Täiskasvanuks saanud väljaanne

Transkriptio

1 Täiskasvanuks saanud väljaanne Teie käes on juba 20. number Lähivertailuja -sarjast, mistõttu on põhjust veidi meenutada selle ajalugu aastal sai alguse uurimisprojekt Suomen ja viron kieliopillinen vertailu, mille tulemusena sündis varsti pea kolm aastakümmet kestnud kontrastiivseminaride (algaastatel veaanalüüsiseminaride) traditsioon. Kui alguses keskenduti esmajoones kahe lähedase sugulaskeele struktuuride võrdlusele ja õppijate vigade analüüsile, siis aastate jooksul on teemadering laienenud ka muude keeleküsimuste, kirjanduse ja kultuuri uurimisele. Seminaride tulem on koondatud Lähivertailuja -nimelisse sarja. Sarja esimene number ilmus aastal Turu Ülikooli soome keele ja üldkeeleteaduse õppetooli väljaandena. Järgmised numbrid on ilmunud eri Soome ülikoolide ja viimastel aastatel ka Tartu (2001) ja Tallinna (2006) ülikoolide sarjades. Käesolevast numbrist alates hakkab Lähivõrdlusi. Lähivertailuja ilmuma Eesti Rakenduslingvistika Ühingu perioodilise oktoobrikuise ajakirjana, mida indekseeritakse ka rahvusvahelistes andmebaasides. Soome ja eesti keele võrdleva uurimise üks lähtekoht on olnud keele õppimist ja õpetamist käsitleva teadmise vajadus aastal alustati uurimisprojektiga Viro ja suomi kohdekielinä (VIRSU). Projekti eesmärgiks on eelkõige uurida nende kahe lähedase sugulaskeele omandamise erijooni. Uurimistulemused võimaldavad arendada nii uurimisala teoreetilisi seisukohti kui praktilise õppetöö meetodeid aastal projekti tegevust laiendati: eesmärgiks on edendada ka muude soome-ugri keelte omandamise uurimist teise keele ja võõrkeelena. Soome-ugri keelte omandamise uurimine toob siiani valdavalt indoeuroopa keeltele keskendunud teise keele omandamise uurimisse rahvusvaheliselt olulise uue mõõtme. Viimastel aastatel on osa rahvusvahelistest VIRSU- konverentsidest ja mitmed tööpajad korraldatud koos kontrastiivseminaridega. Koostöö on osutunud edukaks. 3

2 T Ä I S K A S V A N U K S SAANUD VÄLJAANNE Lähivertailuja -sarjas (köited 13, 14, 17 ja 19) on ilmunud arvukalt VIRSU-konverentside ja tööpajade artikleid. Sellegi väljaande neli soomekeelset ja üks inglisekeelne artikkel põhinevad Mekrijärvel peetud VIRSU-seminari ettekannetel. Neljas eestikeelses artiklis käsitletakse samuti keelte omandamist ja õpetamist. Pille Eslon, Katre Õim, Annekatrin Kaivapalu, Reili Argus ja Erika Matsak arutlevad oma ühisartiklis, milliseid võimalusi avaneb, kui eesti keele omandamist uuritakse paralleelselt esimese ja teise keelena, ning analüüsivad uuritava teema seoseid esimese ja teise keele omandamise rahvusvahelise uurimisega. Mai Fricki artikli teemaks on soome-eesti koodivahetus Tartu soomlaste vestlustes. Ta osundab muu hulgas, et koodivahetusel on sotsiaalse meedia tekstides samasugune roll kui muudeski vestlustes, näiteks osalusraamistiku muutmine. Annekatrin Kaivapalu ja Pirkko Muikku-Werner käsitlevad retseptiivse mitmekeelsuse võimalusi soome-eesti kommunikatsioonis. Läbiviidud testis said soome keele eriala üliõpilased, kes eesti keelt eelnevalt ei osanud, eestikeelsest tekstist aru mitte ainult ühisele sõnavarale, vaid ka keelestruktuuride sarnasusele tuginedes. Leena Kolehmainen esitab kaks võimalikku (või paralleelset) seletust sellele, miks adpositsioone (nt villi jonkin perään) kasutatakse rektsioonisuhte indikaatorina. Sellise laienemise põhjuseks peetakse tavaliselt keelekontakte, aga ka kontekstist mõjutatud grammatiseerumine on võimalik. Leena Niiranen tutvustab uurimust kolme soome keele õppija sihtkeele kasutusest. Erinevused õppijate vahel tulenevad saadud keelelise sisendi määrast ja võimalusest kasutada soome keelt mujalgi kui koolis. Raili Pool võrdleb eesti- ja venekeelsete üliõpilaste valikuid eesti keele täis- ja osasihitise valikul. Introspektiivsest materjalist selgub, et venekeelsed õppijad lähtuvad objektivalikul esmajoones lause peaverbi vormilistest ja semantilistest omadustest. Eesti- ja venekeelsete informantide valikud on sarnased eitavates lausetes ja mõnede partitiiv verbide korral. Helka Riionheimo analüüsib soome ja eesti keele morfoloogilist ja morfofonoloogilist segunemist Eesti ingerisoomlastelt kogutud intervjuudes. Sageli oletatakse, et muutemorfoloogia ei kandu kontaktiolukorras 4

3 ühest keelest teise. Kui kontaktis olevate keelte muutemorfoloogia on mitmekesine ja nende struktuur piisavalt sarnane, ei ole kakskeelsete keelekasutajate morfoloogiline interferents harv nähtus. Tiina Rüütmaa tutvustab ungari imperatiivi ja konditsionaali vasteid eesti kõrvallauses eesmärgiga selgitada välja kõneviiside omavahelised suhted. Ungari imperatiiv on kompleksne kõneviis, millel on lisaks käsu väljendamisele omane ka konjunktiivi funktsioon; samas on eesti imperatiivi peaülesanne käsu väljendamine. Ungari imperatiivi väljendamiseks on eesti keeles mitmeid võimalusi, millest imperatiiv on üsna harv. Seevastu ungari konditsionaali eesti vasteks on enamasti konditsionaal. Ivar Sinimets käsitleb oma artiklis kaht Euroopa Liidu toetatud ungari keele õppimise ja õpetamisega seotud rahvusvahelist ühisprojekti, mille eesmärgiks oli ungari keele õppematerjalide arendamine ja õpetajate võrgustumine. Artiklis kirjeldatakse ungari keele õppe olukorda nii Ungaris kui väljaspool ning analüüsitakse projekti tulemusena valminud õppematerjale. Suur tänu kõikidele artiklite autoritele ja retsensentidele, kelle põhjalikust tööst on kirjutajatele olnud kindlasti abi. Eriti täname Eesti Rakenduslingvistika Ühingut, kelle ajakirjana Lähivõrdlusi. Lähivertailuja 20. köide ilmub, ja Eesti Haridus- ja Teadusministeeriumi riiklikku programmi Eesti keel ja kultuurimälu. Joensuus ja Tallinnas T Ä I S K A S V A N U K S SAANUD VÄLJAANNE Pirkko Muikku-Werner ja Annekatrin Kaivapalu 5

4 Aikuistunut julkaisu Kädessänne on jo 20. julkaisu Lähivertailuja -sarjassa, minkä vuoksi onkin syytä hieman muistella sarjan taustoja. Vuonna 1983 sai alkunsa tutkimushanke Suomen ja viron kieliopillinen vertailu, jonka tuloksena syntyi pian lähes kolmekymmentä vuotta jatkunut kontrastiivisten seminaarien alkuvuosina virheanalyysiseminaarien perinne. Aluksi keskityttiin enimmäkseen kahden läheisen sukukielen rakenteelliseen vertailuun sekä oppimisvaikeuksiin liittyvään virheanalyysiin, mutta vuosien mittaan aihepiirit ovat laajentuneet monipuolisesti myös muuhun kielen, kirjallisuuden ja kulttuurin tutkimukseen. Seminaarien sato on koottu Lähivertailuja -nimisiin julkaisuihin. Sarjan ensimmäinen nide ilmestyi vuonna 1985 Turun yliopiston suomalaisen ja yleisen kielitieteen laitoksen julkaisuna. Myöhemmät julkaisut ovat ilmestyneet Suomen eri yliopistojen ja viime vuosina myös Tarton (2001) ja Tallinnan (2006) yliopistojen sarjoissa. Tästä numerosta lähtien Lähivõrdlusi. Lähivertailuja alkaa ilmestyä Viron soveltavan kielitieteen yhdistyksen julkaisemana lokakuisena aikakauslehtenä, joka indeksoidaan myös kansainvälisiin tietokantoihin. Suomen ja viron kontrastiivisen tutkimuksen yksi lähtökohta on ollut nimenomaan kielen oppimista ja opettamista koskevan tiedon tarve. Vuonna 1997 pantiin alulle tutkimushanke Viro ja suomi kohdekielinä (VIRSU). Hankkeen tarkoituksena on ennen kaikkea tutkia näiden kahden lähisukukielen omaksumisen erityispiirteitä. Tutkimustulosten toivotaan olevan hyödynnettävissä sekä alan teorian kehittämisessä että käytännön opetustyössä. Vuonna 2007 VIRSU:n toimintaa laajennettiin: tavoitteena on edistää muidenkin suomalais-ugrilaisten kielten tutkimista toisina ja vieraina kielinä. Suomalais-ugrilaisten kielten tarkastelu tuo kansainvälisesti tärkeän uuden ulottuvuuden toisen kielen omaksumisen tutkimukseen, joka on tähän asti keskittynyt enimmäkseen indoeurooppalaisiin kieliin. Viime vuosina osa kansainvälisistä VIRSU-konferensseista ja jot- 6

5 AIKUISTUNUT JULKAISU kin työpajatkin on järjestetty yhdistyneinä kontrastiivisiin seminaareihin. Yhteistyö on osoittautunut mielekkääksi. Useita VIRSU-konferenssien ja työpajojen esitelmien pohjalta laadittuja artikkeleita on ilmestynyt Lähivertailuja -sarjassa (niteet 13, 14, 17 ja 19). Tämänkin julkaisun neljä suomenkielistä artikkelia ja yksi englanninkielinen artikkeli perustuvat Mekrijärvellä pidetyn VIRSU-seminaarin esitelmiin. Myös julkaistavat neljä vironkielistä artikkelia käsittelevät kielten omaksumista ja opettamista. Pille Eslon, Katre Õim, Annekatrin Kaivapalu, Reili Argus ja Erika Matsak pohdiskelevat yhteisessä artikkelissaan, millaisia tutkimismahdollisuuksia avautuu, kun viron kielen omaksumista tutkitaan rinnakkain ensimmäisenä ja toisena kielenä. He sijoittavat tutkimusaiheensa kansainväliseen ensimmäisen ja toisen kielen omaksumisen kenttään. Mai Frickin aiheena on suomi viro-koodinvaihto tartonsuomalaisten keskustelussa. Hän osoittaa muun muassa, että sosiaalisen median teksteissä koodinvaihdolla on samoja funktioita kuin kasvokkaiskeskusteluissakin, esimerkiksi osallistumiskehikon muokkaaminen. Annekatrin Kaivapalu ja Pirkko Muikku-Werner arvioivat reseptiivisen monikielisyyden mahdollisuuksia virolais-suomalaisessa kommunikaatiossa. Järjestetyssä testissä viroa taitamattomat suomenopiskelijat ymmärsivät vironkielistä tekstiä paitsi yhteisen sanaston myös kielten muun samanlaisuuden avulla. Leena Kolehmainen punnitsee kahta vaihtoehtoista tai rinnakkaista selitystä sille, miksi adpositiota (esim. villi jonkin perään) käytetään rektiosuhteen indikaattorina. Käytön laajentumista pidetään yleensä kielikontaktien aiheuttamana, mutta myös kontekstin virittämä natiivi kieliopillistuminen on mahdollinen. Leena Niiranen esittelee tapaustutkimuksen kolmen suomenoppijan suomen kielestä. Erot informanttien välillä selittyvät heidän saamansa kielellisen syötteen määrästä ja mahdollisuuksista käyttää suomea muuallakin kuin koulussa. Raili Pool vertailee viron- ja venäjänkielisten opiskelijoiden valintoja viron totaali- ja partiaaliobjektin käytössä. Introspektioaineistosta ilmenee, että venäjänkielisten oppijoiden objektivalinnat pohjautuvat ensisijaisesti 7

6 AIKUISTUNUT JULKAISU lauseen pääverbin muodollisiin ja semanttisiin ominaisuuksiin. Sekä vironettä venäjänkielisten valinnat muistuttavat toisiaan, silloin kun on kyse objektinkäytöstä kieltolauseissa ja joidenkin partitiiviverbien yhteydessä. Helka Riionheimo tarkastelee suomen ja viron kielten morfologista ja morfofonologista sekoittumista Viron inkerinsuomalaisilta kootussa haastatteluaineistossa. Usein oletetaan, ettei taivutusmorfologia helposti siirry kontaktitilanteessa kielestä toiseen. Jos kontaktoivien kielten taivutusmorfologia on monimuotoinen ja niiden rakenne riittävän samankaltainen, morfologinen interferenssi ei ole kuitenkaan harvinaista kaksikielisillä puhujilla. Tiina Rüütmaa luonnehtii unkarin imperatiivin ja konditionaalin vastineita viron sivulauseessa tavoitteenaan selvittää modusten keskinäisiä suhteita. Unkarin imperatiivi on kompleksinen modus, jolla on käskyn ilmaisemisen lisäksi myös konjunktiivin funktio, kun taas viron imperatiivin päätehtävänä on pääasiassa käskyn ilmaiseminen. Unkarin imperatiivin ilmaisemiseen on virossa muutamia mahdollisuuksia, joista imperatiivi on melko harvinainen. Sen sijaan unkarin konditionaalin viron vastineena on enimmäkseen konditionaali. Ivar Sinimets käsittelee artikkelissaan kahta Europan Unionin tukemaa unkarin kieleen oppimiseen ja opettamiseen liittyvää kansainvälistä yhteisprojektia, joiden päämäärinä oli unkarin kielen oppimateriaalien kehittäminen ja opettajien verkostoituminen. Artikkelissa kuvaillaan unkarin kielen oppimisen ja opettamisen tilannetta sekä Unkarissa että sen ulkopuolella ja analysoidaan projektin tuloksena valmistuneita oppimateriaaleja. Lämmin kiitos kaikille kirjoittajille ja artikkeleiden asiantuntija-arvioijille, joiden paneutumisesta työhönsä on varmasti ollut apua kirjoittajille. Kiitämme erityisesti Viron soveltavan kielitieteen yhdistystä, jonka aikakauslehtenä Lähivõrdlusi. Lähivertailuja 20. nide ilmestyy, sekä Viron opetus- ja tiedeministeriön valtakunnallista ohjelmaa Viron kieli ja kulttuurimuisti. Joensuussa ja Tallinnassa Pirkko Muikku-Werner ja Annekatrin Kaivapalu 8