Ilman avohakkuita harjoitettava metsätalous eli jatkuva kasvatus sekä taajamametsien käsittelymenetelmistä - "Volymblädning"

Transkriptio

1 Opintoretkeilypäivä , aamupäivä. Kirjurina Niklas Björkqvist Ilman avohakkuita harjoitettava metsätalous eli jatkuva kasvatus sekä taajamametsien käsittelymenetelmistä - "Volymblädning" Tukholmaan saavuttuamme ensimmäisenä ammattikohteena oli Ruotsin metsähallituksen jatkuvan kasvatuksen koeala Lidingön saaressa, sen pohjoisosassa heti Rodbodan taajamasta länteen. Esittelijänä oli työnjohtaja Mattias Eriksson NCC Construction Sverige AB:sta. Lidingö on noin asukkaan kunta aivan Tukholman ydinkeskustan kupeessa. Saaren metsiä on käsitelty hyvin varovaisesti. Lähinnä on harjoitettu puistometsänhoitoa ja poistettu puita rakentamisen tieltä. Metsätaloudellisia tai edes metsänhoidollisia hakkuita ei ole tehty aikoihin. Valmiina lähtöön jatkuvan kasvatuksen -koealalle. Vasemmalta Tero Vesisenaho, Markku Kähkönen, Heli Halinen, Antero Halinen, Osmo Hannuniemi ja Olli Vasama (kuva P-J. Kuitto).

2 Opintomatkan ensimmäisellä kohteella tutustuttiin peitteisen metsätalouden kokeeseen Lidingön saarella kunnan ulkoilu- ja virkistysmetsässä. Kokeessa tutkittiin poimintahakkuin käsitellyn metsän kasvua, tuotosta, tuottoa sekä ihmisten suhtautumista siihen. Kokeen pontimena on tutkia olisiko poimintahakkuu, jatkuva kasvatus, menetelmä, jonka asukkaat ja kansalaisaktivistit voisivat hyväksyä ja joka olisi jossakin määrin taloudellisesti kannattava tai edes nollatuloksen tuottava. Taustalla on asukkaiden ja kansalaisjärjestöjen vastustus metsänhakkuita kohtaan. Uudistaminen avohakkuulla ei ole mahdollista voimakkaan vastarinnan takia. Lidingön kunnan metsien virkistyskäytön ja suojelun vaatimustaso on korkea. Ykköstavoitteena on viihtyisä ulkoiluympäristö asukkaille. Toimintaympäristön vaatimukset ja pienipiirteinen metsien käsittely nostaa kustannukset korkeiksi. Kunnan tavoitteena on, että puunmyyntituloilla saataisiin katettua metsänhoidon kustannukset. Koe käsittää useita toistoja, joissa on käsiteltyjä ruutuja ja käsittelemättömiä vertailukoealoja. Kokeen pinta-ala on kaikkiaan noin 12 hehtaaria. Projekti alkoi 2005 ja koe on perustettu Kansalaisjärjestöt vastustivat kokeen perustamista. Syyskuussa 2007 tehtiin ensimmäiset toimenpiteet. Kokeessa tutkitaan taloutta, virkistysarvoja, luonnonhoitoa. Asukkaiden mielipiteitä kartoitetaan kyselyillä. Taajamametsien käsittelyä tutkitaan mm. jatkuvan kasvatuksen koeruuduilla Yttringeskogenissa Lidingössä (kuva Antero Halinen).

3

4 Koeruutuja on yhdeksän, joista kuusi on käsitelty ja kolme kontrollia varten. Osassa käsitellyistä ruuduista on maata raavittu uudistumisen edistämiseksi. Muokkauksella on mahdollista saada useampi puulaji uudistumaan. Muokkaamattomassa maassa vain kuusella on uudistumisen edellytykset. Koealuetta sivuaa ulkoilureitti, jota pitkin syksyisin juoksevatmyös tuhannet Lidingö Loppetin kilpailijat. Opintoretkeläisiä tervehtikin saapumisreitin varrella rivistö juoksijoiden tarpeisiin varattuja BajaMajoja. Kisassa on mukana tuhatlukuinen joukko suomalaisia, joista osaan opintoretkikunta tutustui paluumatkalla Tukholmasta Turkuun Silja Galaxylla. Kokeen tuloksia on mahdollista hyödyntää laajemminkin. Ruotsin valtion metsistä kolmisen prosenttia on sellaisia, joihin kohdistuu erityisvaatimuksia ja tarvittaisiin vaihtoehto avohakkuisiin perustuvalle menetelmälle. Kokeessa testataan kuinka harsinta sopii kaupunkialueelle. Ruotsissa peitteisen metsätalouden tai harsinnan menetelmiä on aikojen saatossa kuvattu viisi kappaletta: 1) määrämittaharsinta, 2) ikäharsinta eli hakataan vanhimmat pois, 3) pienaukkohakkuu, 4) prof. Högnerin kehittämä Naturkultur ja 5) suojuspuuhakkuu, jossa jätetään n 150 r/ha. Kokeessa lähtötilanteessa metsiköissä on ollut keskimäärin 28 m 2 /ha ja hakkuun jälkeen 22 m 2 /ha. Keskimäärin on hakattu 23 % pohjapinta-alasta pois. Tavoitteena oli hakata 30 % mutta vajaaksi jäi. Kaikki kuolleet puut on jätetty rikastuttamaan monimuotoisuutta. Koska kaupungin metsien hoidossa osalla työmaista kuluja on vääjäämättä tuloja enemmän, niin jollain osalla puunmyyntituloja pitäisi saada kuluja enemmän, jotta kokonaisuudessa päästäisiin tavoiteltuun nollatulokseen. Kokeessa käytettiin hakkuukoneena Valmet ja ajokoneena saman valmistajan mallia 860. Kokeeseen valittiin järeydeltään riittävän pienet koneet, joilla oli mahdollista pujotella puiden välissä ja näin saada ajourat mutkitteleviksi ja mahdollisimman huonosti erottuviksi. Manuhakkuuta ei käytetty mutta sitäkin olisi hyvä kokeilla. Kuljettajan ammattitaito ja osaaminen vaikuttaa merkittävästi työjälkeen. Samoin motokuskin ja ajokoneen kuljettajan välinen yhteistyö. Työ tehtiin tuntipalkalla, jolla saatiin työn laatua kohotettua. Hakkuutähteet on kasattu ja kuljetettu pois. Hakkuutähteiden poisto tehtiin suunniteltua perusteellisemmin. Työn suorittaja vei kaiken pois, vaikka tavoitteena oli kerätä %. Taajamametsässä ulkoilu helpottuu hakkuutähteiden poisviennin johdosta. Metsänkäsittelymenetelmien visualisointia ja taloudellisuuden laskentaa varten on tehty työkalut. Niiden avulla päättäjille voidaan esittää miltä eri menetelmien (tasaikäinen/harsinta) lopputulos näyttää erilaisilla aikahorisonteilla ja mikä on taloudellinen tulos. Nämä auttavat päätöksentekijää valitsemaan tavoitteet parhaiten toteuttavan menetelmän (talous, maisema, monimuotoisuus). Tässä Mattias käytti parturivertausta eli päätöksentekijä voi valita itselleen mieluisen käsittelyn (siili, irokeesi, liehuletti). Mattias Eriksson Osku, Markku ja Tero

5 Tarkkaavaisia suomalaisammattilaisia seuraamassa Mattias Erikssonin selostusta. Vas. Osmo Hannuniemi, Tero Vesisenaho, Heli Halinen, P-J. Kuitto, Antero Halinen, Niklas Björkqvist ja Vänni Hirvonen (kuva Tero Ojarinta). Mattias Eriksson näyttää havainnekuvin millaisia tavoitteita taajamametsien käsittelyllä on. Myös Niklas seuraa vasemmalla tarkkana (kuva P-J. Kuitto).

6 Suuria mäntyjä on poistettu harvakseltaan sieltä täältä, samoin kuusia. Lidingön taajamametsissä pääpaino on ulkoilu- ja luontoarvoilla. Retkeilyporukka tarkkailee harsintahakkuun tuloksia (kuva Antero Halinen). P-J. Kuitto ja Niklas Björkqvist lahjoittavat kiitospuheen päälle ruotsalaisasiantuntijalle metsähallituksen juhlalakin ja jotain lisääkin sieltä vielä löytyy (kuva Sameli Salokannel).