SE VAAN LÄHTI SIITÄ YMPYRÄSTÄ KIELTEISYYDEN KEHÄSTÄ KOHTI POSITIIVISUUTTA - NLP-TYÖSKENTELYÄ ESY-OPPILAIDEN KANSSA

Transkriptio

1 SE VAAN LÄHTI SIITÄ YMPYRÄSTÄ KIELTEISYYDEN KEHÄSTÄ KOHTI POSITIIVISUUTTA - NLP-TYÖSKENTELYÄ ESY-OPPILAIDEN KANSSA Tiina Oksanen Opinnäytetyö, syksy 2003 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsingin yksikkö Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma Sosionomi (AMK)

2 TIIVISTELMÄ Oksanen, Tiina. Se vaan lähti siitä ympyrästä. Kielteisyyden kehästä kohti positiivisuutta: NLP-työskentelyä ESY-oppilaiden kanssa. Helsinki 2003, 70 s. 5 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsingin yksikkö, Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma, sosiaali- ja kasvatusala, sosionomi (AMK). Tämän opinnäytetyön tarkoitus on selvittää kuinka NLP (Neuro Linguistic Programming) soveltuu sopeutumattomien erityisluokan (ESY-luokka) oppilaiden kanssa työskentelyyn. Opinnäytetyössä tarkastellaan NLP:n mahdollisuuksia ESY-oppilaiden itseen kohdistetun negatiivisen ajatuskierteen katkaisemiseen myönteisen minäkuvan tukemisen kautta, sekä NLP:n merkitystä ESY-oppilaalle. Opinnäytetyö on kvalitatiivinen toimintatutkimus. Tutkimuksen kohdejoukkona oli erään helsinkiläisen peruskoulun luokka-asteen yhdistetty ESYluokka. Tässä tutkimuksessa on mukana seitsemän luokan yhdeksästä oppilaasta. Kahdeksan viikon aikana keväällä 2003 oppilaiden kanssa otettiin käyttöön erilaisia NLP-harjoitteita ja tutkimusaineisto kerättiin osallistuvan havainnoinnin keinoin. Opinnäytetyön teoreettisessa viitekehyksessä selvitetään ESY-opetusta ja sen oppilaisiin liittyviä tekijöitä, minäkuvaa ja NLP:n teoriaa. Tutkimuksessa ilmeni, että NLP-menetelmät soveltuvat hyvin käytöshäiriöisten luokan erityisoppilaiden kanssa käytettäväksi. NLP-harjoitteissa voitiin huomioida oppilaiden yksilölliset tarpeet. Tutkimuksessa kävi ilmi NLP:n soveltuvan hyvin myös oppilaan positiivisen minäkuvan tukemiseen, ja negatiivisen itseen kohdistetun ajatuskierteen katkaisemiseen. NLP-harjoitteiden merkitys oppilaalle näytti olevan onnistumisen kokemuksissa, hyväksytyksi ja ymmärretyksi tulemisen kokemuksessa ja itsestä uudenlaisten ajatusten mahdollistajana. Asiasanat: NLP; erityisopetus; käyttäytymishäiriöt; minäkuva; kvalitatiivinen tutkimus; toimintatutkimus

3 ABSTRACT Oksanen, Tiina. From the Negative Mind Circle to the Positive: NLP-methods with EBD-pupils. Language: Finnish. Helsinki, pages. 5 appendices. Diaconia Polytechnic, Helsinki Unit, Degree Programme in Diaconal Social Welfare, Health Care and Education. The purpose of this study was to find out how the Neuro Linguistic Programming (NLP) methods can be used with pupils with emotional and behavioural difficulties (EBD) in special classes. Is it possible to use NLP intervention in the pupils negative picture of themselves and how can the NLP-methods be used to support EBD-pupils positive self-image? The research is a qualitative action research. In spring 2003, the research was carried out over an eight-week period in a Helsinki elementary school EBDclass of fourth to sixth graders (7 out of 9 pupils participated in the study). During the eight weeks, the NLP-methods were used with the pupils. The research material was collected using participant observation. The theoretical part of this study discusses EBD-teaching and theories of self-image and NLP. The main results of this study were that the NLP-methods are suitable for EBD-pupils because they can address pupils individual needs. Active positive thinking, noticing the success and positive thinking of future can support positive self-image. NLP gave the possibility to succeed to the pupils and they felt and had new positive thoughts about themselves. To the pupils, the importance of the NLP-methods seemed to be in the experience of success and in the new positive thoughts of themselves. Keywords: NLP; special education; emotional and behavioural disorders; EBD; self-image; qualitative research; action research

4 SISÄLLYS 1 JOHDANTO 6 2 TUTKIMUKSEN KOHDERYHMÄ Tarkkailuopetuksesta ESY-opetukseen Kenelle ESY-opetusta? Käyttäytymishäiriöitä selittävät teoriat 12 3 NLP: NEURO LINGUISTIC PROGRAMMING Merkitys kirjainten takana NLP:n historiaa Mitä NLP on? NLP menetelmänä NLP:n aistijärjestelmä NLP:n perusajatuksia NLP:n perusmenetelmiä NLP:n taustalla olevia teorioita Systeemiteoria Konstruktivismi ja kognitiivinen psykologia Kielen tutkimus ja tekoälytutkimus 21 4 MINÄKÄSITYS Minäkäsitys eli minäkuva Negatiivinen ja positiivinen minäkuva Positiiviset ja rajoittavat uskomukset ja sisäinen puhe 24 5 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS Tutkimuksen tavoitteet Tutkimuksen menetelmälliset lähtökohdat Tutkimuksen kulku ja aineiston keruu Analyysi Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus 37

5 6 TUTKIMUKSEN TOIMINTAVAIHEITA JA ARVIOINTIA Ankkurit Turvallisuusympyrä Taikakäsi Rentoutuminen, psyykkinen valmennus ja mielikuvien 43 muuttaminen 6.3 Positiiviset ominaisuudet ja onnistumispäiväkirja Tarinat Asteikot, aika ja tulevaisuus Itseluottamusharjoitus 53 7 TULOSTEN TARKASTELUA JA ARVIOINTIA Kontaktin luominen ja yksilölliset tarpeet Myönteisen minäkuvan tukeminen Onnistuminen 58 8 JOHTOPÄÄTÖKSET 59 9 POHDINTA 63 LÄHTEET 67 LIITTEET 71 Liite 1. Rentoutumisharjoitus 71 Liite 2. Voimavaraympyrä-harjoitus 72 Liite 3. Taikakäsi-harjoitus 73 Liite 4. VAK-miellejärjestelmään liittyviä harjoituksia 75 Liite 5. Tarinat 76

6 1 JOHDANTO Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää kuinka NLP-menetelmät soveltuvat sopeutumattomien erityisluokan (ESY-luokka) oppilaiden kanssa työskentelyyn ja kuinka sillä voidaan tukea erityisoppilaan myönteistä minäkuvaa. Tutkimus on toteutettu kvalitatiivisena toimintatutkimuksena elämällä koulun arjessa kahdeksan viikon ajan ESY-oppilaiden mukana. Tutkimuksen kenttäjakson aikana otin käyttöön NLP-harjoitteita oppilaiden kanssa työskennellessäni. Keräsin aineistoa osallistuvan havainnoinnin keinoin, merkiten havaintojani kenttäpäiväkirjaan kahdeksan viikon ajan. Tutkimusaineiston analyysimenetelmänä käytin teemoittelua, jonka pohjalta jäsensin tutkimustulokset. NLP:n käyttöön tutustuin 1998 käymälläni NLP practitioner- kurssilla. NLP on alun pitäen kehitelty lyhytterapeuttiseen viitekehykseen, mutta sittemmin otettu käyttöön yleisemminkin useilla eri elämän alueilla, kuten sosiaali- ja terveysalalla, opetuksessa, ohjauksessa ja itsensä kehittämisessä. NLP on noussut esille myös sosionomiopinnoissani esimerkkinä yhtenä sosiaalityön menetelmistä. Syksyllä 2002 opintoihini liittyvässä kenttäharjoittelussa lastensuojelun avohuollon perhetyössä sain mahdollisuuden käyttää NLPmenetelmiä työskennellessäni 14-vuotiaan nuoren kanssa. Harjoittelujaksosta nousseet kokemukset saivat minut miettimään mahdollisuutta yhdistää enemmänkin NLP:n käyttöä lasten / nuorten kanssa työskentelyyn. Hakeuduin kevään 2003 kenttäharjoitteluun peruskoulun ala-asteen sopeutumattomien oppilaiden erityisluokkaan (ESY-luokkaan) ja kiinnostuin mahdollisuudesta ottaa menetelmiä käyttöön kyseisellä kenttäjaksolla. Koulun rehtorin ja luokan opettajan ollessa myöntyväisiä kokeiluuni, päätin tehdä aiheesta opinnäytetyöni.

7 7 Minulla ei ollut aikaisempaa henkilökohtaista kokemusta käytöshäiriöisten oppilaiden erityisluokkaopetuksesta ja läksin harjoittelujaksolleni avoimin mielin valmiina kokemaan jotain uutta. Tuosta kahdeksan viikon matkastani ESY-oppilaiden kanssa muodostuikin varsin antoisa ja mieleenpainuva kokemus. ESY-oppilaat voivat tänä päivänä todella huonosti. Oppilaiden ongelmien vaikeutuessa ollaan tilanteessa, jossa lasten ja nuorten terapiapalveluita on vaikea saada ja koulukuraattoritkin työskentelevät valtavan työtaakan alla ennättäen reagoimaan oikeastaan vain kaikkein akuuteimpiin tapauksiin. Tällaisessa tilanteessa ESY-luokan opettaja jää melko yksin vaikeasti oireilevien oppilaidensa kanssa. Opettajalla on täysi työ opetustehtävässään ja oppilaiden henkilökohtaisessa opastamisessa yhdessä kouluavustajan kanssa. ESY-luokan oppilailla on vaara syrjäytyä koulun muista oppilaista, toveripiiristä, harrastuksista ja jopa koko elämästä. Tällaisessa tilanteessa olisi mielestäni aiheellista miettiä uudenlaisia keinoja toimia käyttäytymishäiriöisten oppilaiden erityisluokissa. Tulevana sosionomina halusin selvittää koulutuksessammekin esille nousseen NLP:n mahdollisuuksia vaikuttaa erityisoppilaan hyvinvointiin. Sosionomien vielä etsiessä paikkaansa ja oikeutustaan toimia sosiaalialan ammattilaisena erilaisissa työyhteisöissä, tuo tämä työ myös yhden uuden näkökulman keskusteluun sosionomin ammattiosaamisesta muun muassa sosiaalityön menetelmien käytössä.

8 8 2 TUTKIMUKSEN KOHDERYHMÄ Tutkimuksen kohderyhmän muodostavat peruskoulun ala-asteen lk. sopeutumattomien erityisluokkaopetuksen / ESY- opetuksen oppilaat. Kyse on oppilaista, joista erityispedagogiikassa käytetään nimeä käyttäytymishäiriöiset lapset ja nuoret. Käyttäytymishäiriöiset määritellään tunne-elämältään häiriintyneiksi ja / tai sosiaalisesti sopeutumattomiksi (Koro, 1991, 453). Tässä osiossa selvitän ESY-opetuksen taustaa ja kenelle ESY-opetusta annetaan. 2.1 Tarkkailuluokkaopetuksesta ESY-opetukseen Sopeutumattomien opetuksesta käytettiin nimitystä tarkkailuluokkaopetus sen alkutaipaleesta ja lukujen vaihteesta aina vuoden 1985 peruskoululakiuudistukseen asti. Ensimmäiset tarkkailuluokat perustettiin Helsinkiin 1939, sekä Turkuun ja Jyväskylään (Runsas 1991, 54.) Vuonna 1947 annettiin varsinaisesti ensimmäisen kerran virallinen lupa perustaa tarkkailuluokkia psykopaattisille lapsille. Tuolloin Vajaakykyisten lasten huoltokomitean julkaisemassa mietinnössä käsiteltiin ensimmäistä kertaa oppivelvollisten erityisopetusta. Komitea otti kantaa mm. koulun käyttäytymisodotuksiin sopeutumattomien oppilaiden erityisopetukseen: Psykopaatti on henkilö, joka synnynnäisen luonteen poikkeavuuden takia aiheuttaa häiriötä ja kärsii myös itse siitä, on kansakoulun puitteisiin heitä varten perustettava tarkkailuluokkia. (Seppovaara 1998, 9.) 1985 peruskouluasetukseen liittyvässä nimiuudistuksessa tarkkailuopetus muutettiin sopeutumattomien oppilaiden erityisluokkaopetukseksi eli ESYopetukseksi. ESY lyhenne muodostuu sanoista erityisluokkaopetus, sopeutumattomien opetus ja yleisopetuksen opetussuunnitelmaa noudattava opetus. (Seppovaara 1998, 11, 16.) Termien uudistamisella on pyritty entistä suurempaan tarkkuuteen, ja tässä tapauksessa myös leimaavuuden vähentämiseen. Niemelän (1998, 3) mukaan erityispedagogiikassa termi sopeutumaton oppilas on kuitenkin kielteisen merkityssisältönsä vuoksi vielä

9 9 leimaavampi kuin aiempi nimitys tarkkailuoppilas. Myös Koro (Runsas 1991) näkee nimiuudistuksen entistä leimaavammaksi: Kun käytöshäiriöiset aikaisemmin sijoitettiin tarkkailuoppilas, - luokka ja - koulu - nimikkeiden alle, on sopeutumattomat - termi lopullisuutensa ja kielteisen semantiikkansa vuoksi tarkkailu - termiäkin leimaavampi. (Runsas 1991, 55.) Sopeutumattomien erityisluokkaopetus (ESY-opetus) on pienryhmäopetusta, jossa opetusryhmän koko on tarkkailuluokkien perustamisesta lähtien ollut enintään kymmenen oppilasta. Opiskelu tapahtuu yleisopetuksen opetussuunnitelman mukaan ja parhaimmillaan opetus on yksilöllisesti eriytettyä, kunkin oppilaan sen hetkisen tilanteen huomioonottavaa. (Runsas 1991, 55.) ESY-opetus on selvimmin poikavaltainen erityisopetuksen muoto, ja keskimäärin ESY-luokan kymmenestä oppilaasta tyttöjä on vain 1-2 (Seppovaara 1998, 13) Kenelle ESY-opetusta? Peruskouluasetuksen mukaan ESY-opetusta annetaan oppilaalle, joka tunneelämän häiriön tai muun syyn vuoksi ei sopeudu peruskoulun muuhun opetukseen (Niemelä 1998, 3). Oppilas otetaan tai siirretään erityisopetukseen jos oppilaan erityistuen tarve on suuri. Sopeutumisongelmat voivat olla etukäteen ennustettavia, jolloin lapsi siirtyy suoraan päiväkodista peruskoulun alussa ESY-opetukseen. Yleisimmin sopeutumisongelmat ilmenevät yleisopetuksen luokkatyöskentelyssä, jolloin oppilas siirretään erityisluokalle. ESY-opetukseen siirto edellyttää vaikeita oppimiseen ja / tai sopeutumiseen liittyviä ongelmia, jolloin oppilas ei voi opiskella isossa yleisopetuksen ryhmässä. Aloitteen erityisluokalle siirtämisestä tekee useimmiten koulu / opettaja, mutta myös vanhemmat voivat ehdottaa siirtoa erityisluokalle. (Dammert & Makkonen 1999, 71.) Erityisluokalle siirtoa edeltää aina koulun tukitoimien suunniteltu käyttö. Tukitoimina voi olla muun muassa osa-aikainen erityisopetus, jota antaa erityisopettaja yksilö-, pienryhmä- ja / tai samanaikaisopetuksena luokassa

10 10 opettajan työparina (Runsas 1991, 51). Myös koulupsykologin, kuraattorin ja koulunkäyntiavustajien palveluja voidaan käyttää tukitoimina. Oppilaan tilanne arvioidaan huolellisesti, vaihtoehdoista keskustellaan huoltajien kanssa ja pyritään löytämään kullekin oppilaalle sopiva järjestely. Oppilas voidaan ottaa tai siirtää erityisopetuksen erityisryhmään silloin, kun koulun tukitoimet tiedetään riittämättömiksi tai ne ovat osoittautuneet oppilaan tarpeisiin nähden sellaisiksi. (Ekebom, Helin & Tulusto 2000, 83.) Lisäksi erityisluokkasiirtoon tarvitaan aina asiantuntijalausunto, jonka useimmiten antaa koulupsykologi. ESY-opetukseen siirrettäessä voidaan käyttää myös koulukuraattorin tai sosiaalityöntekijän lausuntoa. (Dammert & Makkonen 1999, 72.) ESY-luokan keskeisenä tavoitteena on kuntouttaa oppilaat toimimaan ryhmän jäsenenä, jotta he kykenisivät opiskelemaan myös suuremmissa ryhmissä (Ekebom ym. 2000, 83). ESY-luokka sijoitus näyttäisi kuitenkin olevan oppilaalle melko pysyvä. Vain noin 10 % sopeutumattomien opetukseen siirretyistä palaa takaisin yleisopetukseen. Paluu ajoittuu yleensä yläasteen viimeiselle, toisin sanoen yhdeksännelle luokalle. (Runsas 1991, 55.) Yläasteen ESY-oppilaat ovat pääsääntöisesti niitä, jotka ovat olleet ESY:llä jo ala-asteen ajan. Oppilaan siirtyessä takaisin yleisopetukseen, tai hänen siirtyessään johonkin toiseen erityisopetusmuotoon, tarvitaan uusia arviointeja oppilaan uuden opetusmuototarpeen selvittämiseksi. (Dammert & Makkonen 1999, ) Ala-asteella virheellisten ESY-siirtojen määrä on vähentynyt ja oppilas päätyy entistä useammin suoraan johonkin muuhun tarkoituksenmukaisempaan opetusmuotoon. Jäljelle jäävä ESY-oppilaiden joukko on kuitenkin entisestään vaikeutunut. Seppovaara (1998) näkee nykyisen ESY-luokan oppilasaineksen ongelmallisemmaksi kuin esimerkiksi vielä kymmenen vuotta sitten: ESYluokat ovat kansoittuneet entistä enemmän oppilaista, joiden kaltaisia luvulla yritettiin kuntouttaa psykiatrisissa hoitoyksiköissä. (Seppovaara 1998, 11, 62, 74.)

11 11 Seppovaara - Jousin (Seppovaara 1998, 19) tekemän selvityksen mukaan ESY-luokkalle siirtojen perusteet jakautuvat seuraavasti: - Käyttäytymishäiriö 40,2 % - Tarkkaavaisuushäiriö 34,0 % - Uhmakkuushäiriö 15,3 % - Luokittelematon 10,5 % Ryhmään käyttäytymishäiriö luokitelluilla esiintyy jatkuvasti käyttäytymistä, joka ei kunnioita toisten ihmisten perusoikeuksia ja rikkoo ikäryhmälleen tärkeitä sosiaalisia normeja. Tarkkaavaisuushäiriön tyypillisiksi piirteiksi katsotaan muun muassa rauhattomuus, malttamattomuus, keskittymättömyys, harkitsemattomuus ja toisten häiritseminen. Uhmakkuushäiriö määritellään kielteiseksi, vihamieliseksi ja uhmakkaaksi käyttäytymiseksi muita ihmisiä ja sääntöjä kohtaan. (Seppovaara 1998, 19.) Sosiaalinen sopeutumattomuus on yhteiskunnan pelisääntöihin sopimatonta käyttäytymistä. Seppovaaran mukaan: tyypillinen sopeutumaton oppilas rikkoo annettuja käyttäytymisrajoja, on keskittymiskyvytön, käyttää asiatonta kieltä, käyttäytyy aggressiivisesti, herättää pelkoa ympäristössään jne. Tällainen oppilas suhtautuu vähätellen kodin ja koulun ohjaustoimenpiteisiin. Häneltä näyttää usein puuttuvan myös empaattisuus sekä käsitys oikeasta ja väärästä. Selvästi voidaan erottaa ristiriita ympäristön asettamien odotusten ja oppilaan käyttäytymisen välillä. (Seppovaara 1998, 15.) Runsas näkee sopeutumattomien opetukseen tulevien oppilaiden kohdalla monia yhteisiä piirteitä kuten heikko itsetunto, lyhytjännitteisyys, heikko itsekontrolli, ahdistuneisuus, alisuoriutuminen ja pelokkuus (Runsas 1991, 95). ESY-oppilaat ovat myös herkkiä ympäristössä tapahtuville muutoksille. Esimerkiksi uuden oppilaan tulo ESY-luokkaan on vaikea prosessi. Muutokset vaikuttavat yleensä kaikkien oppilaiden opiskeluun. Uuden oppilaan tulemisesta seuraa aina jonkinlainen käymistila, jolloin pakka ikään kuin sekoitetaan uudelleen ja jokaisen oppilaan pitää etsiä asemansa ryhmässä uudestaan. (Dammert & Makkonen 1999, 76.)

12 Käyttäytymishäiriöitä selittävät teoriat Käyttäytymishäiriöiden tulkinnassa on esitetty lähinnä viisi erilaista lähestymistapaa. Nämä ovat 1) biofysikaalinen, 2) behavioristinen, 3) psykodynaaminen, 4) sosiologinen ja 5) ekologinen teoria. Teorioissa painottuvat toisaalta käyttäytymistä säätelevät sisäiset tekijät ja toisaalta ulkoiset voimat. Yksilökeskeisiä näkemyksiä edustavat biofyysinen ja psykodynaaminen teoria, joissa käytöshäiriöiden syiksi katsotaan yksilössä itsessään olevat sisäiset tekijät, kuten biologiset ja / tai fyysiset tekijät ja sisäiset ristiriidat (aivojen toimintahäiriö ja / tai aivovaurio, tarpeet, motiivit, luonteenpiirteet). Ympäristökeskeisiä näkemyksiä edustavat behavioristinen ja sosiologinen teoria. Ne korostavat ulkoisten voimien merkitystä käytöshäiriöihin (kulttuuriset mallit, ärsykkeet, vahvistaminen, rangaistukset, sosiaaliset tavat, moraalisäännöt jne.). Ekologinen teoria puolestaan huomioi sekä yksilössä että ympäristössä olevat tekijät. Ajallisesti teoriat ovat kehittyneet siten, että vanhin niistä on biofyysinen ja nuorin ekologinen. Siirryttäessä biofyysisestä tulkinnasta behavioristisen, psykodynaamisen ja sosiologisen tulkinnan kautta kohti ekologista tulkintaa, on tietämys käyttäytymishäiriöistä lisääntynyt. Samalla diagnosoinnin luotettavuus on kuitenkin kärsinyt. Biofyysisen tulkinnan antaessa usein verraten varman diagnosoinnin käyttäytymishäiriöiden syistä, joudutaan ekologisen tulkinnan yhteydessä tyytymään suureen määrään mahdollisia syitä ja niiden yhteisvaikutuksia. (Koro 1991, 457.) Ekologinen lähestymistapa sopii hyvin yhteen tässä opinnäytetyössä käytettävien NLP-menetelmien kanssa, sillä niin ekologisessa lähestymistavassa kuin NLP:ssäkin on mukana systeemiajattelu. Ekologinen lähestymistapa tuo kokonaisvaltaisuutta käyttäytymishäiriöisyyden tarkasteluun korostamalla lapsen ja ympäristön välistä vuorovaikutusta: käyttäytymishäiriö nähdään konfliktina lapsen ja hänen ympäristönsä välisessä suhteessa.

13 13 Lapsen ollessa osa jotakin sosiaalista systeemiä (perhe, koulu, luokka, toveriryhmät jne.) nähdään käyttäytymishäiriö systeemissä olevana ristiriitana, erona yksilön kykyjen ja ympäristön vaatimusten välillä ja epäonnistuneena yrityksenä yhdistää lapsi ja systeemi toisiinsa. Parannustoimet systeemin jossakin yksittäisessä osassa saattavat auttaa koko systeemiä. (Niemelä 1998, 31; Koro 1991, ) 3 NLP: NEURO LINGUISTIC PROGRAMMING NLP on monien asioiden laaja kokonaisuus ja erilaisia versioita NLP:n käytöstä on lukematon määrä. Tässä opinnäytetyössä luodaan yksi näkökulma NLP:hen ja sen käyttömahdollisuuksiin. Olen pyrkinyt tuomaan esille NLP:stä niitä asioita, jotka ovat mielestäni olennaisia tässä tutkimuksessa. Lähtökohtana on kuitenkin se, että myös ne lukijat jotka eivät aiemmin ole perehtyneet NLP-menetelmiin pystyisivät muodostamaan käsityksen siitä, mistä NLP:ssä voi olla kyse. Selvitän ensin merkitystä kirjainten NLP takana, luon lyhyen katsauksen NLP:n historiaan ja kerron hieman mitä NLP on. Lopuksi tarkastelen NLP:n takana olevia teorioita. 3.1 Merkitys kirjainten takana Kirjainyhdistelmä NLP tulee sanoista Neuro Linguistic Programming. Se on usein suomennettu neurolingvistiseksi prosessoinniksi ja kommunikoinniksi, tai joskus mielen kielelliseksi ohjaamiseksi. Hämeenaho (2000) on selittänyt sanojen merkityksen muodostuvan seuraavasti: Neuro viittaa neurologiseen järjestelmäämme, jossa kokemukset prosessoidaan viiden aistin kautta ja muunnetaan ajatteluprosesseiksi sekä tietoisella että tiedostamattomalla tasolla. Tämä liittyy sekä fysiologiaan että mieleen ja siihen, kuinka ne toimivat yhtenä järjestelmänä. Linguistic viittaa siihen, kuinka käytämme kieltä jäsentämään ajatteluamme ja käyttäytymistämme, sekä kommunikointiin

14 14 toisten kanssa. Kieli on niin kuvaamisen, ymmärtämisen kuin vaikuttamisenkin väline. Programming tarkoittaa kokemusten jäsentämistä ja niitä keinoja, tapoja ja menetelmiä, joilla toimimme saavuttaaksemme tavoitteemme mukaisia tuloksia. Ihminen voi halutessaan muuttaa ja ohjata tietoisemmin omaa toimintaansa. (Hämeenaho 2000, 25.) 3.2 NLP:n historiaa NLP sai alkunsa 1970-luvulla, jolloin Kaliforniassa Santa Cruzin yliopistossa kielitieteen apulaisprofessori John Grinder ja matemaatikko, psykoterapiaa opiskeleva Richard Bandler aloittivat yhteistyönsä taitavien suoritusten tutkimuksessa (Himberg 1996, 62). Bandler ja Grinder tutkivat huipputerapeuttien, kuten perheterapeutti Vircinia Satirin, hahmoterapian kehittäjän Fritz Perisin ja hypnoterapeutti Milton H. Ericksonin työtä: mitä he tekivät sellaista, jotta saivat terapiassaan aikaan huomattavasti parempia tuloksia kuin muut terapeutit? Bandler ja Grinder kysyivät: mikä erottaa taitajan huipputaitajasta? He hakivat vastausta ihmisen toiminnan ja kokemuksen rakenteesta. Huippuosaamista tutkiessaan Bandler ja Grinder onnistuivat jakamaan osiin taitoja niiden intuitiivisia ja alitajuisia osia myöten ja alkoivat kutsua itseään mallittajiksi. (Hiltunen, Kiviaho, Lassinaro & Vikeväinen-Tervonen 1996, 2.) Taitavien suoritusten havainnointi laajeni sittemmin terapiatilanteista useille eri elämänalueille, ja NLP:tä alettiin käyttää muun muassa valmennuksessa, koulutuksessa, opetus - ja ohjaustyössä sekä itsensä kehittämisessä (Himberg 1996, 63). 3.3 Mitä NLP on? NLP menetelmänä NLP on malli, jolla voi tutkia ja kehittää inhimillistä kommunikaatiota. NLP:n avulla voi tutkia miten ihmiset rakentavat ongelmalliset tunteet ja käyttäytymiset itselleen mielikuvilla ja sisäisellä puheella sekä fysiologisilla

15 15 tiloilla. NLP:ssä eri harjoituksilla voidaan muuttaa mielikuvia, kieltä tai fysiologiaa, jolloin myös tunteet ja käyttäytyminen muuttuvat. Me voimme tarvittaessa muuttaa muun muassa reaktioita, ajattelua, taitoja, tunteita, ja uskomuksia. NLP sisältää useita erilaisia menetelmiä, joilla voi 1) luoda toimivan kontaktin ja ohjata vuorovaikutusta 2) kerätä olennaista tietoa toisen ihmisen tavasta prosessoida sisäisesti informaatiota ja konstruoida omaa maailmankuvaansa sekä 3) aikaansaada tarkasti rajattua ja pysyvää psyykkistä muutosta, usein hyvinkin nopeasti. (Asikainen & Toivonen 2002, 124, 126.) NLP:n aistijärjestelmä NLP:tä kehittäessään Bandler ja Grinder lähtivät siitä perusolettamuksesta, että aistihavaintotiedot (näkö-, kuulo-, tunto-, haju- ja makumielteet) muodostavat ihmisen käyttäytymisen toimintamallin peruselementit. Ympärillämme olevasta todellisuudesta aistikanavien kautta saamamme tieto muodostuu hermojärjestelmässämme erilaisten yhteyksien verkostoksi saaden aikaan käyttäytymisemme ja toimintamme ilmenemismuodot. (Grönfors & Roos 1997, ) NLP:ssä aistien välityksellä saatavasta tiedosta käytetään käsitettä VAKmiellejärjestelmä. VAK on yksi NLP:n keskeisimpiä käsitteitä. Se sisältää viiden aistimme järjestelmän, jonka ajatellaan toimivan sekä viestien vastaanottamisen, ilmaisun että hahmottamisen tasolla. NLP:n mukaan ajatuksemme esiintyvät aina jonkun tai joidenkin aistikokemusten muodossa. Ajatukset voivat olla siis joko kuva-, ääni-, tunto-, haju- tai makuaistimusten muodossa. NLP:ssä tuntoaistimus käsittää fyysisten tuntemusten lisäksi myös tunteet. Kirjainyhdistelmä VAK tulee sanoista visuaalinen (näköön perustuva), auditiivinen (kuuloon perustuva) ja kinesteettinen (tunteisiin, tuntemuksiin ja liikkeeseen perustuva). Haju- ja makuaisti yhdistetään NLP:ssä kinesteettisen järjestelmän piiriin kuuluvaksi. (Grönfors & Roos 1997, 84; Leitola 2001, 30; Toivonen & Kiviaho, 1998, )

16 16 Meissä on nämä kaikki järjestelmät edustettuina, mutta ne voivat olla eri suhteissa ja suhteet voivat vaihdella tilanteen mukaan. Monilla ihmisillä saattaa olla yksi tai kaksi suosikkijärjestelmää mitä he mieluiten ja eniten käyttävät. Eri aistijärjestelmiä käyttävät ihmiset havaitsevat todellisuutta eri tavalla, vaikka olisivatkin samassa tilanteessa. Esimerkiksi oppimistilanteissa visuaalinen ihminen toivoo, että hänelle näytetään asiat joko todellisina tai havainnollistavina kuvina tai kuvaillen niitä sanoin. Auditiivinen ihminen puolestaan kiinnittää huomionsa ympärillä oleviin ääniin ja keskusteluihin. Hän pitää siitä, että asiat kerrotaan hänelle ja hän oppii parhaiten kuuntelemalla. Kinesteettinen ihminen tunnustelee maailmaa. Hän hahmottaa ihmisten tarkoituksen ilmeiden, eleiden ja liikkeiden kautta. Kinesteettinen oppilas pyörii pulpetissa ja oppii parhaiten tekemällä. (Reims 1995, 15.) NLP-harjoitukset ovat mielikuvaharjoituksia, joissa käytetään apuna kaikkia viittä aistiamme: näkö, kuulo, maku, haju ja tunto sekä tietoista ja tiedostamatonta osaa itsessämme. NLP-harjoituksissa pyritään löytämään ja vahvistamaan niitä kokemuksia, joissa on ollut olemassa onnistuneen suorituksen aineksia. Mielikuvissa voidaan muuttaa niin näkö-, tunto- kuin kuulomielikuviakin ja saada siten muuttumaan mielikuviin liittyvät tunteet. Näin voidaan esimerkiksi jokin ahdistava kokemus muovata neutraalimmaksi tai jokin tavoite tehdä houkuttelevammaksi. (Tikkanen 1998, 158.) NLP:n perusajatuksia NLP:ssä uskotaan, että ihmisellä on ne voimavarat, joita hän tarvitsee itselleen tärkeiden muutosten tekemiseen (Leitola 2001, 18). NLPtyöskentelyssä etsitään voimavaroja, haetaan ne mieleen, aktivoidaan ja siirretään ne ongelmatilanteisiin. Voimavarat voivat olla jo olemassa olevia voimavaroja tai täysin kuviteltuja. Voi siis vaikkapa muistella milloin on ollut rohkea, päättäväinen, rauhallinen ja niin edelleen. Tai voi mielessään kuvitella ominaisuuksia joita tarvitsee. Elävästi muistetut ja kuvitellut asiat aktivoituvat omassa mielessä ja kehossa ja ovat suoraan käytettävissä erilaisissa tilanteissa. (Toivonen & Kauppi 1995, )

17 17 Monet NLP:n käyttämistä keinoista nojaavat siihen nykyaikaiseen aivokuvantamismenetelmien osoittamaan tosiasiaan, että jonkin asian tekeminen ja saman asian tekemisen ajatteleminen tai kuvitteleminen aktivoivat suuressa määrin samat aivoalueet. (Leitola 2001, ) Sekä liikkeitä suoritettaessa, että niitä kuviteltaessa kehossa tapahtuu samoja muutoksia: hormonitoiminta ja verenkierto mukautuvat niin suoritetun kuin kuvitellunkin liikkeen vaatimuksiin ja aivoissa aktivoituvat melkein samat alueet. Vain itse motorista toimintaa ohjaavat hermoradat jäävät aivoissa aktivoitumatta silloin kun tekeminen ainoastaan ajatellaan. (Hiltunen ym. 1996, 5; Toivonen 2000, 25.) Ratkaisutavat NLP:ssä ovat samanlaiset kuin ratkaisukeskeisessäkin ajattelussa: eläydytään kuvitellen siihen, että ongelma on jo ratkennut tai muuttunut tai aletaan toimia ikään kuin myönteinen muutos olisi jo tapahtunut (Toivonen & Kauppi 1995, 75). NLP:n taustafilosofia on siis pitkälti samanlainen kuin ratkaisukeskeisessä ajattelussa. Molemmissa huomioidaan poikkeukset, edistymiset ja haetaan onnistumisia sekä uskotaan henkilön omiin voimavaroihin. (Vikeväinen-Tervonen 1998, 48.) Poikkeus tarkoittaa tilannetta jolloin ongelmaa ei ole/ ei ole ollut. Poikkeuksien avulla henkilöä autetaan pois kielteisestä kehästä ulos myönteiseen kehään: positiiviseen ajatteluun, omien voimavarojen löytämiseen ja huomion kiinnittämiseen onnistumisiin. Sekä tulevaisuus että menneisyys määrittävät nykyhetken kokemista, siksi on tärkeää saada asiakas haaveilemaan hyvästä tulevaisuudesta. Myönteiset, tulevaisuuteen suuntaavat mielikuvat antavat hänelle toiveikkuutta ja tavoitteen, jota kohti pyrkiä. Menneisyys voidaan nähdä uudessa valossa käymällä läpi asiakkaan onnistumisia ja saavutuksia. (Tikkanen 1998, ) NLP:n perusmenetelmiä Samauttaminen on NLP:n perusmenetelmiä. Samauttaminen antaa keinot toimivan kontaktin luomiseen. Hyvässä kontaktissa henkilö kokee tulleensa ymmärretyksi ja hyväksytyksi. Hänellä on tunne siitä, että joku toinen jakaa

18 18 hänen todellisuutensa ja eläytyy hänen tilanteeseensa. NLP:ssä tunneyhteyden voi vuorovaikutussuhteessa rakentaa peilaamalla toisen henkilön käyttäytymistä hienovaraisesti omalla käyttäytymisellään. Samauttamalla tietoisesti toisen henkilön viestinnän fyysisiä ja kielellisiä osia luontevasti niin, että oma käyttäytyminen myötäilee toisen nonverbaalista käyttäytymistä ja sanallista viestintää. Samauttaminen on siis yhteyden luomista toiseen ihmiseen ja toisen maailmankuvan ja mielenkartan ymmärtämistä ja kunnioittamista. (Chamberlaine & Prince 1995, 48; Hämeenaho 2000, 80.) Helpoin tapa tunneyhteyden luomiseen on henkilön kehon asentojen peilaaminen. Kun peilataan kielellä, voidaan esimerkiksi käyttää samoja sanontoja toisen kanssa, jolloin henkilölle tulee tunne me puhumme samaa kieltä. Peilaaminen on keino kokea peilattavan todellisuutta, joka on heijastus hänen ajatuksistaan ja tunteistaan. Ilman tunneyhteyden syntymistä ei voi syntyä myöskään luottamusta, joka on edellytys sille, että toista voi ohjata uusiin ajatuksiin ja käyttäytymiseen. Henkilön täytyy voida kokea, että hänestä ollaan aidosti kiinnostuneita ja välitetään siitä mitä hänelle tapahtuu. Kun vuorovaikutuksessa kuuntelee myös silmillään ja peilaa kehollaan, havaitsee myös sanattomat viestit, joita ihmisten välisestä viestinnästä on lähes 90 %. (Chamberlaine & Prince 1995, 49, ) Kielen peilaamisen lisäksi NLP:ssä hyödynnetään kieltä / puhetta monin eri tavoin. Kieltä voidaan hyödyntää muun muassa puheeseen sisältyvien taustaoletusten kautta. Puheessa ei aina täsmennetä sanallisesti kaikkia viestiin sisällytettyjä merkityksiä, vaan useimmat puhutut ja kirjoitetut lauseet sisältävät taustaoletuksia. Usein taustaoletukset hyväksytään ilman tietoista pohdintaa automaattisesti tai alitajuisesti ja juuri taustaoletuksina ilmenevät merkitykset saattavat vaikuttaa usein enemmän kuin muut merkitykset. Taustaoletus onkin tehokas tapa välittää sellaisia viestejä, joita ei haluta kyseenalaistaa. Kun henkilö hyväksyy uuden taustaoletuksen, hän alkaa toimia sen mukaan, usein tulematta tietoiseksi tekemästään muutoksesta. (Toivonen & Kauppi 1995, )

19 19 NLP:hen liittyy olennaisena osana myös erilaiset ankkurointimenetelmät. Ankkuroinnista puhuttaessa tarkoitetaan samankaltaista menettelytapaa mitä psykologiassa kutsutaan ehdollistumien luomiseksi. Klassinen esimerkki ehdollistumisesta on Pavlovin ruokakellon kilistyksellä aikaan saatu koirien kuolaaminen. Ankkuroinnissa on siis ideana mielleyhteyksien synnyttäminen eri asioiden välille. Ankkurit voivat olla visuaalisia, auditiivisia tai kinesteettisiä. Visuaalisena ankkurina voi toimia jokin visuaalinen ärsyke kuten pään nyökkäys, hymy tai vaikkapa olkapäiden kohautus. Äänet toimivat auditiivisina ankkureina ja kosketus vaikkapa käsivarteen voi toimia kinesteettisenä ankkurina. NLP:ssä ankkurointia käytetään tietoisesti hyväksi muun muassa erilaisten tavoitteiden saavuttamisessa. Ankkureita voi syntyä myös spontaanisti aivan itsestään: tietyt tuoksut voivat tuoda mieleen tietyn ihmisen, jokin musiikkikappale vie takaisin nuoruuden ensirakkauteen ja kävely vanhan koulun käytävällä saa muistot teini-iästä palaamaan. (Chamberlaine & Prince 1995, ) 3.4 NLP:n taustalla olevia teorioita Teoreettisesti NLP on saanut vaikutteita muun muassa systeemiteoriasta, konstruktivismista, kielitieteestä, kognitiivisesta psykologiasta ja tekoälytutkimuksen ideoista (Asikainen & Toivonen 2002, 124) Systeemiteoria Systeemiteoria pohjautuu systeemiajatteluun. Systeemiajattelussa kiinnitetään huomiota asioiden välisiin suhteisiin eli miten ilmiöt vaikuttavat toisiinsa. Systeemiajattelussa käytetään kehämäistä syy-yhteyttä: syy-yhteys on harvoin yksisuuntainen. Syystä tulee seuraus, josta puolestaan tulee syy ja niin edelleen. Aina kun ajatellaan että A:sta aiheutuu B, tulisi mieltää myös miten B vaikuttaa A:han. Useimmat syy-yhteys ketjut kääntävät suunnan ja muodostavat palautteen. (Grönfors & Roos 1997, )

20 20 NLP:ssä mielen, kielen, kehon ja vuorovaikutuksen ilmiöitä tutkitaan systeeminäkökulmasta. Aistikokemus, kieli ja keho muodostavat systeemin, jossa jokainen osa vaikuttaa kaiken aikaa muihin osiin niin, että muutokset aistikokemuksessa heijastuvat välittömästi kieleen ja kehoon, muutokset kielen käytössä heijastuvat aistikokemukseen ja kehoon, ja muutokset kehossa heijastuvat aistikokemukseen ja kieleen. NLP:ssä ajatellaan myös, että mieli ja keho toimivat saman systeemin osina. (Toivonen 2000, 25.) Ajatuksemme vaikuttavat fysiologiaamme muun muassa lihasjännitykseen, hengitykseen, tunnetilaan ja päinvastoin. Pystymme vaikuttamaan itseemme ja saamaan aikaan muutoksia fysiologian, käyttäytymisen ja ajatustemme kautta. (Grönfors & Roos 1997, 48.) Mieli toimii kehollisten ilmiöiden kautta ja keho toimii mielen kautta. Kuvittelemalla erilaisia asioita voi ohjata sitä, miltä tuntuu tai mitä kehossa tapahtuu. (Toivonen 2000, 25.) Konstruktivismi ja kognitiivinen psykologia Konstruktivismilla tarkoitetaan näkemystä, jonka mukaan ihminen itse aktiivisesti rakentaa, konstruoi sisäisen maailmansa. Tieto ei siirry, vaan ihminen konstruoi sen itse: hän valikoi ja tulkitsee informaatiota, jäsentää sitä aiemman tietonsa pohjalta ja siihen nivoutuvana, rakentaa kokemustensa välityksellä kuvaa siitä maailmasta jossa hän elää, ja itsestään tämän maailman osana. (Rauste- von Wright & von Wright 1994, 15.) Konstruktivistisen ajattelun mukaan ihminen rakentaa havaintojensa avulla muistiinsa erilaisia tieto ja tunnerakenteita ympäröivästä maailmasta ja itsestään. Näiden tieto ja tunnerakenteiden kokonaisuudesta käytetään kognitiivisessa psykologiassa nimitystä maailmankuva. (Himberg 1996, 70.) Kognitiivisessa psykologiassa tutkitaan sitä, kuinka ihmiset rakentavat kokemuksensa ja sisäisen maailmansa (Asikainen & Toivonen 2002, 124). Yksilön maailmankuva muokkautuu koko elämänkaaren ajan, siihen sisällytetään uusia rakenteita ja kokemusten seurauksena jotkut sen aikaisemmat rakenteet saattavat muuttua yllättävästikin. Yksilön maailmankuvaan sisältyvät myös hänen ihmiskuvansa ja minäkäsityksensä,

21 21 eli se millaiseksi hän kuvailee itsensä. NLP-tekniikassa maailmankuvakäsitettä vastaa kartta, joka on siis ihmisen yksilöllinen ja ainutlaatuinen käsitys maastosta, eli todellisuudesta, jossa hän elää. (Himbrg 1996, 71.) Kunkin ihmisen geneettinen rakenne ja henkilökohtainen historia määräävät hänen yksilöllisen karttansa luonteen. Aisteilta jää usein paljon havaitsematta ja aivot valikoivat käsiteltäväksi ja tietoisuuteen ne asiat, jotka ovat kullakin hetkellä kullekin ihmiselle tarkoituksenmukaisia. Tällä tavalla itse kunkin kartasta vähitellen muodostuu aivan oma ainutlaatuinen maailmankuvansa. (Hiltunen ym. 1996, 3.) Kielen tutkimus ja tekoälytutkimus Kielen tutkimus on eriytymässä omaksi erikoisalueekseen NLP-tekniikasta. Tässä tutkimussuuntauksessa selvitetään, miten ihminen ohjaa toimintaansa sisäisen puheen avulla ja miten sekä sisäistä että havaittavaa puhetta muuttamalla voidaan vaikuttaa niin omiin kuin toisenkin ihmisen kokemuksiin. (Himberg 1996, 64.) Tekoälytutkimus on tuonut NLP:hen termin mallittaminen, joka on NLP:n keskeinen metodi. Tekoälytutkimuksessa mallittaminen tarkoitti sitä, kuinka saada tietokone tekemään jotain samanlaista, mitä ihmisaivot tekevät; kuten kuvantunnistusta ja äänentunnistusta. NLP keskittyy siihen, miten taitavuutta voidaan mallittaa: miten taidot voidaan purkaa auki sellaiseen muotoon, että ne voidaan opettaa muille. NLP:ssä tutkitaan millaisin mallein ihmiset erilaisiin tilanteisiin menevät ja mitkä mallit ovat toimivia ja mitkä eivät. Tällainen mallittamistutkimus on tuonut paljon hyödyllistä tietoa siitä, kuinka kannattaa ajatella, millaiset mielikuvat toimivat parhaiten, miten kieltä kannattaa käyttää ja mitä vuorovaikutuksessa kannattaa tehdä. (Asikainen & Toivonen 2002, )

22 22 4 MINÄKÄSITYS ESY-oppilailla on usein takanaan monia epäonnistumisen kokemuksia ennen erityisluokalle siirtymistä. Oppilaiden tunne-elämään liittyvät ongelmat ja vaikeudet sosiaalisten suhteiden luomisessa saattavat johtaa heidät tilanteisiin, jotka tuovat jatkuvasti pettymyksiä ja yhteentörmäyksiä vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Lisäksi oppilas voi kokea opiskelunsa ESY-luokalla leimaavaksi ja saattaa näin kokea erottuvansa kielteisellä tavalla koulun muista oppilaista. Kuten Seppovaara (1998) väitöstilaisuutensa alussa on asian ilmaissut: ESY-oppilaalla on usein niin heikko itsetunto, että hän omasta mielestä saa normaaliryhmien oppilailta osakseen negatiivista palautetta ja hyljeksintää pelkästä olemassaolosta (Seppovaara 1998, 109). Kun yksilön minäkäsitys kehittyy vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa, voi poikkeavaksi leimaaminen vaikuttaa minäkäsitystä heikentävästi ja käyttäytymishäiriöitä lisäävästi, jolloin leimaaminen toimii itseään toteuttavana ennusteena (Niemelä 1998, 17, 26; Seppovaara 1998, 23 24). Tässä osiossa tarkastellaan käsitteitä minäkäsitys, minäkuva, positiivinen ja negatiivinen minäkäsitys, rajoittavat uskomukset ja sisäinen puhe. 4.1 Minäkäsitys eli minäkuva Yksinkertaista määritelmää minäkäsitykseen ja minäkuvaan ei ole. Lähestymistapoja ja näkökulmia aiheeseen voi olla useita ja siihen liittyvä käsitteistö on kirjavaa. Yleisesti ottaen kuitenkin minäkäsitystä ja minäkuvaa pidetään toistensa synonyymeina. Minäkäsitys muodostuu joukosta minäkuvia, alaskeemoja, kuten esimerkiksi fyysinen minäkuva ja sosiaalinen minäkuva. (Aho 1996, 9; Kääriäinen 1986, 39.) Aho määrittelee minäkäsityksen tarkoittavan yksilön kokonaisnäkemystä itsestään, toisin sanoen sitä, millaisena hän pitää itseään taustaltaan, asenteiltaan, ulkonäöltään, arvoiltaan, ominaisuuksiltaan ja tunteiltaan. Minäkäsitys on eräänlaista yksilön asennoitumista itseensä, jolloin siihen kuuluvat paitsi

23 23 ihmisen tiedot itsestään (kognitiivinen puoli) myös hänen tunnepitoinen ja arvioiva suhtautumisensa itseensä (affektiivinen puoli), eli se, onko hän tyytyväinen näkemäänsä ja arvostaako hän itseään. Minäkäsitys myös määrää ihmisen käyttäytymistä, sillä ihminen toimii sen mukaan, millainen käsitys hänellä on itsestään eikä sen mukaan, millaiset hänen todelliset ominaisuutensa tai kykynsä ovat. (Aho 1996, 9, 11.) Tiivistäen voisi sanoa, että minäkuva on siis yksilön itsestään luoma kokonaisnäkemys, joka koostuu yksilön luomista itseään koskevista mielikuvista. Mielikuvat itsestä syntyvät niistä käsityksistä, asenteista ja tuntemuksista joita yksilöllä on itseään kohtaan, sisältäen sekä tiedollisen että tunnepitoisen ulottuvuuden. 4.2 Negatiivinen ja positiivinen minäkuva Kun ihmisen käsitys itsestä on voittopuolisesti positiivinen, hänen käyttäytymistään leimaa optimistisuus ja positiivisuus. Hän kuvaa itseään positiivisilla ominaisuuksilla, on tulevaisuuteen suuntautunut ja ottaa vastaan haasteita. (Keltikangas-Järvinen 1998, 17, 180.) Jos ihmisen minäkäsitys on negatiivinen, on hänen suoritusmotivaationsa heikko. Ensireaktio suorituksiin on en osaa tai tämä on liian vaikea minulle. Yksilö siis odottaa epäonnistumista ja reagoi sen mukaisesti, koska negatiivinen palaute suorituksesta on sopusoinnussa hänen minänsä kognitiivisen rakenteen kanssa. Tämä näkyy muun muassa suoritusten välttelemisenä, epäonnistumisen pelkona ja alisuoriutumisena. (Aho 1996, ) Jarasto & Lehtinen & Nepponen (1999, 61) kuvaavat minäkäsitystä asennekolmion avulla. He jakavat asenteet kolmeen osatekijään: ajatukset, käsitykset ja näkemykset omasta itsestä, toisista ja erilaisista asioista toiminta ja käyttäytyminen eri tilanteissa (joihin ajatukset ja käsitykset liittyvät) tunteet, joita nämä tilanteet herättävät

24 24 Kuviossa 1 tarkastellaan Jaraston ym. (1999) esittämää asennekolmiota jossa ajatukset ja käsitykset itsestä vaikuttavat tunteisiin ja toimintaan, joka puolestaan vaikuttaa henkilön ajatuksiin itsestä. Tunteet Ajatukset Käsitykset Toiminta Käyttäytyminen Kuvio 1. Asennekolmio (Jarasto ym. 1999, 61) Negatiiviseksi asennekolmio muuttuu silloin kun negatiiviset käsitykset itsestä tuovat epävarmuuden tunteen ja haluttomuuden osallistumiseen ja asioiden tekemiseen, joka puolestaan vaikuttaa negatiivisesti käsityksiin itsestä. Positiivinen asennekolmio puolestaan kuvaa tilannetta, jossa ihmisellä on positiivinen käsitys itsestä, hän tuntee varmuutta tekemisistään ja on valmis ottamaan haasteita. Tällainen toiminta vaikuttaa positiivisesti ajatuksiin itsestä. (Jarasto, ym. 1999, ) 4.3 Positiiviset ja rajoittavat uskomukset ja sisäinen puhe Hän, joka ajattelee osaavansa, osaa. Hän, joka ajattelee, ettei osaa, ei osaa. Tämä on kova ja kiistaton elämän laki. O. S. Marden NLP:ssä minäkäsitys liittyy ihmisen henkilökohtaiseen karttaan, jonka pohjalta hän toimii ja reagoi erilaisiin asioihin. Ihminen rajoittaa toimintaansa valinnoilla ja vaihtoehdoilla, joita hän pitää oman karttansa pohjalta mahdollisena. Henkilökohtainen kartta pitää sisällään ihmisen uskomukset itsestään ja mahdollisuuksistaan ja nämä uskomukset vaikuttavat toimintaan, ajatteluun ja tunteisiin. Uskomukset voivat olla positiivisia ja toimintaan kannustavia tai

25 25 negatiivisia ja toimintaa rajoittavia. Uskomukset voivat muodostua kehäksi, joka helposti toistaa itseään, sillä uskomuksilla on itseään vahvistava luonne. Me helposti havaitsemme ja rekisteröimme ympäristöstämme vain omia uskomuksiamme vahvistavia seikkoja. (Hiltunen ym. 1996, 3, 19.) Uskomuksiin liittyy myös vahvasti sisäinen puhe. Kun ihminen alkaa ajatella negatiivisesti mahdollisuuksistaan, hänen sisäinen puheensa eli ajatukset asioista, tapahtumista ja itsestä ovat negatiivisia ja toimintaa rajoittavia. Tällaisessa tilanteessa uskomukset alkavat helposti kiertää kehää, jossa negatiiviset ajatukset ja tapahtumat ruokkivat toinen toisiaan vahvistuen toimintamalliksi jota ihminen huomaamattaan toteuttaa erilaisissa tilanteissa. Negatiivisten uskomusten kehälle joutuessaan ihminen rajoittaa toimintaansa itseensä ja mahdollisuuksiinsa kohdistetuilla kielteisillä ajatuksilla. Silloin, kun ihmisen sisäinen puhe eli ajatukset, tunteet ja uskomukset itsestä ja omista mahdollisuuksista ovat voittopuolisesti positiivisia on ihminen positiivisten uskomusten kehällä. Myös positiivisten uskomusten kehällä uskomukset vahvistavat toinen toisiaan, mutta vaikutus on päinvastainen kuin negatiivisten uskomusten kehällä, jolloin positiiviset uskomukset kannustavat toimintaan. Kuviossa 2 tarkastellaan negatiivisten uskomusten kehää ja negatiivisten uskomusten rajoittavaa vaikutusta toimintaan. Kuviossa 3 tarkastellaan positiivisten uskomusten kehää, jossa positiiviset uskomukset kannustavat toimintaan.

26 26 Omien mahdollisuuksien epäily Negatiiviset uskomukset itsestä vahvistuvat Heikko motivaatio tekemiseen Huomion kiinnittäminen epäonnistumisiin Ennakoivia mielikuvia epäonnistumisesta Epäonnistuminen Negatiiviset mielikuvat tulevaisuudesta Ei luota itseensä Kuvio 2. Negatiivisten uskomusten kehä. Knightin rajoittavien uskomusten kehää mukaellen (Knight 2002, 239). Usko omiin mahdollisuuksiin Positiiviset uskomukset itsestä vahvistuvat Motivaatio tekemiseen Huomion kiinnittäminen onnistumisiin Mielikuvat onnistumisessa Onnistuminen Positiiviset mielikuvat tulevaisuudesta Itseensä luottaminen Kuvio 3. Positiivisten uskomusten kehä (Knight 2002, 239).

27 27 5 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS 5.1 Tutkimuksen tavoitteet Tutkimuksen tavoitteena oli saada kokemuksia NLP-menetelmien käytöstä sopeutumattomien erityisluokan oppilailla. Tavoitteena oli kerätä tietoa menetelmien sopivuudesta ESY-oppilaiden kanssa työskentelyyn kokeilemalla erilaisia tavoitteeseen suunnattuja NLP-harjoitteita oppilaiden kanssa. Kenttäjaksolle mennessäni olin jo perehtynyt NLP:n teoriakirjallisuuteen ja aloittanut ESY-oppilaita koskevaan kirjallisuuteen ja tutkimuksiin perehtymisen. NLP:stä opettajan työn näkökulmasta ovat kirjoittaneet Himberg (1996), Leitola (2001) ja Reims (1995). Reims (1995) viittaa myös NLP:n käytön kokeiluihin erityisopetuksessa, mutta varsinaisia tutkimuksia NLP:n käytöstä koulumaailmassa ja etenkin NLP:n käytöstä erityisoppilailla ei löytynyt. Omassa tutkimuksessani olin alustavasti suunnitellut ottavani ainakin yhdeksi työskentelyn kohteeksi oppilaiden minäkuvan vahvistamisen NLP:n keinoin, sillä ESY-oppilaita koskevassa kirjallisuudessa ja tutkimuksissa muun muassa Niemelä (1998), Koro (1991) ja Seppovaara (1998) mainitsevat ESYoppilaiden huonosta itsetunnosta. Oppilaiden itsetunnon tukeminen on myös yleensä mainittu ESY-luokkien yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi. Kenttäjaksoni alussa tein havaintoja oppilaista ja yllätyin kuinka vahva negatiivinen käsitys oppilailla itsestään näytti olevan. Havainnoidessani luokan oppilaita, huomioni kiinnittyi oppilaiden vahvasti negatiivisiin käsityksiin itsestään. Tekemäni havainnot antoivat viitteitä siitä, että luokan oppilaat olisivat olleet Knightin (2002) kuvaamalla negatiivisuuden kehällä. Oppilaat kuvasivat pääsääntöisesti itseään negatiivisilla ominaisuuksilla ja puheissa korostuivat epäonnistumiset tai odotukset epäonnistumisesta. en mä osaa mitään, mä oon ihan tyhmä turhaan me lähdetään pelaamaan sinne sählymatsiin, kun me kuitenkin hävitään

28 28 Oppilaat vähättelivät itseään ja tekemisiään kaiken aikaa. Epäonnistumisen pelko ja tehtävien välttely näkyi myös asenteissa koulutyöskentelyä kohtaan. en halua tehdä sitä, kun en osaa en mä jaksa, kun ei tää kuitenkaan onnistu mua ei kiinnosta tää koulu yhtään. Miks kiinnostais? miks tää pitää tehdä? Tää on ihan tyhmää Tällaista asennoitumista Aho (1996) kuvaa negatiivisen minäkuvan omaavan ihmisen asennoitumiseksi. Oppilaiden puheista kuulsi myös ympäristön uskomukset heistä. Sekä Niemelä (1998), että Seppovaara (1998) kumpikin kuvaavat ESYluokkalaisten yhdeksi minäkuvaa heikentäväksi tekijäksi ympäristön leimavaikutusta. Vaikutti siltä, että oppilaat olivat alkaneet itsekin ajattelemaan että ESY:läiset ovat jotenkin outoa porukkaa, jotain epämääräistä ja pelottavaa, jota ei edes välttämättä lausuta ääneen. miten sä (Tiina) uskalsit tulla tänne? Eiks sua pelota? miks meidän luokan ovet on metallia ja kaikissa muissa luokissa on ihan tavalliset puuovet? kaikki aina puhuu, että täällä on jotain hirveetä porukkaa Keltikangas-Järvinen (1998) kuvailee tulevaisuuteen suuntautuneen henkilön minäkuvaa voittopuolisesti positiiviseksi. ESY-luokan oppilaat eivät olleet kovin tulevaisuuteen suuntautuneita. He eivät joko osanneet tai halunneet hahmottaa tulevaisuutta. Vaikutti siltä, että ajatus kantoi ehkä seuraavaan päivään, mutta ei juuri sen pidemmälle. Aikuisten virittäessä ajatuksia tulevasta oli oppilaiden kommentit yleensä: ei sitä voi tietää tai ei kiinnosta tai mitä väliä sillä on. Useimmiten tulevaisuuden keskusteluyrityksiä seurasi vain hiljaisuus. Poikkeuksen tähän teki yksi luokan oppilaista, jolla tuntui olevan selkeät tulevaisuuden haaveet ja hän puhui niistä avoimesti. Muut oppilaat hieman naureskelivat näille tulevaisuuden kuville ja olivat sitä mieltä ettei haaveistaan oikein kannattanut puhua, koska ne eivät kuitenkaan toteutuisi.

29 29 Havaittuani oppilaiden kielteisen asennoitumisen itseensä päätin, että positiivisen minäkuvan vahvistaminen on nimenomaan se alue johon NLPmenetelmiä tulisin käyttämään. Toiseksi tutkimuksen tavoitteeksi siis nousi intervention tuottaminen NLP:n keinoin oppilaiden tapaan ajatella itsestään varsin negatiivisesti. NLP:n taustalla olevan systeemiteorian näkökulmasta uskomusten kehällä jokainen kehän elementti vaikuttaa toisiinsa ja muutos missä tahansa systeemin osassa tuottaa muutosta koko systeemiin. Tavoitteena oli NLP:n keinoin vaikuttaa niin, että jokin systeemissä muuttuisi ja oppilaiden ajatukset itsestä muuttuisivat positiivisemmiksi. Tarkoituksena oli oppilaiden kanssa luoda mielikuvia onnistuneista tilanteista ja positiivisesta tulevaisuudesta, etsiä oppilaiden onnistumisen kokemuksia, saada oppilas uskomaan omiin mahdollisuuksiinsa ja voimavaroihinsa, sekä saada oppilas kiinnittämään huomionsa onnistumisiin. Tavoitteena oli siis NLP:n keinoin saada oppilaiden positiiviset uskomukset itsestä vahvistumaan, saada jokin muuttumaan negatiivisuuden kehällä niin, että se voisi alkaa kääntymään positiivisten uskomusten kehäksi. Tutkimuksen kenttäjakson aikana pyrin tavoitteisiin erilaisin NLP-menetelmiin pohjautuvin harjoittein. Tavoitteiden pohjalta nousivat seuraavat tutkimuskysymykset: Miten NLP-menetelmät soveltuvat peruskoulun ESY-luokan oppilaiden kanssa työskentelyyn? Miten NLP-menetelmät soveltuvat oppilaiden positiivisen minäkuvan tukemiseen ja negatiivisen itseen kohdistetun ajatuskierteen katkaisemiseen? Millainen merkitys NLP-menetelmien käytöllä voi ESY-luokan oppilaalle olla?

30 Tutkimuksen menetelmälliset lähtökohdat Opinnäytetyö perustuu kvalitatiiviseen eli laadulliseen tutkimusmenetelmään. Laadullisen tutkimuksen lähtökohta on todellisen elämän kuvaaminen. Sille on ominaista, että tutkittavina ovat ihmiset ja heidän elämismaailmansa. Laadullisen tutkimuksen tutkimusaineisto kootaan luonnollisissa, todellisissa tilanteissa. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 1997, 161, 165.) Kiviniemen (2001) mukaan laadullisen tutkimuksen eri elementit kuten tutkimustehtävä, teorianmuodostus, aineistonkeruu ja aineiston analyysi voivat joustavasti kehittyä koko ajan tutkimuksen edetessä. Tutkimusongelmakaan ei ole välttämättä täsmällisesti ilmaistavissa tutkimuksen alussa. (Kiviniemi 2001, ) Tässä tutkimuksessa aineistoon liittyvä näkökulma ja tulkinta muotoutuivat vähitellen tutkimusprosessin edetessä. Tutkimusta voi kuvata ongelmanratkaisusarjaksi, jossa myös tutkimusongelma täsmentyi vasta tutkimuksen edetessä. Minulla oli joitakin johtoajatuksia joiden varassa tein tutkimukseen liittyviä ratkaisuja. Myös nämä johtoajatukset muuttuivat tutkimuksen aikana. Tämä tutkimus on myös toimintatutkimus. Toimintatutkimus voi olla käytännössä toimivan henkilön suorittamaa työnsä tutkimista ja kehittämistä (Syrjälä, Ahonen, Syrjäläinen & Saari 1995, 17). Tutkin sosionomi-opintoihini liittyvän harjoittelujakson aikana aiemmin opiskelemieni NLP-menetelmien mahdollisuutta ESY-oppilaiden kanssa työskentelyyn. Käytin tutkimuksen kenttäjakson aikana oppilaiden kanssa työskennellessäni ja keskustellessani erilaisia NLP-menetelmiä, arvioin menetelmien sopivuutta ESY-oppilaiden kanssa työskentelyyn ja havainnoin menetelmien merkityksestä oppilaille. Heikkinen & Jyrkämä (1999, 40) ja Suojanen (1992, 47) kuvaavat toimintatutkimuksen kriteereiksi uuden tiedon tuottamisen ja saavutetun tiedon julkituomisen erona tavallisesta oman työn kehittämisestä. Tutkimusprosessistani tekee toimintatutkimuksen se, että tutkimusprosessi pyrki tuottamaan uutta tietoa ja se eroaa tavanomaisesta oman työn kehittämisestä siinä, että tuon saavutetun tiedon opinnäytetyön kautta julkiseksi, ja sitä kautta myös muiden arvioitavaksi.