Liikunta ja terveys TEE 1/2008

Transkriptio

1 TEE 1/2008 Liikunta ja terveys Lisäkalsium ja luuston kehitys esimurrosiässä Voimaharjoittelulla ikääntymistä vastaan Terveelliset elintavat suojaksi dementiaa vastaan Kahvi suojaa diabetekselta

2 Tässä numerossa 3 Apurahakäytäntöjen ratkaisuja odotellaan Pääkirjoitus. Antti Ahlström 4 Voimaharjoittelulla ikääntymistä vastaan Tutkija Juha Ahtiainen Jyväskylän yliopistosta pohtii pitkäkestoisen voimaharjoittelun vaikutuksia ikääntyneiden liikuntaelimistön toimintaan ja toimintakyvyn ylläpitämiseen. 7 Liikunta ja terveys luotettavaa tietoa kaksostutkimuksista Tutkijat Tuija Leslinen ja Urho Kujala kertovat Jyväskylän yliopiston terveystieteiden laitoksella käynnissä olevasta kaksostutkimuksesta, jossa selvitetään, miten perintötekijät vaikuttavat yksilöitten fyysiseen aktiivisuuteen ja terveyteen. 10 Onko lisäkalsiumista hyötyä luuston kehittymiselle esimurrosiässä? Riittävä kalsiumin ja D-vitamiinin saanti turvaa luuston kehityksen esimurrosiän kasvupyrähdyksen aikana. Terve elämä 1/2008 Terve elämä on Juho Vainion Säätiön julkaisema verkkolehti, jossa kerrotaan etupäässä Säätiön tukemista tutkimuksista ja ajankohtaisista terveyden edistämiseen liittyvistä tapahtumista. Lehti ilmestyy kahdesta neljään kertaa vuodessa. Päätoimittaja Juha Silvanto Kalevankatu 17 A Helsinki Fax: (09) juha.silvanto@juhovainionsaatio.fi Toimitus Marketta Ollikainen LavengriPress Neljäs linja A HELSINKI puh: (09) marketta.ollikainen@kolumbus.fi Taitto Hannu Karjalainen HANEMEDIA hannu.karjalainen@kolumbus.fi ISSN Helsinki Terveelliset elintavat suojaksi dementiaa vastaan Tuoreen suomalaistutkimuksen mukaan terveelliset elämäntavat saattavat jopa puolittaa riskiä sairastua dementiaan myöhemmällä iällä. 14 Kahvi auttaa suojautumaan aikuistyypin diabetekselta Kansanterveyslaitoksella tehtyjen tutkimusten mukaan kahvi pienentää riskiä sairastua aikuistyypin diabetekseen. 16 Syö itsesi terveeksi Tietokirjailija Ulla Lehtonen on tehnyt kirjan Syö itsesi terveeksi, johon hän on koonnut laajan tietopaketin 100:sta ruokana ja rohtona käytetystä puutarhakasvista. 18 Ajankohtaista Historian havinaa Säätiössä euroa terveyttä edistävään tutkimukseen Juho Vainion Säätiön vuodelle 2008 myöntämät apurahat 24 Tiedon siruja Lepo parasta apua käsivaivoille Kitarisan poisto ei auta lasten korvatulehduksissa Miksi nykyajan ihmiset uskovat yliluonnollisiin ilmiöihin? Ruokamyrkytysepidemiat vähenemässä Niskavaivat lisäävät päänsärkyä nuorilla Kivut ja masennus rassaavat tekonivelleikkaukseen odottavia 27 Ullan palsta Tyrni rantamökkien oiva marjakasvi Terveyttä tomaateista 2

3 Apurahakäytäntöjen ratkaisuja odotellaan Kirjoitin vuosi sitten tällä palstalla tuolloin suunnitteilla olleista pyrkimyksistä suomalaisen apurahakäytännön edistämiseksi. Varsinaista läpimurtoa kirjavien ja osin jopa sekavien järjestelmien järkeistämiseksi ei ole tapahtunut, mutta ongelmien identifiointi on tehostunut ja rakentava keskustelu lisääntynyt. Keskeisenä toimijana on Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunta, jonka jäseniksi on liittynyt jo 108 tiedettä ja taidetta tukevaa yhteisöä. Apurahojen hakijoiden kannalta merkittävin aikaansaannos on vastikään valmistunut avoin tietojärjestelmä, jonka avulla voi perehtyä eri tieteen- ja taiteenalojen rahoitukseen ja hakuaikoihin. Samalla järjestelmä helpottaa ja tehostaa säätiöiden ja rahastojen tilastointi- ja kehitystyötä. Juho Vainion Säätiö tekee omalta osaltaan parhaansa, jotta vuorovaikutus erityisesti kansanterveyteen liittyvää tutkimustyötä rahoittavien tahojen kesken lisääntyisi. Apurahansaajien sosiaali- ja työttömyysturvaa koskevat ratkaisut näyttävät edelleenkin viivästyvän ja mutkistuvan. Asia kuuluu luonteeltaan sekä sosiaali- ja terveysministeriölle että opetusministeriölle. Se ei ole pelkästään budjettitekninen ongelma, vaan siinä on runsaasti muitakin avoimia kysymyksiä, kuten mm. se, minkä tyyppiseen apurahaan ao. turva liitetään ja mistä summasta se määritellään. Pohdittavaa riittää. Hallitusohjelman mukaan päätös on saatava aikaan vuoden 2009 alusta. On erittäin toivottavaa, että ratkaisu olisi tyylikäs kompromissi, jonka pohjalta apurahoja jakavat tahot eivät joutuisi olennaisesti vähentämään suoraa tukeaan suomalaiselle kulttuurille. Viime vuonna säätiöt rahoittivat tutkimusta noin 180 miljoonalla eurolla. Sosiaaliturvaa koskevan pohdinnan rinnalla vähintään yhtä vaikea ongelma on niin sanotun yleiskustannuslisän (overhead) laskeminen ja huomioon ottaminen niin apurahahakemuksissa kuin päätöksenteossakin. Ennusteeni on, että yleisratkaisua ei synny, vaan että asia jää jollakin tavalla kellumaan. Yleiskustannuslisän periaatteiden johdonmukainen ja yksiselitteinen määritteleminen lienee mahdotonta. Juho Vainion Säätiö pyrkii itsenäisesti ja yhteistyössä neuvottelukunnan kanssa ennakkoluulottomasti edistämään apurahakäytäntöjä. Tässä työssä apurahan hakijoilta ja saajilta saatavat yhteydenotot ja palautteet ovat erittäin tervetulleita, kullanarvoisia. Tavoitteena olkoon, että entistäkin joustavammin pystyttäisiin käytettävissä olevin resurssein räätälöimään apurahan saajille parhaat mahdolliset edellytykset tutkimustyölle. Antti Ahlström Antti Ahlström Juho Vainion Säätiön apurahalautakunnan puheenjohtaja Kuva: Tapio Niitynperä 3

4 Voimaharjoittelulla ikääntymistä vastaan Toimintakyky heikkenee ikääntyessä, mutta voiko systemaattisen voimaharjoittelun avulla estää tai hidastaa ikääntymisen mukanaan tuomaa lihasmassan ja -voiman pienenemistä? Jyväskylän yliopiston liikuntabiologian laitoksella tutkitaan pitkäkestoisen voimaharjoittelun vaikutuksia ikääntyneiden liikuntaelimistön toimintaan ja toimintakyvyn ylläpitämiseen. Lihasten maksimaalista voimantuottoa voidaan turvallisesti mitata isometrisesti eli tuottamalla voimaa liikkumatonta vastusta vastaan. Samalla voidaan tutkia myös elektromyografian (EMG) avulla hermoston kykyä aktivoida lihaksia. Kuva: Juha Ahtiainen Ikääntyneiden osuus väestöstä on jatkuvasti kasvamassa, joten vanhuuden toimintakyvyn tutkimuksen kohderyhmänä on siis erittäin merkittävä väestönosa. Liikkumiskyky on osa henkilön toimintakykyä ja fyysiset toiminnanrajoitukset alkavat yleisimmin juuri liikkumiskyvyn heikkenemisestä, jota esiintyy jopa noin 50 prosentilla yli 75-vuotiaista. Liikkumiskyvyn kannalta tärkeitä osa-alueita ovat motorinen ja tuki- ja liikuntaelimistön kunto. Ikääntymisen myötä ihmisen lihasmassa vähenee johtuen henkilön luonnollisesta biologisesta vanhenemisesta ja fyysisen aktiivisuuden vähenemisestä. Erityisesti nopeaan voimantuottoon erikoistuneiden poikkijuovaisten tyypin II lihassolujen lukumäärä vähenee voimakkaasti verrattuna hitaisiin tyypin I lihassoluihin. Lihasmassan vähetessä kehon paino ei välttämättä muutu, sillä side- ja rasvakudoksen osuus kehossa kasvaa. Ikääntyneen lihaksissa tapahtuvaa biologisen vanhenemisen mukanaan tuomaa solujen lukumäärän vähenemistä, joka johtaa lihaksen poikkipinta-alan ja tiheyden pienenemiseen, kutsutaan sarkopeniaksi eli lihaskadoksi. Tämä lihasmassan väheneminen puolestaan johtaa lihaksen voimantuoton heikkenemiseen ja siten kyky liikkua voi vaarantua. Lihasmassan ja voiman aleneminen on samankaltaista miehillä ja naisilla sekä suurempaa alaraajojen kuin yläraajojen lihaksissa. Lihasvoima on suurimmillaan noin 30 vuoden iässä, jonka jälkeen voimantuotto alkaa hitaasti mutta vääjäämättömästi heiketä vauhdin kiihtyessä noin 60 ikävuoden vaiheilla. Lihasmassasta ja -voimasta katoaa noin puolet 30 ja 80 ikävuoden välillä. Biologista vanhenemista ja sen mekanismeja ei ymmärretä täysin, mutta lihaskadon taustalla on useita mekanismeja. Osa heikkenemisestä johtuu perinnöllisis- 4

5 tä tekijöistä, sairauksista ja niihin liittyvistä tulehdusprosesseista, ravitsemustilan häiriöistä kuten anemiasta sekä oireiden aiheuttamasta fyysisen aktiivisuuden vähenemisestä. Osa heikkenemisestä johtuu muissa elinjärjestelmissä tapahtuvista muutoksista, kuten hormonaalisista muutoksista. Ikääntyessä sokeriaineenvaihdunta hidastuu sekä seerumin hormonipitoisuudet alenevat. Keskeisessä osassa lihaskunnon kannalta on muutokset testosteroniaineenvaihdunnassa. Lisäksi kuormituksessa lihaksista erittyvät kasvutekijät, kuten insuliinin kaltainen kasvutekijä (IGF-I), ovat keskeisessä asemassa korjaavissa prosesseissa. IGF-I stimuloi satelliittisoluja, joiden toiminta mahdollisesti heikentyy ikääntyessä. Satelliittisolut ovat keskeisessä asemassa lihasten uusiutumisessa ja mukautumisessa kuormitukseen. Myös hermolihasjärjestelmässä itsessään tapahtuvat vanhenemismuutokset alentavat lihasvoimaa. Selkäytimen etusarven motoristen hermosolujen kato kiihtyy progressiivisesti 60 ikävuoden jälkeen. Solukato vähentää motoristen yksiköiden määrää heikentäen kykyä aktivoida luurankolihaksia. Mitkä ovat lihaskadon seuraukset? Lihaskadon myötä lihasvoima alenee ja toimintakyky heikkenee. Lihaskato on yhdistetty heikentyneeseen tasapainoon, hidastuneeseen kävelynopeuteen, kaatumisiin ja murtumiin. Lihaskato voi siis vaikuttaa henkilön kykyyn selviytyä itsenäisesti päivittäisistä toiminnoista. Luurankolihas on aineenvaihdunnan kannalta keskeinen ja tärkeä kudos, jonka väheneminen johtaa sokeriaineenvaihdunnan heikkenemiseen, lisääntyneeseen riskiin sairastua tyypin 2 diabetekseen ja valtimokovetustautiin, altistaa osteoporoosille, heikentää kestävyyskuntoa ja lisää ylipainon riskiä. Aineenvaihdunnaltaan vilkas lihaskudos on myös tärkeä ruumiin lämmön ylläpitäjänä. Luurankolihaksisto toimii elimistön suurimpana valkuaisainevarastona. Proteiinivarasto on tarpeen esimerkiksi traumasta, kuten luun murtumasta tai leikkauksesta toipumisessa. Vanhoilla potilailla alentunut lihasmassa saattaa heikentää toipumista. Tätä pahentaa edelleen mahdollinen heikko ravitsemustila ja ravinnon valkuaisenpuute. Sarkopeniaa eli lihaskatoa ei toistaiseksi pidetä sairautena kuten vaikka osteoporoosia eli luukatoa. Lihaskadon diagnosointiin ei ole olemassa yleisesti hyväksyttyä mittausmenetelmää eikä vertailuaineistoa. Myöskään ei ole määritelty toimintakyvyn alenemisen tasoa, johon lihaskadon voidaan katsoa vaikuttavan. Lihaskato on yksi keskeisiä hauraus-raihnaus-oireyhtymän (HRO) taustatekijöitä. HRO:lla tarkoitetaan yleistä terveydentilan heikkoutta, jota ei voida suoraan liittää diagnosoituun sairauteen. Yleisimmin HRO:n tunnusmerkkeinä pidetään monia vanhuuden lihaskadon seurauksia, joista ilmeisimpiä ovat heikentynyt liikuntakyky ja alentunut lihasvoima. Siihen liittyy oireina muun muassa subjektiivista uupumuksen tunnetta, liikkumisen hitautta ja heikentynyt tasapainokyky. Taustatekijöinä voidaan katsoa olevan elämäntapoihin liittyviä tekijöitä, kuten virheellinen ravitsemus ja liikunnan puute. Mitä lihaskadolle voi tehdä? Biologinen vanheneminen liittyy solujen elinkaaren rajallisuuteen. Perintötekijöihimme ja sattumaan emme voi vaikuttaa, mutta elintapoihimme kyllä. Tärkeimmät ja välttämättömät lääkkeettömät lihaskadon ehkäisy- ja hoitomuodot ovat ravitsemustilan ja lihaskunnon korjaaminen ja ylläpito. Lihaskadon hoidossa voidaan käyttää myös lääkkeellistä hoitoa, esimerkiksi testosteronia ja kasvuhormonia, jos hormonipitoisuudet ovat alhaiset. Lääkehoidolla ei kuitenkaan ole havaittu olevan yhtä lupaavaa vaikutusta kuin lihaskuntoharjoitteilla terveyden edistämisessä ja lihaskadon hoidossa. Siltikin tutkimusnäyttöä systemaattisen liikuntaharjoittelun vaikuttavuudesta lihaskadon torjunnassa on vielä tarjolla niukasti. Lihasmassan pienenemistä voi hidastaa fyysisellä harjoituksella, joka aiheuttaa lihassäikeiden hypertrofiaa eli koon kasvua. Tehokkain harjoittelun muoto lihaskatoa vastaan on voimaharjoittelu, jota tulee sisältyä ikään sovellettuna jokaisen 5

6 Tohtoriopiskelija Alfredo Arija Blázquez leikkaa lihassolunäytteitä histologisia määrityksiä varten. Nyt mielenkiinnon kohteena ovat muun muassa lihasten harjoitteluun mukautumista säätelevät satelliittisolut. Kuva: Juha Ahtiainen ikääntyneen harjoitusohjelmaan. Voimaharjoittelu sopii hyvin ohjattuna huonokuntoisillekin. Voimaharjoittelulla voidaan estää ja/tai hidastaa lihasmassan menetystä tehokkaasti, sillä kyky lisätä lihasvoimaa ja -massaa säilyy koko eliniän. Jo muutaman kuukauden tehokkaan voimaharjoittelun jälkeen sekä miesten että naisten lihasten poikkipinta-ala voi kasvaa 5 10 prosenttia ja lihasvoima prosenttia. Ensimmäisten harjoitteluviikkojen aikana voiman lisäys perustuu hermostollisiin tekijöihin, ja myöhemmin myös lihasten massa kasvaa. Lisäksi voimaharjoittelu vaikuttaa positiivisesti sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaan ja myös heikentynyttä tasapainoa voidaan kompensoida lihasvoimalla. Lihasvoiman säilyminen on tarpeen päivittäisistä toiminnoista selviämiseen, esimerkiksi tuolilta ja portaiden nousemiseen ja riittävän nopeaan ja pitkään kävelemiseen asiointimatkoilla. Hyvin säilynyt lihasvoima yhdessä riittävän kestävyyden kanssa antaa mahdollisuuksia ylläpitää monia tyydytystä tuottavia harrastuksia. Lihasmassan säilyminen on tärkeää myös aineenvaihdunnan pysymiseksi normaalina sekä mahdollisten sairauksien varalta, jolloin lihaskato voi olla erittäin nopeaa. Aineenvaihdunnan hidastuessa ikääntymisen myötä ruokahalu voi vähentyä ja ravinnon saanti heikentyä. Siksi ravinnon valkuaisainepitoisuuteen tulee kiinnittää huomiota. Tämä korostuu erityisesti sairauksien aikana ja niiden jälkeen. Mitä Sarkopenia -tutkimusprojektissa tutkitaan? Jyväskylän yliopiston liikuntabiologian laitoksella meneillään olevan niin kutsutun SARKOPENIA -tutkimusprojektin tarkoituksena on selvittää vanhenemisen biologista taustaa tutkimalla liikkumiskyvyn muutoksia ikääntyessä ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä. Tutkimusasetelma on satunnaistettu ja kontrolloitu kokeellinen tutkimus, jossa selvitetään pitkäkestoisen voimaharjoittelun aiheuttamia muutoksia lihasten rakenteessa ja toiminnassa, hormoniaineenvaihdunnassa sekä solu- ja molekyylitason prosesseissa nuorilla ja iäkkäillä miehillä. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää harjoittelun vaikutusmekanismeja lihaksistossa sekä tuottaa käytännön sovelluksia voimaharjoittelun ohjelmoinnissa yksilöllisiin tarpeisiin eri-ikäisille kuntoilijoille, kuntoutettaville tai urheilijoille. Tutkimusaineisto kerätään kuormitusmittausten yhteydessä toimintakykytesteillä, hermo-lihasjärjestelmän mittauksilla, hormoniverinäytteillä ja tutkimalla lihassolunäytteistä geenien ja proteiinien ilmentymistä. Testosteroniaineenvaihduntaa tutkitaan muun muassa isotooppitutkimuksilla. Lisäksi tutkittavia ohjataan ravitsemuksessa. Tutkimusprojektin on suunniteltu kestävän noin 70-vuotiailla tutkittavilla useita vuosia ja voimaharjoittelun vaikutusta lihaksiin seurataan säännöllisesti toteutettavin tutkimusmittauksin. Yhteistyökumppaneina toimii Keski-Suomen keskussairaala sekä kaikkiaan 17 tutkijaa suomalaisissa ja ulkomaisissa yliopistoissa. Laadukkaan ja kustannustietoisen hoidon, kuntoutuksen ja liikuntaohjeistuksen tarjoaminen ikääntyville edellyttää riittävää tietoa vanhenemisesta ja toimintakyvystä. Ikääntymiseen liittyvän lihasvoiman ja massan vähentymisen ehkäiseminen ja hoito tarkoituksenmukaisen liikunnan avulla voi lisätä ikääntyvän väestön fyysistä toimintakykyä ja siten parantaa elämänlaatua ja hyvinvointia sekä myös vähentää terveydenhuollon kustannuksia. Tämä tutkimus tuottaa uutta tietoa mukautumismekanismeista voimaharjoitteluun, jota voidaan käyttää hyväksi suunniteltaessa liikuntaohjeita ikääntyneille ja siten auttaa ikääntynyttä henkilöä mahdollisimman itsenäiseen elämään. Juho Vainion Säätiöltä saadun merkittävän apurahan turvin tutkimusprojekti käynnistettiin keväällä Juha Ahtiainen LitT, tutkija Jyväskylän yliopisto, Liikuntabiologian laitos Juha Ahtiainen 6

7 Liikunta ja terveys luotettavaa tietoa kaksostutkimuksista Jyväskylän yliopiston terveystieteiden laitoksella tutkitaan kaksosparien avulla liikunnan yhteyttä terveyteen. Tavoitteena on selvittää, miten perintötekijät vaikuttavat yksilöitten fyysiseen aktiivisuuteen ja terveyteen. Liikunnan terveysvaikutusten tutkiminen sisältää monia menetelmällisiä ongelmia. Väestöä seuratessa ja havainnoidessa on luonnollista saada sellainen tulos, että paljon liikuntaa harrastavat ihmiset ovat vähän liikuntaa harrastaneita ihmisiä terveempiä; vaikeasti sairaathan eivät pysty harrastamaan liikuntaa yhtä helposti kuin terveet. Vaikka tutkimukseen otettaisiin mukaan vain lähtötilanteessa täysin terve väestö, riittää ongelmia edelleen. On osoitettu, että liikunta on osin perinnöllinen ominaisuus ja että samat perintötekijät, jotka tekevät liikunnan helpoksi, voivat myös alentaa sairastumisriskiä. Tästä esimerkiksi kelpaa vaikkapa niin yksinkertainen asia kuin taipumus lihomiseen. Jos tietyllä henkilöllä on perintötekijöistä johtuen voimakas taipumus lihoa, merkitsee tämä yleensä sitä, että hänen ei ole helppo liikkua ja että hänellä on perimästään johtuen lisääntynyt aineenvaihduntasairauksien riski. 7

8 Yksinkertainen liikunnan ja sairastumisriskin yhteyksiä selvittävä analyysi kertoisi, että vähäisen liikunnan ja sairastumisriskin välillä on yhteys. Tämä pitää paikkansa, mutta jos mietitään syy-seuraus-suhteita, vähäinen liikunta ei tässä tapauksessa olekaan ongelman perimmäinen syy, vaan yhteys selittyy osin perintötekijöillä. Kaksostutkimus mahdollistaa tämän ongelman huomioimisen analyyseissa. Identtisen kaksosparin jäseniä toisiinsa vertailtaessa, voidaan perittyjen geenien osuus analyysissa vakioida. Jos kaksosparin jäsenet ovat harrastaneet nuoresta alkaen liikuntaa eri tavoin, on liikunnan vaikutusten todentaminen luotettavampaa. Pitkät perinteet kaksostutkimukselle Suomessa on pitkät perinteet hyvin toteutetulle kaksostutkimukselle, joka on aloitettu Helsingin yliopiston Kansanterveystieteen laitoksella. Seurantatietoa aikuisista suomalaisista kaksosista on jo vuodesta 1975 alkaen. Tutkimus on muun muassa osoittanut, että tavanomaiset väestöä havainnoivat seurantatutkimukset osin yliarvioivat liikunnan terveysvaikutuksia perintötekijöiden aiheuttaman harhan vuoksi. Toisaalta kaksostutkimukset ovat varmistaneet, että sopiva ja riittävän säännöllinen liikunta ennaltaehkäisee lihomista, tyyppi 2 sokeritautia ja sairaalahoitojen tarvetta sekä parantaa fyysistä suorituskykyä. Teoriassa liikunnan vaikutuksia olisi luotettavaa tutkia satunnaistetuilla kontrolloiduilla interventiotutkimuksilla, joissa osa tutkittavista arvotaan liikuntaryhmään ja osa kontrolliryhmään. Monet liikunnan vaikutukset ilmenevät kuitenkin vasta vuosikymmenien saatossa. Tällaisia voivat olla esimerkiksi verisuonien kalkkeutumisen ehkäisy ja dementian kehittymisen ehkäisy. Vuosikymmeniä kestävän liikuntainterventiotutkimuksen toteuttaminen on käytännössä osoittautunut vaikeaksi. Sellaisen toteuttaminen muun muassa voisi edellyttää sitä, että se tutkija, joka aikanaan dokumentoi tulokset, on eri tutkija kuin se, joka on tutkimuksen aikanaan käynnistänyt. Identtisten liikunnan suhteen toisistaan eroavien kaksosparien jäsenten pitkäaikaisseuranta tarjoaa mahdollisuuden välttää monia pitkän interventiotutkimuksen ongelma. Tutkittavat yli 50-vuotiaita Nykyisessä Jyväskylän ja Helsingin yliopiston yhteistyönä toteutettavassa Juho Vainion säätiönkin tukemassa kaksostutkimuksessa tutkimme mahdollisimman perusteellisesti sellaisia kaksospareja, jotka ovat eronneet viimeisen 30 vuoden aikana eniten toisistaan vapaa-ajan liikunnan harrastuksen suhteen. 8

9 Tärkeimpinä tutkimuskohteinamme ovat sydän- ja verenkiertoelimistön kunto, kehon koostumus, aineenvaihduntasairauksien indikaattorit veressä, valtimoiden tila, sydämen rakenne ja toiminta sekä lisäksi lihas- ja rasvakudoksen ominaisuudet. Jokaisen kaksosparin erityispiirteenä on siis se, että toinen kaksosista on ollut liikunnallisesti aktiivisempi kuin toinen jo vuodesta 1975 lähtien. Kaksostutkimukseemme kutsuttiin 12 identtistä ja 10 ei-identtistä tervettä kaksosparia. Heistä 10 identtistä kaksosparia ja yhdeksän ei-identtistä kaksosparia olivat halukkaita osallistumaan tutkimukseen. Tutkittavat ovat sekä miehiä että naisia, ja iältään he ovat tällä hetkellä yli 50-vuotiaita. Tutkimuksen mittaukset alkoivat helmikuussa 2007 ja päättyvät saman vuoden syksyllä. Tutkimus toteutetaan Jyväskylän yliopiston terveystieteiden laitoksen laboratoriossa, ja tutkimukseen sisältyvät magneettikuvaukset tehdään paikallisessa magneettikuvausyksikössä. Tutkimusryhmässä on mukana joukko ansioituneita tutkijoita ja mittauksissa on mukana eri alojen erikoislääkäreitä. Tutkittavat osallistuvat moniin eri mittauksiin kahden Jyväskylässä viettämänsä tutkimuspäivän aikana. Lisäksi tutkittavat raportoivat tutkimuksia edeltävän viikon liikuntasuoritukset ja ravinnonsaannin päiväkirjoin. Liikuntaeroavaisuus kaksosparin välillä tarkastetaan sekä viimeisen vuoden liikunta-aktiivisuuskyselyn että kliinisen rasituskokeen avulla. Eroja kaksosten välillä Alustavien tulosten mukaan vapaa-ajan liikunta-aktiivisuudessa on edelleen selvä ero kaksosten välillä. Kehon koostumusta tutkimme monin eri menetelmin. Tässä tärkein tutkimuskohde on keskivartalolihavuus, jonka on todettu olevan vahvassa yhteydessä aineenvaihduntasairauksiin. Liikunnallisesti vähemmän aktiivisella kaksosella näyttäisi alustavien tuloksien mukaan olevan enemmän rasvakudosta kuin hänen liikunnallisesti aktiivisella kaksosellaan. Vatsanseudun ihonalaista ja syvempää viskeraalista rasvakudosta sekä myös maksan rasvoittumista tutkimme tarkemmin magneettikuvauksen avulla. Tutkittavilta otetaan myös paastoverinäyte, ja heille tehdään kahden tunnin sokerirasituskoe. Paastoverinäytteestä voidaan tutkia tärkeitä aineenvaihduntasairauksien riskitekijöitä. Alustavissa tuloksissa esimerkiksi hyvän ja huonon kolesterolin suhde näyttäisi yleisesti olevan parempi liikunnallisesti aktiivisemmalla kaksosella. Perintötekijöiden vaikutusta ei voida unohtaa, sillä saadut edellä mainitut tulokset aktiivin ja niin sanotun inaktiivin kaksosen välillä ovat selvemmät ei-identtisillä kaksosilla kuin identtisillä kaksosilla. Näiden jo mainittujen tutkimusten lisäksi kaksostutkimuksemme selvittää kaksosten valtimoiden kuntoa varjoainemagneettikuvaksella, lihasvoimaominaisuuksia, luuston geometriaa sekä muun muassa liikunnan motivaatiotekijöitä. Lisäksi tutkittavat voivat halutessaan osallistua jatkotutkimukseen, jossa otetaan lihaskudos- ja rasvakudosnäytteet. Lihaskudosnäytteistä pystytään tutkimaan aineenvaihduntasairauksiin liittyvien geenien toimintaa, sekä tarkastelemaan muun muassa perityn lihassolujakauman ja aineenvaihduntasairauksien yhteyttä. Lihasten pinta-alaa ja lihasten sisäistä rasvan määrää pystytään mittaamaan reidestä otetuista magneettikuvista. Tuija Leskinen ja Urho Kujala Tutkija Tuija Leskinen Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto. Professori Urho Kujala Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto. Kuva: Tarja Vänskä-Kauhanen. 9

10 Onko lisäkalsiumista hyötyä luuston kehittymiselle esimurrosiässä? Riittävä kalsiumin ja D-vitamiinin saanti turvaa luuston kehityksen esimurrosiän kasvupyrähdyksen aikana. Yleisesti tyttöjen kalsiumin saanti näyttää edelleen luuston kannalta riittävältä, vaikka maidon suosio ruokajuomana on vähentynyt. Näin arvioi tutkija Arja Lyytikäinen, joka on selvittänyt valmisteilla olevassa väitöskirjatyössään erimurrosikäisten tyttöjen ravinnon saantia ja sen vaikutuksia luumassan karttumiseen. Jyväskylän yliopistossa käynnistyi vuonna 1999 professori Sulin Chengin johdolla lasten luuston kehitystä kartoittava Calex-tutkimus, jossa on selvitetty esimurrosikäisten tyttöjen kasvua, luun aineenvaihduntaa sekä luuston ominaisuuksia ja niihin vaikuttavia elintapa- ja perintötekijöitä kiihkeän pituuskasvun aikana vuoden iässä. Perimmäisenä tarkoituksena on löytää mahdollisimman tehokkaita keinoja ehkäistä osteoporoosia ja luunmurtumia jo varhaisessa vaiheessa luumassan kasvaessa, kertoo aiheesta väitöskirjaa Jyväskylän yliopistossa valmisteleva ravitsemustutkija Arja Lyytikäinen. Osteoporoosi on sairaus, jossa luusto haurastuu ja luunmurtuma-alttius lisääntyy. Suomessa osteoporoosia sairastaa arviolta noin henkilöä ja saman verran sairastaa osteopeniaa, jossa luun tiheys on madaltunut. Vuosittain tapahtuu luunmurtumaa, joissa osasyynä on luuston haurastuminen. Ihmisen luumassa saavuttaa huippunsa noin 20 vuoden iässä. Kiihkeimmillään kasvu on murrosiässä, jolloin pituuskasvu on nopeinta. Eliniän noustessa ja väestön ikääntyessä luuston on kestettävä yhä pidempään, eikä siksi ole yhdentekevää, millaisen pohjan me luustolle nuorena rakennamme. Ravitsemustutkijana Lyytikäinen on kiinnostunut erityisesti murrosikäisten tyttöjen ravinnonsaannista, ruokailutottumuksista ja maitovalmisteiden käytöstä kalsiumin lähteenä. Hän on myös selvittänyt tyttöjen, heidän äitiensä ja isoäitiensä maitovalmisteiden käyttöä ja maidon käytön yhteyksiä sukupolvien välillä. Olen pohtinut ruoka-ainetasolla, miten maitovalmisteita käytetään ja miten varhaisessa vaiheessa ruokatottumukset muotoutuvat, Lyytikäinen kertoo. Kasvussa yksilöllisiä vaihteluja Osana Calex-tutkimusta Jyväskylän seudulla toteutettiin vuosituhannen alussa kaksi vuotta kestänyt interventiotutkimus, jossa arvioitiin ravinnosta saatavan ja ravintolisinä annetun kalsiumin, D-vitamiinin, fyysisen aktiivisuuden ja perimän vaikutuksia esimurrosikäisten tyttöjen luumassan karttumiseen. Mukana tutkimuksessa oli noin 200 esimurrosikäistä tyttöä, joiden kalsiuminsaanti ravinnosta oli yleisiä ravitsemussuosituksia matalampi. Lisäksi tutkimuksessa oli mukana 60 tytön vertailuryhmä. Tytöt jaettiin ryhmiin, joista yksi sai pelkästään kalsiumtabletteja ja toinen sekä kalsium- että D-vitamiinivalmisteita. Lisäksi tutkimuksessa oli lumevalmisteryhmä ja juustoryhmä, joka söi päivittäin tietyn määrän juustoa. Vertailuryhmä koostui tytöistä, joiden kalsiuminsaanti ravinnosta oli luonnostaan runsasta, Lyytikäinen selvittää. Tulokset yllättivät tutkijankin. Vaikka interventiotutkimukseen osallistuneilla tytöillä keskimääräinen kalsiumin saanti oli ravintosuosituksia matalampi, kaikki tytöt kasvoivat ja kehittyivät hyvin, myös ne tytöt, jotka nauttivat lumevalmisteita. Lyytikäinen arvioi tämän johtuvan ainakin osittain siitä, että voimakkaan kasvupyrähdyksen aikana ruokahalu kasvaa ja ruoka-annokset suurenevat, jolloin myös kalsiumin saanti lisääntyy. Tutkimuksen lopussa kaikkien tyttöjen kalsiumin saanti muutamaa tyttöä lukuun ottamatta oli ravitsemussuositusten mukainen. Toisaalta luuston kasvuun vaikuttavat vahvasti perintötekijät ja voi olla että kiihkeän kasvun vaiheessa biologinen kasvu peittää alleen ravinnon vaikutusta. Erot yksilöiden välillä voivat olla suuriakin, Lyytikäinen pohtii. Ei apua ravintolisistä Tutkimus osoitti, että lisäkalsiumin lähteenä käytetyllä juustolla oli jonkinasteista 10

11 myönteistä vaikutusta luuston kehittymiseen. Niillä tytöillä, jotka nauttivat päivittäin juustoa, koko kehon kehon mineraalitiheys ja sääriluussa kuoriluun paksuus lisääntyivät enemmän kuin lumevalmistetta nauttineilla tytöillä kahden vuoden seurannan jälkeen. Sen sijaan vastaavaa eroa ei havaittu tabletteja nauttineiden ja lumeryhmän välillä, mikä Lyytikäisen mukaan voi viitata siihen, että ravinnosta saatavalla kalsiumilla on suurempi vaikutus kuin pelkällä kalsiumvalmisteella. Tulosta voi myös tulkita siten, että tyttöjen kalsiumin saanti oli jo luuston kannalta riittävällä tasolla eikä valmisteista ollut lisähyötyä. On mahdollista, että juustossa on vaikuttavana aineena muutakin kuin kalsium. Siinä on muun muassa magnesiumia ja muita hivenaineita sekä runsaasti proteiinia. Ruoka vaikuttaa kokonaisuutena eikä pelkästään yksittäisinä ravintoaineita, hän huomauttaa. Lyytikäinen pitää mahdollisena, että juustosta kalsium imeytyisi paremmin kuin pillereistä. Tytöt söivät juustoa pitkin päivää; aamiaisella, välipaloilla ja iltapalalla, kun taas pillereitä otettiin kahdesti päivässä aamuin illoin. Lyytikäisen mielestä suomalaiset peruskoulua käyvät tytöt yleisesti ottaen myös nauttivat riittävästi maitovalmisteita. Tutkimuksessa tyttöjen ravinnonsaantia seurattiin ruokapäiväkirjojen ja frekvenssikyselyjen avulla. Tilanne ei näytä oikeastaan muuttuneen kovinkaan paljon sitten 1980-luvun, vaikka meillä on paljon viime aikoina puhuttukin siitä, että nuoret tytöt eivät enää juo maitoa, hän sanoo. Tässäkin tutkimuksessa kuitenkin erottui pieni ryhmä, jonka kalsiumin ja D-vitamiinin saanti oli riittämätöntä. Taustalla oli useimmiten erityisruokavalio kuten laktoosi-intoleranssi tai maitoallergia. Heitä tutkituista oli noin 12 prosenttia. Maidon käyttö äidiltä tyttärille Lyytikäinen arvelee, että käsitykset maidonjuonnin hiipumisesta tyttöjen keskuudessa ovat saattaneet syntyä siitä, että kouluruokailussa näin on ehkä käynytkin. Hän muistuttaa kuitenkin, että maitoa ja maitovalmisteita käytetään myös paljon ruoanvalmistuksessa ja nuoret saavat täydennystä kalsiumtarpeeseensa sitä kautta. Selvittäessään tyttöjen, heidän äitiensä ja isoäitiensä maitovalmisteiden käyttöä ja maidon käytön yhteyksiä sukupolvien välillä Lyytikäinen havaitsi, että useissa tapauksissa äidin ja jopa isoäidin esimerkki vaikutti tyttöjen maidon käyttöön. Tämä kertoo siitä, että edellisiltä sukupolvilta omaksutut ruokatottumukset ovat perhekeskeisiä ja vaikuttavat yhä tämän päivänkin nuorissa, tutkija toteaa. Lyytikäisen mukaan tämä antaa uusia haasteita nuorten ravitsemuskasvatukseen. Se pitää aloittaa ajoissa ja tapahtua perheen kautta. Ei riitä, että tietoa ravitsemuksesta jaetaan kouluissa, vaan siinä on otettava huomioon koko perhe, hän painottaa. Calex-tutkimus on tuonut esimurrosikäisten tyttöjen ravitsemuksesta uutta tietoa, josta on hyötyä erityisesti ravitsemusneuvonnassa ja ravitsemuskasvatuksessa. Tulokset puhuvat ruokavalion kokonaisuuden puolesta ja viittaavat vahvasti siihen, että myös erityisruokavaliossa tulisi kiinnittää enemmän huomiota korvaaviin ruoka-aineisiin. Usein ajatellaan, että jos henkilö ei voi jostain syystä käyttää maitovalmisteita, korvataan puuttuva kalsiuminsaanti ravintolisillä. Ei ole ehkä kiinnitetty riittävästi huomiota kokonaisruokavalioon, Lyytikäinen toteaa. Tutkija Arja Lyytikäinen on aiemmin työskennellyt Jyväskylän kaupungin ravitsemussuunnittelijana. Nyt hän viimeistelee väitöskirjaansa Calex-tutkimushankkeessa Jyväskylän yliopiston terveystieteiden laitoksella. Juho Vainion Säätiö on tukenut Lyytikäisen väitöstutkimusta apurahoin. Marketta Ollikainen Tutkija Arja Lyytikäinen 11

12 Terveelliset elintavat suojaksi dementiaa vastaan Tehokas ja aktiivinen liikunta, terveellinen ruokavalio sekä alkoholin ja tupakoinnin välttäminen pitävät aivot pitkään terveinä. Tuoreen suomalaistutkimuksen mukaan terveelliset elämäntavat saattavat jopa puolittaa riskiä sairastua dementiaan myöhemmällä iällä. Samat terveelliset elämäntavat, joiden on todettu ehkäisevän sairastumista muun muassa sydän- ja verisuonitauteihin ja aikuistyypin diabetekseen, ovat osoittautumassa tehokkaaksi keinoksi torjua myös riskiä sairastua dementiaan myöhemmällä iällä. Esimerkiksi hikoilua ja hengästymistä aiheuttava liikkuminen vähintään puoli tuntia kerralla pari kolme kertaa viikossa voi tuoreen suomalaistutkimuksen mukaan jopa puolittaa dementiariskin. Dementiaa aiheuttavassa Alzheimerin taudissa vaikutus oli peräti 60 prosenttia, mikä oli aika yllättävää, koska aiemmin on paljolti ajateltu, että liikunta voisi ehkäistä aivojen verenkierron häiriöistä johtuvia dementioita, ei niinkään Alzheimerin tautia, kertoo tutkija Suvi Rovio, joka viimeistelee Karoliinisessa Instituutissa Tukholmassa väitöskirjaa elintapojen yhteyksistä Alzheimerin taudin ja dementian riskiin sekä näihin liittyviin aivojen rakenteellisiin muutoksiin. Rovion väitöstutkimus on osa laajempaa sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä, ikääntymistä ja dementiaa kartoittavaa CAIDE-tutkimushanketta, jota toteutetaan yhteistyössä Kansanterveyslaitoksen ja Kuopion yliopiston kanssa. Tutkimuksessa on seurattu paria tuhatta suomalaista keski-iästä vanhuuteen. Omassa väitöstutkimuksessaan Rovio on selvittänyt erityisesti fyysisen aktiivisuuden yhteyksiä dementian esiintymiseen. Hän on havainnut, että nimenomaan tehokas ja säännöllinen vapaa-ajan liikunta vähentää merkittävästi sairastumisriskiä. Sen sijaan työhön liittyvässä liikunnassa tätä yhteyttä ei voitu osoittaa. Esimerkiksi työmatkaliikunta ei ehkä kestoltaan ja intensiteetiltään ole kuitenkaan niin tehokasta, että sillä olisi edullista vaikutusta aivojen terveyteen. 12

13 Toisaalta taas raskas ruumiillinen työ on mahdollisesti yhteydessä jopa lisääntyneeseen sairastumisriskiin, mikä tosin saattaa selittyä muilla sosioekonomisilla tekijöillä, hän kertoo. Liikunnan edullinen vaikutus oli vieläpä selvempi niillä, joilla oli geneettistä alttiutta sairastua Alzheimerin tautiin eli kantoivat perimässään ApoE4-genotyypin geenivirhettä. Jos tietää, että suvussa on ollut paljon dementiaa sairastavia, eritoten silloin kannattaa harkita aktiivisen liikunnan aloittamista, Rovio huomauttaa. Lääkkeillä lievitystä oireisiin Dementia on aivoja rappeuttavista elimellisistä sairauksista johtuva oireryhmä, johon liittyy laaja-alainen henkisten toimintojen heikkeneminen. Yleisin dementiaoireiden aiheuttaja on Alzheimerin tauti, joka on noin 60 prosentilla kaikista dementiaa sairastavista. Lisäksi dementiaa voivat aiheuttaa muun muassa sydänja verisuoniperäisen aivoverenkierron häiriöt, jolloin puhutaan vaskulaarisesta dementiasta. Väestön ikääntyessä dementia lisääntyy räjähdysmäisesti. Jo nyt arvioidaan runsaan kolmanneksen 85 vuotta täyttäneistä sairastavan eri asteista dementiaa. Vaikka viime vuosina on panostettu voimakkaasti lääkehoidon kehittämiseen, itse tautia ei pystytä parantamaan. Lääkkeillä voidaan lähinnä lieventää dementian oireita ja hidastaa taudin etenemistä. Suuri osa tällä hetkellä yleisesti käytössä olevista lääkehoidoista keskittyy taudin alku- tai keskivaiheeseen, jolloin potilaan henkiset toiminnot ovat jo heikentyneet, mutta esimerkiksi edellytyksiä kotona selviytymiseen on vielä olemassa. Jonkin verran on näyttöä siitä, että keskivaikean ja jopa vaikeankin dementian oireita voitaisiin lääkkeiden avulla lievittää, mutta etupäässä lääkehoidon tavoitteena on hidastaa taudin ja oireiden etenemistä ja samalla säilyttää potilaan itsenäinen toimintakyky mahdollisimman pitkään, Rovio kertoo. Ennaltaehkäisy paras hoitokeino Tähän saakka Alzheimerin tautia ja dementiaa on pidetty sairautena, jolle ei oikeastaan voida tehdä mitään; ikääntymisen myötä se tulee tai sitten ei. Tutkimukset elintapatekijöiden vaikutuksista tuovat uutta näkökulmaa dementiakeskusteluun ja antavat toivoa, että ehkä taudille voidaan tehdäkin jotain. Aktiivisen liikunnan ohella CAIDE-hankkeessa on tutkittu muun muassa alkoholin ja ravinnon, erityisesti ravinnon rasvojen yhteyksiä dementian esiintymiseen. Runsaan alkoholin samoin kuin monityydytettyjen eli niin sanottujen kovien rasvojen todettiin tutkimuksessa selvästi lisäävän dementiariskiä, kun taas monityydyttymättömät eli pehmeät rasvat vähensivät sitä. Rovion mukaan rasvojen yhteys dementiariskiin saattaa ainakin osittain selittyä sillä, että ne vaikuttavat veren kolesterolitasoon ja sitä kautta vierisuonten kuntoon ja lopulta myös aivojen verenkiertoon. Voidaan ajatella, että mitä paremmassa kunnossa verisuonet ovat, sitä paremmin ne kuljettavat happea aivokudokseen ja pitävät aivot paremmin terveinä, hän toteaa. Osana väitöstutkimustaan Rovio on selvittänyt myös elintapojen ja erityisesti aktiivisen liikunnan vaikutuksia aivojen magneettikuvissa havaittaviin rakennemuutoksiin. Hän kertoo, että tarkoituksena on esimerkiksi saada enemmän tietoa elintapatekijöiden vaikutusmekanismeista dementian riskitekijöihin. Kun tiedetään enemmän näistä mekanismeista, pystytään ehkä kehittämään parempia hoitomenetelmiä ja samalla myös perustelemaan paremmin, miksi terveellisiä elämäntapoja kannattaa edistää dementian ehkäisyssä. Tutkija Suvi Rovion väitöstutkimus on herättänyt kansainvälistäkin huomiota, sillä liikunnan vaikutuksia erityisesti Alzheimerin taudin esiintymiseen ei maailmalla ole vielä kovin paljon tutkittu. Juho Vainion Säätiö on tukenut Rovion väitöstutkimusta apurahoin. Tutkija Suvi Rovio Marketta Ollikainen 13

14 Kahvi auttaa suojautumaan aikuistyypin diabetekselta Suomalaisten kansallisjuoma, kahvi on osoittautunut terveellisemmäksi kuin moni ehkä on ajatellutkaan. Kansanterveyslaitoksella tehtyjen tutkimusten mukaan kahvi pienentää riskiä sairastua aikuistyypin diabetekseen. Suoja on sitä suurempi, mitä enemmän kahvia päivittäin juo. Tilastojen mukaan suomalaiset juovat eniten kahvia maailmassa, tuplasti enemmän kuin muualla Euroopassa. Jokainen suomalainen kuluttaa vuosittain keskimäärin runsaat 11 kiloa kahvia, kun muualla Euroopassa keskimääräinen kulutus on viisi kiloa henkilöä kohden. Runsas päivittäinen kahvinjuonti tarjoaa myös oivallisen mahdollisuuden tutkia kahvin terveysvaikutuksia. Tämä on huomattu Kansanterveyslaitoksella, jossa on jo vuosia ollut käynnissä laaja tutkimushanke kahvinjuonnin yhteyksistä aikuistyypin diabeteksen esiintymiseen. Jotkut aiemmat kansainväliset tutkimukset olivat antaneet viitteitä siitä, että tällainen yhteys saattaisi löytyä. Vuonna 2004 julkaistut ensimmäiset tutkimustulokset osoittivat, että kahvinjuonnilla oli diabetekselta suojaavaa vaikutusta, ja että suoja oli sitä suurempi, mitä enemmän kahvia päivittäin joi. Tutkimus perustui FINRISKI-tutkimushankkeessa kerättyyn laajaan aineistoon, jossa oli seurattu lähes tervettä vuotiasta suomalaista noin 12 vuoden ajan. Tutkimuksen mukaan kolme neljä kuppia kahvia päivässä pienensi diabetesriskiä noin 29 prosentilla sekä naisilla että miehillä. Suurkuluttajilla, eli henkilöillä, jotka joivat yli 10 kuppia päivässä, riski pieneni naisilla jopa 79 prosentilla ja miehilläkin 55 prosentilla. Suomessa oli aiemmin tutkittu diabeteksen ja kahvinjuonnin yhteyksiä vuosina Tuolloin vastaavaa yhteyttä ei ollut havaittu. Suomalaisten kahvinjuontitavat olivat vuosien kuluessa muuttuneet, kahvilaadut olivat vaihtuneet, porokahvin tilalle oli tullut suodatinkahvi. Nämä ehkä selittävät sitä, miksi nyt saatiin erilaisia tuloksia kuin aiemmassa tutkimuksessa, lääkäri-tutkija Siamak Bidel arvioi. 14

15 Yhteyksiä sokeriaineenvaihduntaan Tutkijat eivät kuitenkaan pystyneet aineiston perusteella päättelemään, miksi kahvinjuojilla diabetesriski pieneni. Tarvittiin lisätutkimuksia, joihin otettiin mukaan henkilöä. Heiltä oli jo aiemmin määritelty keskeisimmät diabetesmarkkerit verensokeri ja insuliinitaso sekä tehty sokerirasituskoe. Osoittautui, että kahvinjuonti vaikutti alentavasti paastoverensokerin ja insuliinitason arvoihin sekä kahden tunnin arvoihin sokerirasituskokessa. Lisäksi kahvinjuonti oli käänteisesti yhteydessä heikentyneeseen paastoverensokeriin, paastosokeriaineenvaihduntaan ja insuliinin liikatuotantoon. Tulos oli kiinnostava, koska diabeteksessa kohonnut verensokeri aiheuttaa vakavimmat vauriot ja havaitsimme, että kahvinjuojilla tämä tilanne oli parempi, Bidel kertoo. Kahvin sisältämän kofeiinin on havaittu vähentävän insuliiniherkkyyttä. Mutta kahvi sisältää monia muitakin ainesosia, jotka voivat vaikuttaa edullisesti sokeriaineenvaihduntaan sen eri tasoilla alkaen imeytymisestä ja päätyen solukudoksiin. Lisäksi kahvi voi olla yhteydessä verensokeritasoa alentavien aminohappojen eritykseen suolistossa. Nämä vaikutukset ovat saattaneet muotoutua pitkäaikaisen kahvinkulutuksen seurauksena ja sokeriaineenvaihdunta voi olla erilainen enemmän ja vähemmän kahvia juovilla, Bidel pohtii. Bidel on tutkimusryhmineen selvittänyt myös kahvin ainesosien antioksidatiivisia vaikutuksia diabeetikoilla ja diabetespotilaiden kahvinjuonnin ja sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden yhteyttä. Tutkimukset osaltaan vahvistivat tutkimusryhmän aiemmat havainnot siitä, että kahvinjuonti on käänteisesti yhteydessä aikuistyypin diabetekseen. Havaintomme täytyy kuitenkin vielä vahvistaa jatkotutkimuksilla, Bidel toteaa. Ei ihmelääke Vaikka kahvi näyttääkin osaltaan antavan suojaa aikuistyypin diabetesta vastaan, mikään ihmelääke se ei ole. Suomessa on tällä hetkellä noin aikuistyypin diabetespotilasta ja diagnosoimattomia arvellaan olevan toiset Aikuistyypin eli tyypin 2 diabeteksen yleisimpiä riskitekijöitä ovat perimän ohella elintavat, varsinkin liikapaino ja liikunnan puute. Taudin puhkeamista usein edeltää niin sanottu metabolinen oireryhmä, johon kuuluu sokeriaineenvaihdunnan häiriöiden lisäksi keskivartalolihavuus, poikkeavat veren rasva-arvot ja kohonnut verenpaine sekä häiriöt veren hyytymisessä. Bidel myöntää, että tehokkain keino suojautua aikuistyypin diabetekselta on muuttaa elintapoja; pudottaa painoa ja lisätä liikuntaa. Monissa aikuistyypin diabeteksen rajatapauksissa ruokavalion ja liikunnan avulla taudin puhkeamista on pystytty siirtämään vuosilla eteenpäin. Vaikka kahvi kuuluukin useimman suomalaisen päivittäiseen ruokavalioon ja vaikka sillä näyttääkin olevan edullista vaikutusta sokeriaineenvaihduntaan, myönteisiä tuloksia ei voida saavuttaa pelkästään kahvinjuonnilla, ellei samalla muuteta muita elintapoja terveellisemmiksi, Bidel painottaa. Jotkut ovat epäilleet, että suomalaisten runsas kahvinjuonti olisi haitta terveydelle. Bidelin mukaan tilanne näyttäisi kuitenkin olevan päinvastoin. Kahvin edullista vaikutusta sokeriaineenvaihduntaan voitaisiin hänen mukaansa hyödyntää esimerkiksi aikuistyypin diabeteksen riskiryhmille suunnatuissa ravintosuosituksissa. Tarvitsemme kuitenkin vielä lisätutkimuksia, jotta tunnemme paremmin kahvin eri ainesosat ja ymmärrämme kahvinjuonnin todellisen merkityksen aikuistyypin diabeteksen ehkäisyssä, hän toteaa. Bidelin tutkimusryhmän tutkimustuloksia on julkaista useissa kansainvälisissä tiedelehdissä. Juho Vainion Säätiö on tukenut tutkimusta apurahoin. Marketta Ollikainen Diabetes on kyseessä kun verensokerin paastoarvo plasmasta mitattuna on vähintään 7 mmol/l ja kokoverinäytteestä mitattuna vähintään 6,1 mmol/l tai kahden tunnin arvo sokerirasituskokeessa on plasmasta mitattuna vähintään 11 mmol/l ja kokoverinäytteestä mitattuna vähintään 10 mmol/l (kapillaarinäytteestä vastaavat raja-arvot ovat 12 mmol/l ja 11 mmol/l). Tutkija Siamak Bidel 15

16 Syö itsesi terveeksi Tietokirjailija Ulla Lehtonen on opastanut suomalaisia kasvissyönnissä ja luonnonmukaisessa puutarhanhoidossa jo kohta 40 vuotta. Aiemmin tänä vuonna ilmestyi hänen tuorein kirjansa Syö itsesi terveeksi, johon hän on koonnut laajan tietopaketin 100:sta ruokana ja rohtona käytetystä puutarhakasvista. Monet niistä ovat vuosien varrella tulleet tutuksi myös Terve elämä -lehden lukijoille. Loppusyksyn lämmin sää on kasvattanut lehtinauriin mukulan muhkeaksi. Kasvista käytetään etupäässä naatit mutta mukulakin on syötävä. Ulla Lehtonen esitteli kesän uutuuskasvia kotipihallaan Varkaudessa marraskuussa Kuva: Antero Aaltonen Eräs nuori nainen Varkaudesta lähetti kerran kommenttejaan ja kysymyksiään luonnonmukaisesta puutarhanhoidosta ja kasvisruokavaliosta professori Toivo Rautavaaralle, joka julkaisi ne lähettäjältä lupaa kysymättä päätoimittamassaan TEE-lehdessä. Elettiin 1970-luvun vaihdetta, jolloin kasviksista ruokapöydässä tai viljelyn luonnonmukaisuudesta ei juuri puhuttu, ei ainakaan Itä-Suomessa. Pian kysymysten lähettäjästä Ulla Lehtosesta tuli lehden vakituinen avusta, eikä hän koskaan tästä tehtävästä ole luopunutkaan. Ulla Lehtonen myöntää, että paljolti juuri professori Rautavaaran ja nykyisin Terve elämä -lehden nimellä tunnetun TEE-lehden ansiosta hänestä tuli tietokirjailija. Lehtosen ensimmäinen kirja Herkkuja luonnosta ja puutarhasta ilmestyi vuonna Sen jälkeen hän on kirjoittanut 11 luonnonmukaista puutarhanhoitoa ja kasvisruokaa käsittelevää tietokirjaa ja hänen artikkeleitaan on julkaistu useissa muissakin vastaavissa teoksissa. Ulla Lehtonen on lisäksi tehnyt useita radio- ja TV-ohjelmia ja ollut mukana vakituisena asiantuntijana lukemattomissa radio- ja tv-ohjelmissa. Suomen tietokirjailijat ry. myönsi kesällä 2007 Ulla Lehtoselle euron Warelius-palkinnon, joka luovutettiin hänelle Vanhan kirjallisuuden päivien avajaisissa 29. kesäkuuta 2007 Vammalassa. Warelius-palkinto jaetaan vuosittain tunnustuksena laajasta ja ansiokkaasta työstä tietokirjailijana. Kaupunkilaistytöstä luomupuutarhuriksi Ulla Lehtonen kertoi Terve elämä -lehden haastattelussa syksyllä 1996 (Terve elämä 8/1996), ettei hän ollut eläissään hoitanut puutarhaa, saati että hän olisi ollut kasvissyöjä, kun hän 40 vuotta sitten meni naimisiin kasvissyöjän kanssa. Hänen tuleva aviomiehensä Varkauden teknillisen opiston rehtori Uljas Lehtonen oli omaksunut luonnonmukaisen elämäntavan ja muun muassa viljeli jo tuolloin luomutomaatteja omassa kasvihuoneessaan. Yrityksen ja erehdyksen kautta nuorikonkin oli alettava viljellä vihanneksia. 16

17 Meillä totisesti tie miehen sydämeen kävi porkkanamaan kautta, hän kertoi hymyillen lehdelle. Vuonna 1983 Ulla Lehtonen perusti omaan puutarhaansa näytemaan, jossa hän on opastanut kasvien viljelyä ja käyttöä paikan päällä muun muassa koululaisryhmille. Näytemaan ohella hän on kiertänyt pitämässä luentoja luonnonmukaisesta kotipuutarhanhoidosta ja kasvisruokavalion terveellisyydestä. Olen aina korostanut sitä, että minun tietoni on lähes yksinomaan kokemusperäistä tietoa. Mutta samalla olen sanonut, että jos minä olen oppinut viljelemään, niin kyllä tekin voitte oppia, hän kertoo. Ulla Lehtonen asuu ekotalossa Varkaudessa, jonka hän rakensi yhdessä miehensä kanssa 1980-luvun taitteessa. Talossa osa sähköstä tuotetaan aurinkoenergian avulla ja kaikki biojätteet ohjataan keittiöstä ja vessasta suoraan kompostiin. Rakentamisessa ei ole käytetty lainkaan muoveja ja talo on maalattu itse keitetyllä punamullalla. Vaikka Ulla Lehtonen on täydestä sydämestään luomuihmisiä, hän ei ole tehnyt siitä itselleen uskontoa. Varkauden ekokodista löytyvät esimerkiksi kaikki nykyajan mukavuudet ja arkielämää helpottavat koneet ja laitteet. Jos tekisin kaikki itse käsin, en ehtisi muuta tehdäkään. Minun olisi luovuttavat kirjoittamisesta ja neuvontatyöstä kokonaan, hän perusteli lehtihaastattelussa. Aviomiehen kuoltua pari vuotta siten nyt jo 80-vuotias Ulla Lehtonen asuu yksin ekotalossaan, hoitaa yhä puutarhaansa, kokkaa keittiössään, kirjoittaa aktiivisesti ja antaa neuvoja luonnonmukaisesta puutarhanhoidosta. Syömällä terveeksi Ulla Lehtosen tuorein kirja Syö itsesi terveeksi, 100 puutarhakasvia ruokana ja rohtona ilmestyi keväällä Se on ikään kuin läpileikkaus koko siitä valtaisasta elämänkokemuksesta ja tietomäärästä, jonka hän on vuosien varrella hankkinut itse kokeilemalla ja lukemalla. Osa 345-sivuisen kirjan artikkeleista on samoja, jotka ovat ilmestyneet Ullan palstalla tässä lehdessä, mutta joita tekijä on kirjaa toimittaessaan täydentänyt. Kirjan artikkelit noudattavat samaa muotoa kuin artikkelit Ullan palstalla. Aluksi Lehtonen kertoo kulloisenkin kasvin historiasta, sen käytöstä lääkekasvina ja opastaa sitten kasvin viljelyä kotipuutarhassa. Kunkin artikkelin loppuun hän on kerännyt joukon reseptejä kyseisen kasvin käytöstä ruoanvalmistuksessa. Kaikkia kirjassa esiteltyjä kasveja Ulla Lehtonen sanoo itse viljelleensä omassa luomupuutarhassaan. Aina se ei ole kovin hyvin onnistunut eivätkä kaikki kasvikset ole hänen omalle perheellekään heti maistuneet. Silti hän kehottaa niitä ainakin kokeilemaan. Moniin uusiin makuihin kun totutaan vähitellen. Ulla Lehtonen opastaa vähentämään suolankäyttöä yrttien avulla ruoanvalmistuksessa sekä välttämään kovia rasvoja ja sokeria. Hän myöntää, ettei tämä ole välttämättä hyvä keino silloin kun houkutella ihmiset laajentamaan ruokavaliotaan. Niinpä kirjansa alkulehdellä Ulla Lehtonen antaa lukijoille neuvon, jonka hän on itse kokenut hyväksi. Kun tarjoat perheellesi ensimmäistä kertaa uutta kasvista, tee ruuasta mahdollisimman maistuva, toisin sanoen älä säästele rasvoja ja muita herkkuja. Kun perhe maistelee ja hyväksyy kasvin, voit sitten myöhemmin tehdä ruuasta terveellisemmän käyttämällä rasvoja ja sokereita niukemmin. Syö itsesi terveeksi on selkeä, monipuolinen ja hauska tietoteos, jota lukiessa tulee hyvälle tuulelle ja joka houkuttaa kokeilemaan, vaikka ei aiemmin olisi puutarhanhoidosta tai ruoanlaitosta kovin paljon perustanutkaan. Tekstistä näkee, että Ulla Lehtonen on itse oppinut kasvitieteilijä, joka ei ole tyytynyt hankkimaan tietoa vain muiden tutkimuksista, vaan on käyttänyt omaa keittiötään ja puutarhaansa koelaboratorionaan. Syö itsesi terveeksi -kirjan on kustantanut Loki-Kirjat. Juho Vainion säätiö on tukenut Ulla Lehtosta kirjan toimittamisessa apurahoin. Marketta Ollikainen 17

18 Juho Vainion Säätiö Ajankohtaista Historian havinaa Säätiössä Juho Vainion Säätiön hallituksen puheenjohtaja Jussi Huttunen toivottaa vieraat tervetulleeksi Säätiön historiailtamiin. Dosentti Allan Tiitta kertoi juhlakirjan valmisteluista. Kuvat: Marketta Ollikainen Juho Vainion Säätiön hallitus järjesti 4. syyskuuta 2007 meriravintola Saaressa Helsingin eteläsataman tuntumassa historiailtamat, johon oli kutsuttu joukko Säätiön perustajan Juho Vainion lähipiiriin kuuluneita henkilöitä ja omaisia sekä Säätiön hallituksen jäseniä. Iltamat oli lähtölaukaus Säätiön käynnistämälle historiahankkeelle, jonka yhtenä tarkoituksena on koota yhteen Säätiön puolivuosisatainen historia. Vuonna 2010 tulee kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun talousneuvos Juho Vainio perusti nimeään kantavan säätiön tukemaan terveitä elämäntapoja ja kansanterveyttä edistävää tutkimusta. Historiateoksen on määrä valmistua juhlavuoteen mennessä ja sen tekijöiksi on kutsuttu dosentti Allan Tiitta ja filosofian maisteri Veikko Kallio, jotka molemmat ovat ansioituneita historian- ja tietokirjojen tekijöitä. Juho Vainio oivalsi jo tuolloin puoli vuosisataa sitten terveellisten elämäntapojen merkityksen kansanterveyden edistämisessä ja toteutti niitä monin tavoin myös omassa elämässään, Säätiön hallituksen puheenjohtaja Jussi Huttunen kertoi toivottaessaan vieraat tervetulleeksi historia-iltamiin. Iltamien tarkoituksena oli muistella yhdessä talousneuvos Vainion elämää ja pohtia muun muassa sitä, miten Säätiö oli vuosien varrella onnistunut toteuttamaan perustajansa tavoitteita ja tarkoitusperiä. Samalla kirjan tekijöillä oli tilaisuus tutustua henkilöihin, jotka tunsivat talousneuvoksen henkilökohtaisesti ja muistavat hänestä lähipiirissään kerrottuja tarinoita. Juho Vainio oli myös innokas kaitafilmauksen harrastaja, jonka filmit on tallennettu Elokuva-arkistoon. Keskustelun vauhdittamiseksi ja tunnelman luomiseksi illan aluksi näistä filmeistä nähtiin kaksi. Toinen kuvasi Juho Vainion ja hänen vaimonsa Olgan elämää heidän omistamallaan maatilalla Espoon Nupurissa. Toinen kuvasi perhejuhlia vuosien varrelta. Juho Vainion elämää ja Säätiön perustamisen alkuvaihetta on aiemmin kuvattu Kullervo Kemppisen kirjoittamassa historiateoksessa, joka ilmestyi vuonna 1990 Säätiön täyttäessä 30 vuotta. 50 -vuotishistorian tavoitteena on paitsi täydentää Kemppisen teosta myös valottaa tarkemmin kansanterveyden kehityksen merkkipaaluja vuosien varrella ja väestön terveyden edistymistä, jota Säätiö on apurahoillaan ollut osaltaan tukemassa. Talousneuvos Juho Vainion suvun edustajat Marketta Ollikainen historiailtamissa. 18

19 euroa terveyttä edistävään tutkimukseen Juho Vainion Säätiö on myöntänyt apurahoja kansanterveyttä ja terveitä elämäntapoja edistävään tutkimukseen vuodelle 2008 yhteensä euroa. Apurahan saa 77 tutkijaa ja tutkimusryhmää. Juho Vainion Säätiö on perinteisesti tukenut erityisesti terveyttä edistävää ravitsemustutkimusta, mutta tänä vuonna myös liikuntatutkimus on vahvasti esillä. Suurin yksittäinen apuraha euroa myönnettiin kahdeksalle tutkimusryhmälle, joista neljän aihepiiri liittyy tavalla tai toisella fyysisen aktiivisuuden ja liikunnan vaikutusten tutkimiseen. Tutkija Juha Ahtiainen Jyväskylän yliopistosta, jonka artikkeli voimaharjoittelun vaikutuksista ikääntyneiden lihasten toimintaan on julkaistu toisaalla tässä lehdessä (ks. sivut 4 5), on yksi euron apurahan saajista. Hänen lisäkseen suurimman yksittäisen apurahan sai tutkija Raija Korpela Oulun yliopistosta, joka niin ikään tutkii ikääntyneitä, mutta heille tyypillisten lonkkamurtumien ehkäisyn näkökulmasta. Professori Riitta Luoto selvittää UKK-instituutissa tutkimusryhmineen liikunnan vaikutusta vaihdevuosioireisiin. Tutkija Tuija Tammelinin tutkimusryhmä Työterveyslaitoksella Oulussa on puolestaan kiinnostunut varhaisen kasvun, fyysisen aktiivisuuden ja kunnon vaikutuksista terveyteen nuorilla ja aikuisilla. Ravitsemustutkimus yhä tärkeää Suurimman apurahan sai myös kaksi ravitsemustutkijaa ja tutkimusryhmää. Dosentti Eero Kajantie Kansanterveyslaitokselta jatkaa tutkimusryhmineen tutkimuksiaan pikkukeskosen varhaisen ravitsemuksen vaikutuksista terveyteen nuorilla aikuisilla ja professori Suvi Virtanen Tampereen yliopistosta selvittää ravinnon merkitystä nuoruustyypin diabeteksen synnyssä. Lisäksi apurahan sai kaksi tutkimusryhmää, joista toinen, professori Päivi Niemen johtama ryhmä tutkii Turun yliopistossa sosio-emotionaalisen oppimisen ja hyvinvoinnin yhteyksiä yläkouluyhteisössä. Tutkija Kristiina Patja puolestaan johtaa Kansanterveyslaitoksella tutkimusta, jossa selvitetään tupakoinnin lopettamista väestötasolla ja yksilön näkökulmasta. Monet tämän vuoden apurahojen saajista ovat sellaisia, joita Juho Vainion Säätiö on tukenut jo aiempinakin vuosina, mutta mukana on myös monia uusia mielenkiintoisia hankkeita. Yksi niistä on tutkija Marketta Kyttän johtama hanke, jossa tutkitaan kaupunkiympäristön ja lasten liikkumisen välisiä yhteyksiä. Hanke on Tampereen teknillisen yliopiston, Teknillisen korkeakoulun ja UKK-instituutin yhteinen tutkimushanke, jolle Säätiö myönsi euron apurahan. Kiinnostava uusi aihealue on myös tutkija Jari Viikin Tampereen yliopistossa johtama tutkimushanke, jossa selvitetään saunan, avantouinnin ja työstressistä palautumisen yhteyksiä. Tutkimushanke sai Juho Vainion Säätiöltä euron apurahan. Apurahat luovutetaan tutkijoille ja heidän johtamilleen tutkimusryhmille Juho Vainion Säätiön perinteisessä apurahojen jakotilaisuudessa 23. tammikuuta ravintola Seurahuoneella Helsingissä. Tuolloin on mahdollisuus kuulla myös tarkemmin Jari Viikin saunatutkimuksista, sillä hän on lupautunut pitämään jakotilaisuudessa perinteisen juhlaesitelmän. Marketta Ollikainen 19

20 Juho Vainion Säätiön vuodelle 2008 myöntämät apurahat Tutkija ja/tai tutkijaryhmä Tutkimusaihe Tutkimus-paikka Aaltonen Sari, TtM Ahola Aila, ETM, tutkija Ahtiainen Juha, LitT, + tr Aittasalo Minna, tutkija, THM, ft Anglé Susanna, PsT + tr Aro Hillevi, LKT, professori, ylilääkäri + tr Auvinen Juha, LK, tutkija Fyysiseen inaktiivisuuteen ja aktiivisuuteen johtavat syyt. Millä tekijöillä voidaan selittää yksilöiden välistä eroa fyysisessä aktiivisuudessa? Mitkä näistä tekijöista ovat perinnöllisiä ja mihin puolestaan voi ympäristöllä olla vaikutusta? Tyypin 1 diabeetikoiden ruoankäyttö ja ravinnonsaanti - suomalainen monikeskustutkimus (FinDiaNut). Voimaharjoittelun vaikutukset ikääntyneiden lihasten toimintaan sekä lihaskasvua sääteleviin solu- ja molekyylitason tekijöihin; satunnaistettu ja kontrolloitu seurantatutkimus. STEP-STUDY: promoting walking in worksite setting evaluation of pedometer-based randomized intervention supported with . LINDA Kontrolloitu elintapa- ja painonhallintainterventio nuorille naisille. Nuoruusiän ja varhaisaikuisuuden psykososiaalinen kehitys ja aikuisiän alkoholin ongelmakäyttö 16 -vuotiaiden nuorten seurantatutkimus 22 ja 32 vuoden iässä. Liikunnan, liikkumattomuuden ja unen laadun ja määrän yhteys niska-, hartia-, alaselkä- ja laaja-alaisiin kipuihin vuotiailla nuorilla. Jyväskylän yliopisto, terveystieteen laitos Helsingin yliopisto, Soveltavan kemian ja mikrobiologian laitos/ Folkhälsan Päätös apurahan määrä euroa Jyväskylän yliopisto, liikuntabiologian laitos UKK-instituutti yhteistyössä yritysten ja niiden työterveyshuollon kautta Tampereen yliopisto, Terveystieteenlaitos Kansanterveyslaitos, mielenterveyden ja alkoholitutkimuksen osasto Oulun yliopisto, Kansanterveystieteen ja Yleislääketieteen laitos, Työterveyslaitos, Fysiatrinen klinikka, Oulun yliopistollinen sairaala Bidel Siamak, lääkäri-tutkija + tr Kahvi tyyppi 2 diabeteksen ehkäisyssä. Kansanterveyslaitos, Hgin yliopisto, kansanterveystieteen laitos Bonsdorff (von Bonsdorff ) Mikaela, TtM Eriksson Johan, LKT, professori + tr Effects of Physical Activity and Disability on Hospital, Long-term and Home Care Use among Older People, Väitöskirjatutkimus. Vanhenemisprosessi elämänkaarinäkökulmasta ennustaako varhainen kasvu, ravitsemus ja elinolosuhteet vanhenemisnopeutta? Jyväskylän yliopisto, terveystieteiden laitos, Suomen gerontologian tutkimuskeskus Kansanterveyslaitos ja Helsingin yliopisto Hakanen Maarit, lääk. lis. Lasten lihavuutta käsittelevä väitöskirjatyö. Turun yliopisto, Sydäntutkimuskeskus Happonen Hanna, terveystieteiden maisteri, tutkija, + tr Heinonen Olli J.,dosentti +tr Hätönen Katja, ETM Juonala Markus, Dosentti, + tr Kaikkonen Kaisu, TtM, päällikkö Kajantie Eero, LT, dos., erikoistutkija, + tr Kallio Katariina, LL Kouluterveydenhuollon toteutuminen johtamisen haaste. Liikkuvasta lapsesta terveeksi aikuiseksi Lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuuden ja fyysisen suorituskyvyn yhteys ylipainoon ja metabolisseen oireyhtymään sekä sydän- ja verisuonitautien vaaratekijoihin varaislapsuudesta lähtien. Alkoholijuomien glukoosiaineenvaihdunnan vasteet normaali- ja ylipainoisilla tutkittavilla. Sepelvaltimotaudin riskitekijät ja niiden yhteydet varhaisiin verisuonimuutoksiin (LASERI-tutkimus). Liikunta, fyysinen kunto ja autonomisen hermoston toiminta ylipainoisilla. Pikkukeskosen varhaisen ravitsemuksen vaikutus terveyteen 20 vuoden kuluttua. Lasten passiivinen altistuminen tupakalle ja tupakoinnin ehkäisy STRIP -projektissa. Tampereen yliopisto, Terveystieteen laitos Turun yliopisto, Paavo Nurmi -keskus, sekä Sydäntutkimuskeskus Kansanterveyslaitos Turun yliopisto/ sisätautien klinikka Oulun yliopisto, KTTYL, Oulun Liikuntalääketiet. Klinikka ja neurologian klinikka Kansanterveyslaitoksen Terveyden edistämisen ja kroonisten sairauksien ehkäisyn osaston (ETEO) Diabetes-yksikön diabetesvastaanotto (DIVA) Turun yliopisto, Sydäntutkimuskeskus

21 Tutkija ja/tai tutkijaryhmä Tutkimusaihe Tutkimus-paikka Kaplas Niina, Luonnontieteen kand. Karavirta Laura, LitM, tohtorikoulutettava Karinkanta Saija, ft, TtM, tutkija + tr Mielenterveys, ruoan käyttö ja ravintoaineiden saanti. Kestävyys- ja voimaharjoittelun kardiovaskulaarinen ja neuromuskulaarinen adaptaatio keski-ikäisillä miehillä ja naisilla. Neuromuskulaarisen adaptaation spesifiisyys, sykevaihteluun perustuvan aerobisen suorituskyvyn arviointimenetelmien kehittäminen ja harjoitusvaikutusten ilmentyminen. Fyysisen aktiivisuuden vaikutus tasapainoon, lihasvoimaan ja luustoon iäkkäillä naisilla. Kansanterveyslaitos, Mielenterveyden ja alkoholitutkimuksen osasto, Mielenterveyden yksikkö Jyväskylän yliopisto, Liikuntabiologian laitos UKK-Instituutti Kauppi Maarit, tutkija, + tr Lonkkamurtumien ja luun lujuuden vaara- ja suojatekijät. Kansanterveyslaitos, terveyden ja toimintakyvyn osasto, Väestötutkimuslaboratorio, Turku Keränen Anna-Maria, THM, ravitsemusterapeutti Kivelä Sirkka-Liisa, LKT, professori + tr Knekt Paul, tutkimusprofessori, + tr Tehostetun ravitsemusneuvonnan vaikutus työikäisten syömistottumuksiin ja onnistuneeseen painonhallintaan, väitöskirjatyö. Iäkkäiden kaatumistapaturmien ehkäisy - liikuntapainotteisen, moniammatillisen ehkäisyn vaikutukset. Parkinsonin tautiin liittyvien vaara- tai suojatekijöiden tutkiminen. Tutkimus koostuu ETM Katri Sääksjärven väitöskirjatyöstä, jonka otsikkona on Prediction of selected lifestyle factors and dietary patterns on the incidence of Parkinson s disease. Koli Raika, ETH, tutkija, + tr Marjojen syönnin vaikutus sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin. Korpelainen Raija, filosofian Ikääntyneiden lonkkamurtumien ehkäisy. tohtori, tutkija + tr Koskinen Tuomas, lääket.lis. Autonomisen hermoston toiminnan ja sydän- ja verenkiertosairauksien välisiä yhteyksiä käsittelevään väitöskirjaan. Oulun yliopisto, sisätautien klinikka Turun yliopisto, Turun yliopistollinen keskussairaala, Satakunnan keskussairaala Kansanterveyslaitos, Terveyden ja toimintakyvyn osasto, Helsinki Kansanterveyslaitos Oulun Liikuntalääketieteellinen Klinikka ja Oulun yliopisto, kansanterveys- ja yleislääketieteen, neurologian sekä lääket.tekn.laitokset Turun yliopisto, Sydäntutkimusasema Kyttä Marketta, FT, + tr Kaupunkiympäristö ja lasten liikuminen (KYLLI). Tampereen teknillinen yliopisto, Teknillinen korkeakoulu, UKK-instituutti Lappalainen Jani, TtM,FM, tutkija Lihavainen Katri, TtM, ft (Amk) + tr Lindfors Pirjo, YTT, yliassistentti Lindström Jaana, FT, erikoistutkija + tr Geenipolyformismien vaikutus fyysiseen suorituskykyyn. Iäkkäiden henkilöiden kipu liikkumiskyvyn rajoittumisen riskitekijänä: yhteydessä olevat tekijät ja geriatrisen intervention vaikutukset. Ennaltaehkäisevä terveystyö neuvolassa; muuttuva asiakassuhde ja tiimityö hyvinvointineuvolamalliin siirryttäessä. Suomalainen diabeteksen ehkäisytutkimus (DPS): Ravinto- ja liikunta-intervention vaikutus sydän- ja verisuonikomplikaatioihin ja niiden riskitekijöihin. Päätös apurahan määrä euroa Kuopion yliopisto, Biolääketieteen laitos/ Fysiologia Jyväskylän yliopisto, terveystieteiden laitos, Suomen 8000 gerontologian tutkimuskeskus Tampereen yliopisto, Terveystieteen laitos, Sosiologian ja sosiaalipsykologian laitos ja Naistutkimuksen laitos Kansanterveyslaitos, Diabetesyksikkö Hki Linna Meri, lääketiet.lis. + tr Hapettunut LDL valtimokovettumataudin riskitekijänä. Turun yliopisto, Paavo Nurmi -keskus Liu Yang, Ph.D student, M.Ed., M.Sc Luoto Riitta, professori mvs, + tr A Comparative Study on Physical Activity, Sedentary Behaviour, Alcohol Use and Smoking between Chinese and Finnish Schoolaged Children. Liikunnan vaikutus vaihdevuosioireisiin: satunnaistettu harjoittelututkimus. Research Center for Health Promotion, Faculty of Sport and Health Sciences, University of Jyväskylä UKK-instituutti

22 Tutkija ja/tai tutkijaryhmä Tutkimusaihe Tutkimus-paikka Mansikkaniemi Kristiina, lääk.lis. Miettinen Maija, ETM, tutkija +tr Multanen Juhani, THM, työfysioterapeutti, + tr? Mutikainen Sara,TtM Mäkilä Päivi, LitM, lehtori Niemi Päivi, professori, + tr Niemi Reetta, kasvatustieteiden maisteri Nupponen Heimo, professori mvs + tr Nwaru Bright, M.Sc. (Public Health) + tr Pakkala Inka, Terveystieteiden maisteri Patja Kristiina, LT, terveydenhuollon erikoislääkäri +tr Pekkanen Juha,LKT, professori +tr Piirtola MaaritTtM, fysioterapeutti Prasad Marianne, MSc Public Health Nutrition Puumalainen Tuija, ETM, tutkija Puuronen Anne Helena, FT, erikoistutkija Pöyhönen Tapani,TtT, ft, +tr Rahkonen Ossi, valtiot.tri, dosentti + tr Rantakokko Merja Hannele, TtM Rantakömi Sanna, FM, Roos Eva, dosentti + tr Liikunnan terveysvaikutukset lasten ja nuorten varhaisiin verisuonimuutoksiin. Äidin raskaudenaikaisen D-vitamiinin saannin yhteys sikiön riskiin sairastua tyypin 1 diabetekseen. Väitöskirjatyö. Liikunnan vaikutukset nivelrustoon ja toimintakykyyn käsittelevään väitöskirjatyöhön. Fyysinen aktiivisuus, sydänlöydökset ja terveys ikääntyneillä kaksosilla. Liikuntalääketieteen väitöskirjatutkimus. Liikuntaharrastus ja toimintakyky iäkkäänä: seuruu- ja kohorttitutkimus liikuntaharrastuksen yhteydestä toimintakykyyn, psyykkisiin ja sosiaalisiin tekijöihin. Sosioemotionaalinen oppiminen ja hyvinvointi yläkouluyhteisössä. Ympäristölähtöisen terveystiedon opetuksen kehittäminen alakoulussa. Koululiikunnan vaikuttavuus: Koululiikunnan toteutuksen, kouluiän liikunta-aktiivisuuden ja -kykyjen yhteydet nuorten aikuisten liikunnallisiin työhön, vapaa-aikaan ja terveyteen liittyviin ja koettuun toimintakykyisyyteen. Nutrition and development of allergic and asthma in childhood. Liikunta, geneettiset tekijät ja ikääntyneiden ihmisten mieliala, väitöskirjatyö. Tupakoinnin lopettaminen väetötasolla ja yksilön näkökulmasta. Tutkimuskokonaisuus. Microbial exposure and development of allegies and respiratory diseases at the age of 4.5 years. Iäkkäiden luunmurtumat -ilmaantuvuus, vaaratekijät sekä luunmurtumien yhteys kuoleman ja toimintakyvyn heikkenemisen vaaraan. Varhaislapsuuden aikainen ravitsemus ja tyypin 1 esidiabetes. Lasten rypsi- ja rapsiallergia: ravinnon kautta tapahtuva altistuminen -väitöstutkimus. Nuorten terveystaju nikotiiniriippuvuudessa. Vedessä tapahtuvan intensiivisen harjoittelun vaikutukset alaraajojen lihasten ominaisuuksiin ja toimintakykyyn polven nivelrikosta kärsivillä henkilöillä -satunnaistettu ja kontrolloitu preoperatiivinen harjoittelututkimus. Liikkumattomuuden seuraukset - työssäkäyvien miesten ja naisten seurantatutkimus Environmental factors and outdoor mobility limitation in old age. Alkoholin vaikutus kaulavaltimoiden ateroskleroosiin ja sydän- ja verisuonisairauksien riskiin. Tutkimusprojekti Hälsoverkstaden - Sosiaalisten ja psykososiaalisten tekijöiden yhteys koululaisten elintapoihin. Turun yliopisto, Sydäntutkimuskeskus Helsingin yliopisto, (KTTL) Kansanterveyslaitos Jyväskylän yliopisto, terveystieteen laitos Jyväskylän yliopisto, Terveystieteiden laitos Jyväskylän yliopisto, Liikunta- ja terveystieteiden tiedekunta, Liikuntatieteiden laitos Turun yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta, lääketieteellinen ja yhteiskuntatieteellinen tiedekunta ja Härkätien terveyskeskus, Lieto Jyväskylän yliopisto, terveystieteiden laitos Turun yliopisto, Rauman opettajankoulutuslaitos University of Tampere, Tampere School of Public Health Jyväskylän yliopisto, Suomen gerontologian tutkimuskeskus Kansanterveyslaitos Päätös apurahan määrä euroa Turun yliopisto, yleislääketiedee 2000 Kansanterveyslaitos, Epidemiomilogian ja terveyden edistämisen osasto, Ravitsemusyksikkö Kansanterveyslaitos,Immunologian laboratorio Turun lapsi- ja nuorisotutkimuskeskus Kymenlaakson keskussairaala Hgin yliopiston kansanterveystieteen laitos Jyväskylän yliopisto, Terveystieteiden laitos, Suomen Gerontologian tutkimuskeskus Kuopion yliopisto, Kansanterveyden ja kliinisen ravitsemustieteen laitos, kansanterveyden tutkimusyksikkö Folkhälsanin tutkimuskeskus& Kansanterveystieteen laitos, Helsingin yliopisto

23 Tutkija ja/tai tutkijaryhmä Tutkimusaihe Tutkimus-paikka Rovio Suvi, TtM Ruottinen Soile, THM, ravitsemusterapeutti Rusanen Minna, lääketieteen lisensiaatti Salmela Sanna, TtM, jatkoopiskelija Salonen Minna, TtM, tutkija + tr Sillanpää Elina, LitM Stigman Sari, LitM,+ tr Suominen-Taipale Liisa, HLT, THM, + tr Tammelin Tuija, FT, LtM, erikoistutkija + tr Taulu Anne, TtM, tohtoriopiskelija (FT) Törmälä Riina, lääketieteen lisensiaatti + tr Fyysisen aktiivisuuden ja muiden elintapatekijöiden merkitys Alzheimer-taudin, dementian ja aivojen rakenteelisten muutosten ilmenemiselle. Lasten hiilihydraattien saanti, kuidun ja sokerin yhteydet sepelvaltimotaudin riskitekijöihin ja hammasterveyteen. Tupakoinnin sekä keuhko- ja sydänsairauksien merkitys lievän muistihäiriön ja dementian kehittymiselle: väestöpojainen seurantatutkimus. Korkeassa diabetesriskissä olevien henkilöiden terveysneuvontainterventioihin ohjautuminen ja neuvonnan kokeminen: Tuloksia kansallisesta Diabeteksen ehkäisyprojektista. Lihavuus kehdosta hautaan - varhaisen kasvun, sosioekonomisten tekijöiden sekä elintapojen ja ympäristön merkitys lihavuuden kehittymisessä. Voima- ja kestävyysharjoittelun vaikutukset tyypin 2 diabeteksen riskitekijöihin, kehon koostumukseen ja fyysiseen suorituskykyyn keski-ikäisillä miehillä ja naisilla. Lasten liikunta ja paino. Lihavuuden, motoristen perustaitojen, fyysisen kunnon ja aktiivisuuden yhteydet kahdeksanvuotiailla lapsilla. Väitöskirjatutkimus. Kalan käytön ja kalaperäisen n3- rasvahappojen saannin yhteys henkiseen hyvinvointiin. Varhaisen kasvun, fyysisen aktiivisuuden ja kunnon vaikutus metaboliseen terveyteen nuorilla ja aikuisilla. Terveellinen ravitsemus ja riittävä liikunta perheiden lihavuuden ennaltaehkäisijänä. Soijan vaikutukset veren rasva-arvoihin ja verisuonen seinämän toimintaan vaihdevuosien hormonihoitoa käyttävillä naisilla. Päätös apurahan määrä euroa Karolinska Institutet, Dep. Of Geriatric Epidemiology, Tukholma Turun yliopisto, Sydäntutkimuskeskus Kuopion yliopisto, Neurologian klinikka Jyväskylän yliopisto, terveystieteen laitos, Terveyden edistämisen tutkimuslaitos Kansanterveyslaitos / ETEO / Diab 8000 Jyväskylän yliopisto, Liikuntabiologian laitos UKK-instituutti Kansanterveyslaitos (KTL), Ympäristöterveyden osasto (YTOS) Työterveyslaitos, Oulu Kuopion yliopisto, yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, hoitotieteen laitos HUS Naistensairaala, Helsinki Törrönen Riitta, dosentti, + tr Mustikan terveysvaikutusten tutkiminen nutrigenomiikan avulla. Kuopion yliopisto, Kliinisen ravitsemustieteen yksikkö, Elintarvikkeiden terveysvaikutusten tutkimuskeskus Uhari Matti, lastentautien professori + tr Valtonen Anu, LitM, ft Viik Jari, TkT, yliassistentti, + tr Virtanen Suvi, LT, ETM, professori Vähäsarja Kati, LitM, tutkija, + tr Völgyi Eszter, Master of PE and Hygiene Teacher Xu Leiting, Master of Medicine Ylönen, Niina, ETM Lasten virtsainfektioiden ehkäisystä ja patogeneesistä. Vesiharjoittelun vaikutukset alaraajojen lihasten ja luuston ominaisuuksiin sekä fyysiseen toimintakykyyn vuotiailla polven tekonivelleikatuilla naisilla ja miehillä. Sauna, avantouinti ja työstressistä palautuminen: vaikutukset autonomiseen hermostoon, uneen ja koettuun hyvinvointiin. Ravinnon merkitys nuoruustyypin diabeteksen synnyssä Tyypin 2 diabeteksen ehkäisy perusterveyenhuollossa. Korkeassa sairastumisriskissä olevien asiakkaiden liikuntakäyttäytymisen muutos vuosina Effects of physical activity, diet and health history on body composition in three generations. Effects of physical activity on gene expression profile and adipose tissue. Ruokavalion hiilihydraattien ja rasvan laadun yhteydet ylipainoon, painonmuutokseen ja kehon koostumukseen Oulun yliopisto, Lastentautien klinikka Kymenlaakson keskussairaala (Kotka), Kuntoutus- ja kipupoliklinikka sekä Jyväskylän yliopisto Tampereen yliopisto, Ragnar Granit instituutti Tampereen yliopisto, Terveystieteen laitos ja Kansanterveyslaitos, Ravitsemus yksikkö Jyväskylän yliopisto, Terveystieteiden laitos, Terveyden edistämisen tutkimuskeskus University of Jyväskylä, Department of Health Sciences University of Jyväskylä, Deparment of Health Sciences Kansanterveyslaitos, Terveyden edistämisen ja kroonisten tautien ehkäisyn osasto yhteensä

24 Tiedon siruja Lepo parasta apua käsivaivoille Kyynärpään, kyynärvarren, ranteen ja käden rasitussairaudet paranevat usein itsestään muutamassa viikossa mikäli vaivan aiheuttanut kuormitus saadaan lakkaamaan. Parhaiten kipeytynyt käsi paranee, kun se annetaan levätä ja samalla huolehditaan turvallisesta kivun hoidosta, todetaan Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Työterveyslääkäriyhdistyksen laatimissa käden ja kyynärvarren rasitussairauksien Käypä hoito -suosituksissa, jotka julkaistiin Aikakauskirja Duodecimin numerossa 13/2007. Suositusten mukaan käden sairauksien taustalla on usein työperäistä kuormitusta. Syinä voivat olla liiallinen kuormitus, toistotyö, käden voimien käyttö ja ranteiden taivutusasennot. Osa urheiluvammoista on yläraajan rasitussairauksia, tyypillisiä ovat tenniksen ja golfin aiheuttamat epikondyliitit, joissa käden puristusote on ratkaiseva tekijä. Niin sanottu tenniskyynärpää on usein myös työperäinen. Perimä selittää osan rasitussairauksista. Ylipaino voi vaikuttaa rannekanavaoireyhtymän syntyyn ja tupakointi sivunastan tulehduksiin. Käypä hoito -suosituksissa kehotetaan aina selvittämään rasituksen syy, jotta voidaan ehkäistä sen uusiutuminen. Myös ammattitaudin mahdollisuus on hyvä ottaa huomioon. Käden ja kyynärvarren rasitussairauksia ovat jännetuppitulehdus, sivunastan tulehdus eli epikondyliitti ja rannekanavaoireyhtymä. Suuri osa alueen kiputiloista on epäspesifisiä eikä niiden syytä välttämättä pystytä selvittämään. Jännetuppitulehdus esiintyy kädessä, ranteessa tai kyynärvarressa, kun jännetuppi tai sitä ympäröivä sidekudos turpoaa tai arpeutuu ja aiheuttaa kipuja. Sivunastan tulehduksessa eli epikondyliitissa kipu esiintyy kyynärpäässä jänteiden kiinnityskohdassa olkaluun sivunastassa. Tenniskyynärpää on kyynärpään ulkosivun epikondyliitti. Rannekanavaoireyhtymässä käden keskihermo joutuu pinnetilaan, jolloin peukalo tai muut sormet puutuvat. Kitarisan poisto ei auta lasten korvatulehduksia Kitarisan poistoa ei pitäisi suositella ensimmäiseksi leikkaustoimenpiteeksi alle neljävuotiaiden perusterveiden lasten välikorvatulehdusten ehkäisyssä ja hoidossa. Tätä mieltä on tutkija Sari Hammarén-Malmi, joka on selvittänyt tuoreessa väitöstyössään kitarisan poiston vaikutusta välikorvatulehdusten ehkäisyssä sekä välikorvatulehduksen riskitekijöitä. Välikorvatulehdukset ovat yksi tavallisimmista lasten sairauksista. Arviolta joka kolmas lapsi sairastaa toistuvia akuutteja välikorvatulehduksia ja viidellä prosentilla kaikista lapsista esiintyy niin sanottua liimakorvatautia. Tärykalvoputkituksia ja kitarisanpoistoa tehdään Suomessa paljon, vuonna 2002 tehtiin yli putkitusta ja lähes kitarisanpoistoa. Puolet toimenpiteistä tehdään alle kolmevuotiaille, ja tavallisimmin syynä ovat välikorvatulehdukset. Hammarén-Malmi havaitsi omissa tutkimuksissaan, ettei kitarisan poisto tuonut lisähyötyä akuuttien välikorvantulehdusten ehkäisyssä. Sen sijaan hän kehottaa pienten lasten vanhempia lopettamaan tupakoinnin. Tutkimuksessa vanhempien, erityisesti äidin, tupakointi osoittautui merkittäväksi riskitekijäksi lasten toistuville välikorvatulehduksille myös tärykalvoputkituksen jälkeen. LL Sari Hammarén-Malmin väitöskirja Childhood otitis media risk factors and surgical management (Lasten välikorvatulehdusten riskitekijät ja kirurginen hoito) tarkastettiin Helsingin yliopistossa 2. marraskuuta

25 Tiedon siruja Miksi koulutetut ihmiset uskovat yliluonnollisiin ilmiöihin? Siksi, että he ajattelevat intuitiivisesti, vastaa tutkija Kia Aarnio, joka on selvittänyt tuoreessa väitöstutkimuksessaan, miksi länsimaiset koulutetut ihmiset uskovat paranormaaleihin ilmoihin. Aarnion mukaan naiset uskoivat kyseisiin ilmiöihin miehiä enemmän, mikä ainakin osittain selittyi hänen mielestään sillä, että naiset miehiä useimmin ajattelevat intuitiivisesti. Yliopisto-opiskelijat olivat lähtökohtaisesti skeptisempiä paranormaaleja uskomuksia kohtaan kuin ammattikoululaiset, mutta yliopistokoulutus ei lisännyt skeptisyyttä. Tutkija arvelee, että paranormaalit uskomukset voivatkin esiintyä tieteellisen tiedon ja analyyttisen ajattelun rinnalla juuri siksi, että ne liittyvät intuitiiviseen ajatteluun enemmän kuin huonoon analyyttiseen ajatteluun. Tutkija Kia Aarnion psykologian alaan kuuluva väitöskirja Paranormal, superstitious, magical, and religious beliefs (Paranormaalit, taikauskoiset, maagiset ja uskonnolliset uskomukset) tarkastettiin Helsingin yliopistossa 19. lokakuuta Ruokamyrkytysepidemiat vähenemässä Kansalliseen ruokamyrkytysrekisteriin kirjattiin vuonna 2006 yhteensä 46 elintarvike- tai vesivälitteistä epidemiaa, joissa sairastui noin henkilöä. Epidemioita oli 16 prosenttia vähemmän kuin edellisenä vuonna. Niistä suurin osa (91 %) tuli elintarvikkeista. Talousvesi aiheutti neljä (9 %) epidemiaa. Yleisin ruokamyrkytysten aiheuttaja oli norovirus. Kasvikset ohittivat nyt ensimmäistä kertaa lihan ja lihatuotteet merkittävimpänä ruokamyrkytysepidemioiden syynä. Infektoituneen keittiötyöntekijän osallistuminen ruoanvalmistukseen ja puutteellinen käsihygienia oli syynä viiteen epidemiatapaukseen. Keittiöhygieniaan liittyviä puutteita raportoitiin myös noin puolessa elintarvikevälitteisissä epidemioissa. 30 prosentissa tapauksista epidemiat liittyivät puutteellisiin ja vireellisiin lämpötiloihin. Saastuneen raaka-aineen käytöllä oli selvä yhteys viidessä epidemiatapauksessa. Tiedot ilmenevät Elintarviketurvallisuusviraston tuoreesta julkaisusta 21/2007, Ruokamyrkytykset Suomessa vuonna Julkaisu on syntynyt Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran sekä Kansanterveyslaitoksen yhteistyönä. 25

26 Tiedon siruja Niskavaivat lisäävät päänsärkyä nuorilla Nuorilla, joilla niskahartian lihakset ovat arat, on usein kova päänsärky, joka häiritsee heidän jokapäiväistä elämää. Särky ei helpotu edes särkylääkkeillä. Tiedot käyvät ilmi tutkija Katri Laimin väitöstutkimuksesta, jossa seurattiin 12-vuotiaita turkulaisia koululaisia viiden vuoden ajan. Heitä haastateltiin, heille tehtiin lääkärin, fysioterapeutin ja fysiatrin tutkimus ja 17-vuotiaana osa kävi kaularangan magneettitutkimuksessa. Laimin mukaan niskakipu ei selittänyt kaikkea päänsäryn muuttumista murrosiässä. Kuitenkin niskakipu ja lihasten arkuus oli yhteydessä haittaavaan, voimakkaaseen päänsärkyyn, joka ei helpotu lääkkeellä. Niskakipu ja lihasten arkuus oli yhtä yleistä migreenikoilla kuin jännityspäänsärystä kärsivillä. Tutkija Katri Laimin väitöskirja Neck pain in adolescent headache sufferers a cohort study in schoolchildren (Niskakipu päänsärkyisillä nuorilla koululaisten seurantatutkimus) tarkastettiin Turun yliopistossa 2. marraskuuta Kivut ja masennus rassaavat tekonivelleikkaukseen odottavia Lonkan tai polven tekonivelleikkausta odottavien potilaiden elämänlaatu on selvästi huonompi kuin muilla samanikäisillä. Fyysisten ongelmien lisäksi hoitoa odottavat potilaat kärsivät masennuksesta, ahdistuneisuudesta ja unettomuudesta. Tiedot käyvät ilmi tutkija Johanna Hirvosen terveystaloustieteen alaan kuuluvasta väitöskirjasta, joka tarkastettiin Helsingin yliopistossa 14. joulukuuta Hirvonen on tutkinut tekonivelleikkauksiin odottavien potilaiden elämänlaatua, kipua ja liikkumista leikkaukseen jonottamisen aikana. Lisäksi hän arvioi jonotusajan vaikutuksia potilaiden terveyteen ja sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttöön. Hirvosen mukaan jonotusaika ei sinänsä vaikuttanut potilaiden terveyteen, vaikka se heikensikin heidän elämänlaatuaan. 26

27 Ullan palsta Varkautelainen luomukotipuutarhuri, keruutuoteneuvoja, tietokirjailija ja toimittaja Ulla Lehtonen kirjoitti ensimmäiset kasvisravintoa ja puutarhanhoitoa käsittelevät juttunsa Terve elämä -lehteen jo vuonna Siitä pitäen hän on avustanut lehteä säännöllisesti, ja vuosien varrella hänen palstastaan on tullut yksi lehden luetuimmista. On hienoa, että Ulla on yhä mukana tekemässä Terve elämä -lehteä ja jakamassa viisaita neuvojaan lukijoillemme. Hän on myös luvannut vastata lukijoiden hänelle lähettämiin kysymyksiin myöhemmin lehdessämme. Voit lähettää kysymykset Ullalle joko soittamalla numeroon (017) tai lähettämällä sähköpostia osoitteeseen Ulla Lehtonen on tehnyt useita luonnonmukaiseen viljelyyn ja kasvisravintoon liittyviä radio- ja TV-ohjelmia. Hän on jo parikymmentä vuotta antanut ja antaa edelleen ilmaista luonnonmukaiseen kotipuutarhaviljelyyn, kompostikäymälöihin, kasviksiin ja luonnon- sekä puutarhan yrtteihin liittyvää neuvontaa. Ulla Lehtonen on kirjoittanut 11 tietokirjaa. Lisäksi hänen kirjoituksiaan on julkaistu yhdeksässä muussa tietoteoksessa. Tyrni rantamökkien oiva marjakasvi Onko Sinulla kesäpaikkaa, jossa oleskellaan vain ajoittain. Onko aurinkoista, vaikka kivistäkin rantaa? Jos on, niin istuta sinne tyrnejä. Tyrnit ovat pensaita tai matalia puita. Tyrnin kolme tärkeintä alalajia ovat kiinalainen sinensis, mongolialainen mongolica ja eurooppalainen rhamnoides. Suomessa tyrniä (Hippophae rhamnoides) kasvaa merenrannikolla Ahvenanmaalta Perä-Pohjanmaalle, mutta Suomenlahdelta se puuttuu. Luonnossa tyrni viihtyy kivisillä merenrannoilla ja niukkakasvustoisissa, soraisissa jokiuomissa. Se tyytyy vähään, sillä juuristossaan sillä on ilmakehän typpeä sitovia sädesieniä. Typen sidonta vaatii runsaasti energiaa, ja sen bakteerit saavat isäntäkasviltaan tyrniltä sokerina. Tyrni kukkii toukokuussa ennen lehtien puhkeamista. Lehdet ovat päältä vihertävänharmaat ja alta hopeanharmaan ruosteenruskeat. Hedelmät ovat marjamaisia, kooltaan 8-10 mm, kullantai oranssinkeltaisia ja meheviä. Marjan sisällä on yksi kovakuorinen siemen. Tyrni on kaksikotinen ja tuulipölytteinen. Se lisääntyy siemenistä ja juurivesoista, joita kasvaa runsaasti. Tyrni viihtyy valossa ja kosteassa maaperässä. Vedenkorkeuden vaihtelut eivät häiritse sen kasvua. Kun ensimmäiset kotimaiset tyrnit tulivat vuonna 1993 myyntiin, päätin kokeilla niiden menestymistä luonnonvaraisten tyrnien tapaan. Istutin neljä Raisa- ja yhden Rudolf-lajikkeen tainta noin 1,5 metrin päähän toisistaan niin, että tyttöpensaat jäivät varttumaan pojan ympärille. Nyttemmin olen havainnut, että taimiväli olisi saanut olla suurempi, pari metriä ja enemmänkin, jos tilaa on. Tyrnipaikkamme on rannan tuntumassa kahden kallion välissä, ja se on lämmin ja aurinkoinen. Kasvualusta on vanhaa, ravinteiltaan hyvin köyhää, kivikkoista 27

28 peltoa. Se muokattiin ja lannoitettiin kevyesti lantakompostilla. Ensimmäisenä kesänä taimia kasteltiin satunnaisesti. Sen jälkeen niitä ei ole kasteltu eikä lannoitettu, vaan ne ovat saaneet varttua luonnonvaraisten tapaan. Kasvualusta heinittyi parissa kesässä. Nykyisin heinät leikataan kerran tai kahdesti kesässä ja jätetään pensaitten ympärille katteeksi. Tyrnin kasvualustan ph:n tulisi olla lähellä neutraalia eli 7 ph:n tienoilla. Minä annankin pensaille joka kevät hiukan puhdasta puun tuhkaa. Sen käyttömääräksi suositellaan nykyisin vain 5 kg/aari. Pensaamme ovat varttuneet korkeutta ja niitä on latvottu sen verran, että satoa ylettyy poimimaan. Sekä Raisat että Rudolf kasvattavat uusia vesoja läheisyyteensä ja pensaat leviävät myös rantakivikoille. Marjoja on ollut niin runsaasti, että perheemme nuoret mutisevat satoa marja marjalta poimiessaan. Taimimyymälöihin on viime vuosina tullut uusia kotimaisia tyrnilajikkeita. Tyttija Terhi-lajikkeiden etuna on se, että ne jäävät vajaan kahden metrin korkuisiksi. Minä pakastan sadon 5 dl:n pusseissa. Jotkut pitävät marjoista jäisinä. Minä sulatan lähes päivittäin 0,5 dl marjoja makeahkon soijajogurtin joukossa. Myös kuohkeaksi vatkatun marjapuuron joukkoon niitä on mukava lisätä. Hyvä keino on sekoittaa marjoihin sokeria suhteessa 1:1, jolloin ne säilyvät pitkään jääkaapissa. Ruokaa ja lääkettä Tyrnistä tehdään mehuja, hilloja, hyytelöitä, kastikkeita, soseita, kuivattuja tyrnijauheita ja tyrnimakeisia. Myös kosmetiikkateollisuus käyttää marjoja. Tyrni on arvokkaimpia marjakasvejamme. Marjoissa on ruusunmarjan jälkeen toiseksi eniten C-vitamiinia, 165 mg/100 g (appelsiinissa 50 mg). Marjoissa on myös karoteenia ja B-, E- ja K-vitamiineja sekä kivennäisaineista erityisesti magnesiumia, kalsiumia ja kaliumia. Niissä on myös runsaasti fenolisia yhdisteitä ja flavonoideja. Tyrnissä on paljon öljyjä, 3 8 prosenttia. Osa öljyistä on siemenissä ja osa marjan pehmytosassa. Siemen- ja pehmytosaöljy ovat rasvahappokoostumukseltaan aivan erilaisia. Marjoja syötäessä siemenet on purtava rikki, sillä muuten ne menevät suoliston läpi kokonaisina eivätkä hyödytä mitään. Tyydyttymättömistä rasvahapoista tyrnissä on muihin marjoihin verrattuna moninkertaisesti linolihappoa (250 mg/100 g). Se alentaa veren kolesterolia muiden kasviöljyjen tapaan. Tyrnin rasvoista noin 10 prosenttia on lesitiiniä, joka on kaikkien solukalvojen, erityisesti hermosolujen hyödyllistä rakennusainetta. Tyrnissä on muitten marjojen tapaan sokereita, joista tärkeimmät ovat glukoosi ja fruktoosi sekä hedelmähappoja, muun muassa omena- ja sitruunahappoa. Sokerien ja happojen suhde ratkaisee, kuinka makeilta tai happamilta marjat maistuvat. Tyrnimarjoista on löydetty yli 20 kasvisteroliyhdistettä. (Kolesterolia alentavat margariinit perustuvat juuri kasvisterolien käyttöön.) Tyrnin siemenöljyllä on Turun yliopiston mukaan myönteinen vaikutus ihon ja limakalvojen hyvinvointiin. Venäläistä tyrnitietoa Tyrni oli Petroskoissa suosittu kotipuutarhojen pensas jo silloin, kun Suomessa vasta suunniteltiin sen viljelyä. Kysyin vuonna 1987 petroskoilaiselta marjatutkijalta Izabella Tshubarinalta, mihin hän tyrniä käyttää. Hän kertoi potevansa usein kitarisatulehduksia, ja tyrnimehu auttoi näihin vaivoihin. Hän puristi marjoista mehun ja joi sen sokerin kanssa. Marjasakkaan hän lisäsi auringonkukkaöljyä ja lämmitti seoksen asteeseen. Kolmessa viikossa auringonkukkaöljy imi tyrniöljyn itseensä. Hän siivilöi öljyn, pani sen jääkaappiin ja nautti tarvitessaan. Parasta hänen mielestään oli kuitenkin syödä marjat tuoreina tai pakastettuina, sillä jopa mehuksi puristettuna niistä häviää arvokkaita vitamiineja. Löysin Terve elämä -lehdessä 1982 (4/82) olleen artikkelin Tyrnin marjoja avaruuslentäjille, joka oli aiemmin ilmestynyt venäläisessä Aviatsija i kosmonavtika 28

29 -lehdessä (9/81). Artikkeli oli niin mielenkiintoinen, että otan sen tähän mukaan. Tyrnin marjoja on Itä- ja Länsi-Siperiassa, Altailla ja Mongoliassa käytetty vanhastaan keripukin torjuntaan ja särkylääkkeenä. Tyrniöljyä käytetään muun muassa tulehtuneen ihon ja vaurioituneiden limakalvojen hoitoon, joskus myös sisäisesti vatsahaavan ja vatsakatarrin hoitoon. Maidon ja tyrniöljyn sekoitusta tarjotaan Saljut-6 aseman miehistölle. Pitkillä avaruuslennoilla lihasrasitus on hyvin vähäistä ahtaiden tilojen ja painottomuuden takia, joten lihasten toimintakunnon säilyttämiseksi tarvitaan E-vitamiinia. Se ei kuitenkaan voi korvata säännöllisiä lihasharjoituksia. Tyrnin marjat ovat siten tärkeä ravintoaine avaruuslentäjien terveyden ja työkyvyn ylläpitäjänä. Tyrniöljyn tehokas vaikutus perustuu muun muassa sen sisältämään E-vitamiiniin, joka edistää sisäeritysrauhasten toimintaa. Se estää lihasväsymystä ja rasva-aineenvaihdunnan häiriöitä sekä ateroskleroosin kehittymistä. Tyrniöljyssä on vitamiinien lisäksi tyydyttämättömiä rasvahappoja ja karoteenia sekä linoli- ja linoleenihappoja, joilla on tärkeä osuus aineenvaihdunnassa. Tyrni sisältää askorbiinihappoa (C-vitamiinia), kuten esim. mustaviinimarja ja ruusunmarja. Sadassa grammassa tyrnin marjoja on mg C-vitamiinia lajikkeesta riippuen. Vanha lääke Aasiassa Tiibetissä ja Mongoliassa tyrniä on käytetty lääkintään ja yli 1000 vuotta. Muinaisessa Tiibetissä tyrnin marjoja, lehtiä ja puutakin esiintyy kymmenissä resepteissä. Myös Kiinassa tyrnillä on pitkä käyttöhistoria muun muassa vilustumissairauksissa, haavoissa, ihottumissa ja tulehdussairauksissa. Kiinalaiset ovat aina väittäneet tyrnin ohentavan verta. Tyrniöljy on siellä myös syövän ja palovammojen lääkettä ja tyrnioluttakin Kiinassa osataan valmistaa. Ulla Lehtonen Terveyttä tomaateista Tomaattiaika on jo kotipuutarhoissa ohi, mutta torit ja myymälät ovat pullollaan erilaisia tomaattilajikkeita, joista kuluttajat voivat valita mieleisiään. Tomaatti on oivallinen luonnon antioksidantin, lykopeenin lähde. Kevyt tomaattikastike 1,25 dl tomaattimehua 1 valkosipulin kynsi muserrettuna 2 rkl sitruunamehua 1 rkl tai vain muutama tippa vähäsuolaista soijakastiketta 1 tl hunajaa 2 rkl silputtua sipulia pippuria Kaikki aineet pannaan kannelliseen astiaan ja sekoitetaan huolella. Tanskalainen tomaattimakaronivuoka 4 tomaattia 5-6 dl keitettyä makaronia 2 rkl silputtua sipulia persiljasilppua 2 rkl juustoraastetta 2 kansanmunaa voita suolaa pippuria Tomaatit halkaistaan ja pannaan voidellun vuoan pohjalle. Munat vatkataan, juusto, sipuli, persilja, makaronit ja mausteet sekoitetaan. Seos kaadetaan vuokaan tomaattien päälle. Paistetaan puolisen tuntia 225 asteessa. Mausteinen amerikkalainen tomaattisose 1 kg kypsiä tomaatteja 1 kg soseomenia 500 g sipulia 150 g rusinoita 50 g halkaistuja kuorittuja manteleita Etikkaliemi: 5 dl omenaviinietikkaa 50 g suolaa 300 g sokeria pala inkivääriä 5-10 neilikkaa 5-10 maustepippuria Omenat ja sipulit kuoritaan (haluttaessa myös tomaatit). Kasvikset leikataan lohkoiksi. mausteliemen ainekset sekoitetaan ja kiehautetaan. kasvikset lisätään ja ne saavat kiehua täysin kypsiksi. Rusinat ja mantelit lisätään loppuvaiheessa. Säilytetään pienissä steriloiduissa lasipurkeissa. 29

30 Tomaattisämpylät 5 dl vettä 5 dl kuorineen jauhettua, tuoretta tai pakastettua tomaattia tai tomaattimurskaa 3 dl siemeniä, esim. puolet pellavan ja puolet auringonkukan siemeniä 5-6 dl kuorineen jauhettua viljaa; esim. puolet vehnää ja puolet kauraa tai tähteeksi jääneitä puuroja. 100 g hiivaa 1 tl hunajaa tai sokeria suolaa ei tarvita 1 dl lehtivihreäjauhetta ei kuivattuja, rouhittuja lehtiä luonnon tai puutarhan kasveista tai kuivattua, rouhittua lehti tai musta- eli palmukaalia vehnä- tai hiivaleipäjauhoja. Kokojyvävilja pannaan yöksi veden ja tomaatin seokseen turpoamaan. Neste voi olla myös maitoa, piimää, heraa, koivunmahlaa tai vedellä puoliksi laimennettua pakastettua kesä-.tai talvikurpitsaa. Ravinnolla on keskeinen merkitys sekä sydän- ja verisuonisairauksien että monien syöpätautien syntyyn. Tomaattien terveellisyys korostuu entisestään, kun ne tiedetään kasvikunnan parhaaksi lykopeenin lähteeksi. Lykopeeni on karoteeni, josta ei elimistössä kuitenkaan muodostu A-vitamiinia. Se toimii elimistössämme antioksidanttina ja mahdollisesti pienentää syöpäriskiä sekä suojelee sydäntämme. Antioksidanttina se on kolmisenkymmentä kertaa tehokkaampi kuin beetakaroteeni, jonka paras lähde porkkana on. Suurin osa antioksidanteista on tomaatin kuoressa. Siksi pienissä tomaateissa on hieman enemmän suoja-aineita kuin suurissa. Ihmisen elimistössä lykopeeniä on eniten kiveksissä, eturauhasessa, maksassa ja lisämunuaisessa. Lykopeenia on harvoissa kasveissa. Tomaatti, tomaattisosetiiviste ja -sose, -mehu, -keitto ja pitsat ovat sen tärkeimmät lähteet. Tomaateissa on epätavallisen paljon lykopeenia, mutta pieniä määriä on löydetty myös punaisista hedelmistä kuten vesimeloonista, punaisesta kreipistä, aprikoosista ja papaijasta. Viljelyyn on tullut myös punainen, lykopeeniä sisältävä porkkanalajike. Tomaattien määrä ruoassa vaikuttaa veren lykopeenipitoisuuteen. Lykopeeni kestää hyvin ruoan käsittelyä kuten kuumentamista ja kuumentaminen jopa lisää lykopeenin saantia. Tomaattien kuten muittenkin kasvisten ravinto- ja suoja-ainepitoisuudet vaihtelevat lajikkeiden, kasvupaikkojen ja kesän sään mukaan. Joissakin tomaattilajikkeissa voi olla paljon lykopeenia mutta vähän C-vitamiinia ja päinvastoin. Tämän vuoksi kannattaisikin syödä ja viljellä monenlaisia tomaatteja, jolloin samalla myös mahdollisuus uusiin makuelämyksiin lisääntyisi. Leipomaan ryhdyttäessä taikinajuureen lisätään lehtivihreäjauhe, hunaja ja hiiva. Taikina alustetaan vehnäjauhoilla tai hiivaleipäjauhoilla. Taikina annetaan kohota kunnolla, leivotaan sämpylöiksi tai pitkiksi leiviksi ja kohotetaan uudelleen. Voidellaan piimällä ja paistetaan kypsiksi. Tomaattiohjeet on poimittu Ulla Lehtosen kirjasta Syö itsesi terveeksi, sata puutarhakasvia ruokana ja rohtona. Hyvä vitamiinilähde Tomaateissa on paljon muutakin hyödyllistä kuin lykopeenia. Niissä on kuituja ja kaliumia, joka on hyväksi verenpaineelle. Niissä on C-, E- ja K-vitamiineja sekä foolihappoa, yhtä B-ryhmän vitamiineista. Yhdestä suuresta tomaatista saa noin kymmenesosan päivän E-vitamiinista ja kolmanneksen C-vitamiinista. Tomaateissa on myös useita flavonoideja, muun muassa kahvissakin olevaa klorogeenihappoa, jolla arvellaan olevan diabetekseltä suojaavia ominaisuuksia. Tomaatin karoteeneista prosenttia on lykopeenia, mutta tomaateissa on myös muita karoteeneja. On luteinia, beetakaroteenia ja alfakaroteenia eli keltaisia ja oransseja väriaineita. Keltaisissa tomaateissa ei lykopeenia ole, mutta sitä runsaammin näölle hyödyllistä luteinia. Oman puutarhan ja myös kotimaista tomaattia kannattaa pakastaa talvea varten. Tomaatit pestään, kuutioidaan ja jauhetaan lihamyllyssä tai pienitään monitoimikoneella. Sosetta käytetään kaupan tomaattimurskan tapaan. Ulla Lehtonen Kuvat: Ulla Lehtonen 30

31 Terve elämä -lehti Terve elämä -lehti on yksi vanhimpia Suomessa yhä ilmestyviä terveellisten elämäntapojen edistämiseen keskittyviä aikakauslehtiä. Ensimmäinen numero ilmestyi vuonna 1968 professori Toivo Rautavaaran toimiessa päätoimittajana. Säätiö julkaisi ja kustansi itse lehteä vuoteen 1986 saakka, jolloin kustannusvastuu annettiin kaupalliselle kustantajalle Säätiön toimiessa kuitenkin edelleen lehden julkaisijana. Vuoden 1999 lopussa lehden kustantaminen ja julkaisu palautui taas yhteen paikkaan Juho Vainion Säätiölle. Terve elämä -lehti on jatkanut vuodesta 2001 lähtien ilmestymistä internetlehtenä. Lehdessä on kerrottu ensisijaisesti Säätiön tukemista alan tieteellisistä tutkimushankkeista ja muista ajankohtaisista terveeseen elämäntapaan liittyvistä asioista ja tapahtumista. Säätiön perustaja talousneuvos Juho Vainio suhtautui terveisiin elämäntapoihin, kuntoliikuntaan, kasvis- ja luomuviljeltyyn ruokaan ja nautintoaineista pidättäytymiseen niin vakaumuksellisesti, että kustansi jo 1950-luvulla niitä edistäviä julkaisuja. Hänen tahtonsa oli, että kansanterveyteen vaikuttaviin terveisiin elämäntapoihin liittyvää tutkimustietoutta tulisi myös julkaista kansanomaisessa muodossa. TEE 2008 Terve elämä eli TEE-lehti haluaa edistää taustayhteisönsä toiminta-ajatuksia: raittiutta, lihavuuden vastustamista, kuntoliikuntaa, luonnonmukaista ruoan tuotantoa ja valmistusta sekä ympäristön vaalimista. 31