Kartoitus oppilaitosyhteistyö- ja harjoittelukäytännöistä pääkaupunkiseudulla Lastentarhanopettaja-tehtävään pätevöittävä koulutus

Transkriptio

1 OPINNOISTA osaajaksi Kartoitus oppilaitosyhteistyö- ja harjoittelukäytännöistä pääkaupunkiseudulla Lastentarhanopettaja-tehtävään pätevöittävä koulutus Opinnoista osaajaksi -hankkeen työpaperi Ryhmähaastattelu. Helsingin yliopisto, lastentarhanopettajan koulutus, 2. vuosikurssin opiskelijat. "Se oli eka kerta koskaan, kun menin tekee päiväkotiin mitään ja oli jännitystä ja mietin onko minusta tähän. Kun se paikka osoittautui toimivaksi ja sain parasta ohjausta, niin sain varmistusta. Ohjaajalla on niin suuri vaikutus. Siel otettiin harjoittelija hyvin huomioon ja varattiin aikaa." (sosionomiopiskelija, Diakonia-ammattikorkeakoulu) Syksy 2010 Opinnoista osaajaksi -hanke PKS-KOKO, Pääkaupunkiseudun koheesio- ja kilpailukykyohjelma

2 Sisällys 2 TIIVISTELMÄ KARTOITUKSEN TAUSTATIETOA Opinnoista osaajaksi -hanke ja kartoituksen tarkoitus Ryhmähaastattelujen kohderyhmät VARHAISKASVATUKSEN JA KORKEAKOULUJEN VÄLISET YHTEISTYÖKÄYTÄNNÖT Kaupunkien rakenteet oppilaitosyhteistyössä Oppilaitosyhteistyö Espoossa, Kauniaisissa ja Vantaalla Oppilaitosyhteistyö Helsingissä Pääkaupunkiseudun varhaiskasvatuksen kehittämisyksikkö VKK-metro Kaupunkien yhteistyökäytännöt Helsingin yliopiston kanssa Kenttäpäiväkotiverkosto ja muu yhteistyö Näkemyksiä harjoittelukäytännöistä Kaupunkien yhteistyökäytännöt ammattikorkeakoulujen kanssa Nykyiset yhteistyöverkostot Harjoittelun tavoitteet Harjoittelujaksojen määrä, pituus ja hakeutuminen harjoitteluun Harjoittelutilastot Toiveena vakiintuneisuutta harjoitteluyhteistyöhön Yhteenveto vakiintuneista oppilaitosyhteistyömuodoista varhaiskasvatuksessa OHJAUKSEN MERKITYS Korkeakoulujen ohjauskoulutuksen tarjoaminen Päivähoidon näkemyksiä ohjauksen tärkeydestä Päivähoidon ohjaajakoulutustoiveita ammattikorkeakouluille Opiskelijoiden hyvän ja heikon ohjauksen kuvauksia PÄIVÄKOTI AIKUISTEN OPPIMISYMPÄRISTÖNÄ Harjoittelun merkitys ammattilaiseksi kasvamisessa Parhaat käytännöt - miten työyhteisö voi tukea oppimista harjoittelun aikana? Palautteenanto laadun kehittäjänä Opiskelijoiden näkemyksiä mentoroinnista KAHDEN ERILAISEN KOULUTUKSET HAASTEET Eri tutkinnot, sama tehtävä Esille tuotuja haasteita: ammattikorkeakoulut Esille tuotuja haasteita: yliopisto OPISKELIJOIDEN NÄKEMYKSIÄ LASTENTARHANOPETTAJAN TYÖSTÄ YHTEISTYÖ TULEVAISUUDESSA Toiveita yhteistyön jatkumiseen ja laajentamiseen Kartoituksen pohjalta nousseita ehdotuksia uusille harjoittelu- ja yhteistyömuodoille...25

3 TIIVISTELMÄ Kartoitus oppilaitosyhteistyö- ja harjoittelukäytännöistä pääkaupunkiseudulla Lastentarhanopettaja-tehtävään pätevöittävä koulutus Tiivistelmä Opinnoista osaajaksi -hankkeen työpaperista, syksy Kartoitus on tehty osana pääkaupunkiseudun kaupunkien Opinnoista osaajaksi -hanketta, joka kuuluu PKS KOKO -ohjelmaan. Tavoitteena on ollut selvittää lastentarhanopettajan tehtävään opiskelevien opiskelijoiden harjoittelukäytäntöjä pääkaupunkiseudun kaupungeissa sekä opiskelijoiden näkemyksiä työelämään siirtymisestä. Se on palvelutuotannon kannalta merkittävä ammattiryhmä, jossa on henkilöstön saatavuushaasteita, kahden eri sisältöisen koulutuksen haasteita sekä erilaisia harjoittelukäytäntöjä. Kartoituksessa on haastateltu kaupunkien suomenkielisen varhaiskasvatuksen edustajia, opiskelijoita sekä korkeakoulujen edustajia seuraavista yksiköistä: Helsingin yliopisto ja ammattikorkeakoulut Metropolia, Diakonia (Helsingin toimipiste) sekä Laurean Tikkurilan ja Otaniemen toimipisteet. Kartoituksen yhteenveto toimii työpaperina korkeakoulujen ja kaupunkien yhteistyön kehittämiselle. Yksityiskohtaiset kuvaukset kunkin oppilaitoksen harjoittelukäytännöistä löytyvät yhteenvedon erillisestä liitteestä. Ammattikorkeakoulujen ja yliopiston harjoittelukäytänteiden välillä on eroavaisuuksia. Kaupunkien ja ammattikorkeakoulujen yhteistyö keskittyy pääosin kunkin kaupungin ja sen alueella olevan oppilaitoksen välille. Helsingin yliopistolla on sopimus seudullisesta kenttäpäiväkotiverkostosta Helsingin, Espoon ja Vantaan kanssa. Yliopisto hallinnoi opiskelijoiden sijoittamista harjoittelujaksoille kenttäpäiväkotiverkoston päiväkoteihin, ja on kouluttanut päivähoitoon satoja opiskelijoiden ohjaajia. Päivähoidon edustajat ja opiskelijat olivat pääosin tyytyväisiä yliopiston käytäntöihin. Asetettuja tavoitteita pidettiin selkeinä ja järjestelmää toimivana. Yliopiston koulutukseen kohdistui jonkin verran kritiikkiä ideaalimaailman opettamisesta, mikä kasvatti kuilua opetuksen ja todellisuuden välille. Opiskelijat kaipasivat vastauksia siihen, miten nämä kaksi maailmaa voisi yhdistää. Myös harjoittelujaksoja pidettiin liian lyhyinä. Ammattikorkeakouluissa harjoittelujaksojen määrä, pituus sekä tavoitteet ovat oppilaitoskohtaisia. Diakin pedagogista harjoittelua lukuun ottamatta harjoittelujaksojen tavoitteet on laadittu palvelemaan kaikkia sosionomeja. Ohjaajat ja opiskelijat olivat tyytyväisiä harjoittelujaksojen pituuteen, mutta kaipasivat erityisesti lastentarhanopettajan työn harjoitteluun kohdennettuja tavoitteita. Kaupunkien varhaiskasvatuksessa toivottiin myös enemmän yhtenäisyyttä seudun eri ammattikorkeakoulujen käytäntöihin. Päiväkotien valinnassa harjoittelupaikaksi ammattikorkeakoulujen ja kaupunkien välillä ei ole jatkuvuutta, mikä johtaa siihen, että vuosittain eri päiväkodit vastaanottavat sosionomiharjoittelijoita. Tämä hankaloittaa pitkäjänteisen yhteistyön rakentamista. Kaikkien osapuolten haastatteluissa tuli toiveita harjoitteluyhteistyön jatkuvuuden edistämiseen. Yliopisto-opiskelijoiden työpaikkaohjaajille on vaatimuksena mm. suoritettu ohjaajakoulutus. Sosionomiharjoittelijoiden ohjaajina toimivilta lastentarhanopettajilta ei puolestaan vaadita ohjaajakoulutusta. Kartoituksen aikana erityistä varhaiskasvatuksen työpaikkaohjaajille suunnattua koulutusta ei ollut tarjolla. Joistakin ammattikorkeakouluista on mahdollista ostaa yleistä tai räätälöityä ohjaajakoulusta. Yliopistossa on suunnitteilla ohjaajakoulutuksen jatkaminen. Haastateltujen mielestä ohjauksella on suuri merkitys harjoittelun onnistumisen kannalta, ja ohjaajalla iso rooli ammatillisen kehittymisen tukemisessa sekä motivoinnissa alan tehtäviin. Ohjaajat korostivat myös omaa oppimistaan ohjauksen aikana. Opiskelijoiden mielestä saadun ohjauksen lisäksi muun tiimin suhtautuminen harjoittelijaan ja oman roolin selkeys työyhteisössä vaikuttivat harjoittelun onnistumiseen. Haastatteluissa tuli esille, että eri päivähoitoyksiköiden välillä on laadullisia eroja perehdytys- ja ohjauskäytännöissä. Päiväkodit toimivat pääasiassa oppilaitosten ohjeistuksen pohjalta ja vastaavat itsenäisesti ohjaus- ja perehdytysprosessista. Harjoittelujaksojen merkitys ammatillisen kasvun näkökulmasta korostui, koska opiskelijoiden oli hankala saada oman alan kesätöitä. Opiskelijat olivat kiinnostuneita myös sijaisuuksista oppimisen näkökulmasta sekä opintojen aikana että valmistumisen jälkeen. Kahdella erilaisella koulutuspohjalla samaan tehtävään hakeutuminen (lukuun ottamatta esiopetusta) näytti tuottavan kitkaa työkentälle. Vastakkainasettelu tuli myös opiskelijoiden haastatteluissa esille ja vaikutti jossain määrin kielteisesti opiskelijoiden mielikuviin alasta. Kun opiskelijoilta kysyttiin työhön liittyviä suunnitelmia valmistumisen jälkeen, moni opiskelija oli epävarma omista toiveistaan. Opiskelijoilla oli selkeitä perusteluja sille, miksi alan houkutus hiipuu mitä pidemmälle opiskelee: tasapäistäminen, ammatin vähäinen arvostus, palkka, odotusten ja todellisuuden ero sekä vaikeus tehdä työtä, johon on koulutettu. Koulutuksentarjoajien ja työelämän välille toivottiin enemmän eri tasoista yhteistyötä, josta kumpikin hyötyisi. Kartoituksen pohjalta on noussut seuraavia ehdotuksia uusille harjoittelu- ja yhteistyökäytännöille: harjoittelupalautejärjestelmä työnantajalle, ohjaustaitojen kehittäminen, eri koulutusyksiköiden harjoitteluun liittyvän tiedon saatavuuden parantaminen, harjoittelupaikkaverkoston kehittäminen ammattikorkeakoulujen kanssa, työelämän ja opiskelun rajapintaan liittyvä seminaari ja mentorointikäytännöt. 3

4 4 1 KARTOITUKSEN TAUSTATIETOA 1.1 Opinnoista osaajaksi -hanke ja kartoituksen tarkoitus Kartoitus on tehty osana pääkaupunkiseudun kaupunkien Opinnoista osaajaksi -hanketta, joka kuuluu pääkaupunkiseudun koheesio- ja kilpailukykyohjelmaan PKS-KOKO. Ohjelma toimii sillanrakentajana etsittäessä ja sovellettaessa yhteisiä seudullisia malleja siirtyä koulutuksesta työelämään. Opinnoista osaajaksi -hankkeessa painottuu kaupunkien rooli erityisesti työnantajana ja harjoittelupaikkojen tarjoajana. Oppilaitosten kehittämät harjoittelukäytännöt tarvitsevat myös työyhteisöjen panosta toimiakseen sujuvasti. Hankkeen tavoitteina on kehittää kaupunkien ja oppilaitosten välisiä yhteistyökäytäntöjä, luoda seudullisia työelämään siirtymisen malleja, järjestää yhteisvoimin nuorille mahdollisuuksia laadukkaaseen ammatilliseen kehittymiseen ja lisätä työelämätietoisuutta oppilaitoksissa. Pitkän tähtäimen tavoitteina on edistää osaajien saatavuutta sekä tukea laadukkaan palvelutuotannon tuottamista. Pilotoinnin kohteeksi on valittu suomenkielinen varhaiskasvatus ja ammattiryhmäksi lastentarhanopettajat. Se on palvelutuotannon kannalta merkittävä ammattiryhmä, jossa on henkilöstön saatavuushaasteita, kahden eri sisältöisen koulutuksen haasteita sekä erilaisia harjoittelukäytäntöjä. Hankkeessa ovat mukana Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen. Hankkeessa on valmistunut laaja laadullinen kartoitus, jonka tavoitteena on ollut selvittää lastentarhanopettajan tehtävään opiskelevien opiskelijoiden harjoittelukäytäntöjä sekä yleisesti oppilaitosyhteistyötä työnantajan näkökulmasta pääkaupunkiseudun korkeakoulujen sekä kaupunkien välillä. Lisäksi on kartoitettu opiskelijoiden näkemyksiä työelämään siirtymisestä. Kartoituksen yhteenveto toimii työpaperina korkeakoulujen ja kaupunkien yhteistyölle ja auttaa kehittämiskohteiden määrittämisessä. Kartoitus on tehty seuraavien korkeakouluyksiköiden osalta: Helsingin yliopisto ja ammattikorkeakoulut Metropolia, Diakonia (Etelä, Helsingin toimipiste) sekä Laurean Tikkurilan ja Otaniemen toimipisteet. Kartoituksen pohjalta on kiteytetty toimenpide-ehdotuksia harjoittelun ja yhteistyön kehittämiseksi, jotka löytyvät kyseisen yhteenvedon viimeisestä luvusta 7.2. Kartoituksen yhteenvetoon kuuluu tämän työpaperin lisäksi erillinen liite " Korkeakoulujen harjoittelukäytäntöjen kuvaus". 1.2 Ryhmähaastattelujen kohderyhmät Kartoituksessa on haastateltu kaupunkien suomenkielisen varhaiskasvatuksen edustajia, yliopiston ja ammattikorkeakoulujen opiskelijoita sekä korkeakoulujen edustajia. Kaupunkien varhaiskasvatuksen edustajien ryhmähaastattelut järjestettiin syksyllä Kauniaisissa oli yksi haastattelu, jossa oli mukana sekä varhaiskasvatuksen päällikkö että päiväkodinjohtajia ja opiskelijoiden ohjaajia. Isoissa kunnissa oli kaksi ryhmähaastattelua kaupunkia kohden: yhdessä ryhmässä oli päällikkötason ja hallinnon edustajia varhaiskasvatuksesta ja toisessa päiväkodinjohtajia sekä opiskelijoiden ohjaajia, joilla oli kokemusta sosionomiopiskelijoista ja/tai yliopiston opiskelijoista. Yhteensä haastateltiin 7 ryhmää, joissa oli keskimäärin 8 haastateltavaa eli yhteensä kuntasektorilta tavoitettiin n. 50 henkilöä. Opiskelijoiden ryhmähaastattelut toteutettiin joulukuussa 2010 ja yhteensä tavoitettiin 32 opiskelijaa: 18 varhaiskasvatuksen yliopisto-opiskelijaa ja 14 sosionomiopiskelijaa, jotka ovat suorittamassa lastentarhanopettajan kelpoisuuteen vaadittavia opintoja. Opiskelijoilla oli kokemusta kunnallisesta päiväkotiharjoittelusta eri pääkaupunkiseudun kaupungeista. - Helsingin yliopisto: lastentarhanopettajien ainejärjestön Ebe ry:n hallituksen jäseniä, jossa oli mukana toisen ja kolmannen vuosikurssin opiskelijoita (7 henkilöä). - Helsingin yliopisto: toisen eli eheyttävän harjoittelun syksyllä 2010 suorittaneet toisen vuosikurssin opiskelijat (11 henkilöä). - Laurean ammattikorkeakoulu, Tikkurilan toimipiste: kolmannen vuosikurssin opiskelijat, jotka olivat juuri suorittaneet viimeisen eli kolmannen harjoittelujaksonsa päiväkodissa (4 henkilöä). - Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsingin toimipiste (Diak): toisen ja kolmannen vuosikurssin opiskelijat, jotka olivat suorittaneet pedagogisen harjoittelun vuoden sisällä (10 henkilöä).

5 Lisäksi kerättiin tietoa korkeakoulujen harjoittelukäytännöistä asiakirjojen ja korkeakoulujen edustajien pääasiassa parihaastattelujen avulla. Haastateltavina oli pääosin varhaiskasvatuksen lehtoreita, mutta myös harjoitteluvastaavia ja yksi yksikön johtaja. 5 2 VARHAISKASVATUKSEN JA KORKEAKOULUJEN VÄLISET YHTEISTYÖKÄYTÄN- NÖT Kartoituksen tekohetkellä pääkaupunkiseudun kaupunkien ja korkeakoulujen yhteistyön painopiste on hyvin pitkälti hanke-, harjoittelu- ja opinnäyteyhteistyössä, mutta muitakin yhteistyömuotoja esiintyy. Eri kaupunkien vakiintuneet yhteistyömuodot on kerätty luvussa 2.5 olevaan taulukkoon. Yhteistyömuotojen luettelo on viitteellinen, sillä varhaiskasvatuksessa käytännön yhteistyön koordinointi oppilaitosten kanssa on haasteellista yksiköiden suuren määrän takia (esim. Helsingissä on lähes 300 päiväkotia). Oppilaitosyhteistyötä tehdään monella tasolla sekä yksittäisissä päiväkodeissa ruohonjuuritasolla ohjaajan ja opettajan välillä että toimiala- ja kaupunkitasolla. Espoossa ja Vantaalla varhaiskasvatus kuuluu hallinnollisesti osaksi sivistystoimea ja Helsingissä ja Kauniaisissa osaksi sosiaalitoimea. Ammattikorkeakoulujen ja kaupunkien välillä yhteistyö keskittyy pääosin kunkin kunnan ja sen alueella olevan oppilaitoksen välille. Yliopisto tekee yhteistyötä sopimuksen puitteessa Helsingin, Espoon ja Vantaan kanssa. Yksityiskohtaiset kuvaukset kunkin oppilaitoksen harjoittelukäytännöistä löytyvät tämän yhteenvedon erillisestä liitteestä "Korkeakoulujen harjoittelukäytäntöjen kuvaus". 2.1 Kaupunkien rakenteet oppilaitosyhteistyössä Oppilaitosyhteistyö Espoossa, Kauniaisissa ja Vantaalla Espoossa, Kauniaisissa ja Vantaalla varhaiskasvatuksen oppilaitosyhteistyö- ja harjoittelukäytäntöjen yksityiskohtia ei ohjata keskitetysti toimialalta, vaan yhteistyö tapahtuu pääasiassa ruohonjuuritasolla päiväkodinjohtajien ja opiskelijoiden ohjaajien välityksellä. Yksittäisiä käytännön ohjeistuksia lukuun ottamatta (esim. ateriointi, ohjauskorvauskäytännöt) erityisesti varhaiskasvatuksen opiskelijoille tai ohjaajille suunnattua perehdytysmateriaalia näissä kunnissa ei ole. Espoossa on tehty yleinen kaupungintasoinen harjoitteluohje vuonna 2010, jota eri toimialat voivat hyödyntää. Korkeakouluyhteistyön kehittäminen ja verkostoyhteistyöhön osallistuminen kuuluu pääasiassa varhaiskasvatuksen keskitetyssä hallinnossa toimivien päälliköiden toimenkuvaan, joka saavat tarvittaessa tukea varhaiskasvatuksen johdolta sekä kaupunkien ja toimialan henkilöstöyksiköistä. Aluepäälliköt sekä muut asiantuntijat ovat mukana oppilaitosyhteistyössä tarvittaessa ja toimivat esimerkiksi varhaiskasvatuksen esittelijöinä opiskelijoille ja osallistuvat yhteisiin hankkeisiin. Espoossa alueiden varhaiskasvatuksen asiantuntijat myös koordinoivat lähihoitajien harjoittelijoiden sijoituksia Oppilaitosyhteistyö Helsingissä Helsingissä suomenkielisessä päivähoidossa oppilaitosyhteistyö laajemmin liittyy Sosiaaliviraston henkilöstöhankintayksikön toimintaan. Harjoittelupaikkojen tilausten ja harjoittelijoiden sijoitusten koordinointi (pois lukien yliopisto-opiskelijat) on puolestaan Päivähoidon toiminnan ja johtamisen tuki -yksikön ja päivähoitoalueiden oppilaitosyhteyshenkilöiden vastuulla. Henkilöstöhankintayksikössä oppilaitosyhteistyö on yksi päätehtävistä, ja se pitää sisällään yhteistyön organisointia eri seudun oppilaitosten kanssa. Muun muassa harjoittelupaikkojen ja sopimusten organisointi, osallistuminen rekrytointitapahtumiin ja työnantajainfotilaisuuksiin kuuluvat yksikön tehtäviin. Päivähoitoalueella on oma työvoimasuunnittelija. Harjoittelua on linjattu sosiaalivirastossa (pois lukien yliopisto), ja pysyväisohjeessa "Opiskelijoiden työssä oppiminen ja harjoittelu sosiaalivirastossa" on käytännön ohjeistusta liittyen harjoittelun järjestämiseen, ohjauskorvaukseen ja raportointikäytäntöihin. Lisäksi sosiaalivirastolla on yleinen markkinointihenkinen opas ohjaajille "Opiskelija työharjoittelussa".

6 2.2 Pääkaupunkiseudun varhaiskasvatuksen kehittämisyksikkö VKK-metro Muutama vuosi sitten pääkaupunkiseudulle on luotu varhaiskasvatuksen kehittämisyksikkö VKKmetro pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskuksen Soccan yhteyteen. Yksikkö kokoaa eri asteiden oppilaitosten ja kunnan edustajat yhteen koulutuksen, tutkimuksen ja hankkeiden ympärille. VKK-Metron rahoitus koostuu hankerahoituksesta ja pääkaupunkiseudun kuntien rahoitusosuuksista. VKK-metron toimintaan oltiin hyvin tyytyväisiä sekä korkeakouluissa että kunnissa. VKK-metro on tarjonnut opinnäytetyöaiheita ja opiskelijoille harjoittelupaikkoja. Harjoittelun ohjauksen, sisällön tai prosessin kehittäminen ei ole tällä hetkellä kehittämisyksikön agendalla. On tuonut lisäarvoa yhteistyöhön, kuntien eri osaamisen kehittämisen ihmiset kokoontuneet ja verkostoon on yhdistynyt tietyissä teemoissa oppilaitoksia. Ja se on tuonut sitä et ollaan kunnissa jollakin lailla yhdessä työstämässä näitä asioita, tuonut osaamista mukaan. Jos oppilaitosyhteistyötä ajattelee, ne ei oo pysyviä verkostoja vaan vaihdellut teeman ja tarpeen mukaan. (Espoo) VKK-metrossaki on sekä yliopisto että amk mukana ja hyvä et kumpikin on siellä kun on jännitteitä niiden välillä. VKK-metro on ollut hieno asia arjen työn kehittämisessä, ku lähdettii ei mistään ja katsotaan mikä tilanne arjessa on, nii mikä tahansa tällainen kasvatustyö ja tutkimustyö on hyvä, sit syntyy kokonaisnäkemys mikä se arjen työ on. (Vantaa) Oltii mukana VKK-metron hankkeessa ja meillä oli sosionomiopiskelijoita tekemässä opinnäytetöitä, se oli hirveen rakentava ja innostava kokemus (Kauniainen) Harjoittelupuitteille annan 10 arvosanaksi, se VKK-metrohanke joka on täs ryhmäs nii ne on saanu muokattua siitä ryhmästä unelmapaikan olla aikuiselle ja lapselle. (opiskelija, Laurea Tikkurila) Työelämäläheisyys lastentarhanopettajan opinnoissa näkyy VKK-metron hankkeen kautta, se tarjoaa opintojen integroimista hankepäiväkoteihin. (lehtori, Laurea Otaniemi) Me ollaan VKK-metron puitteissa kokoonnuttu amk-verkoston kanssa jokusen vuoden ja se on ollut toimivaa. (Diakin edustaja) 2.3 Kaupunkien yhteistyökäytännöt Helsingin yliopiston kanssa Kenttäpäiväkotiverkosto ja muu yhteistyö Helsingin yliopistolla on sopimus harjoittelun järjestämisestä Helsingin, Espoon ja Vantaan kanssa. Sopimus on syntynyt pitkäjänteisen kehittelyn tuloksena, ja se on samansisältöinen kaikkien kuntien kanssa. Sopimuksen puitteissa toimii kenttäpäiväkotiverkosto, joka on perustettu Sitä ennen kaupungit tarjosivat harjoittelupaikkoja, jotka saattoivat vaihtua vuosittain. Lastentarhanopettajien koulutuksessa ohjattua harjoittelua on yhteensä 15 opintopistettä. Kolme praktikum -jaksoa muodostavat kokonaisuuden, jossa seuraavan jakson tavoitteet on rakennettu edellisen pohjalle. Kenttäpäiväkotiverkoston perustamisvaiheessa yliopisto järjesti haun, ja verkostoa on täydennetty tarpeen mukaan pariin otteeseen. Yliopisto teki karsinnat ja valitsi päiväkodit hakemusten perusteella ottaen huomioon ohjaajiksi haluavien koulutuksen, perustelut kenttäpäiväkodiksi ryhtymiseksi ja maantieteellisen sijainnin. Myös varhaiskasvatuksen päälliköitä on konsultoitu valintavaiheessa. Kenttäpäiväkotiverkosto on perustettu, koska haluttiin pysyvät ja koulutetut ohjaajat sekä jatkuvat kontaktit tiettyihin paikkoihin. Vuodesta 2008 palkkio maksetaan suoraan ohjaajalle, ennen sitä kunnat ja päiväkodit itse päättivät palkkion käyttämisestä. - ennen tätä muutosta oli ongelma, mistä me saadaa ohjaajia sen jälkeen on ongelma siinä kuka pääsee, saan vuosittain kyselyjä päiväkodeista pääseekö mukaan (lehtori, Helsingin yliopisto) Edellytys ohjaajaksi pääsemiselle on lastentarhanopettajan koulutus, vähintään kahden vuoden työkokemus sekä yliopiston järjestämä ohjaajakoulutus. Vuosina on koulutettu satoja työpaikkaohjaajia. (lisää ohjaajakoulutuksesta luvussa 3.1.) Harjoitteluyhteistyö on muotoutumassa ohjaajavetoisemmaksi, ja uusi päiväkoti saadessaan koulutetun ohjaajan työpaikanvaihdon seurauksena voi hakeutua kenttäpäiväkodiksi. Yliopisto hallinnoi opiskelijoiden sijoittamista päiväkoteihin harjoittelujaksoille. Ohjaaville lastentarhanopettajille on järjestetty ohjauskoulutuksen lisäksi luentoja keskustelutilaisuuksia. Kenttäpäiväkotiverkoston tiimoilta järjestetään tapaamisia kuntien varhaiskasvatuksen edustajien kanssa. 6

7 7 Kuntien edustajia on myös jäseninä koulutuksen tutkintovaatimusten kehittämistyöryhmässä ja ryhryhmän työskentelyyn liittyvissä vuosittaisissa seminaareissa. Lisäksi kuntien päiväkodit (myös muut kuin kenttäpäiväkotiverkostoon kuuluvat) ovat mukana kurssisidonnaisissa työelämäyhteyksissä Näkemyksiä harjoittelukäytännöistä Yleisesti päällikkö-, ohjaaja- ja esimiestasolla esiintyi tyytyväisyyttä yliopiston käytäntöihin. Kaikille harjoittelun osapuolille asetettuja tavoitteita pidettiin hyvin selkeinä ja järjestelmää yleisesti toimivana. Erityistä tyytyväisyyttä esiintyi järjestettyä ohjaajakoulutusta kohtaan, viimeisimmässä koulutuksessa yliopisto maksoi esimerkiksi koulutettavien sijaisjärjestelyt. Henkilökunnan vaihtuvuuden takia toivottiin lisää koulutusta. Jokaiseen harjoittelujaksoon kuuluvaa yliopiston järjestämää infotilaisuutta ohjaajille pidettiin tarpeellisena; tilaisuudessa kerrotaan harjoittelujakson sisällöstä ja tavoitteista sekä tavataan opiskelijoita. Myös opiskelijat olivat tyytyväisiä kenttäpäiväkotiverkoston toimintaan ja pitivät yleisesti ottaen harjoittelulle asetettuja tavoitteita selkeinä. Yliopiston järjestämiä asiantuntijaluentoja (esim. opettajankoulutuslaitoksen järjestämä opetusharjoittelusymposium) pidettiin antoisina ja toivottiin enemmän erityisesti varhaiskasvatussektorille suunnattuja luentoja ohjaajille ja päiväkodinjohtajille. Toimintaa koettiin yleisesti vastavuoroisena: - Kun me otetaan harjoittelijoita nii me ollaa saatu sieltä myös itseki jotai ku ohjaajia on koulutettu (Espoo) Kritiikkiä tuli liittyen harjoittelujaksojen pituuteen, päivähoidon edustajat pitivät jaksoja liian lyhyinä (kalenteriviikkoja ). Moni ohjaaja toi esille, että esimerkiksi päättöharjoittelu voisi olla 1-2 viikkoa pidempi. Lyhyiden jaksojen takia oli epäilys, ehtivätkö opiskelijat perehtymään ammattiin. Koettiin, että aikaa menee tutustumiseen, ja kokonaisvaltaisuuden toteutuminen on hankalaa. - Osa opiskelijoista ei oo ikinä käynyt päiväkodissa ennen ekaa harjoittelua ja ne on todella lyhyitä, jotkut ottaa tosi hennosti yhteyttä lapsiin erityisesti ekassa harjoittelussa kun on havainnointia yritämme kannustaa toimintaan mukaan ja muistiinpanot voi tehdä myöhemmin, pitää olla mukana lapsiryhmässä. (Vantaa) - Päättö on aika lyhyt se 4 viikkoa, tuntuu et ku 1 viikko menee siihen hahmottamiseen ja 3 viikkoa menee tosi nopeasti, olis edes 5 viikkoa (Helsinki) - Harjoittelujaksot kyl aika lyhyitä, päättöharjoittelukin jos 1-2 vkoa pidempi olis hyvä. Just vasta ku tutustuu ne lähtee, ehtiiks ne saamaan mitä meillä on annettavana. (Espoo) Myös yliopisto-opiskelijat itse toivoivat enemmän harjoittelua: - se on tosi sääli ku harjoitteluja on niin vähän ja meki mennää reilun vuoden päästä töihin ja on 2,5 kk työkokemusta - mä ajattelin jo ekana vuonna et tää on niin käytännönläheinen ammatti et tuntuu tosi vähäiseltä mitä tää on, kolme harjoittelua ja eka on vaa 2 viikkoa eikä aina toteudu et näkee eri ikäisiä lapsia. Voisi olla enemmänki. Satunnaisissa kommenteissa nousi kritiikkiä toimintatuokiokeskeisyyttä kohtaan. Tavoitteissa ja koulutuksessa toivottiin myös huomioivan enemmän perhetyötä pedagogiikan lisäksi. - Ja kun suunnittelusta puhuttaessa miksi se painottuu niin paljon tuokioihin, et miks ei puhuta koko arjen suunnittelusta ja siirtymävaiheiden suunnittelusta miten niitä voi hoitaa. Sehän on sitä arkea ja se kaipaa suunnittelua. (opiskelija, Helsingin yliopisto) - Painotetaanko liikaa pedagogiikkaa? Kaikki ei ole vain sitä, se työ on paljon muutakin. Tulee sellainen olo et siel vaa opetetaan et on ikään kuin tuntiopettajan työtä ja se vääristää sitä ajattelua, mut hyvä ymmärtää et ne siirtymätilanteet on kans tärkeitä ja pedagogisia ja koko päivä on sitä. (Vantaa) Haastatteluissa tuotiin esille, että joskus tieto tai vahvistus harjoittelijasta tulee suhteellisen myöhään päiväkotiin. Ohjaajat toivat myös esille, että opiskelijat eivät aina käy tutustumassa päiväkotiin, mitä ohjaajat pitivät tärkeänä harjoitteluiden lyhyyden takia.

8 2.4 Kaupunkien yhteistyökäytännöt ammattikorkeakoulujen kanssa Nykyiset yhteistyöverkostot Pääkaupunkiseudulla toimii kolme eri ammattikorkeakoulua: Metropolia, Laurea, Diak (Helsinki ja Kauniainen). Laurean Otaniemen ja Tikkurilan toimipisteissä on myös osittain erilaisia harjoittelukäytäntöjä ja lastentarhanopettajan kelpoisuuteen sisältyvien opintojen sisältö. Kullakin kunnalla on parhaimmat yhteydet omalla alueella sijaitsevan ammattikorkeakoulun kanssa. Helsingillä on tiiviimmät yhteydet Diakin (Helsinki) ja Metropolian kanssa, ja harjoittelukäytäntöjä kaupungin sisällä on ohjeistettu pysyväisohjeella. Sosiaalivirasto on kirjallisilla sopimuksilla sitoutunut järjestämään työssäoppimis- ja harjoittelupaikkoja usealle oppilaitokselle. Virasto kutsuu muutaman kerran vuodessa sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulujen ja ammattioppilaitosten edustajia (mukaan lukien varhaiskasvatus) keskustelemaan harjoittelukäytännöistä sekä muusta yhteistyöstä esim. rekrytointitilaisuuksista. Helsingin varhaiskasvatuspäällikkö on myös mukana Metropolian sosiaalialan neuvottelukunnassa, joka kokoaa työelämän ja korkeakoulun edustajat yhteen. Vantaan varhaiskasvatuksella on eniten yhteistyötä ja verkostoja Laurean Tikkurilan toimipisteen kanssa. Kaupungin ja koulutusyksikön edustajien välillä on 2-4 kertaa vuodessa säännöllisiä tapaamisia. Vakiintunutta yhteistyötä harjoittelupaikkojen tarjoamisesta ei ole. Espoon kaupungin ja Laurean puitesopimuksen alle on solmittu sosiaali- ja terveystoimen sekä Otaniemen toimipisteen välille koulutus- ja toimialakohtainen sopimus. Sopimuksella näytti olevan toistaiseksi enimmäkseen strategista merkitystä varhaiskasvatuksen osalta. Koulutus- ja toimialakohtaista sopimusta ollaan päivittämässä varhaiskasvatuksen siirryttyä Espoossa sosiaali- ja terveystoimesta sivistystoimeen. Espoon kaupunki on solminut puitesopimuksen myös Metropolian kanssa ja koulutus- ja toimialakohtainen sopimus on valmisteilla. - Sillä tavalla puitesopimus on vaikuttanut et mainostetaan Espoon kaupunkia työnantajana, mulle Espoon puitesopimus tarkoittaa sitä et meillä on verkostot juuri tämän kaupungin kanssa mut enemmän se on johdon työkalu. Käytetään sanaa "puitesopimus velvoittaa" mut käytännössä ei ole ihan selvää että missä määrin ja mitä tarkoittaa. Käytännön kontaktit tulee opettajien kautta. (lehtori, Laurea Otaniemi) Sopimuksiin liittyvien tapaamisten lisäksi Espoon varhaiskasvatuksella on hankeyhteistyötä sekä satunnaista yhteydenpitoa varhaiskasvatuksen edustajien, päiväkodinjohtajien ja varhaiskasvatuksen lehtoreiden välillä. Kartoituksen tekohetkellä vakiintuneita verkostotapaamisia tai yhteistyörakenteita ei ole ammattikorkeakoulujen kanssa. Rakenteiden ja pysyvien verkostojen luomista pidettiin Espoossa kuitenkin tavoiteltavana. Kauniaisilla ei ole säännöllistä verkostoyhteistyötä niiden ammattikorkeakoulujen edustajien kanssa, joista opiskelijat tulivat harjoitteluun. Sosionomiharjoittelijoita tulee säännöllisesti pääasiassa Diakin Kauniaisten yksiköstä sekä Arcadasta. Varhaiskasvatuksen organisaation pieni koko on myös haasteena yhteistyöverkostoihin osallistumisessa Harjoittelun tavoitteet Päiväkotiharjoitteluja voi tehdä käytännössä kaikissa ammattikorkeakoulujen harjoittelujaksoissa, ja päiväkoteihin lastentarhanopettajan tehtävän harjoitteluun hakeutuu myös opiskelijoita, jotka eivät opiskele varhaiskasvatusta ja ole hankkimassa LTO:n kelpoisuutta suuntautuen muihin tehtäviin. Kaikissa ammattikorkeakouluissa sosionomiopiskelijat tekevät ensimmäisen vuoden aikana tietoisen valinnan LTO-kelpoisuuden suorittamisesta. Kelpoisuutta hankkiville harjoittelujen määrä ja tavoitteet ovat oppilaitoskohtaisia. Yksityiskohtaiset kuvaukset kunkin oppilaitoksen käytännöistä löytyvät erillisestä liitteestä "Korkeakoulujen harjoittelukäytäntöjen kuvaus". Sosiaalialan ammattikorkeakouluverkoston varhaiskasvatuksen työryhmä on tehnyt suositukset, joiden mukaan sosionomin LTO-kelpoisuuteen (60 opintopisteeseen) sisältyy opintopistettä pedagogista harjoittelua lastentarhanopettajan työtehtävissä. Muita kelpoisuuteen vaadittavia opintoja ovat sosiaalipedagogiikan ja varhaiskasvatuksen teoriaopinnot (25 35 op) sekä varhaiskasvatukseen liittyvä opinnäyte (15 op). Pedagogisen harjoittelun kriteerit ovat: Opiskelija osallistuu

9 - lapsiryhmän kokonaistoiminnan suunnitteluun, toteutukseen, arviointiin ja kehittämiseen - perheiden kanssa tehtävään kasvatusyhteistyöhön - moniammatillisen tiimin työskentelyyn sekä - perehtyy päivähoidon ja varhaiskasvatuksen yhteistyötahoihin. 9 Diakin pedagogista harjoittelua lukuun ottamatta pääkaupunkiseudun ammattikorkeakouluilla ei ole erillistä ohjeistusta lastentarhanopettajakelpoisuuteen kuuluvaan pakolliseen harjoittelujaksoon. Diakissa pedagoginen harjoittelu pohjautuu yllä oleviin yleisiin suosituksiin, ja yleiset tavoitteet on lisäksi avattu konkreettisilla esimerkeillä. Metropoliassa ja Laureassa harjoittelujaksojen tavoitteet ovat yleisellä tasolla ja laadittu palvelemaan kaikkia sosionomeja sekä juuri sitä opintojen vaihetta mihin jakso liittyy. Yleisen ohjeistuksen käytäntöä perusteltiin opiskelijoiden erilaisilla taustoilla, sosiaalialan kentän laajuudella sekä pyrkimyksenä lisätä opiskelijoiden itseohjautuvuutta. Pääasiassa työn erityisyyttä tavoitellaan henkilökohtaisten tavoitteiden kautta. Lastentarhanopettajan työhön liittyvien tavoitteiden asettamisessa auttaa usein ohjaajat: sekä opettaja että työpaikkaohjaaja. Tämä ei työpaikkaohjaajien mielestä tuntunut helpolta, varsinkaan jos ohjaajakoulutusta tai infotilaisuuksia ei ole tarjolla. Kaikkien kaupunkien ohjaajat ja päiväkodinjohtajat korostivat, että sosionomiopiskelijoilla on usein laajoja ja yleisellä tasolla olevia harjoitteluun liittyviä tavoitteita ja kokivat, että niistä puuttuu ohjeet käytännön lastentarhanopettajan pedagogisten taitojen harjoitteluun. Ongelmallisena pidettiin myös sitä, että tavoitteet saa nähtäviksi usein vasta, kun opiskelija aloittaa. - aika paljon vaatii opiskelijan kanssa keskustelua ja papereiden lukemista ennen ku selviää mitä ne tavoitteet on (Kauniainen) - esimiehet tuoneet viestiä et amkien puolella nää opiskelijat itse hakee paikkoja ja sit ohjaava yksikkö joutuu itse usein hakee kontaktia opettajaan et mitä pitää tehdä, opiskelijat eivät tarkkaa tiedä mitä odotetaan tarkalleen ja yksikkö joutuu raskaaseen rooliin siinä ja se vaikuttaa halukkuuteen ottaa opiskelijoita (Vantaa) - muutama lastentarhanopettaja on lähettänyt viestin et on vähän vaikea ohjata sosionomeja, oman koulutuspohjan taustalta, se on niin erityyppinen se harjoittelu ku ei ole selkeästi asetettuja tavoitteita, on niin paljon sitä huollollista osuutta ja varhaiskasvatuksen osuus on pieni. (Helsinki) - Sosionomeille on todella laajoja tavoitteita ja tosi yleisiä ja sieltä puuttuu se vahva pedagogiikka. (Espoo) - amkeissa ei välttämättä ole niin selkeää, ne on tavallaan selkeitä mut mitä se konkreettisesti tarkoittaa, kun tutkii mitäs täs papereis sanotaan ja mitä pitäisi sisältää. (Helsinki) Haastatellut Laurean Tikkurilan toimipisteen opiskelijat kokivat yleisellä tasolla olevat tavoitteet myös haasteellisina. Diakin opiskelijat puolestaan kiittelivät esimerkein avattuja erityisesti lastentarhanopettajantyöhön soveltuvia pedagogisia tavoitteita, mikä helpotti myös henkilökohtaisten tavoitteiden kiteyttämistä päiväkotiympäristössä. - pedagogiset tavoitteet ja esimerkit jäsensi hyvin ja oli helpompaa muovata omia henkilökohtaisia tavoitteita, selkiyttää mitä haetaan (opiskelija, Diak) - Opettajan rooli on voimakas ja hän pitää huolta et saat ne oikeanlaiset tavoitteet ku ne on niin epäselvät. (opiskelija, Laurea Tikkurila) Harjoittelujaksojen määrä, pituus ja hakeutuminen harjoitteluun Metropoliassa ja Laurean kummassakin toimipisteessä on yhteensä kolme harjoittelujaksoa, joista yhden suorittaminen päiväkodissa kuului pakollisena LTO-kelpoisuutta suorittaville (2. tai 3. jakso). Sosionomiopiskelijoille yleisesti suositellaan tutustumista useampaan erilaiseen työympäristöön. Sekä opiskelijoiden että henkilökunnan mukaan usein alalle aikovat suorittavat kuitenkin useamman jakson päiväkodeissa. - meil periaatteessa riittää kun tekee yhden harjoittelun mut mä koen ettei se mulle riittäis, siks olen valinnu useamman. Mut riippuu henkilöstä ja myös siitä minkä ikäisten ryhmässä on. (opiskelija, Laurea Tikkurila) - mul meni ekassa harjoittelussa keskittyminen siihen et laittaa lapaset, ja kolmannessa ku ne tulee selkärangasta, nii voi keskittyä jo muihin. (opiskelija, Laurea Tikkurila)

10 10 - kentän edustajana haluaisin esittää toiveen et sosionomit, jotka valitsee tän LTO-pätevyyden et heilläkin olis erityylisiä harjoitteluja päiväkodissa esimerkiksi ensin tutustumista parin viikon ajan vähän niinku yliopistolla. Se tietyllä tavalla nostais heidän statustaan (Helsinki) Diakissa sosionomeilla on yhteensä viisi harjoittelujaksoa. LTO-kelpoisuuteen vaadittiin kaksi jaksoa varhaiskasvatusikäisten parissa, joista toinen oli pedagoginen harjoittelu päiväkodissa. LTO-kelpoisuuteen liittyvän harjoittelujakson pituus ammattikorkeakouluissa on pääasiassa 8 10 kalenteriviikkoa, Metropoliassa opintojen viimeisin harjoittelujakso oli poikkeuksellisen pitkä: 16 kalenteriviikkoa. Sosionomiopiskelijoiden harjoittelujaksojen pituuteen päivähoidon edustajat olivat tyytyväisiä: - harjoittelujakso on äärimmäisen tärkeä ja oikealla tavalla toimiva kun se on tarpeeksi pitkä, sosionomeilla on hyvä kun on pitkä harjoittelu (Helsinki) Diak ja Metropolia tilaavat tietyn määrän paikkoja Helsingistä osaan harjoittelujaksoista lähettämällä varauslistat Helsingin Sosiaaliviraston henkilöstöhankintayksikköön puoli vuotta ennen harjoittelua ja merkitsevät listoihin toiveet ryhmistä. (Myös Diakin Kauniaisten toimipiste lähetti varauslistoja Kauniaisiin.) Henkilöstöhankintayksikkö välittää listat päivähoidon vastuualueen opiskelijasijoituksia koordinoivalle henkilölle (toimistosihteeri), joka toimittaa listat päivähoitoalueille. Päivähoitoalueiden oppilaitosyhteyshenkilöt (aluesihteerit) vastaavat harjoittelupaikkapyyntöjen ja tilausten koordinoinnista omalla alueellaan laittamalla varauslistat yhteiselle verkkoasemalle, josta päiväkodinjohtajat varaavat harjoittelijoita. Näin ollen eri päiväkodit toimivat useimmiten harjoittelupaikkoina. Varausjärjestelmän lisäksi Diakissa ja Metropoliassa opiskelijat voivat itse hakea paikkoja, ja osassa opintojaksoja itsenäinen paikan etsintä on päävaihtoehto. Laureassa ei ohjata sosionomien sijoittumista kentälle, vaan opiskelijat pääasiassa valitsevat itse haluamansa paikat. Apuna ovat koulun intranetissä olevat harjoittelupaikkakuvaukset ja Tikkurilassa sähköinen harjoittelupaikkarekisteri- ja varausjärjestelmä. Tarkemmat tiedot Otaniemen ja Tikkurilan toimipisteiden käytännöistä löytyvät erillisestä liitteessä. - On ollut hyvä systeemi: opiskelijat saavat kokemusta työnhausta, sitoutuu paremmin ku hankkii itse paikan verrattuna et olis annettuna, moni työpaikka haluaa myöa haastatella nii tulee molemminpuolista tyytyväisyyttä. (lehtori, Laurea Tikkurila) Päivähoidon henkilöstöllä oli tiedossa, että ammattikorkeakouluissa kannustetaan opiskelijoita hankkimaan harjoittelupaikkoja itse. Toisaalta toimintatapaa pidettiin hyvänä mutta toisaalta sitä kritisoitiin, koska siitä puuttui etukäteissuunnittelu, yhteistyö on satunnaista ja yhteydenotot tapahtuvat paljon myöhemmin kuin esimerkiksi keskitetyissä paikkojen varauksissa. Usein ryhmässä saattaa olla jo harjoittelijoita kun opiskelija ottaa yhteyttä ja silloin opiskelijalle joutuu sanomaan, että ei mahdu, vaikka olisi halua ottaa juuri sosionomiopiskelija. Ryhmään mahtuu usein vain yksi harjoittelija riippumatta oppilaitoksesta. Kunnissa saattaa esiintyä myös erilaisia käytäntöjä siitä keneen kannattaa olla yhteydessä, mikä voi olla epäselvää paikkaa etsiville. Opiskelijat eivät kuitenkaan kokeneet paikkojen löytämistä hankalana. - ei oo vaikea löytää paikkoja, se on kivempaa itse etsiä ku et mulle osoitetaan jostai ja voi vaikuttaa millainen matka on päiväkotiin tai jos haluaa erityisyyksiä (opiskelija, Diak) Espoossa, Vantaalla ja Kauniaisissa kunnat näkivät yleisesti paikkojen koordinoinnin oppilaitosten tehtävänä. - me yritetään ettei kunnat tekis sitä oppilaitosten työtä et pitäis tälle ja tälle löytyä paikka et sen etsintätyön tekis oppilaitos et meidän henkilöstöresurssit olisi kiinni arjessa (Vantaa) Harjoittelutilastot Ammattikorkeakoulujen harjoittelijoiden määristä eri kunnissa ei ole saatavilla tarkkoja tilastoja. Helsingissä saadaan suuntaa antavia tuloksia harjoittelupaikkojen varauslistojen avulla. Espoossa oppilaitoksista tulevat harjoittelijat tilastoidaan puolivuosittaisilla esimieskyselyillä, jolloin tilastot ovat myös suuntaa antavia. Myöskään ammattikorkeakoulut eivät tilastoi harjoittelijoita harjoittelupaikan mukaan. Arvion mukaan opiskelijat hakeutuvat pääasiassa opiskelupaikkakunnan päiväkoteihin, mutta myös kuntarajojen yli tapahtuu liikkumisia erityisesti niissä tapauksissa, kun opiskelijat hakevat itsenäisesti harjoittelupaikkoja. Näin ollen yksittäisen päiväkodin henkilöstö saattaa olla tekemisissä useamman seudun korkeakoulun opiskelijoiden kanssa. Tilastoinnin tarpeesta kunnat olivat

11 11 eri mieltä. Erityisesti Espoon varhaiskasvatus oli kiinnostunut siitä ennakoinnin ja suunnittelun näkökulmasta koulutus- ja toimialakohtaisten sopimusten puitteessa Toiveena vakiintuneisuutta harjoitteluyhteistyöhön Päiväkotien valinnassa harjoittelupaikaksi ammattikorkeakoulujen ja kaupunkien välillä ei ole jatkuvuutta, mikä johtaa siihen, että vuosittain eri päiväkodit vastaanottavat sosionomiharjoittelijoita. Tämä näyttäytyi päiväkodeissa jossain määrin ongelmallisena ja hankaloitti etukäteissuunnittelua sekä yhteistyön pitkäjänteisyyttä. Eräs kommentti Vantaalta: "Nyt tuntuu jos ei kerran ota harjoittelijaa nii ei tulekaa sit pitkään aikaan". Diakin ja Metropolian varaukset osaan harjoittelujaksoista Helsingin kaupungilta mahdollistavat ennakoinnin mutta ei kuitenkaan jatkuvuutta, koska malli toimii "nopeimmat ehtivät" -periaatteella. Koska harjoittelijoita hakeutuu eri ammattikorkeakouluista, päivähoidossa haluttiin myös tietoa siitä, milloin jaksot ovat ja mitä tavoitteita niihin sisältyy. Kunnat toivoivat, että ammattikorkeakoulu pystyisi pitämään päiväkotiverkostoa yllä ja toisena ehdotuksena oli, että he voisivat hoitaa ajoissa kyselyn suoraan päiväkoteihin, ottaako päiväkoti esim. puolen vuoden päästä harjoittelijan. - amkien kanssa voisi viedä enemmän siihen kenttäpäiväkotiverkostomaiseen toimintaa, on se positiivista et opiskelijat menee nopeasti ku listat saapuu mut minne ne menee? Minkälaista ohjausta ne saa? Me ei tiedetä mitä siellä tapahtuu. Amkien toiminnan ei tarvitse olla samanlainen kuin yliopiston, mutta systemaattisempaa voisi olla (Helsinki) - nyt vaa menee satunnaisesti minne menee ja ohjaajana on kuka on, olisi hyvä et ne ohjaajat pätevöityisi siihen. Et olisi tietty alue minne niitä ohjattais. (Vantaa) - Jos opiskelija hakeutuu satunnaiseen paikkaan, jossa ei ole kokemusta LTO-opiskelijoista - siinä kärsii opiskelija. Hän on koekappaleena prosessissa, ja kun pitää just tiettyjä asioita harjoitella, niin ne voi mennä ohi ku ei seuraavassa harjoittelussa välttämättä niihin päästä. Sit jää myös paha maku. (Espoo) - ei oo mahdollista et kaikki päivähoitoyksiköt osallistuisi harjoittelupaikkojen tarjoamiseen, hyvä et jotkut profiloituu ja hankkii osaamista. Jos kävis muutama silloin tällöin satunnaisesti ei se ei se ohjaajan näkökulmasta ole hyvä, tatsi siihen katoaisi. Toisaalta jos vaa tietyt profiloituu ohjaamaan opiskelijat näkee vuodesta toiseen samat talot. (Vantaa) Myös ammattikorkeakoulujen edustajien haastatteluissa tuli toiveita harjoitteluyhteistyön jatkuvuuteen ja pitkäjänteisyyteen. Vaihtuvuus vaikeutti yhteistyön rakentamista ja ohjaajien perehdytystä sekä koulutusta. - voisiko harjoittelupaikoille olla jatkumoa useamman vuoden ajan et ainaki osa olis nimettyjä harjoittelupaikkoja et yhteistyö olis pitkäjänteistä. Pitkäjänteisyys tarkoittaa sitä et voidaan kehittää enemmän oppimisympäristön kaltaisia yhteistyömuotoja ku olis vaa harjoittelupaikkoja. Sieltä voi tulla meille ja meiltä vois mennä sinne henkilökuntaa ja opiskelijoita et olis luontevampaa. Jos meil olis kummipäiväkodit et me tiedettäis aina et me saadaan päiväkotiin halutessamme opiskelijoita. Meidän käytännöt olisi työyhteisölle tutut, työyhteisön meille ja heidän olis helpompaa lähteä ohjaamaan opiskelijoiden oppimista. (Diakin edustaja) - Se on haasteellista, ku ne ohjaajat usein vaihtuu, toive olis et sais jatkuvuutta siihen ettei olis aina eka opiskelija joka tulee. Meillä monella muulla sektorilla ohjaajille on tarjolla koulutusta, mut me ei olla monee vuotee vk:n ohjaajille järjestetty mitää ku ne vaihtuu. Monessa muussa sosiaalialan paikassa on enemmän pysyvyyttä, mut päiväkoteja on niin paljon määrällisesti et sen takia usein on eri paikat ku edellisenä vuonna. Ei me semmoistakaa haluta et olis aina samat ikuisesti mut jotai jatkuvuutta. (lehtori, Metropolia) - kevytrakenteinen verkosto voisi olla hyvä, kummallakaan osapuolella ei varmaan ole resursseja isompaan. Jos siel on jo valmiiksi LTO-päiväkodit nii voisihan tässäkin olla se systeemi et keräis esim. syksyn alussa et ketkä olis motivoituneita ottajia. Saisimme itsellemme pankin et ottakaa tai jättäkää. Nyt tulee henk.koht. sähköpostiin et meille sais tulla ja mä laitan sit eteenpäin. Me ei toisaalta aina voida täyttää lupauksia et varmasti tulee, mut nyt määrät on suuria et riittäis tulokkaita ja tulevaisuuden rekrytoinnin näkökulmasta niistä kannattaa pitää kiinni ja mainostaa et tule meille harjoittelemaan. (lehtori, Laurea Otaniemi) Myös opiskelijat näkivät kummipäiväkotiverkostossa positiivisia puolia ohjauksen laadun näkökulmasta. Opiskelijat myös toivat esille, että verkoston olisi hyvä ulottua kuntarajojen yli.

12 12 - pystysi varmaan välttää ettei joutuis huonoihin tiimeihin, jos on kummipäiväkoti nii se sitouttais koko henkilökunnan ja silloin ehkä otettais eri tavalla vastaan opiskelijoita ja huomioidaan. (opiskelija, Diak) - mun yhdes harjoittelussa ohjaajalla ei ollu viiteentoista vuoteen opiskelijaa, se on just se etten päässy ees tiimipalavereihin ja nyt ku se mun ohjaaja on varajohtaja ja sil on paljon opiskelijoita ja varsinki sosionomiopiskelijoita nii se on itselleniki paljon helpompaa ku ei tarvi alusta alkaa selittää (opiskelija, Laurea Tikkurila) 2.5 Yhteenveto vakiintuneista oppilaitosyhteistyömuodoista varhaiskasvatuksessa Helsinki H Espoo E Vantaa V Kauniainen K OPPILAITOSYHTEISTYÖN MUODOT AMMATILLINEN OPPILAITOS lähihoitajat AMK sosionomit YLIOPISTO kasvatustieteen kandidaatit Työnantajakuvan rakentaminen Työnantajaesittelyt ja kaupungin varhaiskasvatustoiminnan E V H V H E V (satunn) K esittely oppilaitoksissa Markkinointi rekrytointimessuilla ja oppilaitosten H E V H E V H E V rekrytointitapahtumissa Opiskelijoille suunnattu varhaiskasvatuksen markkinointimateriaali Opiskelijoiden ja opettajien työpaikkavierailut V V K V Organisaation avoimet ovet, informaatiotilaisuudet Yhteistyö ainejärjestöjen, kiltojen, oppilaskuntien ja alumnien kanssa Alakohtainen yhteistyö Harjoittelujaksot H E V K H E V K H E V Opinnäytteet H E V H E V H E V Opintosuunnitelmien kommentointi H E V H E V H E V Tutkimusyhteistyö, yhteiset projektit, hankkeet, V H E V H E V kurssit Selvitykset ja raportit tilaustyönä Oppilaitosten tarjoama työpaikkaohjaajakoulutus H E V K H E V kaupungin henkilöstölle Opettajien työelämään tutustumisjaksot Vierailevien luennoitsijoiden tarjoaminen H E (satunn) V H V V Rekrytointi Kesätyöt V K V K V K Osa-aikatyö tai sijaisuudet opintojen ohessa H V K H E V K H E V K Oppisopimukset H E V K Kansainvälisten opiskelijoiden rekrytointi H V (satunn) Muu yhteistyö VKK-metro, varhaiskasvatuksen kehittämisyksikkö H E V K H E V K H E V K Oppilaitosten työelämäyhteistyöryhmät ja muut H E V H E V H E V säännöllisesti kokoontuvat verkostot Kummityö (esim. tietty päiväkoti ja luokka) Yhteistyö erityisryhmien kanssa (esim. vammaiset, H E V monikulttuuriset) Opiskelijoiden mentorointi Stipendit (esim. opinnäytetöihin) Yhteistyömuotojen luettelo on viitteellinen.

13 3 OHJAUKSEN MERKITYS 13 Pedagogisesti onnistunut tavoitteellinen ja dialoginen ohjaus. (Lähde: Praktikumkäsikirja Korkeakoulujen ohjauskoulutuksen tarjoaminen Kartoituksen aikana erityistä varhaiskasvatuksen työpaikkaohjaajille suunnattua koulutusta ei ollut tarjolla. Diakilla on tarjolla yleisesti kaikille halukkaille sosiaali- ja terveysalan työpaikkaohjaajille maksullista koulutusta. Metropolia järjestää koulutuksia työnantajien tilauksesta. Sosionomiharjoittelijoiden ohjaajina toimivilta lastentarhanopettajilta ei vaadita ohjaajakoulutuksen käymistä. Yliopistossa opiskelijoiden ohjaajille on vaatimuksena suoritettu ohjaajakoulutus. Helsingin yliopiston Opetusministeriön tuella järjestetty laaja ohjaajien koulutus (8 op) oli päättynyt vuonna Kyseisen opintokokonaisuuden on suorittanut 90 lastentarhanopettajaa. Rahoitus mahdollisti myös koulutuksen osallistujien sijaisten kulujen korvaamisen. Parhaillaan on suunnitteilla vastaavan kokonaisuuden toteutus. Yliopisto on myös tarjonnut ohjaajille aiemmin lyhyitä parin päivän koulutuksia vuosina Noin 550 päiväkodin ohjaajaa on osallistunut kyseisille kursseille. Säännöllisiä jaksoon liittyviä harjoitteluinfotilaisuuksia oli ainoastaan yliopistossa. Tilaisuudessa käydään jakson tavoitteita, ja opiskelijat pääsevät tapaamaan ohjaajia. Ammattikorkeakouluissa infotilaisuuksista oli pääosin luovuttu vähäisen osallistujamäärän vuoksi. - tärkeä on ohjaajien tapaaminen ennen harjoittelua, vaikka ne on koulutettuja ja on tietyllä tavalla toistoa, ne on motivoituneita. Se on tärkeä tilaisuus on opiskelijan kannalta ja tärkeä puhua auki mitä me odotamme, niistä me haluamme pitää kiinni. Ollaan iloisia et ne usein tulee paikalle. Mä luulen ja toivon et ylempi porras ajattelee et tää on täydennyskoulutusta ohjaajille. (lehtori, Helsingin yliopisto) 3.2 Päivähoidon näkemyksiä ohjauksen tärkeydestä Päivähoidon edustajien mielestä ohjauksella oli suuri merkitys harjoittelun onnistumisen kannalta ja ohjaajalla iso rooli ammatillisen kehittymisen tukemisessa sekä motivoinnissa alan tehtäviin. Koettiin, että opiskelija saa enemmän sellaisesta päiväkodista, jossa on koulutetut ohjaajat. Näissä päiväkodeissa on enemmän opiskelijamyönteisyyttä ja useimmiten prosessit kunnossa: miten otetaan opiskelija vastaan, tiettyjen ohjeiden mukaan tehty perehdytyskansio, palautteenantoon saatu koulutusta. Päivähoidossa myös korostettiin vapaaehtoisuuden merkitystä ja tehtävän tärkeyttä: - esimiespäivillä puhuttu kuinka tärkeää on uudistumisen kannalta saada opiskelijoita et ne voi tuoda uusimmat opit ja uusia tuulia ja kannustettu et kannattaa ottaa opiskelijoita. Toinen johtamispuhe on, et teil on oikeus kieltäytyä, jos on tilanne yksikössä sellainen ettei pystytä ottaa kannattaa todella harkita et pystyykö tehtävästä suoriutumaan. (Vantaa)

14 Ohjaajien koulutusta pidettiin tarpeellisena, koska se tukee ohjauksen rakenteita ja antaa raamit käytännön ohjaukselle, mikä puolestaan lisää laatua. Koulutettu ohjaaja tietää, missä vaiheessa opintoja opiskelija menee ja tuntee tutkintojen sisällöt. Yliopiston järjestämään koulutukseen oltiin hyvin tyytyväisiä. - kyl se omaan ohjaustyyliin vaikutti tosi paljon se yliopiston koulutus, näkee ihan eri tavalla asioita ku ennen, se oli tosi hyvä (Vantaa) - meillä on kaksi ohjaajaa suorittanut pidemmän ohjaajakoulutuksen, siinä joutuu itse miettii kauheasti esimerkiksi sen ensikohtaamisen, palautteenannon ja läsnäolon siinä. Opiskelija tarvitsee sua siinä ja sä oot joka päivä siinä keskustelemassa. Se oli hyvä koulutus. Sosionomeilla ei ole vastaavaa ohjaajakoulutusta ollut (Helsinki) - Ja kun yliopistolla on puhuttu näistä asioista ja tuloksena on harjoittelusuunnitelma päiväkodille, mikä on tehty sille opiskelijalle nii me mietitään sitä asiaa opiskelijan kannalta. Saahan hän enemmän sellaisesta päiväkodista jossa on koulutetut ohjaajat ja tehty yhdessä sitä työtä ja olemme erittäin opiskelijamyönteisiä. (Espoo) Haastatteluissa tuli esille, että eri yksiköiden välillä on laadullisia eroja perehdytys- ja ohjauskäytännöissä. Päiväkodit toimivat pääasiassa oppilaitosten ohjeistuksen pohjalta ja vastaavat itsenäisesti ohjaus- ja perehdytysprosessista. Laadulliset erot nousivat esille sekä ammattikorkeakoulujen että yliopisto-opiskelijoiden haastatteluissa. Yliopistolehtorin mukaan laatu on kuitenkin parantunut ohjaajien koulutuksen myötä. Ammattikorkeakoulujen lehtorit vahvistivat laadun erot: - vaihteluväli on iso et ku kuulee ettei saanu juurikaan ohjausta tai toiset kehuu hirveästi. (Laurean lehtori, Otaniemi) - opiskelijat saavat hyvin harjoittelupaikkoja mutta ohjaus mitä opiskelijat saa, se on vaihtelevaa eikä ole tasalaatuista (Laurean lehtori, Tikkurila) Päivähoidon ohjaajakoulutustoiveita ammattikorkeakouluille Päivähoidon edustajat kokivat, että oppilaitos on vastuussa siitä, että antaa sisällöt ohjaukselle ja myös ammattikorkeakoulujen toivottiin kouluttavan ohjaajia. Ohjaajakoulutukseen tulisi enemmän osallistujia, jos olisi tiedossa, että opiskelijoita on varmasti tulossa harjoitteluun lähiaikoina ja opituille taidoille olisi käyttöä. Koulutukselle toivottiin erityisesti puolikkaita päiviä. Yleisiin ohjaajakoulutuksiin ei päivähoidon henkilökunnan mielestä tule lähdettyä, koska silloin ei olla niin sanotusti opiskelijaorientoituneita. - kyllä ja ehdottomasti kyllä pitää olla koulutusta ohjaajille, siitä tulee se rakenne. Tietää missä vaiheessa opintoja menee, tietää mitä ne tutkinnot on. AMK:n tutkinnotki elää koko ajan (Vantaa) - ohjaajakoulutus sosionomien ohjaajille yhtenästäis käytäntöjä ja selkiyttäis tavoitteet ja tavat arvioida sitä (Helsinki) - se lisäisi ohjaajan varmuutta siinä harjoittelijoiden ohjaamisessa. Näitä ku on vaikea saada nii se madaltais kynnystä ku se tietäis mitä multa odotetaan ja mitä pitää osata (Kauniainen) - olin hänen eka opiskelija mut alussa varsinki tuli ristiriitoja et ku ei olla tietoisia tästä sosionomikoulutuksesta, ja ku ne tunsi yliopistokoulutuksen jossa on tietynlaisia juttuja et vastuuta tulee pikkuhiljaa. Mä en ymmärtäny mistä on kyse, ne tavoitteet on ympäripyöreitä, sit ohjaaja otti yhteyttä opettajaan ja sanoi et nyt oon ymmärtäny ihan väärin. Mulle tuli ristiriitainen olo, ku en osannu selittää mitä meiltä vaaditaan, mut opettaja neuvoi sit tosi hyvin. (opiskelija, Laurea Tikkurila) Myös ohjaajainfoja toivottiin ennen harjoittelujakson alkua sosionomeille. Infoissa olisi hyvä käydä juuri kyseiselle jaksolle asetettuja tavoitteita ja opiskelijoiden osaamista. Usein harjoittelu on pitkällä käynnissä ennen kuin opettaja tulee käymään, kaikista ammattikorkeakouluista opettaja ei vieraillut paikan päällä. Sekä ammattikorkeakoulut että yliopisto ohjeistivat ohjaajia palaute- ja arviointikeskustelujen käymiseen, mutta niiden tiheydessä käytännöissä esiintyi paljon vaihteluja. 3.4 Opiskelijoiden hyvän ja heikon ohjauksen kuvauksia Opiskelijaryhmiltä kysyttiin arvosanaa viimeisimmälle harjoittelujaksolle asteikolla 4 10, suurin osa antoi arvosanaksi 8 9 ja muutama 6 ja 10. Saatu ohjaus ja erityisesti ohjaajan taidot olivat keskeisiä tyytyväisyyteen vaikuttavia tekijöitä. Ohjaajan lisäksi muun tiimin suhtautuminen harjoittelijaan sekä oman roolin selkeys työyhteisössä vaikuttivat harjoittelun onnistumiseen.

15 Hyvän ohjauksen määritelmiä (arvosana 9 10): - meillä oli hyvä ohjaaja ku saatii melkein päivittäin palautetta ja myös keskusteltiin hänen ohjaamista tuokioista ja hän osas suhteuttaa meidän tavoitteisiin (opiskelija, Helsingin yliopisto) - ekassa harjoittelussa oli niin hyvä ohjaaja, et hän on se syy miksi halusin lastentarhanopettajaks, halusin olla niinku hän. (opiskelija, Laurea) - mä oon saanut tosi paljon ja on ihana tiimi, ja olin yksi heistä, mua on pidetty tasavertaisena, on tullu vanhempien kaa tehtyä yhteistyötä.(opiskelija, Laurea) - me käytii tosi tarkasti tavoitteita ja kasvatusnäkemystä ja oli tosi hyvä koska ei ollu kokemusta päiväkodista perusharjoittelun lisäksi. Ku pääsi keskustelee tosi kokeneen kanssa ja sitoutuneen kanssa, mä sain ihan hirveesti keskustelusta irti. Tajusin, etten osaa pukea asioita sanoiks ja hän auttaa siinä, mä lisäsin omaan kasvatusnäkemykseen keskustelun jälkeen paljon. Lamppu syttyi. (opiskelija, Helsingin yliopisto) - sain tukea niissä asioissa missä oli tarvetta ja ohjaajalla oli aikaa keskittyä vaikka olikin kiire. (opiskelija, Diak) - se oli sen takia hieno kokemus kun se oli eka kerta koskaa ku menin tekee päiväkotiin mitää ja oli jännitystä ja mietin onko minusta tähän ja ku se paikka osoittautui toimivaksi ja sain parasta ohjausta, niin sain varmistusta, ohjaajalla on niin suuri vaikutus. Otettiin harjoittelija hyvin huomioon ja varattiin aikaa. (opiskelija, Diak) - itse harjoittelu oli sellainen et koko ajan toivoin et se loppuis ku oli tosi huono työtiimi. Vaiks oli tuskaa olla siinä, mun ohjaaja teki siitä harjoittelusta niin mahtavan oppimiskokemuksen, hän oli niin sitoutunut siihen hommaan, et se vaikutti merkittävästi. On niin tärkeää et oppimista tuetaan ja annetaan vastuuta ja ohjaamismahdollisuuksia, et siihen oikeasti varataan aikaa. (opiskelija Diak) 15 Heikon ohjauksen määritelmä (arvosana 6-7): - opettaja ei ole tietoinen siitä miksi ollaan siellä ylipäänsä, mitkä meidän tavoitteet on, joutui koko ajan sanoo et meillä on suunnittelu, toteutus, arviointi. (opiskelija, Helsingin yliopisto) - meidän palaute ajautui aina lapsista keskusteluun, mut enemmän pitäis puhua meidän toiminnasta. (opiskelija, Helsingin yliopisto) - ja mun ohjaaja oli siinä vaan osan päivää ja se opettaja joka antoi opetusta ei ohjannut mua. Ohjaaja joutui usein myös sijaistamaan ja peruttiin tuokioita (opiskelija, Diak) - mä oon ollu kahdessa kauheassa harjoittelussa. Ekassa harjoittelussa ohjaava opettaja oli sitä mieltä, ettei niiden lasten kaa voi tehdä mitää ja oli tosi apaattinen eikä kannustava. Sit eheyttävässä ohjaavaa opettajaa ei kiinnostanut ohjata enkä saanut palautetta. Siel oli tosi haastava ryhmä ja jouduin erityislasten kanssa sellaisii tilanteisiin etten tienny mitä pitää tehdä. Mä melkein itkin siellä ja toivoin et voisin kävellä ulos. Siel oli henkilöstöpulaa ja sairaslomalla olevia ei korvattu, mut se vaikuttaa siis omaan kokemukseen. (opiskelija, Helsingin yliopisto) - huono harjoittelu on jos ei pääse kiinni työhön, sehän on kiinni sekä paikasta että itsestään, jos ei aktiivisesti mee mukaa nii ei pääse, mut voi olla ettei sua oteta. Esim mun toises harjoittelus en ollu kertaakaa tiimipalaveris vaan olin valvomassa nukkuvia lapsia. (opiskelija, Laurea) Myös muun työyhteisön suhtautuminen harjoittelijaan ja heidän tiedot harjoittelun tavoitteista vaikuttivat onnistumisen kokemukseen: - meillä tiedettii et ollaa tulos mut ei ollu selvyyttä mitkä meidän tehtävät oli ja mitä piti tehdä suunnittelun aikana, ei annettu tilaa tulla ja päästä tekemään. Oman paikan etsiminen oli haasteellista, jotkut halus pitää kiinni omista tehtävistä.(opiskelija, Helsingin yliopisto) - ainaki päättöpraktikumis jossa on ideana tiimityö nii ei todellakaa toiminut ku sul on se oma ohjaaja jonka kaa suunnittelet ja joka sua arvioi ja kattoo ku sä teet; ja sä oot irrallinen niistä lastenohjaajista jotka siinä on, ku ei niillä ole tietoa harjoittelusta tai niistä tavoitteista ja syntyy kuilua eikä ole keskustelua heidän kanssa. Se vaikeuttaa omaa työtä harjoittelussa, et miten itse lähtee rakentaa suhdetta niihin ja tietty vanhempiin ja muuhun työyhteisöön. Ohjaajat kokee olevansa aika yksin siinä. (opiskelija, Helsingin yliopisto) - Kiva jos ihmiset kyseli, et miten menee. Siitä tulee tervetullut olo, ja ryhmän muut aikuiset antoi tilaa toteuttaa, saatii käyttää niidenki vetovuoroja. (opiskelija, Helsingin yliopisto) - mul oli sellainen kokemus et oli niin hyvä tiimi et pystyi kysyy heiltä mitä vaan ja saada tukea keneltä vaan. (opiskelija, Diak)

16 4 PÄIVÄKOTI AIKUISTEN OPPIMISYMPÄRISTÖNÄ Harjoittelun merkitys ammattilaiseksi kasvamisessa Tällä hetkellä kaupunkien päiväkodit eivät aseta harjoitteluille yhtenäisiä tavoitteita ja ohjeistus harjoittelun järjestämiseen tulee lähinnä kouluilta. Toteutukseen ja lopputulokseen vaikuttavat kuitenkin koko työyksikön ja ohjaajan kehittämät käytännöt. Kentällä tapahtuvalla oppimisella on iso merkitys ammattiin opiskelevien keskuudessa. - meillä on vahvuutena pitkät harjoittelut, olen oppinu kaiken mitä osaan kentältä.(opiskelija, Laurea) - oman opiskelumotivaation kannalta ku ei oo kauheasti kokemusta, on tärkeä et harjoittelun kautta ymmärtää miksi opiskelee ja lähtee etsimään vastauksia.(opiskelija, Helsingin yliopisto) Päivähoidon edustajien mielestä jokainen harjoittelu on omalla tavallaan tärkeä ja kaipaa omanlaista suhtautumista. Termit työssäoppiminen, harjoittelu, orientoiva harjoittelu, palkallinen harjoittelu, päättöharjoittelu voivat merkitä eri asioita työyksikön näkökulmasta ja olisi hyvä, jos merkitys olisi paremmin tiedossa koko työyhteisöllä. Kentällä tiedostetaan koko työyhteisön iso rooli oppimisprosessissa: - aika suuri työ et meidän ihmiset on opettajia. Me ollaa yritetty puhua, mitä se tarkoittaa, et se ei oo vaa yksi ohjaaja vaan koko työyhteisö, täytyy muodostaa yhteinen käsitys mihin me viedää sitä toimintaa et jokainen miettis miten opiskelija perehdytetään ja ohjaaja saa sit toki koulutusta mut koko yhteisö kans. (Helsinki) Harjoittelujaksojen merkitys ammatillisen kasvun näkökulmasta korostui, koska opiskelijoiden on hankala saada oman alan kesätöitä. Viime vuosina kesätöitä alan opiskelijoille on ollut tarjolla pääasiassa vain Vantaalla ja Kauniaisissa. Muutama opiskelija oli kokeillut tai suunnitteli kokeilevansa keikkatyötä Seuren kautta ja piti sitä hyödyllisenä myös oppimisen kannalta, irtautuminen opinnoista kokonaiseksi arkipäiväksi oli kuitenkin haasteellista. Kesätöitä oli päässyt tekemään vain pari yksittäistä opiskelijaa. - must se on tosi hyödyllistä jos meinaa jäädä tälle seudulle töihin, nii voi katsastaa päiväkoteja minne haluaa ja minne ei todellakaa halua. Kokemuksen kannalta saa varmuutta ku on edes jotai päiviä töis näiden lyhyiden harjoittelujaksojen lisäks. (opiskelija, Helsingin yliopisto) - meillä on niin vähän sitä harjoittelua, voisi olla järkevää tehdä yhteistyötä kaupunkien kanssa et ku kesätöitä on vaikea saada nii sit kaupungit sais puoliammattitaitoista henkilökuntaa kesäks. Monet meistä tarvii kesätöitä, sitä voisi hyödyntää et sais pätevää porukkaa. Meillä kyllä touko-kesäkuus voisi olla sellaisia kuukausia et voisimme olla töissä. (opiskelija, Helsingin yliopisto) - yksi kaveri kertoi et oli ollu Vantaalla yhden kesän lastentarhanopettajan sijaisena ja sanoi et se oli ihan paras kokemus, siel oppi tosi paljon ja pääs toteuttaa omia suunnitelmia, mitä on tehny kursseilla. Se oli sekä oppimiskokemus että työkokemus. Kehui sitä ja sanoi et kannattaa hakea jos vaa mahdollista. (opiskelija, Helsingin yliopisto) Usein myös puhutaan, että opiskelija tuo työpaikoille uutta tietoa. Päivähoidon henkilöstön haastatteluissa nousi esille, että se on usein kiinni opiskelijan omasta aktiivisuudesta. Ohjaajat korostivat myös omaa oppimista ohjauksen aikana. - ne innostui meidän taidoista jotka liittyi tanssiin ja musiikkiin, me tehtii meidän suunnitelma niin et se linkittyi päiväkodin teemoihin et ne sopi siihen kokonaisuuteen ettei ne ole yksittäisiä tuokioita. Suunnitelmat jäi paperisina sinne et voi sit käyttää (opiskelija, Helsingin yliopisto) - me annettii rohkeutta toteuttaa draamatehtäviä, heillä ei ollu kauheasti kokemusta ja ne oli sitä mieltä et se teki tosi hyvää monelle lapselle. Toivottavasti ne jatkaa sillä linjalla (opiskelija, Helsingin yliopisto) - kun on hyvä opiskelija, tulee paljon ideoita, joita olemme hyödyntäneet esim. lauluja ja muita käytännön työn juttuja. Ne voi tuoda myös tietynlaista kriittisyyttä. Se on hirveen ihanaa jos keskustelu on avointa mut täytyy myös kyetä ottamaan sitä kyseenalaistavaa palautetta. Se on ihana juju itselle miten sä saat sen kaiken uuden tiedon, miten sä joudut skarppaamaan, minkä takia mä toimin näin. Miten mun periaatteet toimia käytännössä, näkyykö ulospäin. Se pitää nimenomaan virkeänä ja auttaa pohtimaan tapoja työskennellä. (Espoo) - auttaa reflektoimaan kun opiskelija kyseenalaistaa. Hyvä peilata omat tekemiset ja näkee myös virheet, saa itselle uutta. Tulee tietoisemmaksi kun joku sitä seuraa. (Vantaa) - jos on opiskelijoita, se nostaa ammatillista osaamista, silloin on pakko kiinnittää huomiota omaan tapaan työskennellä ja perustella pedagogisia linjauksia. (Helsinki)

17 - ohjaajat puhuvat kollegiaalisista suhteista mikä syntyy opiskelijoiden kanssa ja pitää niitä tärkeinä ja haluaa harjoittelijoita oman ammatillisen kehityksen takia (lehtori, Helsingin yliopisto) Parhaat käytännöt - miten työyhteisö voi tukea oppimista harjoittelun aikana? Tähän on kerätty yhteenvedoksi eri osapuolten näkemyksiä siitä, miten päivähoidossa voidaan omia käytäntöjä kehittämällä parhaiten tukea lastentarhanopettajan työtä harjoittelevan opiskelijan oppimista. Ennen harjoittelua ja yleinen valmistautuminen opiskelijan tuloon Päiväkoti toimii näyteikkunana varhaiskasvatuksen arkeen. On tärkeä miettiä, mitä on se arki on, kun opiskelija tulee harjoitteluun ja suunnitella, miten esitellä toimintaa mahdollisimman monipuolisesti, kuitenkin näyttäen tavallista ja todellista arkea. On tärkeä tiedottaa työyhteisölle ajoissa opiskelijan tulosta, nimetä varaohjaaja ja valmistaa koko työyhteisö harjoittelujaksoon kertomalla opiskelijan taustasta ja osaamistasosta sekä käydä läpi työntekijöiden rooleja harjoittelun aikana. Ohjaaja tarvitsee aikaa ohjaamiseen ja opiskelijalle pitää antaa tilaa tulla ryhmään. Opiskelijat käyvät tutustumassa harjoittelupaikkaan ennen jakson alkua, tutustuvat etukäteen ryhmään ja mahdollisuuksien mukaan päiväkodin suunnitelmiin, jotta he voivat suunnitella omia tavoitteitaan yksikön suunnitelmiin sopiviksi. Tehdään näkyväksi kirjoittamattomat opiskelijoihin liittyvät käytännöt kirjoittamalla ylös esim. perehdytyskansioon, niin sanotusti tuotteistetaan harjoitteluprosessi. Mietitään, millä käytännöillä eri harjoittelijoiden oppimista voi parhaiten tukea omassa yksikössä. Eri vuosikurssien harjoittelijoille voi luoda erilaisia käytäntöjä esim. kehityskeskustelu päiväkodinjohtajan kanssa valmistumisvaiheessa olevalle viimeistä harjoitteluaan tekevälle opiskelijalle. Luodaan perehdytyskansio, johon kerätään mm. kunnan ja varhaiskasvatuksen organisaatiorakenne, esiopetussuunnitelma jne. Kannustetaan esimiehiä ja ohjaajia sekä korostetaan oppilaitosyhteistyön tärkeyttä ja ohjaajan roolin vastuullisuutta päivähoidon omissa henkilöstö- ja koulutustilaisuuksissa. Järjestetään yleisiä perehdytyksiä kaupungeittain tai alueittain. Esimerkiksi aluepäälliköt tai päiväkodinjohtajat voisivat pitää tietyn väliajoin yhteisiä perehdytystilaisuuksia, joihin kullakin hetkellä harjoittelussa olevat opiskelijat tietyltä alueelta osallistuisivat. Varhaiskasvatuksen johdon tukiyksiköt voisivat tuottaa yhteisen materiaalin. Harjoittelun aikana Opiskelija otetaan mukaan mahdollisuuksien mukaan kaikkiin olemassa oleviin käytäntöihin (esim. kokoukset, koulutukset, oppimista tukevat pedagogiset tiimipalaverit). Opiskelija otetaan mukaan mahdollisuuksien mukaan hoito- ja kasvatuskeskusteluihin. Luodaan käytäntöjä, jotka kannustavat tuomaan systemaattisemmin uutta tietoa ja ideoita esille (esimerkiksi yksikköön jäävä lomake, johon opiskelija kirjaa yhden idean se voisi olla leikki, uusi toimintatapa tai ehdotus mitä voisi tehdä toisin). Opiskelijalle järjestetään tapaaminen päiväkodinjohtajan kanssa, joka esittelee työtään ja yksikön toimintaa laajemmasta näkökulmasta, vaikka tämä ei kuuluisi jakson tavoitteisiin. Suunnitellaan ja panostetaan ohjaavan opettajan vierailuun, tämä on tilaisuus viestiä oppilaitoksiin työnantajien tarpeista. Opettajien mielikuvat välittyvät myös opiskelijoille. Opiskelijalle kerrotaan laajemmin varhaiskasvatuksen käytännöistä kyseisessä kaupungissa esim. käydään läpi kaupungin varhaiskasvatussuunnitelmaa ja sen merkitystä käytännössä. Ohjatussa harjoittelussa opiskelijoita ei käytetä sijaisina. Opiskelijoilta kerätään kirjallista palautetta, jota käsitellään työyhteisön palavereissa.

18 4.3 Palautteenanto laadun kehittäjänä 18 Yleisesti palauteprosessi nähdään osaksi harjoittelujakson arviointiprosessia, ja palautteen keräystavan voi jakaa karkeasti kolmeen eri menetelmään: suullinen, paperilomake ja sähköinen järjestelmä. Suullinen palaute on yksinkertaisin ja yleisin menetelmä, mutta kasvokkainen keskustelu ei kerrytä laajempaa dataa eri epäkohdista; esille tuodaan usein satunnaisia ja pääosin positiivisia asioita eikä palautteenantoprosessia yleensä ohjata. Palaute ei myöskään kulkeudu systemaattisesti yksikön esimiehelle tai siitä eteenpäin. Paperilomakkeen käytössä on osittain samoja ongelmia, mutta se kuitenkin mahdollistaa palautteenkäsittelyn työyksikössä. Laajempien yhteenvetojen teko on puolestaan työlästä. Sähköisen lomakkeen avulla tiedonkeruu ja yhteenvetojen teko on joustavampaa ja nopeampaa verrattuna paperiseen, ja siinä usein käytetään kyselytyökaluja (mm. Digium, Webropol). Sähköinen järjestelmä vaatii kuitenkin vastuuhenkilön hallinnointiin ja tulosten yksikkökohtaisten yhteenvetojen tekoon. Haasteena saattaa olla tulosten välittyminen ruohonjuuritasolle työyksikköön. Suomessa esimerkiksi useissa sairaanhoitopiireissä on vakiintunut palautteenkeräys terveydenhoitoalan harjoittelijoilta, ja siinä käytetään yleensä sähköisessä muodossa terveydenhoitoalalle kehitettyä CLESmittaria. Palautteen keräävät työnantajat. Tällä hetkellä päivähoidossa palautetta ei juurikaan kerätä harjoittelijoilta erikseen työnantajan toimesta, vaan pääasiassa ohjaaja saa palautetta opiskelijalta suullisesti ohjaukseen kuuluvassa palautteenantotilaisuudessa. Haastateltavilta kysyttiin mielipidettä työnantajien palautejärjestelmän tarpeellisuudelle. Haastatteluissa keskusteltiin sekä sähköisen järjestelmän luomisesta että paperiversiosta. Todettiin, että huolimatta vakiintuneesta käytännöstä antaa kasvokkaista palautetta puolin ja toisin loppukeskustelun ja arvioinnin yhteydessä, erityisesti kriittisempää palautetta on opiskelijoiden vaikea antaa. Korkeakoulut keräsivät palautetta harjoittelujakson jälkeen lähinnä omien harjoitteluprosessien kehittämisnäkökulmasta. Palautetta ei välitetty systemaattisesti työnantajille (lomakkeissa ei myöskään yksilöity työnantajaa); yhteyttä otettiin harjoittelupaikkaan ainoastaan ongelmatilanteissa. Haastateltujen mielestä palautteen kerääminen voisi tuoda systemaattisuutta, eikä tieto jäisi vain ohjaajan tietoon. Sekä opiskelijat että päiväkotien henkilöstö pitivät kuitenkin tärkeänä pitää rinnalla myös kasvokkaista loppukeskustelua. - Palautesysteemi olisi tässäki hyvä ja yksi väline keskustelun käymiseen ku jos opiskelija tulee kentälle ja kokee sen kokemuksen kamalana, hän ehkä vie palautteen oppilaitokselle jossa yhdessä kauhistellaan kentän tilannetta. Se palaute pitäis käydä meidän kanssa ja keskustella ne tilanteet läpi. Opettajat saa kaikenlaista mielenkiintoista tietoa ja meidänki pitää saada sitä ku me mietitään työelämän kehittämistä ja tarvitaan palautetta ja halutaa saada ihmisiä töihin. Jossain epävirallisissa keskusteluissa tulee kyl välillä jotai huhuja. (Espoo) - Palaute koskee koko työyhteisöä miten ollaa toimittu ja pystytty tukemaan ammatillisissa valmiuksissa. Se on oppimisympäristö.(kauniainen) - Se olisi kyllä hyvä jos systemaattisesti kerättäis. Ja koko työyhteisön näkökulmasta olisi hedelmällistä, jos uskaltaa sitä kautta antaa kriittisempää palautetta. Voi myös kannustaa et etsikää kaksi asiaa jotka eivät menneet hyvin. (Vantaa) - keskustelun tueksi voisi kehittää yhtenäisen lomakkeen jos ei tietokantaa haluaa, se vaatii jonkun joka purkaa, lomake voisi olla ohjaajalla ja johtajalla.(helsinki) - Jos yksikölle myös annetaan palautetta, pitää miettiä olisiko hyvä et olis keskustelun yhteydessä tai sit erikseen täytettävä. (lehtori, Helsingin yliopisto) - must tuntuu et mä en ihan ollu valmistautunut siihen ku ohjaaja kysyi onko sulla kehittämisideoita tähän nii ku olisi saanu miettiä vähän aikaa ja kirjoittaa paperille nii vois olla hyvä. (opiskelija, Diak) - viimeisessä arvoinnissa oli sellainen hetki ku me saatii oma arviointi ja meki sanottii omia näkemyksiä mut aika vähän, se painottui meidän arvointiin. Tuntuu et heil oli tiukka tapa toimia eikä siihen ehkä voinu sanoa mitää, välil tuli sellainen olo et oli puolustuskannalla. Ei siihen ehkä uskalla sanoa kokemattomana.(opiskelija, Helsingin yliopisto) - vois se lomake toimia harjoittelun jälkeen et ku moni tekee kirjallisia hommia vielä jälkikätee nii siinä vois prosessoinnin jälkeen sanoa selkeämmin omia ajatuksia vaiks viikko sen loppumisesta. (opiskelija, Helsingin yliopisto)

19 4.4 Opiskelijoiden näkemyksiä mentoroinnista 19 Haastatteluissa opiskelijoilta kysyttiin kiinnostusta mentorointiin joko opintojen loppuvaiheessa tai vastavalmistuneille lastentarhanopettajan työssä aloittaville. Tällä hetkellä juniori-seniori malli ei useinkaan toteudu vastavalmistuneiden kohdalla, ja vastavalmistuneiden mentorointi voisi tukea tätä tavoitetta. Puolestaan opiskelijoille suunnattuja mentorointiohjelmia on monilla korkeakouluilla ja ammattiliitoilla. Mentori tuo opiskeluihin enemmän työelämäläheisyyttä, tukee siirtymää työelämään ja ammatillista kehittymistä. Vaikka LTO-pätevyyden saavat opiskelijat ovat kosketuksessa omaan alaan harjoitteluiden kautta, mentorointi voisi tarjota tilaisuuden keskittyä laajemmin alan kysymyksiin ja keskustella yleisesti omista tavoitteista ja epäilyksistä asiantuntijaan kanssa vapaamuotoisemmin kuin harjoittelussa. Haastateltaville esitetyssä mallissa mentoriksi ehdotettiin päiväkodinjohtajaa tai lastentarhanopettajaa ja korostettiin kummankin osallistujan vapaaehtoisuutta, opiskelijoiden kanssa keskusteltiin sekä ryhmä- että yksilömentoroinnista. Kiinnostusta heräsi sekä opiskeluaikaiseen että vastavalmistuneiden mentorointiin, mutta myös esiintyi epäilyksiä siitä, löytyykö päivähoidon edustajilla aikaa tähän. - kuulostaa aika hyvältä ku sit pääsis typeriä pelkoja kertomaan ja sais asiantuntijan mielipiteen. (opiskelija, Laurea) - mul on nyt se ristiriitainen fiilis onko se mun ala joten en oo tuolla huudellut et kelle mä voisin siitä puhua. (opiskelija, Laurea) - kuulostaa mielenkiintoiselta, voisi olla pienempi kynnys jos olis pienryhmä, sitä keskustelua voisi olla enemmän ja se oli kehittävämpää, vois tulla uudenlaista antia (opiskelija, Diak) - myös vastavalmistunelle olisi tosi hyvä ku menee uutena ja voisi esittää niitä hölmöjäki kysymyksiä, ku sä valmistut ja meet ekaan työpaikkaan pitäis olla alan ammattilainen mut tarvii tukea (opiskelija, Diak) - opiskelujen aikana on tullut hyviä vertaistukiryhmiä joista olen saanut paljon ideoita ja oivalluksia, ja ne voisi vaikka jatkua valmistumisen jälkeen (opiskelija, Diak) - uran alussaki kuulostaa hyvältä, ku itse menee sinne töihin se lisäisi uskallusta lähteä sinne, ku olis joku, jolle purkaa kokeneemmalle niitä juttuja ettei jää oloa et olis yksin taistelemassa oikeuksistaan (opiskelija, Helsingin yliopisto) - kaikki lähtee kauhuissaan kentälle ja jos se olis motivoitunut se toinen henkilö nii pääsis keskustelemaan rauhassa (opiskelija, Helsingin yliopisto) - Nuorelle vastavalmistuneelle tuki on tärkeä ja olisi hyvä toimia alussa kokeneen opettajan kanssa. (Espoo) - toivoisi et olis mentoroivia lastentarhanopettajia, joka on innostunut nuoren näkemyksistä ja pystyy olemaan viitoittamassa tietä ettei kaikkea tarvi tehdä kantapään kautta, et mitä ratkaisuja tässä kannattaa. (lehtori, Helsingin yliopisto) 5 KAHDEN ERILAISEN KOULUTUKSET HAASTEET 5.1 Eri tutkinnot, sama tehtävä Kahdella erilaisella koulutuspohjalla samaan tehtävään (lukuun ottamatta esiopetusta) hakeutuminen tuotti kitkaa varhaiskasvatuksen työkentälle ja rakensi pedagogi vs. sosiaalialan ohjaaja - asetelman. Pedagogista osaamista pidettiin normina, mikä heijastui erisisältöisen tutkinnon suorittaneiden sosionomien taitojen peilaamiseen yliopiston lastentarhanopettajien taitoihin. Yliopistokoulutustaustaisten lastentarhanopettajien vahvuuksiin nostettiin vahva teorian hallinta ja pedagogisuus, kun puolestaan sosionomien vahvuudeksi nostettiin erityisesti vahvuudet toimia perheiden kanssa. Sosionomi-lastentarhanopettajien lisääntyvä määrä kentällä suhteessa yliopistotaustaisten määrään herätti huolia opettajuuden muuttumisesta. - Ne on niin erialaisia vielä ne toimijatkin. Miksi pitää valmistua kahdesta eri putkesta samaan ammattiin? (Espoo) - Sosionomikoulutus on erilainen koulutus, varhaiskasvatuksen kandin tutkinnossa paneudutaan varhaiskasvatukseen koko opintojen ajan. - - Jos tehdää samaa työtä miksi tutkinnot ovat niin erilaisia? (Vantaa) - pedagogisuus ja opettajuus eivät nouse sillä tavalla vaan sosionomilta vaaditaan uskomattoman laaja-alaista osaamista, se lastentarhanopettajuus muotoutuu vasta siinä työssä, voisin kuvitella. Yliopisto-opiskelija taas jo suuntautuu siihen ammattiin ja sillä on halu opettajuuteen olemassa (Helsinki)

20 - jos amkien tutkinnot olisivat yhtenäisempiä ja enemmän varhaiskasvatuksen tarpeisiin kehitettyjä, se voisi olla hyvä systeemi. (Espoo) - Sosionomikoulutuksessa pitää myös enemmän keskittyä pedagogiikkaan, lastentarhanopettajan työssä on erilainen lähestymistapa kuin yleisesti muissa sosiaalialan tehtävissä. Koulutus tuottaa osaamista ja sosionomeille sen lisäarvon pitäisi tulla sosiaalipuolelta mut pitää olla myös pedagogiikkaa. (Vantaa) - Siinä on eroa sosionomien ja kandien välillä, perustyöhön siinä ensin paneudutaan ku et siinä on tuokiot alkuharjoittelussa. Ensimmäisen vuoden sosionomiopiskelijat toki saattaa olla arkoja mut loppuvaiheen opiskelijat ovat usein suuntautuneet tähän alaan ja on motivaatiota tulla kasvatuksen kentälle joko lastenkoteihin tai päiväkoteihin, mut kuitenkin lasten ja nuorten kanssa töihin. Niillä on aika realistiset odotukset. (Vantaa) - Jos yo:sta valmistunut lastentarhanopettaja on työparina sosionomin kanssa niin se toimii hyvin voi oppia kummaltakin ja kummankin erityisalueet tulee balanssiin. (Vantaa) 20 Vastakkainasettelu tuli myös opiskelijoiden haastatteluissa esille ja vaikutti myös jossain määrin kielteisesti opiskelijoiden mielikuviin alasta, oman koulutuksen ja ammattikunnan arvostamisesta, mikä saattaa pidemmän päälle laskea ennestään lastentarhanopettajan tehtävän vetovoimaa. Sosionomiopiskelijat: - epäselvyys mikä on, mikä on meidän tutkinnon asema. Kun on yliopistosta tuleva lastentarhanopettaja ja sosionomi-lastentarhanopettaja, tulee sellainen turvaton fiilis oonko pätevä vaiks kelpoisuus tulee, arvostetaanko yliopistotutkintoa enemmän. (opiskelija, Laurea) - se on rikkaus et monesta koulutuksesta pääsee kentälle ja kaikki tois omaa osaamista se olis unelmatilanne. Sit harmittaa sosionomi-lastentarhanopettajien sorsimiset mitä kuulee yliopiston puolelta, mitä ymmärrän toisaalta mut toisaalta ajattelee ettei ne välttämättä tiedä mitä meidän koulutus käytännössä on. Esimerkiksi netistä ku lukee keskustelupalstoja ja luin opettaja-lehdestä et sosionomit valtaa alaa. Nii kiukututtaa ja se saa itseniki kyseenalaistamaan. (opiskelija, Diak) - yliopistossa on kylläkin vahva teorian tuntemus mut meillä paljon muuta, niin uskon et me saadaan eväät täältä ja sit harjoittelussa se täydentyy -- Et ehkä pitäisi lisätä tietoisuutta mitä se sosionomi-lto on ja keskustella siitä et me ei olla alipätevinä tunkemassa lto:n paikalle vaan meistä on erilaista hyötyä. (opiskelija, Diak) Yliopisto-opiskelijat: - koulutuksessa paljon puhutaan lähihoitajien ja sosionomien tehtävistä, siitä mikä niiden tehtävä ja mikä meidän tehtävä on. Me ei ikinä kuitenkaa olla käsitelty mitä niiden koulutukset pitää sisällään. -- Ja olis hyvä jos olis sosinomien ja lähihoitajien koulutuksesta juttua et vaiks ihan tulis kertomaan miten ne näkee sen työn, olis joku pohja mistä lähtis rakentaa sitä yhteistä. (opiskelija, Helsingin yliopisto) - Me halutaan tehdä työtä mihin ollaa saatu koulutusta eikä mihin vuoroon mennään ja saadaan turhat ristiriidat ammattiryhmien väliltä pois, olisi hyvä et kun on käyny tän koulutuksen nii mä meen tekemään tällaista työtä. Perusrunko määräytyy sen mukaa mikä koulutus sul on. (opiskelija, Helsingin yliopisto) - ku on kaksi koulukuntaa et minkälaisena varhaiskasvatus halutaan nähdä nii sosionomeilla on näkökulma perhetyöstä et tuodaa perhetyö päiväkotiin ja meillä on taas se, et ollaan siellä lapsia varten eikä perhettä varten. Jos on kaksi jotka lähtee näihin asioihin kahdesta eri näkökulmasta tottakai tulee yhteentörmäys, täytyy varmaan istua useammin saman pöydän ääreen, nyt se tuntuu loputtomalta se keskustelu. (opiskelija, Helsingin yliopisto) 5.2 Esille tuotuja haasteita: ammattikorkeakoulut Ammattikorkeakoulujen opetussuunnitelmien sisältöihin ja käytäntöihin kaupunkien varhaiskasvatuksessa toivottiin enemmän yhtenäisyyttä, jotta osaamisen tasoa voitaisiin ennakoida ja se pysyisi samanlaisena. Ongelmallisena pidettiin jossain määrin myös sitä, että lastentarhanopettajakelpoisuuden hankkivien sisäänottomääriä ammattikorkeakouluissa ei säädellä tai suunnitella, vaan määrät vaihtelevat opiskelijoiden kiinnostusten mukaan. Nykyinen käytäntö ei palvele pahenevaa pulaa lastentarhanopettajista eikä anna mahdollisuutta vaikuttaa ennakoivasti. Päivähoidossa myös koettiin, että ammatillinen orientoituminen LTO-kelpoisuutta suorittaville sosionomille saattaa jäädä usein opiskelijan vastuulle, mikä voi olla haasteellista jos on kokematon, eikä ole valmiiksi orientoitunut alaan. Toivottiin, että ammattikorkeakoulut ottaisivat enemmän vastuuta harjoittelukäytäntöjen läpiviemisestä osana koulutusta.