retkellä GeoFoorumi Nuuksio on koko perheen retkeilykohde! Maa kohoaa Kiviharrastus sopii kaikenikäisille Sivu 4 Sivu 10 Sivu 15

Transkriptio

1 GeoFoorumi retkellä 2009 Nuuksio on koko perheen retkeilykohde! Sivu 4 Maa kohoaa Sivu 10 Kiviharrastus sopii kaikenikäisille Sivu 15

2 Geologia Geologia (kreikan sanoista γη- (ge-, maa ) ja λογος (logos, tiede )) on tieteenala, joka tutkii Maata ja maankamaraa, sen historiaa, rakennetta, koostumusta sekä sen syntymiseen liittyviä ja siinä tapahtuvia prosesseja. Geologiassa käytetään tukena niin fysiikkaa, biologiaa kuin kemiaakin. Geologia on yksi kaikkein laajaalaisimmista luonnontieteistä. Suomessa geologiaa opetetaan Helsingin, Turun ja Oulun yliopistoissa sekä Åbo Akademissa Turussa. GTK Geologian tutkimuskeskus (GTK) on työ- ja elinkeinoministeriön alainen asiantuntijaorganisaatio, joka palvelevana geoalan osaamiskeskuksena on geologisten luonnonvarojen, niiden tilinpidon ja kestävän käytön eurooppalainen huippuosaaja. Tutkimusohjelmamme luovat uutta teknologiaa, sovelluksia ja innovaatioita yhteiskunnan kestävälle kehitykselle. Toimintamme on valtakunnallista ja kansainvälisesti aktiivista. GTK:ssa on henkilöstöä n Tässä numerossa 104 syytä lähteä retkelle Nuuksioon.. 4 Geologiset retkeilykartat.. 8 Maankohoaminen.. 10 Kaunis, kivenkova graniitti.. 13 Malminetsintä harrastuksena.. 14 Geologi paljastaa maankamaran salaisuudet.. 17 Lämpöä maasta.. 18 Tutustumisen arvoisia geokohteita.. 20 Ei päivää ilman geologiaa.. 22 Kirja-arvostelu.. 23 Lyhyesti.. 24 Kysy geologilta.. 25 Pä svenska.. 26 KUVAT (Kynsikaivonniemi, Hirvensalmi): Jari Väätäinen, GTK GeoFoorumi Retkellä on Geologian tutkimuskeskuksen sidosryhmälehden erillinen liitelehti, joka on suunnattu geologiasta kiinnostuneelle suomalaiselle yleisölle ikään katsomatta. Lehden tavoitteena on välittää helppotajuisesti tietoa tieteenalasta ja innostaa lukijaa tarkastelemaan geologisia ilmiöitä. Lehteä jaetaan GTK:n toimipisteissä, geonäyttelyissä ja messuilla sekä valituissa luontokeskuksissa ja kivinäyttelyissä. Lisäksi lehti postitetaan GTK:n postitusrekisterin mukaan. GeoFoorumi Retkellä -liite ilmestyy kerran vuonna Liite ilmestyy myös verkkolehtenä osoitteessa retkella. Julkaisija Geologian tutkimuskeskus (GTK) Toimituksen osoite Geologian tutkimuskeskus viestintä, PL 96 (Betonimiehenkuja 4) Espoo viestinta@gtk.fi Toimitusneuvosto Sini Autio, Jaana Jarva, Peter Johansson, Jari Nenonen, Satu Putkinen, Marie-Louise Wiklund Päätoimittaja Marie-Louise Wiklund puh marie-louise.wiklund@gtk.fi Taitto Virma Oy, Kerava Paino Erweko Painotuote Oy Painos kpl GeoFoorumi retkellä 2 GeoFoorumiretkellä 2009

3 retkelle Lähdetään pääkirjoitus Jokapäiväinen hyvinvointimme perustuu pitkälle luonnon antimien varaan, mutta luonto tarjoaa meille monia muitakin arvoja. Saamme virkistystä, tilaisuuden oppia ympäristöstämme ja tilaisuuden monenlaisiin harrastuksiin. Luonnossa voi viihtyä yksin, kaksin tai isommassa porukassa: tutustua lähimaisemiin tai tehdä hiihto- tai vaellusretkiä kauemmaksikin, pyöräillä maaseudun vaihtelevilla teillä tai liikkua vesillä saaristossa, järvillä tai joilla. Retki voi olla hyödyksi tai mielen virikkeeksi, tutkimusmatka eläimistöön, kasvustoon tai maiseman geologiaan. Jokamiehenoikeus antaa meille luvan vapaasti liikkua jalan tai hiihtäen luonnossa, poimia luonnonmarjoja ja sieniä, sekä onkia ja pilkkiä. Telttailla voi maastossa, jota ei käytetä maanviljelyyn ja joka ei ole lähellä asuttua taloa. Jokamiehenoikeuteen sisältyy myös vastuuta ja velvoitteita; ei saa häiritä tai vahingoittaa kasvavia puita, varpuja tai sammalta, tehdä avotulta toisen maalle tai roskata ympäristöä. Geologiasta kiinnostuneille luonnossa kulkijoille kivet ja mineraalit tarjoavat mielenkiintoisen ja monimuotoisen maailman. Rantakallioilla, puiden kaatuessa syntyneissä paljastumissa tai sorakuoppien puhtaissa kivenmukuloissa näkyvät rakenteet ja mineraalit herättävät retkeilijän mielenkiinnon. Myös retkeilymaaston vaihtelevuus ja monimuotoisuus kertoo retkeilijälle geologisesta historiasta ja nykypäivästä. Kysymyksiä Löydä vastaukset alla oleviin kysymyksiin tämän lehden sivuilta. Oikeat vastaukset löydät sivulta Mikä on Suomen kansalliskivi? 2. Mikä aikaansaa maankohoamisen Suomessa? 3. Mistä maalämpö tulee? 4. Mistä sakset on tehty? 5. Kuinka monta vuotta on kulunut Charles Darwinin syntymästä? Kiinnostus luontoon ei tunne ikärajoja. Luonto monimuotoisuudessaan avautuu sitä tarkkailevalle sen rikkaampana mitä enemmän siihen on perehtynyt. Tietojemme karttuessa kasvaa myös ymmärryksemme luonnon ja ihmisen keskinäisestä suhteesta. Kaiken luontoretkeilyn takana on kaipuu saada kokea luonto ja sen moni-ilmeisyys, ilo, jonka sen monet vivahteet tuovat. Ei ole tärkeintä päätätkö vaeltaa kotiseutusi maastossa, nousta vaaran huipulle tai laskea kuohuvaa koskea. Vain sinä voit löytää itsellesi sopivimman retkeilymuodon. Pakkaa siis reppusi ja valitse määränpääsi. On aika lähteä retkelle! Marie-Louise Wiklund viestintäjohtaja KUVAT: GTK 2009 GeoFoorumiretkellä 3

4 104 syytä lähteä retkelle Nuuksi Nuuksion järviylängöstä laadittuun geologiseen retkeilykarttaan on merkitty retkeilijöitä kiinnostavia luonto- ja kulttuurinähtävyyksiä. Uudenmaan laajin yhtenäinen, lähes luonnontilainen saloalue on geologisin silmin katsottuna täynnä mielenkiintoisia kohteita. 4 GeoFoorumiretkellä 2009

5 oonjoka on Metsähallituksen hallinnoima Teksti perustuu geologi Maija Haavisto-Hyvärisen haastatteluun. Nuuksio on luonnossa liikkujan aarreaitta: vain puolen tunnin päässä pääkaupungin keskustasta avautuu erämaa, jossa voi kohdata ainutlaatuista metsää, suota sekä harvinaisia eläin- ja kas vilajeja. Maisema on yleis ilmeeltään karu ja kallioinen, joskin vesistöjä on kymmenesosa pinta-alasta. Kal liokohoumia pirstovat jyrkkäreunaiset laaksot ja niiden pohjilla olevat suot ja lammet. Koska Nuuksio sijaitsee pääosin metrin korkeudella merenpinnasta, sitä kutsutaan järviylängöksi. Vai keakulkuisuuden vuok si alue on pitkään pysynyt lähes luonnontilassa. Vuon na 1994 Nuuksion länsiosaan perustettiin kansallispuisto, luonnonsuojelualue. Maisemasta ja maankamarasta kiinnostuneille Nuuksio tarjoaa yli sata tutustumisen arvoista geologista kohdetta. Niiden havainnointi käy helpoiten Geologian tutkimuskeskuksen julkaiseman geologisen retkeilykartan ja siihen liittyvän opaskirjan avulla. Kaikki polut on merkitty ja kohteet on numeroitu karttaan. Syy 4: silokallio Nuuksion pinnanmuotoja säätelee alueen vanha peruskallio murroslaaksoineen. Maaperä, huomattavasti peruskalliota nuorempana, on perua viime jääkaudelta ja sen jälkeiseltä ajalta. 2 4 kilometrin paksuinen jääkerros painoi maan kuoriosaa alas, joka jäätikön sulaessa alkoi nousta entiseen asemaansa. Man nerjää vetäytyi seudulta vuotta sitten. Vähitellen Nuuksion alue kohosi sitä peittäneiden muinaisten Itämeren eri vaiheiden vedenpintojen yläpuolelle ja Nuuksion järviylängön geologinen retkeilykartta Karttoja voi ostaa muun muassa Haukkalammen opastuvalta kesäisin, Geologian tutkimuskeskuksesta, Karttakeskuksen myymälöistä sekä hyvin varustetuista kirjakaupoista. siitä muodostui nykyinen järviylänkö. Monin paikoin avokallioina esiintyvistä silokallioista ja niiden uurteista nähdään, että mannerjäätikkö on viime vaiheissaan virrannut luoteesta kaakkoon. Kouluesimerkki silokallioista sijaitsee Nuuksion koulun pihassa (kohde 4). Jäätikön sulamisvaiheessa sen railoissa ja tunneleissa virtasi vuolaasti sulavesiä, jotka kuljettivat ja kasasivat kiviaineksia. Paikoitellen railoihin syntyneissä putouksissa sulavedet pyörittivät vettä ja kiviainesta niin tehokkaasti, että kallioon syntyi hiidenkirnuja. Yksittäin ja ryhmissä esiintyvinä niitä voi käydä ihmettelemässä esimerkiksi Nupurissa (kohde 24), Sorlammella (kohde 25) ja Hyppykalliolla (kohde 19). Syy 47: siirtolohkare Suomessa on runsaasti mannerjäätikön kuljettamia siirtolohkareita, joten niitä esiintyy Nuuksiossakin. Todellisia siirtolaisia ovat kuitenkin ne rapakivigraniittilohkareet, jotka ovat 2009 GeoFoorumiretkellä 5

6 Kaitalampea kiertävän polun varrella granodioriitti on suuntautunut ja siinä on vaaleita pegmatiittijuonia, runsaasti tummaa kiillemineraalia (biotiittia) sisältäviä raitoja sekä joitain graniitteja. Mitä mukaan geologiselle havaintoretkelle geologinen retkeilykartta opaskirjoineen alueen peruskartta kompassi vesipullo eväät tukevat jalkineet pieni ensiapupakkaus matkapuhelin kesällä päähine suojaamaan auringolta ja hyönteisiltä kiikari purjehtineet jäävuorten kuljettamina Kaakkois-Suomesta Viipurin rapakivi alueelta ja rantautuneet jäävuorten törmättyä Nuuksion kohoumien rinteille ja jään sulettua saaneet uuden kotiseudun. Tällaiseen erikoisuuteen (kohde 47) voi tutustua muun muassa Brobackassa Pitkäjärven kaakkoispuolella. Kalliojyrkänteiden rapautuessa syntyy vyöryjä, jolloin seinämistä irronneet järkäleet muistuttavat luonnon omia kivilouhoksia. Tunnetuinta Romvuoren vyörykeilaa (kohde 53) voi parhaiten ihailla Nuuksion Pitkäjärven vastarannalta, Solvallan laskettelurinteeltä. Missä on kalliojyrkänteitä ja lohkareita, sieltä kannattaa etsiä myös luolia. Nuuksion luolat ovat syntyneet kallion rakoihin lohkeamisten tai rapautumisen seurauksena. Jännittävän luolaretken voi tehdä vaikkapa Haukkalammelle (kohde 56). Syy 76: luonnontilainen suo Nuuksiossa on monentyyppisiä soita, niistä merkittävin on Tremanskärr (koh- 6 GeoFoorumiretkellä 2009

7 de 76), joka on luonnontilainen ja kuuluu valtakunnalliseen soidensuojelun perusohjelmaan. Muita luonnontilaisia soita ovat Nuuksion kansallispuiston alueella sijaitseva Soidinsuo (kohde 64) sekä Lakeasuo (kohde 77) ja Punjonsuo (kohde 78). Soiden lisäksi Nuuksiossa on kosteikkoja, joiden maaperä koostuu liejusta ja mudasta. Kasvillisuus on rehevää ja laaja-alaista aina vesikasvillisuudesta ruovikkoon ja metsäiseen korpeen saakka. Märän maan tuoksua voi käydä nuuhkimassa esimerkiksi Luukinjärven ja Matalajärven rannoilla. Syy 101: diabaasijuoni Nuuksion alueen kallioperä on lähes 1900 miljoonaa vuotta vanhaa. Yleisimmät kivilajit ovat graniittia, granodioriittia ja Bodomin rapakivigraniittia, joka on edellisiä selvästi nuorempi eli 1640 miljoonaa vuotta sitten syntynyt. Nuuksion erikoisuus on kuitenkin pallokivi, joka koostuu usein pitkänomaisista ja monikehäisistä palloista sekä niitä sitovasta perusmassasta. Pallokivet (kohde 9) ovat harvinaisia, ja siksi niiden vuoksi kannattaa tehdä retki Nuuksion Pitkäjärven pohjoispuolelle Koivulan kylään. Mukaan kannattaa ottaa vesipullo, sillä kostutettuina pallokivet näyttäytyvät parhaiten edukseen. Muita kauniita kivilajeja ovat pegmatiitti ja diabaasi. Ne ovat juonikiviä, jotka ovat jähmettyneet maankuoren halkeamiin nousseesta kivisulasta. Diabaasijuonen (kohde 101) voi löytää esimerkiksi Kattilajärven itärannalla sijaitsevan jyrkänteen kalliolipan takaseinästä. TEKSTI: Susanna Heikkinen KUVAT: GTK ja Heikki Mustonen, vastavalo.fi Lisätietoja Nuuksion retkeily- ja virkistysmahdollisuuksista Nuuksion kansallispuiston asiakaspalvelunumero p Metsähallituksen valtakunnallinen asiakaspalvelunumero p Pallokivi Pallokivi on harvinainen ja rakenteeltaan erikoinen magmakivi. Se koostuu kehärakenteisista palloista, joita sitoo tasarakeinen väliaine. Pallokivet ovat kiteytyneet 5 10 kilometrin syvyydessä. Pallokivet ovat erikoislaatuisia ja monet esiintymät ovat Suomessa suojeltuja. Nuuksion ylängön varhaiset kehitysvaiheet muistuttavat nykyistä ulkosaaristoa. Yoldianmerivaiheen aikana ensimmäiset maa-alueet kohosivat merestä ja aallot aloittivat työnsä. Mäkien savi- ja moreenikerrostumat kuluivat, ja kalliota paljastui maapeitteen alta. Mäkien huipulle saattoi syntyä pirunpeltoja eli kulmikkaiden ja joskus hyvinkin pyöristyneiden kivien muodostamia kenttiä, kallion juurelle kivikoita tai moreenin rantatörmä merkkeinä eri-ikäisistä muinaisrannoista GeoFoorumiretkellä 7

8 Karttoja saatavilla kohteista: Urho Kekkosen kansallispuisto (Koilliskaira) Pallas Ounastunturi Ylläksen ja Levin matkailualue Pyhä Luoston kansallispuisto Ivalojoen Saariselän alue (Kultakaira) Lemmenjoen retkeilyja kullankaivualue Nuuksion järviylänkö Koli Uusia karttoja on suunnitteilla mm. Iso-Syötteen ja Oulangan Rukan matkailualueilta. MMatkailu arvioidaan maailmassa nopeim- Matkailu arvioidaan maailmassa nopeim- Mmin kasvavaksi elinkeinoksi. Se näkyy Suo- Mmessa varsinkin luontomatkailussa, missä Mkiinnostus ulkoiluun, retkeilyyn ja luonnon Mkokemiseen on kasvanut vuosi vuodelta. Suomen kansallispuistot ja retkeilyalueet ovat läntisen Euroopan viimeisiä erämaa- hippukulta-alueiden moneen kertaan kaivetut purojen penkat ja raunioituvat kaivoskylät. Ne liittyvät Lapissa yli 130 vuotta jatkuneeseen kullanetsintään alkaen ensimmäisestä kultaryntäyksestä tämän päivän koneelliseen kullanhuuhdontaan. Geologiset retkikohteet on luetteloitu ja merkitty karttoihin. Alueiden geologinen kehitys sekä luonnnon- ja kulttuurihistoriallisten nähtävyyksien tarkempi kuvaus on kerrottu karttojen liitteenä olevissa opaskirjoissa. Kuvien avulla on havainnollistettu myös mannerjäätikön liikkeitä sekä rannansiirtymistä. Karttojen ja opaskirjojen tiedot ovat suomeksi ja englanniksi, Nuuksion kartassa myös ruotsiksi. Retkeilysuunnitelmia varten karttoihin on lisätty tietoa alueen palveluvarustuksesta, kuten opastuskeskukset, merkityt polut, majoittumispalvelut, leirintä- ja keittopaikat sekä muuta retkeilyyn liittyvää erikoistietoa. Jos geologisiin kohteisiin tutustumiseen haluaa yhdistää jonkin ulkoiluaktiviteetin, löytyy kartalta tietoa myös veneily-, melonta- ja maastopyöräilyreiteistä. Geologisten retkeilykarttojen avulla retkeilijä löytää uusia elämyksiä ja samalla oppii ymmärtämään, miten olennainen osa retkeil Geologiset alueita, joissa voi vielä kohdata koskematonta luontoa. Aivan pääkaupungin tuntumastakin, Nuuksiosta, löytyy jo erämaan tuntua. Luonnonhistoriasta ja geologisista nähtävyyksistä kiinnostuneille retkeilijöille Geologian tutkimuskeskus on julkaissut Maisema ja maankamara -sarjassa kahdeksan geologista retkeilykarttaa. Kartat ovat herättäneet kiitettävästi huomiota ulkoilijoiden, rinkkaretkeilijöiden, Lapin vaeltajien sekä kullankaivusta kiinnostuneiden matkailijoiden keskuudessa. Erilaiset jääkauden aikana sekä sen jälkeen syntyneet geologiset muodostumat ja kerrostumat on kuvattu kartoilla eri värisävyin ja karttamerkein. Lisäksi karttaan on merkitty retkeilijöitä kiinnostavia luonto- ja kulttuurinähtävyyskohteita ja valittu alueen maaperän ominaisuuksia ja sen geologista kehitystä kuvaavia tietoja. Geologisia luontokohteita ovat esimerkiksi suuret siirtolohkareet, jäätikön sulamisvesien synnyttämät harjut ja kurut, kultapitoiset kvartsijuonet ja pulppuavat lähteet. Ihmisen toiminnasta kertovat esimerkiksi geologia on maamme luonnon synnyssä. Retkeilykarttoja on myytävänä opastuskeskuksissa, matkailuyrityksissä, kartanmyyntipisteissä sekä GTK:n toimipaikoissa. TEKSTI: Peter Johansson, GTK KUVAT: GTK ja Virma 8 GeoFoorumiretkellä 2009

9 ykartat 2009 GeoFoorumiretkellä 9

10 Maankoho Jo yhden ihmisiän aikana rantaviiva ehti muuttua niin paljon, että vesiväylät mataloituivat ja vanhat venevalkamat muuttuivat rantaniityiksi. Laivojen reiteille ilmestyi kivisiä kareja, jotka kasvoivat saariksi ja aikaa myöten maatuivat kiinni mantereeseen. Monet aikoinaan merenrannalle perustetut kalastajakylät ja satamakaupungit, kuten vanha Vaasa ja Porin edeltäjä Ulvila muuttuivat sisämaaksi. Kaupunkeja siirrettiin uusille paikoille lähemmäksi merta, ja niille jouduttiin rakentamaan uusia satamia parin sadan vuoden välein. Mannerjäätikön häviämisen jälkeen maankohoaminen on ollut tärkein maisemaa muokkaava tekijä, varsinkin Pohjanlahden alueella. Maankohoaminen on Itämerelle ja sen lahdille ominainen ilmiö. Sillä on ollut suuri merkitys ihmisten elämään, ja ilmiö tunnettiin jo vuosisatoja sitten varsinkin Pohjanlahden rannalla. Maankuori painui jäämassojen alla Maankohoaminen on geologinen ilmiö alueilla, jotka aikoinaan olivat mannerjäätiköiden peitossa. Viimeisen jääkauden kylmimmän vaiheen aikana vuotta sitten Skandinavian mannerjäätikkö oli laajimmillaan ulottuen Pohjolasta aina Keski-Eurooppaan asti. Perämeren kohdalla jäätikkö lienee ollut noin 2,6 kilometriä paksu. Vuosituhansien aikana valtava jäämassa painoi alla olleen maankuoren lommolle. Maankuoren alla maapallon vaipan yläosasta siirtyi massoja jäätikön peittämän alueen sivuille. Suurinta painuminen oli siellä, missä jäätikkö oli paksuimmillaan. Mannerjäätikön sulaminen ja oheneminen käynnistivät maankohoamisen, joka onkin maankuoren hidasta palautumista isostaattiseen tasapainotilaan. 10 GeoFoorumiretkellä 2009

11 aminen Merenkurkun maankohoamisalue on ensimmäinen luontokohde, joka otettiin mukaan UNESCO:n maailmanperintöluetteloon vuonna 2006 geologisin pe rustein. Erityisen kiinnostavaksi alueen tekee De Geer -moreenivallit, pyykkilautamoreenit, jotka syntyivät mannerjäätikön sulamisen aikana mannerjään rantavyöhykkeessä GeoFoorumiretkellä 11

12 Muinaista Itämeren rantakivikkoa, joka syntyi aallokon ja talvisten jäiden työnnön tuloksena Tervolan Törmävaaralle noin vuotta sitten. Pirunpellot ovat vanhoja Itämeren rantoja Maankohoamista on voitu mitata vasta jäätikön häviämisen jälkeisenä aikana, joilloin Itämeri työntyi kauaksi sisämaahan peittäen jäätikön painamia alueita. Ylimmät jääkauden jälkeiset Itämeren rannat sijaitsevat Kemijokilaaksosssa, Rovaniemen ja Tervolan seuduilla. Maankohoamisen seurauksena ne sijaitsevat nykyisin vaarojen rinteillä yli 210 m merenpinnan yläpuolella. Maan kohotessa ja Itämeren väistyessä pienet järvet kuroutuivat merestä itsenäisiksi järviksi korkeutensa mukaisessa järjestyksessä. Järvien pohjakerrostumia tutkimalla ja ajoittamalla on voitu laatia rannansiirtymiskäyriä, joiden perusteella on määritetty jääkauden jälkeistä maankohoamisen nopeutta ja eri korkeuksilla olevien muinaisrantojen ikiä. Muinaisrannat näkyvät alueen vaaroilla huuhtoutuneina kallioina, rantavalleina ja -kivikoina. Niistä viimeksimainittuja kutsutaan myös pirunpelloiksi. Vanhimmat Kemijoen alueen muinaisrannat, kuten 220 metrin korkeudella oleva Vammavaaran rantakivikko, ovat hieman yli vuotta vanhoja. Jäätikön häviämistä seuranneen ensimmäisen vuosituhannen aikana maankohoaminen oli yli kymmenen kertaa suurempaa kuin nykyisin, yli 10 metriä 100 vuodessa. Sen jälkeen kohoaminen on koko ajan hidastunut ja viimeisen vuoden aikana se on ollut keskimäärin 10 mm vuodessa. Nykyinen maankohoaminen on Perämeren rannikolla noin 7 9 mm vuodessa. Sieltä nousunopeus laskee kohti itää, kaakkoa ja pohjoista ollen hitainta Kaakkois-Suomessa, noin 2 mm vuodessa. Perämeri muuttuu tulevaisuudessa järveksi Maankohoaminen on kasvattanut monien rannikkokuntien pinta-aloja useiden hehtaarien vuosivauhdilla. Pohjanmaan ja Peräpohjolan joet ovat kasvaneet pituutta satoja kilometrejä niiden suistojen siirtyessä yhä kauemmaksi merelle. Jokien vietto on loiventunut, veden virtaus hidastunut ja samalla tulvien uhka kasvanut. Perämeren suurin saari, Hailuoto on noussut merestä vasta viimeisen parin tuhannen vuoden aikana. Seuraavan vuoden kuluessa se laajenee ja kasvaa lopulta kiinni mantereeseen. Perämerestä muodostuu sisäjärvi vuoden kuluessa, kun Merenkurkun kohdalla noin 20 metrin syvyydellä oleva kynnys nousee merenpinnan yläpuolelle. Kaikki nykyiset Perämeren rannikkokaupungit jäävät sisämaahan. Esimerkiksi Oulusta tulee matkaa merenrantaan yli 50 kilometriä. Maankohoaminen tulee jatkumaan sen jälkeen vielä tuhansia vuosia koko ajan hidastuen, ellei tule uusi jääkausi. Silloin maamme peittyy jälleen mannerjäätikön alle, ja maankuoren painuminen alkaa uudelleen. TEKSTI: Peter Johansson, GTK KUVAT: GTK ja Mustasaaren kunta Artikkelin kirjoittaja on geologi ja maankäyttö ja ympäristö -toimialan toimialapäällikkö asemapaikkanaan GTK:n Pohjois- Suomen yksikkö Rovaniemellä. 12 GeoFoorumiretkellä 2009

13 Kaunis, kivenkova Mitä yhteistä on Eduskuntatalolla, Tampereen tuomiokirkolla ja Helsingin rautatieasemalla? Monien julkisten rakennustemme yhteisenä nimittäjänä on graniitin käyttö rakennusmateriaalina. Suomen kansalliskivi on yleinen niin kallioperässä kuin kaupunkimaisemassa. Graniitti on syntynyt syvällä maankuoressa kiteytymällä sulasta kiviaineksesta eli magmasta. Se koostuu kvartsista ja maasälvästä sekä pienemmistä määristä tummia mineraaleja. Graniitti on rakenteeltaan suuntautumatonta ja usein tasarakeista, tosin joskus siinä esiintyy isompia hajarakeita. Graniitit ovat väriltään harmaita, punertavia, ruskehtavia tai vihertäviä. Graniitti on lujaa ja ilmeikästä luonnonkiveä, jonka kestävyys rakennuskivenä on erinomainen. Säännöllisen rakoilun ja kauneutensa takia graniitteja on perinteisesti käytetty myös hauta- ja monumenttikivinä. Sisustuskivenä graniitti on yksi suosituimmista kivilajeista, ja siitä tehdään kaikkea pöytätasoista ohutlaattoihin. Lisäksi graniitista valmistetaan esimerkiksi koruja. Vuosina rakennettu Eduskuntatalo on tehty punaisesta Kalvolan graniitista luvun klassismia henkivä rakennus on arkkitehti J.S.Sirénin suunnittelema. Kansallisromanttista vuosisadan vaihteen arkkitehtuuria edustava Tampereen tuomiokirkko on muurattu vaaleanharmaasta Uudenkaupungin graniitista. Helsingin nykyinen rautatieasema valmistui vuonna Rakennuksen on suunnitellut Eliel Saarinen. TEKSTI: Susanna Heikkinen KUVAT: Rodeo.fi ja Hannu Jukola 2009 GeoFoorumiretkellä 13

14 Malmin 14 GeoFoorumiretkellä 2009

15 KKansalaisten löytämistä ja tutkittavaksi lähettämistä kivinäytteistä käytetään yleisesti nimitystä kansannäyte. Niitä on Suomessa kerätty jo 1730-luvulta lähtien, jolloin kirkoissa luettiin kuulutuksia ja kehotettiin kansalaisia ilmoittamaan erikoisista kiviaineslöydöistä. Jo tuolloin oli tiedossa, että irtolohkareilla on tärkeä merkitys malminetsinnässä. Suomen merkittävin malmilöydös tehtiin sata vuotta sitten Rääkkylässä, jolloin kanavarakennustyömaan kaivinkoneen kuljettaja löysi suuren ruosteenvärisen kiven. Tästä Kivisalmen lohkareesta otettu näyte vahvisti sen sisältävän runsaasti hyvälaatuista kuparimalmia. Löydös johti Outokummun kaivoksen perustamiseen, mikä samalla käynnisti koko Suomen nykymuotoisen kaivannaisteollisuuden. Kiviharrastajien lähettämillä näytteillä on suuri merkitys raaka-ainevarojen etsintä- ja tutkimustyössä. Valtaosa Suomen kansantaloudelle merkittävistä kaivoksista on saanut alkunsa kansannäytteistä. Kaikki kiviä tutkimaan! Kivien etsimistä ja tunnistamista voi harrastaa myös omaksi ilokseen. Siinä yhdistyvät luonnon tuntemus, ulkoilu ja retkeily, suunnistus ja kartan luku sekä etsimisen jännitys ja parhaimmillaan löytämisen riemu. Monelle ei riitä vain kivien keräily, vaan he myös hiovat ja jalostavat parhaita löytöjään koristeellisiksi kappaleiksi ja esineiksi. Kiviharrastus sopii kaikenikäisille. Retkeilijän kiviopas on kiviharrastajan perusopas. Siinä kerrotaan monipuolisesti suomalaisista kivilajeista ja mineraaleista, niiden ominaisuuksista ja synnystä. Opas auttaa tunnistamaan näytteitä ja antaa vinkkejä kiviharrastajan retkille. etsintä harrastuksena Retkeilijän kiviopasta voi tilata GTK:n julkaisumyynnistä, p Retkeilijän kiviopas verkossa: GeoFoorumiretkellä 15

16 Löysitkö kiinnostavan kiven? Näytteitä lähettäessäsi: 1. Ota mielenkiintoisesta kivestä tai kalliosta edustava näyte. Nyrkinkokoinen kappale riittää. 2. Merkitse näytteen löytöpaikka kartalle. Voit merkitä löytöpaikan myös maastoon, jolloin sen löytää vaikeuksitta mahdollisten jatkotutkimuksien yhteydessä. 3. Pakkaa löytämäsi näyte tai näytteet tukevaan, mieluimmin alle kaksi kiloa painavaan pakettiin. Jos pakkaat pakettiin useampia näytteitä, numeroi ne niin, että näytteet ja niiden löytöpaikat eivät sekaannu keskenään. Jos lähetät vuoden aikana useita näytteitä, käytä juoksevaa numerointia. Liitä pakettiin saatelappu, josta ilmenee lähettäjän nimi, osoite ja mahdollinen puhelinnumero sekä näytteen/näytteiden tarkka löytöpaikka. Mainitse myös, onko näyte löydetty kalliosta vai irtokivestä. 4. Lähetä paketti Geologian tutkimuskeskuksen kansannäytetoimistoon Kuopioon maksutta osoitteella: Geologian tutkimuskeskus Itä-Suomen yksikkö Kansannäytetoimisto Tunnus VASTAUSLÄHETYS Lisätietoja: Näytteitä kannattaa lähettää Kuopiossa sijaitsevalle GTK:n kansannäytetoimistolle lähetetään vuosittain mineraali-, maaja kivinäytettä. Ne kaikki tutkitaan maksutta, ja noin 40 % analysoidaan tarkemmin. Mielenkiintoisimpien näytteiden löytöpaikka käydään tarkistamassa maastossa, ja keskimäärin näytettä vuodessa johtaa tarkempiin malminetsinnällisiin tutkimuksiin. Joka vuosi GTK palkitsee parhaiden kansannäytteiden lähettäjät rahapalkinnoin. Kaikkiaan kansannäytteitä on tähän mennessä vastaanotettu noin 1,5 miljoonaa kappaletta. Kansannäytteet ovat käynnistäneet yli puolet kaivostoimintaan johtaneista tutkimuksista maassamme. Myös suurin osa Etelä- ja Keski- Suomen malmitutkimuskohteista on saanut alkunsa kansannäytteistä. Kansannäytteet ja niihin liittyvät tietokannat ovat muun malmiviitetiedon ohella herättäneet mielenkiintoa myös ulkomaisissa malminetsintäyhtiöissä. TEKSTI: Susanna Heikkinen KUVAT: Jari Väätäinen, GTK ja Suvi Nenonen 16 GeoFoorumiretkellä 2009

17 Geologi paljastaa maankamaran salaisuudet Mikä työssäsi on mukavinta? Eniten tyydytystä tuo se, että saan käyttää opittuja tietoja monipuolisesti hyväksi. Geologina tarvitsen oman tieteenalani lisäksi soveltavaa tietoa monelta alalta, kuten esimerkiksi sovelletun geofysiikan, geokemian, hydrologian, optisen spektroskopian, aineistoanalyysin ja tilastotieteen tuntemusta. Lisäksi on hallittava tieteellinen raportointi. Harkitsetko uraa geologina? Kysyimme vinkkejä urasuunnitteluun geologi Maarit Middletonilta, jolla on takanaan yli kymmenvuotinen työura. Kerrotko hiukan nykyisestä työtehtävästäsi? Toimin paikkatietoon erikoistuneena geologina maankäyttö ja ympäristö -toimialalla GTK:n Pohjois-Suomen yksikössä, joka sijaitsee Rovaniemellä. Työskentelen parhaillaan geologisten kasvupaikkatekijöiden vaikutusta puulajien esiintymisessä ja etenemisessä tutkivassa hankkeessa. Teen esimerkiksi kaukokartoitusta, mikä on lentokoneesta ja satelliiteista mitattujen, rasterimuotoisten aineistojen käsittelyä. Lopputuloksena syntyy geologisia karttoja ympäristön tilan seurannan tarpeisiin. Kuinka kauan olet työskennellyt GTK:ssa? Tulin ensimmäistä kertaa taloon vuonna 1996, jolloin tein graduni GTK:lle. Valmistuttuani minut rekrytoitiin vuonna 1999 ja olen siitä lähtien työskennellyt geologina. Millainen koulutus sinulla on? Olen valmistunut filosofian maisteriksi Oulun yliopiston geotieteiden laitokselta. Lisäksi olen suorittanut paikkatieto- ja kaukokartoitusopintoja Calgaryn yliopistossa Kanadassa. Kaksi vuoden mittaista ulkomaanjaksoa ovat olleet todella hyödyksi, koska kielitaidon lisäksi sain korkeatasoista opetusta, onhan Kanada paikkatiedon ja kaukokartoituksen johtavia maita maailmassa. Mikä sai sinut alun perin kiinnostumaan geologiasta? Minua on aina kiinnostanut yhteys luontoon ja se mystiikka, mitä maanpinnan alla on. Vanhempani ovat maanviljelijöitä, joten minulla on aina ollut jonkinlainen yhteys maahan. Mikä oli ensimmäinen geologiaan liittyvä työpaikkasi? Olin 22-vuotiaana ulkomaisen kaivosyhtiön palveluksessa, joka etsi Suomesta timantteja. Tehtäviini kuului lähinnä maaperänäytteenottoa. Mistä haaveilet työssäsi? Toivon, että voin olla mukana haastavissa, kansainvälisissä ja poikkitieteellisissä hankkeissa koko työurani läpi. Näin mielenkiinto työssä kehittymiseen parhaiten säilyisi. Mitä suosittelisit geologin uraa suunnitteleville nuorille? Geologia sopii henkilölle, joka on kiinnostunut luonnonilmiöistä ja niiden havainnoinnista ja pitää luonnossa liikkumisesta. Opiskeluaikana pitkä matematiikka, fysiikka ja kemia ovat eduksi, unohtamatta kielitaitoa. Yliopistossa kannattaa opiskella laaja-alaisesti ja valita vahvat sivuaineet ympäristö- tai insinööritieteistä. Niistä on hyötyä työhön pääsyn ja menestymisen kannalta. TEKSTI: Susanna Heikkinen KUVA: Reijo Lampela, GTK 2009 GeoFoorumiretkellä 17

18 Onko maalämmön käyttö kannattavaa? Tämänhetkisen arvion mukaan omakotitalon maalämpöjärjestelmän hankintahinta on noin euroa. Järjestelmä maksaa itsensä takaisin keskimäärin 5 10 vuodessa. Kalliolämpöjärjestelmä on investointina hieman kalliimpi kuin maalämpöjärjestelmä, mutta käytön myötä maalämpöä edullisempi ja stabiilimpi järjestelmä. Lämpöä maasta Maaperään varastoitunutta lämpöenergiaa voidaan käyttää rakennusten ja käyttöveden lämmittämiseen. Sähkökäyttöisen lämpöpumpun avulla yhtä käytettyä kilowattituntia kohden saadaan kahdesta kolmeen kilowattituntia ilmaista energiaa. 18 GeoFoorumiretkellä 2009

19 Maaperään varastoituu auringosta peräisin olevaa lämpöenergiaa, joka voidaan maan pintakerroksista kerätä talteen ja käyttää lämmitystarkoituksiin. Auringon säteilyn tuottama maalämpö ulottuu Suomessa keskimäärin 10 metrin syvyyteen. Syvällä kalliossa on puolestaan geotermistä lämpöenergiaa eli kalliolämpöä, jota voi hyödyntää porakaivon kautta. Energian talteenotto tapahtuu lämpöpumpun avulla. Sen toimintaperiaate on yksinkertainen: etanoli-vesiliuosta sisältävän putkiston avulla maaperän tai kallion luovuttama lämpöenergia nostetaan kompressorin avulla korkeampaan lämpötilaan ja siirretään käytettäväksi asunnon ja käyttöveden lämmitykseen. Lämpötilaerot eivät ole suuret, mutta muutamankin asteen ero riittää lämpöpumpulle. Tuotetun lämpöenergian ja kulutetun sähkön suhde on laitteistosta riippuen 2,0 4 kw, eli yksi ostettu kilowatti sähköä tuottaa noin kolme kilowattia lämmitystehoa. Lämpöä kerätään vaaka- tai pystyputkistolla Maaperään vaakasuoraan asennettava putkisto on yleinen ratkaisu pientaloissa, sillä se on helppo asentaa uudisrakentamisen yhteydessä. Putkisto asennetaan routarajan alapuolelle, joten se ei haittaa puutarhanhoitoa tai tontin istutuksia. Soraharjuja lukuun ottamatta lähes kaikki maalajit soveltuvat vaakaputkistolle. Maaperän kosteuspitoisuus ja lämmönjohtavuus ovat merkittäviä tekijöitä putkiston laajuutta mitoitettaessa. Kallioperään lämmönkeruuputkisto asennetaan pystysuoraan porattuun porareikään, jota kutsutaan lämpökaivoksi. Kalliolämmön kantajana toimii vesi, jota kalliomassa lämmittää kaivoreiässä. Kaivo porataan yleensä metrin syvyyteen. Lämpökaivo on nykyisin yleinen etenkin suurissa rakennuskohteissa, kuten ostoskeskuksissa, liiketaloissa ja sairaaloissa. Kalliolämmitysjärjestelmällä voidaan hoitaa sekä lämmitys- että viilennystarvetta, jolloin sen hyötysuhde paranee. GTK:n erikoisalana järjestelmien testaus GTK selvittää parhaillaan yhteistyössä alan yritysten sekä Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen, Teknillisen korkeakoulun ja Turun kauppakorkeakoulun kanssa maaja kalliolämpötekniikan edellytyksiä Suomessa. GTK:n erityisalaa ovat kalliolämpöjärjestelmien optimointi- ja rasitustestit. Lämmön lähteen eli energiakentän tuntemus ja asiantunteva mallinnus on lämpöjärjestelmien suunnittelun perusta. Suurissa rakennuskohteissa on syytä selvittää perusteellisesti paikalliset olosuhteet, kuten kallioperän rikkonaisuus ja sen lämmönjohtavuus sekä pohjavesiolosuhteet; sen sijaan pientalojen lämmitysjärjestelmien suunnittelussa voidaan hyödyntää tilastotietoja aiemmista hankkeista. TEKSTI: Susanna Heikkinen KUVA JA PIIRROS: GTK Lisätietoja: Jarmo Kallio, GTK Johtava tutkija Jarmo Kallio johtaa GTK:n Energia-tutkimusohjelmaa. Hänen asemapaikkansa on Länsi-Suomen yksikkö Kokkolassa GeoFoorumiretkellä 19

20 Tutustumisen geokohte arvoisia Suomi-neitomme ikivanha kallioperä, jonka pintaa ja maaperää ovat muokanneet lukuisat jäätiköitymiset ja jäiden sulamiset, heijastaa maamme mitä erilaisimpien geologisten luontokohteiden kirjoa. Meille kaikille ovat varmasti tuttuja kotipitäjän vanhat kertomukset kallioisista louhikoista, luolista tai esimerkiksi suurista lohkareista, joihin liittyy vahvoja uskomuksia. Toisaalla on menty kallion koloihin vainolaista piiloon, toisaalla taas suuren lohkareen on uskottu olleen muinainen uhripaikka, jossain taas ollaan ylpeitä korkean vaaran päältä avautuvasta kauniista maisemasta. Kaikki tällaiset kohteet ovat geologisia luontokohteita, joihin liittyy vahvasti ihmisen elo ja toiminta. Tämä onkin luonnollista koska geologia, kallio- ja maaperä, luovat koko maisemamme, kasvillisuutemme ja eliöstömme perustan. Geologiset luontokohteet sellaisenaan tai ryyditettynä vaikka ym. tarinoilla luovat oivan lisän alueellisille, maakunnallisille tai koko Suomen kattaville matkailupalveluille. Matkailija voi omalta osaltaan helposti täydentää reittinsä antia eri puolilla Suomea olevilla mielenkiintoisilla geologisilla kohteilla. Valikoimaa riittää. Geologia elävöittää tuttua luontoa GTK on suunnitellut ja toteuttanut eri puolille Suomea luontopolkuja ja reitistöjä, ja paikoin on jo olemassa oleville poluille lisätty geologista tietämystä. Esimerkkejä geopoluista tai -reiteistä ovat mm. Jääkausitie Asikkalassa, Kiirunankieppi Ylläksellä tai Kolinuuron Geopolku Lieksassa. Useisiin kansallispuistojen opastuskeskuksiin, museoihin tai kohteellisiin näyttelyihin GTK on toteuttanut geologisen osuuden, koko näyttelyn tai kokonaisen keskuksen. Tällaisia ovat mm. Suomen Kivikeskus Juuassa, Terra Nova Vaasassa, Syötteen Luontokeskus ja tietenkin GTK:n aluetoimistojen paikallisesta geologiasta kertovat näyttelyt. Monista kuntakeskuksista löytyy paikallista kallioperää ja sen syntyä havainnollistava kivipuisto tai -piha. Geologiset näyttelyt GTK, Espoo Luontokapinetti, Yläne Jalokivimuseo, Ylämaa Yliopistomuseo Arppeanum, Helsinki Tytyrin kaivosmuseo, Lohja Kivimuseo, Tampere Eräjärven kivimuseo, Orivesi Partek geonäyttely, Parainen GTK, Kuopio Suomen Kivikeskus, Juuka Luontokeskus Ukko, Lieksa (Koli) Luontokeskus Oskari, Rantasalmi Keski-Suomen Luontomuseo, Jyväskylä Kaivosmuseo, Outokumpu Hoiskon Tulivuoripuisto, Alajärvi Terranova, Vaasa Meteoriihi, Vaasa (Söderfjärden) Luontokeskus Suppa, Utajärvi (Rokua) Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseo, Seinäjoki K.H.Renlundin museo, Kokkola Yliopiston kivimuseo, Oulu Meteoriittikeskus, Lappajärvi Meriluontokeskus, Kalajoki Maankohoamiskeskus, Luoto??? GTK, Rovaniemi Arktikum, Rovaniemi Tankavaaran Kultamuseo, Sodankylä Pyhätunturin Luontokeskus, Pelkosenniemi Syötteen Luontokeskus, Taivalkoski Luontokeskus Kellokas, Kolari Geopirtti, Savukoski Poropuiston opastuskeskus, Salla Jalokivigalleria, Kemi TEKSTI: Jari Nenonen, GTK KUVAT: Jari Väätäinen ja Jari Nenonen, GTK Taustakuva: Nattas-tuntureiden tor-muodostumat, Sodankylä Suomen Kivikeskus, Juuka 20 GeoFoorumiretkellä 2009

21 Kivipuistot ja -pihat ita Mäntyniemen käräjäkivet, Helsinki Tiedekeskus Heureka, Vantaa Gadoliniitti, Vihti Sapokan vesipuisto, Kotka Vehmersalmen kivi- ja kasvipiha, Kuopio Maapallon aikapolku, Utajärvi Kivipuisto, Oravainen Kivipuisto, Ranua Hienoja geologisia käyntikohteita Hepoköngäs, Puolanka Geologiset luontopolut Geopolku, Yläne Jääkausitie, Asikkala Kuuskajaskari, Rauma Sinisimpukan luontokeskus, Dragsfjärd Porosalmi, Rantasalmi Vehmersalmen luontotaival, Kuopio Kolinuuron Geopolku, Lieksa Saarikylä, Suomussalmi Härmänkylä, Kuhmo Kalajärvi, Seinäjoki Susiluola, Kristiinankaupunki Öjberg, Vaasa Linkupalon tulivuoripuisto, Kittilä Kivitunturi, Savukoski Suoniittykulttuuripolku, Rovaniemi Kiirunankieppi, Kolari Tankavaara, Sodankylä Hirvaan hiidenkirnut, Rovaniemi Pyhätunturi, Pelkosenniemi Geopolku, Utsjoki Maailmanluonnon perintöalueet Merenkurkun saaristo, Vaasa Muista myös geologiset retkeilykartat! 2009 GeoFoorumiretkellä 21

22 Ei päivää ilman geologiaa Oletko tullut ajatelleeksi, kuinka paljon ympärillämme on geologiaan liittyvää? Metallit, lasi, posliini, betoni ja monet muut rakentamisen raaka-aineet, energia ja pohjavesi ovat peräisin maankamarasta. Kun kivikauden ihminen tarttui terävään kiveen ja käytti sitä työkaluna, alkoi ihmiskunnan riippuvuus maankamarasta. Tänä päivänä käytämme runsaasti erilaisia esineitä, jotka on valmistettu metallimalmeista. Rakennamme taloja, teitä ja mitä erilaisimpia rakennuksia hyödyntäen kiviainesta, kuten hiekkaa ja soraa, kalkkikiveä sekä muita mineraaleja. Muovit ja monet poltto- sekä voiteluaineet tehdään maaperästä löydetystä öljystä. Maankamarasta saadaan myös energiaa. Se voi olla uraanista jalostettua ydinpolttoainetta, tai turpeesta, kivihiilestä tai öljystä polttamalla saatua sähköä tai lämpöä. Viime aikoina on alettu hyödyntää maalämpöä rakennusten lämmitykseen ja jäähdytykseen. Pohjavesi on elintärkeä geologinen luonnonvara, jota suomalaisilla on toistaiseksi käytettävänä riittävästi. Sen sijaan maailmanlaajuisesti noin kolmasosa väestöstä kärsii vesipulasta. Jokaista suomalaista kohti käytetään vuosittain yli 20 tonnia maankamaran mineraalisia luonnonvaroja. Näistä valtaosa on esimerkik si hiekkaa, soraa ja kalliomurskattua kiviainesta. Tämän lisäksi käytetään sato- SAK SET? ja kiloja talkkia ja karbonaattikiveä paperin, kumin ja muovien valmistukseen, apatiittia ja karbonaattikiveä lannoitteisiin sekä perusmetalleja metalliteollisuuden raaka-aineina. TEKSTI: Susanna Heikkinen Mistä on tehty Kun saksen terässä lukee stainless steel, kyse on ruostumattomasta teräksestä. Se valmistetaan raudan ja muutamien muiden metallien sekä hiilen seoksesta. Terästä on eri lajeja, riippuen seosmetallista. Tärkeimmät seosmetallit ovat mangaani, kromi, molybdeeni, nikkeli ja volframi. Niillä muun muassa lisätään teräksen sitkeyttä, parannetaan kestävyyttä, ehkäistään ruostumista, tuotetaan erityisiä magneettisia ja säh köisiä ominaisuuksia sekä lisätään sitkeyttä. 22 GeoFoorumiretkellä 2009

23 Levoton planeetta Ken Rubin, Tulivuoret ja maanjäristykset. Katse tietoon -sarja. Suomentanut Sari Kumpulainen. Helsinki: Tammi, s. ISBN Hinta 21,60 euroa. Maa on levoton planeetta. Sen ohut kuori puhkeilee, rakoilee ja järisee. Maan kivikuoren ja rautaisen ytimen välissä velloo hiljalleen tulikuuma, osittain sulanut kivimassa, jonka liike vetää ja työntää maan laatoiksi ratkeillutta kuorta. Näiden tektonisten laattojen liikehdinnän voi tuntea maanjäristyksinä. Saumakohdissaan laatat törmäävät tai erkanevat, ja näihin kohtiin on syntynyt tulivuoria, jotka syöksevät kuumaa laavaa maan pinnalle. Tulivuoret ja maanjäristykset on nuorille tarkoitettu värikäs ja selkeä kirja, joka tutustuttaa lukijan maapallon dramaattisiin geologisiin toimintoihin. Tietoja on helppo omaksua, sillä ne on taitettu aukeamittain. Kirjan luettuaan ymmärtää, mitkä valtavat voimat vaikuttavat maan kuoren alla ja miten niiden vaikutukset näkyvät jatkuvasti myös maan pinnalla. Teos antaa ensin yleistä tietoa maapallon tuliperäisestä toiminnasta selvittämällä maan kuoren laattojen erkanemiset ja törmäämiset seurauksineen, maapallon kuumien pisteiden muodostumisen ja merkityksen. Kiintoisaa on tietää myös tulivuorten rakenteesta ja purkaustyypeistä, kuumista lähteistä ja geysireistä sekä tulivuorten tutkijoiden, vulkanologien työstä. Seismologien eli maanjäristysten tutkijoiden maailma puolestaan avautuu aukeamilla, jotka kertovat maanjäristysten syistä ja voimakkuudesta sekä maankuoren siirtymistä, järistysten ennakoimisesta ja jälkitöistä. Myös merenalaisten järistysten aiheuttaman tsunamin synty selviää. Tulivuorten ja maanjäristysten toiminnan moninaisuutta kirja konkretisoi esimerkkitapauksin. Kaikestahan ei voi kertoa, kun maapallolla on noin toimivaa tulivuorta ja maa järisee noin kertaa vuodessa. Varhaisin esitelty tapaus on Toba, joka purkautui noin vuotta sitten Indonesiassa Sumatran saarella ja jonka valtava tuhkapurkaus ajoi ihmisen lähes sukupuuton partaalle. Nuorin esimerkki on vuonna 2004 lähes samoilla seuduilla Intian valtameressä sattunut maanjäristys, jonka synnyttämä jättiläisaalto vaati yli ihmisen hengen. Tässä turmassa menehtyi myös 178 suomalaista. Kirjan lopussa oleva erinomainen sanasto ilahduttaa ja hyödyttää lukijaa, joka haluaa vielä oppia oikeat termitkin. TEKSTI: Leena Rossi Fil.lis. Leena Rossi on kulttuurihistorian tutkija, joka kiinnostui geologiasta jo lapsena, kun iski varpaansa kiveen ensimmäisen kerran. Lisää tietoa tulivuorista ja maanjäristyksistä löydät näistä teoksista: Kakkuri, Juhani, Tulivuoret Matkoja vulkaanien maailmaan. WSOY, Helsinki Maapallo. Päätoimittaja James F. Luhr. Suomenkielisen laitoksen päätoimittaja Matti Tikkanen. Helsinki: Karttakeskus, GeoFoorumiretkellä 23

24 Lyhyesti Tähtitieteen kansainvälinen vuosi 2009 Vuotta 2009 vietetään kansainvälisenä tähtitieteen vuotena ja juhlitaan Galileo Galileita, jonka ensimmäisistä kaukoputkihavainnoista on kulunut 400 vuotta. Silloin alkoi löytöjen sarja, joka on mullistanut luonnontieteet ja vaikuttanut syvälti maailmankuvaamme. Suomessa järjestetään lukuisia kansainvälisiä ja kotimaisia tapahtumia. Lue tapahtumista tapahtumat.html Charles Darwinin syntymästä 200 vuotta Kukapa ei olisi kuullut Lajien synnystä ja evoluutioteoriasta. Tänä vuonna on kulunut 200 vuotta brittiläisen luonnontieteilijän Charles Robert Darwinin ( ) syntymästä. Suomalaisen geomatkailijan TOP 100 opaskirjaksi Tätä et löydä Lonely Planet -matkakirjasarjasta! Suomen sata mielenkiintoista geologista kohdetta löytyvät yksien kansien sisältä, Karttakeskuksen julkaisemasta oppaasta. Suomalaisille on aina ollut suuri haaste vyöryttää siirtokivilohkareita paikoiltaan. Sysmässä vimma meni niin pitkälle, että eräs isäntämies otti traktorin avuksi ja siirsi Suomen tunnetuimman kiikkuvan lohkareen pois paikaltaan. Sakothan siitä rapsahtivat. Onkiniemen kiikkukiveksi kutsuttu jär - käle siirrettiin takaisin alkuperäiselle kohdalleen, mutta harmi kyllä, noin 80 tonnin painoinen kivi kiikkuu nykyään vain viiti sen senttiä ja senkin yhteen suuntaan. Tällaisia kohteita mielenkiintoisine taustaselvityksineen tarjoaa geologi Aimo Kejosen laatima Suomen 100 Geologiset kohteet -opaskirja. Kohteita voi kirjan karttojen, koordinaattien ja ohjeiden avulla käydä bongaamassa kaikissa Suomen maakunnissa. Lukuvinkki. Suomen 100 Geologiset kohteet. Aimo Kejonen. Karttakeskus s. Charles Darwinin evoluutioteoria eli kehitysoppi on biologisissa tieteissä nykyisin vallitseva käsitys lajien syntymekanismista. Samalla evoluutioajattelu on myös vaikuttanut syvällisesti ihmislajin sosiaaliseen, psykologiseen ja antropologiseen tutkimukseen. Darwin oli myös geologi. Viisi vuotta kestäneellä tutkimusmatkalla maailman ympäri tehdyt havainnot erilaisista geologisista ilmiöistä, fossiileista ja elävistä eliöistä sekä niistä kerätyt näytteet ja tutkimusraportit loivat perustan Darwinin luonnonvalintateorialle. Hänen pääteoksensa Lajien synty julkaistiin vuonna Lukuvinkki. Charles Darwin: Beaglen matka. Suom. Pertti Ranta. Edita 2008, 463 s., ovh 32,40 euroa. 24 GeoFoorumiretkellä 2009

25 ? Kysy Kysy geologilta Miten Nuorttin kanjoni on syntynyt? Nuorttin kanjoni, samoin kuin muutkin isot rotkolaaksot Lapissa, on syntynyt kallioperän heikkousvyöhykkeeseen. Kallioperään on jo sen syntyvaiheessa saattanut syntyä murros, joka on ajan myötä rapautunut ja erilaisissa maankamaran myllerryksissä syventynyt ja kulunut. Man nerjäätikkö on myös muovannut niitä ja sen sulamisvedet ovat kuluttaneet ja puhdistaneet niitä irtaimesta maa-aineksesta. Usein ne ovat myös toimineet mannerjäätikön sulamisvesien valtavien vesimassojen purkauskanavina. (Geologi Kristina Lehtinen) Miten kiven ikä saadaan selville? Kiven ikä määritetään isotooppi-analyyseihin perustuvilla ajoitusmenetelmillä. Nämä menetelmät perustuvat eri isotooppien määräsuhteisiin. Mineraalin tai kiven ikä voidaan laskea sen sisältämän radioaktiivisen alkuaineen (esim. uraanin) isotooppien ja niistä syntyneen tytäralkuaineen (lyijyn) isotooppien paljoussuhteiden perusteella. Esimerkiksi Suomen ja koko Euroopan unionin vanhimman kiven, Siuruan gneissin, ikä (n miljoonaa vuotta) määritettiin zirkoni-nimisestä mineraalista. (Geologi Tuomo Karinen) Lukijamme voivat lähettää geologiaan liittyviä kysymyksiä GTK:n asiantuntijoiden vastattaviksi. Vastaukset julkaistaan seuraavassa GeoFoorumi Retkellä -liitteessä. Lisäksi kysymyksen esittäjä saa halutessaan vastauksen sähköpostitse. Onko karhunpesäkivi nurin päin kääntynyt hiidenkirnu? Kysymyksessä ei ole hiidenkirnu. Karhunpesäkivi on syntynyt rapautumisen tuloksena. Kyseessä on ns. tafonirapautuminen eli kiviaines on rapautunut ikään kuin hilseilemällä, irrottaen ainesta kiven pinnasta kerroksittain. (Toimialapäällikkö, geologi Peter Johansson) Voiko Suomesta löytyä hirmuliskojen fossiileita? Ei. Ensimmäiset dinosaurukset ilmaantuivat triaskaudella noin 250 miljoonaa vuotta sitten. Meidän kallioperämme on huomattavasti vanhempaa. Joten merkkejä hirmuliskoista ei näin ollen voi myöskään kallioperäkerrostumistamme löytää. Suomesta on löytynyt maaperäkerrostumista muutamia mammutin poskihampaita, mutta nämä ovat paljon nuorempia vaikkakin nyttemmin sukupuuttoon kuolleita elämänmuotoja. Mammutteja esiintyi mm. Euroopassa jääkausiaikana noin 2,5 miljoona vuotta sitten ja ne kuolivat sukupuuttoon pääosin viimeisimmän jääkauden jälkimainingeissa n vuotta sitten. (Geologi Kristina Lehtinen) Mitä on kissankulta? Se on biotiitti-nimistä, hyvin yleistä mineraalia. Biotiitti on tummaa ohuiksi liuskoiksi lohkeavaa kiillettä, joka rapautuessaan muuttuu lähes kullanväriseksi ka - tinkullaksi. (Geologi Tuomo Karinen) Voiko tutkimustyökaluja hankkia kotiin omaksi? Kyllä joitain tutkimustyökaluja löytyy kaupasta, esim. suurennuslasi, magneetti, kivivasara, metallipiikki, posliinisulake, joilla voi tutkia kivien ominaisuuksia. Mikroskoopit ja muut erikoistutkimusvälineet on saatavissa erikoisliikkeistä. (Geologi Jari Nenonen) 1. Graniitti 2. Muinoin mannerjäätikön peittämät maa-alueet kohoavat hitaasti jään sulettua. 3. Maaperästä, joka on auringon säteilystä lämmennyt. 4. Ruostumattomasta teräksestä vuotta GeoFoorumiretkellä 25

26 104 orsaker att göra en utflykt till Noux Noux sjöplatå, den största enhetliga, nästan orörda ödemarken i Nyland, erbjuder alla som är intresserade av landskapet och jordskorpan mer än 100 geologiska objekt som är värda att bekanta sig med. Det är lättast att upptäcka dem med hjälp av den geologiska utflyktskartan, inklusive guideboken, som publicerats av Geologiska forskningscentralen. Alla objekt är numrerade på kartan. Berggrunden inom Nouxområdet är närmare miljoner år gammal. Jordmånen, som är betydligt yngre, härstammar från den senaste istiden och perioden därefter. De vanligaste stenarterna är granit, granodiorit och Bodoms rapakivigranit. En kuriositet som finns i Noux är klotstenen. Den består ofta av långsmala klot med sfäroidala skikt samt av en grundmassa som sammanbinder kloten. Klotstenarna är sällsynta och därför värda en utflykt till Koivula by på norra sidan av Noux Långträsk. Rundhällarna, jättegrytorna, flyttblocken, grottorna samt de många olika typerna av träsk och våtmarker är andra intressanta utflyktsmål och sevärdheter. Geologiska utflyktskartor Nationalparkerna och utflyktsområdena i Finland hör till de sista ödemarksområdena i Västeuropa. Här kan man ännu påträffa orörd natur. För naturvandrare som är intresserade av naturhistoria och geologiska sevärdheter har GTK i serien Landskap och jordskorpa publicerat sju geologiska utflyktskartor. Med hjälp av dessa får naturvandraren nya upplevelser och lär sig samtidigt att förstå hur väsentlig geologin är när det gäller uppkomsten av naturen i vårt land. Utflyktskartorna säljs på guidecentraler, turistföretag, försäljningsställen för kartor samt på Geologiska forskningscentralens verksamhetsställen. Urho Kekkonens nationalpark (Koilliskaira) Pallas Ounastunturi Ylläs och Levi turistområde Pyhä Luosto nationalpark Området Ivaloälven Saariselkä (Kultakaira) Lemmenjoki utflykts- och guldgrävningsområde Noux sjöplatå Koli Nya kartor planeras för bland annat Iso-Syöte och Oulanka Ruka turistområden.

27 Landhöjning Landhöjningen är ett fenomen som är kännetecknande för Östersjön och Östersjövikarna. Den har haft stor betydelse för människornas liv. Strandlinjen i Bottniska viken hinner redan under en mansålder förändras så mycket att vattenlederna blir grundare och de gamla hamnarna förvandlas till strandängar. Under den kallaste fasen av den senaste istiden, för år sedan, var den skandinaviska inlandsisen som störst och sträckte sig då från Skandinavien ända till Mellaneuropa. Vid Bottenviken torde glaciären ha varit cirka 2,6 kilometer tjock. Under tusentals år bucklades jordskorpan under den enorma ismassan. När inlandsisen smälte och blev tunnare började landhöjningen, vilket innebär att jordskorpan långsamt återgår till ett isostatiskt jämviktsläge. Därefter fortsätter landhöjningen i tusentals år; visserligen blir den långsammare hela tiden. Malmletning som hobby De fynd som allmänheten har lämnat in har startat mer än hälften av alla de undersökningar som har lett till gruvverksamhet i vårt land. Även största delen av prospekteringsobjekten i Södra och Mellersta Finland har upptäckts tack vare fynden. Fynden från allmänheten och de databaser som hänför sig till dessa har vid sidan av de övriga malmreferensuppgifterna väckt intresse även bland utländska prospekteringsbolag. Varje år skickas mineral-, jord- och stenprover till byrån för allmänhetens fynd i Kuopio. I medeltal prover per år leder till noggrannare prospekteringsundersökningar. Varje år belönar GTK dem som har sänt de bästa fynden med ett penningpris. Mer information: GeoFoorumiretkellä 27

28 Maasta maankamarasta ja meistä Geologia on monessa mukana ja vaikuttaa meidän kaikkien elämään. Tiedätkö, miten kansallismaisemamme on syntynyt, missä sijaitsi muinainen Yoldianmeri tai mikä on kratoni? Entä uskotko, että maapallo on joskus ollut oikea Lumipallomaa? Geologian alan internetportaali geologia.fi sisältää yleistajuisesti kirjoitettua, suomenkielistä perustietoa geologisista ilmiöistä, Suomen kallio- ja maaperästä, maapallon synnystä, fossiileista sekä mannerten liikunnoista ja törmäyksistä. Portaalissa on myös laaja linkkivalikoima niille, jotka haluavat syventyä tarkemmin geologian alaan. Geologia.fi-sivustoa ylläpitää Suomen Kansallinen Geologian Komitea (SKGK). KUVA: Good Shoot