Lasten ja nuorten ratkaisukeskeinen coaching

Transkriptio

1 Lasten ja nuorten ratkaisukeskeinen coaching Denise Yusuf Denise Yusuf kuvaa coachingin lyhyen ratkaisukeskeisen menetelmän ja kertoo miksi se toimii lasten ja nuorten kanssa. Ratkaisukeskeinen lähestymistapa coachingiin, ohjaukseen ja terapiaan sisältää terapeuttien perinteisestä taustaolettamuksista erilaisen fokuksen. Tämä näkemyksen muutos oli radikaali 80 -luvun puolivälissä, jolloin Steve deshazer ja Insoo Kim Berg kehittivät Brief Family Therapy Centerissa Milwaukeessa kokonaan uuden lähestymistavan nimeltään ratkaisukeskeinen lyhytterapia. Siihen asti useimmat perinteiset ohjauksen ja terapian lähestymistavat olivat olleet ongelmakeskeisiä, työntekijä yritti löytää ongelman tarkan etiologian, miltä se näytti, mistä se tuli, sen tarkat syyt ja myöhemmin miten se toimi ja mikä sen tarkoitus oli. Tämä salli hoitosuunnitelman suunnittelemisen, intervention rakentamisen tai mahdollisen ratkaisun kehittämisen asiakkaan kanssa. Huomion kiinnittäminen ongelmaan on edelleenkin monien ohjaus- ja terapialähestymistapojen, kuten myös joidenkin coachingmallien, tärkeä osa. Työntekijät saattavat olla vastahakoisia näkemään itsensä ongelmakeskeisinä mutta tämä ilmenee SUJUVAMMAKSI ILMAISUKSI usein heidän kiinnostuksena siihen mikä on muutoksen esteenä, mikä estää edistymisen ja miten asiakas pääsee näiden esteiden yli. (1) Ratkaisukeskeisen lähestymistavan, käytettiinpä sitä ohjauksessa, terapiassa tai coachauksessa, ytimessä on vaihtoehtoinen tapa kiinnittää huomio asiakkaiden ongelmiin. Tämä tarkoittaa asiakkaiden kutsumista kertomaan elämästään tietyllä tavalla. Steve de Shazer kuvaa sitä siirtymisenä ongelmapuheesta muutospuheeseen. Asiakkaiden alkaessa käyttää muutospuhetta hän huomasi, että he todennäköisemmin muuttuivat ja muutos tapahtui nopeammin. Viime aikoina joidenkin ratkaisukeskeisesti työskentelevien mielestä tämä muutosprosessi tapahtuu keskustelussa; asiakkaat kuvaavat, mitä he haluavat tapahtuvan elämässään (sen sijaan mitä he eivät halua tapahtuvan). Tämä kuvaileva prosessi -käytetyt sanat, tapa puhua itsestä ja mielikuvat, joita asiakkaat kehittävät itsestä - auttaa heitä alkaa kokemaan tätä muutosta istunnon aikana. Tämä muutosprosessi myös siirtyy istuntojen ulkopuolelle. Tuemme asiakkaita kuvailemaan itselleen mielekkäitä tulevaisuuksia, asioita joita he jo tekevät ja jotka jo kuuluvat noihin tulevaisuuksiin. Näemme toistuvasti, että he istuntojen ulkopuolella löytävät omat tapansa tulla toimeen kohtaamiensa ongelmien kanssa. Kuvatulla muutospuheella on viisi avainominaisuutta 1. Tulevaisuuteen keskittyminen: huomio siihen, millaisen tulevaisuuden ihmiset haluavat ongelmien sijaan. Tämä voisi olla uudenlaisia asioita vanhan tilalle - esimerkiksi enemmän luottamusta ahdistuksen tilalle - tai jotain, joka ei ole (coachille) ilmeistä liittyen asiaan, minkä takia asiakas hakeutui vastaanotolle. 2. Keskittyminen siihen mikä toimii ja sen tekemisen lisääminen: ratkaisukeskeisyyden ammattilaiset auttavat asiakkaita löytämään poikkeuksia ongelmiin ja onnistumisen hetkiä tilanteissa, jolloin elämä on halutunlaista. (2) 3. Voimavarakeskeinen keskustelu: tilan luominen asiakkaan mukanaan tuomille vahvuuksille, taidoille, erityisresursseille ja ominaisuuksille sekä niiden etsiminen. 4. Edistyksen korostaminen: kysymykset, jotka tekevät edistyksen näkyväksi asiakkaalle sekä edistyksen ja sen tekemien eroavaisuuksien tutkiminen 5. Hyvän, tosiasioihin perustuvan, tulevaisuuskuvan rakentaminen yhdessä asiakkaan kanssa : todisteet pohjautuvat moniin aiemmin mainittuihin kysymyksiin ja kuvailuihin

2 Ratkaisukeskeisyys lasten ja nuorten kanssa Ratkaisukeskeisyys on lapsille ja nuorille helppo lähestymistapa, ei-leimaavaa ja hyödyllistä. Työssäni lasten ja nuorten kanssa olen havainnut seuraavien tekijöiden olevan tässä avainasemassa. 1. Lapset ja nuoret ovat vastaanottavaisia ja siksi kykenevät tämänkaltaiseen keskusteluun. He eivät yleensä osallistu luontevasti keskusteluihin, joissa ongelmapuhe on vallitsevana. Se voi olla epämukavaa, rajoittavaa tai yksinkertaisesti epäkiinnostavaa, etenkin jos aikuinen on tunnistamassa ja määrittelemässä ongelmia. Kuitenkin keskustelu vahvuuksista, voimavaroista, tulevaisuudesta ja pienistä onnistumisista on erilainen tapa puhua, mikä myös, Therese Steinerin sanoin, liittyy siihen miten lapset ajattelevat maailmasta ja näkevät maailman: Kaiken kaikkiaan ratkaisukeskeinen lähestymistapa sopii hyvin lasten tapaan nähdä ja ajatella maailmasta. En ole ikinä tavannut lasta, joka haluaisi puhua ongelmista. Kun tarkkaillaan pieniä lapsia, huomataan miten he ratkaisevat pieniä jokapäiväisiä pulmia ennustettavan yrityksen ja erehdyksen kaavan mukaan. He katsovat aina tulevaisuuteen, eivät miltei koskaan istu alas analysoidakseen vaikeuksia löytääkseen ratkaisun. Mitä kauemmin ajattelin näitä ominaisuuksia, sitä enemmän minulle selkeni ratkaisukeskeisen lyhytterapian olevan samansuuntainen sen tavan kanssa miten lapsi on maailmassa. (3) 2. Tämä lähestymistapa kasvattaa lapsen tai nuoren motivaatiota ja minäpystyvyyttä. Ratkaisukeskeinen lähestymistapa keskittyy lapsen parhaisiin toiveisiin hyvästä coachingista (vaikka se voi sisältää rinnakkaisesti muiden toiveita heille) mikä lisää heidän motivaatiotaan työskennellä muutoksen eteen. He pystyvät ilmaisemaan mitä haluavat saavuttaa ja tunnistavat pieniä onnistumisia ja edistystä, mikä auttaa heitä kokemaan autonomiaa ja toimijuutta. Tämä usein luo positiivisia tunteita ja optimismia muita asioita kohtaan, joita he saattaisivat haluta tehdä toisin sekä sitkeyttä tulla toimeen väistämättä tapahtuvien takapakkien kanssa. 3. Lapset ja nuoret pitävät lähestymistavan etenemisvauhdista ja lyhytkestoisuudesta. Useat nuoret eivät halua kuluttaa paljon aikaansa aikuisten kanssa puhumiseen, silloinkaan kun asioita ja aktiviteetteja esittää ammattilainen. (4) Kuitenkin ratkaisukeskeinen istunto voidaan vetää läpi puolessa tunnissa ja usein tarvitaan vain yksi, kaksi tai kolme istuntoa. Tämä tuntuu sopivalta nuorempien kohdalla ja niissä paikoissa, joissa nuoret muutenkin ovat - esimerkiksi kouluissa ja opiskelupaikoissa, missä aikaa on vähän päällekkäin oppituntien kanssa tapahtuville istunnoille. 4. Ratkaisukeskeinen lähestymistapa on hyvin fokusoitua. Se ei ota mitään itsestään selvänä, kaikkein vähiten sitä mitä lapsi tarkoittaa tai mikä on merkityksellistä lapselle tai nuorelle. Ratkaisukeskeinen työntekijä kysyy miltä luottavaisempi olo tai ahkerampi työskentely näyttää heille ja auttaa luomaan yksityiskohtaisen kuvauksen tästä. Juuri keskittyminen tähän henkilökohtaiseen kuvaukseen, joka liittyy heidän tunteisiin, arvoihin ja intohimoihin, auttaa nuorta sitoutumaan muutosprosessiin. 5. Ratkaisukeskeinen lähestymistapa mahdollistaa nuorelle uusien tarinoiden rakentamisen itsestä. Lapset ja nuoret kokevat usein identiteettinsä olevan jatkuvassa muutostilassa. Tarinat vaillinaisuuksista ja vaikeuksista voivat saada otteen ja johtaa uusiin vaikeuksiin. Esimerkiksi ajatukset siitä ettei ole rohkea, ei osaa ystävystyä tai että muut eivät pidä heistä tai he eivät ole fiksuja tai heillä on ongelmia suuttumisen hallinnan kanssa. Näin he alkavat huomata todisteita jotka tukevat näitä kertomuksia vajavaisuuksista ja edelleen rajaavat ja rajoittavat heitä. Ratkaisukeskeinen työntekijä auttaa lasta katkaisemaan tämän noidankehän pyytämällä heitä huomioimaan erilaisia asioita, pieniä merkkejä ja yksityiskohtia, jotka voivat olla perustana uusille tarinoille täynnä voimavaroja ja mahdollisuuksia.

3 Avaintekniikoita Useat ratkaisukeskeiset avaintekniikat tai lähestymistavat toimivat erityisen hyvin lasten ja nuorten kanssa. Kuvaan tässä kolmea niistä. Asteikot Asteikolla 1-10, missä 10 edustaa kaikkea sitä mitä haluat saada coaching tapaamisista ja 1 on päinvastaista, missä sanoisit olevasi tällä hetkellä? Lapset ja nuoret vastaavat mielellään asteikkokysymyksiin. Kymmenen asteikko sopii tapaamisen lyhyyden ja taloudellisuuden tarpeisiin, asettaa lapsen selkeästi kontrolliin siitä miten heidät nähdään omassa tilanteessaan ja ehkä tärkeimpänä sallii työntekijän olla keskustelussa nuoren kanssa mistä asiasta tahansa tarvitsematta tietää kaikkea. Asteikkokysymykset kutsuvat lapsen puhumaan siitä mikä sujuu hyvin, monista poikkeuksista ja tilanteista, joita he ehkä ovat unohtaneet huomata, kuten myös pienistä edistyksen merkeistä. Ne voivat olla visuaalisia, fyysisiä ja hauskoja osia prosessissa. Rakennan mielelläni asteikot lasten kanssa erilaisista asioista, jotka voisivat miellyttää lasta: esimerkiksi erilaisista lempiesineistä kuten autoista, eläimistä tai ruuasta. Haluan haastaa ajatuksen, että edistys on ylämäkeä tai raskasta tekemällä asteikkoja liukumäistä, laskettelumäistä tai nopeasti virtaavista joista. Joskus teen lasten kanssa asteikon lattialle niin, että lapsi voi fyysisesti liikkua sitä pitkin. Haluan määrittää sekä lapselle, että nuorelle asteikon yläpään, lapsen parhaat toiveet säihkyvien mahdollisuuksien ryppäänä ja asteikon alapään yksinkertaisesti vastakohtana. Tämä mahdollistaa useampien edistyksen pienten merkkien tulemisen huomatuksi eikä niinkään tyrehdytä edistystä liian tiukasti. Ala-asteikkoja ja useita samanaikaisia asteikkoja voidaan myös käyttää jakamaan osiin se minkä lapsi haluaa nähdä tai käsittelemään monta asiaa yhtäaikaisesti ilman, että lapsen tarvitsee laittaa asioita tärkeysjärjestykseen. Asteikot ovat sekä joustavia että tarkkoja siinä, miten ne voivat mitata ja korostaa tapahtunutta edistystä tai mahdollista tulevaa edistystä. Työntekijä voi esimerkiksi kysyä asteikkokysymyksiä siitä miten viime viikot, edellinen viikko tai jopa eilinen tai tämä päivä ovat sujuneet. Asteikot lapsen edistymisen uskosta, sitoutuneisuudesta edistyksen aikaansaamiseksi tai läheisten uskosta lapsen edistymiseen voidaan kaikkia rakentaa ja tutkia seuraavien kysymysten avulla: Miksi olet noin luottavainen? Mitä sellaista tiedät itsestäsi, joka kertoo sinulle, että voit olla noin luottavainen? Asteikot ovat hyödyllinen työkalu lasten ja nuorten auttamiseksi alkaa näkemään, että pieniä muutoksia tapahtuu ja että he eivät ole jumissa eri tilanteissa tai tavoissa olla, jotka eivät toimi tai aiheuttavat epämukavuutta. Tämä antaa heille luottamusta nähdä ja tehdä enemmän. Työntekijä pysyy uteliaana, muttei tee asioista lapsen puolesta: he eivät kannusta tai tulkitse numeroiden tai muiden arvojen merkityksiä asteikolla. He käyttävät huomaamisen terminologiaa. ( Mistä huomaat kun alat liikkua kohti kuutosta? ) sen sijaan, että työntäisivät lasta mihinkään suuntaan ( Miten pääset kutoseen? ). Tämä vapauttaa nuoren rajoituksista ja odotuksista ja sallii heidän löytää oman tapansa. Listat Lapset ja nuoret suhtautuvat hyvin listojen tekoon. Listat voidaan tehdä paperille, fläppitauluille, valmiille listalomakkeille, suorille viivoille tai ympyröille, korteille ja muilla luovilla tavoilla. Jos työntekijä kysyy yhtä vahvuutta tai taitoa, joka on paremmin, lapsi voi kokea vastauksen löytämisen työläänä tai vaikeana tai he voivat kokea, että heidän täytyy löytää oikea vastaus. Kuitenkin, jos heitä pyydetään nimeämään 10 tai 20 asiaa, jotka he ovat huomanneet, vaikuttaa vastaaminen olevan helpompaa, koska lapselle kenties tulee ilmeiseksi, että heidän ei enää tarvitse päättää mitä sisällyttää vastaukseen ja voivat sisällyttää siihen kaiken. Tällöin lapsi on itsevarmempi vastatessaan. Mitä enemmän vastauksia on, sitä todennäköisemmältä lapselle tai nuorelle näyttää, että muutos on kiinteä osa heidän toimintavaihtoehtojaan eikä vain jotain joka tapahtui sattumalta. Mitä pitempi lista sitä enemmän lapselle vaikuttaa hyväksyttävältä ottaa oma aikansa vastauksen löytämiseksi, vastausten jotka eivät vaan juolahda mieleen, jotka voivat olla hyödyllisimpiä lapselle. Listojen tutkimisen ja luomisen avuksi voidaan käyttää isoa joukkoa kysymyksiä. Yhtä hyvin kuin kysymällä mitä nuori on huomannut, työntekijä voi kysyä mitä muut ovat huomanneet ja missä eri yhteyksissä (kotona, koulussa, luokassa, leikkikentällä jne) asioita on huomattu. Työntekijä voi

4 purkaa yhden vastauksen osiin auttaakseen lasta löytämään useita muita. Lapsi voi esimerkiksi sanoa: Tällä viikolla olen ollut hyvä kaveri muille ja työntekijä voi edelleen kysyä: Kerro minulle viisi asiaa, jotka olet tällä viikolla tehnyt, jotka ovat tehneet sinusta hyvän kaverin? Listojen tekeminen auttaa lasta huomaamaan elävämmin ja syvemmin voimavarat ja muutoksen mukavalla tavalla; he löytävät enemmän asioita, jotka resonoivat heissä ja ovat pysyviä. Kysymyksiä toisen näkökulmasta Ratkaisukeskeisessä lähestymistavassa muiden näkökulma -miten työntekijät reagoivat asiakkaaseen ja miten asiakas sitten reagoi heihin- on tärkeä osa asiakkaan halutun tulevaisuuden tutkimista. Tämä relationaalinen ja vuorovaikutuksellinen näkökulma pitää sisällään toivotun tulevaisuuden asiakkaan jokapäiväiseen elämään. Joskus lasten ja nuorten mielestä on helpompaa ajatella asioista muiden näkökulmasta oman näkökulman sijasta ( Mitä teet eritavalla luokassa? En tiedä Mitä opettajasi näkee? Pidän pääni alhaalla. ). Näin on ehkä siksi, että niin paljon heidän maailmastaan on luonnollisesti heitä ympäröivien aikuisten määrittelemää. Läheiset (ystävät, vanhemmat, sisarukset, opettajat jne.) voidaan kutsua istuntoon nuoren näkökulman kautta. Tämä voi joskus tarjota turvallisen tai luovan etäisyyden lapselle tarkkailla itseään ja mahdollisuuksiaan tai voi yksinkertaisesti laajentaa mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja muutokseen ja sen huomaamiseen. Tämä ei vaadi työntekijältä yksityiskohtien tai ideoiden lisäämistä vaan on tapa kysyä kysymyksiä, jotka auttavat lasta luomaan lisää omia ideoita, huomioita ja ajatuksia. Joskus lapset ja nuoret saattavat olla halukkaita näyttelemään, jolloin työntekijä voi pyytää heitä hetken aikaa olemaan toinen henkilö ja haastattelemaan heitä tässä roolissa sen sijaan, että lapset puhuisivat toisen ihmisen puolesta. Tämä voi tuottaa vielä lisää voimakkaita ideoita ja mahdollisuuksia. Haaste työntekijöille Monet coachauksen lähestymistavat määrittelevät itsensä ratkaisukeskeisiksi, koska niiden fokus on tulevaisuudessa, painotus taidoissa ja voimavaroissa ja mielenkiinto kohdistuu ratkaisuihin ongelmien sijasta. Vaikka nämä ovat ratkaisukeskeisyyden piirteitä, eivät ne itsessään tee ratkaisukeskeistä lähestymistapaa. Mielestäni yksi tärkeimmistä haasteista coacheille, jotka haluavat käyttää ratkaisukeskeistä lähestymistapaa on, että se ei pidä sisällään tavoitteiden asettamista asiakkaiden kanssa tai asiakkaille; sen sijaan se kutsuu kuvailemaan asiakkaan parhaita toiveita ja toivottua tulevaisuutta. Siinä ei käytetä toimintasuunnitelmia näiden tavoitteiden naulaamiseksi, sen sijaan siinä luotetaan asiakkaan toimivan itselleen oikealla tavalla ja nähdään kuvaukset ilmaisevana eikä sopimuksellisina. Coachien, jotka haluavat käyttää ratkaisukeskeistä lähestymistapaa, täytyy pidättäytyä työntämästä asiakasta kohti muutosta tai saamasta heitä tekemään jotain ja sen sijaan kutsua asiakasta kuvailevaan, huomaavaan, korostavaan keskusteluun ja lopulta luottaa siihen, että asiakkaat tietävät mikä on heille parasta. Tämä on kenties suurin haaste lasten ja nuorten kanssa työskennellessä, koska usein uskomme tietävämme mikä on heille parasta. Kuitenkin, etäisyyden ottaminen ja uteliaana pysyminen sen sijaan että sitoudumme johonkin tiettyyn lopputulokseen antaa lapselle tai nuorelle tilaa ja mahdollisuuksia löytää oikeat tavat saada aikaan itselleen oikeita muutoksia.

5 VIITTEET 1. Iveson C, George E, Ratner H. Brief coaching: a solution focused approach. London: Routledge; Ratner H, George E, Iveson C. Solution focused brief therapy: 100 key points and techniques. London: Routledge; Berg IK, Steiner T, Children s solution work. New York: WW Norton & Co; Ratner H, Yusuf D,. Brief coaching with children and young people: a solution focused approach. London: Routledge; Alkuperäinen artikkeli: Denise Yusuf: Brief coaching with children and young people -a solution-focused approach. Coaching Today - April 2015 Käännös: Jussi Saarnio