FINEST -sarjakuvaprojektin raportti. FINEST koomiksiprojekti raport. The Report of the FINEST Comics Project

Transkriptio

1 FINEST -sarjakuvaprojektin raportti FINEST koomiksiprojekti raport The Report of the FINEST Comics Project

2 Teksti/ Tekst/ Text: Kadri Kaljurand Käännös/ Tõlge/ Translation: Arja Korhonen, Pirjo Leek Taitto/ Kujundus/ Layout: Ivari Lipp Kuvat/ Fotod/ Photos: Kertin Vasser, Sven Tupits, Julia Ahtijainen, Janis Kalaus Painettu/ Trükk/ Printed by: Print Grupp, Tallinn 2012 ISBN

3 Alkusanat 3 Suomalaisella sarjakuvalla oli viime vuonna merkittävä juhlavuosi, kun sarjakuva taiteen lajina täytti sata vuotta. Sarjakuva on Suomessa erittäin suosittua ja harrastajien ja fanien määrä karttuu joka vuosi. Suomalaiset sarjakuvat ovat saaneet tunnustusta myös ulkomailla: vuosituhannen vaihteesta alkaen käännösten määrä on kasvanut huomattavasti. Yhä aktiivisemmin luodaan kontakteja ulkomaisiin sarjakuvatoimijoihin ja julkaisijoihin sekä etsitään kansainvälisiä yhteistyökumppaneita. Suomalaisten sarjakuvantekijöiden ja -teosten ihailijakunta on kasvanut kansainvälisiin mittoihin. FINEST-sarjakuvaprojekti on hyvä esimerkki siitä, millaisin keinoin suomalaista sarjakuvaa on mahdollista viedä uusille kehittyville markkinoille. Tämä raportti luo katsauksen Suomen Viron-instituutin vuoden 2011 aikana toteuttaman FINEST-sarjakuvaprojektin tapahtumiin: FINEST-näyttelyyn, sarjakuvatyöpajoihin ja viikon mittaiseen pop up sarjakuvakeskukseen Tallinnassa sekä paljoon muuhun. Raportti arvioi sarjakuvaa vientituotteena ja kertoo sen lisäksi hankkeen syntymisestä, tavoitteista ja tuloksista, sanansijaa saavat myös projektiin osallistuneet suomalaiset, virolaiset ja latvialaiset. FINEST-sarjakuvahanke toteutui Suomen opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuurivientituen avulla. Projektin onnistumisen nimissä yhteistyötä instituutin kanssa tekivät Suomen Sarjakuvakeskus sekä suuri joukko sarjakuva-aktiiveja ja harrastajia Virosta, Latviasta, Suomesta ja muualta maailmasta. FINEST-sarjakuvaprojektin tuottaja oli Jenni Kallionsivu Suomen Viron-instituutista. Raportin kokosi Kadri Kaljurand. Alkusanat Riitta Heinämaa Johtaja Suomen Viron-instituutti Jenni Kallionsivu Kulttuurisihteeri Suomen Viron-instituutti

4 4 FINEST-projektin tuloksia Hankkeen kaikki osapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että FINESTsarjakuvaprojektin myötä suomalaisten, virolaisten ja latvialaisten sarjakuva-alan toimijoiden suhteet nostettiin kokonaan uudelle tasolle. Hanketta luonnehti suuri yhteistyön tekemisen halu ja tunne oikean asian ajamisesta. Merkittävimmistä saavutuksista voisi vielä mainita Viron sarjakuvaseuran (MTÜ Eesti Koomiksiselts) luomisen; parhaillaan laaditaan seuran perustamiskirjaa ja sääntöjä. Saavutusta voi pitää suurena, sillä Virossa ei ole aikaisemmin ollut sarjakuvaalan järjestöä. Suunnitelmia on toki ollut, mutta ne eivät ole tätä ennen konkretisoituneet. Asianomaiset toteavat itse, että instituution luominen on ikään kuin luonnollista jatkoa viime aikojen ja etenkin edellisen vuoden aktiiviselle sarjakuvayhteistyölle. Sarjakuvaorganisaation syntyminen on edellytys virolaisen sarjakuvan jatkuvuudelle ja säännölliselle toiminnalle. FINEST-projektin tuloksia FINEST-projektin tuottaja, Suomen Viron-instituutin kulttuurisihteeri Jenni Kallionsivu pitää sarjakuvaprojektin suurimpana saavutuksena sitä, että kolmen valtion, Viron, Suomen ja Latvian sarjakuvaentusiastien kesken syntyneet erinomaiset suhteet toimivat ja kehittyvät nyt eteenpäin ilman instituutin avainroolia. FINEST-hanketta kokonaisuutena tarkasteltaessa huomiota kiinnittää, että kaikki tapahtumat toteutettiin tiiviissä yhteistyössä. Lujista siteistä kertoo myös monien yhteisten projektien käynnistyminen alan harrastajien itsensä aloitteesta. Yksi sellainen on Suomen kirjallisuuden tiedotuskeskuksen FILI:n sekä Viron, Suomen ja Unkarin sarjakuvataiteilijoiden yhteistyönä syntyvä sarjakuvanäyttely Leipzigin kirjamessuille. Maaliskuussa messuille matkustaa FILI:n tuella jokaisesta maasta myös muutamia sarjakuvantekijöitä esittelemään näyttelyä ja omaa tuotantoaan sekä osallistumaan alan keskustelutilaisuuksiin. Sama näyttely on tarkoitus viedä Budapestin ja Helsingin kirjamessuille. Mainittakoon vielä, että FINEST-näyttely on tänä vuonna päätynyt kierroksellaan vuoden 2012 Euroopan kulttuuripääkaupunkiin Mariboriin Sloveniaan. Myös latvialainen sarjakuvakulttuuri sai äskettäin huomattavaa tunnustusta, kun Kuš! -antologian 9. osa Female Secrets palkittiin parhaana vaihtoehtosarjakuvana Euroopan suurimmalla sarjakuvafestivaalilla Angoulêmessa. Päätoimittaja David Schilterin mukaan se antaa kovasti intoa jatkaa toimintaa. Kuš!:n myynti on kasvanut huimasti viime aikoina, ja hyvän kansainvälisen myyntiverkoston ansiosta ostajia on ulkomailla jopa enemmän kuin Latviassa. Suositussa Nabaklabin galleria-klubissa Riian keskustassa oli esillä Nordicomics/Naturegraffix -näyttely, josta kirjoitti hiljakkoin myös Latvian suurin päivälehti Diena. Näyttelyn ja sarjakuvakulttuurin laajan esittelyn lisäksi lehti haastatteli neljää näyttelyyn osallistunutta sarjakuvataiteilijaa. David Schilter korostaa olevan varsin poikkeuksellista, että sarjakuva saa niin runsaasti huomiota ja palstatilaa maan suurimmassa päivälehdessä. Siksi voi vain iloita, että lehdessä kerrottiin niin paljon Kuš!:n toiminnasta ja mainostettiin Nordicomics/Naturgraffix-näyttelyn päätösjuhlissa järjestettävää sarjakuvamaaottelua. Toinen olennainen aspekti ja koko alan selkäranka on sarjakuvateosten julkaisuperinne, joka puuttuu Virosta. FILI on ollut asian suhteen aloitteellinen ja ilmaissut halunsa järjestää virolaisille kustantamoille tilaisuuden, jossa kerrottaisiin sarjakuvateosten julkaisemisesta ja kustantamisesta. Yhteistyö suomalaisten kanssa on antanut virolaisille uusia ideoita ja lähestymistapoja sekä auttanut ratkaisemaan ongelmia. Sarjakuvataiteen lisäksi projekti esitteli sarjakuvan käytännönläheisempiä käyttömahdollisuuksia opetuksessa ja viestinnässä. Vaikuttaa siltä, että Suomen Viron-instituutti oli oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Sarjakuvaprojekti loi erinomaisesti toimivan kontakti- ja yhteistyöverkoston maiden kesken, mutta sen lisäksi se vahvisti Helsingin asemaa Pohjois-Euroopan sarjakuvapääkaupunkina. Hankkeen avulla syntyi vahva verkosto sekä metodeja, miten ja millaisin eväin suomalaista sarjakuvaa on mahdollista viedä etenkin kehittymässä oleville markkinoille. Projekti auttoi mukana olleita ymmärtämään, että sarjakuvan vienti ei merkitse niinkään tuotteiden eli teosten viemistä maasta toiseen vaan nimenomaan yhdessä pohtimista, tekemistä ja luomista. Toisin sanoen, sarjakuvalle luotiin yhdessä markkinoita ja kysyntää sekä edistettiin markkinointia. Sarjakuvakeskuksen johtajan Kalle Hakkolan mukaan on hyvin tärkeää, että sarjakuvakulttuuri saisi Virossa kunnolla jalat alleen, sillä se laajentaisi myös suomalaisen sarjakuvan markkinoita. Projektiin osallistuneet olivat samaa mieltä siitä, että kolmen maan yhteistyö on äärimmäisen tärkeää ja syntyneitä suhteita tulisi pitää yllä ja kehittää. Suomalaisen sarjakuvan tulevaisuuden kannalta on oleellista vahvistaa asemia Viron ja Latvian kaltaisissa maissa, joissa sarjakuvakulttuuri ja -markkinat ovat vasta muotoutumassa. Se auttaa vakiinnuttamaan Suomen statusta sarjakuvamaana (eräässä virolaisessa radio/tv-ohjelmassa Suomea nimitettiin peräti sarjakuvaparatiisiksi) ja kasvattaa suomalaisten sarjakuvantekijöiden ja -teosten ihailijakuntaa, mikä puolestaan antaa Suomelle lisäarvoa kulttuurimatkailun kohteena.

5 Sarjakuva vientiartikkelina Sarjakuvalla on Suomessa yhtenä kulttuurin alana pitkät perinteet: vuonna 2011 juhlittiin näyttelyin, julkaisuin ja festivaalein satavuotiasta suomalaista sarjakuvaa. Juuri sen verran oli kulunut ensimmäisen kuvitetun novellin, Professori Itikaisen tutkimusretken, ilmestymisestä. Suomalaisten sarjakuvataiteilijoiden tuotanto on korkeatasoista ja omaperäistä, ja se viljelee hyvin erilaisia tekniikoita ja tyylejä. Sarjakuvablogeja on paljon, ja tuskin kukaan osaa sanoa niiden tarkkaa määrää. Monet alkuun blogeina ilmestyneet sarjakuvat ovat ajan myötä tulleet niin suosituiksi, että niitä on myöhemmin painettu albumeiksi (hyvä esimerkki on Milla Paloniemen Kiroileva Siili). Ranskan lisäksi teoksia on käännetty muihin kieliin, kuten englanniksi, ruotsiksi, saksaksi ja italiaksi. FILI on julkaissut myös 24 suomalaista sarjakuvataiteilijaa esittelevän nelikielisen brosyyrin. Käännösten julkaisua on edeltänyt vuosien ja jopa vuosikymmenien työ, kansainvälisillä festivaaleilla ja näyttelyissä käyminen, kontaktien ja suhteiden luonti ulkomaisiin sarjakuvapiireihin ja kustantajiin sekä yhteistyökumppaneiden etsintä. Suomessa sarjakuvaa leimaa taiteellinen ja kokeileva tyyli, eikä fanilaumoista ja massiivisesta kaupallisuudesta voi juuri puhua, joten uusien markkinoiden etsiminen Suomen ulkopuolelta on alalle tärkeää. Kirjallisuuden tiedotuskeskuksen FILI:n johtaja Iris Schwank pitää suomalaisen sarjakuvan tilannetta varsin hyvänä. Suomalainen vaihtoehtosarjakuva tai taidesarjakuva elää parhaillaan erityisen dynaamista vaihetta, ja meillä on suuri määrä erilaisia sarjakuvan tekemisen tyylejä ja tapoja, arvioi Schwank. FILI edistää sarjakuvaa monin tavoin, se antaa tukea albumeiden painatukseen ja käännöksiin sekä kutsuu vuosittain muiden maiden sarjakuvakustantajia Helsingin sarjakuvafestivaalille tutustumaan suomalaiseen sarjakuvakulttuuriin ja -tuotantoon. 5 Suomessa on aktiivinen ja hyvin toimiva Suomen Sarjakuvaseura, joka järjestää vuosittain Helsingissä Suomen ja Pohjoismaiden suurimman sarjakuvafestivaalin. Taiteellisen puolen ohella sarjakuvan käyttö opetuksessa on laajalti levinnyttä. Helsingissä sijaitseva Sarjakuvakeskus järjestää säännönmukaisesti sarjakuva-aiheisia tapahtumia, näyttelyitä ja työpajoja eri-ikäisille sarjakuvan harrastajille, ja keskuksen yhteydessä toimii myös kahvila ja sarjakuvakauppa. Voi väittää, että viime vuosina sarjakuva-ala on muuttunut Suomessa vireämmäksi ja monipuolisemmaksi kuin koskaan aikaisemmin. Toisaalta sillä on edelleen paljon käyttämätöntä potentiaalia, vaikka kansainvälinen lukijakunta onkin löytänyt suomalaisen sarjakuvan. Suomalaisen sarjakuvan taso on noussut vuosi vuodelta. Vuosituhannen alusta lähtien sarjakuvateosten kääntäminen ja julkaisu Suomen ulkopuolella on lisääntynyt merkittävästi. Ennen vuotta 2000 sarjakuvaa käännettiin huomattavasti vähemmän, ilmeisesti ennen sitä tunnetuimpana sarjakuvana voi pitää Tove ja Lars Janssonin muumeja. Uudella vuosituhannella suomalaiset albumit ja kirjat ovat tavoittaneet yhä paremmin ulkomaista yleisöä, erityisesti Ranskassa. Ranskaksi on käännetty muun muassa Matti Hagelbergin Holmenkollen (2002), Kekkonen (2007), Kova länsi (2009), Pentti Otsamon Pieni Olento (2006) sekä Ville Tietäväisen Linnut ja meret (2005). Suomella oli tänä vuonna Ranskan suurimmalla sarjakuvafestivaalilla Angoulêmessa jo toista kertaa oma osasto, jossa myytiin ja esiteltiin suomalaista sarjakuvaa ja jossa kolme sarjakuvantekijää kertoi työstään paikan päällä. Finest-projektin alku Suomen instituutin kulttuurisihteerin Jenni Kallionsivun mukaan FINEST-hankkeen lähtölaukauksena voi pitää instituutin ja Suomen suurlähetystön yhdessä toteuttamaa sarjakuvanäyttelyä vuonna Suomen sodan juhlavuoteen liittyneen näyttelyn kuvamateriaali perustui Petri Hiltusen ja Pekka A. Mannisen sarjakuvaan Vänrikki Stoolin Korkeajännitys, joka puolestaan pohjaa Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoihin. Kiertonäyttely oli esillä Tallinnassa, Tartossa, Narvassa ja Riiassa. Näyttely kiinnosti suuresti sekä virolaista että latvialaista yleisöä, ja se sai yllättävän paljon myös medianäkyvyyttä. Keskustelua herätti erityisesti se, että lapsille suunnattujen sarjakuvien lisäksi on olemassa aikuisten viihdesarjakuvaa. Saatu palaute ja aiheesta kiinnostunut yleisö kannusti jatkamaan sarjakuvan parissa. Lähempi tarkastelu osoitti, että myös Virossa sarjakuva on melkoisen elinvoimainen genre, vaikka Suomen kaltainen vahva sarjakuvakulttuuri puuttuukin. Virossa on sarjakuvan harrastajia ja tekijöitä, joiden toiminta on kuitenkin saanut valitettavan vähän julkisuutta. Yhdessä päätettiin ottaa hankkeeseen mukaan myös Latvia, jossa sarjakuvataide on viime vuosina ollut nousujohteista ja jossa instituutilla oli aikaisempia hyviä kokemuksia yhteistyöstä ja näyttelyiden järjestämisestä Latvian kansalliskirjaston kanssa. Latvian sarjakuvakentän keskeinen toimija on sveitsiläinen David Schilter, joka on myös Baltian ainoan sarjakuvalehden Kuš!:n päätoimittaja. Koska suurin osa toiminnasta on keskittynyt Sarjakuva vientiartikkelina / FINEST-projektin alku

6 6 Kuš!:n julkaisemiseen ja blogiin, sarjakuvaa voi Latviassa pitää suhteellisen pienen piirin harrastuksena. Toisaalta kiinnostusta ja potentiaalia on enempään. käytännön viestinnästä taiteelliseen itseilmaisuun, ja torjuisi laajalti levinneitä vääriä käsityksiä sarjakuvasta vain lapsille suunnattuna viihteenä. FINEST-projektin alku Suomen Viron-instituutti asetti tavoitteekseen koota yhteen Suomen, Viron ja Latvian sarjakuva-aktivistit ja kartoittaa yhteistyökumppaneiden kanssa suomalaisen sarjakuvan vientinäkymät Virossa ja Latviassa, jossa sarjakuva on viime vuosina kasvattanut suosiotaan. Tavoitteena oli myös luoda ja kehittää toimintamalleja, joita voisi soveltaa Latvian ja Viron lisäksi myös muissa maissa. Tiiviistä keskinäisestä yhteistyöstä hyötyvät tietenkin kaikki osapuolet, kun kaikkien ideat, tiedot ja kokemukset ovat yhteisessä käytössä. Voi sanoa, että FINEST -projektissa instituutin missiona oli juuri eri maiden sarjakuvatoimijoiden yhteen saattaminen. Lisäksi instituutilla oli hankkeen käynnistämiseen tarvittavat tiedot ja kokemus sekä Viron että jossain määrin myös Latvian kulttuuriympäristöstä. Instituutin merkittävin suomalainen yhteistyökumppani oli jo edellä mainittu Sarjakuvakeskus. Vuonna 2008 luodun keskuksen toiminta on monipuolista, ja se järjestää työpajoja sekä aikuisille että lapsille, niin alkajille kuin kokeneemmillekin sarjakuvan harrastajille. Sarjakuvakeskuksella on varsin hyvä maanlaajuinen sarjakuvanopettajien verkko, joten alan toiminta ei keskity pelkästään pääkaupunkiseudulle. Keskuksella on myös galleria, jossa on aina esillä jokin sarjakuvanäyttely. Keskus tekee erilaisten projektien puitteissa yhteistyötä muiden sarjakuvainstituutioiden kanssa sekä kotimaassa että ulkomailla. FINEST -projektin sisällöstä olivatkin vastuussa sarjakuvakeskuksen työntekijät sekä muut alan asiantuntijat Suomesta, Virosta ja Latviasta. Virossa hankkeen tärkeimpiä yhteistyökumppaneita ja avustajia oli sarjakuvantekijä, kuvittaja ja opettaja Joonas Sildre ja joukko muita aktivisteja, Latviassa projektia auttoi ja tuki Kuš!:n ahkera tiimi David Schilterin johdolla. Instituutin aloitteesta järjestettiin heti helmikuussa 2010 virolaisten ja suomalaisten sarjakuvatoimijoiden yhteinen lounas, joka antoi mahdollisuuden lähempään tutustumiseen ja yhteistyömahdollisuuksien pohtimiseen. Osallistujat saivat keskustella sarjakuvasta keskenään ja esittää mielipiteitään kummankin maan tilanteesta. Lounastilaisuutta voi pitää vuoden mittaisen FINEST -hankkeen alkuna ja kahden maan sarjakuvasuhteiden käännekohtana. Seuraava askel oli FINEST -sarjakuvanäyttely, jonka kokosivat Suomen instituutti, Sarjakuvakeskuksen johtaja Kalle Hakkola sekä virolainen sarjakuvataiteilija Joonas Sildre. FINEST on kiertonäyttely, jonka perusosan muodostaa kymmenen suomalaisen ja kymmenen virolaisen sarjakuvantaiteilijan työ aiheesta 24 tuntia (aamu, päivä, ilta ja yö). Näyttely on sekä tyyliltään että toteutukseltaan hyvin monipuolinen otos kummankin maan nykysarjakuvasta. Näyttelyyn on helppo liittää muiden maiden taiteilijoiden töitä, ja niinpä näyttely on kiertänyt Suomen ja Viron lisäksi Latviassa ja käväissyt myös Budapestin sarjakuvafestivaalilla Unkarissa. Sekä Latviassa että Unkarissa näyttelyä täydennettiin paikallisten tekijöiden töillä. Instituutin aloitteesta Virossa järjestettiin vuoden 2010 syksyllä ensimmäistä kertaa sarjakuvapäivä. Tapahtuma toteutettiin Tallinnassa yhteistyössä Animated Dreams -animaatiofestivaalin kanssa. Päivään sisältyi paljon: näyttelyn avajaiset, sarjakuvakirjojen myyjäiset, taiteilija Maria Björklundin esitelmä sarjakuvan ja animaation suhteista, lisäksi opiskelija- ja lyhytelokuvafestivaali Sleepwalkersin avajaisissa järjestetty Viro-Suomi sarjakuvamaaottelu (Viro voitti!). Katsaus menneeseen Kuten jo aiemmin todettiin, sarjakuva yhtenä kulttuurin lajina on saavuttanut sekä Virossa että Latviassa yhä suurempaa suosiota, ja sarjakuvamarkkinat ovat syntymässä. Suomen Viron-instituutti koki, että on oikea hetki ryhtyä luomaan ja vahvistamaan suhteita Suomen, Viron ja Latvian sarjakuvantekijöiden välillä. Instituutin pyrkimyksenä oli suomalaisen sarjakuvataiteen ja taiteilijoiden esittelyn lisäksi muodostaa kolmen maan kontakti- ja yhteistyöverkosto, jota voisi tarvittaessa myöhemmin laajentaa muihin maihin, sekä luoda uusia toimintamahdollisuuksia. Päämääräksi asetettiin myös mahdollisimman monipuolinen ja laaja sarjakuvaohjelma, joka ei rajoittuisi pelkästään teoksiin, vaan esittelisi sarjakuvan erilaisia soveltamismahdollisuuksia Latvian kansalliskirjastossa Riiassa vietettiin jotakuinkin samaan aikaan latvialaisten töillä täydennetyn FINEST -näyttelyn avajaisia sekä järjestettiin kolmen maan yhteinen sarjakuvaseminaari. Suomen Latvian suurlähettiläs avasi Tasty-galeriassa Katja Tukiaisen näyttelyn Paradis f (Fake). Illalla Suomen suurlähetystö järjesti sarjakuvatapahtumaan osallistuneille taiteilijoille saunaillan, joka tarjosi rentohenkisen foorumin päivän tapahtumista keskusteluun ja suhteiden solmimiseen. Tämän lisäksi vuoden 2010 kesällä järjestettiin kuvaamataidon opettajille sarjakuvakoulutusta. Instituutti ja Viron taideopetuksen yhdistys (Kunstihariduse Ühing) toteuttivat yhdessä elokuuta Käsmussa kesäseminaarin, jonka yhteydessä sarjakuvataiteilija Anna Sailamaa piti suuren suosion saaneen sarjakuvakurssin. Osallistujat arvostivat erityisesti sitä, että kurssi antoi

7 hyvän yleiskatsauksen erilaisista sarjakuvan tekemisen metodeista ja esitteli sarjakuvaa itseilmaisun muotona. Sarjakuvavuosi 2011 työpajoja ja pohdiskelutilaisuuksia, joissa mietittiin muun muassa sitä, miten työpajasarja käytännössä toteutettaisiin. Työpajojen sisältö ja toteutustapa suunniteltiin yhdessä työstämällä omintakeinen opetusmalli mikä taas kerran tuki koko hankkeelle keskeistä yhteistyön ja verkostoitumisen ajatusta. Sarjakuvakeskuksessa avattiin samaan aikaan latvialainen sarjakuvanäyttely Cold soup, jonka kokoamisen takana olivat sarjakuvalehti Kuš!:n vetäjät. 7 Vuoden 2011 aikana järjestettiin useita suomalais-virolaislatvialaisia sarjakuvatapahtumia, jotka huomattavasti lujittivat edellisenä vuonna alkanutta kolmen maan yhteistyötä ja verkostoitumista. Koko vuoden kestäneen sarjakuvaprojektin ajoitus oli ihanteellinen, sillä kuten aiemmin jo todettiin, sarjakuva on viime vuosina kerännyt Virossa ja Latviassa uusia tekijöitä ja lukijoita ja sarjakuvien markkinat ja kysyntä kasvavat. Ja tärkeintä unohtamatta vuosi oli suomalaisen sarjakuvan satavuotisen taipaleen juhlavuosi! Syksyyn mahtui lisäksi kaksi muuta sarjakuvan kannalta merkittävää tapahtumaa. Suomessa järjestettiin syyskuussa jo 26. kertaa Helsingin sarjakuvafestivaali, johon osallistui myös virolaisia ja latvialaisia tekijöitä. Sinne tuotiin tietenkin myös FINESTnäyttely. Virolainen sarjakuva oli samana syksynä ensimmäistä kertaa esillä Helsingin kirjamessuilla, jossa Joonas Sildre esitelmöi sarjakuvasta ja esitteli vuonna 2009 ilmestyneen Maailman napa lastensarjakuvakirjansa tuoretta suomennosta. Kävijät pääsivät tutustumaan lisäksi FINEST-näyttelyyn. Vuoden ohjelma oli monipuolinen. FINEST-projektin puitteissa kehiteltiin useita erilaisia uusia toimintamalleja sekä etsittiin tapoja, miten eri maiden edustajat voisivat toimia yhdessä. Koko ohjelmaa leimasi yhdistävänä tekijänä elämyksellisyys, mikä tarkoitti pyrkimystä tarjota jotain sellaista, joka jäisi yleisön mieleen eikä unohtuisi heti. Haluttiin, että tapahtumat tuottaisivat elämyksiä ja puhuttelisivat alan harrastajien lisäksi niitä, joiden tietämys ja kosketus sarjakuvaan ovat hatarammalla pohjalla. Ohjelma luotiin ja toteutettiin yhdessä, työhön osallistuivat alan parhaat ja kokeneimmat tekijät Suomesta, Virosta ja Latviasta. Keskinäisen yhteistyön kokemus sekä hyvin toimivat suhteet olivat FINEST-projektin vahvimpia puolia. Projekti pyrki luomaan uusia toimivia rakenteita ja verkostoja tavoitellen synergiaa eri maiden toimijoiden kesken. Orgaaninen lähestymistapa ohjelman rakentamiseen mahdollisti nopean reagoinnin jatkuvasti avautuviin uusiin mahdollisuuksiin. Sarjakuvapajojen sarja Virossa Instituutin ja Sarjakuvakeskuksen Viron eri kaupungeissa järjestämä sarjakuvatyöpajojen sarja polkaistiin käyntiin 20. lokakuuta Tartossa. Pajojen opettajina toimivat Joonas Sildre Virosta ja Petri Koikkalainen Suomen sarjakuvaseurasta, ja niihin odotettiin yli 15-vuotiaita nuoria. Tavoitteena oli esitellä sarjakuvaa itsenäisenä taiteen lajina sekä kehittää nuorten narratiivista kuvailmaisua. Haluttiin opettaa miten sarjakuvan välineitä voi käyttää tarinan kertomiseen ja viestin välittämiseen; nuorille pyrittiin osoittamaan, että sarjakuva toimii myös ilmaisuvälineenä eikä aina edellytä piirustustaitoa. Työpajojen järjestäminen eri kaupungeissa antoi hyvän mahdollisuuden saavuttaa ihmisten ja median huomio paikallisella tasolla. Samalla sen avulla voitiin mainostaa ja esitellä projektin muita tapahtumia, kuten sarjakuvavuoden päätapahtumaa eli viikon mittaista pop up-sarjakuvakeskusta Tallinnassa. Sarjakuvavuosi 2011 Sarjakuvavuosi alkakoon! Keväällä 2011 julkaistiin FINEST-näyttelyyn perustuva sarjakuvaantologia Call it a Day, joka sisälsi sarjakuvia kaikista näyttelyyn osallistuneista maista (Suomi, Viro, Latvia ja Unkari). FINESTnäyttely siirtyi Suomen Moskovan lähetystön välityksellä huhtikuun lopussa Komissia-sarjakuvafestivaalille Moskovaan, jonka jälkeen se kierteli pitkin Venäjää. Näyttelyn tiimoilta sikisi samoihin aikoihin ajatus ryhtyä järjestämään sarjakuvatyöpajoja virolaisissa ja latvialaisissa kouluissa. Mutta jo ennen nuorten työpajojen käynnistämistä suomalaiset, virolaiset ja latvialaiset sarjakuvantekijät tapasivat Sarjakuvakeskuksessa Helsingissä huhtikuuta. Järjestettiin useita Tartossa työpaja järjestettiin Tartu Kommertsgümnaasiumissa. Koulun kuvaamataidon opettajan Elle Kaljusten mukaan osallistujien löytäminen oli helppoa, sillä sarjakuvien piirtämisestä kiinnostuneita oppilaita oli melkoisesti enemmän kuin ylärajaksi sovittu 20 nuorta. Sekä minä että oppilaat olimme hyvin onnellisia ja kiitollisia, että saimme osallistua projektiin. Sarjakuva on äärimmäisen mielenkiintoinen ilmiö, johon on kiinnitetty aivan liian vähän huomiota kuvaamataidon tunneilla. Opettajana olen tutustunut sarjakuvaan ainoastaan Suomen instituutin ja Viron taidekasvatuksen yhdistyksen järjestämällä kesäkurssilla, jossa Anna Sailamaa esitteli sarjakuvaa, kertoi Elle Kaljuste. Myös toinen merkittävä tavoite täyttyi: ensimmäisestä työpajasta lähtien koko työpajojen sarja sai yllättävän paljon huomiota

8 1. Piirtämisen riemua Tartu kommertsgümnaasiumissa. 2. Sarjakuvatyöpaja Riiassa Esimerkkejä sarjakuvatyöpajoissa piirretyistä töistä Sarjakuvavuosi 2011 mediassa. Kaikista työpajoista kerrottiin paikallisissa ja valtakunnallisissa sanomalehdissä sekä radiossa, julkaistiin haastatteluja ja pikku-uutisia. Tarton työpajaa kävi kuvaamassa myös Viron television (ETV) uutistoimitus, joka jo samana iltana esitteli pääuutislähetyksessään oppilaiden töitä ja haastatteli työpajan pitäjiä ja työpajaan osallistuneita nuoria. Lähetyksessä kerrottiin myös Suomen monipuolisesta sarjakuvakentästä sekä sarjakuvan juhlavuodesta. Ilmeisesti aihe tuntui riittävän merkittävältä, sillä siihen tarttui muutamia viikkoja myöhemmin myös ETV:n kulttuuritoimitus, joka kertoi laajemmin Suomen sarjakuvakulttuurista ja sen satavuotisesta historiasta, esittelemällä muun muassa Helsingin Designmuseon näyttelyä ja haastattelemalla Virossakin suositun Viivi & Wagner-sarjakuvan tekijää Jussi Juba Tuomolaa. Uutinen alkoi johdannolla, jonka mukaan Suomessa on Virosta poiketen hyvin vahva sarjakuvakulttuuri ja jossa lisäksi todettiin suomalaisen sarjakuvan kehittyneen muuhun Eurooppaan verrattuna omissa oloissaan ja olevan sen vuoksi tyyliltään omintakeista ja erilaista. Niinpä voi todeta, että työpajasarjan alku oli suorastaan yllättävän menestyksekäs. Seuraavat pajat Viljandin taidekoulussa (13.11.), Haapsalun taidekoulussa (15.12.) ja Pärnun Koidula gümnaasiumissa (16.12.) olivat myös äärimmäisen suosittuja. Vastaanotto oli lämmintä ja nuoret osallistumismahdollisuudesta innostuneita. Osanottajien tiedot sarjakuvasta olivat keskenään hyvin eritasoisia: kaikissa kouluissa osa nuorista oli ollut sarjakuvan kanssa tekemisissä aikaisemminkin, lukenut albumeita ja piirtänyt itse, mutta oli myös niitä, joiden kosketuspinta sarjakuvaan oli vähäinen. Kaikissa kaupungeissa työpajan pituus oli kuusi tuntia; sen aikana ohjaajat antoivat nuorille tehtäviä, esittelivät suomalaisia ja virolaisia sarjakuvakirjoja, kertoivat erilaisista sarjakuvapiirtämisen tyyleistä ja tekniikoista sekä sarjakuvan historiasta. Nuoret tekivät aluksi pari pienempää lämmittelytehtävää, jonka jälkeen heille annettiin päätehtävä: piirtää sarjakuva, johon liittyisi jokin kotikaupungin tarina tai legenda. Työpajojen mukana pitkin Viroa kierteli myös FINEST-näyttely, joka oli esillä Tasku-keskuksen aulassa Tartossa, kaupunginkirjastossa Viljandissa ja Port Arturin keskuksessa Pärnussa. Näyttelyn ja työpajojen kytkeminen toisiinsa antoi hyvän tilaisuuden saada sekä paikallinen media että yleisö kiinnostumaan sarjakuvasta. Kaikissa kouluissa oppilaat kyselivät sarjakuvaprojektin syntymisestä ja osallistujista kiinnostuneita ja olivat äärimmäisen kiitollisia mahdollisuudesta olla mukana. ja Latviassa Neljän virolaisen kaupungin lisäksi sarjakuvatyöpajoja järjestettiin myös Latviassa, jossa suomalaisena opettajana oli jälleen Petri Koikkalainen ja latvialaisina ohjaajina sarjakuvataiteilijat IngrĪda Pičukāne ja Reinis Pētersons. Kaksi työpajoista pidettiin marraskuun lopussa Riiassa, jossa osallistujina oli vuotiai-

9 5. Joonas Sildre 6. Petri Koikkalainen 7. FINEST-näyttely Tasku-keskuksessa Tartossa ta nuoria. Sen jälkeen siirryttiin Cēsiksen taidekouluun, ja viimeisenä sarjakuvia piirrettiin Valmieran taidekoulussa. Viron tavoin Latviassa työpajoihin osallistui runsaasti nuoria ja oppilaat olivat sarjakuvista ja niiden piirtämisestä äärimmäisen innostuneita. Sarjakuvatyöpajat saivat hyvää medianäkyvyyttä, niitä uutisoitiin sekä sanomalehdissä että televisiossa. Valmierassa paikallinen sanomalehti teki työpajan opettajien kanssa perusteellisen haastattelun. David Schilterin mukaan työpajat olivat hyödyllisiä ja tärkeitä lasten lisäksi myös latvialaisille ohjaajille, sillä he saivat työpajojen myötä paljon uutta tietoa sarjakuvan opetusmetodeista ja löysivät samalla taidoilleen uuden sovellusmahdollisuuden nimittäin opettamisen. 7. Sarjakuvavuosi 2011 Nuorille suunnatut sarjakuvatyöpajat täyttivät tavoitteensa, ne olivat mainio keino kohdentaa sarjakuviin huomiota paikallisella tasolla sekä herättää nuorten ja kuvaamataidon opettajien kiinnostusta. Myös työpajojen ohjaajat Petri Koikkalainen, Joonas Sildre ja IngrĪda Pičukāne ja Reinis Pētersons olivat tyytyväisiä tuloksiin. Uskon, että kouluopetuksen yhteydessä tapahtunut sarjakuvista puhuminen inspiroi nuoria kovasti. Ja parin sadan lapsen joukosta voi myöhemmin tulla pari piirtäjää, jotka jatkavat sarjakuvien parissa, totesi Joonas Sildre. Päivittäin sarjakuvaa opettava Petri Koikkalainen kertoi itsekin oppineensa paljon uutta, muun muassa sen, miten tehdä yhteistyötä toisen opettajan kanssa ja hioa metodeja eri ryhmille sopivaksi.

10 8. Kuš!:n erikoisnumeron julkistamisjuhlat Riiassa Sarjakuvavuosi 2011 Työpajat antoivat mahdollisuuden vaikuttaa nuorten kiinnostuksen kohteisiin ja tottumuksiin kulttuurin osalta. Ne osoittivat heille, että sarjakuva tarjoaa keinoja itseilmaisuun ja oman tarinansa kertomiseen ja on varmasti muutakin kuin pelkkää viihdettä. Joonas Sildre piti virolaisen sarjakuvan tulevaisuuden kannalta äärimmäisen arvokkaana juuri sitä, mitä opettajat ja oppilaat työpajoissa oppivat. Sekä lapset että heidän opettajansa alkoivat ymmärtää, että sarjakuva on taiteen laji ja sen käyttömahdollisuudet opetustyössä ovat rajattomat. Kuvaamataidon tuntien lisäksi sarjakuvaa voi käyttää opetusvälineenä esimerkiksi historian tai yhteiskuntatiedon tunneilla. Hienoa oli myös se, että kaikkien työpajoihin osallistuneiden oppilaiden piirtämät sarjakuvat julkaistiin Sarjakuvakeskuksen blogissa, mikä antoi nuorille mahdollisuuden tutustua muiden kaupunkien oppilaiden ideoihin ja töihin sekä vertailla niitä omiinsa. Kuš!:n erikoisnumeron julkistamisjuhlat Riiassa Latvialainen sarjakuvalehti Kuš! päätti syntymäpäiväkakun sijaan tekaista suomalaisen sarjakuvan satavuotisjuhlan kunniaksi teemanumeron, johon oli valittu vain suomalaisten tekijöiden töitä. Kuš!:n erikoisnumero sai nimen Midnight Sun, ja siinä suomalaista sarjakuvaa edustivat Aino Sutinen, Amanda Vähämäki, Anna Sailamaa, Evan Androutsopoulos, Henrik Duncker, Jaakko Pallasvuo, Jari Vaara, Jarno Latva-Nikkola, Jyrki Heikkinen, Karri Laitinen, Katja Tukiainen, Katri Sipiläinen, Mari Ahokoivu, Marko Turunen, Mikko Luostarinen, Mikko Väyrynen, Roope Eronen ja Tommi Musturi. Suomen tunnetuimpiin kuuluva sarjakuvan asiantuntija Ville Hänninen kirjoitti lehteen laajan katsauksen suomalaisesta sarjakuvakulttuurista ja teemanumeroon valittujen töiden tekijöistä. Latvialaiset sarjakuvantekijät antoivat oman panoksensa piirtämällä suomalaisista kollegoistaan muotokuvat lehteen. Kuš!:n upea numero julkaistiin tunnelmallisissa juhlissa Riiassa, jossa pidettiin latvialaisten ja suomalaisten välinen, maan ensimmäinen sarjakuvamaaottelu, jonka voitti oma poika Oskars Pavlovskis. Julkaisutilaisuudessa oli mukana myös helsinkiläinen sarjakuvaryhmittymä Kutikuti näyttelyllään ja animaatioillaan. David Schilterin mukaan maaottelu eli comic battle sai erityisen suuren suosion, kehuvaa palautetta tuli monelta taholta, ja suunnitelmissa on toistaa tapahtuma lähiaikoina. Kuš!:n erikoisnumeron julkaisujuhla lisäsi lehden myyntiä huomattavasti. Jo tilaisuudessa tuoretta numeroa myytiin hyvin, ja tieto Suomi-numerosta levisi nopeasti internetin avaruuksissa herättäen keskustelua useissa blogeissa, foorumeissa ja portaaleissa. Sarjakuvapäivä Sarjakuvapäivää vietettiin Tallinnassa 19. marraskuuta edellisen vuoden malliin Animated Dreams-festivaalin ja Suomen Vironinstituutin johdolla. Ohjelmaan sisältyi sarjakuvateosten markkinat Artis-elokuvateatterissa, jossa sarjakuvantekijät myivät ja vaihtoivat albumeitaan. Markkinat tarjosivat hyvä tilaisuuden

11 9. Sarjakuvakeskuksessa järjestettiin neljän päivän ajan työpajoja, joihin osallistui vuotiaita tallinnalaisia koululaisia sekä grafiikan ja graafisen suunnittelun opiskelijoita tutustua sekä virolaisiin että suomalaisiin piirtäjiin. AnimaCampus-ohjelmassa pitivät luennon tunnettu suomalainen sarjakuvataiteilija Kati Kovacs ja virolainen animaattori Mait Laas, jonka aiheena oli uusin nukke-elokuva Unustatud lugude ooper: Lisa Limone ja Maroc Orange tormakas armulugu (Unohdettujen tarinoiden ooppera: Lisa Limonen ja Maroc Orangen myrskyisä rakkaustarina). Animaatio valmistuu Nukufilmin studiossa Pop-up sarjakuvakeskus Pop-up on muuttunut viime vuosina hyvin suosituksi ilmiöksi: monet yritykset ovat käyttäneet pop-up -kauppoja tuotteidensa ja palveluidensa mainostamiseen. Tällainen ns. väliaikainen puoti on hyvä mahdollisuus testata uusia markkinoita ja seurata, miten tietty tuote tai palvelu ja sen esittely onnistuu uudessa ja tuntemattomassa ympäristössä. Pop-upin valttina on sen väiaikaisuus, odottamattomuus, uutuus ja spontaanius, ja se on ihanteellinen keino uuden brändin esittelemiseksi. Koska pop-up sopii hyvin erilaisten tuotteiden, palveluiden ja ilmiöiden esittelyyn, metodia päätettiin kokeilla myös sarjakuvaan. Sarjakuva-aiheisia tapahtumia vilisevä vuosi huipentui joulukuun alussa instituutin ja Sarjakuvakeskuksen toteuttamaan viikon mittaiseen pop-up sarjakuvakeskukseen Rotermannin korttelissa Tallinnassa. Tavoitteena oli esitellä suomalaisen sarjakuvan moniilmeisyyttä ja sarjakuvan tarjoamia mahdollisuuksia. Virolaisille pop-up sarjakuvakeskus tarjosi kansainvälisiä kontakteja sekä mahdollisuuden esitellä virolaista sarjakuvaa ja sen tekijöitä. Pop-up sarjakuvakeskuksen kohderyhminä olivat alan harrastajat ja työpajoihin osallistuneet, lisäksi kaikki halukkaat saivat käydä näyttelyissä ja nauttia sarjakuvakaupan ja kahvilan palveluista. Sarjakuvakeskuksen ohjelmaan sisältyi kaksipäiväinen seminaari, johon osallistui sarjakuvantekijöitä eri puolilta Eurooppaa. Se osoitti heille miten hyvää ja sujuvaa yhteistyö Suomenlahden pohjois- ja etelärannikoiden välillä on. Koko tapahtuma tarjosi kiinnostuneille seitsemän päivän täyden sarjakuvapaketin Tallinnassa: työpajoja, näyttelyitä (lasten sarjakuva Virossa, Suuri suomalainen sarjakuva, sekä Pohjoismaiden sarjakuva) ja tekijöiden esitelmiä. Työpajoja oli sarjakuvan piirtäjille, lapsille, grafiikan ja graafisen suunnittelun opiskelijoille sekä lisäksi yksi avoin ryhmä, johon pääsivät kaikki. Sarjakuvakeskuksessa sijaitsi myös kauppa, jossa sai lehteillä ja ostaa sarjakuvateoksia Suomesta, Virosta ja Pohjoismaista. Lisäksi järjestettiin puhekuplakilpailu; osallistujat täyttivät valmiiksi piirrettyjen sarjakuvien puhekuplat ja nokkelimmat palkittiin. Sarjakuvakeskuksen kahvilassa oli rintanappikone, jolla halukkaat Pop-up sarjakuvakeskus

12 10. Sarjakuvataiteilija Mari Ahokoivu esittelee Nordicomics-näyttelyä Pop-up sarjakuvakeskus saivat suunnitella ja valmistaa itselleen merkkejä eurolla. Pop-up sarjakuvakeskuksen puitteissa järjestettiin lisäksi sarjakuvantekijöille suunnattu kaksipäiväinen kansainvälinen seminaari. Se oli sekä järjestäjien että alan entusiastien mielestä viikon kohokohta. Osallistujia oli kaikkiaan 11 eri maasta, tapahtumaa organisoineiden Suomen ja Viron edustajien ohella mukana oli sarjakuvan ammattilaisia Latviasta, Liettuasta, Venäjältä, Puolasta, Ruotsista, Norjasta, Tanskasta, Hollannista ja Saksasta. Tallinnassa pidetyssä seminaarissa pohdittiin pääosin sitä, miten yhteistyötä voitaisiin tulevaisuudessa tehostaa. Koska mukana olleiden maiden tilanne sarjakuvan osalta on hyvin erilainen suuria maita kuten Saksaa ja Hollantia ei voi verrata Viroon, Latviaan ja Liettuaan laaja ja tiivis keskinäinen yhteistyö on vaikeaa. Siitä huolimatta keskustelu poiki useita ideoita, mitä jatkossa voitaisiin tehdä. Yhtenä ajatuksena esitettiin uutta sarjakuvalehteä, jota eri maiden sarjakuvantekijät vuorotellen toimittaisivat, jolloin jokainen numero keskittyisi vastaavasti kyseisen maan sarjakuvatuotannon esittelyyn. Hollannin edustaja oli halukas julkaisemaan ensimmäisen numeron. Suunniteltiin myös maidenvälistä yhteistyöjärjestöä ja taiteilijavierailuohjelmaa, jonka puitteissa eri maiden sarjakuvantekijät voisivat vierailla jonkin toisen maan sarjakuvalehden, -keskuksen tai muun organisaation luona täydennyskoulutuksessa. Yhteinen ideointi huipentui ehdotukseen sarjakuvan Nobelista. Merkittävänä pidettiin, että vaikka Nobel-komitean vastaus olisi kielteinen, ehdotus saisi yhteiskunnassa ja mediassa huomiota ja edesauttaisi sarjakuvaa hahmottamista itsenäisenä taiteen lajina. Baltian edustajat keksivät idean perustaa yhteinen sarjakuvafestivaali, joka vuorottelisi eri maissa; se syventäisi yhteistyötä ja synergiaa eikä järjestelyvastuu kuormittaisi liikaa yhtä maata. Ajatukset pantiin itämään. Joka tapauksessa tapahtuma oli hyödyllinen jo siksi, että seminaari antoi osallistujille mahdollisuuden vaihtaa ajatuksia, vertailla eri maiden sarjakuvakentän tilannetta ja asemaa sekä jakaa kokemuksia ja ideoita. Tapahtuman järjestäjät pitivät pop-up sarjakuvakeskuksen kaikkia tapahtumia tärkeinä, sillä se oli suurin sarjakuvatapahtuma Virossa koskaan. Viikko virkisti huomattavasti virolaista sarjakuvaelämää, mutta antoi lisäksi hyvän kuvan siitä, ketä aihe harrastajien lisäksi kiinnostaa. Koska tapahtumapaikka sijaitsi kauppakeskuksessa, sinne päätyi viikon mittaan hyvin erilaisia kävijöitä, satunnaisista uteliaista ohikulkijoista vakaviin sarjakuvaharrastajiin. Viikonloppuna monet tulivat keskukseen perheineen. Kaiken kaikkiaan mielenkiinto oli suurta. Joonas Sildren mielestä hanke kannatti, sillä kaikki paikalla käyneet saivat runsaasti lisää tietoa monille vielä hiukan eksoottisesta taiteenlajista. Sarjakuvakeskuksen työpajat, erityisesti lapsille suunnatut, osoittautuivat äärimmäisen suosituiksi, ja niihin olisi ollut tulijoita enemmän kuin voitiin ottaa vastaan. Yllättävän paljon ostettiin myös sarjakuvakirjoja, varsinkin viimeisinä aukiolopäivinä.

13 11. Sarjakuvakauppa pop-up sarjakuvakeskuksessa Tallinnassa Pop-up sarjakuvakeskuksen toiminnassa oli mukana joukko vapaaehtoisia, jotka auttoivat keskuksen rakentamisessa ja kokoamisessa, näyttelyiden pystyttämisessä ja eteen tulleiden ongelmien ratkaisemisessa. He auttoivat myös levittämään tietoa sarjakuvakeskuksen tapahtumista. Keskus sai kävijöiltä ja osallistujilta runsaasti myönteistä palautetta, ohjelmaa kehuttiin, samoin keskuksen visuaalista ilmettä. Paljon palautetta tuli instituutin Facebook-sivuille, kävijöitä oli myös instituutin sarjakuvakeskuksen tiedotusta varten perustamalla YouTube-tilillä, johon ladattiin videoita sarjakuvakeskuksen tapahtumista. Järjestäjät saivat totta kai myös vinkkejä ja ehdotuksia, mitä ohjelmassa olisi voinut enemmän tai toisin, mutta sehän kuuluu asiaan. Ehdotukset otetaan varmasti huomioon vastaavia tapahtumia tulevaisuudessa toteutettaessa. Pop-up sarjakuvakeskus

14

15 Eessõna 15 Soome koomiks tähistas eelmisel aastal suurt juubelit, nimelt sai koomiks kui kultuuriliik sajaaastaseks. Koomiks on soomlaste seas äärmiselt populaarne ning selle tegijate ja austajate hulk kasvab iga aastaga. Soomlaste loodud koomiksid on leidnud tunnustust ka välisriikides alates aastatuhande vahetusest on tõlketeoste väljaandmine märgatavalt kasvanud. Aina aktiivsemalt luuakse kontakte välismaa koomiksiringkondade ja kirjastajatega ning tegeletakse välisriikidest koostööpartnerite otsimisega. Soome koomiksikunstnike ja -teoste austajaskond on hakanud aina hoogsamalt rahvusvahelisi mõõtmeid võtma. FINEST koomiksiprojekt ongi edukas näide sellest, kuidas ja mis vahenditega Soome koomiksit kujunemisjärgus turule eksportida. Käesolev raport annab ülevaate aasta jooksul Soome Instituudi eestvedamisel toimunud FINEST koomiksiprojekti ettevõtmistest koomiksinäitus FINEST, koomiksi-töötoad noortele, nädalane pop-up koomiksikeskus Tallinnas ja palju muud. Raport keskendub koomiksile kui ekspordiartiklile, samuti saab lugeda koomiksiprojekti tekkeloost, eesmärkidest ja tulemustest, sõna saavad asjaosalised Soomest, Eestist ja Lätist. FINEST koomiksiprojekt sai teoks tänu Soome haridus- ja kultuuriministeeriumi kultuurieksporditoetusele. Projekti õnnestumise nimel tegid koostööd Soome Instituut, Soome Koomiksikeskus ning mitmed koomiksielu eestvedajad ja entusiastid Eestist, Lätist ja Soomest ning ka mujalt maailmast. FINEST koomiksiprojekti produtsendiks oli Jenni Kallionsivu Soome Instituudist. Raporti on koostanud Kadri Kaljurand. Eessõna Riitta Heinämaa Juhataja Soome Instituut Jenni Kallionsivu Kultuurisekretär Soome Instituut

16 16 FINEST projekti tulemustest FINEST projekti tulemustest Kõik projektis kaasa löönud osapooled nõustuvad sellega, et FINEST koomiksiprojekti käigus viidi soomlaste, eestlaste ja lätlaste koomiksialane läbikäimine täiesti uuele tasandile. Kogu projekti iseloomustas suur koostöötahe ning äratundmine, et aetakse õiget asja. FINEST projekti produtsendi, Soome Instituudi kultuurisekretäri Jenni Kallionsivu hinnangul oli kogu koomiksiprojekti suurim saavutus see, et kolme riigi Soome, Eesti, Läti koomiksientusiastide vahel tekkisid väga head sidemed, mis toimivad ja arenevad jõudsalt edasi ka ilma, et instituut nendes enam võtmerolli mängiks. Kui vaadata kogu FINEST projekti programmi, siis paistab igal sammul silma see, et kõik ettevõtmised toimusid tihedas omavahelises koostöös. Tugevatest sidemetest räägib ka fakt, et käima on tõmmatud mitmeid koostööprojekte, mille algatus on tulnud juba koomiksivaldkonna asjaosalistelt endilt. Üheks selliseks projektiks on näiteks Soome kirjanduse teabekeskuse FILI ning Eesti, Soome ja Ungari koomiksikunstnike vahelise koostööna Leipzigi raamatumessi tarbeks valmiv koomiksinäitus. Märtsikuus sõidavad Leipzigi raamatumessile Soome kirjanduse teabekeskuse FILI toetusel igast riigist ka mõned koomiksikunstnikud, kes tutvustavad näitust ja oma loomingut ning osalevad koomiksiteemalistel arutelupaneelidel. Sama näitusega on plaanis minna ka Budapesti ja Helsingi raamatumessidele. Tasub mainida ka seda, et FINEST koomiksinäitus on käesoleval aastal jõudnud oma järjega juba Sloveeniasse, täpsemalt aasta Euroopa kultuuripealinna Maribori. Äsja sai suurepärase tunnustuse osaliseks ka lätlaste koomiksikultuur. Nimelt võitis nende koomiksiantoloogia Kuš! 9. osa Female Secrets jaanuari lõpus Euroopa suurimal koomiksifestivalil Angoulême is parima alternatiivkoomksi preemia. Kuš!-i peatoimetaja David Schilteri sõnul annab see kõvasti indu juurde, et edasi tegutseda. Kuš!-i müük on viimasel ajal kõvasti kasvanud, võib öelda, et tänu heale rahvusvahelisele müügivõrgustikule on välismaal ostjaid isegi rohkem kui Lätis. 11. jaanuarist kuni 12. veebruarini on Riia kesklinna populaarses kokkusaamis- ja peopaigas Nabaklabis üleval ka Nordicomics/Naturegraffix näitus. Hiljuti kirjutas sellest pika uudisloo suurim Läti päevaleht DIENA, lisaks koomiksinäituse ja koomiksikultuuri tutvustamisele tehti juttu ka nelja koomiksikunstnikuga, kes on oma töödega sel samal näitusel esindatud. David Schilter rõhutab, et see on Läti mõistes siiski üsna erakordne, et koomiks saab suurimas päevalehes nii palju tähelepanu ja lehepinda. Sellisel juhul saab ainult rõõmu tunda, et lehes räägitakse pikalt ka Kuš!-i tegemistest ning reklaamitakse veebruari keskel Nordicomics/Naturgraffix näituse lõpupeo raames toimuvat koomiksivõistlust. Silmapaistvamatest saavutustest võiks veel nimetada MTÜ Eesti Koomiksiseltsi käimalükkamist, parasjagu on käimas põhikirja ja asutamislepingu koostamine. See on väga suur saavutus, kuna Eestis pole varem olnud ühtegi koomiksialast organisatsiooni, mõtteid sel teemal on mõlgutatud küll, kuid konkreetsemat vormi polnud see seni võtnud. Asjaosalised ise ütlevad, et tänu aktiivsele koomiksialasele tegevusele viimasel ajal, eriti möödunud aasta jooksul toimunule, on sellise institutsiooni loomine justkui asjade loomulik jätk. Koomiksiorganisatsiooni loomine on Eesti koomiksialase tegevuse järjepidevuse ja jätkumise eelduseks. Teine väga oluline aspekt ja koomiksielu n-ö selgroog on koomiksiteoste avaldamise traditsioon, mis Eestis sisuliselt puudub. Siinkohal on initsiatiivi üles näidanud Soome kirjanduse teabekeskus FILI, mis sooviks korraldada Eesti kirjastajatele ürituse, kus jagataks eestlastele teadmisi koomiksiteoste avaldamise ja kirjastamise kohta. Koostöö soomlastega on andnud värskeid ideid, tekitanud uusi lähenemisviise ja aidanud lahendada probleeme. Tundub, et Soome Instituut oli õigel ajal õiges kohas. Lisaks sellele, et FINEST koomiksiprojektiga saavutati riikidevaheline suurepäraselt toimiv kontakti- ja koostöövõrgustik ning elavdati kõvasti koomiksielu, suurendati ka Helsingi positsiooni Põhja- Euroopa koomiksipealinnana. Koomiksiprojektiga loodi tugev võrgustik ning meetodid, kuidas ja mis vahenditega Soome koomiksit mujale eelkõige just nimelt arenemisjärgus olevale turule eksportida. Samuti andis koomiksiprojekt kõigile asjaosalistele arusaamise, et koomiksi eksportimine ei kujuta endast koomiksi kui toote viimist kuhugile teise riiki, vaid see tähendab just nimelt koosmõtlemist, -tegemist ja -loomist. Teisisõnu, loodi üheskoos koomiksile turgu ja nõudlust, tegeldi tururarendusega. Koomiksikeskuse juhataja Kalle Hakkola meelest on väga oluline, et Eestis saadaks koomiksikultuurile korralikult jalad alla, sest see laiendaks koomiksiturgu ka Soome jaoks. Lisaks koomiksi kui kunstiliigi tutvustamisele keskenduti koomiksiprojekti käigus ka koomiksi praktilisematele kasutusvõimalustele õppetöös ja kommunikatsioonis. Kõik projektis osalenud on ühisel arvamusel, et kolme riigi vaheline koostöö on ülimalt oluline ning seda tekkinud sidet ja ühendust tuleks kindlasti hoida ja edasi arendada. Tuleviku seisukohast on Soome koomiksile väga oluline, et taoliste kujunemisjärgus koomiksikultuuri ja -turuga riikides nagu Eesti ja Läti õigel ajal oma koht kindlustatakse. See annab võimaluse kinnistada Soome kui koomiksiriigi staatust (ühes Eesti jutusaates nimetati Soomet lausa koomiksiparadiisiks), suurendada Soome koomiksikunstnike ja -teoste austajaskonda, mis omakorda annab Soomele kui kultuurireiside sihtkohale lisaväärtust.

17 Koomiks kui ekspordiartikkel Soomes on koomiksil kui kultuuriliigil üsna pikaaegsed traditsioonid aastal tähistas Soome koomiks mitmete näituste, väljaannete ja festivalidega juba oma saja-aastast sünnipäeva, täpselt nii palju aastaid möödus soomlaste esimese graafilise novelli Professori Itikaisen tutkimusretki ilmumisest. Soome koomiksikunstnike loodud koomiksid on kunstiliselt kõrgetasemelised ja omapärased, viljeldakse väga erinevaid tehnikaid ja stiile. Koomiksiblogide arv on nii suur, et nende täpset arvu ei oska ilmselt keegi öelda. Mitmed algselt blogiformaadis avaldatud koomiksid on saanud aja jooksul nii populaarseks, et hiljem on hakatud neid ka raamatutena välja andma (siinkohal on üheks heaks näiteks Milla Paloniemi menukas koomiks Kiroileva siili ). Soomes on aktiivne ning hästi toimiv Koomiksiselts (Suomen Sarjakuvaseura), mis korraldab Helsingis igal aastal ka Soome ja Põhjamaade suurimat koomiksifestivali. Lisaks koomiksi kunstilisele kasutusele on laialt levinud ka selle praktiline kasutamine õppetöös. Helsingis asub Koomiksikeskus (Sarjakuvakeskus), kus toimub pidevalt koomiksiteemalisi üritusi, näitusi ning töötubasid eri vanuses huvilistele, samuti tegutsevad seal koomiksipood ja kohvik. Võib väita, et koomiksist on Soomes saanud viimastel aastatel elavam ja mitmekesisem valdkond kui iial varem, ning olenemata asjaolust, et Soome koomiks on juba leidnud ka rahvusvahelist publikut, on sellel siiski palju kasutamata ekspordipotentsiaali. Soomlaste loodud koomiksi tase on aastatega aina tõusnud. Alates aastatuhande vahetusest on kõvasti suurenenud koomiksiteoste tõlkimine ja väljaandmine Soomest väljapool. Enne aastat tehti koomiksitõlkeid oluliselt vähem, ilmselt võis enne seda üheks rahvusvaheliselt laiemat tähelepanu saanud Soome koomiksiks pidada Tove ja Lars Janssoni loodud muumilugusid. Alates uuest aastatuhandest on aga soomlaste loodud koomiksialbumid ja -raamatud leidnud aina rohkem rahvusvahelist publikut, seda just eelkõige Prantsusmaal. Prantsuse keelde on tõlgitud muu hulgas näiteks Matti Hagelbergi Holmenkollen (2002), Kekkonen (2007), Kova länsi (2009), Pentti Otsamo Pieni Olento (2006), Ville Tietäväineni Linnut ja meret (2005). Soome oli tänavu oma osakonnaga teist aastat esindatud ka Euroopa suurimal koomiksifestivalil Prantsusmaal Angoulême is, kus tutvustati ja müüdi Soome koomikseid ning kolm koomiksikunstnikku olid kohapeal ka oma tegemistest rääkimas. Lisaks prantsuse keelele on tehtud tõlkeid ka teistesse keeltesse, muuhulgas näiteks inglise, rootsi, saksa ja itaalia keelde. Soome kirjanduse teabekeskus FILI on välja andnud ka neljakeelse brošüüri, mis tutvustab 24 soomlasest koomiksikunstnikku. Erinevate tõlketeoste avaldamisele on eelnenud aastate ja isegi aastakümnete pikkune eeltöö, rahvusvaheliste festivalide ja näituste külastamine, kontaktide ja suhete loomine välismaa koomiksiringkondade ja kirjastajatega ning välisriikidest koostööpartnerite otsimine. Kuna Soome koomiksialal valitseb kunstkoomiks ja nn eksperimentaalne stiil, mille puhul ei saa fännide hordidest ja massilisest kommertsedust rääkida, on uute võimalike turgude tekitamine Soomest väljapool eriti oluline. Soome kirjanduse teabekeskuse FILI juhataja Iris Schwancki sõnul on Soome koomiksi praegune olukord üsna hea. Soome eksperimentaalkoomiksil ehk kunstkoomiksil on praegu käsil eriti dünaamiline etapp meil on suur valik erinevaid stiile ja viise, kuidas koomiksit teha, arvab Schwanck. FILI toetab koomiksit mitmel moel, antakse toetusi koomiksiväljaannete trükkimiseks ja tõlgete tegemiseks, samuti kutsutakse aastast aastasse teiste riikide koomiksikirjastajaid Helsingi Koomiksifestivalile soomlaste koomiksikultuuri ja -loominguga tutvuma. FINEST projekti algus Soome Instituudi kultuurisekretäri Jenni Kallionsivu sõnul võib FINEST koomiksiprojekti mõtteliseks alguspunktiks pidada aasta kevadel koos Soome Suursaatkonnaga koostatud sõjateemalist koomiksinäitust Kõrgepinge, millega tähistati 200 aasta möödumist Soome sõja lõpust ja Soome suurvürstiriigi loomisest. Näitusel kasutatud pildimaterjal oli pärit Petri Hiltuneni ja Pekka A. Mannineni koomiksist Vänrikki Stoolin korkeajännitys. Näitusel eksponeeritud koomiksisari põhines Soome rahvusluuletaja J. L. Runebergi luulekogul Lipnik Stooli lood. Tegemist oli rändnäitusega ja sellega sai tutvuda nii Tallinnas, Tartus, Narvas kui ka Riias. Näitus tekitas mõlema riigi Eesti ja Läti publiku hulgas väga suurt huvi ning sai ka meedias ootamatult palju tähelepanu. Eriti palju tekitas kõneainet just see, et lisaks lastele mõeldud koomiksitele on olemas ka täiskasvanutele suunatud meelelahutuslik koomiks. Selline tagasiside ja koomiksist huvitunud publik andis asjaosalistele idee koomiksi suunal jätkata. Lähemal uurimisel selgus, et ka Eestis on koomiks üsna elujõuline žanr, hoolimata asjaolust, et puudub sedavõrd tugev koomiksikultuur nagu on näiteks Soomes. Samuti leidub omajagu koomiksiaktiviste ja -kunstnikke, kelle tegemised on aga paraku teenimatult vähe kajastamist leidnud. Üheskoos otsustati, et koomiksiprojekti kaasatakse ka Läti, kuna koomiksikunst on sealgi viimastel aastatel jõudsalt tõusvas joones liikunud ning Soome Instituudil oli juba varasemast hea koostöö ja näituste 17 Koomiks kui ekspordiartikkel / FINEST projekti algus

18 18 FINEST projekti algus korraldamise kogemus Läti rahvusraamatukoguga. Läti koomiksielu peamiseks eestvedajaks on šveitslane David Schilter, kes on ka Baltikumi ainsa koomiksiajakirja Kuš! peatoimetaja. Kuna peamine koomiksialane tegevus Lätis ongi koondunud Kuš!-i väljaandmise ja blogi ümber, saab ka seal koomiksit pidada pigem n-ö kitsama ringkonna ettevõtmiseks. Samas on aga huvi ja potentsiaali rohkemaks. Nii seadiski Soome Instituut oma peamiseks eesmärgiks viia kokku Soome, Eesti ja Läti koomiksiaktivistid ning ühiselt koostööpartneritega kaardistada Soome koomiksi ekspordivõimalused Eestis ja Lätis, kus koomiks on viimastel aastatel üha populaarsemaks muutuv kultuuriliik. Samuti oli sooviks välja töötada ja arendada tegevusmudeleid, mida oleks võimalik lisaks Lätile ja Eestile ka teistes riikides rakendada. Tihedast omavahelisest koostööst saavad kasu ju kõik osalised, kuna siis on kõikide osapoolte ideed, teadmised ja kogemused n-ö ühiskasutuses. Seega võibki öelda, et FINEST projekti puhul oli Soome Instituudi peamiseks ülesandeks eri riikide koomiksiala esindajate kokkuviimine. Samuti olid instituudil projekti käivitamise jaoks vajalikud eelteadmised ja kogemused Eesti, ja mingil määral ka Läti kultuurikeskonnast. Instituudi peamiseks Soomepoolseks koostööpartneriks oli juba eespool mainitud Koomiksikeskus (Sarjakuvakeskus). See aasta kevadel loodud keskus pakub mitmekülgset koomiksialast tegevust, viib läbi koomiksitöötubasid nii täiskasvanutele kui ka lastele, algajatele ja juba kogenud koomiksiharrastajatele. Koomiksikeskusel on väga hea koomiksiõpetajate võrgustik üle Soome, seega ei jää koomiksialane tegevus ainult pealinna piiresse. Samuti on keskuses galerii, kus on alati üleval mõni koomiksinäitus. Erinevate projektide raames tehakse pidevalt koostööd teiste koomiksiinstitutsioonidega nii kodu- kui ka välismaal. Kogu FINEST projekti sisulise külje eest vastutasidki Koomiksikeskuse töötajad ning teised oma ala asjatundjad Soomest, Eestist ja Lätist. Eestis olid peamisteks koostööpartneriteks ja abilisteks koomiksikunstnik, illustraator ja õppejõud Joonas Sildre ning lisaks veel hulk teisi koomiksiaktiviste, Lätis aitas projektile nõu ja jõuga kaasa Kuš!-i töökas kollektiiv David Schilteri eestvedamisel. Tagasivaade Nagu juba öeldud, on koomiks kui kultuuriliik Eestis ja Lätis viimasel ajal üha enam populaarsust kogumas ning koomiksiturg tekkimisjärgus. Seega jõuti Soome Instituudis äratundmisele, et on õige aeg Soome, Eesti ja Läti koomiksikunstnike vahel kontaktide loomiseks ja tugevdamiseks. Soome instituudi sooviks oli samaaegselt Soome koomiksikunsti ja kunstnike tutvustamisega Eestis ja Lätis tekitada ka kolme riigi vaheline kontakti- ja koostöövõrgustik, mida oleks võimalik hiljem vajadusel ka teistesse riikidesse edasi laiendada, ning luua tegutsemiseks uusi võimalusi. Samuti võeti eesmärgiks, et koomiksiteemaline programm oleks võimalikult mitmekesine ja laiahaardeline ning ei piirduks üksnes koomiksiteoste esitlemisega, vaid tutvustaks koomiksi erinevaid rakendamisvõimalusi praktilisest kommunikatsioonist kunstilise eneseväljenduseni ning lükkaks ümber äärmiselt levinud väärarusaama koomiks kui vaid lastele mõeldud meelelahutus. Kohe aasta alguses, täpsemalt veebruaris, toimus Soome Instituudi eestvedamisel mõningate Eesti ja Soome koomiksiala esindajate ühine lõuna, mis andis hea võimaluse omavahel lähemalt tuttavaks saada ja võimalike koostöövõimaluste üle arutleda. Samuti said kõik osalejad omavahel koomiksiteemadel arutleda ning esitada arvamusi kummagi riigi koomiksiala olukorra kohta. Seda lõunat võib ilmselt pidada kogu aasta väldanud FINEST programmi alguseks ning kahe riigi koomiksialaste suhete pöördepunktiks. Järgmiseks sammuks oli FINEST koomiksinäitus, mille panid kokku Soome Instituut, Koomiksikeskuse juhataja Kalle Hakkola ja eestlasest koomiksikunstnik Joonas Sildre. FINEST on rändnäitus, mille põhiosa koosneb kümne Soome ja kümne Eesti koomiksikunstniku töödest, mis kõik tutvustavad nägemust teemal 24 tundi. See näitus on nii stiililiselt kui ka tehniliselt väga mitmekülgne väljapanek mõlema riigi nüüdiskoomiksist. Vajadusel on võimalik näitusele liita ka teiste riikide kunstnike töid ja nii ongi näitus siiani ringelnud lisaks Soomele ja Eestile ka Lätis ning jõudnud ka Ungari Koomiksifestivalile Budapestis. Nii Lätis kui ka Ungaris oli näituse põhiosa rikastatud kohalike koomiksikunstnike töödega aasta sügisel peeti Soome Instituudi eestvedamisel Eestis esmakordselt koomiksipäeva. Tallinnas toimunud koomiksipäev korraldati koostöös animafestivaliga Animated Dreams. Päev oli sisutihe toimus FINEST näituse avamine ning koomiksiraamatute laat, Soome kunstnik Maria Björklund pidas loengu koomiksi ja animatsiooni suhetest, tudengi- ja lühifilmide festivali Sleepwalkers avapeo raames peeti maha Soome-Eesti koomiksivõistlus (võitis Eesti!). Umbes samal ajal avati Läti Rahvusraamatukogus Riias koomiksinäitus FINEST, mis oli täiendatud Läti koomiksikunstnike töödega, samuti toimus Eesti-Soome-Läti koomiksiseminar ning Soome suursaadik Lätis avas Tasty galeriis Soome kunstniku Katja Tukiaineni näituse Paradis f (Fake). Sama päeva õhtul korraldas Soome Suursaatkond Riias koomiksiüritusel osalenud koomiksikunstnikele saunaõhtu, mis andis hea võimaluse vabas õhkkonnas päeval toimunu üle arutleda nind luua omavahelisi kontakte.

19 Lisaks koomiksinäituse valmimisele ja koomiksipäeva korraldamisele, toimus aasta suvel ka koomiksikursus kunstiõpetajatele. Nimelt leidis augustini Käsmus aset Kunstihariduse Ühingu ja Soome Instituudi poolt korraldatud kunstiõpetajate suvekool-koolitusseminar. Selle raames viis Soome koomiksikunstnik Anna Sailamaa läbi ka koomiksikursuse, mis osutus äärmiselt populaarseks. Eriti hindasid osalejad seda, et kursus andis väga hea ülevaate erinevatest koomiksitegemise meetoditest ning tutvustas koomiksit kui eneseväljendusvahendit. Koomiksiaasta aasta jooksul korraldati kõikvõimalikke Soome, Eesti ja Läti osalejate koostöös toimunud koomiksiüritusi, mille käigus tugevnes juba eelneval aastal alguse saanud kolme riigi vaheline koomiksialane koostöö- ja kontaktivõrgustik märgatavalt. Terve aasta vältava koomiksiprojekti ajastus oli ideaalne, sest nagu juba eespool mainitud koomiks on Eestis ja Lätis just viimastel aastatel uusi tegijaid ja lugejaid koguma hakanud ning koomiksiturg ja -nõudlus moodustumisjärgus. Ning loomulikult ei saa ära unustada peamist selle aastaga tähistati ju Soome koomiksi 100. sünnipäeva! Kogu aasta väldanud programm oli mitmekesine. FINEST projekti raames töötati välja mitmeid erinevaid ja uusi tegevusmudeleid ning otsiti viise, kuidas saaksid eri riikide esindajad üheskoos tegutseda. Kogu programmi puhul oli väga oluliseks märksõnaks elamuslikkus. See tähendab seda, et sooviti pakkuda midagi sellist, mis jääks üldusele meelde ega ununeks nii pea. Sooviti, et aasta jooksul toimuvad sündmused pakuks elamusi ning kõnetaks nii koomiksiasjatundjaid kui ka neid, kel eelteadmised ja kokkupuude koomiksiga nii põhjalik pole. Programm töötati välja ning viidi läbi ühiselt, koos töötasid oma ala ühed parimad ja kogenumad tegijad Soomest, Eestist ja Lätist. Omavahelise koostöö kogemus ning toimivad head suhted olid samuti üks FINEST projekti tugevamaid külgi. Projekti raames taheti välja töötada uusi toimivaid struktuure ja võrgustikke, eesmärgiks oli saavutada sünergia eri riikide esindajate vahel. Orgaaniline lähenemisviis kogu programmi ülesehitamisse tegi võimalikuks kiire reageerimise pidevalt avanevate uute võimaluste suhtes. Koomiksiaasta võis alata! Esmalt anti kevadel välja FINEST näitusel põhinev koomiksiantoloogia Call It a Day, mis sisaldab kõigi näitusel osalenud riikide (Soome, Eesti, Läti ja Ungari) koomikseid. Samuti käis FINEST näitus Soome Moskva saatkonna vahendusel aprilli lõpus ja mai alguses Moskva koomiksifestivalil Komissia ja tiirutas seejärel mõnda aega mööda Venemaad. Umbes samal ajal kasvas FINEST koomiksinäitusest välja idee hakata korraldama erinevates Eesti ja Läti koolides koomiksitöötubasid noortele. Enne noortele mõeldud koomiksitöötubade sarja käivitamist said aga augustil Helsingis Koomiksikeskuses kokku Soome, Eesti ja Läti koomiksikunstnikud. Toimusid mitmed töötoad ja arupidamised, kus muu hulgas arutati ka seda, kuidas töötubade sarja Lätis ja Eestis täpsemalt läbi viima peaks. Töötubade ülesehitus ning sisu mõeldi välja üheskoos töötati välja omalaadne õpetamismudel eesseisvate töötubade tarbeks, mis jällegi toetas kogu projekti keskset koostöö ja võrgustumise ideed. Lisaks avati samal ajal Koomiksikeskuses ka Läti koomiksinäitus Cold soup, mille koostamise taga on juba eespool mainitud ajakirja Kuš! vedajad. Sügise algusesse mahtus veel kaks koomiksi vaatenurgast olulist üritust. Septembris toimus Soomes juba 26. korda Helsingi Koomiksifestival, millest võtsid osa ka Eesti ja Läti kunstnikud. Samuti oli koomiksifestivalil üleval ka FINEST koomiksinäitus. Eesti koomiks oli esmakordselt esindatud ka sügisesel Helsingi raamatumessil, kus Joonas Sildre pidas koomiksiteemalise ettekande ning esitles oma aastal ilmunud lastekoomiksi Maailma naba värsket soomekeelset tõlget, lisaks oli messikülastajatel võimalik tutvuda ka FINEST näitusega. Koomiksitöötubade sari Eestis Niisiis, Soome Instituudi ja Soome Koomiksiseltsi erinevates Eesti linnades korraldatav koomiksitöötubade sari sai avalöögi oktoobris, täpsemalt 20. oktoobril Tartus. Töötubade õpetajateks olid Eesti koomiksikunstnik Joonas Sildre ning Petri Koikkalainen Soome Koomiksiseltsist. Osalema oodati noori alates 15. eluaastast ning töötubade eesmärgiks oli tutvustada koomiksit kui omaette kultuuriliiki ja arendada noorte narratiivset pildilist väljendusoskust. Sooviti õpetada, kuidas kasutada koomiksi pakutavaid vahendeid loo jutustamiseks ning sõnumi edasiandmiseks, näidata noortele just nimelt seda, et koomiks saab olla ka väljendusvahend ja alati ei eelda koomiksi tegemine joonistamisoskust. See, et töötubasid korraldati erinevates linnades, andis hea võimaluse saada inimeste ja meedia tähelepanu kohalikul tasandil ning reklaamida ja tutvustada samal ajal ka teisi koomiksiprojekti raames toimuvaid üritusi, üheks selliseks oli koomiksiaasta põhisündmus nädalane pop-up koomiksikeskus Tallinnas. Tartu töötuba toimus Tartu Kommertsgümnaasiumis. Kooli kunstiõpetaja Elle Kaljuste sõnul oli osalejate leidmine lihtne, 19 Koomiksiaasta 2011

20 1. Tartu kommertsgümnaasiumi õpilased koomiksijoonistamishoos 2. Koomiksitöötuba Riias Näiteid koomiksitöötubades joonistatud töödest Koomiksiaasta 2011 sest koomiksijoonistamisest huvitatud noori oli kõvasti rohkemgi kui ülempiiriks seatud 20 inimest. Nii mina kui ka õpilased oleme väga õnnelikud ja tänulikud, et saime seesuguses projektis kaasa lüüa. Koomiks on üks äärmiselt huvitav nähtus, mis on kunstitundides aga teenimatult vähe tähelepanu saanud. Olen kunstiõpetajana koomiksiga kokku puutunud Soome Instituudi ja Kunstihariduse Ühingu poolt korraldatud suvekoolis, kus koomiksit tutvustas Soome kunstnik Anna Sailamaa, rääkis Elle Kaljuste. Täitus ka üks oluline eesmärk kohe esimesest töötoast alates sai kogu koomiksitöötubade sari ka üllatavalt palju meediatähelepanu. Kõikidest töötubadest tehti juttu nii kohalikes kui ka üleriigilistes ajalehtedes ja raadiotes, avaldati uudisnuppe ja intervjuusid, lisaks käis Tartu töötuba filmimas ka Eesti Televisiooni (ETV) uudistetoimetus. Töötoa toimumispäeva õhtul oli riigitelevisiooni uudistesaates koomiksitöötoast eraldi uudislõik, kus näidati õpilaste töid ning intervjuusid nii töötoa õpetajate kui ka sellest osa võtnud õpilastega. Lisaks sellele räägiti saates Soome koomiksi suurest juubelist ning mitmekesisest koomiksielust. Küllap tundus teema piisavalt oluline, et teha sellest mõned nädalad hiljem eraldi lugu ka ETV kultuuriuudistes, kus peatuti Soome koomiksikultuuril ja selle saja-aastasel ajalool juba pikemalt näidati Helsingi Disainimuuseumisse koomiksi sünnipäeva auks üles pandud näitust ning muu hulgas tehti intervjuu populaarse koomiksi Viivi & Wagner autori Jussi Juba Tuomolaga. Uudis algas sissejuhatusega, milles öeldi, et erinevalt Eestist on Soomes väga tugev koomiksikultuur ning rõhutati muu hulgas seda, et võrreldes ülejäänud Euroopaga koomiksikunstiga on soomlased saanud rahulikult omaette areneda ja kasvada ning just seetõttu on nende viljeldav stiil nii omapärane ja eriline. Seega võib öelda, et koomiksitöötubade sari sai eduka, isegi üllatavalt eduka alguse. Järgmised töötoad Viljandi kunstikoolis (13.11), Haapsalu kunstikoolis (15.12) ja Pärnu Koidula gümnaasiumis (16.12) olid samuti äärmiselt menukad. Vastuvõtt oli soe ning noored osalemisvõimalusest innustunud. Osalejate teadmised koomiksist olid seinast seina igas koolis oli neid, kes olid juba varem koomiksiga kokku puutunud, lugenud koomiksiväljaandeid ja ise koomikseid joonistanud, ning oli ka neid, kelle varasem kokkupuude koomiksitega oli üsna põgus. Kõikides linnades kestis töötuba kokku kuus tundi, selle jooksul andsid õpetajad lastele mitmeid ülesandeid, rääkisid erinevatest koomiksijoonistamise stiilidest ja tehnikatest, tutvustasid Soome ja Eesti koomiksiteoseid ning koomiksikultuuri ajalugu. Pärast seda, kui erinevate lühemate koomiksiülesannetega oli käsi n-ö soojaks tehtud, said õpilased kätte põhiülesande joonistada koomiks, mis põhineks oma kodulinnaga seotud lool või legendil. Paralleelselt töötubade toimumisega tiirutas mööda Eestit ringi ka FINEST koomiksinäitus, mis oli üleval Tartus Tasku keskuse