Geologian päivän retki muinaisille ja nykyisille rannoille

Transkriptio

1 Geologian päivän retki muinaisille ja nykyisille rannoille Lumimäen muinaisranta, Keitele. Nilakan Hirviniemen hiekkaranta, Pielavesi. Hannu Rönty

2 GEORETKEN REITTI JA KOHTEET -Reitin yhteispituus noin 200 km Hirviniemi Lumimäki, Keitele - ylin ranta syntynyt Yoldiamerivaiheessa (korkeus noin 165 m, ikä noin vuotta) - rantavallit syntyneet Ancylusjärvivaiheessa (korkeus m, ikä v.) Lumimäki Hirviniemi, Pielavesi - Nilakan erityyppisiä nykyrantoja - Muinais-Päijänteen rantataso (korkeus 110 m, ikä v.) Äyskoski Äyskoski, Tervo - huomattava koski Rautalammin reitillä pudotuskorkeus noin 3,4 m (101,3-97,9 m) Haapamäki, Tervo - näköalapaikka suuren drumliinin laella Haapamäki km K art tatul oste G eo lo gi an tut kim u skesku s Po h jak artta M aan m ittau slaito s, lu pa nro 13 /M M L/1 2

3

4 LUMIMÄKI Tietokantatunnus: TUU Muodostuma: Rantakerrostuma Korkeus: 168 m mpy. Alueen suhteellinen korkeus: 28 m Muodon suhteellinen korkeus: 23 m Arvoluokka: 3 Pinta-ala: 9,6 ha Karttalehti: Keitele Sijainti: Lumimäen koillisrinteellä Hiekan talon ja maantien välissä Nilakan länsirannalla, 13 km Keiteleeltä kaakkoon. Geologia Lumimäen alueella on runsaasti hyvin kehittyneitä kivisiä rantavalleja, huuhtoutumislohkareikkoa ja huuhtoutunutta kalliota allekkain moreenipeitteisen kalliomäen koillisrinteellä. Kohdealueella on ylimpänä pienialainen ja ohut moreenikalotti, jonka koillisreunalla on noin 163 metrin korkeustasolla heikosti kehittynyt huuhtoutumisraja. Huuhtoutumisraja hahmottuu lähinnä matalana törmänä, jonka tyvellä on katkonainen pallekivien vyö ja paikoin paljaaksi huuhtoutunutta kalliota. Alueen näyttävimmät muodostumat ovat noin metrin korkeustasolla olevat kivikkoiset rantavallit, jotka sijoittuvat alueen keski- ja kaakkoisosaan. Rantavalleja on kahdessa ryhmässä allekkain yhteensä kappaletta. Vallit sijoittuvat rinteeseen nähden hieman vinosti limittäin siten, että alin valli on suunnilleen alueen keskiosassa noin 150 metrin tasolla, mistä seuraavat vallit nousevat noin 0,5-1,5 metrin korkeusvälein kohti kaakkoa noin 160 metrin tasolle, missä pari ylintä vallia kiertyy osittain mäen kapean kaakkoispään ympäri. Rantavallit koostuvat melko hyvin pyöristyneestä kivikosta. Ne ovat noin metriä pitkiä, 2-15 metriä leveitä ja 0,5-1,5 metriä korkeita. Suurin ja parhaiten kehittynyt rantavalli on aivan alueen kaakkoispäässä. Alueen luoteisosassa on puolestaan noin metrin tasolla runsaasti heikosti pyöristyneistä lohkareista koostuvaa paljasta huuhtoutumislohkareikkoa, lohkarepainanteita ja matalia, huuhtoutuneita kalliotörmiä. Aluerajauksen luoteispuolella mäen alarinteellä lohkareikko jatkuu peitteisempänä. Ylin ranta (Yoldiamerivaiheen loppu) on seudulla noin metrin tasolla. Kohdealueen rantavallit ja huuhtoutumislohkareikko ovat syntyneet Yoldiamerivaiheen lopussa ja Ancylusjärvivaiheen alussa parinsadan vuoden aikana, kun mäki kohosi vähitellen vedenpinnan yläpuolelle. Biologia Alueella ei ole tehty kasvillisuusinventointia. Ilmakuvan mukaan kivikko on puuston peittämä. Puusto on luoteispäässä varttunutta männikköä ja kaakkoispäässä harvahkoa, hieman vesakoitunutta kasvatusmännikköä. Kaakkoisosassa on myös hakkuualue. Valleja ja lohkareita peittävät enimmäkseen poronjäkälät ja tavalliset metsäsammalet, ja luoteisosan kalliotasanteilla on paikoin paksulti sammalta. Maapuita ja palokantoja on jonkin verran. Maisema ja muut arvot Alue hahmottuu melko hyvin ympäristöstä. Erityisesti alueen kaakkoispään vallit hahmottuvat maastossa mainiosti. Mäen laelta näkyy paikoin kauas itään ja koilliseen Nilakalle, mutta alarinteet ovat peitteisiä. Sisäinen maisema on kohtalaisen vaihteleva. Maasto on hieman vaikeakulkuista Kohdealueen kaakkoispään metsätyöt ovat kuluttaneet rantavalleja jonkin verran, mutta ne ovat kuitenkin yhä jokseenkin ehjiä. Alueen luoteispuolella on kalliomurskaamo ja maa-aineksenottoalue, joka on kaivettu aivan alueen koillispuolitse kulkevaan, lähes tasaiseksi huuhtoutuneeseen harjumuodostumaan. Harjuainesta on kerrostunut jonkin verran myös Lumimäen alarinteille. Alueen kaakkoisosassa on pieni kivestä rakennettu maja. Kohdealue on kokonaisuutena hyvä ja havainnollinen käyntikohde. Vastaavantyyppiset kiviset rantavallit ovat Pohjois-Savossa melko harvinaisia. Kirjallisuus:

5 TUU ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT Tuura -alue Natura alue m Karttatuloste Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet Suomen Ympäristökeskus

6 Ylin ranta Lumimäellä noin 163 metrin korkeudella. Leveä kivikkoinen rantavalli Lumimäellä noin 157 metrin korkeudella. Näköala Lumimäeltä Nilakalle. Rinteessä näkyy allekkaisia kivikkoisia rantavalleja.

7 HIRVINIEMI Tietokantatunnus: TUU Muodostuma: Rantakerrostuma Korkeus: 105 m mpy. Alueen suhteellinen korkeus: 3 m Muodon suhteellinen korkeus: 3 m Arvoluokka: 4 Pinta-ala: 9,6 ha Karttalehti: Pielavesi Sijainti: Hirviniemen luoteiskärjessä Nilakan rannalla, 18 km Pielavedeltä lounaaseen. Geologia Hirviniemen alue koostuu monipuolisista, hyvin kehittyneistä luonnontilaisista nykyrannoista ja muutamista vanhemmista rantakerrostumista. Kohdealueen rantaviivan pituus on yhteensä noin 2,4 kilometriä, ja siitä on yli puolet hiekka- ja sorarantoja ja loput kivikkorantoja. Alueella on loivia rantavoimien kasaamia hiekkarantoja ja hiekkaisia rantavalleja, sora- ja hiekkakerrostumiin kuluneita törmärantoja sekä kivikkoiseen moreeniin kehittyneitä pallekivikoita ja kivivöitä. Rannan edustalla vedenpinnan alapuolella on lisäksi metriä leveä, hieman terassimainen tasanne. Hiekkarantoja on alueen etelä-, keski- ja luoteisosassa. Eteläinen hiekkaranta-alue ulottuu Rauniosalmesta Karsikkoniemeen. Sen eteläosassa on leveä, hieman särkkämäinen hiekkaranta, jonka koillisreunalla on matalia rantavalleja ja länsireunalla 1,5 metrin korkuinen törmä. Törmän pohjoispuolella on lisäksi muutamia pieniä ja kapeita taskuhietikoita ja jonkin verran pallekiviä. Alueen keskiosassa Karsikkoniemen ja Kautonniemen välissä on kaareva, noin 250 metriä pitkä ja 20 metriä leveä avoin hiekkaranta-alue, jolla on matalia rantavalleja. Hiekkarannan takana on lisäksi noin 30 metriä leveä vyöhyke alle metrin korkuisia metsittyneitä rantavalleja. Alueen luoteisosan hiekkaranta-alue Nenälammen ja Repohäikän välissä koostuu puolestaan kaksi metriä korkeasta peitteisestä törmästä ja kapeasta särkkämäisten niemekkeiden rytmittämästä rantakaistaleesta, jonka edustalla on ruovikkoa. Nenälammen pohjoispuolisella soraisella ja hiekkaisella Votkankankaalla on muutamia puolen metrin korkuisia metsittyneitä rantavalleja, ja kankaan läpi on kaivettu oja. Votkankangas lienee ainakin osittain tulkittavissa pienen harjumuodostuman huuhtoutuneeksi liepeeksi ja rantakerrostumaksi. Sorarantaa on alueen pohjoisosassa Kankaanniemestä Repohäikkään. Ranta on koko pituudeltaan jyrkähköä 2-3 metrin korkuista soraista ja kivistä törmää, jonka edustalla on Repohäikän itäpuolella kapeat sora- ja kivikkorannat ja alle puolen metrin korkuisia rantapalteita. Jyrkkärantainen ja tasalakinen Repohäikkä on ilmeisesti pienen harjumuodostuman eroosiojäännös, jonka rannoille on kertynyt myös pallekivikkoa. Moreeniin kehittyneitä rantoja on kohdealueella Karsikkoniemessä sekä Kautonniemen ja Nenälammen välissä. Molemmilla rannoilla on pallekivikkoa noin metrin korkuisena törmänä tai matalampana ja pienemmistä kivistä koostuvana kivivyönä. Karsikkoniemessä kivikkoa on huuhtoutunut runsaasti esiin myös nykyrannan yläpuolelta. Ylin ranta (Yoldiamerivaihe) on seudulla noin metrin tasolla. Nilakka kuroutui Ancylusjärvestä noin 9500 vuotta sitten, jolloin sen vedenpinta oli kohdealueella nykyistä ylempänä (Pajunen 2004). Vedenpinta alkoi maankohoamisen takia ensin laskea, mutta kääntyi pian nousuun Muinais-Päijänteen transgression saavutettua järven tason. Vedenpinta kohosi kohdealueella noin 110 metrin tasolle Tilkinmäen juurelle. Muinais-Päijännevaihe päättyi Heinolanharjun puhkeamiseen noin vuotta sitten, jolloin vedenpinta laski nopeasti 4-5 metriä. Tämän jälkeen vedenpinta Nilakassa on vähitellen laskenut nykytasolle, ja rantavoimat ovat muokanneet kohdealueen rannat nykyiseen asuunsa. Nilakan vedenpinta on laskenut hieman myös Äyskosken perkauksen takia. Biologia Rantaa reunustava puusto on enimmäkseen varttunutta, erirakenteista, kuivahkon kankaan männikköä. Seassa on jonkin verran koivua, tervaleppää ja harmaaleppää. Muutama mänty on kilpikaarnainen ja järein yksilö 50 cm paksu. Joillakin kohdilla, joissa rantavoimien vaikutus on vähentynyt, törmien edusta on hieman pusikoitunut ja pajuttunut. Paikoilla, missä rantavoimat ovat vielä voimakkaita kuten Repohäikän niemen länsikainalossa, on järveen päin kallistuneita ja langenneita puita. Paikoin harvaa pajukkoa tai lepikkoa on myös suojaisilla rantapalteilla. Hiekkarannat ovat hyvin kasvittomia. Kasvillisuutta on lähinnä matalilla rantavalleilla ja -palteilla, joihin on kertynyt jonkin verran maatuvaa ruokoa. Valleilla kasvaa mm. aholeinikkiä, hietakastikkaa, kurjenjalkaa, leskenlehteä, luhtavuohennokkaa, maitohorsmaa, punanataa, rantakanankaalia, rantamataraa, suoputkea, terttualpia, ukontatarta ja vaaleasaraa. Rantojen edustalla, lähinnä niemien länsipuolien suojaisissa pohjukoissa, on paikoin harvakasvuisia järviruokokasvustoja. Joillakin harvoilla kohdilla ruoko tulee rantaan asti, mutta se ei ole levinnyt juurikaan vesirajaa ylemmäksi. Näillä kohdin rannoille on kertynyt enemmän ruokomassaa peittäen kapean hiekkarannan alleen. Ruokomassalla kasvaa lähinnä viiltosaraa ja jokapaikansaraa sekä jonkin verran mm. kurjenjalkaa, terttualpia ja

8 metsäkasveista kangasmaitikkaa ja muita kasveja yksittäin. Hiekkaiset kulutustörmät ovat myös lähes kasvittomia tai niitä peittävät metsämaan paakkuiset sammal- ja varvikkopatjat. Kivikkorannat ovat kapeita ja kivet aivan rannassa lähes kasvittomia. Kivien väleissä on muutamia rantakukkia ja niukasti vihvilää. Karsikkoniemen ylempi pallekivikko on metsän siimeksessä ja kiviä peittävät tavanomaiset kivijäkälät sekä karut sammalet. Repohäikän sorainen hiekkaranta on lähes kasviton. Yläranta vaihettuu hyvin nopeasti metsämaaksi. Rajalla on vähän enemmän variksenmarjaa, juolukkaa ja taipeessa jäkäliä tai sammalia. Maisema ja muut arvot Alue hahmottuu ympäristöstä melko selkeästi jokseenkin luonnontilaisena hiekkaisena, kivisenä tai törmien reunustamana rantakaistaleena. Nilakalle avautuu avaria järvimaisemia etelään, länteen, luoteeseen, pohjoiseen ja koilliseen. Sisäinen maisema on rantaviivan mutkittelun ja erityyppisten rantojen ansiosta varsin vaihteleva. Näkyvyys on hyvä ja maasto on kohtalaisen helppokulkuista. Alueen etelä- ja keskiosan hiekkarannoilla on rantautumispaikat ja nuotiokatokset, ja rannoilla on useita pieniä nuotiopaikkoja. Rantaa pitkin kulkee myös pieniä polkuja. Alueen vieressä on Tilkinmäen kivikautinen asuinpaikka. Nilakan rannat kohdealueen lähistöllä ovat yleisesti varsin luonnontilaisia. Kohdealue on varsinkin maisemallisesti näyttävä käyntikohde, ja sen erityyppisissä rannoissa näkyy hyvin aineksen vaikutus rantamuotojen kehittymiseen. Laajan ulapan äärellä niemenkärjessä rantavoimat ovat myös olleet tavallista voimakkaammat. Kirjallisuus: Pajunen, H Järvisedimentit kuiva-aineen ja hiilen varastona. Geologian tutkimuskeskus, tutkimusraportti 160.

9 TUU ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT Tuura -alue Natura alue m Karttatuloste Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet Suomen Ympäristökeskus

10 Karsikkoniemen pohjoispuolinen hiekkaranta Hirviniemessä. Kautonniemen rantakivikkoa Hirviniemessä. Taustalla Repohäikkä. Rantatörmä Repohäikän tyvellä Hirviniemessä.

11 Nilakka ja Äyskoski Nilakka on Rautalammin reitin suurin ja Suomen 25. suurin järvi. Järven pinta-ala on noin 168,5 km², ja sen suurin pituus luoteesta kaakkoon on noin 41 km ja suurin leveys lounaasta koilliseen noin 12 km. Nilakka on melko matala järvi, sillä sen keskisyvyys on vain 4,9 metriä ja suurin syvyys noin 22 m. Nykyinen vedenpinnan korkeus on 102,3 m. Nilakassa on noin 150 yli aarin kokoista saarta tai luotoa, joista suurin on järven eteläosassa sijaitseva 2,3 km² kokoinen Elosaari. Rantaviivan pituus on noin 358 km, josta suuri osa on paikoin hyvin kivistä ja lohkareista moreenimaata. Järvityypiltään Nilakka on suuri humusjärvi ja se on ekologiselta tilaltaan pääosin hyvä, mutta luoteispään runsashumuksinen Vuonamonlahti on tilaltaan vain tyydyttävä. Nilakka kuuluu Keiteleen, Pielaveden ja Tervon kuntiin. Kun mannerjäätikkö suli Nilakan alueelta noin vuotta sitten, seudulle ulottui muinainen Itämeri. Vedenpinta oli järvialtaan kaakkoisosassa noin 55 metriä ja luoteisosassa 70 metriä järven nykyistä tasoa ylempänä. Nilakkaa ympäröivien mäkien rinteille syntyi muinaisrantoja Yoldiamerivaiheen lopussa ja Ancylusjärvivaiheessa. Nilakka kuroutui maankohoamisen seurauksena Itämerestä Ancylusjärvivaiheen aikana noin vuotta sitten. Kuroutumisen jälkeen Nilakan kautta virtasivat yli kolmentuhannen vuoden ajan kaikki Saimaan alueen vedet, sillä Suursaimaan lasku-uoma Pielavedellä kuivui vasta noin vuotta sitten. Kuroutumisen jälkeen Nilakan pinta laski ensin hieman, mutta maankohoamisen aiheuttama Muinais-Päijänteen vedenpinnan nousu ulottui pian myös Nilakan altaaseen. Vedenpinta kohosi järven eteläosassa noin 5 metriä ja luoteisosassa noin 12 metriä nykyistä ylemmäksi, ennen kuin Muinais-Päijänteelle syntyi uusi lasku-uoma noin vuotta sitten ja vedenpinta laski nopeasti 4-5 metriä. Tämän jälkeen Nilakan vedenpinta on hitaasti laskenut nykyiselle tasolleen. Vedenpinta laskee maankohoamisen aiheuttaman kallistumisen takia Nilakan luoteisosassa edelleen nopeammin kuin kaakkoisosassa. Nilakka laskee eteläosastaan Huuhtajankosken ja Äyskosken kautta Rasvangin Koskiselkään. Laskuuoman pituus on noin 3,5 km ja korkeusero 4,4 m, josta Äyskosken osuutta on noin 1 km ja 3,4 m. Äyskoski on merkittävä koskikalastuspaikka, ja Huuhtajankosken rannalla on kalantutkimus- ja vesiviljelylaitos. Nilakan eteläpäähän rakennettiin vuosina ,1 km pitkä Kolun kanava tukinuittoa ja laivaliikennettä varten. Kanava uudistettiin nykyiseen kokoonsa v Lähteet: Wikipedia, Järviwiki, RKTL ja Pajunen, H Järvisedimentit kuiva-aineen ja hiilen varastona. Geologian tutkimuskeskus, tutkimusraportti 160. Äyskoskea kävelysillalta ylävirtaan. (Kuva:

12 Äyskoski ja Kolun kanava 0 0,5 1 1,5 2 km Karttatuloste Geologian tutkimuskeskus 2012 Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupa nro 13/MML/12

13 HAAPAMÄKI TERVO Tietokantatunnus: MOR-Y Muodostumatyyppi: Drumliini Arvoluokka: 3 Karttalehti: Alueen pinta-ala: 398,7 ha Korkeus: 178 m mpy Alueen suhteellinen korkeus: 80 m Muodon suhteellinen korkeus: 70 m Moreenimuodostuman sijainti: Haapamäen crag-and-tail-drumliini sijaitsee Haapamäen kylässä Iisveden rannalla, 10 km Tervosta lounaaseen. Geologia Haapamäen hyvin suuntautunut crag-and-tail-drumliini sijoittuu Keiteleen drumliinikentän keskiosaan. Muodostuman koko on peräti 6000 x 1000 metriä ja korkeus noin 70 metriä. Laelta Iisveden rantaan on kokonaiskorkeuseroa 80 metriä. Jäätikön pyöreäksi kuluttama korkea ja jyrkkäpiirteinen proksimaaliosa jakautuu hieman drumliinikilpityyppisesti 5-6 erilliseen kallioselänteeseen. Selänteet ovat ohuehkon moreenikerroksen peittämiä ja niillä on matalat moreenihännät. Muodoiltaan vaihtelevan ja lounaiskyljeltään hieman tulkinnanvaraisen proksimaaliosan kaakkoispuolella muodostuma jatkuu hyvin suuntautuneena, kapealakisena ja melko jyrkkärinteisenä moreeniselänteenä. Alueen keskiosassa on kuitenkin myös kaksi pitkää ja kapeaa kalliokohoumaa. Distaaliosan muodostaa neulamainen Tuomioniemi, jonka kyljet ovat rantavoimien muovaamat. Aluerajaukseen sisältyy myös maisemallisesti selkeä, matala ja loivapiirteinen 1300 x 100 metrin kokoinen ja 5 metriä korkea Haudanniemen drumliini. Kohdealueen ympäristö on voimakkaasti suuntautunutta ja drumlinisoitunutta jyrkkäpiirteistä kalliomäkimaastoa. Seudun suuntautuneisuus hahmottuu vesistöjen ansiosta poikkeuksellisen hyvin. Kallio muodostanee yli puolet drumliinista, mutta suuren muodostuman keski- ja distaaliosissa lienee myös varsin paksulti moreenia. Pintalohkareisuus on vähäinen (1-5 kpl aarilla), ja lohkareet ovat yleensä pieniä (alle 1 m). Lakialueella lohkareet ja kivet on raivattu viljelysten reunoille aidoiksi ja valleiksi. Proksimaalipäässä kallioiden välissä on pieni rantakerrostumaan kaivettu sorakuoppa, samoin koilliskyljellä. Ylin ranta on seudulla noin 155 metrin tasolla, joten alue on pääosin subakvaattinen. Drumliinin laen kolme osaselännettä ovat kuitenkin supra-akvaattisia. Kalliot ovat monin paikoin huuhtoutuneet drumliinin kyljillä ylimmän rannan alapuolella paljaiksi. Biologia Haapamäen drumliinilla puusto on hyvin vaihtelevaa, mutta yleisintä on varttunut kuusikko, joka vaihtelee tuoreesta (MT) lehtomaiseen (OMT) tai jopa lehtoihin (OMaT). Yleistä on myös kasvatuskoivikko, jonka seassa saattaa olla männyn tai kuusen taimia. Alueeseen kuuluva Haudanniemen osa-alue on luonnontilaista, varttunutta, tuoretta (MT) sekametsää, josta löytyy myös lahopuuta. Vain alueen rajauksen päissä on tehty harvennuksia. Alueelta löytyy muutamia pienkohteita, kuten lähteitä, kallioita ja korpia ja lisäksi ranta- ja viljelysmaisemaa. Kasvillisuustyyppejä alueella on melko monipuolisesti. Haapamäellä kasvaa muun muassa tervaleppää, vaahteraa ja velholehteä. Yleensäkin alueen kasvillisuus on rehevää ja yleisenä kasvavat lillukka, hiirenporras, vadelma, maahumala ja käenkaali. Maisema ja muut arvot Alue erottuu hyvin selvästi ympäristöstään, ja drumliinin laki on kauas näkyvä maamerkki. Lakialueen viljelyksiltä on avaria näkymiä kaakkoon ja luoteeseen. Korkeimmalle kalliolle pystytetystä näkötornista on esteetön näköala kaikkialle ympäristöön parinkymmenen kilometrin päähän. Etenkin kaakkoon Iisvedelle avautuu komea maisema. Alueen suuri koko, erilliset osaselänteet, kalliot, asutus, viljelykset ja rannat tekevät sisäisestä maisemasta hyvin monipuolisen ja vaihtelevan. Keskiosissa on kuitenkin myös drumliineille tyypillistä yksitoikkoisempaa maastoa. Drumliinin laella ja keskiosassa on 15 tilaa tai taloa ja Tuomioniemen kärjessä mökki.

14 MOR-Y ARVOKKAAT MOREENIMUODOSTUMAT Mormi -alue Reunamoreenivalli 500 m Natura alue 0 Karttatuloste Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupa nro 197/MYY/2005 Suojelualueet Suomen Ympäristökeskus

15 Näköala Haapamäen näkötornista kaakkoon Iisvedelle. Huuhtoutunutta kalliota ylimmän rannan alapuolella noin 150 metrin korkeudella Haapamäen länsirinteellä.