksen alkupuolella kaiken yhdessä. Lukiolaistyttöjen mielenmaisemana on rauhalliset, suorastaan idylliset yksityistilat siinä, missä ammattiin opiskelevat pojat hakevat säpinää Helsingin kaduilla, korostuneen julkisessa tilassa. Toisaalta molempia kertomuksia hallitsee kokemus hauskuudesta, intensiivisestä, vapaasta ja omaehtoisesta toiminnasta joka tempaa mennessään, vaikka intensiivinen yhdessäolo tapahtuukin erilaisissa ympäristöissä ja ryhmissä, erilaisten ihmisten ja toimintojen keskellä. On myös kiinnostavaa, että molemmissa kertomuksissa vapauden rajana esiintyy poliisi ja putka eikä esimerkiksi vanhemmat, vaikka kaikki keskustelijat ovat alaikäisiä ja asuvat yhtä keskustelijaa lukuunottamatta kotona vanhempiensa kanssa. Näitä eroja on helppo kuvailla, mutta vaikeampaa on selittää, mistä erot ja toisaalta nuorten juomiseen yhtäläisesti kuuluva hauskuuden jano oikeastaan johtuvat. Mikä eri ryhmiä edustavia nuoria houkuttelee juomaan? Mitä erilaisten nuorisoryhmien kertomukset heidän ihanteellisina pitämistään juomistilanteista kertovat heidän juomisensa motiiveista, siis syistä ja tavoitteista? Toisaalta varsinkin päihdepolitiikan ja päihdehaittojen ehkäisyn näkökulmasta voidaan kysyä, eikö kuvatun kaltaisiin juomistilanteisiin liity myös melkoisia riskejä? Tilastojen valossa varsinkin ensimmäisen ryhmän edustajille, suhteellisen vähän koulutetuille miehille, voidaan ennustaa onnettomuuksia, alkoholisairauksia ja muita haittoja, jos heidän juomatapansa jatkuu rajuna ja arjen sääntöjä suoranaisesti rikkomaan pyrkivänä (ks. Mäkelä P. ym. 2009). Mielikuva kiljua ja Leijona-viinaa rautatieasemalla kittaavista ja poliisia pulloilla heittelevistä mustatakkisista pojista liittyy myös huomattavasti helpommin sosiaalisiin ongelmiin motivaatio-ongelmiin, syrjäytymiseen ja jopa rikollisuuteen kuin kuva vanhempiensa kesämökillä auringonoton lomassa siideriä si evista lukiolaistytöistä ( laiturikännit ). Toisaalta myös lukiotyttöjen kuvaamaan juomiseen voidaan haluttaessa liittää erilaisia kauhukuvia lievästä morkkiksesta itseinhoon, ihmissuhdeongelmiin ja seksuaaliseen hyväksikäyttöön. 7

8 Niinpä on aiheellista kysyä, mitä ongelmia nuoret itse liittävät juomiseensa. Kuinka he kokevat hauskana pitämäänsä juomiseen mahdollisesti liittyvät riskit ja haitat? Tämän tiedon pohjalta voidaan myös päätellä, mitä positiivisia elementtejä nuoret liittävät juomattomuuteen. Tämä on tutkimus näistä aiheista, alaikäisten opiskelijanuorten juomisen motiiveista sekä omaan juomiseen liittyvistä ongelmista sellaisina kuin he niitä itse kokevat. Koska nämä aiheet ovat paitsi tiedollisesti vaikeita pohdittavia, myös arkaluonteisia ottaa esille keskustelutilanteissa, niistä on vaikeaa saada luotettavaa tietoa kysymällä niistä suoraan nuorilta. Niinpä tutkin aihetta epäsuoran tutkimusasetelman avulla. Pyydän erilaisia alaikäisiä opiskelijaryhmiä pohtimaan kaveriporukan kesken, omin sanoin ja omilla kriteereillä sitä, millaisia juomistilanteita he pitävät kaikkein hauskimpina ja inhottavimpina. Näiden keskusteluiden analyysi tuottaa ilmaisuvoimaista tietoa siitä, millaisia positiivisia ja negatiivisia elementtejä nuoret itse liittävät juomiseen omassa elämismaailmassaan. Tulokset poikkeavat monilta osin niistä seikoista, joita julkisissa keskusteluissa on tavattu pitää tärkeinä nuorten juomisen ja yleisemminkin juomishaittojen hallinnassa. Nuorten keskusteluissa ei ilmene käytännössä minkäänlaisia viittauksia terveyteen, omaan sen paremmin kuin toistenkaan. Myöskään muita rationaalisia, laskelmoivia haittapohdintoja, kuten juomisen aiheuttamaan rahanmenoon, pulskistumiseen tai ihon punoitukseen liittyen, ei keskusteluissa esiinny. Näiden sijaan juomisen motiiveja ja ongelmia hallitsevat nuorten kokemuksessa täydellisesti sosiaaliset ja emotionaaliset tekijät. Nekin koetaan pääosin omaehtoisesti, itse valittuina ja aktiivisesti tavoiteltuina, jolloin esimerkiksi sosiaalinen paine ja pyrkimys miellyttää kavereita juomalla loistavat keskusteluissa poissaolollaan. Tässä raportissa esittelen ensin tutkimushankkeen aineistoa ja sen keräämistä. Raportin pääosa koostuu analyysista, jossa käsittelen yhtäältä eri opiskelijaryhmien juomisen sosiaalisia motiiveja ja toisaalta heidän juomiseen liittämiään ongelmia ja haittoja. Näiden analyysien pohjalta ja esitän yhteenvedon nuorten juomisen ja juomattomuuden positiivisista ja negatiivisista kokemuksista sekä näiden kokemusten variaatiosta sukupuolen ja koulutustason suhteen. Lopuksi pohdin analyysin tuloksia alkoholihaittoihin vaikuttamisen kannalta. Mitä tulosten perusteella olisi järkevää tehdä? Kommentoin tuloksia lyhyesti myös suhteessa viimeaikaisessa keskustelussa esillä olleisiin kysymyksiin alkoholin hinnasta, saatavuudesta ja mielikuvamainonnasta onko näillä toimenpiteillä merkitystä tämän tutkimuksen valottamassa nuorten kokemusmaailmassa? 8

9 2Opiskelijoiden juomisaiheiset elokuvakäsikirjoitukset aineistona Tutkimushankkeen aineistoksi kerättiin toukokuussa 2010 kaikkiaan kahdeksan ryhmäkeskustelua yhdestä pääkaupunkiseudun ammattioppilaitoksesta (kone- ja metallialan sekä autoalan koulutusohjelma) sekä yhdestä pääkaupunkiseudun suuresta lukiosta. Ryhmähaastattelut toteutettiin keskustelijoiden oppilaitoksissa oppituntien aikana. Ensin hankkeen tutkimusavustaja (Kiti Poikonen Elämäntapaliitosta) otti yhteyttä oppilaitoksiin ja esitteli tutkimusasetelman. Yhteistyön käynnistyttyä oppilaitosten henkilökunta rekrytoi oppilaista tarvittavat ryhmät ja varasi keskusteluille sopivat ajat ja tilat. Keskustelut kestivät minuuttia ja ne tallennettiin audiotiedostolle ja videokameralle keskusteluiden litterointia ja myöhempää analyysia varten. Kaikkien haastateltavien suostumusta tallentamiseen kysyttiin ennen keskustelun alkua. Haastateltavilta kerättiin myös taustatietolomake, jossa kysyttiin mm. heidän syntymävuottaan, asuinolojaan ja vanhempien koulutusta. Keskustelun aluksi kukin ryhmä ohjeistettiin laatimaan kuvitteellinen elokuvakäsikirjoitus aiheista hauskin mahdollinen juomistilanne. Heitä pyydettiin miettimään sen kaltaista elokuvaa, johon he itse voisivat samastua ja jonka päähenkilöt olisivat suunnilleen samanikäisiä ja -henkisiä kuin he itse. Ensin kukin ryhmä keskusteli hauskimmasta mahdollisesti juomistilanteesta keskenään noin 30 minuutin ajan. Ryhmä valitsi keskuudestaan kirjurin, joka kirjasi keskustelun ylös ja esitti lopuksi käsikirjoituksen pääkohdat keskustelua johtaneelle tutkijalle. Vetäjä esitti aluksi keskustelijoille yleisluontoisen virikelistan elokuvakäsikirjoituksessa käsiteltävistä teemoista (liite 1), mutta ei puuttunut itse keskustelun kulkuun muutoin kuin virittääkseen tai lopetellakseen sitä. Ensimmäisen, hauskaa juomistilannetta koskevan käsikirjoituksen jälkeen ryhmät laativat toisen, inhottavinta mahdollista juomistilannetta koskevan 9

10 elokuvakäsikirjoituksen samoilla periaatteilla. Lopuksi ryhmissä keskusteltiin yleisemmin ja enemmän vetäjän johdolla juomisen sosiaalisista ulottuvuuksista (ks. edelleen liite 1). Elokuvakäsikirjoituksia tuottavan keskusteluasetelman tavoitteena oli saada materiaalia, jossa nuoret kuvaisivat juomiseen liittyviä käsityksiään ja kokemuksiaan mahdollisimman omaehtoisesti, omalla kielellään ja omista kokemuksistaan käsin. Asetelma täytti nämä tavoitteet hyvin. Koska elokuvat olivat kaikissa ryhmissä tunnettu ja pidetty kulttuurituote, ryhmien oli tehtävänannon puitteissa helppo käydä omaehtoista keskustelua. Pohtiessaan elokuvamaista tapahtumaketjua keskustelijat artikuloivat yksityiskohtaisesti erilaisia juomistilanteita sekä niihin liittyviä toimintoja, sosiaalisia suhteita ja kokemuksia. Haastattelutilanteen epäsuora kysymyksenasettelu myös loi keskustelulle ilmapiiriä, jossa arkaluontoisista juomisaiheista oli helppoa ja hauskaa keskustella. Tilanteessa keskustelijat hyödynsivät omaehtoisesti omia kokemuksiaan miellyttävän ryhmätehtävän, elokuvakäsikirjoituksen, tekemisessä. Näin vaikka asetelmassa ei pyydetty keskustelijoita kertomaan suoranaisesti omista kokemuksistaan, keskusteluiden perustana oli selkeästi keskustelijoiden oma alkoholimaailma. Tällainen materiaali vaatii kuitenkin systemaattista analyysia laadullisin menetelmin, ja tutkimuksessa käytettyä analyysitapaa esitellään liitteessä 2. Itse raportti on kuitenkin pyritty laatimaan niin, ettei sen lukeminen edellytä analyyttisen erityistermistön tuntemista. Mainittakoon kuitenkin lopuksi, että ensimmäisen tässä tutkimuksessa haastatellun ammattiin opiskelevien poikien ryhmän keskustelu oli niukkaa ja nihkeääkin. Tämä johtui lähinnä siitä, että ryhmätyömuoto oli heille vieras eikä viipyilevä keskustelu muutenkaan kuulune heidän tavanomaisiin harrastuksiinsa. He siis kyllä ymmärsivät tehtävänannon ja olivat periaatteessa motivoituneita osallistumaan, mutta he eivät tuntuneet ylipäänsä haluavan tai osaavan keskustella oma-aloitteisesti ryhmässä. Tästä syystä keskustelu vedettiin paljolti tutkijan johtamana perinteisen ryhmähaastattelun tavoin niin, että vetäjä esitti yksitellen liitteen 1 virikelistan kysymyksiä, mihin ryhmä sitten vastasi. Keskustelijoiden yleiset ryhmätyövalmiudet on syytä ottaa tässä mielessä huomioon, mikäli tutkimusasetelmaa sovelletaan jatkossa ja muissa yhteyksissä. 10

11 3 Keskusteluihin osallistuneet opiskelijaryhmät Ryhmiä kerättiin siis yhteensä kahdeksan: Neljä ammattiin opiskelevien ja neljä lukiolaisten ryhmää. Edelleen sekä ammattiin opiskelevien että lukiolaisten parissa tehtiin kummassakin kaksi tyttö- ja kaksi poikaryhmien haastattelua. Kaikkiaan ryhmäkeskusteluihin osallistui 40 opiskelijaa seuraavan kaavion mukaisesti. Ammattioppilaitos (kone- ja metalliala, auto- ja kuljetusala) Lukio Taulukko 1: Ryhmäkeskusteluiden osallistujat Tyttöjä 2 ryhmää, yht. 8 keskustelijaa 2 ryhmää, yht. 10 keskustelijaa Poikia 2 ryhmää, yht. 10 keskustelijaa 2 ryhmää, yht. 12 keskustelijaa Kaikki haastateltavat olivat syntyneet vuonna 1992 tai 1993 eikä kukaan ollut vielä haastatteluiden tekohetkellä toukokuussa 2010 täyttänyt kahdeksaatoista vuotta. Haastateltavat asuivat kahta poikkeusta lukuunottamatta kotona vanhempiensa luona. Yksi lukiolaispoika asui soluasunnossa ja yksi ammattiin opiskeleva poika muun lähisukulaisensa kanssa. Lähes kaikki haastateltavat olivat myös syntyneet ja kasvaneet pääkaupunkiseudulla. Keskustelijoita rekrytoitaessa ei pyritty erottelemaan juovia ja juomattomia nuoria. Tutkimuksen tarkoituksena on analysoida nuorten näkökulmasta niitä suomalaisessa juomiskulttuurissa vaikuttavia sosiaalisisia ja kulttuurisia tekijöitä, jotka puhuttelevat kaikkia tai useimpia nuoria joko juomiseen rohkaisten tai juomista ehkäisten vuotiailla nuorilla alkoholinkäyttö tai raittius eivät yleensä ole myöskään muodostuneet tietoisiksi elämäntapavalinnoiksi, vaan alkoholikokemukset tai niiden puute voi olla seurausta varsin satunnaisistakin seikoista. Tästä syystä juovien ja juomattomien nuorten näkökulmat niihin sosiaalisiin ja kulttuurisiin tekijöihin, jotka nuorten juomisessa vaikuttavat, eivät ole suuremmin eriytyneet. 11

12 Merkittävin haastateltuja erotteleva taustatekijä on vanhempien koulutustausta tai ammattiasema, joka eroaa selvästi ammattiin opiskelevilla ja lukiolaisilla (tosin kaikki opiskelijat eivät missään ryhmässä tienneet kertoa vanhempiensa koulutusta tai ammattiasemaa). Ammattiin opiskelevien vanhempien valtaosa on perinteisesti työväen- tai alempaan keskiluokkaan kuuluvissa ammattiasemissa, äidit hoitajina tai myyjinä ja isät asentajina, sähkömiehinä tai hitsaajina. Lukiolaisten vanhemmissa taas on suhteellisen paljon keskiluokan ja ylemmän keskiluokan edustajia kuten opettajia ja (diplomi-)insinöörejä. Näiltä osin voidaan olettaa, että ammattiin opiskelevien ja lukiolaisten ryhmät heijastelevat laajemminkin eri yhteiskuntaluokkien juomismotiiveja ja -asenteita. Ammattiin opiskelevien keskuudessa nousi esiin myös luokka-asemaan liittyvä sukupuoliero. Ammattiin opiskelevien tyttöjen ryhmäkeskustelun yhteydessä oppilaitoksen yhteyshenkilönä toiminut opinto-ohjaaja kertoi meille haastattelutilanteen ulkopuolella, että haastateltujen edustamilla metallija autoaloilla tytöt valikoituvat sellaisisiin koulutusohjelmiin, joihin on kaikkein eniten halukkaita. Valikointi näille aloille tehdään aiemman koulumenestyksen perusteella, kun taas haastateltujen poikien edustamilla aloilla ei vastaavaa valikointia ole. Tästä voidaan päätellä, että haastatellut ammattiin opiskelevat tytöt edustavat jossain määrin ylempiä tai korkeampaan sosiaaliseen asemaan tähtääviä luokka-asemia kuin haastatellut ammattiin opiskelevat pojat. Tulkintaa vahvistaa myös se, että haastatelluilla ammattiin opiskelevilla tytöillä oli sekä heidän oman keskustelunsa että opinto-ohjaajan taustatietojen mukaan enemmän kavereita useammista sosiaalisista taustoista, kun taas ammattiin opiskelevat pojat viettävät kaiken aikansa harvemmissa ja toisista ammattiin opiskelevista koostuvissa porukoissa. Useiden tutkimusten mukaan sosiaalisten verkostojen monipuolisuus on nimenomaan keskiluokille tunnusomainen piirre, kun taas työväen- ja muiden alempien luokkien sosiaaliset suhteet perustuvat sukulaisuudelle, työkaveruudelle, naapuruudelle ja muille annetuille asemille eikä niinkään aktiiviiselle samanhenkisen seuran etsimiselle ja ystävyyssuhteiden vaalimiselle. Vastaavasti läheisiä ystävyyssuhteita ei pidetä työväenluokan keskuudessa niin keskeisenä identiteetin rakennuspuuna kuin keskiluokan parissa (Spencer & Pahl 2006, ). Puolestaan tämän tutkimuksen kaikissa lukiolaisryhmissä, niin tyttökuin poikaryhmissäkin, tuli sosiaalinen monipuolisuus voimakkaasti esiin tärkeänä arvona. Tämä vahvistaa edellä esitettyä tulkintaa, että tämän tutkimuksen puitteissa ammattiin opiskelevat pojat muodostavat sosiaalisten ihanteidensa osalta jossain määrin muista ryhmistä erottuvan osajoukon. 12

13 4 Hauskin mahdollinen juomistilanne ja juomisen sosiaaliset motiivit Seitsemää kahdeksasta opiskelijaryhmissä keksitystä käsikirjoitusta voidaan luonnehtia komedioiksi, useimpia suorastaan farsseiksi. Sekä ammattiin opiskelevien että lukiolaisten positiivisten juomiskokemusten tunnusmerkit ovat siis nauru, hauskanpito ja suoranainen hulluttelu. Yhteistä on myös hauskanpidon tiivis sosiaalisuus. Kaikissa kertomuksissa päähenkilöksi hahmottuu tiivis kaveriporukka, jolle sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Tämä näkyy siinä, että kaikkien hauskojen kertomusten henkilöitä kuvataan itsestäänselvästi monikkomuodossa ( me, ne tytöt, ne miehet tms.), vaikka keskustelun tehtävänannossa mainittiin myös yksilö, eikä ryhmä, elokuvan eräänä mahdollisena päähenkilönä. Toisaalta kertomuksissa ilmenee eroja siinä, mitkä asiat koetaan hauskoina samoin kuin niissä puitteissa, joissa asiat tapahtuvat. Eroja on myös juovien porukoiden sisäisessä dynamiikassa ja suhteessa toisiin, ryhmän ulkopuolisiin jäseniin. Tässä luvussa analysoin eri opiskelijaryhmien juomista yhtäläisesti motivoivia tekijöitä sekä niitä ryhmäeroja, joita juomista motivoivissa tekijöissä ilmenee. Kuten jo aiemmin on todettu, nuorten juomista motivoivat yksinomaan sosiaaliset ja emotionaaliset seikat. Humala karnevalistisena reissuna Kahden ryhmän (ensimmäinen lukiolaispoikien ryhmä ja ensimmäinen ammattiin opiskelevien tyttöjen ryhmä) kertomusta voidaan luonnehtia miesten reissukertomukseksi. Siinä miesporukka matkustaa ulkomaille ja joutuu siellä humalan siivittämänä mitä erikoisempiin toilailuihin. Seuraavassa lukiolaispoikien yhteenveto omasta elokuvastaan: 13

14 JERE 1 : Joo tää vähän niin ku Suomen American Pie [-] täs on vähä niin ku monta erilaista persoonaa, nörtti, joka leffan aikana saa pilluu ja sit se rakastuu johonki huoraa, okei, ja ääliö [joka] ottaa turpaan leffan aikana, ja sitte on ADHD joka joutuu putkaan, ja [sitte] on perustyyppi [-]. Se juoni on [-] niin ku semmone et koulu päättyy, [-] niin ku kuus jätkää lähtee Bulgariaan juhlimaan ja sitte jengi bilettää sielä [-] [Sitten] kaikki herää aamulla niin ku omist paikoist et missä mä oon ollu tiätsä, joku jäi rannalle ja [sen] perse on kipee, joku on hotellil ja sillee vaan No kuitenki sit aamulla poliisi tulee sinne hotellille ja sanoo että [-] yks meidän kaveri on vähä niin ku putkassa ku se on tehny jotai pahaa [-]. Ja [porukalta on] rahat loppu, kaikki on dokattu ja [-] osallistu[taan] sellaseen jalkapalloturnaukseen, jossa voittaa rahaa, sit siellä vähän niin ku pelataan, se on vähä niin ku semmone nopee kuvaus missä ollaan niin ku semifinaali finaali ja tommost, me ollaan yhtäkkii me ollaan finaalissa ja sitten [-] taiston jälkeen lähetään sinne vähä niin ku maksaan se [putkaan joutuneen kaverin] takuu. OLLI: Okei, [-] sit tota mennään sinne poliisilaitokselle [-] sit me maksetaan tän henkilön [takuut], se on saman niminen se henkilö ku on tää jätkä [-], vartija on vaan sanonut et tääl on sen niminen, me ei saada nähä sitä, Bulgariassa varmaan näin menee Niin tota sit mennää maksaa takuut sit sielt tulee sielt sellist joku semmone tummaihonen jätkä, joku Ghanasta, iso mies JERE: Sellane iso mies mut herkkä, [-] sellane tiätsä [et] kiitos kiitos (naurua) [-] Sitte me [ollaan et] ei tää on väärä jätkä, et give my money back et sit ne ei annakaa [-] OLLI: Sit me otetaan tuolta se jätkä messiin ku me kerran ollaan maksettuki siitä [-]. Sit me päästään ulos niin toi [kadonnut, putkaan joutuneeksi luultu] jätkä ajaa siitä ajaa siitä jollai limusiinillä [-] PATE: Mennää johonki puistoon miettiin mis vitus se on ADHD nyt on [-]- OLLI: -mennään korkkaan lisää ku ei tästä tuu mitää- PATE: -ja sit se ajaa siitä JERE: Niihän siin vois käydä et meijän rahat ei ookaan loppu vaan se on [sillä ADHD:llä] ne rahat, et [se] meni kasinolle pelaan tiätsä, me luultiin et se katos, mut toi [pelas] ne rahat ja voitti [-]. Se [elokuva] päättyy siihen et me ollaan tiäks sä huvilassa, mikä me vähä niin ku vuokrattiin, siellä dokataan [-], siel on [-] tiäksä, seuralaistyttöjä, kaikille vaik kaks, juhlitaan vaan (naurua), juhlitaan siellä ollaan tiätsä, [-] et tää on elämää. (1. lukiolaispoikien ryhmä) 1 Kaikkien keskustelijoiden nimet ym. tunnistetiedot on muutettu. 14

15 Vaikka kertomuksen alku on suorastaan hypermaskuliininen kuvatessaan sukupuoliasioita rehvakkain sanankääntein, kokonaisuudessaan kertomuksessa tiivistyy ja suorastaan kärjistyy useimpien opiskelijaryhmien keskeiset juomista motivoivat tekijät. Ensinnäkin juomistapahtumat sijoittuvat erityiseen arjesta poikkeavaan maailmaan, kuvitelluille ulkomaille, missä normaalit säännöt ja rajoitukset eivät päde. Juominen muodostaa ihannemielikuvissa täydellisen vapaan ympäristön, joka puolestaan mahdollistaa heittäytymisen yhteiseen, intensiiviseen sosiaalisuuteen. Tämä on hauskanpidon ydin. Kuvatussa käsikirjoituksessa poikaporukan yhteys on vahvaa, ja se vain kasvaa kertomuksen edetessä kun yhden ryhmän jäsenen katoaminen ja hänen pelastamisensa muodostuu elokuvan pääjuoneksi. Toiseksi tässä kuten muissakin hauskoissa juomiskertomuksissa arki ylitetään siirtymällä kaikin tavoin yltäkylläisiin ja ylenpalttisiin tilanteisiin: hauskat jutut jatkuvat taukoamatta, tunnelma paranee jatkuvasti ja juomaa on rajattomasti. Myös tämä ylenpalttisuus koetaan yhdessä; ja edellisessä käsikirjoituksessa onnellinen loppu on kaksinkertainen, kun yllättävien käänteiden jälkeen porukkakin löytää tiensä jälleen yhteen ja päätyy jatkamaan juhlia loputtomaan yltäkylläisyyteen. Näiden kahden seikan pohjalta voidaan tulkita, että hauskojen juomiskokemusten perustavin motiivi ja käyttövoima on itse sosiaalisuuden runsaus ja tiiviys. Ihannetilanteessa yhdessä juova porukka ja siihen kuulumisen kokemus on rajaton, ja porukalle on tarjolla kaikkea mitä he ikinä voivat kuvitella heidän ei tarvitse keskittyä muuhun kuin itseensä, omaan olemiseensa ja hauskanpitoon. Näin ollen kaikki hauskojen juomistilanteiden yltäkylläiset puitteet rahamäärineen, aurinkorantoineen ja seuralaistyttöineen voidaan nähdä yltäkylläisen yhdessäolon symboleina, vertauskuvina tai palvelijoina. Myös alkoholi on tässä kuten muissakin opiskelijaryhmien kertomuksissa rikkaan ja tiiviin yhdessäolon voimakas symboli; juominen on keskeinen astinlauta tämän tilan saavuttamiseen. Tällaisena juomisen rooli on kertomuksissa kahtalainen. Yhtäältä se ei tässä kuten yleensä muissakaan käsikirjoituksissa nouse kuvatun toiminnan keskiöön. Se toimii pikemminkin piilevänä oheis- tai taustatoimintana, joka vain vapauttaa ja vahvistaa tunnelmaa. Alkoholi on eräänlainen sosiaalisuuden voiteluaine siinä kuin muutkin runsaaseen ja rajattomaan yhdessäoloon liitetyt tekijät, eikä yksin juominen kykene mitenkään luomaan esimerkiksi juuri kuvattua ulkomaanmatkan tunnelmaa kaikkine kommelluksineen. 15

16 Toisaalta nuoret odottavat alkoholilta piilevänä taustavaikuttajanakin suuria. Taustallakin vaikuttaen alkoholi on ikään kuin tislattua, materialisoitunutta sosiaalisuutta ja nuoret mieltävät juomisen melkeinpä kausaalisesti aiheuttavan voimakkaita yhteyden ja kuulumisen kokemuksia. Alkoholi ei näin ollen ole nuorille tiiviin yhdessäolon välttämätön edellytys, mutta sen ajatellaan olevan helppo ja tehokas tie hauskaan yhdessäoloon. Niinpä pyrkimys päästä juomisen avulla helposti intensiiviseen sosiaalisuuteen selittää suuren, ellei suurimman osan nuorten humalajuomisesta. (Ks. myös Maunu & Simonen 2010.) Tähän liittyen on myös mielenkiintoista, että elokuvakäsikirjoituksissa ei juuri lainkaan mainita sosiaalisten juomistilanteiden arkisia taustoja ja valmisteluita kuten sitä mistä juomat hankitaan, mitä ne maksavat tai miten juomiseen on ylipäänsä päädytty, vaikka tehtävänannossa näihinkin puoliin pyydetään ottamaan kantaa. Näin voidaan ajatella olevan myös nuorten todellisuudessa. Juomisessa tärkeintä on abstrakti ja osin utopistinenkin, mutta intuitiivisesti elävä yhteyden ja kuulumisen kokemus eivätkä suinkaan käytännölliset yksityiskohdat. Juominen ei siis ole erityisen rationaalista toimintaa, vaan juomisen perusmotiivit ovat syvällä sosiaalisissa ja kulttuurisissa emootioissa. Näin lienee erityisesti nuorilla, joilla ei vielä ole paljoa konkreettisia juomiskokemuksia, joissa näistä yleisistä mielikuvista muodostuu persoonallisia ja omaehtoisia juomatapoja. Siksi nuorten juomisen motiiveja pitää myös lähestyä tällä tasolla, voimakkaina sosiaalisina ja emotionaalisina odotuksina, mikäli niihin halutaan vaikuttaa. On myös kiinnostavaa, että toinen edellä kuvatun kaltaisen reissukertomuksen laatinut ryhmä oli ammattiin opiskelevista koostunut tyttöryhmä ja he luonnostelivat kertomuksensa nimenomaan miehille tapahtuvaksi. Tästä voidaan päätellä, että heidän kokemusmaailmassaan näkyvä ja näyttävä humala on nimenomaan miesten laji eikä heillä ole paljoa kokemusta omaehtoisesta, tyttöporukassa tapahtuvasta juomisesta. On myös mahdollista, että he kokivat omien kokemustensa esiintuonnin keskustelutilanteessa niin kiusallisena, että he laativat kuin sanattomasta sopimuksesta selkeästi heistä itsestään poikkeavalle ryhmälle tapahtuvan kertomuksen. Toisaalta ryhmän ilmapiiri oli muuten avoin ja varaukseton, eikä muissa ryhmissä ilmennyt vastaavaa omien kokemusten sivuuttamista. Siksi tulkitsen, että tämän tyttöryhmän käsitys juomisesta todella noudattaa ikään kuin toisen ryhmän hulluttelevien miesten toimintatapoja. Tämä vahvistaa edellä esitettyä ajatusta, että nuorten juomista rohkaisevat tekijät omaksutaan tarjolla olevista kulttuurisista mielikuvista. Niissä tärkeintä ei ole juomistilanteiden konkreettiset yksityiskohdat eivätkä välttämättä 16

17 edes juojien henkilökohtaiset ominaisuudet, vaan nimenomaan abstraktit mutta sitäkin intensiivisemmät sosiaaliset tunteet ja tunnelmat, joista nuorten mielenmaisemassa kuka tahansa voi onnistuneessa juomistilanteessa päästä osalliseksi. Siinä, missä ensimmäisen lukiolaispoikien ryhmän laatima reissukertomus tiivistää intensiivisen sosiaalisuuden ja yleisen yltäkylläisyyden ihanteita nuorten juomisen keskeisinä motiiveina, muiden ryhmien kertomukset tuovat esiin kiinnostavia muunnelmia tästä perusteemasta. Seuraavassa käsittelen ammattiin opiskelevien poikien ryhmissä laadittuja kuvauksia. Ammattiin opiskelevien poikien katutappelu ja ehdoton sosiaalisuus Molempien ammattiin opiskelevien poikien ryhmissä laadittiin kuvaus eräänlaisesta väkivaltaisesta karnevaalista. Siinä kaveriporukka juo ja humaltuu tolkuttomasti Helsingin keskustassa, rellestää ympäriinsä ja ajautuu kunniakkaaseen tappeluun: PETE: Meillä oli kaks kanisterii kiljuu, kaks pulloo Leiskaa [Leijona-viinaa], kolme lavaa [24 tölkin salkkua] bisseä. Sit me mentiin steissille [rautatieasemalle], sillon oli vappu tietenkin ja sit vedettii pari pulloo Leiskaa ja lavoja ja sitte mentii Kaivarii [Kaivopuistoon], juotii loput. Sit tuli jotai rähinää joittenkin tyyppien kaa ja sit kytät tuli ja sit heitettii sit toista pullol päähä ja sitte herättiin Kisiksen [Kisahallin] putkast aamul (2. ammattiin opiskelevien poikien ryhmä) Kuten edellisessä kertomuksessa, myös tämän kertomuksen ytimessä on voimakas ryhmäsolidaarisuus; kertomuksen me ilmenee ilmaisun tasolla kaikennielevässä passiivimuodossa, ikään kuin ainoana toimijana jonka voima ilmenee siinä, ettei muiden läsnäolijoiden olemassaoloa juuri kommentoidakaan. Ja samoin kuin edellinen lukiolaispoikien reissukertomus, myös tämä sijoittuu ylenpalttisiin puitteisiin, jotka kiteytyvät hillittömään alkoholimäärään ja vapaaseen, lähes lentämistä muistuttavaan liikkumiseen Helsingin keskustassa Rautatieasemalta Kaivopuistoon ja edelleen Olympiastadionin kupeessa sijatsevaan Kisahallin putkaan. Toisaalta kertomuksessa korostuu edellisestä poiketen myös väkivalta, rähinä toisten kanssa ja se huipentuu poliisia päin heitettyyn pulloon. Tappelu muodostaa tarinan juonen, ja vaikka poliisi lopulta voittaakin ja vie päähenkilöt putkaan, kertomus saa kuitenkin kunniakasta sävyä taistelusta poliisia vastaan. Tämä luo suuren kontrastin edellisessä luvussa käsiteltyyn lukiolaispoikien kertomukseen, jossa sosiaalisuus on ikään kuin 17

18 moniarvoisempaa. Vaikka siinäkin kisaillaan toisia miesryhmiä vastaan jalkapalloturnauksen merkeissä, porukka ja sen sosiaalisuus on pohjaltaan avointa: ryhmä koostuu nimenomaan erilaisista yksilöistä ja se sisällyttää mukaansa myös täysin itsestään poikkeavan kaverin, jonka se väärinkäsityksen vuoksi vapauttaa putkasta. Puolestaan katutappeluita kuvaavissa kertomuksissa yhdessä juovaa ryhmää yhdistää ennen muuta sen oma sisäinen tiiviys ja erillisyys toisista. Katutappelukertomuksissa yhdessä juovan porukan tärkein side on siis rajankäynti muihin, se, että se muodostaa oman, sisäisesti homogeenisen ja muista poikkeavan porukkansa. Tämä lataa kertomuksessa ryhmään konflikti- ja aggressioherkkyyttä, sillä tällaisessa ryhmässä keskeinen tapa osoittaa ryhmäjäsenyyttä ja kokea yhteenkuuluvuuden tunnetta on haastaa muita, ryhmään kuulumattomia. Tämän ei tarvitse tarkoittaa avointa väkivaltaa, vaan haastaminen voi toimia myös esimerkiksi verbaalisesti tai ylimielisen kehonkielen kautta, mutta yhteistä näille kaikille on oman ryhmän samanmielisyyden ja toisten erilaisuuden osoittaminen. Tätä homogeenisuutta ei kuitenkaan tule suin päin pitää sosiaalisena köyhyytenä, vaikka monissa keskusteluissa juuri tämän ryhmän ns. sosiaalisen pääoman vähyydestä ollaankin huolissaan. Ammattiin opiskelevien poikien maailmankuvassa ja elämäntavassa tällainen selkeys ja toisteisuus on myös positiivisessa mielessä tärkeä osa identiteettiä. Sen voidaan liittää eräänlaiseen rehellisyyden ihanteeseen: ihminen on sitä miltä näyttääkin, tilanteesta ja seurasta riippumatta, eikä yritä tavoitella eikä mielistellä mitään itselle, ts. omaan ryhmään kuulumatonta. Vastineeksi omaan viiteryhmään kuuluminen on parhaimmillaan ehdotonta ja kaiken läpäisevää. Puolestaan muiden ryhmien korkeammalle arvostama sosiaalinen joustavuus ja monipuolisuus ilmenee heille turhana, jopa kiusallisena hössöttämisenä. Tämä havainto tukee aiempien tutkimusten huomioita siitä, että juuri alimpien sosiaaliryhmien ja tämän tutkimuksen perusteella nimenomaan poikien sosiaalisissa ihanteissa keskeistä on muutamien perusperiaatteiden jatkuva toistuminen ja samanlaisena säilyminen eikä niinkään sosiaalinen joustavuus ja monipuolisuus (ks. edellä luku 3). Alkoholin merkitys katutappelua kuvaavissa kertomuksissa on suurempi kuin muiden opiskelijaryhmien kertomuksissa, sillä näissä kertomuksissa alkoholi ja juominen nousee selkeästi kerronnan ja toiminnan keskipisteeseen. Kaikki muu toiminta rellestämisineen ja tappeluineen on kuvattu ikään kuin juomisen kautta, juomisen seurauksena tai juomisen tavoitteena. Jos alkoholi ja juominen on kaikille haastatelluille nuorille ikään kuin intensiivisen sosiaalisuuden konkretisoituma, ammattiin opiskelevilla 18

19 pojilla jaettu humala näyttää olevan erityisen vahva yhteyden ja liittolaisuuden merkki. Tällainen mentaliteetti saattaa myös liittyä alkoholiongelmiin. Juomisesta tai humalasta itsestään voi nimittäin tulla työkaveruuteen tai sukulaisuuteen rinnastuva ehdottoman ryhmäsolidaarisuuden lähde ja sellaisena niin voimakas, että se vahvuudessaan ja helppoudessaan sivuuttaa muut yhdessäolon tavat. Tällöin voi syntyä kierre jossa yhteenkuuluvuuden kokeminen muulla tavoin kuin juomalla käy yhä vaikeammaksi. Tällaista voidaan päätellä ensimmäisen ammattiin opiskelevien poikien ryhmän keskustelusta: #H: Tutustutteko [juodessa] uusiin [ihmisiin]? ILARI: Joo JARI: Juu, totta kai, ainahan noita #H: Millä tavalla? JARI: [-] Kyllä se positiivisella tavalla yleensä tutustutaan ihmisiin ILARI: Menee kysyy huikkaa ja sit onki hyvä ystävä JESSE: Niinhän se menee [-] #H: Mitä jos se [huikka] otetaan pois, kuinka sitten? JARI: [-] Sit voi olla vähän vaikeampaa kun tota alkoholi vie kuitenkin niit estoja vähän pois, ei oo niin helppo mennä puhuu kaikille (1. ammattiin opiskelevien poikien ryhmä) Keskustelusta voidaan tulkita, että juominen, huikan kysyminen, toimii itsessään vahvan ja kuin kollegiaalisen yhteyden perustana eikä pelkästään apuvälineenä. Jos se otetaan pois, yhdistävät tekijät enää kannakaan todellisiin sosiaalisiin kontakteihin toisten kanssa. Ammattiin opiskelevien poikien raisuja kertomuksia ei kuitenkaan pidä tulkita liian kauhistuneesti, eivätkä ne ole veren ja viinan maku suussa tehtyjä taistelukuvauksia vaan myös niiden pohjavire on huvittunut. Ne ovat kaikkien hauskoja juomistilanteita kuvaavien elokuvakäsikirjoitusten lailla ylettömiä ja paisuteltuja, ja niiden tekijät ovat keskustelutilanteessa yhtä lailla huvittuneen tietoisia tarinan ylilyönneistä niin alkoholimäärien, tappeluiden kuin ylitsevuotavan yhdenmukaisuudenkin osalta. Näin ollen ammattiin opiskelevien poikien tappelukuvauksia voidaan pitää myös humoristisena dialogina tällaisen kulttuurisen kuvaston kanssa, eikä se välttämättä kerro keskustelijoiden todellisisesta käyttäytymisestä sen enempää kuin edellä kuvattu lukiolaispoikien kertomus jalkapalloturnauksineen ja naisseuralaisineen kertoo heidän todellisista urheilusuorituksistaan tai seksikokemuksistaan. 19

20 Tällainen karnevaalinen huumori, rajujenkin ylilyöntien kautta toimintatapojen rajojen osoittaminen, voi olla eräs toimiva puhuttelutapa niin ammattiin opiskeleville pojille kuin muillekin ryhmille. Mutta ammattiin opiskeleville pojille se voi olla eräs todella harvoista toimivista puhetavoista. On kuitenkin pidettävä yhtä lailla tärkeänä, että ammattiin opiskelevat pojat tarttuvat juuri tällaiseen sotaisaan kuvastoon vaikkeivat tosiasiassa tappelisikaan. Se kertoo, että kuvasto on heille relevantti, mielekäs, ja tuo ilmi jotain merkityksellistä heidän sosiaalisesta mielenmaisemastaan. Tämä jokin liittyy nimenomaan ammattiin opiskelevien poikien ryhmänmuodostuksen perusteisiin, kriteereihin, joiden varassa he kokevat keskinäistä solidaarisuutta ja erottautuvat muista. Sotaisa kuvasto kertoo siitä, että he kokevat rajat itsensä ja monien muiden nyky-yhteiskunnan ryhmien välillä kärjekkäinä ja kenties ylittämättöminäkin, mikä puolestaan asettaa suuria paineita lojaliteetille omaa, ehdotonta ryhmää kohtaan itsekunnioituksen tunteen säilyttämiseksi. Tämä voi äärimmillään johtaa hillittömään juomiseen, väkivaltaan tai muuhun rikollisuuteen ryhmän mukana tai puolesta. Omat bileet tyttöjen suosiossa Hauskoja juomistilanteita käsittelevien elokuvakäsikirjoitusten karnevaaliteemasta on reissukertomuksen ja kunniakkaan katutappelun lisäksi vielä kolmas muunnelma. Nimitän sitä omiksi bileiksi, joissa yhteinen juominen tapahtuu korostuneesti omalla, suojatulla porukalla yksityisissä tiloissa, joihin ulkopuolisilla ei ole pääsyä. Nämä kertomukset sisältävät edellisten kertomusten lailla karnevaalin peruselementtejä intensiivisine sosiaalisuuksineen, ylenpalttisine puitteineen ja humoristisine sattumuksineen; mutta suojatumpien ja yksityisempien puitteiden myötä kertomuksiin muodostuu myös eroja sosiaalisessa dynamiikassa, toiminnan säätelyssä. Näin eroja ilmenee myös arjesta irrottautumisen intensiteetissä. Näiden kertomusten laatijat ovat valtaosaltaan tyttöryhmiä. Toinen lukiolaistyttöjen ryhmä laati kertomuksen kotikarnevaalista, kotibileistä, joissa alkuillan rauhallinen si u ja kuulumisten vaihto muuttuu hullunkuriseksi kärrynpyörien heittelyksi pihalla ja viuhahteluksi naapurustossa: SIIRI: No alkaa sillee et porukka alkaa valuun sinne bileiden pitopaikkaan ja sitten JULIA: -ja sit joku tuo vähän musaa ja alotetaan sitä siin kuunteleen ja kerrotaan vähän viikon kuulumisia ja sellasia ja 20

21 SIIRI: Niin ja kaikki alottelee siinä ja sit sinne [-] tulee se ihminen ketä on jo hyvässä maistissa ja sit se jotain siin sekoilee ja muilleki tulee se fiilis siin sit sillee TUULI: Nii, pelleillee ja sit kaikki nauraa mukana ja kaikki iteki alkaa juomaa JULIA: Niin ja sit mennää vähän häiritsee naapureita (naurua) ja sit tehään kärrynpyöriä ja kattokaa kaverit mitä mä osaan - SIIRI: -viuhahdus (naurua) [-] JULIA: Just kaikkee sellasta sekoilua, hauskaa sekoilua SIIRI: Pariskunta riitelee ja sopii ja kaikki on hyvin MINNI: Ja muut nauraa vierestä kun ne tappelee jostain älyttömästä JULIA: Ja sitte päättyy siihen että, sekoilijat on sammunut ja kadonneet sitten toisetkin lähtee siitä kotiin tai menee nukkuun ja yks tai kaks jää siivoomaan siihe, vähä korjaileen, ettei [bileiden] järjestäjän tarvi seuraavana aamuna [yksin] ihan kaikkee kuitenkaa (2. lukiolaistyttöjen ryhmä) Kertomuksessa on samoja karnevalistisen hassuttelun elementtejä kuin aiemmin kuvatussa lukiolaispoikien reissukertomuksessa, mutta ikään kuin maanläheisemmässä ja kotoisammassa paketissa. Kertomus tapahtuu turvallisessa ja suojatussa kotiympäristössä, humala on rajautunut yhteen iltaan, se päättyy hallitusti ja juhlijat muistavat myös hyvätapaisesti auttaa järjestäjää seuraavan aamun siivoamisessa. Käsikirjoitusta laatiessaan ryhmä keskusteli pitkään kertomuksen alkupuolella esiintyvästä narrihahmosta, kovimmassa humalassa olevasta ihmisestä joka saa muutkin juomaan ja hulluttelemaan enemmän. He pitivät selviönä, että tällaisen hahmon on oltava poika. Tämä kertoo kahdesta kiinnostavasta asiasta. Ensinnäkin se kertoo siitä, että yhdessä juova ryhmä on sekaryhmä; siis jo lähtökohtaisesti monimuotoisempi kuin poikien homogeeniset miessakit. Toiseksi pojan esiintyminen firestarterina tekee kertomukseen samankaltaista sukupuolittunutta työnjakoa kuin siinä ammattiin opiskelevien tyttöjen ryhmässä, joka laati hullunkurisen reissukertomuksen miehille tapahtuvaksi. Näkyvä ja näyttävä humala on siis monille alaikäisille opiskelijatytöille ensi sijassa miesten ja poikien laji. Tytötkin voivat kyllä tunnelman tiivistyessä ottaa siihen osaa, mutta eivät liian aktiivisina osapuolina. Toinen ammattiin opiskelevien tyttöjen ryhmä puolestaan laati kertomuksen yksityisistä luksusbileistä, johon päähenkilö kavereineen saapui limusiinilla ja jossa dj soitti hyvää musiikkia ja jonka ilmaisen baaritiskin valikoima oli rajaton: 21

22 SIPE: Ne oli tota 17 v synttäribileet, sitten tota ne oli vuokrannu tilan Helsingistä, sitten sinne tuli kaikki dj:t ja kaikki tämmöset, baarimikko ja baaritiski ja kaikki. Sitten siellä oli se synttärisankari, sitten sen kaks parasta kaverii ja sit siellä oli paljon miehii tietty ja sitten muita kavereita. Sitten ne synttärisankari ja parhaat kaverit tuli sinne paikalle hummerilimusiinil ja sitte ne juhlat alko kaheksan aikaan ja loppu aamulla. Ja sitte ne juomat sai sieltä baaritiskiltä ja sitten se baarimikko teki ihan mitä tahansa drinkkei ja silleen. Mut sit siellä tuli kumminkin pari tappeluu, mut sitten kun niillä oli portsari, sitten se heitti ne pois sieltä ja sitten kaikilla oli ihan sikahauskaa ja sitten ne oli parhaat bileetkin, mutta sit kyl kaikki pysty kumminkin huolehtii ittestään (2. ammattiin opiskelevien tyttöjen ryhmä) Myös tässä päähenkilö-synttärisankarin kaveriporukan sosiaalisuus tiivistyy ylellisissä ja arkea ylittävissä puitteissa. Toisaalta tilanne muistuttaa varsin tavallista yökerhoiltaa eikä hakeudu myyttisiin ulkomaanmaisemiin. Lisäksi tilaisuus on yksityinen ja siellä on vieläpä portsari pitämässä järjestystä yllä. Nämä kertovat edellisen kotikarnevaalin puitteiden tavoin siitä, että yksityisemmissä karnevaaleissa ei pyritäkään koettelemaan oman porukan rajoja ylittämällä niitä, vaan pikemminkin hetkeksi tiivistämään jonkin itselle tärkeän porukan yhdessäoloa. Toisin kuin edellä tarkastelluille opiskelijapojille, useimmille opiskelijatyttöjen ryhmille yksittäiset kaveriporukat ja yhteiset juomistilanteet heidän kanssaan eivät siis ole niinkään ehdottoman sitoutumisen kohteita ja kategorisia identiteetin lähteitä, vaan pikemminkin kukin osaltaan rikastuttavia lisiä omaan elämään. Tämä ei tarkoita, että niiden sosiaalisuus olisi jotenkin laimeampaa tai vähemmän intensiivistä, vaan sitä, että tyttöjen tiiviimmätkin kaveriporukat sallivat myös muita sosiaalisia jäsenyyksiä ja identifikaatiota. Tämä ilmenee myös siinä, että samoin kuin tätä edeltäneessä kotikarnevaalin kuvauksessa, näissäkin bileissä on miehiä ja naisia, erilaista porukkaa joka yhdessä muodostaa monivärisen sosiaalisen tilanteen eikä niinkään yhtä yhdenmukaista iskujoukkoa. Näiltä osin voidaan sanoa tiivistyksenä, että siinä missä yhteinen juominen on edellä tarkastelluille poikaryhmille vaakuna, toteemi tai muu vahva yhteinen tunnus, tässä tarkastelluille tyttöryhmille juominen on pikemminkin kaleidoskooppi, joka nostaa esiin ja korostaa monia erilaisia sosiaalisia suhteita. Ammattiin opiskelevien tyttöjen bilekertomuksessa on myös huomionarvoista, että edellisen kertomuksen lopuksi erikseen korostetaan, että kaikki pysty huolehtii ittestään. Aktiivinen itsetarkkailu ja -hallinta on siis 22

23 keskeinen osa ihanteellista iltaa, mitä edellä kuvatuista poikien kertomuksista ei voida sanoa. Tämä kertoo, että yksityisbileiden sosiaalisuus paitsi sallii yksilöllisen variaation ja suhtautuu ymmärtävästi jäsentensä muihinkin sosiaalisiin sidoksiin, myös edellyttää yksilöiltä tarkkaavaisuutta, huomiokykyä ja sovittautumista ympäristön tunnelmiin. Ensimmäinen lukiolaistyttöjen ryhmä laati kertomuksen, jonka teemana oli romanssi kesämökillä. Siinä kesämökille mennyt tyttöryhmä tekee tuttavuutta naapurimökillä bileitä pitävän poikaryhmän kanssa ja päähenkilölle muodostuu kesäromanssi erään pojan kanssa. Matkan varrelle sattuu muunkinlaisia, hullunkurisia tilanteita: JENNA: Päähenkilö on 17-vuotias tyttö ja se on lukiolainen, pukeutuu muodikkaasti, on keskiverto hyvä oppilas, sosiaalinen, tempperamenttinen [mutta] ei pälättävä kana ja vanhempien tulot on keskivertoo. Sillä on 19-vuotias isosisko, joka ostaa sille juomat. Sitte ne [päähenkilö ja kaverit] lähtee mökille [-] suunnitelmissa laiturikännit. Sit viereisessä mökissä on isot bileet jossa on paljon porukkaa ja tytöt saa kutsun bileisiin ja ne valmistautuu sitte meikkaa ja tällee jee. Sit ne bilettää siel ja juo lisää ja pelaa juomapelei, [on] hyvännäkösii jätkii [-]. Ja sitten poliisit tulee kun joku naapuri on valittanu melusta vaikka, osa lähtee karkuu ja tytöt lähtee [naapurimökiltä pois] ja sitte yks päähenkilön kavereista joutuu putkaa. [-] Tytöt palaa illan päätteeks mökille ja sitte ne huomaa et se [kaveri] on viety [putkaan]. [-] Siinä vaiheessa [-] kun se [kaveri] oli putkassa niin sitten se [-] päähenkilö tapas [-] yhen jätkän ja sit ne oli vähä sillee jee jee sit, [-] niille tuli sitte romanssi. [Mutta] ne asu liian kaukana toisistaan ja sit ne sopi et ne on vaan kavereita (1. lukiolaistyttöjen ryhmä) Samoin kuin kaikissa tähänastisissa kertomuksissa, myös tässä on tärkeää porukan yhdessäolo vapaissa, yltäkylläisissä puitteissa. Tässä kuitenkin keskeiseksi juoneksi ja yhteyden kanavaksi muodostuu romanssi, seksuaalinen suhde yksilö-päähenkilön ja kesäheilan välille. Niinpä kertomuksen päähenkilö on pikemminkin yksilö kuin ryhmä, vaikkakin koko ajan ryhmää lähellä ja myös ryhmän yhteiseen toimintaan osallistuen. On kiinnostavaa, että myös kertomukseen muodostuva romanssi noudattaa samankaltaista vapauden ja yltäkylläisyyden logiikkaa kuin isompienkin porukoiden yhdessäolo. Päähenkilö pääse ensin valitsemaan mielitiettyään isosta poikaporukasta, jossa tuskin on montaakaan epämiellyttävää tapausta. Suhde huipentuu seksiin tai ainakin intensiiviseen kuherteluun, kun pariskunta on vähä sillee jee jee eikä päähenkilölle jää lopuksi jää mitään sitoumuksia sen enempää kuin mielipahaakaan, kun hän lopuksi sopii pojan kanssa et ne on vaan kavereita. 23