ISTUNTO KESKIVIIKKONA 4. KESÄKUUTA 2003

Transkriptio

1 3-001 ISTUNTO KESKIVIIKKONA 4. KESÄKUUTA (Istunto avattiin klo 9.10.) Puhetta johti puhemies COX Puhemies. Esitän pahoitteluni niille kollegoille, jotka olivat ajoissa paikalla, ja esitän pahoitteluni myös komission puheenjohtajalle ja neuvostolle. Meillä oli tänään puheenjohtajakokouksen ylimääräinen kokous, joka päättyi hieman aiottua myöhemmin Tajani (PPE-DE). (IT) Arvoisa puhemies, haluaisin vain ilmoittaa parlamentille, että itsestäni riippumattomista syistä en voi osallistua tänään äänestyksiin. Brysselissä on iltapäivällä valmistelukunnan kokous, ja joudun poistumaan istuntosalista klo 11, koska äänestysten jälkeen ei mene enää lentoja Puhemies. Valmistelukunnan jäsenten kannalta tämä on valitettava mutta väistämätön ristiriita, joka liittyy heidän julkisten tehtäviensä hoitamiseen parlamentin jäsenenä. Mitä tulee äänestykseen, erityisesti ohjesäännön mukaan kollegat voivat esimerkiksi jättää kirjallisen kannanoton erotukseksi äänestämisestä. Nämä kannanotot liitetään pöytäkirjaan. Meillä ei ole toista äänestysmenettelyä, vaan ainoastaan yksi äänestys, joka järjestetään täällä. Hyvä jäsen Tajani, ilmoitan tämän teille ja kaikille muillekin kollegoille, jotka ovat lähdössä tänään valmistelukunnan kokoukseen Tervetulotoivotukset Puhemies. Viralliselle lehterillemme on saapunut tänään arvokas vieras, Suomen eduskunnan puhemies Paavo Lipponen. Arvoisa puhemies Lipponen, haluan toivottaa teidät tervetulleeksi Euroopan parlamenttiin. (Suosionosoituksia) Thessalonikissa 20. ja 21. kesäkuuta 2003 pidettävän Eurooppa-neuvoston kokouksen valmistelu sekä troikan ja Kaakkois-Euroopan vakaussopimukseen osallistuvien maiden kokous Puhemies. Esityslistalla on seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat Thessalonikissa 20. ja 21. kesäkuuta 2003 pidettävän Eurooppa-neuvoston kokouksen valmistelusta sekä troikan ja Kaakkois- Euroopan vakaussopimukseen osallistuvien maiden kokouksesta. Yiannitsis, neuvosto. (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, Thessalonikin Eurooppa-neuvosto päättää erityisen vaikeat kuusi kuukautta ja viitoittaa tietä Euroopan integraatioprosessin jatkumiselle. Eurooppa-neuvosto aikoo keskittyä viiteen tärkeään asiakokonaisuuteen. Se ensinnäkin pohtii, miten voitaisiin edistää institutionaalisia muutoksia, joita Euroopan unioni tarvitsee ja joita Euroopan tulevaisuutta käsittelevä valmistelukunta on valmistellut maaliskuusta 2002 lähtien. Toiseksi neuvostossa käsitellään ulkopolitiikkaan ja puolustukseen liittyviä asioita, erityisesti transatlanttisia suhteita, unionin turvallisuusasioita koskevan strategisen näkemyksen muodostamista sekä joukkotuhoaseisiin liittyvää kysymystä. Kolmanneksi keskustellaan maahanmuutto-, turvapaikka- ja ulkoraja-asioista, joiden tiedätte olevan puheenjohtajavaltio Kreikan kiinnostuksen kohteena, ja niiden viiden viime vuoden aikana lisääntyneestä merkityksestä unionille. Neljänneksi Eurooppaneuvoston on käsiteltävä työllisyysstrategiaan ja yleensä Lissabonin strategiaan liittyviä seikkoja, ja huippukokouksen jälkeiseksi päiväksi, siis lauantaiksi 21. kesäkuuta, suunniteltu viides asiakokonaisuus liittyy Länsi-Balkania koskevaan unionin politiikkaan. Näiden viiden asiakokonaisuuden lisäksi neuvosto tietenkin keskustelee ja tekee asianmukaisia päätöksiä monista muistakin asioista. Käsittelen nyt kuitenkin pääasiassa vain edellä mainitsemiani aihekokonaisuuksia. Hyvät parlamentin jäsenet, ensimmäinen aihekokonaisuus koskee valmistelukunnan parhaillaan käsittelemiä institutionaalisia muutoksia sekä toimia, joihin on ryhdyttävä. Koska unioni laajentuu laajentumista koskeva sopimus allekirjoitettiin Ateenassa 16. huhtikuuta ongelmia aiheuttavat muutokset, joita on saatava aikaan, jotta Euroopan unioni ei lankea siihen uhkaavaan ansaan, että sen toimielimet ovat jäykkiä eivätkä toimi tehokkaasti ja tuotteliaasti. Tästä syystä Euroopan tulevaisuutta käsittelevän valmistelukunnan asiat ovat keskeisiä asioita Eurooppa-neuvostossa ja koko unionissa. Kuten huhtikuussa järjestetyssä epävirallisessa Eurooppa-neuvostossa todettiin, valmistelukunnan puheenjohtajan odotetaan esittelevän valmistelukunnan noin 15 kuukautta kestäneen työn tulokset. Puheenjohtajavaltio Kreikka on monien erityissopimusten jälkeen onnistunut varmistamaan, että valmistelukunta pysyy Kööpenhaminan Eurooppaneuvoston vahvistamassa aikataulussa. Aloitteita ja ehdotuksia on tehty. Vuoropuhelu voi jatkua, mutta jossakin vaiheessa työ on päätettävä. Se ei selvästikään tapahdu Kreikan puheenjohtajakaudella, mutta odotamme, että johtajat vaihtavat näkemyksiä ja päättävät hallitustenvälisen konferenssin järjestyksestä ja 3-009

2 6 04/06/2003 että silta lopulliseen vaiheeseen saadaan rakennettua Kreikan puheenjohtajakaudella. Valmistelukunnan työn lopputulos esitetään siksi Thessalonikin Eurooppa-neuvostolle. Eurooppaneuvoston asiana ei ole tehdä sisältöä koskevia päätöksiä; sen tehtävänä on ainoastaan päättää, miten hallitustenväliselle konferenssille annetaan määräys aloittaa työskentely, jotta lopputulos on kaikkien hyväksymä yhteinen nimittäjä, joka muodostaa institutionaalisen kehyksen ja määrittää unionin menettelytavan useaksi vuodeksi. Sitten kun se aika koittaa, meidän on varmistettava, ettei tämä yhteinen nimittäjä ole pienin yhteinen nimittäjä ja vain vähäpätöinen muutos vaan nimittäjä, joka takaa laajentuneen unionin dynaamisuuden. Puheenjohtajavaltio Kreikka aikoo järjestää keskustelun asian sisältöä koskevista näkökohdista näkemysten vaihtamiseksi, jotta jäsenvaltioiden kannoista saadaan käsitys ennen hallitustenvälistä konferenssia, ja tietenkin siksi, että voidaan tehdä päätöksiä menettelyn seuraavista vaiheista. Hallitustenvälisen konferenssin työaikataulu on tärkeä asia. Aikataulun määrittämisessä on otettava huomioon myös joidenkin jäsenvaltioiden velvollisuus järjestää kansallinen vuoropuhelu valmistelukunnan työn lopputuloksesta. Arvioimme, että syksyn tienoilla tämän menettelyn pitäisi olla päätöksessä ja hallitustenvälisen konferenssin työn pitäisi olla käynnissä. Sen olisi päätettävä työnsä ajoissa, jotta laajentumisajankohdan, toukokuun 2004 ja uuden institutionaalisen kehyksen voimaantulon väliin jäävä ajanjakso on mahdollisimman lyhyt. Valmistelukunnan työssä tapahtuneen edistyksen perusteella voin joka tapauksessa esittää joitakin näkemyksiä useista asioista. Laajentuneen Euroopan institutionaalista rakennetta koskeva keskustelu alkoi siitä, että todettiin tarve lisätä tehokkuutta. Kaikki ovat vakuuttuneita, että meidän on mukautettava institutionaalinen rakenne ja toiminnot laajentuneen unionin tarpeisiin säilyttämällä kuitenkin kaikki periaatteet, joihin Euroopan yhdentymispyrkimykset perustuvat. Perustuslaista tehtävän sopimuksen luonnostelu on merkittävä laadullinen edistysaskel, joka on pitkälti valmistelukunnan työn ansiota. Meidän on kuitenkin todettava, että se on myös osoitus Euroopan kansalaisten tahdosta. Sopimuksen vahvuus riippuu kahdesta perustekijästä: sen aiempaa demokraattisemmasta toiminnasta ja tehokkaammasta päätöksenteosta. Minusta on erityisen myönteistä, että valmistelukunnan työskennellessä on pystytty sopimaan monista perusasioista, kuten Euroopan parlamentin aseman vahvistamisesta, unionin luomisesta yhdeksi kansainväliseksi oikeushenkilöksi, perusoikeuskirjan sisällyttämisestä perustuslaista tehtävään sopimukseen sekä vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen liittämisestä aiempaa tiiviimmin yhteisön toimivaltaan. Valtaosa valmistelukunnasta hyväksyi myös näkemyksen, että voimme lisätä unionin demokraattisuutta perustamatta uusia toimielimiä tai yksiköitä. Laajentuneen Euroopan unionin pitäisi olla aiempaa voimakkaammin läsnä kansainvälisissä tilanteissa. Se tarkoittaa, että on kehitettävä ratkaisuja: ulkopoliittisia voimavaroja on esimerkiksi koordinoitava nykyistä paremmin, ja on perustettava virka, jossa yhdistyvät korkean edustajan ja ulkopolitiikasta vastaavan komission jäsenen tehtävät. Hyvät parlamentin jäsenet, kuten tiedätte, näistä asioista keskustellaan parhaillaan. Valmistelukunnan täysistunnossa esitettyjen erilaisten lähestymistapojen lisäksi meidän on mielestäni tärkeää säilyttää tasapaino unionin toimielinten välillä, jotta voimme varmistaa jäsenvaltioiden tasavertaisuuden, hyödyntää jatkossakin yhteisön menettelyn tarjoamia etuja sekä vahvistaa valtioiden ja kansojen muodostaman unionin demokraattista luonnetta. Valmistelukunta on ollut mielestäni kaikesta huolimatta menestys. Se on tehnyt päätöksiä monista vaikeista kysymyksistä, jotka olivat jääneet ratkaisematta edellisissä hallitustenvälisissä konferensseissa. On itsestään selvää, että tulevassa hallitustenvälisessä konferenssissa on otettava huomioon päätökset, joista oltiin yksimielisiä, ja viimeisessä työskentelyvaiheessa on tärkeää osoittaa kompromissivalmiutta, jotta valmistelukunta säilyttää toimivaltansa ja jotta voidaan varmistaa vahva lopputulos, jota unioni kipeästi tarvitsee. Kuten aiemmin totesin, kesäkuun Eurooppa-neuvoston toinen tärkeä työala liittyy asioihin, joita on tapahtunut koko tämän kauden aikana erityisen tärkeällä ulkopolitiikan alalla, joka kattaa myös valtioiden väliset suhteet. EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokous pidetään Washingtonissa muutaman päivän kuluttua Eurooppaneuvoston jälkeen. Siellä on tilaisuus keskustella molemmille osapuolille tärkeistä asioista, tehdä yhteistyötä, käsitellä kansainvälisiin ja/tai kahdenvälisiin tapahtumiin liittyviä vakavia kysymyksiä ja poistaa viime kuukausina usein vallinnut ilmapiiri. Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen suhteisiin vaikuttavat vanhat siteet, molempien merkittävä asema kansainvälisessä toimintaympäristössä ja dynaamisuus huolimatta siitä, että monissa asioissa esiintyneet näkemyserot ovat asettaneet ne viime kuukausina koetukselle. Kaikki Euroopan unionin jäsenvaltiot kuitenkin katsovat, että meitä yhdistäviä tekijöitä on enemmän kuin meitä erottavia tekijöitä ja että yhteistyömme on kaikkien edun mukaista. Edellisessä Gymnich-kokouksessa kävimme erittäin hyödyllisen keskustelun. Yhdysvaltojen-suhteidemme kuvan pitäisi mielestämme kohentua, ja sen pitäisi kuvastaa nykyistä paremmin suhteidemme todellista tilaa. Pyrimme siksi kaikin keinoin varmistamaan, että seuraava EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokous, jonka esityslistasta keskustellaan Thessalonikin Eurooppaneuvostossa, on tärkeä askel strategisten suhteidemme jatkokehityksessä, jotta voimme yhdessä kohdata aikamme haasteet.

3 04/06/ Irakin kysymys, transatlanttiset suhteet ja yleiset kansainväliset tapahtumat ovat synnyttäneet viime aikoina uusia haasteita Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa. Meidän on pystyttävä muodostamaan tällä alalla yhteinen käsitys uudesta turvallisuusilmapiiristä ja käsittelemään tehokkaasti uusia haasteita ja uhkia. Toukokuun alussa pitämässään epävirallisessa kokouksessa ulkoasiainministerit kehottivat YUTP:n korkeaa edustajaa laatimaan yleiskertomuksen uudesta turvallisuusilmapiiristä, sen synnyttämistä haasteista ja uhkista sekä keinoista, joilla unioni voi käsitellä niitä, ja esittämään kertomuksen Thessalonikin Eurooppa-neuvostolle alustavaa keskustelua varten. Eurooppa-neuvosto odottaa voivansa hyväksyä myös puheenjohtajan kertomuksen Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan edistymisestä sekä vuosiraportin väkivaltaisten konfliktien ehkäisemistä koskevan unionin ohjelman täytäntöönpanosta, joka on unionin turvallisuusjärjestelmän kulmakivi. Myös edelliseen liittyvä joukkotuhoaseita koskeva kysymys on tärkeä esityslistalla oleva asia, ja oletan sen tietenkin pysyvän esityslistalla, koska näiden aseiden leviäminen on suuri kansainvälinen haaste. Sevillan Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti puheenjohtajavaltio aikoo tuoda kesäkuun Eurooppaneuvostossa valtioiden päämiesten huomion kohteeksi myös useita maahanmuuttoon, turvapaikkoihin ja ulkorajoihin liittyviä asioita, jotka olivat puheenjohtajakautemme tärkeimpiä painopistealueita, kuten tiedätte. Huomattavaa edistystä on tapahtunut. Neuvosto onnistui saamaan aikaan poliittisen sopimuksen perheiden yhdistämistä koskevasta direktiivistä, ja uskomme saavamme aikaan poliittiseen sopimukseen myös pitkään oleskelleita kolmansien maiden kansalaisia koskevasta direktiivistä ja siihen liittyvästä pakolaisten asemaa määrittävästä direktiivistä. Kuten tiedätte, tavoitteenamme oli tehdä yleisarviointi sekä laillisesta että laittomasta maahanmuutosta. Pyrkimyksissä kehittää laillista maahanmuuttoa ja turvapaikka-asioita koskeva Euroopan unionin yhtenäinen politiikka puheenjohtajavaltio kiinnitti erityistä huomiota myös kolmansien maiden kansalaisten kotouttamiseen. Aiomme yhdessä komission kanssa laatia Thessalonikin Eurooppa-neuvostoa varten päätelmiä, jotka perustuvat laitonta maahanmuuttoa koskevan yhteisen politiikan kehittämisestä, ihmisten salakuljetuksesta ja ihmiskaupasta, ulkorajoista ja laittomien maahanmuuttajien palauttamisesta annettuun komission tiedonantoon, jossa käsitellään myös kustannusten jakamista. Puheenjohtajavaltio aikoo lisäksi saada aikaan poliittisen sopimuksen maahanmuuttoasioiden liittämisestä tiiviisti arviointiin, joka koskee kolmansien maiden unionin kanssa tekemää yhteistyötä. Vaikeassa taloudellisessa ja poliittisessa tilanteessa pidetyn Eurooppa-neuvoston kevätkokouksen jälkeen on ryhdyttävä toimiin myös maaliskuussa 2000 Lissabonin strategian yhteydessä tehtyjen päätösten täytäntöönpanemiseksi varsinkin nyt, kun kolmasosa prosessista on takanapäin ja tehtävää on vielä paljon. Maaliskuun Eurooppa-neuvostossa päätimme edistää muun muassa useiden työllisyyttä, innovaatioita, yrittäjyyttä ja muita toimia koskevien menettelytapojen soveltamista. Tiettyjen suuntaviivojen hyväksyminen on siksi keskeisiä asioita Thessalonikissa. Tällaisia ovat esimerkiksi tarkistettu Euroopan työllisyysstrategia, jossa otetaan huomioon edistys, jota on saatu aikaan eri kohteissa, esimerkiksi julkisissa ostotarjouksissa, energia-asioissa ja ympäristövastuussa, ja yhteisen maatalouspolitiikan uudistuspaketin hyväksyminen huolimatta siitä, että tällä hetkellä on vaikeaa ennustaa asian lopullista tulosta. Tulenkin näin Länsi-Balkanin kysymykseen. Mitä tulee Länsi-Balkanin valtioihin ja niiden suhteisiin unioniin, ohjelmamme painopisteinä pyrimme erityisesti edistämään näiden valtioiden kehitystä kohti Euroopan unionin rakenteita ja ehtoja. Se, että Länsi-Balkan on pysynyt tärkeänä unionin painopistealueena huolimatta viime kuukausina vallinneesta kielteisestä asenteesta, on saavutus ja osoitus siitä, että unioni pitää kyseistä aluetta poliittisesti erittäin tärkeänä. Tämä kiinnostus on ilmennyt tosiasiassa vakautus- ja assosiaatioprosessista sekä politiikan ja turvallisuuden aloilla: olemme toteuttaneet kaksi operaatiota Bosniassa ja Hertsegovinassa ja Entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa (FYROM). Länsi-Balkanin jälleenrakennus on perustunut alueelliseen yhteistyöhön, jossa vakaussopimuksella on merkittävä asema. Viittaan erityisesti puheenjohtajavaltion aloitteeseen, jossa ehdotetaan kriisejä ja konflikteja ehkäisevän mekanismin ja varhaisvaroitusjärjestelmän perustamista Kaakkois- Euroopan yhteistyöprosessin ja vakaussopimuksen yhteyteen, mikä pääasiassa korostaa taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen merkitystä pelotteena. Vakautus- ja assosiaatioprosessi on edelleen keskeinen tekijä Balkanin maita koskevassa unionin politiikassa. Kroatiassa arvioitiin taannoin tätä politiikkaa tukevia toimiamme, eli mitä on saatu aikaan vakaussopimuksen yhteydessä, jonka päätavoitteena on koordinoida toimia, jotta vakautus- ja assosiaatioprosessi voidaan saattaa päätökseen. Yhtäältä demokratisointi, sovittelu ja alueellinen yhteistyö ja toisaalta kunkin Balkanin maan lähentyminen unioniin muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden. Komissio ja jäsenvaltiot sekä alueen viisi valtiota ovat sopineet Länsi-Balkania koskevista tavoitteistamme. Neuvosto ja komissio pyrkivät panemaan täytäntöön nämä tavoitteet ja esittämään niistä erityisiä toiminnallisia päätelmiä. Asian kannalta merkitykselliset päätökset on tarkoitus hyväksyä 16. kesäkuuta yleisten asioiden neuvostossa. Sen jälkeen Euroopan parlamentti hyväksyy nämä päätökset, ja odotamme saavuttavamme näin ratkaisevan vaiheen Länsi-Balkanin-suhteissamme ja saavamme aikaan tekstin, jossa esitetään päätelmiä, joissa ilmaistaan poliittista tahtoa tukea alueen valtioiden toiveita unioniin liittymisestä ja joihin sisältyy lisäksi toimintaa koskeva yhteenveto tätä tarkoitusta varten.

4 8 04/06/2003 Samalla Eurooppa-neuvosto vahvistaa, että näiden valtioiden tulevaisuus Euroopassa on pitkälti niiden omissa käsissä ja riippuu niiden sitoutumisesta tarvittavien uudistusten täytäntöönpanoon. Vakautus- ja assosiaatioprosessi, jossa noudatetaan tiiviisti ehdollisuuden periaatetta, tarjoaa meille jatkossakin tarvittavan institutionaalisen kehyksen. Tämän prosessin rikastuttaminen laajentumisesta viime aikoina saaduilla kokemuksilla vahvistaa vuoden 1997 ehdollisuusvaatimuksiin ja Kööpenhaminan kriteereihin perustuvia arviointi-, uudistus- ja valvontamenettelyjä. Tätä jatkokehitystä ajatellen komissio on ehdottanut erityiskeinoja Euroopan yhdentymisen kumppanuusohjelmia. Nämä liittymistä valmistelevan prosessin innoittamat ja kunkin valtion vaatimuksiin mukautetut ohjelmat ilmentävät painopisteitä ja velvoitteita, joita on noudatettava säännöllisesti, sekä ohjaavat Cards-ohjelmasta myönnettävää taloudellista tukea. Yleisten asioiden neuvoston ja Eurooppaneuvoston odotetaan tekevän tämän järjestelmän hyväksymistä koskevan päätöksen. Huippukokouksessa käytävässä operatiivisia toimia koskevassa keskustelussa kiinnitetään erityistä huomiota oikeus- ja sisäasioihin, etenkin järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan. Pyrimme arvioimaan alueen valtioiden saavutuksia laatiaksemme jatkoa varten luetteloja niiden tämän alan erityisvelvoitteista. Eritystoimia aiotaan ehdottaa myös muissa horisontaalisissa asioissa, kuten pakolaisten paluussa, työttömyyden torjunnassa, kaupan vapauttamisessa sekä uskontoon ja kulttuuriin liittyvien muistomerkkien suojelussa. Alueen tehokas vakautus edellyttää, että unionin rahoitusosuutta lisätään ja että kehitystoimiin kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota. Thessalonikin Eurooppa-neuvoston päätökset otetaan huomioon myös Thessalonikin julkilausumassa, joka asianomaisten osapuolten on tarkoitus allekirjoittaa 21. kesäkuuta. Tällä poliittisella foorumilla, joka on jatkoa vuonna 2000 järjestetylle Zagrebin huippukokoukselle, tarkoituksenamme on uudistaa poliittista vuoropuhelua, joka viimeistelee olemassa olevan kehyksen ja korostaa myös Länsi-Balkanin maiden vastuuta kokonaisprosessissa. Näiden Eurooppa-neuvoston käsiteltävänä olevien perusparametrien lisäksi haluaisin puhua hyvin lyhyesti muutamasta muusta erityisen tärkeästä asiasta. Huhtikuun 16. päivänä järjestetyn laajentumissopimuksen historiallisen allekirjoitustilaisuuden jälkeen tämä prosessi sai uutta vauhtia, ja perusvaihe saatettiin yleisesti ottaen loppuun. Ratifiointimenettely etenee 10 valtiossa tasaista vauhtia, kuten yhteisön säännöstön soveltamisen tehostettu valvontakin. Samaan aikaan Bulgarian ja Romanian kanssa käytävät liittymisneuvottelut edistyvät tyydyttävästi. Turkin kanssa olemme viimeistelemässä liittymisstrategiaa Kööpenhaminan päätösten mukaisesti. Näin ollen odotetaan, että Eurooppa-neuvosto panee merkille tapahtuneen kehityksen ja hyväksyy tarvittavat suuntaviivat. En käsittele muita asioita, joita Eurooppa-neuvosto joutuu ilmeisesti tarkastelemaan jatkuvasti. Totean vain, että pyrkimyksissä tuoda Euroopan kansalaiset lähemmäs Euroopan tapahtumia puheenjohtajavaltio Kreikka käsittelee parhaillaan eurooppalaisten poliittisten puolueiden ehdotusta ensisijaisen tärkeänä ja tekee kaikkensa, jotta neuvostossa käytävät neuvottelut saadaan päätökseen ennen Thessalonikin Eurooppaneuvostoa. Olen erityisen iloinen siitä, että eilen päästiin yleiseen yhteisymmärrykseen parempaa lainsäädäntöä koskevan sopimuksen laatimisesta, ja tämäkin sopimus on näin ollen esitettävä Thessalonikin Eurooppaneuvostolle. Lopuksi haluaisin todeta, että puheenjohtajavaltio on pyrkinyt tutkimaan ja aikoo vielä kerran tutkia, voitaisiinko myös Euroopan parlamentin jäsenten ohjesääntöä koskeva kysymys saada kenties ratkaistua. Katsomme, miten asia edistyy. En voi sanoa vielä mitään varmaa. (Suosionosoituksia) Puhemies. Haluaisin, että tämänpäiväisen istunnon pöytäkirjaan kirjataan sekä minun kiitollisuudenosoitukseni että parlamentin kiitollisuudenosoitukset puheenjohtajavaltio Kreikan merkittävistä pyrkimyksistä tehdä kanssamme erittäin rakentavaa yhteistyötä lainsäädännön yksinkertaistamiseksi. Toivon, että saamme asiasta aikaan toimielinten välisen sopimuksen. Haluaisin kiittää teitä vielä siitä, että olette sitoutuneet jatkuvasti edistämään parlamentin jäsenten ohjesääntöä koskevan kysymyksen ratkaisua Prodi, komission puheenjohtaja. (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kuten neuvoston puheenjohtaja Yiannitsis totesi, Euroopan tulevaisuuden valmistelukunnassa laadittu luonnos unionin perustuslaista tehtäväksi sopimukseksi on Thessalonikissa kokoontuvan Eurooppa-neuvoston keskeinen aihe. Kyseessä on unionin tulevaisuuden kannalta erityisen tärkeä kokous, ja olenkin siksi päättänyt omistaa tämänpäiväisen puheeni kokonaan sen käsittelemiseen. Olen vakuuttunut siitä, että hetken kuluttua käytävässä keskustelussa tulee esiin runsaasti rohkaisevia ajatuksia ja ehdotuksia valmistelukunnan työn erittäin arkaluonteista viimeistelyvaihetta silmällä pitäen. Ensimmäiseksi totean, että valmistelukunnalle asetettu määräaika lähestyy, ja haluaisinkin tässä yhteydessä kiittää kaikkia teitä, jotka olette edustaneet siellä Euroopan parlamenttia. Teidän panoksenne on ja on jatkossakin ratkaisevan tärkeä tämän arkaluonteisen prosessin eteenpäin viemisessä. Haluan kiittää myös neuvoston puheenjohtajia Simitistä ja Yiannitsista sekä heidän avustajiaan siitä kärsivällisestä sovittelutyöstä, jonka hedelmistä toivon mukaan pääsemme nauttimaan Thessalonikissa.

5 04/06/ Ei ole kovinkaan kauan siitä, kun komissio ja Euroopan parlamentti esittivät painokkaan vaatimuksen Euroopan tulevaisuutta käsittelevän valmistelukunnan perustamisesta. Nyt meillä on tilaisuus laatia unionin ensimmäinen todellinen perustuslaki avoimen, demokraattisen keskustelun pohjalta. Hyvät parlamentin jäsenet, vaadimme yhdessä valmistelukunnan perustamista, ja yhdessä meidän on myös pyrittävä saattamaan sen työ onnelliseen päätökseen. Valmistelukunnan on saatava aikaan tasapainoinen ehdotus, josta vaihtoehtoiset kohdat on karsittu pois. Ehdotuksen on luotava pohja Euroopan tulevaisuudelle vuosiksi eteenpäin siten, että unionin läsnäolo ja riippumattomuus kansainvälisillä foorumeilla on turvattu. Epäonnistuminen tämän tavoitteen toteuttamisessa toisi mukanaan valtavia riskejä. Jos jätämme tietyt keskeiset kysymykset hallitustenvälisen konferenssin päätettäväksi, olemme vaarassa joutua jälleen Nizzassa koetun kaltaiseen ikävään tilanteeseen. Se olisi julmaa historian ivaa, koska halusimme valmistelukunnan siitä syystä, että emme olleet tyytyväisiä Nizzan sopimukseen. Haluaisin palauttaa mieliin, millaisia tavoitteita tälle unionin politiikkojen ja toimielinten suurelle uudistukselle alun perin asetettiin. Valmistelukunta perustettiin joulukuussa 2001 annetulla Laekenin julistuksella, jossa sen tehtäväksi annettiin valmistella hallitustenvälisen konferenssin työtä mahdollisimman laajalta ja avoimelta pohjalta. Laekenin julistuksen kolme keskeistä tavoitetta ovat Euroopan unionin toimivaltuuksien jaon ja määrittelyn parantaminen, unionin säädösten ja toimenpiteiden yksinkertaistaminen sekä aiempaa demokraattisemman, avoimemman ja tehokkaamman unionin luominen. Perimmäisenä tavoitteena on unionin ajamien arvojen vahvistaminen, kansalaisten perusoikeuksien ja -velvollisuuksien määritteleminen ja jäsenvaltioiden keskinäisten suhteiden selkeyttäminen EU:n piirissä. Valmistelukunta sai siis erittäin suuren ja vaikean tehtävän. Meidän on kuitenkin myönnettävä, että unioni on viiden vuosikymmenen kuluessa koonnut ainutlaatuisen institutionaalisen ja lainsäädännöllisen perinnön, ja samalla on hioutunut maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen poliittinen toimintamalli, josta meidän pitäisi olla ylpeitä. Tulevaisuutta käsittelevän valmistelukunnan tehtävänanto oli selkeä: sen oli määriteltävä, mitä kukin tekee Euroopan unionissa. Tätä varten on luotava uusi, tasapainoinen toimielinrakenne, joka antaa EU:lle edellytykset esiintyä varteenotettavana toimijana globalisoituvassa maailmassa, mutta joka samalla avautuu helposti unionin kansalaisille. Euroopan parlamentilla ja neuvostolla on oltava jaettu vastuu lainsäädäntövallan käyttäjinä, minkä vuoksi yhteispäätösmenettelyn soveltamisalaa on laajennettava. Tuomiovalta kuuluu Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle, ja olisin valmis laajentamaan sen toimivaltuuksia ulkopolitiikan sekä oikeus- ja sisäasioiden alalle. Lainsäädäntövallan selkiyttämisen lisäksi unioni tarvitsee yhden ainoan täytäntöönpanoelimen, komission. Komissio vastaa toimistaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle, valvoo yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanoa, toteuttaa unionin politiikkoja ja huolehtii unionin ulkoisesta edustuksesta, yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa lukuun ottamatta. Toimeenpanovallan kahtiajako hämärtäisi toiminnan selkeyttä kansalaisten kannalta ja vastuukysymysten osalta, eikä parlamentti voisi enää valvoa toimeenpanovallan käyttöä. Minun on kuitenkin vielä painotettava yhtä ensisijaisen tärkeää asiaa. Se on enemmistöpäätösten soveltamisen laajentaminen, joka on ratkaiseva ja perustavanluonteinen vaatimus, jos haluamme pyrkiä yhä demokraattisempaan ja tehokkaampaan toimintaan. Ilman sitä toimintamme ei ole demokraattista eikä tehokasta. Viimeisin valmistelukunnan julkistama luonnos perustuslaista tehtäväksi sopimukseksi sisältää joitakin, ehkä moniakin hyviä ehdotuksia: EU:n perusoikeuskirja on sisällytetty siihen perustuslain toisena osana, yhteispäätösmenettelyn soveltamista on laajennettu vaikkakaan ei tarpeeksi ja on päätetty perustaa unionin ulkoministerin tehtävä, jonka haltija edustaa unionia kansainvälisissä yhteyksissä. Muiden kysymysten kohdalla pohdintaa on sen sijaan vielä syytä jatkaa: yksimielisyyden vaatimuksesta ei ole ensinnäkään päästy vielä eroon. Minun on lisäksi painotettava, että toimielinten tehokkuus riippuu jatkossa nimenomaan tästä, sillä veto-oikeuden salliminen johtaa väistämättä unionin toiminnan halvautumiseen. (Suosionosoituksia) Paras ratkaisu toiseksi parhaita ratkaisujakin voi olla olemassa on kahden yksinkertaisen enemmistön vaatimus, joka edellyttää, että päätöksen takana on puolet jäsenvaltioista ja puolet unionin väestöstä. Tällainen käytäntö on helppotajuinen, yksinkertainen ja selkeä. Komissio kannattaa tätä ratkaisua, koska siinä ilmenevät unionin legitimiteetin kaksi peruspilaria muistutan, että unioni on valtioiden muodostama liitto, johon liittyminen edellyttää kansojen suostumusta. Toistan vielä, että on oleellista poistaa veto-oikeus, josta maksamme tällä hetkellä kohtuuttoman hinnan sekä unionin sisäisessä että kansainvälisessä politiikassa. Toinen edelleen ratkaisematta oleva ongelma on Euroopan unionin neuvoston vakituisen puheenjohtajan tehtävä. Viimeisimmässä sopimusluonnoksessa esitettyyn ehdotukseen liittyy nähdäkseni kolme ongelmaa. Ongelmallinen on ensinnäkin tehtävän legitiimiys tai tilintekovelvollisuus, eli on epäselvää, kenelle tämän viran haltija olisi vastuussa toimistaan, ja tämä vastuukysymys on oleellinen demokratian kannalta. Toiseksi Euroopan parlamentin asema heikkenee, sillä se valvoisi perustellusti komission toimintaa mutta ei neuvoston eikä sen puheenjohtajan

6 10 04/06/2003 toimintaa. Tällainen ajattelutapa on nurinkurinen; sopimusluonnoksessa ehdotetaan heikkoa demokratiaa. Emme voi hyväksyä sitä! Kolmanneksi neuvostoon luotaisiin näin toinen toimeenpanoelin, mikä hämärtäisi yhteisön toimivallan jakoa. Tämä ei edistäisi säädösten yksinkertaistamista, ja olisi entistä vaikeampi selvittää, mitä kukin tekee unionissa. Ottaen huomioon tilanteen ja nämä kolme perusepäkohtaa komissio on valmis sopimaan erilaisista ratkaisuista: voitaisiin joko säilyttää kiertävä puheenjohtajuus tai valita neuvostoon vakituinen puheenjohtaja, pelkästään "puheenjohtaja", joka tehostaisi sen toimintaa teknisellä tasolla. Yleensäkin tärkeää on se, että saadaan aikaan perusta, jolla voidaan tehokkaasti sovittaa yhteen hallitustenvälisen yhteistyön tasolla hoidettavat asiat ja vakiintuneimmat yhteisön menettelyt. Sopimusluonnos ei kuitenkaan tarjoa tällaista perustaa. Tämä ei onnistu erottelemalla ja pilkkomalla tehtäviä, vaan sen sijaan olisi pyrittävä luomaan siltoja näiden kahden ulottuvuuden välille ja ennakoimaan mahdollista kehitystä kohti yhteisiä rakenteita, joihin muun muassa unionin tuleva presidentti kuuluu. Meidän on oltava luovia ja kekseliäitä, ja meillä on oltava käsitys sekä nykyhetkestä että tulevaisuudesta. Jo nyt on olemassa konkreettinen ehdotus, jota voidaan kehitellä eteenpäin, nimittäin EU:n ulkoministerin toimen perustaminen. Ulkoministerin tehtävänä olisi edustaa unionia yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla, kun taas komission tulisi jatkaa unionin edustajana kaikilla muilla aloilla, kuten äsken totesin. Tämä selittää ehdotuksen ulkoministerin kaksoistehtävästä ja sen, miksi tämän ministerin on ollakseen toimintakykyinen oltava myös komission jäsen, mutta siten, että hänellä on erityisasema yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla. Ulkoministerin on siis toimittava kiinteässä yhteistyössä kollegion ja eritoten komission puheenjohtajan kanssa, ja hänellä on oltava apunaan asianmukainen hallintorakenne. Tämän organisaation on oltava hallinnollisesti komission alainen, jotta se voi tehdä yhteistyötä komission muiden yksiköiden kanssa siten, että voidaan parhaalla mahdollisella tavalla hyödyntää asiantuntemusta, resursseja ja toimintaa kaikilla aloilla, jotka liittyvät ulkopolitiikkaan käsitteen suppeassa merkityksessä. Tällä tavoin unionin ulkoinen edustus voi toimia johdonmukaisesti, ja siinä voidaan tehokkaasti hyödyntää sekä yhteisön että hallitustenvälisen tason välineitä. Näin unioni voi saavuttaa sille maailmanlaajuisesti kuuluvan painoarvon ja aseman. Hyvät parlamentin jäsenet, tässä on konkreettinen esimerkki siitä, miten hallitustenvälisen ja yhteisön ulottuvuuden yhdistäminen voidaan toteuttaa käytännössä. Olen oppinut viime kuukausien kokemuksista yhden asian: jos unioni esiintyy edelleen hajanaisena, sen kohtalona on jäädä kansainvälisellä näyttämöllä ikuiseksi taloudelliseksi jättiläiseksi mutta poliittiseksi kääpiöksi. Jos on todellakin liian pitkään poliittinen kääpiö, lakkaa olemasta myös taloudellinen jättiläinen. Ennen kuin lopetan, haluan muistuttaa vielä yhdestä asiasta: talouspolitiikan vahvistamiseen on luotava asianmukaiset institutionaaliset välineet, jottei meitä syrjäytetä taloudenkin alalla. Tässä yhteydessä voidaan oikeutetusti kysyä, voitaisiinko nykyisen hallitustenvälisten ja yhteisön toimintamallien yhdistelmä säilyttää siten, että talous- ja rahoitusasioista vastaava komission jäsen toimisi euroryhmän puheenjohtajana ja euroalueen ulkoisena edustajana kansainvälisissä yhteyksissä. Siihen tarvitaan vahva henkilö, joka edustaa unionia jatkuvasti. Hyvät parlamentin jäsenet, tässä oli lyhyesti se, mitä halusin sanoa teille tänään. Monet muutkin kysymykset olisivat tietysti ansainneet tulla mainituiksi, mutta halusin keskittyä olennaiseen, jotta keskustelulle jäisi enemmän aikaa. Lopuksi haluan vielä kiittää neuvoston puheenjohtajana toimivaa Kreikkaa, joka on työskennellyt määrätietoisesti ja tehokkaasti ottaakseen huomioon eri tahojen näkemykset. Olemme saaneet nähdä esimerkillistä yhteistyötä. Esitän siksi vielä yhden huomautuksen, joka voi vaikuttaa ilkeämieliseltä, mutta joka on kuitenkin täysin vilpitön. Totean, että jonkin toimielinten toimintaa kuvaavan kaavion avulla voidaan kenties osoittaa rationaalisesti, ettei kiertävä puheenjohtajuus voi toimia. Näin voi hyvinkin olla, mutta millään kaaviolla ei voida kuvata, mitä tapahtuu, kun poliittiset johtajat antavat kansallisen kulttuuriperintönsä pohjalta innostuneen panoksensa Euroopan yhteisen hyvän palvelukseen. (Suosionosoituksia) Poettering (PPE-DE). (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät kollegat, olen iloinen, että komission puheenjohtaja sai näin lämpimät suosionosoitukset, sillä hän on todellakin ansainnut ne. Hän ansaitsi lämpimät suosionosoitukset yhteisön menettelyyn perustuvista toteamuksistaan, ja minäkin haluaisin keskittyä puheenvuorossani valmistelukuntaan. Aluksi haluaisin esittää kaikille valmistelukunnassa oleville parlamentin jäsenille sekä puheenjohtaja Valéry Giscard d'estaingille lämpimät kiitokset heidän tähän mennessä tekemästään työstä, vaikka emme ole vielä saavuttaneet tavoitetta. Ellei viime viikolla olisi tapahtunut näin selkeää edistystä, olisimme joutuneet pelkäämään nyt epäonnistumista. Nyt en pelkää sitä enää. Lisäedistystä kuitenkin tarvitaan. Ryhmämme on ehdottomasti sitä mieltä, että meidän on saatava yksi yhteinen ja määrätietoinen perustuslakiehdotus, eikä mitään vaihtoehtoja. Emme halua valmistelukunnalta sellaista ehdotusta, jonka hallitustenvälinen konferenssi voi ottaa uudelleen käsiteltäväksi, vaan lopullisen ehdotuksen, määrätietoisen suunnitelman, jota hallituksetkin toivottavasti kannattavat. Ennen kaikkea haluamme, että johdanto-osassa viitataan sekä kreikkalaiseen että

7 04/06/ roomalaiseen perintöömme sekä valistukseen, mutta meidän on vaadittava, että Euroopan unionin perustuslain johdanto-osassa viitataan myös kristilliseen perinteeseen, joka on nykyään erottamaton osa identiteettiämme. (Suosionosoituksia) Me Euroopan parlamentin jäsenet vaadimme tasavertaisia oikeuksia kaikissa EU:n lainsäädäntöön liittyvissä kysymyksissä ja että olemme yhdessä neuvoston kanssa budjettivallan käyttäjiä sekä keskipitkän aikavälin finanssipolitiikan suunnittelijoita. Haluamme vahvan komission, ja on hyvä ehdotus, että valtioiden ja hallitusten päämiehet esittävät komission puheenjohtajaa virkaan vaalituloksen perusteella, minkä jälkeen Euroopan parlamentti valitsee komission puheenjohtajan. Haluamme vahvan komission, sillä komissio muodostaa parlamentin ja tietysti myös Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen kanssa Euroopan yhteisön ytimen. Lisäksi vaadimme, että valmistelukunta saa aikaan komission kokoon liittyvässä kysymyksessä ratkaisun, joka takaa, että komissio on toimintakykyinen, mutta niin, että komissiossa on kuitenkin edustettuina kaikki Euroopan unionin valtiot, koska kaikki valtiot niin pienet kuin suuretkin toivovat saavansa paikan komissiossa. On täysin mahdollisia menettelyjä, kuten vuorottelumenettelyn käyttöönotto tai "nuorempien" komission jäsenten nimittäminen. Näin voidaan varmistaa, että suurten valtioiden ohella myös pienet valtiot saavat paikan komissiossa. Tällä on erittäin suuri psykologinen merkitys yhteisessä Eurooppahankkeessamme. Lisäksi vaadimme, että EU:n ulkoministerin, jonka on tarkoitus toimia samalla komission varapuheenjohtajana, on koko komission tavoin saatava Euroopan parlamentin hyväksyntä. Emme hyväksy sitä, ettei ulkoministerillä ole minkäänlaista yhteyttä parlamenttiin. Hänkin tarvitsee Euroopan parlamentin hyväksynnän ja luottamuksen, ja sen vuoksi haluamme, että ulkoministerin virka perustetaan komissioon, joka tarvitsee hyväksyntämme. Mitä tulee neuvostoon, yhdyn pitkälti siihen, mitä komission puheenjohtaja ja tietysti myös neuvoston puheenjohtaja sanoivat en aivan yksityiskohtia myöten, mutta näkemykseni ovat samansuuntaisia. Neuvoston lainsäädäntövaltaan kuuluvissa asioissa tarvitsemme todellista avoimuutta, ja neuvoston on lainsäätäjänä tehtävä ensisijaisesti enemmistöpäätöksiä. Seuraavaksi käsittelen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajuutta. Valmistelukunnan puheenjohtajiston ehdotuksessa on nyt vielä muotoilu, jonka mukaan Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan ei pitäisi kuulua mihinkään toiseen toimielimeen. Tämä on vain henkilökohtainen näkemys, mutta minusta tämä lause olisi hyvä poistaa. On säilytettävä sellainen vaihtoehto, että jonakin päivänä, jos olemme edenneet niin pitkälle, Euroopan komission puheenjohtaja voi toimia myös Eurooppa-neuvoston puheenjohtajana. Siksi toivon, että tämä ehdotukseen vielä sisältyvä lause lopulta poistettaisiin. (Suosionosoituksia) Annan mielelläni täyden tukeni Euroopan yhteisöjen tuomioistuinta koskeville ehdotuksille, joista haluaisin erityisesti kiittää komission puheenjohtajaa. Yhteisön lainsäädäntöä on sovellettava kaikkeen tai lähes kaikkeen Euroopan unionin toimintaan, sillä unionin toiminta perustuu oikeuteen eikä poliittiseen opportunismiin vain silloin, kun siinä noudatetaan tuomioistuimen päätöksiä. Tästä syystä on tärkeää, että suurin osa unionin yhteisiin toimiin kuuluvista aloista harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta perustuu oikeuteen ja että ne ovat lisäksi yhteisöjen tuomioistuimen valvonnan alaisia. Vasta silloin olemme todellinen oikeusyhteisö. Tämän on pädettävä myös sisäpolitiikan alaan kuuluviin kysymyksiin. Haluaisin kiittää neuvoston puheenjohtajaa siitä, että hän sanoi puheenjohtajavaltio Kreikan pyrkivän saamaan aikaan ratkaisun parlamentin jäsenten ohjesääntöön liittyvässä kysymyksessä. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, ellei neuvostossa saada aikaan ratkaisua, pelkäänpä, ettei parlamentin jäsenten ohjesääntöä laadita koskaan. Olemme käsitelleet parlamentin jäsenten ohjesääntöä nyt luullakseni 15 vuotta, ja koska parlamentti teki eilen päätöksen ja tekee vielä tänäänkin päätöksen, se on täyttänyt velvollisuutensa. Toivon teidänkin pystyvän täyttämään omat velvoitteenne. Jos neuvosto epäonnistuu tässä tehtävässä, se ottaa suuren vastuun niskoilleen. Toivon teille siksi onnea ja menestystä parlamentin jäsenten ohjesäännön hyväksymisessä. Toivon, että onnistutte hyväksymään myös poliittisten puolueiden ohjesäännön, sillä kaikille Euroopan puolueperheille niin suurille kuin pienillekin on erittäin tärkeää, että saamme sellaisen puolueiden ohjesäännön, joka takaa avoimuuden ja toimintakyvyn, ja kannustan teitä ottamaan tämän asiaksenne. Lopuksi esitän vielä yhden ajatuksen ulkopolitiikasta, jolla on myös tärkeä merkitys. Eilen vieraanamme oli Algerian presidentti Bouteflika. Kohdistamme tällä hetkellä katseemme tietenkin Itä-Eurooppaan. Kannustamme puolalaisia kumppaneitamme äänestämään viikonloppuna lauantaina ja sunnuntaina järjestettävässä kansanäänestyksessä Euroopan unionin jäsenyyden puolesta. Minulle oli hieno kokemus olla viime sunnuntaina Varsovassa EU-jäsenyyttä puoltavassa mielenosoituksessa, kun huusimme: Tak dla Polski! Kyllä Puolan EU-jäsenyydelle! Nyt ei kuitenkaan pidä kohdistaa katsetta vain itään vaan myös etelään, Välimeren alueelle. Meidän on todellakin tuotava asiasisältöä Euro Välimeri-vuoropuheluun, sillä se on ollut toistaiseksi pääasiassa pelkkää retoriikkaa. Emme saa irrottaa katsettamme Välimeren alueesta, sillä ei saa syntyä uutta muuria, jos välitämme myös rajojen turvallisuudesta mikä on välttämätöntä sekä idässä että etelässä sijaitsevia valtioita kohtaan. Meidän on pikemminkin autettava Välimeren alueen, Pohjois- Afrikan, valtioita, jotta siellä asuvilla ihmisillä,

8 12 04/06/2003 erityisesti nuorilla, on tulevaisuuden mahdollisuuksia. Meidän on siksi tehostettava toimiamme. Toivotan teille paljon menestystä Thessalonikin huippukokoukseen. Ryhmämme tukee teitä, jos teette tämän päätöksen. Toivotan paljon onnea teille, puheenjohtajavaltio Kreikalle ja meille kaikille Euroopan unionissa! (Suosionosoituksia) Barón Crespo (PSE). (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission puheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, aluksi haluaisin onnitella puheenjohtajavaltio Kreikkaa sen osoittamasta rohkeudesta ja määrätietoisuudesta. Olette purjehtineet myrskyisillä vesillä kuin Odysseus, ja oli kenties hetkiä, joina teidän olisi pitänyt sitoa joitakin miehistön jäseniä mastoon, kun transatlanttiset seireenit alkoivat laulaa, mutta onhan meillä aikaa korjata tilanne. Tämän keskustelun keskeisenä aiheena on Euroopan tulevaisuus, jota valmistelukunta käsittelee. Pidin myös komission puheenjohtajan puhetta myönteisenä ja vakuutan vielä kerran ryhmäni puolesta, että meidän valmistelukunnalle työskentelevien ja työhön aktiivisesti osallistuvien mielestä valmistelukunnan pitäisi laatia perustuslakiehdotus eikä pelkkää luetteloa vaihtoehdoista. Tämä on erittäin oleellista. Pidämme myös kehittämämme Euroopan maallisen luonteen vahvistamista myönteisenä asiana, koska se osoittaa, että kunnioitamme kaikkia uskontoja ja historiamme pulmallisuutta. Ajatelkaapa esimerkiksi, että Thessalonikissa eli toiseen maailmansotaan asti suurin sefardijuutalaisten yhteisö. Heidät oli karkotettu kotimaastani, jonka historia on sekoitus kreikkalaista, roomalaista, kristillistä, islamilaista ja juutalaista perinnettä. On hyvä, että todistamme näin Euroopan maallisen luonteen. Unionin ulkoisessa edustuksessa on lisäksi tärkeää, että todellakin vahvistamme perusperiaatteet ja enemmistövaatimuksen toimivana järjestelmänä, kuten komission puheenjohtaja totesi. Puheenjohtajavaltio Kreikka on antanut ymmärtää, että Balkanin vakautus ja integraatio ovat ehdottoman tärkeitä asioita. Meidän on lisäksi muistettava, että otettuamme käyttöön yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ensimmäinen epäonnistumisemme johtui siitä, ettemme saaneet sovittua asioista keskenämme, mikä pahensi Jugoslavian tilannetta. Toimintamme parantui, kun aloimme tehdä yhteistyötä Kosovossa ja Makedoniassa. Valmistelukunnan lopullisesta työstä haluaisin ensinnäkin todeta, että on tärkeää, ettei mitään vaihtoehtoja ole suljettu pois, että perustuslakiteksti antaa meille toisin sanoen mahdollisuuden kehittyä. Pelkällä tekstillä ei nimittäin pystytä muuttamaan todellisuutta, vaan meidän on voitava jatkaa yhteisön menettelyä, ja siihen liittyy tiettyjä peruskysymyksiä. Ensimmäinen niistä koskee komissiota. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, jos sanomme, että komission puheenjohtaja on valittava vaaleilla, se tarkoittaa, että teidän on annettava eurooppalaisten poliittisten puolueiden ohjesäännölle keskeinen asema Thessalonikin Eurooppa-neuvoston esityslistalla, sillä ilman esitaistelijoita ei voida luoda todellista demokraattista järjestelmää, jossa komission puheenjohtajalla on demokraattinen legitimiteetti. Täytyy sanoa, ettei neuvosto näytä kiinnittävän tähän juurikaan huomiota tällä hetkellä. Toiseksi totean komission kokoonpanosta, että tämä on avoin keskustelunaihe kaikissa poliittisissa ryhmissä, mutta meidän on joka tapauksessa vahvistettava komission asemaa kollegiona ja sen puheenjohtajan toimivaltaa. Mitä tulee neuvoston puheenjohtajan kaksiosaisen tehtävän perustamiseen, puheenjohtaja Prodi tietää varsin hyvin, etteivät tällaiset kaksoisjärjestelmät ole vakaita. On oltava yksi elin, jolla on toimeenpanovalta. Meidän on tuettava neuvoston sisäisessä organisaatiossa tehtäviä parannuksia, mutta kahteen, osittain päällekkäiseen toimielimeen perustuva organisaatio ei ole vakaa. Parlamentin mielestä on erittäin tärkeää suojella jaettua lainsäädäntövaltaa, joka tarkoittaa, että neuvostonkin on toimittava demokraattisesti ja avoimesti ja että meidän on samalla ylläpidettävä toimielinten välistä tasapainoa. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, Euroopan parlamentin jäsenten ohjesääntöön liittyvässä kysymyksessä minulla on yksi vaatimus, ja haluaisin komission puheenjohtajankin esittävän näkemyksensä siitä tämän keskustelun aikana. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, tämä ei liity parlamentin sisäiseen järjestelmään. Kyse on puhtaasti menettelysääntöjä koskevasta asiasta, eikä teidän tarvitse siksi tässä vaiheessa ratkaista ongelmaa, vaan tärkeää on se, ettette vastusta tarjoamaamme ratkaisua, joka oikeuttaa enemmistöpäätökset ja vahvistaa niiden tarpeen. Pitäkää mielessänne yksi asia: Nizzassa päätettiin, että verotusasioissa edellytetään yksimielisyyttä, ja tulokset ovat todella kielteisiä. Kaikkien on kannettava vastuunsa, ja te olette vastuussa puhtaasti menettelysääntöjä koskevasta asiasta. Arvoisa puhemies, haluaisin käsitellä hyvin lyhyesti kahta tärkeää asiaa. Toinen niistä liittyy talouteen. Taannoin järjestettiin G8-maiden huippukokous, johon komission puheenjohtaja osallistui. Toivoisin teidän puhuvan hieman nykyistä avoimemmin Lissabonin strategian kehityksestä sekä meitä huolestuttavasta eurosta ennen kaikkea siksi, että Euroopan talous ei toimi kehityksen veturina. Lopuksi totean, että on erittäin tärkeää, että tämän kuun lopussa järjestettävässä transatlanttisessa huippukokouksessa molemmat osapuolet osoittavat tahtoa hoitaa taas velvollisuutensa monenvälisissä asioissa varsinkin nyt, kun Lähi-idän rauhanprosessissa on toivon merkkejä ja kun on tilaisuus työskennellä Yhdistyneiden Kansakuntien tulevaisuuden puolesta.

9 04/06/ Arvoisa puhemies, meidän on sanottava yhdysvaltalaisille liittolaisillemme tarkoitan rikollisten luovutussopimusta että heidän on kohdeltava meitä tasavertaisina ja kunnioitettava meidän omia lainsäädäntövalmiuksiamme. Ennen kaikkea heidän on selvitettävä meille joidenkin Euroopan kansalaisten aivan sietämätöntä tilannetta Guantánamon tukikohdaksi kutsutulla oikeudettomalla alueella tämä on tärkeä asia. Tällä on merkitystä myös tulevien suhteidemme kannalta. Teidän on joka tapauksessa erittäin tärkeää ottaa merkittävä askel sekä kunnioittaa ja tukea Euroopan unionin perustuslakia laativan valmistelukunnan työn tuloksia. (Suosionosoituksia) Watson (ELDR). (EN) Arvoisa puhemies, Euroopan liberaali- ja demokraattipuolueen ryhmä toivoo, että puheenjohtaja Valéry Giscard d'estaing esittää valtioiden ja hallitusten päämiehille laajaan konsensukseen perustuvan ehdotuksen perustuslaista tehtäväksi sopimukseksi. Sen on tainnutettava viime viikkoina entistä suuremmiksi roihahtaneet erimielisyyden lieskat. On kuitenkin valmistelukunnan eikä sen puheenjohtajan asia varmentaa tai olla varmentamatta konsensuksen olemassaolo, ja jos valmistelukunta tarvitsee hieman lisäaikaa työnsä viimeistelemiseen, se myönnettäköön sille. Puheenjohtaja Giscard d'estaing sanoo, että hänen perustuslakinsa pysyy muuttumattomana 50 vuotta, mutta ellei lopullisesta tekstistä kuvastu pysyvä konsensus ja ellei jäsenvaltioille anneta aikaa keskustella tekstistä, joudumme todennäköisesti käsittelemään asiaa uudelleen hyvinkin pikaisesti. Viimeisimmät ehdotukset antavat toivoa siitä, että puheenjohtajisto on nyt kuuntelevana osapuolena, mutta kuunneltavaa onkin epäilemättä vielä paljon. Euroopan liberaalidemokraatit eivät ole vielä vakuuttuneita Eurooppa-neuvoston vakituisen puheenjohtajan virasta, vaikka hänellä olisikin rajatut toimivaltuudet ulkopolitiikan alalla. Epäilemme, että suuret jäsenvaltiot yrittävät purkaa yhteisön rakennetta. Euroopan uuden ulkoministerin kaksiosainen tehtävä saa laajan tuen, joten miksi emme omaksuisi saman lähestymistavan ja yhdistäisi myös Euroopan komission ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan tehtävät? Onko meidän otettava se riski, että kärsimme vuosia kestävistä konflikteista, omistuskiistoista ja päällekkäisyyksistä, ennen kuin myönnämme tämän lähestymistavan mielekkyyden? Meidän on ainakin jätettävä avoimeksi mahdollisuus viiden vuoden kuluessa toteutettavaan yhdistettyyn puheenjohtajan tehtävään. Puheenjohtaja Prodi puhui kansallisesta veto-oikeudesta ja suhtaudun myönteisesti moniin hänen esittämiinsä näkemyksiin. Kansallisen suvereeniuden säilyttämiseksi sovellettava veto-oikeus aiheuttaa aivan liian usein kansainvälistä sekasortoa. Ellemme pysty tarkastelemaan suvereeniuden käsitettä uudella tavalla, petämme kansalaisemme jatkossakin, kun emme pysty vastaamaan kohtaamiimme suuriin haasteisiin. Kannatan ehdotusta siitä, että parlamentin toimivaltuuksia laajennettaisiin talousarvion ja yhteisön lainsäädännön demokraattisessa valvonnassa, mutta olen huolissani siitä, että parlamentin ja neuvoston toimivaltuudet ovat edelleen epätasapainossa muilla aloilla, kuten ratkaisevia turvallisuusasioita koskevien sopimusten tekemisessä kolmansien maiden kanssa. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, Thessalonikin kokouksen esityslistallanne on lisäksi keskustelu YUTP:n korkean edustajan Solanan suosituksista ulkoja turvallisuuspolitiikan kokonaisvaltaiseksi strategiaksi. Euroopan unionin on erittäin tärkeää kehittää doktriini, jossa vahvistetaan kansainvälisen oikeuden ja YK:n, WTO:n ja Naton kaltaisten elinten keskeinen asema. Eurooppaan on myös kiireesti luotava puitteet, jotta voidaan päättää, millä ehdoin meidän olisi sitouduttava lähettämään joukkoja sotilaalliseen toimintaan, johon sisältyvät myös konfliktin ehkäisy, rauhaan pakottaminen ja humanitaaristen kriisien hallinta. Kongon tapaus on edistysaskel, mutta Bosnian ja Hertsegovinan tilanteeseen liittyvä ongelma on meille takaisku. Jotta voisimme varmistaa, ettei Euroopan unioni taas pirstoudu, kuten Irakin kriisin yhteydessä, meidän on aloitettava nyt keskustelut ja suunnittelut siitä, miten käsittelemme joukkotuhoaseiden leviämistä. Toivon, että Eurooppa-neuvostossa keskustellaan Euroopan lähestymistavasta Pohjois-Koreaan ja Iraniin, ettei tätä keskustelua lykätä kriisin puhkeamiseen saakka. Kiitän neuvoston puheenjohtajaa oikeus- ja sisäasioiden alalla tähän mennessä Kreikan johdolla tapahtuneesta edistyksestä. Toivon, että pyritte jatkossakin oikeassa suhteessa toteuttamaan laitonta maahanmuuttoa ehkäiseviä toimia sekä soveltamaan avokätistä lähestymistapaa pakolaisiin ja korostamaan ihmisoikeuksia ja perusvapauksia. Kehotan neuvoston puheenjohtajaa lisäksi tekemään kaikkensa, jotta saadaan tehtyä kolme tärkeää ehdotusta, jotka koskevat pitkään oleskelleita kolmansien maiden kansalaisia sekä pakolaisaseman määrittämisessä ja tällaisen aseman myöntämisessä sovellettavia vähimmäisvaatimuksia. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, tarkastelitte lyhyesti jäsenten ohjesääntöä. Pelkäänpä, että eilen hyväksymämme ehdotus ei helpota työtänne, mutta toivon, että seuraatte niin tässä kuin muissakin työohjelmaanne kuuluvissa asioissa filosofi Sokrateen neuvoa: Muistakaa, että inhimillisissä asioissa ei ole mitään pysyvää. Välttäkää siksi liiallista riemua menestyksessä tai liiallista surumielisyyttä vastoinkäymisissä. (Suosionosoituksia) 3-015

10 14 04/06/2003 Wurtz (GUE/NGL). (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, Kreikan puheenjohtajakaudelle on ollut ominaista unionin tulevaisuuden kannalta ratkaisevat tapahtumat, kuten kymmenen uuden jäsenvaltion liittymissopimuksen allekirjoittaminen ja mahdollisesti valmistelukunnan työn päättäminen. Haluaisin kuitenkin keskittyä puheessani kolmanteen merkittävään tapahtumaan, joka on kaikkein tärkein: unionin äkilliseen identiteettikriisiin. Mitä me haluamme tehdä yhdessä? Nyt jos koskaan tämä eksistentiaalinen kysymys jää ilman vastausta etenkin unionin sisäisten tavoitteiden osalta. Haluammeko todellakin asettaa itsellemme ne tavoitteet, jotka valmistelukunnan puheenjohtajiston mielestä pitäisi sisällyttää unionin tulevaan perustuslakiin? Nämä tavoitteet ovat tasapainoinen talouskasvu ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus, täystyöllisyys, korkea elintaso, sosiaalinen suojelu sekä kaikkien tasavertaiset mahdollisuudet. Miksi siinä tapauksessa on syytä kieltäytyä käynnistämästä keskustelua Euroopan keskuspankin painopisteiden muutoksesta? Sen ensisijaisena tavoitteena ei pitäisi olla enää laskusuhdanteen uhatessa hintojen vakaus, vaan kaikkien naisten ja miesten työpaikkojen, koulutuksen ja eläkkeiden turvaaminen, hyödyllisten infrastruktuurien, kuten laajamittaisten yhdistettyjen rautatie- ja maantiekuljetusten, rahoitus ja yleisemmällä tasolla todellinen, oikeudenmukainen ja kestävä kehitys. Miksi julkisissa palveluissa pitäisi tyytyä vapaan kilpailun sääntöä koskevan poikkeuksen epävarmaan asemaan sen sijasta, että korkeatasoisten yleishyödyllisten palvelujen edistämisestä tehtäisiin unionin painopistealue, joka sisällytettäisiin perustuslakiin? Miksi on estettävä mahdollisuus periä veroa pääoman ja tulojen siirtämisestä? On erittäin ristiriitaista määritellä tavoitteet odotusten mukaisesti, mutta hylätä kuitenkin keinot, joiden avulla voisimme saavuttaa nämä tavoitteet, ja tämä on omiaan vähentämään kansalaistemme luottamusta Euroopan unionin toimielimiä kohtaan. Mitä me todella haluamme? Meidän on vastattava rehellisesti ja otettava vastuu valinnoistamme, jotta eurooppalaiset voivat osallistua keskusteluun tietoisina asioista. Albert Camus on kirjoittanut: "Mal nommer les choses, c'est ajouter au malheur du monde" (Asioiden nimeäminen väärin on maailman kurjuuden lisäämistä). Tämä identiteettikriisi on aivan yhtä ilmeinen unionin kansainvälisessä asemassa. Se on käynyt liiankin selväksi Irakin sodan alkamisen jälkeen. Ennen konfliktia ristiriitaiset mutta rehelliset kannanotot ainakin mahdollistivat sen, että asiaa koskeva julkinen mielipide oli selkeä ja näkyvillä tässä valintojen ristitulessa. Nämä kannanotot olivat niin huomiota herättäviä ja yksimielisiä Länsi-Euroopasta Itä- Eurooppaan asti, että tämä äkillinen kriisi on mielestämme todellinen pysähdys unionin historiassa ja ainoa toivo tulevasta muutoksesta. Toisaalta maailman supervallan lain ja kansainvälisen yhteisön tahdon vastaisen voimankäytön jälkeen Euroopan unioni näyttäisi olevan yhtenäistämässä taas rivejään alistumalla innokkaana voimakkaimman tahtoon. Paul Wolfowitz myöntää, että Irakin joukkotuhoaseiden hävittämiskampanja oli vain byrokraattinen tekosyy saada sodalle hyväksyntä. Tämä valtava huijaus ei ole herättänyt närkästystä 15 EUvaltion ja vielä vähemmän 25 valtion keskuudessa. Tämä vahvistettiin tänä aamuna, ja se on minusta valitettavaa. George Bush aikoo monopolisoida Lähi-idän rauhansuunnitelman hallinnan kaikkine riskeineen, joita aiheutuu hänen rikoskumppanuudestaan pääministeri Sharonin kanssa ja tämän varauksellisesta suhtautumisesta annettavien sitoumusten varsinaiseen sisältöön. Euroopan unioni antaa ilman vastustusta syrjäyttää itsensä tapahtumista, vaikka se oli mukana luomassa tätä pientä toivetta rauhasta. Yhdysvallat torjuu kansainvälisen rikostuomioistuimen, ylläpitää erityisiä sotatuomioistuimia ja pitää Euroopan kansalaisia vankina Guantánamo Bayn oikeudettomalla alueella, kuten jäsen Barón Crespo totesi. Neuvosto kuitenkin valmistelee rikollisten luovutusta ja keskinäistä oikeudellista yhteistyötä koskevaa sopimusta Yhdysvaltain hallituksen kanssa piittaamatta näistä sääntöjen rikkomisista. Yhdysvaltalaiset kumppanimme aloittavat taas hyökkäyksensä muuntogeenisille organismeille asetetun kiellon poistamiseksi suojellakseen Yhdysvaltojen maataloutta, ja Eurooppa alkaa heti epäröidä ja pidättyy soveltamasta kauppapakotteita, joiden soveltamisen WTO on oikeuttanut Yhdysvalloissa viejille myönnettäviä harkitsemattomia veroetuuksia vastaan. Arvoisa puhemies, edellä mainituista syistä ryhmäni katsoo, että puheenjohtajavaltio Kreikka tekisi Euroopalle palveluksen tuomalla tämän koko ongelman selkeästi esiin Thessalonikin Eurooppa-neuvostossa: mitä haluamme tehdä yhdessä ja mitä keinoja meillä on saavuttaa tavoitteemme? Tämä kysymys on nyt joka tapauksessa otettu esiin yhteiskunnissamme, mikä on oikein hyvä. Lainasin äsken ranskalaista kirjailijaa. Lopetan puheeni lainaamalla vielä suurta saksalaista Hölderliniä: "Missä on vaara, siellä on myös pelastus". On selvää, missä piilee Euroopan vaara. Olkaamme niiden joukossa, jotka pyrkivät pelastamaan Euroopan Frassoni (Verts/ALE). (IT) Arvoisa puhemies, minäkin haluaisin kiittää puheenjohtajavaltio Kreikkaa sen viime kuukausina tekemästä työstä ja kertoa, kuinka tyytyväinen olen, että eilen illalla päästiin sopimukseen lainsäädännön parantamista koskevasta sopimuksesta. Olen erityisen kiitollinen komission puheenjohtajalle siitä, että hän muistutti meille valmistelukunnan perustamisvaiheesta ja silloisista tavoitteistamme, koska

11 04/06/ toisinaan unohdamme ne, kun huomaamme, että jotkut puheenjohtajiston jäsenet ja varsinkin puheenjohtaja haluavat mennä hallituksenvälisen konferenssin jäseninä ehdotuksissaan pitemmälle kuin Euroopan yhteisön perustajat. Arvoisa puhemies, valmistelukunnan on valvottava Euroopan unionin uudistusprosessia. Ellei se onnistu päättämään työtään 20. kesäkuuta mennessä, meidän on annettava sen jatkaa työskentelyään, jotta se saa aikaan sopimuksen, joka on täysin mahdollinen, jos valmistelukunta hoitaa kaikki velvollisuutensa lakia säätävänä kokouksena tai toissijaisena lakia säätävänä kokouksena, ei anna sen menestyksestä piittaamattoman pienen euroskeptikoiden ryhmän kiristää itseään tämä on todettava ja toistettava ja puolustaa sellaisen avoimen parlamentaarisen työskentelymenetelmän arvoja, joka eroaa merkittävästi yksinomaan valtapolitiikkaan perustuvasta hallitustenvälisestä menetelmästä. On totta, että puheenjohtaja ja puheenjohtajisto ovat selvästi tehneet virhearvioinnin venyttäessään tahallaan keskustelujen päätösvaihetta esittämättä koskaan kirjallisesti, mistä asioista oltiin pitkälti yksimielisiä, uskotellen näin itselleen, että he voivat hallita valmistelukuntaa miten tahtovat ja antaen aiheetta sellaisen vaikutelman, että valmistelukunta on eripurainen kaikissa asioissa. Perustuslakiuudistuksen onnistumista haluavat hallitukset olen varma, että sellaisia on, ja arvoisa puhemies olen lisäksi varma, että kotimaanne hallitus on yksi niistä eivät yksinkertaisesti voi keskeyttää nyt valmistelukunnan työtä, jos se ei saa työtään päätökseen jäsentensä enemmistöä tyydyttävällä tavalla. Jos valmistelukunta esittää vaihtoehtoja Thessalonikissa, se on mielestämme osoitus siitä, että sen työ on kesken. Nähdäkseni ainakin kolmessa asiassa meidän on lähetettävä sellainen signaali edistyksestä, demokratiasta ja selkeydestä, jonka kaikki kansalaiset huomaavat välittömästi. Nämä asiat ovat kaikkien kansalaisten suora vireillepano-oikeus perusoikeuskirjan vastaisissa tapauksissa sekä yhteispäätösmenettelyn ja neuvoston enemmistöäänestyksen soveltamisalan laajentaminen erityisesti verotuksen ja ulkoasioiden aloille. Emme voi esiintyä maailmanlaajuisena toimijana, joka on sitoutunut monenvälisten menettelyjen ja demokratian arvoihin, jos vetot ja vastavetot estävät jatkuvasti toimintaamme ja jos koko tämä ala pysyy, kuten tähän asti, täysin parlamentaarisen valvonnan ulkopuolella. Kolmas ja viimeinen asia on, että uudistusprosessissa ei voida säilyttää yksimielisyyden vaatimusta eikä Euroopan parlamenttia voida taas jättää ratifiointiprosessin ulkopuolelle tämä on todella hämmästyttävä tilanne vuonna Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, siirryn nyt käsittelemään Sevillan ohjelmaa, johon viittasitte: olemme usein tuominneet huomattavan epätasapainon, joka vallitsee Tampereella hyväksytyssä strategiassa laittoman maahanmuuton torjunnassa toteutettavien sortotoimien ja pakotetun palauttamispolitiikan sekä myönteisten näkökohtien välillä myönteisiä näkökohtia ovat esimerkiksi laillisten, valvottujen maahanmuuttoväylien perustaminen sekä syrjimättömyyden periaatteeseen perustuvan kolmansia maita koskevan viisumipolitiikan höllentäminen ja kotouttamistoimet. Arvoisa puheenjohtaja, toivomme, että neuvosto panee merkille parlamentin eilen lähettämän selkeän viestin: Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välillä tehtävää rikollisten luovuttamista koskevaa sopimusta ei pidä allekirjoittaa, ennen kuin Guantánamon tukikohdassa olevien Euroopan unionin kansalaisten tilanne on selvitetty. Emme huomauta unionin kansalaisten tilanteesta siksi, ettemme olisi huolissamme tai kiinnostuneita muista, vaan siksi, että omaksumalla tällaisen lähestymistavan uskomme voivamme oikeutetusti puuttua kysymykseen, joka koskee sellaisen maailman alueen olemassaoloa, jossa ei sovelleta minkäänlaista lakia Collins (UEN). (EN) Arvoisa puhemies, nyt on selvää, että EU:n uusi perustamissopimusehdotus esitetään EU:n johtajille Thessalonikissa. Valmistelukunta on tehnyt paljon työtä sen jälkeen, kun se perustettiin puolitoista vuotta sitten, ja odotamme nyt tuloksia. Olemme enimmäkseen samaa mieltä perimmäisestä syystä, miksi valmistelukunta alun perin perustettiin. Unioni on tullut nyt historialliseen tienristeykseen, ja 1. toukokuuta 2004 alkaen olemme 25 jäsenvaltion muodostama yhteisö. On monia haasteita, joita unionin on kohdattava ja joiden yhteydessä on pohdittava seuraavia kysymyksiä. Miten laajentumisprosessissa oleva Euroopan unioni pystyy järjestämään asiansa varmistaakseen jatkuvan tehokkuuden? Millainen asema Euroopalla pitäisi olla yhä globalisoituneemmassa maailmassa ja miten Euroopan unioni voidaan tuoda lähemmäs kansalaisia? Sopimusehdotus muodostaa perustan EU:n lopulliselle perustamissopimukselle, joka vahvistetaan lähitulevaisuudessa hallitustenvälisessä konferenssissa. On erittäin tärkeää, että EU:n hallituksille ja kansalaisille annetaan aikaa miettiä perustamissopimusehdotuksen määräyksiä. Me kaikki pyrimme varmistamaan, että saamme aikaan sellaisen perustamissopimuksen, joka voi säännellä unionin toimintaa seuraavien 50 vuoden ajan. Tiedämme, että viimeaikaisissa perustamissopimuksissa, myös Amsterdamin ja Nizzan sopimuksissa, on puutteita. Nämä Euroopan unionin perustamissopimukset kuitenkin takaavat, että unioni voi toistaiseksi toimia tehokkaasti. Ennen kuin EU:n lopullisen perustamissopimuksen ehdoista sovitaan, meidän on varmistettava, että sekä suurten että pienten valtioiden asianomaisten osapuolten kanssa käydään varovaisia, perusteellisia ja laajoja keskusteluja. Euroopan unioni on valtioiden ja kansojen unioni, ja unionin menestys taloudellisena ja poliittisena kokonaisuutena edellyttää, että pieniä ja suuria jäsenvaltioita kohdellaan monessakin mielessä tasavertaisina kumppaneina unionissa.

12 16 04/06/2003 Jokaisella jäsenvaltiolla pitäisi mielestäni olla jatkossakin oikeus nimittää yksi komission jäsen tai ainakin varmistaa, että sekä pienet että suuret valtiot ovat tasapuolisesti edustettuna komissiossa. Minäkin olen erittäin huolissani siitä, että nykyinen kiertävän puheenjohtajuuden järjestelmä ei ehkä ole tehokas malli 25 jäsenvaltion yhteisössä, mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että on tietenkin keskusteltava vielä siitä, miten Eurooppa-neuvosto voi toimia laajentuneessa unionissa. Olen tyytyväinen, että jotkin arkaluonteiset kansalliset asiat kuuluvat jatkossakin yksittäisten jäsenvaltioiden vastuualueeseen. On selvää, ettei verotuksen yhdenmukaistaminen ole ensisijaisia kysymyksiä valmistelukunnan työohjelmassa. Tämä on asianmukainen lähestymistapa, koska verotusasiat on parasta jättää yksittäisten jäsenvaltioiden hallitusten päätettäväksi Bonde (EDD). (DA) Arvoisa puhemies, Laekenin huippukokouksessa valmistelukuntaa kehotettiin tuomaan EU aiempaa lähemmäs kansalaisia. Puheenjohtajiston perustuslakiehdotuksella puheenjohtaja Giscard d Estaing kuitenkin vain etäännyttää EU:ta ja kansalaisia toisistaan. Ranskalainen aurinkokuningas johtaa valmistelukuntaa kaikkien demokraattisten perussääntöjen vastaisesti. Emme saa asiakirjoja käännettyinä, emmekä voi keskustella niistä. EU:n avoimuussäännöt eivät koske puheenjohtaja Giscard d Estaingia. Hän ei tyydy vain johtamaan kokouksia; hän myös määrää, mitä meidän on ajateltava ja on taipuvainen tekemään päätelmiä, jotka ovat selvästi enemmistön mielipiteiden vastaisia. Hän ei hyväksy sellaisia ääniä, jotka saattavat horjuttaa hänen niin kutsuttua konsensusmenetelmäänsä, samaa konsensusmenetelmää, jonka hän nyt haluaa ottaa käyttöön Eurooppa-neuvoston päätöksentekomenettelynä yksimielisyyden vaatimuksen sijasta. Perustuslakiehdotus ei ole edistysaskel vaan suuri harppaus taaksepäin aikaan ennen demokratian käyttöönottoa, jolloin kuningas kysyi neuvoa, mutta teki päätökset itse. Puheenjohtaja Giscard d Estaingin perustuslakiehdotusta voidaan verrata suureen muuttoyritykseen. Se siirtäisi kaikissa valtioissa toimivallan äänestäjiltä ja valituilta edustajilta virkamiehille, ministereille ja edunvalvojille sekä lainsäädäntöelimiltä toimeenpanoviranomaisille ja oikeuslaitokselle, jolloin Euroopan yhteisöjen tuomioistuimesta tulisi perustuslain ylin tulkitsija. Valta siirrettäisiin lisäksi pienemmiltä valtioilta suuremmille valtioille ja keskikokoisilta valtioilta kaikkein suurimmille. Valta siirrettäisiin tavallisilta puolueen jäseniltä puolueen monikansallisille virkakoneistoille ja toimivilta demokratioilta vahvemmalle komissiolle, vahvemmalle Euroopan parlamentille ja kaikkein vahvimmalle valtaliittoutumalle: suurimpien jäsenvaltioiden pääministereille, jotka olisivat vallan ytimessä ja muodostaisivat ranskalais-saksalaisen akselin ympärillä olevan johtajiston. Valta annettaisiin heille heidän kotivaltionsa koon perusteella eikä siksi, että olemme valinneet heidät. Ketään heistä ei olisi valittu heidän EU:ta koskevien suunnitelmiensa perusteella. Pääministerit tapaisivat aina Euroopan parlamentin vaalien jälkeen ja jakaisivat virat keskenään. Kun Tony Blairia ei voitaisi enää valita Yhdistyneessä Kuningaskunnassa, hänestä voisi tulla EU:n presidentti, ja Joschka Fischeristä voisi tulla EU:n ulkoministeri, jos hänen mahdollisuutensa Saksassa heikkenisivät. José Maria Aznarista voitaisiin tehdä komission puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja, joka vastaisi oikeus- ja sisäasioista. Joku voitaisiin nimittää EU:n valtiovarain- ja talousasiainministeriksi ja joku asevoimien ylimmäksi komentajaksi. Perustuslain nojalla perustettaisiin hyviä työpaikkoja virkansa jättäville pääministereille, kun heitä ei voitaisi enää valita virkaan. Äänestäjillä ei olisi valtaa toimielimiin ja niiden johtohenkilöstöön, kuten Yhdysvaltojen ja Saksan kaltaisissa liittovaltioissa. Meidän tapauksessamme 13 pääministeriä voisi Eurooppa-neuvostossa äänestää kumoon 12 pääministeriä, ja kolmen suurimman valtion pääministerit voisivat äänestää kertaheitolla kumoon 22 muuta niin kutsutun kaksoisenemmistön perusteella, kun valtioille, joissa on 40 prosenttia asukkaista, myönnetään veto-oikeus. Suurten ja pienten valtioiden äänestäjäkunnalla ei olisi enää mitään valtaa lainsäädäntöasioissa. Demokratiamme kutistuisi jonkinlaiseksi paikallisdemokratiaksi. Emme voisi enää palkita tai rangaista valitsemiamme edustajia seuraavissa vaaleissa, koska jokin työryhmä hyväksyisi valtaosan laeista suljettujen ovien takana ministerineuvostossa tai komissiossa, joille annettaisiin aiempaa riippumattomammat lainsäädäntövaltuudet. Kansalliset hallituksemme ja parlamenttimme olisivat ikään kuin suuria, voimattomia paikallisviranomaisia laajentuneessa EU:ssa. Äänestäjät voisivat äänestää Euroopan parlamentin vaaleissa, mutta vaaleilla ei olisi mahdollista muuttaa EU:n lainsäädäntöä eikä vaihtaa EU:n johtohenkilöstöä. Euroopan parlamentille annettaisiin yhteispäätösoikeus monilla aloilla, mutta se ei saisi kaikkea kansallisten parlamenttien menettämää valtaa. Komissiolle annettaisiin yksinoikeus esittää huomattavasti nykyistä enemmän ehdotuksia ja estää muiden ehdotusten esittäminen. Tämä valta riistettäisiin äänestäjiltä ja valituilta edustajilta kaikissa valtioissa. Virkamiehet ja neuvoston ministerit saisivat valtaosan vallasta, sillä ilman heidän hyväksyntäänsä ei voitaisi säätää lakeja. Kaikissa demokraattisissa valtioissa äänestäjille kuuluva valta jaettaisiin EU:n salamyhkäisessä valtapelissä pääministereiden, neuvoston, komission ja mahdollisesti vaikutusvaltaisten ylikansallisten puoluebyrokraattien hallinnoiman Euroopan parlamentin kesken. Äänestäjäkunnalla on erittäin mitätön asema Thessalonikin huippukokouksessa keskusteltavassa perustuslakiehdotuksessa. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, Kreikka oli demokratian kehto.

13 04/06/ Thessalonikin huippukokouksesta ei saa tulla mitään hautakammiota Pannella (NI). (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission puheenjohtaja, hyvät kollegat, minusta jäsen Bonden loistava puhe vaikka eräs ystäväni kysyi minulta, julistaako hän maailmanloppua on kuin huoleton piirros, jonka on luonut samanlainen sairas mielikuvitus, joka loi Goyan hirviötkin. Jos noudatamme valmistelukunnan asiantuntijoiden ehdotuksia, sekoitamme yhteisön ja hallitustenvälisen menettelyn ja jaamme esimerkiksi lainsäädäntövallan ja toimeenpanovallan, joudumme todelliseen rappiotilaan, jossa vain tuhoamme viimeisetkin klassiset perinteet, joiden ansiosta olemme edenneet näin pitkälle. Palautan mieliinne Altiero Spinellin ja Ernesto Rossin Euroopan. Miksi? Siksi, että kyseiset eurooppalaiset suunnittelivat Euroopan liittoa fasistisissa vankiloissa. Tämä on vain yksi nimi: tuolloin oli fasistisia, kommunistisia, natsistisia, kirkollisia, vastauuudistuksellisia, kaikenlaisia vankiloita. Näiden miesten unelmana oli hävittää nationalistisen rappeutuman ja vähemmistöryhmien hirviöt, jotka halusivat luoda itselleen oikeudellisen perustan toisten vahingoksi. Arvoisa puhemies, haluaisin esittää yhden aivan lyhyen huomautuksen: on häväistys parlamentille, että se päätti järjestää tämän keskustelun. Meidän olisi pitänyt keskustella tästä 18. kesäkuuta mini-istunnossa. Neuvoston puheenjohtaja olisi voinut esittää meille silloin objektiivisia tosiseikkoja, ja olisimme tienneet, mistä Thessalonikissa on tosiasiassa keskusteltu. Nyt meille vain kerrotaan, mitä lehdissä lukee. Parlamentti häpäisee itsensä. Meidän olisi pitänyt kieltäytyä järjestämästä keskustelua, kun ei tiedetä, millaisia päätöksiä on ehdotettu, ja olen erittäin pettynyt, koska kukaan muu jäsen ei ole huomauttanut asiasta. Meillä olisi ollut istunto 18. ja 19. kesäkuuta, ja neuvosto olisi kokoontunut Thessalonikissa 20. ja 21. kesäkuuta. Joskus asiat menevät paremmin sattumalta kuin eurooppalaisella poliittisella logiikalla. Tällä kertaa arvostin suuresti jäsen Wurtzin puhetta, luullakseni ensimmäistä kertaa 20 vuoden aikana. Hän oli oikeassa todetessaan, että meillä on identiteettikriisi. Mihin arviointiperusteisiin identiteettikriisissä viitataan? Miten määrittelemme identiteettimme? Sijoitamme itsemme joko Manner-Euroopan historiaan, jossa on sadan viime vuoden aikana ollut jatkuvasti kaikenlaisia hirviöitä, mukaan luettuina omat institutionaaliset rumiluksemme, joissa ei ole merkkiäkään oikeusvaltion avoimuudesta ja sen toimivuudesta, ellette ole jo luomassa tästä vastauudistuksen ja monien väkivaltaisten ja murhanhimoisten suuntausten Euroopasta uutta liberalismin, demokratian ja humanismin vastaista hirviötä. Ei ollut sattuma, että me tai pikemminkin te olitte tosiasiassa Saddamin puolella Irakin kysymyksessä. Myöntäkäämme, että YUTP:n korkea edustaja Solana tapailee vieläkin Jasser Arafatia, vaikka on toinenkin, Ariel Sharonin ja George Bushin luoma mahdollisuus Abu Mazen. Kuten 1940-luvulla, olette silloisen Englannin ja Yhdysvaltojen vapauttaman Euroopan perijöitä. Meidän on vapautettava itsemme teidän vallastanne, ja sen me myös teemme! Evans, Jonathan (PPE-DE). (EN) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, onnittelen teitä edistyksestä, jota laajentumisessa on tapahtunut Kreikan puheenjohtajakaudella. Huhtikuussa Ateenassa kokoontunut erityisneuvosto oli virstanpylväs Euroopan historiassa Berliinin muurin kaatumisen jälkeen, ja odotamme innokkaina kymmenen ehdokasmaan ottavan oikeutetun paikkansa uudessa Euroopassa. Jos kuitenkin tarkastelemme puheenjohtajavaltio Kreikan asettamia painopistealueita, erityisesti kaksi niistä on osoittautunut jonkinlaiseksi pettymykseksi. Ensimmäinen näistä pettymyksistä on Lissabonin prosessi. Kolmen vuoden jälkeen tämän ohjelman eteneminen on pysähtynyt siinä ollaan itse asiassa menossa huonompaan suuntaan. On pettymys, että puheenjohtajavaltio ei ole saanut hallituksia sovittamaan yhteen toimiaan asioissa, jotka ovat näin oleellisia Euroopan kansalaisten hyvinvoinnin kannalta. Tämän vuoksi monet EU-valtiot ajautuvat taloudelliseen pysähdystilaan ja deflaatioon. Toiseksi, puheenjohtajavaltio halusi uudesta Euroopasta rauhan ja yhteistyön kansainvälisen veturin. Irakin kriisi oli tietenkin vaikea konflikti, mutta minun mielestäni tapa, jolla niin kutsuttu neljän kopla kokoontui toukokuussa Kreikan puheenjohtajakaudella Brysseliin pohtimaan Natolle vaihtoehtoisia puolustusrakenteita, ainoastaan vahvisti Yhdysvaltojen vastaista asennetta Euroopassa. Thessalonikin Eurooppa-neuvosto merkitsee Eurooppavalmistelukunnan työn päättymistä, kun entinen puheenjohtaja Giscard d'estaing esittää päätelmänsä, kuten olemme kuulleet tämän keskustelun kuluessa. Laekenissa valtioiden ja hallitusten päämiehet totesivat, että unionin toimielimet on tuotava lähemmäs kansalaisia, mutta tarkastellessamme valmistelukunnan asiakirjan artiklaluonnoksia huomaamme, ettei tätä tavoitetta ole saavutettu. Kehitys on itse asiassa menossa monessa asiassa juuri päinvastaiseen suuntaan. Valmistelukunnan ehdotusten perusteella Euroopan unionista tulisi mielestäni entistä keskusvaltaisempi, byrokraattisempi, monellakin tapaa epädemokraattisempi ja tietenkin federalistisempi. Minut tunnetaan kotimaassani Yhdistyneen kuningaskunnan sitoutuneen EU-jäsenyyden pitkäaikaisena kannattajana, mutta hallitusten päämiehille Thessalonikissa todennäköisesti esitettävä asiakirja muuttaa jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin välisen suhteen luonnetta. Thessalonikissa käsiteltäviä asioita ovat perustuslaki, perusoikeuskirjan sisällyttäminen, unionin oikeudellinen asema, presidentti, ulkoministeri, toisen ja kolmannen pilarin

14 18 04/06/2003 poistaminen, yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, mahdollinen EU:n puolustuspolitiikan kehittäminen, sekä talouspolitiikkojen että verotuksen yhdenmukaistamista koskeva vaatimus ja Euroopan syyttäjäviranomaisen perustaminen. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus on kutsunut kaikkia näitä pelkiksi siivoamistoimenpiteiksi, eikä niistä kannata sen mielestä järjestää kansanäänestystä Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Tanskan pääministeri on sitä vastoin tehnyt selväksi, että hän asettaa perustuslain kansanäänestyksen ratkaistavaksi, koska EU:n perustuslaki on niin uusi ja laaja asiakirja, että siitä on perusteltua järjestää kansanäänestys. Voin sanoa parlamentille, että 80 prosenttia briteistä on samaa mieltä. Tässä ei ole kysymys vain siitä, että Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus sivuuttaa oman kansansa oikeuden sanoa sanottavansa sen tulevaisuudesta päätettäessä, vaan pikemminkin siitä, että valmistelukunnan ehdotukset muuttavat oleellisesti unionin ja jäsenvaltioiden suhdetta sekä tapaa, jolla meitä kaikkia hallitaan. Niiden mielestä, jotka kannattavat Euroopan yhdysvaltojen mallia, valmistelukunnan suunnitelman on perustuttava tähän oleelliseen tosiasiaan, ja puheenjohtaja Prodi sekä monet muut puhujat ovat todenneet sen rehellisesti ja vilpittömästi tämänpäiväisessä keskustelussa. Kun hallitustenvälinen konferenssi aloittaa työnsä myöhemmin tänä vuonna, ryhmäni vaatii määrätietoisesti, että unioniin liittyvillä valtioilla on oltava paitsi oikeus osallistua keskusteluun myös äänestää neuvostossa sen tekemistä ratkaisevista päätöksistä. HVK:n tulos vaikuttaa Varsovan, Prahan ja Budapestin asukkaiden elämään aivan yhtä paljon kuin Lontoon, Pariisin ja Berliinin asukkaiden elämään, ja on törkeää, jos niiden ei anneta asianmukaisesti ja demokraattisesti vaikuttaa tulokseen. Lopuksi totean, että olemme jo pitkään kaikkein innokkaimmin kannattaneet laajentumista ja unioniin liittyvien valtioiden oikeutta ottaa paikkansa Euroopan johtajien pöydässä, mutta meidän Euroopassamme arvostetaan monimuotoisuutta, eikä valtioita pakoteta institutionaaliseen pakkopaitaan. Haluamme Euroopasta demokraattisen, menestyvän Euroopan, joka pyrkii yhdessä Yhdysvaltojen kanssa puolustamaan vapauksiamme ja käsittelemään yhteisiä uhkia. Valmistelukunta johdattaa meidät eri tielle kohti sellaista Eurooppaa, jossa unioni ei enää perustu kansallisvaltioihin Puhetta ryhtyi johtamaan varapuhemies DIMITRAKOPOULOS Napolitano (PSE). (IT) Arvoisa puhemies, minäkin haluan yksinomaan todeta, että Thessalonikin Eurooppaneuvosto voi saattaa valmistelukunnan työn myönteiseen päätökseen ja tehdä hyödyllisiä valmisteluja hallitustenvälistä konferenssia silmällä pitäen. Tällä hetkellä ei ole helppo aavistaa, mihin vaiheeseen valmistelukunnan työssä on päästy Thessalonikin kokouksen kynnyksellä, millaisen tekstin puheenjohtaja Valéry Giscard d'estaing esittää Eurooppa-neuvostolle tai miten laaja konsensus valmistelukunnassa on saavutettu. En usko, että kaikkia asioita saadaan selvitettyä ja sovittua ennen Thessalonikin kokousta, ja on joka tapauksessa Eurooppa-neuvoston tehtävä vauhdittaa joulukuussa 2001 annetussa Laekenin julistuksessa asetettujen tavoitteiden täysimääräistä saavuttamista. Puheenjohtaja Prodi luettelikin jo näiden tavoitteiden pääkohdat. Minä puolestani haluaisin palauttaa mieliin Laekenin julistuksen sisällön ja sävyn, erityisesti velvoitteet, jotka Euroopan unionin on täytettävä, ja haasteet, jotka sen on kohdattava. Olisi huolestuttavaa, jos ensinnäkin valmistelukunnan ja toiseksi hallitustenvälisen konferenssin päätelmissä ei täytettäisi näitä odotuksia. Minusta tuntuu, että minun on soitettava tässä kohtaa hälytyskelloja: olivatko Laekenin julistuksessa esiin otetut kysymykset esimerkiksi Euroopan unionin asemasta maailmanlaajuisena toimijana tai talouspolitiikkojen koordinoinnin tehostamisesta pelkkiä retorisia kysymyksiä? Olkaa varuillanne! Joutuisimme kantamaan suuren vastuun, ellemme pystyisi täyttämään odotuksia, jotka nämä kysymykset herättivät Euroopan kansalaisten ja koko maailman keskuudessa. Riski on nyt olemassa, ja se voidaan päätellä valmistelukunnan puheenjohtajiston tähän mennessä hyväksymästä tekstistä, jossa alistutaan joidenkin suurten valtioiden hallitusten päämiesten yhä lisääntyvään painostukseen etenkin luvussa, jossa käsitellään toimielimiä, neuvoston päätöksentekomenettelyjä sekä perustamissopimuksen tarkistusta koskevia tulevia menettelyjä. Olisi ehkä monessakin mielessä opettavaista lukea uudestaan perustamissopimus, jonka esittelijänä toimi Altiero Spinelli ja jonka parlamentti hyväksyi helmikuussa Puheenjohtaja Prodi teki selväksi jo monta seikkaa, jotka liittyvät puheenjohtajiston tähän mennessä hyväksymässä tekstissä esiintyviin vakaviin ristiriitaisuuksiin ja puutteisiin toimielimiä koskevissa kysymyksissä. Haluaisin vain vahvistaa parlamentin ilmaisemat kannat. Parlamentti on toimielin, joka ei ole pysynyt vaiti eikä turvautunut yksinomaan 16:een valmistelukunnassa olevaan edustajaansa 105:n joukossa heitä on valitettavasti vain 16 se on perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan kautta osallistunut asioiden käsittelyyn ja pannut alulle laajoja keskusteluja, joiden aikana ennen kaikkea tätä haluan korostaa on omaksuttu selkeä kanta, jossa vastustetaan ajatusta Eurooppa-neuvoston vakituisesta puheenjohtajasta. Eurooppa-neuvoston toimivallan vahvistamiseksi kollegiona olemme tehneet muitakin ehdotuksia, joita ei ole ylen määrin muokattu erityistarpeiden mukaiseksi ja joissa ei keskitytä pelkästään puheenjohtajan kaksi ja puoli- tai viisivuotiseen toimikauteen. Jäsen Poettering totesi, että meidän on hylättävä ajatus Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan ja muiden unionin virkojen

15 04/06/ yhteensopimattomuudesta. Myös ajatus jonkin kansallisen viran haltijuuden yhteensopimattomuudesta on oleellista hylätä, sillä jos perustamme vakituisen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan viran vaikka kutsummekin virkaa "puheenjohtajaksi" tai pyrimme rajaamaan toimenkuvan tarkasti virassa tulevat väistämättä esiin kaikki unionin johtajuuteen liittyvät päällekkäiset tai dualistiset rakenteet, joiden olemme todenneet aiheuttavan paljon sekaannusta täytäntöönpanotehtävissä. Lopuksi on painotettava, että Laekenissa todellakin nimitettiin puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja, mutta valmistelukunnalle annettiin yhteinen tehtävä, kuten jäsenet Frassoni ja Bonde jo totesivat. Thessalonikin Eurooppa-neuvoston on mielestäni annettava varoitus, ettemme hyväksy sellaisia ratkaisuja, joissa valmistelukunnan puheenjohtajan henkilökohtaiset näkemykset tai puheenjohtajiston sopuratkaisut kumoavat enemmistön mielipiteet, joilla on tukenaan laaja konsensus valmistelukunnan täysistunnossa Vallvé (ELDR). (ES) Arvoisa puhemies, puheeni aluksi haluaisin onnitella puheenjohtajavaltio Kreikkaa työstä, jota se on tehnyt erittäin hankalissa ja vaikeissa oloissa. Olen iloinen, että tällä puheenjohtajakaudella voitiin järjestää parlamentaarinen kokous, jossa käsiteltiin Kaakkois-Euroopan valtioiden vakaus- ja assosiaatiosopimusta, sillä sen ansiosta olemme pystyneet parantamaan naapuruussuhteitamme Balkanin maiden kanssa. Winston Churchill on sanonut, että Balkanin mailla on ollut suurenmoinen ja hyvin vaiheikas historia, joka tuskin mahtuu niiden alueelle. Euroopan unionin on mielestäni parannettava näitä suhteita ja edistettävä Balkanin maiden keskinäistä rajatylittävää yhteistyötä ja valmistettava niitä näin tulevaan EU-jäsenyyteen. Tämä rajatylittävä yhteistyö perustuu tietämykseen, ymmärtämykseen ja naapureita kohtaan osoitettavaan luottamukseen sekä niiden kanssa mahdollisesti tehtävään yhteistyöhön. Tavoitteena on perustaa valtioiden välinen vapaakauppa-alue aluksi unilateraalisin sopimuksin ja edetä siitä kohti viisumivapautta Balkanin maiden välillä ja mahdollisesti myös Balkanin maiden ja Euroopan unionin välillä. Balkanin maat on otettava mukaan yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, ja niillä on oltava mahdollisuus osallistua Sokratesin ja Leonardon kaltaisiin ohjelmiin, jotta voimme parantaa niiden mahdollisuuksia liittyä Euroopan unioniin. Balkan on monimutkainen alue. Myös Eurooppavalmistelukunta on edustettuna Thessalonikin huippukokouksessa. Valmistelukunta ei ole nähdäkseni käsitellyt sellaisten Euroopan unionin jäsenvaltioiden mutkikasta tilannetta, jotka eivät ole kansallisvaltioita vaan pikemminkin monikansallisia valtioita. Meidän on perustettava menetelmiä, joiden avulla nämä valtiottomat kansat, kuten katalonialaiset tai baskit, voivat olla edustettuina Euroopan unionin elimissä. Tässä mielessä Napoletanon mietintö on ollut mielestäni erittäin myönteinen, mutta perustuslakiehdotukseen ei ole sisällytetty kaikkia kohtia, kuten oikeutta hakea muutosta ylioikeudesta. Se on mielestäni välttämätöntä, jotta asianomaiset kansalaiset tuntevat olevansa suoraan edustettuina Euroopan unionissa, jonka on oltava paitsi kansalaisten myös sen alueella asuvien kansojen Eurooppa Alavanos (GUE/NGL). (EL) Arvoisa puhemies, jos saisin esittää toiveen tässä keskustelussa, toivoisin pääministeri Simitiksen jatkavan neuvoston puheenjohtajana toiset kuusi kuukautta, siis vielä vuoden 2003 toisenkin puoliskon. Esittäisin saman toiveen siinäkin tapauksessa, että oppositiojohtaja Karamanlis sattuisi olemaan neuvoston puheenjohtaja en ole huolissani niinkään Italian puheenjohtajuudesta yleensä, sillä arvostan suuresti italialaisia mutta olen todella huolissani pääministeri Berlusconin vuoksi. Nyt ei ole mielestäni oikea aika siirtää amerikkalaista rihkamaa Euroopan unioniin ja tehdä toiminnastamme vieläkin farssimaisempaa kuin Irakin kysymyksessä. Haluan todeta, että puheenjohtajavaltio Kreikka on toiminut mielestäni järjestelmällisesti ja tehnyt huolellisia valmisteluja. Haluan onnitella ministeri Yiannitsista tavasta, jolla puheenjohtajavaltio on käyttäytynyt tehdessään yhteistyötä Euroopan parlamentin kanssa. Siitä huolimatta meillä on mielestäni vakavia poliittisia ongelmia, erityisesti suuri esiin tullut kysymys, joka koskee suhteitamme Yhdysvaltoihin ja Irakin sotaa. Puheenjohtajavaltio Kreikka noudatti "jalka kahdessa leirissä" -politiikkaa, ja Kreikka päättää puheenjohtajakautensa mielestäni sekasortoisessa Euroopassa. Mikä on täsmällinen kantamme? Onko se Tony Blairin, Gerhard Schröderin, José Maria Aznarin vai Jacques Chiracin ilmaisema kanta? Tämä on valtava ja nähdäkseni uusi ongelma, minkä vuoksi emme voi alkaa rakentaa hiekalle, koska olen kuullut sanottavan kaikenlaista siitä, mitä aiomme rakentaa esimerkiksi ulkopolitiikka tai ulkoasiainministerin virkaa ajatellen, ja ihmettelen, mille pohjalle ja minkä politiikan varaan aiomme rakentaa ne. Ennen kuin lopetan, haluan vielä todeta, että koska meillä oli Irakia koskevat asiakirjat, kaikkien aikojen tärkeimmät ja vaikeimmin käsiteltävät asiakirjat, puheenjohtajavaltio Kreikan pitäisi mielestäni vaatia selityksiä, niin kuin Yhdysvalloissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa vaaditaan selityksiä joukkotuhoaseista, joihin perustui Irakin vastainen hyökkäys, jota tukivat Eurooppa-neuvoston arvovaltaiset jäsenet, kuten Tony Blair ja José Maria Aznar Nogueira Román (Verts/ALE). (PT) Arvoisa puhemies, arvoisat komission ja neuvoston

16 20 04/06/2003 puheenjohtajat, aluksi haluaisin onnitella puheenjohtajavaltio Kreikkaa sen tekemästä viisaasta ja hyödyllisestä työstä. On tullut jälleen kerran todistettua, että Euroopan unionin pienet ja keskikokoiset valtiot ovat parempia ja Eurooppa-henkisempiä puheenjohtajia kuin suuret valtiot. Haluan onnitella puheenjohtajavaltio Kreikkaa erityisesti sen toimintatavasta kriisissä, jonka aiheutti Yhdysvaltojen ja Yhdistyneen kuningaskunnan aloittama ja Espanjan valtion tukema Irakin sota. Puheenjohtajavaltio teki kaikkensa saadakseen aikaan rauhan ja torjuakseen ajatuksen siitä, että transatlanttisissa suhteissa Yhdysvaltojen on alistettava Eurooppa määräysvaltaansa ja jopa nöyryytettävä sitä ajatus, joka on erityisen synkeä, koska kyseisessä valtiossa on tällä hetkellä vallassa militaristinen äärioikeisto. Näin ollen toivomme, että valmistelukunta esittää Eurooppa-neuvostolle perustuslakiehdotuksen, jonka perusteella jatkossakin rakennetaan sellaista unionia, jota kunnioitetaan kansainvälisellä näyttämöllä elimenä, joka pyrkii edistämään rauhaa ja yhteisvastuullisuutta, toisin kuin tällä hetkellä hallitsevat militaristiset tahot. Toivon, että valmistelukunta antaa Euroopan parlamentille kaikki sen tarvitsemat demokraattiset toimivaltuudet, myös yhteispäätösoikeuden ja mahdollisuuden osallistua komission puheenjohtajan valintaan. Yhdymme näin ollen puheenjohtaja Prodin ajatuksiin neuvoston puheenjohtajuudesta. Meidän on joka tapauksessa pystyttävä luottamaan unionin tulevaisuuteen. Vasta taannoin, Nizzan epäonnistumisen jälkeen vain pieni ryhmä Euroopan parlamentissa vaati unionille perustuslakia. Eurooppalaisena ja Galician kaltaisen kansallisvaltion poliittisena edustajana haluan valmistelukunnan tietenkin kunnioittavan Euroopan perusrakenteen muodostavaa kansallista ja kulttuurista monimuotoisuutta. Juuri tätä me vaadimme, koska mantereellamme esiintyy vielä selvästi jakobiinien aikaisia suuntauksia. Meidän on mietittävä, miksi Slovakia, Luxemburg, Viro ja Malta tunnustetaan eurooppalaisiksi valtioiksi, mutta Galiciaa, Skotlantia ja Kataloniaa ei. Esitän lopuksi vielä yhden huomautuksen: toivon, että unionin toimielimillä on tarpeeksi rohkeutta tehdä loppu sietämättömästä kaaoksesta, joka hallitsee kansainvälistä meriliikennettä ja joka johtaa Prestige-alukselle tapahtuneen onnettomuuden kaltaisiin katastrofeihin. Meidän on estettävä Euroopasta töitä etsivien laittomien maahanmuuttajien järkyttävät kuolemat, jollaisia tapahtui esimerkiksi toissapäivänä aivan Espanjan rannikon edustalla. Meidän on varmistettava, että YMP:n ja YKP:n tai koheesiopolitiikan kaltaiset yhteiset politiikat ovat oikeudenmukaisia ja syrjimättömiä. Toivomme, että näin tapahtuu, jotta kaikki voivat hyötyä siitä Mussa (UEN). (IT) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, kiitos, että olette tänään paikalla ja että annoitte meille tietoja. Tulevalla Thessalonikin huippukokouksella on huomattava merkitys unionin tulevaisuuden kannalta sekä keskipitkällä että pitkällä aikavälillä. On tärkeää luoda perusta, jotta Eurooppa tai pikemminkin unioni, joka saattaa pian päätökseen sen ja koko maailman historiassa ennennäkemättömän laajentumisprosessin, voi aiempaa tehokkaammin yhdistää taloudellisen vallan ja poliittisen arvokkuuden. Tehdäkseni oikeutta viimeksi mainitulle haluaisin puhua tämän samaisen unionin laiminlyömistä politiikoista, mikä on vielä vakavampaa niiden merkityksen kasvaessa. Tällainen on esimerkiksi terveyspolitiikka. Amsterdamin sopimuksen 152 artiklan perusteella tunnustan kansallisen itsemääräämisoikeuden terveysasioissa, mutta 25 valtion unioniksi laajentuva Eurooppa ei voi aliarvioida vaikutuksia, joita näiden valtioiden sosiaalisilla ja terveydenhoidollisilla ongelmilla on tulevan Euroopan poliittiselle ja sosiaaliselle taloudelle. Tämän vuoksi UEN-ryhmä kokoontui hiljattain Torinoon keskustelemaan juuri näistä laajentumiseen liittyvistä sosiaali- ja terveydenhoitoasioista. Kokouksessa laadittiin asiakirja, joka on jo toimitettu komission puheenjohtajalle Prodille. Tämän työn tulokset eivät ole kovinkaan rohkaisevia, joten toivomme, että kuusi kuukautta kestävällä Italian puheenjohtajakaudella kansanterveydestä tehdään mahdollisimman pian yksi unionin painopistealoista. Globalisaatioprosessissa Euroopan porteilla saattaa uhkaavasti kolkuttaa sairaita ihmisiä ja tauteja, eikä meillä ole rokotteita, kuten kävi SARS-epidemiassa. Kyseinen tilanne koetteli terveydenhoitoalan koordinointi- ja yhteistyökykyämme, ja tulevan puheenjohtajavaltion Italian on käsiteltävä tätä asiaa, jos se todella haluaa estää kriisitilanteet ja puuttua terveydenhoitopalveluissa oleviin valtioiden välisiin eroihin, jotka saavat ihmiset matkustamaan sankoin joukoin maihin, joissa on laadukkaat terveydenhoitopalvelut ja terveyskeskukset ja joissa järjestelmän toimintakyky on puolestaan vaarassa. Toivon, että unioni päättää pohtia tilannetta ja että unionin seuraava puheenjohtajavaltio tekee asiaa koskevia ehdotuksia Berthu (NI). (FR) Arvoisa puhemies, valmistelukunnan puheenjohtajan on tarkoitus esittää päätelmänsä Thessalonikissa 20. ja 21. kesäkuuta kokoontuvassa Eurooppa-neuvostossa, mutta hän epäilemättä pyytää työhönsä lisäaikaa. Tätä ehdotusta pitäisi mielestäni harkita perusteellisesti. On tärkeää, etteivät hallitukset anna itsensä joutua loukkuun valmistelukunnan työn viivästyneen päättymispäivän ja HVK:n päättymiselle vahvistetun määräajan väliin. Valmistelukunta on varmasti mielenkiintoinen keskustelufoorumi, mutta vain demokraattisessa vastuussa olevilla hallituksilla pitäisi olla viimeinen sananvalta hallitustenvälisessä konferenssissa, eivätkä ne saa antaa sitoa käsiään etukäteen. Siinä mielessä emme missään nimessä suostu komission aiemmin esittämään pyyntöön, että valmistelukunta toimittaisi neuvostolle yhden tekstin, jolle ei ole

17 04/06/ vaihtoehtoja. Tällöin neuvostolla ei olisi valinnanvapautta, ja demokraattinen valta siirrettäisiin hallituksilta valmistelukunnalle ilman demokraattista legitimiteettiä. Emme halua sellaista Eurooppaa. Haluamme päinvastoin kiinnittää Euroopan juuret taas sen kansakuntiin. Valmistelukunnan työ valmiin Euroopan unionin perustuslain laatiminen on tietenkin valtava tehtävä, mutta valmistelukunta nimenomaan halusi niin. Perustuslain laatiminen ei kuulunut Nizzan Eurooppaneuvoston antamaan valtuutukseen, ja Laekenin Eurooppa-neuvosto ainoastaan mahdollisti sen pitkällä aikavälillä mutta ei toisin sanoen tehnyt siitä välitöntä tavoitetta. Yhdymme molempien Eurooppa-neuvostojen näkemyksiin. Euroopalla ei ole edellytyksiä hyväksyä liittovaltion perustuslakia, ja tästä syystä valmistelukunnalla on tällä hetkellä niin paljon vaikeuksia. Tästä seuraa, että meillä on lopulta pitkä, vaikeasti hallittava asiakirja, joka on kohdistettava uudelleen asiaan, joka onkin tällä hetkellä itse asiassa Euroopan ensisijaisena tavoitteena ja joka on valmistelukunnan perustamisesta lähtien työnnetty sivuun: kansallisten demokratioiden suorittaman valvonnan tehostamiseen. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi meidän on ehkä palattava kauan sitten unohdettuun alkuperäiseen yhteisön menetelmään, joka perustuu kahteen pilariin: etenkin komission kanssa tehtävän yhteistyön edistämiseen sekä kansallisen suvereeniuden kunnioittamiseen erityisesti neuvostossa. Suurin epäkohta Euroopan integraatiossa on tällä hetkellä toisen pilarin korostuksen puute. Sitä meidän on nyt vahvistettava, jos haluamme palauttaa yhteyden kansojen ja kansallisten demokratioiden välille. Tässä asiassa valmistelukunta etenee jatkuvasti huonompaan suuntaan. Kansallisten parlamenttien harjoittama toissijaisuusperiaatteen valvonta on menettänyt täysin merkityksensä. Kansojen kongressia ei enää ole. Komissio vastustaa jyrkästi neuvoston vakituista puheenjohtajuutta. Meidän on tehtävä loppu tästä kansallisten demokratioiden jatkuvasta, turmiollisesta keinottelusta palauttamalla toimivalta neuvostolle ja myöntämällä kansallisille parlamenteille veto-oikeus Trakatellis (PPE-DE). (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, käsittelitte lyhyesti maahanmuuttoa, ja haluaisimme tietää, miten laitonta maahanmuuttoa, pakolaisten takaisinottoa ja turvapaikkoja koskevissa kysymyksissä on edistytty. Samoin haluamme tietää, mitä Euroopan rajavartiolaitosta koskevalle suositukselle on tapahtunut. Tässä asiassa on jääty paikoilleen, eivätkä jäsenvaltiot ole tehneet toistaiseksi minkäänlaista sopimusta. Lisäksi totean, että ulkorajojen valvonta olisi tärkeä askel yhteisessä ulkopolitiikassa sekä turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa, sillä meidän on turha haaveilla yhteisestä ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta, ennen kuin olemme omaksuneet yhteiset ulkorajat; valvomalla näitä saatamme käynnistää laittoman maahanmuuton. Mitä tulee lisäksi ohjelmanne tärkeänä painopisteenä olleeseen taloudelliseen yhteisvastuullisuuteen ja kustannusten tasavertaiseen jakamiseen maahanmuuton alalla, sanoisin, että mikään ei kieli siitä, että kehitys olisi menossa oikeaan suuntaan. Pakolaisten ja asuinseudultaan siirtymään joutuneiden henkilöiden vastaanoton ja käsittelyn edellytyksistä minun on todettava, että perustamissopimuksessa nimenomaan määrätään, että on toteutettava toimia taakan jakamiseksi oikeudenmukaisesti jäsenvaltioiden välillä. Toiseksi haluaisin korostaa, että kansanterveyteen liittyvälle kysymykselle annettiin mahdollisuus SARSepidemian yhteydessä. Parlamentti on yksimielinen siitä, että komission pitäisi edistää tautientorjuntakeskuksen toimintaa, jotta Euroopan unioni voi käsitellä koordinoidusti terveysuhkia ja terrorismin vaaroja. En tietenkään havainnut mitään edistystä 2. kesäkuuta kokoontuneessa ministerineuvostossa, mutta palaamme tähän vielä jonkin toisen taudin tai hullun lehmän kriisin kaltaisen tilanteen yhteydessä, enkä ymmärrä, miksi emme käyttäisi tilaisuutta hyväksemme ja edistäisi tautientorjuntakeskuksen toimintaa. Tulen näin ehkä vieläkin tärkeämpään Thessalonikin huippukokouksen käsiteltävänä olevaan asiaan, perustuslakia laativan valmistelukunnan tekstiin. Sanoisin, kuten tekin ja muut perustellusti totesitte, että tässä tekstissä on oikein hyviä, erinomaisia kohtia, kuten perusoikeuskirjan sisällyttäminen, Euroopan parlamentin toimivaltuuksien lisääminen ja yhteispäätösmenettelyn laajentaminen. Ulkopolitiikan kohdalla ehdotetaan myös ulkoasianministerin virkaa. Ottaisin kuitenkin esiin kolme kohtaa. Johdanto-osa on ensinnäkin tietysti tyydyttävä, koska siinä viitataan kreikkalais-roomalaiseen perintöömme, mutta minusta on käsittämätöntä, ettei siinä mainita kristillisiä perinteitämme. Eri puolilla maailmaa sijaitsevissa museoissa on tuhansia maalauksia, jotka ovat eurooppalaisen inspiraation ja kulttuurin tuotteita. On kappeleita, on valtava määrä taideteoksia, kulttuuriaarre, joka kuvastaa selvästi kristillistä perinnettä. Puhumme historiasta emmekä tulevaisuudesta. Kukaan ei tiedä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Perinteemme ovat kuitenkin kreikkalaisessa, roomalaisessa ja kristillisessä sivilisaatiossa. Toinen kohta, josta olemme täysin eri mieltä, on se, että kaikkien jäsenvaltioiden ei tarvitse olla edustettuna komissiossa. Meidän mielestämme jokaisella jäsenvaltiolla on oltava komission jäsen. Ei ole oikein, jos jokin jäsenvaltio puuttuu komission jäsenten kokoonpanosta ja neuvottelupöydästä, jonka ääressä yhteisön kehitys pääasiassa tapahtuu. Se on mahdotonta! Se horjuttaa pienten ja suurten valtioiden välistä tasapainoa, joka on mielestäni erittäin tärkeä. Kolmas, niin ikään mahdoton asia on myytti neuvoston puheenjohtajuudesta. Se on pelkkä epämääräinen, kerrassaan käsittämätön ajatus. Nykyinen järjestelmä on tuhat kertaa parempi. Sen sijaan voitaisiin kehottaa

18 22 04/06/2003 parantamaan nykyistä järjestelmää. Minä kannatan nykyistä käytäntöä, jossa jokainen valtio pyrkii osaltaan vaikuttamaan Euroopan tapahtumiin. Huomaamme, että te vaikutitte siihen, puheenjohtajavaltio Belgia vaikutti siihen ja puheenjohtajavaltio Tanska vaikutti siihen. Miksi siis vaadimme tehtävään nyt henkilöä, joka nimitetään luoja ties miten ja joka aiheuttaa uskoakseni kitkaa toimielinten työskentelyssä, koska toimielinten neuvoston, parlamentin ja Euroopan komission välinen tasapaino on säilytettävä? Pelkään pahoin, että neuvoston puheenjohtajuusjärjestelmä horjuttaa sitä Souladakis (PSE). (EL) Arvoisa puhemies, muutaman päivän kuluttua järjestetään huippukokous Thessalonikissa, ja kun kaikki puhuvat historiasta ja sivilisaatiosta, totean, että Thessaloniki oli Rooman valtakunnan toiseksi suurin kaupunki ja Bysantin valtakunnan toiseksi suurin kaupunki, ja se on aina ollut Balkanin niemimaan kiinnekohta. Historiaan ja kulttuuriin liittyvistä syistä meidän pitäisi pitää mielessä, että siellä asui laaja sefardijuutalaisten yhteisö ja että tämä yhteisö eli siellä, koska Espanjan inkvisitio oli karkottanut sen. Balkanilla eli myös satojatuhansia romaneja, jotka nekin olivat inkvisition karkottamia. Totesin vain tämän niille, jotka puhuvat jatkuvasti Euroopan kulttuuritaakasta. Jokaiselle puheenjohtajavaltiolle ovat ominaisia tietyt tärkeät tekijät. Thessalonikin kokouksessa on kaksi erityispiirrettä: se sulkee ensinnäkin 15 valtion puheenjohtajuuden kierron ja avaa 25 valtion puheenjohtajuuden kierron. Juuri tästä syystä myös parhaillaan työskentelevän Euroopan tulevaisuutta käsittelevän valmistelukunnan työn tulokset ovat erityinen kokouksessa käsiteltävä asia. Tässä mielessä siihen liittyy kaksi erittäin tärkeää tapahtumaa, joita sen on edistettävä tulevaisuuden mahdollisuuksien avaamiseksi. Irakin sota sai meidät kaikki ehkäpä hieman yllättäen havaitsemaan todella monia aukkoja Euroopan kehityksessä. Tällä on voinut olla myönteisiäkin vaikutuksia, sillä vaikka sitä ei nyt myönnettäisikään, se osoitti viime kädessä kaikille, ettei Eurooppa voi olla samaan aikaan taloudellinen jättiläinen ja poliittinen kääpiö. Komission puheenjohtaja on aivan oikeassa. Tulenkin näin Thessalonikin huippukokoukseen. Vaikka puheeni näyttää lähtevän omille urilleen, haluaisin kuitenkin todeta vielä kaksi asiaa Thessalonikin kokouksen toisesta asiakokonaisuudesta, vakaussopimuksesta. Vakaussopimus liittyy Länsi- Balkanin, entisen Jugoslavian kriisiin. Se on asia, jossa eurooppalaisen politiikan tehokkuus ja perusolemus punnitaan. Sillä on näin ollen suuri merkitys, emmekä voi käsitellä sitä toissijaisena asiana siksi, että pidämme Euroopan tulevaisuutta ja valmistelukuntaa ensisijaisina asioina, halusimmepa tai emme. Euroopan tulevaisuudesta totean vielä, että on selvää, että kansat vaativat demokratiaa, tehokkuutta ja avoimuutta. Demokratia tarkoittaa parlamentaarista valvontaa. Tehokkuus tarkoittaa kykyä valvoa täytäntöönpanoa, ja avoimuus tarkoittaa, että jokainen kansalainen tietää, mihin hänen rahansa menevät ja noudatetaanko poliittisia tavoitteita. Yhteisömenettelyä ja sen muunnelmia on näin ollen vahvistettava. Uskon, että yhdistämällä monien puhujien mainitseman Sokrateen ja Platonin dialektiikan erittäin tehokkaaseen Aristotelekseen puheenjohtajavaltio Kreikka tarjoaa myönteisiä näkymiä ja että se saa tunnustusta keskikokoisen mutta taitavan poliittisen ydinjoukon kotimaana tunnetun valtion esimerkillisestä ja poikkeuksellisen tehokkaasta puolivuotisesta puheenjohtajakaudesta Ludford (ELDR). (EN) Arvoisa puhemies, haluan puhua kahdesta huippukokouksen esityslistalla olevasta asiasta. Ensimmäinen niistä liittyy maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaan ja toinen Balkanin maihin. Minulla on ilo todeta, että komissio antoi eilen pidättyvän vastauksen Yhdistyneen kuningaskunnan ehdotuksiin pakolaisten säilöönottokeskusten perustamisesta Balkanin maiden kaltaisiin paikkoihin, koska siitä koituisi huomattavia vaikeuksia. Olen samaa mieltä siitä, että salakuljetusta ja laitonta kauppaa on torjuttava varmistamalla asianmukainen ja hallittu pakolaisten tulo EU:hun. On hyvä ajatus, että turvapaikkahakemus voitaisiin jättää kotiseudulla, jolloin turvapaikanhakijoille voitaisiin tarjota suojattu maahantulo tai uudelleen sijoittamista koskevia järjestelyjä, mutta tällaisten järjestelyjen on oltava vaihtoehtoisia yksilön oikeudelle anoa turvapaikkaa; ne eivät saa korvata tätä oikeutta. Emme saa evätä turvapaikanhakijoilta pääsyä Euroopan unionin alueelle. Komissio ehdotti järkevästi, että tarkastelisimme keinoja hyväksyä laillisia maahanmuuttoreittejä. Esitän puheenjohtajavaltio Kreikalle lämpimät kiitokset siitä, että se järjesti viime kuussa Ateenassa konferenssin, jossa käsiteltiin hallinnoitua maahanmuuttoa, koska tilastot ovat hämmästyttäviä: Eurooppa menettää 15 prosenttia väestöstään vuoteen 2050 mennessä. Yhdysvaltojen väkiluku taas kasvaa 40 prosenttia. Kansantaloutemme haluavat maahanmuuttajia. Ongelmana on, että yhteiskuntamme eivät käy ja poliitikkojen täytyy käydä rehellistä ja rohkeaa keskustelua kaikista maahanmuuton vaikutuksista. Meidän on ainakin sovittava maahanmuuttajien kotouttamisstrategiasta, johon kuuluu aiempaa parempien oikeuksien myöntäminen pitkään oleskelleille laillisille maahanmuuttajille haluan Eurooppaneuvoston sopivan tästä strategiasta. Meidän on lisäksi poistettava turvapaikka- ja maahanmuuttoasiat sisäasioista ja yleisestä järjestyksestä vastaavien ministereiden vastuualueesta, koska he panostavat sisäiseen turvallisuuteen ja torjuntatoimiin. He eivät ole ajattelutapansa puolesta sopivia keskustelemaan laillisesta maahanmuutosta. Olemme saattaneet itsemme liemeen, ja jokainen torjuntatoimi voi pahentaa asioita entisestään. Tiukasti valvotut rajat ovat itse asiassa saattaneet lisätä laittomien

19 04/06/ maahanmuuttajien määrää ja saada nämä maahanmuuttajat jäämään pysyvästi maahan, koska edestakaisin kulkeminen on vaikeaa. Järjestyksen ja valvonnan palauttamiseksi turvapaikka- ja maahanmuuttojärjestelmiimme tarvitsemmekin nopeiden ratkaisujen ja kikkojen sijasta kolme järkevää menettelytapaa. Ensinnäkin vastuuta on todellakin jaettava eikä vain siirrettävä: sitä on jaettava sekä Euroopan unionin sisällä että kumppanuuksien avulla lähtömaiden ja paikallisten vastaanottavien maiden kanssa ja näissä maissa tarvitaan huomattavia taloudellisia investointeja. Toiseksi on panostettava turvapaikkoja koskevien päätösten laadun parantamiseen (frontloading) ja näin ollen nopeuttamiseen komission ehdotuksen mukaisesti, ja kolmanneksi on avattava laillisia maahanmuuttoväyliä. En tiedä, mitä Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus odottaa saavansa vastineeksi houkutellessaan Balkanin maita perustamaan pakolaisleirejä, mutta ehdottaisin yhtä asiaa, jota on käsiteltävä aktiivisesti ja varhaisessa vaiheessa Balkanin maiden kanssa, ja tämä asia on viisumipolitiikan tarkistaminen. Kuten vakautus- ja assosiaatioprosessiin osallistuvien maiden presidentit totesivat maanantaina huippukokouksessaan, kotouttamisprosessia voitaisiin edistää huomattavasti, jos näiden valtioiden kansalaisille annettaisiin todellakin toivoa siitä, että he voivat pian matkustaa vapaasti koko Euroopassa. Toivon, että käsittelemme asiaa pian. Lopuksi haluan puhua kansainvälisestä rikostuomioistuimesta. Romania ja nyt myös Albania ovat allekirjoittaneet Yhdysvaltojen koskemattomuutta koskevat sopimukset, ja Bosniaa painostetaan niihin. Jos aiomme toteuttaa hedelmällisen vakautus- ja assosiaatioprosessin, miten voi olla mahdollista, että Euroopan unioni ja assosioituneet maat eivät pysty yhdessä estämään Yhdysvaltoja toteuttamasta näitä sopimuksia? Voitteko vakuuttaa, ettei Euroopan unionin valtioilla ole minkäänlaista aikomusta allekirjoittaa koskemattomuutta koskevia kahdenvälisiä sopimuksia ja ettette anna tämän prosessin heikentää pyrkimyksiä houkutella Balkanin maita tekemään yhteistyötä Haagin kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa? Olen pahoillani, että muut Euroopan unionin valtiot ovat jättäneet Yhdistyneen kuningaskunnan ja Alankomaat toteuttamaan sellaista toimintalinjaa, että assosiaatiosopimuksia ei ratifioida, ennen kuin Kroatia suostuu yhteistyöhön. Euroopan unionin valtiot eivät ole osoittaneet yhteisvastuullisuutta, ja se on häpeällistä Alyssandrakis (GUE/NGL). (EL) Arvoisa puhemies, puheenjohtajavaltio Kreikka on todellakin käsitellyt joitakin vakavia kysymyksiä. Helmikuun 17. päivänä ilmoitettiin, että Irakin kysymys liittyy maan aseistariisuntaan, minkä vuoksi George Bushille sateli onnitteluja. Yhdysvaltojen kanssa ei syntynyt erimielisyyksiä siitä, pitäisikö voimakeinoja käyttää, vaan siitä, milloin niitä pitäisi käyttää. Kreikka ja muut jäsenvaltiot eivät sitä paitsi arvostelleet sanallakaan angloamerikkalaista hyökkäystä; ne päinvastoin edistivät sitä kaikin tavoin. Puheenjohtajavaltion 16. huhtikuuta antamassa julkilausumassa hyökkäys oikeutetaan tapahtuman jälkeen, tunnustetaan Irakiin hyökänneiden suvereenius ja annetaan YK:lle välittäjän tehtävä sotasaaliin jaossa. Entä jos joukkotuhoaseita ei löydetäkään? Mitä jos yhdysvaltalaiset virkamiehet sanovat, ettei niitä ole? Jos tosiasiat osoittavat sinun olevan väärässä, se on niiden vika. Toinen suuri saavutuksenne oli se, että Euroopan unioni kahmaisi yhdeksän ja puoli uutta valtiota. Sanon yhdeksän ja puoli, koska Kypros liittyy unioniin jaettuna valtiona, mutta se on merkityksetön yksityiskohta, jonka emme saisi antaa varjostaa suur-euroopan kukoistusta. Mitä Euroopan unioni vakavasti puhuen tekee poistaakseen turkkilaisen miehitysarmeijan Kyprokselta? Mitä tulee Balkania koskevaan politiikkaanne, mitä sanottavaa teillä on SISER-PALCO:n kaltaisten yritysten julkisin varoin tuetusta siirrosta, joka jättää tuhansia työttömäksi Kreikassa ja muuallakin? Huomaamatta ei ole jäänyt sekään, että politiikkanne on ajanut satojatuhansia vihaisia työntekijöitä kaduille yhtenä päivänä Ranskassa ja toisena Itävallassa ja ennen pitkää myös Kreikassa ja lähes kaikissa Euroopan unionin valtioissa. Tämä on heidän reaktionsa hyökkäykseen, joka kohdistuu kaikkiin työväenluokkien sadan viime vuoden aikana saavuttamiin oikeuksiin. Olisin tarkkaamaton, ellen huomauttaisi valmistelukunnan farssista. Sen jäsenet valittiin huolellisesti, jotta saatiin tukahdutetuksi äänet, jotka vastustavat Euroopan unionia, jota valmistelukunnan puheenjohtaja avoimesti johtaa omin käsin. Demokratian tuhoaminen on luonut kummajaisen, joka jakaa vallan uudelleen voimakkaille ja luo perustan unionin militarisoinnille. Kreikan kommunistipuoluetta edustavat Euroopan parlamentin jäsenet tuomitsevat Euroopan unionin politiikat yhdessä tuhansien protestoijien kanssa, jotka saapuvat sankoin joukoin Thessalonikiin muutaman viikon kuluttua Euroopan unionista on tulossa yhä vaarallisempi kansojen turvallisuudelle ja elintasolle, ja puheenjohtajavaltio Kreikka on palvellut sitä mahdollisimman hyvin. Vaikka he järjestäisivät millaiset juhlallisuudet, toteuttaisivat kuinka paljon tukahdutustoimia tahansa johtajien suojelemiseksi väkijoukolta ja pitäisivät huippukokouksen kaukana kaupungista, jyliseviä protestiääniä ei vaienneta eikä paikalle kokoontuvien imperialismin ja monopolin vastaisten tahojen vastarintaa tukahduteta Lagendijk (Verts/ALE). (NL) Arvoisa ministeri Yiannitsis, teille on esitetty tänä aamuna paljon kohteliaisuuksia, ja minäkin esitän niitä erityisestä asiasta: onnittelen teitä siitä, että huolimatta valmistelukunnan ja transatlanttisten suhteiden saamasta oikeutetusta huomiosta puheenjohtajavaltio Kreikka on onnistunut estämään Länsi-Balkania joutumasta

20 24 04/06/2003 unohduksiin. Se olisikin aivan väärin ja äärimmäisen typerää. Lähtökohtanne on mielestäni oikea. Kyse ei ole siitä, liittyvätkö Länsi-Balkanin valtiot Euroopan unioniin, vaan siitä, milloin ne liittyvät. Ennen kuin nämä valtiot voivat liittyä, niissä on kuitenkin korjattava monta asiaa. Tämä ei ole sinänsä mitään uutta. Vuonna 1999 Kosovon sodan jälkeen Euroopan unioni käynnisti niin kutsutun vakautus- ja assosiaatioprosessin, joka perustui analyysiin 1990-luvun ongelmista. Niitä olivat etninen väkivalta, äärinationalismi ja tarve kehittää demokraattisia rakenteita. Kuten olemme monta kertaa tässä yhteydessä todenneet, tämä lähestymistapa on ollut menestyksekäs. Ajatelkaapa Euroopan unionin toimintaa Makedoniassa. Olemme kuitenkin saavuttaneet vaiheen, jossa Euroopan unionin politiikka ei yksinkertaisesti voi enää perustua 1990-luvulla tehtyyn analyysiin; sen on perustuttava myös Länsi- Balkanin maiden nykyisten ja tulevien ongelmien analysointiin. Nämä vaikeudet muistuttavat yhä enemmän ongelmaa, joka nykyisten jäsenvaltioidenkin on kohdattava, ja tämä ongelma on sosioekonominen pysähdystila. Minun mielestäni tämä tarkoittaa, että meidän on säilytettävä nykyiseen Balkaninpolitiikkaamme sisältyvät hyvät kohdat. Pakolaisten palauttaminen, joka on edelleen erittäin tärkeää, järjestäytyneen rikollisuuden torjuminen ajatelkaapa valitettavasti vieläkin ajankohtaista Djindjicin murhaa sekä aktiivinen yhteistyö Haagin kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa ovat asioita, jotka meidän on säilytettävä. Niiden lisäksi tarvitaan joka tapauksessa muitakin tekijöitä. Ne ovat nähdäkseni unionin toistaiseksi soveltamaan liittymistä valmistelevaan strategiaan sisältyviä tekijöitä, kuten Länsi-Balkanin maille myönnettävien yksipuolisten kauppaetuuksien vahvistaminen, usein mainittu Leonardo- ja Sokrates-ohjelmien kaltaisten EU:n koulutusohjelmien avaaminen sekä nykyisten koheesiorahastojen logiikan ja metodologian käyttöönotto. Sekin on mahdollista Länsi-Balkanin maissa samoin kuin viisumipolitiikan muutoksen asteittainen toteuttaminen, mistä jäsen Ludford äsken mainitsi. Puheenjohtajavaltio Kreikka on tehnyt oikein lähtiessään liikkeelle opiskelijavaihdosta; se on hyvä alku, mutta se ei riitä. Meidän ei pidä menetellä tavalla, jolla olemme tähän asti vetäneet Keski- ja Itä-Euroopan maita Euroopan unioniin. Tarvitsemme nyt erityistarpeisiin mukautetun strategian, joka koostuu osittain vanhasta politiikastamme ja osittain uudesta politiikasta, jonka osatekijöitä vanhaan politiikkaan on lisättävä. Sanon suoraan neuvostolle, että siihen tarvitaan rahaa. Kehotan puheenjohtajavaltio Kreikkaa siksi varmistamaan, että voimakkaasti tukemani uusi politiikka on myös taloudellisesti toteutettavissa. Tarkoituksena ei ole luoda uusia illuusioita vaan lähentää Balkanin maita Euroopan unioniin. Myöhemmin kadumme katkerasti, jos epäonnistumme tässä tavoitteessa Pack (PPE-DE). (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission puheenjohtaja, pidän puheenjohtajavaltio Kreikan Balkania koskevia vastauksia myönteisinä, ja toisin kuin jäsen Alavanos, olen myös iloinen, että italialaisilla on toisella puolivuotiskaudella mahdollisuus jatkaa tätä erinomaista politiikkaa. Kahden naapurivaltion etujen kannalta on nimittäin tärkeää, että Länsi-Balkanilla, toisin sanoen Kaakkois-Euroopassa, on vakaat olot. On totta, että nämä valtiot Kroatia, Makedonia, Bosnia ja Hertsegovina, Serbia, Montenegro ja Albania ovat hyvin erilaisissa kehitysvaiheissa. Kuten jo Zagrebissa luvattiin ja kuten Thessalonikissa taas vahvistetaan niillä on lopulta mahdollisuus tulla Euroopan unionin jäseniksi sen mukaan, miten kukin valtio kehittyy. Niillä on vaivalloinen tie kuljettavanaan, kuten kymmenen unioniin liittyvää maata ovat joutuneet toteamaan. Se vaatii näiden maiden kansalaisilta erittäin paljon. Havaitsemme erilaisia edistysaskelia, jotka johtuvat ennen kaikkea myös siitä, että kaikilla näillä valtioilla on ollut erilaiset kehitysmahdollisuudet. Vielä kaksi vuotta sitten Serbiassa ja Montenegrossa oli vallassa Milosevic. Siinä mielessä meidän on mielestäni otettava huomioon nämä mahdollisuudet, joita siellä ei voitu hyödyntää. Näissä valtioissa on kuitenkin monia yhteisiä ongelmia, kuten korruption, järjestäytyneen rikollisuuden ja ennen kaikkea myös ihmiskaupan torjunta. Monissa näissä valtioissa on vieläkin hyvin kehno ja puutteellinen oikeusjärjestelmä. Joudumme myös pahoittelemaan, ettei alueellinen yhteistyö ole vielä niin tehokasta kuin aina vakuutetaan. Näiden valtioiden pitäisi ensin sopia keskenään siitä, että kansalaiset saavat matkustaa vapaasti Balkanin alueella, ennen kuin meitä pyydetään myöntämään niille viisumivapaus. Ei ole lainkaan niin yksinkertaista matkustaa Serbiasta Kroatiaan. (Suosionosoituksia) Olen siksi sitä mieltä, että näiden valtioiden on tehtävä ensin kotitehtävänsä, ennen kuin ne esittävät meille lisävaatimuksia. Kahdenväliset vapaakauppa-alueet ovat mielestäni hyviä. Niillä voi kuitenkin olla todellista vaikutusta vasta sitten, kun ne laajennetaan monenväliseksi vapaakauppa-alueeksi. Haluaisin ottaa esiin kolme päätöslauselmaamme sisältyvää seikkaa. Vakaussopimus on järkevää sitoa tiiviisti vakautus- ja assosiaatioprosessiin. On tärkeää myöntää lisävaroja Cards-ohjelmaan, jolla on yhä vähemmän varoja käytettävissään. Rahaa kyllä on; meidän ei tarvitse etsiä uusia rahoituslähteitä. Liittymistä valmistelevia tukia ei ole käytetty kokonaan, ja minusta on valitettavaa, että komission jäsen puhui 200 miljoonasta. Ette varmastikaan halua nyt ylittää tätä määrää, mutta minun mielestäni tarvitsemme enemmän varoja, sillä talouden kehitys on edellytyksenä yhteiselolle, tämän yhteisön kehitykselle ja pakolaiskysymysten lopulliselle ratkaisemiselle.