EUROOPAN PARLAMENTTI PERUSTUSLAILLISEN SOPIMUKSEN 1 16 ARTIKLAKSI

Transkriptio

1 VALTUUSKUNTA EUROOPAN TULEVAISUUTTA KÄSITTELEVÄSSÄ VALMISTELUKUNNASSA EUROOPAN PARLAMENTIN KANTA PERUSTUSLAILLISEN SOPIMUKSEN 1 16 ARTIKLAKSI PUHEENJOHTAJISTO 1 artikla: Unionin perustaminen 1. Tällä perustuslailla, joka ilmentää Euroopan kansojen ja valtioiden tahtoa rakentaa yhteistä tulevaisuuttaan, perustetaan unioni [jota kutsutaan ], jossa jäsenvaltioiden politiikat sovitetaan yhteen ja joka käyttää liittovaltion tavoin tiettyjä yhteisiä toimivaltuuksia. 2. Unioni kunnioittaa jäsenvaltioidensa kansallista identiteettiä. 3. Unioniin voivat liittyä kaikki Euroopan valtiot, joiden kansoilla on samat arvot ja jotka kunnioittavat näitä arvoja ja sitoutuvat edistämään niitä yhdessä. 2 artikla: Unionin arvot Unionin perustana ovat jäsenvaltioille yhteiset arvot, ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Unionin pyrkimyksenä on yhteiskunta, jossa vallitsee rauha sekä suvaitsevaisuus, oikeudenmukaisuus ja yhteisvastuu. 3 artikla: Unionin tavoitteet 1. Unionin päämääränä on edistää rauhaa, omia arvojaan ja kansojensa hyvinvointia. EUROOPAN PARLAMENTTI Méndez de Vigon ja Leinenin 29. marraskuuta 2001 antaman päätöslauselman 1 kohta: "...ajatus sekä kansojen että valtioiden unionista, jolla vastataan vakaalla ja kestävällä tavalla demokratiaa, [...] avoimuutta ja tehokkuutta koskeviin vaatimuksiin...". Napolitanon 14. tammikuuta 2003 antama päätöslauselma alue- ja paikallisviranomaisten roolista Euroopan yhdentymisessä. 13 kohta: lisätään tähän artiklaan "... sekä niiden kansallista rakennetta ja alueiden ja kuntien itsehallintoa". Hermanin päätöslauselma 10. helmikuuta 1994: "Unioni on avoin kaikille valtioille, joilla on samat arvot". Spinellin mietintö 14. helmikuuta 1984, artikla 2: "Kaikki Euroopan demokraattiset valtiot voivat anoa unionin jäsenyyttä". Hermanin päätöslauselma 10. helmikuuta 1994: "Euroopan unioniin kuuluminen perustuu unionin muodostavien kansojen yhteisiin arvoihin: vapauteen, tasa-arvoon, ihmisarvon kunnioittamiseen, demokratiaan, ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja oikeusvaltion periaatteiden ensisijaisuuteen". Hermanin päätöslauselma 10. helmikuuta 1994: "taata rauha, kunnioitus, demokratia, taloudellinen ja sosiaalisen kehittyminen, täystyöllisyys ja ympäristön kunnioittaminen". Spinellin mietintö 14. helmikuuta 1984, artikla 9: "Unionin tavoitteena on varmistaa sellaisen yhteiskunnan DT\ doc 1 PE

2 2. Unioni pitää tavoitteenaan kestävän kehityksen Eurooppaa, jonka perustana ovat tasapainoinen talouskasvu ja yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus, jolla on vapaat sisämarkkinat ja talous- ja rahaliitto ja joka pyrkii täystyöllisyyteen sekä saavuttamaan hyvän kilpailukyvyn ja korkean elintason. Se edistää taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta, naisten ja miesten tasa-arvoa, ympäristönsuojelua ja sosiaalista suojelua sekä tieteellistä ja teknistä kehitystä, johon kuuluu myös avaruustutkimus. Se edistää sukupolvien ja valtioiden välistä yhteisvastuuta ja kaikkien yhtäläisiä mahdollisuuksia. 3. Unioni muodostaa vapauteen, turvallisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen perustuvan alueen, jossa sen yhteisiä arvoja kehitetään ja sen kulttuurien rikkautta ja monimuotoisuutta pidetään arvossa. 4. Puolustaessaan Euroopan riippumattomuutta ja etuja unioni pyrkii edistämään arvojaan maailmanlaajuisesti. Se edistää osaltaan maapallon kestävää kehitystä, kansojen välistä yhteisvastuuta ja keskinäistä kunnioitusta, köyhyyden poistamista ja lasten oikeuksien suojelua, kansainvälisten hyväksyttyjen oikeudellisten sitoumusten tarkkaa noudattamista sekä valtioiden välistä rauhaa. 5. Näihin tavoitteisiin pyritään asianmukaisin keinoin sen mukaan, miten laaja toimivalta unionille tällä perustuslailla annetaan. inhimillinen ja harmoninen kehittyminen, joka perustuu erityisesti täystyöllisyyteen pyrkimiseen, sen alueiden välillä olevien epätasapainojen asteittaiseen poistamiseen, ympäristön suojeluun ja sen laadun parantamiseen, kansojen tieteelliseen ja kulttuurilliseen kehitykseen; sen tavoitteena on varmistaa kansojensa taloudellinen kehitys vapaiden sisämarkkinoiden puitteissa ja raha-asioiden vakauden, taloudellisten ulkosuhteiden tasapainon ja jatkuvan taloudellisen kasvun kannalta ilman syrjintää eri jäsenvaltioiden kansalaisten tai yritysten välillä vahvistamalla valtioiden ja niiden kansalaisten ja yritysten kykyä mukauttaa solidaarisesti rakenteensa ja toimintonsa taloudellisiin muutoksiin; tavoitteena on edistää kansainvälisissä suhteissa turvallisuutta, rauhaa, yhteistyötä, liennytystä, aseistariisuntaa ja henkilöiden ja ajatusten vapaata liikkuvuutta sekä parantaa kansainvälisiä kauppa- ja taloussuhteita; tavoitteena on tukea maailman kaikkien kansojen sopusointuista ja oikeudenmukaista kehitystä, jotta niiden olisi mahdollista päästä eroon alikehittyneisyydestä ja nälänhädästä ja nauttia täysin poliittisista, taloudellisista ja sosiaalisista oikeuksistaan." Dimitrakopoulosin ja Leinenin päätöslauselma 13. huhtikuuta 2000: "sosiaalinen markkinatalous"; Mendez de Vigon ja Leinenin päätöslauselma 29. marraskuuta 2001: "Toimitaan talous- ja rahaliitolle nykyisin ominaisen demokratiavajeen poistamiseksi ja luodaan tasapainoinen talous- ja rahajärjestelmä lujittamalla taloudelliseen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen tähtäävää politiikkaa sekä sovittamalla jäsenvaltioiden talouspolitiikat entistä paremmin yhteen". Napolitanon päätöslauselma alue- ja paikallisviranomaisten roolista Euroopan yhdentymisessä. 13 kohta: lisätään "alueellisen yhteenkuuluvuuden" tavoite. Mendez de Vigon ja Leinenin päätöslauselma 29. marraskuuta 2001: "Kehitetään unionista todellinen vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue". Napolitanon päätöslauselma alue- ja paikallisviranomaisten roolista Euroopan yhdentymisessä. 13 kohta: lisätään "... kunnioittaa ja edistää Euroopan kielellistä monimuotoisuutta..." Mendéz de Vigon ja Leinenin päätöslauselma 29. marraskuuta 2001: "luodaan ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikka, jonka tavoitteisiin on kuuluttava terrorismin torjunta". PE DT\ doc

3 4 artikla: Oikeushenkilöllisyys Unioni on oikeushenkilö. II OSASTO: Perusoikeudet ja unionin kansalaisuus 5 artikla: Perusoikeudet 1. Perusoikeuskirja on perustuslain erottamaton osa. Perusoikeuskirja on perustuslain [toisessa osassa] / perustuslakiin [liitetyssä pöytäkirjassa] Unioni voi liittyä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn yleissopimukseen. Mainittuun yleissopimukseen liittyminen ei vaikuta tässä perustuslaissa määriteltyyn unionin toimivaltaan. 3. Perusoikeudet, jotka taataan ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyssä yleissopimuksessa ja jotka ilmenevät jäsenvaltioiden yhteisestä valtiosääntöperinteestä, kuuluvat yleisinä periaatteina unionin oikeuteen. 6 artikla: Kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kieltäminen Kaikki kansalaisuuteen perustuva syrjintä on kiellettyä tämän perustuslain soveltamisalalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän perustuslain erityismääräysten soveltamista. 7 artikla: Unionin kansalaisuus 1. Jokainen jäsenvaltion kansalainen on unionin kansalainen. Unionin kansalaisuus täydentää, mutta ei korvaa jäsenvaltion kansalaisuutta. Kaikki unionin kansalaiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Euroopan parlamentti on vaatinut useaan otteeseen, että unioni tunnustetaan oikeushenkilöksi (Mendez de Vigon ja Leinenin päätöslauselma 29. marraskuuta 2001 ja Carneron päätöslauselma 14. maaliskuuta 2002). Duffin ja Voggenhuberin päätöslauselma 16. marraskuuta 2000: "perusoikeuskirja on Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen sisällytettynä oikeudellisesti velvoittava". Dimitrakopoulosin ja Leinenin päätöslauselma 13. huhtikuuta 2000: "Euroopan parlamentti vaatii, että perusoikeuskirja sisällytetään perussopimuksen A-osaan". EP on ollut aina ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn yleissopimukseen liittymisen kannalla (Duffin 23. lokakuuta 2002 antaman päätöslauselman 11 ja 12 kohta, Dimitrakopoulosin ja Leinenin 13. huhtikuuta 2000 antaman päätöslauselman 33.2 kohta, Duffin ja Voggenhuberin 16. maaliskuuta 2000 antaman päätöslauselman 15 b kohta). Duffin päätöslauselmassa 23. lokakuuta 2002 pyydetään myös liittymistä "muihin kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin" (11 kohta). Euroopan parlamentti on vahvistanut useaan otteeseen syrjimättömyyden periaatteen Rosaria Bindin 14. kesäkuuta 1991 laatimasta mietinnöstä lähtien. Euroopan parlamentti on korostanut jatkuvasti Euroopan kansalaisuuden täydentävää luonnetta, joka täydentää ja laajentaa sitä kaikille Euroopan kansalaisille yhteisten oikeuksien tunnustamisen ansiosta. Duryn, Maijin ja Weggenin päätöslauselmassa 13. maaliskuuta 1996 Euroopan parlamentti ehdottaa, että olisi tunnustettava unionin alueella laillisesti asuvien kolmansien maiden kansalaisten ihmisoikeuksien kunnioittaminen, tasa-arvoinen kohtelu ja syrjimättömyys sosiaalisten, taloudellisten ja kulttuuristen oikeuksien osalta, samoin kuin äänestysoikeus paikallisissa vaaleissa. Euroopan kansalaisuuteen liittyvät oikeudet otettiin esille Spinellin mietinnössä ja lueteltiin kattavammin Bindin 1 [Jos valmistelukunta niin päättää, perusoikeuskirjan teksti kokonaisuudessaan mukaan lukien kaikki ne muutokset, jotka työryhmä 2 on esittänyt loppuraportissaan (CONV 354/02), esitetään perustuslain toisessa osassa tai siihen liitetyssä pöytäkirjassa.] DT\ doc 3 PE

4 2. Unionin kansalaisella on tässä perustuslaissa vahvistetut oikeudet ja velvollisuudet. Hänellä on: oikeus liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella; äänioikeus ja vaalikelpoisuus Euroopan parlamentin vaaleissa ja sen jäsenvaltion kunnallisvaaleissa, jossa hän asuu, samoin edellytyksin kuin kyseisen valtion kansalaisilla; oikeus saada suojelua diplomaatti- ja konsuliviranomaisilta kolmannen maan alueella, jossa jäsenvaltiolla, jonka kansalainen hän on, ei ole edustusta, samoin edellytyksin kuin kyseisen valtion kansalaisilla; oikeus vedota Euroopan parlamenttiin ja kääntyä unionin oikeusasiamiehen puoleen sekä oikeus kirjoittaa unionin toimielimille ja neuvoa-antaville elimille jollakin unionin kielellä ja saada näiltä vastaus samalla kielellä. 3. Näitä oikeuksia käytetään tässä perustuslaissa määritellyin edellytyksin ja rajoituksin ja sen soveltamista koskevia määräyksiä noudattaen. III OSASTO: Unionin toimivalta 8 artikla: Perusperiaatteet 1. Unionin toimivallan jakoa ja käyttöä määräävät toimivallan siirtymisen periaate, toissijaisuusperiaate, suhteellisuusperiaate sekä vilpittömän yhteistyön periaate. 2. Toimivallan siirtymisen periaatteen mukaisesti unioni toimii sille perustuslaissa annetun toimivallan rajoissa perustuslaissa asetettujen tavoitteiden toteuttamiseksi. Toimivalta, jota perustuslaissa ei ole annettu unionille, kuuluu jäsenvaltioille. 3. Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti unioni toimii aloilla, jotka eivät kuulu sen yksinomaiseen toimivaltaan, ainoastaan jos ja siltä osin kuin jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa suunnitellun toiminnan tavoitteita ja ne voidaan toiminnan laajuuden tai vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. päätöslauselmassa Erityisesti tarkennettiin liikkumis- ja oleskeluoikeuksia, äänestysoikeutta, oikeutta asettua ehdolle Euroopan yhteisön vaaleissa ja paikallisvaaleissa, oikeutta diplomaattiseen suojeluun, vetoomusoikeutta ja oikeutta avoimeen hallintoon. Lamassouren laatimassa toimivallan jakoa koskevassa päätöslauselmassa (16. toukokuuta 2002) katsotaan, että on tullut aika saattaa unionin ja jäsenvaltioiden keskinäinen toimivallan jako ajan tasalle toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen perusteella (1 kohta). Unionille siirretty toimivalta perustuu toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteisiin (Bourlangesin päätöslauselma, A kohta). Lamassouren päätöslauselman 21 kohdassa todetaan, ettei ole tarpeen laatia luetteloa aloista, joissa jäsenvaltioilla on yksinomainen toimivalta, vaan pikemminkin olisi pidettävä periaatteena oletusta jäsenvaltion toimivallasta, ellei perustavassa tekstissä toisin määrätä. Yleisoikeudellinen toimivalta kuuluu jäsenvaltioille (Bourlangesin päätöslauselma, A kohta). Euroopan parlamentti ehdottaa, että perustuslaissa määrätään velvollisuus noudattaa toissijaisuusperiaatetta (Lamassoure, 11 kohdan 2 luetelmakohta). Yhteisön toiminta on oikeutettua vain, jos se täyttää vähintään yhden seuraavista kolmesta kriteeristä: suunniteltu toiminta-ala ulottuu laajemmalle kuin yhteen jäsenvaltioon, ja toiminnasta aiheutuisi epäasianmukaisia riskejä (vääristymiä tai epätasapainoa) yhdelle tai useammalle jäsenvaltiolle, jollei sitä toteutettaisi yhteisön tasolla (asianmukaisen alueen kriteeri); PE DT\ doc

5 suunnitellusta yhteisön tason toiminnasta saataisiin huomattavia tehokkuuteen ja mittakaavaetuihin liittyviä synergiaetuja verrattuna vastaavaan toimintaan, joka toteutettaisiin erikseen jokaisessa jäsenvaltiossa (synergiakriteeri); suunniteltuun toimintaan liittyy solidaarisuus- tai koheesioulottuvuus, jota ei kehityserojen vuoksi pystytä tyydyttävästi saavuttamaan kussakin jäsenvaltiossa yksinään (solidaarisuuskriteeri). (Lamassoure, G kohta) 4. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti unionin toiminnan sisältö ja muoto eivät saa ylittää sitä, mikä on tarpeen perustuslain tavoitteiden saavuttamiseksi. 5. Vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti unioni ja jäsenvaltiot kunnioittavat ja avustavat toisiaan perustuslaista johtuvien tehtävien täyttämisessä. 9 artikla: Perusperiaatteiden soveltaminen 1. Perustuslaki ja lainsäädäntö, jonka unionin toimielimet hyväksyvät käyttäessään unionille perustuslaissa annettua toimivaltaa, ovat ensisijaisia jäsenvaltioiden lainsäädäntöön nähden. 2. Unionin muuta kuin yksinomaista toimivaltaa käyttäessään toimielimet soveltavat toissijaisuusperiaatetta perustuslain liitteenä olevan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita koskevan pöytäkirjan mukaisesti. Pöytäkirjassa määrätty menettely antaa jäsenvaltioiden kansallisille parlamenteille mahdollisuuden valvoa toissijaisuusperiaatteen noudattamista. 1 Napolitanon päätöslauselma alue- ja paikallisviranomaisten roolista Euroopan yhdentymisessä. Kohta 13: lisätään sanan "jäsenvaltiot" jälkeen sanat "alue- ja paikallisviranomaiset". Yhteisöoikeuden säädökset menevät jäsenvaltioiden säädösten edelle (Bourlanges, A kohta). (Katso myös 7 artikla.) Lamassouren päätöslauselmassa Euroopan parlamentti pitää tarpeellisena lujittaa toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita (32 kohta). Siinä ehdotetaan, että yksi komission jäsen vastaa toissijaisuusperiaatteesta (32 kohta) ja että otetaan käyttöön kanne, joka voidaan nostaa ennen oikeusnormin voimaantuloa, jonka voivat nostaa komissio tai neuvoston tai Euroopan parlamentin huomattava vähemmistö ja jonka tarkoituksena on taata toissijaisuusperiaatteen tai suhteellisuusperiaatteen noudattaminen (43 kohta). Yhteisöjen tuomioistuimeen olisi perustettava erityinen jaosto perustuslaki-, toimivalta- ja perusoikeuskysymyksiä varten (42 kohta). Napolitanon laatimassa Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien suhdetta koskevassa päätöslauselmassa Euroopan parlamentti toteaa "olevansa valmis osallistumaan perusteelliseen vuoropuheluun kansallisten parlamenttien kanssa komission ohjelman hyväksymisen yhteydessä, jotta taataan toissijaisuusperiaatteen kunnioittaminen yhteisön lainsäädäntöjärjestelmässä" (11 kohta). EP ehdottaa myös, että yksi komission jäsenistä olisi vastuussa sen tarkastelusta, ovatko komission ehdottamat tekstit sopusoinnussa toissijaisuusperiaatteen kanssa (Lamassoure, 32 kohta). 1 Pöytäkirjasta jaetaan lähiaikoina uusi versio. DT\ doc 5 PE

6 3. Unionin toimivaltaa käyttäessään toimielimet soveltavat suhteellisuusperiaatetta saman pöytäkirjan mukaisesti. 4. Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki yleis- tai erityistoimenpiteet, jotka ovat aiheellisia perustuslaista tai unionin toimielinten säädöksistä johtuvien velvoitteiden täyttämisen varmistamiseksi. 5. Vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden on helpotettava unionin tehtävän täyttämistä ja niiden on pidätyttävä kaikista toimenpiteistä, jotka voisivat vaarantaa perustuslain päämäärien toteutumisen. Unioni toimii vilpittömästi jäsenvaltioihin nähden. 6. Unioni kunnioittaa jäsenvaltioidensa kansallista identiteettiä, joka liittyy niiden perusrakenteeseen ja valtion olennaisiin tehtäviin, ja erityisesti valtion poliittista ja perustuslaillista rakennetta, mukaan lukien hallinnon organisointi kansallisella, alueellisella ja paikallistasolla. Napolitanon päätöslauselma alue- ja paikallisviranomaisten roolista Euroopan yhdentymisessä. Kohta 13: lisätään, että alue- ja paikallisviranomaiset osallistuvat unionin tavoitteiden toteuttamiseen. Sisäinen alueellinen organisaatio ja toimivallan jako kunkin jäsenvaltion sisällä riippuu yksinomaan jäsenvaltioiden päätöksistä (Lamassoure, 38 kohta ja Napolitano, 13 kohta). 10 artikla: Toimivaltaluokat Lamassouren päätöslauselmassa ehdotetaan, että toimivalta jaetaan kolmeen lajiin, joita ovat valtioiden periaatteellinen toimivalta sekä kaksi unionin toimivaltaa: "unionille myönnetty toimivalta" ja "jaettu toimivalta" (19 kohta). Jaettu toimivalta koskee kolmenlaisia aloja: "niitä joilla unioni asettaa yleiset säännöt" (jaettu toimivalta ahtaassa merkityksessä); niitä joilla unioni toimii vain täydentävästi (täydentävä toimivalta) ja "niitä joilla se koordinoi jäsenvaltioiden politiikkaa" (25 kohta). 1. Kun perustuslaissa annetaan unionille yksinomainen toimivalta tietyllä alalla, ainoastaan unioni voi toimia lainsäätäjänä ja hyväksyä oikeudellisesti velvoittavia säädöksiä, kun taas jäsenvaltioilta edellytetään tätä varten unionin antamaa valtuutusta. 2. Kun perustuslaissa annetaan unionille ja jäsenvaltioille jaettu toimivalta tietyllä alalla, unionilla ja jäsenvaltioilla on oikeus toimia lainsäätäjinä ja hyväksyä oikeudellisesti sitovia säädöksiä kyseisellä alalla. Jäsenvaltiot käyttävät toimivaltaansa ainoastaan jos ja siltä osin kuin unioni ei käytä omaansa. Euroopan parlamentti katsoo, että "unionin omaan toimivaltaan kuuluvilla aloilla jäsenvaltiot voivat toimia vain unionin määrittelemin ehdoin ja sen asettamissa rajoissa" (Lamassouren päätöslauselman 22 kohta). Jaetun toimivallan alalla unionin on vahvistettava yleiset säännöt (Lamassoure, 26 kohta). Tällä jaetun toimivallan alalla yhteisön säännökset ovat oikeutettuja silloin, kun unionin edut ovat kyseessä; katsoo, että niillä on vahvistettava suuntaviivat, yleiset periaatteet ja tavoitteet, tarvittaessa yhteiset säännöt ja vähimmäisvaatimukset mukaan lukien, katsoo, että yhteisön säännösten pitää pyrkiä yhdenmukaisuuteen vain, jos yhtäläiset oikeudet tai oikeudenmukainen kilpailu ovat selvästi vaarassa (Lamassoure, 27 kohta). 3. Unionilla on toimivalta yhteensovittaa jäsenvaltioiden talouspolitiikat. 4. Unionilla on toimivalta määritellä ja toteuttaa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, johon kuuluu myös yhteisen puolustuspolitiikan asteittainen määrittely. Jäsenvaltioiden on jatkossakin voitava säätää lakeja näillä aloilla, kun unioni ei ole vielä käyttänyt etuoikeuttaan (28 kohta). Unionille kuuluu talousarvio- ja veropolitiikan pakollinen koordinointi talous- ja rahaliiton puitteissa (Lamassoure, 30 kohta). Euroopan parlamentti vaatii "toisen ja kolmannen pilarin yhteisöllistämistä" (Lamassouren päätöslauselma, 6 kohta; Carneron päätöslauselma unionin oikeushenkilöllisyydestä, 14. maaliskuuta 2002, 2 kohta; Leinenin ja Méndez de Vigon päätöslauselma PE DT\ doc

7 perustuslakiprosessista ja Euroopan unionin tulevaisuudesta, 29. marraskuuta 2001, 3 kohdan b ja f alakohta). 5. Tietyillä aloilla ja perustuslaissa määrätyin edellytyksin unionilla on toimivalta toteuttaa toimia jäsenvaltioiden toiminnan yhteensovittamiseksi, täydentämiseksi tai tukemiseksi, mutta se ei korvaa niiden toimivaltaa näillä aloilla. 6. Unioni käyttää toimivaltaansa pannakseen täytäntöön perustuslain II osassa määritellyt politiikat kunkin alan osalta annettujen perustuslain erityismääräysten mukaisesti. 11 artikla: Yksinomainen toimivalta 1. Unionilla on yksinomainen toimivalta varmistaa henkilöiden, tavaroiden, palvelujen ja pääomien vapaa liikkuvuus ja vahvistaa kilpailusäännöt sisämarkkinoilla sekä seuraavilla aloilla: Lamassouren päätöslauselman (24 kohta) mukaan yhteisen ulko- ja puolustuspolitiikan määrittelemisen ja toteuttamisen on kuuluttava unionin omiin toimivaltaaloihin (katso 11 artikla); ulkopolitiikan sekä sisäisen ja ulkoisen puolustus- ja turvallisuuspolitiikan toteuttamiseen liittyvät asiat niiltä osin kuin ne ovat luonteeltaan valtioiden rajat ylittäviä (26 kohta, katso 12 artikla). Euroopan parlamentti katsoo, että joillakin aloilla "on määrättävä selkeästi, että unioni ei voi puuttua asioihin kuin täydentääkseen jäsenvaltioiden toimintaa ja jäsenvaltioilla on yleisten säädösten toimivalta" (Lamassouren päätöslauselma, 29 kohta). Lamassouren päätöslauselman mukaan unionilla on oltava vain vähän omia toimivalta-aloja: tullipolitiikka, taloudelliset ulkosuhteet, sisämarkkinat (mukaan lukien neljä vapautta ja rahoituspalvelut), kilpailupolitiikka, rakenne- ja koheesiopolitiikka, assosiaatiosopimukset sekä euroalueella rahapolitiikka (23 kohdan mukaan tämä on nykykäytäntö). Näihin olisi lisättävä yhteisen ulko- ja puolustuspolitiikan määritteleminen ja toteuttaminen, vapauteen ja turvallisuuteen perustuvan alueen oikeusperusta ja unionin talousarvion rahoittaminen (24 kohta). tulliliitto, yhdenmukainen Lamassouren päätöslauselman kanssa (katso edellinen kohta) yhteinen kauppapolitiikka, taloudelliset ulkosuhteet (Lamassouren päätöslauselman mukaan katso tämän artiklan alkuosa) rahapolitiikka niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka ovat ottaneet käyttöön euron, meren elollisten luonnonvarojen säilyttäminen yhteisen kalastuspolitiikan yhteydessä. 2. Unionilla on yksinomainen toimivalta tehdä kansainvälinen sopimus, kun sopimuksen tekemisestä säädetään unionin säädöksessä, kun se on välttämätöntä, jotta unioni voi käyttää toimivaltaansa sisäisellä tasolla, tai kun se vaikuttaa unionin sisäiseen säädökseen. 12 artikla: Jaettu toimivalta 1. Unionilla ja jäsenvaltioilla on jaettu toimivalta, kun unionille annetaan perustuslaissa toimivaltaa, joka ei koske 11 ja 15 artiklassa mainittuja aloja. 2. Unionin jaetun toimivallan laajuus määräytyy II osassa olevien määräysten perusteella. euroalueella rahapolitiikka (Lamassouren päätöslauselman mukaan katso tämän artiklan alkuosa) Parlamentin "opin" mukainen. DT\ doc 7 PE

8 3. Jos unioni ei ole käyttänyt tai lakkaa käyttämästä toimivaltaansa jaettuun toimivaltaan kuuluvalla alalla, jäsenvaltiot voivat käyttää omaa toimivaltaansa. 4. Unionin ja jäsenvaltioiden jaettua toimivaltaa sovelletaan pääasiassa seuraaviin aloihin: Jaetun toimivallan alalla parlamentti katso, että jäsenvaltioiden on jatkossakin voitava säätää lakeja näillä aloilla, kun unioni ei ole vielä käyttänyt etuoikeuttaan (28 kohta). Euroopan parlamentin mukaan jaetun toimivallan alaan on kuuluttava yhtenäisaluetta täydentävät tai siihen läheisesti liittyvät politiikat: kuluttajansuoja, maatalous, kalatalous, liikenne, Euroopan laajuiset verkot, ympäristö, tutkimus ja teknologinen kehittäminen, energia, sosiaali- ja työllisyyspolitiikka, maahanmuuttopolitiikka ja muut henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen liittyvät politiikanalat, naisten ja miesten tasa-arvon edistäminen, merentakaisten maiden ja alueiden assosiointi, kehitysyhteistyö ja yhtenäismarkkinoihin liittyvä verotus. Lisäksi alaan kuuluvat ulkopolitiikan sekä sisäisen ja ulkoisen puolustus- ja turvallisuuspolitiikan toteuttamiseen liittyvät asiat niiltä osin kuin ne ovat luonteeltaan valtioiden rajat ylittäviä. (Lamassouren päätöslauselma, 26 kohta). sisämarkkinat yhtenäismarkkinoihin liittyvä verotus (katso tämän artiklan alkuosa) vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue vapauteen ja turvallisuuteen perustuvan alueen oikeusperusta yksinomainen toimivalta (Lamassoure, 24 kohta) maatalous ja kalastus maatalous, kalatalous (katso tämän artiklan alkuosa) liikenne liikenne (katso tämän artiklan alkuosa) Euroopan laajuiset verkot Euroopan laajuiset verkot (katso tämän artiklan alkuosa) energia energia (katso tämän artiklan alkuosa) sosiaalipolitiikka sosiaali- ja työllisyyspolitiikka (katso tämän artiklan alkuosa) taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus rakenne- ja koheesiopolitiikka yksinomainen toimivalta (Lamassoure, 23 kohta) ympäristö ympäristö (katso tämän artiklan alkuosa) kansanterveys, ja täydentävä toimivalta (Lamassoure, 29 kohta katso kommentti 15 artiklaan) kuluttajansuoja. kuluttajansuoja (katso tämän artiklan alkuosa) 5. Tutkimuksen, teknologisen kehityksen ja avaruuden aloilla unionilla on toimivalta toteuttaa toimia, erityisesti panna täytäntöön ohjelmia, ilman että tämän toimivallan käyttäminen voisi estää jäsenvaltioita käyttämästä omaa toimivaltaansa. 6. Kehitysyhteistyön ja humanitaarisen avun aloilla unionilla on toimivalta ryhtyä toimiin ja harjoittaa yhteistä politiikkaa ilman, että tämän toimivallan käyttäminen voisi estää jäsenvaltioita käyttämästä omaa toimivaltaansa. 13 artikla: Talouspolitiikkojen yhteensovittaminen 1. Unioni sovittaa yhteen jäsenvaltioiden talouspolitiikat muun muassa laatimalla näiden politiikkojen laajat suuntaviivat. Tutkimus ja teknologinen kehittäminen jaettu toimivalta (Lamassoure, 26 kohta) Merentakaisten maiden ja alueiden assosiointi, kehitysyhteistyö jaettu toimivalta (Lamassoure, 26 kohta) Unionilla on myös toimivaltaa ja joissakin tapauksissa oikeudellisia velvoitteita koordinoida politiikkoja, jotka kuuluvat erottamattomasti jäsenvaltioiden toimivaltaan; katsoo, että tähän toimivaltaan kuuluu talousarvio- ja veropolitiikan pakollinen koordinointi talous- ja rahaliiton puitteissa (Lamassoure, 30 kohta). Suosittaa koordinoinnin tehokkuuden vuoksi, että otetaan käyttöön uusia menettelyjä, jotka eroavat unionin yleisiin PE DT\ doc

9 2. Jäsenvaltiot harjoittavat talouspolitiikkaansa ottaen huomioon yhteisen edun unionin tavoitteiden toteuttamisen edistämiseksi. 3. Euron käyttöön ottaneisiin jäsenvaltioihin sovelletaan erityissääntöjä. 14 artikla: Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka Jäsenvaltiot tukevat aktiivisesti ja varauksetta unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa uskollisuuden ja keskinäisen yhteisvastuun hengessä. Ne pidättyvät kaikista toimista, jotka ovat unionin etujen vastaisia tai saattavat heikentää sen tehokkuutta. 15 artikla: Tukialat 1. Unioni voi toteuttaa yhteensovittamista koskevia toimia, täydentäviä toimia ja tukitoimia. Kyseisen toimivallan laajuus määräytyy II osassa olevien määräysten perusteella. säädöksiin liittyvistä menettelyistä ja joissa ovat mukana kaikki yhteisön toimielimet. (Lamassoure, 31 kohta) Yhdenmukainen Lamassouren 30 kohdan kanssa (politiikkojen "koordinointi unionin tavoitteiden saavuttamiseksi") Yhteisen ulko- ja puolustuspolitiikan määritteleminen ja toteuttaminen yksinomainen toimivalta (Lamassoure, 24 kohta) Ulkopolitiikka sekä sisäisen ja ulkoisen puolustus- ja turvallisuuspolitiikan toteuttamiseen liittyvät asiat niiltä osin kuin ne ovat luonteeltaan valtioiden rajat ylittäviä jaettu toimivalta (Lamassoure, 26 kohta) Euroopan parlamentti katsoo, että joillakin aloilla "on määrättävä selkeästi, että unioni ei voi puuttua asioihin kuin täydentääkseen jäsenvaltioiden toimintaa ja jäsenvaltioilla on yleisten säädösten toimivalta" (päätöslauselma, Lamassoure, 29 kohta). Euroopan parlamentin mukaan näin on jo "yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen, nuorison, väestönsuojelun, kulttuurin, tiedonvälityksen, urheilun, terveydenhuollon, teollisuuden ja matkailun alalla", joihin olisi lisättävä "siviili- ja kauppaoikeudelliset sopimukset". 2. Tukialat ovat seuraavat: (katso edellinen kohta) työllisyys jaettu toimivalta (Lamassoure, 26 kohta katso 12 artikla) teollisuus teollisuus (katso tämän kohdan alku) koulutus, ammatillinen koulutus ja nuoriso yleissivistävä ja ammatillinen koulutus, nuoriso (katso tämän kohdan alku) kulttuuri kulttuuri (katso tämän kohdan alku) urheilu urheilu (katso tämän kohdan alku) katastrofeilta suojautuminen. väestönsuojelu (katso tämän kohdan alku) 3. Jäsenvaltiot sovittavat unionissa yhteen kansalliset työllisyyspolitiikkansa. 4. Oikeudellisesti velvoittaviin säädöksiin, jotka unioni antaa edellä mainittuja aloja koskevien II osassa olevien erityismääräysten perusteella, ei voi kuulua jäsenvaltioiden lakien ja asetusten yhdenmukaistamista. 16 artikla: Joustolauseke 1. Jos käy ilmi, että tässä perustuslaissa asetetun tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan unionin toimintaa II osassa määritellyillä politiikan aloilla eikä perustuslaissa ole määräyksiä tähän "Unionilla on myös toimivaltaa ja joissakin tapauksissa oikeudellisia velvoitteita koordinoida politiikkoja, jotka kuuluvat erottamattomasti jäsenvaltioiden toimivaltaan; katsoo, että tähän toimivaltaan kuuluu... työllisyyspolitiikan koordinointi" (Lamassoure, 30 kohta). Mutta myös jaettu toimivalta (katso 12 artikla)!!! Euroopan parlamentti ei kuitenkaan kiellä unionia antamasta säädöksiä täydentävän toimivallan aloilla: Lamassoure tarkentaa päätöslauselman 20 kohdassa, että "unionilla on toimivaltansa puitteissa oltava mahdollisuuksia joustaa toimintamuotoa valittaessa sen välttämättömyydestä riippuen: oikeudellinen normi, suositus, taloudellinen tuki jne." Muutoin ei voida yhdistää eri toimivaltoja toimenpiteisiin, joita unioni voi toteuttaa. Euroopan parlamentti pitää välttämättömänä antaa tulevaa kehitystä koskeva lauseke; se haluaa siis säilyttää nykyisen 308 artiklan mukaista järjestelyä vastaavan mahdollisuuden (Lamassouren päätöslauselma, 35 kohta), DT\ doc 9 PE

10 tarvittavista valtuuksista, neuvosto antaa aiheelliset säännökset yksimielisesti komission ehdotuksesta ja Euroopan parlamentin puoltavan lausunnon saatuaan. 2. Edellä 9 artiklassa tarkoitetun toissijaisuusperiaatteen valvomista koskevan menettelyn yhteydessä komissio tiedottaa tämän artiklan perusteella tehdyistä ehdotuksista jäsenvaltioiden kansallisille parlamenteille. 3. Tämän artiklan perusteella annettuihin säännöksiin ei voi kuulua jäsenvaltioiden lakien ja asetusten yhdenmukaistamista niissä tapauksissa, joissa se ei perustuslain mukaan ole sallittua. jonka täytäntöönpanon olisi kuitenkin oltava poikkeusluonteista. Päätöslauselmassa vaaditaan, että Euroopan parlamentti "osallistuu" päätökseen. Bourlangesin päätöslauselmassa säädöstyypeistä ja säädöshierarkiasta Euroopan unionissa (17. joulukuuta 2002) Euroopan parlamentti selventää tätä pyyntöä ehdottamalla, että 308 artiklan nojalla tehtäviin päätöksiin sisällytetään "perustuslakia täydentävät lait", joihin sovelletaan erityistä päätöksentekomenettelyä: komissio käyttää aloiteoikeuttaan Eurooppa-neuvoston nimenomaisesta pyynnöstä, säädös hyväksytään vahvistetulla määräenemmistöllä sekä parlamentissa että neuvostossa ja lopullisen päätöksen tekee valtioiden tai hallitusten päämiesten tasolla kokoontuva neuvosto (6 kohdan kolmas luetelmakohta, 7 kohdan toinen luetelmakohta). Muistutamme, että Torinon Eurooppa-neuvoston valmistelusta annetussa hallitusten välistä konferenssia koskevassa päätöslauselmassa (13. maaliskuuta 1996) Euroopan parlamentti vaati, että siltä olisi edellytettävä hyväksyntää kaikissa 235 artiklan (nykyisen 308 artiklan) tapauksissa (21.6 kohdan neljäs alakohta). PE DT\ doc