A. Tutkimus-, kehitys-, ja innovaatiotoiminnan toimintaympäristön muutosten merkitys tieteenalalle

Transkriptio

1 Eläinlääketiede Työryhmän osallistujat Antti Sukura, Helsingin yliopisto (puheenjohtaja) Hannu Korkeala, Helsingin yliopisto Olli Peltoniemi, Helsingin yliopisto Outi Vainio, Helsingin yliopisto Outi Hälli, Helsingin yliopisto (asiantuntijasihteeri) A. Tutkimus-, kehitys-, ja innovaatiotoiminnan toimintaympäristön muutosten merkitys tieteenalalle Yleisesti on todettava, että puhuttaessa tutkimus-, kehitys-, ja innovaatiotoiminnasta (TKItoiminta), tutkimuksen rahoitusmahdollisuuksien ja niihin liittyvien käytäntöjen muutoksilla on erittäin suuri merkitys eläinlääketieteelliselle tutkimukselle. Kokonaiskustannusmalli Siirtyminen kokonaiskustannusmalliin on todennäköisesti vähentänyt eläinlääketieteeseen rahoitettujen tutkimusprojektien määrää ja selkeästi lisännyt byrokratiaa tutkimushallinnossa. Kokonaiskustannusmallin mukana on tullut myös uutta byrokratiaa (esimerkiksi SOLE TM työajankohdentamisjärjestelmän käyttöönotto), jonka sisäänajo on edelleen käynnissä. Uudet toimintatavat ovat vieneet työaikaa tutkimuksen ydintekemisestä. Harmillisesti tämä on saattanut vaikuttaa tutkijoiden työmotivaatiota vähentävästi. Osaksi tämän vuoksi tiedekunnasta jätettiin ennätyksellisen vähän hakemuksia Suomen Akatemian hakuun (neljä kappaletta) vuoden 2010 hakuun. Kokonaiskustannusmalliin liittyen eläinlääketieteen korkea kustannuskerroin (112 %) on vähentänyt yksityiseltä sektorilta saatua rahoitusta, koska tutkimukseen liittyvät kustannukset katsotaan yrityksissä liian suureksi hyötyyn nähden. Kokonaiskustannusmallin hyväksi mahdollisuudeksi voitaneen laskea tutkimuksen kustannusten saamisen selkeämmin näkyväksi. Yliopistolaki Yliopiston irtautuminen omaksi taloudelliseksi kokonaisuudekseen on eläinlääketieteen piirissä tehostanut varainhankintaa. Konkreettisesti tämä on näkynyt esimerkiksi eläinlääketieteellistä tutkimusta tukevien säätiöiden aktiivisena rahoituksen ja lahjoittajien hakuna. Täydentävä rahoitus Maa- ja metsätalousministeriön eläinlääketieteeseen liittyvien rahastojen (ennen kaikkea maaseudun kehittämisrahasto, MAKERA) rahoituksen myöntämisperusteet on sidottu varsin tiukasti ministeriön asettamiin strategisiin painopistealueisiin. Tämä saattaa rajoittaa tutkimuksen 1

2 innovatiivisuutta ja vaikeuttaa tutkimuksen suuntaamista tieteenalan kannalta merkityksellisimpiin tutkimusaiheisiin. Kuitenkin, ministeriön myöntämä rahoitus on merkittävä osa tieteenalan rahoitusta ja tämän rahoituksen suunnitelmissa olevalla vähentämisellä on epäedullinen vaikutus tutkimuksen toimintaympäristöön. EU-hankkeiden byrokraattisuus hirvittää tieteenalan tutkijoita. Hakemuksien tekeminen koetaan työlääksi. Tämä johtaa helposti siihen, ettei EU-hankerahoitusta kovin aktiivisesti haeta eläinlääketieteellistä tutkimusta varten. Eläinlääketieteen arvostus Eläinlääketieteellisen tutkimuksen arvostus alan ulkopuolella koetaan vähäiseksi omana kokonaisuutenaan. Arvoa nähdään, jos eläinlääketiedettä voidaan hyödyttää perus- tai taustatutkimuksena lääketieteelle. Esimerkiksi hevosten urheilufysiologian tutkimusta on rahoittajan taholta esitetty tehtäväksi rotilla. Vaihtamalla hevoset rottiin olisi sama soveltava tieto lääketieteen puolelle saatavissa, mutta kustannukset olisivat vähäisemmät. Tämän kaltaisissa kommenteissa näkyy, kuinka helposti lähtökohtainen eläinlääketieteellinen tutkimuksen päämäärä unohtuu. Tähän liittyy se, että rahoittajien tietämys eläinlääketieteestä on liian vähäinen. Toisaalta, translationaalinen tutkimus on tutkimusalalle selvä mahdollisuus. Eläinlääketieteen hyödyntäminen lääketieteen perustutkimuksena voi antaa alan tutkimukselle uutta merkitystä. Poliittisesti katsottuna eläinten hyvinvoinnin ja kliinisen eläinlääketieteen tutkimus on tällä hetkellä hyvin tärkeää, mikä on katsottava tieteenalan mahdollisuudeksi. Tutkimusresurssit Helsingin yliopiston eläinlääketieteellinen tiedekunta on ainoa eläinlääketieteellinen yliopistoyksikkö Suomessa. Aivan leijonan osa tieteenalan tutkimushenkilöstöstä löytyy yliopiston sisältä. Tämä on tutkimustoiminnan yksi heikkous. Jos yliopisto joutuu taloudellisesti koville, voi tutkimusosuus joutua ensin karsintalistalle, jotta opetustoiminta voidaan säilyttää. Eläinlääketieteellinen tutkimustoiminta on tämän vuoksi melkoisen haavoittuvaa. Aikaisemmin tutkimuksella oli laajempi pohja nykyisen Eviran toimiessa merkittävänä tutkimuslaitoksena. Käytännössä yliopiston iso rooli tarkoittaa erityisesti sitä, että tiedekunnan tutkimustoiminnan tulee säilyä monialaisena, jotta kansallinen monialaisuus pystytään eläinlääketieteellisessä tutkimuksessa ylipäätään säilyttämään. Myös tutkimukseen pohjautuva opetus velvoittaa tiedekuntaa harjoittamaan ja edistämään monialaista eläinlääketieteellistä tutkimusta. Yritysrahoitus TEKES rahoituksen hakuarvioinnissa hyviksi hankkeiksi todettuja eläinlääketieteellisiä tutkimuskokonaisuuksia on jäänyt rahoittamatta yleiseen heikkoon taloustilanteeseen vedoten. Ylipäätään yritysmaailmassa tapahtunut kehitys, esimerkiksi uusien alkuperäisten lääkemolekyylien kehittämisen vähentynyt panostus ja painopisteen siirtyminen olemassa olevien lääkemolekyylien hyödyntämiseen ja markkinointiin, ovat vaikuttaneet myös tieteenalan perustutkimuksen resursseihin. Tällä hetkellä yrityksistä löytyvä tutkimusmielenkiinto (ja sitä kautta rahoitusmahdollisuudet) suuntautuu pääsääntöisesti pieneläinpuolelle osaksi pieneläinlääkkeisiin liittyvän vähäisemmän byrokratian, harrastuseläinsektorin suuremman "maksukyvyn" ja tuotantoeläinpuolen ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon keskittyvän hoidon 2

3 vuoksi. Kuitenkin, kokonaiskustannusmalli on vähentänyt yritysten haluja rahoittaa myös seura- ja harraste-eläimiin liittyvää tutkimusta. Sikatutkimuksen osalta sianlihantuotannon kannattavuuden romahtaminen on vähentänyt teollisuuden antamaa tutkimusrahoitusta merkittävästi. Lisäksi yksittäisten sikatilojen heikentynyt talous karsii kenttätutkimuksen resursseja, koska tutkimustilojen rekrytointi on vaikeutunut. Tämä heijastuu ongelmina myös kliinisen opetuksen käytännön järjestelyihin. Kansallisen ruokastrategian sisältö nähdään hieman ristiriitaisena (kansallisen tuotannon korostus, elinvoimainen tuotanto -> isommat tuotantoyksiköt; samalla esitetään vahvoja kannanottoja lähiruoan, luomutuotannon ja muiden "pehmeiden arvojen" puolesta). Ruokastrategian merkitys ja mahdollinen uhka tutkimukselle löytyy lähinnä siitä, että strategiassa painotetut marginaaliset tuotantomuodot eivät riitä mahdollistamaan täsmennettyä tutkimustoimintaa. Esimerkiksi luonnonmukainen kotieläintuotanto on määrältään Suomessa vielä hyvin suppeaa ja hajanaista. B. Tieteenalan kehitys ja kansainvälinen taso Julkaisut Noin kaksi kolmasosaa tieteenalan julkaisuista tulee Helsingin yliopiston (HY) eläinlääketieteellisestä tiedekunnasta (ELTDK). Vuonna 2009 kansainvälisiä vertaisarvioituja julkaisuja oli yli 150 kappaletta. Sektoritutkimuslaitoksista Evira tuottaa vähäisen määrän julkaisuja. Koulutukselliset tavoitteet Ylempien korkeakoulututkintojen osalta tavoite on saavutettu viime vuosina. Vuoden 2010 tavoitteena on ollut 60 suoritettua tutkintoa toteutuma ollessa 68. Tohtoritutkintojen osalta vastaavat luvut ovat 12 suoritettua ja 14 toteutunutta tutkintoa. Kansainvälisen liikkuvuuden kohdalla tavoitteista on hieman jääty vuonna Tavoitteena on ollut 36 kansainväliseen toimintaan osallistuvaa korkeakoulututkintoa suorittavaa henkilöä ja toteutuma on ollut 24 henkilöä. Ulkomaalaisen opetus- ja tutkimushenkilöstön määrä vuonna 2010 oli 5 henkilöä. Tutkimusalojen arviointia Yleisesti eläinlääketieteellisen tutkimuksen vahvuudeksi on todettava monialaisuus eläinlääketieteen sisällä sekä vahva molekyyliepidemiologian osaaminen elintarviketurvallisuustutkimuksessa. Koko tieteenalaa koskeva merkittävä mahdollisuus löytyy eläinsairaalatoiminnan potilasaineiston ja perustutkimuksen hyödyntämisestä translationaalisessa tutkimuksessa. Elintarviketurvallisuuteen liittyvä tutkimustoiminta on kansanvälistä huipputasoa. Mikrobiologisen elintarviketurvallisuuden tutkimuksen huippuyksikön vahvuuksiksi voidaan laskea etenkin monipuolinen menetelmäosaaminen sekä toimiva järjestelmä nuorien tutkijoiden rekrytoinnissa ja ohjaamisessa lisensiaattitöiden tekijöiden ja elintarvikehygienian ja ympäristöterveyden kesäkoulun muodossa. 3

4 Vahvan elintarvikehygieenisen osaamisen lisäksi merkittävä tutkimuskokonaisuus on koirien geenitutkimus. Tämän eläinlääketieteellisen tutkimusalan vahvuutena on nähtävä vahva translationaalisuus lääketieteen suuntaan. Kliininen tutkimus on eurooppalaista kärkitasoa. Sika- ja utaretulehdustutkimuksessa alkaa nykytilanteessa olla tarpeellista jatkuvuutta esimerkiksi post doc -vaiheen tutkijoiden rekrytoinnin onnistumisen muodossa. Kliinisessä kesäkoulussa eläinlääketieteen lisensiaatin perustutkintoa suorittavat opiskelijat tutustuvat kliinisen tutkimuksen tekemiseen jo opiskeluvaiheessa. Opiskelijat tekevät kesäkoulussa lisensiaatin tutkielmansa. Tavoitteena on, että he jatkaisivat tutkijankoulutustaan tekemällä samasta aiheesta väitöskirjan. Kliinisen tutkimuksen tasossa on kuitenkin merkittävää vaihtelua. Joillakin aloilla ei ole vielä muotoutunut selvää toimintatapaa poikkitieteelliseen tutkimushankkeiden suunnitteluun ja käynnistämiseen. Osin tähän liittyen tutkimuskysymysten asettelu on varsin kapeaa osaltaan rahoitusmahdollisuuksien vähäisyyden, mutta myös jonkin verran urautuneiden toimintamallien ja riittävän eläinlääketieteen ulkopuolelle ulottuvan kunnianhimon puutteen vuoksi. Nousevat/hot spot tutkimusaiheet Nousevia tutkimusaiheita ovat eläinlääketieteeseen liittyvän valvonnan tutkimus sekä translationaalinen tutkimus esimerkiksi koirakognition alueella. Toisaalta tuotantoeläimet, esimerkiksi sika, soveltuvat hyvin voimakkaaseen elopainon vaihteluun liittyvän monitieteisen tutkimuksen mallieläimiksi. Kliinisillä aloilla merkittävä yksittäinen tutkimusaihe on tuotantoeläinten tuotantoiän pidentäminen. Tutkimuksen arviointi Tiedekunnan tutkimus on menestynyt erinomaisesti tieteen tekemiseen kohdistuneissa arvioinneissa. Kuitenkin on todettava, että kaikki tutkimuksen arviointiin käytettävät menetelmät (indikaattorit) eivät välttämättä palvele kliinisen eläinlääketieteellisen tutkimuksen arviointia parhaalla mahdollisella tavalla. Esimerkiksi Suomen Akatemian rahoitusosuuden käyttämistä tutkimuksen laadun mittana ei voida pitää kliiniseen eläinlääketieteeseen kovin hyvin sopivana arviointitapana, koska Suomen Akatemia rahoittaa pääasiassa perustutkimusta. Sosiaali- ja terveysministeriö rahoittaa kliinistä lääketieteellistä tutkimusta korvamerkityllä EVO-rahalla. Kliinisellä eläinlääketieteellisellä tutkimuksella ei ole vastaavanlaista julkista korvamerkittyä rahaa. Kansainväliset suhteet BRIC-mailla nähtiin merkitystä etenkin elintarvikehygieniaan ja kliiniseen eläinlääketieteeseen liittyvän tutkimuksen kohdalla. BRIC-maista on esitetty kiinnostusta suomalaista osaamista ja suomalaisia tutkijankoulutuspaikkoja kohtaan, mutta tällä hetkellä resursseja ei ole kehittää tätä yhteistyötä eteenpäin. Tutkimusalan heikkoutena kansainvälisissä suhteissa nähtiin vajavainen Venäjän eläinlääketieteellisen toimintaympäristön tuntemus. Tieteenala ei ole osannut tuoda selvästi esille olemassa olevien kansainvälisten suhteiden ja verkostojen määrää. Kansainvälisten suhteiden heikkouksina on nähtävä rakenteellisen yhteistyön ja dokumentoinnin (ei selviä tutkimusyhteistyösopimuksia) puute sekä vahva henkilösidonnaisuus. 4

5 C. Tutkijanura ja tohtorikoulutus Yliopistoympäristö tutkijanuran kannalta Eläinlääketieteen vahvuutena tutkijanuraa ajatellen nostettiin esiin tohtoreiden kouluttaminen todelliseen tarpeeseen. Eläinlääketieteen tohtori (ELT) -tutkinnon suorittaneista on pulaa. Eläinlääketieteen tohtoreita ei riitä vastaamaan yhteiskunnan kysyntää ja myös tiedekunnasta valmistuneet FT sijoittuvat hyvin työmarkkinoille. Eläinlääketieteen haasteena on enemmänkin saada tohtorikoulutuksen saaneita henkilöitä pysymään riittävästi tiedekunnassa töissä. Heikkoudeksi on laskettava se, ettei ELT -tutkinnon suorittaneille ei ole tarjota selvää ja riittävän houkuttelevaa uravaihtoehtoa yliopiston sisällä. Järjestelmällinen tohtorinkoulutus on mennyt tieteenalalla eteenpäin. Kirsi Pyhällön (HY) vuonna 2011 tekemän kyselytutkimuksen mukaan eläinlääketieteen tohtorikoulutettavat olivat tyytyväisiä saamaansa ohjaukseen ja ohjaajiinsa. Yli 90 prosenttia tutkijakoulutettavista ei kokenut tarvetta ohjaajan vaihtoon. Tiedekunnassa suoritetuista tohtorintutkinnoista noin kolmasosa on filosofian tohtorin (FT) tutkintoja. Osaltaan FT-tutkintojen suuri osuus johtuu siitä, ettei tutkijan koulutuspaikkoja saada täytettyä eläinlääketieteen pohjakoulutuksen saaneilla henkilöillä. Valtakunnan yleinen eläinlääkäripula ja tutkijanuran heikko houkuttelevuus (heikko palkkaus, pätkätyöt) aiheuttavat hankaluuksia tutkijakoulutuksen paikkojen täyttämisessä. Käytännössä kaikki halukkaat eläinlääketieteellisen pohjakoulutuksen saaneet otetaan mukana tutkijakoulutukseen, mikä johtaa karsintamahdollisuuden puuttumiseen koulutukseen pääsevien kohdalla. Toisaalta, jo eläinlääketieteen perusopiskelijat ovat erittäin motivoituneita ja lahjakkaita, jolloin myös tutkijan uralle päätyy hyvää henkilöstöä. FT-tutkintoon johtavien peruskoulutuksen saaneita henkilöitä on saatavilla eläinlääketieteellisen tutkimuksen tehtäviin, koska heidän työllistyminen tutkijan uran ulkopuolelle on haastavampaa. Tohtoriohjelmien uudistamisessa uhkana on verkostomaisten tohtoriohjelmien toiminnan turvaamisen haastavuus tulevaisuudessa. Eri yliopistojen ja tutkimuslaitosten välisen yhteistyön turvaaminen nähtiin tärkeänä. Etenkin kliinisen alan tutkijoille on kysyntää tämän tieteenalan kehittämistarpeen vuoksi. Suomen Akatemian rahoittamassa Eläinten hyvinvoinnin tohtoriohjelmassa (ANIWEL) on rahoituskaudelle tohtorikoulutettavan paikkaa kliiniseen eläinlääketieteeseen, mutta se on tarpeeseen verrattuna liian vähän. Ammatillinen erikoistumiskoulutus (kansallinen erikoistumistutkinto ja kansainvälinen sertifiointi) ja tohtorintutkinto olisi saatava liitettyä luontevasti toisiinsa. Näiden kahden uran yhdistämiseksi ei ole olemassa selvää toimintamallia. Eläinten hyvinvoinnin tohtoriohjelmassa kokeillaan erikoistumis- ja tohtoriopintojen jaksottamista (6 kk tohtorikoulutusta ja 6 kk erikoistumisopintoja vuorotellen). Kokeilu jatkuu vasta toista vuotta, joten sen toimivuudesta ei ole kokemusta. Tämän hetkinen noin neljäksi vuodeksi ajateltu tutkijankoulutuspaketti on liian lyhytaikainen näiden kahden tarkoitusperän yhdistämiseksi. Käytännössä tarpeen olisi noin seitsemästä kahdeksaan vuoteen mittainen koulutusputki, joka mahdollistaisi kliinisen tutkijan uran houkuttelevuuden lisääntymisen. Lisäksi kliinisen alan 5

6 henkilöstön vapauttaminen tutkimukseen on käytännössä haastavaa: Kliininen potilastyö eläinsairaalassa tahtoo ajaa käytännössä tutkimustyön edelle. Valtakunnallinen suuntaus tohtorikoulutuksen ja -tutkintojen määrän vakiinnuttamiseen ja post doc -vaiheen painottamiseen saattaa aiheuttaa painetta myös eläinlääketieteellisen tohtorikoulutuksen panosten vähentämiseen perusteettomasti, koska meillä on vielä muista aloista poiketen tohtoripulaa. D. Liikkuvuus ja verkostot Selvästi näkyvä kansainvälinen liikkuvuus on tieteenalan heikkous. Mahdollisina taustasyinä melko vähäiseen tilastoissa näkyvään kansainvälistymiseen voivat olla suomalaisen eläinlääketieteellisen tutkimuksen tason nousu, jolloin ulkomaiset yhteisöt eivät välttämättä tarjoa parempia vaihtoehtoja. Myös tieteenalan tutkijakoulutettavien naisvaltaisuus voi näkyä vähäisenä liikkuvuutena. Naispuoliselle tutkijalle voi olla mieskollegaansa vaikeampaa lähteä pitkäksi ajaksi ulkomaille pienten lasten kanssa. "Kotikansainvälistyminen" on tieteenalalle merkittävä mahdollisuus. Tutkimusyhteisöihin on halukkuutta tulla töihin ulkomailta. Nämä kansainväliset henkilöt ovat arvokasta pääomaa lähellä ja sujuvasti tapahtuvalle kansainvälistymiselle. Tiedekunnan professorit ja muu henkilökunta ovat muodostaneet merkittävät kansainväliset suhdeverkostot, jotka ovat jääneet vähälle huomiolle, eivätkä näy virallisessa raportoinnissa. Sinänsä, verkostojen olemassa olo on laskettava mahdollisuudeksi. Erikoisalojen ammatilliset ja tieteelliset verkostot ovat kustannustehokas ja yleensä vähäisen byrokratian tapa toimia. Näitä verkostoja on hyödynnetty kliinisillä aloilla etenkin kansainvälisen ammatillisen erikoistumistutkintojen toteuttamisessa (esim. European College of Porcine Health Management, ECPHM; European College of Veterinary Pathologists, ECVP). E. Tutkimuksen infrastruktuurit Infrastruktuurin vahvuutena eläinlääketieteen alalla on nähtävä uusien tilojen myötä Viikkiin siirtyessä saadut uudet tekniset laitteet erityisesti elintarvikehygieniassa. Kuitenkin, tämä laitteisto alkaa olla nyt 10 vuotta vanhaa, joten päivitys- ja korjaustarvetta alkaa esiintyä. Suomalainen eläinlääketieteellistä tutkimusta palveleva infrastruktuuri koetaan osaksi heikkolaatuiseksi etenkin yhteistyökyvyn ja palvelualttiuden osalta. Usein on toimivampaa teettää tutkimushankkeisiin liittyviä töitä ulkomailla. Infrastruktuurin osalta keskihintaiset hankinnat ovat tieteenalalla haastavia. Tiedekunnan budjetin kiristyessä tämän hintaluokan hankinnoille ei ole selvää rahoituskanavaa. 6

7 Uhkana ovat sektoritutkimuslaitosten tutkimusinfrastruktuurissa tapahtuneet alasajot. Esimerkiksi maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) resurssien vähentäminen on vaikuttanut merkittävästi kokeellisen tuotantoeläintutkimuksen tekemiseen. Yliopiston omat suurten eläinten koe-eläintilat ovat vaatimattomat ja käytännössä hankalasti toimivat. Ongelmaa on käytännössä ratkaistu viemällä tutkimusta yksityisille tuotantoeläintiloille sekä kutsumalla tutkimuksiin yksityisten omistamia seura- ja harraste-eläimiä. Tämä rajoittaa tehtävissä olevan tutkimuksen sisältöä. Jatkossa yhteistyö sektoritutkimuslaitosten kanssa nähdään erinomaisen tärkeänä. Kokonaistaloudellisuudella valtion eri laitosten ja toimijoiden kohdalla on merkittävä rooli toimivan eläinlääketieteen tutkimusinfrastruktuurin rakentamisessa. 7