ELINTARVIKKEIDEN LUOKITTELU

Transkriptio

1 ELINTARVIKKEIDEN LUOKITTELU SELVITYS

2 SELVITYS (50) ELINTARVIKKEIDEN LUOKITTELU SELVITYS SISÄLTÖ Johdanto Elintarvikkeiden luokittelu tilastoinnissa Luokittelu toimiala- ja tuotetilastoissa Luokittelu maa- ja elintarviketalouden tilastoinnissa Elintarvikkeiden luokittelun kehittäminen Eurostatissa Codex Alimentarius- komission elintarvikkeiden luokitukset Tullin ja tullilaboratorion käyttämät nimikkeistöt ja luokitukset Teollisuuden ja kaupan käyttämät elintarvikkeiden luokittelut Elintarvikkeiden luokitus- ja kuvausjärjestelmät ravitsemustutkimuksissa Elintarvikkeiden luokitukset kulutuksen seurannassa ja saannin arvioinnissa Kansainväliset elintarvikkeiden kuvausjärjestelmät Elintarvikkeiden tunnistaminen yhdistelmämenetelmillä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, entisen Kansanterveyslaitoksen elintarvikkeiden luokittelu Elintarvikevalvonnan luokitukset: elintarvikevalvonnan kohdetietojärjestelmä ja tietosisältö Lainsäädäntö ja ohjeet Toiminnan luokittelu tietojärjestelmän kohdemallissa Luokittelujärjestelmien yhteensopivuus ja muunnostaulukot Tilastotoimen luokitusten muuntotaulukot Kansainvälisten tilastoluokitusten vastaavuudet Eurostatin luokitusten vastaavuudet Food Safety Statistics -tilastoissa Yhdistyneiden kansakuntien (YK:n) muuntotaulukot Muunnostaulukot tullin luokituksissa Vertailutaulukot kuluttaja- ja ravitsemustutkimuksissa Yhteenveto elintarvikkeiden luokituksista Elintarvikkeiden luokitteluun suositeltava toimintamalli Johtopäätökset LIITTEET Luokituksiin liittyvät lyhenteet ja määritelmät... 47

3 SELVITYS (50) Johdanto Elintarviketalouden eri toimijat käyttävät elintarvikkeiden luokitteluun erityyppisiä luokituksia ja koodistoja. Toimijoista osalla luokittelu perustuu kansainvälisiin standardeihin, mutta osalla luokittelu on tehty omien tarpeiden mukaisesti soveltaen kansainvälisiä luokituksia. Näin ollen standardoimattomasta aineistosta saatavien tietojen yhdisteltävyys on hankalaa ja aiheuttaa ylimääräisiä kustannuksia. Nykyisin elintarviketalouden tietojärjestelmien tietosisältö on hajanaista. Sähköisen tiedonsiirron yleistyessä haasteena on eri järjestelmissä olevien tietojen yhdisteltävyyden parantaminen, tietojen yhteiskäyttöisyys. Koska elintarviketaloutta koskeva tiedontuotanto on hajaantunut monelle eri toimijalle, on tietojen hyödyntäminen loppukäyttäjän kannalta esimerkiksi raportoinnin ja tilastoinnin tarpeisiin vaikeaa. Tämä elintarvikkeiden luokitteluun ja standardointiin liittyvä työ on osa Elintarviketalouden laatutietojärjestelmä ELATIn informaatioverkoston kehittämistä. Monilla tiedontuottajilla on kansallisella ja kansainvälisellä tasolla kehitystyötä ja luokittelujen yhtenäistämistä meneillään. Tässä selvityksessä esitellään erilaisten elintarvikealan tiedontuottajien elintarvikkeiden luokitteluja tai luokittelevia tietojärjestelmiä. Elintarvikkeiden luokitteluja ja ryhmittelyjä tarkastellaan kaupan ja teollisuuden alalla, ulkomaan kaupassa, tilastoinnissa, ravitsemustietokannassa, ravintotaseessa, laboratoriojärjestelmässä ja elintarvikevalvonnassa. Elintarviketietokantoja ja järjestelmiä kehitettäessä on tärkeää, että tietoja voidaan yhdistellä eri luokituksista. Elintarvikealan tietojen yhdisteltävyyden kannalta selvitettiin, mitä muunnostaulukoita tai avaimia on olemassa luokitteluiden välillä. Muunnosavainten avulla yhdisteltävyys toimii parhaiten pääryhmien osalta ja standardoitujen luokitusten välillä. Kun elintarvike on kuvattu riittävällä tarkkuudella standardoidussa luokituksessa, voidaan yhdistellä hyvin yksityiskohtaisiakin tietoja luokitusten välillä (Liite 2. Penttilä, P-L). Elintarviketalouden alalla suurin osa standardoinnin vaatimuksista kohdistuu Eviraan ja siellä meneillään olevien tietojärjestelmien kehittämisiin. Evirassa tehtävät valinnat ja päätökset vaikuttavat elintarvikealan tietojärjestelmiin. Evirassa ollaan uudistamassa laboratorion LIMS-järjestelmiä ja valvontajärjestelmiä, joissa tässä hankkeessa kehitettyä elintarvikkeiden luokitusmallia voidaan todennäköisesti hyödyntää (Liite 2. Penttilä, P-L). Elintarvikkeiden luokittelujen eroavuudet on huomattu myös kansainvälisessä tilastoinnissa. EU:n tilastotoimiston Eurostatin Food Safety statistics työryhmässä on aloitettu elintarvikkeiden kansainvälisten luokitusten vastaavuuksien selvittäminen. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisella EFSA:lla on ollut vaikeuksia eri maiden laboratoriotulosten vertailemisessa standardoitujen luokitusten puuttuessa. EFSA:n ja BVL:n (the German Federation of Consumer Protection and Food Safety) toimesta on perustettu kontaminanttitietojen kokoamiseen projekti kehittämään standardoitua elintarvikkeiden luokittelun ja tietojen mallia. Suomella on edustus tässä projektin työryhmässä. Kyseisen projektin nimenä on Development of a standard food classification and data model as a bases for collection of chemical occurence data. Suomi on tarjoutunut testaamaan uutta kehitettävää luokitusjärjestelmää. Tike osallistuu yhteistyössä

4 SELVITYS (50) 1 Elintarvikkeiden luokittelu tilastoinnissa 1.1 Luokittelu toimiala- ja tuotetilastoissa Eviran, Tullilaboratorion ja Terveys- ja hyvinvoinnin laitoksen (ent. Kansanterveyslaitoksen) kanssa kyseiseen projektityöhön. Yhdistyneet kansakunnat (YK), Euroopan yhteisö ja muut kansainväliset järjestöt ovat tehneet paljon työtä luokitusten kehittämiseksi, jotta tilastojen vertailukelpoisuus olisi mahdollista. Niiden tilastotoimet ovat laatineet kansainvälisiä standardiluokituksia, joiden mukaan kootaan ja julkaistaan kansainvälisiä ja kansallisia tilastoja. Suomalaiset luokitusstandardit vastaavat joko täysin kansainvälisesti tunnustettuja virallisia standardeja tai ne ovat niiden pohjalta rakennettuja. Kansainvälisiä luokitusstandardeja on esitelty YK:n Programme on Statistical Classifications internetsivuilla ja EU:n tilastovirasto Eurostatin RAMON Eurostat s Classifications Server luokituspalvelimella. Tilastotoimessa on käytetty jo pitkään kansainvälisiä standardoituja luokituksia. Suomessa virallisena tilastoviranomaisena Tilastokeskus julkaisee luokitussuositukset, jotka perustuvat EU-direktiiveillä vahvistettuihin kansainvälisiin standardeihin. Luokitussuosituksia käyttämällä edistetään eri aikoina ja eri alueilla tuotettujen tilastojen vertailtavuutta. Tilastoissa luokitukset muodostuvat nimikkeistä eli luokkien nimistä, niille annetuista koodeista eli numero- ja kirjaintunnuksista sekä luokkien kuvauksista eli määritelmistä. Tilastokeskus on valtion tilastotoimen yleisviranomainen, jonka yksi päätehtävä on johtaa ja kehittää valtion tilastotointa. Tilastokeskus ja 19 muuta valtion virastoa tai laitosta tuottavat Suomen virallisia tilastoja, joista Tilastokeskus laatii noin kolme neljäsosaa. Tilastolaissa määritellään neljä tilastoviranomaista; Tike, Maaja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ent. STAKES, Tilastokeskus ja Tullihallitus. Niillä on oikeus kerätä tietoja tilastotarkoituksiin laissa säädetyn tiedonantovelvollisuuden perusteella. Elintarvikkeita koskevia tilastoja tuotetaan myös mm. Elintarviketurvallisuusvirasto Evirassa, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa (ent. KTL) sekä Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa (MTT). Suomen virallisissa tilastoissa elintarvikealaa käsitteleviä tilastoja on aihealueilla: Maa-, metsä- ja kalatalous, Teollisuustilasto, Kauppa sekä Tulot ja kulutus Kotitalouksien kulutus-osuudessa (Liite 1. Tilastokeskuksen internetsivut, verkkokoulu, Liite 1 a, Tilastolinkki,1/2008). Tilastotoimessa elintarvikkeita ja elintarvikkeisiin liittyviä toimiala- ja tuotetietoja tilastoidaan toimiala-, teollisuuden hyödyke- ja kulutustutkimustilastoinnissa.

5 SELVITYS (50) Elintarvikkeisiin liittyviä tietoja ryhmitellään tilastotoimessa kansainvälisesti standardoiduilla luokituksilla: EU:n NACE 1 -toimialaluokitukseen perustuvalla kansallisella TOL 2 toimialaluokituksella, CPA 3 -tuoteluokituksella, PRODCOM 4 -tuoteluokituksella, COICOP 5 -luokituksella ja CN 6 -nimikkeistöllä. Seuraavassa kaaviokuvassa on esitetty luokitukset ja luokitusten tasoja. Talous- ja sosiaaliluokitusten kansainvälinen luokitusperhe Toimiala Tuote Teollinen tuote Kauppatavara Kansainvälinen taso ISIC CPC HS SITC EU-taso NACE CPA PRODCOM CN Kansallinen taso TOL ym kans versiot Kansalliset versiot Kansalliset versiot Kuva 1. Tilastoluokitukset ja luokitusten tasot (LähdeLiite 2. Poukka, R., Tilastokeskus, ). 1 NACE (Nomenclature Générale des Activités Economiques dans les Communautés Européennes) EU:n toimialaluokitus 2 TOL Suomen kansallinen toimialaluokitus 3 CPA (Statistical Classification of Products by Activity in the European Community) CPA on toimialaorientoitunut tavaroiden ja palvelujen luokitus 4 PRODCOM (Production Communautaire) EU:n tuotantonimikkeistö 5 COICOP (Classification of Individual Consumption According to Purpose) Yksilöllisen kulutuksen käyttötarkoituksen mukainen luokitus 6 CN-nimikkeistö (Combined Nomenclature) Euroopan yhteisön yhdistetty nimikkeistö

6 SELVITYS (50) Toimialaluokitusten (TOL,NACE, ISIC) avulla ryhmitellään luokkiin samankaltaisia toimintoja eli aktiviteetteja. Näitä luokkia kutsutaan toimialaluokiksi tai lyhyesti toimialoiksi. Toiminnot ovat samankaltaisia, kun ne ovat tuottamiensa hyödykkeiden, tuotantopanostensa sekä tuotantoprosessinsa mukaan samankaltaisia. TOL-toimialaluokitus kuvaa talouden toiminta-aktiviteetteja ja samalla yrityskentän rakennetta. Elintarvikealalla yritystoiminta on kuvattu alkutuotannon, jalostustoiminnan ja kaupan osalta. Elintarvikkeita koskevaa luokittelua on TOLluokituksessa elintarvikkeiden valmistus, maatalous ja kalatalous. Kansallinen toimialaluokitus TOL 2002 perustuu Euroopan unionin yhteiseen toimialaluokitukseen, NACE 2002 (Nomenclature Générale des Activités Economiques dans les Communautés Européennes), josta käytetään nimitystä NACE Rev.1.1 sekä kansainväliseen YK:n toimiala- eli ISIC-luokitukseen (International Standard Industrial Classification of all Economic Activities). Suomessa otettiin käyttöön vuonna 2009 uudistettu tilastollinen toimialaluokitus, TOL Sen 1-4-numerotasot seuraavat NACE Rev. 2:n rakennetta, kun taas 5- numerotaso palvelee kansallisia tarpeita. CPA (Statistical Classification of Products by Activity in the European Community) luokitus on tarkoitettu käytettäväksi tuotantoon, kulutukseen, ulkomaankauppaan ja liikenteeseen liittyvissä tilastoissa Euroopan unionin alueella. Luokituksesta on annettu EU:n jäsenmaita velvoittava asetus. CPA on toimialaorientoitunut tavaroiden ja palvelujen luokitus. CPA käsittää kaikki tavarat ja palvelut, jotka kukin on kohdistettu yhdelle EU:n toimialaluokituksen NACEn toimialalle. CPA:ssa on luokiteltu keskeisten toimialojen tuotteet. Elintarvikealan tuotteita on luokiteltu ryhmiin: 01 Maataloudesta, riistataloudesta ja niihin liittyvistä palveluista saadut tuotteet 05 Kala ja muut kalastustuotteet, Teollisuustuotteet ryhmässä 15 Elintarvikkeet ja juomat Elintarvikkeiden kauppaa käsitellään ryhmässä 51.3 Elintarvikkeiden, juomien ja tupakan tukkukaupan palvelut ja 52.2 Elintarvikkeiden, juomien ja tupakan vähittäiskaupan palvelut. CPA-luokituksen rakenteessa on kuusi hierarkkista tasoa ja yksi välitaso. Tasoista neljä ensimmäistä sekä välitaso ovat yhteneväiset NACE Rev. 1.1:n kanssa. EU:ssa käytössä oleva CPA-luokitus on YK:n kansainvälisen tuoteluokituksen CPC 7 :n (Central Product Classification) vastine. PRODCOM (Production Communautaire) -tuotantonimikkeistöä käytetään teollisuuden tuotantoa koskevien tilastotietojen keräämisessä hyödykkeittäin käsittäen tavarat ja osan toimialoista. Nimikkeistö perustuu EU:n PRODCOMtuoteluetteloon jonka tuotenimikkeet ovat 8-numeroisia. PRODCOM-luettelo ei sisällä kaikkia tuoteryhmiä, joten sitä on täydennetty kansallisilla lisänimikkeillä. Kansalliset nimikkeet ovat 10-numeroisia. PRODCOM on yhtenäistetty EU:n tilastollisen toimialaluokituksen NACEn kanssa, ja siten vastaavuus on kansalliseen toimiala luokitukseen TOL:een. Koodin kuusi ensimmäistä numeroa vastaavat EU:n tilastollista toimialoittaista tuote- 7 CFC

7 SELVITYS (50) luokitusta CPA:ta. Teollisuuden hyödyketilastoissa luokitellaan elintarvikkeita paitsi PRODCOM luokituksella myös omalla kansallisella aineet ja tarvikkeet - luokituksellamme, joka pohjautuu CPA-luokitukseen. Neljä ensimmäistä numeroa siinäkin vastaa NACE- luokitusta (Liite 2, Hakari, R). CN-nimikkeistö (Combined Nomenclature) on Euroopan yhteisön yhdistetty nimikkeistö, jota käytetään tavaroiden ulkomaankauppatilastojen luokittelustandardina. CN-nimikkeistöstä on selvitetty tarkemmin tässä tekstissä kappaleessa 3. Tullin ja tullilaboratorion käyttämät nimikkeistöt ja luokitukset. Maailman Tullijärjestön HS 8 -Harmonoitua järjestelmää, Harmonized Commodity Description and Coding System) ja YK:n SITC 9 -luokittelua käsitellään 3. luvussa. Liitteessä 1 on internetlinkkejä tilastotoimen luokituksiin. 1.2 Luokittelu maa- ja elintarviketalouden tilastoinnissa COICOP (Classification of Individual Consumption According to Purpose, Yksilöllisen kulutuksen käyttötarkoituksen mukainen luokitus) on laadittu kotitalouksien, kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen ja julkisyhteisöjen yksilöllisten kulutusmenojen luokittelua ja analysointia varten. Luokitusta käytetään kansantalouden tilinpidossa, kulutustutkimuksessa ja kuluttajahintaindekseissä. Se tunnetaan yleisesti Kulutustutkimuksesta (entisestä Kotitaloustiedustelusta), jossa elintarvikkeiden kulutusta arvioidaan kotitalouteen hankittujen tuotteiden perusteella. COICOP on yksi Yhdistyneiden Kansakuntien kansantalouden tilinpitojärjestelmän (System of National Accounts 1993, lyh. SNA) käyttötarkoituksen mukaisista luokituksista. Tämän luokituksen ensisijaisena tarkoituksena on luokitella kotitalouksien eri tarkoituksiin hankkimat tavarat ja palvelut pääasiallisen käyttötarkoituksen mukaan. Ryhmittely on kulutushyödykkeen kestävyyden mukaan kolmessa luokassa; päivittäistavarat, puolikestävät ja kestokulutusvalmisteet sekä valmistusaineen mukaisissa ryhmissä. Elintarvikkeet ovat päivittäistavaroiden ryhmässä (Liite 2, Poukka, R 10 ). Voimassa oleva COICOP-luokitus rakentuu 14:sta pääryhmästä. Elintarvikkeet ovat luokiteltuina pääryhmään 01 (Elintarvikkeet ja alkoholittomat juomat) sekä pääryhmään 02 (alkoholijuomat ja tupakka). Lisää yksityiskohtaisempaa tietoa COICOP luokittelusta on Tilastokeskuksen internetsivuilla (Linkki liitteessä 1). Maa- ja kalatalouteen liittyvät tilastot ovat tilastotoimen Suomen virallisen tilaston SVT:n hyväksymiä tilastoja. Elintarviketalouden maatalouteen liittyvät tilastot julkaisee Tike, Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus. Tiken tilastoissa luokittelu perustuu EU-lainsäädäntöön ja EU-luokituksiin tai kansallisiin 8 HS eli harmonoitu järjestelmä ex.jsp 9 SITC-luokittelu 10 R. Poukan esitelmä

8 SELVITYS (50) luokituksiin, joista EU:n tarpeet voidaan johtaa Eurostatin tilastotarpeisiin (Liite 2, Storgårs, L 11 ). Esimerkiksi maatilarekisterissä on käytössä kansallinen tuotantosuuntaluokitus EU:n säännöksistä tulevan luokituksen lisäksi. Maatalouteen liittyvissä tilastoissa ollaan siirtymässä toimialaluokituksen TOL:n mukaisiin luokituksiin, johon lisätään tarvittavia kansallisia ryhmiä (Liite 2, Katajamäki E.). Kalataloutta koskevat tilastot tehdään Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksessa (RKTL). Kalatalouden tilastot täyttävät Suomen virallisen tilaston (SVT) neuvottelukunnan asettamat kriteerit, jotka on yhdenmukaistettu Eurostatin laatukriteerien kanssa. Tilastoissa käytetään EU-lainsäädännön mukaisia yleisiä tilastoluokituksia ja edellisistä johdettuja kansallisia sovelluksia (esim. TOL), substanssin mukaisia luokituksia (mm. kalataloutta koskevat EU-tilastoasetukset) mutta myös kansallisista tarpeista perusteltuja tarkempia tai vaihtoehtoisia luokituksia. (Internetlinkki Liite1, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) tilastot, Liite 2, Ahvonen, A.) Elintarvikesektorilla julkaistaan tilastotietoa uuden tyyppisessä elintarviketurvallisuusasioihin (Food Safety statistics) keskittyvässä Pellolta pöytään kokoomajulkaisussa. Tässä Tikessä kootussa tilastojulkaisussa on kerätty tilastotietoa koko elintarvikeketjusta alkutuotannosta kuluttajaan ja siihen liittyvästä valvonnasta. Tilastoihin sisältyy myös tietoja luomutuotannosta sekä kotieläinten hyvinvoinnista ja terveydestä. Pellolta pöytään julkaisun tilastotiedot on kerätty Tiken, Eviran, Tullilaboratorion, Tilastokeskuksen, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen MTT:n ja Finfoodin tiedoista. Kokoomajulkaisun tilastotiedoilla ei ole yhtenäistä luokittelua, vaan tietojen luokittelu riippuu tiedontuottajan käyttämistä luokituksista. Luokittelut vaihtelevat perustuvat osittain EU:n ja kansalliseen lainsäädäntöön. Tilastojulkaisun pääluokittelussa on otettu osittain huomioon EU:n tilastotoimiston, Eurostat:in Food Safety statistics - työryhmässä sovitut luokitukset. Eurostatissa on tehty Food Safety statistics luokittelun valmistelutyötä. Se on vielä kesken, mutta pääkohdista (FG0-FG9) on sovittu. 1.3 Elintarvikkeiden luokittelun kehittäminen Eurostatissa Eurostat kokoaa tilastotietoja elintarvikkeiden turvallisuudesta Food Safety Statistics. Tilastointi kattaa koko elintarvikeketjun ja siihen kuuluvat myös rehut, rehujen ja elintarvikkeiden lisäaineet sekä pakkausmateriaalit. On huomattu, että elintarviketalouden tietoja kerätään hyvin erilaisilta valvonta-alueilta, joten kaikkia tuotteita kattavaa luokittelua on vaikea löytää. Eurostat aloitti vuonna 2006 selvityksen, jossa analysoitiin mahdollisuuksia käyttää jotakin olemassa olevaa kansainvälistä luokitusta elintarviketurvallisuutta kuvaavien tilastojen perustana. Eurostat päätyi kokoamaan elintarvikkeiden turvallisuutta kuvaavat tiedot tietopankkiin. Tietopankki sisältää kaksi tietojärjestelmien sanakirjaa. Toinen identifioi elintarvikevalvonnan yksittäisiä elintarvikkeita ja toinen määrittää elintarvikkeen alkuperän perusteella. Eurostatissa tehty selvitys osoitti, että valvontaa palvelevan luokituksen pitäisi kattaa valmiiden elintarvikkeiden lisäksi elävät eläimet, alkutuotannon tuotteet, lisäaineet, pakkausmateriaalit, rehujen valmistusaineet, rehuseokset jne. 11

9 SELVITYS (50) Samalla sama tuote voi päätyä joko elintarvikkeeksi tai eläinten rehuksi. Luokittelujärjestelmän pitäisi kattaa myös tällaiset tarpeet. Food Safety Statistics -selvityksessä todettiin, että sellaisenaan mikään luokittelujärjestelmä ei ollut käyttökelpoinen. Tästä syystä kehitettiin kompromissiratkaisuna uusi tuotteiden luokittelujärjestelmä, jonka perusteita ovat: Järjestelmä kattaa koko elintarvikkeiden tuotantoketjun mukaan lukien elintarvikkeet ja rehut kaikissa ketjun vaiheissa sekä elävät eläimet ja veden. Myös pakkausmateriaalit ja muut tuotteiden kanssa välittömästi kontaktissa olevat materiaalit pitää ottaa huomioon. Järjestelmässä ei saa olla päällekkäisyyksiä Aina kun on mahdollista, pitää tuotteiden määrittelyssä käyttää CN -luokittelua sekä EU:n tuoteluokitteluja CPAta tai PRODCOMia. Uusi järjestelmä perustuu tuotteiden 5-tasoiseen luokitukseen. Hierarkkinen rakenne antaa mahdollisuudet erilaisten yhdistelmien käyttämiselle lähtien erittäin karkeasta luokittelusta (7 ryhmää, FG0-FG9) aina yksityiskohtaisempaan luokitteluun (226 ryhmää). Selvitystyön perusteella on päädytty seuraaviin pääryhmiin: Koodi Pääryhmän määritelmä Pääryhmien kuvaus FG0 All products involved in the food chain - luokittelee elintarvikeketjun tuotteita FG1 Feed: all products destined to animal nutrition - rehujen luokittelu FG2 Animals - elävät ja teurastetut eläimet FG4 Food: all products destined to human consumption (including beverages) - elintarvikkeet, juomat, lisäaineet ja useammasta raaka-aineesta koostetut elintarvikkeet FG5 Contact materials with foodstuffs - pakkausmateriaalit ja elintarvikkeen kanssa kontaktissa olevat materiaalit FG6 Water - käsittää ihmisten ja eläinten käyttämä vesimäärät FG9 Other products, n.e.c. muihin ryhmiin sopimattomat elintarvikkeet Rehujen luokittelu (FG1) perustuu direktiiviin (95/53). Eläinten luokittelu FG2 puolestaan virallisten tilastojen luokitteluun. Elintarvikkeiden luokittelussa (FG4) on otettu huomioon Kulutustutkimuksen, EFG:n ja CPA:n luokittelut sekä pestidivalvonnassa käytetty luokittelu Komission asetus (EY) 178/2006). FG4 Food luokittelussa elintarvikkeiden erittely on kompromissi 2-tason CPA:n ja/tai kansainvälisistä ruuan kulutustutkimusten (COICOP, EFG) käyttämistä luokitteluista. Luokituksen 3- ja 4-tasot ovat yhteensopivia CPA:n ja COICOP:n kanssa, lisäksi hedelmät ja vihannekset ovat EU komission säädöksen 178/2006 mukaisia. Useammasta raaka-aineesta koostetuilla elintarvikkeilla (engl. Special aggregates of food products) on oma ryhmänsä ja koodit FG4-luokassa. Tilastollisten luokitusten lisäksi elintarvikkeiden luokitteluun käytetään muita erityisiä luokituksia, jotka on tarkoitettu vain syötävän ruuan luokitteluun. Esimerkiksi ravitsemustutkimuksessa käytetään EFG (European Food Groupings)- luokittelua ( Liite 3, ESTAT/F5/ES/156: Data dictionary of products subject to controls, TG Food and feed contol and monitoring activities: 1-2 October 2007).

10 SELVITYS (50) 2 Codex Alimentarius- komission elintarvikkeiden luokitukset Maailman maatalousjärjestö FAO:n ja Maailman terveysjärjestö WHO:n alainen organisaatio Codex Alimentarius -komissio on kehittänyt useita satoja standardeja, joihin sisältyy myös elintarvikkeiden luokitteluja kuten FAO/WHO Food Standards Programme. Nämä kansainvälisellä tasolla tehdyt sovitut standardit on otettu myöhemmin osiksi kansallista lainsäädäntöä. Standardien käyttö on erittäin laaja-alaista elintarvikkeiden laatuun ja turvallisuuteen liittyvässä toiminnassa. Tuoteryhmäkohtaisten standardien lisäksi Codexilla on yleisstandardeja, joissa elintarvikkeet on luokiteltu pääluokkien lisäksi esim. valmistus- ja käyttötavan tai kuluttajaryhmän perusteella. Codexilla ei ole yhtä kaiken kattavaa luokitusta. Monet luokitukset on kehitetty elintarviketurvallisuuteen liittyvien erityispiirteiden perusteella. Esimerkiksi lisäaineilla, pestisideillä ja kontaminanteilla on omat elintarvikkeiden luokituksensa. Codex Food Categorization System (CFCS) on FAO/WHO Codex Alimentarius komissiossa kehitetty kansainvälinen luokittelu elintarvikkeille. CFCSluokittelu on yhteneväinen Euroopan elintarviketeollisuuden järjestön CIAA:n elintarvikeluokituksen kanssa ja se jakautuu samalla tavalla 16 pääluokkaan ja alaluokkiin. CIAA Food Categorisation System on Euroopan elintarviketeollisuuden järjestön, CIAA:n (Confederation of the Food and Drink Industries of the EEC) hierarkkinen elintarvikkeiden luokitusjärjestelmä. Luokittelua käytetään mm. pohjoismaisissa lisäainetaulukoissa. Tätä luokittelua käytetään joidenkin Euroopan maiden elintarvikkeiden koostumustietopankkien luokitteluna. Luokittelua on käytetty myös monissa laboratoriojärjestelmissä lähinnä Pohjoismaissa. Elintarvikkeille ja rehuille on kehitetty luokitus torjunta-ainejäämiä varten: Codex Classification of Foods and Animal Feeds on FAO/WHO:n Codex Committee on Pesticide Residues (CCPR). Tässä luokittelussa elintarvikkeet ja rehut jaetaan viiteen pääryhmään ja 19 alaryhmään ja edelleen 93 edellisen alaryhmään. Tuotteet voidaan tunnistaa numerokoodeilla ja otsikoilla. Ryhmittelyssä on viisi pääryhmää kasvikunnan tuotteet, eläinperäiset tuotteet, rehujen valmistusaineet, jalostetut kasvikunnan tuottet sekä jalostetut eläinperäiset tuotteet. Pestisidiluokittelusta on kehitetty tarkempi luokittelu kontaminanttien ja toksiinien kannalta tärkeistä elintarvikkeista lisäämällä luokitteluun valmisruoat ja rehut. Codex Alimentarius General Standards for Contaminants and Toxins in Foods (GSC) sisältää CCPR-luokitteluun luokittelun lisäksi ryhmät: eläinperäiset valmisruoat, useita raaka-aineita sisältävät valmisruoat ja muut elintarvikkeet (Liite 4, Ireland, J.& Moller, A., EuroFIR 1A 1.6 Review of food classification and description systems for use in Food composition databases 2006). 3 Tullin ja tullilaboratorion käyttämät nimikkeistöt ja luokitukset Suomen ulkomaankauppatilaston käyttämä EU:n yhdistetty nimikkeistö (CN) on pääasiallinen luokittelustandardi. Sekä sisäkaupan tilastoilmoituksissa että ulkokaupan tulliselvityksissä viedyt ja tuodut tavarat luokitellaan CN:n mukaisesti. Ulkomaankaupan tilastotietoja julkaistaessa käytetään myös SITC, CPA ja MIG luokituksia (ks. alla oleva luettelo luokitusstandardeista). Lisäksi ulkomaankauppatilaston tietoja on julkaistu EU:n toimialaluokitus NACE:n mukaisesti luokiteltuina vuodesta 1997 alkaen. Ennen tätä vuotta Euroopassa käytettiin

11 SELVITYS (50) kansainvälistä ISIC-toimialaluokitusta, mitä edelleen käytetään EU:n ulkopuolella. Vuosina muunto CN:stä suoritettiin CPA:n kautta NACEen. Vuodesta 2003 alkaen toimialaluokitus on tehty Tilastokeskuksen yritysrekisterin toimialaluokituksen TOL2002 perusteella ja vuodesta 2008 TOL2008:n perusteella. Toimialaluokitukset on selvitetty tarkemmin aiemmin tässä tekstissä, luvussa 1. Elintarvikkeiden luokittelu tilastoinnissa. Luettelo 1. Luokitusstandardeja Suomen ulkomaankauppatilastoissa Suomen ulkomaankauppatilasto julkaistaan seuraavien luokitusstandardien mukaan: - Yhdistetty nimikkeistö; Combined Nomenclature (CN) - Kansainvälisen kaupan luokittelustandardi; Standard International Trade Classification (SITC, Rev.4) - Tuoteluokittelu toiminnan lajin mukaan; Classification of Products by Activities (CPA) - Toimialaryhmät pääasiallisen käyttötarkoituksen mukaan; Main Industrial Groupings (MIG 12 ) - Euroopan yhteisön toimialaluokitus; Nomenclature générale des Activités Economiques dans les Communautés Européennes (NACE Rev.1). Yhdistetty nimikkeistö (CN) perustuu Harmonoituun järjestelmään (HSnimikkeistöjärjestelmä, Harmonized Commodity Description and Coding System on Maaiman tullijärjestön World Customs Organisation, WCO:n julkaisema kansainvälinen kauppatavaroiden tavarankuvaus- ja koodausjärjestelmä) ja sitä käytetään sekä tariffioinnissa että tilastoinnissa Euroopan yhteisössä. Yhdistetyn nimikkeistön n tavaranimikettä ovat käytössä sekä sisä- että ulkokaupan tilastoinnissa. SITC on Yhdistyneiden kansakuntien (YK) julkaisema kansainvälisen kaupan luokittelu. CPA on Euroopan yhteisön käyttämä tavaroiden ja palveluiden luokittelujärjestelmä. MIG -luokitus on lyhyen aikavälin tilastoissa käytettävä teollisuuden koontiryhmäluokitus (aggregaattiluokitus), jossa toimialat ryhmitellään niiden tuottamien tavaroiden käyttötarkoituksen ja kestävyysluokittelun perusteella. EU:n asetuksessa MIG-luokituksesta käytetään Teollisuuden koontiryhmät-nimikkeellä. NACE on taloudellista toimintaa harjoittavien yksiköiden toimialaluokitus, kuten tässä tekstissä luvussa 1. on selvitetty. Liitteessä 5 on internetlinkkejä Tullin luokituksiin. Tullilaboratorion tehtävänä on huolehtia tuonnin ja viennin valvontaan, tulli- ja valmisteverotukseen sekä muihin Tullin tai Tullilaboratorion tehtäviin liittyvistä tutkimuksista. Tullilaboratorio on virallinen elintarvikelain nojalla hyväksytty tutkimuslaitos. Tullilaitos vastaa elintarvikelain (23/2006) mukaan maahantuotavien ei eläinperäisten elintarvikkeiden valvonnasta ja tekee siihen liittyvät elintarviketutkimukset. 12

12 SELVITYS (50) Tullilaboratoriossa tehdään tuoteturvallisuustutkimuksia perustuen lainsäädäntöön kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta (75/2004, 9 ). Perinteiset laboratoriotutkimukset taas pohjautuvat viennin ja tuonnin valvontaan, tulli- yms. maksuihin ja valmisteverotukseen tai tuotteiden luokitteluun. Tullin tehtävänä on valvoa laitonta maahantuontia ja tullilaboratorio tekee siihen liittyviä tutkimuksia. Tullille on siirtynyt tehtäviä kolmansista maista tuotavien kasvisten vaatimustenmukaisuus- ja terveysvalvonnassa. (Liite 2. Nieminen, J., , Liite 5. Tullilaboratorion internetsivu) Tullilaboratorion LIMS- järjestelmää tarkastellaan tässä selvityksessä esimerkkinä laboratoriojärjestelmien luokitteluista. LIMSiin tallennettava tieto ja tuotteen luokittelu riippuvat siitä, mistä syystä näyte on ollut tutkittavana. Erilaisia syitä voivat olla tuonti ja vienti, kuluttajansuoja tai kauppapolitiikka. Tullitariffia 13 käytetään tavaroiden tuonnissa ja viennissä. Siihen pohjautuu tavaroiden tulliverotus sekä kauppatilastotietojen kokoaminen. Kaikille tuotaville tai vietäville tavaroille on ilmoitettava nimike, joka tapauksesta riippuen on joko 8- numeroinen CN-koodi tai 10-numeroinen Taric-koodi. Tullitariffin (käyttötariffi) nimikkeistö koostuu HS-nimikkeistöstä (HS-koodista), CN-nimikkeistöstä (Euroopan yhteisöjen yhdistetty nimikkeistö, CN-koodista) ja Taricista (Euroopan yhteisöjen integroitu tullitariffi, Taric-koodista) seuraavasti: Kuva 2. Tullitariffin rakenne (Lähde: Liite 5a), _tuontiverot/01_tullitariffi/index.jsp Tullitariffissa on kaikkiaan n nimikeriviä, joista n on otsikkorivejä. Maailman tullijärjetön (WCO:n) kansainvälinen kauppatavaroiden tavarankuvaus- ja koodausjärjestelmän HS- nimikkeistö koostuu 4-numeroisesta päänimikkeestä (n ) ja 6-numeroisesta alanimikkeestä, joita on n nimikettä. CN-nimikkeistö (Euroopan yhteisöjen yhdistetty nimikkeistö) muodostuu tulli- ja tilastojakojen yhdistelmästä. Näitä 8-numeroisia nimikkeitä käytetään vienti ex.jsp

13 SELVITYS (50) ilmoituksissa ja sisäkaupan tilastoilmoituksissa. CN-nimikkeitä on yhteensä n nimikeriviä. Taric sisältää yhdistetyn nimikkeistön määräykset ja tullit. Lisäksi se sisältää tietoa tullietuuskohteluun oikeuttavista sopimuksista, tullisuspensioista sekä muista tullimääräyksistä johtuvat alanimikkeet ja tullimäärät sekä muita tavaroiden tuontiin ja vientiin liittyviä määräyksiä. Komissio ylläpitää Taric-tietokantaa, joka on käytettävissä maksutta internetissä. Taric-koodin 10-numeroisia alanimikkeitä on n kappaletta. Nelimerkkisen lisäkoodin avulla voidaan ilmaista tullausilmoitukseen liittyviä toimenpiteitä kuten lisätulli, tullittomat lääkeaineet, polkumyynti- ja tasoitustullit. Tulliselvityksessä lisäkoodeja käytetään viennissä 8-numeroisen CN-koodin kanssa ja 10-numeroisen Taric-koodin kanssa tuotaessa tavaroita yhteisön ulkopuolisista maista. Elintarvikkeita koskeva lisäkoodi on esimerkiksi sokerista ja jauhoista kannettavan lisätullin merkintä. Liitteen 5a internetlinkissä on tarkempi kuvaus Tullitariffista. Kauppapolitiikkaa varten on oma tullinimikkeistönsä, jossa on 4 10 numeroa. Jos tuote on tutkittavana nimenomaan nimikkeen selvittämiseksi, niin laboratorion tutkimuksiin perustuva nimikeluokitus tallennetaan LIMSiin. Tuonnissa yleensä käytetään koko EU:n kymmennumeroista TARIC -koodia (CN+2 numeroa tullisuspensioille jne.. Taric,10-numeroisia alanimikkeitä on n ) sekä lisäkoodit valmistetuille elintarvikkeille. Lisäkoodi perustuu maitoproteiiniin, maitorasvaan, sokeriin ja tärkkelykseen. Lisäksi tulee tarvittaessa valmisteveroluokka (xx). Sisämarkkinoilla tilastoja varten käytetään pelkkää CN-koodia (8- numeroisia nimikkeitä n ). Viennissä tuote tallennetaan CN-koodia ja vientitukikoodia käyttäen (Liite 2, Nieminen, J, Liite 5). Kuluttajansuojaa koskevissa asioissa tallennetaan suuntaa antavasti tullinimike 4-8 numerolla, mutta varsinainen luokittelu perustuu EU:n mm RASFFissa (Rapid Alert System for Food and Feed eli Elintarvikkeita ja rehuja koskeva nopea hälytysjärjestelmä) käyttämään luokitteluun hieman muokattuna. Liitteessä 5b on taulukko 2008 käytössä olevasta Tullin tuoteryhmäluokittelusta. Tuoteryhmän lisäksi tuotteille tallennetaan tieto ominaisuuksista (esim.. virvoitusjuoma, tuoteryhmä 6, ominaisuus 1= appelsiininmakuinen jne ) Tämä tuoteryhmittely on selkeästi valvonta- ja analytiikkalähtöinen (Liite 2, Nieminen, J). 4 Teollisuuden ja kaupan käyttämät elintarvikkeiden luokittelut Päivittäistavarakaupan ja teollisuuden yhteinen tuotetietopankki toimii GS1 Finland Oy:n yhteydessä. GS1 Finlandin tehtävänä on edustaa suomalaista yritystoimintaa kansainvälisessä standardointiyhteisössä GS1:ssä ja edistää sen yleismaailmallisten standardien käyttöä. Yhtenä osana tätä toimintaa se myöntää asiakkailleen maakohtaiset yritystunnukset ja ylläpitää niistä ns. koodipankkia. GS1 Finland ohjaa asiakkaitaan muiden ainutkertaisten GS1- tunnisteiden sekä GS1-symbolien ja tiedonkantajien käytössä. Tuotteiden yksilöintiin GS1 järjestelmä käyttää GTIN-koodeja (Global Trade Item Number). Niiden viivakoodiesityksenä käytetään EAN/UPC symboleita. Usein puhutaankin yleiskielessä edelleen myös EAN- tai UPC- koodeista tarkoitettaessa tuotteiden GTINtunnisteita (Linkit internetsivuille Liiteessä 7, Ks. luokituksiin liittyvät lyhenteet ja määritelmät).

14 SELVITYS (50) Päivittäistavarakaupan ja teollisuuden yhteinen tuotetietopankki otettiin käyttöön Suomessa tuotetietopankin alustana on alkujaan saksalainen Sinfosjärjestelmä, joka nykyään on osa useissa maissa toimivaa SA2 tuotetietopankkipalvelua. Elintarvikkeet tallennetaan muiden päivittäistavaroiden tavoin Sinfos-tuotetietopankkiin. Jotta tuotteen tai kuljetuspakkauksen tiedot voi tallentaa Sinfokseen, sillä pitää olla yksilöivä GTIN-koodi. Sinfos-tuotetietopankin aineisto on mittava, myös elintarviketietojen osalta. Sinfos-tuotetietopankkijärjestelmä antaa teollisuudelle mahdollisuuden lähettää tuotetietonsa sähköisesti yhteen yhteiseen tietokantaan, josta ne ovat kaikkien kaupan ryhmittymien käytettävissä. Tämä tehostaa huomattavasti tuotetietojen välittämistä teollisuudelta kauppaan. Tuotetietopankin tiedot eivät ole ulkopuolisten käytössä. Sinfokseen sitoutuneita yrityksiä on yhteensä jo yli 2600 Euroopassa ja Suomessa päivittäistavaratoimialalla yli 450. Sinfos -tuotetietopankkia kehitetään työryhmien avulla, joissa on edustajia kaupan ja teollisuuden alalta (Liite 7, internetsivut). Sinfos järjestelmään tallennetaan GTIN-koodin lisäksi kolmen luokittelun koodinumerot tuotteesta. Sinfos-tuotetietopankissa tallennettuja luokituksia ovat: Kaukeva-tavararyhmittely (Kansallinen kaupan ja teollisuuden yhteinen tavararyhmittely) CN-koodi (Combined Nomenclature) CPV-luokitus (Common Procurement Vocabulary), joka on EU:n yhteinen hankintasanasto. (Liite 2, Pitkänen, S, Sinfostuki, Liite 7). Kansallista Kaukeva-ryhmittelyä ollaan mahdollisesti korvaamassa kansainvälisellä luokittelulla. Mahdollisia luokitteluita olisi toimialat ylittävä kansainvälisesti hyväksytty tuoteluokitusstandardin, YK:n UNSPSC (United Nations Standard Products and Services Code)-luokittelu tai GPC (Global Product Classification Code) -tavararyhmittely. UNCSPSC on YK:n koodisto, jolla liike-elämä ja hallitukset lähettävät tietoja tavaroista ja palveluista YK:lle. GPC on kansainvälinen tavararyhmittely, joka on suunniteltu tuotetietojen välittämisen ja tuotetietojen hakemistopalveluiden tueksi useita erillisiä tuotetietopankkeja yhdistäen (Liite 7). Elintarviketeollisuusliitto ry (ETL) kokoaa tilastoja eräiden toimialojen kotimaanmyyntivolyymeistä. Tuoteluokittelussa sovelletaan toimialan määrittelemää tuoteryhmittelyä. ETL:n kokoama tilasto elintarvikkeiden tuonnista ja viennistä pohjautuu CN-nimikkeistön luokituksiin, tuonti- ja vientitietojen lähteenä ovat tullihallituksen ulkomaankauppatilastot. ETL:n käyttämät toimialan rakennetilastot (tuotannon brutto- ja jalostusarvo, henkilökunnan määrä) sekä elintarvikkeiden kuluttajahintatilastot perustuvat Tilastokeskuksen tietoihin ja luokitteluihin (Liite 2, Peltola, M). ETL:ssa käytetään tarvittaessa Codex:in ja Euroopan elintarviketeollisuusliitto CIAA:n luokituksia lähinnä elintarvikelainsäädäntöön liittyvissä kysymyksissä kuten lisäaineiden käyttörajoitusasioiden ja päiväsaantiarvioiden yhteydessä. Lisäaineiden käyttörajoituksiin ollaan tekemässä uutta elintarvikeryhmittelyä komission piirissä ja CIAA on vahvasti työssä mukana. CIAA:n jäsenenä ETL osallistuu CIAA:n toimintaan (Liite 2, Heiskasen, S). Liitteessä 7 on internetlinkkejä teollisuuden ja kaupan luokituksiin.

15 SELVITYS (50) 5 Elintarvikkeiden luokitus- ja kuvausjärjestelmät ravitsemustutkimuksissa Elintarvikkeita koskevan luotettavan tiedon saamiseksi edellytetään täsmällistä nimikkeistöä ja elintarvikkeista esitettävää kuvausta. Jopa hyvälaatuisessa tiedossa voi olla virhe, jos tuotetietoja ei ole selkeästi kuvattu. Lisäksi on vaikea muuttaa elintarvikkeen tietoja tai ymmärtää ja verrata tietoja eri maissa tai yksittäisissä asioissa, jos ei ole yhtenäisiä luokituksia eikä kuvausjärjestelmiä. Elintarvikkeiden luokittelulla (engl. classification) ja elintarvikkeiden kuvausjärjestelmillä (engl. identification) saattaa olla hyvin erilaiset tavoitteet ja tämä johtaa erilaisiin ilmaisumuotoihin järjestelmissä. Luokitusjärjestelmillä elintarvikkeet pyritään ryhmittelemään tai kokoamaan samanlaisten ominaispiirteiden avulla. Siten saadaan työväline perustiedon tai erityistiedon loppukäyttäjälle. Kuvausjärjestelmissä käsitellään yksittäisten tuotteiden tietoja. Niissä kuvataan elintarvike mahdollisimman tarkkaan. Tässä järjestelmässä elintarvikkeita ei ole koottu yhteen eli luokiteltu. Erilaisissa kuvausjärjestelmissä kuvaukset ja vertailut (contrasts) vaihtelevat. Näin ollen on tärkeää selvittää kuvausten ristiriitaisuudet, ja se, miten tiedot voidaan yhdistää tai linkittää. Luettelo 2. Kansainvälisiä järjestöjä ja yhteistyöprojekteja, joissa on kehitetty elintarvikkeiden luokituksia ja kuvausjärjestelmiä ja joita on kuvattu ylläpidettävissä tietokannoissa (Liite 4): - Codex Alimentarius - CIAA Food Categorisezation system - DAFNE classification - EUROCODE 2 - EFG (European Food Groups) - LanguaL thesaurus - INFOODS food description - International Interface Standard (IIS) - COST Action 99 Recommendations - EuroFIR (European Food Information Resource Network). Luettelon 2 tietokantoja käsitellään myöhemmin tässä tekstissä. Elintarvikkeiden luokitus- ja kuvausjärjestelmien käyttöä tarkastellaan myös kansallisella tasolla (Liite 4). 5.1 Elintarvikkeiden luokitukset kulutuksen seurannassa ja saannin arvioinnissa FAO:n ravintotase FAO Food Balance Sheet (FBS) perustuu kansainväliseen maataloustaloustuotteiden elintarvikkeiden kauppaan. FBS (Food Balance Sheet) tietoja keräävät vuosittain FAO, OECD ja EUROSTAT. Suomessa Tike vastaa kansallisen ravintotaseen tietojen kokoamisesta. Suomen Ravintotaseessa elintarvikkeet luokitellaan 15 pääryhmään, mutta kansainvälisesti käytössä on 14 kasvi- sekä 5 eläinperäisten tuotteiden luokkaan. Suomessa ravintotase kokoaa tilastot elintarvikkeiden kulutuksesta Suomessa. Julkaisu selvittää ravintoaineiden tuotannon, viennin ja tuonnin, varastot sekä kotimaisen käytön vuositasolla. Julkaisussa tarkastellaan ruuan ravintosisältöä (Maa- ja elintarviketalouden tilastot julkaisuina ja verkossa -esite). Tikessä julkaistavassa Ravintotaseessa (Balance Sheet for Food Commodities) ryhmitel-

16 SELVITYS (50) lään elintarvikkeet pääosin FAO:n jaottelun mukaisesti. Ravintotaseen tietoja hyödynnetään mm. FAO:n ravintotaseeseen (Food Balance Sheets), OECD:n kulutustilastoihin, tutkimuksiin, kulutus- ja tuotantotilastoihin sekä ennusteiden laatimiseen (Liite 2, Kortesmaa, T). Ravintotaseen pääjaottelu on selkeä ja yksinkertainen. Ravintotase on jaoteltu 11 ruoka-aineryhmää ja juomat: 1.Viljat, 2. Peruna, 3. Sokeri, 4. Palkokasvit, pähkinä, kaakao, 5.Vihannekset, 6. Marjat ja hedelmät, 7. Liha, 8. Kananmunat, 9. Kalat, 10. Maitotuotteet, 11. Öljyt ja rasvat sekä 12. Juomat. Luokittelu ei identifioi ruoka-aineryhmien alaryhmittelyä numeerisesti. Alaryhmittelyyn on lisätty kansallisesti merkittäviä ryhmiä kuten maitotuotteisiin viilit ja piimät (Liite 8). Ravitsemus- ja kulutustutkimuksissa on käytetty Codex Alimentarius- komission standardoituja elintarvikkeiden luokituksia, joita on käsitelty luvussa 2. Ravintotaseiden tietoja käytetään hyväksi Codex:in toimintaan läheisesti liittyvässä WHO:n ohjelmassa GEMS (The Global Environment Monitoring System - Food Contamination Monitoring and Assessment Programme). GEMS on kehittänyt riskinarvioinnin tueksi alueelliset dieetit GEMS/Food Regional Diets, jossa samantyyppiset ruoankulutukset on yhdistetty kuvaamaan alueellisesti elintarvikkeiden kulutusta. Vastaavaan tarkoitukseen on kehitetty EU Presumptive Diet. Tässä eurooppalaista ruoankulutusta kuvaavassa selvityksessä pyrittiin tarkentamaan ravintotaseisiin perustuvia GEMS:in alueellisia dieettejä. Tiedot projektiin koottiin 14 EU-jäsenmaan ravitsemustutkimuksista. Elintarvikkeiden luokittelu perustuu CI- AA:n luokitteluun sekä Codex:in pestisidien (CCPR) luokitteluun. Kulutustutkimus (ent. Kotitaloustiedustelu, Household Budget Surveys, HBS) on käytössä monessa maassa myös saannin arvioinnissa. Elintarvikkeiden kulutustiedot lasketaan kotitalouskohtaisesti elintarvikkeisiin käytetyistä rahamääristä. Kotitalouksien kulutustutkimus-luokittelua on kehitetty EU:n DAFNE (Data Food Networking) projektissa, jossa on mukana 17 Euroopan maata Suomi mukaan lukien. Suomesta DAFNE-projektiin osallistuu Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (ent. KTL). DAFNE työryhmä on esittänyt Eurostatille lisäyksiä COICOP (Classification of Individual Consumption by Purpose) luokitteluun, jota toimii virallisena HBS luokitteluna. DAFNE luokittelu sisältyy myös COST Action 99- luokitteluun. Ravitsemustutkimuksissa ja kehittämisprojekteissa on kehitetty elintarvikkeiden yhtenäistä luokittelua, joissa ruoankulutustiedot on pyritty saamaan tehokkaammin käyttöön mm. epidemiologisissa tutkimuksissa. Useiden yhteistyöprojektien tuloksena on syntynyt Eurocode -systeemi, joka sisältää sekä tuotekohtaisia koodeja että ryhmäkoodeja. Luokittelu on suunniteltu lähinnä ravitsemustutkimuksen tarpeita varten. Eurocode -systeemi ei ole kaikilta osin yhteneväinen esim. Codex:in ryhmittelyjen kanssa. Ongelmana ovat myös useista aineosista koostetut elintarvikkeet. Eurocode 2 -nimikkeistöä on korjattu European Cost Action 99 projektissa. Korjaukset ovat edistäneet luokittelun käyttöä ravitsemustutkimuksissa ja koostumustietopankeissa. COST Action 99-projekti Food consumption and composition data on luonut elintarvikkeiden kulutuksen ja koostumuksen tietokannan Eurofoods. COST Action 99- projektissa kehitettiin USA/ FDA:n IIS International Interface Standard for Food Databases tekemiä luokituksia edelleen.

17 SELVITYS (50) COST Action 99-projekti ottaa huomioon: Elintarvikkeen nimet ja identifikaatiot: Standardoituja luokituksia: CODEX, FBS, EAN, UPC, Eurocode 2. Yleisiä elintarvikkeiden kuvauksia on kuvausjärjestelmä LanguaL:sta (LanquaL tesaurus on selvitetty tarkemmin luvussa 5.2). Tavalliset elintarvikkeiden käyttäjäryhmät Näytteenotto- ja laboratoriotiedot Muut huomiot COST Action 99-projektin suosituksia on tarkemmin kuvattu liitteen 9 olevassa taulukossa. Nimikkeistöjen kehitystyötä on tapahtunut myös tutkimusprojektien yhteydessä. EPIC SOFT Food classification (European Prospective Investigation into Cancer and Nutrition, EPIC)-luokittelua on käytetty lähinnä sairaus- ja ravitsemustutkimuksissa. EPISOFT Food classification luokittelee elintarvikkeet 17 pääryhmään. EPIC SOFT luokittelua on myös käytetty Epic Nutrient Data Bank (ENDB) tietopankissa, jossa on tiedot 10 maan elintarvikkeiden koostumuksesta. Kyseisestä tietopankin avulla voidaan selvittää näiden osallistujamaiden luokittelun vastaavuudet. Eurooppalaista elintarvikkeiden luokittelua on kehitetty myös projektissa EURO- PEAN-FOOD GROUPS (EFG). Projekti kuului laajempaan COST Action 99 hankkeeseen. Luokittelu ottaa huomioon kansainvälisiä luokituksia: FAO FBS, GEMS, DAFNE, EUROCODE ja kansallisista ranskalaisen, tanskalaisen ja englannin luokituksia. Työ osoittautui erittäin vaikeaksi. Useilla luokittelujärjestelmillä on vastaavuuksia sekä päällekkäisyyksiä. 5.2 Kansainväliset elintarvikkeiden kuvausjärjestelmät Elintarvikkeiden kuvausjärjestelmissä tai tunnistusjärjestelmässä kuvataan elintarvike mahdollisimman tarkkaan tunnistuksen helpottamiseksi. Tuotteita ei kuvausjärjestelmissä (engl. Description systems) luokitella välttämättä lainkaan. Elintarvikkeeseen voidaan liittää erilaisia lisätietoja tai ominaisuuksia (facets), joilla voidaan kuvata esimerkiksi prosessointia tai käyttötarkoitusta. Kuvausjärjestelmiä on kehitetty helpottamaan elintarvikkeita koskevan tiedon välitystä tietojärjestelmistä toisiin. Kuvausjärjestelmiä on ensisijaisesti käytetty elintarvikkeiden koostumustietopankeissa. Käyttö on kuitenkin laajenemassa myös muunlaisten elintarvikkeiden laatua ja turvallisuutta koskevien tietojen keräämiseen. Kaksi huomattavinta kansainvälistä elintarvikkeiden kuvausjärjestelmää, joita käytetään elintarvikkeiden koostumuspankeissa, ovat LanguaL tesaurus 14, jossa on erittäin tarkat määrittelymahdollisuuden sekä INFOODS 15 -järjestelmä, johon voidaan lisätä vapaata tekstiä käyttäjien äidinkielellä. 14 LanguaL 15 INFOODS

18 SELVITYS (50) Elintarvikkeiden kuvausjärjestelmiä on kehitetty mm. Iso-Britanniassa (British structured Food Nomenclature BSFN) sekä Yhdysvalloissa USDA:n (The United States Department of Agriculture) toimesta lähinnä paikallisesti käytettäviksi. Euroopassa on kehitetty monikielisiä kuvausjärjestelmiä (engl. multilingual thesauri) laajempaan käyttöön. Kyseisillä menetelmillä voidaan kuvata ja hakea tietoja elintarvikkeista kielestä riippumatta. Tesaurus (engl. Thesaurus) ei ole kuitenkaan kielen käännösohjelma tai sanakirja. Tesaurus käsittelee systemaattisesti semanttisia riippuvaisuuksia. Alkuperältään amerikkalainen LanguaL tesaurus-järjestelmä ottaa huomioon USA:n maatalous ja elintarvikelainsäädännön (USDA) sekä EU:n lainsäädännön ja kansalliset lainsäädännöt. Euroopassa LanguaL:iin perustuvaa koostumustietopankkijärjestelmää kehitetään EuroFIR 16 -hankkeessa. LanguaL tesaurus jakautuu 14 pääkohtaan ravitsemuksellisten tai hygieenisten asioiden perusteella. Järjestelmällä on eurooppalainen tekninen komitea, joka on linkittänyt järjestelmän kansainvälisiin luokittelujärjestelmiin (esim. CIAA, Codex, lisäaineiden E- numerot yms.). Langual tesaurusta kokeillaan parhaillaan käynnissä olevassa EFSAn kontaminanttitietojen kokoamisessa. Myös Suomesta Tike yhdessä Eviran, THL:n (ent. KTL) ja Tullilaboratorion kanssa ovat tässä kokeilussa mukana. INFOODS-järjestelmän nimikkeistö on kehitetty koostumustietopankkien tiedon vaihtoon. Tässä järjestelmässä on kehitetty LanguaL tesaurusta siten, että se sopii paremmin mm. lisäaineiden ja vieraiden aineiden huomioon ottamiseen. Mukaan on otettu myös valmistus- ja pakkaustavat erillisinä osina eli facet:eina. INFOODS-nimistöjärjestelmä jakautuu seitsemään pääryhmään (Facet) ja 47 alaryhmään. INFOOODS on käytössä monissa maissa eri kieliversioina mm. Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Rehuille INFIC/ ENFIC tesaurus (International Network of Feed Information Centres/ European Network of Feed Information Centres) on pääosin englanniksi, mutta siitä on käännöksiä muillekin eurooppalaisille kielille. Tämä nimikkeistöjärjestelmä on suunniteltu eläinten ruokintaa varten. Luokitusjärjestelmä on hyvä esimerkki onnistuneesta kansainvälisestä tunnistamisjärjestelmästä, vaikka se ei sovikaan elintarvikkeille. Muita elintarvikkeita kuvaavia järjestelmiä ja synonyymisanakirjoja ovat: AGROVOC thesaurus FAO AGRIS databank maatalousalan tutkimuksissa CAB thesaurus Global Health Databases IFIS thesaurus Food Science and Technology Abstracts UKAT thesaurus YK:n synonyymisanakirja UNESCO thesaurus on laaja-alainen nimistö. 5.3 Elintarvikkeiden tunnistaminen yhdistelmämenetelmillä Elintarvikkeiden luokittelut ja kuvaukset saattavat pääkohdiltaan poiketa hyvinkin paljon ja tästä johtuen järjestelmien ovat eriytyneet. Luokittelujärjestelmien ryhmittely tai kokonaisuudet on tuonut työkalun loppukäyttäjälle. 16 EuroFIR

19 SELVITYS (50) Elintarvikealalla on ollut tarvetta kielestä riippumattomien tesaurusten kehittämiseen (esimerkiksi LanguaL). Toisaalta joillakin osa-alueilla kuten koostumustietopankeissa on tarvittu erityisiä tunnistamisjärjestelmiä (esim. INFOODS). Näiden kahden erillisen järjestelmän yhteensopivuus on osoittautunut tarpeelliseksi. Kehittämisessä on pyritty varmistamaan, että järjestelmien rakenteet vastaavat toisiaan. Tätä varten on tehty vastaavuustaulukoita (engl. system mapping) ja toisaalta rakennettu järjestelmien osia (engl. interface), jotta järjestelmät saadaan yhteensopiviksi. Kansainvälisissä kokouksissa ja komiteoissa on pohdittu nimikkeistöjen yhtenäistämistä. Esimerkiksi FAO/UNU kokouksessa Food Composition (1994), jossa selvitettiin LanguaL:in ja INFOODS:n yhteneväisyyksiä sekä nimikkeistöjä ja terminologian Description, Nomenclature and Terminology workshopissa Lahdessa. Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto (FDA, The United States Food and Drug Administration) on koonnut tiedot International Interface Standard IIS luetteloon elintarvikkeiden nimistä sekä luokitus/kuvausjärjestelmien (LanguaL:in, INFOODS, CODEX, Eurocode 2) termeistä. Euroopan alueella on lähdetty rakentamaan vuodesta 2005 EuroFIR-verkostoa (European Food Information Recource Network), jossa on mukana 47 tutkimuslaitosta tai muuta koostumustietokantoja ylläpitävää laitosta 25 eurooppalaisesta valtiosta. EuroFIR-hankkeessa kehitetään yhtenäistä tapaa analysoida elintarvikkeiden ravintoainepitoisuuksia sekä kerätä, varastoida ja julkaista tietoa. EuroFIR:istä on muodostunut elintarvikkeiden koostumustietopankkien järjestelmä, joka rakentaa ja välittää tietoa kokonaisvaltaisesti ja yhtenäisesti sekä se vahvistaa tiedot tietopankkiin. Euroopan tietopankeissa (23) on keskimäärin noin elintarviketta ja 50 ravintoainetta. Elintarvikkeiden yleisten koostumustietojen ja kuvausten lisäksi EuroFIR-tietopankissa voidaan tallentaa tietokantoja ravintotekijöistä, bioaktiivisista yhdisteistä ja kontaminanteista. Luettelo 3. EuroFIR:n päätasot EuroFIR:ssä toiminnot on indeksoituna LanguaLtesauruksen mukaisiin 14 päätasoon (engl. Facets): A. Product type B. Food origin/ Food Source C. Part of Plant or Animal E. Physical State, Shape or Form F. Extent of Heat Treatment G. Cooking Method H. Treatment Applied J. Preservation Method K. Packing Medium M. Container or Wrapping N. Food Contact P. Consumer Group/ Dietary use R. Geographic Places and Regions Z. Adjunct Characteristics of Food (EuroFIR esite 2006, Reinivuo, H., Pakkala, H).