Kansainvälinen oikeudellisesti sitova asiakirja ihmisoikeuksista monikansallisten yhtiöiden ja muiden yritysten toiminnassa

Transkriptio

1 ULKOMINISTERIÖ Muistio Oikeuspalvelu Ihmisoikeustuomioistuin- ja sopimusasioiden yksikkö Kansainvälinen oikeudellisesti sitova asiakirja ihmisoikeuksista monikansallisten yhtiöiden ja muiden yritysten toiminnassa TAUSTA Työryhmän perustaminen ja neuvotteluvaltuutus Yhdistyneiden kansakuntien (YK) ihmisoikeusneuvosto päätti 26. istunnossaan kesäkuussa 2014 perustaa hallitustenvälisen työryhmän laatimaan kansainvälisen oikeudellisesti sitovan asiakirjan ihmisoikeuksista monikansallisten yhtiöiden ja muiden yritysten toiminnassa. Aloitteen esittäjinä olivat Ecuador ja Etelä-Afrikka. Asiaa koskeva ihmisoikeusneuvoston päätöslauselma (A/HRC/RES/26/9) hyväksyttiin äänestyksellä 26. kesäkuuta Ihmisoikeusneuvoston 47 jäsenvaltiosta 20 äänesti aloitteen puolesta, 14 vastaan ja 13 pidättyi. Vastaan äänestäneiden joukossa olivat muun muassa kaikki ihmisoikeusneuvostossa jäseninä olleet EU-jäsenvaltiot sekä Japani, Korean tasavalta ja äänestystä pyytänyt Yhdysvallat. Aloitteella oli laaja kansainvälisten ja alueellisten kansalaisjärjestöjen tuki. Hallitustenvälisen työryhmän tehtävänä on neuvotella kansainvälinen oikeudellisesti sitova asiakirja sääntelemään ihmisoikeuksia monikansallisten yhtiöiden ja muiden yritysten toiminnassa. Paikalliset yritykset, jotka toimivat ainoastaan yhden valtion alueella ja kansallisen lainsäädännön puitteissa, jäävät asiakirjan soveltamisalan ulkopuolelle. Laadittavana oleva asiakirja luetaan YK:ssa ihmisoikeuksien alaan kuuluvaksi. Käytännössä oikeudellisesti sitova asiakirja tarkoittaisi uutta kansainvälistä yleissopimusta tai valinnaista pöytäkirjaa jo hyväksyttyyn kansainväliseen yleissopimukseen. Hallitustenvälisen työryhmän kahdessa ensimmäisessä istunnossa keskusteltiin asiakirjan sisällöstä, soveltamisalasta, luonteesta ja muodosta. Kolmannessa istunnossa keskusteltiin työryhmän puheenjohtajan laatiman asiakirjan pohjalta, joka sisälsi elementtejä oikeudellisesti sitovan asiakirjan pohjaksi. Kolmannen istunnon jälkeen valtioiden välillä oli erimielisyyttä siitä, tulisiko työryhmän jatkotyöstä päättää ihmisoikeusneuvoston uudella päätöslauselmalla. Prosessi on jatkunut työryhmän puheenjohtajan käsityksen mukaisesti ilman uutta päätöslauselmaa. Hallitusten välisen työryhmän neljäs istunto pidetään Genevessä. Puheenjohtaja suunnittelee järjestävänsä viidennen istunnon vuonna 2019.

2 YK:n ohjaavat periaatteet YK:n ihmisoikeusneuvosto hyväksyi yksimielisesti 16. kesäkuuta 2011 päätöslauselmallaan (A/HRC/RES/17/4) yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat ohjaavat periaatteet (UN Guiding Principles on Business and Human Rights). Periaatteiden laatimisesta vastasi ihmisoikeuksia ja monikansallisia yhtiöitä ja muita yrityksiä käsitellyt pääsihteerin erityisedustaja, professori John Ruggie. Luonnosteluvaiheessa erityisedustaja konsultoi laajalti jäsenvaltioita, monikansallisia yhtiöitä ja muita yrityksiä, kansallisia ihmisoikeusinstituutioita ja kansalaisjärjestöjä. Ohjaavat periaatteet ovat erityisedustajan loppuraportin (A/HRC/17/31) liitteenä. Ohjaavat periaatteet eivät luoneet valtioille uusia sitovia kansainvälisoikeudellisia velvoitteita. Ohjaavat periaatteet rakentuvat kolmelle pilarille: suojele, kunnioita ja korjaa. Niillä tunnustetaan (a) valtioiden velvollisuus kunnioittaa ja suojella ihmisoikeuksia ja perusvapauksia sekä varmistaa niiden toteutuminen; (b) yritykset tiettyjä toimintoja harjoittavina yhteiskunnan erityisinä organisaatioina, joiden on noudatettava sovellettavia lakeja ja kunnioitettava ihmisoikeuksia; ja että (c) loukkaustapauksissa oikeudet ja velvollisuudet on sovitettava yhteen asianmukaisten ja tehokkaiden korjaavien toimenpiteiden kanssa. Ohjaavat periaatteet koskevat kaikkia valtioita ja kaikkia yrityksiä sekä monikansallisia että muita yrityksiä niiden koosta, toimialasta, sijainnista, omistajuudesta ja yritysrakenteesta riippumatta. Hyväksyessään ohjaavat periaatteet YK:n ihmisoikeusneuvosto perusti niiden toimeenpanon edistämiseen päätöslauselmallaan (A/HRC/RES/17/4) asiantuntijatyöryhmän, joka tekee työtä samanaikaisesti hallitustenvälisen neuvottelutyöryhmän kanssa. Asiantuntijatyöryhmän ohjauksessa kokoontuu vuosittain yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia käsittelevä foorumi, joka kokoaa yhteen keskeisiä toimijoita keskustelemaan ohjaavien periaatteiden toimeenpanoon liittyvistä kehityssuuntauksista ja haasteista. Sopimusluonnos ja lisäpöytäkirjaluonnos Ecuador julkaisi sopimusluonnoksen, josta on tarkoitus neuvotella hallitustenvälisen työryhmän neljännessä istunnossa Sen lisäksi Ecuador lähetti päivätyllä nootilla sopimusluonnokseen liitettävän lisäpöytäkirjaluonnoksen. Sopimusluonnosta oli pyydetty kolmannen istunnon loppuraportissa (A/HRC/37/67) puheenjohtajalta vähintään neljä kuukautta ennen työryhmäkokouksen alkua. Sopimusluonnoksen soveltamisalana on määritelmän mukaan monikansallista luonnetta omaava ja voiton tavoittelemiseksi harjoitettava yritystoiminta. Pelkästään yhden valtion alueella tapahtuva yritystoiminta jää soveltamisalan ulkopuolelle. Sopimusluonnos sisältää muun muassa lainkäyttövaltaa, lainvalintaa, uhrien oikeuksia, huolellisuusvelvoitetta, siviili- ja rikosoikeusvastuuseen liittyviä kysymyksiä sekä kansainvälistä yhteistyötä koskevia määräyksiä.

3 Sopimuksen valvontaa varten perustettaisiin 18-jäseninen komitea, jolle jäsenvaltiot laatisivat raportteja, ja joka antaisi hallituksille suosituksia. Lisäpöytäkirjaluonnos velvoittaisi jäsenvaltiot perustamaan itsenäisen kansallisen täytäntöönpanomekanismin, jolla olisi laaja tiedonsaantioikeus sopimuksen soveltamiseen liittyvistä kysymyksistä. Kansallinen täytäntöönpanomekanismi voisi tehdä myös selvityksiä sopimusluonnoksen 9 artiklan mukaisen huolellisuusvelvoitteen soveltamisesta. Kansallisen täytäntöönpanomekanismin tehtäviin kuuluisi sopimuksen tunnetuksi tekeminen yleisön piirissä, yhteistyö muiden kansallisten instituutioiden, järjestöjen ja muiden valtioiden kansallisten täytäntöönpanomekanismien kanssa, sekä suositusten antaminen hallitukselle sopimuksen täytäntöönpanosta. EU:n näkemys EU ja sen jäsenvaltiot ovat sitoutuneet YK:ssa hyväksyttyihin ohjaaviin periaatteisiin ja niiden toimeenpanon ja seurannan kehittämiseen. EU ja sen jäsenvaltiot tukevat ohjaavia periaatteita edistävän YK:n asiantuntijatyöryhmän ja sen ohjauksessa olevan foorumin työtä. Valtioiden on tarkoitus laatia kansalliset suunnitelmat ohjaavien periaatteiden toimeenpanemiseksi. Tähän mennessä kansallisen toimintasuunnitelman on hyväksynyt 21 valtiota, joista 16 on EU:n jäsenmaita (ml. Suomi). Lisäksi 32 valtiota on ilmoittanut kansallisen suunnitelman laadinnan olevan käynnissä. Tämä työ on avannut lukuisia kysymyksiä, joihin soveltuvien vastausten löytäminen vaatii aikaa ja eri toimijoiden (valtiot - yritykset - kansalaisyhteiskunta) yhteistyötä. Avoimien kysymysten valossa kansainvälisen oikeudellisesti sitovan asiakirjan laatiminen on EU:ssa nähty osittain päällekkäisenä työnä. EU:n piirissä on kuitenkin ryhdytty keskustelemaan normipohjan kehittämistarpeista. Hallitustenvälisen työryhmän työtä käsitellään neuvoston ihmisoikeustyöryhmässä (COHOM) ja siitä on järjestetty myös kaksi epävirallista asiantuntijakokousta. Kokouksissa on tarkasteltu sopimusaloitteen mahdollisuuksia ja haasteita, mm. oikeusapukysymyksiä ja oikeussuojakeinojen saatavuutta, kehitysmaiden oikeudellisen kapasiteetin lisäämisen haasteita, todistustaakkaa yritysten näkökulmasta ja toimivaltakysymyksiä sopimusaloitteen valossa. Jäsenmaiden näkemyksissä on jossain määrin erilaisia painotuksia jatkon suhteen. On myös pohdittu, miten sitova sopimus olisi sovitettavissa yhteen olemassa olevien mekanismien, kuten OECD:n kansallisten yhteyselinten ja ILO:n kolmikantajulistuksen kanssa. EU näkee Ecuadorin ehdottaman oikeudellisesti sitovan asiakirjan ongelmana erityisesti sen rajoitetun soveltamisalan. Asiakirja käsittelisi ihmisoikeuksia ainoastaan monikansallista luonnetta omaavassa yritystoiminnassa. Myös pienten ja keskisuurten paikallisten yritysten toiminnalla voi olla merkittäviäkin haitallisia ihmisoikeusvaikutuksia. Keinotekoinen rajaus monikansallisiin yrityksiin ei myöskään huomioi sitä, miten globaalit ja alueelliset arvoketjut ja tuotanto ovat tänä päivänä hajautuneet maantieteellisesti erilaisten yritysrakenteiden ja toimitusketjujen kautta. Neuvoteltavan asiakirjan soveltamisala on siten suppeampi kuin YK:n ohjaavien periaatteiden soveltamisala. Ohjaavat periaatteet painottavat ihmisoikeuksien

4 kunnioittamista kaikessa yritystoiminnassa niiden koosta, toimialasta, sijainnista, omistajuudesta ja yritysrakenteesta riippumatta. EU:n näkemyksen mukaan ohjaavien periaatteiden tulee olla kaiken jatkotyön pohjana. Vaarana on, että soveltamisalaltaan paljon suppeampien sopimusneuvottelujen alkaminen veisi painopisteen pois ohjaavien periaatteiden kansallisesta toimeenpanosta. EU jäi pois työryhmän ensimmäisestä kokouksesta sen jälkeen, kun sen puheenjohtaja Ecuador ei ollut valmis neuvottelemaan työohjelmasta ja tavastaan edetä sopimusvalmisteluissa. EU katsoi, että poisjättäytyminen oli ainoa keino vaikuttaa puheenjohtajaan, jotta hän ottaisi huomioon EU:n esittämät huolet sopimushankkeen kattavuudesta ja yhteensopivuudesta ohjaavien periaatteiden kanssa, sekä eri sidosryhmien osallisuuteen ja osallistumiseen liittyvistä rajoitteista. EU osallistui työryhmän toiseen ja kolmanteen istuntoon siitä huolimatta, että puheenjohtaja ei huomioinut EU:n esittämiä näkemyksiä. EU katsoi, että hallitustenvälisen työryhmän jatkotyö vaatisi uuden päätöslauselman, ja että tulisi käydä rakentava keskustelu siitä, miten asiassa tulisi edetä. EU on osallistunut hallitustenvälisen työryhmän kokouksiin yhtenäisenä ja on pyrkinyt esittämään rakentavia ja sisältöön keskittyviä kommentteja. EU:ta on edustanut ulkosuhdehallinto. Osa jäsenvaltioita on ollut kansallisesti läsnä keskusteluissa. Vuonna 2017 suuryritysten huolellisuusvelvoitetta koskevan lain hyväksynyt Ranska on pitänyt hallitustenvälisessä työryhmässä joitain kansallisia puheenvuoroja, jotka ovat kuitenkin myötäilleet EU-kantoja. Neuvotteluprosessi ei ole vielä EU:n näkökulmasta edennyt sellaiseen vaiheeseen, että neuvostolta olisi haettu SEUT 218 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaiset neuvotteluvaltuudet. Asiaan palataan hallitustenvälisen työryhmän neljännen istunnon jälkeen. Ecuadorin jakamaa sopimusluonnosta koskeva EU:n kannanmuodostus on kesken. Vaikka EU on saanut prosessin aikana paljon kritiikkiä kansalaisjärjestökentältä, tulee EU:n näkemyksen mukaan prosessin keskeisistä periaatekysymyksistä voida keskustella, ennen kuin ryhdytään neuvottelemaan artikloista. Ecuador on kutsunut viime kesän aikana koolle epävirallisia kuulemisia. Kuulemisissa kävi ilmi, että prosessi aiheuttaa lukuisille muille valtioille samansuuntaisia huolia kuin EU:lle. Euroopan parlamentti on keskustellut asiasta useissa valiokunnissa ja täysistunnossa. EP hyväksyi viimeisimmän päätöslauselman (P8_TA-PROV(2018)0382), jossa se peräänkuuluttaa EU:lta rakentavaa osallistumista neuvotteluihin. KANSALLINEN TILANNE Kansallinen käsittely Eduskunnalle on tiedotettu asiasta ennen neuvottelujen käynnistymistä kesäkuussa 2015 (UTP 7/2015 vp).

5 Suomen neuvotteluprosessia koskevia näkemyksiä on valmistelu ministeriöiden välisenä yhteistyönä ja sidosryhmiä kuullen. Ulkoministeriö pyysi lausunnot seuraavilta tahoilta: oikeusministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, valtiovarainministeriö, ympäristöministeriö, Ihmisoikeuskeskus, Elinkeinoelämän keskusliitto, Suomen Yrittäjät, SAK, STTK, Akava, Kansainvälisen kauppakamarin (ICC) Suomen osasto, Keskuskauppakamari, Yritysvastuuverkosto FIBS, Amnesty International - Suomen osasto, Ihmisoikeusliitto, Suomen Unicef, Finnwatch ja OTT Merja Pentikäinen. Lausuntoja saatiin yhteensä 15. Useissa lausunnoissa korostettiin ihmisoikeuksien kunnioituksen yritystoiminnassa olevan erittäin tärkeä aihe. Kaikissa lausunnoissa katsottiin, että mahdollisesti neuvoteltavan sopimuksen tulisi kattaa YK:n ohjaavien periaatteiden lailla kaikki yritykset, koska myös kansallisten yritysten toimintaan voi liittyä vakavia ja laajoja ihmisoikeusvaikutuksia, esimerkiksi kaivostoiminnassa. Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) piti omassa lausunnossaan sopimusluonnoksessa olevia linjauksia ongelmallisina, sillä se katsoi luonnoksessa toisaalta yksinkertaistetun monimutkaisia oikeudellisia käsitteitä ja toisaalta taas tehdyn rajauksia, jotka asettavat yksittäisten ihmisten ihmisoikeudet eriarvoiseen asemaan. Kenties ongelmallisimpana TEM näki sen, että sopimusluonnos sivuuttaa täysin YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevat ohjaavat periaatteet ja niiden eteen tähän mennessä tehdyn kansainvälisen työn ilman perusteluita. Ympäristöministeriön näkemyksen mukaan sitovalla sopimuksella voisi olla lisäarvoa erityisesti muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeuksien vahvistamisessa, mutta sopimusluonnokseen sisältyi myös ongelmallisia muotoiluja erityisesti sen epäselvässä suhteessa kansalliseen ja kansainväliseen oikeuteen. Ihmisoikeuskeskus katsoi, että sopimuksella tulee olla käytännön merkitystä ihmisoikeuksien suojelemiseksi ja toteuttamiseksi, sen tulee rakentua ohjaaviin periaatteisiin ja täydentää niiden kansainvälistä, alueellista ja kansallista toimeenpanoa, sekä kulkea rinnakkain ohjaavien periaatteiden integroimisessa kansainvälisiin sopimuksiin ja asiakirjoihin. Ihmisoikeuskeskuksen mukaan ohjaavien periaatteiden yhteydessä toteutettu laaja valtioiden, yritysten ja kansalaisyhteiskunnan osallistaminen prosessiin on lisännyt merkittävällä tavalla osapuolten ymmärrystä aiheesta ja saanut aikaan ihmisoikeuksien kannalta erittäin merkittäviä toimia lukuisten yritysten taholta. Kansalaisjärjestöjen lausunnoissa annettiin vahva tuki sopimusprosessille. Kansalaisjärjestöt seuraavat aktiivisesti sopimusaloitetta ja monet järjestöistä ovat aktivoituneet myös kansallisesti kampanjoimaan yritysvastuulainsäädännön puolesta. CRASH ry:n, Eettisen kaupan puolesta ry:n, Kehitysyhteistyöjärjestöjen EU-yhdistys Kehys ry:n, Kepa ry:n, Pelastakaa Lapset ry:n, Plan International Suomen, Reilu kauppa ry:n, Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASK ry:n ja Suomen Lähetysseuran yhteinen lausunto piti YK:n ihmisoikeusneuvoston asettaman hallitustenvälisen työryhmän alaisuudessa käytäviä neuvotteluja ja niiden tavoitteita erittäin tärkeinä ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta globaalisti. UNICEF näki äärimmäisen tärkeänä,

6 että yrityksillä on sitova vastuu lasten oikeuksien kunnioittamisesta ja huolellisuusvelvoitteen noudattamisesta. Finnwatch katsoi, että kansainvälisen sääntelyn aukkojen tukkiminen ja yritystoiminnasta aiheutuvien ihmisoikeusloukkausten uhrien oikeussuojan parantaminen edellyttävät paitsi kansallisen myös kansainvälisen tason sääntelyä ja valtioiden välistä yhteistyötä, jota voidaan edistää vain kansainvälisillä sopimuksilla. Kansalaisjärjestöjen lausunnoissa sopimusaloitteen nähtiin tukevan ja täydentävän YK:n ohjaavia periaatteita, mutta pidettiin puutteena sitä, ettei tekstiluonnos kattanut kaikkia yrityksiä. Jos sopimus kattaisi kaikki yritykset, ml. valtionyhtiöt, se kohtelisi sekä yrityksiä että uhreja tasapuolisesti. Lausunnoissa painotettiin, että uuden instrumentin tulisi viedä kansainvälisen oikeuden sääntelyä eteenpäin järkevällä ja johdonmukaisella tavalla. Joissain kommenteissa luonnostekstiä pidettiin sekavana ja sen katsottiin jättävän epäselväksi, minkä tahojen velvoitteita sopimuksella halutaan säädellä. Ongelmallisena pidettiin sitä, ettei tekstiluonnoksessa ehdotettu huolellisuusvelvoite vastannut täysin ohjaavissa periaatteissa sovittua huolellisuusvelvoitetta, ja epäiltiin valtioiden mahdollisuuksia panna se ehdotetussa muodossa tehokkaasti täytäntöön. Epäiltiin myös, että tämä voi johtaa tilanteisiin, joissa monikansallisia yrityksiä eri maissa koskevat velvoitteet eivät ole keskenään yhdenmukaisia. Sopimuksen toivottiin saavan riittävällä mandaatilla ja resursseilla toimivan seuranta- ja valvontamekanismin, joka pystyisi käsittelemään myös valituksia. Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) piti Suomen tähänastista kantaa asianmukaisena ja kannatettavana, ja katsoi sen mukaisesti, että sitovan asiakirjan laatiminen olisi tässä vaiheessa ennenaikaista. Keskuskauppakamari ja Kansainvälisen kauppakamarin ICC Suomen osasto ry katsoivat yhteisessä lausunnossaan, että ihmisoikeuksien suojelu mutta myös yritysten roolin sekä vastuun selkeyttäminen kansainvälisesti ja kansallisesti on tärkeää. Yrityksille voidaan kuitenkin asettaa lausunnon mukaan velvoitteita vain sellaisissa asioissa, joissa niillä on todellista vaikutusvaltaa. YK:n ohjaavien periaatteiden toimeenpanoprosessi on vielä kesken, ja kehitystyötä on syytä jatkaa niiden pohjalta. Tällä hetkellä ei ole lausunnon mukaan edellytyksiä eikä tarvetta edetä kyseisen sopimusluonnoksen pohjalta. SUOMEN KANTA SOPIMUSKYSYMYKSESSÄ Yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n ohjaavat periaatteet ovat erityisesti aikaisempien aihetta koskevien neuvotteluyritysten historia huomioon ottaen merkittävä läpimurto ja siksi hallitus pitää YK:n periaatteiden toimeenpanon edistämistä ensisijaisena tavoitteenaan. Suomi oli ensimmäisiä valtioita, joka hyväksyi ohjaavien periaatteiden toimeenpanoa koskevan kansallisen suunnitelman (syksyllä 2014). Suomi katsoo, että YK:n ohjaavien periaatteiden toimeenpanoa ja seurantaa tulisi kehittää globaalisti, mutta on kyseenalaista, miten tehokkaasti nyt esitetyn kaltainen oikeudellisesti sitova instrumentti edistäisi yritystoimintaan liittyvien ihmisoikeuksien toteutumista. Sopimusprosessissa ei ole huomioitu tai suostuttu avoimeen keskusteluun EU:n keskeisimmistä huolenaiheista; soveltamisala rajoittuu edelleen monikansalliseen toimintaan eikä YK:n ohjaavia

7 periaatteita ole huomioitu asianmukaisella tavalla. Luonnos esimerkiksi laajentaa yritysten vahingonkorvausvastuun tilanteisiin, joita monikansallinen yritys ei ole aiheuttanut tai joihin se ei ole myötävaikuttanut. Luonnos sisältää lisäksi valtiosopimusoikeuden näkökulmasta ongelmallisia kohtia. Ongelmakohtia sisältyy muun muassa kansainvälisten velvoitteiden normihierarkiaa ja kansallisen lainsäädännön etusijaa koskeviin määräyksiin. On myös epäselvää, miten sopimuksen keinoin pystyttäisiin kehittämään valtioiden kapasiteettia toimeenpanna ihmisoikeusvelvoitteitaan ja tarjota uhreille suojelua ja asianmukaista korvausta tapahtuneista haitoista. Suomen näkemyksen mukaan keskeinen ongelma tällä hetkellä on olemassa olevien kansainvälisten sitoumusten puutteellinen kansallinen täytäntöönpano monissa valtioissa. Useissa valtioissa lainsäädäntö ja/tai sen täytäntöönpano ovat puutteellisia, jolloin kyseinen valtio ei puutu yritysten liiketoiminnassaan aiheuttamiin haitallisiin ihmisoikeusvaikutuksiin. Tähän ongelmaan ei uuden sopimuksen neuvotteleminen toisi ratkaisua. Pahimmassa tapauksessa sopimusneuvottelut tuottaisivat jälleen yhden uuden instrumentin, jonka kansallinen täytäntöönpano jää globaalisti heikoksi ja joka ei kykenisi parantamaan kielteisten tai haitallisten ihmisoikeusvaikutusten uhreiksi joutuneiden asemaa. Suomi katsoo, että sopimuksen ydinajatus on tärkeä, mutta sen perimmäisten tavoitteiden toteutuminen edellyttää valtioiden oikeusvaltiokehityksen tukemista. Suomi pitää neuvottelujen puheenjohtajan Ecuadorin esitystä jatkaa neuvotteluja sopimustekstiluonnoksen pohjalta lokakuussa 2018 ennenaikaisena, kun otetaan huomioon, että neuvottelujen jatkoprosessista, soveltamisalasta ja sisällöstä on merkittäviä erimielisyyksiä. Suomi katsoo, ettei ole kannatettavaa neuvotella sopimuksesta, joka rajaa soveltamisalan vain monikansalliseen yritystoimintaan. Suomi pitää tärkeänä keskustelua normijärjestelmän mahdollisista täydennystarpeista, sillä ihmisoikeuspuolustajien suojelu ja tuen edistäminen ovat tärkeä osa Suomen ihmisoikeuspolitiikkaa. Sopimusluonnoksen uhrien asemaa koskeviin kirjauksiin voi sisältyä tällaisia täydentäviä elementtejä. Lisäksi mahdollisen oikeudellisesti sitovan instrumentin laadinnassa olisi tärkeää hyödyntää jo olemassa olevat yritysvastuumekanismit. Suomi katsoo, että neuvottelujen puheenjohtajan tulisi avata keskustelut mahdollisen konsensuksen saavuttamiseksi siitä, miten neuvotteluissa tulisi jatkossa edetä. Asiaa tulee lisäksi tarkastella asiantuntijatasolla riittävän perusteellisesti ennen sopimustekstipohjaisiin neuvotteluihin ryhtymistä. Suomi peräänkuuluttaa tärkeän prosessin kaikissa vaiheissa rakentavaa vuoropuhelua kaikkien sidosryhmien välillä. Suomi jatkaa neuvotteluprosessin aktiivista seuraamista ja vaikuttaa neuvotteluihin edellä mainittujen tavoitteiden mukaisesti osana EU:ta.

8