Seksuaalinen häirintä ja hyväksikäyttö seurakunnassa

Transkriptio

1 Seksuaalinen häirintä ja hyväksikäyttö seurakunnassa Heli Pruuki TT, pari- ja seksuaaliterapeutti, perheterapeutti Asiantuntija, Kirkon kasvatus ja perheasiat

2 Seksuaalinen ja sukupuoleen perustuva häirintä ja hyväksikäyttö Seksuaalisella häirinnällä tarkoitetaan tasa-arvolaissa sanallista, sanatonta tai fyysistä, luonteeltaan seksuaalista ei-toivottua käytöstä, jolla tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukataan henkilön henkistä tai fyysistä koskemattomuutta erityisesti luomalla uhkaava, vihamielinen, halventava nöyryyttävä tai ahdistava ilmapiiri. THL: Seksuaalista häirintää ja hyväksikäyttöä ovat esimerkiksi seksuaalisesti vihjailevat eleet ja ilmeet, härskit puheet, kaksimieliset vitsit sekä vartaloa, pukeutumista tai yksityiselämää koskevat huomautukset ja kysymykset; seksuaalisesti värittyneet aineistot, kirjeet, viestit, sähköpostit tai puhelinsoitot; fyysinen koskettelu, sukupuoliyhteyttä tai muuta sukupuolista kanssakäymistä koskevat ehdotukset tai vaatimukset ja äärimmillään raiskaus tai sen yritys. THL: Sukupuoleen perustuvalla häirinnällä tarkoitetaan henkilön sukupuoleen liittyvää ei-toivottua käytöstä, joka ei ole luonteeltaan seksuaalista ja jolla tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukataan tämän henkistä tai fyysistä koskemattomuutta ja jolla luodaan uhkaava, vihamielinen, halventava nöyryyttävä tai ahdistava ilmapiiri. Sukupuoleen perustuva häirintää on esimerkiksi alentava ja kielteinen puhe toisesta sukupuolesta, toisen sukupuolen halventaminen ja kiusaaminen silloin, kun se perustuu kiusatun sukupuoleen.

3 Seksuaalinen trauma THL: Hyväksikäytöstä ja häirinnästä seuraa yksilölle esimerkiksi voimakkaita kielteisiä tuntemuksia, ajatuksia ja itsesyytöksiä; masentuneisuutta, stressioireita tai muunlaista psyykkistä sairastumista; laajenevia ihmissuhdeongelmia; toistuvaa sairastelua, koulusta tai työstä poissaoloa, terveyden ja hyvinvoinnin häiriöitä, pahimmillaan jopa työkyvyttömyyttä. Seksuaalisessa häirinnässä ja hyväksikäytössä on kysymys vallasta enemmän kuin seksuaalisuudesta. Silti ne aiheuttavat traumaa seksuaalisella tasolla. Seksuaalisuus on haavoittuvin alue ihmisessä. Kun ihmistä satutetaan, loukataan, alistetaan tai häpäistään seksuaalisuuden alueella, häntä rikotaan syvimmällä mahdollisella tavalla. Seksuaaliseen traumaan liittyy usein voimakasta häpeän kokemusta. Ihminen liittää tapahtumat itseensä, minäkuvaansa. Hän alkaa ajatella, että jokin hänessä itsessään on vaikuttanut tapahtumiin. Hän syyttää itseään ja muistelee omia tekojaan, ilmeitään, asujaan: mitä tein väärin. Miten ansaitsin tämän? Traumatisoitunut saattaa kääntää vihansa itseensä ja omaan kehoonsa, reagoida kehoonsa liittyvällä häpeällä, inholla ja laiminlyönnillä ja erilaisilla itsetuhoisuuden muodoilla. Myös esimerkiksi syömishäiriö, paniikkihäiriö tai somatisointi ovat tavallisia reaktioita hyväksikäyttöön.

4 Seksuaalinen trauma - Seksuaalisen kaltoinkohtelun uhri saattaa joutua kierteeseen. Hän tulee yhä uudelleen hyväksikäytetyksi, koska ei osaa suojella itseään. Aiempi trauma estää häntä kokemasta itsensä arvokkaana ja suojelun arvoisena. - Seksuaaliseen traumaan liittyy usein vaikeita tunteita ja yhdistelmätunteita, kuten häpeä-aggressio, suru-aggressio, pelko-aggressio. - Trauma ja häpeä katkaisevat usein yhteyden toisiin. Ihminen jää traumansa ja häpeänsä panttivangiksi. Se on tavattoman yksinäinen tila. Avun tehtävänä on palauttaa yhteys. - On olennaista, että kokemaansa esille tuova ei traumatisoidu lisää, kun hän uskaltautuu puhumaan asiasta. Yhteyshenkilön on tärkeää pystyä ottamaan ihmisen ahdistusta, häpeää ja tuskaa vastaan ja käymään hänen kanssaan ehkä pidemmänkin prosessin, tai ohjaamaan hänet muualle pitkäjänteisen avun piiriin. Kun jotakin vakavaa on tapahtunut, on tärkeää että ihminen ei jää kokemansa kanssa yksin. - Tärkeä viesti: Sinussa ei ole vikaa. Syy ei ole sinun. Vastuu on tekijän, hän teki väärin.

5 Mitä ottaa rakenteissa huomioon Seurakuntien yhteyshenkilöiksi tulee aina nimetä mies ja nainen. On hyvä, jos heillä on terapeuttista, sielunhoidollista tai muuta psykologista osaamista. Heidät voi myös lähettää koulutuksiin. Myös kirkon perheneuvonnan koulutetut terapeutit ovat käytettävissä (trauma- ja seksuaaliterapeutteja). Rakenne voisi olla 2+1. Tiedon yhteyshenkilöistä tulee olla helposti löydettävissä. Lempeäsävyinen toimintaohjeistus ihmiselle, joka on joutunut väärän kohtelun uhriksi. Mahdollinen rikostutkinta ei ole aina aivan ensisijainen. Moni raskas hyväksikäyttö jää paljastumatta, koska kokijansa häpeä ja trauma ovat niin suuria, että tuntuu mahdottomalta ottaa yhteyttä suoraan poliisiin. Mutta hyvän auttajan tuella sekin on mahdollista. Aikuinen tekee sen itse, ehkä yhdessä auttajan kanssa. Yhteyshenkilö/auttaja tarvitsee säännöllisen työnohjauksen ja konsultoinnin mahdollisuuden.

6 Muutama tärkeä neuvo, kun ihminen kertoo häirinnästä tai hyväksikäytöstä (Ruotsin kirkkojen yhteiset linjaukset) Kuuntele aktiivisesti ja keskittyneesti Paina kertojan käyttämät sanamuodot mieleesi, ja tee tapaamisen jälkeen muistiinpanot. Käytä kertojan omia ilmaisuja. Älä kyseenalaista ihmisen kertomaa asiaa. Älä tee johdattelevia kysymyksiä tai anna äkillisiä lupauksia/vastauksia. Reagoi myötätunnolla. Älä koskaan käytä konfrontaatiota välineenä saada selville, mitä on tapahtunut (älä esim. koskaan kutsu hyväksikäytöstä epäiltyä ja hänen uhriaan keskustelemaan yhdessä) Tarjoa pitkäjänteistä tukea. Kerro ihmiselle, mitä seuraavaksi tapahtuu. Miten asiaan puututaan ja miten prosessi etenee. Myös hyväksikäytetyn perhe tai muu lähiomainen saattaa tarvita tukea.

7 Kuinka kuunnella ja reagoida, kun joku kertoo vahingonteosta tai hyväksikäytöstä (lähde: Skotlannin asiakirja, osa 1, sivu 23) Kuuntele vaarassa olevaa/ kaltoin kohdeltua lasta tai aikuista ja ota hänen huolensa vakavasti. Kerro, että hän on tehnyt oikein kertoessaan asiasta sinulle. Pysy rauhallisena, olipa kerrotun kuuleminen miten vaikeaa tahansa. Muista, että sinut on valittu, koska henkilö tuntee voivansa uskoutua/puhua sinulle. Ole rehellinen. Älä anna tyhjiä lupauksia: on asioita, joista sinun on velvollisuus ilmoittaa viranomaisille. Kysy avoimia kysymyksiä kartoittaaksesi faktat (kuka, mitä, milloin, missä?). Pyydä henkilöä kuvailemaan ja selittämään. Älä pyri itse selvittämään asiaa, jos se kuuluu viranomaisille/turvallisuusvastaavalle Kerro henkilölle, mitä aiot seuraavaksi tehdä. Päätä keskustelu aina myönteiseen huomioon. Mahdollisimman pian keskustelun jälkeen kirjoita kuulemasi muistiin. Käytä henkilön omia sanoituksia. Raportoi asiasta viranomaiselle/turvallisuusvastaavalle ja sovi heidän kanssaan, miten asian hoitaminen etenee. Pidä kuulemasi asia luottamuksellisena tietona. Näin suojelet asianosaista.

8 Turvallinen tila, safe space Safe space on termi, joka kehitettiin erityisesti amerikkalaisia yliopistokampuksia varten. Niissä järjestettiin tietoisesti tiloja, jossa erilaista häirintää tai turvattomuutta kohtaavien ihmisten olisi turvallista olla ilman pelkoa kiusaamisesta, konflikteista, kritisoinnista tai heihin kohdistuvasta fyysisestä, henkisestä, sosiaalisesta tai seksuaalisesta uhasta. Turvallisia tiloja järjestettiin aluksi erityisesti sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä varten, mutta pian ne laajenivat turvaamaan monien häirintää ja turvattomuutta kokevien ihmisten, kuten naisten, seksuaalisen häirinnän uhrien ja rodullistettujen ihmisten elämää. Seurakunnan tulee olla kokonaisuudessaan kaikilla tasoilla turvallinen tila. Turvallinen tila-ajattelu rohkaisee tulemaan tietoiseksi siitä, mikä kaikki toiminnassamme ja kommunikoinnissamme ehkäisee hyvää ja turvallista yhdessä olemista. Se auttaa tulemaan tietoiseksi, mikä kaikki aiheuttaa ihmisille pelkoa, pahaa oloa ja turvattomuutta, tarvetta suojautua, poistua paikalta tai häivyttää itseään. Työntekijälle turvallisen tilan periaate merkitsee tietoisuutta vallasta ja vastuusta. Se merkitsee manipulaation ja väärinkäytösten riskien tunnistamista ja tietoista panostamista niiden poistamiseen. Tarvittaessa tämä merkitsee valmiutta muuttaa omia toimintatapojaan ja puuttua väärään toimintaan.

9 Safe space -käytäntöjä voidaan tukea eri tavoin Puhutaan minä-muodossa sen sijaan, että tehdään tulkintoja tai tuomitaan toisen henkilön toimintaa tai motiiveja. Opetellaan ilmaisemaan itseämme omasta kokemuksestamme käsin. Ei pyritä ratkaisemaan, neuvomaan tai korjaamaan muita. Ei pyritä muuttamaan muita ihmisiä vaan annetaan heidän olla sellaisia kuin he ovat ja tuntea siten kuin he tuntevat. Hyväksytään kaikenlaiset tunteet: On eri asia saada tuntea siten kuin tuntee (esim. iloa, surua, tyytyväisyyttä) kuin, että ilmaisee muita vahingoittavasti omia tunteitaan (esim. tiuskiminen, huutaminen, muiden mitätöinti). Tunteiden hyväksyminen voi käytännössä näkyä esim. kykynä olla läsnä, kuulla hiljaa toista sanomatta mitään itse. Vältetään kaikkea muita alentavaa, nöyryyttävää tai vähättelevää käyttäytymistä. Sellainen käyttäytyminen katkaistaan esim. keskeyttämällä puhujan puheenvuoro ja kysymällä häneltä jotakin rakentavaa keskustelun suuntaamiseksi. Jotta jokainen voisi kokea olevansa turvassa, toiminnan tulee tukea hyväksytyksi tulemisen sekä samanarvoisuuden kokemusta. Jokainen on vastuussa omasta käyttäytymisestään ja elekielestään. Kaikenlaista hienovaraistakin elekieltä, joka voi saada toisen puolustuksen heräämään, tulee välttää. Hyväksytään ristiriitaiset tilanteet. Ristiriidat ovat luonnollinen asia ihmisten välillä, sillä jokaisella on yksilöllisiä tarpeita ja erilaisia näkökulmia. Kysytään toisen näkemystä. Turvallisen tilan periaatteiden aktiivisella ylläpidolla vähennetään riskiä seksuaaliseen häirintään ja hyväksikäyttöön. Samalla näin luodaan tilaa, missä ihmisen on luonnollista puolustaa ja suojella itseään, silloin kun se on tarpeen.